Kuluttajille tiedottaminen, peruuttamisoikeus ja muut kuluttajan oikeudet

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Soveltamisala

• Lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia, kuten terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja (ja rahoituspalveluja kesäkuuhun 2026 asti), direktiivi 2011/83/EU kattaa laajan valikoiman elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimuksia, kuten kauppasopimukset³, palvelusopimukset⁴, digitaalista verkkosisältöä tai digitaalisia palveluja koskevat sopimukset ja veden, kaasun, sähkön tai kaukolämmön toimittamista koskevat sopimukset.
• Direktiiviä sovelletaan kaupoissa tehtäviin sopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa (esim. kuluttajan kotona) tehtäviin sopimuksiin tai etäsopimuksiin (esim. verkossa) sekä sopimuksiin, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja toimittaa tai sitoutuu toimittamaan digitaalista palvelua⁵ tai digitaalista sisältöä⁶ kuluttajalle ja kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja⁷.
• Direktiivissä vahvistetaan myös verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajille lisätiedotusvelvoitteita, jotka koskevat sopimuksia, joita kuluttajat tekevät eri toimittajien kanssa verkossa toimivan markkinapaikan välityksellä. Lisäksi siinä vahvistetaan säännöt, joilla säännellään hintojen yksilöinnin avoimuutta ja verkkotarjousten asettamista paremmuusjärjestykseen sekä kuluttajien oikeuksia ”ilmaisia” verkkopalveluja käytettäessä.

Tiedonantovelvollisuus

• Ennen sopimuksen tekemistä elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla esimerkiksi seuraavat tiedot:
  • elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys ja yhteystiedot
  • tuotteen pääominaisuudet ja
  • sovellettavat ehdot, kuten maksuehdot, toimitusaika, sopimuksen täyttäminen ja kesto sekä sopimuksen purkamista koskevat ehdot.
• Myymälöissä on annettava sellaiset tiedot, jotka eivät ole muuten ilmeisiä.
• Tiedonantovaatimukset, erityisesti peruuttamisoikeutta koskevat, ovat yksityiskohtaisemmat etäsopimuksissa (kuten verkossa, puhelimitse tai postitse tehdyissä sopimuksissa) ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyissä sopimuksissa (esimerkiksi kun elinkeinonharjoittaja käy kuluttajan kodissa).
• Verkossa toimivilla markkinapaikoilla tehtyihin sopimuksiin sovelletaan erityisiä tiedonantovaatimuksia. Verkossa toimivien markkinapaikkojen on
  • ilmoitettava kuluttajille, onko ulkopuolinen toimittaja elinkeinonharjoittaja vai jokin muu taho (eli toinen kuluttaja)
  • varoitettava kuluttajia siitä, että EU:n kuluttajansuojasääntöjä ei sovelleta muiden kuin elinkeinonharjoittajien kanssa tehtyihin sopimuksiin ja
  • kerrottava, kuka on vastuussa sopimuksen täytäntöönpanosta: elinkeinonharjoittaja vai verkossa toimiva markkinapaikka.
• Elinkeinonharjoittajia vaaditaan ilmoittamaan kuluttajille siitä, jos tarjottu hinta on yksilöity automaattisen päätöksenteon perusteella.

• Direktiivillä (EU) 2024/825 muutetaan direktiiviä 2011/83/EU ja otetaan käyttöön uusia sääntöjä sen varmistamiseksi, että kuluttajille tiedotetaan myyntipisteessä niiden tuotteiden kestävyydestä ja korjattavuudesta, joita he aikovat ostaa. Tällaisen tiedotuksen tarkoituksena on auttaa heitä tekemään kestävämpiä ostovalintoja. Elinkeinonharjoittajien on annettava kuluttajille seuraavat tiedot ennen ostoksen tekemistä:
  • muistutus tavaroiden lakisääteisestä vaatimustenmukaisuustakuusta ja sen tärkeimmistä näkökohdista, mukaan lukien se, että takuun vähimmäiskesto on kaksi vuotta ja että se esitetään selkeästi yhdenmukaistetulla ilmoituksella,
  • jos tuottaja tarjoaa ilman lisäkustannuksia kaupallisen kestävyystakuun, joka kattaa koko tavaran ja kestää vähintään kaksi vuotta, ja ilmoittaa tästä elinkeinonharjoittajalle, elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava asiasta kuluttajalle yhdenmukaistetulla merkinnällä,
  • digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen osalta muistutus lakisääteisen vaatimustenmukaisuustakuun olemassaolosta,
  • muistutus myynnin jälkeisten palvelujen ja kaupallisten takuiden olemassaolosta ja ehdoista,
  • digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden tai digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen osalta vähimmäisaika, jonka kuluessa tuottaja tai tarjoaja toimittaa ohjelmistopäivityksiä.
• Etäsopimusten osalta muutosdirektiivissä (EU) 2024/825 edellytetään, että elinkeinonharjoittajat ilmoittavat kuluttajille maksu- ja toimitusehdoista, mukaan lukien ympäristöystävälliset toimitusvaihtoehdot, ja tarvittaessa siitä, miten valitukset käsitellään.
• Euroopan komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään niiden yhdenmukaistettujen ilmoitusten ja merkintöjen ulkoasu ja sisältö, joilla kuluttajille tiedotetaan heidän oikeuksistaan.

Kuluttajille tarkoitetut rahoituspalvelut

Muutosdirektiivillä (EU) 2023/2673 otetaan käyttöön kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluja koskevia sääntöjä, kuten seuraavat:

• Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot, jotka elinkeinonharjoittajien on annettava kuluttajille ennen sopimuksen allekirjoittamista. Kuluttajilla on oltava riittävästi aikaa käsitellä ja ymmärtää nämä tiedot sekä tehdä vertailuja muihin tuotteisiin tietoon perustuvan päätöksen tekemiseksi. Jäsenvaltiot voivat päättää asettaa tältä osin tiukempia kansallisia sääntöjä.
• Kuluttajien oikeus pyytää ihmisen toimia, jotta voidaan ymmärtää paremmin tietyn sopimuksen vaikutukset heidän taloudelliseen tilanteeseensa, kun elinkeinonharjoittaja käyttää verkkovälineitä, kuten chattibotteja.
• Vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltiot ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla rajoitetaan harhauttavien (dark pattern) markkinointitekniikoiden (rajapintoja, jotka huijaavat käyttäjiä tekemään asioita, joita heidän ei ole tarkoitus tehdä) käyttöä kuluttajien valintoihin vaikuttamiseksi.
• Direktiiviin 2011/83/EU lisätty ”turvaverkkojärjestelmä” rahoituspalveluille, jotka on jätetty muun alakohtaisen lainsäädännön ulkopuolelle tai jotka kuuluvat sen soveltamisalaan vain osittain.

Peruuttamisoikeus

• Kuluttajat voivat tietyin poikkeuksin peruuttaa etäsopimukset ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyt sopimukset 14 päivän kuluessa tavaroiden⁸ toimittamisesta tai palvelusopimuksen tekemisestä ilman selityksiä tai kustannuksia. Myyjän antama vakioperuuttamislomake riittää. Jos kuluttajille ei ole annettu tietoa heidän oikeuksistaan, peruuttamisen määräaika pidentyy 12 kuukaudella.
• Peruuttamisoikeuden antamista koskevia vapautuksia sovelletaan monissa tapauksissa, esimerkiksi pilaantuviin tuotteisiin, sellaisiin sinetöityihin tavaroihin, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetin kuluttaja on avannut, sekä tiettyihin päiviin sidottuihin hotellivarauksiin tai autonvuokraukseen. Vapautuksia sovelletaan tietyissä olosuhteissa myös sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos sopimuksen täyttäminen on alkanut. Peruuttaessaan sopimuksen kuluttajien on pidättäydyttävä käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ja saattamasta sitä kolmansien osapuolten saataville.
• Muutosdirektiivi (EU) 2023/2673 antaa kuluttajille mahdollisuuden käyttää peruuttamisoikeuttaan kaikissa etäsopimuksissa vaatimalla palveluntarjoajiaan varmistamaan, että niiden rajapinnat tarjoavat helppopääsyisen peruuttamistoiminnon.

Ei perusteettomia maksukuluja tai lisämaksuja

• Elinkeinonharjoittajat eivät saa laskuttaa kuluttajilta maksuvälineiden käytöstä palkkioita, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle kyseisen maksuvälineen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Monissa tapauksissa tällaisten maksujen periminen on kokonaan kielletty maksupalveludirektiivin (direktiivi (EU) 2015/2366 – ks. tiivistelmä) mukaisesti.
• Kun kuluttaja soittaa elinkeinonharjoittajalle tiedustellakseen tai valittaakseen sopimuksesta, hänen on jouduttava maksamaan vain peruspuheluhinta.
• Elinkeinonharjoittajalla on oltava kuluttajan nimenomainen suostumus maksullisten lisäpalveluiden tarjoamiseen. Tilauslomakkeelle ennalta rastitettuja ruutuja ei voi käyttää tällaisten maksujen oikeuttamiseen.

Seuraamukset

• Direktiivissä 2011/83/EU vaaditaan EU:n jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia sellaisten kansallisten säännösten rikkomisesta, joilla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Se sisältää myös luettelon perusteista, joita sovelletaan näiden seuraamusten määräämiseen.
• Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun asetuksen (EU) 2017/2394 (ks. tiivistelmä) mukaisesti määrätään seuraamuksia merkittäviin rajatylittäviin rikkomuksiin liittyvien koordinoitujen toimien yhteydessä, niihin sisältyy mahdollisuus määrätä sakkoja hallinnollisin menettelyin tai aloittaa sakkojen määräämistä koskeva oikeusmenettely tai molemmat, ja tällaisten sakkojen enimmäismäärä on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa. Tapauksissa, joissa sakko määrätään asetuksen (EU) 2017/2394 mukaisesti mutta elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta ei ole saatavilla tietoja, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mahdollisuus määrätä sakkoja, joiden enimmäismäärän on oltava vähintään kaksi miljoonaa euroa.