EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32017R2107

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta

EUVL L 315, 30.11.2017, p. 1–39 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force: This act has been changed. Current consolidated version: 08/04/2024

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2017/2107/oj

30.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 315/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2107,

annettu 15 päivänä marraskuuta 2017,

Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (3) mukaisesti turvata meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen niin, että edistetään ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä pitkällä aikavälillä.

(2)

Unioni hyväksyi neuvoston päätöksellä 98/392/EY (4) Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, joka sisältää muun muassa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia periaatteita ja sääntöjä. Unioni osallistuu kansainvälisillä vesillä toteutettaviin ponnistuksiin kalakantojen säilyttämiseksi osana laajempia kansainvälisiä velvoitteitaan.

(3)

Neuvoston päätöksen 86/238/ETY (5) nojalla unioni on ollut 14 päivästä marraskuuta 1997 Atlantin tonnikalojen suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ’ICCAT-yleissopimus’, sopimuspuoli.

(4)

ICCAT-yleissopimuksessa määrätään tonnikalan ja sen lähilajien säilyttämisen ja hoidon alueellisen yhteistyön puitteista Atlantin valtamerellä ja viereisillä merillä perustamalla Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT).

(5)

ICCAT:llä on valtuudet hyväksyä pakollisia, sopimuspuolia sitovia päätöksiä (suosituksia) vastuualueeseensa kuuluvien kalastusten säilyttämisen ja hoidon osalta. Nämä suositukset on osoitettu ennen kaikkea ICCAT-yleissopimuksen sopimuspuolille, mutta ne sisältävät myös yksityisiä toimijoita (esimerkiksi alusten päälliköitä) koskevia velvoitteita. ICCAT:n suositukset tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä, ja unionin ollessa kyseessä ne on täytäntöönpantava mahdollisimman pian unionin oikeudessa.

(6)

Ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (6) säädetään, että sitä sovelletaan rajoittamatta sellaisten unionin oikeuden säännösten soveltamista, joilla täytäntöönpannaan sellaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen hyväksymiä säännöksiä, joiden sopimuspuoli unioni on.

(7)

Säilyttämistä ja täytäntöönpanoa koskevat ICCAT:n suositukset on viimeksi pantu täytäntöön neuvoston asetuksilla (EY) N:o 1936/2001 (7) ja (EY) N:o 520/2007 (8).

(8)

ICCAT:n suositus tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1627 (9). Tämä asetus ei kata tuonkaltaista monivuotista elvytyssuunnitelmaa.

(9)

Kyseisten suositusten täytäntöönpanossa unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään rannikkokalastusta ja valikoivien ja nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien pyydysten ja kalastusmenetelmien käyttöä, mukaan lukien perinteisessä ja pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävät pyydykset ja menetelmät, jotta edistetään paikallistalouksien kohtuullista elintasoa.

(10)

ICCAT:n suositukset olisi vain täytäntöönpantava unionin oikeudessa tasapuolisten toimintaedellytysten tarjoamiseksi unionin ja kolmansien maiden kalastajille ja sen varmistamiseksi, että kaikki voivat hyväksyä säännöt.

(11)

Tässä asetuksessa tarkoitetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset eivät saisi vaikuttaa ICCAT:n tulevien suositusten täytäntöönpanemiseen unionin oikeudessa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(12)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteiden tarkistamisen osalta ICCAT:n suositusten tulevien muutosten täytäntöönpanemiseksi nopeasti unionin oikeudessa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (10) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(13)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(14)

YKP:n noudattamisen varmistamiseksi on hyväksytty unionin lainsäädäntöä valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän perustamiseksi. Kyseinen järjestelmä sisältää laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän, jäljempänä ’LIS’, kalastuksen torjunnan. Erityisesti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (12) vahvistetaan unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä, jossa sovelletaan kokonaisvaltaista ja yhdennettyä toimintamallia YKP:n kaikkien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011 (13) säädetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 (14) vahvistetaan yhteisön järjestelmä LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Kyseisillä asetuksilla pannaan jo täytäntöön useita ICCAT:n suosituksiin sisältyviä määräyksiä. Tämän vuoksi ei ole tarpeen sisällyttää kyseisiä määräyksiä tähän asetukseen.

(15)

ICCAT:n suositukset yhdessä asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 vahvistettujen sovellettavien sääntöjen kanssa antavat suurille pelagisille pitkäsiima-aluksille mahdollisuuden jälleenlaivaukseen merellä unionin vesien ulkopuolella ICCAT:n alueella. Unionin olisi kuitenkin käsiteltävä tätä kysymystä kokonaisvaltaisesti ja järjestelmällisesti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa jälleenlaivausta unionin vesillä koskevan unionin kiellon ulottamiseksi kaikille vesialueille.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa otetaan käyttöön purkamisvelvoite, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 pienten ja suurten pelagisten lajien kalastukseen, teollisiin tarkoituksiin harjoitettavaan kalastukseen sekä lohen kalastukseen Itämerellä. Mainitun asetuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan purkamisvelvoite ei kuitenkaan rajoita unionin kansainvälisiä velvoitteita, kuten ICCAT:n suosituksista johtuvia velvoitteita. Samaisella säännöksellä komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla pannaan täytäntöön tällaiset kansainväliset velvoitteet unionin oikeudessa, mukaan lukien erityisesti poikkeukset purkamisvelvoitteesta. Näin ollen saaliiden poisheittäminen joissakin pienten ja suurten pelagisten lajien kalastuksissa ja teollisiin tarkoituksiin harjoitettavissa kalastuksissa sallitaan tietyissä komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/98 (15) säädetyissä tilanteissa.

(17)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1984/2003 (16) vahvistetaan miekkakalaa ja isosilmätonnikalaa koskevat tilastointiasiakirjaohjelmat ICCAT:n asianomaisten määräysten mukaisesti. Koska ICCAT on hyväksynyt tilastointiohjelmia koskevia uusia määräyksiä merellä tehtävän jälleenlaivauksen osalta, on aiheellista muuttaa asetusta (EY) N:o 1984/2003 kyseisten määräysten täytäntöönpanemiseksi unionin oikeudessa.

(18)

Useita ICCAT:n suosituksia on muutettu tai ne on kumottu viime vuosina. Näin ollen on selkeyden, yksinkertaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi aiheellista muuttaa asetuksia (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 520/2007,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) hoitamien laajasti vaeltavien kalalajien pyyntiin liittyvät hoito-, säilyttämis- ja valvontasäännökset.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan

a)

unionin kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin unionin aluksiin, jotka toimivat ICCAT-yleissopimusalueella ja, jälleenlaivausten tapauksessa, myös ICCAT-yleissopimusalueen ulkopuolella, jos ne jälleenlaivaavat mainitulla alueella pyydettyjä lajeja;

b)

kolmansien maiden aluksiin, jotka tarkastetaan jäsenvaltioiden satamissa ja joilla kuljetetaan ICCAT-lajeja tai kyseisistä lajeista peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa;

c)

kolmansien maiden kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin kolmansien maiden aluksiin, jotka toimivat unionin vesillä.

3 artikla

Suhde unionin muihin säädöksiin

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta niiden säännösten soveltamista, jotka vahvistetaan ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (17) ja asetuksessa (EU) 2016/1627.

Tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan asetuksissa (EY) N:o 1005/2008 ja (EY) N:o 1224/2009 säädettyjen toimenpiteiden lisäksi.

4 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’ICCAT-lajeilla’ liitteessä I lueteltuja lajeja;

2)

’trooppisella tonnikalalla’ isosilmätonnikalaa, keltaevätonnikalaa ja boniittia;

3)

’kalastusaluksella’ aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten tai tonnikalarysällä;

4)

’pyyntialuksella’ kalastusalusta, jota käytetään meren elollisten luonnonvarojen pyyntitarkoituksessa;

5)

’unionin kalastusaluksella’ jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta;

6)

’kalastusluvalla’ unionin kalastusalukselle myönnettyä lupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta;

7)

’erityiskalastusluvalla’ unionin kalastusalukselle myönnettyä lupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa tietyin pyydyksin määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta;

8)

’jälleenlaivauksella’ kaikkien tai joidenkin aluksella olevien kalastustuotteiden purkamista toiseen alukseen;

9)

’virkistyskalastuksella’ ei-kaupallista kalastustoimintaa, jossa meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään virkistys-, matkailu- tai urheilutarkoituksiin;

10)

’tehtävän I tiedoilla’ ICCAT:n teoksessa ”Field manual for statistics and sampling Atlantic tunas and tuna-like fish” tehtäväksi I määrittelemiä tietoja;

11)

’tehtävän II tiedoilla’ ICCAT:n teoksessa ”Field manual for statistics and sampling Atlantic tunas and tuna-like fish” tehtäväksi II määrittelemiä tietoja;

12)

’sopimuspuolilla’ ICCAT-yleissopimuksen sopimuspuolia ja yhteistyötä tekeviä muita kuin sopimuspuolia, yhteisöjä tai kalastusyhteisöjä;

13)

’ICCAT-yleissopimusalueella’ Atlantin valtameren ja lähimerien kaikkia vesiä;

14)

’kestävää kalastusta koskevalla kumppanuussopimuksella’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 37 alakohdassa määriteltyä kansainvälistä sopimusta;

15)

’aluksen pituudella’ keulan etummaisesta kohdasta perän takimmaiseen kohtaan suorana linjana mitattua etäisyyttä;

16)

’suurella pelagisella pitkäsiima-aluksella’ suurimmalta pituudeltaan yli 24 metrin pituista pelagista pitkäsiima-alusta;

17)

’suurella kalastusaluksella’ suurimmalta pituudeltaan yli 20 metrin pituista kalastusalusta;

18)

’suurella pyyntialuksella’ suurimmalta pituudeltaan yli 20 metrin pituista pyyntialusta;

19)

’suurista kalastusaluksista laaditulla ICCAT:n rekisterillä’ ICCAT:n sihteeristön ylläpitämää luetteloa suurista kalastusaluksista, joilla on lupa kalastaa kohdennetusti ICCAT-lajeja ICCAT-yleissopimusalueella;

20)

’tukialuksella’ muuta kuin aluksella olevaa apuvenettä, jolla ei ole toimintakuntoisia pyydyksiä ja joka helpottaa kalastustoimintaa, avustaa siinä tai valmistelee sitä, muun muassa olemalla pyyntialuksen tukena;

21)

’rahtialuksella’ tukialusta, joka harjoittaa jälleenlaivausta ja vastaanottaa ICCAT-lajeja suurelta pelagiselta pitkäsiima-alukselta;

22)

’rahtialuksista laaditulla ICCAT:n rekisterillä’ ICCAT:n sihteeristön ylläpitämää luetteloa aluksista, joilla on lupa vastaanottaa jälleenlaivauksia merellä suurilta pelagisilta pitkäsiima-aluksilta ICCAT-yleissopimusalueella;

23)

’trooppisia tonnikaloja luvan nojalla pyytävistä aluksista laaditulla ICCAT:n rekisterillä’ ICCAT:n sihteeristön ylläpitämää luetteloa suurista kalastusaluksista, joilla on lupa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa aluksesta trooppisia tonnikaloja ICCAT-yleissopimusalueella;

24)

’kalojen yhteenkokoamiseen käytettävällä välineellä’ tai ’FAD-välineellä’, merenpinnalla kelluvaa välinettä, jolla pyritään houkuttelemaan kaloja;

25)

’LIS-kalastuksella’ asetuksen (EY) N:o 1005/2008 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä kalastustoimintaa;

26)

’ICCAT:n LIS-luettelolla’ luetteloa aluksista, joiden ICCAT katsoo harjoittavan LIS-kalastusta;

27)

’pitkälläsiimalla’ pyydystä, jossa on vaihtelevan pituinen selkäsiima ja lukuisia koukkuja, jotka on kiinnitetty selkäsiimaan tapseilla (perukkeilla), joiden välit vaihtelevat kohdelajin mukaan;

28)

’kurenuotalla’ mitä tahansa saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen;

29)

’koukulla’ taivutettua, teroitettua teräslangan palaa.

II OSASTO

TIETTYJÄ LAJEJA KOSKEVAT HOITO-, SÄILYTTÄMIS- JA VALVONTATOIMENPITEET

I LUKU

Trooppiset tonnikalat

5 artikla

Isosilmätonnikalan kohdennettua kalastusta harjoittavien unionin suurten pyyntialusten lukumäärää koskevat rajoitukset

ICCAT-yleissopimusalueella isosilmätonnikalaa kohdennetusti kalastavien unionin suurten pyyntialusten lukumäärä ja kokonaisbruttovetoisuus (GT) määritellään

a)

ICCAT-yleissopimusalueella vuosina 1991–1992 isosilmätonnikalaa kohdennetusti kalastaneiden unionin pyyntialusten keskimääräisenä lukumääränä ja bruttovetoisuutena (GT); ja

b)

isosilmätonnikalaa vuonna 2005 kohdennetusti kalastaneiden unionin pyyntialusten lukumäärää koskevan rajoituksen perusteella, sellaisena kuin lukumäärä on ilmoitettu ICCAT:lle 30 päivänä kesäkuuta 2005.

6 artikla

Suurten trooppista tonnikalaa kalastavien pyyntialusten ja tukialusten erityisluvat

1.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (18) vahvistettavien säännösten mukaisesti luvat lippunsa alla purjehtiville suurille pyyntialuksille kalastaa trooppisia tonnikaloja ICCAT-yleissopimusalueella.

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä luvat lippunsa alla purjehtiville tukialuksille, joita käytetään 1 kohdassa tarkoitettujen alusten tukena.

7 artikla

Trooppisia tonnikaloja luvan nojalla pyytävistä aluksista laadittu ICCAT:n rekisteri

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluessa kaikista tapahtumista, jotka edellyttävät lisäystä trooppisia tonnikaloja luvan nojalla pyytävistä aluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, rekisteristä poistoa tai rekisterin muutosta. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ja viimeistään 45 päivän kuluessa tällaisesta tapahtumapäivästä ICCAT:n sihteeristöön.

2.   Suuret kalastusalukset, joita ei ole merkitty trooppisia tonnikaloja luvan nojalla pyytävistä aluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta ICCAT-yleissopimusalueelta peräisin olevia trooppisia tonnikaloja. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tällaisissa tapauksissa.

8 artikla

Luettelo aluksista, jotka tiettynä vuonna pyytävät trooppisia tonnikaloja

Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta toimitettava komissiolle luettelo lippunsa alla purjehtivista luvan saaneista aluksista, jotka ovat pyytäneet trooppisia tonnikaloja ICCAT-yleissopimusalueella edellisenä kalenterivuotena. Komissio ilmoittaa viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta ICCAT:lle jäsenvaltioilta saadut luettelot.

