Kohti yhdennettyä merivalvontaa

Euroopan komissio esittää pääperiaatteet yhdennetyn merivalvonnan luomiseksi. Nämä pääperiaatteet auttavat jäsenvaltioita luomaan merialueen yhteisen tietojenvaihtoympäristön eri käyttäjäyhteisöjen välille. Niitä ovat muun muassa meriturvallisuudesta ja turvatoimista, kalastuksen valvonnasta, merien pilaantumisen torjunnasta, meriympäristöstä, tullista, rajavalvonnasta, lainvalvonnasta ja puolustuksesta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto, annettu 15 päivänä lokakuuta 2009, ”Merivalvonnan yhdentäminen: EU:n merialalle yhteinen tietojenvaihtoympäristö” [KOM(2009) 538 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Eri alojen viranomaiset käsittelevät suurimman osan meriasioita koskevista tiedoista Euroopan unionissa. Näiden viranomaisten tehtävänä on seurata ja valvoa merellä tapahtuvaa toimintaa niiden vastuulle kuuluvalla alalla, eikä niiden välttämättä tarvitse ilmoittaa toimistaan muiden alojen viranomaisille. Tämä on huono asia, sillä tietojenvaihto auttaisi tehostamaan merivalvontatoimia ja lisäämään niiden tuloksellisuutta.

Tietojenvaihto ja merivalvontajärjestelmien yhteentoimivuus ovat kuitenkin teknisesti, juridisesti ja myös turvallisuuden kannalta hieman ongelmallisia. Tässä tiedonannossa komissio yksilöi ongelmat ja esittää niihin ratkaisuja.

Merivalvonnan yhdentämistä haittaavat esteet

Yhteisen tietojenvaihtoympäristön luomista haittaavat pääasiassa seuraavat esteet:

• Käyttäjäyhteisöjen ja toimijoiden moninaisuus: valtaosa tiedoista kerätään eri tasoilla (kansainvälisellä tasolla sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla) käyttäen useita eri alojen järjestelmiä. Joissakin tapauksissa asiasta vastaavat viranomaiset eivät tiedä, että samoja tietoja keräävät myös muut viranomaiset tai järjestelmät. Toisinaan viranomaisilla ei ole tietojenvaihtoon tarvittavia protokollia tai sopimuksia.
• Oikeudellisten puitteiden moninaisuus: merivalvontajärjestelmiä on kehitetty alakohtaisen, kansainvälisen ja yhteisön lainsäädännön perusteella, joten järjestelmien yhdistäminen on vaikeaa.
• Rajojen yli ulottuvat uhat: jäsenvaltioita uhkaavat tekijät EU:n merialalla edellyttävät usein, että niitä tarkastellaan monikansallisista ja joskus jopa monialaisista lähtökohdista, varsinkin jos toimitaan ulkomerellä.
• Erityiset säännökset: ulkomeren valvontaa säännellään epäyhtenäisellä kansainvälisellä ja yhteisön lainsäädännöllä, joissa on säännöksiä myös henkilötietojen ja luottamuksellisten tai turvaluokiteltujen tietojen käsittelystä.

Ratkaisuja merivalvonnan yhtenäistämiseksi

Yhteistä tietojenvaihtoympäristöä luotaessa on noudatettava neljää pääperiaatetta, jotka ovat seuraavat:

• Optimoidaan eri käyttäjäyhteisöjen välinen tietojenvaihto. Euroopan unionin on vahvistettava koko yhteisössä sovellettavia sääntöjä ja vaatimuksia, joilla eri käyttäjäyhteisöt voidaan liittää toisiinsa. Käyttäjäyhteisöjen on kyettävä vaihtamaan kansallisella tasolla tietoja, jotka ovat peräisin kansainvälisistä järjestelmistä, Euroopan yhteisön ja eri alueiden järjestelmistä, sotilasjärjestelmistä sekä maiden sisäisistä järjestelmistä. Yhteinen tietojenvaihtoympäristö on suojattava, ja sen on kyettävä mukautumaan joustavasti uusien käyttäjien tarpeisiin.
• Luodaan epähierarkkiset tekniset puitteet merialan seuranta- ja valvontajärjestelmille. Teknisten puitteiden on helpotettava tietojen keräämistä, jakamista, analysointia ja hallinnointia. Siinä on otettava huomioon turvallisuusvaatimukset ja noudatettava tietosuojamääräyksiä, kansainvälisiä sääntöjä ja toiminnallisia vaatimuksia.
• Vaihdetaan tietoja siviili- ja sotilasviranomaisten välillä. Merivalvonnasta vastaavien viranomaisten on kyettävä vaihtamaan tietoja keskenään. Molemmansuuntaisen tietojenvaihdon takaamiseksi on vahvistettava tietojen saantia ja hyödyntämistä koskevia yhteisiä standardeja ja menettelyjä.
• Poistetaan erityisten säännösten asettamat esteet, jotka haittaavat tietojenvaihtoa. Eräät yhteisön ja jäsenvaltioiden säännökset voivat olla esteenä merialan seuranta- ja valvontajärjestelmiä koskevalle tietojenvaihdolle. Tällaiset säännökset on yksilöitävä, ja niitä on muutettava siten, että niissä annetaan tarvittavat takeet tietojen luottamuksellisuudesta ja tietoturvasta sekä henkilötietojen suojaamisesta.

Näiden neljän pääperiaatteen tarkoituksena on käynnistää EU:ssa ja jäsenvaltioissa pohdinta, johon olisi saatava mukaan kaikki käyttäjäyhteisöt. Niitä voidaan tarkistaa kolmen hankkeen tulosten perusteella. Hankkeiden tarkoituksena on arvioida eri jäsenvaltioista olevien käyttäjien ja käyttäjäyhteisöjen tietojenvaihtovalmiuksia.

Taustaa

Tämä tiedonanto on jatkoa aiemmalle tiedonannolle ”Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka”, jossa Euroopan komissio sitoutuu ”[ryhtymään] toimiin paremmin yhteentoimivan valvontajärjestelmän luomiseksi kokoamalla yhteen valvonta- ja jäljitysjärjestelmät, joita nykyisin käytetään meriturvallisuuden ylläpitämisessä, meriympäristön suojelussa sekä kalastuksen valvonnassa, ulkorajojen vartioinnissa ja muissa lainvalvontatoimissa”.

Viimeisin päivitys 08.04.2010