2.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/18

(1)

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ”perustamissopimus”, 2 artiklan b alakohdassa määrätään, että on laadittava yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi.

(2)

Perustamissopimuksen 30 artiklassa määrätään, että yhteisössä on vahvistettava perusnormit väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta.

(3)

Perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/29/Euratom (3) vahvistetaan kyseiset turvallisuutta koskevat perusnormit. Kyseisen direktiivin säännöksiä on täydennetty erityislainsäädännöllä.

(4)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen, jäljempänä ”yhteisöjen tuomioistuin”, oikeuskäytännön (4) mukaan yhteisöllä on jäsenvaltioidensa kanssa jaettua toimivaltaa ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen (5) soveltamisaloilla.

(5)

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen terveyden suojelua koskevan 3 luvun määräykset muodostavat yhdenmukaisen kokonaisuuden, jossa komissiolle annetaan melko laaja toimivalta suojella väestöä ja ympäristöä radioaktiivisen saastumisen vaaroilta.

(6)

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 2 artiklan b alakohdassa yhteisölle asetettu tehtävä laatia yhtenäiset turvallisuusmääräykset väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ei merkitse sitä, etteivät jäsenvaltiot voisi säätää pidemmälle menevistä suojelutoimenpiteistä sen jälkeen kun yhteisö on määritellyt kyseiset määräykset.

(7)

Yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä 14 päivänä joulukuuta 1987 tehdyllä neuvoston päätöksellä 87/600/Euratom (6) säädettiin tiedoksiantamista ja tietojen toimittamista koskevasta kehyksestä, jota jäsenvaltioiden on käytettävä suojellakseen väestöä säteilyhätätilanteen sattuessa. Säteilyhätätilanteessa tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle 27 päivänä marraskuuta 1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/618/Euratom (7) on asetettu jäsenvaltioille velvoitteita, jotka koskevat tietojen antamista väestölle säteilyhätätilanteessa.

(8)

Jäsenvaltioiden vastuu ydinlaitosten ydinturvallisuudesta on perusperiaate, jonka pohjalta ydinturvallisuuden valvontaa on kehitetty kansainvälisellä tasolla, kuten vahvistetaan ydinturvallisuutta koskevassa yleissopimuksessa. Tässä direktiivissä olisi korostettava sekä mainittua kansallisen vastuun periaatetta että periaatetta, jonka mukaan päävastuu ydinlaitoksen ydinturvallisuudesta on luvanhaltijalla, jota kansallinen valvontaviranomainen valvoo. Tässä direktiivissä olisi myös vahvistettava toimivaltaisten valvontaviranomaisten asemaa ja riippumattomuutta.

(9)

Kukin jäsenvaltio voi päättää asiaa koskevien kansallisten politiikkojensa mukaisesti, millaista energialähdevalikoimaa se käyttää.

(10)

Kansalliset olosuhteet otetaan huomioon kehitettäessä tämän direktiivin mukaista kansallista kehystä.

(11)

Jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet toimenpiteitä, joiden avulla ne voivat saavuttaa korkean ydinturvallisuustason yhteisössä.

(12)

Vaikka tämä direktiivi koskee pääasiassa ydinlaitosten ydinturvallisuutta, on samoin tärkeää varmistaa käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallinen huolto, myös varastointi- ja loppusijoituslaitoksissa.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa arvioitava asiaa koskevia Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) laatimia turvallisuuden perusperiaatteita (8), joiden olisi muodostettava puitteet menettelyille, jotka jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

(14)

On syytä hyödyntää menettelyä, jossa niiden jäsenvaltioiden turvallisuusviranomaiset, joiden alueella on ydinvoimalaitoksia, ovat tehneet yhteistyötä Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestön (WENRA) puitteissa ja määritelleet sähköntuotantoon tarkoitetuille ydinreaktoreille useita turvallisuuden viitetasoja.

(15)

Neuvoston esitettyä kehotuksen perustaa EU:n laajuinen korkean tason työryhmä 8 päivänä toukokuuta 2007 annetuissa ydinturvallisuutta ja käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallista huoltoa koskevissa päätelmissä perustettiin ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevän eurooppalaisen korkean tason asiantuntijaryhmän perustamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyllä komission päätöksellä 2007/530/Euratom (9) ydinturvallisuusalan eurooppalaisten sääntelijöiden ryhmä, jäljempänä ’ENSREG’, osallistumaan työhön ydinturvallisuutta koskevien yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi.

(16)

On tarpeen vahvistaa yhtenäinen rakenne jäsenvaltioiden komissiolle toimittamille tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskeville kertomuksille. ENSREG:n jäsenten laaja kokemus huomioon ottaen sen panos voisi tässä suhteessa olla merkittävä, mikä helpottaisi kansallisten valvontaviranomaisten kuulemista ja keskinäistä yhteistyötä.

(17)

ENSREG:n 15 päivänä lokakuuta 2008 pidetyssä viidennessä kokouksessa hyväksyttiin 10 periaatetta käytettäväksi ydinturvallisuutta koskevan direktiivin laatimisessa, kuten ENSREG:n 20 päivänä marraskuuta 2008 päivätyssä pöytäkirjassa todetaan.

(18)

Ydinteknologian kehittämisellä, laitosten käytöstä ja turvallisuustutkimuksesta saaduilla kokemuksilla sekä sääntelykehysten parannuksilla olisi mahdollista parantaa turvallisuutta edelleen. Noudattaen sitoumusta pitää yllä ja parantaa turvallisuutta jäsenvaltioiden olisi otettava nämä tekijät huomioon laajentaessaan ydinvoimaohjelmiaan tai päättäessään käyttää ydinvoimaa ensimmäistä kertaa.