9 artikla

Kalojen yhteenkokoamiseen käytettäviä välineitä koskevat hoitosuunnitelmat

1.   Kalojen yhteenkokoamiseen käytettävien välineiden, jäljempänä ’FAD-välineet’, avulla trooppisia tonnikaloja kalastavien kurenuotta-alusten ja vapapyydyksiä käyttävien alusten osalta jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä joulukuuta toimitettava komissiolle hoitosuunnitelmat, jotka koskevat tällaisten FAD-välineiden käyttöä niiden lipun alla purjehtivilla aluksilla. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään seuraavan vuoden 31 päivänä tammikuuta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen hoitosuunnitelmien tavoitteena on

a)

parantaa tietämystä FAD-välineiden ominaisuuksista, poijujen ominaisuuksista, FAD-välineiden avulla kalastamisesta, mukaan lukien pyyntiponnistus, sekä vaikutuksista, joita kohdistuu kohdelajeihin ja muihin lajeihin;

b)

hallinnoida FAD-välineiden ja lähettimien käyttöä, poistamista ja mahdollista katoamista tehokkaasti;

c)

vähentää ja rajoittaa FAD-välineiden ja tällaisten välineiden avulla kalastamisen vaikutuksia ekosysteemiin, muun muassa kohdistamalla tarpeen mukaan toimia kalastuskuolevuuden eri osatekijöihin (esimerkiksi käyttöönotettujen FAD-välineiden lukumäärä, myös kurenuotta-alusten tällaisten välineiden avulla tekemien vetokertojen määrä, kalastuskapasiteetti, tukialusten määrä).

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen hoitosuunnitelmien on sisällettävä liitteessä II esitetyt tiedot.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin niiden lipun alla purjehtiva, FAD-välineiden avulla trooppisia tonnikaloja kalastava kurenuotta-alus käyttää kullakin hetkellä enintään 500:aa aktiivista mittauspoijua.

10 artikla

FAD-välineitä koskevat vaatimukset

1.   FAD-välineiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

FAD-välineen pintarakenne joko ei saa olla minkään materiaalin peitossa tai saa olla ainoastaan sellaisen materiaalin peitossa, joka aiheuttaa vain pienen riskin muiden kuin kohdelajien jäämisestä kiinni; ja

b)

pinnan alapuolisten osien on oltava yksinomaan materiaalista, johon muut kuin kohdelajit eivät jää kiinni.

2.   FAD-välineitä suunniteltaessa etusijalle on mahdollisuuksien mukaan asetettava biohajoavat materiaalit niin, että tavoitteena on muiden kuin biohajoavien FAD-välineiden poistaminen vähitellen käytöstä vuoteen 2018 mennessä.

3.   Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissa toimista, joita on toteutettu tämän artiklan 1 ja 2 kohdan noudattamisen varmistamiseksi. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön.

11 artikla

Tiedot, jotka alukset toimittavat FAD-välineistä

1.   Unionin kurenuottia ja vapapyydyksiä käyttävien pyyntialusten ja unionin tukialusten on kerättävä ja ilmoitettava kustakin FAD-välineen käyttöönotosta seuraavat tiedot:

a)

FAD-välineen sijainti;

b)

FAD-välineen käyttöönoton päivämäärä;

c)

FAD-välineen tyyppi (ankkuroitu FAD-väline, kelluva keinotekoinen FAD-väline);

d)

FAD-välineen tunniste (eli FAD-välineessä oleva merkintä tai lähettimen tunniste, poijun tyyppi – esimerkiksi pelkkä poiju taikka poiju, jossa on mukana kaikuluotain) tai muut mahdolliset tiedot, joiden avulla välineen omistaja voidaan tunnistaa;

e)

FAD-välineen suunnitteluominaisuudet (kelluvan osan ja pinnanalaisen osan mitat ja materiaali sekä kiinnijäämiseen johtavat pinnanalaisen osan ominaisuudet).

2.   Unionin kurenuottia ja vapapyydyksiä käyttävien pyyntialusten ja unionin tukialusten on kerättävä ja ilmoitettava kustakin FAD-välineen luona käynnistä, riippumatta siitä, johtaako se vetokertaan, seuraavat tiedot:

a)

käynnin luonne (kokeminen, poistaminen, elektronisia laitteita koskevat toimet);

b)

FAD-välineen sijainti;

c)

käynnin päivämäärä;

d)

FAD-välineen tyyppi (ankkuroitu FAD-väline, kelluva luonnollinen FAD-väline, kelluva keinotekoinen FAD-väline);

e)

FAD-välineen tunniste (eli FAD-välineessä oleva merkintä tai lähettimen tunniste) tai muut mahdolliset tiedot, joiden avulla välineen omistaja voidaan tunnistaa;

f)

jos käyntiä seuraa vetokerta, vetokerran tuloksena saatu saalis ja sivusaalis, niin aluksella pidetty kuin elävänä tai kuolleena pois heitetty, tai jos käyntiä ei seuraa vetokerta, tällaisen päätöksen syyt (esimerkiksi kalaa ei ole tarpeeksi tai kala on liian pientä).

3.   Unionin kurenuottia ja vapapyydyksiä käyttävien pyyntialusten ja unionin tukialusten on kerättävä ja ilmoitettava kustakin FAD-välineen katoamisesta seuraavat tiedot:

a)

viimeinen kirjattu sijainti;

b)

viimeisen kirjatun sijainnin päivämäärä;

c)

FAD-välineen tunniste (eli FAD-välineessä oleva merkintä tai lähettimen tunniste) tai muut mahdolliset tiedot, joiden avulla välineen omistaja voidaan tunnistaa.

4.   Unionin kalastusalusten on pidettävä käyttöönotetuista FAD-välineistä luetteloa, joka saatetaan ajan tasalle neljännesvuosittain ja jonka on sisällettävä ainakin liitteessä III esitetyt tiedot.

12 artikla

Tiedot, jotka jäsenvaltiot toimittavat FAD-välineistä

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosittain komissiolle 15 päivää ennen ICCAT:n kunkin vuoden osalta asettamaa määräpäivää seuraavat tiedot, jotta ne asetetaan ICCAT:n sihteeristön saataville:

a)

neljännesvuosittain tosiasiallisesti käyttöönotettujen FAD-välineiden lukumäärä tyyppikohtaisesti ja mainiten, onko välineen yhteydessä käytetty lähetintä/poijua tai kaikuluotainta;

b)

neljännesvuosittain tosiasiallisesti käyttöönotettujen lähettimien/poijujen lukumäärä ja tyyppi (esimerkiksi radio, kaikuluotaimen kera);

c)

kunkin aluksen seuraamien aktiivisten lähettimien/poijujen keskimääräinen lukumäärä neljännesvuosittain;

d)

kadonneiden aktiivisten FAD-välineiden keskimääräinen lukumäärä neljännesvuosittain;

e)

kunkin tukialuksen merellä viettämien päivien lukumäärä jaoteltuna ruudukkoa (1°), kuukautta ja lippujäsenvaltiota kohti.

13 artikla

Päiväkirjat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

paperille laaditut ja sähköiset kalastuspäiväkirjat sekä, tapauksen mukaan, FAD-välineistä laaditut päiväkirjat kerätään pikaisesti ja asetetaan unionin tutkijoiden saataville;

b)

50 artiklan mukaisesti komissiolle toimitetut tehtävän II tiedot sisältävät tapauksen mukaan kalastuspäiväkirjasta tai FAD-välineistä laaditusta päiväkirjasta kootut tiedot.

14 artikla

Nuorten yksilöiden suojelemiseen liittyvä ajallinen ja alueellinen pyyntikielto

1.   Kielletään trooppisten tonnikalojen kohdennettu kalastus ja tällaisen kalastuksen tukitoimet, jos kalastetaan välineiden avulla, jotka voivat vaikuttaa kalaparvien kokoontumiseen yhteen, mukaan lukien FAD-välineet,

a)

kunkin vuoden 1 päivästä tammikuuta 28 päivään helmikuuta; ja

b)

seuraavasti rajatulla alueella:

pohjoinen raja – leveyspiiri 5° pohjoista leveyttä,

eteläinen raja – leveyspiiri 4° eteläistä leveyttä,

läntinen raja – pituuspiiri 20° läntistä pituutta,

itäinen raja – Afrikan rannikko.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kielto sisältää seuraavat:

a)

kaikkien kelluvien esineiden laskeminen riippumatta siitä, onko niissä poijuja vai ei;

b)

kalastaminen keinotekoisten esineiden ympärillä, alla tai niiden avulla, mukaan lukien alukset;

c)

kalastaminen luonnollisten esineiden ympärillä, alla tai niiden avulla;

d)

kelluvien esineiden hinaaminen alueen sisäpuolelta alueen ulkopuolelle.

3.   Kunkin jäsenvaltion, jonka alukset kalastavat ajallisen ja alueellisen pyyntikiellon maantieteellisellä alueella, on

a)

toteutettava aiheelliset toimet sen varmistamiseksi, että kaikilla sen lipun alla purjehtivilla aluksilla, myös tukialuksilla, on tarkkailija, kun ne harjoittavat kalastustoimintaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ajallisen ja alueellisen pyyntikiellon aikana. Tarkkailijaohjelman on oltava tämän asetuksen liitteen IV mukainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 73 artiklan soveltamista;

b)

toimitettava a alakohdassa tarkoitettujen tarkkailijoiden keräämät tiedot viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta komissiolle, joka toimittaa ne ICCAT:lle viimeistään 31 päivänä heinäkuuta;

c)

toteutettava aiheelliset toimet sellaisten lippunsa alla purjehtivien kalastusalusten osalta, jotka eivät noudata 1 kohdassa tarkoitettua ajallista ja alueellista pyyntikieltoa;

d)

raportoitava komissiolle 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissaan siitä, miten ajallista ja alueellista pyyntikieltoa on noudatettu.

15 artikla

Trooppisten tonnikalojen kalastus tietyillä Portugalin vesillä

On kiellettyä pitää aluksella mitään määrää trooppisia tonnikaloja, jotka on pyydetty kurenuotilla Portugalin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ICES-suuralueella X pohjoiseen pisteestä 36° 30′ N tai CECAF-alueilla pohjoiseen pisteestä 31° N ja itään pisteestä 17° 30′ W, taikka kalastaa kyseisiä lajeja kohdennetusti mainituilla pyydyksillä kyseisillä alueilla. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tällaisissa tapauksissa.

16 artikla

LIS-kalastuksen havaitseminen

Jos ICCAT:n pääsihteeri ilmoittaa komissiolle, että unionin kalastusalukset ovat mahdollisesti rikkoneet 7 artiklan 2 kohtaa ja 14 artiklan 1 ja 2 kohtaa, komissio ilmoittaa asiasta viipymättä asianomaiselle lippujäsenvaltiolle. Kyseisen jäsenvaltion on tutkittava tilanne välittömästi ja, jos alus kalastaa sellaisten esineiden avulla, jotka voivat vaikuttaa kalaparvien kokoontumiseen yhteen, mukaan lukien FAD-välineet, sen on pyydettävä alusta lopettamaan kalastus ja tarvittaessa poistumaan alueelta viipymättä. Asianomaisen lippujäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle tekemänsä tutkinnan tuloksista ja vastaavista toteutetuista toimenpiteistä. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen rannikkovaltiolle ja ICCAT:n pääsihteerille.

II LUKU

Pohjois-Atlantin valkotonnikala

17 artikla

Alusten lukumäärän rajoittaminen

Pohjois-Atlantin valkotonnikalaa ICCAT-yleissopimusalueella kohdennetusti kalastavien unionin pyyntialusten enimmäismäärä määritellään Pohjois-Atlantin valkotonnikalaa kohdelajina vuosina 1993–1995 kalastaneiden unionin pyyntialusten keskimääräiseksi lukumääräksi.

III LUKU

Miekkakala

1 jakso

Atlantin miekkakala

18 artikla

Pohjois-Atlantin miekkakalan hoitosuunnitelmat

Jäsenvaltioiden, joille on myönnetty kiintiö ja joiden alukset kalastavat Pohjois-Atlantin miekkakalaa, on toimitettava hoitosuunnitelmansa komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä elokuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä syyskuuta.

19 artikla

Pohjois-Atlantin miekkakalan vähimmäiskoko

1.   On kiellettyä kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella tai jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, asettaa näytille tai saattaa myyntiin, myydä tai pitää kaupan miekkakalaa, jonka elopaino on alle 25 kilogrammaa tai, vaihtoehtoisesti, jonka pituus alaleuan kärjestä pyrstön loveen on alle 125 senttimetriä. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tällaisissa tapauksissa.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sellaisen miekkakalan tahattomista saaliista, jonka elopaino on alle 25 kilogrammaa tai jonka pituus alaleuan kärjestä pyrstön loveen on alle 125 senttimetriä, voidaan pitää aluksella, jälleenlaivata, siirtää, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, asettaa näytille taikka saattaa myyntiin enintään 15 prosenttia.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu 15 prosentin sallittu poikkeama lasketaan miekkakalojen lukumääränä aluksen koko miekkakalasaaliista kutakin purkamista kohti.

2 jakso

Välimeren miekkakala

20 artikla

Alukset, joilla on lupa kalastaa Välimeren miekkakalaa kohdennetusti

1.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä luvat Välimeren miekkakalan kohdennettuun kalastukseen ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (19) vahvistettavien säännösten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 8 päivänä tammikuuta toimitettava komissiolle ICCAT:n laatimissa tietojen toimittamista koskevissa ohjeissa olevan mallin mukaisesti

a)

luettelo kaikista lippunsa alla purjehtivista pyyntialuksista, joilla on lupa kalastaa kohdennetusti Välimeren miekkakalaa;

b)

luettelo kaikista aluksista, joilla on niiden myöntämä lupa kalastaa kohdennetusti Välimeren miekkakalaa virkistyskalastuksen yhteydessä.

3.   Komissio toimittaa 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä tammikuuta.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluessa kaikista lisäyksistä, poistoista ja muutoksista, jotka tehdään 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin alusten luetteloihin. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ja viimeistään 45 päivän kuluessa kyseisiin luetteloihin tehdyn lisäyksen, poiston ja muutoksen päivämäärästä ICCAT:n sihteeristöön.

21 artikla

Sivusaalis

Unionin pyyntialukset, joita ei ole merkitty 20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun luetteloon, eivät saa pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa aluksesta miekkakalaa yli viittä prosenttia aluksella olevasta kokonaissaaliista painona ja/tai kappalemääränä ilmaistuna.

22 artikla

Erityiskalastuslupa

1.   Unionin pyyntialuksilla, jotka on sisällytetty 20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun luetteloon ja jotka käyttävät harppuunoita tai pitkääsiimaa, on oltava erityiskalastuslupa.

2.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta toimitettava komissiolle sähköisesti luettelo 1 kohdassa tarkoitetuista ja edellisen vuoden aikana myönnetyistä luvista. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta.

23 artikla

Kalastuskieltokaudet

1.   Välimeren miekkakalaa ei saa pyytää (kohdelajina eikä sivusaaliina), pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta kunkin vuoden 1 päivän ja 31 päivän maaliskuuta ja 1 päivän lokakuuta ja 30 päivän marraskuuta välisillä ajanjaksoilla.

2.   Jäsenvaltioiden on seurattava kalastuskiellon tehokkuutta ja toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä elokuuta kaikki merkitykselliset tiedot tarkoituksenmukaisista tarkastuksista ja valvonnoista, jotka on tehty 1 kohdan noudattamisen varmistamiseksi. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kaksi kuukautta ennen ICCAT:n vuosikokousta.

24 artikla

Välimeren miekkakalan vähimmäiskoko

1.   Ainoastaan kokonaisia miekkakaloja, joista ei ole poistettu mitään ulkoisia osia, sekä ilman kiduksia olevia ja suolistettuja yksilöitä saa pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta ja kuljettaa.

2.   On kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, asettaa näytille tai saattaa myyntiin Välimeren miekkakalaa, jonka pituus alaleuan kärjestä pyrstön loveen on alle 90 senttimetriä tai, vaihtoehtoisesti, jonka elopaino alle kymmenen kilogrammaa tai jonka paino kidukset poistettuina ja suolistettuna on alle yhdeksän kilogrammaa tai jonka paino täysin perattuna (kidukset poistettuina, suolistettuna, evät poistettuina, osa päästä poistettuna) on alle seitsemän ja puoli kilogrammaa.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, tahattomasti saaliksi saatua Välimeren miekkakalaa, jonka koko alittaa kyseisessä kohdassa vahvistetun vähimmäiskoon, voi pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, asettaa näytille tai saattaa myyntiin, jos miekkakalaa ei ole yli viittä prosenttia aluksella olevasta Välimeren miekkakalan kokonaissaaliista painona tai kappalemääränä ilmaistuna aluksesta purkamista kohti.

25 artikla

Pyydysten tekniset eritelmät Välimeren miekkakalan kohdennettuun kalastukseen luvan saaneita aluksia varten

1.   Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (20) 12 artiklassa säädetään, Välimeren miekkakalaa kohdennetusti kalastavalta alukselta voidaan laskea tai tällaisella aluksella säilyttää enintään 2 800 koukkua.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun enimmäismäärän lisäksi aluksella voi olla kahta päivää pidempiä kalastusmatkoja varten toinen sarja käyttövalmiita koukkuja edellyttäen, että sarja on asianmukaisesti sidottuna ja varastoituna alemmille kansille niin, ettei se ole heti käytettävissä.

3.   Koukun koko ei saa olla alle seitsemän senttimetriä.

4.   Pelagisten pitkiensiimojen pituus ei saa olla yli 30 meripeninkulmaa (55,56 kilometriä).

26 artikla

Välimeren miekkakalaa koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta lippunsa alla purjehtivista pyyntialuksista, joilla oli lupa harjoittaa Välimeren miekkakalan kohdennettua pelagista pitkäsiimakalastusta tai harppuunakalastusta edellisenä vuonna, seuraavat tiedot:

a)

pyyntialusta koskevat tiedot:

i)

aluksen nimi (jos aluksella ei ole nimeä, on annettava rekisterinumero ilman maan nimikirjaimia);

ii)

komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/218 (21) liitteessä I määritetty unionin kalastuslaivastorekisterin numero (CFR-numero);

iii)

ICCAT-rekisterinumero;

b)

kalastustoimintaa koskevat tiedot, jotka perustuvat otokseen tai koko laivastoon:

i)

aluksen kalastuskausi/-kaudet ja aluksen kalastuspäivien vuotuinen kokonaismäärä kohdelajeittain ja alueittain;

ii)

ICCAT:n tilastoruutuina ilmoitetut maantieteelliset alueet, joilla alus on harjoittanut kalastustoimintaa, kohdelajeittain ja alueittain;

iii)

aluksen tyyppi kohdelajeittain ja alueittain;

iv)

aluksen käyttämien koukkujen määrä kohdelajeittain ja alueittain;

v)

aluksen käyttämien pitkäsiimayksiköiden määrä kohdelajeittain ja alueittain;

vi)

aluksen käyttämien kaikkien pitkäsiimayksiköiden kokonaispituus kohdelajeittain ja alueittain;

c)

saalista koskevat tiedot mahdollisimman tarkasti ajallisesti ja alueellisesti:

i)

saaliiden koko ja mahdollisuuksien mukaan ikäjakaumat;

ii)

saaliit ja saaliiden koostumukset aluskohtaisesti;

iii)

pyyntiponnistus (kalastuspäivien aluskohtainen keskimääräinen lukumäärä, koukkujen aluskohtainen keskimääräinen lukumäärä, pitkäsiimayksiköiden aluskohtainen keskimääräinen lukumäärä, pitkiensiimojen aluskohtainen keskimääräinen kokonaispituus).

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä ICCAT:n vahvistamassa muodossa.

3.   Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta.

IV LUKU

Atlantin sini- ja valkomarliini

27 artikla

Elävänä pyydetyn sini- ja valkomarliinin vapauttaminen

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden, jotka lähestyvät kiintiönsä rajaa, on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset päästävät takaisin mereen kaikki sinimarliinit (Makaira nigricans) ja valkomarliinit (Tetrapturus albidus), jotka ovat alukselle nostamisen hetkellä elossa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että sini- ja valkomarliinit päästetään takaisin mereen tavalla, jolla maksimoidaan niiden selviytymismahdollisuudet.

28 artikla

Sini- ja valkomarliinin purkaminen aluksesta, jos kalastusmahdollisuudet on käytetty loppuun

Jos jäsenvaltio on käyttänyt kiintiönsä loppuun, sen on varmistettava, että sini- ja valkomarliinien, jotka olivat kuolleita, kun ne tuotiin aluksen viereen, purettuja saaliita ei myydä eikä pidetä kaupan. Tällaisia aluksesta purkamisia ei vähennetä kyseisen jäsenvaltion saalisrajoituksista ICCAT:n suosituksen 2015-05 1 kohdan mukaisesti edellyttäen, että tällainen kielto on selitetty selvästi tämän asetuksen 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissa.

29 artikla

Sini- ja valkomarliinin virkistyskalastus

1.   Jäsenvaltioiden, joiden alukset harjoittavat sini- ja valkomarliinin virkistyskalastusta, on säilytettävä sini- ja valkomarliinin kilpailukalastuksen aluksesta purkamisissa tieteellisen tarkkailijajärjestelmän kattavuus viidessä prosentissa.

2.   Sinimarliinin virkistyskalastuksessa sovellettava säilyttämisen vähimmäiskoko on 251 senttimetriä alaleuan kärjestä pyrstön loveen.

3.   Valkomarliinin virkistyskalastuksessa sovellettava säilyttämisen vähimmäiskoko on 168 senttimetriä alaleuan kärjestä pyrstön loveen.

4.   On kiellettyä myydä tai saattaa myyntiin virkistyskalastuksessa saaliiksi saadun sini- tai valkomarliinin osia tai kokonaisia ruhoja.

V LUKU

Hait

30 artikla

Yleiset säännökset

1.   Kalastuksissa, joissa hait eivät ole kohdelajina, tahattomasti saaliiksi saadut elävät hait, joita ei käytetä ruoaksi tai toimeentuloon, on päästettävä takaisin mereen.

2.   Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan harjoitettava ICCAT-yleissopimusalueella pyydettyjen hailajien tutkimusta, jotta voidaan parantaa pyydysten valikoivuutta, havaita mahdollisia haiden kasvualueita ja tapauksen mukaan harkita ajallista ja alueellista pyyntikieltoa ja muita toimenpiteitä. Tällaisen tutkimuksen on tuotettava tietoa keskeisistä biologisista ja ekologisista muuttujista, elinkaaresta ja käyttäytymispiirteistä sekä mahdollisista kutu-, poikas- ja kasvualueista.

31 artikla

Sillihait (Lamna nasus)

1.   On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen sillihaiden osia tai kokonaisia ruhoja.

2.   Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin mereen vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut sillihait, kun ne tuodaan aluksen viereen.

32 artikla

Isosilmäkettuhait (Alopias superciliosus)

1.   On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen isosilmäkettuhaiden osia tai kokonaisia ruhoja.

2.   Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin mereen vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut isosilmäkettuhait, kun ne tuodaan aluksen viereen.

33 artikla

Makrillihait (Isurus oxyrinchus)

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä kalastuskuolevuuden vähentämiseksi makrillihain kohdennetussa kalastuksessa ja ilmoitettava komissiolle edistymisestä 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissa.

34 artikla

Valkopilkkahait (Carcharhinus longimanus)

1.   On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen valkopilkkahaiden osia tai kokonaisia ruhoja.

2.   Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut valkopilkkahait, kun ne tuodaan aluksen viereen.

35 artikla

Vasarahait

1.   On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen Sphyrnidae-heimoon kuuluvien vasarahaiden (nuijahaita (Sphyrna tiburo) lukuun ottamatta) osia tai kokonaisia ruhoja.

2.   Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin mereen vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut vasarahait, kun ne tuodaan aluksen viereen.

36 artikla

Haukkahait (Carcharhinus falciformis)

1.   On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen haukkahaiden osia tai kokonaisia ruhoja.

2.   Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin mereen vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut haukkahait viimeistään ennen kuin saalis laitetaan kalansäilytysruumaan, ottaen asianmukaisesti huomioon miehistön jäsenten turvallisuus.

3.   ICCAT:n alaisuuteen kuuluvaa kalastusta harjoittavien unionin kurenuotta-alusten on toteutettava lisätoimenpiteitä nostaakseen tahattomasti saaliiksi saatujen haukkahaiden eloonjäämisastetta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle edistymisestä 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissa.

37 artikla

Tieteellisten tarkkailijoiden ja muiden valtuutettujen henkilöiden tekemä näytteenotto hailajeista

1.   Poiketen siitä, että on kiellettyä pitää aluksella sillihaita, isosilmäkettuhaita, valkopilkkahaita, (Sphyrnidae-heimoon kuuluvia) vasarahaita, lukuun ottamatta nuijahaita (Sphyrna tiburo), ja haukkahaita, kuten 31, 32, 34, 35 ja 36 artiklassa säädetään, sallitaan se, että tieteelliset tarkkailijat tai henkilöt, jotka sopimuspuoli on valtuuttanut keräämään biologisia näytteitä, keräävät biologisia näytteitä kaupallisten kalastustoimien aikana seuraavin edellytyksin:

a)

biologiset näytteet kerätään ainoastaan eläimistä, jotka ovat kuolleita alukselle nostettaessa;

b)

biologiset näytteet otetaan osana tutkimushanketta, josta on ilmoitettu ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle ja jonka laatimisessa on otettu huomioon kyseisen komitean suosittamat tutkimustyön painopisteet. Tutkimushankkeeseen olisi liitettävä yksityiskohtainen asiakirja, jossa kuvataan hankkeen tavoite, käytettävät menetelmät, kerättävien näytteiden lukumäärä ja tyyppi sekä näytteenoton aika ja alue;

c)

biologiset näytteet pidetään aluksella purkamis- tai jälleenlaivaussatamaan saakka; ja

d)

lippujäsenvaltion tai, jos kyseessä ovat rahdatut alukset, rahtaajana toimivan sopimuspuolen ja lippujäsenvaltion myöntämän luvan on oltava kaikkien tämän artiklan mukaisesti kerättyjen näytteiden mukana lopulliseen purkamissatamaan saakka. Tällaisia näytteitä ja muita hainäytteiden osia ei saa pitää kaupan eikä myydä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut biologiset näytteet voivat sisältää erityisesti selkänikamia, kudosta, lisääntymiselimiä, mahoja, nahkanäytteitä, spiraalisuolia, leukaperiä, kokonaisia kaloja tai luurankoja taksonomisiin tutkimuksiin ja eläimistökokoelmiin.

3.   Näytteenottokausi voidaan aloittaa vasta, kun asianomainen jäsenvaltio on myöntänyt siihen luvan.

VI LUKU

Merilinnut

38 artikla

Merilintuja koskevat lievennystoimenpiteet leveyspiirien 20° eteläistä leveyttä ja 25° eteläistä leveyttä välillä

1.   Kaikkien alusten, jotka kalastavat leveyspiirien 20° eteläistä leveyttä ja 25° eteläistä leveyttä välillä, on pidettävä aluksella ja käytettävä lintujenkarkotussiimoja (tori-siimoja) ja tori-mastoja, jotka täyttävät liitteessä V vahvistetut vaatimukset ja täydentävät ohjeet.

2.   Tori-siimat on asetettava paikoilleen aina ennen pitkiensiimojen veteen laskemista.

3.   Jos lintuja on runsaasti tai jos ne ovat hyvin aktiivisia, on käytettävä toista tori-mastoa ja tori-siimaa, jos se on käytännössä mahdollista.

4.   Kaikilla aluksilla on oltava tori-siimoille varasiimat, joiden on oltava aina käyttövalmiina.

5.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta miekkakalaa kohdennetusti kalastaviin pitkäsiima-aluksiin, jotka käyttävät monofilamentista valmistettua pitkäsiimapyydystä, edellyttäen että seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

a)

pitkätsiimat lasketaan yöllä, joka määritellään nauttisen ilta-/aamuhämärän väliseksi ajaksi, sellaisena kuin nauttinen ilta-/aamuhämärä on ilmoitettu Nautical Almanac -kalenterissa kulloisenkin kalastuspaikan maantieteelliselle sijainnille; ja

b)

käytetään vähintään 60-grammaista leikaripainoa, joka on sijoitettu korkeintaan kolmen metrin päähän koukusta, jotta uppoamissyvyys olisi optimaalinen.

Lippujäsenvaltioiden, joiden aluksiin sovelletaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle niistä tieteellisistä havainnoistaan, jotka saadaan kyseisten alusten tarkkailijaohjelmasta.

39 artikla

Merilintuja koskevat lievennystoimenpiteet leveyspiirin 25° eteläistä leveyttä eteläpuolella

Pitkäsiima-alusten on käytettävä vähintään kahta seuraavista lievennystoimenpiteistä liitteessä V vahvistettujen vaatimusten ja täydentävien ohjeiden mukaisesti:

a)

yölaskut mahdollisimman vähäisellä kannen valaistuksella;

b)

lintujenkarkotussiimat (tori-siimat);

c)

painojen asettaminen siimoihin.

40 artikla

Merilintuja koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.   Pitkäsiima-alusten on kerättävä ja toimitettava lippujäsenvaltiolleen tiedot merilintujen kanssa kosketuksiin joutumisesta, mukaan lukien tahattomat saaliit. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristöön.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 38 ja 39 artiklassa vahvistettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja edistyksestä merilintujen tahattoman pyynnin vähentämistä koskevan unionin toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa.

VII LUKU

Merikilpikonnat

41 artikla

Merikilpikonnia koskevat yleiset säännökset

1.   Kurenuotta-alusten on vältettävä saartamasta merikilpikonnia, ja niiden on päästettävä saarroksiin joutuneet tai kiinni jääneet merikilpikonnat, mukaan lukien FAD-välineisiin takertuneet, takaisin mereen. Niiden on ilmoitettava lippujäsenvaltiolleen kurenuotta-alusten tai FAD-välineiden joutumisesta kosketuksiin merikilpikonnien kanssa.

2.   Pelagisten pitkäsiima-alusten on kuljetettava mukanaan ja käytettävä turvalliseen käsittelyyn, pyydyksistä irrottamiseen ja mereen takaisin päästämiseen tarkoitettuja välineitä, joiden avulla merikilpikonnat voidaan päästää takaisin mereen niin, että maksimoidaan niiden selviytymismahdollisuudet.

3.   Kalastajien on pelagisilla pitkäsiima-aluksilla käytettävä 2 kohdassa tarkoitettuja välineitä liitteen VI mukaisesti maksimoidakseen merikilpikonnien selviytymismahdollisuudet.

4.   Jäsenvaltioiden on koulutettava kalastajia pelagisilla pitkäsiima-aluksilla turvallisen käsittelyn ja mereen takaisin päästämisen tekniikoissa.

42 artikla

Merikilpikonnia koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on kerättävä ja toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta pyydystyypeittäin tiedot niiden alusten joutumisesta kosketuksiin merikilpikonnien kanssa ICCAT:n alaisuuteen kuuluvissa kalastuksissa. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta. Näihin tietoihin on sisällyttävä

a)

saalismäärät, pyydysten ominaisuudet, ajat ja sijainnit, kohdelajit ja kohtelu (eli onko heitetty pois kuolleena vai päästetty takaisin mereen elävänä);

b)

merikilpikonnien kanssa kosketuksiin joutumiset lajeittain; ja

c)

koukkuun tai verkkoon kiinni jäämisen luonne (mukaan lukien FAD-välineet), syötin tyyppi, koukun koko ja tyyppi sekä eläimen koko.

2.   Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissa 41 artiklan täytäntöönpanosta ja muista merkityksellisistä toimista, jotka on toteutettu ICCAT:n alaisuuteen kuuluvissa kalastuksissa elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2010 julkaisemien merikilpikonnien kuolevuuden vähentämistä kalastustoimissa koskevien ohjeiden (”Guidelines to Reduce Sea Turtle Mortality in Fishing Operations”) panemiseksi täytäntöön.

VIII LUKU

Tonnikalojen ja miekkakalojen kalastusmahdollisuudet

43 artikla

Yleinen periaate

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti jakaessaan käytettävissään olevia tonnikala- ja miekkakalakantojen kalastusmahdollisuuksia jäsenvaltioiden on käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja myös pyrittävä jakamaan kansalliset kiintiöt oikeudenmukaisesti eri laivastonosien kesken siten, että otetaan erityisesti huomioon perinteinen ja pienimuotoinen kalastus ja tarjotaan unionin kalastusaluksille kannustimia valikoivien pyydysten tai ympäristövaikutuksiltaan nykyistä vähäisempien kalastusmenetelmien käyttöön.

III OSASTO

YHTEISET VALVONTATOIMENPITEET

I LUKU

Luvat

44 artikla

Suurista kalastusaluksista laadittu ICCAT:n rekisteri

1.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (22) vahvistettavien säännösten mukaisesti lippunsa alla purjehtiville suurille kalastusaluksille luvat kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT-lajeja ICCAT-yleissopimusalueella.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luvanmyöntämishetkellä luettelot 1 kohdan mukaisesti luvan saaneista suurista kalastusaluksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön tietojen sisällyttämiseksi suurista kalastusaluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluessa kaikista tapahtumista, jotka edellyttävät lisäystä suurista kalastusaluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, rekisteristä poistoa tai rekisterin muutosta. Komissio toimittaa nämä tiedot viimeistään 45 päivän kuluessa tällaisesta tapahtumapäivästä ICCAT:n sihteeristöön.

4.   Suuret kalastusalukset, joita ei ole merkitty suurista kalastusaluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, eivät saa kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT-yleissopimusalueelta peräisin olevia ICCAT-lajeja. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tällaisissa tapauksissa.

II LUKU

Rahtaaminen

45 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan unionin ja sopimuspuolten pyyntialusten välisiin muihin rahtaamisjärjestelyihin kuin aluksen rahtaamiseen ilman miehistöä, kun asianomaiset unionin pyyntialukset eivät vaihda lippua, jonka alla ne purjehtivat.

46 artikla

Yleiset säännökset

1.   Unionin pyyntialukset saavat osallistua sopimuspuolten tekemiin rahtausjärjestelyihin ainoastaan rahdattuina aluksina, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

rahdatuilla aluksilla on rahtaajana toimivan sopimuspuolen myöntämä kalastuslupa eivätkä ne ole ICCAT:n LIS-luettelossa;

b)

rahdatut alukset saavat kalastaa ainoastaan yhden rahtausjärjestelyn nojalla samanaikaisesti;

c)

rahdattujen alusten saamat saaliit saa purkaa yksinomaan rahtaajana toimivan sopimuspuolen satamissa, paitsi jos rahtausjärjestelyssä toisin määrätään; ja

d)

rahtausyrityksen tulee olla laillisesti sijoittautunut rahtaajana toimivaan sopimuspuoleen.

2.   Rahtaajana toimivan sopimuspuolen on annettava asianmukainen ennakkolupa kaikkiin merellä tehtäviin jälleenlaivauksiin, ja jälleenlaivaukset on tehtävä tämän osaston IV luvun mukaisesti.

47 artikla

Ilmoittaminen

1.   Kun rahtausjärjestely tehdään, lippujäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle suostumuksestansa rahtausjärjestelyyn.

2.   Jos komissio ei ole vaatinut lisätietoja 15 kalenteripäivän kuluessa siitä, kun 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettu sille, rahdattu alus voi aloittaa kyseiset kalastustoimet.

3.   Lippujäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä kunkin rahtauksen päättymisestä.

4.   Komissio toimittaa 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristöön.

III LUKU

Saaliiden valvonta

48 artikla

Kiintiöiden ja vähimmäiskokoa koskevien vaatimusten noudattaminen

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 20 päivänä elokuuta toimitettava komissiolle tiedot edellisen vuoden aikana saaduista kiintiönalaisten ICCAT-lajien saaliista ja vähimmäiskokojen noudattamisesta.

2.   Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä syyskuuta.

49 artikla

Näytteenotto saaliista

1.   Näytteenotto saaliista tietämyksen lisäämiseksi asianomaisten ICCAT-lajien biologiasta ja lajien arvioinnissa tarvittavien parametrien arvioimiseksi on tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1004 (23), komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1251 (24) ja ICCAT:n vuonna 1990 julkaiseman teoksen ”Field manual for statistics and sampling Atlantic tunas and tuna-like fishes” mukaisesti.

2.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua saaliista tehtävää näytteenottoa koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

50 artikla

Saalis- ja pyyntiponnistusilmoitus

1.   Jollei komissio toisin säädä ICCAT:n asettamien vuotuisten määräaikojen noudattamiseksi, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta seuraavat tiedot (tehtävän I tiedot):

a)

tiedot laivastonsa ominaispiirteistä edellisenä vuonna;

b)

arviot ICCAT-lajien vuotuisista nimellisistä saaliista (mukaan lukien tiedot sivusaaliista ja poisheitetyistä saaliista) edelliseltä vuodelta.

2.   Jollei komissio toisin säädä ICCAT:n asettamien vuotuisten määräaikojen noudattamiseksi, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta seuraavat tiedot ICCAT-lajeista (tehtävän II tiedot):

a)

tiedot edellisen vuoden saaliista ja pyyntiponnistuksesta ajallisesti ja alueellisesti eriteltyinä; kyseisten tietojen on sisällettävä arviot poisheitetyistä saaliista ja takaisin mereen päästämisistä, ja niissä on mainittava, missä tilassa kalat olivat (kuolleita vai eläviä);

b)

jäsenvaltioilla mahdollisesti olevat tiedot virkistyskalastuksessa edellisenä vuonna saaduista saaliista.

3.   Komissio toimittaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristöön.

4.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tehtävien I ja II tietoja koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV LUKU

Jälleenlaivaus

51 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä lukua sovelletaan seuraaviin jälleenlaivaustoimiin:

a)

jälleenlaivaustoimet, jotka toteutetaan ICCAT-yleissopimusalueella ja joiden kohteena ovat ICCAT-lajit ja yhdessä niiden kanssa saaliiksi saadut muut lajit; ja

b)

jälleenlaivaustoimet, jotka toteutetaan ICCAT-yleissopimusalueen ulkopuolella ja joiden kohteena ovat ICCAT-yleissopimusalueella saaliiksi saadut ICCAT-lajit ja yhdessä niiden kanssa saaliiksi saadut muut lajit.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, tätä lukua ei sovelleta ICCAT-yleissopimusalueella pyydetyn kalan jälleenlaivauksiin merellä ICCAT-yleissopimusalueen ulkopuolella, jos tällaisiin jälleenlaivauksiin sovelletaan jonkin toisen tonnikalan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jälleenlaivausohjelmaa.

3.   Tätä lukua ei sovelleta harppuuna-aluksiin, jotka harjoittavat tuoreen miekkakalan jälleenlaivausta merellä.

52 artikla

Jälleenlaivaus satamassa

1.   Kaikki jälleenlaivaustoimet on suoritettava nimetyissä satamissa, lukuun ottamatta suurten pelagisten pitkäsiima-alusten 53–60 artiklan mukaisesti suorittamia jälleenlaivaustoimia.

2.   Unionin kalastusalusten on noudatettava liitteessä VII vahvistettuja velvoitteita, kun ne tekevät jälleenlaivauksia satamassa.

3.   Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17–22 artiklan eikä asetuksen (EY) N:o 1005/2008 4, 6, 7 ja 8 artiklan soveltamista.

53 artikla

Jälleenlaivaus merellä

Suurten pelagisten pitkäsiima-alusten tekemä jälleenlaivaus merellä on toteutettava 54–60 artiklan mukaisesti.

54 artikla

Rahtialuksista laadittu ICCAT:n rekisteri

1.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (25) vahvistettavien säännösten mukaisesti luvat rahtialuksille jälleenlaivata merellä suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista ICCAT-yleissopimusalueella.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luvanmyöntämishetkellä luettelot 1 kohdan mukaisesti luvan saaneista rahtialuksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön tietojen sisällyttämiseksi rahtialuksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin.

3.   Lippujäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista lisäyksistä niiden luetteloihin rahtialuksista, joilla on lupa jälleenlaivaukseen merellä, luetteloista poistoista ja luetteloiden muutoksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten on vastattava ICCAT:n sihteeristön laatimaa mallia ja ulkoasua, ja niiden on sisällettävä seuraavat tiedot:

aluksen nimi ja rekisterinumero,

(mahdollinen) ICCAT-rekisterinumero,

(mahdollinen) IMO-numero,

(mahdollinen) aiempi nimi,

(mahdollinen) aiempi lippuvaltio,

(mahdolliset) tiedot aiemmista poistoista muista rekistereistä,

kansainvälinen radiokutsutunnus,

aluksen tyyppi, pituus, rekisteröity bruttovetoisuus ja kuljetuskapasiteetti,

laivanvarustajan/-jien ja toimijan/-joiden nimi ja osoite,

ajanjakso, jona jälleenlaivaus sallitaan.

5.   Edellä 53 artiklassa tarkoitettu jälleenlaivaus merellä voidaan tehdä ainoastaan rahtialuksiin, jotka on merkitty rahtialuksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin.

55 artikla

Lupa suurille pelagisille pitkäsiima-aluksille jälleenlaivata ICCAT-yleissopimusalueella

1.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (26) olevien säännösten mukaisesti luvat lippunsa alle purjehtiville suurille pelagisille pitkäsiima-aluksille jälleenlaivata merellä.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luvanmyöntämishetkellä luettelot 1 kohdan mukaisesti luvan saaneista suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön.

3.   Lippujäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista lisäyksistä niiden luetteloihin suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista, joilla on lupa jälleenlaivauksiin merellä, luetteloista poistoista ja luetteloiden muutoksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten on vastattava ICCAT:n sihteeristön laatimaa mallia ja ulkoasua, ja niiden on sisällettävä seuraavat tiedot:

aluksen nimi ja rekisterinumero,

ICCAT-rekisterinumero,

ajanjakso, jona jälleenlaivaus merellä sallitaan,

rahtialuksen/-lusten lippuvaltio/-t, nimi/-met ja rekisterinumero/-t, jota/-ita suuri pelaginen pitkäsiima-alus / suuret pelagiset pitkäsiima-alukset saa/-vat käyttää.

56 artikla

Merellä tehtävän jälleenlaivauksen ennakkolupa

1.   Jälleenlaivauksiin, joita suuret pelagiset pitkäsiima-alukset tekevät sopimuspuolen lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, tarvitaan kyseisen sopimuspuolen myöntämä ennakkolupa. Kyseisen luvan alkuperäiskappale tai jäljennös on säilytettävä aluksella ja esitettävä ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle pyydettäessä.

2.   Suuret pelagiset pitkäsiima-alukset eivät saa jälleenlaivata merellä, jos ne eivät ole saaneet ennakkolupaa lippujäsenvaltioltaan. Kyseiseen lupaan liittyvien asiakirjojen alkuperäiskappale tai jäljennös on säilytettävä aluksella ja esitettävä ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle pyydettäessä.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen ennakkolupien saamiseksi suuren pelagisen pitkäsiima-aluksen päällikön tai omistajan on ilmoitettava vähintään 24 tuntia ennen suunniteltua jälleenlaivausta lippujäsenvaltionsa viranomaisille ja rannikkosopimusvaltiolle seuraavat tiedot:

a)

suuren pelagisen pitkäsiima-aluksen nimi ja numero rekisterissä, jonka ICCAT on laatinut suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista, joilla on lupa jälleenlaivata merellä;

b)

rahtialuksen nimi ja numero rahtialuksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä;

c)

tuotteet, jotka on tarkoitus jälleenlaivata merellä lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa, ja mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti;

d)

jälleenlaivattavat ICCAT-lajien määrät mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti;

e)

niiden jälleenlaivattavien muiden lajien määrät, jotka on pyydetty ICCAT-lajien yhteydessä, lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa;

f)

jälleenlaivauksen päivämäärä ja sijainti;

g)

saaliin maantieteellinen pyyntialue lajikohtaisesti ja tapauksen mukaan kantakohtaisesti noudattaen ICCAT-tilastoalueita.

57 artikla

ICCAT-jälleenlaivausilmoitus

1.   Suuren pelagisen pitkäsiima-alusten päällikön tai omistajan on täytettävä ja toimitettava lippujäsenvaltiolleen ja rannikkosopimusvaltiolle viimeistään 15 päivän kuluessa jälleenlaivauksesta ICCAT-jälleenlaivausilmoitus.

2.   Saaliin vastaanottavan rahtialuksen päällikön on 24 tunnin kuluessa jälleenlaivauksen päättymisestä täytettävä ja toimitettava ICCAT:n sihteeristöön, suuren pelagisen pitkäsiima-aluksen lippusopimusvaltiolle ja omalle lippujäsenvaltiolleen ICCAT-jälleenlaivausilmoitus sekä oma numeronsa rahtialuksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä.

3.   Saaliin vastaanottavan rahtialuksen päällikön on vähintään 48 tuntia ennen aluksesta purkamista toimitettava purkamisvaltion toimivaltaisille viranomaisille ICCAT-jälleenlaivausilmoitus sekä oma numeronsa rahtialuksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä.

4.   Kaikkien ICCAT-lajien ja mahdollisten kyseisten lajien yhteydessä pyydettyjen muiden lajien, jotka puretaan aluksesta sopimuspuolen alueella tai tuodaan sinne joko jalostamattomina tai aluksella tehdyn jalostuksen jälkeen ja jotka jälleenlaivataan merellä, mukana on oltava ICCAT-jälleenlaivausilmoitus siihen saakka, kun ensimmäinen myynti tapahtuu.

58 artikla

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma merellä tehtäviä jälleenlaivauksia varten

1.   Kunkin jäsenvaltioon varmistettava, että kaikilla merellä jälleenlaivaavilla rahtialuksilla on ICCAT:n alueellinen tarkkailija merellä tehtäviä jälleenlaivauksia koskevan ICCAT:n alueellisen tarkkailijaohjelman mukaisesti, kuten liitteessä VIII vahvistetaan.

2.   Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 73 artiklan soveltamista ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tehtävänä on todentaa tämän luvun noudattaminen ja erityisesti se, vastaavatko jälleenlaivatut määrät saalista, joka on ilmoitettu ICCAT-jälleenlaivausilmoituksessa, ja saalista, joka on kirjattu kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan.

3.   Alukset eivät saa aloittaa eivätkä jatkaa jälleenlaivausta ICCAT-yleissopimusalueella ilman, että aluksella olisi ICCAT:n alueellinen tarkkailija, lukuun ottamatta ylivoimaisia esteitä, joista on ilmoitettava asianmukaisesti ICCAT:n sihteeristöön.

59 artikla

Ilmoitusvelvoitteet

1.   Edellisenä vuonna jälleenlaivauksia tehneiden suurten pelagisten pitkäsiima-alusten lippujäsenvaltion ja jälleenlaivauksia vastaanottaneiden rahtialusten lippujäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä elokuuta seuraavat tiedot:

a)

edellisenä vuonna jälleenlaivattujen ICCAT-lajien saalismäärät lajikohtaisesti ja mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti;

b)

niiden edellisenä vuonna jälleenlaivattujen muiden lajien määrät, jotka pyydettiin ICCAT-lajien yhteydessä, lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa;

c)

luettelo suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista, jotka jälleenlaivasivat edellisenä vuonna;

d)

kattava raportti, jossa arvioidaan niiden raporttien sisältöä ja päätelmiä, jotka ovat laatineet sellaisille rahtialuksille nimetyt ICCAT:n alueelliset tarkkailijat, jotka ovat vastaanottaneet jälleenlaivauksia suurilta pelagisilta pitkäsiima-aluksilta.

2.   Komissio toimittaa 1 kohdan nojalla saadut tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä syyskuuta.

60 artikla

Ilmoitettujen tietojen johdonmukaisuus

Jälleenlaivauksia merellä tekevän suuren pelagisen pitkäsiima-aluksen lippujäsenvaltion on tarkasteltava tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja määrittääkseen, ovatko kunkin aluksen ilmoitetut saaliit, jälleenlaivaukset ja aluksesta purkamiset keskenään johdonmukaiset, myös tarpeen mukaan yhteistyössä purkamisvaltion kanssa. Tämä todentaminen on tehtävä varmistaen, että alukselle koituu mahdollisimman vähän häiriötä ja vaivaa ja että vältytään kalan laadun heikkenemiseltä.

V LUKU

Tieteelliset tarkkailijaohjelmat

61 artikla

Kansallisten tieteellisten tarkkailijaohjelmien laatiminen

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset tieteelliset tarkkailijaohjelmat, joilla varmistetaan seuraavat:

a)

tarkkailijakattavuus on vähintään viisi prosenttia pyyntiponnistuksesta kussakin pelagisessa pitkäsiima-, kurenuotta- ja vapapyydyskalastuksessa;

b)

rahdattujen alusten osalta, poiketen siitä mitä a alakohdassa säädetään, tarkkailijakattavuus on vähintään kymmenen prosenttia pyyntiponnistuksesta kussakin pelagisessa pitkäsiima-, kurenuotta- ja vapapyydyskalastuksessa;

c)

laivaston toiminnan edustava ajallinen ja paikallinen kattavuus sen varmistamiseksi, että kerätään riittävät ja asianmukaiset tiedot, ottaen huomioon laivastojen ja kalastusten erityispiirteet;

d)

tiedonkeruu kaikista kalastustoimien näkökohdista, mukaan lukien saaliista, siten kuin 63 artiklan 1 kohdassa täsmennetään.

2.   Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu tarkkailijakattavuus lasketaan seuraavasti:

a)

vetokertojen tai kalastusmatkojen lukumäärä kurenuottakalastuksessa;

b)

kalastuspäivien, vetokertojen tai kalastusmatkojen lukumäärä pelagisessa pitkäsiimakalastuksessa; tai

c)

kalastuspäivien lukumäärä vapapyydyskalastuksessa.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jos suurimmalta pituudeltaan alle 15-metristen alusten osalta on olemassa poikkeuksellinen turvallisuusriski, joka estää tarkkailijan ottamisen alukselle, jäsenvaltio voi soveltaa vaihtoehtoista toimintamallia tieteelliseen seurantaan. Kyseisessä vaihtoehtoisessa toimintamallissa on varmistettava 1 kohdan a alakohdassa täsmennettyä kattavuutta vastaava kattavuus ja vastaava tiedonkeruu. Asianomaisen jäsenvaltion on esiteltävä vaihtoehtoisen toimintamallin yksityiskohdat komissiolle.

4.   Komissio esittelee 3 kohdassa tarkoitetun vaihtoehtoisen toimintamallin yksityiskohdat ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle arviointia varten. Vaihtoehtoisille toimintamalleille on saatava ICCAT:n komission hyväksyntä ICCAT:n vuosikokouksessa ennen niiden täytäntöönpanoa.

62 artikla

Tieteellisten tarkkailijoiden pätevyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkkailijat ovat käyneet vaaditun koulutuksen, heillä on soveltuva pätevyys ja heidät on hyväksytty ennen tehtäviensä aloittamista. Tarkkailijoilla on oltava seuraava pätevyys:

a)

riittävät tiedot ja kokemus lajien tunnistamiseksi ja tietojen keräämiseksi eri pyydysmalleista;

b)

riittävät tiedot ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä;

c)

kyky havainnoida ja kirjata ohjelmassa kerättävät tiedot täsmällisesti;

d)

kyky kerätä biologisia näytteitä;

e)

tarkkailija ei saa olla tarkkailtavan aluksen miehistön jäsen; ja

f)

tarkkailija ei saa olla tarkkaillussa kalastuksessa mukana olevasta kalastusaluksesta vastaavan yrityksen työntekijä.

63 artikla

Tieteellisten tarkkailijoiden velvollisuudet

1.   Jäsenvaltioiden on erityisesti edellytettävä, että tarkkailijat

a)

kirjaavat kalastustoimet ja raportoivat niistä; tässä yhteydessä on annettava vähintään seuraavat tiedot:

i)

tiedot saaliiksi saatujen kohdelajien, sivusaaliiden ja poisheittämisten kokonaismääristä (mukaan lukien hait, merikilpikonnat, merinisäkkäät ja merilinnut), kokorakenne, kohtelu (eli pidetty aluksella, heitetty pois kuolleena, päästetty takaisin mereen elävänä) sekä biologiset näytteet elinkaaritutkimuksia varten (esimerkiksi sukupuolirauhaset, otoliitit, selkärangat, suomut);

ii)

tiedot kalastustoimista, mukaan lukien pyyntialue pituus- ja leveyskoordinaatein, tiedot pyyntiponnistuksesta (esimerkiksi vetokertojen ja koukkujen lukumäärä), kunkin kalastustoimen päivämäärä, mukaan lukien tapauksen mukaan kalastustoiminnan aloitus- ja lopetusajankohta;

b)

havainnoivat ja kirjaavat sivusaaliiden vähentämistoimenpiteet ja muut asiaan liittyvät tiedot;

c)

tekevät mahdollisesti ehdotuksia siitä, miten heidän mielestään säilyttämistoimenpiteitä ja tieteellistä tarkkailua voitaisiin tehostaa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava luotettavien tiedonkeruuprotokollien käyttö, mukaan lukien tarpeen mukaan valokuvauksen tai kameroiden käyttö.

3.   Alusten päälliköiden on varmistettava, että tarkkailijat pääsevät tutustumaan alukseen ja sen toimintoihin tarkoituksenmukaisella tavalla tehtäviensä tehokkaaksi suorittamiseksi.

64 artikla

Kerättyjen tietojen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta toimitettava komissiolle tiedot, jotka on kerätty niiden kansallisissa tieteellisissä tarkkailijaohjelmissa. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta.

VI LUKU

Kolmansien maiden kalastusalusten tarkastaminen jäsenvaltioiden satamissa

65 artikla

Nimettyjä satamia ja yhteyspisteitä koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat antaa pääsyn satamiinsa kolmansien maiden kalastusaluksille, joilla on aluksella ICCAT-lajeja tai kyseisistä lajeista peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa, on

a)

nimettävä satamansa, joihin kolmannen maan kalastusalukset voivat pyytää pääsyä, asetuksen (EY) N:o 1005/2008 5 artiklan mukaisesti;

b)

nimettävä yhteyspiste ennakkoilmoitusten vastaanottamiseksi asetuksen (EY) N:o 1005/2008 6 artiklan mukaisesti;

c)

nimettävä yhteyspiste satamatarkastusraporttien toimittamiseksi tämän asetuksen 66 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimettyjen satamien ja yhteyspisteiden luettelon muutoksista vähintään 30 päivää ennen kyseisten muutosten voimaantuloa. Komissio ilmoittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristöön viimeistään 14 päivää ennen muutosten voimaantuloa.

66 artikla

Satamatarkastuksia koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.   Tarkastuksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle jäljennös asetuksen (EY) N:o 1005/2008 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta satamatarkastusraportista viimeistään kymmenen päivän kuluessa tarkastuksen päättymispäivästä. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään 14 päivän kuluessa tarkastuksen päättymispäivästä.

2.   Jos satamatarkastusraporttia ei voida lähettää 1 kohdassa tarkoitetun kymmenen päivän määräajan kuluessa, tarkastuksen tehneen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle mainitussa määräajassa viivästyksen syistä ja siitä, milloin raportti toimitetaan.

3.   Jos tarkastuksen aikana kerätyt tiedot antavat aihetta uskoa, että kolmannen maan alus on rikkonut ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1005/2008 11 artiklaa.

VII LUKU

Täytäntöönpanon valvonta

67 artikla

Jäsenvaltioiden ilmoittamat väitetyt rikkomukset

1.   Asetuksen (EY) N:o 1005/2008 48 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vähintään 140 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta mahdolliset dokumentoidut tiedot, jotka viittaavat siihen, että sopimuspuoli on mahdollisesti rikkonut ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Komissio tarkastelee näitä tietoja ja tarpeen mukaan lähettää ne edelleen ICCAT:n sihteeristöön vähintään 120 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo pyyntialuksista, jotka ovat suurimmalta pituudeltaan vähintään 12 metriä, jalostusaluksista, hinausaluksista, jälleenlaivaavista aluksista ja tukialuksista, joiden väitetään harjoittaneen LIS-kalastusta ICCAT-yleissopimusalueella kuluvana tai edellisenä vuonna, liittäen mukaan todisteet oletetusta LIS-kalastuksesta. Kyseinen luettelo on toimitettava vähintään 140 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta. Komissio tarkastelee kyseisiä tietoja ja, jos tiedot ovat riittävän dokumentoituja, toimittaa ne edelleen ICCAT:n sihteeristöön vähintään 120 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta ICCAT:n luonnoksen laatimiseksi LIS-luettelosta.

68 artikla

ICCAT:n luonnos LIS-luettelosta

Jäsenvaltioiden on seurattava tarkkaan aluksia, jotka on sisällytetty ICCAT:n pääsihteerin jakamaan ICCAT:n luonnokseen LIS-luettelosta määrittääkseen kyseisten alusten harjoittamat toiminnot sekä mahdolliset nimen, lippujäsenvaltion tai rekisteröidyn omistajan muutokset.

69 artikla

ICCAT:n pääsihteerin ilmoittamat väitetyt sääntöjen noudattamatta jättämiset

1.   Jos komissio saa ICCAT:n pääsihteeriltä tietoja, jotka viittaavat siihen, että jäsenvaltio olisi jättänyt sääntöjä noudattamatta, komissio välittää viipymättä nämä tiedot asianomaiselle jäsenvaltiolle.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään 45 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta väitettyjen sääntöjen noudattamatta jättämisten tutkinnassa tehdyt havainnot ja tiedot mahdollisista toimista, jotka on toteutettu kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n pääsihteerille viimeistään 30 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta.

70 artikla

Sopimuspuolen ilmoittamat väitetyt rikkomukset

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yhteyspiste satamatarkastusraporttien vastaanottamiseksi sopimuspuolilta.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisista muutoksista 1 kohdassa tarkoitettuun yhteyspisteeseen vähintään 30 päivää ennen kuin tällaiset muutokset tulevat voimaan. Komissio ilmoittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristöön viimeistään 14 päivää ennen muutosten voimaantuloa.

3.   Jos jäsenvaltion nimeämä yhteyspiste saa sopimuspuolelta satamatarkastusraportin, jossa esitetään todisteet siitä, että kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva kalastusalus on rikkonut ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jäsenvaltion on viipymättä tutkittava rikkomus ja 160 päivän kuluessa tällaisen satamatarkastusraportin vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle tutkinnan tilanteesta ja mahdollisista toteutetuista täytäntöönpanotoimista.

4.   Jos lippujäsenvaltio ei pysty noudattamaan 3 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, sen on ilmoitettava komissiolle viivästyksen syistä ja siitä, milloin raportti tutkinnan tilanteesta toimitetaan.

5.   Komissio toimittaa kyseiset tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön 180 päivän kuluessa satamatarkastusraportin vastaanottamisesta ja sisällyttää 71 artiklassa tarkoitettuun vuosiraporttiin tiedot tutkintojen tilanteesta ja lippujäsenvaltion toteuttamista mahdollista täytäntöönpanotoimista.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

71 artikla

Vuosiraportti

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 20 päivänä elokuuta toimitettava komissiolle edellistä kalenterivuotta käsittelevä vuosiraportti, joka sisältää tiedot kalastuksesta, tutkimustoiminnasta, tilastoista, kalastuksenhoidosta, tarkastustoiminnasta sekä toiminnasta LIS-kalastuksen torjumiseksi ja tapauksen mukaan mahdolliset lisätiedot.

2.   Vuosiraportin on sisällettävä tiedot toimista, jotka on toteutettu sivusaaliiden ja poisheittämisten vähentämiseksi, ja asiaan liittyvistä tämän alan mahdollisista tutkimuksista.

3.   Komission on koottava 1 ja 2 kohdan mukaisesti saadut tiedot yhteen ja toimitettava ne viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristöön.

4.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tässä artiklassa tarkoitetun vuosiraportin mallia koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

72 artikla

Luottamuksellisuus

Tämän asetuksen mukaisesti kerättyjä ja vaihdettuja tietoja on käsiteltävä noudattaen luottamuksellisuutta koskevia sovellettavia sääntöjä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 112 ja 113 artiklan nojalla.

73 artikla

Muutoksia koskeva menettely

1.   Jotta tarpeen vaatiessa voimassa olevien ICCAT:n suositusten muutokset, joista tulee unionia sitovia, ja edellyttäen, etteivät unionin oikeuteen tehtävät muutokset mene ICCAT:n suosituksissa edellytettyä pidemmälle, voidaan panna täytäntöön unionin oikeudessa, komissiolle siirretään valta antaa 74 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä seuraavien muuttamiseksi:

a)

liitteet II–VIII;

b)

määräajat, jotka vahvistetaan 7 artiklan 1 kohdassa, 8 artiklassa, 9 artiklan 1 kohdassa, 10 artiklan 2 kohdassa, 14 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 18 artiklassa, 20 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa, 22 artiklan 2 kohdassa, 23 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 26 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 40 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklan 1 kohdassa, 44 artiklan 3 kohdassa, 47 artiklan 2 kohdassa, 48 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 50 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 56 artiklan 3 kohdassa, 57 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 64 artiklassa, 65 artiklan 2 kohdassa, 66 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 67 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 69 artiklan 2 kohdassa, 70 artiklan 2, 3 ja 5 kohdassa sekä 71 artiklan 1 kohdassa;

c)

alue, joka vahvistetaan 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa;

d)

vähimmäiskoot, jotka vahvistetaan 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 24 artiklan 2 kohdassa sekä 29 artiklan 2 ja 3 kohdassa;

e)

sallitut poikkeamat, jotka vahvistetaan 19 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 21 artiklassa ja 24 artiklan 3 kohdassa;

f)

koukkujen ja pitkiensiimojen tekniset eritelmät, jotka vahvistetaan 25 artiklassa ja 38 artiklan 5 kohdan b alakohdassa;

g)

tieteellisen tarkkailijajärjestelmän kattavuus, joka vahvistetaan 29 artiklan 1 kohdassa sekä 61 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa;

h)

niiden tietojen tyyppi, joista säädetään 11 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 12 artiklassa, 20 artiklan 2 kohdassa, 26 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklan 1 kohdassa, 50 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 54 artiklan 4 kohdassa, 55 artiklan 4 kohdassa, 56 artiklan 3 kohdassa sekä 59 artiklan 1 kohdassa;

i)

mittauspoijujen enimmäismäärä, josta säädetään 9 artiklan 4 kohdassa.

2.   Kaikki 1 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset on rajoitettava tiukasti kyseessä olevan ICCAT:n suosituksen muutosten täytäntöönpanoon unionin oikeudessa.

74 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 3 päivästä joulukuuta 2017 alkaen viiden vuoden ajaksi valta antaa 73 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 73 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 73 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

75 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

76 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1936/2001 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 1936/2001 4, 5, 6, 6 a, 7, 8 a, 8 b, 8 c, 9, 9 a ja 10–19 artikla.

77 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1984/2003 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1984/2003 seuraavasti:

a)

lisätään 3 artiklaan alakohdat seuraavasti:

”g)

”suurilla kalastusaluksilla” suurimmalta pituudeltaan vähintään 20 metrin pituisia kalastusaluksia;

h)

”suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla” suurimmalta pituudeltaan vähintään 24 metrin pituisia pelagisia pitkäsiima-aluksia.”;

b)

lisätään 4 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”c)

jos kalastusta on harjoittanut suuri kalastusalus, se voidaan hyväksyä ainoastaan, jos kyseinen alus on kirjattu ICCAT:n alusrekisteriin.”;

c)

lisätään 5 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”c)

jos kalastusta on harjoittanut suuri kalastusalus, se voidaan vahvistaa ainoastaan, jos kyseinen alus on kirjattu ICCAT:n alusrekisteriin.”;

d)

lisätään 2 lukuun jakso seuraavasti:

”4 jakso

Jäsenvaltion velvollisuudet ICCAT-yleissopimusalueella jälleenlaivattujen tuotteiden osalta

7 a artikla

Tilastointiasiakirjat ja ilmoitukset

1.   Tilastointiasiakirjoja vahvistaessaan suurten pelagisten pitkäsiima-alusten lippujäsenvaltion on varmistettava, että jälleenlaivaukset vastaavat kunkin tällaisen aluksen ilmoittamaa saalismäärää.

2.   Suurten pelagisten pitkäsiima-alusten lippujäsenvaltion on vahvistettava kaikki jälleenlaivattua kalaa koskevat tilastointiasiakirjat varmistuttuaan ensin siitä, että jälleenlaivaus tehtiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2107 (*1) 51–58 artiklan mukaisesti. Kyseisen varmistuksen on perustuttava tietoihin, jotka on saatu merellä tehtäviä jälleenlaivauksia koskevan ICCAT:n alueellisen tarkkailijaohjelman välityksellä.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että suurten pelagisten pitkäsiima-alusten ICCAT-yleissopimusalueella pyytämien, tilastointiasiakirjaohjelmien soveltamisalaan kuuluvien lajien mukana on, kun ne tuodaan jäsenvaltioiden alueelle, jälleenlaivaukseen merellä luvan saaneista suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista laaditussa ICCAT:n luettelossa mainittujen alusten osalta vahvistetut tilastointiasiakirjat ja jäljennös ICCAT-jälleenlaivausilmoituksesta.

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 315, 30.11.2017, s. 1).”"

78 artikla

Asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 520/2007 4 artiklan 1 kohta, II osasto sekä liitteet II, III ja IV.

79 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 15 päivänä marraskuuta 2017.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. MAASIKAS


(1)  EUVL C 34, 2.2.2017, s. 142.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 3. lokakuuta 2017 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 23. lokakuuta 2017.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(4)  Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1).

(5)  Neuvoston päätös 86/238/ETY, tehty 9 päivänä kesäkuuta 1986, yhteisön liittymisestä kansainväliseen yleissopimukseen Atlantin tonnikalojen suojelusta sellaisena kuin se on muutettuna yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden täysivaltaisten edustajien konferenssin päätösasiakirjaan liitetyllä Pariisissa 10 päivänä heinäkuuta 1984 allekirjoitetulla pöytäkirjalla (EYVL L 162, 18.6.1986, s. 33).

(6)  Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1936/2001, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen pyyntiin sovellettavien valvontatoimenpiteiden vahvistamisesta (EYVL L 263, 3.10.2001, s. 1).

(8)  Neuvoston asetus (EY) N:o 520/2007, annettu 7 päivänä toukokuuta 2007, eräiden laajalti vaeltavien kalakantojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 973/2001 kumoamisesta (EUVL L 123, 12.5.2007, s. 3).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1).

(10)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(12)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(13)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1).

(14)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(15)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/98, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen nojalla (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 23).

(16)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1984/2003, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2003, miekkakalaa ja isosilmätonnikalaa koskevan yhteisön tilastointijärjestelmän perustamisesta (EUVL L 295, 13.11.2003, s. 1).

(17)  Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(18)  Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(19)  Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(20)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).

(21)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/218, annettu 6 päivänä helmikuuta 2017, unionin kalastuslaivastorekisteristä (EUVL L 34, 9.2.2017, s. 9).

(22)  Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1004, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta (EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1).

(24)  Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/1251, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, unionin monivuotisesta ohjelmasta kalastus- ja vesiviljelyalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä varten kaudella 2017–2019 (EUVL L 207, 1.8.2016, s. 113).

(25)  Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(26)  Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


LIITE I

ICCAT-LAJIT

Heimo

Latinankielinen nimi

Suomenkielinen nimi

Scombridae

Acanthocybium solandri

Raitamakrilli

Allothunnus fallai

Tonnikala

Auxis rochei

Kuulamakrilli

Auxis thazard

Fregattimakrilli

Euthynnus alletteratus

Pikkuboniitti

Gasterochisma melampus

Perhostonnikala

Katsuwonus pelamis

Boniitti

Orcynopsis unicolor

Silosarda

Sarda sarda

Sarda

Scomberomorus brasiliensis

Täplämakrilli

Scomberomorus cavalla

Kuningasmakrilli

Scomberomorus maculatus

Pilkkumakrilli

Scomberomorus regalis

Keromakrilli

Scomberomorus tritor

Afrikanmakrilli

Thunnus alalunga

Valkotonnikala

Thunnus albacares

Keltaevätonnikala

Thunnus atlanticus

Mustaevätonnikala

Thunnus maccoyii

Sinievätonnikala

Thunnus obesus

Isosilmätonnikala

Thunnus thynnus

Tonnikala

Istiophoridae

Istiophorus albicans

Atlantinpurjekala

Makaira indica

Mustamarliini

Makaira nigricans

Sinimarliini

Tetrapturus albidus

Valkomarliini

Tetrapturus belone

Marliini

Tetrapturus georgii

Pyörösuomumarliini

Tetrapturus pfluegeri

Purjemarliini

Xiphiidae

Xiphias gladius

Miekkakala

Alopiidae

Alopias superciliosus

Isosilmäkettuhai

Carcharhinidae

Carcharhinus falciformis

Haukkahai

Carcharhinus longimanus

Valkopilkkahai

Prionace glauca

Sinihai

Lamnidae

Isurus oxyrinchus

Makrillihai

Lamna nasus

Sillihai

Sphyrnidae

Sphyrna spp.

Vasarahait

Coryphaenidae

Coryphaena hippurus

Dolfiinit


LIITE II

OHJEET KALOJEN YHTEENKOKOAMISEEN KÄYTETTÄVIÄ VÄLINEITÄ (FAD-VÄLINEITÄ) KOSKEVIEN HOITOSUUNNITELMIEN LAATIMISEKSI

Sopimuspuolen kurenuotta-alusten ja vapapyydyksiä käyttävien alusten laivastojen FAD-välineitä koskevien hoitosuunnitelmien on sisällettävä seuraavat seikat:

1.

Kuvaus

a)

FAD-välineiden tyypit: AFAD = ankkuroitu; DFAD = kelluva

b)

Lähettimen/poijun tyyppi

c)

FAD-välineiden enimmäismäärä kurenuotta-alusta ja FAD-välineen tyyppiä kohti

d)

AFAD-välineiden vähimmäisetäisyys

e)

Menettelytavat tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi ja hyödyntämiseksi

f)

Vuorovaikutus muuntyyppisten pyydysten kanssa

g)

Ilmoitus FAD-välineiden omistajuudesta tai asiaan liittyvä menettelytapa;

2.

Institutionaaliset järjestelyt

a)

FAD-välineitä koskevaan hoitosuunnitelmaan liittyvät institutionaaliset velvoitteet

b)

Hakumenettelyt hyväksynnän saamiseksi FAD-välineiden ottamiselle käyttöön

c)

Alusten omistajien ja päälliköiden velvoitteet FAD-välineiden käyttöönoton ja käytön osalta

d)

FAD-välineiden korvaamista uusilla koskeva menettely

e)

Muut tätä asetusta pidemmälle menevät raportointivelvoitteet

f)

FAD-välineitä koskeva kiistojenratkaisumenettely

g)

Yksityiskohtaiset tiedot kalastuskieltoalueista tai -ajanjaksoista, esimerkiksi aluevedet, kulkuväylät ja läheinen sijainti pienimuotoiseen kalastukseen nähden;

3.

FAD-välineiden rakennetta koskevat eritelmät ja vaatimukset

a)

FAD-välineiden suunnitteluominaisuudet (kuvaus)

b)

Valaisulle asetetut vaatimukset

c)

Tutkaheijastimet

d)

Näkyvä etäisyys

e)

FAD-välineiden merkinnät ja tunnisteet

f)

Radiopoijujen merkinnät ja tunnisteet (sarjanumerot vaaditaan)

g)

Kaikuluotainpoijujen merkinnät ja tunnisteet (sarjanumerot vaaditaan)

h)

Satelliittivastaanottimet

i)

Biohajoavista FAD-välineistä tehdyt tutkimukset

j)

FAD-välineiden katoamisen tai hylkäämisen estäminen

k)

FAD-välineiden poistamisen hallinnointi;

4.

FAD-välineitä koskevan hoitosuunnitelman soveltamisajanjakso;

5.

Keinot FAD-välineitä koskevan hoitosuunnitelman toteuttamisen seurantaa ja uudelleentarkastelua varten.


LIITE III

NELJÄNNESVUOSITTAINEN LUETTELO KÄYTTÖÖN OTETUISTA FAD-VÄLINEISTÄ

FAD-välineen tunniste

FAD-välineen ja elektronisten laitteiden tyypit

FAD-välineen suunnitteluominaisuudet

Havainto

FAD-välineen merkinnät

Liitännäislähettimen tunniste

FAD-välineen tyyppi

Liitännäislähettimen ja/tai elektronisten laitteiden tyyppi

FAD-välineen kelluva osa

FAD-välineen pinnanalainen osa

Mitat

Materiaalit

Mitat

Materiaalit

 (1)

 (1)

 (2)

 (3)

 (4)

 (5)

 (4)

 (6)

 (7)


(1)  Jos FAD-välineen merkinnät ja liitännäislähettimen tunniste puuttuvat tai ovat lukukelvottomat, asia on mainittava ja esitettävä kaikki tiedot, jotka saattavat auttaa FAD-välineen omistajan tunnistamisessa.

(2)  Ankkuroitu FAD-väline, kelluva luonnollinen FAD-väline tai kelluva keinotekoinen FAD-väline.

(3)  Esimerkiksi GPS-lähetin tai kaikuluotain. Jos FAD-välineeseen ei liity elektronista laitetta, laitteen puuttuminen on mainittava.

(4)  Esimerkiksi leveys, pituus, korkeus, syvyys ja silmäkoot.

(5)  Rakenteen ja päällyksen materiaali on mainittava samoin kuin se, onko kyseessä biohajoava materiaali.

(6)  Esimerkiksi verkot, köydet ja palmunlehdet; on mainittava, onko materiaali kietovaa ja/tai biohajoavaa.

(7)  Tässä jaksossa on mainittava valaisua koskevat eritelmät, tutkaheijastimet ja näkyvät etäisyydet.


LIITE IV

TARKKAILIJAOHJELMAA KOSKEVAT VAATIMUKSET NIITÄ ALUKSIA VARTEN, JOTKA KALASTAVAT TROOPPISIA TONNIKALOJA AJALLISEN JA ALUEELLISEN PYYNTIKIELLON MAANTIETEELLISILLÄ ALUEILLA

1.

