EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.11.2017

COM(2017) 687 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 24 artiklan 3 kohdan mukainen vuoden 2017 arviointi jäsenvaltioiden edistymisestä vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa ja energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU täytäntöönpanossa

1.Johdanto

Euroopan komissio ehdotti marraskuussa 2016 energiatehokkuusdirektiivin 1 tarkastelemista uudelleen osana puhtaan energian pakettia. Uudelleentarkastelussa on tarkoitus mukauttaa energiatehokkuusdirektiivi vuotta 2030 koskeviin näkymiin asettamalla sitova 30 prosentin energiatehokkuustavoite 2 , mikä itse asiassa tarkoittaa tämänhetkisen tavoitetason säilyttämistä. Komissio ehdotti myös, että tekstiä yksinkertaistettaisiin osittain, jotta sen täytäntöönpano kansallisella tasolla olisi helpompaa.

Vauhdin ylläpitäminen energiatehokkuuden parantamisessa ei ainoastaan kasvata BKT:tä ja lisää työpaikkoja – energiatehokkuus on kestävää taloutta ja rakennusalaa edistävä tekijä – vaan tuo EU:lle ja sen kansalaisille myös monia muita etuja, etenkin energiahuollon takaamisen ja saasteiden vähentämisen osalta. Sitova 30 prosentin energiatehokkuustavoite edistää myös merkittävästi EU:n vuodelle 2030 asettaman kasvihuonekaasupäästötavoitteen saavuttamista kustannustehokkaasti, koska energiatehokkuus maksaa itsensä takaisin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Se pienentää sähkölaskuja ja parantaa asuinoloja rakennuksissa. Se voi parantaa yritysten kilpailukykyä rahallisten säästöjen ja innovoinnin lisääntymisen ansiosta.

Samaan aikaan, kun lainsäädäntövallan käyttäjät keskustelevat energiatehokkuusdirektiivin uudelleentarkastelua koskevasta ehdotuksesta, komissio jatkaa nykyisen direktiivin täytäntöönpanon seurantaa. Tässä vuoden 2017 kertomuksessa esitetään viimeisimmät tiedot vuoteen 2015 mennessä saavutetusta edistyksestä 20 prosentin tavoitteen 3 saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden Eurostatille toimittamia virallisia EU:n energiatilastoja käytetään ensisijaisena tiedonlähteenä arvioitaessa edistymistä vuoden 2020 tavoitteen saavuttamisessa. Tämä kertomus perustuu vuoden 2016 energiatehokkuuden edistymistä koskevaan kertomukseen 4 sekä jäsenvaltioiden toimittamiin vuoden 2017 vuosiraportteihin ja kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin. Viimeaikaisten suuntausten taustalla olevien tekijöiden ymmärtämiseksi paremmin käytettiin yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) 5 ja Odyssee-Mure-hankkeen 6 kehittämää osatekijöiden analyysia.

Tärkeimmät havainnot ovat seuraavat:

·Energiankulutuksen pienennyttyä vähitellen vuosina 2007–2014 se kasvoi vuonna 2015 osittain kylmemmän talven ja alhaisempien polttoainehintojen takia. Vaikka primäärienergian kulutus kasvoi 1,5 prosenttia verrattuna vuoteen 2014, sen osalta oli silti edelleen mahdollista saavuttaa vuoden 2020 tavoite. Vaikka myös energian loppukulutus kasvoi vuonna 2015, se oli silti vuoden 2020 tavoitteen alapuolella edellisinä vuosina saavutettujen säästöjen ansiosta. Energiankulutus näyttäisi kasvaneen edelleen vuonna 2016 toisen kylmemmän talven takia. 7

·Primäärienergian kulutus pieneni suurelta osin taantuman jälkeisinä vuosina (2009–2015) lähes kaikissa jäsenvaltioissa, mikä osoittaa, että talous voi elpyä ja kasvua voi tapahtua, ilman että kansallinen energiantarve kasvaa.

·Sääolojen vaihtelu 8 on yksi tärkeimmistä syistä energiankulutuksessa viime vuosina havaittuihin heilahduksiin. Sääkertoimen osalta korjatut tiedot antavat olettaa, että energiankulutus on laskettuaan vuodesta 2005 pysynyt suunnilleen samalla tasolla vuodesta 2012 lähtien (kaavio 1).

·Taloudellisen toiminnan lisääntyminen on yleensä kasvattanut energiankulutusta. Energiansäästöt ovat auttaneet tämän kompensoimisessa. Niiden taso ei kuitenkaan vuosina 2015 ja 2016 ollut riittävän korkea kompensoidakseen taloudellisen toiminnan kasvua.

·Teollisuuden loppuenergiaintensiteetti pieneni lähes kaikissa jäsenvaltioissa vuonna 2015.

·Jäsenvaltiot edistyvät hyvin energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklassa vaadituissa energiansäästöissä. Niiden yhteiset toimet vuonna 2015 olivat vaadittujen säästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä tarvittavaa lineaarista kehityspolkua ylemmällä tasolla.

·Vuoden 2017 kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan useat jäsenvaltiot tarkistivat vuotta 2020 koskevia ohjeellisia kansallisia tavoitteitaan. Ilmoitetut kansalliset tavoitteet ovat kokonaisuutena tarkasteltuina edelleen energian loppukulutusta vuonna 2020 koskevan EU:n tavoitetason mukaisia, mutta ero on nyt suurempi primäärienergian kulutuksen osalta.

Jos vuodesta 2005 lähtien havaittu laskeva suuntaus jatkuu tulevina vuosina, EU:n pitäisi edelleen pystyä saavuttamaan vuoden 2020 tavoite sekä primäärienergian kulutuksen että energian loppukulutuksen osalta. 9 Jos taas viime vuosina havaitut lisäykset kääntävät suuntauksen, vuoden 2020 tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisäponnistuksia.

Kaavio 1: BKT ja sääkertoimen osalta korjattu energian loppukulutus vuosina 1995–2015 10

Lähde: Odyssee-Mure

2.Edistyminen EU:n vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteen saavuttamisessa

Energian loppukulutus 11 väheni EU:ssa 9,1 prosenttia vuonna 2005 kulutetusta 1 192 Mtoe:sta 1 084 Mtoe:hen vuonna 2015, mikä on hieman alle vuoden 2020 energian loppukulutuksen tavoitteen, joka on 1 086 Mtoe. Se väheni vuodessa keskimäärin 0,9 prosenttia vuosien 2005 ja 2015 välillä, vaikkakin laskeva suuntaus keskeytyi vuonna 2015, kun energian loppukulutus kasvoi 2,1 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Suurempi energiankulutus vuonna 2015 näkyi lähinnä asuntosektorilla (+4 %:n vuotuinen kasvu), palvelusektorilla (+3,6 %) ja liikennesektorilla (+1,7 %). Suuremmat luvut asunto- ja palvelusektoreilla johtuivat lähinnä siitä, että talvi oli hieman kylmempi kuin edellisenä vuonna, joka oli poikkeuksellisen lämmin. Euroopan ympäristökeskuksen varhaiset arviot antavat myös olettaa, että energian loppukulutus kasvoi 2 prosenttia vuonna 2016 verrattuna vuoteen 2015, mikä johtui mahdollisesti jälleen kylmemmästä talvesta ja talouskasvusta. 12  

Vuonna 2015 liikenteen osuus energian loppukulutuksesta oli 33 prosenttia ja asuntosektorin ja teollisuuden seuraavaksi suurin (molemmat 25 %), minkä jälkeen seuraavaksi suurimmat osuudet olivat palvelusektorilla (14 %) ja muilla sektoreilla (3 %).

Primäärienergian kulutus 13 väheni EU:ssa 10,6 prosenttia vuonna 2005 kulutetusta 1 713 Mtoe:sta 1 531 Mtoe:hen vuonna 2015, mikä on 3,2 prosenttia enemmän kuin vuoden 2020 tavoite, joka on 1 483 Mtoe. Se väheni keskimäärin 1,1 prosenttia vuodessa vuosien 2005 ja 2015 välisenä aikana mutta kasvoi vuonna 2015 edelliseen vuoteen verrattuna 1,5 prosenttia. Euroopan ympäristökeskuksen välilliset arviot viittaavat 0,6 prosentin vuotuiseen kasvuun primäärienergian kulutuksessa vuonna 2016.

3.Kansalliset tavoitteet

Jotkin jäsenvaltiot ilmoittivat vuoden 2017 kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan, että niiden kansallisia ohjeellisia energiatehokkuustavoitteita vuodelle 2020 on tarkistettu niiden mukauttamiseksi viimeisimpiin kansallisiin poliittisiin suunnitelmiin tai uudempiin ennusteisiin 14 . Kaksi jäsenvaltiota tarkisti energian loppukulutustavoitettaan ylöspäin ja yksi alaspäin 15 , ja kolme nosti ja kaksi laski ohjeellisia vuodelle 2020 asettamiaan primäärienergian kulutustavoitteita 16 .

Kun tarkastellaan keskimääräisiä vuotuisia vähennyksiä, joita tarvitaan ohjeellisten tavoitteiden saavuttamiseksi, voidaan todeta, että 18 jäsenvaltiota eteni vuonna 2015 hyvin kohti ohjeellisia tavoitteitaan energian loppukulutuksen osalta. Sen sijaan Belgia, Bulgaria, Itävalta, Liettua, Malta, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia ja Unkari eivät vähentäneet energian loppukulutustaan vuosittain vauhdilla, joka takaisi, että ne saavuttavat tavoitteensa vuonna 2020. Primäärienergian kulutuksen osalta viisi jäsenvaltiota – Alankomaat, Bulgaria, Ranska, Saksa ja Viro – eivät säästäneet riittävää vauhtia vuoteen 2015 saakka saavuttaakseen tavoitteensa vuonna 2020.

Yhteensä energian loppukulutus alitti 18 jäsenvaltiossa jo vuonna 2015 niiden vuodelle 2020 asetetun ohjeellisen energian loppukulutustavoitteen. 17 Vastaavasti 19 jäsenvaltiota saavutti primäärienergian kulutukselle asetetut tavoitteet tai piti sen (viimeaikaisen kasvun huomioiden) vuodeksi 2020 asettamansa ohjeellisen primäärienergian tavoitteen alapuolella vuonna 2015. 18 Kansallisiin tavoitteisiin hiljattain tehtyjen tarkistusten takia kansallisten tavoitteiden summan ja EU:n tavoitteen välinen ero kasvoi kuitenkin vielä suuremmaksi primäärienergian kulutuksen osalta. Energian loppukulutuksen osalta kansalliset ohjeelliset tavoitteet vastaavat yhteensä 1 085 Mtoe:ta, mikä on 1 Mtoe alle EU:n tavoitteen. Primäärienergian kulutuksen osalta ne vastaavat 1 533 Mtoe:ta, mikä on 50 Mtoe enemmän kuin EU:n tavoite.

4.Energiankulutuksen kehityssuuntaukset ja alakohtainen arviointi kansallisista toimenpiteistä 

Energian loppukulutus on vuodesta 2005 lähtien pienentynyt kaikissa muissa jäsenvaltioissa paitsi Liettuassa, Maltassa ja Puolassa. Verrattuna vuoteen 2014 energian loppukulutus kasvoi vuonna 2015 kaikissa paitsi viidessä jäsenvaltiossa. Suurimmat vähennykset toteutuivat Latviassa (-2,5 %), Virossa (-1,8 %) ja Suomessa (-1,3 %). Eniten kulutus kasvoi Unkarissa (+6,9 %), Kreikassa (+6,3 %) ja Kroatiassa (+5,5 %). Kulutuksen lasku ja kasvu näissä maissa liittyivät suurelta osin sääolosuhteisiin.

Primäärienergian kulutus on vuodesta 2005 lähtien pienentynyt kaikissa muissa jäsenvaltioissa paitsi Virossa ja Puolassa. Vuonna 2015 primäärienergian kulutus kuitenkin kasvoi useimmissa jäsenvaltioissa verrattuna edelliseen vuoteen. Suurin kasvu näkyi Unkarissa (+5,9 %), Portugalissa (+4,9 %) ja Irlannissa (+4,6 %). Malta ilmoitti suurimman vuotuisen laskun (-14,9 %), ja seuraavina tulivat Viro (-6,3 %) ja Ruotsi (-5,5 %).

Kriisin jälkeisten vuosien (2009–2015) tarkastelu antaa kuvan uudemmista kehityssuunnista taloudellisen elpymisen aikana.

Kaavio 2: BKT ja primäärienergian kulutus vuosina 2009–2015

Lähde: Eurostat

Tällä ajanjaksolla primäärienergian kulutus laski kaikissa jäsenvaltioissa paitsi Kreikassa (johon talouden laskusuhdanne vieläkin vaikutti) siitä huolimatta, että BKT kasvoi 22 jäsenvaltiossa. Tämä suuntaus osoittaa, että talous pystyi elpymään lisäämättä energiantarvetta, myös maissa, joiden talous kasvoi nopeasti. Selvää on kuitenkin myös, että tämä johtui mahdollisesti energiatehokkuuden parantumisesta.

Yksityiskohtaisempi analyysi eri tekijöistä energiankulutuksen muutosten taustalla on mahdollista JRC:n 19 ja Odyssee-Muren 20 tekemän osatekijöiden analyysin ansiosta. Osatekijöiden erottaminen toisistaan auttaa antamaan painoarvon niille monille tekijöille, jotka vaikuttavat energiankulutuksen suuntauksiin, jotka eriytetään loppukäyttösektorien ja tuotanto- ja muuntamissektorin mukaan.

Primäärienergian osalta JRC arvioi taloudellisen toimeliaisuuden vaikutuksen 21 , muuntamisvaikutuksen 22 ja energiaintensiteetin 23 vaikutuksen suhteellisen osuuden primäärienergian kulutuksen suuntausten kokonaisvähennyksessä ajanjaksolla 2005–2015. Energian loppukulutuksen suuntauksista eroteltiin toimeliaisuusvaikutus, rakenteellinen vaikutus 24 , intensiteettivaikutus ja säävaikutus 25 .

Tulokset osoittavat, että toimeliaisuuden vaikutus lisäsi primäärienergian kulutusta 183,1 Mtoe. Tätä tasapainotti kuitenkin lähes kaksinkertainen vähennys (-339,8 Mtoe), joka johtui energiaintensiteetin merkittävistä parannuksista (ks. kaavio 3). Toisaalta muuntamisjärjestelmän kokonaistehokkuus EU28:ssa parani vain vähän (-26,8 Mtoe).

Tarkasteltaessa viimeisintä kehitystä vuosina 2014–2015 voidaan todeta, että primäärienergian kulutus kasvoi ensimmäistä kertaa energiankulutuksen vähennyttyä viiden peräkkäisen vuoden ajan. Primäärienergian kulutuksen 21,4 Mtoe:n kasvu vuosina 2014–2015 johtuu suurelta osin vahvasta toimeliaisuusvaikutuksesta (+33,6 Mtoe), jota tasapainottivat vain osittain parannukset muuntamisen tehokkuudessa (-10,8 Mtoe) ja pienempi energiaintensiteetti (-1,4 Mtoe).

Kaavio 3: Muutosten osatekijät EU28:n primäärienergian kulutuksessa (Mtoe) vuosina 2005–2015 additiivisen LMDI-menetelmän (Logarithmic Mean Divisia Index) avulla esitettyinä

Lähde: JRC

Energian loppukulutuksen väheneminen johtui pääasiassa vähennyksistä teollisuudessa (-16 % vuonna 2015 verrattuna vuoteen 2005) ja asuntosektorilla (-11 %) ja vähemmässä määrin liikennesektorin energiankulutuksen vähenemisestä (-3 %). Sen sijaan palvelusektorilla energiankulutus kasvoi (+2 %).

Kaavio 4: Muutosten osatekijät EU28:n energian loppukulutuksessa (Mtoe) vuosina 2005–2015 additiivisen LMDI-menetelmän (Logarithmic Mean Divisia Index) avulla esitettyinä

Lähde: JRC

JRC:n analyysi kertoo, että kuten primäärienergiankin kohdalla, energian loppukulutuksen väheneminen kaudella 2005–2015 johtuu loppuenergiaintensiteetin parantumisesta (-169,9 Mtoe), joka tasapainotti talouskasvusta johtuvaa energiankulutuksen kasvua (+115,1 Mtoe). Rakenteellinen siirtyminen kohti energiatehokkaampia sektoreita aiheutti energian loppukulutuksen vähenemisen -25,2 Mtoe:n verran, kun taas lämpimämmät talvet johtivat energiankulutuksen vähenemiseen -17,4 Mtoe:n verran. Tämä johti siihen, että energian loppukulutus koko EU:ssa väheni 1 153 Mtoe:sta 1 056 Mtoe:hen 26 vuosina 2005–2015 (ks. kaavio 4).

Vuosina 2014–2015 energian koko loppukulutus koko EU:ssa kasvoi hiukan (+23 Mtoe). Tällä lyhyellä ajanjaksolla parannukset intensiteetissä (-10,2 Mtoe) ja pieni rakenteellinen siirtymä (-1,0 Mtoe) eivät riittäneet tasapainottamaan talouskasvusta (toimeliaisuusvaikutus: +20,9 Mtoe) ja kylmemmästä säästä 27 (+13,2 Mtoe) johtuvaa kasvua.

Tarkasteltaessa kehitystä jäsenvaltioiden tasolla ajanjaksolla 2005–2015 voidaan todeta JRC:n analyysin osoittavan, että Kreikkaa, Italiaa ja Portugalia lukuun ottamatta taloudellinen toimeliaisuus lisäsi primäärienergian kulutusta. Muuntamisvaikutus vaihteli enemmän jäsenvaltioiden välillä, ja kymmenessä maassa muuntamistehokkuus pieneni, mikä lisäsi energiankulutusta (Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Kypros, Latvia, Portugali, Ranska, Tšekki ja Viro). Primäärienergiaintensiteetin osalta useimmat maat saavuttivat merkittäviä parannuksia, ja vain Maltassa energiankulutus kasvoi talouden suuremman energiaintensiteetin takia. Rakenteellinen siirtyminen kohti vähemmän energiaintensiivisiä sektoreita, joka otetaan huomioon kaupallisen sektorin 28 kohdalla, laski energian loppukulutusta kaikissa maissa paitsi Bulgariassa, Itävallassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Slovakiassa ja Tšekissä. Toisaalta Irlanti, Kypros ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat ainoat maat, joissa energian loppukulutus kasvoi säätekijöiden takia (JRC ottaa nämä huomioon ainoastaan asuntosektorin kohdalla). Kaikissa muissa maissa lämpimämmät talvet laskivat energiankulutusta.

Odyssee-Mure-analyysissa esitetään vastaavanlaiset suuntaukset ajanjakson 2005–2015 osalta. Se vahvistaa, että energiansäästöt tasapainottivat merkittävästi kulutuksen kasvua, joka johtui toimeliaisuusvaikutuksesta, demografiasta ja elämäntavoista kyseisellä ajanjaksolla. Eri tekijöiden merkitys ja niiden suuruusluokka eivät kuitenkaan ole samat, mikä johtuu menetelmien ja aineistona käytettyjen tietojen eroista. Pienempi primäärienergian kulutus johtui pääasiassa energian loppukulutuksen vähenemisestä (-109 Mtoe), mutta tehokkuuden parantumisen ja sähköntuotannon polttoainevalikoiman muutosten rooli oli myös melko huomattava (-61 Mtoe). Energian loppukulutuksessa toimeliaisuusvaikutus johti 39 Mtoe:n lisäykseen, kun taas demografia ja elämäntapa lisäsivät energian loppukulutusta 26 Mtoe:n ja 25 Mtoe:n verran. Näitä lisäyksiä tasapainottivat paljon suuremmat energiansäästöt vuosina 2005–2015 (-161 Mtoe), samaan aikaan kun rakennemuutos ja sää vähensivät kulutusta vielä 10 Mtoe:n ja 18 Mtoe:n verran.

4.1.Teollisuus

Teollisuuden energian loppukulutus EU:ssa väheni absoluuttisesti mitattuna 328 Mtoe:sta vuonna 2005 vuonna 2015 mitattuun 275 Mtoe:hen (-16%). Siitä huolimatta teollisuuden energiankulutus kasvoi tällä ajanjaksolla Belgiassa (+2 %), Itävallassa (+4 %), Latviassa (+13 %), Maltassa (+10 %), Saksassa (+3 %) ja Unkarissa (+25 %). Edelliseen vuoteen verrattuna energian loppukulutus teollisuudessa kasvoi hieman (1 Mtoe eli 0,3 %) vuonna 2015. Vähennys kirjattiin 13 jäsenvaltiossa. Suurinta kulutuksen kasvu oli Irlannissa (+8 %), Unkarissa (7 %) ja Ranskassa (5 %).

JRC:n osatekijäanalyysissa näkyy toimeliaisuuden positiivinen kokonaisvaikutus, joka lisäsi energian loppukulutusta EU:n teollisuudessa ajanjaksolla 2005–2015 (huolimatta energian kysynnässä havaitusta jyrkästä laskusta, joka johtui taloudellisen toiminnan vähenemisestä vuosina 2008–2009). Siitä huolimatta energiaintensiteetin parannukset enemmän kuin kompensoivat toimeliaisuusvaikutuksen ja vähensivät huomattavasti teollisuuden energiankulutusta. Myös siirtymä kohti vähemmän energiaintensiivisiä sektoreita vaikutti tähän vähenemiseen, mutta sen rooli oli EU:ssa yleisesti ottaen pienempi. Sen sijaan Odyssee-Muren analyysin mukaan toimeliaisuusvaikutus oli negatiivinen ja johti EU:n teollisuuden energiankulutuksen vähenemiseen 6 Mtoe:lla ajanjaksolla 2005–2015. Energiansäästöt olivat edelleen vallitseva tekijä energiankulutuksen kokonaisvähennyksen (-42 Mtoe) taustalla. Toinen tekijä oli rakennemuutos, jonka vähentävä vaikutus oli 8 Mtoe. Ainoastaan ”muut” tekijät, jotka ovat lähinnä tulosta tehottomista toimista teollisuudessa, olivat positiivisia ja lisäsivät kulutusta 2 Mtoe:n verran.

Energiaintensiteetin 29 osalta lähes kaikki jäsenvaltiot onnistuivat parantamaan teollisuutensa suoritusta vuosien 2005 ja 2015 välillä, mikä johti energiaintensiteetin 19 prosentin kokonaisvähennykseen EU:ssa. Vain Kreikka (+26 %), Unkari (+19 %), Latvia (+14 %) ja Kypros (+11 %) kasvattivat energian loppukulutustaan suhteessa teollisuutensa bruttoarvonlisäykseen. Toisaalta suurimmat parannukset kirjattiin Irlannissa, Romaniassa ja Bulgariassa, missä teollisuuden energiaintensiteetti puolittui. Vuoteen 2014 verraten voidaan todeta, että vain Ranskassa ja Ruotsissa teollisuuden energiaintensiteetti kasvoi vuonna 2015, kun kaikki muut maat paransivat edelleen tulostaan.

4.2.Asuntosektori

Asuntosektorin energian loppukulutus pieneni 11 prosenttia 309 Mtoe:sta vuonna 2005 vuonna 2015 kirjattuun 275 Mtoe:hen. Tähän vaikutti huomattavasti tehokkuuden parantuminen (-67 Mtoe), joka johtui laitteiden paremmasta energiatehokkuudesta ja rakennuskannan energiatehokkuuden paranemisesta rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 30 ja ekologisen suunnittelun vähimmäisvaatimusten 31 asteittaisen täytäntöönpanon jälkeen. Lämpimämmät talvet kuitenkin myös vähensivät lämmitystarvetta tällä ajanjaksolla ja tasapainottivat osittain positiivista toimeliaisuusvaikutusta, jota edistivät lämmitettävän pinta-alan ja käytettävissä olevien bruttotulojen kasvu.

Asuntosektorin energian loppukulutuksen lisääntymisestä vuodesta 2014 vuoteen 2015 raportoi 21 jäsenvaltiota. Vuosi 2014 oli epätavallisen lämmin, mikä johti pienempään lämmitystarpeeseen, joten lämmitykseen käytetyn energian kulutuksen kasvu vuonna 2015 – joka oli kylmempi vuosi – ei ollut yllättävää. Odyssee-Muren analyysi osoittaa kuitenkin, että samaan aikaan, kun sää 32 aiheutti 5 Mtoe:n lisäyksen energiankulutuksessa, asuntojen lukumäärän ja keskikoon kasvu ja laitteiden suurempi määrä lisäsivät kulutusta vielä 4 Mtoe:n verran. Tätä lisäystä tasapainottivat energiansäästöt (-8 Mtoe) vuonna 2015, mutta muut vaikutukset (lähinnä käyttäytymisen muutokset, esimerkiksi siirtyminen suurempiin laitteisiin ja mukavuustason nousu) lisäsivät energian loppukulutusta vielä 10 Mtoe:n verran.

Asuntosektorin intensiteetti siltä osin, mikä oli energiankulutuksen suhde väkilukuun, laski EU:ssa noin 9 prosenttia vuosina 2005–2015 (ja 1 %:n vuonna 2015 verrattuna vuoteen 2014). Tilanne kuitenkin vaihteli huomattavasti jäsenvaltioiden välillä: 11 maassa suoritus heikkeni, ja lisäykset olivat suurimmat Bulgariassa (+19 %), Liettuassa (+10 %) ja Romaniassa (+6 %), mikä kertoi taannehtivasta vaikutuksesta näissä maissa. Parhaiten suoriutuvat maat sen sijaan olivat Yhdistynyt kuningaskunta (-25 %), Belgia ja Irlanti (-23%).

4.3.Palvelusektori

Palvelusektori oli ainoa, jolla energiankulutus kasvoi vuodesta 2005 vuoteen 2015, vaikkakin vain vähän (+3,1 Mtoe eli 2 %). JRC:n osatekijäanalyysin mukaan tämä johtui suurelta osin palvelujen bruttoarvonlisäyksen kasvusta, joka lisäsi energiankulutusta 20,4 Mtoe:n verran. Energiaintensiteetin parannukset kompensoivat tämän toimeliaisuusvaikutuksen suurimmaksi osaksi.

Odyssee-Muren analyysi tarjoaa palvelusektorin kohdalla yksityiskohtaisemman erittelyn. Vaikka positiivinen toimeliaisuusvaikutus oli kooltaan vastaava (+20 Mtoe), sitä heikensivät lämpimämmän sään vaikutus (-5 Mtoe), energiansäästöt (-6 Mtoe), tuottavuuden parannukset (-3 Mtoe) ja muut vaikutukset (-3 Mtoe). Vuoteen 2014 verrattuna palvelusektorin energiankulutus kasvoi 3,6 prosenttia vuonna 2015, mikä johtui positiivisen toiminnan, ilmaston ja tuottavuuden vaikutuksista.

Palvelusektorin loppuenergiaintensiteetti parani 10 prosenttia ajanjaksolla 2005–2015. Suurimmat parannukset toteutuivat Irlannissa, Unkarissa, Slovakiassa, Itävallassa ja Ruotsissa. Vuoteen 2014 verrattuna energiaintensiteetti kasvoi koko EU:ssa 2 prosenttia vuonna 2015, mikä saattaa liittyä myös lämmityspäivien suurempaan lukumäärään, koska lähes puolet palvelusektorin energiankulutuksesta aiheutuu sisätilojen lämmittämisestä.

4.4.Liikennesektori

Liikenteessä 33 energian loppukulutus väheni EU:ssa 369 Mtoe:sta vuonna 2005 aina 359 Mtoe:hen vuonna 2015 (-3 %). Vuonna 2015 yhteensä 15 jäsenvaltion energiankulutus kasvoi tällä sektorilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna. 34  Kulutus kasvoi huomattavasti (yli 20 % vuodesta 2005) Maltassa, Puolassa, Romaniassa, Liettuassa ja Sloveniassa. Sen sijaan Kreikassa se pieneni 20 prosenttia ja Espanjassa 16 prosenttia.

Energian loppukulutus EU:n liikenteessä kasvoi lähes 2 prosenttia vuodesta 2014 vuoteen 2015, ja neljää lukuun ottamatta 35 kaikki jäsenvaltiot raportoivat kasvusta. Tämä vahvistaa edellisten vuosien suuntausta, sillä vuonna 2013 nouseva suuntaus havaittiin 11:ssä ja vuonna 2014 jo 20 jäsenvaltiossa. Lisäykset olivat suurimmat Bulgariassa (10 %), Unkarissa (8 %), Liettuassa ja Puolassa (5 %). Tämän lisäyksen tärkeimmät syyt olivat tieliikenteen kasvu vuonna 2015, sekä matkustajaliikenteen (2,2 % henkilökilometreinä mitattuna) että rahtiliikenteen (2,8 % tonnikilometreinä mitattuna) osalta, öljytuotteiden hinnanlaskun jatkuminen sekä lentoliikenteen kasvu. Toimeliaisuusvaikutuksen merkitys energiankulutuksen kasvussa näkyy myös Odyssee-Muren analyysissa: tämä tekijä 36 lisäsi kulutusta 9 Mtoe:n verran vuonna 2015, kun taas energiansäästöt vähensivät sitä 2 Mtoe:n verran ja liikennemuotosiirtymän vaikutus oli erittäin vähäinen.

4.5.Sähkön- ja lämmöntuotantosektori

Lämmöntuotannon panos-tuotossuhde 37 on parantunut EU:ssa vain vähän vuodesta 2005 (+1,4 %). Vuonna 2015 se kasvoi 18 jäsenvaltiossa vuoteen 2005 verrattuna ja 20 jäsenvaltiossa edelliseen vuoteen verrattuna. Tähän voi olla monia syitä, kuten siirtyminen tehokkaampiin polttoaineisiin.

Odyssee-Muren analyysin mukaan primäärienergian kulutuksen väheneminen kuluneen vuosikymmenen aikana johtui itse asiassa polttoainevalikoiman ja energia-alan muuttumisesta ja – vähäisemmässä määrin – tuotannon tehostumisesta 38 . Lämmöntuotantoa korvaavien uusiutuvien energialähteiden osuuden jatkuva kasvaminen on rakennemuutoksen myönteisen vaikutuksen merkittävin syy. Vuonna 2015 havaitun muutoksen vuoteen 2014 verrattuna voidaan kuitenkin katsoa johtuvan lämpövoimaloiden tehokkuuden lisääntymisestä ennemmin kuin energiavalikoiman kokonaismuutoksesta.

Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten lämmöntuotanto kasvoi 13 jäsenvaltiossa vuonna 2015 vuoteen 2014 verrattuna, ja suurinta kasvu oli Ranskassa, Kyproksessa, Irlannissa ja Kreikassa. 39 Joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla tämä saattaa johtua kylmemmästä talvesta vuonna 2015. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten lämmöntuotanto pieneni EU:ssa joka tapauksessa yhteensä yli 10 prosenttia vuosina 2005–2015.

4.6.Energiatehokkuusdirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kansallisten energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien 2017–2020 täytäntöönpano

Energiatehokkuusdirektiivi on nyt saatettu täysimääräisesti osaksi lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka joidenkin toimenpiteiden täytäntöönpanossa on vielä viiveitä tai toimenpiteitä tarkistetaan niiden vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Komissio on siis saanut päätökseen kaikki rikkomismenettelyt, jotka johtuivat puuttuvista tai vain osittaisista ilmoituksista.

Komissio seuraa nyt energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa. Vuonna 2017 se käynnisti jäsenvaltioiden kanssa vuoropuhelun varmistaakseen, että energiatehokkuusdirektiivin kaikki velvoitteet ja vaatimukset otetaan asianmukaisesti huomioon kansallisessa lainsäädännössä ja politiikassa. Se tarkistaa myös, että jäsenvaltiot noudattavat direktiivin mukaisia ilmoitusvelvoitteitaan. Jäsenvaltioiden oli toimitettava komissiolle 30. huhtikuuta 2017 mennessä vuosiraporttinsa, uudet kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat ja päivitetyt rakennusten peruskorjausta koskevat pitkän aikavälin strategiat. Jäsenvaltioista 10 ei vielä 31. lokakuuta 2017 ollut toimittanut kaikkia edellä mainituista raporteista 40 .

Direktiivin 7 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet vuonna 2015 toteutuneet säästönsä, jotka olivat EU:ssa kumulatiivisesti 28,5 Mtoe. Tämä on yhteensä 15 prosenttia enemmän kuin vuodelle 2015 arvioitu säästöjen määrä, kun oletetaan säästövaatimusten noudattamisen toteutuvan lineaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä.

Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä on otettu käyttöön 15 jäsenvaltiossa, ja niiden osuus energiansäästöistä on suurin (35 %). Vaikka suurin osa politiikkatoimista kohdennetaan rakennussektoriin, niitä toteutetaan myös muilla loppukäyttösektoreilla (esimerkiksi liikenteessä ja teollisuudessa).

Jäsenvaltioiden tasolla edistyminen kohti vuodelle 2015 arvioituja säästöjä vaihtelee huomattavasti (ks. taulukko 3):

•15 jäsenvaltiota saavutti vuosittain tarvittavaa määrää suuremmat säästöt (Alankomaat, Belgia, Irlanti, Itävalta, Malta, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta);

•5 jäsenvaltiota (Italia, Espanja, Liettua, Puola ja Unkari) pääsi lähelle tarvittavaa määrää;

•8 jäsenvaltiota saavutti paljon vähemmän kuin tarvittavan määrän (Bulgaria, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Luxemburg, Portugali ja Tšekki).

Vaikka EU:lla kokonaisuutena on hyvät mahdollisuudet saavuttaa tarvittavat kumulatiiviset energiansäästöt vuoteen 2020 mennessä, tulevina vuosina tarvitaan suurempia ponnistuksia niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat raportoineet vuodelle 2015 tarvittua määrää pienemmistä säästöistä.

5.Päätelmät

Viimeisimpien tietojen mukaan säätekijät ja talouskasvu ovat saattaneet kääntää energiankulutuksen laskevan suuntauksen. Huolimatta kuluneina vuosina toteutuneista huomattavista vähennyksistä, jotka veivät energiankulutuksen lähemmäs vuoden 2020 tavoitteita, kulutuksen kasvu vuonna 2015 ja mahdollisesti myös vuonna 2016 viittaa siihen, että tavoitteiden saavuttaminen saattaa vaatia lisätoimia. Vaikka vuosien 2015 ja 2016 talvet olivat kylmempiä kuin vuonna 2014, mikä lisäsi sisätilojen lämmitystarvetta, ne olivat kuitenkin leudompia kuin ilmaston keskiarvo. Talouskasvu vaikuttaa edelleen positiivisesti energiantarpeeseen, ja vaikka energiatehokkuustoimet suureksi osaksi tasapainottavat toimeliaisuusvaikutusta, lisätoimia saatetaan tarvita energiankulutuksen kasvun ehkäisemiseksi tulevaisuudessa.

Merkille pantavaa on, että talouskasvuun ei välttämättä liittynyt suurempaa energiantarvetta. Useat maat, joissa BKT kasvoi nopeammin vuosina 2005–2015, onnistuivat pitämään energiankulutuksensa aisoissa. Ne suoriutuivat energiatehokkuuden osalta jopa paremmin kuin maat, joissa BKT kasvoi hitaammin. Näihin maihin kuuluvat Slovakia, Malta, Luxemburg, Romania ja Liettua (jäsenvaltioita, joiden BKT kasvoi yli 20 prosenttia ja primäärienergian kulutus laski yli 10 prosenttia vuosina 2005–2015).

Näitä tuloksia tukevat peräkkäiset tutkimukset, jotka osoittavat, että energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttaminen on taloudellisesti edullista. Tutkimus ”The Macroeconomic and Other Benefits of Energy Efficiency” 41 osoittaa, että suurempi tehokkuus liittyy makrotaloudellisiin vaikutuksiin, jotka ovat myönteisiä sekä BKT:n että työllisyyden kannalta. Lisäksi energiatehokkuus auttaa vähentämään fossiilisten polttoaineiden tuontia, mikä parantaa EU:n kauppatasetta. Se parantaa myös niiden jäsenvaltioiden energiavarmuutta, jotka ovat riippuvaisia erittäin keskittyneestä kaasun hankintalähteestä. Komission ehdottama sitova 30 prosentin energiatehokkuustavoite parantaa energiavarmuutta vähentämällä fossiilisten polttoaineiden tuontia 12 prosenttia vuonna 2030, mikä vastaa 70 miljardin euron tuontisäästöjä.

Kaksi erilaista osatekijöihin jakamisen menetelmää, joita tässä kertomuksessa analysoidaan, vahvistavat, että energiatehokkuus oli keskeinen energiaintensiteettiä parantanut tekijä kaikilla sektoreilla. Nämä parannukset neutraloivat tai jopa ylittivät energiantarpeen kasvun, joka johtui taloudellisesta toimeliaisuudesta, lämmitys- ja jäähdytysmukavuuteen liittyvistä suuremmista vaatimuksista ja käyttäytymisen ja elämäntapojen muutoksista. EU:n teollisuuden ja palvelujen kilpailukyky on parantunut, koska energiaintensiteetti on pienentynyt lähes kaikissa EU-maissa. Arvo, jota energiatehokkuus voi luoda teollisuudessa, ei rajoitu vain energialaskujen pienenemiseen, vaan se kattaa laajempia pitkän aikavälin hyötyjä 42 .

