LIITE

EU:n tuki IAEA:n toimille ydinturvallisuuden ja todentamisen alalla sekä joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian täytäntöönpanossa

1.   KUVAUS

Kansainvälinen yhteisö on todennut erityisesti maaliskuussa 2005 Lontoossa pidetyssä ydinturvallisuusalan tulevia maailmanlaajuisia suuntauksia käsitelleessä kansainvälisessä konferenssissa (”Nuclear Security: Global Directions for the Future”), että onnistuneiden ydinterrori-iskujen riski on edelleen suuri. Kansainvälinen yhteisö on reagoinut voimakkaasti ja tehnyt lukuisia aloitteita, joilla pyritään estämään ydinmateriaalin tai muiden radioaktiivisten aineiden päätyminen rikollisten ja terroristien haltuun.

Samalla IAEA:n todentamistoimet ovat edelleenkin välttämätön väline valtioiden keskinäisen luottamuksen rakentamiseksi ydinaseiden leviämisen estämiseen tähtäävien pyrkimysten kannalta ja ydinmateriaalin rauhanomaisen käytön edistämiseksi.

Viimeaikaisen kansainvälisen kehityksen johdosta on luotu uusia, entistä tehokkaampia kansainvälisiä ydinturvallisuuden ja todentamisen alan oikeusvälineitä. Sopimusvaltiot hyväksyivät heinäkuussa 2005 muutoksen yleissopimukseen ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista; kansainvälinen yleissopimus ydinterrorismin torjumisesta avattiin allekirjoittamista varten syyskuussa 2005; YK:n turvallisuusneuvosto antoi huhtikuussa 2004 joukkotuhoaseita ja valtioista riippumattomia toimijoita koskevan päätöslauselman 1540. Vuonna 2001 annetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1373 kehotetaan kaikkia valtioita liittymään mahdollisimman pian asiaankuuluviin terrorismin torjuntaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ja pöytäkirjojen osapuoliksi.

Tähän mennessä yli 80 valtiota on sitoutunut poliittisesti panemaan täytäntöön radioaktiivisten lähteiden turvallisuutta ja varmuutta koskevat käytännesäännöt (1). Lisäksi IAEA:n yleiskokouksessa ja hallintoneuvostossa on hyväksytty useita päätöslauselmia ja tehty useita päätöksiä IAEA:n ydinmateriaalivalvontajärjestelmän vahvistamiseksi (2).

Valtioiden toimia näiden kansainvälisten välineiden panemiseksi täytäntöön voidaan joiltain osin helpottaa merkittävästi IAEA:n hallintoneuvoston syyskuussa 2005 hyväksymän IAEA:n ydinturvallisuutta koskevan vuosien 2006–2009 suunnitelman avulla (3). Kyseinen suunnitelma on jatkoa ydinterrorismilta suojautumista koskevalle vuosien 2003–2005 toimintasuunnitelmalle (4). Uusi ydinturvallisuutta koskeva suunnitelma sisältää seuraavat kolme toiminta-alaa: 1) Tarvearviointi, analysointi ja koordinointi; 2) ennaltaehkäisy sekä 3) paljastaminen ja torjunta. Siihen kuuluu myös osa ”ydinturvallisuutta tukevat toimet”. Tämä osa sisältää toimia, jotka on alun perin yksilöity turvallisuus- ja valvontatavoitteiden perusteella mutta joiden katsotaan olevan merkittäviä myös ydinturvallisuuden kannalta.

IAEA:n täytäntöönpanema kansainvälinen ydinmateriaalivalvonta on keskeinen keino todennettaessa, noudattavatko valtiot ydinsulkusitoumuksiaan ja -velvoitteitaan. On erittäin tärkeää, että on olemassa tarvittava kansallinen lainsäädäntö IAEA:n kanssa tehdyn kattavan ydinmateriaalivalvontasopimuksen ja mahdollisen lisäpöytäkirjan täytäntöönpanoa varten (5). Täytäntöönpano edellyttää, että jokaisella tällaisen sopimuksen osapuolena olevalla valtiolla on toimiva kansallinen ydinmateriaalien kirjanpito- ja valvontajärjestelmä. Syyskuussa 2005 IAEA:n hallintoneuvosto pyysi IAEA:n sihteeristöä avustamaan käytettävissä olevin resurssein niitä valtioita, joiden kattaviin ydinvalvontasopimuksiin liittyi vähäisiä määriä pöytäkirjoja, ja myös valtioita, jotka eivät ole järjestön jäseniä, kansallisten ydinmateriaalien kirjanpito- ja valvontajärjestelmien laatimisessa ja ylläpidossa.

