5.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 356/43

—

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa aloitteen määrittelyssä ja toteuttamisessa sekä kehottaa niitä aktivoitumaan kaikkien asiaan liittyvien alakohtaisten politiikkojen alalla, erityisesti alue- ja kaupunkisuunnittelussa, vihreän infrastruktuurin suunnittelemiseksi ja organisoimiseksi. Komitea korostaa, että vihreän infrastruktuurin toteuttamisen onnistuminen riippuu monitasoisen hallinnon periaatteiden tehokkaasta täytäntöönpanosta sekä kaikkien toimijoiden ja sidosryhmien osallistumisesta.

—

kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman nopeasti konkreettisia käytännön täytäntöönpano-oppaita vihreän infrastruktuurin integroimiseksi unionin politiikkoihin ja kehottaa laatimaan kaupunkien vihreää infrastruktuuria koskevia täydentäviä teknisiä asiakirjoja. Vihreä infrastruktuuri tulee sisällyttää kestävien kaupunkien eurooppalaiseen viitekehykseen sekä tulevaan kaupunkikehityksen verkostoon.

—

korostaa, että kumppanuussopimuksissa ja rahoitusta koskevissa toimenpideohjelmissa, joita parhaillaan määritellään vuosien 2014–2020 koheesio- ja rakennerahastoja varten, on kiireellisesti vahvistettava vihreän infrastruktuurin sisällyttämistä koskevat menettelyt ja sen ensisijainen luonne.

—

kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n lainsäädäntöön vaatimukset, joilla pyritään välttämään luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen nettohävikkiä, sekä jatkamaan ja laajentamaan EU:n rahoituksen ympäristöehtoja ja biologisen monimuotoisuuden varmistamista. Komitea ehdottaa, että kaikista harmaiden infrastruktuurien toteuttamiseen myönnetyistä EU:n tuista otetaan tietty prosenttiosuus biodiversiteettirahaston kartuttamiseksi.

—

on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo suunnitella vuoteen 2014 mennessä yhdessä EIP:n kanssa EU:n rahoitusvälineen, jolla tuetaan vihreään infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden toteuttajia. Komitea toivoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua sen määrittelyyn.

—

suhtautuu innostuneesti TEN-G-hankkeeseen toivoo, että TEN-G tunnustetaan yhteisön edun kannalta tärkeäksi samaan tapaan kuin liikenne-, energia- tai tieto- ja viestintätekniset verkot, ja kehottaa komissiota tutkimaan, onko asiaa koskeva unionin lainsäädäntö mahdollista.

Esittelijä

Annabelle JAEGER, Provence-Alpes Côte d’Azurin aluevaltuuston jäsen (FR, PSE)

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen

COM(2013) 249 final

1.

suhtautuu innostuneesti komission tiedonantoon ”Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen”, jossa ennakoidaan EU:n asiaa koskevaa strategiaa. Komitea pitää esitettyjä ehdotuksia erittäin tärkeinä pyrittäessä saavuttamaan vuodelle 2020 asetetut eurooppalaiset tavoitteet, jotka koskevat resurssitehokkuutta, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, kestävää ja älykästä kasvua, houkuttelevuutta, luonnon monimuotoisuuden ja maiseman laadun parantamista, luonnonkatastrofeilta suojautumista, kestäväpohjaisen kaupunkimallin mahdollistamista, paikallisten työpaikkojen säilyttämistä ja luomista pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, kansanterveyden parantamista sekä eriarvoisuuden torjumista. Tämä tukee luonnon monimuotoisuutta koskevan, vuoteen 2020 ulottuvan EU:n strategian tavoitteita, noudattaa lintu- ja luontotyyppidirektiivejä sekä vahvistaa Natura 2000 -alueiden välisiä kytköksiä (1).

2.

toivoo, että vihreän infrastruktuurin tuleva käyttöönotto EU:ssa auttaa saavuttamaan vuoteen 2020 ulottuvan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian toisen tavoitteen, jonka mukaan ainakin 15 prosenttia huonontuneista ekosysteemeistä on ennallistettava vuoteen 2020 mennessä, sekä pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen ja ekosysteemien heikentymisen ja ennallistamaan ne kaikkialla Euroopassa eikä ainoastaan Natura 2000 -alueilla.

3.

katsoo lisäksi, ettei tähän mennessä toteutetuissa kansainvälisissä, eurooppalaisissa ja kansallisissa strategioissa ja ohjelmissa ole pystytty vielä saavuttamaan tuloksia, jotka olisivat biodiversiteettiin liittyvien haasteiden tasolla. Komitean mukaan kaikki ovat yksimielisiä siitä, että yhteiskunnallisia tuotanto- ja kulutustapoja, jotka ovat biologisen monimuotoisuuden katoamisen päätekijöitä aiheuttaessaan elinympäristöjen tuhoutumista ja pirstoutumista sekä erilaisia epäpuhtauksia, on tarkistettava, koska muuten biodiversiteettisopimuksen ja vuoteen 2020 ulottuvan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian yhteydessä uudistetut sitoumukset ovat hyödyttömiä.

4.

painottaa näin ollen komission keskeistä roolia käynnistettäessä monialainen vihreään infrastruktuuriin perustuva strategia, joka tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden saada kaikki eurooppalaiset toimijat – valtiot, paikallis- ja aluehallinnot, yritykset, tutkijat, järjestöt ja kansalaiset – pyrkimään talouselämän, yhteiskunnan ja biosfäärin yhteensovittamiseen.

5.

suhtautuu myönteisesti ehdotettuun määritelmään, johon sisältyy sekä lajien ja luontotyyppien välisten siirtymismahdollisuuksien että kaikentasoisen – kaupunkitaso mukaan luettuna – vihreän infrastruktuurin laadun haaste, sekä suojeltujen että tavanomaisempien alueiden merkittävä biologinen monimuotoisuus ja sekä luonnonmukaiset että ihmisen toteuttamat luontoon perustuvat ratkaisut. Komitea toivoo kuitenkin, että määritelmää tarkennetaan konkreettisesti julkaistavissa täytäntöönpano-oppaissa ja että niihin sisällytetään läpäisevyyden ja kaiken elollisen suojelemisen käsitteet. Tätä varten on painotettava erityisesti ekologisten ja toimivien yhteyksien hyödyntämistä ja luomista kaikilla tasoilla.

6.

on tyytyväinen huomatessaan, että ekologisesti hyvin toimivien ekosysteemien monet taloudelliset, ympäristöön ja riskeiltä suojautumiseen liittyvät sekä yhteiskunnalliset hyödyt tunnustetaan asianmukaisesti, ja vaatii, että tätä ihmisten tarvitsemien hyödykkeiden ja palvelujen tuotannon hyötynäkökohtaa käytettäisiin aina luonnon ja biodiversiteetin suojelun eettisten näkökohtien tukena.

7.

muistuttaa yhtäältä vihreän infrastruktuurin käsitteen olevan luonteeltaan sellainen, että se ylittää hallinnolliset ja alueelliset rajat, ja toisaalta, että sen kehittäminen, säilyttäminen ja vaarantaminen ovat ensi sijassa riippuvaisia jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten harjoittamasta aluesuunnittelua ja luonnonvarojen suojelua koskevasta politiikasta.

8.

on tyytyväinen asiakirjan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka liittää vihreän infrastruktuurin kiinteästi ilmastonmuutoksen lieventämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kontekstiin, ja kannattaa sitä. Komitea korostaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa strategian määrittelyssä ja toteuttamisessa.

9.

on samaa mieltä siitä, että vihreän infrastruktuurin säilyttäminen, kehittäminen ja ylläpito tulee keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä huomattavasti halvemmaksi kuin harmaat infrastruktuurit, jos huomioon otetaan niiden kokonaiskustannukset, joihin on laskettu mukaan yhteiskunnan tällä hetkellä maksamat ulkoiset kustannukset. Luonnon synnyttämät tai luontoon perustuvat ratkaisut, joissa otetaan huomioon luonnon monimuotoisuus (ympäristötekniikka), vaativat vähemmän energiaa, huoltoa ja kunnossapitoa kuin tavanomaiset ratkaisut ja ovat näin ollen tehokkaampia ja kestävämpiä.

10.

muistuttaa, että ensisijaisena on pidettävä ekosysteemien rappeutumisen estämistä ja huonokuntoisten ekosysteemien toiminnallisuuden elvyttämistä, sillä ihmisen toiminnasta johtuvan ekologisen epätasapainon aiheuttamien haittojen korjaaminen on aina kallista, aikaa vaativaa ja erityisesti tuloksiltaan epävarmaa.

