PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa[1], jäljempänä ’yleissopimus’, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää koskevat määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen sopimusten nojalla.

EU allekirjoitti yleissopimuksen 15. kesäkuuta 2011 ja talletti hyväksymisasiakirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26. maaliskuuta 2012. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n osalta 1. toukokuuta 2012. Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen[2], jäljempänä ’ETA-sopimus’, muita sopimuspuolia ovat Norja, Islanti ja Liechtenstein. Norja allekirjoitti yleissopimuksen 15. kesäkuuta 2011, Islanti 30. kesäkuuta 2011 ja Liechtenstein 15. kesäkuuta 2011. Norja talletti hyväksymisasiakirjansa yleissopimuksen tallettajalle 9. marraskuuta 2011, Islanti 12. maaliskuuta 2012 ja Liechtenstein 28. marraskuuta 2011. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti Norjan osalta 1. tammikuuta 2012, Islannin osalta 1. toukokuuta 2012 ja Liechtensteinin osalta 1. tammikuuta 2012.

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleissopimusta sovelletaan tehokkaasti. Tämän vuoksi alkuperäsääntöjä koskeva ETA-sopimuksen pöytäkirja 4 olisi korvattava uudella pöytäkirjalla, jossa viitataan mahdollisimman paljon yleissopimukseen. Samalla pöytäkirjan 4 tekstiä päivitetään ja mukautetaan se muun muassa Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen.

Tällä ehdotuksella korvataan pöytäkirja 4 kokonaan uudella pöytäkirjalla sen luettavuuden parantamiseksi talouden toimijoiden ja viranomaisten kannalta. Muutokset verrattuna nykyiseen pöytäkirjaan ovat seuraavat:

1.           Muutetaan 3 artiklaa niin, että diagonaalisen alkuperäkumulaation soveltaminen ulotetaan kaikkiin niihin maihin, jotka osallistuvat EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessiin[3], joka on yksi yleissopimuksen päätavoitteista. Viittaus EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvista maista lisätään 3 artiklan 1 kohtaan EUR–MED-alkuperäselvityksen pakollisen käytön välttämiseksi. Samasta syystä 3 artiklan 2 kohdassa oleva viittaus Färsaariin siirretään 3 artiklan 1 kohtaan.

2.           Korvataan sisällysluettelossa olevassa viittauksessa 32 artiklaan oleva ilmaisu ’Keskinäinen avunanto’ ilmaisulla ’Hallinnollinen yhteistyö’.

3.           Korvataan sisällysluettelossa olevassa otsikossa ”Yhteiset julistukset”, 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa, 4 artiklan 2 kohdassa ja 31 artiklan 1 kohdassa sekä yhteisissä julistuksissa oleva sana ’yhteisö’ ilmaisulla ’Euroopan unioni’.

4.           Korvataan 3 artiklan 5 kohdassa, 31 artiklan 3 kohdassa ja 32 artiklan 1 kohdassa oleva ilmaisu ’Euroopan yhteisöjen komissio’ ilmaisulla ’Euroopan komissio’.

5.           Korvataan 5 artiklan 2 kohdassa oleva ilmaisu ’ei saa käyttää’ ilmaisulla ’ei pitäisi käyttää’.

6.           Lisätään 6 artiklan 1 kohtaan m alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:           ”n)     sokerin sekoittaminen minkä tahansa aineksen kanssa;”           Päivitetään nykyiset n–p alakohdat o–q alakohdiksi.

7.           Korvataan 32 artiklan otsikko seuraavasti:           ”Hallinnollinen yhteistyö”.

Korvataan liitteiden I–IV b sisältö viittauksella yleissopimukseen.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

EU:n jäsenvaltioita kuultiin neuvoston päätösluonnoksesta tullikoodeksikomitean alkuperäjaostossa 13. toukokuuta 2013. Yleissopimuksen sopimuspuolia kuultiin Paneurooppa–Välimeri-työryhmän kokouksessa 14. ja 15. toukokuuta 2013.

Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö ei ollut tarpeen. Vaikutusten arviointia ei myöskään tarvinnut tehdä, koska ehdotetut muutokset ovat luonteeltaan teknisiä eivätkä ne vaikuta nykyisen alkuperäpöytäkirjan sisältöön.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2894/94 1 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta unionin puolesta esitettävän kannan tällaisiin päätöksiin.

Tämän säännöksen muutoksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artikla yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa.

Ehdotus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Toissijaisuusperiaatetta ei sen vuoksi sovelleta.

Ehdotettu sääntelytapa: neuvoston päätös.

Tämä ehdotus korvaa 22. maaliskuuta 2012 annetun ehdotuksen COM(2012) 133 final, joka täten peruutetaan.

2014/0353 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella perustetussa ETA:n sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta kyseisessä sopimuksessa olevan, alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan 4 korvaamisesta uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu alueelliseen yleissopimukseen Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsäännöistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2894/94[4] ja erityisesti sen 1 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen[5], jäljempänä ’sopimus’, pöytäkirja 4 koskee alkuperäsääntöjä.

(2)       Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa[6], jäljempänä ’yleissopimus’, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää koskevat määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen sopimusten nojalla.

(3)       EU, Norja ja Liechtenstein allekirjoittivat yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011 ja Islanti 30 päivänä kesäkuuta 2011.

(4)       EU talletti hyväksymiskirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012, Norja 9 päivänä marraskuuta 2011, Islanti 12 päivänä maaliskuuta 2012 ja Liechtenstein 28 päivänä marraskuuta 2011. Tämän vuoksi yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n ja Islannin osalta 1 päivänä toukokuuta 2012 ja Norjan ja Liechtensteinin osalta 1 päivänä tammikuuta 2012.

(5)       Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleissopimusta sovelletaan tehokkaasti. Tämän johdosta sopimuksessa oleva alkuperäsääntöjä koskeva pöytäkirja 4 olisi korvattava uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu yleissopimukseen ja jossa viitataan siihen mahdollisimman paljon.

(6)       Euroopan unionin olisi sen vuoksi esitettävä ETA:n sekakomiteassa liitteenä olevassa päätösluonnoksessa vahvistettu kanta,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan talousalueesta tehdyllä sopimuksella perustetussa ETA:n sekakomiteassa esitettävä Euroopan unionin kanta kyseisessä sopimuksessa olevan, alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan 4 korvaamisesta uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevaan alueelliseen yleissopimukseen ja jossa siihen viitataan mahdollisimman paljon, esitetään liitteenä olevassa ETA:n sekakomitean päätösluonnoksessa.

Unionin edustajat ETA:n sekakomiteassa voivat sopia vähäisistä muutoksista ETA:n sekakomitean päätösluonnokseen ilman uutta neuvoston päätöstä.

2 artikla

ETA:n sekakomitean päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

[2]               EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3.

[3]               Albania, Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro, Serbia ja Kosovo (YK:n päätöslauselman 1244/99 mukaisesti).

[4]               EYVL L 305, 30.11.1994, s. 6.

[5]               EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3.

[6]               EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

LIITE ETA:N SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o .../2014 alkuperäsääntöjä koskevan, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjan 4 korvaamisesta uudella pöytäkirjalla, joka on mukautettu alueelliseen yleissopimukseen Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsäännöistä

ETA:N SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, ja erityisesti sen 98 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) ETA-sopimuksen 9 artiklassa viitataan pöytäkirjaan 4, jossa vahvistetaan alkuperäsäännöt sekä EU:n, Sveitsin (Liechtenstein mukaan lukien), Islannin, Norjan, Turkin, Färsaarten ja Barcelonan prosessiin osallistujien[1] välinen alkuperäkumulaatio.

(2) Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa[2], jäljempänä ’yleissopimus’, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää koskevat määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen sopimusten nojalla.

(3) EU, Norja ja Liechtenstein allekirjoittivat yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011 ja Islanti 30 päivänä kesäkuuta 2011.

(4) EU talletti hyväksymiskirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012, Norja 9 päivänä marraskuuta 2011, Islanti 12 päivänä maaliskuuta 2012 ja Liechtenstein 28 päivänä marraskuuta 2011. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n ja Islannin osalta 1 päivänä toukokuuta 2012 ja Norjan ja Liechtensteinin osalta 1 päivänä tammikuuta 2012.

(5) Yleissopimuksella vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistujat sisällytetään Paneurooppa–Välimeri-vyöhykkeen alkuperäkumulaatiojärjestelmään.

(6) Jos siirtyminen yleissopimukseen Paneurooppa–Välimeri-vyöhykkeen alkuperäkumulaatiojärjestelmässä ei tapahdu samanaikaisesti kaikkien sopimuspuolten osalta, tämä ei saisi johtaa tilanteeseen, joka on epäedullisempi kuin mitä se olisi ollut pöytäkirjan 4 edellisen version puitteissa.

(7) Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen yleissopimuksen tosiasiallisen soveltamisen. Sen vuoksi alkuperäsääntöjä koskeva ETA-sopimuksen pöytäkirja 4 pitäisi korvata yleissopimukseen mukautetulla uudella pöytäkirjalla.