Vuosia 2006–2009 koskevalla ydinturvallisuutta koskevalla suunnitelmalla pyritään osittain samanlaisiin tavoitteisiin kuin joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisella EU:n strategialla. Molemmissa käsitellään ydinturvallisuutta laaja-alaisesti, mukaan luettuna ydinmateriaalien ja muiden radioaktiivisten materiaalien valvonta, kirjanpito ja suojelu käytön, varastoinnin ja kuljetuksen aikana koko niiden elinkaaren ajan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. On kuitenkin vahvistettava toimenpiteet varkauksien tai materiaalin kansainvälisten salakuljetusyritysten paljastamiseksi tapauksissa, joissa suojelu epäonnistuu, sekä vastatoimiin ryhtymiseksi, kun mahdollisten vihamielisten toimien yhteydessä on kyse ydinmateriaaleista tai muista radioaktiivisista materiaaleista.

IAEA on parhaillaan saattamassa päätökseen neuvoston yhteisen toiminnan 2004/495/YUTP täytäntöönpanoa ja samoin se on panemassa täytäntöön neuvoston yhteistä toimintaa 2005/574/YUTP. EU:n tukemana IAEA on aloittanut merkittäviä toimia Kaukasiassa, Keski-Aasiassa, Kaakkois-Euroopassa ja Balkanin alueilla sekä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idän Välimeren puoleisilla alueilla sijaitsevien vastaanottajamaiden toimien tukemiseksi, ydinturvallisuuden parantamiseksi ja kansainvälisen ydinmateriaalivalvonnan toteuttamiseksi näissä maissa.

Näiden toimien tukemista pidetään edelleen erittäin tärkeänä IAEA:n jäsenvaltioissa sekä sellaisissa valtioissa, jotka eivät ole järjestön jäseniä. Tukikelpoisia maita ovat:

—	Kaakkois-Euroopassa: Turkki, Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Serbia ja Montenegro, Moldovan tasavalta ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

—	Keski-Aasiassa: Kazakstan, Kirgisia, Uzbekistan, Tadžikistan ja Turkmenistan

—	Kaukasian alueella: Armenia, Azerbaidžan ja Georgia

—	Lähi-idän Välimeren puoleisella alueella: Israel, Jordania, Libanon ja Syyrian arabitasavalta

—	Afrikassa (6): Yhteensä 20–25 Afrikan maan ennakoidaan saavan tukea ydinturvallisuuden parantamiseen eri hankkeiden kautta. Lisäksi muut maat saattavat osallistua alueellisiin koulutustilaisuuksiin.

Ne Afrikan maat, joille annetaan tukea, valitaan lopullisesti tarvekartoitusvaiheen perusteella, johon kuuluu arviointivierailuja ja keskuspaikkojen jo saamien tietojen arviointia. Kutakin hanketta koskevat tukitoimet keskitetään alueen niihin maihin, joilla on hankkeen alalla merkittävää toimintaa:

—	Turvajärjestelyjä on tarkoitus parantaa alueella 4–6 maassa niistä alueen kahdeksasta maasta, joilla on ydinreaktoreja; radioaktiivisten lähteiden turvallisuutta on tarkoitus parantaa 5–7 maassa niistä kymmenestä maasta, joilla on käytön ja varastoinnin kannalta vaaralle altteimmat lähteet.

—

5–6 maalle on tarkoitus antaa tukea ydinmateriaalien tai muiden radioaktiivisten aineiden laittoman kaupan torjunnan tehostamiseen; näissä maissa on IAEA:n saamien tietojen mukaan suurin riski laittomaan kauppaan, kun otetaan huomioon ydinmateriaalit ja radioaktiiviset lähteet kyseisessä maassa ja sen naapurimaissa.

