15.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/152

Esittelijät:

Ariane RODERT ja Marie ZVOLSKÁ

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että puheenjohtajavaltio Luxemburg asettaa yhteisötalouden etusijalle, ja erityisesti siihen, että painopisteenä on räätälöidyn taloudellisen ekosysteemin kehittäminen.

1.2

ETSK kehottaa Euroopan komissiota jatkamaan hyvää tahtia yhteisötalouden toimintasuunnitelman tukemisessa ja jatkuvan poliittisen tukikehyksen takaamisessa yhteisötalouden kehittämiselle. Tässä yhteydessä olisi uudistettava sosiaalisen yrittäjyyden aloitetta koskeva toimintasuunnitelma, mukaan luettuna tarvittava räätälöity taloudellinen ekosysteemi.

1.3

ETSK painottaa, että on tärkeää nähdä rahoituksen saaminen yhtenä osatekijänä täydellisessä ekosysteemissä, jota tarvitaan yhteisötalouden yritysten kehittämiseen ja kasvattamiseen.

1.4

Yhteisötalouden yritysten ihanteellinen taloudellinen ekosysteemi sisältää sellaisia piirteitä kuin useiden sidosryhmien osallistumiseen perustuva toimintamalli, hybridipääomaan ja kärsivälliseen pääomaan perustuvat ratkaisut ja takausjärjestelyt, joita usein tarjoavat sosiaaliset rahoituslaitokset, jotka jakavat yhteisötalouden arvot.

1.5

Euroopan komission olisi tuettava uusien välineiden luomista, taattava, että rahoitussääntely mahdollistaa kehityksen, edistettävä tutkimusta yhteiskunnallisiin yrityksiin investoimisen yhteiskunnallisesta lisäarvosta ja pyydettävä jäsenvaltioilta vertaisarvioita aiheesta.

1.6

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteisötalous on yksi investointien painopistealoista nykyisessä Euroopan investointiohjelmassa (1), ja kehottaa Euroopan komissiota hyödyntämään tätä aloitetta täysimääräisesti.

1.7

Euroopan komission olisi tutkittava, voivatko yhteiskunnallisesti vaikuttavat investoinnit olla osa yhteisötalouden yritysten taloudellista ekosysteemiä, ja jos, niin miten, ja tukevatko taustalla olevat politiikat todella yhteisötalouden yritysten kehittymistä.

1.8

EU:n on myös tunnustettava yhteisötalouden yritysten merkitys tarjoamalla niille tukea vakavaraisuusasetuksessa (2). Pankkien lainananto yhteisötaloudelle hyötyisi tästä erittäin paljon, eikä sillä olisi mitään vaikutusta julkiseen talouteen.

1.9

EU:n tason taloudellinen tuki on yhdistettävä Euroopan komission julkiselle vallalle ja keskeisille sidosryhmille tarjoamaan ohjaukseen, koulutukseen ja valmiuksien kehittämiseen.

1.10

Jäsenvaltioiden olisi toimittava investointikumppaneina tukeakseen eettisten rahastojen, sosiaalisen innovoinnin rahastojen ja sosiaalisten riskipääomarahastojen perustamista ja edistääkseen julkisia takausjärjestelyjä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuuksia (yksityishenkilöiden ja yritysten) tuloverohuojennuksiin sekä muihin verokannustimiin sekä säästäjien että investoijien kohdalla investointien houkuttelemiseksi yhteisötalouden yrityksiin.

1.11

Yhteisötalouden yritysten on itse tehtävä aloitteita kehitettäessä välineitä, kuten itsenäinen pääomittaminen, joukkorahoitus ja osallistuminen yhteiskunnallisen rahoituksen kumppanuuksiin, keräämällä omia varoja ja käynnistämällä kumppanuuksia.

1.12

Yhteisötalouden yritysten potentiaalin hyödyntämiseksi täysimääräisesti kaikkien jäsenvaltioiden on kuitenkin kehitettävä ja pantava täytäntöön yhteisötaloutta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia sellaisen sidosryhmät käsittävän laaja-alaisen lähestymistavan pohjalta, jossa otetaan huomioon myös kansalaisyhteiskunnan edustajat.

2.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Luxemburg asettaa yhteisötalouden etusijalle puheenjohtajakautensa aikana ja tunnustaa yhteisötalouden panoksen työllisyyteen, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen.

2.2

ETSK pitää myönteisenä, että puheenjohtajavaltio Luxemburg pyytää tämän valmistelevan lausunnon, jonka tarkoituksena on tarkastella taloudellisen ekosysteemin käsitettä yhteiskunnallisten yritysten näkökulmasta sekä pääpiirteitä ja edellytyksiä, joiden on täytyttävä tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan eurooppalaisen kehyksen luomiseksi yhteisötalouden rahoittamiselle ja siihen investoimiselle.

