6.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 67/153

1.1

ETSK pitää myönteisinä komission tiedonantoa vihreästä infrastruktuurista (GI) ja sen aikomusta edistää vihreään infrastruktuuriin liittyviä hankkeita toimenpidepaketilla.

1.2

Komitea suosittelee toimenpidepaketin täytäntöönpanon yhteydessä saatujen kokemusten hyödyntämistä, jotta pakettia voidaan kehittää edelleen: luonnon monimuotoisuutta koskevassa strategiassa 2020 tulossa olevaksi ilmoitetuksi vihreää infrastruktuuria koskevaksi strategiaksi.

1.3

ETSK tukee tavoitetta, ekologisen hyödyn yhdistämistä taloudelliseen ja sosiaaliseen hyötyyn vihreään infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden avulla. Päämääränä on infrastruktuuri, johon kuuluu luonnollisia, osaksi luonnontilassa olevia, hyödynnettäviä ja kaupunkimaisia maisemarakenteita ja joka edistää osaltaan luonnon monimuotoisuuden ja muiden ympäristötekijöiden säilyttämistä ja tarjoaa samalla edullisia ja kestävyysajattelun mukaisia palveluja yhteiskunnalle. Toisin kuin Natura 2000 -verkoston kohdalla, vihreän infrastruktuurin edistämisessä ei ole kyse oikeudellisesta välineestä; vihreää infrastruktuuria koskevan aloitteen tavoite ei ole luoda uutta luonnonsuojeluverkostoa Natura 2000 -verkoston lisäksi.

1.4

ETSK toteaa, että ratkaiseva vastuu vihreään infrastruktuuriin liittyvistä hankkeista on jäsenvaltioilla, etenkin alueellisen ja paikallisen suunnittelun toteuttajilla. EU:lla on vihreän infrastruktuurin edistämisessä ennen kaikkea tukijan rooli. Vihreän infrastruktuurin konsepti on välittömästi integroitava tehokkaasti erityisesti maa- ja metsätalouden, luonnonsuojelun, vesistö-, merenkulku-, alue- ja koheesiopolitiikan, kaupunkisuunnittelun, ilmastopolitiikan, liikenne- ja energiapolitiikan, katastrofien torjunnan ja maankäytön kaltaisiin politiikanaloihin sekä vastaaviin EU:n tarjoamiin rahoitusvälineisiin.

1.5

Sellaisten vihreään infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden kohdalla, joilla on Euroopan laajuista merkitystä, EU:n on otettava suoraan vastuuta. ETSK tukee ehdotusta, joka koskee Euroopan laajuisten liikenteen, energian ja televiestinnän verkostojen kaltaisen TEN-G:n käyttöönottoa vihreän infrastruktuurin rahoittamiseksi. Sen yhteydessä laadittaisiin luettelo kartografisesti esitetyistä, Euroopan laajuisesti merkittävistä vihreän infrastruktuurin hankkeista.

1.6

Alueellisen ja paikallisen tason vihreän infrastruktuurin hankkeiden kohdalla pääasialliset toimijat ovat alueellisesta ja paikallisesta suunnittelusta vastaavat tahot, kaupungit ja kunnat, infrastruktuurihankkeiden toteuttajat tienrakennuksen, rautateiden, vesirakennuksen ja tulvantorjunnan aloilla, maa- ja metsätalouden harjoittajat, yritykset ja rakennuttajat, kansalaisyhteiskunnan ympäristönsuojelujärjestöt ja ammattiliitot. Näitä toimijoita on tuettava. Vihreän infrastruktuurin hankkeiden onnistumisen kannalta ratkaisevaa on nimittäin se, että nämä toimijat käynnistävät hankkeita, hyväksyvät ne ja vastaavat niistä.

1.7

ETSK:n mielestä on välttämätöntä kiinnittää kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen vihreän infrastruktuurin hankkeisiin selvästi enemmän huomiota kuin mitä komission tiedonannossa tehdään. Osallistavilla suunnitteluprosesseilla, joihin otetaan varhaisessa vaiheessa mukaan kansalaiset ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, on ratkaiseva merkitys.