—	Säteilyturvan ja radioaktiivisten lähteiden turvallisuuden arviointiin ja tehostamiseen on tarkoitus antaa tukea kahdessatoista maassa, joissa tarve parantaa sääntelyrakenteita on arvioitu kiireellisimmäksi. Apua lainsäädännön laatimisessa on tarkoitus antaa kuudessa maassa.

—	Koulutusta tarjotaan alueellisesti mahdollisimman monille osallistujille Afrikassa, jos tarvittavat varat saadaan käyttöön.

Aluksi arvioidaan ydinturvallisuuden parantamisen tarve yhteisessä toiminnassa määritellyissä maissa tuen painopisteiden toteamiseksi. Tätä varten tunnustettujen asiantuntijoiden ryhmä arvioi kyseisissä maissa jo olevien ydinturvajärjestelmien nykyisen tilan ja tekee parannussuosituksia. Suositusten perusteella määritetään myöhempi tuki siten, että otetaan huomioon vallitseva tilanne ja parannustarpeet ydinmateriaaleihin ja muihin radioaktiivisiin materiaaleihin, myös muussa kuin ydinteknisessä käytössä oleviin materiaaleihin, sekä ydinlaitoksiin liittyvien vihamielisten toimien estämisen ja paljastamisen ja niitä koskevien vastatoimien alalla. Painopisteet vahvistetaan, kun määritellään maat kutakin sellaista hanketta kohti, joka rahoitetaan EU:n tuella käyttöön asetetusta talousarviosta. Henkilöresurssien kehittäminen toteutetaan osana IAEA:n vahvistamaa koulutusohjelmaa, joka perustuu pitkälti alueelliseen lähestymistapaan. Asiantuntijoiden osallistumista mahdollisimman monista edunsaajamaista tuetaan, jos tarvittava rahoitus saadaan käyttöön.

Valituissa maissa toteutetaan tämän jälkeen hankkeita kolmella alalla:

1.   Lainsäädäntö- ja sääntelyapu

Ydinturvallisuuden oikeudellisen perustan muodostavat suurelta osin kansainväliset sopimukset ja tunnustetut periaatteet (valtiosopimukset, yleissopimukset, sopimukset, normit, IAEA:n standardit, käytännesäännöt ja ohjeistukset sekä suositukset), joita kansalliset viranomaiset panevat täytäntöön ydinmateriaalien ja muiden radioaktiivisten lähteiden valvomiseksi. Tämä normien laaja valikoima (joista moni on kehitetty IAEA:ssa) luo puitteet käyttää ydinmateriaaleja ja muita radioaktiivisia aineita tai niitä hyödyntäviä laitoksia turvallisesti ja varmasti – tämä koskee niin niitä laitoksia, joilla on laaja ydinohjelma, kuin niitä, joilla ydintoiminta on rajallista.

Onnistuneen ydinturvajärjestelmän perusedellytys on asianmukainen kansallinen lainsäädäntö ja viranomaisvalvontarakenne. Kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön olisi annettava periaatteet ja yleiset säännökset, joiden avulla toimivaltaiset valtionhallinnon yksiköt voivat hoitaa tarvittavia sääntelytehtäviä ja ohjata kaikkien säänneltyihin toimiin osallistuvien henkilöiden menettelyjä. Useissa maissa asiaa koskeva lainsäädäntö ei kuitenkaan ole riittävää ja sääntelyrakennetta ei ole tai se ei ole asianmukainen. Nämä puutteet yhdessä tehottomien viranomaisvalvontarakenteiden kanssa heikentävät koko turvajärjestelmää. Tavoitteena tulisikin olla kansallisen lainsäädännön ja sääntelypuitteiden lujittaminen tai niiden luominen ja asiaankuuluvien toimenpiteiden tehokas soveltaminen.

Radioaktiivisia materiaaleja käytetään usein ei-ydinteknisissä sovellutuksissa, esimerkiksi lääketieteellisessä tai teollisessa käyttötarkoituksessa. Jotkin näistä lähteistä ovat erittäin radioaktiivisia ja kuuluvat IAEA:n asiakirjassa ”Radioaktiivisten lähteiden luokitus” luokkiin 1–3. Jos näiden lähteiden viranomaisvalvonta ja suojelu ei ole riittävää, ne voivat joutua vääriin käsiin ja niitä voidaan käyttää vihamielisiin toimiin. Säteilyturvan ja radioaktiivisten lähteiden turvallisuuden sääntelyrakenteiden on oltava tehokkaita ja niiden on toimittava asianmukaisesti noudattaen kansainvälisiä standardeja, radioaktiivisten lähteiden turvallisuutta ja varmuutta koskevien käytännesääntöjen suuntaviivoja ja asiaan liittyviä tuonti- ja vientisääntöjä sekä parhaita käytäntöjä.