2.3

ETSK toteaa myös puheenjohtajavaltio Luxemburgin korostavan, että rajalliset mahdollisuudet saada rahoitusta (erityisesti räätälöityä rahoitusta) muodostavat esteen yhteisötalouden kasvulle ja kehittymiselle, kuten ETSK:n aiemmissa lausunnoissa (3), Euroopan komission sosiaalisen yrittäjyyden aloitetta koskevassa tiedonannossa (4) ja OECD:n raporteissa (5) on todettu.

2.4

Euroopassa on syntymässä uusi yhteiskunnallinen maisema kriisin tuloksena ja siksi, että yhteiskuntamme kohtaa uusia, mutkikkaita haasteita. Kaivataan kiireesti sosiaalista innovointia, joka saa liikekannalle yhteiskunnan kaikki sektorit. Yhteisötalous on elintärkeä sektori, joka työllistää yli 14 miljoonaa ihmistä (6), ja se on keskeisessä asemassa, kun etsitään ratkaisuja esimerkiksi työpaikkojen luomiseksi ja sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi (7) ja edistetään samalla älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Monissa jäsenvaltioissa sektori on kuitenkin vielä alikehittynyt. Sen koko potentiaalin hyödyntämiseksi on kehitettävä suotuisa ekosysteemi, jossa räätälöidyn rahoituksen saaminen on keskeisessä osassa.

2.5

ETSK on jatkuvasti sitoutunut yhteisötalouden toimintasuunnitelmaan. Tämän lausunnon tarkoituksena onkin esitellä yhteisötalouden yritysten erityisiä näkökohtia. Yhteisötalouden yritykset käyttävät määritelmän mukaisesti voiton tavoittelua välineenä ensisijaisen yhteiskunnallisen tehtävän toteuttamiseksi.

2.6

Käsillä olevan lausunnon tueksi ETSK toistaa näin ollen Rooman strategiassa  (8) esitetyn määritelmän, jonka mukaan yhteisötalous on moninaisten kansallisten ja hyvinvointiin liittyvien taustojen muokkaama eri organisaatiomuotojen kokonaisuus, jota leimaavat yhteiset arvot, piirteet ja tavoitteet. Yhteisötalouden yrityksillä tarkoitetaan organisaatioiden kokonaisuutta, joka perustuu siihen, että ihmiset asetetaan pääoman edelle. Niihin kuuluu sellaisia organisaatiomuotoja kuin osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä, säätiöitä ja yhdistyksiä sekä yhteiskunnallisten yritysten uudempia muotoja. On painotettava, että yhteisötalouden yritykset ovat yrityksiä, jotka kuuluvat ihmisille ja/tai ovat ihmisten, eivät rahoitusjärjestelmän, perustamia.

2.7

Lisäksi huomautetaan, että tässä lausunnossa ei käsitellä aiheen ”yhteiskunnallisesti vaikuttavat investoinnit” erityispiirteitä eikä eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja koskevaa asetusta, vaikka ne liittyvätkin lausunnon aiheeseen. Niitä käsitellään ETSK:n aiemmissa lausunnoissa (9).

3.1

Kuten OECD on todennut (10), olemassa olevassa rahoituskehyksessä on tällä hetkellä yhteensopimattomuutta, joka ei vastaa yhteisötalouden yritysten ja niiden vaatimusten todellisuutta. Tämä tarkoittaa, että taloudellista, oikeudellista ja poliittista kehystä on mukautettava kulttuurisesti asianmukaisten työkalujen kehittämiseksi. On ehdottoman tärkeää omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka eroaa perinteisestä rahoituksesta, jotta yhteiskunnallisesta rahoituksesta tulee kestävää.

3.2

Yksi keskeinen ongelma on se, että yhteisötalouden yritysten liiketoimintamalleja tunnetaan ja ymmärretään huonosti. Yhteisötalouden yritysten on vaikeaa saada tavanomaista rahoitusta ja hyötyä pk-yrityksiä yleisesti tukevista välineistä, koska näiden mallien erityispiirteitä (kuten vähäinen tai puuttuva voitonjako, käyttäjä- tai tarvekeskeinen painopiste, yhteinen päätöksenteko, demokraattinen hallintotapa tai yhteisomistus) ei tunnusteta täysimääräisesti.

