21.10.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/86

1.1

EU:n ilmailustrategian (niin kuin se on määritelty asiakirjassa COM(2015) 599) – jäljempänä ”strategia” – kattavana tavoitteena tulisi olla investointiympäristön parantaminen, jotta voitaisiin lisätä eurooppalaisia investointeja EU:n ilmailuteollisuuteen, parantaa alan kilpailukykyä ja sen roolia taloudessa ja edistää siten yleistä talouskasvua ja uusien työpaikkojen luomista.

1.2

Euroopan komissio on perustellusti korostanut ilmailun merkitystä EU:lle liikkuvuuden ja sujuvien yhteyksien kasvavan tarpeen vuoksi, talouskasvun kannalta sekä ilmailun suorasti ja epäsuorasti luomien työpaikkojen määrän ja laadun nojalla. Maailman ilmailualan kasvun hyödyntäminen on nyt oikeutetusti eurooppalaisten toimijoiden painopisteenä. EU:n ilmailualan olisi edelleen tarkasteltava ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita tutkimus- ja innovointimahdollisuuksina.

1.3

Strategiassa pyritään säilyttämään korkeat turvallisuusstandardit, vahvistamaan sosiaalista ulottuvuutta ja luomaan ilmailualalle korkealaatuisia työpaikkoja sekä suojelemaan edelleen matkustajien oikeuksia. Samalla pyritään myös puuttumaan kapasiteettiin liittyviin rajoituksiin ilmassa ja maassa, helpottamaan alan kasvua Euroopassa ja kansainvälisesti sekä edistämään innovointia, multimodaalisuutta ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa kansainvälisen yhteisymmärryksen pohjalta. ETSK kannustaa kuitenkin komissiota ryhtymään sellaisiin konkreettisiin toimenpiteisiin, joilla estetään kielteiset työllisyysvaikutukset ja luodaan laadukkaita työpaikkoja, kuten todettiin jo lausunnossa TEN/565 sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan siviili-ilmailun alalla (1).

1.4

Jotta nämä kunnianhimoiset ja kattavat tavoitteet voidaan toteuttaa onnistuneesti, strategian on perustuttava kokonaisvaltaiseen näkemykseen ilmailusta, ja siihen sisältyy toimialan uusi, perusteellinen ja monitieteinen arviointi. ETSK tukee täysin kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka on tarpeen ilmailualan ekosysteemin kehittämiseksi edelleen.

1.5

ETSK antaa komissiolle tunnustusta tästä poliittisesta aloitteesta. Siinä tuodaan ilmailun monitahoinen rooli takaisin poliittiselle näyttämölle sekä Euroopassa että muualla maailmassa, ja se lisää lainsäätäjien tietoisuutta tarpeesta tarkistaa laajemmin ilmailuteollisuuden edellytyksiä – tämä koskee sääntelyn ja infrastruktuurin lisäksi myös sosiaalista, taloudellista ja ympäristönäkökulmaa. Ilmailualan tehtävät tarvitsevat lisää poliittista tunnustusta ja tukea sekä EU- että jäsenvaltiotasolla.

1.6

ETSK toteaa painokkaasti olevansa sitä mieltä, että strategia on pantava täytäntöön rakentavan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun pohjalta. EU-tasolla EU:n toimielimien olisi kuultava siviili-ilmailualan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävää alakohtaista neuvottelukomiteaa kaikista ilmailualaa koskevista aloitteista. Jos tällaisilla aloitteilla on sosiaalisia vaikutuksia työoloihin, ETSK ehdottaa käynnistämään työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun. ETSK toistaa lausunnossaan ”Sosiaalinen polkumyynti Euroopan siviili-ilmailun alalla” (2) esittämänsä näkemykset ja suositukset.