Ydinmateriaalivalvontasopimusten ja lisäpöytäkirjojen tekeminen IAEA:n kanssa on tehokas toimi, jolla edistetään tiukkaa kansallista ja kansainvälistä ydinmateriaalin ja siihen liittyvien teknologioiden valvontaa. On tärkeää, että kansallisessa täytäntöönpanolainsäädännössä määritetään selkeästi ne ydintoiminnat, laitokset ja materiaalit, joihin ydinmateriaalivalvontaa sovelletaan. Lisäksi lisäpöytäkirjan tehneiden valtioiden on varmistettava, että niiden kansallista täytäntöönpanolainsäädäntöä on tehostettu, jotta kyseinen valtio voi täyttää lisäpöytäkirjan mukaiset lisävelvoitteet. Valtion kansallista lainsäädäntöä olisi tarkistettava erityisesti sen valvontaviranomaisen vastuun ja toimivallan laajentamiseksi, joka nimetään tehdyn ydinmateriaalivalvontasopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista varten.

Kun valtioista tulee ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista tehdyn yleissopimuksen osapuolia tai kun ne ratifioivat kyseisen yleissopimuksen muutoksen ja kun niistä tulee ydinterrorismin torjumista koskevan yleissopimuksen osapuolia, ne hyväksyvät myös velvoitteet noudattaa ydinturvallisuutta koskevia kansainvälisiä normeja. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1540 (2004) velvoittaa lisäksi kaikki valtiot huolehtimaan kansallisesta valvonnasta, johon kuuluu myös ydinaseisiin liittyvien aineiden asianmukainen valvonta.

Edellä mainittuihin ydinturvallisuusalan kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvät valtioiden sitoumukset ovat johtaneet ydinmateriaalien ja ydinlaitosten sekä muiden radioaktiivisten lähteiden turvallisuuteen liittyviin rinnakkaisiin sitoumuksiin. Näihin sisältyy toimenpiteitä sääntelyrakenteen luomiseksi säteilyturvan alalla ja radioaktiivisten lähteiden turvallisuuden alalla, kirjanpito- ja valvontatoimet, turvajärjestelyihin liittyvät toimenpiteet, tuonti- ja vientivalvonta sekä laittomien toimien kriminalisointi.

2.   Parannetaan ydinmateriaalien ja muiden radioaktiivisten aineiden turvallisuutta ja valvontaa

Varkauksien ja sabotaasien estämiseksi ydinlaitoksissa ja muissa paikoissa käytetyistä tai niihin varastoiduista materiaaleista on pidettävä kirjaa ja ne on suojattava asianmukaisella tavalla. Tehokkaan sääntelyjärjestelmän avulla olisi osoitettava ne tekijät, jotka edellyttävät täytäntöönpanoa sekä valtion että vastaavasti ydinlaitoksen operaattorin tasolla.

On myös erittäin tärkeää, että voimakkaat ja vaaralle alttiit lähteet muissa kuin ydinteknisissä sovellutuksissa suojataan fyysisesti vihamielisiltä toimilta käytön tai varastoinnin aikana, ja ne olisi purettava ja varastoitava tai sijoitettava radioaktiivisena jätteenä turvallisiin ja varmoihin tiloihin, kun niitä ei enää tarvita.

Kaikkien valtioiden, joilla on kattava ydinmateriaalivalvontasopimus, edellytetään perustavan ja ylläpitävän kaikkia sellaisia ydinmateriaalia koskevia kansallisia kirjanpito- ja valvontajärjestelmiä, joita ydinmateriaalivalvonta koskee. IAEA arvioi kuitenkin, että useissa näiden sopimusten osapuolena olevissa jäsenvaltioissa tällaisia järjestelmiä ei ole tai ne ovat riittämättömät. Tämä tilanne on erityisen yleinen niiden noin 120 valtion keskuudessa, joilla ei ole käytössä ydinlaitoksia.

3.   Parannetaan valtioiden valmiuksia paljastaa ja torjua laitonta kauppaa

Laiton kauppa liittyy ydinmateriaalin ja muun radioaktiivisen materiaalin luvattomaan vastaanottoon, hankintaan, käyttöön, siirtoon tai luovuttamiseen riippumatta siitä, onko se tahallista vai tahatonta ja ylittääkö se kansainväliset rajat vai ei.

Terroristien tekemää alkeellista ydinräjähdettä tai säteilyä levittävää laitetta ei voida rakentaa ilman, että materiaali on hankittu laittomalla kaupalla. Arat laitteet ja teknologia aran materiaalin tuottamiseksi alkeellista ydinräjähdettä tai sellaisen rakentamista varten on myös voitu hankkia laittomalla kaupalla. Voidaan olettaa, että materiaalin tai teknologian on ylitettävä raja, jotta se voi saavuttaa lopullisen määränpäänsä. Laittoman kaupan torjuminen edellyttää näin ollen, että valtioilla on tarvittavat sääntelyjärjestelmät ja tekniset järjestelmät (myös helppokäyttöiset välineet) sekä raja-asemilla menettelyjä ja tietoa radioaktiivisten materiaalien (myös halkeamiskelpoisten radioaktiivisten materiaalien) salakuljetuksen tai arkojen laitteiden ja teknologian luvattoman kaupan paljastamiseksi.

On myös oltava tehokkaat toimenpiteet tällaisiin tekoihin puuttumiseksi ja radioaktiivisen materiaalin takavarikoimiseksi. Lainvalvontaviranomaisille (tulli, poliisi jne.) ei useinkaan anneta koulutusta ilmaisimien käytössä, ja siten arat laitteet ja teknologia voivat olla heille tuntemattomia. Näiden viranomaisten kouluttaminen on näin ollen ratkaisevaa laittoman kaupan paljastamiseen liittyvien toimenpiteiden onnistumiselle. Eri henkilöstöryhmille olisi tarjottava erilaista koulutusta sekä ilmaisimien käytössä että niiden antamien tietojen ymmärtämisessä, jotta he pystyisivät päättämään jatkotoimenpiteistä.

Tuen tarve tällä alalla on kasvanut suuresti asiaan liittyvää uhkaa koskevan tietoisuuden lisäännyttyä ja rajavalvontavalmiuksien parantamiseksi tarkoitettujen välineiden ja menetelmien saatavuuden myötä.

2.   TAVOITTEET

Yleistavoite: Ydinturvallisuuden parantaminen valituissa maissa

2.1   Arviointivaihe: Kansainvälisten ydinturvallisuuden arviointivierailujen rahoittaminen

IAEA toteuttaa arvioinnin määrittääkseen ydinturvallisuuden parantamistarpeet asianomaisissa maissa, joissa arviointia ei ole vielä saatettu päätökseen. Muiden yksilöityjen maiden osalta aiemmin suoritettu arviointi ajantasaistetaan. Arviointi kattaa tarvittaessa ydinteknisten ja muiden kuin ydinteknisten sovellutusten turvajärjestelyt ja turvallisuuden, laittoman kaupan torjumiseksi toteutetut toimenpiteet sekä tarvittavat oikeudelliset ja sääntelyrakenteet. Yleisen arvioinnin tuloksia käytetään perustana valittaessa maita, joissa hankkeet toteutetaan.

Edellä esitetyissä hankkeissa:

—

arvioidaan kussakin maassa ydinmateriaaleja ja muita radioaktiivisia materiaaleja koskevien turvajärjestelyjen tila sekä kaikkien niiden ydin- tai tutkimuslaitosten tai muiden paikkojen turvajärjestelyt, joissa näitä materiaaleja käytetään tai joihin niitä varastoidaan. Määritetään niistä laitoksista ja paikoista, joissa näitä materiaaleja on, myöhempiä parannus- ja tukitoimia varten valittava osa;

—

arvioidaan kussakin maassa radioaktiivisten lähteiden turvallisuuden parantamisen tarpeet. Määritetään kansainvälisten standardien ja käytännesääntöjen osalta ne heikkoudet ja puutteet, jotka edellyttävät sääntelyrakenteen parantamista, ja määritetään tarve lisätä voimakkaiden, vaaralle alttiiden lähteiden suojausta. Suojauksessa tarvittava erityislaitteisto olisi myös määritettävä arvioinnin yhteydessä;

—	arvioidaan kussakin maassa laittoman kaupan vastaisten valmiuksien nykytilaa ja määritetään vaadittavien parannusten tarve;

—	arvioidaan kussakin maassa kansallisen ydinmateriaalien kirjanpito- ja valvontajärjestelmän tila ja määritetään vaadittavien parannusten tarve.