3.3

Yhteisötalouden yritykset kärsivät muita liiketoimintamalleja enemmän siitä, että rahoitusmarkkinoiden logiikkaa ei ole suunniteltu tukemaan yhteisötalouden yritysten kehittymistä. Rahoitusmarkkinat eivät tunnusta eivätkä palkitse yhteisötalouden yritysten yhteiskunnallista lisäarvoa eivätkä niiden täyttämää yleiseen etuun liittyvää tehtävää. Tällä hetkellä yhteisötalouden yrityksille korvataan usein vain niiden tarjoaman palvelun kustannukset mutta ei niiden luomaa yhteiskunnallista arvoa. Yhteisötalouden yritysten kohdalla investointien tuotto tarkoittaa ensisijassa yhteiskunnallisen vaikutuksen ja vähäisen taloudellisen tuoton aikaansaamista. Tämä seikka, että yhteiskunnallinen tehtävä ohittaa voiton maksimoinnin, saattaa saada aikaan virheellisen mielikuvan siitä, että yhteisötalouden yritykset ovat riskialttiimpia ja vähemmän luotettavia kuin muut yritykset. Tutkimukset, tosiasiat ja data osoittavat itse asiassa asian olevan päinvastoin (11). Investoinnit yhteisötalouden yrityksiin eivät tosiasiassa ole kustannuksia vaan investointeja tulevaisuuteen, ja ne edistävät osaltaan työllisyysasteen kasvua. Pitkällä aikavälillä ne parantavat jäsenvaltion kilpailukykyä ja taloudellista kokonaispanosta.

3.4

Yhteiskunnallisen investoinnin välineitä on usein yritetty saada perustumaan perinteisten rahoitusvälineiden rakenteeseen. Yksityisen pääoman logiikka kuitenkin usein kulkee käsi kädessä sellaisten lyhyen aikavälin luopumisstrategioiden kaltaisten piirteiden kanssa, jotka edellyttävät omistusta ja suuren tuoton investointilogiikkaa. Sen vuoksi nämä välineet eivät toimi yhteisötalouden yritysten kohdalla, koska tällaiset piirteet ovat usein suoraan ristiriidassa yhteisötalouden yritysten liiketoimintamallien ja toiminnan kanssa.

3.5

Investoinneista luopumiseen liittyvät vaikeudet (toimittaessa hädänalaisten ihmisten kanssa) ja puuttuvat tai vähäiset mahdollisuudet toisilla markkinoilla luovat lisähankaluuksia tavanomaisille investoijille. Vaikka näillä välineillä saatetaan onnistua tavoittamaan joitakin yrityksiä (usein voittoa maksimoivia yrityksiä, joilla on myös yhteiskunnallinen tehtävä), yhteisötalouden yritykset tarvitsevat edelleen erityisesti niiden tarpeisiin räätälöityjä rahoitusvälineitä.

4.1

Tässä lausunnossa keskitytään piirteisiin ja edellytyksiin, joita tarvitaan yhteisötalouden yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantamiseksi, sen sijaan että luotaisiin kokonaisvaltainen katsaus saatavilla oleviin rahoitusvälineisiin. Yhteisötalouden todellista potentiaalia voidaan hyödyntää ainoastaan, jos rahoitusmahdollisuudet sisällytetään räätälöityyn ja täysin yhdennettyyn ekosysteemiin yhdessä seuraavanlaisten osatekijöiden kanssa: oikeudelliset kehykset, liiketoiminnan kehittäminen ja erilaiset tuet. Näin voidaan osoittaa, että yhteiskunnalliset investoinnit ovat sekä taloudellisia että ei-taloudellisia investointeja.

4.2

Samalla kun todetaan, että yhteisötalouden yritysten rahoituksen parantaminen on ratkaisevan tärkeää kehityksen ja kestävyyden kannalta, on tärkeää tehdä ero yhteisötalouden yritysten rakenteiden ja yhteisötalouden yritysten toiminnan rahoittamisen välille. On tärkeää rahoittaa näitä molempia, mutta lähestymistavat ja välineet saattavat erota toisistaan. Varmaa on, että yhteisötalouden yrityksille räätälöidyn yhteiskunnallisen rahoituksen kehittämisen on tapahduttava sosiaalisten aloitteiden ja toiminnan edistämisen yhteydessä ja että se on nähtävä välineenä, jolla toteutetaan sektorin mahdollisuuksia, sen sijaan, että se olisi itse tarkoitus.

4.3

On todettava, että yhteisötalouden yrityksillä on yleensä monipuoliset tulolähteet  (12) eli tavaroiden ja palvelujen myyntiin liittyy usein julkista rahoitusta. Yhteisötalouden yritykset turvautuvat usein rahoitusvirtojen yhdistelmään, johon sisältyy tietyn hankkeen tai ohjelman rahoitusta poliittisen tavoitteen pohjalta, julkisia hankintasopimuksia tai varojen keruuta laajentamista tai uusia investointeja varten.

4.4

Joissakin jäsenvaltioissa yhteisötalouden yritykset luottavat jatkuvaan julkiseen rahoitukseen ja tekevät tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa toteuttaen yhteistä politiikkaa tai pyrkien yleistä etua koskevaan tavoitteeseen. Lisäksi julkinen rahoitus on erityisen tärkeää yhteisötalouden innovointiprosessissa (joka usein liittyy ennalta ehkäisevään työhön) ja varhaisissa kehitysvaiheissa. ETSK painottaa tästä syystä, että tätä julkisen yhteistyön ja rahoitustuen muotoa ei saa vaarantaa etsittäessä ulkoisia rahoituslähteitä ja että se on erityisen tärkeä tuettaessa yhteisötalouden sektorin syntymistä ja kehittämistä tietyissä jäsenvaltioissa.