11.

katsoo, että vaikka ekosysteemipalvelujen taloudellinen arviointi voi osoittautua tarpeelliseksi tiettyjen kustannus-hyötyanalyysien yhteydessä, jotta voidaan sovitella keskenään ristiriitaisia tavoitteita, arviointi ei ole metodologisesti helppoa – se voi olla monessa yhteydessä suorastaan epätarkoituksenmukaista – ja sillä on ilmeisiä eettisiä seuraamuksia. Onkin korostettava, että biologisen monimuotoisuuden vähenemisen hinnan arvioimiseksi on olemassa toinen ajattelumalli: lasketaan, paljonko maksaa vähenemisen korjaamiseksi tarvittavien ekologisten mahdollisuuksien ylläpito laskemalla niiden investointien hinta, jotka tarvitaan biodiversiteetin tilan säilyttämiseksi tai parantamiseksi niin, että voidaan taata ekologisten palvelujen pysyvyys. Alueiden komitea toivoo, että tätä menetelmää pidetään ensisijaisena.

12.

kehottaa kaikkia paikallis- ja alueviranomaisia aktivoitumaan kaikkien asiaan liittyvien alakohtaisten politiikkojen alalla ja erityisesti käyttämään alue- ja kaupunkisuunnitteluun liittyvää toimivaltaansa vihreän infrastruktuurin suunnittelemiseksi ja organisoimiseksi.

13.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan viranomaisia haasteiden edellyttämällä tavalla inhimillisin, teknisin ja taloudellisin voimavaroin (2).

14.

katsoo, että maaperän käyttötarkoitusten vähentymisen, maankäytön tehostamisen ja maaperän huonontumisen torjunnan on oltava ehdottomasti etusijalla alue- ja kaupunkisuunnittelussa. Kaupunkirakenteiden hajotessa tavoitteena on oltava luonnonympäristöjen, metsien ja maatalousmaiden nettomääräinen nollahäviö, ja eräät paikallis- ja alueviranomaiset ovat jo alkaneet sisällyttää kaupunki- ja aluesuunnittelua koskeviin asiakirjoihinsa nollahäviön ja vihreän infrastruktuurin käsitteet eri muodoissaan.

15.

muistuttaa lisäksi antavansa tukensa jäsenvaltioiden uudelleen aloittamille tarpeellisille keskusteluille maaperänsuojelua ja maaperän toimintojen ennallistamista koskevien EU:n yhteisten oikeudellisten puitteiden hyväksymiseksi, sillä ne ovat välttämättömät tämän elintärkeän haasteen hallitsemiseksi (3).

16.

muistuttaa metsätalouden panoksesta vihreään infrastruktuuriin. Se voi olla aktiivista, esimerkiksi metsäalueiden jatkuvuuden palauttamista tai ekologisten metsänhoitotapojen käyttöönottoa, tai passiivista, esimerkiksi metsänreunojen säilyttämistä. Erityisesti alueilla, joilla metsäomaisuus on pilkkoutunut pieniin osiin ja on yksityisten hallussa, vihreän infrastruktuurin luominen edellyttää omistajien yhdistysten perustamista ja sujuvaa toimintaa sekä sitä, että alueille ja paikallisviranomaisille annetaan välineitä, joilla yksityiset toimijat saadaan liikkeelle, eli maan omistukseen, koulutukseen, tekniseen tukeen ja voimavarojen yhteiskäyttöön liittyviä välineitä sekä taloudellista apua.

17.

panee merkille EU:n tekemät päätökset, jotka koskevat yhteistä maatalouspolitiikkaa vuosina 2014–2020, ja pohtii, toteutuuko vihreä infrastruktuuri tehokkaasti näillä aloilla vuoteen 2020 mennessä. Alueiden komitea korostaakin toimivaltaisten viranomaisten toiminnan merkitystä: niiden on otettava vihreä infrastruktuuri yhdeksi resurssien käyttöä ohjaavaksi suuntaviivaksi luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa ja palauttamisessa sisällyttämällä ympäristöulottuvuus ekologisesti merkittäville alueille maksettaviin suoriin tukiin ja maaseuturahaston käyttöön siten, että noudatetaan johdonmukaisuutta maatalouden ympäristötoimenpiteiden maantieteellisessä kohdentamisessa ja määrärahojen osoittamisessa. Niiden on samalla myös varattava resursseja maaseudun luonnon monimuotoisuuden palauttamiseen tukemalla muun muassa luonnonmukaista maataloutta ja peltometsäviljelyä.

