–

Prokuratura Okręgowa w Warszawie, edustajinaan S. Bańko, M. Dubowski ja A. Reczka,

–

YP, edustajanaan B. Biedulski, adwokat,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna, K. Straś ja S. Żyrek,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs, C. Pochet ja L. Van den Broeck,

–

Tanskan hallitus, asiamiehinään J. Farver Kronborg, J. Nymann-Lindegren, V. Pasternak Jørgensen ja M. Søndahl Wolff,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman, M. A. M. de Ree ja C. S. Schillemans,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,

–

Ruotsin hallitus, asiamiehinään A. Runeskjöld ja H. Shev,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann ja P. J. O. Van Nuffel,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat SEU 2 artiklan, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen, SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty yhtäältä rikosasioissa, joissa Prokuratura Okręgowa w Warszawie (Varsovan alueellinen syyttäjäviranomainen, Puola) syyttää YP:tä ynnä muita eri rikoksista ja toisaalta menettelyssä, jossa asianosaisina ovat sama alueellinen syyttäjäviranomainen ja M. M. ja jossa on kyse M. M:lle kuuluvaan kiinteistöön vahvistetusta pakkokiinnityksestä.

3

Puolan tasavallan perustuslain (Konstytucja Rzeczypospolitej Polskiej, jäljempänä perustuslaki) 45 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin toimivaltaisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä.”

4

Perustuslain 179 §:n mukaan tasavallan presidentti nimittää tuomarit Krajowa Rada Sądownictwan (kansallinen tuomarineuvosto, Puola) (jäljempänä KRS) ehdotuksesta ennalta määräämättömäksi ajaksi.

5

Perustuslain 180 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tuomareita ei voida erottaa.

2.   Tuomaria ei voida panna viralta, pidättää virantoimituksesta taikka siirtää toiseen tuomiopiiriin tai toiseen tehtävään vastoin hänen tahtoaan muutoin kuin tuomioistuimen päätöksen mukaisesti ja ainoastaan laissa säädetyissä tapauksissa.

– –”

6

Perustuslain 181 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuomari voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen tai hänen vapautensa voidaan riistää ainoastaan laillisesti perustetun tuomioistuimen etukäteen antamalla luvalla. – –”

7

Ylimmästä tuomioistuimesta 8.12.2017 annetulla lailla (ustawa o Sądzie Najwyższym; Dz. U. 2018, järjestysnumero 5) muun muassa perustettiin Sąd Najwyższyyn (ylin tuomioistuin, Puola) kyseisen lain 3 §:n 5 momentissa tarkoitettu uusi jaosto, josta käytetään nimitystä Izba Dyscyplinarna (kurinpitojaosto) (jäljempänä kurinpitojaosto).

8

Ylimmästä tuomioistuimesta annettua lakia muutettiin yleisten tuomioistuinten organisaatiosta annetun lain, ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta 20.12.2019 annetulla lailla (ustawa o zmianie ustawy – Prawo o ustroju sądów powszechnych, ustawy o Sądzie Najwyższym oraz niektórych innych ustaw; Dz. U. 2020, järjestysnumero 190), joka tuli voimaan 14.2.2020, muun muassa lisäämällä sen 27 §:n 1 momenttiin uusi 1a kohta.

9

Ylimmästä tuomioistuimesta annetun näin muutetun lain 27 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kurinpitojaoston toimivaltaan kuuluvat

10

Tämän tuomion 9 kohdassa mainitun yleisten tuomioistuinten organisaatiosta annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna tämän tuomion 8 kohdassa tarkoitetulla 20.12.2019 annetulla lailla (jäljempänä yleisistä tuomioistuimista annettu laki), 41b §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Viranomainen, jolla on toimivalta tutkia tuomioistuimen toimintaa koskeva valitus tai vaatimus, on kyseisen tuomioistuimen puheenjohtaja.

– –

3.   Sąd Rejonowyn [(piirioikeus, Puola)] presidentin toimintaa koskevan valituksen on toimivaltainen tutkimaan Sąd Okręgowyn [(alueellinen tuomioistuin, Puola)] presidentti, Sąd Okręgowyn presidentin toimintaa koskevan valituksen Sąd Apelacyjnyn [(ylioikeus, Puola)] presidentti ja Sąd Apelacyjnyn presidentin toimintaa koskevan valituksen [KRS].”

11

Yleisistä tuomioistuimista annetun lain 42a §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tuomioistuinten tai tuomioistuinten elinten toiminnan yhteydessä ei ole sallittua kyseenalaistaa tuomioistuinten, valtion perustuslaillisten elinten taikka oikeussuoja- tai oikeudenvalvontaelinten legitimiteettiä.

2.   Yleinen tuomioistuin tai muu viranomainen ei voi todeta tai arvioida, onko tuomari nimitetty lainmukaisesti tai onko hänellä tästä nimityksestä seuraava laillinen oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä.”

12

Kyseisen lain 47a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Asiat jaetaan tuomareille ja avustaville tuomareille sattumanvaraisesti erityisten asiaryhmien mukaan lukuun ottamatta asioiden jakamista päivystäjänä toimivalle tuomarille.”

13

Kyseisen lain 47b §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tuomioistuimen kokoonpanon muuttaminen voidaan sallia vain, jos asiaa ei voida käsitellä nykyisessä kokoonpanossa tai jos on olemassa pysyvä este asian käsittelemiselle nykyisessä kokoonpanossa. Asiassa sovelletaan 47a §:n säännöksiä soveltuvin osin.

– –

3.   1 [momentissa] – – mainitut päätökset tekee tuomioistuimen presidentti tai presidentin nimeämä tuomari.”

14

Yleisistä tuomioistuimista annetun lain 80 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tuomari voidaan pidättää tai häntä vastaan voidaan aloittaa rikosoikeudellinen menettely vain toimivaltaisen kurinpitotuomioistuimen luvalla. – –

– –

2c.   Kurinpitotuomioistuin tekee päätöksen, jolla annetaan lupa rikosoikeudellisen menettelyn aloittamiseen tuomaria vastaan, jos on riittävän perusteltuja epäilyjä siitä, että tuomari on syyllistynyt rikokseen. Päätöksessä annetaan lupa aloittaa rikosoikeudellinen menettely tuomaria vastaan ja esitetään sen perustelut.

– –”

15

Kyseisen lain 107 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tuomari on kurinpidollisesti vastuussa virka-asemastaan johtuvien velvollisuuksien laiminlyönneistä (kurinpitorikkomukset), myös seuraavissa tapauksissa:

– –

– –”

16

Mainitun lain 110 §:n 2a momentissa säädetään seuraavaa:

”– – 80 §:ssä – – tarkoitetuissa asioissa toimivaltainen tuomioistuin on ensimmäisenä oikeusasteena [Sąd Najwyższyn] kurinpitojaosto yhden tuomarin kokoonpanossa ja toisena oikeusasteena [Sąd Najwyższyn] kurinpitojaosto kolmen tuomarin kokoonpanossa.”

17

Kyseisen lain 129 §:n 1–3 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Kurinpitotuomioistuin voi pidättää virantoimituksesta tuomarin, jota vastaan on aloitettu kurinpitoa – – koskeva menettely, ja näin on myös, jos se tekee päätöksen, jolla annetaan lupa rikosoikeudellisen menettelyn aloittamiseen kyseistä tuomaria vastaan.

2.   Jos kurinpitotuomioistuin tekee päätöksen, jolla annetaan lupa rikosoikeudellisen menettelyn aloittamiseen tuomaria vastaan virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, se pidättää kyseisen tuomarin virantoimituksesta viran puolesta.

3.   Pidättäessään tuomarin virantoimituksesta kurinpitotuomioistuin alentaa hänen palkkansa määrää 25–50 prosentilla virantoimituksesta pidättämisen ajaksi; – –”

18

Rikoslain (kodeks karny) 241 §:n 1 momentissa säädetään, että ”joka julkistaa luvatta rikostutkintaan liittyviä tietoja ennen kuin ne ovat tulleet esiin asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä, on tuomittava sakkoon, yhdyskuntapalveluun tai vapausrangaistukseen enintään kahdeksi vuodeksi.

19

Rikosprosessilain (kodeks postępowania karnego) 439 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Muutoksenhakutuomioistuin kumoaa käsittelyssään valituksenalaisen ratkaisun riippumatta siitä, miltä osin ratkaisusta valitettiin ja mitä perusteita esitettiin, ja riippumatta siitä, mikä vaikutus puutteella oli ratkaisun sisältöön, jos

– –”

20

Varsovan alueellisen syyttäjäviranomaisen laatimalla 7.2.2017 päivätyllä syytekirjelmällä YP:tä ja 13 muuta syytettyä vastaan nostettiin Sąd Okręgowy w Warszawiessa (Varsovan alueellinen tuomioistuin, Puola) syytteet useista eri rikoksista, joilla oli aiheutettu vahinkoa 229 uhrille. Tämä asia jaettiin kyseisen tuomioistuimen yhden tuomarin kokoonpanolle, jossa asiaa käsitteli tuomari I. T. Pääasian asiakirja-aineisto käsittää 197 nidettä, ja kyseisen tuomarin edessä on jo pidetty yli sata istuntoa, joiden aikana on kuultu syytettyjä, uhreja ja yli 150 todistajaa. Kun ennakkoratkaisupyyntö esitettiin asiassa C‑615/20, menettelyssä oltiin lähestymässä sen loppuvaihetta, ja siinä oli kuultava vielä vain muutamia todistajia ja asiantuntijoita.

21

Prokuratura Krajowa Wydział Spraw Wewnętrznych (valtakunnallinen syyttäjäviranomainen, sisäasioiden osasto, Puola) pyysi 14.2.2020 kurinpitojaostolta lupaa aloittaa rikosoikeudellinen menettely tuomari I. T:tä vastaan siitä syystä, että tämä oli ”18.12.2017 Varsovassa laiminlyönyt valtion virkamiehenä julkisesti – – tehtäväänsä liittyvät velvollisuutensa – – ja [ylittänyt] toimivaltansa – – siltä osin kuin hän oli sallinut tiedotusvälineiden edustajien kuvaavan ja äänittävän Sąd Okręgowy w Warszawiessa asiassa – – järjestetyn istunnon sekä kyseisessä asiassa annetun ratkaisun julistamisen ja sen perustelujen suullisen esittämisen aikana ja siltä osin kuin hän oli näin tehdessään ilmaissut Varsovan alueellisen syyttäjäviranomaisen suorittamaan esitutkintaan asiassa – – perustuvia tietoja, jotka hän oli saanut tehtäviään hoitaessaan, henkilöille, joilla ei ole oikeutta saada näitä tietoja, saamatta tähän laissa vaadittua lupaa henkilöltä, jolla on tähän oikeus, mikä merkitsi siis – siltä osin kuin hän oli toiminut vastoin yleistä etua – rikoslain 231 §:n 1 momentissa, luettuna yhdessä rikoslain 266 §:n 2 momentin, 241 §:n 1 momentin ja 11 §:n 2 momentin kanssa, tarkoitettua rikosta”.

22

Kurinpitojaosto, joka käsitteli asiaa ensimmäisenä oikeusasteena yhden tuomarin kokoonpanossa, epäsi 9.6.2020 tämän pyynnön. Valtakunnallisen syyttäjäviranomaisen valituksen johdosta kurinpitojaosto, joka käsitteli asiaa toisena oikeusasteena kolmen tuomarin kokoonpanossa, antoi 18.11.2020 tehdyllä päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) luvan aloittaa rikosoikeudellinen menettely tuomari I. T:tä vastaan, pidätti hänet virantoimituksesta ja alensi hänen palkkaansa 25 prosentilla kyseisen virantoimituksesta pidättämisen ajaksi.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka on Sąd Okręgowy w Warszawien kokoonpano, joka käsittelee tällä hetkellä tämän tuomion 20 kohdassa tarkoitettua rikosasiaa tuomari I. T:stä muodostuvassa yhden tuomarin kokoonpanossa, huomauttaa, että riidanalainen päätös on omiaan estämään sen, että tämä ratkaisukokoonpano voi jatkaa tämän asian käsittelyä.

24

Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Warszawie päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

YP, Varsovan alueellinen syyttäjäviranomainen ja Euroopan komissio ovat kirjallisissa huomautuksissaan viitanneet siihen, että alueellisen syyttäjäviranomaisen ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä asiassa C‑615/20 tehdystä päätöksestä tekemä valitus on hylätty Sąd Apelacyjny w Warszawien (Varsovan ylioikeus, Puola) 24.2.2021 antamalla määräyksellä. Sąd Apelacyjny w Warszawie on näet katsonut, ettei riidanalaista päätöstä voida pitää tuomioistuinratkaisuna sen vuoksi, että sen on antanut kurinpitojaosto, joka ei ole riippumaton tuomioistuin.

26

Varsovan alueellinen syyttäjäviranomainen syytti M. M:ää useista eri rikoksista, joihin kuului muun muassa erään yhtiön maksukyvyttömyyden toteamatta jättäminen, kyseisen yhtiön velkojien tyydyttämisen estäminen, saman yhtiön tilinpäätösten toimittamatta jättäminen ja pankkipetos.

27

Syyttäjäviranomainen määräsi tässä yhteydessä 9.6.2020 tehdyllä päätöksellä M. M:n ja hänen puolisonsa omistamaan kiinteistöön vahvistettavasta pakkokiinnityksestä sellaisen sakon ja sellaisten oikeudenkäyntikulujen vakuudeksi, joita M. M. voitaisiin mahdollisesti velvoittaa maksamaan. M. M. valitti päätöksestä Sąd Okręgowy w Warszawieen, jossa tähän valitukseen liittyvä asia jaettiin tuomari I. T:lle.

28

Tehtyään riidanalaisen päätöksen, jolla tuomari I. T. muun muassa pidätettiin virantoimituksesta, Sąd Okręgowy w Warszawien presidentti antoi 24.11.2020 yleisistä tuomioistuimista annetun lain 47b §:n 1 ja 3 momentin nojalla määräyksen, jolla hän antoi sen osaston puheenjohtajan, johon tuomari I. T. kuului, tehtäväksi muuttaa ratkaisukokoonpanoa kyseiselle tuomarille jaetuissa asioissa lukuun ottamatta asiaa, jossa tuomari I. T. oli esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, joka on asian C‑615/20 kohteena. Kyseinen osaston puheenjohtaja antoi siis tietoteknistä välinettä käyttäen yleisistä tuomioistuimista annetun lain 47a §:n ja 47b §:n 3 momentin säännösten nojalla määräyksen, jolla alun perin tuomari I. T:lle jaetut asiat, joihin kuului tämän tuomion 27 tarkoitettu asia, siirrettiin.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin eli Sąd Okręgowy w Warszawien toinen yhden tuomarin kokoonpano, jolle kyseinen asia on siirretty, on sitä mieltä, että nämä peräkkäiset tapahtumat osoittavat, että Sąd Okręgowy w Warszawien presidentti on katsonut, että riidanalainen päätös on sitova, koska tämän mielestä tuomari I. T:n pidättäminen virantoimituksesta estää kyseistä tuomaria tutkimasta tätä asiaa tai että tällaiselle tutkimiselle on yleisistä tuomioistuimista annetun lain 47b §:n 1 momentissa tarkoitettu pysyvä este.

30

Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Warszawie päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

31

Kumpikin niistä Sąd Okręgowy w Warszawien eri ratkaisukokoonpanoista, jotka ovat esittäneet nyt käsiteltävänä olevat ennakkoratkaisupyynnöt (jäljempänä ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet), ovat pyytäneet, että nämä pyynnöt käsiteltäisiin nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan nojalla. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet ovat näiden pyyntöjen tueksi väittäneet lähinnä, että tällaiseen menettelyyn turvautuminen on tässä tapauksessa perusteltua, koska esitettyihin kysymyksiin annetuilla vastuksilla voi olla vaikutusta paitsi niiden kokoonpanoon myös sellaisten muiden tuomareiden kuin I. T:n tilanteeseen, joiden osalta kurinpitojaosto on toteuttanut tai sillä on aikomus toteuttaa riidanalaista päätöstä vastaavia toimenpiteitä.

32

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

33

Tältä osin on muistutettava, että tällainen nopeutettu menettely on menettelyllinen väline, jolla on tarkoitus vastata poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi myös, että nopeutettua menettelyä voidaan olla soveltamatta, jos sen soveltaminen olisi vaikeaa asiassa esiin tulleiden oikeudellisten ongelmien arkaluonteisuuden ja monitahoisuuden vuoksi erityisesti silloin, kun asian käsittelyn kirjallista vaihetta unionin tuomioistuimessa ei ole asianmukaista lyhentää (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Nyt käsiteltävissä asioissa unionin tuomioistuimen presidentti päätti 9.12.2020 ja 21.1.2021 tehdyillä päätöksillä esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, ettei tämän tuomion 31 kohdassa tarkoitettuja pyyntöjä ole syytä hyväksyä.

35

Vaikka esitetyt kysymykset liittyvät tosin unionin oikeuden perustavanlaatuisiin määräyksiin, ne ovat kuitenkin monitahoisia ja arkaluonteisia ja liittyvät sellaiseen kansalliseen menettelylliseen asiayhteyteen, joka on itsessään suhteellisen monimutkainen, eivätkä ne siten sovellu menettelyyn, jolla poiketaan tavallisista menettelysäännöistä. Lisäksi on otettu huomioon myös se, että muissa unionin tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa, joissa on tullut esiin samankaltaisia kysymyksiä kuin nyt käsiteltävänä olevissa asioissa, asian käsittelyssä oltiin jo pidemmällä.

36

Edellä mainituilla 9.12.2020 ja 21.1.2021 tehdyillä päätöksillä unionin tuomioistuimen presidentti päätti kuitenkin antaa nyt käsiteltävien asioiden käsittelylle etusijan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Samalla 21.1.2021 tehdyllä päätöksellä asiat C‑615/20 ja C‑671/20 yhdistettiin suullista ja kirjallista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

37

Näiden asioiden käsittelyn kirjallisen vaiheen päätyttyä niiden käsittelyä lykättiin 28.10.2021 tehdyllä unionin tuomioistuimen presidentin päätöksellä odotettaessa kirjallisen vaiheen päättymistä asiassa C‑204/21, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä), koska näissä kolmessa asiassa esitetyt kysymykset liittyvät läheisesti toisiinsa. Kirjallisen vaiheen päätyttyä asiassa C‑204/21 asian käsittelyä nyt käsiteltävänä olevissa yhdistetyissä asioissa jatkettiin 23.2.2022.

38

Puolan hallitus ja Varsovan alueellinen syyttäjäviranomainen katsovat, että ennakkoratkaisupyynnöt on jätettävä tutkimatta eri perustein.

39

Ensimmäiseksi ne väittävät, että koska pääasioihin sovelletaan yksinomaan kansallista rikosoikeutta, joka kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, pääasiat ovat täysin jäsenvaltion sisäisiä eikä niillä ole mitään liittymäkohtaa niihin unionin oikeuden oikeussääntöihin, joita unionin tuomioistuimelle esitetyt kysymykset koskevat. Siltä osin kuin on erityisesti kyse riidanalaisen päätöksen kaltaisesta toimesta, SEU 5 artiklasta sekä SEUT 3 ja SEUT 4 artiklasta ilmenee siis, että pelkästään jäsenvaltioiden tehtävänä on päättää siitä, annetaanko tuomareille rikosoikeudellinen koskemattomuus, ja jos näin tehdään, määrittää tämän koskemattomuuden mahdollisen poistamisen laajuus ja siihen sovellettava menettely sekä koskemattomuuden poistamiseen liittyvät seuraukset.

40

Tältä osin on yhtäältä huomautettava, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa, ja etenkin kansallisten tuomioistuinten perustaminen, kokoonpano, toimivalta ja toiminta sekä tuomarien nimittämismenettelyä koskevat säännöt tai heidän asemaansa ja heidän tehtäviensä hoitamiseen sovellettavat säännöt, kuten tuomareihin sovellettava kurinpitojärjestelmä tai edellytykset, joiden täyttyessä heidän koskemattomuutensa voidaan poistaa ja heidät voidaan pidättää virantoimituksesta, kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden ja erityisesti SEU 2 ja SEU 19 artiklan nojalla kuuluvia velvoitteita (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä), C‑791/19, EU:C:2021:596, 56, 60–62 ja 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Toisaalta on todettava, että tämän tuomion 39 kohdassa mainitut väitteet liittyvät lähinnä ennakkoratkaisukysymyksien kohteena olevien unionin oikeuden oikeussääntöjen soveltamisalaan ja siis niiden tulkintaan sekä niihin vaikutuksiin, joita kyseisistä oikeussäännöistä mahdollisesti aiheutuu, kun otetaan erityisesti huomioon unionin oikeuden ensisijaisuus. Tällaiset väitteet, jotka koskevat esitettyjen kysymysten asiasisältöä, eivät siten lähtökohtaisestikaan voi johtaa kysymysten tutkimatta jättämiseen (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2021, Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim ym., C‑748/19–C‑754/19, EU:C:2021:931, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Toiseksi Puolan hallitus ja Varsovan alueellinen syyttäjäviranomainen ovat sitä mieltä, ettei ennakkoratkaisupyyntöjä voida ottaa tutkittavaksi, koska unionin tuomioistuimen vastaukset esitettyihin kysymyksiin eivät ole tarpeen pääasioiden ratkaisemiseksi eivätkä ne etenkään voi johtaa ratkaisuihin, joita ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet voisivat antaa näissä asioissa.

43

Puolan hallituksen mukaan kumpikaan näistä tuomioistuimista ei näet voi kyseenalaistaa riidanalaista päätöstä. Vaikka unionin tuomioistuin antaisi jommallekummalle näistä tuomioistuimista luvan jättää kyseinen päätös huomiotta, näillä tuomioistuimilla ei myöskään olisi kansallisen oikeuden nojalla käytössään mitään menettelyllistä perustaa, jonka nojalla ne voisivat konkreettisesti jakaa pääasiat uudelleen tuomarille, jonka käsiteltävänä ne ovat alun perin olleet.

44

Puolan hallitus katsoo, että ennakkoratkaisukysymyksillä on todellisuudessa merkitystä vain siinä nyt vireillä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa tuomari I. T. on vastaajana. Ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuimien esittämien kaltaisia mahdollisia epäilyjä unionin oikeuden oikeussääntöjen tulkinnasta on näet tutkittava kyseisessä rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa tuomari I. T. on asianosaisena, eikä pääasioissa, jotka sattuivat olemaan tuomari I. T:n käsiteltävinä ennen kuin hänet pidätettiin virantoimituksesta riidanalaisella päätöksellä. Puolan hallitus on väittänyt unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa, että tämä arviointi on tällä välin vahvistettu 22.3.2022 annetun tuomion Prokurator Generalny ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimitys) (C‑508/19, EU:C:2022:201) 60 ja 71 kohdasta ilmenevillä ohjeilla.

45

Varsovan alueellinen syyttäjäviranomainen huomauttaa puolestaan pääasian C‑615/20 oikeudenkäynnin osalta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitussa asiassa tekemä päätös kyseisen asian käsittelyn lykkäämisestä estää päättämästä mainitun asian käsittelyä kyseisen tuomioistuimen nykyisessä kokoonpanossa antamalla ratkaisulla ja että jos uusi ratkaisukokoonpano nimetään, lykkäämisen syytä ei enää ole, koska riidanalainen päätös koskee vain tuomari I. T:tä. Pääasian C‑671/20 oikeudenkäynnin osalta tuomari I. T:n pidättäminen virantoimituksesta merkitsee pysyvää estettä tämän pääasian käsittelyn jatkamiselle, mikä on laillisesti oikeuttanut kyseiseen oikeudenkäyntiin liittyvän asian siirtämisen oikeudenkäynnin tehokkuuden varmistamiseksi asianomaisten yksityisten oikeuksia kunnioittaen.

46

Tältä osin on kuitenkin huomautettava, että kummassakin ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on tässä tapauksessa tullut esiin niiden kummankin käsiteltävänä olevassa pääasiassa sellaisia luonteeltaan menettelyllisiä kysymyksiä, jotka niiden on ratkaistava in limine litis ja joiden ratkaisu riippuu niiden unionin oikeuden oikeussääntöjen ja periaatteiden tulkinnasta, joita ennakkoratkaisukysymykset koskevat. Asiassa C‑615/20 näillä kysymyksillä pyritään lähinnä selvittämään, onko – kun otetaan huomioon nämä unionin oikeuden oikeussäännöt ja periaatteet – asiaa yhden tuomarin kokoonpanossa käsittelevä tuomari, joka muodostaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, oikeutettu jatkamaan pääasian käsittelyä siitä riidanalaisesta päätöksestä huolimatta, jolla hänet on pidätetty virantoimituksesta. Asiassa C‑671/20 esitetyistä kysymyksistä on todettava, että niillä pyritään lähinnä selvittämään, voiko – kun otetaan huomioon nämä samat unionin oikeuden oikeussäännöt ja periaatteet – ennakkoratkaisua kyseisessä asiassa pyytänyt tuomioistuin katsoa ilman, että asiaa siinä yhden tuomarin kokoonpanossa käsittelevä tuomari voisi joutua kurinpidolliseen vastuuseen, että kyseinen päätös ei ole sitova, minkä seurauksena ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole oikeutettu antamaan ratkaisua sille tämän päätöksen johdosta siirretyssä pääasiassa, ja onko kyseinen asia siis jaettava uudelleen sille tuomarille, jonka käsiteltävänä se oli alun perin.

47

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ennakkoratkaisukysymykset, joilla pyritään tällä tavalla siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista in limine litis menettelylliset ongelmat, kuten ongelmat, jotka liittyvät sen omaan toimivaltaan ratkaista siinä vireillä oleva asia tai niihin oikeusvaikutuksiin, joita sellaisella tuomioistuinratkaisulla on katsottava olevan tai jotka siltä on katsottava puuttuvan, joka mahdollisesti estää mainittua tuomioistuinta jatkamasta tällaista asian tutkintaa, voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi SEUT 267 artiklan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus), C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 100, 112 ja 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 93 ja 94 kohta sekä tuomio 16.11.2021, Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim ym., C‑748/19–C‑754/19, EU:C:2021:931, 47–49 kohta).

48

Tältä osin on huomautettava, että sen 22.3.2022 annetun tuomion Prokurator Generalny ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimitys) (C‑508/19, EU:C:2022:201) taustalla olevasta asiasta poiketen, johon Puolan hallitus on viitannut, pääasioiden oikeudenkäynneillä ei nyt käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa ole mitään tekemistä ennakkoratkaisua asiassa C‑615/20 pyytänyttä tuomaria vastaan vireille pannun rikosoikeudellisen menettelyn kanssa eivätkä ne ole siihen nähden millään tavalla liitännäisiä kyseisen tuomion 71 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Mainitusta tuomiosta ilmeneviä ohjeita ei siis voida soveltaa pääasioiden oikeudenkäynteihin nyt käsiteltävissä asioissa.

49

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt voidaan ottaa tutkittaviksi.

50

Ennakkoratkaisua asiassa C‑615/20 pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, onko SEU 2 artiklaa, SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisille säännöksille, joilla annetaan elimelle, jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ole taattu, toimivalta antaa lupa aloittaa rikosoikeudellisia menettelyjä yleisten tuomioistuinten tuomareita vastaan ja, jos tällainen lupa annetaan, pidättää asianomaiset tuomarit virantoimituksesta ja alentaa heidän palkkaansa tämän virantoimituksesta pidättämisen ajaksi.

51

Tältä osin on huomautettava heti alkuun, että unionin tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi komissio on saattanut Puolan tasavaltaa vastaan nostetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan kanteen, on 5.6.2023 annetun tuomion komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) (C‑204/21, EU:C:2023:442; jäljempänä tuomio komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä)) 91–103 kohdassa esitetyistä syistä ja kuten kyseisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdasta ilmenee, katsonut nyt käsiteltävänä olevien ennakkoratkaisupyyntöjen esittämisen jälkeen, että kyseinen jäsenvaltio ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut kurinpitojaostolle, jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ole taattu, toimivallan ratkaista asioita, joilla on välitön vaikutus tuomarin tai avustavan tuomarin asemaan ja tehtävien hoitamiseen, kuten pyynnöt saada aloittaa rikosoikeudellinen menettely tuomaria tai avustavaa tuomaria vastaan.

52

Unionin tuomioistuin on korostanut erityisesti mainitun tuomion 101 kohdassa, että jo pelkästään tuomareiden näköpiirissä oleva riski siitä, että heitä vastaan aloitettavaan rikosoikeudelliseen menettelyyn voidaan pyytää lupaa ja tämä lupa voidaan saada elimeltä, jonka riippumattomuutta ei ole taattu, voi heikentää heidän omaa riippumattomuuttaan ja että sama koskee riskejä, jotka liittyvät siihen, että tällainen elin päättää heidän mahdollisesta virantoimituksesta pidättämisestään ja heidän palkkansa alentamisesta.

53

Unionin tuomioistuin on huomauttanut saman tuomion 102 kohdassa todenneensa jo 15.7.2021 annetun tuomionsa komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä) (C‑791/19, EU:C:2021:596) 112 kohdassa, että viimeksi mainitun tuomion 89–110 kohdassa esitetyistä syistä kurinpitojaoston riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ollut taattu.

54

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä kuitenkin ilmenee, että riidanalainen päätös, jolla on annettu lupa aloittaa rikosoikeudellinen menettely ennakkoratkaisua asiassa C‑615/20 pyytäneessä tuomioistuimessa eli sellaisessa yleisessä tuomioistuimessa, joka voi joutua lausumaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä, asiaa yhden tuomarin kokoonpanossa käsittelevää tuomaria vastaan ja jolla mainittu tuomari on pidätetty virantoimituksesta ja hänen palkkaansa on alennettu, on tehty sellaisten kansallisten säännösten perusteella, jotka unionin tuomioistuin on tuomiossa komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) todennut unionin oikeuden vastaisiksi siltä osin kuin niillä annetaan elimelle, jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ole taattu, toimivalta toteuttaa kyseisen päätöksen kaltaisia toimia.

55

Ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen asiassa C‑615/20 voidaan siis vastata jo niiden tuomion komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) 91–103 kohtaan sisältyvien ohjeiden perusteella, jotka ovat kyseisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdassa esitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan toteamuksen taustalla, eikä tässä asiassa ole tarpeen tulkita enää SEU 2 artiklaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa tai tutkia muita näissä ensimmäisessä ja kolmannessa kysymyksessä mainittuja arviointiin liittyviä seikkoja.

56

Tässä yhteydessä on myös tärkeää huomauttaa, että SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pannakseen täytäntöön unionin tuomioistuimen tuomion, joka on oikeusvoimainen niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta, jotka kyseisellä tuomioistuinratkaisulla on tosiasiallisesti tai välttämättä ratkaistu (tuomio 10.3.2022, Grossmania, C‑177/20, EU:C:2022:175, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Vaikka siis kyseisessä jäsenvaltiossa lainsäädäntövaltaa käyttävien viranomaisten on muutettava jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion kohteena olleita kansallisia säännöksiä saattaakseen ne unionin oikeuden vaatimusten mukaisiksi, tämän jäsenvaltion tuomioistuimilla on omalta osaltaan velvollisuus huolehtia tehtäviään hoitaessaan siitä, että tuomiota noudatetaan, mikä merkitsee muun muassa sitä, että sen auktoriteetin perusteella, joka tällaisella tuomiolla on, kansallisten tuomioistuinten on tarvittaessa otettava huomioon ne oikeudelliset seikat, jotka tuomiossa on vahvistettu niiden unionin oikeussääntöjen soveltamisalan määrittämiseksi, joita niiden tehtävänä on soveltaa (tuomio 10.3.2022, Grossmania, C‑177/20, EU:C:2022:175, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Edellä esitetystä ilmenee, että ennakkoratkaisua asiassa C‑615/20 pyytäneen tuomioistuimen on tässä tapauksessa tehtävä pääasiassa kaikki tämän tuomion 51 ja 55 kohdassa tarkoitetuista tuomion komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) ohjeista ilmenevät johtopäätökset.

59

Kaiken edellä esitetyn perusteella asiassa C‑615/20 esitettyihin ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille säännöksille, joilla annetaan elimelle, jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ole taattu, toimivalta antaa lupa aloittaa rikosoikeudellisia menettelyjä yleisten tuomioistuinten tuomareita vastaan ja jos tällainen lupa annetaan, pidättää asianomaiset tuomarit virantoimituksesta ja alentaa heidän palkkaansa tämän virantoimituksesta pidättämisen ajaksi.

60

Ennakkoratkaisua asiassa C‑615/20 pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sekä unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta, SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta tulkittava siten

61

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteella vahvistetaan unionin oikeuden etusija jäsenvaltioiden oikeuteen nähden. Kyseinen periaate velvoittaa siis kaikki jäsenvaltioiden elimet huolehtimaan unionin eri oikeussääntöjen täyden vaikutuksen toteutumisesta, eikä jäsenvaltioiden oikeudella voida puuttua siihen vaikutukseen, joka näillä eri oikeussäännöillä katsotaan olevan mainittujen valtioiden alueella (tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 156 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Mainittu periaate edellyttää siten muun muassa, että kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on toimivaltansa rajoissa soveltaa unionin oikeuden oikeussääntöjä, varmistaa unionin oikeuden vaatimusten täyden vaikutuksen sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa ja jättää tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkea sellaisen unionin oikeuden oikeussäännön, jolla on välitön oikeusvaikutus, kanssa ristiriidassa olevaa kansallista lainsäädäntöä tai käytäntöä ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen kansallinen lainsäädäntö tai käytäntö ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämän velvollisuuden noudattaminen on tarpeen etenkin sen varmistamiseksi, että kunnioitetaan jäsenvaltioiden yhdenvertaisuutta perussopimuksiin nähden, ja se ilmentää SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrättyä vilpittömän yhteistyön periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus), C‑430/21, EU:C:2022:99, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisella alakohdalla – tulkittuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa –, jossa asetetaan jäsenvaltioille selvä ja täsmällinen velvollisuus saavuttaa tietty tulos ja johon ei liity mitään ehtoja etenkään niiden tuomioistuinten, joiden on tulkittava ja sovellettava unionin oikeutta, riippumattomuuden ja puolueettomuuden sekä sen vaatimuksen osalta, että kyseiset tuomioistuimet on etukäteen laillisesti perustettu, on tällainen välitön oikeusvaikutus, joka edellyttää, ettei mitään näiden unionin oikeuden määräysten, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, kanssa ristiriidassa olevaa kansallista säännöstä, oikeuskäytäntöä tai käytäntöä saa soveltaa (tuomio komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä), tuomion 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että vaikkei sellaisia kansallisia lainsäädäntötoimenpiteitä olisi toteutettu, joilla lopetetaan unionin tuomioistuimen toteama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, kansallisten tuomioistuinten on toteutettava kaikki toimenpiteet helpottaakseen unionin oikeuden täyden vaikutuksen toteutumista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa tuomiossa vahvistettujen ohjeiden mukaisesti. Mainittujen tuomioistuinten on SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaan poistettava lainvastaiset seuraukset, jotka aiheutuvat unionin oikeuden rikkomisesta (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2022, Grossmania, C‑177/20, EU:C:2022:175, 38 ja 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Tämän tuomion 61–64 kohdassa esitettyjen velvollisuuksien noudattamiseksi kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta riidanalaisen päätöksen kaltaista toimea, jolla on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vastaisesti määrätty tuomarin virantoimituksesta pidättämisestä, kun tämä on kyseessä olevan menettelyllisen tilanteen valossa välttämätöntä unionin oikeuden ensisijaisuuden takaamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 159 ja 161 kohta).

66

Koska tosiseikkojen lopullinen arviointi sekä kansallinen oikeuden soveltaminen ja tulkitseminen kuuluu SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, juuri tämän on selvitettävä lopullisesti, mitä konkreettisia seurauksia edellä olevassa kohdassa mainitulla periaatteella on pääasian oikeudenkäynnissä asiassa C‑615/20. Unionin tuomioistuin voi kuitenkin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan esittää asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella kansalliselle tuomioistuimelle sellaisia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka voisivat olla kansalliselle tuomioistuimelle tässä tarkoituksessa hyödyllisiä (ks. vastaavasti tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Puolan hallitus on tältä osin viitannut unionin tuomioistuimessa järjestetyssä istunnossa ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain ja tiettyjen muiden lakien muuttamisesta 9.6.2022 annettuun lakiin (ustawa o zmianie ustawy o Sądzie Najwyższym oraz niektórych innych ustaw; Dz. U. 2022, järjestysnumero 1259), joka on tullut voimaan 15.7.2022. Puolan hallituksen antamien selitysten mukaan tällä uudella lailla on muun muassa lakkautettu kurinpitojaosto ja otettu käyttöön siirtymäjärjestelmä, jonka nojalla tuomareilla, joiden osalta on tehty kurinpitojaoston päätös, jolla annetaan lupa aloittaa heitä vastaan rikosoikeudellinen menettely, on vastedes mahdollisuus pyytää asiakirja-aineiston uudelleentarkastelua uudessa Sąd Najwyższyyn tällä samalla lailla perustetussa jaostossa, jonka on tässä tapauksessa ratkaistava tällainen pyyntö viimeistään kahdentoista kuukauden kuluessa.

68

Puolan hallituksen mukaan tämän uuden oikeussuojakeinon olemassaolo on siis omiaan mahdollistamaan sen, että ennakkoratkaisua asiassa C‑615/20 pyytänyt tuomari saa riidanalaisen päätöksen mahdollisesti oikaistuksi, joten kyseisen päätöksen soveltamatta jättäminen ei ole enää tarpeen nyt käsiteltävässä asiassa. Unionin tuomioistuin on näet sen mukaan itsekin korostanut 6.10.2021 annetun tuomion W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen) (C‑487/19, EU:C:2021:798) 161 kohdassa, että tämän tyyppinen oikeussuojakeino on oikeutettu vain siltä osin kuin se on kyseessä olevan menettelyllisen tilanteen valossa välttämätön unionin oikeuden ensisijaisuuden takaamiseksi.

69

Puolan hallituksen esittämistä selityksistä ei kuitenkaan ilmene, ettei riidanalaisella päätöksellä olisi enää vaikutuksia tämän tuomion 67 kohdassa mainitun 9.6.2022 annetun lain voimaantulon johdosta ja siis ettei sille olisi enää estettä, että ennakkoratkaisua asiassa C‑615/20 pyytänyt tuomioistuin jatkaa pääasian käsittelyä nykyisessä kokoonpanossaan. Siitä, että asianomaisella tuomarilla väitetään vastedes olevan mahdollisuus vaatia riidanalaisen päätöksen oikaisemista vastikään perustetussa elimessä, jonka on annettava ratkaisu viimeistään yhden vuoden kuluessa, on todettava, ettei myöskään tämä seikka ole omiaan takaamaan, että mainittu este voitaisiin poistaa viipymättä kansallisen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanojen nimeämisen ja muuttamisen osalta toimivaltaisten lainkäyttöelinten mahdollisesta aloitteesta edellytyksin, joilla voidaan varmistaa unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen noudattaminen, jollei niistä lopullisista tarkastuksista muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tältä osin tehtävä.

70

Kun riidanalaisen päätöksen kaltaisen toimen on toteuttanut elin, joka ei ole unionin oikeudessa tarkoitettu riippumaton ja puolueeton tuomioistuin, mihinkään oikeusvarmuuden periaatteesta johtuviin tai kyseisen päätöksen väitettyyn oikeusvoimaan liittyviin seikkoihin ei ole mahdollista vedota tehokkaasti sen estämiseksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja kansallisen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanojen nimeämisen ja muuttamisen osalta toimivaltaiset lainkäyttöelimet jättävät soveltamasta tällaista päätöstä (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, W.Ż. (Ylimmän tuomioistuimen ylimääräistä valvontaa ja julkisia asioita käsittelevä jaosto – Nimittäminen), C‑487/19, EU:C:2021:798, 160 kohta).

71

Tältä osin on huomautettava etenkin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lykännyt pääasian käsittelyä asiassa C‑615/20 tätä tuomiota odotettaessa. Tässä asiayhteydessä se, että asiaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa yhden tuomarin kokoonpanossa käsittelevä tuomari jatkaa tämän asian käsittelyä etenkin vaiheessa, jossa tämän hyvin monimutkaisen asian käsittelyssä on jo edetty pitkälle, ei ensi näkemältä ole omiaan heikentämään oikeusvarmuutta. Näyttää sitä vastoin siltä, että sillä voidaan mahdollistaa se, että pääasian käsittelyssä annetaan sellainen ratkaisu, joka on yhtäältä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta johtuvien vaatimusten ja toisaalta asianomaisilla yksityisillä oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa olevan oikeuden mukainen.

72

Tämän perusteella ennakkoratkaisua asiassa C‑615/20 pyytänyt tuomioistuin on oikeutettu jättämään soveltamatta riidanalaista päätöstä, joten se voi tältä kannalta katsottuna jatkaa pääasian tutkimista nykyisessä kokoonpanossaan ilman, että ratkaisukokoonpanojen nimeämisen ja muuttamisen osalta toimivaltaiset lainkäyttöelimet voisivat tätä estää.

73

Edellä esitetyn perusteella asiassa C‑615/20 esitettyyn neljänteen kysymykseen on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ja SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta on tulkittava siten

74

Ennakkoratkaisua asiassa C‑671/20 pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ja kolmannella kysymyksellään ja neljännen kysymyksen kurinpitojaoston jäsenten nimittämisolosuhteisiin liittyvällä ensimmäisellä osalla, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sekä unionin oikeuden ensisijaisuuden, vilpittömän yhteistyön ja oikeusvarmuuden periaatteita tulkittava siten

75

Ennakkoratkaisupyynnöstä asiassa C‑671/20 ilmenee, että sen riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, jolla annettiin lupa aloittaa rikosoikeudellinen menettely tuomari I. T:tä vastaan ja jolla tämä pidätettiin virantoimituksesta, Sąd Okręgowy w Warszawien presidentti antoi yleisistä tuomioistuimista annetun lain 47b §:n 1 ja 3 momentin nojalla määräyksen, jolla sen osaston puheenjohtajan, johon tuomari I. T. kuului, tehtäväksi annettiin muuttaa ratkaisukokoonpanoa asioissa, jotka oli jaettu tuomari I. T:lle, lukuun ottamatta asiaa, jossa tuomari I. T. oli esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, joka on asian C‑615/20 kohteena. Tämän jälkeen kyseinen osaston puheenjohtaja antoi tähän tarkoitettua tietoteknistä välinettä käyttäen määräyksen, jolla pääasia siirrettiin toiselle ratkaisukokoonpanolle eli ennakkoratkaisua nyt käsiteltävässä asiassa C‑671/20 pyytäneelle tuomioistuimelle.

76

Asiassa C‑615/20 esitettyyn neljänteen kysymykseen annetun vastauksen taustalla olevista seikoista ilmenee, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisella alakohdalla oleva välitön oikeusvaikutus edellyttää sitä, että kansalliset tuomioistuimet jättävät soveltamatta päätöstä, joka johtaa mainitun määräyksen vastaisesti tuomarin virantoimituksesta pidättämiseen, kun tämä on kyseessä olevan menettelyllisen tilanteen valossa välttämätöntä unionin oikeuden ensisijaisuuden takaamiseksi.

77

SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tehokkuuden takaamiseksi tämä velvollisuus sitoo etenkin ratkaisukokoonpanoa, jolle kyseessä oleva asia on siirretty tällaisen päätöksen johdosta, koska kyseisen ratkaisukokoonpanon on tämän seurauksena pidättäydyttävä käsittelemästä tätä asiaa (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2022, Prokurator Generalny ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto – Nimitys), C‑508/19, EU:C:2022:201, 74 kohta). Mainittu velvollisuus sitoo myös kansallisen tuomioistuimen ratkaisukokoonpanojen nimeämisen ja muuttamisen osalta toimivaltaisia elimiä, joiden on siis siirrettävä sama asia ratkaisukokoonpanolle, jonka käsiteltävänä se oli alun perin.

78

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ei ole tämän tuomion 70 kohdassa mainitusta syystä mahdollista vedota tehokkaasti mihinkään oikeusvarmuuden periaatteesta johtuviin tai mainitun päätöksen väitettyyn oikeusvoimaan liittyviin seikkoihin.

79

Tältä osin on huomautettava, että – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä asiassa C‑671/20 ilmenee ja niistä muista tuomari I. T:lle jaetuista asioista poiketen, jotka myös on tällä välin siirretty muille ratkaisukokoonpanoille mutta joiden tutkintaa on jatkettu ja jotka on mahdollisesti jopa saatettu päätökseen näiden uusien ratkaisukokoonpanojen antamalla ratkaisulla – pääasian käsittelyä mainitussa asiassa on lykätty tätä tuomiota odotettaessa. Näyttää siis siltä, että jos tuomari I. T. jatkaa tämän asian käsittelyä, mainitussa asiassa voidaan riidanalaisesta päätöksestä aiheutuneesta viivästyksestä huolimatta antaa ratkaisu, joka on sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta että asianomaisella yksityisellä oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin olevasta oikeudesta ilmenevien vaatimusten mukainen.

80

Kaiken edellä esitetyn perusteella asiassa C‑671/20 esitettyihin ensimmäiseen ja kolmanteen kysymykseen sekä neljännen kysymyksen ensimmäiseen osaan on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sekä unionin oikeuden ensisijaisuuden ja vilpittömän yhteistyön periaatteita on tulkittava siten

81

Ennakkoratkaisua asiassa C‑671/20 pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään ja neljännen kysymyksensä Trybunał Konstytucyjnyn jäsenten nimittämisolosuhteisiin liittyvällä toisella osalla, jotka on tutkittava yhdessä, lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sekä unionin oikeuden ensisijaisuuden ja vilpittömän yhteistyön periaatteita tulkittava siten, että ne ovat esteenä

82

Siltä osin kuin ensimmäiseksi on kyse kansallisista säännöksistä, joihin ennakkoratkaisua asiassa C‑671/21 pyytänyt tuomioistuin on viitannut, on huomautettava, että yleisistä tuomioistuimista annetun lain 42a §:n 1 ja 2 momentin säännöksillä yleisiä tuomioistuimia muun muassa kielletään kyseenalaistamasta tuomioistuinten legitimiteettiä ja arvioimasta, onko tuomari nimitetty lainmukaisesti tai onko hänellä laillinen oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä. Tämän saman lain 107 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksistä on todettava, että niissä määritellään kurinpitorikkomukseksi muun muassa kaikki sellaiset yleisten tuomioistuinten tuomareiden teot, joilla kyseenalaistetaan tuomarin nimityksen tehokkuus.

83

Kuten kyseisen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä selityksistä ilmenee, tämä katsoo, että tällaiset kansalliset säännökset ovat omiaan estämään sen, että se voisi lausua, ettei riidanalaisen päätöksen kaltainen toimi ole sitova, ja jättää sen tarvittaessa soveltamatta, vaikka sillä olisikin tähän velvollisuus unionin tuomioistuimen sen muihin kysymyksiin esittämien vastausten perusteella. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se joutuisi näet näin toimiessaan kyseenalaistamaan lainkäyttöviranomaisen eli kurinpitojaoston legitimiteetin ja vaarantamaan vakavasti sen toiminnan. Tällainen riidanalaisen päätöksen sitovuuden tutkinta edellyttäisi samanaikaisesti sitä, että mainittu ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, onko kurinpitojaostoon kuuluvat tuomarit nimitetty lainmukaisesti ja onko heillä laillinen oikeus hoitaa lainkäyttötehtäviä, ja sitä, että se lausuu mainittujen nimitysten tehokkuudesta.

84

Asiassa C‑671/20 esitettyihin ensimmäiseen ja kolmenteen kysymykseen ja neljännen kysymyksen ensimmäiseen osaan annetusta vastauksesta ilmenee tältä osin, että kansalliset tuomioistuimet, joiden on pantava täytäntöön päätös, joka edellyttää SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vastaisesti tuomarin pidättämistä virantoimituksesta, on silloin, kun tämä on kyseessä olevan menettelyllisen tilanteen valossa välttämätöntä unionin oikeuden ensisijaisuuden takaamiseksi jätettävä soveltamatta tällaista päätöstä.

85

Sitä, että kansallinen tuomioistuin hoitaa sille perussopimuksissa annettuja tehtäviä ja noudattaa sille perussopimuksissa näin asetettuja velvollisuuksia panemalla täytäntöön SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kaltaiset määräykset, ei lähtökohtaisesti voida kieltää siltä eikä sitä voida määritellä tällaiseen tuomioistuimeen kuuluvien tuomareiden syyksi luettavaksi kurinpitorikkomukseksi (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä), tuomion 132 kohta).

86

Unionin tuomioistuin katsoi siis tuomiossa komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) kyseisen tuomion 198–219 kohdassa mainituista syistä ja kuten kyseisen tuomion tuomiolauselman 3 kohdasta ilmenee, että Puolan tasavalta ei ollut noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan määräysten eikä Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisia velvoitteitaan, koska se oli antanut ja pitänyt voimassa yleisistä tuomioistuimista annetun lain 42a §:n 1 ja 2 momentin, joissa kielletään kaikkia kansallisia tuomioistuimia tarkastamasta, onko etukäteen laillisesti perustetun riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen taetta koskevia unionin oikeudesta johtuvia vaatimuksia noudatettu.

87

Unionin tuomioistuin katsoi tässä samassa tuomiossa myös kyseisen tuomion 125–163 kohdassa mainituista syistä ja kuten kyseisen tuomion tuomiolauselman 2 kohdasta ilmenee, että Puolan tasavalta ei ollut noudattanut muun muassa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan määräysten mukaisia velvoitteitaan, koska se oli antanut ja pitänyt voimassa yleisistä tuomioistuimista annetun lain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan, joiden perusteella etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevien unionin vaatimusten noudattamisen tutkimista voidaan pitää kurinpitorikkomuksena.

88

Tämän tuomion 56, 58 ja 61–64 kohdassa on jo huomautettu, että kun otetaan huomioon niiden tuomioiden auktoriteetti, joilla unionin tuomioistuin toteaa tällaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisella alakohdalla oleva välitön oikeusvaikutus ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate, kansallisten tuomioistuinten ja siis etenkin ennakkoratkaisua asiassa C‑671/20 pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin jätettävä niiden käsiteltäväksi saatetuissa asioissa soveltamatta kansallisia säännöksiä, jotka on todettu näin mainitun unionin oikeuden määräyksen vastaisiksi. Tästä seuraa, että asianomaiset kansalliset säännökset ja etenkin niissä yleisille tuomioistuimille asetetut kyseessä olevat kiellot eivät voi olla esteenä sille, että tämä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tutkii, onko riidanalainen päätös sitova, ja jättää soveltamatta sitä, kuten sillä on velvollisuus tehdä.

89

Siltä osin kuin toiseksi on kyse Trybunał Konstytucyjnyn oikeuskäytännöstä, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selityksistä ilmenee, että se katsoo, että myös kyseinen oikeuskäytäntö on omiaan estämään sen, että se voisi tutkia ne olosuhteet, joissa kurinpitojaoston jäsenet on nimitetty, varmistuakseen siitä, että kyseinen elin on riippumaton ja puolueeton, ja päätelläkseen tarvittaessa, ettei riidanalaista päätöstä ole sovellettava.

90

Tarvitsematta tutkia neljännen kysymyksen toista osaa, joka koskee kyseisen perustuslakituomioistuimen jäsenten nimitysolosuhteita, tältä osin on riittävää huomauttaa, että kun otetaan huomioon se, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisella alakohdalla on välitön oikeusvaikutus, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate edellyttää, että kansalliset tuomioistuimet jättävät soveltamatta mitä tahansa tämän unionin oikeuden määräyksen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, vastaista kansallista oikeuskäytäntöä (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä), tuomion 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91

Lisäksi on huomautettava, että jos kansallinen tuomioistuin unionin tuomioistuimen antamien tuomioiden johdosta katsoisi, että perustuslakituomioistuimen oikeuskäytäntö on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, se, että tällainen kansallinen tuomioistuin jättää soveltamatta kyseistä oikeuskäytäntöä unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisesti, ei voi olla omiaan synnyttämään sille kurinpidollista vastuuta (tuomio komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä), tuomion 151 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Ennakkoratkaisua asiassa C‑671/20 pyytäneen tuomioistuimen on siis sivuutettava tämän tuomion 86 ja 87 mainitut kansalliset säännökset ja tämän tuomion 89 kohdassa mainittu Trybunał Konstytucyjnyn oikeuskäytäntö niiltä kaikilta osin kuin nämä säännökset ja tämä oikeuskäytäntö osoittautuisivat sellaisiksi, että niillä estetään tätä ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta jättämästä soveltamatta riidanalaista päätöstä ja pidättymästä siis antamasta ratkaisua pääasiassa.

93

Kaiken edellä esitetyn perusteella asiassa C‑671/20 esitettyyn toiseen kysymykseen on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sekä unionin oikeuden ensisijaisuuden ja vilpittömän yhteistyön periaatteita on tulkittava siten, että ne ovat esteenä

94

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: