21.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 429/11

1)

Onko valtion antama oikeussääntö, jonka mukaan valtio harjoittaa valvontaa oikeudenkäyntiasiamiesten palkkioita vahvistettaessa ilmoittamalla asetuksella näiden palkkioiden täsmällisen ja sitovasti määritetyn määrän ja antamalla lainkäyttöelinten tehtäväksi erityisesti tapauksessa, joka koskee velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valvoa niitä jälkikäteen kussakin yksittäistapauksessa palkkioita vahvistettaessa, vaikka tämä valvonta rajoittuu ainoastaan sen tarkistamiseen, että palkkiotaulukkoa noudatetaan tiukasti, eikä poikkeustapauksissa ole mahdollista poiketa perustellulla päätöksellä palkkiotaulukossa asetetuista rajoista, yhdenmukainen [SEU] 4 artiklan 3 kohdan ja SEUT 101 artiklan kanssa?

2)

Onko sen vuoksi, että unionin tuomioistuin on rajannut palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin (1) [4] ja [15] artiklan käsitteitä ”yleistä etua koskevat pakottavat syyt”, ”oikeasuhteisuus” ja ”välttämättömyys”, jäsenvaltioiden tuomioistuinten mahdollista katsoa tilanteessa, jossa valtio on säännellyt palveluista suoritettavien maksujen vahvistamista ja jossa täytäntöönpanosäännöksen puuttuessa on konkludenttisesti todettu olevan kyse yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä, vaikka vertailu unionin oikeuskäytännön kanssa ei tue sitä, että konkreettisessa yksittäistapauksessa on olemassa rajoitus, joka ei ole yleisen edun mukainen, ja siten jättää soveltamatta tai kohtuullistaa oikeudenkäyntiasiamiesten palkkioita sääntelevää oikeussääntöä?

3)

Voiko tällaisen oikeussäännön vahvistaminen olla ristiriidassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kanssa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut?