15.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 247/41

A.

ottaa huomioon, että IPCC:n neljännen arviointikertomuksen työryhmän II osuuden mukaan lähes kaikilla Euroopan alueilla odotetaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia; ottaa huomioon, että kyseiset vaikutukset asettavat haasteita monille talouden sektoreille mutta aiheuttavat myös uuden uhan Euroopan biologiselle monimuotoisuudelle ja vaikuttavat sosiaaliseen kehitykseen,

B.

ottaa huomioon, että tieteelliset havainnot kaikilta mantereilta ja monilta valtameriltä osoittavat ilmastonmuutoksen vaikuttavan luontoon lähinnä lämpötilan nousun takia, mutta myös muiden ilmaston muuttumisen vaikutusten takia; ottaa huomioon, että kyseinen lämpötilan nousu aiheutuu ihmisen toiminnasta ja vaikuttaa fyysisiin ja biologisiin systeemeihin,

C.

katsoo, että EU:n olisi tarkasteltava sitä, missä määrin ilmastonmuutokseen sopeutuminen voi edistää talouskasvua ja kehitystä koskevaa uutta mallia, jolla suojellaan ympäristöä, tehostetaan työllisyyttä ja annetaan uusi ulottuvuus sosiaalipolitiikkaan,

D.

katsoo, että ilmastonmuutos on ongelma, joka koskee nyky-yhteiskuntia kokonaisuudessaan, ja kaikki hallintotasot, EU:n tasolta julkisiin viranomaisiin ja yksittäisiin kansalaisiin, voivat olla tärkeässä asemassa sopeutumistoimenpiteissä, ja niiden on näin ollen tämä asema myös otettava,

E.

katsoo, että vahinkojen torjumista koskevia sopeutumistoimia tuleviin ilmastovaikutuksiin reagoimiseksi tarvitaan Euroopassa ja sen ulkopuolella mutta että niitä on kehitettävä ja sovellettava jo nyt, jotta alueellisesti ja paikallisesti voidaan vastata aikaisemmista kasvihuonekaasupäästöistä johtuvan nykyisen ilmaston lämpenemisen seurauksiin; katsoo, että tällaiset sopeutumistoimet vaativat todella monialaista lähestymistapaa sekä sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöä koskevien näkökohtien huomioon ottamista laajassa merkityksessä,

F.

ottaa huomioon, että on olemassa monia tutkimuksia ja malleja ilmastonmuutoksen todennäköisistä vaikutuksista alue- tai paikallistasolla; ottaa huomioon, että monissa näistä tutkimuksista ei ole tutkittu sosiaalis-taloudellista ulottuvuutta ja ennakoitavia seurauksia kyseisille väestöille,

G.

katsoo, että ilmastonmuutoksen valvonta ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutettavien toimenpiteiden koordinointi EU:n tasolla olisi asetettava painopistealaksi, jotta edistettäisiin yhteistä strategiaa tämän ongelman osalta,

H.

katsoo, että julkiset ja yksityiset investoinnit ilmastonmuutosta koskeviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin ovat erittäin tärkeitä sen varmistamiseksi, että sopeutumis- ja hillitsemistoimilla rajoitetaan ilmastonmuutoksen seurauksia mahdollisimman tehokkaasti,

I.

katsoo, että ilmastonmuutosta koskevaa kansallista tutkimusta on koordinoitava seitsemännen puiteohjelman nojalla tehdyn tutkimuksen kanssa,

J.

ottaa huomioon, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen ei ole ollut niin paljon julkisen keskustelun keskipisteessä sen jälkeen, kun on selkeästi alettu painottaa tarpeellisia ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia;

K.

ottaa huomioon, että EU:n asettaman maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen hidastamista koskevan kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttaminen tarkoittaisi silti sitä, että Euroopan ilmasto lämpenee ja että siihen liittyy äärimmäisiä alueellisia ilmastonmuutoksia ja monia seurauksia kohdeväestöille, paikalliselle ja alueelliselle taloudelle ja ympäristölle, mikä johtaa nykyisen luonnonvaroja ja varallisuutta koskevan epätasa-arvon ja alueellisten erojen kasvamiseen,

L.

katsoo, että äärimmäisten säätapahtumien edellytyksiä ja niiden ymmärtämistä koskevaa tutkimusta olisi tehostettava, koska kyseinen tutkimus muodostaa tarvittavan perustan ennaltaehkäiseville toimenpiteille, joihin lukeutuvat ennakkovaroitusjärjestelmien täytäntöönpano ja tulevat toimet, joilla vältetään ihmisuhreja ja vahinkoja, joita aiheutuu ihmisille, omaisuudelle, biologiselle monimuotoisuudelle ja ympäristölle, ja katsoo, että on kehitettävä välineitä kyseisten toimenpiteiden tehokkuuden arvioimiseksi,

M.

katsoo, että sopeutumismekanismien tarkasteleminen pelkästään kustannushyötyanalyysin perusteella ei vaikuta asianmukaiselta, sillä näyttää siltä, että myös Euroopassa köyhimmät kärsivät eniten, koska heillä ei yleensä ole riittävää vakuutusta ja tietoa eivätkä he ole tarpeeksi liikkuvia voidakseen vastata muuttuvaan ympäristöön,

N.

katsoo, että alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa, jossa ilmastonmuutoksen kielteisistä seurauksista kärsivät yhteisöt esittelevät tekniikoita, joita ne ovat käyttäneet menestyksekkäästi seurausten torjumisessa, olisi hyödyllinen indikaattori EU:lle, joka voisi toimia katto-organisaationa strategioiden edistämisessä ja asiaankuuluvien tukiohjelmien kehittämisessä sekä johtaa poliittista koordinointia tieteellisissä, alueellisissa tai paikallisissa verkoissa ja kumppanuuksissa,

O.

katsoo, että keskeisenä tekijänä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vastaamisessa on lisätä ja parantaa ammatillista ja julkista tietämystä sopeutumistoimenpiteistä,

P.

katsoo, että on ilmeistä, että ilmastonmuutos vaikuttaa kehityssaavutuksiin ja on uhka onnistuneelle kehitykselle Euroopassa, mutta että sillä on paljon voimakkaampi vaikutus kehitysmaihin; katsoo, että sopeutumistoimien rahoitusta on arvioitava edelleen sekä EU:ssa että tuen antamisessa kehitysmaille,

Q.

katsoo, että valtavirtaistamisen periaatteen mukaisesti sopeutuminen ilmastonmuutokseen on sisällytettävä päätöksentekoprosessiin senkaltaisten kysymysten osalta kuin miten ja mihin investoidaan; katsoo, että paikallisten ja alueellisten sidosryhmien ja päätöksentekijöiden on osallistuttava päätöksentekoprosessiin liittyviin keskusteluihin,

R.

ottaa huomioon, että vihreässä kirjassa sopeutumisesta ilmastonmuutokseen ei tunnusteta EU:n syrjäisimpien alueiden, joiden haavoittuvuus on erilaista kuin Manner-Euroopassa, maantieteellistä, ilmastollista ja kehityksellistä eroavaisuutta, eikä siinä tutkita erityisesti kaupunkialueiden tai tiheästi asuttujen Euroopan alueiden ilmasto-olosuhteita,

S.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti niihin alueisiin, jotka topografisten piirteittensä takia ovat erityisen riippuvaisia luonnon dynamiikasta (muun muassa jäätiköt ja vuoristoalueet), mikä aiheuttaa paikalliselle taloudelle, kulttuurille ja koko väestölle suurta sopeutumispainetta ja suuria kustannuksia ja mahdollisesti lisää entisestään alueiden välisiä eroavaisuuksia,

T.

ottaa huomioon, että Etelä-Eurooppa ja Välimeren alue ovat Euroopan kaksi herkintä aluetta, jotka jo nyt kärsivät veden puutteesta, kuivuudesta ja metsäpaloista,

U.

katsoo, että väistämättömään ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi tarvittavat tehokkaat strategiat edellyttävät, että koulutusta ja viestintää tuetaan joukkotiedotusvälineiden osallisuudella ja kansalaisten osallistumisella ympäristökysymysten käsittelyyn,

V.

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön arvioineen, että nykyisin jo 60 000 kuolemaa vuosittain johtuu ilmastonmuutokseen liittyvistä luonnonkatastrofeista; ottaa huomioon, että IPCC:n neljännessä arviointikertomuksessa korostettiin ilmastonmuutoksen vaikutusta kansanterveyteen; katsoo, että trooppiset taudit ja niiden tartuttajien leviäminen lauhkean vyöhykkeen alueille on vakava uhka; katsoo, että tämän vuoksi terveydenhuoltopalvelujen tarjoajat yhteiskunnan haavoittuvimmilla alueilla joutunevat sopeutumaan ilmastonmuutokseen eniten,

W.

katsoo, että ilmastonmuutos vahingoittaa vakavasti ennestään herkkiä ja uhanalaisia ekosysteemejä ja vaikuttaa Euroopan biologiseen monimuotoisuuteen; katsoo, että sellaiset vauriot tuntuvat voimakkaimmin välillisesti ihmisten hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeiden ekosysteemien heiketessä; katsoo, että tämän vuoksi ekosysteemien suojelusta on tehtävä perusta EU:n sopeutumisstrategialle, katsoo, että maaperä on maan suurin orgaanisen hiilen varasto ja että epäasianmukaiset maaperän hoitokäytänteet vähentävät tätä varastoa; pitää tämän suuntauksen kääntämistä tarpeellisena, ja katsoo, että on varmistettava, että EU:n sopeutumisstrategiaan sisällytetään olennaisena osana asianmukaisia toimia maaperän orgaanisen hiilen säilyttämiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lisäämiseksi,

1.

on tyytyväinen vihreään kirjaan sopeutumisesta ilmastonmuutokseen ja sidosryhmien kuulemisprosessiin;

2.

korostaa, että on tärkeää yhdistää tiiviisti sopeutumis- ja hillitsemistoimet, jotta synergiaa voidaan käyttää ilmastonmuutoksen seurausten rajoittamiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan, miten tasapainotetaan molemmat toimet niiden tehokkuuden kehittämiseksi molemminpuolisesti, jotta voidaan kehittää selkeä ja kokonaisvaltainen strategia;

3.

tunnustaa, että vaikka kysymykset esitetään vihreässä kirjassa sopeutumisesta ilmastonmuutokseen alakohtaisesti, useat alat, joihin siinä viitataan, riippuvat vahvasti toisistaan; katsoo, että vaikutukset yhteen alaan ja sopeutumista koskevat päätökset yhdellä alalla vaikuttavat usein muihin aloihin, ja pyytää siksi komissiota ottamaan tämän vuorovaikutuksen huomioon sopeutumistoimenpiteiden täytäntöönpanossa;

4.

toteaa, että on tarpeen toteuttaa tieteellistä mallintamista ja tutkimuksia riskiin perustuvalla lähestymistavalla, jotta voidaan entistä paremmin analysoida, ymmärtää ja ennustaa ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmisiin ja yhteiskuntaan suhteessa EU:n kahden celsiusasteen hillitsemistavoitteeseen ja paikallisen tai alueellisen sopeutumisen tarpeeseen;

5.

kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen sopeutumisen taloudellisista näkökohdista, jotta voidaan kehittää skenaarioita, joissa laaditaan sopeutumisen kustannusten ja etujen tase, sekä edistää ja ennakoida taloudellista toimintaa; korostaa, että on tärkeää soveltaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa alakohtaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon Euroopan luontotyyppien, kuten vuoristoalueet tai saaristot, väliset erot; kehottaa komissiota tarkastelemaan työllisyyden muutoksia sekä kasvavilla että kutistuvilla aloilla;

6.

kehottaa komissiota koordinoimaan ja tukemaan haavoittuvuuksia koskevan yhteisen eurooppalaisen tietokannan tieteellistä valmistelua, jotta voidaan ymmärtää, miten yhteiskunnalliset ryhmät sekä Euroopan kulttuuriperintö ja kansallinen perintö muuttuvat ja miten yhteiskunnat voivat reagoida ilmastonmuutoksen seurauksiin tulevaisuudessa; katsoo, että olisi myös luotava tietokantoja, jotka sisältävät sopeutumistoimenpiteitä ja -politiikkaa koskevia muita tärkeitä tietoja, kuten indeksejä, politiikkoja ja toimenpiteitä;

7.

kehottaa komissiota koordinoimaan nykyisiä ympäristötiedon valvontaverkostoja ja tarvittaessa yhdistämään niihin uusia rakenteita sellaisten tietokantojen luomiseksi, jotka sisältävät yhtenäisiä määrällisiä tietoja, joiden avulla voidaan luoda malleja, jotka antavat mahdollisuuden määritellä tarpeellisimmat toimet Euroopan tasolla ja alueellisella ja paikallisella tasolla;

8.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten kehitetään ja tuetaan yliopistojen, työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja toimintajärjestöjen, erityisesti kattavat tietokannat omaavien kansallisten sääennustuksia tuottavien järjestöjen, sekä paikallisten ja alueellisten päätöksentekijöiden yleiseurooppalaista verkkoa sopeutumista koskevien alojen välisten kumppanuuksien edistämiseksi, jotta voidaan vaihtaa tietoja ja toimintatapoja sekä kehittää välineitä hyväksyttyjen toimien menestyksen mittaamiseksi ja tiedottaa ja levittää tieteellisiä tuloksia ja skenaarioita suurelle yleisölle;

9.

katsoo, että jotta ilmastonmuutoksen vaikutuksia voitaisiin tutkia tehokkaammin, seitsemännen puiteohjelman nojalla tehtyä tutkimusta olisi koordinoitava kansallisella tasolla tehdyn tutkimuksen (erityisesti avaruustieteellisten kaukokartoitusohjelmien) kanssa;

10.

katsoo, että EU:n on toteutettava huomattavia ponnisteluja sopeutumistoimia koskevan teknologisen kehityksen lisäämiseksi, jotta tuettaisiin EU:n taloutta ja jotta kyseisiä teknologioita voitaisiin siirtää kehitysmaihin; katsoo, että tehokkaiden, turvallisten ja edullisten teknologioiden kehittäminen on olennainen keino sopeutua ilmastonmuutokseen, ja katsoo, että sopimuspuolten seuraavassa konferenssissa/kokouksessa Poznanissa (COP 14) olisi keskityttävä tähän kysymykseen;

11.

kehottaa komissiota ilmastonmuutoksen vaikutusten rajoittamiseksi ottamaan huomioon sopeutumisstrategian, kun se panee täytäntöön ja muuttaa voimassa olevaa ja tulevaa lainsäädäntöä sekä voimassa olevia ja tulevia strategioita ja rahoitushankkeita, joilla on vaikutusta alueiden käyttöön; kehottaa komissiota tekemään perusteellisen analyysin EU:n nykyisten rahoitusvälineiden käytöstä ilmastonmuutoksen sopeutumistoimissa alkuperäisen soveltamisalan puitteissa ja ilmoittamaan, miltä osin tarvittaisiin lisärahoitusta;

12.

kehottaa painokkaasti neuvostoa tekemään viipymättä päätöksen ehdotuksesta asetukseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, sillä parlamentti on esittänyt kantansa asiaan jo 18. toukokuuta 2006 (6); katsoo, että ehdotettu asetus, joka muun muassa alentaa kynnystä EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoon, antaa mahdollisuuden puuttua tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin luonnonkatastrofien tai ihmisten toiminnasta johtuvien katastrofien aiheuttamiin vahinkoihin; katsoo, että tällainen rahoitusväline on erittäin tärkeä, varsinkin koska luonnonkatastrofien odotetaan myös lisääntyvän tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen takia;

13.

kehottaa komissiota harkitsemaan rahoituksellisten sopeutumistoimien sisällyttämistä aluepolitiikan ja rakennerahastojen seuraaviin pitkän aikavälin rahoitusnäkymiin sekä ehdottamaan lisävarojen kohdentamista innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi ilmastonmuutoksen käsittelemiseen;

14.

muistuttaa, että EU:n koheesiopolitiikkaa koskevissa strategisissa suuntaviivoissa todetaan selvästi, että on vahvistettava synergiaa ympäristön ja kasvun välillä; toteaa, että aluepoliittisilla ohjelmilla tehdään sijoituksia vettä, jätteitä ja ilmaa koskevaan infrastruktuuriin, biologiseen monimuotoisuuteen, maankäytön suunnittelun edistämiseen ja julkiseen liikenteeseen; korostaa, että ne edistävät ilmastoa koskevien sitoumusten täyttämistä ja edistävät riskintorjuntatoimenpiteitä innovatiivisen julkista hallintoa koskevan politiikan avulla, mukaan luettuna esimerkiksi ehkäisevä valvonta; viittaa myös siihen, että komission ja jäsenvaltioiden olisi vahvistettava pelastuspalvelujärjestöjen koordinointia ja valmiussuunnittelua; viittaa tässä yhteydessä työhön, jota on tehty YK:n kansainvälisen katastrofien vähentämisen strategian puitteissa;

15.

korostaa jäsenvaltioiden tarvetta käyttää maaseudun kehittämisrahastoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen maa- ja metsätaloudessa; muistuttaa maaperän orgaanisen aineksen merkityksestä maaperän hedelmällisyyden, kokonaispidäntäkapasiteetin ja hiilinielun kannalta, ja kehottaa yhteisöä hyväksymään ja tukemaan asianmukaisia maaperän hoitokäytänteitä, joilla säilytetään maaperän orgaaninen aines koko Euroopan tasolla, koska tämä on tehokas tapa sopeutua kasvaviin lämpötiloihin ja sademallimuutoksiin; korostaa tarvetta asianmukaiseen kriisien ennaltaehkäisyyn ja riskinhallintatoimiin yhteisön tasolla sekä jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla, sillä tulevaisuudessa kriisien määrä tulee selvästi kasvamaan, ja korostaa erityisesti tarvetta järjestelmälliseen maankäytön suunnitteluun, jolla varmistetaan pidemmät vedenpidätysajat ja paremmat mahdollisuudet estää metsäpalojen leviäminen; katsoo, että riskinhallinnasta olisi tehtävä olennainen ja selkeä osa EU:n koheesiopolitiikkaa;

16.

kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n laajuista kehystä sopeutumissuunnitteluun ja valmistautumiseen, ja korostaa, että toissijaisuusperiaate on otettava asianmukaisesti huomioon käsiteltäessä ilmastonmuutoksen seurauksia konkreettisilla sopeutumistoimilla, sillä Euroopan alueet ja paikalliset viranomaiset voivat paremmin löytää poliittiset ratkaisut kokemuksiensa perusteella, mutta korostaa kuitenkin tarvetta tarkistaa sopeutumissuunnitelmien yhteen sovittaminen ja yhdenmukaisuus EU:n tasolla;

17.

korostaa paikallisten yhteisöjen keskeistä asemaa ilmastonmuutoksen torjunnassa; kehottaa siksi panemaan täytäntöön integroituja ja kestäviä kaupunkien, alueiden ja maaseudun kehitysstrategioita, joissa otetaan täysin huomioon hillitsemis- ja sopeuttamistoimet, ja kehottaa toteuttamaan tieteellisiä tutkimuksia, joissa analysoidaan, millaiset infrastruktuurit sopivat parhaiten ilmastonmuutoksen käsittelyyn;

18.

kannustaa tiiviimpään yhteistyöhön ja tehokkaampaan hyvien käytäntöjen vaihtamiseen yhteisöjen toimielinten ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten välillä ja näiden viranomaisten kesken sellaisten rakennusten, julkisten palvelujen ja muiden palvelujen kehittämisessä, joiden tavoitteena on saavuttaa hiilidioksidineutraali asema omilla aloillaan, kuten kaukolämpöjärjestelmät, paremmat kierrätyspalvelut, yhdennetty julkinen liikenne, energiankulutukseltaan ja vedenkulutukseltaan tehokkaat rakennukset, vaihtoehtoisen energian suurempi tuottaminen ja käyttö sekä energiankulutusta koskevan julkisen tiedon parempi tarjoaminen;

19.

korostaa, että maatalousala on yksi ilmastonmuutokseen herkimmin reagoivista aloista, mutta että sitä on samalla myös syytetty ympäristövahinkojen aiheuttamisesta; katsoo, että tällä alalla toteutettavilla sopeutumistoimenpiteillä on pyrittävä vähentämään haavoittuvuutta ja lisäämään kestävyyttä sekä ympäristön kannalta että talouden kannalta;

20.

korostaa, että maatalousalan asteittaista sopeutumista ilmastonmuutoksen aiheuttamiin uusiin tarpeisiin olisi tutkittava ”terveystarkastuksen” puitteissa;

21.

korostaa, että maatalousala voi sopeutua ilmastonmuutokseen ja hillitä vaikutuksia panemalla täytäntöön lainsäädäntöä, joka vahvistaa kestävyyttä ja edistää uusia tapoja käyttää ja hallita vesivaroja ja muita luonnonvaroja;

22.

korostaa jäsenvaltioiden ja komission merkitystä niiden liikenneinfrastruktuurien tunnistamisessa, joihin ilmastonmuutos voisi vaikuttaa eniten ja jossa tarvitaan lisätoimia ja investointeja turvallisen toiminnan takaamiseksi tulevaisuudessa;

23.

on tyytyväinen Balin ilmastonmuutoskonferenssin (MOP 3) merkittävään päätökseen ottaa käyttöön sopeutumisrahasto, jolla yhdistetään sopeutumista koskevia konkreettisia hankkeita, joihin saadaan varat kantamalla maksua puhtaan kehityksen mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) hankkeista, jotka toteutetaan Kioton pöytäkirjan allekirjoittaneissa kehitysmaissa; korostaa, että tämä ratkaiseva päätös, joka koskee sopeutumistoimien rahoittamista kehitysmaissa riippumatta avunantajista, tehtiin ennen kuin Balin toimintasuunnitelma hyväksyttiin;

24.

korostaa tarvetta varmistaa, että kaikissa rakennusluvissa ja kaupunkirakentamissuunnitelmissa otetaan osana ympäristövaikutusten arviointia huomioon erilaiset sopeutumisskenaariot, jotta estetään sijoitukset infrastruktuuriin, joka ei vastaa tavoitteita; huomauttaa, että useimmiten olisi asianmukaisempaa, että herkille alueille ei rakennettaisi rakennuksia tai että jo rakennettuja alueita saatettaisiin uudelleen luonnontilaan, kuin että alueille rakennettaisiin puolustuskeinoja, joilla pyritään valmistautumaan ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin;

25.

katsoo, että yhteistyö köyhempien Euroopan alueiden ja kehitysmaiden tukemiseksi on välttämätöntä, kun otetaan huomioon, että nämä alueet kärsivät ilmastonmuutoksesta todennäköisesti eniten, mutta voivat vastata heikoimmin sen vaikutuksiin; pahoittelee, että vihreässä kirjassa sopeutumisesta ilmastonmuutokseen ei käsitellä riittävästi tarvetta tehdä sopeutumista koskevaa yhteistyötä EU:n ja kehitysmaiden välillä; korostaa erityisesti tarvetta teknologian siirtoon ja valmiuksien kehittämiseen; on tässä yhteydessä tyytyväinen komission aloitteeseen käynnistää maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma, mutta korostaa, että sille annetaan nykyisin aivan liian vähän rahoitusta;

26.

tunnustaa ehdollisen yhteyden kehitystavoitteiden sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen välillä; korostaa, että ilmastonmuutos on otettava huomioon EU:n kaikessa kehitysyhteistyöpolitiikassa, myös käynnissä olevissa kumppanuusohjelmissa, kuten Euromed-vuoropuhelussa tai EU:n ja Afrikan energiakumppanuudessa; korostaa myös, että on erittäin tärkeää vahvistaa kumppanuuksia kehitysmaiden kanssa, jotta tehostetaan ponnisteluja metsien tuhoamisen estämiseksi, mikä edistää sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä että ilmastonmuutokseen sopeutumista;

27.

edellyttää, että EU:n politiikassa, kuten päästökauppajärjestelmässä, kehitetään merkittäviä ja ennakoitavissa olevia rahoitusvälineitä, jotta kehitysmaita voidaan auttaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa ja jotta jäsenvaltioissa toteutettavaan sopeutumispolitiikkaan voidaan myöntää varoja;

28.

muistuttaa siitä, että ilmastonmuutos voi kiihdyttää luonnonvarojen saatavuuden heikkenemistä; kehottaa komissiota harkitsemaan lisätoimenpiteitä uusiin haasteisiin vastaamiseksi ruoan ja energian saannin turvaamiseksi;

29.

kehottaa komissiota tutkimaan EU:n tasolla ja kansainvälisessä yhteydessä, miten ilmastonmuutoksen vaatima sopeutuminen voitaisiin sisällyttää kehityssuunnitelmiin ja budjettineuvotteluihin; kehottaa komissiota tutkimaan, miten kyseisiä toimia voitaisiin soveltaa alakohtaiseen politiikkaan julkisen ja yksityisen rahoituksen ohjaamiseksi; korostaa, että tällaisen sisällyttämisen on koskettava tieteen, valtavirtaistamisen, tietoisuuden lisäämisen, tiedottamisen, yhteistyön ja valvonnan aloja siten, että noudatetaan selkeästi kriteerejä, joiden vaatimustenmukaisuus tarkistetaan säännöllisesti, jotta voidaan perustella lisätuki, ja että parlamentille ja neuvostolle annetaan asiasta selvitys;

30.

korostaa, että vesivaroja on käytettävä järkevämmin ”vedenkysynnän hallinnan” avulla, koska vedestä on tulossa harvinainen luonnonvara; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan integroivia toimia veden saatavuuden, tarjoamisen, käytön ja säästämisen takaamiseksi sekä luomaan innovatiivisia tekniikkoja ja käytäntöjä, pilottihankkeet mukaan lukien, joilla vähennetään kuivuuden aiheuttamiin vahinkoihin ja tulviin liittyviä riskejä; tunnustaa tältä osin ekosysteemiin keskittyvän toimintatavan merkityksen torjuttaessa tai lievennettäessä eroosion, tulvien, aavikoitumisen, merenpinnan kohoamisen ja vieraiden lajien yleistymisen vaikutuksia ja lisättäessä vastustuskykyä metsäpalojen osalta;

31.

tunnustaa, että ilmastonmuutos lisää tauteja ja ennenaikaisia kuolemia maailmanlaajuisesti erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevissa väestöryhmissä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan terveydenhuoltojärjestelmien valmiuksia sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haittavaikutuksiin; kehottaa komissiota perustamaan EU:n laajuisen ilmastonmuutoksen terveysvaikutusten valvontajärjestelmän; kehottaa komissiota varmistamaan, että ilmastonmuutoksen ihmisille aiheuttamat terveysuhat ovat keskeisessä osassa EU:n sopeutumispolitiikkaa ja vaikutusten lieventämistä koskevaa politiikkaa;

32.

korostaa tarvetta eriytettyyn ilmastoa ja kehitystä koskevaan toimintatapaan, jossa otetaan huomioon ilmastonmuutokselle erityisen alttiit alueet, kuten vuoristo- ja rannikkoalueet, saaret ja esimerkiksi EU:n seitsemän syrjäisintä aluetta, jotka ovat topografisten ominaisuuksiensa ja rakenteellisten puutteidensa vuoksi erityisen alttiita luonnontapahtumien dynamiikalle; kehottaa komissiota laajentamaan heikoimmassa asemassa olevien maiden luetteloa ja tekemään yhteistyötä alueellisten aloitteiden, kuten Alppeja koskevan yleissopimuksen ja Karpaattien yleissopimuksen kanssa, jotta tällaisten aloitteiden avulla saatuja tietoja hyödynnettäisiin parhaimmalla mahdollisella tavalla;

33.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että terveillä ekosysteemeillä voi olla olennainen asema sopeutumisessa; korostaa, että EU:n lainsäädäntö (esimerkiksi lintudirektiivi (7), luontotyyppidirektiivi (8), Natura 2000 ja vesipuitedirektiivi (9)) voi auttaa asian käsittelemisessä Euroopassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tämän politiikan täytäntöönpanon tärkeimmäksi painopistealueeksi, jotta ilmastonmuutokseen voitaisiin sopeutua nopeasti ja tehokkaasti;

34.

on tyytyväinen komission aloitteeseen ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän EU:n neuvoa-antavan ryhmän perustamisesta ja korostaa, että tämän asiantuntijaryhmän on mahdollistettava se, että toteutetaan johdonmukaisia alojen välisiä strategioita EU:n tasolla ja tehostetaan poliittisia puitteita, joilla voitaisiin kannustaa sijoitusten tekemiseen ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä koskeviin toimiin;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle parlamentin panoksena komission käynnistämään sidosryhmien kuulemiseen vihreästä kirjasta.