Tarkkailijoilla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi seuraavat kelpoisuudet:

riittävä kokemus kalalajien ja pyydysten tunnistamiseksi,

ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden riittävä tuntemus, joka arvioidaan jäsenvaltion myöntämällä, ICCAT:n koulutusohjeisiin perustuvalla todistuksella,

kyky tehdä ja kirjata havaintoja täsmällisesti,

tarkkailtavan aluksen lippuvaltion kielen riittävä taito.

2.

Tarkkailijat eivät saa olla tarkkailtavan aluksen miehistön jäseniä, ja heidän on

a)

oltava jonkin sopimuspuolena olevan valtion kansalaisia;

b)

kyettävä suorittamaan 3 kohdassa esitetyt tehtävät;

c)

oltava vapaita taloudellisista tai muista etuisuuksista trooppisten tonnikalojen kalastukseen liittyen.

Tarkkailijan tehtävät

3.

Tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)

valvoa, että kalastusalukset noudattavat asiaankuuluvia ICCAT-komission vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

Tarkkailijoiden on erityisesti

i)

kirjattava toteutetut kalastustoimet ja raportoitava niistä;

ii)

tarkkailtava ja arvioitava saaliita ja todennettava kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

iii)

tarkkailtava ja kirjattava aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti;

iv)

tarkastettava pyyntitoimintaa harjoittavan aluksen sijainti;

v)

tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi kerättävä ICCAT:n vaatimuksesta tehtävään II liittyviä tietoja ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean ohjeiden perusteella;

b)

raportoida viipymättä, tarkkailijan turvallisuus asianmukaisesti huomioon ottaen, aluksen mahdollisesta FAD-välineiden avulla harjoittamasta kalastustoiminnasta 11 artiklassa tarkoitetulla alueella ja tarkoitettuna ajanjaksona;

c)

laatia yleisiä raportteja, joissa kootaan yhteen tämän 3 kohdan mukaisesti kerätyt tiedot ja joissa päällikkö voi esittää mitä tahansa asian kannalta merkityksellisiä tietoja.

4.

Tarkkailijoiden on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka liittyvät kalastusalusten kalastus- ja jälleenlaivaustoimintoihin sekä sitouduttava kirjallisesti noudattamaan tätä vaatimusta ehtona tarkkailijaksi nimittämiselle.

5.

Tarkkailijoiden on noudatettava sen lippujäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia, jonka toimivaltaan tarkkailun kohteena oleva alus kuuluu.

6.

Tarkkailijoiden on otettava huomioon aluksen henkilöstöhierarkia ja noudatettava yleisiä käyttäytymissääntöjä, jolleivät kyseiset säännöt vaikeuta tarkkailijan tämän ohjelman mukaisten tehtävien hoitoa tai 7 kohdassa esitettyjen velvoitteiden noudattamista.

Lippujäsenvaltion velvoitteet

7.

Lippujäsenvaltioiden ja kalastusalusten päälliköiden velvoitteisiin tarkkailijoiden suhteen kuuluvat erityisesti seuraavat:

a)

tarkkailijoille on sallittava yhteys aluksen henkilökuntaan ja tutustuminen pyydyksiin ja laitteisiin;

b)

jotta tarkkailijat voivat suorittaa 3 kohdassa esitetyt tehtävänsä, heidän saatavilleen on pyynnöstä asetettava myös seuraavat laitteet, jos niitä on tarkkailtavina olevilla aluksilla:

i)

satelliittinavigointilaitteet;

ii)

tutkan näyttöruudut silloin, kun ne ovat käytössä;

iii)

sähköiset viestintälaitteet;

c)

tarkkailijoille on tarjottava ylläpito mukaan luettuina majoitus, ruoka ja asianmukaiset saniteettitilat, joiden taso vastaa päällystön käytettävissä olevaa tasoa;

d)

tarkkailijoille on tarjottava riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä kirjallista työskentelyä varten sekä tarkkailutehtävän suorittamiseksi riittävä tila aluksen kannelta; ja

e)

lippujäsenvaltion on varmistettava, etteivät alusten päälliköt, miehistö tai aluksen omistajat tarkkailijoiden suorittaessa tehtäviään estä eivätkä uhkaile heitä, sekaannu heidän toimintaansa tai vaikuta siihen eivätkä lahjo tai yritä lahjoa heitä.


LIITE V

LIEVENNYSTOIMENPITEITÄ KOSKEVAT TEKNISET VÄHIMMÄISSTANDARDIT

Lievennystoimenpide

Kuvaus

Erittely

Yölaskut mahdollisimman vähäisellä kannen valaistuksella

Ei laskuja nauttisen aamu- ja iltahämärän välisellä ajalla. Kannen valaistuksen on oltava mahdollisimman vähäinen.

Nauttisen ilta- ja aamuhämärän tarkat ajat on merkitty Nautical Almanac -kalenterin taulukoihin asianomaisen leveysasteen, paikallisen ajan ja päivämäärän osalta. Kannen mahdollisimman vähäinen valaistus ei saa olla vastoin turvallisuuden ja navigoinnin vähimmäisvaatimuksia.

Lintujenkarkotussiimat (tori-siimat)

Pitkänsiiman laskussa on käytettävä lintujenkarkotussiimoja ehkäisemään sitä, että linnut lähestyvät tapseja.

Alusten, jotka ovat vähintään 35 metrin pituisia,

on käytettävä vähintään yhtä lintujenkarkotussiimaa. Aluksia on rohkaistava käyttämään mahdollisuuksien mukaan toista tori-mastoa ja lintujenkarkotussiimaa, kun lintuja on runsaasti tai kun ne ovat hyvin aktiivisia; molempia tori-siimoja on käytettävä yhtä aikaa, yhtä kummallakin puolella laskettavaa siimaa,

lintujenkarkotussiimojen on kuljettava ilmassa vähintään 100 metrin pituudella,

on käytettävä pitkiä nauhoja, jotka ulottuvat merenpintaan tyynellä kelillä,

nämä pitkät nauhat on asetettava enintään 5 metrin välein.

Alusten, jotka ovat alle 35 metrin pituisia,

on käytettävä vähintään yhtä lintujenkarkotussiimaa,

lintujenkarkotussiimojen on kuljettava ilmassa vähintään 75 metrin pituudella,

on käytettävä pitkiä ja/tai lyhyitä (kuitenkin yli 1 metrin pituisia) nauhoja, joiden välien on oltava seuraavanlaiset:

Lyhyet: enintään 2 metrin välein.

Pitkät: enintään 5 metrin välein lintujenkarkotussiiman ensimmäisten 55 metrin matkalla.

Lisäohjeistusta tori-siimojen rakenteesta ja käytöstä annetaan jäljempänä tori-siimojen rakennetta ja käyttöä koskevissa lisäohjeissa.

Painojen asettaminen siimoihin

Tapsiin on asetettava siimapainot ennen laskua.

Yhteensä yli 45 grammaa asetettava 1 metrin etäisyydelle koukusta; tai

Yhteensä yli 60 grammaa asetettava 3,5 metrin etäisyydelle koukusta; tai

Yhteensä yli 98 grammaa asetettava 4 metrin etäisyydelle koukusta.


TORI-SIIMOJEN RAKENNETTA JA KÄYTTÖÄ KOSKEVAT LISÄOHJEET

Johdanto-osa

Tori-siimojen käytön tekniset vähimmäisvaatimukset esitetään yllä olevassa taulukossa. Näiden lisäohjeiden tarkoituksena on auttaa pitkäsiima-alusten käyttämiä tori-siimoja koskevan sääntelyn valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Nämä ohjeet ovat suhteellisen yksitulkintaiset, mutta tori-siimojen tehokkuuden parantamiseen kokeilujen avulla kannustetaan, kunhan noudatetaan edellä olevan taulukon vaatimuksia. Ohjeissa otetaan huomioon ympäristöön ja toimintaan liittyvät muuttujat, kuten sääolot, siimanlaskun nopeus ja aluksen koko, jotka kaikki vaikuttavat siihen, minkälainen tori-siiman on oltava ja miten hyvin se suojelee syöttejä linnuilta. Tori-siiman rakenne ja käyttö voivat vaihdella näiden muuttujien huomioon ottamiseksi edellyttäen, ettei siiman suorituskyky vaarannu. Tori-siiman rakennetta pyritään jatkuvasti parantamaan, minkä vuoksi näitä ohjeita olisi tulevaisuudessa tarkistettava.

Tori-siiman rakenne

1.

Tarkoituksenmukainen hinattava laite tori-siiman vedessä olevassa osassa voi parantaa siiman kulkua ilmassa.

2.

Siiman vedenpäällisen osan olisi oltava riittävän kevyt, jotta linnut eivät oppisi ennakoimaan sen liikkeitä, ja riittävän painava, jotta tuuli ei pääse kuljettamaan siimaa.

3.

Siima kannattaa kiinnittää alukseen tukevalla tynnyrileikarilla siiman sotkeutumisen vähentämiseksi.

4.

Nauhat olisi valmistettava materiaalista, joka kiinnittää huomion puoleensa ja mahdollistaa nauhojen vaikeasti ennakoitavan vapaan liikkumisen ilmavirrassa (esimerkiksi punaisella polyuretaaniputkella päällystetty luja ohut siima); nauhat kiinnitetään tori-siimaan kiinnitettyyn tukevaan kolmitieleikariin (niin ikään sotkeutumisen vähentämiseksi).

5.

Kunkin nauhan olisi koostuttava vähintään kahdesta säikeestä.

6.

Nauhat olisi kiinnitettävä pikahaalla, jotta ne voitaisiin irrottaa siiman pakkaamisen helpottamiseksi.

Tori-siimojen käyttö

1.

Siima olisi ripustettava alukselle kiinnitettyyn mastoon. Tori-maston olisi oltava mahdollisimman korkea, jotta siima suojaisi riittävän kaukana aluksen perästä olevia syöttejä eikä sotkeutuisi pyydykseen. Mitä korkeampi masto on, sitä paremmin syötit voidaan suojata. Esimerkiksi masto, jonka korkeus on noin seitsemän metriä vedenpinnasta, mahdollistaa syöttien suojaamisen noin 100 metrin etäisyydellä.

2.

Jos alukset käyttävät ainoastaan yhtä tori-siimaa, se olisi asetettava tuulen puolelle uppoavista syöteistä. Jos syöteillä varustetut koukut asetetaan vanaveden ulkopuolelle, tori-siiman kiinnityskohdan alukseen tulisi olla useita metrejä aluksen sen sivun ulkopuolella, josta syötit lasketaan. Jos alukset käyttävät kahta tori-siimaa, syöteillä varustettuja koukkuja tulisi käyttää kyseisten kahden tori-siiman rajaamalla alueella.

3.

Aluksia kehotetaan käyttämään useampia tori-siimoja, jolloin syöttejä voidaan suojata linnuilta vieläkin tehokkaammin.

4.

Koska siimat saattavat katketa ja sotkeutua, aluksella olisi pidettävä ylimääräisiä tori-siimoja vahingoittuneiden siimojen korvaamiseksi ja kalastustoiminnan jatkamiseksi keskeytyksettä. Tori-siimaan voidaan sisällyttää irtautumiskohtia minimoimaan turvallisuuteen ja toimintaan liittyvät ongelmat, jos pitkäsiima-alus sotkeutuu tai takertuu tori-siiman vedessä olevaan osaan.

5.

Kun kalastajat käyttävät syötinheittolaitetta, heidän on varmistettava tori-siiman ja laitteen välinen koordinaatio varmistamalla, että laite heittää syötit suoraan tori-siiman suojaan. Kun käytetään syötinheittolaitetta (tai useita syötinheittolaitteita), jonka avulla syöttejä voidaan heittää sekä paapuurin että tyyrpuurin puolelle, olisi käytettävä kahta tori-siimaa.

6.

Kun tapseja heitetään käsin, kalastajien tulisi varmistaa, että syötillä varustetut koukut ja kelatut tapsiosiot heitetään tori-siiman suojaan välttäen potkurin aiheuttamaa pyörteisyyttä, joka voi hidastaa uppoamista.

7.

Kalastajia kehotetaan asentamaan manuaalisia, sähköisiä tai hydraulisia vinssejä tori-siimojen käytön ja takaisin kelaamisen helpottamiseksi.


LIITE VI

MERIKILPIKONNIEN MEREEN PÄÄSTÄMISTÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET VAATIMUKSET

Turvalliset käsittelytavat:

i)

Kun merikilpikonnia nostetaan vedestä, on käytettävä tarkoituksenmukaista korinosturia tai liippiä nostamaan pyydyksiin kiinnittyneet tai sotkeutuneet merikilpikonnat alukselle. Merikilpikonnaa ei saa hinata vedestä siihen kiinnittyneen tai sen ruumiin ympärille kietoutuneen siiman avulla. Jos merikilpikonnaa ei pystytä poistamaan turvallisesti vedestä, miehistön on katkaistava siima mahdollisimman läheltä koukkua, aiheuttamatta merikilpikonnalle lisää tarpeetonta vahinkoa.

ii)

Jos merikilpikonnia nostetaan alukselle, aluksen käyttäjän tai miehistön on arvioitava saaliiksi jääneen tai kiinni jääneen merikilpikonnan kunto ennen merikilpikonnan päästämistä takaisin mereen. Jos merikilpikonnilla on liikkumisvaikeuksia tai ne eivät reagoi, ne on pidettävä aluksella sikäli kuin se on käytännössä mahdollista ja niitä on autettava niin, että ennen niiden päästämistä takaisin mereen maksimoidaan niiden eloonjäämisen todennäköisyys. Näitä käytäntöjä kuvataan tarkemmin FAO:n ohjeissa merikilpikonnien kuolevuuden vähentämiseksi kalastustoimissa (”Guidelines to Reduce Sea Turtle Mortality in Fishing Operations”).

iii)

Sikäli kuin se on käytännössä mahdollista, kalastustoimien tai kansallisten tarkkailijaohjelmien (esimerkiksi tunnisteiden kiinnittäminen) aikana käsiteltyjä merikilpikonnia on kohdeltava tavalla, joka noudattaa FAO:n ohjeita merikilpikonnien kuolevuuden vähentämiseksi kalastustoimissa.

Siimanleikkureiden käyttö:

i)

Pitkäsiima-aluksilla on pidettävä siimanleikkureita ja käytettävä niitä, jos koukuista irrottaminen ei ole mahdollista vahingoittamatta merikilpikonnia, kun niitä päästetään takaisin mereen.

ii)

Muuntyyppisillä aluksilla, jotka käyttävät pyydyksiä, joihin merikilpikonnat saattavat sotkeutua, on pidettävä siimanleikkureita ja käytettävä niitä merikilpikonnien vapauttamiseksi turvallisesti pyydyksistä, ja päästettävä merikilpikonnat takaisin mereen.

Koukuista irrottamislaitteiden käyttö:

i)

Pitkäsiima-aluksilla on pidettävä koukuista irrottamislaitteita koukkujen poistamiseksi tehokkaasti merikilpikonnista.

ii)

Jos merikilpikonna on nielaissut koukun, koukkua ei pidä yrittää poistaa. Siima on sen sijaan katkaistava mahdollisimman läheltä koukkua aiheuttamatta merikilpikonnalle lisää tarpeetonta vahinkoa.