4.5.1

Julkinen rahoitus on edelleen keskeinen rahoituslähde monissa jäsenvaltioissa ja monien yhteisötalouden yritysten kohdalla. Yhteisötalouden yrityksen yhteiskunnallisen tehtävän sekä yhteisten päämäärien ja luottamuksen järjestelmään perustuvien julkisen politiikan tavoitteiden välinen yhteys on julkisen rahoituksen aloitteiden keskeinen osatekijä. Tässä yhteydessä ETSK haluaa painottaa yhteyttä Euroopan komission laatimaan sosiaalisia investointeja koskevaan pakettiin (13), jonka tarkoitus on edistää sosiaalipolitiikan innovaatioita ja jossa yhteisötalouden yrityksillä on vahva asema, ja painottaa myös tukevansa sen jatkamista. Monissa jäsenvaltioissa yksi yhteisötalouden yritysten tärkeimmistä tulonlähteistä ovat julkiset hankintasopimukset. Yleistä etua koskevan palvelun tuottaminen on usein yhteisötalouden yritysten keskeistä toimintaa niiden yhteiskunnallisen tehtävän hoitamiseksi. Nämä tulot edistävät merkittävästi taloudellisen pohjan kestävyyttä. Julkisten hankintojen tapauksessa yhtenä kriteerinä on oltava sosiaalisten normien noudattaminen ja etenkin työehtosopimusten soveltaminen.

4.5.2

Yksityiset rahoitusvälineet vaihtelevat perinteisistä välineistä, kuten kaupallisista pankeista, bisnesenkeleistä ja riskipääomasta, lahjoituksiin, hyväntekeväisyyteen keskittyviin riskirahastoihin ja yhteiskunnallista vaikutusta hakeviin investoijiin. Vaikka monet näistä välineistä saattavat soveltua yhteisötalouden yrityksille, vaikuttaisi siltä, että yhteiskunnalliseen rahoitukseen erikoistuneiden toimijoiden tarjoama rahoitus sopii niille paremmin.

4.5.3

Lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota yksityishenkilöiden mielenkiintoon investoida yhteisötalouden yritysten aloitteisiin etenkin yhteisötasolla. Joukkorahoitusfoorumit, lahjoitukset ja hyväntekeväisyys tarjoavat keskeisen rahoituslähteen yhteisötalouden yrityksille.

4.5.4

Yhteisötalouden sektori tuottaa itse varoja kertyneiden voittovarojen muodossa, ja verohelpotusjärjestelmä useissa tapauksissa edistää niiden kertymistä. Osuuskunnat käyttävät voiton, jota ei jaeta jäsenille (jakamattomat varat), kerryttämisen vaihtoehtoa tärkeimpänä välineenä oman kasvunsa rahoittamisessa. Toinen väline on vaihtoehto, jossa osuuskunnan jäsenet osallistuvat oman osuuskuntansa rahoittamiseen antamalla vapaaehtoisia lainoja (sosiaalisia lainoja), joita joissakin jäsenvaltioissa säännellään erityisellä lainsäädännöllä (14).

4.5.5

Erikoistuneet rahoituslaitokset, sosiaaliset, eettiset ja osuuspankit sekä hyväntekeväisyyteen keskittyvät riskirahastot tarjoavat erityisesti yhteisötalouden yrityksille suunniteltuja välineitä. Esimerkiksi italialainen osuuskuntien kehitysrahasto (15) perustettiin edistämään ja kehittämään nimenomaan osuuskuntia. Nämä rahastot muodostetaan käyttämällä kolmea prosenttia, jotka peritään osuuskuntien vuosittaisesta tuotosta ennen veroja. Muita esimerkkejä ovat ainoastaan jäsenille avoimet sisäiset rahoitusjärjestelmät CoopEst development fund ja CGM Finance Consortium, jotka tarjoavat tilapäisluottoja ja ratkaisevat tavanomaisen pankkijärjestelmän käyttöön liittyviä ongelmia ryhmän tarjoaman sopimuskelpoisuuden avulla.

4.5.6

Perustettaessa markkinapaikkaa tai foorumia näille välineille on käytettävä harkintaa, ja pääoman houkuttelemiseksi käytettäviä kannustimia on arvioitava. Kun julkisen pääoman vaikuttimena voi olla politiikka, yksityistä pääomaa saattavat houkutella verokannustinjärjestelmät, riskinjakoelementti ja yhteisötalouden sektoriin osallistuminen. Tästä huolimatta yksityisille rahoittajille annettavat kannustimet olisi pidettävä tasapainossa odotetun taloudellisen ja yhteiskunnallisen tuoton sekä taloudellisen voiton käyttötavan kanssa. Tämän pitäisi taata, että julkinen etu, yleinen etu ja tehokas varainkäyttö (mikäli julkista) pysyvät aloitteessa keskeisellä sijalla.