2.2   Arviointivaiheen perusteella painopisteiksi määriteltyjen erityistoimien toteuttaminen

Hanke 1:

Lainsäädäntö- ja sääntelyapu

Hankkeen tarkoitus:

—

Ydinmateriaaliin ja muuhun radioaktiiviseen materiaaliin liittyvien kansallisten lainsäädäntö- ja sääntelyjärjestelmien parantaminen ottaen huomioon ydinturvallisuusalan asianmukaiset kansainväliset sopimukset ja tunnustetut periaatteet sekä olemassa olevat synergiat kansallisten säteilyturvajärjestelmien kanssa.

—	Kansallisten lainsäädäntöpuitteiden vahvistaminen valtioiden ja IAEA:n välillä tehtyjen ydinmateriaalivalvontasopimusten ja lisäpöytäkirjojen panemiseksi täytäntöön.

—	Säteilyturvallisuutta ja radioaktiivisten lähteiden turvallisuutta koskevien kansallisten sääntelyrakenteiden vahvistaminen.

Hankkeen tulokset:

—	Laaditaan ja annetaan kattava, yhtenäinen ja tehokas kansallinen lainsäädäntö, jolla edistetään ydinturvallisuuden yhdenmukaista, tehostettua ja maailmanlaajuisempaa järjestelmää.

—	Laaditaan ja annetaan (kansallisilla kielillä) kansallista lainsäädäntöä, jota valtiot tarvitsevat voidakseen täyttää IAEA:n ydinmateriaalivalvontasopimusten ja lisäpöytäkirjojen mukaiset velvoitteensa.

—

Säteilyturvallisuutta ja radioaktiivisten lähteiden turvallisuutta koskevien kansallisten sääntelyrakenteiden luominen tai tehostaminen järjestämällä säteilyturvaa, radioaktiivisten lähteiden turvallisuutta ja infrastruktuurin arviointia (Radiation Safety, and Security of Radioactive Sources, Infrastructure Appraisal, RaSSIA) koskevaa toimintaa, neuvontapalveluja, laitteita ja koulutusta noudattaen kansainvälisiä standardeja, radioaktiivisten lähteiden turvallisuutta ja varmuutta koskevien käytännesääntöjen ja parhaiden käytäntöjen suuntaviivoja.

Hanke 2:

Parannetaan ydinmateriaalien ja muiden radioaktiivisten materiaalien turvallisuutta ja valvontaa

Hankkeen tarkoitus:

—	Parannetaan ydinlaitosten turvajärjestelyjä sekä ydinteknisissä sovellutuksissa käytettäviä ydinmateriaaleja ja muita radioaktiivisia materiaaleja koskevia turvajärjestelyjä valituissa maissa.

—	Parannetaan ei-ydinteknisissä sovelluksissa käytettäviä radioaktiivisia materiaaleja koskevia turvajärjestelyjä valituissa maissa.

—	Parannetaan kansallisia ydinmateriaalien kirjanpito- ja valvontajärjestelmiä ydinmateriaalivalvontasopimusten ja lisäpöytäkirjojen panemiseksi täytäntöön myös valtioissa, joita koskevat ”pieniä määriä koskevat pöytäkirjat”.

Hankkeen tulokset:

—	Ydinmateriaaleja ja muita radioaktiivisia materiaaleja koskevia turvajärjestelyjä on parannettu valituissa ydinlaitoksissa ja kohteissa.

—	Ei-ydinteknisissä sovelluksissa olevat vaaralle alttiit lähteet on valituissa maissa suojattu tai tarvittaessa purettu ja siirretty turvalliseen ja varmaan varastoon.