1.7

ETSK vahvistaa strategiaa koskevat suosituksensa, jotka on esitetty sen yhdennettyä EU:n ilmailupolitiikkaa käsittelevässä viimeisimmässä lausunnossa (3). ETSK on tyytyväinen siihen, että monet kyseisessä lausunnossa esitetyt sisämarkkinoihin ja EU:n ilmailualan kansainväliseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät ehdotukset on otettu huomioon komission asiakirjassa. ETSK pitäytyy myös edelleen muissa EU:n ilmailualaa käsittelevissä lausunnoissaan esittämässään kannassa (asiakokonaisuudet TEN/552 – EU:n lentoasemakapasiteetti, CCMI/125 – Lentoasemille ja -yhtiöille myönnettävä valtiontuki, TEN/504 – Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II). Lisäksi ETSK katsoo, että ne ovat yhtä olennaisia 27 jäsenvaltion EU:lle kuin 28:n jäsenvaltion EU:lle.

1.8

Komissio on laatinut useita tärkeitä Euroopan ilmailualaa koskevia lainsäädäntöaloitteita, joihin kuuluvat muun muassa lentoyhtiöiden ja lentoasemien valtiontukia koskevien suuntaviivojen tarkistus, lentoasemapaketti, lainsäädäntö yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan kehittämiseksi edelleen sekä haitallisia tukia ja epäterveitä hinnoittelukäytäntöjä koskevan asetuksen tarkistus. Näiden politiikkojen ja säännösten toteuttaminen kiireellisesti on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa strategian kattava täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Tämä koskee myös eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) toteuttamista – kyseessä on hyvin menestyksekäs EU:n kehittämä innovaatiohanke – sekä Clean Sky -aloitteen (tutkimusohjelma, jonka tarkoituksena on kehittää teknologioita lentoliikenteen ympäristöominaisuuksien merkittäväksi parantamiseksi) täytäntöönpanoa. Tarvittavaa ja hyvin kohdennettua EU-rahoitusta olisi täydennettävä yksityisellä rahoituksella, ja sen olisi vauhditettava horisontaalisia, monialaisia aloitteita.

1.9

Strategian on tarjottava lentoyhtiöiden, lentoasemien ja lennonjohtopalvelun tarjoajien osalta selkeät suuntaviivat siitä, miten varmistetaan tuleva vapauttaminen samalla kun taataan tasapuoliset toimintaedellytykset (reilu kilpailu). Konsolidaatiota voidaan edistää, mutta vain siten, että varmistetaan korkeatasoiset ja luotettavat yhteydet kaikissa jäsenvaltioissa.

1.10

Reiluun kilpailuun liittyy myös työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen. EU:n ja Yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen 17 a artiklaa vastaavia säännöksiä on sisällytettävä neuvotteluihin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. On erittäin tärkeää noudattaa oikeudenmukaisuutta ja vastavuoroisuutta sekä mahdollisimman korkeita, täytäntöönpanokelpoisia turvallisuusnormeja ja sosiaalisia standardeja. EU:n ulkoisen ilmailupolitiikan puitteissa mahdollisesti tehtävissä sopimuksissa olisi varmistettava, että ILO:n periaatteet otetaan huomioon ja että löydetään kummallekin osapuolelle soveltuva keino varmistaa niiden noudattaminen (4).

1.11

Jäsenvaltioiden samoin kuin ilmailun arvoverkon muiden toimijoiden, kuten lentokoneiden, moottoreiden ja niiden osien valmistajien, rooliin on puututtava edelleen strategian täytäntöönpanossa. EU:n ilmailualan on voitava hyötyä digitaalisista yhteyksistä. Sen on osallistuttava täysipainoisesti ja aktiivisesti neljänteen teolliseen vallankumoukseen. Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) rooli ja kapasiteetti ovat strategisen tärkeitä EU:n siviili-ilmailualan teollisuudelle, jotta sen kilpailukyky voidaan säilyttää maailmanlaajuisilla siviili-ilmailun markkinoilla.

1.12

EU:n ilmailuala tarvitsee lisää selkeyttä siihen, kuinka omistajuus- ja määräysvaltasäännöksiä voitaisiin käsitellä nykyistä joustavammin vastavuoroisuuden pohjalta ja kuinka samalla voitaisiin varmistaa säännösten yhdenmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano kaikkialla EU:ssa. On myös varmistettava, että lentoyhtiöiden valvonnassa noudatetaan jatkossakin unionin oikeutta. EU:ssa, toisin kuin muualla maailmassa, EU:n kansalaiset voivat sijoittaa eurooppalaisiin lentoyhtiöihin ilman pääoman prosenttiosuutta tai määräysvallan astetta ja tasoa koskevia rajoituksia. Kysymys kuuluukin: miksi he eivät siis investoi?

