30.10.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 358/8

---

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

(2015/C 358/08)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”POLJIČKI SOPARNIK”/”POLJIČKI ZELJANIK”/”POLJIČKI ULJENJAK”

EU-nro: HR-PGI-0005-01224-8.5.2014

SAN ( ) SMM ( X )

1.   Nimi/Nimet

”Poljički soparnik”/”Poljički zeljanik”/”Poljički uljenjak”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Kroatia

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotelaji

Luokka 2.3. Leipomo-, konditoria-, makeis- ja keksituotteet

3.2   Tuotteen kuvaus

Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak on leivonnainen, joka on valmistettu hienoista vehnäjauhoista, lehtimangoldista, punasipulista, oliiviöljystä tai öljysekoituksesta (oliiviöljy ja auringonkukkaöljy suhteessa 1:1), valkosipulista, suolasta ja vedestä. Lopputuote on kaulittu pyöreä taikinalevy, joka on täytetty lehtimangoldilla ja punasipulilla (josta yksilöidyllä maantieteellisellä alueella käytetään yleiskielessä nimitystä ”kapula”) ja paistettu hehkuvan kuumalla tulisijalla (josta yksilöidyllä maantieteellisellä alueella käytetään yleiskielessä nimitystä ”komin”) tuhkan peittämällä hiilloksella.

Se on pyöreä ja läpimitaltaan 90–110 senttimetriä. Pinnalle on levitetty oliiviöljyä ja murskattua tai hienoksi pilkottua valkosipulia. Paistamisen ja päällystämisen jälkeen se leikataan paloiksi (joista yksilöidyllä maantieteellisellä alueella käytetään yleiskielessä nimitystä ”feta”), jotka ovat vinoneliön muotoisia (ja joista yksilöidyllä maantieteellisellä alueella käytetään yleiskielessä nimitystä ”pašajica”).

Aistinvaraiset ominaisuudet:

Tuoksu: paistetussa tuotteessa tuntuu avotulella poltetun puun tuoksu sekä valkosipuli.

Maku: lehtimangoldin, oliiviöljyn ja valkosipulin maku.

Väri: vaaleankeltaisesta vaaleanvihreään.

3.3   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaisen raaka-aineet ovat hieno vehnäjauho, lehtimangoldi, punasipuli, oliiviöljy tai öljysekoitus (oliiviöljy ja auringonkukkaöljy suhteessa 1:1), valkosipuli, suola ja vesi.

3.4   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaisen tuotantoprosessin taikinan valmistuksesta ja täytteen lisäämisestä paistamiseen on tapahduttava 4 kohdassa yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

3.5   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak on leikattava erityisellä pyöristetyllä veitsellä (terä on pyöristetty veitsen keskiosassa) paloiksi (fete); vinoneliön muotoiset palat tunnetaan nimellä ”pašajica”.

3.6   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Kun Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnainen saatetaan markkinoille, siinä on oltava tuotteen tunnus. Oikeus yhteisen tunnuksen käyttöön myönnetään yhtäläisin edellytyksin kaikille tuotemerkin käyttäjille, jotka pitävät kaupan eritelmän mukaista tuotetta.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Poljican maantieteellisen alueen rajana on koillisessa Cetinajoki, lännessä Žrnovnicajoki ja etelässä Adrianmeri.

Poljica muodostuu kolmesta osasta, Donja Poljica, Srednja Poljica ja Gornja Poljica. Donja Poljicaan kuuluvat Podstrana, Jesenice ja Zakučac, Srednja Poljicaan Žrnovnica, Tugare, Dubrava, Gata, Čišla, Naklice, Zvečanje, Ostrvica, Kostanje, Podgrađe, Sitno Donje, Sitno Gornje, Srinjine ja Seoca Gornja Poljicaan Donji Dolac, Gornji Dolac, Srijane ja Trnbusi.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -tuotteen suojaaminen perustuu pitkään tuotantoperinteeseen, ja tuotteen tunnusomainen maine on säilynyt näihin päiviin saakka. Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak on juhlatilaisuuksissa tarjoiltava leipomotuote, joka on peräisin entisen Poljican tasavallan alueelta ja jonka tuotanto juontaa juurensa ajalta, jolloin turkkilaiset tunkeutuivat rannikolle ja Dalmatian Zagoraan (Šimunović-Petrić Z., 1992, Ethnologica Dalmatica s. 95–99). Sukupolvelta toiselle siirtyneiden kertomusten ja vanhojen kirjoitusten perusteella Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak oli erityisesti köyhien ruokaa.

Poljican alue on hyvin tyypillistä karstialuetta, jonka maaperä on enimmäkseen hyvin ohutta, ilmasto äärimmäisen kuuma ja kuiva, sademäärä riittämätön ja viljelykelpoisen maan osuus hyvin vähäinen; sen väestö on aina tuottanut peruselintarvikkeina maataloustuotteita, etupäässä viljaa ja vihanneksia.

Kivisen Poljican alueen tarjoamat niukat mahdollisuudet, minkä vuoksi siellä viljeltiin vain hyvin harvoja kasvilajeja, ja väestön köyhyys saivat Poljican alueen naiset (stopanjice) käyttämään kekseliäisyyttään ja osaamistaan ja aloittamaan Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaisen valmistuksen saatavilla olleista yksinkertaisista viljelyskasveista (lehtimangoldi, punasipuli ja valkosipuli), oliiviöljystä ja jauhoista.

Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaisen koko valmistus- ja tuotantoprosessi perustuu paikallisen väestön taitoon ja osaamiseen sekä yksilöidyllä maantieteellisellä alueella kehittyneeseen sukupolvelta toiselle siirtyneeseen perinteeseen.

Kaikki Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaisen valmistus- ja tuotantovaiheet tapahtuvat yksinomaan käsityönä. Vaiheet ja erityistaidot eroavat tavanomaisesta prosessista, ja paikallisväestön osaaminen on niissä ratkaisevan tärkeää. Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaista valmistaessaan naiset taittavat käsin taikinan ylä- ja alareunat yhteen siten, että täyte jää kuoren sisään. Ennen paistamisen aloittamista naisten on myös erityisen varovaisesti siirrettävä Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaiset käsin puiselta alustalta (sinija) tulisijalle (komin). Koska Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak on hyvin ohut, liian nopeasti tai varomattomasti siirrettynä se saattaisi menettää erityisen ulkomuotonsa.

Tapa, jolla Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak valmistetaan nykyisin, sen ainesosat ja valmistukseen käytettävät perinteiset työvälineet ovat samanlaiset kuin aiemminkin, kuten Ivaniševićin teoksessa vuodelta 1906 on kuvattu (Ivanišević F.: Poljica narodni život i običaji, 2006, vuoden 1906 uusintapainos, s. 72, 93–94).

Yksi osatekijä, johon Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaisen maine perustuu, on sen leikkaamiseen pašajica-muotoisiksi paloiksi (fete) tarvittava taito ja osaaminen; nämä ominaisuudet erottavat tuotteen, kun se asetetaan tarjolle. Erityinen tapa leikata tuote on siirtynyt sukupolvelta toiselle; sen ansiosta tuote on säilynyt muistissa ja se on myös tärkeä osatekijä tuotteen erityisyyden kannalta.

Osoituksena tuotteen nimen erityisestä maineesta ja pitkästä tuotantoperinteestä on Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaisen sisällyttäminen vuonna 2007 kulttuuriministeriön ylläpitämään Kroatian tasavallan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon osana maan kulttuuriperintöä (kulttuuriministeriön päätös, 2007).

Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak on muuttunut köyhän väestönosan elintarvikkeesta tuotteeksi, jota nykypäivän kuluttajat arvostavat yhä enemmän erityisesti suurten juhlien aikaan, kuten jouluaattona ja paastonaikana, jolloin perinteisesti nautitaan vähärasvaista ruokaa (Poljica, List Poljičkog dekanata, 1975, s. 41–43).

Nykyisin yleisimmin markkinoilla ja yleiskielessä käytetty ja tunnettu nimi on ”Poljički soparnik”, mutta myös nimet ”Poljički zeljanik” ja ”Poljički uljenjak” ovat käytössä erityisesti Poljican alueen asukkaiden keskuudessa. Osoituksena Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaisen vieläkin nauttimasta maineesta on se, että tuotteen nimi ja valmistustapa esiintyvät gastronomia-alan erikoislehdessä ”Dobra hrana”, jossa julkaistaan perinteisten tuotteiden valmistusohjeita (Dobra hrana, Jutarnji List -sanomalehden liite nro 37, 2014).

Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak oli aiheena myös suositussa RTL-kanavalla esitetyssä ruoka-aiheisessa televisio-ohjelmassa Tri, dva, jedan – kuhaj! (http://www.rtl.hr/tri-dva-jedan-kuhaj/recepti/1155655/soparnik-prastaro-jelo-jos-iz-vremena-turaka/), mikä niin ikään kertoo tuotteen maineesta Kroatiassa.

Viittaukset Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaiseen yleistyivät erityisesti 1990-luvulla, kun Poljican alueella järjestettiin kulttuuri- ja taidealaan sekä kauppaan liittyviä tapahtumia. Yksi näistä tapahtumista on vuosittain järjestettävä Poljican kulttuuria ja tapoja esittelevä Omišin kesäfestivaali. Sen aikana Poljički soparnik / Poljički zeljanik / Poljički uljenjak -leivonnaista valmistetaan perinteiseen tapaan, ja erityinen tuomaristo arvioi sen ulkonäköä ja makua ja palkitsee parhaat tuotteet (Ljetni festival XXIV Omiško ljeto, Kultura i običaji Poljica ”Poljičkog soparnika” / ”Poljičkog zeljanika” / ”Poljičkog uljenjaka”, 2013).

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

http://www.mps.hr/UserDocsImages/HRANA/SOPARNIK/Izmijenjena%20Specifikacija%20proizvoda-soparnik.pdf

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

---