—	Turvajärjestelyjen kansallisia sääntelyrakenteita on parannettu asiantuntijoiden avustuksella.

—	Laaditaan ja pidetään yllä tehokkaita kansallisia ydinmateriaalien kirjanpito- ja valvontajärjestelmiä ydinmateriaalivalvontasopimusten ja lisäpöytäkirjojen panemiseksi täytäntöön myös valtioissa, joita koskevat ”pieniä määriä koskevat pöytäkirjat”.

—	Henkilöstölle on järjestetty koulutusta tukikelpoisissa maissa.

Hanke 3:

Parannetaan valtioiden valmiuksia paljastaa ja torjua laitonta kauppaa

Hankkeen tarkoitus:

—	Parannetaan laittoman kaupan paljastamista ja torjuntaa koskevia valtioiden valmiuksia valituissa maissa.

Hankkeen tulokset:

—

Ydinmateriaalien laitonta kauppaa koskevien tietojen keruuta julkisista lähteistä ja valtioiden yhteyspisteistä sekä niiden arviointia on tehostettu ydinmateriaalien laitonta kauppaa ja siihen liittyviä olosuhteita koskevan tietämyksen lisäämiseksi. Nämä tiedot helpottavat myös laittoman kaupan torjumista koskevien erilaisten toimien asettamista tärkeysjärjestykseen.

—	Asiantuntijoiden avulla on luotu kansalliset puitteet laittoman kaupan torjumiseksi ja radioaktiivisten materiaalien sekä arkojen ydinlaitteiden ja -teknologian rajat ylittävien liikkeiden valvonnan kansallisen koordinoinnin parantamiseksi valituissa maissa.

—	Rajavalvontalaitteiston tasoa on nostettu valikoiduilla rajanylityspaikoilla.

—	Lainvalvontaviranomaisille on järjestetty koulutusta tukikelpoisissa maissa.

3.   KESTO

Arviointi toteutetaan kolmen kuukauden kuluessa komission ja IAEA:n välisen rahoitussopimuksen voimaantulosta. Kaikki kolme hanketta toteutetaan samanaikaisesti seuraavien 12 kuukauden aikana.

Tämän yhteisen toiminnan toteuttamisen arvioitu kokonaiskesto on 15 kuukautta.

4.   EDUNSAAJAT

Edunsaajia ovat ne maat, joissa arviointi ja sitä seuraavat hankkeet toteutetaan. Näiden maiden viranomaisia autetaan havaitsemaan heikot kohdat, ja niille annetaan tukea ratkaisujen löytämiseksi niihin ja turvallisuuden lisäämisessä. Hankkeet toteuttava organisaatio (IAEA) ja puheenjohtajavaltio, jota avustaa YUTP:n korkeana edustajana toimiva neuvoston pääsihteeri tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa neuvoston toimivaltaisen työryhmän puitteissa, päättävät yhdessä hankkeisiin soveltuvia maita koskevista edellytyksistä, edunsaajien lopullisesta valinnasta sekä valituissa maissa käsiteltävistä tarpeista. Näiden päätösten on perustuttava tarvittaessa hankkeet toteuttavan organisaation (IAEA) tämän yhteisen toiminnan 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatimiin ehdotuksiin.

5.   HANKKEET TOTEUTTAVA ORGANISAATIO

Hankkeiden toteuttaminen annetaan IAEA:n tehtäväksi. IAEA:n ja jäsenvaltioiden asiantuntijat tekevät kansainväliset ydinturvallisuuden arviointivierailut IAEA:n vierailuja koskevien vakio-ohjeiden mukaisesti. Mainittujen kolmen hankkeen toteuttamisesta vastaavat suoraan IAEA:n henkilöstö, IAEA:n jäsenvaltioiden valitut asiantuntijat tai toimeksisaajat. Toimeksisaajien osalta IAEA noudattaa kaikessa tätä yhteistä toimintaa varten suorittamassaan tavaroiden, työn tai palvelujen hankinnassa IAEA:n sääntöjä ja menettelyjä, jotka on esitetty yksityiskohtaisesti Euroopan yhteisön ja IAEA:n välisessä rahoitussopimuksessa.