LIITE VII

JÄLLEENLAIVAUS SATAMASSA

1.   Kun unionin alukset jälleenlaivaavat satamissa tai kun unionin satamissa jälleenlaivataan ICCAT-yleissopimusalueella saaliiksi saatua tonnikalaa ja sen lähilajeja ja yhdessä niiden kanssa saaliiksi saatuja muita lajeja, on noudatettava seuraavia menettelyjä:

Ilmoitusvelvollisuudet

2.   Kalastusalus

2.1   Kalastusaluksen päällikön on vähintään 48 tuntia ennen jälleenlaivaustoimia ilmoitettava satamavaltion viranomaisille rahtialuksen nimi ja jälleenlaivauksen päivämäärä/ajankohta.

2.2   Kalastusaluksen päällikön on jälleenlaivaushetkellä ilmoitettava lippujäsenvaltiolleen seuraavista:

jälleenlaivattavat tonnikalan ja sen lähilajien määrät mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti,

niiden jälleenlaivattavien muiden lajien määrät, jotka on pyydetty tonnikalan ja sen lähilajien yhteydessä, lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa,

jälleenlaivauksen päivämäärä ja jälleenlaivauspaikka,

saaliin vastaanottavan rahtialuksen nimi, rekisterinumero ja lippuvaltio, ja

saaliin maantieteellinen pyyntialue lajikohtaisesti ja tapauksen mukaan kantakohtaisesti noudattaen ICCAT-tilastoalueita.

2.3   Asianomaisen kalastusaluksen päällikön on täytettävä ja toimitettava lippujäsenvaltiolleen ICCAT-jälleenlaivausilmoitus ja tapauksen mukaan oma numeronsa kalastusaluksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä viimeistään 15 päivää jälleenlaivauksen jälkeen.

3.   Vastaanottava alus

3.1   Saaliin vastaanottavan rahtialuksen päällikön on viimeistään 24 tuntia ennen jälleenlaivauksen aloittamista ja sen päätteeksi ilmoitettava satamavaltion viranomaisille alukselleen jälleenlaivatut tonnikalan ja sen lähilajien määrät sekä täytettävä ICCAT-jälleenlaivausilmoitus ja toimitettava se toimivaltaisille viranomaisille 24 tunnin kuluessa.

3.2   Saaliin vastaanottavan rahtialuksen päällikön on täytettävä ja toimitettava viimeistään 48 tuntia ennen saaliin purkamista ICCAT-jälleenlaivausilmoitus purkamisvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Satamavaltion ja purkamisvaltion yhteistyö

4.   Edellä olevissa kohdissa tarkoitettujen satamavaltion ja purkamisvaltion on tarkasteltava tämän liitteen mukaisesti saamiaan tietoja, myös yhteistyössä kalastusaluksen lippusopimusvaltion kanssa tarpeen mukaan, määrittääkseen, vastaavatko kunkin aluksen ilmoitetut saaliit, jälleenlaivaukset ja purkamiset toisiaan. Tämä todentaminen on tehtävä niin, että alukselle koituu mahdollisimman vähän häiriötä ja vaivaa ja että vältytään kalan laadun heikkenemiseltä.

Raportointi

5.   Kaikkien kalastusalusten lippujäsenvaltioiden on sisällytettävä ICCAT:lle esittämäänsä vuosiraporttiin yksityiskohtaiset tiedot alustensa tekemistä jälleenlaivauksista.


LIITE VIII

ICCAT:N ALUEELLINEN TARKKAILIJAOHJELMA MERELLÄ TEHTÄVIÄ JÄLLEENLAIVAUSTOIMIA VARTEN

1.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että merellä jälleenlaivaavilla rahtialuksilla, jotka on sisällytetty ICCAT:n rekisteriin aluksista, joilla on lupa vastaanottaa jälleenlaivauksia ICCAT-yleissopimusalueella, on ICCAT:n alueellinen tarkkailija kunkin ICCAT-yleissopimusalueella tehtävän jälleenlaivauksen aikana.

2.

ICCAT nimeää tarkkailijat, ja tarkkailijat on sijoitettava rahtialuksille, joilla on lupa vastaanottaa jälleenlaivauksia ICCAT-yleissopimusalueella suurilta pelagisilta pitkäsiima-aluksilta, jäljempänä ”LSPLV-alus”, jotka purjehtivat ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa toteuttavien sopimuspuolten lipun alla.

Tarkkailijoiden nimeäminen

3.

Nimetyillä tarkkailijoilla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi seuraavat kelpoisuudet:

näyttö kyvystä tunnistaa ICCAT-lajit ja pyydykset niin, että etusijalle asetetaan selkeästi tarkkailijat, joilla on kokemusta tarkkailijana pelagisilla pitkäsiima-aluksilla,

riittävät tiedot ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä,

kyky tehdä ja kirjata havaintoja täsmällisesti,

tarkkailtavan aluksen lippuvaltion kielen riittävä taito.

Tarkkailijan velvoitteet

4.

Tarkkailijoiden/tarkkailijat

a)

on oltava ICCAT:n vahvistamissa ohjeissa vaaditun teknisen koulutuksen saaneita;

b)

eivät saa olla saaliin vastaanottavan rahtialuksen lippujäsenvaltion kansalaisia;

c)

on kyettävä suorittamaan 5 kohdassa esitetyt tehtävät;

d)

on kuuluttava ICCAT:n ylläpitämään tarkkailijoiden luetteloon;

e)

eivät saa olla LSPLV-aluksen tai rahtialuksen miehistön jäseniä eivätkä LSPLV-aluksen tai rahtialuksen omistavan yhtiön palveluksessa.

5.

Tarkkailijan on seurattava, että LSPLV-alus ja rahtialus noudattavat ICCAT:n hyväksymiä asianomaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Tarkkailijoiden on erityisesti:

5.1

Käytävä LSPLV-aluksella, joka aikoo jälleenlaivata rahtialukselle, ja otettava samalla huomioon 9 kohdassa esitetyt näkökohdat, ja ennen kuin jälleenlaivaus suoritetaan

a)

tarkastettava, onko kalastusaluksen lupa tai lisenssi kalastaa ICCAT-yleissopimusalueella tonnikalaa ja sen lähilajeja ja yhdessä niiden kanssa saaliiksi saatuja muita lajeja voimassa;

b)

tarkastettava ennakkoluvat, jotka kalastusalus on saanut merellä tehtävään jälleenlaivaukseen lippusopimusvaltiolta tai tapauksen mukaan rannikkovaltiolta;

c)

tarkastettava ja kirjattava aluksella oleva koko saalis lajikohtaisesti ja mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti sekä määrät, jotka on tarkoitus jälleenlaivata rahtialukselle;

d)

tarkastettava, että alusten seurantajärjestelmä (VMS-järjestelmä) toimii, ja tutkittava kalastuspäiväkirja ja todennettava merkinnät mahdollisuuksien mukaan;

e)

todennettava, onko jokin osa aluksella olevasta saaliista siirretty muilta aluksilta, ja tarkastettava tällaisia siirtoja koskevat asiakirjat;

f)

jos on viitteitä siitä, että kalastusalus on mukana jossain rikkomuksessa, heti raportoitava rikkomuksesta/rikkomuksista rahtialuksen päällikölle (ottaen mahdolliset turvallisuusnäkökohdat asianmukaisesti huomioon) ja tarkkailijaohjelmaa toteuttavalle yritykselle, jonka on pikaisesti toimitettava tieto kalastusaluksen lippusopimusvaltion viranomaisille; ja

g)

kirjattava näiden kalastusalukseen liittyvien tehtävien tulokset tarkkailijaraporttiin.

5.2

Tarkkailtava rahtialuksen toimintoja ja

a)

kirjattava toteutetut jälleenlaivaustoimet ja raportoitava niistä;

b)

tarkastettava jälleenlaivaavan aluksen sijainti;

c)

havainnoitava ja arvioitava jälleenlaivattujen tonnikalan ja sen lähilajien määrät lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa, ja mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti;

d)

havainnoitava ja arvioitava niiden muiden lajien määrät, jotka on pyydetty tonnikalan ja sen lähilajien yhteydessä, lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa;

e)

todennettava ja kirjattava kyseisen LSPLV-aluksen nimi ja ICCAT-rekisterinumero;

f)

todennettava jälleenlaivausilmoitukset tiedot, myös vertaamalla tietoja LSPLV-aluksen kalastuspäiväkirjaan mahdollisuuksien mukaan;

g)

varmennettava jälleenlaivausilmoituksen tiedot;

h)

varmennettava jälleenlaivausilmoitus allekirjoituksellaan; ja

i)

havainnoitava ja arvioitava tuotteiden määrät lajikohtaisesti, kun tuotteet puretaan aluksesta satamassa, jossa tarkkailija nousee maihin, todentaakseen, vastaavatko määrät merellä tehdyssä jälleenlaivauksessa vastaanotettuja määriä.

5.3

Lisäksi tarkkailijan on

a)

annettava päivittäinen raportti rahtialuksen jälleenlaivaustoiminnasta;

b)

laadittava yleisiä raportteja, joissa kootaan yhteen tarkkailijan tehtävien mukaisesti kerätyt tiedot ja joissa päällikkö voi esittää mitä tahansa asian kannalta merkityksellisiä tietoja;

c)

toimitettava b alakohdassa tarkoitetut yleiset raportit ICCAT:n sihteeristöön 20 päivän kuluessa havaintojakson päättymisestä;

d)

suoritettava mitä tahansa muita ICCAT:n määrittelemiä tehtäviä.

6.

Tarkkailijoiden on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka liittyvät LSPLV-alusten ja LSPLV-alusten omistajien kalastustoimiin sekä sitouduttava kirjallisesti noudattamaan tätä vaatimusta ehtona tarkkailijaksi nimittämiselle.

7.

Tarkkailijoiden on noudatettava sen lippujäsenvaltion ja tapauksen mukaan rannikkovaltion lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia, jonka lainkäyttövaltaan tarkkailun kohteena oleva alus kuuluu.

8.

Tarkkailijoiden on otettava huomioon aluksen henkilöstöhierarkia ja noudatettava yleisiä käyttäytymissääntöjä, jolleivät kyseiset säännöt vaikeuta tarkkailijan tämän ohjelman mukaisten tehtävien hoitoa tai 9 kohdassa esitettyjen aluksen henkilökuntaa koskevien velvoitteiden noudattamista.

Rahtialusten lippuvaltioiden velvollisuudet

9.

Rahtialusten lippuvaltioiden ja rahtialusten päälliköiden kannalta alueellisen tarkkailijaohjelman toteuttamiseen liittyviin edellytyksiin kuuluvat erityisesti seuraavat:

a)

tarkkailijoille on sallittava yhteys aluksen henkilökuntaan ja tutustuminen asiaan liittyviin asiakirjoihin sekä pyydyksiin ja laitteisiin;

b)

jotta tarkkailijat voivat suorittaa 5 kohdassa esitetyt tehtävänsä, heidän saatavilleen on pyynnöstä asetettava myös seuraavat laitteet, jos niitä on tarkkailtavina olevilla aluksilla:

i)

satelliittinavigointilaitteet;

ii)

tutkan näyttöruudut silloin, kun ne ovat käytössä;

iii)

sähköiset viestintälaitteet; ja

iv)

jälleenlaivattujen tuotteiden punnitsemisessa käytetty vaaka;

c)

tarkkailijoille on tarjottava ylläpito mukaan luettuina majoitus, ruoka ja asianmukaiset saniteettitilat, joiden taso vastaa päällystön käytettävissä olevaa tasoa;

d)

tarkkailijoille on tarjottava riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä kirjallista työskentelyä varten sekä tarkkailutehtävän suorittamiseksi riittävä tila aluksen kannelta;

e)

tarkkailijoiden on annettava määritellä suotuisin sijainti ja menetelmä jälleenlaivaustoimien katselemiseksi ja jälleenlaivattujen lajien/kantojen ja määrien arvioimiseksi. Rahtialuksen päällikön on tältä osin, ottaen asianmukaisesti huomioon turvallisuuteen liittyvät ja käytännön näkökohdat, huolehdittava siitä, että tarkkailijoiden tarpeisiin vastataan, muun muassa asettamalla pyynnöstä väliaikaisesti tuotteet rahtialuksen kannelle tarkastusta varten, ja huolehdittava siitä, että tarkkailijoilla on riittävästi aikaa tehtäviensä suorittamiseen. Havainnointi on tehtävä niin, että koituu mahdollisimman vähän häiriötä ja että vältytään jälleenlaivattujen tuotteiden laadun heikkenemiseltä;

f)

ottaen huomioon 10 kohdan säännökset rahtialuksen päällikön on varmistettava, että tarkkailijalle tarjotaan kaikki mahdollinen apu sen varmistamiseksi, että rahtialukselta voi siirtyä kalastusaluksille turvallisesti, jos sää ja muut olosuhteet mahdollistavat tällaisen siirtymisen; ja

g)

lippuvaltioiden on varmistettava, etteivät alusten päälliköt, miehistö tai aluksen omistajat tarkkailijoiden suorittaessa tehtäviään estä eivätkä uhkaile heitä, sekaannu heidän toimintaansa tai vaikuta siihen eivätkä lahjo tai yritä lahjoa heitä.

LSPLV-alusten velvollisuudet jälleenlaivausten aikana

10.

Tarkkailijoiden on sallittava käydä kalastusaluksella, jos sää ja muut olosuhteet sen sallivat, ja tarkkailijoille on sallittava yhteys aluksen henkilökuntaan sekä tutustuminen asiaan liittyviin asiakirjoihin ja aluksen tiloihin sen mukaan kuin se on tarpeen 5 kohdassa esitettyjen tehtäviensä suorittamiseksi. Kalastusaluksen päällikön on varmistettava, että tarkkailijalle tarjotaan kaikki mahdollinen apu sen varmistamiseksi, että rahtialukselta voi siirtyä kalastusaluksille turvallisesti. Jos tarkkailijan hyvinvoinnille aiheutuu olosuhteiden vuoksi kohtuuton riski, eikä tällaista käyntiä voida järjestää LSPLV-alukselle ennen jälleenlaivaustoimien alkua, jälleenlaivaustoimet voidaan kuitenkin toteuttaa.

Tarkkailijamaksut

11.

Tämän ohjelman täytäntöönpanosta aiheutuvista kuluista vastaa jälleenlaivaustoimiin ryhtyvän LSPLV-aluksen lippusopimusvaltio. Maksu määräytyy ohjelman kokonaiskustannusten perusteella. Tämä maksu on suoritettava ICCAT:n sihteeristön erityiselle tilille, ja ICCAT:n sihteeristö hallinnoi tätä ohjelman täytäntöönpanon edellyttämää tiliä.

12.

LSPLV-alukset eivät saa osallistua jälleenlaivausta merellä koskevaan ohjelmaan, jos 11 kohdan mukaisia maksuja ei ole maksettu.


Top