18.

katsoo, että jos vihreän infrastruktuurin yhteydessä halutaan edistää kestäväpohjaista maa- ja metsätaloutta, rakentamisessa käytettävien biologista alkuperää olevien materiaalien kehittäminen on välttämätöntä maaseutu- ja kaupunkialueiden välisen yhteisvastuun kannalta, koska perinteisten materiaalien käyttö kaupunkirakentamiseen ja harmaisiin infrastruktuureihin aiheuttaa suuria paineita maaseutu- ja meriympäristölle. Tärkeää on myös edistää puun sekä muiden, maatalouden oheistuotteista peräisin olevien tai tavanomaisia tuotteita täydentävien materiaalien (olki, hamppu, pellava, villa jne.) käyttöä paikallisten sidosryhmien hyödyksi. AK on sitä mieltä, että paikallista yritteliäisyyttä on edistettävä erityisesti tuotannonalojen rakennejärjestelyjen avulla ja investoimalla jalostusteollisuuden välineisiin, mutta myös muuttamalla markkinoiden rakennetta julkisten hankintojen esimerkin avulla tai tukemalla yhteisöjä, jotka asettavat tällaiset materiaalit etusijalle. On myös kehitettävä tutkimusohjelmia, jotta saadaan tietoa näiden materiaalien teknisistä ominaisuuksista sekä niiden optimaalisista tuotanto-olosuhteista ekosysteemien säilyttämisen kannalta. Lisäksi käyttäjien on saatava tietoa materiaalien alkuperästä ja viljelyolosuhteista asianmukaisten merkintöjen avulla.

19.

korostaa, että vihreän infrastruktuurin toteuttamisen onnistuminen riippuu kaikkien hallintotasojen välisestä yhteistyöstä ja monitasoisen hallinnon periaatteiden tehokkaasta täytäntöönpanosta sekä siitä, saadaanko kyseisen alueen kaikki toimijat ja sidosryhmät sekä myös suuri yleisö mukaan sen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

20.

kannattaa osallistavia lähestymistapoja, jotka synnyttävät alhaalta lähteviä, aluesuunnitteluun ja maankäyttöön osallistuvien toimijoiden, erityisesti paikallisyhteisöjen, tekemiä tarvittavia lisäaloitteita (4).

21.

panee merkille kaupunkiluonnon erittäin suuren sosiaalisen kysynnän, joka vastaa niin luonnon kaipuuseen eri muodoissa (virkistys- ja vapaa-ajan käyttö, puutarhanhoito ja maanviljely, maisema- ja kauneusnäkökohdat, luonnonvaraiset alueet jne.) kuin luontoon liittyvään hyvinvoinnin tunteeseen, mutta myös kansanterveydellisiin sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon torjuntaan liittyviin haasteisiin. Näihin tarpeisiin vastaaminen on ilmeisen tärkeää kaikkein nuorimpien, mutta myös vanhimpien ja epäsuotuisassa asemassa olevien kannalta.

22.

suhtautuu kiinnostuneesti ja kannustaen kansalaisaloitteisiin, jotka liittyvät vihreään infrastruktuuriin erityisesti kaupunki- ja esikaupunkialueilla (luonnon monimuotoisuuteen liittyvät osallistavat inventaariot, osallistuminen uusien, luonnon monimuotoisuuteen liittyvien kaupunkialueiden määrittelyyn, joutomaiden tai hoitamattomien alueiden kunnostaminen, yhteispuutarhat jne.) Näiden kaikkien alueiden yhteenliitettävyys muulle kuin moottoroidulle liikenteelle soveltuvin reitein on olennaisen tärkeää elämänlaadun parantamiseksi kaupungeissa.

23.

panee merkille, että vihreä infrastruktuuri tuo mukanaan tutkimusta ja innovointia, jotka tarjoavat kehittämistilaisuuksia suunnittelijoille esimerkiksi viherseinien ja -kattojen tai luonnontilan palauttamisen muodossa. Komitea muistuttaa kuitenkin, että vihreään infrastruktuuriin liittyvien hyötyjen toteutuminen, esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen, riippuu siitä, kuinka hyvin vihreä infrastruktuuri toteutetaan. On edistettävä vain ilmastoon ja biodiversiteettiin mukautettuja toiminnallisia ratkaisuja.