1.13

ETSK toteaa, että komission on edettävä huolellisesti etsiessään tukea ehdotuksilleen jäsenvaltioilta ja muilta sidosryhmiltä. Komission poliittinen johtajuus on kuitenkin ehdoton välttämättömyys. Euroopan lentoturvallisuusviraston ja Eurocontrolin tehtävät olisi määriteltävä siten, että kumpikin organisaatio voi täydentää toistensa tehtäviä niin, että voidaan välttää päällekkäisyydet.

1.14

ETSK toistaa, että se on valmis tukemaan komissiota täysipainoisesti sen pyrkimyksissä vauhdittaa poliittista keskustelua parhaalla tavalla Euroopan kansainvälisen ilmailualan kilpailukyvyn turvaamiseksi sekä tarvittavan oikeus- ja sääntelykehyksen luomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Brexit-keskustelu on kannustanut ETSK:ta työskentelemään yhä ponnekkaammin EU:n ilmailualan integraation edistämiseksi, sillä se on entistäkin tarpeellisempaa.

1.15

ETSK:n ainutlaatuisen kokoonpanon ja asiantuntemuksen vuoksi sillä on erinomaiset edellytykset esittää poliittisessa keskustelussa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemykset ilmailualaa koskevien lainsäädäntöaloitteiden poliittisista, sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön liittyvistä seurauksista sekä asianmukaisimmista ja tasapainoisista tavoista strategian toteuttamiseksi. Näin ollen ETSK päättää seurata säännöllisesti strategian täytäntöönpanoa käynnistämällä erillisen hankkeen ja osoittamalla siihen asianmukaiset resurssit ja asiantuntemusta.

1.16

ETSK suosittaa, että sen lisäksi, että sidosryhmät osallistuvat strategian täytäntöönpanoon, täytäntöönpanotavasta olisi laadittava jäsentynyt ja konkreettinen selostus. Tarvitaan toimintasuunnitelma, jossa ilmoitetaan, mitkä aloitteet esitetään lähivuosina ja missä aikataulussa, ja sen lisäksi on laadittava etenemissuunnitelma siitä, kuinka komissio pyrkii tavoittamaan sidosryhmät varmistaakseen niiden ratkaisevan tärkeän sitoutumisen. Kaikkien ilmailualan sidosryhmien aktivoiminen yhteiseen toimintaan strategian toteuttamiseksi on haastavaa mutta välttämätöntä.

2.1

EU:n ilmailuala työllistää suoraan 1,4 (lähde: Steer Davies Gleave: Study on employment and working conditions in air transport and airports. Final Report, 2015) – 2,2 miljoonaa (lähde: Aviation: Benefits Beyond Borders. Oxford Economics for ATAG:n laatima raportti, huhtikuu 2014) työntekijää ja tukee kaiken kaikkiaan 4,8–5,5 miljoonaa työpaikkaa (lähde: Steer Davies Gleave: Study on employment and working conditions in air transport and airports. Final Report, 2015). Ilmailualan suora vaikutus EU:n bkt:hen on 110 miljardia euroa, kun taas sen kokonaisvaikutus, matkailu mukaan lukien, on jopa 510 miljardia euroa kerrannaisvaikutusten ansiosta (lähde: Steer Davies Gleave: Study on employment and working conditions in air transport and airports. Final Report, 2015). Tämä osoittaa selvästi, että ilmailualan taloudellinen potentiaali ylittää merkittävällä tavalla sen suorat vaikutukset.

2.2

On kuitenkin tärkeää tunnustaa ilmailualan päästöjen globaali ilmastovaikutus. Kaikissa ilmailustrategioissa on tutkittava mahdollisuuksia, joiden avulla alasta voi tulla kestäväpohjaisempi, esimerkkeinä innovatiivisten biopolttoaineiden käyttö ja uudet polttoainesekoitukset. Euroopan tulisi tutkimus- ja innovointitoiminnan kautta pyrkiä alalla johtoasemaan.