4.6.1

Taloudellisen ekosysteemin luominen yhteisötalouden yrityksiä varten perustuu useiden sidosryhmien osallistumisen toimintamalliin, jossa yhdistyvät resurssit ja välineet. Tässä useiden sidosryhmien osallistumiseen perustuvien järjestelmien muodossa, tai yhteiskunnallisessa ja solidaarisessa rahoitusjärjestelmässä, yhdistyvät sekä taloudelliset että ei-taloudelliset resurssit. Se perustuu luottamukseen ja rahoitustukeen ja siinä on mukana useita toimijoita (kuten yhteisötalouden yrityksiä, säästäjiä, julkisia rahoituslähteitä, eläkerahastoja ja rahoituslaitoksia), jotka muodostavat suhteita (rahoitusvälitykseen, sosialisaatioon ja tukeen perustuvia suhteita) ja joilla on yhteiset päämäärät ja säännöt. Tämän toimintamallin menestys on selkeä esimerkiksi Quebecissa, ja sitä pitäisi tutkia enemmän eurooppalaisia olosuhteita ajatellen (16).

4.6.2

On erittäin tärkeää, että taloudellista tukea kehitetään elinkaarilähtöisesti. Apurahat tai rahoitetut pilottiohjelmat epäonnistuvat usein toisessa vaiheessa, koska ohjelmilla ei ole asianmukaisia välineitä, joiden avulla yhteisötalouden yritykset voisivat laajentua ja olla pohjaltaan kestäviä. Erityisiä välineitä ja toimintaa tukevia poliittisia kehyksiä on kehitettävä jokaista kehitysvaihetta – valmistelua, perustamis-/pilottivaihetta, vakiinnuttamista ja kasvua – varten, ja jokaisessa vaiheessa on vastattava erityisiin tarpeisiin.

4.6.3

Perinteinen riskipääoma perustuu nopeaan investointien tuottoon, joka yleensä on sidottu omistuksen tuomaan vaikutusvaltaan. Tätä on erityisen vaikeaa käyttää yhteisötaloudessa, ja se on ristiriidassa yhteisötalouden yritysten liiketoimintamallien ja toimintojen kanssa. Näin ollen tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää tarjota takausjärjestelmiä ja yhteisinvestointimekanismeja vastuun ja riskinoton jakamiseksi. Kehitettäessä järjestelmiä, jotka lieventävät rahoittamisen ensimmäistä ”riskiä”, pitäisi tarkastella jo käytössä olevien (usein julkisiin varoihin perustuvien) takausjärjestelmien hyvien käytäntöjen hyödyntämistä.

4.6.4

Yhteisötalouden rahoittajat ovat usein ihanteellisia toimijoita tarjoamaan sekä taloudellista että muuta tukea, kuten investointivalmiusohjelmia ja yleistä ohjausta ja tukea liiketoiminnan kehittämiseksi. Tämä tukimuoto on erittäin tärkeä epäonnistumisen riskin pienentämiseksi. Tässä yhteydessä on harkittava yleistä ”taloudellista valmennusta” ja ”taloudellista koulutusta”.

4.6.5

On tärkeää, että yhteiskunnallisen rahoittamisen keskiössä on sosiaalisten vaikutusten mittaaminen  (17) aikaansaadun sosiaalisen vaikutuksen osoittamiseksi taloudellisen tuoton rinnalla. Tämä on ainoa tapa osoittaa yhteisötalouden yritysten toiminnan tuottama arvo kokonaisuudessaan ja investointien tuoton koko kirjo – sekä sosiaalinen että taloudellinen.

4.7.1

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sekamuotoiseen rahoitukseen, jonka katsotaan soveltuvan kaikkein parhaiten yhteisötalouden yrityksille, koska siinä yhdistyvät yhteisvastuulliset arviointitekijät ja taloudelliset kannustimet. Hybridipääomassa yhdistyvät tuet (julkiset tuet, hyväntekeväisyysvarat, lahjoitukset) sekä oma ja vieras pääoma / riskinjakovälineet. Hybridipääomaluonteisia rahoitusvälineitä ovat muun muassa takaisin maksettavat tuet, anteeksi annettavissa olevat lainat, vaihdettavissa olevat avustukset ja tuotonjakosopimukset. Hybridipääomaan liittyy usein julkisen ja yksityisen pääoman tiivis vuorovaikutus ja yhteinen poliittinen tavoite mutta myös yhteinen riippuvuus ja sidosryhmien etujen tasapainottaminen.