24.

kannattaa komission ehdotusta vähentää innovointiprosessiin liittyviä riskejä rahoitusvälineiden (esimerkiksi riskijakoon perustuvien käytäntöjen) avulla ja kannustaa komissiota tukemaan julkisin ja yksityisin varoin rahoitettuja hankkeita.

25.

panee kiinnostuneena merkille vihreään infrastruktuuriin liittyvät uudet ammatit (luonnontilan palauttamista koskeva ympäristötekniikka, rappeutuneiden ekosysteemien kunnossapito ja ennallistaminen) ja korostaa siihen välillisesti liittyvien tai siitä johtuvien ammattien (kasvintuotanto, maatalousala jne.) huomioon ottamisen tärkeyttä. Talouden kehityksestä vastaavien alue- ja paikallisviranomaisten on oltava mukana tässä työpaikkoja synnyttävässä toiminnassa ja tuettava sitä.

26.

katsoo, että vihreä infrastruktuuri on riippuvainen ekosysteemeistä ja niihin liittyvistä inhimillisistä kulttuureista, jotka molemmat vaihtelevat suuresti biomaantieteellisten olosuhteiden ja historian mukaan. Tämän vuoksi se edistää sellaisten paikallisten talouden alojen ja työpaikkojen luomista, joita ei voida siirtää. Tässä yhteydessä AK muistuttaa, että julkisia hankintoja koskevan Euroopan unionin lainsäädännön tarkistus on parhaillaan käynnissä ja että Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunta katsoi 11. tammikuuta 2013, että hankintaviranomaisten tulee käyttää kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta kriteerinä hankintasopimuksia tehdessään. AK tukee EP:n kantaa, jonka mukaan perusteet voivat olla hinnan tai kustannusten lisäksi laadullisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia: erityisesti sosiaaliset sekä ympäristöön ja innovointiin liittyvät näkökohdat, tarvittaessa myös lähihankintojen kustannustehokkuus.

27.

kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman nopeasti tarkkoja ja konkreettisia käytännön täytäntöönpano-oppaita vihreän infrastruktuurin integroimiseksi unionin politiikkoihin ja ehdottaa, että alueet ja paikallisviranomaiset, jotka ovat jo ryhtyneet vihreän infrastruktuurin edistämistoimiin, otetaan mukaan laatimaan oppaita, jotta ne voivat suunnitella yhdessä komission kanssa oppaista paikallisesti muokattuja versioita, joissa luontotyypit sekä paikallinen tietous ja taitotieto tulevat paremmin esiin. Komitea toteaa, että alustavia suuntaviivoja on jo annettu oppaassa, jossa käsitellään luontoon ja vihreään infrastruktuuriin kohdistuvia, monia etuja tuottavia koheesiopoliittisia investointeja (5).

28.

kehottaa laatimaan kaupunkien vihreää infrastruktuuria koskevia täydentäviä teknisiä asiakirjoja, jotka myös auttaisivat käynnistämään rakennerahastoihin liittyvien uusien toimien piiriin kuuluvia hankkeita, joissa kaupunkialueiden kestävään kehittämiseen voi saada viiden prosentin rahoituksen.

29.

toivoo, että vihreä infrastruktuuri sisällytetään kestävien kaupunkien eurooppalaiseen viitekehykseen (6) sekä koheesiopolitiikkaan kaudella 2014–2020 kuuluvaan tulevaan kaupunkikehityksen verkostoon.

30.

pyytää, että kun tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä 2001/42/EY tulevaisuudessa tarkistetaan, siihen sisällytetään vihreää infrastruktuuria koskeva viite lisäkriteerinä vaikutusten todennäköisen merkityksen arvioinnille.

31.

pitää tarpeellisena, että jos harmaa infrastruktuuri katsotaan välttämättömäksi, kun on ensin tutkittu vihreään infrastruktuurin tukeutuvia ratkaisuja, se olisi suunniteltava niin, että vaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi, minkä jälkeen vähennetään jäljelle jääviä vaikutuksia ja lopuksi otetaan käyttöön tasoitustoimenpiteitä, jotka on validoitu ottaen huomioon sekä ekologiset että maata koskevat näkökohdat (7). Alueiden komitea kehottaa komissiota sisällyttämään nämä vaatimukset EU:n lainsäädäntöön ottaen huomioon Euroopan komission työn, jolla edistetään vuoteen 2020 ulottuvaan luonnon monimuotoisuutta koskevaan EU:n strategiaan sisältyvää toimea 7b eli sen varmistamista, ettei tapahdu luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen nettohävikkiä.