2.3

Vaikka eurooppalaisten lentoyhtiöiden kuljettamien matkustajien lukumäärä on kasvanut huomattavasti, alan työpaikkojen määrä on vähentynyt vuodesta 2008 vuosittain 2,2 prosenttia. Tämä vähennys on taloudessa yleisesti havaittua (-0,7 prosentin vuotuista) supistumista jyrkempi, ja samalla ”epätyypillisten työsuhteiden” (määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet, väliaikaiset vuokratyösuhteet, itsensä työllistäminen, nollatyösopimukset, työntekijöiden lähettäminen, työkokemuksen hankkimisesta maksaminen jne.) lukumäärä ja muodot ovat lisääntyneet.

2.4

Koska ilmailualan vaikutus EU:n talouden yleiseen suorituskykyyn on niin merkittävä samoin kuin sen yleinen huomioarvo, on erittäin tärkeää, että EU:n ilmailuala säilyy kilpailukykyisenä, säilyttää globaalin johtoasemansa ja pystyy kasvamaan. Viime vuosikymmeninä EU:n ilmailuala on näyttänyt myös EU:n muille teollisuudenaloille esimerkkiä siitä, kuinka uudistukset voivat tuoda mukanaan lisää hyötyjä unionin kansalaisille, työntekijöille, yrityksille ja ympäristölle.

2.5

ETSK on osallistunut täysipainoisesti EU:n ilmailupolitiikkaan ja -lainsäädäntöön laatimalla useita lausuntoja ja järjestämällä sidosryhmätapahtumia ja julkisia kuulemistilaisuuksia. Komitea on esittänyt useita konkreettisia ehdotuksia, jotka koskevat ilmailun eurooppalaisen arvoverkon eri osatekijöitä sekä sen organisaatiota ja suorituskykyä – ja kannattanut vahvasti työmarkkinaosapuolten kattavaa vuoropuhelua (5) (komitea on kehottanut muun muassa parantamaan ilmailualan säännösten täytäntöönpanoa Euroopassa, luomaan aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille ilmailualan arvoketjun osapuolille ja ryhtymään nopeisiin ja rohkeisiin toimiin tulevan kapasiteettipulan ratkaisemiseksi).

2.6

Monet eurooppalaiset sidosryhmät – ETSK mukaan lukien – ovat kehottaneet luomaan kiireesti vankan, kattavan, markkinasuuntautuneen ja kestäväpohjaisen ilmailualan strategian EU:lle. Viimeksi antamassaan lausunnossa ”Yhdennetty EU:n ilmailupolitiikka” (6) komitea yksilö kuusi tekijää, jotka määrittävät Euroopan ilmailualan kilpailukykyä: turvallisuus, taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys, kilpailukyvyn lisääminen innovoinnin avulla, sosiaalinen ulottuvuus, operatiivinen huippuosaaminen ja toimivat yhteydet (7). ETSK vahvistaa strategiaa koskevat suosituksensa, jotka on esitetty tässä lausunnossa.

2.7

EU:n tasolla tarvitaan poliittista tahtoa, näkemystä ja rohkeutta löytää tasapaino itsemääräämisoikeuden vaatimusten ja kompromissien tarpeen välille. Tämä on nyt – Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidetyn kansanäänestyksen jälkeen – entistäkin tärkeämpää. Strategian taloudellisena tavoitteena tulisi olla ilmailualan arvoverkon parantaminen sekä taloudellisen vaurauden ja kestävän kasvun lisääminen kaikkialla Euroopassa. Lainsäädännön kannalta puitteiden olisi oltava vankat makrotasolla ja mahdollistaa suunnittelun vakaus mikrotasolla. Vakauden olisi kannustettava eurooppalaisia sijoittajia kohdentamaan lisää investointeja EU:n ilmailualalle. Lisäksi eurooppalaisten sijoittajien pääsy kansainvälisille kasvumarkkinoille helpottuisi vastavuoroisuuden perusteella.

2.8

Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu arvioi vuonna 2014, että Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvat kustannukset ilmailualalla ovat noin 3 400 miljoonaa euroa vuodessa seuraavien 20 vuoden aikana. Mikäli EU ei toteuta selkeää strategiaa, EU:n ilmailuala voi menettää mahdollisuutensa kasvaa kansainvälisillä markkinoilla samoin kuin kilpailukykynsä. Kasvusta on tultava kestäväpohjaista varmistamalla, että kilpailuolosuhteet ovat oikeudenmukaiset. Jos strategian tarkoituksena on kuitenkin luoda visio asianmukaisten välineiden avulla, sen täytäntöönpanon onnistuminen riippuu kaikkien sidosryhmien ja erityisesti jäsenvaltioiden laajasta tuesta.

2.9

Ilmailustrategia perustuu kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, koska siinä tunnustetaan ilmailun merkittävä yhteiskunnallinen rooli. Ala tarjoaa liikenneyhteyksiä alueille, matkustajien ja rahdin kuljetusta, hyötyjä taloudelle sekä teknologista innovointia ilmastonmuutosta edistävien vaikutusten lieventämiseksi. Näin ollen ilmailuala edistää taloudellista, ekologista ja sosiaalista kestävyyttä. ETSK tukee täysipainoisesti tällaista lähestymistapaa.

3.1

Ajan myötä kaikki ilmailun yksittäiset osa-alueet ovat kasvaneet miljardien eurojen yrityksiksi, jotka toimivat ja kilpailevat erilaisilla markkinoilla ja muodostavat yhdessä toisistaan riippuvien, lisäarvoa luovien yritysten verkoston. Strategiassa ja sen täytäntöönpanon yhteydessä olisi kartoitettava alan arvoverkon kunkin osan vahvuudet, heikkoudet ja mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen. Lisäksi on edistettävä niiden vahvuuksia, jotta voidaan luoda optimaaliset puitteet, joissa osa-alueet voivat yksittäin ja yhdessä luoda talouskasvua ja vaurautta.

3.2

Laajempi kokonaisvaltainen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että lentoyhtiöiden ja lentoasemien kohtaamien haasteiden lisäksi puututaan kaikkia arvoverkon osapuolia koskeviin haasteisiin. Jäsenvaltiot odottavat entistä parempia, turvallisia, luotettavia ja kannattavia yhteyksiä pienemmille syrjäisille markkinoille kauppaa ja matkailua varten; lentokoneiden, moottorien ja niiden osien valmistajat odottavat edullisia ehtoja investoinneille laitoksiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen; lentoyhtiöt ja ilmailupalvelujen tarjoajat odottavat voivansa houkuttaa sijoittajia ja toimia yhä vapaammilla markkinoilla ja olosuhteissa, jotka mahdollistavat terveen kilpailun kestävän tason. Työehtojen (myös koulutusta koskevien) laatuvaatimuksia ja matkustajien oikeuksia tulee kunnioittaa.

3.3

Komissio on perustellusti kartoittanut keskeiset osa-alueet, jotka edellyttävät sääntelyä. Tämä koskee etenkin yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa, laaja-alaisia valtuuksia kansainvälisiin neuvotteluihin kasvun turvaamiseksi sekä oikeudenmukaista kilpailua EU:ssa ja maailmanlaajuisilla markkinoilla. Komissio on myös asianmukaisesti korostanut tarvetta turvata kansainväliset standardit ja normit, joilla varmistetaan turvallisuuden korkea taso, ja lieventää ilmailun vaikutuksia ilmastonmuutokseen. Jotta voitaisiin tukea EU:n ilmailualan tuotteiden maailmanlaajuista kauppaa, EU:n kahdenvälisissä lentoturvallisuussopimuksissa tulisi pyrkiä myös turvallisuustodistusstandardien keskinäiseen tunnustamiseen.

3.4

Kaikki ilmailun arvoverkon osapuolet ovat riippuvaisia investointeihin kannustavasta poliittisesta ilmapiiristä. Koska lentoyhtiöiden ja lentoasemien kiinteät kustannukset ovat korkeat, ne tarvitsevat sääntelykehyksen, joka mahdollistaa vakaan suunnittelun. Useista lainsäädäntöön liittyvistä kysymyksistä keskustellaan parhaillaan EU:n toimielimissä ja kansallisella tasolla. Kaikki tarvitsevat selkeää ohjeistusta komissiolta, ja niiden merkityksen vuoksi ne sisältyvät strategian täytäntöönpanoon (8).

3.4.1

Omistajuus- ja määräysvaltasäännösten tarkentaminen, soveltaminen ja vahvistaminen on keskeisen tärkeää (vakiolauseke kahdenvälisissä lentoliikennesopimuksissa sekä EU:ta koskevissa asetuksen (EY) 1008/2008 säännöksissä). Ne ovat keskeinen osa kansainvälisiä lentoliikennesopimuksia. Ilman näitä säännöksiä sopimuspuolet eivät voisi toteuttaa sovittuja keskinäisiä oikeuksia. Komission ehdottamat ”tulkintaohjeet” eivät ehkä ole riittävä väline järjestelmään liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi sekä soveltamista, oikeusvarmuutta ja säännösten tehokkuutta koskevien eroavuuksien poistamiseksi. EU:n ilmailualalla tapahtuu huomattavaa konsolidaatiota, ja se tarvitsee selkeitä suuntaviivoja. Lentoyhtiöiden toiminnan makrotaloudellisen merkityksen kasvaessa ja yksittäisten lentoyhtiöiden kannattavuuden vaihdellessa niistä on tullut yhä kiinnostavampia kansainvälisten sijoitusrahastojen ja strategisten sijoittajien kannalta. Konsolidaatiota ei tule tehdä yhteyksien kustannuksella etenkään aluetasolla.

3.4.2

Reiluun kilpailuun liittyy myös työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen. EU:n ja Yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen 17 a artiklaa vastaavia säännöksiä on sisällytettävä neuvotteluihin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. On erittäin tärkeää noudattaa oikeudenmukaisuutta ja vastavuoroisuutta sekä mahdollisimman korkeita turvallisuusstandardeja ja sosiaalisia standardeja. EU:n ulkoisen ilmailupolitiikan puitteissa mahdollisesti tehtävissä sopimuksissa olisi varmistettava, että ILO:n periaatteet otetaan huomioon ja että löydetään kummallekin osapuolelle soveltuva keino varmistaa niiden noudattaminen (9).

3.4.3

ETSK kehottaa komissiota edistämään työmarkkinaosapuolten sopimuksia, joilla voitaisiin estää sosiaalinen polkumyynti ja poistaa sisämarkkinoiden esteet. Pienetkin työtaistelutoimet voivat ilmailualalla vaikuttaa lukuisiin lentoihin, matkustajiin ja yrityksiin, jotka ovat riippuvaisia matkailusta ja kaupasta. Tähän on puututtava, jos komissio haluaa vastata odotuksiin kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittämisestä ilmailualalle.

3.4.4

Miehittämättömiä ilma-aluksia koskeva teknologia on tärkeä kysymys, jota on analysoitava strategiassa perusteellisemmin. Pohdittavana eivät ole enää pelkästään laitteistot (miehittämättömien ilma-alusten koko ja toiminnalliset eritelmät) vaan myös ohjelmistot ja tällaiseen teknologiaan liittyvät mahdollisuudet. ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan lentoturvallisuusviraston tällä alalla jo tekemään työhön. Muualla maailmassa tehdyt lainsäädäntöaloitteet huomioon ottaen EU:n panos tällä innovaation osa-alueella on kuitenkin tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että EU pystyy säilyttämään mahdollisuutensa edistää alan innovaatioteknologiaa ja vaikuttaa kansainvälisiin normeihin ja standardeihin. Miehittämättömien ilma-alusten toiminnan turvallisuus on erittäin kiireellinen kysymys.

3.4.5

Komissio on perustellusti todennut, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttaminen on tässä yhteydessä keskeistä, samoin kuin sen toisen vaiheen (SES II) hyväksyminen ja toteuttaminen. Yhtenäinen ilmatilan hallintajärjestelmä on EU:n kansalaisten, kuluttajien, ympäristön ja yleisesti eurooppalaisen ilmailualan kilpailukyvyn etujen mukaista. On analysoitava perusteellisesti, miksi edistyminen tässä asiassa on ollut verrattain hidasta. Etenkin toiminnalliset ilmatilan lohkot eivät ole juurikaan vastanneet odotuksia. Tarvitaan kattava suunnitelma, jotta voidaan varmistaa tehokkaat, avoimet ja rehelliset keskustelut jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelun tarjoajien kanssa sekä tehdä räätälöityjä ehdotuksia yksittäisille jäsenvaltioille. Näin voidaan auttaa jäsenvaltioita voittamaan vallitsevat pulmat ja esteet niiden pyrkiessä uudistamaan ilmaliikenteen hallinnan organisaatioitaan. ETSK on vakuuttunut siitä, että ottamalla työntekijät mukaan asioiden käsittelyyn ja toteuttamisprosessiin voidaan vastata asianmukaisesti työmarkkinaosapuolten esittämiin huoliin. Lisäksi eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishanke (SESAR) voi yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan strategian teknisenä pilarina tukea EU:n ilmaliikenteen hallinnan yhdentämistä luomalla uusia yhteisiä teknologisia sovelluksia. Verkon hallinnoija kehittää edelleen yhtenäistä Euroopan reittiverkkoa lennonjohdon turvallista ja tehokasta toimintaa varten.

3.4.6

On tärkeää, että lentoasemat otetaan täysipainoisesti huomioon ja sisällytetään laaja-alaiseen EU:n liikenneverkkoon. Samalla on varmistettava, että lentoasemilta on hyvät yhteydet muihin liikennemuotoihin. Keskeistä on multimodaalisuus. Tieto- ja viestintäteknologia ja digitaaliset ratkaisut voivat auttaa tehostamaan myös EU:n ilmailualan toimintaa sekä edistämään multimodaalisuutta ja kestävää kehitystä.

3.5

Ilmailualan valmistusteollisuus kilpailee maailmanlaajuisilla markkinoilla. Neljäs teollinen vallankumous luo merkittäviä mahdollisuuksia EU:n ilmailualan teollisuudelle. On analysoitava EU-politiikkojen täyttä synergiavaikutusta tällä alalla ja pyrittävä toteuttamaan se. Alan teollisuus investoi tuotantolaitoksiin kaikkialla Euroopassa ja koko maailmassa. Jos halutaan arvioida ilmailualan kokonaisvaikutusta kasvuun, ei pidä aliarvioida lentoturvallisuusviraston suorittaman valmistajien sertifioinnin tai taloudellisten analyysien merkitystä, kun otetaan huomioon näiden yritysten merkittävä koko ja se, että ne kilpailevat globaalilla tasolla.

3.6

Strategia perustuu eurooppalaisiin standardeihin, ja siinä tulisi pyrkiä yhteisymmärryksessä ja koordinoitujen neuvottelujen avulla siihen, että kolmannet maat hyväksyisivät nämä standardit. EU on jo luonut rakenteet EU:n ja Yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen täytäntöönpanoa ja edelleenkehittämistä varten. Sen määräysten mukaan molemmat osapuolet voivat kehittää edelleen yhteisymmärrystä standardien parantamisesta, yhteisestä täytäntöönpanosta ja jopa niiden ulottamisesta kolmansiin maihin. Strategiassa tulisikin pyrkiä hyödyntämään EU:n ja Yhdysvaltojen sekakomitean kaltaisia välineitä keinona luoda muiden samoin ajattelevien maailman maiden kanssa yhteisymmärrys siitä, että kestäväpohjainen ilmailu edellyttää perusarvojen noudattamista. EU ja Yhdysvallat voisivat viedä eteenpäin maailmanlaajuisten standardien laatimista (mukaan luettuna SESAR/NextGen). EU:lla ja Yhdysvalloilla on yhä mahdollisuus johtaa globaalia lentoliikennettä yhdessä.

3.7

Euroopan ilmailun menestys riippuu myös työntekijöiden osaamisesta ja pätevyydestä. Sen vuoksi olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla parannetaan alan houkuttelevuutta ja ehkäistään ammattitaitoisen työvoiman lähtö alalta tai siirtyminen työskentelemään muille maailman alueille.

4.1

ETSK toteaa, että EU:n komission on edettävä huolellisesti etsiessään tukea ehdotuksilleen jäsenvaltioilta ja muilta sidosryhmiltä. Komission poliittinen johtajuus on kuitenkin ehdoton välttämättömyys. Selkeä sitoutuminen on tarpeen, jotta Euroopan ilmailualan potentiaali voidaan hyödyntää ja jotta samalla kunnioitetaan jäsenvaltioiden tarvetta varmistaa luotettavat ja turvalliset yhteydet sekä saadaan työmarkkinaosapuolet vakuuttuneiksi siitä, että ne otetaan edelleen mukaan tarvittavien lainsäädäntötoimien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon.

4.2

Tiedonannossaan komissio käsitteli useita kysymyksiä, joista tehdään jatkossa lainsäädäntöaloitteita, ja toisti pyytävänsä kaikkia osapuolia sitoutumaan asiaan. Tarvitaan kuitenkin toimintasuunnitelma, jossa ilmoitetaan, mitkä aloitteet esitetään lähivuosina ja missä aikataulussa, ja sen lisäksi on laadittava etenemissuunnitelma siitä, kuinka komissio pyrkii tavoittamaan sidosryhmät ja suuren yleisön varmistaakseen hankkeen kannalta äärimmäisen tärkeän sitoutumisen.

4.3

Komissio on perustellusti todennut, että alan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on vahvistettava. Ilmailualan työntekijöihin kohdistuvat paineet ovat valtavat. Tällaisissa olosuhteissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on ensisijaisen tärkeää, jotta osapuolet voivat sitoutua prosessiin ja jotta heidän osallistumisensa varmistetaan. On vielä selvennettävä, miten komissio pyrkii rakentamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua soveltamansa kokonaisvaltaisen lähestymistavan tuottamista kysymyksistä.

4.4

On myös selvennettävä, miten työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa sovelletaan ilmailualan työntekijöihin, joiden liikkuvuus on erittäin vilkasta. Eurooppalaisen lentohenkilöstön sosiaaliturvaan sisältyy merkittäviä porsaanreikiä lainsäädännön epämääräisyyden vuoksi. Nykyisiä oikeudellisia sääntöjä on muutettava ja teknistä lainsäädäntöä sekä sosiaaliturvalainsäädäntöä on mukautettava vastaavasti.

4.5

Mahdolliset lainsäädäntötoimet on toteutettava ilmastonmuutos huomioon ottaen. Ilmailustrategiaa ei voida kehittää ilman, että otetaan lukuun tarve puuttua globaalilla tasolla pikaisesti kuluihin, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen moniin (taloudellisiin, ekologisiin ja sosiaalisiin) vaikutuksiin. EU:n ilmailualan olisi edelleen tarkasteltava kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä haasteita tutkimus- ja innovointimahdollisuuksina.

4.6

Tietoa strategiasta ja sen täytäntöönpanosta on jaettava säännöllisesti. Hyvin kohdennettuja tiedotustapahtumia sidosryhmien kanssa on myös järjestettävä säännöllisesti.

4.7

Lisäksi komission yleinen lähestymistapa ilmailuun nähden tulisi tehdä tiettäväksi ensisijaisena kysymyksenä ja johdonmukaisesti vuoropuhelussa jäsenvaltioiden kanssa. Eräissä tapauksissa pääasiallisena ongelmana näyttää olevan se, ettei ilmailualan todellisia tarpeita ymmärretä jäsenvaltioiden tasolla. Komission olisi harkittava aktiivisempaa maakohtaista tukea ilmailualalle keskusteluissa jäsenvaltioiden kanssa.

4.8

ETSK kehottaa jälleen kaikkia ilmailualan sidosryhmiä osallistumaan aktiivisesti strategian täytäntöönpanoon liittyvään työhön. Vahva ja kestäväpohjainen ilmailuala on kaikkien etu, eikä meidän pidä päästää strategian tarjoamia mahdollisuuksia käsistämme.