Toimien vauhdittamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että vuoden 2017 kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissa ehdotetut politiikat ja toimenpiteet pannaan tehokkaasti täytäntöön. Energiatehokkuusdirektiivin 7 artikla on keskeinen energiansäästötoimenpide, jonka avulla edistetään EU:n energiatehokkuustavoitteen saavuttamista. Vuoden 2015 osalta raportoidut säästöt (kumulatiivisesti 28,5 Mtoe) kertovat, että 7 artiklan täytäntöönpanossa on edistytty hyvin kaikkialla EU:ssa. Tämä edistys kuitenkin vaihtelee kansallisella tasolla – jotkin maat ovat ottaneet käyttöön kunnianhimoisia energiatehokkuustoimenpiteitä, jotka tuovat huomattavia säästöjä velvoitekauden muutaman ensimmäisen vuoden aikana, kun taas monien maiden on tehostettava toimiaan, jos ne aikovat täyttää säästövaatimuksensa vuoden 2020 loppuun mennessä.

EU:n ja kansallisissa politiikoissa tulisi hyödyntää rakennuskannassa piileviä laajoja, kustannustehokkaita energiansäästömahdollisuuksia ja vauhdittaa energia-alan digitalisoimista. Rakennusten peruskorjausmarkkinoiden arvon arvioidaan olevan 80–120 miljardia euroa vuonna 2030. Yksityisen rahoituksen vapauttamiseksi entistä enemmän energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä varten ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” ‑aloitteessa 43 ehdotetaan erityistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan i) käyttää julkisia varoja tehokkaammin, ii) koota yhteen hankkeita ja tukea niiden kehittymistä ja iii) muuttaa rahoittajien ja investoijien käsitystä riskeistä.

Rakennusten energiatehokkuustoimenpiteet voisivat olla merkittävässä roolissa myös energiaköyhyyden vähentämisessä. Arvioiden mukaan mahdollisesti 1,5–8 miljoonaa kotitaloutta voitaisiin saada pois energiaköyhyyden piiristä jäsenvaltioiden toteuttamien erityistoimenpiteiden avulla.

Lisäksi useimmissa jäsenvaltioissa tarvitaan lisäparannuksia liikennesektorilla. Tätä taustaa vasten kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskevan lainsäädännön tarkistaminen vuoden 2020 jälkeisen ajan osalta – yhdessä parannetun valvontajärjestelmän kanssa – on ratkaisevan tärkeää, koska liikenteen hiilidioksidipäästöjen ja energiankulutuksen vähentäminen liittyy kiinteästi polttoainetehokkuuteen. Lisätoimenpiteitä liikenteen tehokkaamman käytön edistämiseksi tarvitaan myös. Näitä ovat esimerkiksi yhdistettyjä kuljetuksia koskevan direktiivin tarkistaminen, vaihtaminen joukkoliikennemuotoihin sekä siirtyminen nolla- ja vähäpäästöisiin ajoneuvoihin, erityisesti sähkömoottorilla käyviin.

Lisäksi energiaunionin hallintoa koskevan ehdotetun asetuksen 44 pitäisi parantaa energiatehokkuuteen liittyvien toimien koordinointia ja integroida ne energiapolitiikan muiden tavoitteiden laajempaan kontekstiin. Se auttaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tavoitteensa ja ryhtymään tarvittaessa oikeisiin korjaaviin toimenpiteisiin.

Komissio seuraa edelleen tiiviisti jäsenvaltioiden edistymistä ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa vuodeksi 2020 ja energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa.

Komissio pyytää myös Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ilmaisemaan kantansa tästä arvioinnista.

Taulukko 1: Yleiskatsaus indikaattoreista

* Symbolia ”+” on käytetty, jos jäsenvaltiot vähensivät primääri- ja loppuenergian kulutustaan vuosina 2005–2015 nopeammalla tahdilla kuin mitä tarvittaisiin vuosina 2005–2020, jotta jäsenvaltioiden primääri- ja loppuenergian kulutusta koskevat tavoitteet voitaisiin saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Muissa tapauksissa on käytetty symbolia ”–”. ELK = energian loppukulutus, PEK = primäärienergian kulutus.

Taulukko 2: Yleiskatsaus indikaattoreista

Taulukko 3: Yleiskatsaus raportoiduista 7 artiklan mukaisista energiansäästöistä vuonna 2015 (ktoe)

Lähde: jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot, joita on täydennetty tarvittaessa komission laskelmilla ja arvioilla.

(1)

COM(2016) 860 final.

(2)

Ehdotettu 30 prosentin tavoite vuodelle 2030 tarkoittaa 987 Mtoe:n energian loppukulutusta ja 1 321 Mtoe:n primäärienergian kulutusta EU:ssa.

(3)

Vuoden 2020 tavoitteena on alentaa EU:n energian loppukulutus enintään 1 086 Mtoe:hen ja primäärienergian kulutus enintään 1 483 Mtoe:hen.

(4)

COM(2017) 56 final.

(5)

JRC (laadittavana), Assessing the progress towards the EU efficiency targets using index decomposition analysis.

(6)

http://www.indicators.odyssee-mure.eu/decomposition.html

(7)

Euroopan ympäristökeskus antoi alustavat arviot vuodesta 2016.

(8)

 Poikkeuksellisen lämmin talvi vuonna 2014 johti selvästi pienempään lämmitystarpeeseen kyseisenä vuonna. Vuosien 2015 ja 2016 talvilämpötilat olivat kuitenkin lähempänä ilmaston keskiarvoa, mikä lisäsi lämmitystarvetta ja sen myötä myös energiankulutusta asuntosektorilla ja palvelusektorilla.

(9)

Primäärienergian kulutuksen / energian loppukulutuksen pienenemisen keskimääräinen tahti vuosina 2005–2015 on nopeampi kuin lineaarisen pienenemisen tahti vuodesta 2005 kohti vuoden 2020 tavoitetta.

(10)

Sääkorjauskerroin laskettiin tietyn vuoden lämmitystarveluvun osuutena keskimääräisestä lämmitystarveluvusta ajanjaksolla 1990–2015. Tätä korjauskerrointa sovellettiin asuntosektorilla sisätilojen lämmittämiseen käytetyn energian kulutukseen.