32.

on tyytyväinen ehdotukseen laatia vuoden 2017 loppuun mennessä katsaus vihreän infrastruktuurin toteutumisen edistymisestä ja vakuuttaa, että alueet ja paikallisviranomaiset ovat valmiita auttamaan katsauksen laatimisessa ja mobilisoimaan paikalliset seurantakeskukset, jotka tutkivat mm. luonnon monimuotoisuutta, taloudellista toimintaa, terveyttä ja sosiaalista epätasa-arvoa, jotta tarvittavat tiedot välittyvät Euroopan tasolle.

33.

pohtii vihreän infrastruktuurin tehokkuuden mittaamista ja pitää välttämättömänä tukea sellaisen välineen kehittämistä, jolla voidaan nopeasti arvioida ekosysteemien toiminnan terveys ja joka on helppokäyttöinen ja sidosryhmien ulottuvilla niiden arvioidessa vihreän infrastruktuurin tehokkuutta tai verratessa sitä harmaisiin infrastruktuureihin.

34.

katsoo, että harmaiden infrastruktuurien luontoon kohdistuvien vaikutusten täydellinen arviointi on tehtävä mahdolliseksi, ja tukee komission aloittamia ekosysteemipalveluiden ja niiden Euroopalle tuottamien etujen kartoitus- ja arviointitoimia (MAES). Komitea pitää myös välttämättömänä tukea sellaisten mittaus- ja laskumenetelmien ja -välineiden kehittämistä, joiden avulla voidaan tehdä avoin ja elinkaarianalyysiin perustuva selvitys taloudellisen toiminnan ja tuotteiden yhteyksistä luontoon ja ekosysteemipalveluihin.

35.

suosittaa, että EU toteuttaa yhdessä muiden hallintotasojen kanssa kunnianhimoisen viestintäkampanjan, joka soveltuu erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten (8) sekä muiden paikallisten toimijoiden (järjestöjen, yritysten jne.) tarkoituksiin. Kampanja voisi perustua kolmeen vihreän infrastruktuurin tuottamaan hyötyyn eli ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle koituviin hyötyihin sekä jäsenvaltioissa parhaillaan toteutettaviin hyviin käytäntöihin.

36.

toteaa, että hyvien käytäntöjen hyödyntämistä on lisättävä. Komission ja muiden institutionaalisten toimijoiden, järjestöjen sekä paikallis- ja alueviranomaisten, jotka jo nyt keräävät näitä tietoja, on edelleenkin tunnistettava, jaettava ja nostettava esiin onnistuneita kokemuksia tietojenvaihtofoorumin lisäksi myös säännöllisissä tapaamisissa ja koulutustapahtumissa, joita alueet ja paikallisviranomaiset ovat valmiita järjestämään komission tuella, koska ne ovat avainasemassa vihreää infrastruktuuria koskevaa valistusta jaettaessa.

37.

kannustaa Euroopan komissiota sisällyttämään vihreää infrastruktuuria koskevat osatekijät nykyisiin tai kehitteillä oleviin eurooppalaisiin ympäristömerkintää koskeviin ohjelmiin niin alueiden (maaseutu-, esikaupunki- ja kaupunkialueiden luonnonpuistot jne.) kuin tuotteiden (materiaalit, rakentaminen jne.) osalta.

38.

toteaa, että alakohtaisten politiikkojen aktivoiminen vastaamaan luonnon monimuotoisuutta koskevaan haasteeseen edellyttää ristikkäistukia, mutta korostaa tällaisen rahoituksen hankkimisen olevan vaikeaa monesta syystä, muun muassa siksi, että rahoitusvälineillä on monta eri nimeä ja että rahoitusjärjestelyt ovat monimutkaisia. Komitea kehottaakin laatimaan selkeitä käyttöoppaita.