1.8

Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että vihreään infrastruktuuriin liittyvät hankkeet voivat myös saada aikaan konflikteja eri asianosaisten legitiimien intressien välillä; näin ollen on huolehdittava sopivista mekanismeista konfliktien ratkaisua, intressien tasapainottamista ja hankeoptimointia varten. Oikein käytettynä vihreä infrastruktuuri voisi osaltaan auttaa lieventämään tai poistamaan perinteisiä suojelun ja hyödyntämisen välisiä ristiriitoja luonnonsuojelussa. ETSK painottaa, että tarvittavien yksityisten investointien mobilisoimiseksi on luotava riittävästi kannustimia.

2.1

Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisellä ja ennallistamisella on sekä sen oman arvon että sen – luonnonpääomana – tarjoamien palvelujen takia perustavanlaatuinen merkitys ihmisten hyvinvoinnille, taloudelliselle vauraudelle ja inhimillisille elinolosuhteille. Vuoteen 2020 ulottuvassa luonnon monimuotoisuutta koskevassa strategiassaan (1) Euroopan komissio asettikin tavoitteekseen pysäyttää vuoteen 2020 mennessä luonnon monimuotoisuuden häviämisen ja EU:n ekosysteemipalvelujen huonontumisen ja ennallistaa ne mahdollisimman täysimääräisesti. Erityisesti on tarkoitus edistää vihreitä infrastruktuureja eurooppalaisen strategian avulla.

2.2

Komission 6. toukokuuta 2013 antama tiedonanto "Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen" kattaa seuraavat painopisteet:

2.3

Luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategiasta 26. lokakuuta 2011 antamassaan lausunnossa (2) ETSK periaatteessa pitää strategiaa myönteisenä mutta kritisoi sitä, ettei strategiassa analysoida luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamatta jäämisen syitä. Erityisesti puuttuva poliittinen tahto jäsenvaltioissa estää tavoitteiden tehokkaan täytäntöönpanon.

3.1

David Rose käyttää teoksessaan Green Infrastructure. A Landscape Approach havainnollista määritelmää vihreästä infrastruktuurista: Vihreäksi infrastruktuuriksi kutsutaan hänen mukaansa elementtejä, jotka yhdistävät luonnonympäristön rakennettuun ympäristöön ja tekevät kaupungeista elinkelpoisempia. Niitä ovat esimerkiksi puistot, jalkakäytävät, viherkatot, viherkadut ja kaupungin puusto. Alueellisella tasolla vihreä infrastruktuuri kattaa verkoston, joka muodostuu luonnonalueista, viheralueista, viherteistä, (maa- ja metsätaloudellisessa) hyötykäytössä olevista alueista ja muista elementeistä, jotka kaikki hyödyttävät monipuolisesti ihmisten ja ekosysteemien terveyttä ja hyvinvointia.

3.2

Esimerkkejä vihreästä infrastruktuurista ovat seuraavat:

3.3

EU:n pinta-alasta 82 prosenttia on Natura 2000 -verkoston ulkopuolella. Näin ollen on selvää, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ennallistaminen vihreän infrastruktuurin edistämisen avulla myös Natura 2000 -verkoston ulkopuolella on välttämätöntä sekä suojeltujen alueiden verkoston toimintakyvyn että myös ekosysteemipalvelujen tarjoamisen kannalta. Toisin kuin Natura 2000 -verkoston kohdalla, vihreän infrastruktuurin edistämisessä ei ole kysymys oikeudellisesta välineestä. Näin ollen se ei voi korvata Natura 2000 -verkostoa vaan täydentää sitä lisäämällä yhden osatekijän. Toisaalta vihreää infrastruktuuria koskevan aloitteen tavoite ei ole perustaa uutta luonnonsuojeluverkostoa Natura 2000 -verkoston lisäksi. ETSK kannattaa vihreää infrastruktuuria koskevan aloitteen käyttämistä erityisesti myös yhteistoiminnallisen luonnon- tai ympäristönsuojelun edistämiseen ja kehittämiseen selkeästi kaikissa jäsenvaltioissa.