6.   HANKKEISIIN OSALLISTUVAT KOLMANNET OSAPUOLET

Hankkeet rahoitetaan 100-prosenttisesti tällä yhteisellä toiminnalla. IAEA:n jäsenvaltioiden asiantuntijoita voidaan pitää hankkeisiin osallistuvina kolmansina osapuolina. He noudattavat työssään IAEA:n asiantuntijoiden toimintaa koskevia sääntöjä.

7.   URAKKASOPIMUKSIA JA HANKINTAA KOSKEVAT ERITYISEHDOT

Jotta parannetaan turvajärjestelyjä, jotka koskevat alun perin Venäjän federaation toimittamia ydinmateriaaleja ja muita radioaktiivisia materiaaleja, esimerkiksi radioaktiivisia lähteitä, voidaan tavaroiden, työn ja palvelujen hankintasopimuksia tarjota joissakin tapauksissa Venäjän federaatiossa toimiville yrityksille, jotka ovat perehtyneet Venäjällä käytettyyn teknologiaan.

8.   ARVIO TARVITTAVISTA VAROISTA

Euroopan unionin rahoitusosuus kattaa arvioinnin ja kolmen hankkeen toteuttamisen 2.2 kohdassa kuvatun mukaisesti. Arvioidut kustannukset ovat seuraavat:

Ydinturvallisuuden arviointi, myös vierailut:	140 000 EUR
Hanke 1:	1 200 000 EUR
Hanke 2:	3 070 000 EUR
Hanke 3:	2 385 000 EUR

Ennakoimattomia menoja varten on lisäksi merkitty varaus, joka on noin 3 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista (kokonaismäärältään 200 000 EUR).

9.   RAHOITUSOHJE HANKKEEN KUSTANNUSTEN KATTAMISTA VARTEN

Hankkeen kokonaiskustannus on 6 995 000 EUR.

---

(1)  GOV/2003/49-GC(47)/9. Myös asiakirja ”Toimenpiteet kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi ydinturvallisuuden, säteilysuojan, liikenneturvallisuuden ja ydinjätehuollon alalla: tehokkaiden ja kestävien kansallisten sääntelyrakenteiden edistäminen säteilylähteiden valvontaa varten” (GOV/2004/52-GC(48)/15) sisältää osia, jotka ovat merkityksellisiä IAEA:n ja EU:n väliselle yhteistyölle joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian puitteissa. Näitä toimia käsitellään myös IAEA:n ydinturvallisuutta koskevan vuosien 2006–2009 suunnitelman osassa ”ydinturvallisuutta tukevat toimet”.

(2)  Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvosto päätti syyskuussa 2005, että ydinmateriaalivalvontajärjestelmän tehostamiseksi olisi ydinsulkusopimuksen valvontasopimuksiin kuuluva niin sanottu ”pieniä määriä koskeva pöytäkirja” (”small quantities protocol”, SQP) säilytettävä osana IAEA:n ydinmateriaalivalvontajärjestelmää edellyttäen, että vakiotekstiä ja pieniä määriä koskevan pöytäkirjan kriteerejä muutetaan. IAEA:n vuoden 2005 yleiskokouksen hyväksymässä päätöslauselmassa todettiin muun muassa, että silloin, kun valtiolla on voimassa oleva kattava ydinmateriaalivalvontasopimus ja siihen liitetty lisäpöytäkirja, kyseiset toimenpiteet muodostavat todentamista koskevan standardin asianomaisen valtion osalta.

(3)  GOV/2005/50-GC(49)/17.

(4)  GOV/2002/10.

(5)  Ks. IAEA:n julkaisema Plan of Action to Promote the Conclusion of Safeguards Agreements and Additional Protocols.

(6)  Algeria, Angola, Benin, Botswana, Burkina Faso, Burundi, Kamerun, Kap Verde, Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Komorit, Kongon tasavalta, Norsunluurannikko, Kongon demokraattinen tasavalta, Djibouti, Egypti, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Etiopia, Gabon, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kenia, Lesotho, Liberia, Libya, Madagaskar, Malawi, Mali, Mauritania, Mauritius, Marokko, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria, Ruanda, São Tomé ja Príncipe, Senegal, Seychellit, Sierra Leone, Somalia, Etelä-Afrikka, Sudan, Swazimaa, Togo, Tunisia, Uganda, Tansania, Sambia ja Zimbabwe.