(19)

Vahvan turvallisuuskulttuurin luominen ydinlaitokseen on yksi turvallisuusjohtamisen perusperiaatteista, jota tarvitaan ydinlaitoksen toiminnan turvallisuuden varmistamiseksi.

(20)

Ydinturvallisuutta koskevan asiantuntemuksen ja taitojen ylläpitämisen ja kehittämisen edelleen olisi perustuttava muun muassa laitosten käytöstä saaduista aiemmista kokemuksista oppimiseen sekä menetelmien ja tieteen kehityksen hyödyntämiseen tarpeen mukaan.

(21)

Aiemmin jäsenvaltiot toteuttivat itsearviointeja IAEA:n puitteissa tiiviisti kansainvälisen viranomaistoiminnan arviointiryhmän (IRRT) tai viranomaistoiminnan vertaisarviointien (IRRS) yhteydessä. Jäsenvaltiot suorittivat kyseiset itsearvioinnit ja pyysivät arviointeja vapaaehtoisesti avoimuuden periaatteiden mukaisesti. Oikeudellisen, organisaatio- ja valvontainfrastruktuurin itsearvioinneilla ja niihin liittyvillä vertaisarvioinneilla olisi pyrittävä kansallisen valvontakehyksen vahvistamiseen ja parantamiseen sekä tunnustamaan jäsenvaltioiden toimivalta alueellaan olevien ydinlaitosten ydinturvallisuuden varmistamisessa. Itsearvioinnit ja niitä seuraavat kansainväliset vertaisarvioinnit eivät ole tarkastuksia eivätkä auditointeja vaan vastavuoroisen oppimisen järjestelmiä, joissa hyväksytään erilaiset lähestymistavat toimivaltaisen valvontaviranomaisen organisaatioon ja käytäntöihin, ja samalla otetaan huomioon jäsenvaltion valvontaa, tekniikkaa ja politiikkaa koskevat kysymykset, jotka edistävät vahvan ydinturvallisuusjärjestelmän varmistamista. Kansainvälisiä vertaisarviointeja olisi pidettävä tilaisuutena jakaa ammatillista kokemusta ja vaihtaa saatuja kokemuksia ja hyviä käytäntöjä avoimuuden ja yhteistyön hengessä mieluummin vertaisryhmien antamien ohjeiden kuin valvonnan tai tuomitsemisen avulla. Ottaen huomioon tarvittavan joustavuuden ja tarkoituksenmukaisuuden suhteessa jäsenvaltioiden erilaisiin järjestelmiin, jäsenvaltion pitäisi voida määrittää järjestelmänsä ne osat, joihin sovelletaan erityistä pyydettyä vertaisarviointia tavoitteena jatkuva ydinturvallisuuden parantaminen edelleen.

(22)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti (10) jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

a)

ottaa käyttöön yhteisön kehys, jonka avulla pidetään yllä ja edistetään ydinturvallisuuden ja sen valvomisen jatkuvaa parantamista;

b)

varmistaa, että jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisista kansallisista järjestelyistä, joilla turvataan ydinturvallisuuden korkea taso työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi ydinlaitosten ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta.

1)

”ydinlaitoksella”

2)

”ydinturvallisuudella” asianmukaisia käyttöolosuhteita, onnettomuuksien ehkäisemistä ja onnettomuuksien seurausten lieventämistä niin, että työntekijöitä ja väestöä suojellaan ydinlaitoksien ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta;

3)

”toimivaltaisella valvontaviranomaisella” viranomaista tai viranomaisjärjestelmää, joka on nimetty jäsenvaltiossa toimimaan ydinlaitosten ydinturvallisuuden valvonnan alalla 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

4)

”luvalla” kaikkia jäsenvaltion lainsäädännön nojalla annettuja oikeudellisia asiakirjoja, joissa myönnetään lupa ydinlaitoksen sijoituspaikan valintaa ja laitoksen suunnittelua, rakentamista, käyttöönottoa ja käyttöä tai käytöstäpoistoa varten;

5)

”luvanhaltijalla” oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, jolla on luvassa määritelty kokonaisvastuu ydinlaitoksesta.

a)

kansallisten ydinturvallisuusvaatimusten vahvistaminen. Sen määrittäminen, miten ne vahvistetaan ja mitä välinettä käyttäen niitä sovelletaan, kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

b)

sellaisesta järjestelmästä säätäminen, joka vastaa ydinlaitoksia koskevien lupien käsittelystä ja toimintakielloista luvan puuttuessa;

c)

ydinturvallisuuden valvontajärjestelmästä säätäminen;

d)

täytäntöönpanon valvontaa koskevat toimet, kuten toiminnan keskeyttäminen ja luvan muuttaminen tai peruuttaminen.

a)

vaatia, että luvanhaltija noudattaa kansallisia ydinturvallisuusmääräyksiä ja asianomaisen luvan ehtoja;

b)

vaatia näyttöä tästä noudattamisesta mukaan lukien 6 artiklan 2–5 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen;

c)

valvoa tätä noudattamista suorittamalla lakisääteistä arviointia ja tarkastuksia; ja

d)

ryhtyä noudattamisen varmistamiseksi viranomaistoimenpiteisiin mukaan lukien ydinlaitoksen toiminnan keskeyttäminen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansallisessa kehyksessä määriteltyjen edellytyksen mukaisesti.