3.4

ETSK painottaa pikaista tarvetta ottaa kansalaisyhteiskunta varhaisessa vaiheessa ja aktiivisesti mukaan vihreään infrastruktuuriin liittyviin hankkeisiin yleisön osallistumisoikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen mukaisesti. Lukuisat esimerkit osoittavat, miten paljon hankkeiden onnistuminen riippuu kansalaisyhteiskunnan hyväksyvästä tai torjuvasta suhtautumisesta. Siksi Euroopan komission strategiasta pitäisi ilmetä huomattavasti selkeämmin alhaalta ylös suuntautuva lähestymistapa sekä kumppanuuksien luominen kuntien, infrastruktuurihankkeiden toteuttajien, talouden ja ammattiliittojen, maa- ja metsätalouden, vesihuollon ja rannikkojen suojarakentamisen sekä ympäristöön keskittyvien kansalaisjärjestöjen asianosaisten toimijoiden kanssa.

3.5

ETSK pitää valitettavana, ettei komission tiedonannossa vihreästä infrastruktuurista ole kyse luonnon monimuotoisuutta koskevassa strategiassa vuoteen 2020 ilmoitetusta vihreää infrastruktuuria koskevasta EU:n strategiasta. ETSK pitää kuitenkin tiedonannossa ilmoitettuja toimia myönteisinä askelina oikeaan suuntaan. Näiden toimenpiteiden täytäntöönpanon yhteydessä saatavia kokemuksia on hyödynnettävä niiden kehittämiseksi edelleen, vihreää infrastruktuuria koskevaksi strategiaksi.

3.6

ETSK pitää välttämättömänä määrittää, vielä enemmän kuin tiedonannossa, painopisteitä vihreän infrastruktuurin toteuttamista varten. Kuten luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategiasta, puuttuu myös tiedonannosta selkeä analyysi syistä siihen, ettei vihreä infrastruktuuri toteudu riittävässä määrin. Pelkästään suunnitellut tekniset ohjeet sekä tietojen parantaminen ja tietopohjan vahvistaminen eivät riitä korvaamaan yksittäisissä jäsenvaltioissa puuttuvaa poliittista tahtoa toteuttaa näitä konsepteja. Tehokas vihreää infrastruktuuria koskeva strategia edellyttää ETSK:n mielestä tiukkaa seurantaa, jäsenvaltioiden toimenpiteiden kriittistä analysointia sekä tarvittaessa kohdennettuja jatkotoimenpiteitä selkeästi jäljessä olevien jäsenvaltioiden tai alueiden tukemiseksi.

4.1.1

Ratkaiseva vastuu vihreään infrastruktuuriin liittyvistä hankkeista on jäsenvaltioilla, etenkin alueellisen ja paikallisen suunnittelun toteuttajilla. EU:lla on tässä yhteydessä ennen kaikkea tukijan rooli. Se voi levittää julkisuuteen vihreän infrastruktuurin konseptia sekä komission tiedonannon mukaisesti tuottaa sopivia ja helposti saatavilla olevia tietoja ja tietopohjaa. Lisäksi EU:n rahoitusvälineillä on huomattava vaikutus alueelliseen ja paikalliseen suunnitteluun, minkä vuoksi vihreän infrastruktuurin konseptin integroimiselle näihin rahoitusvälineisiin on annettava ensisijainen asema.

4.1.2

Tiettyjen vihreään infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden kohdalla, joilla on Euroopan laajuista merkitystä, EU:n on otettava suoraan vastuuta. Tällaiset hankkeet perustuvat tyypillisesti rajat ylittäviin maisemakokonaisuuksiin, kuten vuorijonoihin, jokiin tai metsäalueisiin. Onnistuneena esimerkkinä tiedonannossa mainitaan eurooppalainen vihreä vyöhyke. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös rajat ylittäviin jokilaaksoihin eurooppalaisen vihreän infrastruktuurin perustana. Nimenomaan Tonavan tai Elben, joiden varrella kärsittiin vuonna 2013 jälleen vakavista tulvavahingoista, kaltaisten jokien kohdalla voidaan vihreään infrastruktuuriin liittyvien konseptien avulla yhdistää tulvantorjunnan parantaminen herkkien, luonnon monimuotoisuudelle koko Euroopassa merkittävien vesialueiden säilyttämiseen sekä talouden ja matkailualan kehittämiseen.

4.1.3

ETSK kannattaa strategisesti suunnitellun Euroopan laajuisesti merkittävien vihreän infrastruktuurin hankkeiden eurooppalaisen verkoston edistämistä. Sen yhteydessä laadittaisiin luettelo kartografisesti esitetyistä hankkeista. Tälle aikeelle on annettava TEN-G-aloitteen puitteissa yhtä suuri painoarvo kuin eurooppalaisille infrastruktuurialoitteille liikenteen, energian ja televiestinnän aloilla.

4.3.1

Luonnonmukaisten ja osaksi luonnontilaisten alueiden ja kaupunkialueiden käytettävyystilanne on eri jäsenvaltioissa ja alueilla hyvin erilainen. Pinta-alan hyödyntäminen "harmaalla infrastruktuurilla" on äärimmäisen runsasta joillakin tiheään asutuilla alueilla ja joissakin kaupungeissa, kun taas toisilla alueilla on suuria luonnontilaisia alueita. Vihreän infrastruktuurin edistämiseksi toteutettavissa EU:n toimenpiteissä on tehtävä ero sellaisten alueiden, joilla on kyse uuden vihreän infrastruktuurin luomisesta, ja muiden alueiden, missä painopiste on ennemminkin maisemien säilyttämisessä ja hoidossa, välillä.

4.4.1

Tiedonannossa annetaan perustellusti etusija vihreän infrastruktuurin näkökohtien integroimiselle erittäin moniin politiikanaloihin.

4.4.2

ETSK suhtautuu myönteisesti sellaisten teknisten ohjeiden laatimiseen, jotka sisältävät periaatteita ja edellytyksiä vihreän infrastruktuurin näkökohtien ottamiseksi mukaan alue- ja koheesiopolitiikkaan, ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan, terveys- ja kuluttajapolitiikkaan sekä yhteiseen maatalouspolitiikkaan, niihin kuuluvat rahoitusmekanismit mukaan lukien. Ohjeet olisi julkaistava nopeasti, jotta jäsenvaltiot, jotka jo nyt työstävät toimintasuunnitelmia, voivat hyödyntää ohjeita ohjelmakaudella 2014–2020.

4.4.3

Vihreä infrastruktuuri ei ole riippuvainen ainoastaan julkisista vaan myös yksityisistä investoinneista. ETSK painottaa, että yksityiset investoinnit vihreään infrastruktuuriin edellyttävät riittäviä kannustimia. ETSK suhtautuu myönteisesti aikomukseen perustaa yhdessä EIP:n kanssa erityinen EU:n soveltama rahoitusväline.

4.5.1

Tiedonannossa tosin tunnustetaan, että on välttämätöntä integroida vihreä infrastruktuuri alueelliseen aluesuunnitteluun ja paikalliseen suunnitteluun, mutta ETSK:n mielestä toimintasuunnitelmasta puuttuvat tähän liittyvät konkreettiset toimenpiteet. Nimenomaan paikan päällä toteutettavalla alue- ja maisemasuunnittelulla ja kaavoituksella on huomattavia vaikutuksia vihreän infrastruktuurin täytäntöönpanoon, mutta toissijaisuusperiaatteen takia siihen voidaan vaikuttaa EU:n tasolta vain rajoitetusti.

4.5.2

ETSK vaatii takaamaan erityisesti alueellisten ja paikallisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumisen varhaisessa vaiheessa. Ilman sitä ei vihreään infrastruktuuriin liittyviä hankkeita voida toteuttaa, tai ne epäonnistuvat hyväksynnän puuttuessa. Tässä yhteydessä tarvitaan osallistavia suunnitteluprosesseja, joissa annetaan näille toimijoille aktiivinen ja merkittävä rooli. On myös otettava huomioon, että vihreään infrastruktuuriin liittyvien päätösten yhteydessä syntyy muitakin kuin kaikkia osapuolia hyödyttäviä asetelmia: yksittäisten asianosaisten on mahdollisesti hyväksyttävä myös haittoja (esimerkiksi vihreän infrastruktuurin säilyttämisen jokien tai järvien rannoilla johtaessa rakennuskieltoihin). Kilpailevista hyödyntämisvaatimuksista johtuvat tavoitekonfliktit (esimerkiksi elintarviketuotanto, asutus ja infrastruktuuri, biotooppiverkosto, luonnon monimuotoisuus) on otettava selkeästi puheeksi, ja ratkaisumahdollisuuksia on esiteltävä.

4.6.1

ETSK näkee kaupunkialueilla valtavasti potentiaalia vihreän infrastruktuurin toimenpiteille. Siellä ne tuovat mukanaan terveysetuja, parantavat kaupunki-ilmaa, luovat työpaikkoja ja lisäävät kaupunkien houkuttelevuutta. Nimenomaan kaupungeissa on tärkeää lisätä vihreään infrastruktuuriin liittyvien ratkaisujen ymmärtämistä – kouluista alkaen – ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista. ETSK katsoo kaupunkipuutarhoihin ja kaupunkiviljelyyn tällä hetkellä kohdistuvan suuren mielenkiinnon olevan vahva merkki monien kansalaisten valmiudesta edistää itse eheitä ekosysteemejä ja tutkia yhteisöllisyyden ja yhteishengen uusia muotoja.

4.7.1

Vihreän infrastruktuurin integroimisen muoto ja laajuus riippuvat tässä yhteydessä olennaisesti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja ajanjakson 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen tuloksista. Molemmilla aloilla on saatu aikaan poliittisia sopimuksia. ETSK on toistuvasti puoltanut monitoimista maataloutta ja tehtäväsidonnaisia suoria tukia. Nyt edessä olevassa maatalousuudistuksessa sidottiin eurooppalaisen maatalouden ympäristöystävällisyyden parantamiseksi muun muassa suorien tukien myöntäminen tiukempien ympäristönormien noudattamiseen ja ekologisesti herkkien alueiden osoittamiseen. ETSK tutkii yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevat päätökset perusteellisesti ja vertaa niitä omiin kantoihinsa.

4.7.2

ETSK odottaa, että Euroopan maaseudun kehittämisen rahaston puitteissa ja erityisesti maatalouden ympäristötoimenpiteiden yhteydessä edetään luontoalueiden yhteyksien kehittämisessä. ETSK on toistuvasti huomauttanut, että suurin osa maa- ja metsätalouden harjoittajista suhtautuu myönteisesti luonnon ja biotooppien suojeluun. Monet mallihankkeet osoittavat vaikuttavalla tavalla, että kumppanuuteen perustuvassa yhteistoiminnassa voidaan saada aikaan myönteistä kehitystä. ETSK ehdottaa, että sekä laajaperäisesti että tehokkaasti käytettävät maatalousalueet, joita hyödynnetään luonnonvaroja säästäen, otetaan mukaan vihreään infrastruktuuriin liittyviin hankkeisiin. Tässä yhteydessä olisi suosittava vapaaehtoisia, tuotantoon integroituja toimenpiteitä. Lisäksi on tutkittava vihreän infrastruktuurin potentiaalia maaseudun sosiaalisen ja demografisen kehittämisen kannalta.

4.8.1

Vesistö- ja rannikkoalueiden yhdennetyssä käytössä ja hoidossa olisi hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti vihreän infrastruktuurin potentiaalia (4).

4.8.2

EU:n ekosysteemien huonontuminen on ennen kaikkea seurausta lisääntyvästä maankäytöstä, maa-alojen pilkkoutumisesta ja tehokkaammasta maa-alueiden hyödyntämisestä. Tätä kehitystä voidaan jarruttaa vihreällä infrastruktuurilla, jota olisi tuettava tehokkaammilla toimenpiteillä eurooppalaisessa maaperänsuojelupolitiikassa maankäytön vähentämiseksi, lainsäädännölliset toimet mukaan luettuina (5).

4.8.3

Vihreä infrastruktuuri toimii erityisesti luonnonmukaisten maaperien suojelun ansiosta hiilinieluna. Ilmastopolitiikan yleisen tavoitteen, Euroopan talouden kehittämisen kohti vähähiilistä ja luonnonmukaisuuteen perustuvaa taloutta, kannalta hyvin toimivista ekosysteemeistä tulee sitäkin tärkeämpiä. Vihreän infrastruktuurin monipuoliset hyödyt olisi otettava erityisesti huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevissa jäsenvaltioiden strategioissa.