(8) ETA:n sekakomitean päätöksessä N:o XX/XX säädetään Kroatiaa koskevista siirtymäsäännöistä pöytäkirjassa 4 vahvistettujen alkuperäsääntöjen soveltamisen osalta. Kyseisiä siirtymäsääntöjä sovelletaan siirtymäajan loppuun saakka,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Korvataan ETA-sopimuksen pöytäkirja 4 tämän päätöksen liitteessä esitetyn mukaisesti.

2. Pöytäkirjassa 4 olevan 41 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o XX/XX[3], soveltamista jatketaan 1 päivään tammikuuta 2017, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan soveltamista.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan […], jos kaikki ETA-sopimuksen 103 artiklan 1 kohdan mukaiset ilmoitukset on tehty ETA:n sekakomitealle[4].

Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2014.

3 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

Tehty Brysselissä […].

ETA:n sekakomitean puolesta

Puheenjohtaja

ETA:n sekakomitean sihteerit

LIITE

ETA:n sekakomitean päätökseen N:o […]

”PÖYTÄKIRJA 4

ALKUPERÄSÄÄNNÖISTÄ

SISÄLLYS

I OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla           Määritelmät

II OSASTO

KÄSITTEEN ’ALKUPERÄTUOTTEET’ MÄÄRITTELY

2 artikla           Yleiset vaatimukset

3 artikla           Diagonaalinen alkuperäkumulaatio

4 artikla           Kokonaan tuotetut tuotteet

5 artikla           Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

6 artikla           Riittämättömät valmistus- tai käsittelytoimet

7 artikla           Kelpuuttamisen yksikkö

8 artikla           Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

9 artikla           Sarjat

10 artikla         Neutraalit tekijät

III OSASTO

ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

11 artikla         Alueperiaate

12 artikla         Suora kuljetus

13 artikla         Näyttelyt

IV OSASTO

TULLINPALAUTUS TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN

14 artikla         Tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen kieltäminen

V OSASTO

ALKUPERÄSELVITYS

15 artikla         Yleiset vaatimukset

16 artikla         EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antamismenettely

17 artikla         Jälkikäteen annettavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukset

18 artikla         EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

19 artikla         EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antaminen aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperäselvityksen perusteella

20 artikla         Kirjanpidollinen erottelu

21 artikla         Kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen laatimista koskevat edellytykset

22 artikla         Valtuutettu viejä

23 artikla         Alkuperäselvityksen voimassaolo

24 artikla         Alkuperäselvityksen esittäminen

25 artikla         Tuonti osalähetyksinä

26 artikla         Poikkeukset alkuperäselvityksen esittämisestä

27 artikla         Hankkijan ilmoitukset

28 artikla         Todistusasiakirjat

29 artikla         Alkuperäselvitysten, hankkijan ilmoitusten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

30 artikla         Poikkeavuudet ja muotovirheet

31 artikla         Euroina ilmaistavat määrät

VI OSASTO

HALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN MENETELMÄT

32 artikla         Hallinnollinen yhteistyö

33 artikla         Alkuperäselvitysten tarkastaminen

34 artikla         Hankkijan ilmoitusten tarkastaminen

35 artikla         Riitojen ratkaiseminen

36 artikla         Seuraamukset

37 artikla         Vapaa-alueet

VII OSASTO

CEUTA JA MELILLA

38 artikla         Pöytäkirjan soveltaminen

39 artikla         Erityisedellytykset

VIII OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

40 artikla         Matkalla tai varastossa olevia tavaroita koskevat siirtymämääräykset

LIITELUETTELO

Liite I:             Alkuhuomautukset liitteessä II olevaan luetteloon

Liite II:            Luettelo ei-alkuperäainesten valmistus- tai käsittelytoimista, jotka on tehtävä, jotta valmistettu tuote voi saada alkuperäaseman

Liite III a:       EUR.1-tavaratodistuksen ja EUR.1-tavaratodistushakemuksen mallit

Liite III b:       EUR–MED-tavaratodistuksen ja EUR–MED-tavaratodistushakemuksen mallit

Liite IV a:       Kauppalaskuilmoituksen teksti

Liite IV b:       EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen teksti

Liite V:            Hankkijan ilmoituksen malli

Liite VI:          Hankkijan pitkäaikaisilmoituksen malli

YHTEISET JULISTUKSET

Yhteinen julistus pöytäkirjassa 4 olevassa 3 artiklassa tarkoitettujen sopimusten mukaisesti annettujen alkuperäselvitysten hyväksymisestä Euroopan unionin, Islannin tai Norjan alkuperätuotteiden osalta

Yhteinen julistus Andorran ruhtinaskunnasta

Yhteinen julistus San Marinon tasavallasta

Yhteinen julistus sopimuspuolen eroamisesta Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevasta alueellisesta yleissopimuksesta

I OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Määritelmät

Tässä pöytäkirjassa tarkoitetaan ilmaisulla

a)       ’valmistus’ kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös kokoamista tai erityistoimenpiteitä;

b)      ’aines’ kaikkia aineosia, raaka-aineita, komponentteja, osia jne., joita käytetään tuotteen valmistuksessa;

c)       ’tuote’ valmista tuotetta, vaikka se olisi tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa valmistustoimenpiteessä;

d)      ’tavara’ sekä aineksia että tuotteita;

e)       ’tullausarvo’ tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta vuonna 1994 tehdyn sopimuksen (WTO:n sopimus tullausarvosta) mukaisesti määritettyä arvoa;

f)       ’vapaasti tehtaalla -hinta’ sille ETA:ssa olevalle valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, tuotteesta maksettua vapaasti tehtaalla -hintaa, johon sisältyy kaikkien valmistuksessa käytettyjen ainesten arvo ja josta on vähennetty mahdolliset sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä;

g)      ’ainesten arvo’ valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista ETA:ssa maksettua hintaa;

h)      ’alkuperäainesten arvo’ tällaisten ainesten arvoa määriteltynä soveltuvin osin sovelletun g alakohdan mukaisesti;

i)       ’arvonlisäys’ vapaasti tehtaalla -hintaa, josta on vähennetty kaikkien sellaisten käytettyjen ainesten tullausarvo, jotka ovat sellaisten 3 artiklassa tarkoitettujen muiden maiden, joihin voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteita, tai jos tullausarvoa ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäinen todettavissa oleva aineksista ETA:ssa maksettu hinta;

j)       ’ryhmä’ ja ’nimike’ harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän, jäljempänä tässä pöytäkirjassa ’harmonoitu järjestelmä’ tai ’HS’, muodostavan nimikkeistön ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit);

k)      ’luokitella’ tuotteen tai aineksen luokittelua tiettyyn nimikkeeseen;

l)       ’lähetys’ tuotteita, jotka lähetetään samanaikaisesti yhdeltä viejältä yhdelle vastaanottajalle tai kuljetetaan yhdellä kuljetusasiakirjalla taikka, jos tällaista asiakirjaa ei ole, yhdellä kauppalaskulla viejältä vastaanottajalle;

m)     ’alueet’ myös aluevesiä.

II OSASTO

KÄSITTEEN ’ALKUPERÄTUOTTEET’ MÄÄRITTELY

2 artikla

Yleiset vaatimukset

1.        Sopimusta täytäntöön pantaessa seuraavia tuotteita pidetään Euroopan talousalueelta (ETA) peräisin olevina tuotteina eli ETA:n alkuperätuotteina:

a)      4 artiklan mukaiset ETA:ssa kokonaan tuotetut tuotteet;

b)      ETA:ssa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin siellä kokonaan tuotettuja aineksia, jos näille aineksille on suoritettu ETA:ssa 5 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely.

Tätä tarkoitusta varten niiden sopimuspuolten alueita, joihin sopimusta sovelletaan, pidetään yhtenä alueena.

2.        Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, Liechtensteinin ruhtinaskunnan aluetta ei lueta ETA:an kuuluvaksi määritettäessä pöytäkirjan 3 taulukoissa I ja II lueteltujen tuotteiden alkuperää, ja kyseisiä tuotteita pidetään ETA:n alkuperätuotteina vain, jos ne on kokonaan tuotettu tai niille on suoritettu riittävä valmistus tai käsittely muiden sopimuspuolten alueella.

3 artikla

Diagonaalinen alkuperäkumulaatio

1.         Tuotteita pidetään ETA:n alkuperätuotteina, jos ne on tuotettu siellä käyttäen Sveitsin (Liechtenstein mukaan lukien)[5], Islannin, Norjan, Färsaarten, Turkin, Euroopan unionin tai minkä tahansa Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin[6] osallistujien alkuperäaineksia, edellyttäen että kyseisiä aineksia on ETA:ssa valmistettu tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan määräysten soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

2.         Tuotteita pidetään ETA:n alkuperätuotteina, jos ne on tuotettu siellä käyttäen minkä tahansa 27 ja 28 päivänä marraskuuta 1995 pidetyssä Euro–Välimeri-konferenssissa annettuun Barcelonan julistukseen perustuvaan Euro–Välimeri-kumppanuuteen osallistuvan maan[7] alkuperäaineksia Turkkia lukuun ottamatta, edellyttäen että kyseisiä aineksia on ETA:ssa valmistettu tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan määräysten soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

3.         Jos valmistusta tai käsittelyä ei ole ETA:ssa suoritettu 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, valmista tuotetta pidetään ETA:n alkuperätuotteena vain, jos siellä syntynyt arvonlisäys on suurempi kuin käytettyjen jonkin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäainesten arvo. Jos näin ei ole, valmista tuotetta pidetään sen maan alkuperätuotteena, jonka ETA:ssa suoritetussa valmistuksessa käytettyjen alkuperäainesten arvo on korkein.

4.         Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen maiden alkuperätuotteet, joille ei suoriteta mitään valmistusta tai käsittelyä ETA:ssa, säilyttävät alkuperänsä, jos ne viedään johonkin näistä maista.

5.         Tämän artiklan mukaista kumulaatiota voidaan soveltaa ainoastaan seuraavin edellytyksin:

a)         alkuperäaseman saamiseen osallistuvien maiden ja määrämaan välillä sovelletaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaista, etuuskohtelukauppaa koskevaa sopimusta;

b)         ainekset ja tuotteet ovat saaneet alkuperäaseman sovellettaessa samanlaisia alkuperäsääntöjä kuin tämän pöytäkirjan säännöt;

ja

c)         kumulaation soveltamiseen tarvittavien vaatimusten täyttymisestä on ilmoitettu Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ja muissa sopimuspuolissa niiden omia menettelyjä noudattaen.

Tämän artiklan mukaista kumulaatiota sovelletaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa olevassa ilmoituksessa mainitusta päivämäärästä.

Euroopan unioni antaa muille sopimuspuolille Euroopan komission välityksellä yksityiskohtaiset tiedot 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen maiden kanssa sovellettavista sopimuksista, mukaan lukien niiden voimaantulopäivät ja vastaavat alkuperäsäännöt.

4 artikla

Kokonaan tuotetut tuotteet

1. Seuraavia tuotteita pidetään ETA:ssa kokonaan tuotettuina:

a)         niiden maaperästä tai merenpohjasta louhitut kivennäistuotteet;

b)         siellä korjatut kasvituotteet;

c)         siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

d)         siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

e)         siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

f)         sopimuspuolten alusten niiden aluevesien ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja muut tuotteet;

g)         niiden tehdasaluksilla ainoastaan f alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tuotteet;

h)         siellä kerätyt yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvat käytetyt tavarat, myös yksinomaan uudelleen pinnoitettaviksi tai jätekäyttöön soveltuvat käytetyt ulkorenkaat;

i)          siellä suoritetuista valmistustoimenpiteistä syntyneet jätteet ja romu;

j)          niiden aluevesien ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saadut tuotteet, jos niillä on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia;

k)         siellä yksinomaan a–j alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tavarat.

2.         Edellä 1 kohdan f ja g alakohdassa käytettyjä ilmaisuja ’sopimuspuolten alukset’ ja ’niiden tehdasalukset’ sovelletaan ainoastaan aluksiin ja tehdasaluksiin,

a)         jotka on merkitty tai ilmoitettu Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion alusrekisteriin;

b)         jotka purjehtivat Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion lipun alla;

c)         jotka ovat vähintään puoliksi Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka kotipaikka sijaitsee jossakin näistä valtioista ja jonka johtaja tai johtajat, hallituksen tai hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion kansalaisia ja jonka pääomasta lisäksi henkilöyhtiöiden ja osakeyhtiöiden osalta vähintään puolet kuuluu näille valtioille tai niiden julkisille laitoksille taikka kansalaisille;

d)         joiden päällystö koostuu Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion kansalaisista;

ja

e)         joiden miehistöstä vähintään 75 prosenttia on Euroopan unionin jäsenvaltion tai EFTA-valtion kansalaisia.

5 artikla

Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

1)           Sovellettaessa 2 artiklan määräyksiä pidetään tuotteita, jotka eivät ole kokonaan tuotettuja, riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, jos liitteessä II olevassa luettelossa määrätyt edellytykset täyttyvät.

Näissä edellytyksissä ilmoitetaan kaikkien tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta valmistus tai käsittely, joka on suoritettava valmistuksessa käytetyille ei-alkuperäaineksille, ja niitä sovelletaan ainoastaan tällaisiin aineksiin. Tästä seuraa, että jos tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman, koska se täyttää luettelossa määrätyt edellytykset, käytetään toisen tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevia edellytyksiä, jonka valmistuksessa sitä käytetään, eikä sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia oteta huomioon.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, ei-alkuperäaineksia, joita liitteessä II olevassa luettelossa määrättyjen edellytysten mukaan ei saa käyttää tuotteen valmistuksessa, saa kuitenkin käyttää, jos

a)         niiden yhteisarvo on enintään 10 prosenttia tuotteen vapaasti tehtaalla ‑hinnasta;

b)         mitään niistä prosenttimääristä, jotka luettelossa annetaan ei-alkuperäainesten enimmäisarvoksi, ei ylitetä tämän kohdan soveltamisen johdosta.

Tätä kohtaa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteisiin.

3.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelletaan, jollei 6 artiklassa toisin määrätä.

6 artikla

Riittämättömät valmistus- tai käsittelytoimet

1.   Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimenpiteitä pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 5 artiklan vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista:

a)         toimenpiteet tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana;

b)         kollien jakaminen ja yhdistäminen;

c)         pesu, puhdistus; pölyn, oksidin, öljyn, maalin tai muun peiteaineen poistaminen;

d)         tekstiilien silitys tai prässäys;

e)         yksinkertainen maalaus ja kiillotus;

f)          viljan ja riisin esikuorinta, valkaisu osittain tai kokonaan, kiillotus ja lasitus;

g)         sokerin värjäys tai sokeripalojen muodostus;

h)         hedelmien, pähkinöiden ja vihannesten kuoriminen ja kivien poisto;

i)          teroitus, yksinkertainen hiominen tai yksinkertainen leikkaaminen;

j)          seulonta, lajittelu, luokittelu, ryhmittely, yhteensovitus; (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi);

k)         yksinkertainen pullotus, tölkitys, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille tai levyille kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

l)          merkkien, nimilappujen, logojen ja muiden vastaavanlaisten tunnusten kiinnittäminen tai painaminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

m)        erilaistenkin tuotteiden yksinkertainen sekoittaminen;

n)         sokerin sekoittaminen minkä tahansa aineksen kanssa;

o)         osien yksinkertainen yhdistäminen kokonaiseksi tuotteeksi tai tuotteiden purkaminen osiin;

p)         kahden tai useamman a–o alakohdassa mainitun toimenpiteen toteuttaminen yhdessä;

q)         eläinten teurastus.

2.   Kaikki tietylle tuotteelle ETA:ssa suoritetut toimenpiteet on otettava kokonaisuutena huomioon määritettäessä, pidetäänkö kyseiselle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

7 artikla

Kelpuuttamisen yksikkö

1)           Kelpuuttamisen yksikkö tämän pöytäkirjan määräyksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

Tästä seuraa, että

a)         kun tavararyhmästä tai -yhdistelmästä koostuva tuote luokitellaan harmonoidun järjestelmän mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen yksikön;

b)         kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan kuhunkin tuotteeseen erikseen.

2. Jos harmonoidun järjestelmän yleisen tulkintasäännön 5 mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

8 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen hintaan taikka joita ei laskuteta erikseen, katsotaan muodostavan kyseisen laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa yhden kokonaisuuden.

9 artikla

Sarjat

Harmonoidun järjestelmän yleisen tulkintasäännön 3 mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina, jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita. Jos sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan vapaasti tehtaalla -hinnasta.

10 artikla

Neutraalit tekijät

Määritettäessä, onko tuote alkuperätuote, ei ole tarpeen todeta seuraavien tuotteen valmistuksessa käytettyjen tuotteiden alkuperää:

a)     energia ja polttoaineet;

b)     laitokset ja laitteistot;

c)     koneet ja työkalut;

d)     tavarat, jotka eivät sisälly ja joiden ei ole tarkoitus sisältyä tuotteen lopulliseen koostumukseen.

III OSASTO

ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

11 artikla

Alueperiaate

1.   Edellä II osastossa alkuperäaseman saamiselle määrättyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä ETA:ssa, jollei 3 artiklassa ja tämän artiklan 3 kohdassa toisin määrätä.

2.   Jos ETA:sta johonkin muuhun maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on, jollei 3 artiklassa toisin määrätä, pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voida osoittaa, että

a)         palautettavat tavarat ovat samoja kuin viedyt tavarat;

ja

b)         niille ei ole suoritettu kyseisessä maassa tai viennin aikana muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

3.   ETA:n ulkopuolella suoritettu valmistus tai käsittely ETA:sta viedyille ja sinne jälleentuoduille aineksille ei vaikuta alkuperäaseman saamiseen II osastossa määrätyillä edellytyksillä, jos

a)         kyseiset ainekset ovat ETA:ssa kokonaan tuotettuja tai niitä on ennen niiden vientiä valmistettu tai käsitelty siellä 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän;

ja

b)         tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että

i)          jälleentuodut tavarat on saatu vietyjä aineksia valmistamalla tai käsittelemällä;

ja

ii)        ETA:n ulkopuolella tämän artiklan määräyksiä soveltamalla yhteensä saavutettu arvonlisäys on enintään 10 prosenttia sen valmiin tuotteen, jolle alkuperäasemaa vaaditaan, vapaasti tehtaalla -hinnasta.

4.   Edellä olevan 3 kohdan määräyksiä sovellettaessa alkuperäaseman saamiselle II osastossa määrättyjä edellytyksiä ei sovelleta ETA:n ulkopuolella suoritettuun valmistukseen tai käsittelyyn. Kuitenkin silloin, kun valmiin tuotteen alkuperäaseman määrittämiseksi sovelletaan liitteessä II olevan luettelon mukaista sääntöä, joka määrää kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvon, asianomaisen osapuolen alueella käytettyjen ei-alkuperäainesten yhteisarvo ja tämän artiklan määräysten mukaisesti ETA:n ulkopuolella yhteensä saavutettu arvonlisäys yhteen laskettuina eivät saa ylittää mainittua prosenttimäärää.

5.   Sovellettaessa 3 ja 4 kohdan määräyksiä ’yhteensä saavutettu arvonlisäys’ tarkoittaa kaikkia ETA:n ulkopuolella syntyneitä kustannuksia, mukaan lukien siellä käytettyjen ainesten arvo.

6.   Edellä olevien 3 ja 4 kohdan määräyksiä ei sovelleta tuotteisiin, jotka eivät täytä liitteessä II olevassa luettelossa mainittuja edellytyksiä ja joita voidaan pitää riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä vain soveltamalla 5 artiklan 2 kohdassa määrättyä yleistä poikkeusta.

7.   Edellä olevien 3 ja 4 kohdan määräyksiä ei sovelleta tuotteisiin, jotka kuuluvat harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmään.

8.   Tämän artiklan mukainen valmistus tai käsittely ETA:n ulkopuolella tapahtuu ulkoisessa jalostusmenettelyssä tai sen kaltaisessa menettelyssä.

12 artikla

Suora kuljetus

1)           Sopimuksen mukaista etuuskohtelua sovelletaan ainoastaan tämän pöytäkirjan vaatimukset täyttäviin tuotteisiin, joiden kuljetus tapahtuu suoraan ETA:n sisällä tai sellaisten 3 artiklassa tarkoitettujen maiden alueiden kautta, joihin voidaan soveltaa kumulaatiota. Yhden lähetyksen muodostavat tuotteet voidaan kuitenkin kuljettaa muiden alueiden kautta, tarvittaessa uudelleen lastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, jos tuotteet pysyvät kauttakuljetus- tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja niille ei tehdä muita toimintoja kuin purkaus, uudelleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Alkuperätuotteet voidaan kuljettaa putkijohdoissa muun kuin ETA:an kuuluvan alueen kautta.

2.   Edellä 1 kohdassa määrättyjen edellytysten täyttyminen osoitetaan tuojamaan tulliviranomaisille esittämällä

a)          yksi ainoa kuljetusasiakirja, jolla tavarat on kuljetettu viejämaasta kauttakuljetusmaan kautta; tai

b)          kauttakuljetusmaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa

i)          on tarkka kuvaus tuotteista,

ii)         ilmoitetaan tuotteiden purkamisen ja uudelleenlastauksen päivämäärät ja tarvittaessa käytettyjen alusten tai muiden kuljetusvälineiden nimet,

ja

iii)        vahvistetaan ne olosuhteet, joissa tuotteet ovat olleet kauttakuljetusmaassa; tai

c)         jos edellä mainittuja ei ole, muita asian kannalta olennaisia asiakirjoja.

13 artikla

Näyttelyt

1.   Alkuperätuotteille, jotka on lähetetty muussa kuin sellaisessa 3 artiklassa tarkoitetussa maassa, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen ETA:an tuotaviksi, myönnetään tuonnissa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että

a)         viejä on lähettänyt tuotteet jonkin sopimuspuolen alueelta maahan, jossa näyttely pidetään, ja pitänyt niitä siellä näytteillä;

b)         kyseinen viejä on myynyt tai muuten luovuttanut tuotteet toisen sopimuspuolen alueella olevalle henkilölle;

c)         tuotteet on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyä varten;

ja

d)         sen jälkeen kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin kyseisessä näyttelyssä esittelyyn.

2.   Alkuperäselvitys on annettava tai laadittava V osaston määräysten mukaisesti ja esitettävä tavanomaisella tavalla tuojamaan tulliviranomaisille. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys olosuhteista, joissa tuotteita on pidetty näytteillä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

IV OSASTO

TULLINPALAUTUS TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN

14 artikla

Tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen kieltäminen

1.   Ei-alkuperäaineksille, joita on käytetty sellaisten tuotteiden valmistuksessa, jotka ovat ETA:n tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteita ja joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys V osaston määräysten mukaisesti, ei myönnetä missään sopimuspuolena olevassa maassa tullinpalautusta tai vapautusta tulleista missään muodossa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa sovelletaan kaikkiin tullien tai vaikutukseltaan niitä vastaavien maksujen osittaista tai täydellistä palauttamista, peruuttamista tai niistä vapauttamista koskeviin järjestelyihin, joita jokin sopimuspuoli soveltaa valmistuksessa käytettyihin aineksiin, kun tällaista palauttamista, peruuttamista tai vapauttamista nimenomaisesti tai tosiasiallisesti sovelletaan siinä tapauksessa, että näistä aineksista valmistetut tuotteet viedään maasta, mutta ei siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu kotimaiseen käyttöön siellä.

3.   Alkuperäselvityksessä tarkoitettujen tuotteiden viejän on oltava valmis milloin tahansa tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan, että tuotteiden valmistuksessa käytetyistä ei-alkuperäaineksista ei ole saatu tullinpalautusta ja että kaikki tällaisiin aineksiin sovellettavat tullit tai vaikutukseltaan niitä vastaavat maksut on tosiasiallisesti maksettu.

4.   Edellä olevien 1–3 kohdan määräyksiä sovelletaan ei-alkuperätuotteiden osalta myös 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin pakkauksiin, 8 artiklassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin, varaosiin ja työkaluihin ja 9 artiklassa tarkoitettuihin sarjaan kuuluviin tuotteisiin.

5.   Edellä olevien 1–4 kohdan määräykset koskevat ainoastaan sellaisia aineksia, joihin tätä sopimusta sovelletaan. Näissä määräyksissä ei liioin estetä soveltamasta maataloustuotteiden viennissä vientitukijärjestelmää sopimuksen määräysten mukaisesti.

V OSASTO

ALKUPERÄSELVITYS

15 artikla

Yleiset vaatimukset

1.   Alkuperätuotteet saavat sopimuspuolen alueelle tuotaessa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos niistä esitetään jokin seuraavista alkuperäselvityksistä:

a)         liitteessä III a esitetyn mallin mukainen EUR.1-tavaratodistus;

b)         liitteessä III b esitetyn mallin mukainen EUR–MED-tavaratodistus;

c)         21 artiklan 1 kohdassa mainituissa tapauksissa ilmoitus, jäljempänä ’kauppalaskuilmoitus’ tai ’EUR–MED-kauppalaskuilmoitus’, jonka viejä antaa kauppalaskussa, lähetysluettelossa tai muussa sellaisessa kaupallisessa asiakirjassa, jossa tuotteiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi. Kauppalaskuilmoitusten teksti on liitteissä IV a ja IV b.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tämän pöytäkirjan mukaiset alkuperätuotteet saavat 26 artiklassa mainituissa tapauksissa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet ilman, että on tarpeen esittää mitään 1 kohdassa tarkoitetuista alkuperäselvityksistä.

16 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antamismenettely

1.   Viejämaan tulliviranomaiset antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen viejän tai tämän valtuuttaman edustajan viejän vastuulla tekemästä kirjallisesta hakemuksesta.

2.   Tätä varten viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää sekä EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen että hakemuslomakkeen, joiden mallit esitetään liitteissä III a ja III b. Nämä lomakkeet täytetään jollakin niistä kielistä, joilla sopimus on tehty, ja viejämaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos lomakkeet täytetään käsin, ne on täytettävä musteella painokirjaimin. Tuotteiden kuvaus on merkittävä sille varattuun kohtaan jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos kohtaa ei täytetä kokonaan, kuvauksen viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön tila on suljettava viivalla.

3.   EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta hakevan viejän on oltava valmis milloin tahansa sen viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus annetaan, esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema sekä tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttyminen.

4.   Sopimuspuolen tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen seuraavissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista:

– jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ilman että kumulaatiota sovelletaan jonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset;

– jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää jonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ilman että kumulaatiota sovelletaan jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset, edellyttäen että alkuperämaassa on annettu EUR–MED-tavaratodistus tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitus.

5.   Sopimuspuolen tulliviranomaiset antavat EUR–MED-tavaratodistuksen, jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ja ne täyttävät tämän pöytäkirjan vaatimukset ja

– kumulaatiota on sovellettu jonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, tai

– tuotteita voidaan käyttää aineksina kumulaation yhteydessä tuotteiden valmistamiseksi johonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun maahan suuntautuvaan vientiin, tai

– tuotteet voidaan jälleenviedä määrämaasta johonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun maahan.

6.    EUR–MED-tavaratodistuksen 7 kohdassa on oltava jompikumpi seuraavista englanninkielisistä merkinnöistä:

– jos alkuperä on saatu soveltamalla kumulaatiota yhden tai useamman 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin:

”CUMULATION APPLIED WITH …” (maan nimi / maiden nimet);

– jos alkuperä on saatu soveltamatta kumulaatiota yhden tai useamman 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin:

”NO CUMULATION APPLIED”.

7.   EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antavat tulliviranomaiset toteutettavat kaikki tarvittavat toimenpiteet tuotteiden alkuperäaseman ja tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilit tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia. Ne myös varmistavat, että 2 kohdassa tarkoitetut lomakkeet täytetään asianmukaisesti. Ne tarkastavat erityisesti, että tuotekuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä.

8.   EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antamispäivä merkitään tavaratodistuksen 11 kohtaan.

9.   Tulliviranomaiset antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen, ja se annetaan viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

17 artikla

Jälkikäteen annettavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukset

1.   Sen estämättä, mitä 16 artiklan 9 kohdassa määrätään, EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus voidaan poikkeuksellisesti antaa siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos

a)         sitä ei ollut annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi;

tai

b)         tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus on annettu, mutta sitä ei ole tuonnissa hyväksytty teknisistä syistä.

2.   Sen estämättä, mitä 16 artiklan 9 kohdassa määrätään, EUR–MED-tavaratodistus voidaan antaa sellaisten siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, joille on annettu EUR.1-tavaratodistus vientihetkellä, jos tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että 16 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

3.   Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa viejän on ilmoitettava hakemuksessaan EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukseen merkittyjen tuotteiden vientipaikka ja -päivä sekä perusteet pyynnölleen.

4.   Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia.

5.   Jälkikäteen annettuihin EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksiin on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä:

”ISSUED RETROSPECTIVELY”.

EUR–MED-tavaratodistuksiin, jotka annetaan jälkikäteen 2 kohtaa soveltaen, on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä:

”ISSUED RETROSPECTIVELY (Original EUR.1 No …. [antamispäivämäärä ja -paikka])”.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen 7 kohtaan.

18 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

1.   Jos EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2.   Näin annettuun kaksoiskappaleeseen on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä:

”DUPLICATE”.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen 7 kohtaan.

4.   Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antamispäivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä alkaen.

19 artikla

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antaminen aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperäselvityksen perusteella

Kun alkuperätuotteet asetetaan sopimuspuolen tullitoimipaikan valvontaan, alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan korvata yhdellä tai useammalla EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksella kaikkien näiden tuotteiden tai niistä osan lähettämiseksi muualle ETA:an. Korvaavan EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen antaa se tullitoimipaikka, jonka valvontaan tuotteet asetetaan.

20 artikla

Kirjanpidollinen erottelu

1.   Jos samanlaisten tai keskenään korvattavissa olevien alkuperä- ja ei-alkuperäainesten erillisvarastointi aiheuttaa huomattavia kustannuksia tai merkittäviä vaikeuksia, tulliviranomaiset voivat asianomaisten kirjallisesta pyynnöstä antaa luvan käyttää niin kutsuttua kirjanpidollisen erottelun menetelmää, jäljempänä ’menetelmä’, kyseisten varastojen hallinnoimiseksi.

2.   Menetelmää käytettäessä on pystyttävä varmistamaan, että tiettynä viiteajanjaksona tuotettujen tuotteiden, joita voidaan pitää ”alkuperätuotteina”, lukumäärä on sama kuin jos varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

3.   Tulliviranomaiset voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetun luvan asianmukaisina pitämillään edellytyksillä.

4.   Menetelmää on sovellettava ja sen soveltaminen dokumentoitava siinä maassa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jossa tuote valmistetaan.

5.   Menetelmän käyttöön luvan saanut voi tapauksen mukaan antaa tai hakea alkuperäselvityksiä tuotemäärälle, jonka voidaan katsoa muodostuvan alkuperätuotteista. Luvan saaneen on tulliviranomaisten pyynnöstä annettava selvitys siitä, kuinka määriä on hallinnoitu.

6.   Tulliviranomaiset valvovat luvan käyttöä ja voivat milloin tahansa peruuttaa sen, jos luvan saanut käyttää sitä sääntöjenvastaisesti tai ei täytä jotain muuta tässä pöytäkirjassa vahvistettua edellytystä.

21 artikla

Kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen laatimista koskevat edellytykset

1.   Edellä 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen voi laatia

a)         22 artiklassa tarkoitettu valtuutettu viejä;

tai

b)         kuka tahansa viejä yhdestä tai useammasta kollista muodostuvalle, yhteensä enintään 6 000 euron arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle.

2.   Kauppalaskuilmoitus voidaan laatia seuraavissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista:

– jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ilman että kumulaatiota sovelletaan jonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset;

– jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää jonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ilman että kumulaatiota sovelletaan jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, ja tuotteet täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset, edellyttäen että alkuperämaassa on annettu EUR–MED-tavaratodistus tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitus.

3.   EUR–MED-kauppalaskuilmoitus voidaan laatia, jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan, johon voidaan soveltaa kumulaatiota, alkuperätuotteina, ja ne täyttävät tämän pöytäkirjan vaatimukset ja

– kumulaatiota on sovellettu jonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin, tai

– tuotteita voidaan käyttää aineksina kumulaation yhteydessä tuotteiden valmistamiseksi johonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun maahan suuntautuvaan vientiin,

tai

– tuotteet voidaan jälleenviedä määrämaasta johonkin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun maahan.

4.   EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa on oltava jompikumpi seuraavista englanninkielisistä merkinnöistä:

– jos alkuperä on saatu soveltamalla kumulaatiota yhden tai useamman 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin:

”CUMULATION APPLIED WITH …” (maan nimi / maiden nimet);

– jos alkuperä on saatu soveltamatta kumulaatiota yhden tai useamman 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperäaineksiin:

”NO CUMULATION APPLIED”.

5.   Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan asianomaisten tuotteiden alkuperäasema ja tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttyminen.

6.   Viejä laatii kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen kirjoittamalla koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan liitteissä IV a ja IV b olevan tekstin mukaisen ilmoituksen käyttäen yhtä näissä liitteissä annetuista erikielisistä toisinnoista ja viejämaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

7.   Kauppalaskuilmoituksessa ja EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus. Jäljempänä 22 artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa viejämaan tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta kauppalaskuilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen.

8.   Viejä voi laatia kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, kun siinä tarkoitetut tuotteet viedään maasta tai viennin jälkeen, jos se esitetään tuojamaassa viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä, kun siinä tarkoitetut tuotteet on tuotu maahan.

22 artikla

Valtuutettu viejä

1.   Viejämaan tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle, jäljempänä ’valtuutettu viejä’, joka harjoittaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden usein tapahtuvaa vientiä, luvan laatia kauppalaskuilmoituksia tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksia asianomaisten tuotteiden arvosta riippumatta. Tällaista lupaa hakevan viejän on annettava kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tuotteiden alkuperäaseman ja muiden tässä pöytäkirjassa asetettujen vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi.

2.    Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman myöntämiselle kaikki tarpeellisena pitämänsä edellytykset.

3.    Tulliviranomaiset antavat valtuutetulle viejälle tullin lupanumeron, joka merkitään kauppalaskuilmoitukseen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen.

4.    Tulliviranomaiset valvovat valtuutetun viejän luvankäyttöä.

5.    Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Niiden on tehtävä näin silloin, kun valtuutettu viejä ei enää anna 1 kohdassa tarkoitettuja takeita, ei enää täytä 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä tai muutoin käyttää lupaa väärin.

23 artikla

Alkuperäselvityksen voimassaolo

1.     Alkuperäselvitys on voimassa neljä kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä mainitun ajan kuluessa tuojamaan tulliviranomaisille.

2.    Alkuperäselvitykset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämismääräajan päätyttyä, voidaan hyväksyä etuuskohtelun soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3.    Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

24 artikla

Alkuperäselvityksen esittäminen

Alkuperäselvitys on esitettävä tuojamaan tulliviranomaisille tässä maassa sovellettavien menettelyjen mukaisesti. Mainitut viranomaiset voivat vaatia alkuperäselvityksen käännöksen, ja ne voivat lisäksi vaatia, että tuonti-ilmoitusta täydennetään tuojan vakuutuksella siitä, että tuotteet täyttävät sopimuksen soveltamiseksi vaadittavat edellytykset.

25 artikla

Tuonti osalähetyksinä

Jos tuojan pyynnöstä harmonoidun järjestelmän XVI ja XVII jaksoon tai nimikkeisiin 7308 ja 9406 kuuluva harmonoidun järjestelmän yleisessä tulkintasäännössä 2 a tarkoitettu osiin purettu tai kokoamaton tuote tuodaan maahan osalähetyksinä tuojamaan tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, tulliviranomaisille esitetään tällaisesta tuotteesta yksi alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

26 artikla

Poikkeukset alkuperäselvityksen esittämisestä

1.    Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda maahan alkuperätuotteina ilman, että alkuperäselvityksen esittämistä vaaditaan, jos kyseessä ei ole kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän tässä pöytäkirjassa määrätyt vaatimukset ja kun ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen todenmukaisuutta. Jos tuotteet lähetetään postitse, tämä ilmoitus voidaan tehdä tulliluetteloon CN22/CN23 tai tähän asiakirjaan liitettävälle erilliselle paperille.

2.   Tuontia, joka on satunnaista ja muodostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista, ei pidetä kaupallisena, jos tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3.   Näiden tuotteiden yhteisarvo ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 500 euroa pikkulähetysten osalta eikä suurempi kuin 1 200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

27 artikla

Hankkijan ilmoitus

1.   Kun sopimuspuolen alueella annetaan EUR.1-tavaratodistus tai laaditaan kauppalaskuilmoitus alkuperätuotteille, joiden valmistuksessa on käytetty muiden sopimuspuolten alueilta tulevia tavaroita, joille on suoritettu valmistus tai käsittely ETA:ssa mutta jotka eivät ole saaneet etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperäasemaa, on otettava huomioon kyseisiä tavaroita koskeva tämän artiklan mukaisesti annettu hankkijan ilmoitus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hankkijan ilmoitus on todiste asianomaisille tavaroille ETA:ssa suoritetusta valmistuksesta tai käsittelystä sen toteamiseksi, voidaanko tuotteita, joiden valmistuksessa kyseisiä tavaroita käytetään, pitää ETA:n alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne tämän pöytäkirjan muut vaatimukset.

3.   Hankkijan on laadittava, lukuun ottamatta 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, erillinen hankkijan ilmoitus jokaisen tavaralähetyksen osalta liitteessä V määrätyssä muodossa paperille, joka liitetään kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun sellaiseen kaupalliseen asiakirjaan, jossa tavaroiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi.

4.   Jos hankkija toimittaa tietylle asiakkaalle säännöllisesti tavaroita, joiden osalta ETA:ssa suoritettavan valmistuksen tai käsittelyn odotetaan pysyvän muuttumattomana huomattavan ajanjakson ajan, hän voi antaa yhden hankkijan ilmoituksen, joka kattaa myös kyseisten tavaroiden myöhemmät lähetykset, jäljempänä ’hankkijan pitkäaikaisilmoitus’.

Hankkijan pitkäaikaisilmoitus voi tavallisesti olla voimassa enintään vuoden ajan päivämäärästä, jona se on laadittu. Sen maan tulliviranomaiset, jossa ilmoitus laaditaan, päättävät pidempää voimassaoloaikaa koskevista edellytyksistä.

Hankkijan on laadittava hankkijan pitkäaikaisilmoitus liitteessä VI määrätyssä muodossa ja hänen on kuvattava tavarat riittävän yksityiskohtaisesti niiden tunnistamiseksi. Ilmoitus on toimitettava asianomaiselle asiakkaalle ennen ensimmäistä tavaralähetystä, jota se koskee, tai sen yhteydessä.

Jos hankkijan pitkäaikaisilmoitusta ei voida enää soveltaa toimitettuihin tavaroihin, hankkijan on ilmoitettava asiasta välittömästi asiakkaalleen.

5.   Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu hankkijan ilmoitus on kirjoitettava koneella tai painettava yhdellä tämän sopimuksen laatimiskielellä sen maan kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti, jossa se laaditaan, ja siinä on oltava hankkijan alkuperäinen omakätinen allekirjoitus. Ilmoitus voidaan kirjoittaa myös käsin; siinä tapauksessa se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

6.   Hankkijan, joka laatii ilmoituksen, on oltava valmis esittämään milloin tahansa sen maan tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa ilmoitus laaditaan, kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan ilmoituksessa annetut tiedot oikeiksi.

28 artikla

Todistusasiakirjat

Edellä 16 artiklan 3 kohdassa, 21 artiklan 5 kohdassa ja 27 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, joita käytetään todisteena siitä, että EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksessa taikka kauppalaskuilmoituksessa tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksessa tarkoitettuja tuotteita voidaan pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja että ne täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset ja että hankkijan ilmoituksessa annetut tiedot pitävät paikkansa, voivat olla muun muassa seuraavat:

a)     esimerkiksi viejän tai hankkijan tileihin tai sisäiseen kirjanpitoon sisältyvät välittömät todisteet toimista, jotka tämä on suorittanut tavaroiden tuottamiseksi;

b)     asiakirjat, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu sopimuspuolen alueella, jossa näitä asiakirjoja käytetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

c)     asiakirjat, joilla osoitetaan ainesten valmistus tai käsittely ETA:ssa ja jotka on annettu tai laadittu sopimuspuolen alueella, jossa näitä asiakirjoja käytetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d)     EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistukset taikka kauppalaskuilmoitukset tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukset, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu sopimuspuolten alueella tämän pöytäkirjan mukaisesti tai jossakin 3 artiklassa tarkoitetussa maassa tämän pöytäkirjan alkuperäsääntöjen kanssa samanlaisten alkuperäsääntöjen mukaisesti;

e)     hankkijan ilmoitukset, joilla osoitetaan käytetyille aineksille ETA:ssa suoritettu valmistus tai käsittely ja jotka on laadittu sopimuspuolten alueella tämän pöytäkirjan mukaisesti;

f)      ETA:n ulkopuolella 11 artiklaa soveltaen tehtyjä valmistus- tai käsittelytoimia koskevat asianmukaiset todisteet, jotka osoittavat, että mainitun artiklan vaatimukset ovat täyttyneet.

29 artikla

Alkuperäselvitysten, hankkijan ilmoitusten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

1.   Viejän, joka hakee EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta, on säilytettävä 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

2.   Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen, on säilytettävä tämän kauppalaskuilmoituksen jäljennös ja 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

3.   Hankkijan, joka laatii hankkijan ilmoituksen, on säilytettävä ilmoituksen jäljennös ja kauppalaskun, lähetysluettelon tai muun kaupallisen asiakirjan, jonka liitteenä ilmoitus on, jäljennökset sekä 27 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

Hankkijan, joka laatii hankkijan pitkäaikaisilmoituksen, on säilytettävä ilmoituksen jäljennös sekä kaikkien siinä mainittuja asiakkaalle lähetettyjä tavaroita koskevien kauppalaskujen, lähetysluetteloiden ja muiden kaupallisten asiakirjojen jäljennökset sekä 27 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta. Tämä ajanjakso alkaa hankkijan pitkäaikaisilmoituksen voimassaolon päättymispäivästä.

4.   Viejämaan tulliviranomaisten, jotka antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen, on säilytettävä 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuslomake vähintään kolme vuotta.

5.   Tuojamaan tulliviranomaisten on säilytettävä niille esitetyt EUR.1- ja EUR–MED-tavaratodistukset sekä kauppalaskuilmoitukset ja EUR–MED-kauppalaskuilmoitukset vähintään kolme vuotta.

30 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet

1.   Pienet poikkeavuudet alkuperäselvityksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee alkuperäselvityksestä mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tulliviranomaisille esitettyjä tuotteita.

2.   Alkuperäselvityksessä olevat selvät muotovirheet kuten lyöntivirheet eivät saa johtaa kyseisen asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä asiakirjassa annettujen tietojen oikeellisuutta.

31 artikla

Euroina ilmaistavat määrät

1.   Edellä olevien 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 26 artiklan 3 kohdan määräysten soveltamiseksi tapauksissa, joissa tuotteet laskutetaan muuna valuuttana kuin euroina, unionin jäsenvaltiot ja 3 artiklassa mainitut maat vahvistavat euroina ilmaistuja määriä vastaavat määrät vuosittain omana kansallisena valuuttanaan.

2.   Lähetykseen sovelletaan 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 26 artiklan 3 kohdan määräyksiä sen valuutan perusteella, jona kauppalasku on laadittu, asianomaisen maan vahvistaman määrän mukaisesti.

3.   Kansallisena valuuttana käytettävät määrät ovat euroina ilmaistujen määrien vasta-arvot kyseisenä valuuttana kunkin vuoden lokakuun ensimmäisen työpäivän euron kurssin mukaisesti. Määrät ilmoitetaan Euroopan komissiolle viimeistään 15 päivänä lokakuuta, ja niitä sovelletaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä. Euroopan komissio ilmoittaa kaikille asianomaisille maille kyseisistä määristä.

4.   Maa voi pyöristää ylöspäin tai alaspäin määrää, joka saadaan muunnettaessa euroina ilmaistu määrä sen kansalliseksi valuutaksi. Pyöristyksen tuloksena saatu määrä voi poiketa muuntamisen tuloksena saadusta määrästä enintään viisi prosenttia. Maa voi pitää euroina ilmaistun määrän kansallisena valuuttana ilmaistun vasta-arvon muuttumattomana, jos kyseisen määrän muuntaminen 3 kohdassa määrättynä vuotuisen tarkistuksen ajankohtana ilman mahdollista pyöristystä korottaisi kansallisena valuuttana ilmaistua vasta-arvoa vähemmän kuin 15 prosenttia. Kansallisena valuuttana ilmaistu vasta-arvo voidaan pitää samana, jos kyseinen vasta-arvo alenisi muuntamisen tuloksena.

5.   ETA:n sekakomitea tarkastelee sopimuspuolten pyynnöstä euroina ilmaistuja määriä. Tätä tarkastelua tehdessään ETA:n sekakomitea harkitsee, onko aiheellista säilyttää näiden arvorajojen reaalivaikutus entisellään. Tätä tarkoitusta varten se voi päättää euroina ilmaistujen määrien muuttamisesta.

VI OSASTO

HALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN MENETELMÄT

32 artikla

Hallinnollinen yhteistyö

1.   Sopimuspuolten tulliviranomaiset toimittavat toisilleen Euroopan komission välityksellä tullitoimipaikkojensa EUR.1- ja EUR–MED-tavaratodistusten antamiseen käyttämien leimasinten leimanäytteet ja niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat mainittujen todistusten sekä kauppalaskuilmoitusten ja EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten tai hankkijan ilmoitusten tarkastamisesta.

2.    Sen varmistamiseksi, että tätä pöytäkirjaa sovelletaan oikein, sopimuspuolet avustavat toisiaan toimivaltaisten tullihallintojen välityksellä tarkastaessaan EUR.1-ja EUR–MED-tavaratodistusten, kauppalaskuilmoitusten ja EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten tai hankkijan ilmoitusten aitoutta sekä näissä asiakirjoissa annettujen tietojen oikeellisuutta.

33 artikla

Alkuperäselvitysten tarkastaminen

1.    Alkuperäselvitysten jälkitarkastus suoritetaan pistokokein tai aina kun tuojamaan tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä pöytäkirjassa määrättyjen vaatimusten täyttymistä.

2.    Sovellettaessa 1 kohtaa tuojamaan tulliviranomaiset palauttavat viejämaan tulliviranomaisille EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen ja kauppalaskun, jos se on esitetty, kauppalaskuilmoituksen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen tai näiden asiakirjojen jäljennökset ja esittävät tarvittaessa syyt tarkastuspyynnölle. Tarkastuspyynnön tueksi toimitetaan kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3.   Tarkastuksen suorittavat viejämaan tulliviranomaiset. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilit tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4.   Jos tuojamaan tulliviranomaiset päättävät lykätä etuuskohtelun myöntämistä kyseisille tuotteille siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, niiden on luovutettava tuotteet tuojalle, edellyttäen että tarpeellisiksi katsotut varmuustoimenpiteet toteutetaan.

5.   Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Näistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja ja voidaanko kyseisiä tuotteita pitää ETA:n tai jonkin 3 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne tämän pöytäkirjan muut vaatimukset.

6.   Jos perustellun epäilyn tapauksessa vastausta ei ole saatu kymmenen kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai saadussa vastauksessa ei ole riittävästi tietoja sen ratkaisemiseksi, ovatko kyseiset asiakirjat aitoja tai mikä on tavaroiden tosiasiallinen alkuperä, tarkastusta pyytäneet tulliviranomaiset epäävät etuuskohtelun, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

34 artikla

Hankkijan ilmoitusten tarkastaminen

1.   Hankkijan ilmoitusten tai hankkijan pitkäaikaisilmoitusten jälkitarkastus voidaan suorittaa pistokokein tai aina kun sen maan tulliviranomaisilla, jossa nämä ilmoitukset on otettu huomioon EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta annettaessa tai kauppalaskuilmoitusta tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitusta laadittaessa, on perusteltua aihetta epäillä asiakirjan aitoutta tai siinä annettujen tietojen oikeellisuutta.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa siinä tarkoitetun maan tulliviranomaiset palauttavat hankkijan ilmoituksen ja siinä tarkoitettuja tavaroita koskevat kauppalaskut, lähetysluettelot tai muut kaupalliset asiakirjat sen maan tulliviranomaisille, jossa ilmoitus on laadittu, ja esittävät tarvittaessa sisältöä tai muotoa koskevat syyt tarkastuspyynnölle.

Ne toimittavat jälkitarkastuspyynnön tueksi kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella hankkijan ilmoituksessa olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3.   Tarkastuksen suorittavat sen maan tulliviranomaiset, jossa hankkijan ilmoitus on laadittu. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa hankkijan tilit tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4.   Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Näistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, pitävätkö hankkijan ilmoituksessa olevat tiedot paikkansa, ja niiden perusteella tulliviranomaisten on voitava määrittää, voidaanko kyseinen hankkijan ilmoitus ottaa huomioon EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusta annettaessa tai kauppalaskuilmoitusta tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitusta laadittaessa ja missä määrin.

35 artikla

Riitojen ratkaiseminen

Jos 33 ja 34 artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät ja sen suorittamisesta vastuussa olevat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, tai jos syntyy kysymys tämän pöytäkirjan tulkinnasta, asia saatetaan ETA:n sekakomitean ratkaistavaksi.

Tuojan ja tuojamaan tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

36 artikla

Seuraamukset

Seuraamuksia määrätään jokaiselle, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän asiakirjan saadakseen tuotteille etuuskohtelun.

37 artikla

Vapaa-alueet

1.    Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet taatakseen, että kaupan kohteena olevia tuotteita, joihin liittyy alkuperäselvitys ja joita kuljetuksen aikana pidetään niiden alueella sijaitsevilla vapaa-alueilla, ei vaihdeta toisiin tavaroihin ja että niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut tavanomaiset toimenpiteet.

2.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa määrätään, kun ETA:n alkuperätuotteita, joihin liittyy alkuperäselvitys, tuodaan vapaa-alueelle ja niitä valmistetaan tai käsitellään siellä, kyseisten viranomaisten on viejän pyynnöstä annettava uusi EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistus, jos suoritettu valmistus tai käsittely on tämän pöytäkirjan mukaista.

VII OSASTO

CEUTA JA MELILLA

38 artikla

Pöytäkirjan soveltaminen

1.   Tässä pöytäkirjassa käytettyyn ilmaisuun ’ETA’ ei sisälly Ceuta eikä Melilla. Ilmaisu ’ETA:n alkuperätuotteet’ ei käsitä Ceutan eikä Melillan alkuperätuotteita.

2.   Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita koskevaa pöytäkirjaa 49 sovellettaessa tätä pöytäkirjaa sovelletaan soveltuvin osin 39 artiklassa esitettyjen erityisedellytysten mukaisesti.

39 artikla

Erityisedellytykset

1.   Jos seuraavat tuotteet on kuljetettu suoraan 12 artiklan mukaisesti, pidetään

1)       Ceutan ja Melillan alkuperätuotteina

a)       Ceutassa ja Melillassa kokonaan tuotettuja tuotteita;

b)      Ceutassa ja Melillassa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos

i)            näille tuotteille on suoritettu 5 artiklassa tarkoitettu riittävä valmistus tai käsittely;

tai

ii)           nämä tuotteet ovat ETA:n alkuperätuotteita, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän;

2)         ETA:n alkuperätuotteina

a)      ETA:ssa kokonaan tuotettuja tuotteita;

b)      ETA:ssa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos

i)            näille tuotteille on suoritettu 5 artiklassa tarkoitettu riittävä valmistus tai käsittely;

tai

ii)           nämä tuotteet ovat Ceutan ja Melillan tai ETA:n alkuperätuotteita, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän.

2.   Ceutaa ja Melillaa pidetään yhtenä alueena.

3.   Viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on tehtävä merkintä ”ETA” sekä ”Ceuta ja Melilla” EUR.1-tavaratodistuksen tai EUR–MED-tavaratodistuksen 2 kohtaan taikka kauppalaskuilmoitukseen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen. Kun kyseessä ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteet, on lisäksi tehtävä alkuperäasemaa koskeva merkintä EUR.1-tavaratodistuksen tai EUR–MED-tavaratodistuksen 4 kohtaan taikka kauppalaskuilmoitukseen tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitukseen.

4.   Espanjan tulliviranomaiset vastaavat tämän pöytäkirjan soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.

VIII OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

40 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Tämän sopimuksen pöytäkirjassa 4, sellaisena kuin se on korvattu ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 136/2005[8], olevassa 3 artiklassa esitettyjen kumulaatiosääntöjen soveltamista sopimuspuolten välillä jatketaan, kunnes Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskeva alueellinen yleissopimus on sovellettavissa kaikkiin tämän sopimuksen pöytäkirjassa 4 olevassa 3 artiklassa lueteltuihin maihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän pöytäkirjan 3 artiklan soveltamista.

___________________

Liite I

Alkuhuomautukset liitteessä II olevaan luetteloon

Katso Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I liite I

Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I liitteessä I olevissa huomautuksissa 1 ja 3.1 oleva ilmaisu ”tässä lisäyksessä” on luettava muodossa ”tässä pöytäkirjassa”.

Liite II

Luettelo ei-alkuperäainesten valmistus- tai käsittelytoimista, jotka on tehtävä, jotta valmistettu tuote voi saada alkuperäaseman

Katso Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I liite II

Liite III a

EUR.1-tavaratodistuksen ja EUR.1-tavaratodistushakemuksen mallit

Katso Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I liite III a

Liite III b

EUR–MED-tavaratodistuksen ja EUR–MED-tavaratodistushakemuksen mallit

Katso Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I liite III b

Liite IV a

Kauppalaskuilmoituksen teksti

Katso Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I liite IV a

Liite IV b

EUR–MED-kauppalaskuilmoituksen teksti

Katso Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I liite IV b

LIITE V

Hankkijan ilmoitus

Oheinen hankkijan ilmoitus on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse toistaa.

LIITE VI

Hankkijan pitkäaikaisilmoitus

Oheinen hankkijan pitkäaikaisilmoitus on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse toistaa.

(1)            Asiakkaan nimi ja osoite.

(2)            Kun kauppalasku, lähetysluettelo tai muu kaupallinen asiakirja, johon ilmoitus liittyy, koskee erilaisia tavaroita tai tavaroita, joiden valmistuksessa ei ole käytetty samassa suhteessa ei-alkuperäaineksia, hankkijan on selvästi eriteltävä ne.

Esimerkki:

Asiakirja koskee erimallisia nimikkeen 8501 sähkömoottoreita, joita käytetään nimikkeen 8450 pesukoneiden valmistuksessa. Näiden moottoreiden valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten luonne ja arvo vaihtelee mallista toiseen. Mallit on sen vuoksi eriteltävä ensimmäisessä sarakkeessa ja muihin sarakkeisiin on tehtävä eri merkinnät kunkin mallin osalta, jotta pesukoneiden valmistaja voi arvioida oikein tuotteidensa alkuperäaseman sen mukaan, mitä sähkömoottorimallia hän käyttää.

(3)            Näihin sarakkeisiin pyydetyt merkinnät tehdään vain tarvittaessa.

Esimerkkejä:

Ex 62 ryhmän vaatteita koskevassa säännössä sanotaan, että ei-alkuperätuotetta olevaa lankaa saa käyttää. Jos tällaisten vaatteiden valmistaja Ranskassa käyttää Norjasta tuotua kangasta, joka on tuotettu siellä kutomalla ei-alkuperätuotetta olevasta langasta, Euroopan unionin hankkijan osalta riittää, että hän merkitsee ilmoitukseensa ei-alkuperäainekseksi langan eikä hänen tarvitse ilmoittaa langan nimikettä eikä arvoa.

Nimikkeen 7217 rautalangan valmistajan, joka on valmistanut langan ei-alkuperätuotteita olevista rautatangoista, on merkittävä toiseen sarakkeeseen ”rautatankoja”. Jos tätä lankaa on määrä käyttää sellaisen koneen valmistuksessa, jota koskevassa säännössä kaikkien valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvo rajoitetaan tiettyyn prosenttimäärään, kolmannessa sarakkeessa on ilmoitettava ei-alkuperätuotteita olevien tankojen arvo.

(4)         ’Ainesten arvolla’ tarkoitetaan valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä eikä voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa kyseisistä aineksista ETA:ssa maksettua hintaa. Jokaisen valmistuksessa käytetyn ei-alkuperäaineksen tarkka arvo on ilmoitettava ensimmäisessä sarakkeessa mainitun tavaran yksikköä kohti.

(5)            ’Arvonlisäyksellä yhteensä’ tarkoitetaan kaikkia ETA:n ulkopuolella kertyneitä kustannuksia kaikkien siellä lisättyjen ainesten arvo mukaan luettuna. ETA:n ulkopuolella yhteensä saavutetun arvonlisäyksen tarkka määrä on ilmoitettava ensimmäisessä sarakkeessa mainitun tavaran yksikköä kohti.

(6)         Merkitään päiväykset. Hankkijan pitkäaikaisilmoituksen voimassaoloaika ei yleensä saisi ylittää 12 kuukautta, jollei sen maan, jossa hankkijan ilmoitus laaditaan, tulliviranomaisten määräämistä ehdoista muuta johdu.

YHTEINEN JULISTUS

pöytäkirjassa 4 olevassa 3 artiklassa tarkoitettujen sopimusten mukaisesti annettujen alkuperäselvitysten hyväksymisestä Euroopan unionin, Islannin tai Norjan alkuperätuotteiden osalta

1.     Pöytäkirjassa 4 olevassa 3 artiklassa tarkoitettujen sopimusten mukaisesti annetut alkuperäselvitykset Euroopan unionin, Islannin tai Norjan alkuperätuotteille hyväksytään ETA-sopimuksen mukaisen tullietuuskohtelun myöntämiseksi.

2.     Näitä tuotteita pidetään ETA:n alkuperäaineksina, kun ne sisältyvät siellä tuotettuun tuotteeseen. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

3.     Lisäksi siltä osin kuin kyseiset tuotteet kuuluvat ETA-sopimuksen soveltamisalaan, niitä pidetään ETA:n alkuperätuotteina toisen ETA-sopimuspuolen alueelle jälleenvietäessä.

YHTEINEN JULISTUS

Andorran ruhtinaskunnasta

1.     Islanti, Liechtenstein ja Norja hyväksyvät Andorran ruhtinaskunnan alkuperätuotteet, jotka kuuluvat harmonoidun järjestelmän 25–97 ryhmään, sopimuksen mukaisiksi Euroopan unionin alkuperätuotteiksi.

2.     Pöytäkirjaa 4 sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittujen tuotteiden alkuperäaseman määrittämiseksi.

YHTEINEN JULISTUS

San Marinon tasavallasta

1.     Islanti, Liechtenstein ja Norja hyväksyvät San Marinon tasavallan alkuperätuotteet sopimuksen mukaisiksi Euroopan unionin alkuperätuotteiksi.

2.     Pöytäkirjaa 4 sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittujen tuotteiden alkuperäaseman määrittämiseksi.

YHTEINEN JULISTUS

sopimuspuolen eroamisesta Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevasta alueellisesta yleissopimuksesta

1.     1. Jos ETA-sopimuspuoli ilmoittaa kirjallisesti Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tallettajalle aikeestaan erota yleissopimuksesta sen 9 artiklan mukaisesti, se aloittaa viipymättä alkuperäsääntöjä koskevat neuvottelut kaikkien muiden ETA-sopimuspuolten kanssa tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

2.     Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäykseen I sisältyviä alkuperäsääntöjä ja tapauksen mukaan lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä, sellaisina kuin niitä sovelletaan eroamishetkellä, sovelletaan soveltuvin osin eroavan sopimuspuolen ja muiden ETA-sopimuspuolten välillä uudelleen neuvoteltujen alkuperäsääntöjen voimaantuloon asti. Yleissopimuksen lisäykseen I sisältyviä alkuperäsääntöjä ja tapauksen mukaan lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä tulkitaan kuitenkin eroamishetkellä siten, että kahdenvälinen kumulaatio on mahdollinen ainoastaan eroavan sopimuspuolen ja muiden ETA-sopimuspuolten välillä.

_______________________

[1]               Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Marokko, Palestiina, Syyria ja Tunisia.

[2]               EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

[3]               EUVL L XX, X.X.XXXX, s. X, ja ETA-täydennysosa N:o X, X.X.XXXX s. X).

[4]               [Valtiosäännön asettamista vaatimuksista ei ole ilmoitettu.] [Valtiosäännön asettamista vaatimuksista on ilmoitettu.]

[5]               Liechtensteinin ruhtinaskunnalla on tulliliitto Sveitsin kanssa, ja se on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuoli.

[6]               Albania, Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro, Serbia ja Kosovo siten kuin se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244/99 määritelty.

[7]               Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Marokko, Syyria, Tunisia, Palestiina (nimitystä ei pidä tulkita Palestiinan valtion tunnustamiseksi, eikä se vaikuta yksittäisten jäsenvaltioiden kantoihin asiasta).

[8]               EUVL L 321, 8.12.2005, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 63, 8.12.2005, s. 1.