(11)

Energian loppukulutuksella tarkoitetaan teollisuudelle, liikenteelle, kotitalouksille, palveluihin ja maataloudelle toimitettua energiaa. Siihen ei kuulu energian muuntamisen alalle ja energiateollisuudelle toimitettu energia.

(12)

Säävaihtelut vaikuttavat niin merkittävästi energiankulutukseen siksi, että kotitalouksien osuus energian loppukulutuksesta on neljännes ja ne käyttävät kaksi kolmasosaa osuudestaan kotiensa lämmittämiseen. Tämä koskee myös rakennuksia, joita lämmitetään palvelusektorilla, mutta tällä hetkellä niistä ei ole saatavilla virallisia tietoja.

(13)

Primäärienergian kulutuksella tarkoitetaan kotimaista bruttokulutusta lukuun ottamatta muuta kuin energiakäyttöä.

(14)

Tämä arvio tehtiin Euroopan komissiolle 1.10.2017 mennessä toimitettujen kansallisten energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien perusteella.

(15)

Malta ja Espanja ylöspäin, Kroatia alaspäin.

(16)

Tšekki, Malta ja Espanja ylöspäin, Kroatia ja Tanska alaspäin.

(17)

Poikkeuksen muodostavat Belgia, Bulgaria, Irlanti, Itävalta, Liettua, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(18)

Poikkeuksen muodostavat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Itävalta, Kypros, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(19)

JRC (laadittavana), Assessing the progress towards the EU efficiency targets using index decomposition analysis.

(20)

http://www.indicators.odyssee-mure.eu/decomposition.html

(21)

Se vastaa taloudellisen toiminnan muutosten (esimerkiksi BKT:n ja bruttoarvonlisäyksen) aiheuttamaa muutosta energiankulutuksessa.

(22)

Sitä mitataan primäärienergian kulutuksen suhteella energian loppukulutukseen, ja se vastaa energian muuntamisjärjestelmän tehokkuutta.

(23)

Sitä mitataan primäärienergian kulutuksen tai energian loppukulutuksen suhteella BKT:hen. Se vastaa teknologian kehittymisestä, tehokkuuden parantumisesta, poliittisista ja muista vaikutuksista johtuvia muutoksia energian kokonaiskulutuksessa.

(24)

Sitä mitataan yksittäisten sektorien taloudellisen toiminnan suhteellisella osuudella, ja se vastaa energiaintensiteetiltään erilaisten sektorien suhteellisen merkityksen muutoksesta johtuvia muutoksia energiankulutuksessa.

(25)

Siinä otetaan huomioon säämuutoksista johtuvat muutokset energiankulutuksessa, ja sitä sovelletaan sektoreihin, joilla lämmitys on merkittävää loppukäytössä (esimerkiksi asuntosektori).

(26)

JRC:n osatekijätietojen ja kertomuksessa esitettyjen virallisten Eurostatin tietojen välinen ero johtuu liikenteen kohdalla käytetyistä eri tietolähteistä (Odyssee) ja tietojen keräämisen eri ajankohdasta (tammikuu 2017).

(27)

Lämmitystarveluku vuonna 2015 oli 2 904 verrattuna 2 809:ään vuonna 2014 ja keskimäärin 3 133:een viitejaksolla 1990–2015 (lähde: Eurostat, JRC).

(28)

Kaupalliseen sektoriin kuuluvat teollisuus, palvelut ja maatalous.

(29)

Energiankulutus suhteessa bruttoarvonlisäykseen.

(30)

Direktiivi 2010/31/EU.

(31)

Kaikkien sektorien osalta ja olettaen, että kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, ottaen huomioon 1. tammikuuta 2016 mennessä toteutetut toimenpiteet, ekologiseen suunnitteluun ja energiamerkintöihin liittyvien toimenpiteiden odotetaan tuovan 165 Mtoe:n verran primäärienergian säästöjä vuonna 2020 (vrt. Euroopan komissio (2016): Ecodesign Impact Accounting. Status Report 2016).

(32)

Odyssee-Muren analyysissa arvioidaan myös jäähdytyspäivien vaikutus; niiden roolista on tulossa entistä merkittävämpi, erityisesti eteläisten maiden kesän aikaisen sähköntarpeen vuoksi.

(33)

 Mukaan lukien putkijohtokuljetukset toisin kuin asiakirjassa COM(2015) 574 final, koska vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteet eivät sulje pois putkijohtokuljetuksia.

(34)

Jäsenvaltioiden välisissä vertailuissa olisi oltava varovainen, koska energian loppukulutus perustuu myydyn polttoaineen määrään eikä jonkin maan alueella käytetyn polttoaineen määrään. Tilanteeseen vaikuttavat siis muutkin tekijät kuin energiatehokkuus, kuten se, missä määrin tietty jäsenvaltio on maantieliikenteen kauttakulkumaa tai lentoliikenteen solmukohta.

(35)

Italia, Luxemburg, Saksa ja Slovenia.

(36)

Toimeliaisuusvaikutuksessa otetaan huomioon muutokset matkustajaliikenteessä, lentoliikenne mukaan lukien, ja tavaraliikenteessä.

(37)

Tällä indikaattorilla mitataan lämmöntuotannon muuntotehon suhdetta käytettyyn polttoainemäärään.

(38)

Energia-alan energiankulutus väheni 378 Mtoe:sta 317 Mtoe:hen vuosina 2005–2015, ja energiavalikoiman muutoksen osuus vähennyksestä oli 54 Mtoe.

(39)

 Yhteistuotantolaitosten tietoja, jotka on ilmoitettu energiatehokkuusdirektiivin 24 artiklan 6 kohdan mukaisesti Eurostatille: http://ec.europa.eu/eurostat/web/energy/data . Tietoaukkojen takia ei ole mahdollista analysoida kehitystä kaikissa jäsenvaltioissa.

(40)

Jäsenvaltioiden toimittamat raportit on julkaistu osoitteessa https://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-efficiency/energy-efficiency-directive/national-energy-efficiency-action-plans

(41)

https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/final_report_v4_final.pdf

(42)

Näihin kuuluu parannuksia työntekijöiden mukavuudessa, tuotteiden laadussa, yleisessä joustavuudessa ja tuottavuudessa sekä vähennyksiä, jotka liittyvät ylläpitokustannuksiin, riskeihin, tuotantoaikaan ja jätteisiin (vrt. Kansainvälinen energiajärjestö (2017): Energy Efficiency 2017).

(43)

COM(2016) 860 final.

(44)

COM(2016) 759 final.