Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Summaries of EU Legislation

Euroopan keskuspankin rooli pankkivalvonnassa

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EU) N:o 1024/2013 luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille

ASETUKSEN TARKOITUS

Finanssikriisi osoitti, miten ongelmat voivat levitä koko finanssijärjestelmään ja vaikuttaa suoraan ihmisten elämään. Järjestelmän valvonnan tehostamiseksi on luotu yhteinen valvontamekanismi, joka valvoo euroalueen maiden ja muiden osallistuvien Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden pankkeja.

Asetuksella perustetaan yhteinen valvontamekanismi uudeksi järjestelmäksi, joka valvoo euroalueen maiden ja muiden osallistuvien EU-maiden pankkeja. Mekanismin muodostavat Euroopan keskuspankki (EKP) ja kansalliset valvontaviranomaiset.

Asetuksessa annetaan kansallisten valvontaviranomaisten kanssa yhteistyötä tekevälle EKP:lle vastuu yhteisen valvontamekanismin tehokkaasta ja johdonmukaisesta toiminnasta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Euroopan keskuspankin tehtävät ovat seuraavat:

  • EKP valvoo suoraan merkittäviä pankkeja. Pankin merkittävyys perustuu sen kokoon, sen merkitykseen kotimaan pankkialalle tai siihen, onko sitä pääomitettu valtion varoista. EKP:llä on valtuudet
    • tehdä vakavaraisuuden kokonaisarviointeja, paikalla tehtäviä tarkastuksia ja tutkimuksia
    • myöntää tai peruuttaa pankkien toimilupia
    • arvioida pankin määräosuuksien hankintaa ja luovutuksia
    • ottaa käyttöön tiukempia pääomavaatimuksia (”puskureita”) nykyisten tai tulevien finanssikriisien torjumiseksi
    • määrätä seuraamuksia, jos luottolaitokset, rahoitusalan holdingyhtiöt* tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt* rikkovat EU:n säännöksiä.
  • EKP valvoo välillisesti vähemmän merkittäviä pankkeja, joiden suorasta valvonnasta vastaavat kansalliset valvontaviranomaiset.

EKP perii valvottavilta luottolaitoksilta vuotuisia valvontamaksuja, jolla se kattaa valvonnasta aiheutuvat kulunsa.

Jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, voivat osallistua yhteiseen valvontamekanismiin pyytämällä tiiviin yhteistyön luomista EKP:n ja niiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välille.

EKP:n rahapoliittiset tehtävät ja valvontatehtävät on erotettu toisistaan, jotta vältettäisiin niiden väliset eturistiriidat. Tehtävien eriyttämistä valvotaan tiukoilla rajoituksilla. Esimerkiksi arkaluonteisten tietojen vaihto on sallittua vain, jos noudatetaan tiettyjä suojatoimia.

Kansalliset valvontaviranomaiset vastaavat kuluttajansuojasta, rahanpesun torjunnasta, maksupalveluista ja sellaisissa jäsenvaltioissa sijaitsevien pankkien sivuliikkeiden valvonnasta, jotka eivät kuulu yhteiseen valvontamekanismiin.

Yhteinen valvontamekanismi on EU:n pankkiunionin ensimmäinen pilari. Toisen pilarin muodostaa yhteinen kriisinratkaisumekanismi, jonka tarkoituksena on auttaa nopeasti ja tehokkaasti pankkeja, jotka eivät pysty jatkamaan toimintaansa.

Kun yhteinen valvontamekanismi perustettiin, Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) äänestyssääntöjä muutettiin sen varmistamiseksi, etteivät yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvat maat muodostaisi aiheettomasti enemmistöä Euroopan pankkiviranomaisen hallintoneuvostossa.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta on sovellettu 3. marraskuuta 2013 alkaen.

TAUSTAA

Aidosti eurooppalaisen valvontamekanismin perustaminen heikentää pankkien ja valtion hallintoelinten* välistä yhteyttä. Tämä auttaa välillisesti palauttamaan luottamusta EU:n pankkialaan.

Viimeaikainen finanssikriisi on osoittanut, miten helposti yhden maan rahoitusalan ongelmat voivat levitä etenkin rahaliiton sisällä ja miten nämä ongelmat voivat vaikuttaa suoraan kansalaisten elämään eri puolella euroaluetta.

Ks. lisätietoja:

KESKEISET TERMIT

Rahoitusalan holdingyhtiö. Rahoituslaitos, jonka tytäryritykset ovat joko yksinomaan tai pääosin luottolaitoksia tai rahoituslaitoksia.
Rahoitusalan sekaholdingyhtiö. Emoyhtiö, joka on muu kuin säännelty yhteisö (esim. luottolaitos, vakuutusyhtiö tai sijoitusyhtiö), joka muodostaa finanssiryhmittymän yhdessä tytäryritystensä, joista vähintään yksi on säännelty yhteisö, jonka päätoimipaikka on EU:ssa, ja muiden yhteisöjen kanssa.
Valtion hallintoelimet. Maiden hallitukset ja niiden virastot.

ASIAKIRJA

Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63–89)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1022/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta Euroopan keskuspankille neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla annettujen erityistehtävien osalta (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 5–14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1–90)

Asetukseen (EU) N:o 806/2014 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 08.10.2021

Top