Korkeisiin energianhintoihin liittyvät hätätoimenpiteet

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Sähkön kysynnän vähentäminen

Asetuksen nojalla otetaan käyttöön

• sähkönkulutuksen vapaaehtoinen 10 prosentin kuukausittainen vähentämistavoite
• sähkönkulutuksen pakollinen 5 prosentin vähentämistavoite huipputuntien aikana.

Vertailulähtökohtana on marraskuun ja maaliskuun välisen ajanjakson vastaavien kuukausien keskimääräinen sähkönkulutus edellisen viiden vuoden aikana.

Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot huolehtivat seuraavista tehtävistä:

• määrittävät huipputunnit, jotka vastaavat yhteensä vähintään 10:tä prosenttia kaikista tunneista 1. päivän joulukuuta 2022 ja 31. päivän maaliskuuta 2023 välisenä aikana ja joiden aikana ne vähentävät kysyntää.
• valitsevat toimenpiteet, joita ne toteuttavat kulutuksen vähentämiseksi ja joiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:
  • niiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, oikeasuhteisia, kohdennettuja, syrjimättömiä ja todennettavissa olevia;
  • ne eivät saa vääristää kilpailua tai sähkömarkkinoiden moitteetonta toimintaa;
  • ne eivät saa estää prosessia, jossa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat teknologiat korvataan sähköä käyttävillä teknologioilla.

Energiamarkkinatulojen pakollinen yläraja

Inframarginaalisten tuottajien markkinatuloille asetetaan yläraja, joka on 180 euroa megawattituntia kohti. Näin rajoitetaan väliaikaisesti sellaisten tuottajien, joiden marginaalikustannukset ovat alhaisemmat, poikkeuksellisia markkinatuloja tilanteessa, jossa erittäin korkeat kaasun hinnat nostavat kaasuvoimaloiden kustannuksia. Tämän tason tarkoituksena on säilyttää operaattoreiden kannattavuus ja välttää uusiutuvaan energiaan investoimisen esteet. Sitä sovelletaan sähköön, joka tuotetaan seuraavista lähteistä:

• tuuli
• aurinkoenergia (aurinkolämpö ja aurinkosähkö)
• geoterminen energia
• vesivoima ilman tekoallasta
• biomassa (lukuun ottamatta biometaania)
• jätteet
• ydinvoima
• ruskohiili
• raakaöljytuotteet
• turve.

Jäsenvaltioiden on

• varmistettava, että yläraja kohdistuu kaikkiin markkinatuloihin, tuottajien puolesta toimivat välittäjät mukaan lukien;
• otettava käyttöön tehokkaita toimenpiteitä tuottajien velvoitteiden kiertämisen ehkäisemiseksi, erityisesti tapauksissa, joissa tuottajat ovat toisen yrityksen määräysvallassa tai osittain toisen yrityksen omistuksessa.

Joissakin tapauksissa ylärajaa ei sovelleta. Tällaisia ovat

• demonstrointihankkeet;
• tuottajat, joiden tuotantolaitosten kapasiteetti on enintään 1 megawattia ja joille ylärajan soveltaminen voisi aiheuttaa huomattavaa hallinnollista rasitetta;
• myös perinteisiä energialähteitä käyttävissä hybridivoimaloissa tuotettu sähkö, kun on olemassa riski, että ylärajan soveltaminen lisää CO₂-päästöjä ja vähentää uusiutuvan energian tuotantoa.

Kansalliset kriisitoimenpiteet

Jäsenvaltiot voivat asettaa eri tulorajoja

• tehdäkseen eron eri teknologioiden välillä;
• soveltaakseen lisärajoituksia sähkökaupan harjoittajille;
• soveltaakseen korkeampia rajoituksia tuottajiin, joiden investointi- ja toimintakustannukset ylittävät 180 euroa megawattitunnilta;
• pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan niiden tuottajien tuloja, jotka tuottavat sähköä muista kuin yllä luetelluista lähteistä.

asettaa erityisen ylärajan kivihiilestä tuotetun sähkön myynnistä saataville markkinatuloille tai tiettyjen, muiden kuin yllä mainittujen vesivoimalaitosten markkinatuloille. Toimenpiteitä koskevat seuraavat vaatimukset:

• niiden on oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä;
• ne eivät saa vaarantaa investointisignaaleja;
• niillä on varmistettava, että investointi- ja toimintakustannukset katetaan;
• ne eivät saa vääristää sähkön tukkumarkkinoiden toimintaa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki markkinatulojen ylärajan soveltamisesta saatavat ylijäämätulot käytetään sellaisten sähkön loppuasiakkaita tukevien toimenpiteiden rahoittamiseen, joilla lievennetään korkeiden sähkönhintojen vaikutusta. Toimenpiteitä voivat olla seuraavat:

• sähkönkulutuksen vähentämisen tukeminen;
• suorat siirrot sähkön loppuasiakkaille, mukaan lukien vähennyksillä verkkotariffeihin;
• korvaukset toimittajille, joiden on toimitettava sähköä asiakkaille kustannukset alittavaan hintaan sen seurauksena, että sovelletaan kansallisia toimia hinnoitteluun;
• sähkön loppuasiakkaiden sähkön hankintakustannusten alentaminen;
• sähkön loppuasiakkaiden investointien edistäminen hiilestä irtautumiseen liittyviin teknologioihin, uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen.

Jäsenvaltioiden, joiden sähkön nettoriippuvuus tuonnista on vähintään 100 prosenttia, on tehtävä 1. joulukuuta 2022 mennessä viejäjäsenvaltion kanssa sopimus ylijäämätulojen jakamisesta asianmukaisella tavalla. Kaikki energiaa tuovat jäsenvaltiot voivat tehdä vastaavat sopimukset.

Vähittäiskauppaa koskevat toimenpiteet

Jäsenvaltiot voivat joissakin tapauksissa väliaikaisesti

• soveltaa julkisia toimia pienten ja keskisuurten yritysten sähköntoimitusten hinnoitteluun;
• asettaa hinnat poikkeuksellisesti kustannuksia alhaisemmiksi.

Solidaarisuusmaksu raakaöljy-, maakaasu-, hiili- ja jalostamoaloille

Asetuksella otetaan käyttöön pakollinen väliaikainen solidaarisuusmaksu raakaöljy-, maakaasu-, hiili- ja jalostamoaloilla toimivien yritysten ylimääräisille voitoille. Maksun laskentaperusteena ovat vuonna 2022 alkavan tilikauden ja/tai vuonna 2023 alkavan tilikauden verotettavat voitot, jotka ovat yli 20 prosenttia suuremmat kuin niiden verotettavien voittojen keskiarvo, jotka ovat syntyneet vuosien 2018 ja 2021 välillä.

Jäsenvaltioiden olisi käytettävä voitto taloudellisten tukitoimenpiteiden kohdentamiseen

• asiakkaisiin, erityisesti heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin, ja yrityksiin korkeiden energianhintojen vaikutusten lieventämiseksi;
• energian kulutuksen vähentämiseen eri järjestelmien avulla;
• kansallisten uusiutuviin energialähteisiin, rakenteellisiin energiatehokkuuden parannuksiin tai muihin hiilestä irtautumisen teknologioihin tehtävien investointien edistämiseen;
• energiaintensiivisten teollisuudenalojen yritysten tukemiseen edellyttäen, että ne investoivat uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuuteen tai muihin hiilestä irtautumisen teknologioihin;
• energiaomavaraisuuden kehittämiseen, erityisesti REPowerEU-tavoitteiden mukaisiin investointeihin;
• jäsenvaltioiden sellaisten toimenpiteiden rahoitukseen, joilla pyritään suojelemaan työllisyyttä sekä uudelleen- ja täydennyskouluttamaan työvoimaa.

Uudelleentarkastelu

Euroopan komissio tarkastelee toimia kysynnän vähentämiseksi ja hintojen rajoittamiseksi uudelleen 30. huhtikuuta 2023 mennessä. Solidaarisuusmaksua tarkastellaan uudelleen 15. lokakuuta 2023 mennessä.