4.7.2

Muita yhteisötalouden yrityksille sopivia rahoitusratkaisuja ovat pääoman kärsivälliset muodot. Esimerkiksi Ranskassa ja Québecin provinssissa Kanadassa (18) sosiaaliset / solidaarisuuteen perustuvat takaus- ja investointirahastot yhdistävät eri lähteistä saatavaa pääomaa ja sellaisia sidosryhmiä kuin yksityishenkilöitä, valtion rahastoja ja eläkerahastoja, jotka tarjoavat laina- ja pääomavälineitä, jotka perustuvat pienempään tuottoon (verrattuna tavanomaiseen riskipääomaan) pidemmällä aikavälillä (vähintään seitsemän vuotta). Tämä viimeksi mainittu on erityisen tärkeä, koska yhteisötalouden yritykset ovat usein riippuvaisia palvelun jatkuvuudesta.

5.1

Koska Euroopan maiden välillä on eroja ja tarpeiden kirjo yhteisötalouden sektorilla on laaja, seuraavat suositukset on ryhmitelty päätöksentekijöiden eri tasojen vastuun perusteella.

5.2.1

EU:n toimielimillä pitäisi olla yhteisötalouden yritysten taloudellisen ekosysteemin kaikkia sidosryhmiä tukeva, käynnistävä, mahdollistava ja mobilisoiva rooli. Lisäksi niiden on edelleen osoitettava olevansa sitoutuneita yhteisötalouden kehittämiseen Euroopassa takaamalla poliittisen tukikehyksen yhteisötalouden kehittämiselle yleensä uudistamalla sosiaalisen yrittäjyyden aloitetta koskevaa toimintasuunnitelmaa.

5.2.2

Euroopan komission olisi edelleen välittäjien kautta kanavoitava rahoitusta yhteisötalouden yrityksille tukeakseen uusien välineiden luomista, kokeilua ja innovointia ja varmistaen, että rahoitussääntely mahdollistaa tämän kehityksen eikä estä sitä.

5.2.3

Komission pitäisi myös harkita kevyemmän sääntelyjärjestelmän kokeilemista pääoman saamiseksi yhteisötalouden sektorille.

5.2.4

Komission pitäisi tutkia, miten joukkorahoitus tai yhteistyötalouden välineet voivat tukea yhteisötalouden yrityksiä. Komission pitäisi harkita yhteisötalouden yrityksiin kohdistuvan joukkorahoituksen ja osallistavien aloitteiden esimerkkitapauksen toteuttamista. Tästä on olemassa esimerkkejä jäsenvaltioissa, ja ne voisivat mahdollisesti nivoutua sosiaalisen innovoinnin foorumiin sekä Horisontti 2020 -ohjelmiin.

5.2.5

Komission olisi edistettävä tutkimusta yhteisötalouden yrityksiin investoimisen yhteiskunnallisesta lisäarvosta. Tutkittavia asioita voisivat olla se, miten yhteiskunnallista ja taloudellista arvoa luodaan ja mitataan, sekä erilaisten rahoitusvälineiden vaikuttavuus.

5.2.6

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteisötalous on yksi investointien painopistealoista nykyisessä Euroopan investointiohjelmassa, ja kehottaa Euroopan komissiota hyödyntämään tätä aloitetta täysimääräisesti. Erityisesti pääomaintensiiviset investoinnit esimerkiksi terveydenhuolto- ja sosiaalialoilla olisi otettava huomioon. Kaikkien investointien kohdalla on tärkeää sisällyttää investointiluokitukseen ja investoinnin valintaan yleistä etua koskeva kriteeri, jotta yhteiskunnallinen lisäarvo voidaan mitata paremmin.

5.2.7

Pääomamarkkinaunionin kehittämiseksi on tehtävä ympäristöön liittyviä, yhteiskunnallisia ja hallinnointi- ja ohjausinvestointeja, ja julkinen ja yksityinen rahoitus voivat toimia yhdessä investointien tarjontapuolen parantamiseksi. On tärkeää, että komissio varmistaa sääntelytoiminnassaan, että yhteisötalouden yritysten kehittämisen ja pääomamarkkinaunionia koskevien ehdotusten välillä on yhteys.

5.2.8

Eurooppalaisilla rahastoilla on erityisrooli tuettaessa yhteisötalouden yrityksiä. ERI-rahastoja voitaisiin käyttää jäsenvaltioiden toimien mahdollistajana tarjoamalla takauksia tai taloudellista vivutusta, jotta edistetään sosiaaliturvarahastojen perustamista kaikkialla Euroopassa. Komission pitäisi käyttää EaSI- ja COSME-rahastoja rahoituksen välittäjien investointikapasiteetin ja yhteisötalouden yritysten investointivalmiuden lisäämiseen. Komission pitäisi taata tasapainoinen osallistuminen Horisontti 2020 -ohjelmaan ja antaa yhteisötalouden yrityksille mahdollisuus osallistua valtavirtaistamishankkeisiin. Komission pitäisi seurata tiiviisti näiden rahastojen käyttöä yhteisötalouden yritysten tarpeisiin ja raportoida siitä sekä poliittisesta että teknisestä näkökulmasta.

5.2.9

Komission ja EIP:n/EIR:n pitäisi varmistaa, että EU:n rahoitusmekanismit, pk-yritysten rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma mukaan luettuna, ovat yhteisötalouden yritysten käytettävissä, sisällyttämällä johdonmukaisesti yhteisötalouden yritykset pk-yrityksiä koskevaan politiikkaan ja rahoitusvälineisiin ja yksinkertaistamalla menettelyjä. Tässä yhteydessä on ratkaisevaa mainita erityisesti ilmaus ”yhteisötalouden yritys” sen varmistamiseksi, että erilaiset yritykset otetaan huomioon ja lisäävät näkyvyyttään.

5.2.10

Euroopan komission olisi tutkittava, voivatko yhteiskunnallisesti vaikuttavat investoinnit olla osa yhteisötalouden yritysten taloudellista ekosysteemiä, ja jos, niin miten ja millä ehdoilla. Kiinnostavia kokemuksia saadaan EIR:n yhteiskunnallisten investointien edistämisvälineen kokemuksista ja kokeiluista sekä Euroopan komission takausjärjestelmien (19) äskettäisestä käynnistämisestä. Lisäksi OECD:n (20) ja EMES-verkoston (21) hiljattain julkaisemat raportit sisältävät tärkeää tietoa siitä, tukevatko sosiaalivaikutteisten joukkovelkakirjalainojen väline ja sen taustalla oleva politiikka todella yhteisötalouden yritysten kehittymistä.

5.2.11

Basel III -järjestelmän mukainen rahoitussääntely uhkaa yhteisötalouden taloudellista ekosysteemiä. On erittäin tärkeää, että sääntelyssä säilytetään rahoitusjärjestelmän monimuotoisuus sen sijaan, että sovellettaisiin mielivaltaisia sääntöjä. Olennainen ratkaistava kysymys on yhteisötaloudelle myönnettävien lainojen käsittely nykyisten vakavaraisuussääntöjen (Basel III, neljäs vakavaraisuusdirektiivi / vakavaraisuusasetus) mukaisesti. Tällä hetkellä yhteiskunnallisille yrityksille lainaaminen ei johda tasehelpotuksiin, vaikka sektoria ei pidetä riskialttiina, eikä sektorille lainaamiseen kannusteta. Päinvastoin, vakavaraisuusasetukseen sisällytetyn pk-yrityksiä koskevan tasapainottavan tekijän mukaisesti EU on lieventänyt pääomavaatimusta sellaisten pankkien kohdalla, jotka lainaavat pk-yrityksille ja kotitalouksille. EU:n on annettava vastaavasti tunnustusta yhteisötalouden yrityksille tarjoamalla yhteisötalouden yrityksiä tukevan tekijän esimerkiksi tarkistamalla vakavaraisuusasetuksen nykyistä 501 artiklan 1 kohtaa. Pankkien lainananto yhteisötaloudelle hyötyisi tästä erittäin paljon, eikä sillä olisi mitään vaikutusta julkiseen talouteen.

5.2.12

Koska yhteisötaloutta koskevaa taloudellista innovointia tapahtuu lähinnä paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, Euroopan komissio on ihanteellisessa asemassa kerätäkseen ja jakaakseen innovatiivisia välineitä ja ratkaisuja, joiden avulla voidaan perustella poliittisia päätöksiä. Tässä yhteydessä olisi hyödyllistä laatia EU:n laajuinen yhteenveto uusien rahoitusaloitteiden ja -välineiden jakamisesta jäsenvaltioissa ja seurata jakamista.

5.2.13

EU:n tason taloudellinen tuki on yhdistettävä Euroopan komission julkiselle vallalle ja keskeisille sidosryhmille tarjoamaan ohjaukseen, koulutukseen ja valmiuksien kehittämiseen. Tästä syystä ETSK kehottaa laatimaan käsikirjan, jossa ohjataan rakentamaan taloudellinen ekosysteemi ja suunnittelemaan ja soveltamaan rahoitusvälineitä yhteisötaloutta varten. Vastaavasti pitäisi jakaa jäsenvaltiotason yleisen ohjauksen, kuten investointihalukkuusohjelmien, hyviä käytäntöjä ja kehittää niitä edelleen.

5.2.14

ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen perustaa yhteiskunnallisen rahoituksen työryhmä yhteistyössä komission sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevän asiantuntijaryhmän (GECES) kanssa. Alaryhmä voisi toimia politiikan kehittämisen yhtenä resurssilähteenä ja seurata jäsenvaltioiden tilanteita ja toimia.

5.2.15

Yhteisötalouden yritysten toiminnan ja rakenteiden rahoittamista koskevia vertaisarviointeja pitäisi harkita välineiden ja parhaiden käytäntöjen jakamisen edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä.

5.2.16

Komission pitäisi tarkastella jäsenvaltioiden tarjoamien verokannustimien hyötyjä ja haasteita. Tämä on olennaista sekä yhteisötalouden yritysten kannalta yleensä että kannustimena yksityisten säästäjien ja yhteiskunnallisten rahoittajien pääoman houkuttelemiseksi. Tätä näkökohtaa pitäisi tarkastella siitä tosiasiasta lähtien, että yhteisötalouden yritykset ovat tällä hetkellä rahoituksen (julkisen tai yksityisen) saamisen kannalta heikommassa asemassa muihin yrityksiin verrattuna.

5.3

5.3.1

Jäsenvaltiot ovat valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla keskeisessä asemassa ja vastaavat yhteisötalouden kehittämisen ja kasvun mahdollistavasta politiikasta ja tuesta. Vain harvoilla jäsenvaltioilla on käytössä asianmukainen tukijärjestelmä, joka kannustaisi jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön yhteisötalouden kansallisia tukijärjestelmiä sosiaalisen yrittäjyyden aloitteen mukaisesti. Erityistä painoarvoa pitäisi antaa mahdollisuuksille saada räätälöityä taloudellista tukea sekä valtakunnallisella että paikallisella/alueellisella tasolla. Nämä aloitteet voitaisiin mahdollisesti esitellä GECES-ryhmän työn yhteydessä.

5.3.2

Jäsenvaltiot voisivat toimia investointikumppaneina tukeakseen eettisten rahastojen, sosiaalisen innovoinnin rahastojen ja sosiaalisten riskipääomarahastojen perustamista. Keskeinen tekijä on julkisten takausjärjestelmien tarjoaminen tai pääoman houkutteleminen esimerkiksi eläkerahastoista ja luotto-osuuskunnista.

5.3.3

Jäsenvaltioiden pitäisi arvioida mahdollisuuksia taata rahoitus valtion omistamien takuurahastojen avulla, jotta yhteisötaloudelle annettaisiin mahdollisuus saada perinteistä rahoitusta.

5.3.4

Jäsenvaltiot voivat harkita yhteiskunnallisten investointirahastojen pääomittamista tarkastelemalla mahdollisuuksia (yksityishenkilöiden ja yritysten) tuloverohuojennuksiin sekä muihin verokannustimiin sekä säästäjien että investoijien kohdalla investointien houkuttelemiseksi yhteisötalouden yrityksiin. Näiden veroetujen kantavana voimana pitäisi kuitenkin olla yhteisötalouden yritysten luoma yhteiskunnallinen arvo.

5.3.5

ETSK kehottaa jäsenvaltioita kehittämään sopivaa yhteisötalouden sääntelyä mikrorahoituksen osalta, kuten Euroopan komissiokin on jo esittänyt (22).

5.3.6

Rahoituksen välittäjillä on ratkaiseva rooli yhteisötalouden kehittämisessä. Jäsenvaltioiden pitäisi edistää yhteiskunnallisen rahoituksen välittäjien perustamista. Ne voivat olla joko osuuspankkeja tai eettisiä pankkeja tai kaupallisia pankkeja, joilla on erityisiä yhteisötalouteen erikoistuneita tytäryhtiöitä, jotka tarjoavat yhteiskunnallisen rahoituksen varoja ja välineitä tarjoamalla suotuisan sääntely-ympäristön.

5.3.7

Paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli paikallisen infrastruktuurin tarjoamisessa ja aloitteiden täytäntöönpanossa. Lisäksi niitä pitäisi kehottaa tekemään useiden sidosryhmien yhteistyötä koskevia aloitteita paikallisen/alueellisen kehityksen tukemiseksi. Tässä yhteydessä EAKR tarjoaa erittäin tärkeää tukea.

5.4

5.4.1

Yhteisötalouden yritysten on itse tehtävä aloitteita kehitettäessä välineitä, kuten itsenäinen pääomittaminen, joukkorahoitus ja osallistuminen yhteiskunnallisen rahoituksen kumppanuuksiin, keräämällä omia varoja ja käynnistämällä kumppanuuksia.

5.4.2

Tärkeää on myös, että yhteisötalouden yritykset harkitsevat yhteistyön lisäämistä ulkoisten kumppanien, kuten kaupallisten pankkien ja erilaisten välittäjien, kanssa. Tämä ei ehkä sovellu kaikkiin tilanteisiin mutta saattaa olla arvokasta joissakin kehitysvaiheissa. Keskeistä on lisätä rahoitusyhteisössä mielenkiintoa yhteisötalouden yrityksiä kohtaan ja kehittää sen tietämystä niistä oikein edellytyksin.