39.

korostaa, että kumppanuussopimuksissa ja rahoitusta koskevissa toimenpideohjelmissa, joita parhaillaan määritellään vuosien 2014–2020 koheesio- ja rakennerahastoja varten, on kiireellisesti vahvistettava vihreän infrastruktuurin sisällyttämistä koskevat menettelyt ja sen ensisijainen luonne, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hoitaa täysipainoisesti asiaa koskevan rahoitusvastuunsa. Komitea kannustaa asiasta vastaavia alue- ja paikallisviranomaisia tarttumaan mahdollisuuksiin rahoittaa toimenpideohjelmissa ehdotettuja, paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia vihreän infrastruktuurin ratkaisuja ja investoimaan tarvittaviin monialaisiin valmiuksiin, yhteisrahoitukseen ja verkottumiseen niiden täytäntöönpanon onnistumisen varmistamiseksi.

40.

toteaa, että vihreään infrastruktuuriin liittyville hankkeille tarvitaan oma rahoitusväline, ja on erityisesti tyytyväinen tiedonantoon sisältyvään ilmoitukseen, jonka mukaan komissio suunnittelee vuoteen 2014 mennessä yhdessä EIP:n kanssa EU:n rahoitusvälineen, jolla tuetaan vihreään infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden toteuttajia. AK toivoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua sen määrittelyyn.

41.

ehdottaa, että kaikista harmaiden infrastruktuurien toteuttamiseen myönnetyistä EU:n tuista otetaan tietty prosenttiosuus kyseistä rahoitusta täydentävän biodiversiteettirahaston kartuttamiseksi. Rahastosta rahoitetaan vihreää infrastruktuuria niissä jäsenvaltioissa, joissa näitä harmaita infrastruktuureja toteutetaan. Tarkoituksena on vahvistaa pääomapohjaa.

42.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia pyrkimään tehokkaasti siihen, että kaikilla rahoituksen tasoilla lopetetaan biodiversiteetille haitalliset tuet ja verojärjestelyt.

43.

kehottaa komissiota jatkamaan ja laajentamaan EU:n rahoituksen ympäristöehtoja (9) ja biologisen monimuotoisuuden varmistamista (10), jotta jokaisen EU:n rahoitusta saavan hankkeen vaikutus vihreään infrastruktuuriin ja luonnon monimuotoisuuteen tulee arvioiduksi ja EU:n rahoitustuen laajuus moduloidaan sen mukaisesti.

44.

kehottaa komissiota määrittämään ja nostamaan esiin vihreään infrastruktuuriin liittyviä tulevia toimia vuosien 2014–2020 rakennerahastojen ja Verkkojen Eurooppa -välineen väliarvioinnissa.

45.

suhtautuu innostuneesti TEN-G-hankkeeseen ja toivoo, että ennakolta tehtäviin tutkimuksiin sisällytetään Euroopan laajuiseen vihreään infrastruktuuriin liittyvät alueelliset ja paikalliset ulottuvuudet, jotta voidaan taata hankkeen yhtenäisyys, sen vaikutusten tehokkuus ekosysteemien toimintojen palauttamiseen ja näin ollen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja kykyyn sietää ilmastonmuutosta sekä sen hyväksyntä kansalaisten ja sidosryhmien keskuudessa.

46.

toivoo, että TEN-G tunnustetaan yhteisön edun kannalta tärkeäksi samaan tapaan kuin liikenne-, energia- tai tieto- ja viestintätekniset verkot, ja kehottaa komissiota tutkimaan, onko asiaa koskeva unionin lainsäädäntö mahdollista.

47.

kannustaa alueita ja paikallisviranomaisia tekemään yhteistyötä elinympäristöjen välisen kytkeytyvyyden takaamiseksi, jotta voidaan varmistaa vihreän infrastruktuurin yhtenäisyys, ja kehottaa Euroopan komissiota ottamaan kyseisen rajatylittävän yhteistyön osaksi unionin tason yleistä järjestelmää.

48.

pyytää, että eurooppalaista vihreää infrastruktuuria koskevaa hanketta laajennetaan Euroopan rajojen ulkopuolelle tehostamalla EU:n naapuruuspolitiikan välineitä, joilla investoidaan vihreään infrastruktuuriin maaseutu- ja kaupunkialueilla. Parhaillaan toteutettavat hankkeet, kuten Emeraude-verkosto, Man and Biosphere -ohjelma ja Pan-European Ecological Network -verkosto voivat osaltaan edistää tätä.

49.

katsoo, että Euroopan komission ehdotukset vihreän infrastruktuurin sisällyttämisestä muihin EU:n politiikanaloihin sekä tuki, jota se ehdottaa muille hallintotasoille niiden kehittäessä asiaa koskevia omia politiikkojaan, ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia.