PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Öljyn ja kaasun etsintä ja tuotanto tapahtuvat enenevässä määrin avomerellä, vaativissa maantieteellisissä ja geologisissa olosuhteissa kuten syvissä vesissä. Ympäri maailmaa, myös unionissa, viime aikoina raportoitujen avomerellä tapahtuneiden öljyn- ja kaasunporausonnettomuuksien[1] ja läheltä piti -tilanteiden[2] suuruusluokka ja ominaispiirteet ovat osoittaneet toimien välttämättömyyden. Ne osoittavat kuilun jatkuvasti monimutkaistuvien toimien ja nykyisten riskinhallintakäytäntöjen riittämättömyyden välillä. Yksittäisten yhtiöiden välillä on raportoitu merkittäviä eroja turvallisuustoimissa ja ‑asenteissa. Vaaratilanteet ovat lisäksi selvästi tuoneet esiin sääntelyviranomaisten haasteet avomeritoimintojen riittävässä valvonnassa sekä avomerialan turvallisuustasoa koskevan avoimuuden ja tiedonjakamisen puutteellisuuden.

Euroopassa suurin osa öljystä ja kaasusta tuotetaan avomerellä. Suuronnettomuus missä tahansa eurooppalaisessa avomerilaitoksessa aiheuttaisi todennäköisesti materiaalisia tappioita, vahingoittaisi ympäristöä, taloutta, paikallisyhteisöjä ja yhteiskuntaa ja vaarantaisi työntekijöiden terveyden ja hengen. Suuronnettomuuden vaaraa unionin vesillä on pienennettävä.

Vuodesta 2010 alkaen tehdyissä tutkimuksissa, sidosryhmien kuulemisissa ja riskianalyyseissä unionin pääongelmiksi on todettu seuraavat:

1. Merkittävän unionin vesillä avomerellä tapahtuvan öljyn- tai kaasunporausonnettomuuden riski on suuri, eikä kaikkia mahdollisuuksia riskien vähentämiseksi saada nykyisellään pirstaloituneella lainsäädännöllä, sääntelyllä ja toimialan käytännöillä hyödynnettyä kaikkialla unionissa.

2. Nykyinen sääntelykehys ja toimintajärjestelyt eivät tarjoa tehokkainta hätätoimintamallia unionin vesillä tapahtuvien onnettomuuksien varalta eivätkä puhdistusta ja tavanomaisia vahinkoja koskevat vastuut ole täysin selviä.

Siksi ehdotukseen sisältyviin yleistavoitteisiin kuuluvat i) unionin vesillä tapahtuvan suuronnettomuuden riskin vähentäminen ja ii) seurausten rajoittaminen, jos tällainen onnettomuus kuitenkin tapahtuu.

Sääntelyaloitteen tausta yleisesti

Komissio aloitti Meksikonlahden suuronnettomuuden seurauksena toimet jo viime vuonna tekemällä puuteanalyysin unionin avomerikäytännöistä ja lainsäädäntökehyksestä ja julkaisemalla sittemmin tiedonannon "Öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuus avomerellä"[3] (annettu lokakuussa 2010). Tästä saatiin ensimmäinen osviitta unionin toimille.

Avomeritoimintoja koskevat lait ja käytännöt (esim. lupien myöntäminen, vastuusäännökset, laitteiston turvallisuusvaatimukset, julkinen avoimuus ja tietojen jakaminen) eroavat suuresti jäsenvaltiosta toiseen ja ovat hyvin pirstaloituneita. Tämä on merkki kansainvälisen lainsäädännön puuttumisesta lähes tulkoon kokonaan ja unionin asiaa koskevan lainsäädännön puutteista.

Joidenkin jäsenvaltioiden avomeritoimintojen sääntelyjärjestelmää pidetään maailmanhuippuna, mutta kaikkien järjestelmiä on varaa parantaa. On tärkeää saada avomeritoiminnan suuronnettomuusvaarojen torjunta täyttämään johdonmukaisesti korkeat vaatimukset kaikkialla unionissa.

Onnettomuuksien esiintymistiheydestä Euroopassa tähän asti tehdyn analyysin ja aiempien onnettomuuksien todettujen kustannusten perusteella avomerellä unionissa tapahtuvasta öljyn- tai kaasunporausonnettomuudesta aiheutuvien taloudellisten tappioiden ja vahinkojen vuotuiseksi keskimääräksi arvioidaan 205–915 miljoonaa euroa. Tätä arviota pidetään vaikutustenarvioinnissa perusskenaarion riskin empiirisenä lähtökohtana.

Arvioiden mukaan unionille ja jäsenvaltioille korkeammista vaatimuksista koituvat hyödyt ovat selvästi suuremmat kuin niistä aiheutuvat kustannukset. Suurimman osan lisäkustannuksista kantaa toimiala, joka hyötyy riskin pienenemisestä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että toimialan kulttuurin muuttamiseen tarvitaan vahvaa sääntelyä ja selkeitä vastuumäärityksiä, jotta sääntelyllä saadaan aikaan sen myötä luvattava riskin pieneneminen.

Edellä mainitut yleistavoitteet on jaettu neljään erityistavoitteeseen seuraavasti:

1. Sen varmistaminen, että öljy- ja kaasuyhtiöt, joiden avomeritoimet voivat vaikuttaa unionin vesi- tai rannikkoalueisiin, noudattavat johdonmukaisesti parhaita käytäntöjä suuronnettomuusvaarojen torjunnassa.

2. Parhaiden sääntelykäytäntöjen soveltaminen kaikilla EU:n lainkäyttöalueilla, joilla harjoitetaan öljyn- ja kaasunporausta avomerellä.

3. Unionin valmiuden ja reagointikapasiteetin vahvistaminen unionin kansalaisia, taloutta tai ympäristöä mahdollisesti uhkaavien hätätilanteiden varalta.

4. Nykyisten vahinkovastuuta ja korvauksia koskevien unionin säännösten parantaminen ja selkiyttäminen.

Komission tutkimusten ja sidosryhmien kuulemisten perusteella on laadittu toimenpiteitä käytännön toteutusta varten. Toimintavaihtoehdot on lisäksi määritelty siten, että toimenpiteitä tarkastellaan eri yhdistelminä ja erilaisten täytäntöönpanokeinojen kannalta. Toimintavaihtoehtoja kuvataan luvussa 2.

Voimassa olevat aiemmat unionin säännökset

Unionilla ei ole varsinaista alakohtaista lainsäädäntöä avomerellä tapahtuvalle öljyn- ja kaasunporaukselle. Unionin laajempaa säännöstöä voidaan kuitenkin, usein osittain, soveltaa avomeritoimintaan. Tällä ehdotuksella täydennetään pääasiassa seuraavia unionin säädöksiä:

i.             Ympäristövahinkovastuu. Ympäristövastuusta annettu direktiivi 2004/35/EY koskee ympäristövahinkojen vahinkovastuuta myös avomerellä tapahtuvissa öljy- ja kaasualan toiminnoissa. Toiminnanharjoittaja, jonka toiminnasta aiheutuu merkittävää ympäristövahinkoa suojelluille lajeille, luonnon elinympäristöille tai vedelle, on selvästi vastuullinen estämään ja korjaamaan vahingot ja maksamaan tästä aiheutuvat kustannukset kokonaisuudessaan. Ehdotuksen tarkoituksena on laajentaa ympäristövastuudirektiivin soveltamisala, joka nykyisellään kattaa rannikkoalueet ja aluemeret, kattamaan myös jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvat merivedet.

ii.            Ympäristövaikutusten arviointi: tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetulla direktiivillä 85/337/ETY[4], sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 97/11/EY[5], 2003/35/EY[6] ja 2009/31/EY[7], on yhdenmukaistettu hankkeiden ympäristövaikutuksista tehtävien arviointien periaatteita ottamalla käyttöön yleiset vähimmäisvaatimukset. Tämän lisäksi valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista vuonna tehty YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimus, joka on osa ympäristösäännöstöä, on merkityksellinen arvioitaessa hankkeita, joiden vaikutukset todennäköisesti ylittävät valtioiden rajoja. Sen soveltaminen on kuitenkin harkinnanvaraista tietynlaisessa poraustoiminnassa.

iii.           Jätelaki: Jätteistä annettu direktiivi 2008/98/EY (jätehuollon puitedirektiivi). Tätä direktiiviä sovelletaan EU:n tuomioistuimen vahvistaman käytännön mukaan täysimääräisesti öljyvuotoihin. Avomerilaitoksesta vuotava öljy on siis EU:n määritelmän mukaista jätettä, jolloin saastuttaja vastaa jätteen puhdistamisesta.

iv.           Työntekijöiden terveys ja turvallisuus työpaikalla: - Direktiivi 92/91/ETY (täydentää puitedirektiiviä 89/391/ETY) on unionin pääsäädös työntekijöiden ja työympäristön suojelemisessa avomerellä. Ehdotuksella vahvistetaan direktiivin 92/91/ETY järjestelmää siten, että siihen sisällytetään muun muassa ympäristöarviointi sekä velvoitteet esittää riskinarviointi sääntelyviranomaiselle hyväksyntää varten, perustaa poraustoimintaa koskeva tiedonantojärjestelmä ja saada riskintorjunnan keskeisille tekijöille riippumaton todentaminen.

v.            Suuronnettomuusvaarat: Seveso-direktiiviä 96/82/EY ei sovelleta avomeritoimintaan, mutta joitakin sen osia on ehdotuksessa hyödynnetty hyvän käytännön esimerkkeinä. Tämä ehdotus ylittää kuitenkin Seveson vaatimukset erityisesti siten, että siinä vaaditaan riskinarvioinnille sääntelyviranomaisen hyväksyntä sekä teknisen ja rahoituksellisen valmiuden tarkastuksia luvanantovaiheessa ja esitetään työvoiman evakuointiteitä ja pelastusta koskevia tiukempia säännöksiä.

v.            Hiilivetyjen etsintää, hyödyntämistä ja tuotantoa koskevien lupien myöntäminen: Pääasiallinen lainsäädäntökehys hyödyntämis- ja tuotantolupien myöntämisessä on direktiivi 94/22/EY. Ehdotuksella ei muuteta itse direktiiviä, mutta asiaa käsittelevien viranomaisten velvoitteita lisätään luvanantoprosessissa hakijoiden teknisten ja rahoituksellisten valmiuksien arvioinnin parantamiseksi.

vi.           Toiminta hätätilanteessa: Ehdotuksessa jäsenvaltioille ja toimialalle annetaan uusia vaatimuksia toimimisesta hätätilanteissa, ja näitä vaatimuksia täydennetään nykyisillä unionin valmiuksilla toimia sekä unionissa että sen ulkopuolella. Unionin päävälineet hätätilanteissa toimimiseen ovat EU:n pelastuspalvelumekanismi (neuvoston päätös 2007/779/EY), seuranta- ja tiedotuskeskus (MIC)[8] sekä Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA)[9]. EMSAn toimivaltaa on jo alettu laajentaa avomerilaitosten onnettomuuksiin (kun se alun perin keskittyi meriliikenteeseen).

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Asetus on yhdenmukainen Energia 2020 -strategian[10] kanssa ja sen turvalliseen, varmaan ja kohtuuhintaiseen energiaan tähtäävän kolmannen prioriteetin kanssa.

Tämän lisäksi asetus on yhdenmukainen unionin ympäristölainsäädännön ja -politiikan sekä sen pääkohtien kuten saastumisen estämisen, saastumisen valvomisen sekä saastuttaja maksaa ‑periaatteen ja ennalta varautumisen periaatteen kanssa. Se on täysin johdonmukainen myös meripolitiikan kanssa, erityisesti siltä osin kuin tavoitteena on saavuttaa meriympäristön hyvä tila viimeistään vuonna 2020 (meristrategiadirektiivi 2008/56/EY).

2. ASETUKSEN INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN TULOKSET JA TOIMINTAVAIHTOEHTOJEN VAIKUTUSTENARVIOINTI

Intressitahojen kuuleminen

Internetissä järjestettiin julkinen kuuleminen 16.3.–20.5.2011 sen selvittämiseksi, minkälaisena intressitahot näkevät unionin toimien tarpeen politiikan eri osa-alueilla.

Komissio sai yhteensä 64 lausuntoa, jotka kattavat selvästi yli 350 vastausta sidosryhmiltä.

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Kuulemisen mukaan suurten avomerionnettomuuksien ehkäisemiseen ja onnettomuuksiin reagoimiseen tähtäävien toimenpiteiden tiukentamista kannatetaan laajasti, mutta keinoista ollaan hyvin eri mieltä. Pohjanmeren alueen kansallisten viranomaisten mukaan unionin tasolla tehtävät muutokset eivät saisi kyseenalaistaa alueella nyt käytössä olevaa tavoiteasetteluun perustuvaa sääntelyä, jota ehdotuksessa itse asiassa kannatetaankin. Toimiala myöntää yleisellä tasolla parannusten tarpeen, mutta suhtautui kaikkein pidättyväisimmin sääntelyn muutoksiin. Toimiala kannatti tavoiteasetteluun perustuvia lähestymistapoja ja toimialan aloitteita. Kansalaisjärjestöt ja erikoistuneet yritykset (esim. luokituslaitokset) kannattivat hanakimmin unionin tasolla tehtäviä muutoksia.

Tärkeimmät muutokset olivat seuraavat:

Luvat

Luvanhaltijoiden olisi kannettava vastuu kaikista aiheuttamistaan vahingoista. Useimmat kansalliset sääntelyviranomaiset ja toimiala pitävät tietyissä jäsenvaltioissa nyt käytössä olevaa lupajärjestelmää järkevänä, mutta unionin olisi saatava muut jäsenvaltiot parantamaan vaatimuksiaan. Niiden mukaan lupapäätösten olisi koskettava yksinomaan kyseistä jäsenvaltiota, mutta tietoja luvista voitaisiin jakaa naapurivaltioiden kanssa silloin, kun on olemassa rajat ylittävän saastumisen vaara. Yksittäiset yhtiöt esittivät erilaisia suosituksia (esim. lupamenettelyjen yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen sekä luvista ja turvallisuudesta vastaavien tahojen erillisyys). Joidenkin kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten mielestä naapurivaltion kuuleminen tai sen hyväksynnän saaminen olisi tehtävä pakolliseksi, jos rajat ylittävä saastuminen on mahdollista.

Säädöksessä esitetään teknisten ja rahoituksellisten valmiuksien tiukempaa ja riskeihin perustuvaa arviointia. Siinä otetaan turvallisuusnäkökohdan lisäksi käyttöön ympäristönäkökohta suuronnettomuusvaarojen valvonnassa ja estämisessä.

Onnettomuuksien estäminen

Toimialaa on kannustettava toimimaan vielä paremmin onnettomuuksien ehkäisemisessä, mutta onnettomuuksien ehkäisemisessä käytössä olevia vaatimuksia ei kuitenkaan saisi heikentää niissä jäsenvaltioissa, joissa jo on tiukkoja sääntöjä avomeritoiminnasta. Toimiala uskoo pystyvänsä parantamaan tilannetta itsesääntelyllä ja toimialan aloitteilla. Kansalaisjärjestöt ja jossain määrin myös osa viranomaisista katsovat, että nykyisiä säännöksiä olisi tiukennettava ja ne olisi laajennettava koskemaan kaikkea avomeritoimintaa unionin vesillä.

Sääntöjen noudattamisen todentaminen ja vahinkovastuu

Se, että vankkoja ja järkeviä vaatimuksia noudatetaan hyvin yleisesti, on keskeistä. Toimialan mukaan vaatimusten noudattaminen on yhtiöissä aina hyvin tärkeässä asemassa, mutta useat sidosryhmät katsovat, että toimialalla on syytä kehittää vahvempaa turvallisuuskulttuuria. Asetuksessa puututaan sääntöjen noudattamiseen ja luotettavan ja vankan turvallisuuskulttuurin saavuttamiseen.

Kansalaisjärjestöt ja jotkin luokituslaitokset toivoivat fyysisten tarkastusten tiukentamista. Kansalliset sääntelyviranomaiset ja toimiala eivät yleisesti kannattaneet tätä ajatusta vedoten mahdolliseen resurssien vähyyteen tai nykyisten järjestelmien häiriintymisen vaaraan. Kaksi jäljempää ryhmää kannatti jonkin verran myös riippumattoman kolmannen osapuolen todentamisia koskevia vaatimuksia.

Ympäristövastuun laajentaminen sai eniten kannatusta kansalaisjärjestöiltä kun taas sääntelyviranomaiset ja toimiala eivät ottaneet tähän selkeästi kantaa. Toimiala ja vakuutusyhtiöt näyttivät vastustavan sellaisia muutoksia kuin pakollinen vakuutus ilman vastuun kansainvälistä rajausta, kun taas kansalaisjärjestöt vaativat tätä voimakkaasti.

Avoimuus, tietojen jakaminen ja huippuluokan käytännöt

Ensi sijassa kansalaisjärjestöt mutta myös toimiala ja sääntelyviranomaiset katsoivat, että teollisuus ja julkisviranomaiset voisivat avoimuutta lisäämällä osoittaa, että avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa johdetaan ja valvotaan asianmukaisesti. Kaikkien kansallisten viranomaisten olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä NSOAF:n (North Sea Offshore Authorities Forum) ja EU:n ja NSOAF-ryhmän epävirallisten kokousten mallin mukaisesti.

Toiminta hätätilanteessa

Hätätilanteisiin reagoinnista vastaavat pääasiassa toiminnanharjoittaja ja kyseinen jäsenvaltio, mutta Euroopassa olevan öljyntorjuntakapasiteetin tehokkuutta ja vaikuttavuutta voidaan parantaa yhteistyöllä ja asiantuntijuuden ja muiden resurssien jakamisella. EMSA avustaa puhdistustoimissa, jos jäsenvaltiot pyytävät sitä pelastuspalvelumekanismin välityksellä.

Kansainvälinen toiminta

Unioniin sijoittautuneiden yhtiöiden olisi unionin ulkopuolella toimiessaan pyrittävä noudattamaan tässä asetuksessa luonnosteltuja toimintatapoja eikä alhaisempia vaatimuksia, ja niiden odotetaan toimivan näin.

Asiantuntijatiedon käyttö

Yhteydenpito kansainvälisten ja unionin sidosryhmien (offhore-toimiala, kansalaisjärjestöt) sekä avomeritoimintaa edustavien, sääntelevien tai hallinnoivien jäsenvaltioiden kanssa aloitettiin huhtikuussa 2010, ja työ huipentui tiedonantoon lokakuussa 2010.

Sekä kirjallisia että kokouksiin perustuvia sidosryhmäkuulemisia on sittemmin jatkettu. Julkisen kuulemisen lisäksi kansalliset sääntely-/valvontaviranomaiset ovat tavanneet kahdeksan kertaa komission ja NSOAF:n yhteisestä kutsusta. Offshore-turvallisuus on otettu esiin myös Berliinin foorumin kotoperäisten fossiilisten polttoaineiden työryhmässä[11]. Lisäksi on järjestetty lukuisia tapaamisia kansainvälisten ja kansallisten toimialayhdistysten, yksittäisten yritysten, kansalaisjärjestöjen ja riippumattomien todentamislaitosten ja vakuutusyhtiöiden kanssa. Komissio on myös ollut säännöllisesti mukana kansallisissa (esim. öljyvuotojen estämistä ja niihin reagoimista käsittelevä neuvoa-antava ryhmä Yhdistyneessä kuningaskunnassa) ja kansainvälisissä aloitteissa (esim. G-20:n GMEP-työryhmä). Näitä tapaamisia on jatkettu tähän päivään asti. Vastaavasti komission yksikköjä (esim. JRC), joilla on asiaan liittyvää siirrettävää kokemusta ja asiantuntijuutta, on konsultoitu jatkuvasti. Komissio palkkasi kaksi kansallista asiantuntijaa avomeritoiminnan kansallisista turvallisuusviranomaisista. Asiantuntijoiden kommentit on otettu huomioon asetusta laadittaessa.

Toimintavaihtoehdot ja niiden vaikutusten analyysi

Yleisten ja erityisten tavoitteiden perusteella saadaan erilaisia toimintavaihtoehtoja, jotka kuvataan 1 luvussa. Lähtökohtaisena vaihtoehtona (vaihtoehto 0) on tilanteen säilyttäminen ennallaan, minkä lisäksi on tarkasteltu neljää vaihtoehtoa.

Vaihtoehto 0 säilyttää tilanteen ennallaan.

Siitä ei aiheudu lisäkustannuksia eikä se vaikuta perusskenaarion 205–915 miljoonan euron kustannuksiin.

Vaihtoehto 1 (”Pohjanmeren perustaso”) on vähimmäistaso merkitykselliselle EU:n väliintulolle. Siinä unionin lainsäädäntöön sisällytetään direktiivissä 92/91/EY vaaditun turvallisuus- ja terveysasiakirjan pohjalta suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus, mutta siinä mennään direktiivin vaatimuksia pitemmälle vaatimalla, että sääntelyviranomainen hyväksyy kertomuksen ennen toimien aloittamista. Suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa kuvattujen toimenpiteiden tueksi vaaditaan tarkastus- ja seuraamusjärjestelmät. Vaihtoehto 1 toteutettaisiin uudella lailla.

Vaihtoehdosta 1 aiheutuu toimialalle lisää juoksevia kuluja noin 36 miljoonaa euroa vuodessa. Perusskenaarion kustannuksiin verrattuna riskin pienennykseksi arvioidaan 7–30 miljoonaa euroa vuodessa eli keskimäärin 3 %:n vähennys perusskenaarion riskistä.

Vaihtoehdossa 1+ (”Pohjanmeri+”) otetaan lisäksi käyttöön ohjeet pehmeistä laeista seuraaviin tarkoituksiin: lupaa avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen hakevien hakijoiden teknisen kapasiteetin tiukka tarkastus, kansallisten hätäsuunnitelmien yhteneväisyys, yhteensopivien kansallisten ja toimialan hallussa olevien valmiusresurssien kehittäminen ja niiden tarjoaminen muille niitä tarvitseville maille sekä toiminnanharjoittajien vastuuseen liittyvien ympäristösäännösten soveltamisalan selkiyttäminen avomerellä tapahtuvien öljyn- ja kaasunporausonnettomuuksien osalta (esim. jätelainsäädännön sovellettavuus). Unioni ehdottaisi unioniin sijoittautuneille yrityksille myös vapaaehtoisia sopimuksia EU:n vaatimusten noudattamisesta EU:n vesien ulkopuolella.

Vaihtoehdossa 1+ aiheutuu jäsenvaltioille lisää juoksevia kustannuksia noin 3 miljoonaa euroa, ja teollisuudelle sääntöjen noudattamisesta aiheutuu kustannuksia (kumulatiivisesti vaihtoehdon 1 kanssa) noin 52 miljoonaa euroa. Vaihtoehdoilla 1 ja 1+ saadaan yhteensä hyötyä 25–109 miljoonaa euroa vuodessa eli keskimäärin 12 %:n vähennys perusskenaarion riskistä.

Vaihtoehdossa 2 (”unionin paras käytäntö”) kehitetään vaihtoehdon 1+ uudistukset kattavaksi paketiksi. Tunnetuille maailmanlaajuisesti parhaille käytännöille suuronnettomuusvaarojen torjunnassa annettaisiin valtuutus ja suuronnettomuusvaaroista laadittuun kertomukseen sisällytettäisiin ympäristöriskien arviointi. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten järjestelyihin sisällytettäisiin lisäksi parhaat sääntelykäytännöt ja tarvittavat organisatoriset vaatimukset. Tämän turvallisuus- ja ympäristökysymysten kokonaisvaltaisen riskinarvioinnin myötä hätävalmiuden ja hätävalmiusselvityksen hallinnointi sisällytetään lakiin. Asetuksella perustetaan EU:n laajuinen offshore-viranomaisten ryhmä ja vahvistetaan lupa- ja ympäristövastuudirektiivejä.

Vaihtoehdossa 2 toimialalle aiheutuu toimintakustannuksia noin 122 miljoonaa euroa (52 miljoonasta eurosta) ja jäsenvaltioille noin 12–18 miljoonaa euroa (3 miljoonasta eurosta). Tämän lisäksi kertaluonteisia hallintokustannuksia tulee vielä noin 18–44 miljoonaa euroa. Komissiolle aiheutuisi EU:n offshore-viranomaisten ryhmän perustamisesta ja toiminnasta kustannuksia noin 1 miljoonaa euroa. Lisätoimenpiteet alentavat riskikustannuksia perusskenaarioon nähden 103–455 miljoonaa euroa vuodessa eli riski vähenisi 50 %.

Vaihtoehto 3 (”EU:n virasto”) lujittaa vaihtoehdon 2 vaikutusta. Tässä vaihtoehdossa perustetaan EU:n virasto, jonka tehtävänä on institutionaalistaa ja siten konsolidoida vaihtoehdolla 2 aikaansaadut uudistukset. Virasto tekisi tarkastuksia ja tutkimuksia, valvoisi ja varmistaisi toiminnan johdonmukaisuutta, kehittäisi toimintakapasiteettia ja avustaisi valmiuksien kehittämisessä unionin ulkopuolisia naapurimaita.

Vaihtoehdossa 3 komissiolle vuotuiset juoksevat kustannukset olisivat noin 35 miljoonaa euroa (1 miljoonasta eurosta) ja kertaluonteiset käynnistyskulut 18–44 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi tarvitaan vielä 10 miljoonaa euroa valmiusresurssien hankintaan. Toimialalle ei aiheutuisi lisäkustannuksia.

Vaihtoehtoja on tarkasteltu sen mukaan, miten niissä otetaan huomioon taulukossa 1 olevat toimenpiteet.

Nro || Toimenpide || Vaihto­ehto 0 || Vaihto­ehto 1 || Vaihto­ehto 1+ || Vaihto­ehto 2 || Vaihto­ehto 3

1 || Mahdollisen toiminnanharjoittajan teknisen kapasiteetin yksityiskohtainen tarkastaminen || 0 || 0 || G || L || Unioni

2 || Säännölliset tarkastukset ja seuraamusjärjestelmä || 0 || L || L || L || Unioni

3 || Virallisen turvallisuusarvioin esittäminen sääntelyviranomaiselle hyväksyntää varten || 0 || L || L || L || Unioni

4 || Suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen laajentaminen kattavaksi riskinhallintamalliksi || 0 || 0 || 0 || L || L

5 || Unionin käytäntöjen soveltamisen laajentaminen toimiin EU:n ulkopuolisilla vesillä || 0 || 0 || G || G || Unioni

6 || Toimivaltaisen viranomaisen perustaminen || 0 || 0 || 0 || L || Unioni

7 || Sääntelykeskustelun puitteiden perustaminen || 0 || 0 || 0 || L || Unioni

8 || Kattava tiedonvaihto ja avoimuus || 0 || 0 || 0 || L || L

9 || Valmius tehokkaisiin hätätoimiin suuren offshore-onnettomuuden tapahtuessa || 0 || 0 || G || L || Unioni

10 || Toimintaresurssien rajat ylittävän saatavuuden ja yhteensopivuuden varmistaminen || 0 || 0 || G || L || Unioni

11 || Ympäristövastuun soveltamisalan selkiyttäminen || 0 || 0 || G || L || L

Taulukko 1

0 = ei koske tätä vaihtoehtoa, G = ohjeet/ pehmeät lait, L = laki, unioni = unionin virasto vastaa

Toimenpide voidaan toteuttaa erilaisin keinoin, jotka usein vaikuttavat tehokkuuteen ja käytännöllisyyteen. Kunkin vaihtoehdon kohdalla esitetään näin sen osalta valitut toimenpiteet ja suositeltavat täytäntöönpanokeinot kussakin toimenpiteessä.

Suositeltavin toimintavaihtoehto on vaihtoehto 2 eli kattava avomeritoimialan uudistus, jolla korotetaan uuden lainsäädännön avulla avomeritoimialan riskinhallinnan tasoa ja hätätilavalmiutta kaikkialla unionissa. Paitsi että se on johdonmukainen vaihtoehto, sillä myös lisätään toimialan ja sääntelyviranomaisen toiminnan avoimuutta.

Tällä vaihtoehdolla perusskenaarioon verrattua riskiä voidaan pienentää 50 % tehostamalla ennaltaehkäisyä ja lieventäviä toimia siinä tapauksessa, että onnettomuus kuitenkin tapahtuu. Riskin pienentämisestä aiheutuvat keskimääräiset rahalliset kustannukset (n. 103–455 miljoonaa euroa vuosittain) ovat hyvin suhteessa täytäntöönpanon arvioituihin kumulatiivisiin kustannuksiin (134–140 miljoonaa euroa vuosittain). Vaihtoehto 2 on hallinnollisesti ja taloudellisesti huokeampi, koska juoksevat lisäkustannukset vaihtoehdossa 3 (n. 34 miljoonaa euroa vuosittain) estävät vastaavan riskien vähentämisen. Vaihtoehdossa 1+ positiiviset vaikutukset jäävät vähäisiksi (12 %), samoin kuin täytäntöönpanomahdollisuudet, eivätkä vaihtoehdon 1 hyödyt riitä perustelemaan kustannuksia (vaikka ne ovatkin alhaiset).

3. ASETUKSEN OIKEUDELLISET TEKIJÄT

Ehdotettu asetus luo toiminnanharjoittajille, jäsenvaltioille ja komissiolle seuraavia velvollisuuksia.

Toiminnanharjoittaja

Toiminnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa parhaan käytännön mallin mukaan, laadittava suuronnettomuusvaaroista kertomus ja toimitettava se toimivaltaiselle viranomaiselle arviointia varten. Lisäksi toiminnanharjoittajien on annettava sääntelyviranomaiselle ilmoitus kaikesta poraustoiminnasta erikseen. Sekä suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen että porausilmoitusten osalta vaaditaan turvallisuuteen liittyvien keskeisten tekijöiden riippumatonta todentamista. Toiminnanharjoittajien on laadittava sisäiset hätäsuunnitelmat, edistettävä valmiusresurssien yhteentoimivuutta ja yhteensopivuutta sekä annettava vaaratilanteista ja muista erityistiedoista vakiomuotoisia raportteja asianomaiselle jäsenvaltiolle. Unioniin sijoittautuneet suuryritykset sitoutuisivat käyttämään unionin offshore-turvallisuusvaatimuksia toimiessaan unionin ulkopuolella.

Jäsenvaltiot

Jäsenvaltioiden luvan antavien viranomaisten tehtävänä olisi arvioida soveltuvalla tavalla hakijoiden potentiaalista turvallisuustasoa ja ympäristötehokkuutta (sekä rahoituksellista valmiutta puuttua turvallisuusongelmiin) etsintä- tai tuotantolupia myönnettäessä. Jäsenvaltioiden tehtävänä olisi perustaa toimivaltaiset viranomaiset turvallisuuden, ympäristötehokkuuden ja hätävalmiuden valvontaan sekä ottaa käyttöön tarkastuksista ja tutkimuksista vankat vaatimukset, joita tuetaan soveltuvilla seuraamuksilla, jos toiminnanharjoittajat eivät hoida velvoitteitaan. Jäsenvaltiot toimittavat säännönmukaisesti tiedot avomeritoiminnan aloistaan ja raportoivat kaikista merkittävistä vaaratilanteista ja niistä saaduista opetuksista komissiolle. Jäsenvaltiot laativat ulkoiset hätäsuunnitelmat yhdessä naapurijäsenvaltioiden kanssa. Asiantuntijuuden ja fyysisten resurssien yhteentoimivuuden varmistamiseksi toteutetaan toimia unionin kattavien toimien tukemiseksi. Toimista voi vastata myös EMSA. Jäsenvaltioiden ja toimialan on testattava hätäsuunnitelmia säännöllisesti.

Komissio

Komissio perustaa EU:n offhore-viranomaisten ryhmän, jossa on unionin jäsenvaltioiden avomerellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten edustajat. Komissio muuttaa ympäristövastuudirektiiviä (2004/35/EY) tällä asetuksella.

Oikeusperusta

Asetusluonnos perustuu SEUT-sopimuksen 192 artiklaan (ympäristö) ympäristönsuojelua koskevilta osin ja 194 artiklaan (energia) energiatoimituksista ja energian sisämarkkinoiden toiminnasta unionin turvallisuudelle aiheutuvien kielteisten vaikutusten vähentämistä koskevilta osin.

Toissijaisuusperiaate

Unionin toimia on harkittu ainoastaan siinä tapauksessa, että niillä päästään tavoitteeseen tehokkaammin kuin jäsenvaltioiden toimilla tai jäsenvaltioiden toimilla ei saada aikaan optimaalisia parannuksia.

Yhtiöt toimivat ja Deepwater Horizon -öljynporauslautan kaltaisia lauttoja siirretään rajojen yli, mutta sääntelyjärjestelmät ovat hyvin erilaisia kansallisilla lainkäyttöalueilla. Jäsenvaltiot ovat viime aikoina huomauttaneet, että ilman unionin toimia nämä erot kasvavat entisestään, koska vain edistyneimpien alueiden maat suunnittelevat omia parannuksia ja kansainväliset aloitteet etenevät hyvin hitaasti. Ilman unionin toimia nykyisiä vaikeuksia toimialan suoritustason vertailussa sekä tiedustelutiedon ja vaaratilanteita koskevan tiedon jakamisessa ei myöskään saada ratkaistua.

Yksinomaan jäsenvaltioiden toimilla ei ympäristöä, joka on meille kaikille yhteinen, saada suojeltua johdonmukaisesti (saastumisesta vastaaminen mukaan luettuna), vaikka unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tähän meristrategian puitedirektiivin mukaisesti.

Suuren vaaratilanteen todennäköisyys avomerellä ja sen seuraukset ovat kansallisten raporttien ja komission vuonna 2011 tekemän riskianalyysin mukaan edelleen merkittäviä missä tahansa unionissa. Avomerituotanto on lisääntynyt myös Välimerellä, Mustallamerellä ja jopa Itämerellä, eikä kaikilla mailla näillä merialueilla ole paljoa kokemusta avomeritoiminnan sääntelystä. Edistyneemmilläkään alueilla (pääasiassa Pohjanmerellä) kansallisilla toimilla ei ole saatu aikaan yhteisiä vaatimuksia eikä vertailtavia tietoja.

Kaiken kaikkiaan toimien toteuttamatta jättäminen unionin tasolla, vaikka unionin lainsäädännössä on jo toimenpiteitä muun muassa työterveyden ja -turvallisuuden alalla, estäisi todennäköisesti jäsenvaltioita hyödyntämästä parasta tapaa pienentää merkittävien offshore-vaaratilanteiden vaaraa johdonmukaisesti ja nopeasti.

Suhteellisuusperiaate

Perustamissopimuksen 5 artiklan mukaan yhteisön toiminnassa ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaaditun tasapainon saavuttamiseksi tavoitteiden ja ehdotettujen keinojen välille asetuksessa otetaan huomioon seuraavat seikat:

i.             BP arvioi Deepwater Horizon -onnettomuuden kustannuksiksi yli 40 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Unionin vesillä tapahtuvan vastaavan onnettomuuden kustannukset voisivat olla samaa luokkaa.

ii.            Deepwater Horizonin suurusluokan onnettomuuksia esiintyy avomeritoimialalla kymmenen vuoden väliajoin, mikä on suuronnettomuusvaaroille hyvin tiheään.

iii.           Unionin avomeritoiminta on hyvin tärkeä kansallisille talouksille (tulojen ja työllisyyden suhteen) ja toimitusvarmuuden kannalta.

iv.           Avomeritoimintaa harjoittavien yhtiöiden tulot ovat suhteellisen suuria.

v.            Suuri yleisö ei halua lisätä merkittävien vaaratilanteiden riskiä.

Tässä asetuksessa ehdotettujen toimenpiteiden kustannukset ( noin 134–140 miljoonaa euroa vuodessa) ovat vaatimattomat siihen nähden, kuinka paljon ne pienentävät riskejä (noin 103–455 miljoonaa euroa vuodessa). Siksi niitä ehdotetaan helpottavina toimenpiteinä.

Sääntelytavan valinta

Vaihtoehdon 2 täytäntöönpanoa varten ehdotetaan asetusta. Sen etuja direktiiviin nähden ovat selkeys, johdonmukaisuus ja suoran soveltamisen tuoma täytäntöönpanon nopeus[12]. Koska asetus vaikuttaa suoraan toimialaan, sen avulla varmistetaan myös tasapuolisemmat toimintaedellytykset. Se sopisi myös rajat ylittävän saasteiden torjunnan hätäsuunnitteluun.

Komission neuvoa-antavia ja asiantuntijaryhmiä koskevat toimielinten väliset sopimukset huomioon ottaen EU:n offshore-viranomaisten ryhmä olisi perustettava komission päätöksellä.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET  

Ehdotuksen talousarviovaikutukset kaudella 2013–2016 ovat noin 2,5 miljardia euroa, kun komiteaan osallistumisesta maksettavat korvaukset lasketaan mukaan. EMSA avustaa pääasiassa a) satelliittiseurantajärjestelmän käytössä (järjestelmä on toiminnassa ilman avomerionnettomuuksiakin) ja b) EMSAn järjestämien hätäalusten käytössä. Hätäalukset otetaan sopimuksella käyttöön vain tiettyä tarkoitusta varten, ja niiden toimintakustannukset maksaa niitä pyytänyt rannikkovaltio. Asetuksella (EY) N:o 2038/2006 otetaan käyttöön monivuotinen rahoituskehys alusten aiheuttaman pilaantumisen torjuntaan vuosiksi 2007–2013. Komissio ei aio muuttaa tätä kehystä. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei EMSAn kustannusten odoteta kasvavan kaudella 2007–2013. Jos EMSAlle aiheutuu kaudella 2014–2020 lisäkustannuksia, ne olisi ensisijaisesti katettava kohdentamalla jo sovituista lähteistä saatavia määrärahoja uudelleen.

5. LISÄTIEDOT

Nykyisen lainsäädännön muuttaminen

Asetuksen hyväksymisestä seuraa direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi) muuttaminen.

Tehtävien siirtäminen

Asetuksen mukaan yhteisen raportointimallin teknisistä yksityiskohdista säädetään delegoidulla säädöksellä ja teknisten liitteiden mahdollisista päivityksistä täytäntöönpanosäädöksellä.

Euroopan talousalue ja energiayhteisö

Ehdotus saattaa olla merkityksellinen ETA:n ja energiayhteisön kannalta.

2011/0309 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

öljyn ja kaasun etsintä-, hyödyntämis- ja tuotantotoiminnan turvallisuudesta avomerellä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[13],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[14],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) SEUT-sopimuksen 191 artiklassa asetetaan tavoitteiksi ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen sekä edellytetään, että kaikkien unionin toimien tukena on ennalta varautumisen periaatteelle, ennalta ehkäiseviin toimiin ja luonnonvarojen harkittuun ja järkevään käyttöön perustuva korkea suojelun taso.

(2) Tämän asetuksen tarkoituksena on vähentää avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvien suuronnettomuuksien esiintymistä ja rajoittaa niiden seurauksia ja lisätä siten meriympäristön ja rannikon elinkeinojen suojelua ympäristön pilaantumista vastaan, vahvistaa turvalliseen öljyn ja kaasun etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon sovellettavat vähimmäisvaatimukset, rajoittaa unionin kotoperäiselle energiantuotannolle aiheutuvia häiriöitä ja parantaa onnettomuuden sattuessa käytettäviä toimintamekanismeja.

(3) Tätä asetusta olisi sovellettava paitsi tuleviin laitoksiin ja toimiin myös nykyisiin laitoksiin siirtymäjärjestelyin.

(4) Offshore-toimintojen turvallisuuteen tähtääviä politiikkoja on öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa avomerellä, etenkin Meksikonlahdella, vuonna 2010 tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi tarkasteltu uudelleen. Komissio käynnisti avomerellä tapahtuvien öljyn- ja kaasunporaustoimien turvallisuuden uudelleentarkastelun ja esitti siitä alustavan mielipiteensä 13 päivänä lokakuuta 2010 tiedonannossa "Öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuus avomerellä". Euroopan parlamentti antoi aiheesta päätöslauselmat 7 päivänä lokakuuta 2010 ja 13 päivänä syyskuuta 2011. Jäsenvaltioiden energiaministerit ilmaisivat omat kantansa energianeuvoston päätelmissä 3 päivänä joulukuuta 2010.

(5) Avomerellä tapahtuvan merkittävän öljyn- tai kaasunporausonnettomuuden riskit ovat suuret. Merivesien saastumisvaaraa vähentämällä aloite edistänee meriympäristön suojelua ja erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä, kuten yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi)[15] 1 artiklan 1 kohdassa säädetään.

(6) Meristrategiadirektiivi, jossa edellytetään kaikkien toimintojen meriympäristölle aiheuttamiin kumulatiivisiin vaikutuksiin puuttumista, on yhdennetyn meripolitiikan ympäristöpilari. Meripolitiikka on merkityksellistä avomerellä tapahtuvien öljyn- ja kaasunporaustoimien kannalta, sillä siinä edellytetään talouden kaikkien alojen erityiskysymysten liittämistä palvelemaan yleistä tavoitetta, joka on kokonaiskäsityksen saaminen valtameristä, meristä ja rannikkoalueista, jotta meriasioihin voidaan kehittää johdonmukainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon kaikki taloudelliset, ympäristöpoliittiset ja yhteiskunnalliset näkökulmat merten aluesuunnittelua ja meriosaamista hyödyntämällä.

(7) Öljyn- ja kaasunporauksen avomeriteollisuutta on useilla unionin alueilla ja toimintaa suunnitellaan kehitettävän uusilla alueilla unionin vesillä. Öljyn ja kaasun avomerituotannolla on merkittävä asema EU:n energiavarmuuden turvaamisessa.

(8) Avomeritoiminnan turvallisuuteen Euroopassa nykyisin sovellettava pirstaleinen sääntelykehys ja toimialan nykyiset turvallisuuskäytännöt eivät anna riittäviä takeita siitä, että avomerionnettomuuden riskit olisivat mahdollisimman pienet kaikkialla unionissa, eikä siitä, että unionin vesillä toimittaisiin onnettomuuden tapahduttua nopeasti tehokkaimmalla tavalla. Nykyisissä korvausjärjestelmissä vastuullista osapuolta on toisinaan vaikea osoittaa ja/tai vastuullinen osapuoli ei kykene tai ei ole velvollinen maksamaan kaikkia haitan korjaamisesta aiheutuvia kustannuksia.

(9) Hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY mukaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaa avomerellä saa harjoittaa, kun siihen on saatu lupa. Tässä yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon tekniset ja taloudelliset riskit ja tilanteen mukaan tiedot yksinoikeudellisten etsintä- ja tuotantolupien hakijoiden aiemmasta vastuullisuudesta. On tarpeen varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset luvanhakijan teknistä ja rahoituksellista valmiutta tutkiessaan selvittävät tarkasti myös hakijan valmiudet jatkaa toimintaa turvallisesti ja tehokkaasti kaikissa ennakoitavissa olevissa olosuhteissa.

(10) On tarpeen tehdä selväksi, että offshore-toimintaluvan direktiivin 94/22/EY mukaisesti saaneet luvanhaltijat ovat mahdollisesti myös ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/35/EY[16] tarkoitettuja vastuullisia 'toiminnanharjoittajia', jotka eivät ehkä saa sopimuksilla siirtää tätä koskevia vastuitaan kolmansille osapuolille.

(11) Vaikka direktiivin 94/22/EY mukaisesti saatu yleinen lupa takaa luvanhaltijalle yksinoikeuden tai tuottaa öljyä ja/tai kaasua tietyllä alueella, jäsenvaltioiden on kyseisellä alueella toteutettavien varsinaisten toimien jatkuvalla asiantuntevalla viranomaisvalvonnalla varmistettava, että suuronnettomuuksien estämistä ja niiden ihmisiin, ympäristöön ja energiavarmuuteen kohdistuvia vaikutuksia valvotaan tehokkaasti.

(12) Öljyn ja kaasun etsintään ja hyödyntämiseen sovellettavan direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisesti sellaisten hankkeiden, joilla on muun muassa niiden luonteen, suuruusluokan tai sijainnin vuoksi todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, vaikutukset on arvioitava ja niille vaaditaan lupa. Direktiiviä 85/337/ETY myötäillen luvanvaraisten toimien osalta olisi säädettävä suuren yleisön merkityksellisestä osallistumisesta noudattaen Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimusta tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa.

(13) Unionista löytyy jo esimerkkejä avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyviä kansallisia sääntelykäytäntöjä koskevista hyvistä vaatimuksista. Näitä ei kuitenkaan sovelleta johdonmukaisesti kaikkialla unionissa eikä yksikään jäsenvaltio ole sisällyttänyt kaikkia parhaita sääntelykäytäntöjä lainsäädäntöönsä, joka koskee suurten avomerionnettomuuksien estämistä tai niistä ihmisille ja ympäristölle aiheutuvien seuraamusten rajoittamista. Parhailla sääntelykäytännöillä taataan turvallisuutta ja ympäristöä koskeva tehokas sääntely yhdentämällä siihen liittyvät tehtävät yhdistetylle toimivaltaiselle viranomaiselle, jäljempänä 'toimivaltainen viranomainen', jonka resurssit voivat tulla yhdestä tai useammasta kansallisesta virastosta.

(14) Kun luvan saaneelle toiminnanharjoittajalle myönnetään oikeudet etsiä tai ottaa talteen öljyä ja kaasua, toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava jäsenvaltiolta saatu laillinen toimivalta ja riittävät resurssit toteuttaa täytäntöönpanotoimia, myös lakkauttaa toimet työntekijöiden ja ympäristön asianmukaisen suojelun varmistamiseksi.

(15) Toimivaltaisen viranomaisen tehokkuus luvanhaltijan tai toiminnanharjoittajan suuronnettomuusvaarojen torjunnan riittävyyden todentamisessa on suoraan yhteydessä suuronnettomuusvaaroja koskevaan sääntelypolitiikkaan ja järjestelmiin sekä toimivaltaisen viranomaisen asiantuntijuuteen. Riippumatta siitä, että toiminnanharjoittajalle on myönnetty oikeudet etsiä tai ottaa talteen öljyä ja kaasua, toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava jäsenvaltiolta saatu laillinen toimivalta ja riittävät resurssit toteuttaa täytäntöönpanotoimia, myös lakkauttaa toimet työntekijöiden ja ympäristön asianmukaisen suojelun varmistamiseksi. Jäsenvaltion olisi annettava toimivaltaiselle viranomaiselle riittävät resurssit näiden tehtävien hoitamista varten.

(16) Tarkoituksenmukaisen eron säilyttämiseksi talouskehityksen sekä ympäristö- ja turvallisuussääntelyn välillä toimivaltaisen viranomaisen olisi todistettavasti oltava riippumaton kansallisesta taloudellisesta tuesta.

(17) Koska avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvät suuronnettomuusvaarat etenkin prosessiturvallisuudessa, hiilivetyjen turvallisessa säilyttämisessä, rakenteellisessa kestävyydessä, tulipalojen ja räjähdysten ehkäisyssä sekä evakuoinnissa, ulospääsyssä ja pelastamisessa ovat monimutkaisia ja suuronnettomuuden ympäristövaikutukset olisi saatava rajattua, öljy- ja kaasualan avomeritoiminnan erityisvaaroja varten tarvitaan kohdennettua ja räätälöityä sääntelyä.

(18) Tätä asetusta olisi sovellettava rajoittamatta sitä, mitä unionin muussa lainsäädännössä, etenkin työntekijöiden työterveyden ja -turvallisuuden alalla erityisesti toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/391/ETY[17] ja vähimmäisvaatimuksista porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi (yhdestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 3 päivänä marraskuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/91/ETY[18] säädetään muista vaatimuksista.

(19) Offshore-järjestelmää on sovellettava etsintä- ja tuotantotoimintaan sekä pysyvillä että liikkuvilla laitoksilla toimien koko elinkaaren ajan suunnittelusta siihen, kun lähde poistetaan käytöstä ja hylätään lopullisesti.

(20) Tällä hetkellä parhaat toimintakäytännöt suuronnettomuuksien estämiseen avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa perustuvat siihen, että riskinarvioinnilla ja luotettavilla hallinnointijärjestelmillä saadaan aikaan toivotut tuotokset.

(21) Unionin parhaan toimintakäytännön mukaan laitosten, joihin kuuluvat myös liikkuvat öljynporauslautat, omistajien ja/tai käyttäjien on otettava suuronnettomuuden estämiseksi käyttöön tehokas yhtiöpolitiikka ja soveltuvat järjestelyt ja määriteltävä kattavasti ja järjestelmällisesti kaikki suuronnettomuusvaaraskenaariot, jotka liittyvät kaikkiin kyseisellä laitoksella suoritettaviin vaarallisiin tehtäviin. Näissä parhaissa käytännöissä edellytetään myös tällaisten skenaarioiden todennäköisyyden, seurausten ja niitä varten tarvittavan valvonnan arvioimista kattavassa turvallisuusjohtamisjärjestelmässä. Näitä koskeva yhtiöpolitiikka ja järjestelyt olisi kuvattava selkeästi yhdessä asiakirjassa, jäljempänä 'suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus'. Suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen olisi oltava vertailukelpoinen direktiivissä 92/91/EY tarkoitetun turvallisuus- ja terveysasiakirjan kanssa ja täydennettävä sitä, ja siihen olisi myös sisällyttävä määräyksiä ympäristöriskien arvioinnista ja hätäsuunnitelmista. Olisi vaadittava, että suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus toimitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksymismenettelyä varten.

(22) Unionin vesillä harjoitettavan suuronnettomuusvaarojen torjunnan tehokkuuden säilyttämiseksi suuronnettomuusvaaroista laadittavissa kertomuksissa on otettava huomioon kaikki merkitykselliset näkökohdat tuotantolaitoksen elinkaaressa suunnittelusta, toiminnasta, yhdessä toisten laitosten kanssa toteutettavasta toiminnasta ja suurista muutoksista lopulliseen hylkäämiseen asti. Kertomus on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle, jotta toimia ei käynnistetä, jollei toimivaltainen viranomainen ole hyväksynyt suuronnettomuusvaaroista laadittavaa kertomusta asianmukaisessa hyväksymismenettelyssä.

(23) Ainoastaan laitos, jolla on tekniset valmiudet valvoa kaikkia ennakoitavissa olevia vaaroja lähteen sijaintipaikalla ja jonka suuronnettomuusvaaroista laatima kertomus on hyväksytty, saisi porata ja korjata öljy- ja kaasulähteitä.

(24) Poraustoimen suorittajan olisi käytettävä soveltuvaa laitosta, laadittava yksityiskohtaiset suunnitelmat jokaiseen poraustoimeen liittyvien erityisolosuhteiden ja vaarojen osalta ja tarkastutettava porauskaivon suunnitelmat riippumattomalla asiantuntijalla unionin parhaiden käytäntöjen mukaisesti. Poraustoimen suorittajan olisi lähetettävä toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitus porauskaivoa koskevista suunnitelmista riittävän ajoissa, jotta toimivaltainen viranomainen pystyy toteuttamaan tarvittavat toimet suunnitellun poraustoimen osalta.

(25) Sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ovat turvallisia ja toiminta jatkuvasti turvallista, toimialan on noudatettava viranomaisten vaatimuksissa ja ohjeissa määriteltyjä parhaita käytössä olevia käytäntöjä, joita on päivitettävä uuden tietämyksen ja innovaatioiden huomioon ottamiseksi, pyrkien jatkuvaan toiminnan parantamiseen siten, että toiminnanharjoittajat ja toimivaltaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä vahvistaakseen ensisijaiset tavoitteet uusien ja parempien vaatimusten ja ohjeiden kehittämistä varten Deepwater Horizon -onnettomuudesta ja muista merkittävistä avomerionnettomuuksista saadun kokemuksen perusteella, ja toimialan olisi viipymättä saatettava ensisijaisimpien ohjeiden ja vaatimusten valmistelu alulle.

(26) Koska avomerellä tapahtuvat öljyn- ja kaasunporaustoimet ovat monimutkaisia, tarvitaan riippumattomien kolmansien osapuolten järjestelmä turvallisuuden kannalta keskeisten tekijöiden todentamiseksi, kun toiminnanharjoittajat panevat täytäntöön parhaita käytäntöjä.

(27) Unionissa sovellettavien parhaiden käytäntöjen on täytettävä alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista annetun asetuksen (EY) N:o 391/2009 muita kuin tuotantoon käytettäviä liikkuvia laitoksia koskevat vaatimukset sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön hyväksymät vastaavat standardit[19].

(28) Suuronnettomuusvaaroista laadittavaan kertomukseen sisältyvässä riskinarvioinnissa olisi otettava huomioon ympäristöriskit, joihin kuuluvat myös sääolojen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset laitosten kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Koska yhdessä jäsenvaltiossa avomerellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta voi aiheutua merkittäviä ympäristöhaittoja toisessa jäsenvaltiossa, valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn yleissopimuksen mukaisesti on tarpeen vahvistaa erityissäännökset ja soveltaa niitä.

(29) Tehokkaan toiminnan varmistamiseksi hätätilanteissa toiminnanharjoittajien olisi laadittava paikkakohtainen hätäsuunnitelma, joka perustuu suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa määriteltyihin riski- ja vaaraskenaarioihin, esitettävä se toimivaltaiselle viranomaiselle ja varmistettava, että niillä on riittävät resurssit näiden suunnitelmien nopeaan täytäntöönpanoon tarvittaessa.

(30) Sen varmistamiseksi, ettei mitään turvallisuuden kannalta merkityksellistä näkökohtaa jätetä ottamatta huomioon, on tärkeä ottaa käyttöön asianmukaiset keinot näistä näkökohdista raportoimiseksi, raportoinnin kannustamiseksi ja ilmiantajien suojelemiseksi.

(31) Vertailukelpoisten tietojen jakaminen jäsenvaltioiden kesken on vaikeaa ja epäluotettavaa, koska raportteja varten ei ole olemassa kaikille jäsenvaltioille yhteistä mallia. Yhteinen malli, jolla toiminnanharjoittajat voivat raportoida tiedoista jäsenvaltioille, lisäisi toiminnanharjoittajien turvallisuustasoa ja ympäristötehokkuutta koskevaa avoimuutta, antaisi suurelle yleisölle mahdollisuuden tutustua merkityksellisiin ja unionin laajuisesti vertailukelpoisiin tietoihin avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporauksen turvallisuudesta ja edistäisi oppimista suuronnettomuuksista ja läheltä piti -tilanteista.

(32) Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tietojen jakamista koskevien ehtojen yhdenmukaisuuden varmistamista ja avomeritoiminnan suorituskykyä koskevaan avoimuuteen kannustamista varten. Tätä toimivaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[20] mukaisesti.

(33) Asiaa koskevia täytäntöönpanosäädöksiä hyväksyttäessä olisi noudatettava neuvoa-antavaa menettelyä, jotta voidaan varmistaa merkityksellisten tietojen johdonmukainen vaihtaminen kaikkialla unionissa.

(34) Suuren yleisön EU:n laajuisen avomeritoiminnan oikeutusta ja koskemattomuutta kohtaan tunteman luottamuksen edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi esitettävä toiminnasta ja vaaratilanteista raportteja ja ilmoitettava komissiolle suuronnettomuuksista välittömästi, ja komission olisi säännöllisesti julkaistava raportit EU:ssa tapahtuneen toiminnan määrästä sekä avomeritoiminnan turvallisuustason ja ympäristötehokkuuden suuntauksista.

(35) Kokemusten mukaan arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuuden varmistaminen on tärkeää toimivaltaisen viranomaisen ja toiminnanharjoittajan välisen avoimen vuoropuhelun edistämisessä. Siksi avomeritoiminnan harjoittajien ja kaikkien jäsenvaltioiden välisen vuoropuhelun olisi perustuttava asiaa koskeviin kansainvälisiin välineisiin, jotka ovat jo olemassa, ja EU:n asiaa koskevien ympäristötietojen saantia koskevaan säännöstöön, jollei turvallisuuden tai ympäristön suojelemiseen liity mitään tätä estävää vaatimusta.

(36) Offshore-viranomaisten harjoittama yhteistyö on selvästi todettu arvokkaaksi NSOAF:n (North Sea Offshore Authorities Forum) ja kansainvälisen sääntelyfoorumin IRF:n toiminnassa. Unionissa olisi kokonaisuudessaan harjoitettava vastaavanlaista yhteistyötä kansallisten edustajien ja komission välisen tehokkaan yhteistyön edistämiseksi toiminnan tasolla.

(37) Toiminta suurissa avomerionnettomuuksissa ja niihin varautuminen saadaan tehokkaammaksi jäsenvaltioiden sekä jäsenvaltioiden ja toimialan välisellä järjestelmällisellä ja suunnitellulla yhteistyöllä ja jakamalla yhteensopivia resursseja, asiantuntijuus mukaan luettuna. Näissä järjestelyissä olisi soveltuvin osin hyödynnettävä myös unionista nykyisin jo erityisesti Euroopan meriturvallisuusviraston ja EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta saatavia resursseja ja apua.

(38) Tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksia täytäntöönpantaessa olisi otettava huomioon, että jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvat merivedet muodostavat erottamattoman osan direktiivin 2008/56/EY 4 artiklan 1 kohdassa määritellyistä neljästä merialueesta eli Itämerestä, Koillis-Atlantista, Välimerestä ja Mustastamerestä. Tästä syystä olisi lisättävä yhteensovittamista niiden kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluu vesiä tällaisilla merialueilla. Direktiivin 2008/56/EY 3 artiklan 1 kohdassa määritellyt meriä koskevat alueelliset yleissopimukset kuuluvat tähän soveltuviin yhteistyökehyksiin.

(39) Välimeren osalta on aloitettu yhdessä tähän asetukseen liittyen tarvittavat toimet Euroopan unionin liittymiseksi pöytäkirjaan Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta, jäljempänä 'Offshore-pöytäkirja', ja yleissopimukseen Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemisesta, jäljempänä 'Barcelonan yleissopimus', joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 77/585/ETY[21].

(40) Arktisiin vesiin, yhteisölle erityisen tärkeään naapurina sijaitsevaan meriympäristöön, liittyviin vakaviin ympäristökysymyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta varmistetaan arktisen alueen ympäristön suojelu kaikessa avomeritoiminnassa, etsintä mukaan luettuna.

(41) Kansallisten ulkoisten hätäsuunnitelmien olisi perustuttava riskinarviointiin, joka tehdään suuronnettomuusvaaroista laadittavaa kertomusta varten. Niihin liittyvissä paikkakohtaisissa hätäsuunnitelmissa onnettomuuksien lieventämiseksi olisi otettava huomioon viimeisimmät riskien arviointi- ja kartoitusohjeet katastrofinhallintaa varten (komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2010) 1626 lopullinen, 21.12.2010).

(42) Jotta reagointi hätätilanteessa olisi tehokasta, toiminnanharjoittajan on tarpeen toimia välittömästi ja tiiviissä yhteistyössä niiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka koordinoivat lisäresurssien käyttöönottoa tilanteen kehittymisen mukaan. Tähän liittyy myös hätätilanteen tarkka selvittäminen, joka olisi aloitettava viipymättä, jotta asiaa koskevia tietoja ja todisteita menetetään mahdollisimman vähän. Kun vaaratilanne on ohi, toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä siitä päätelmät ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

(43) Tämän asetuksen vaatimusten tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi otettava käyttöön vaikuttavia ja oikeasuhtaisia seuraamuksia.

(44) Jotta ehdotetut vähimmäisvaatimukset voidaan mukauttaa teknologian viimeisimpään kehitykseen ja siihen liittyviin käytäntöihin, komissiolle olisi annettava toimivalta muuttaa tämän asetuksen liitteessä olevia vaatimuksia asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(45) Komissiolle olisi siksi avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvien suuronnettomuuksien estämiseksi ja niiden seurauksien rajoittamiseksi siirrettävä valta antaa säädöksiä asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklan mukaisesti näihin toimiin liittyvien vähimmäisperusvaatimusten määrittelyn osalta tässä asetuksessa ja erityisesti sen liitteissä vahvistettuja periaatteita noudattaen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(46) Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat tarvittavat asiakirjat samanaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(47) Tällä asetuksella käyttöön otettujen toimenpiteiden lisäksi komission olisi tarkasteltava muita soveltuvia tapoja parantaa öljy- ja kaasualan avomerionnettomuuksia ja lieventää niiden seurauksia.

(48) Koska mikään nykyisistä taloudellisista turvajärjestelyistä, riskien yhdistämisjärjestelyt mukaan luettuina, ei pysty vastaamaan äärimmäisen vakavien ongelmien mahdollisista seurauksista, komission olisi analysoitava ja tutkittava lisää soveltuvia toimenpiteitä, joilla varmistetaan riittävän vankka vahinkovastuujärjestelmä avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvien vahinkojen varalta, sekä rahoituksellista valmiutta koskevia vaatimuksia, tarvittavien taloudellisten turvajärjestelyjen tai muiden järjestelyjen saatavuus mukaan luettuna.

(49) Teknisiä vaatimuksia on unionin tasolla tärkeä täydentää vastaavalla tuoteturvalainsäädännön oikeudellisella kehyksellä, jota sovelletaan kaikkiin avomerilaitoksiin unionin vesillä eikä pelkästään liikkuviin tuotantolaitoksiin. Tästä syystä komission olisi jatkettava avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan sovellettavien tuoteturvastandardien analysointia,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku Johdantosäännökset

1 artikla Tarkoitus ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan vähimmäisvaatimukset direktiivin 94/22/EY mukaisella luvalla avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan osallistuvalle toimialalle ja kansallisille viranomaisille.

2. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin 2 artiklassa määriteltyihin avomerellä tapahtuviin öljyn- ja kaasunporaustoimiin.

3. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin asiaan liittyviin laitoksiin, merenalaisiin laitteistoihin ja niihin liitettyyn infrastruktuuriin jäsenvaltioiden vesillä, niiden yksinomaiset talousalueet mukaan luettuina, ja Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, jäljempänä 'UNCLOS', tarkoitetulla jäsenvaltioiden mannerjalustalla.

4. Tällä asetuksella pyritään edistämään yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY tavoitteiden saavuttamista.

5. Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan rajoittamatta sitä, mitä unionin asiaa koskevassa lainsäädännössä, etenkin työntekijöiden työterveyttä ja -turvallisuuden alalla erityisesti direktiiveissä 89/391/ETY ja 92/91/ETY säädetään.

6. Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta direktiivin 85/337/EY, direktiivin 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 2003/4 soveltamista.

2 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1. 'hyväksyttävällä' suuronnettomuuden riskin saattamista siedettäväksi siihen pisteeseen asti, jossa riskiä ei enää saada merkittävästi pienennettyä aikaa, resursseja tai kustannuksia lisäämällä;

2. 'hyväksymisellä' toimivaltaisen viranomaisen toiminnanharjoittajalle kirjallisesti antamaa hyväksyntää, kun toimivaltainen viranomainen on tutkinut toiminnanharjoittajan tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti suuronnettomuusvaaroista laatiman kertomuksen ja tehnyt siitä myönteisen päätelmän;

3. 'luvalla' direktiivin 94/22/EY mukaisesti annettua lupaa;

4. 'yhdistetyllä toiminnalla' toimintaa, joka toteutetaan muussa kuin tuotantolaitoksessa toisen laitoksen tai toisten laitosten kanssa tähän laitokseen tai näihin laitoksiin liittyvistä syistä, jolloin toiminta käytännössä vaikuttaa missä tahansa näistä laitoksista tai kaikissa näissä laitoksissa työskentelevien henkilöiden turvallisuuteen tai ympäristönsuojeluun kohdistuviin riskeihin;

5. 'toiminnan käynnistämisellä' sitä ajankohtaa, jona laitos ensimmäisen kerran harjoittaa sitä toimintaa, johon se on suunniteltu;

6. ’toimivaltaisella viranomaisella’ tämän asetuksen nojalla nimettyä viranomaista, joka vastaa asetuksen soveltamisalaan kuuluvista tehtävistä;

7. 'liitetyllä infrastruktuurilla' avomerilaitteita, putkea tai muuta laitteistoa, joka on vedenpinnan ala- tai yläpuolella ja jota käytetään kuljettamaan öljy tai kaasu toiseen lähistöllä sijaitsevaan laitokseen, rannalla sijaitsevaan jalostamoon tai varastoon taikka kuljettamaan ja lastaamaan öljy sukkulatankkeriin;

8. 'hyväksymismenettelyllä' menettelyä, jossa toimivaltainen viranomainen arvioi tarkkaan kaikki suunniteltuun avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvät tiedot ja jonka päätteeksi toimivaltainen viranomainen hyväksyy suuronnettomuusvaaroista laaditun kertomuksen, jos porauskaivoa tai yhdistettyä toimintaa koskevia toiminnanharjoittajan ilmoituksia ei vastusteta;

9. 'suojavyöhykkeellä' jäsenvaltion laitoksen ympärille määrittämää aluetta, jossa ei saa harjoittaa mitään muuta toimintaa;

10. 'etsintäluvalla' jäsenvaltion myöntämää lupaa etsiä öljyä ja kaasua maanpinnan alta toimilupa-alueella, muttei tuottaa öljyä ja kaasua kaupallisiin tarkoituksiin;

11. 'ulkoisella hätäsuunnitelmalla' paikallista, kansallista tai alueellista strategiaa avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvien onnettomuuksien vakavoitumisen estämiseksi tai niiden seurausten rajoittamiseksi kaikin sisäisissä hätäsuunnitelmissa kuvattujen resurssien lisäksi käytettävissä olevin resurssein;

12. 'riippumattoman kolmannen osapuolen todentamisella' tiettyjen kirjallisten lausuntojen pätevyyden vahvistamista ja arviointia, jonka tekee luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka ei ole lausuntojen laatijan valvonnassa tai johon lausuntojen laatijalla ei ole vaikutusta;

13. 'toimialalla' yksityisiä yhtiöitä, jotka harjoittavat tämän asetuksen mukaisesti avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa tai niihin läheisesti liittyvää toimintaa;

14. 'laitoksella' joko tuotantolaitosta tai muuta kuin tuotantolaitosta;

15. 'sisäisellä hätäsuunnitelmalla' toiminnanharjoittajien tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti laatimaa selvitystä toimenpiteistä, joilla estetään avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvän onnettomuuden vakavoituminen tai rajoitetaan onnettomuuden seurauksia laitoksen ympärillä olevalla suojavyöhykkeellä;

16. 'toimilupa-alueella' direktiivin 94/22/EY mukaisesti annetun luvan kattamaa maantieteellistä aluetta;

17. 'luvanhaltijalla' avomeritoimintaan direktiivin 94/22/EY mukaisesti annetun luvan haltijaa;

18. 'suuronnettomuudella' tulipalon tai räjähdyksen, porauskaivon hallinnan huomattavan menetyksen tai hiilivetyjen merkittävän ympäristöön vuotamisen, laitokselle tai sen laitteille aiheutuneen merkittävän vaurion tai laitoksen rakenteellisen rikkoutumisen kaltaista tapahtumaa ja mitä tahansa muuta tilannetta, josta aiheutuu kuolonuhreja tai vakavia vammoja vähintään viidelle laitoksella olevalle tai laitokseen liittyviä töitä tekevälle henkilölle;

19. 'suuronnettomuusvaaralla' tilannetta, joka voi mahdollisesti johtaa suuronnettomuuteen;

20. 'muulla kuin tuotantolaitoksella' muuta kuin tuotantolaitosta, jota käytetään koeporauksiin ja tuotannon tukemiseen;

21. 'avomerellä tapahtuvalla öljyn- ja kaasunporaustoiminnalla' kaikkea avomerellä tapahtuvaa öljyn ja kaasun etsintään, tuotantoon tai jalostukseen liittyvää toimintaa. Tämä kattaa myös öljyn ja kaasun kuljettamisen laitokseen tai merenalaiseen laitteistoon liitetyn offshore-infrastruktuurin kautta;

22. 'toiminnanharjoittajalla' tuotantolaitoksen toiminnanharjoittajaa tai muun kuin tuotantolaitoksen omistajaa ja poraustoimessa poraustoimen suorittajaa. Direktiivin 2004/35/EY 2 artiklan 6 kohdan mukainen määritelmä kattaa sekä toiminnanharjoittajan että luvanhaltijan;

23. 'tuotantolaitoksen toiminnanharjoittajalla' henkilöä, jonka luvanhaltija on nimittänyt johtamaan ja valvomaan tuotantolaitoksen päätoimintoja;

24. 'omistajalla' henkilöä, joka oikeudellisesti vastaa muun kuin tuotantolaitoksen toiminnan valvomisesta;

25. 'öljyn ja kaasun tuotannolla' öljyn ja kaasun ottamista maanpinnan alta toimilupa-alueella talteen kaupallisiin tarkoituksiin, mukaan luettuina öljyn ja kaasun avomerellä tapahtuva jalostus ja sen kuljettaminen laitokseen liitetyssä infrastruktuurissa, joihin kuuluvat putket, rakenteet ja porauskaivot merenpohjassa, ja/tai kaasun varastoiminen pinnanalaisissa muodostelmissa kaasun keräämiseksi;

26. 'tuotantolaitoksella' öljyn ja kaasun tuottamiseen käytettävää laitosta;

27. 'tuotantoluvalla' jäsenvaltion myöntämää lupaa tuottaa öljyä ja kaasua;

28. 'suurella yleisöllä' yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

29. 'asiaa käsittelevällä viranomaisella' (avomerionnettomuuteen reagoitaessa) jäsenvaltion organisaatiota, joka ensisijassa reagoi hätätilanteessa ja vastaa hätätoimien käynnistämisestä merkittävän avomerellä tapahtuneen öljyn- ja kaasunporausonnettomuuden yhteydessä;

30. 'riskillä' todennäköisyyttä, että tietty erityinen vaikutus syntyy tiettynä aikana tai määrätyissä olosuhteissa;

31. 'soveltuvalla' tiettyyn vaatimukseen tai tilanteeseen täysin sopivaa, mikä on osoitettu objektiivisen näytön perusteella ja analyysillä tai muiden viranomaisten tai toimialan vastaavissa tilanteissa käyttämien asianmukaisten standardien tai muiden ratkaisujen vertailulla;

32. 'poraustoimella' porauskaivon poraamista etsintä- tai tuotantotarkoituksiin, myös toiminnan keskeyttämistä, porauskaivojen korjaamista tai muuttamista, lopullista hylkäämistä tai mitä tahansa muuta porauskaivoa koskevaa toimintaa, josta voi vahingossa päästä vuotamaan nesteitä tai aiheutua suuronnettomuuden riski;

33. 'poraustoimen suorittajalla' luvanhaltijan poraustoimen suunnittelua ja toteuttamista varten nimittämää henkilöä.

II luku Avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvien suuronnettomuusvaarojen ennaltaehkäisy

3 artikla Riskinhallinnan pääperiaatteet avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa

1. Toiminnanharjoittajien on toteutettava kaikki soveltuvat toimenpiteet ehkäistäkseen öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta johtuvat suuronnettomuudet. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että toiminnanharjoittajat noudattavat tätä velvoitetta.

2. Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että kaikki tahot, jotka hoitavat kyseisillä laitoksilla erityistehtäviä urakoitsijoina, toimivat myös tässä asetuksessa ja etenkin sen IV ja V liitteessä säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Toiminnanharjoittajat eivät vapaudu tämän asetuksen mukaisista velvoitteistaan sillä, että suuronnettomuuteen johtaneista tai siihen vaikuttaneista toimista tai laiminlyönneistä vastasi tällainen taho tai sen henkilöstö.

3. Jos suuronnettomuus kuitenkin tapahtuu, toiminnanharjoittajien ja toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava soveltuvat toimenpiteet suuronnettomuudesta ihmisten terveydelle ja ympäristölle koituvien seurausten rajoittamiseksi ja vältettävä mahdollisuuksien mukaan öljyn- ja kaasuntuotannolle unionissa aiheutuvia vakavia häiriöitä.

4. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan on perustuttava vaaratilanteiden ja niiden seurausten todennäköisyyden järjestelmälliseen arviointiin sekä valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanoon, jotta ihmisiin, ympäristöön ja avomeriresursseihin vaikuttavien suuronnettomuuksien riskit pysyvät hyväksyttävinä.

4 artikla Direktiivin 94/22/EY mukaisesti annetulla luvalla avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuusnäkökohdat

1. Päätöksissä luvan myöntämisestä öljyn- ja kaasunporaustoimintaan avomerellä direktiivin 94/22/EY mukaisesti on otettava huomioon hakijoiden valmius täyttää luvan piiriin kuuluvia erityistoimia koskevat, unionin lainsäädännön asiaa koskevissa säännöksissä ja erityisesti tässä asetuksessa vahvistetut vaatimukset.

2. Erityisesti avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa koskevaa lupaa hakevien tahojen teknisiä ja rahoituksellisia valmiuksia arvioitaessa on otettava riittävästi huomioon kyseiseen alueeseen liittyvät riskit, vaarat ja kaikki muut merkitykselliset tiedot sekä etsintä- ja tuotantotoimien erityisvaihe ja lisäksi hakijoiden rahoitukselliset valmiudet, joihin kuuluvat rahavakuudet ja rahoitukselliset valmiudet kyseisestä avomerellä tapahtuvasta öljyn- ja kaasunporaustoiminnasta mahdollisesti aiheutuvien vastuiden kattamiseen, etenkin ympäristövahinkovastuiden kattamiseen.

3. Luvat avomerellä tapahtuvaan öljyn ja kaasun etsintään ja tuotantoon myönnetään erikseen.

4. Tarkastellessaan avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa koskevaa lupaa hakevien tahojen teknisiä ja rahoituksellisia valmiuksia viranomaisten, jotka myöntävät luvat direktiivin 94/22/EY mukaisesti, on otettava huomioon kyseiseen alueeseen liittyvät riskit, vaarat ja kaikki muut merkitykselliset tiedot sekä etsintä- ja tuotantotoimien erityisvaihe.

5 artikla Suuren yleisön osallistuminen lupamenettelyihin

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että suurelle yleisölle annetaan niiden lainkäyttövallassa olevilla alueilla varhaisessa vaiheessa tosiasialliset mahdollisuudet osallistua lupamenettelyihin tämän asetuksen liitteen I vaatimusten mukaisesti. Nämä menettelyt ovat ne, joista säädetään direktiivin 2003/35/EY liitteessä II.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää yksityiskohtaisemmista järjestelyistä, jotka koskevat tiedottamista suurelle yleisölle ja sen kuulemista.

3. Suuren yleisön osallistuminen on järjestettävä niin, ettei tietojen paljastamisesta ja suuren yleisön osallistumisesta aiheudu riskejä öljyä ja kaasua poraavien avomerilaitosten turvallisuudelle ja turvatoimille eikä niiden toiminnalle.

6 artikla Öljyn- ja kaasunporaustoiminnan hyväksyminen toimilupa-alueella

1. Laitosten toiminnasta saavat toimilupa-alueella vastata ainoastaan luvanhaltijat tai tahot, joiden kanssa nämä tekevät sopimuksen ja jotka ne nimittävät tähän tehtävään ja jotka jäsenvaltio hyväksyy.

2. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei luvanhaltijan nimittämä henkilö ole pätevä toimimaan laitoksessa toiminnanharjoittajana tai poraustoimen suorittajana, tästä on ilmoitettava luvanhaltijalle, jonka on otettava kaikki toiminnanharjoittajalle tämän asetuksen mukaisesti kuuluva vastuu.

3. Edellä 1 kohdan mukaisesti laitokset eivät saa käynnistää tai jatkaa toimintaa ennen kuin 10 artiklan mukaiset edellytykset täyttävä suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus on toimitettu 11 artiklassa vahvistetussa määräajassa ja toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt sen tämän asetuksen mukaisesti.

4. Poraustoimintaa ja yhdistettyä toimintaa ei saa toteuttaa, ellei laitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavaa kertomusta ole hyväksytty tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti. Toimintaa ei myöskään saa käynnistää tai toteuttaa, jos poraustoimesta tai yhdistetystä toiminnasta ei ole annettu toimivaltaiselle viranomaiselle 13 artiklan mukaiset edellytykset täyttävää ilmoitusta 14 artiklassa vahvistetussa määräajassa tai toimivaltainen viranomainen ei hyväksy ilmoituksen sisältöä.

7 artikla Ympäristövahinkovastuu

1. Luvanhaltija on direktiivin 2004/35/EY mukaisesti vastuussa sellaisten ympäristövahinkojen ehkäisemisestä ja korjaamisesta, jotka ovat aiheutuneet luvanhaltijan avomerellä tapahtuvasta öljyn- tai kaasunporaustoiminnasta tai minkä tahansa luvanhaltijan kanssa tähän toimintaan liittyen tehdyn sopimuksen perusteella osallistuvan tahon toiminnasta. Tämän asetuksen mukainen toiminnan hyväksymismenettely ei rajoita luvanhaltijan vastuuta.

8 artikla Kansallinen toimivaltainen viranomainen

1. Jäsenvaltioiden, joiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla harjoitetaan avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa, on nimettävä tässä asetuksessa säädettyjä tehtäviä hoitava toimivaltainen viranomainen.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset hoitavat seuraavia tehtäviä:

a)      suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen arvioiminen ja hyväksyminen, suunnitelmia koskevien ilmoitusten arvioiminen, poraustoimia tai yhdistettyä toimintaa koskevien ilmoitusten arvioiminen ja muiden sille esitettävien vastaavien asiakirjojen arvioiminen;

b)      tarkastusten tekeminen, tutkimusten teettäminen ja täytäntöönpanotoimien toteuttaminen;

c)      tämän asetuksen mukaisten kertomusten laatiminen.

3. Toimivaltaisen viranomaisen organisaation on oltava 19 artiklan säännösten mukainen, jotta varmistetaan toiminnan riippumattomuus mahdollisesti eturistiriitoja aiheuttavissa tehtävissä ja asiantuntijatyössä sekä yleinen tehokkuus avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan sääntelyssä.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisella viranomaisella on riittävät resurssit tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseen.

5. Toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä laatimaan ja panemaan täytäntöön yhteensovitettuja tai yhteisiä menettelyjä, joita tarvitaan tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseen, ja täyttämään muun sovellettavan unionin lainsäädännön mukaiset vaatimukset. Jos toimivaltainen viranomainen muodostuu useasta virastosta, niiden olisi vältettävä sääntelytehtävien päällekkyyttä.

III luku Riskinarviointiin perustuvan avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan valmistelu ja toteutus

9 artikla Edellytykset toiminnan harjoittamiseen avomerilaitoksissa

1. Jollei 39 artiklan siirtymäsäännöksistä muuta johdu, tuotantolaitoksen tai muun kuin tuotantolaitoksen toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat asiakirjat:

a)      jos kyseessä on tuotantolaitoksen suunnitelma, ilmoitus suunnitelmasta liitteessä II olevan 1 osan vaatimusten mukaisesti;

b)      suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus, joka sisältää 10 tai 11 artiklassa täsmennetyt tiedot;

c)      suuronnettomuusvaaroista laadittavaan kertomukseen sisällytetty 12 artiklan mukainen sisäinen hätäsuunnitelma;

d)      suuronnettomuusvaaroista laadittavaan kertomukseen sisällytetty 18 artiklan mukainen selvitys toiminnanharjoittajan politiikasta suuronnettomuuksien estämiseksi.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on saatava ilmoitukset suunnitelmasta viimeistään 24 viikkoa ennen suunniteltua toimea koskevan suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen esittämistä.

3. Suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus on annettava tiedoksi toimivaltaiselle viranomaiselle toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman määräajan kuluessa ja viimeistään 12 viikkoa ennen suunnitellun toimen käynnistämistä.

10 artikla Tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus

1. Tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa on oltava liitteessä II olevassa 2 ja 5 osassa täsmennetyt tiedot.

2. Tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus voidaan laatia laitosryhmästä, jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy tämän.

3. Jos tuotantolaitoksessa tehdään merkittäviä muutoksia tai laitos on tarkoitus poistaa käytöstä, tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavaa kertomusta on muutettava liitteessä II olevan 6 osan mukaisesti ja kertomus on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Jos tarvitaan lisätietoja, ennen kuin suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus voidaan hyväksyä, toimivaltaisen viranomaisen on pyydettävää lisätietoja tai muutoksia toimitettuihin asiakirjoihin.

5. Edellä 3 kohdan mukaisesti muutettu tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle toimivaltaisen viranomaisen vahvistamassa määräajassa ja viimeistään 6 viikkoa ennen suunniteltujen töiden aloittamista. Suunniteltuja töitä ei saa aloittaa ennen kuin toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavan muutetun kertomuksen.

6. Toiminnanharjoittajan on säännöllisesti tarkasteltava uudelleen tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavaa kertomusta ainakin viiden vuoden välein tai useammin, jos toimivaltainen viranomainen sitä vaatii, ja uudelleentarkastelun tulokset on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

11 artikla Muun kuin tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus

1. Muun kuin tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa on oltava liitteessä II olevassa 3 ja 5 osassa täsmennetyt tiedot.

2. Jos muussa kuin tuotantolaitoksessa tehdään merkittäviä muutoksia tai laitos on tarkoitus poistaa käytöstä, muun kuin tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavaa kertomusta on muutettava liitteessä II olevan 6 osan (4 kohtaa lukuun ottamatta) mukaisesti ja kertomus on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Muun kuin tuotantolaitoksen osalta 2 kohdan mukaisesti muutettu suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle toimivaltaisen viranomaisen vahvistamassa määräajassa ja viimeistään 2 viikkoa ennen suunniteltujen töiden aloittamista. Suunniteltuja töitä ei saa aloittaa ennen kuin toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt muun kuin tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavan muutetun kertomuksen.

4. Liikkuvan muun kuin tuotantolaitoksen osalta 2 kohdan mukaisesti muutettu suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle toimivaltaisen viranomaisen vahvistamassa määräajassa ja joka tapauksessa viimeistään 2 viikkoa ennen suunniteltujen toimien käynnistämistä. Laitos ei saa aloittaa toimintaa ennen kuin toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt muun kuin tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavan muutetun kertomuksen.

5. Jos tarvitaan lisätietoja, ennen kuin suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus voidaan hyväksyä, toimivaltaisen viranomaisen on pyydettävää lisätietoja tai muutoksia toimitettuihin asiakirjoihin.

6. Toiminnanharjoittajan on säännöllisesti tarkasteltava uudelleen muun kuin tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavaa kertomusta ainakin viiden vuoden välein tai useammin, jos toimivaltainen viranomainen sitä vaatii. Uudelleentarkastelun tulokset on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

12 artikla Sisäiset hätäsuunnitelmat

1. Toiminnanharjoittajien on laadittava sisäiset hätäsuunnitelmat, joissa otetaan huomioon viimeisimmän suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen laatimisen aikana tehdyt suuronnettomuuksien riskinarvioinnit. Jos kyseessä on kaivon poraaminen liikkuvalla muulla kuin tuotantolaitoksella, poraustoimesta tehdyn ilmoituksen mukainen riskinarviointi on sisällytettävä laitoksen hätäsuunnitelmaan.

2. Tuotantolaitosten ja muiden kuin tuotantolaitosten sisäinen hätäsuunnitelma on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen osana.

3. Muiden kuin tuotantolaitosten, jotka hoitavat poraustoimia ja joiden sisäistä hätäsuunnitelmaa muutetaan porauskohteen erityisen sijainnin vuoksi, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tästä sisäisen hätäsuunnitelman muutoksesta jättäessään ilmoitusta poraustoimesta.

13 artikla Poraustoimien ilmoittaminen

1. Poraustoimen suorittajan on lähetettävä toimivaltaiselle viranomaiselle enintään 21 päivää ennen poraustoimen aloittamista liitteessä II olevan 4 kohdan mukainen ilmoitus, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot porauskaivoa koskevasta suunnitelmasta ja siihen liittyvästä toimesta.

2. Toimivaltainen viranomainen ottaa ilmoituksen huomioon ja toteuttaa toimet, joita se pitää tarpeellisena ennen poraustoimen aloittamista.

3. Poraustoimen suorittajan on välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle poraustoimea koskevan ilmoituksen tietoihin tehtävistä merkittävistä muutoksista ja annettava tästä samanaikaisesti 15 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti tieto riippumattomalle porauskaivon tarkastajalle.

14 artikla Yhdistetystä toiminnasta ilmoittaminen

1. Jos laitoksen on tarkoitus osallistua yhdistettyyn toimintaan, sen toiminnanharjoittajan on lähetettävä toimivaltaiselle viranomaiselle liitteessä II olevan 7 kohdan mukainen ilmoitus, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot yhdistetystä toiminnasta. Kyseisten laitosten toiminnanharjoittajat voivat sopia, että yksi toimijoista laatii yhdistetystä toiminnasta annettavan ilmoituksen kaikkien puolesta. Ilmoitus on annettava viimeistään 21 päivää ennen yhdistetyn toiminnan aloittamista.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon ilmoitus ja toteutettava toimet, joita se pitää tarpeellisena ennen yhdistetyn toiminnan aloittamista.

3. Ilmoituksen laatineen toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitukseen liittyvien tietojen merkittävistä muutoksista.

15 artikla Riippumaton kolmannen osapuolen suorittama todentaminen

1. Toiminnanharjoittajien on otettava käyttöön järjestelmä riippumattomien kolmansien osapuolten suorittamaa todentamista ja porauskaivon tarkastusta varten ja kuvattava nämä 18 artiklan mukaisesti suuronnettomuusvaaroista laadittaviin kertomuksiin sisällytettävään suuronnettomuuspolitiikkaan kuuluvat järjestelmät.

2. Todentamisesta vastaavan riippumattoman kolmannen osapuolen valinnan sekä riippumattoman kolmannen osapuolen suorittamaa todentamista ja riippumatonta porauskaivon tarkastusta koskevan järjestelmän suunnitelman on täytettävä liitteessä II olevan 5 osan perusteet.

3. Riippumattoman kolmannen osapuolen suorittamaa todentamista koskeva järjestelmä on otettava tuotantolaitosten ja muiden kuin tuotantolaitosten osalta käyttöön seuraavista syistä:

a)      laitosten osalta siksi, että saadaan riippumaton vakuutus siitä, että laitoksen riskinarvioinneissa ja turvallisuusjohtamisjärjestelmissä määritellyt erikoistuneet järjestelmät ja turvallisuuteen liittyvät keskeiset tekijät ovat soveltuvia ja ajanmukaisia ja että suuronnettomuusvaarojen valvontajärjestelmän tarkastelu- ja testausaikataulu on soveltuva, ajanmukainen ja toimii tarkoituksenmukaisesti;

b)      porauskaivoja koskevien suunnitelmien osalta siksi, että saadaan riippumaton vakuutus siitä, että porauskaivoa koskeva suunnitelma ja porauskaivon valvontatoimenpiteet soveltuvat oletettuihin olosuhteisiin ja että niitä käytetään perusteena, jos porauskaivoa koskevat suunnitelmat mistä tahansa syystä muuttuvat.

4. Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset saavat tämän artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisten riippumattoman kolmannen osapuolen todentamisten tulokset pyynnöstä käyttöönsä.

5. Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että tämän artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaiset porauskaivon riippumattoman tarkastajan päätelmät ja lausunnot sisältyvät 13 artiklan mukaiseen porauskaivoa koskevaan ilmoitukseen.

6. Tuotantojärjestelmien osalta todentamisjärjestelmän on oltava käytössä ennen kuin suuronnettomuusvaaroista laadittava kertomus toimitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle. Muiden kuin tuotantolaitosten osalta järjestelmän on oltava käytössä ennen kuin kyseinen muu kuin tuotantolaitos tuodaan paikalle sille tarkoitettua toimintaa varten.

7. Unionin vesillä toimivien muiden kuin tuotantolaitosten on täytettävä niiden asiaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten vaatimukset, jotka määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa asetuksessa 391/2009/EY[22], tai liikkuvien offshore-porausyksiköiden rakentamista ja niillä olevia laitteita koskevat standardit (vuoden 2009 MODU-säännöstö). Niillä on oltava sellaisen organisaation sertifiointi, jonka unioni on hyväksynyt edellä mainitun asetuksen mukaisesti.

16 artikla Valta toiminnan kieltämiseen

1. Toimivaltaisen viranomaisen on kiellettävä minkä tahansa laitoksen tai sen osan toiminta tai laitoksen tai sen osan toiminnan käynnistäminen, jos toimenpiteet, joita toiminnanharjoittaja ehdottaa suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi 10, 11, 13 ja 14 artiklan mukaisesti, katsotaan selvästi vajavaisiksi.

2. Jos 10 ja 11 artiklan mukaista suuronnettomuusvaaroista laadittavaa kertomusta tai 13 ja 14 artiklan mukaisia ilmoituksia ei toimiteta ajoissa, toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos se katsoo, etteivät turvallisuus ja ympäristönsuojelu vaarannu, hyväksyä suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen tai ilmoituksen toimittamismääräajan lyhentämisen.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava, että toiminnanharjoittaja toteuttaa kaikki soveltuvat täydentävät toimenpiteet, jotka toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeellisiksi 3 artiklan 1 kohdan noudattamista varten.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on kiellettävä kaikkien sellaisten laitosten tai laitosten osien käyttö, joiden osalta tarkastuksen tulos, 10 ja 11 artiklan mukaisen suuronnettomuuksista laadittavan kertomuksen säännöllinen tarkastelu tai 13 ja 14 artiklan mukaisten ilmoitusten muutokset osoittavat, etteivät tämän asetuksen vaatimukset täyty taikka toiminnan tai laitosten turvallisuus on perustellusti kyseenalainen.

17 artikla Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset

1. Jos jäsenvaltio katsoo, että poraustoimesta tai laitoksen toiminnasta saattaa onnettomuuden tapahtuessa aiheutua merkittävää haittaa toisen jäsenvaltion vesille taikka jos mahdollisesti merkittävistä haitoista kärsivä jäsenvaltio tätä pyytää, sen jäsenvaltion, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toiminta tapahtuu, on toimitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle asiaa koskevat tiedot ja pyrittävä toteuttamaan yhteisiä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä vahinkojen estämiseksi.

2. Edellä 1 kohdan soveltaminen ei rajoita unionin lainsäädännön muiden asiaa koskevien säännösten soveltamista, erityisesti tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY[23] ja valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehdyn yleissopimuksen soveltamista.

IV luku Paras käytäntö suuronnettomuusvaarojen torjunnassa

18 artikla Toiminnanharjoittajien toteuttama suuronnettomuuksien ennaltaehkäisy

1. Toiminnanharjoittajien on laadittava asiakirja, jossa selvitetään niiden suuronnettomuuksien ennaltaehkäisyyn tähtäävä politiikka, ja varmistettava tämän politiikan täytäntöönpano kaikissa niiden avomeritoimintaan liittyvissä järjestelyissä, myös ottamalla käyttöön asianmukaiset seurantajärjestelyt politiikan tehokkuuden takaamiseksi.

2. Edellä 1 kohdan mukainen asiakirja on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 10 ja 11 artiklan mukaisen suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen tai 13 artiklan mukaisen poraustoimia koskevan ilmoituksen osana.

3. Toiminnanharjoittajien on kuvattava suuronnettomuusvaarojen torjuntaa turvallisuusjohtamisjärjestelmässä koskevat organisatoriset järjestelynsä, myös järjestelyt 10 ja 11 artiklan mukaisten suuronnettomuusvaaroista laadittavien kertomusten ja 13 artiklan mukaisten poraustoimia koskevien ilmoitusten laatimiseksi ja toimittamiseksi sekä 15 artiklan ja liitteessä II olevan 5 kohdan mukaiset järjestelmät suuronnettomuusvaarojen torjunnan riippumatonta kolmannen osapuolen todentamista varten.

4. Politiikka ja turvallisuusjohtamisjärjestelmät on laadittava liitteessä IV vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, ja niissä on selvitettävä toiminnanharjoittajan ensisijainen vastuu sen toiminnasta johtuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnassa.

5. Toiminnanharjoittajien on vahvistettava toimialan prioriteetit suuronnettomuusvaarojen torjuntaa avomerellä koskevien standardien ja parhaan käytännön ohjeiden laatimisessa ja/tai tarkastamisessa avomeritoiminnan suunnittelun ja elinkaaren kaikissa vaiheissa ja keskusteltava näistä säännöllisesti 27 artiklan mukaisesti asianomaisten jäsenvaltioiden edustajien kanssa.

6. Unioniin sijoittautuneiden luvanhaltijoiden, toiminnanharjoittajien ja suurten urakoitsijoiden on pyrittävä toteuttamaan unionin ulkopuolella avomerellä tapahtuvat öljyn- ja kaasunporaustoimensa tässä asetuksessa säädettyjä periaatteita noudattaen.

19 artikla Toimivaltaisia viranomaisia koskevat vaatimukset

1. Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava soveltuvia järjestelyjä varmistaakseen puolueettomuutensa turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevan sääntelyn eturistiriidoissa ja jäsenvaltion talouskehitykseen liittyvissä toimissa, erityisesti avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan lupien sekä niistä saatavia tuloja ja näiden tulojen keräämistä koskevan politiikan osalta.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on selvästi ilmoitettava toimivaltansa ja tehtäviensä laajuus, jottei 18 artiklan 3 kohdan mukainen ensisijainen vastuu suuronnettomuusvaarojen torjunnasta lankea sille itselleen.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava, miten 10 ja 11 artiklan mukaiset suuronnettomuuksista laadittavat kertomukset ja 13 ja 14 artiklan mukaiset ilmoitukset arvioidaan tarkasti ja miten sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvien suuronnettomuusnäkökohtien tarkastukset, tutkiminen ja täytäntöönpanotoimet hoidetaan.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on noudatettava organisaatiossaan ja toimintamenettelyissään liitteessä III vahvistettuja periaatteita.

20 artikla Suuronnettomuuksien ehkäisyä koskevan sääntelykehyksen noudattamisen varmistaminen

1. Toiminnanharjoittajien on noudatettava tätä asetusta sekä tuotantolaitosten ja muiden kuin tuotantolaitosten 10 ja 11 artiklan mukaisessa suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa ja poraustoimista 13 artiklan mukaisesti tehtävässä ilmoituksessa ja yhdistetystä toiminnasta 14 artiklan mukaisesti tehtävässä ilmoituksessa tarkoitetuissa suunnitelmissa vahvistettuja toimenpiteitä.

2. Jos tämän artiklan 1 kohdan säännösten noudattamatta jättämisestä aiheutuu välitöntä vaaraa ihmisten terveydelle tai siitä uhkaa välittömästi aiheutua merkittäviä kielteisiä vaikutuksia turvallisuudelle ja/tai ympäristölle, toiminnanharjoittajan on keskeytettävä laitoksen tai kyseisen laitoksen osan toiminta kunnes säännösten noudattaminen on taas varmistettu.

3. Kun tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä toteutetaan, toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava riskien perusteella vuotuiset suunnitelmat suuronnettomuusvaaran sisältävän toiminnan tehokkaaseen valvontaan, tarkastukset mukaan luettuina, ja kiinnitettävä niissä erityistä huomiota sille 9 artiklan mukaisesti toimitettujen asiakirjojen noudattamiseen ja varmennettava niiden noudattaminen sekä tarkistettava valvonnan tehokkuus ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet valvonnan parantamiseksi.

21 artikla Nimettömät ilmoitukset turvallisuuskysymyksistä

1. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava menettelyt, joilla avomerellä tapahtuviin öljyn- ja kaasunporaustoimiin liittyvistä turvallisuutta ja/tai ympäristöä koskevista huolenaiheista voi ilmoittaa nimettömästi. Toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi vahvistettava menettelyt näiden ilmoitusten tutkimiseksi siten, että kyseiset henkilöt säilyvät nimettöminä.

2. Toiminnanharjoittajien on annettava tiedot 1 kohdan mukaisista kansallisista järjestelyistä työntekijöilleen sekä urakoitsijoidensa työntekijöille ja varmistettava, että asiaan liittyvässä koulutuksessa ja ohjeissa on maininta nimettömistä ilmoituksista.

V luku Avoimuus ja tietojen jakaminen

22 artikla Tietojen jakaminen

1. Toiminnanharjoittajien ja toimivaltaisten viranomaisten on jaettava vähintään liitteessä VI kuvatut tiedot.

2. Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksellä yhteisen tietojen välitysmuodon ja jaettavien tietojen yksityiskohdat. Täytäntöönpanosäädös hyväksytään asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3. Jäsenvaltioiden on säilytettävä ajanmukaiset tiedot hätävalmiusresursseista, joita on sekä julkisten että yksityisten tahojen käytössä niiden lainkäyttövallan alueella. Nämä tiedot on annettava muiden jäsenvaltioiden tai mahdollisesti onnettomuudesta kärsivien kolmansien maiden ja komission käyttöön.

23 artikla Avoimuus

1. Liitteen VI mukaiset tiedot on asetettava julkisesti saataville ilman ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun unionin lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaista pyyntöä.

2. Komissio määrittää täytäntöönpanotoimenpiteellä myös yhteisen julkistamismuodon, jotta tietoja on helppo verrata yli rajojen. Täytäntöönpanosäädös hyväksytään asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Yhteisen julkistamismuodon, johon suurella yleisöllä on pääsy, on oltava sellainen, että se mahdollistaa tämän artiklan ja 24 artiklan mukaisten kansallisten toimien ja sääntelykäytäntöjen luotettavan vertailun.

3. Julkistaessaan 30 artiklan mukaiset kansalliset hätäsuunnitelmansa jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät paljastetut tiedot aiheuta vaaraa turvallisuudelle ja turvatoimille avomerellä toimivilla öljyn- ja kaasunporauslaitoksilla tai niiden toiminnalle.

24 artikla Avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista raportoiminen

1. Jäsenvaltioiden on laadittava vuosittain kertomus, jossa on seuraavat tiedot:

a)      niiden lainkäyttövallan alueella olevien laitosten lukumäärä, ikä ja sijainti;

b)      suoritettujen tarkastusten ja tutkimusten lukumäärä ja tyyppi, mahdolliset täytäntöönpanotoimet sekä oikeustoimet, joista on päätetty;

c)      tiedot vaaratilanteista 22 artiklassa vaaditun yhteisen raportointijärjestelmän mukaisesti;

d)      merkittävät muutokset avomeritoimintaa koskevassa sääntelykehyksessä;

e)      niiden lainkäyttövallan alueella avomerellä tapahtuvien öljyn- ja kaasunporaustoimien turvataso ja ympäristötehokkuus.

2. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka vastaa 22 artiklan mukaisesta tietojen vaihdosta ja 23 artiklan mukaisesta tietojen julkaisemisesta ja ilmoittaa näistä komissiolle.

3. Komissio julkaisee joka toinen vuosi jäsenvaltioiden ja Euroopan meriturvallisuusviraston sille toimittamien tietojen perusteella kertomukset avomeritoiminnan turvallisuudesta kaikkialla unionissa. Komissiota avustaa tässä tehtävässä 26 artiklan mukaisesti asiaan liittyvä jäsenvaltio.

25 artikla Suuronnettomuuden tutkiminen

1. Suuronnettomuuden tapahduttua toiminnanharjoittajan on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot onnettomuudesta, sen syistä ja seurauksista.

2. Jäsenvaltioiden on tutkittava tarkasti suuronnettomuudet, joista aiheutuu merkittävää vahinkoa (ihmisille ja ympäristölle) tai joihin liittyy merkittäviä omaisuusvahinkoja. Tutkimusraporttiin on sisällyttävä arvio siitä, kuinka tehokasta toimivaltaisen viranomaisen sääntely oli kyseisen laitoksen osalta ennen onnettomuutta, ja suositukset siitä, miten asiaan liittyviä sääntelykäytäntöjä olisi muutettava.

3. Tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditusta tutkimusraportista on annettava yhteenveto komission käyttöön, kun tutkimus tai oikeusmenettelyt saadaan päätökseen, sen mukaan, kumpi tapahtuu myöhemmin. Raportista on julkistettava 22 ja 23 artiklan perusteella erityinen versio, jossa otetaan huomioon mahdolliset oikeudelliset rajoitukset.

4. Edellä 2 kohdan mukaisten tutkimusten perusteella toimivaltainen viranomainen panee täytäntöön kaikki tutkimuksen mukaiset suositukset, jotka se voi panna täytäntöön toimivaltansa rajoissa.

26 artikla Luottamuksellisuus

1. Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava kaikki tämän asetuksen mukaisesti saamansa tiedot kaikkien niitä pyytävien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden saataville.

2. Pyynnöt, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen mukaisesti saamia tietoja, voidaan evätä, jos Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY[24] 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

3. Edellä 2 kohdan mukaisesti tai 5 artiklan mukaista suuren yleisön osallistumista varten toiminnanharjoittajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle asiakirjasta versio, josta on poistettu luottamukselliset tiedot, ja asetettava se suuren yleisön saataville.

IV luku Yhteensovittaminen ja yhteistyö

27 artikla Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

1. Toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti vaihdettava keskenään osaamista, tietoja ja asiantuntijuutta ja kuultava toimialaa, muita sidosryhmiä ja komissiota asiaa koskevan kansallisen ja unionin lainsäädäntökehyksen soveltamisesta.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti vaihdettavien tietojen on koskettava erityisesti sellaisten toimenpiteiden toimivuutta, jotka liittyvät riskinarviointiin, onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn, sääntöjen noudattamisen todentamiseen ja hätävalmiuteen avomerellä tapahtuvassa öljyn- ja kaasunporaustoiminnassa unionissa sekä tarvittaessa unionin rajojen ulkopuolella.

3. Ohjeasiakirjojen laatimiseen ja päivitykseen olisi annettava selvät prioriteetit ja menettelyt 2 kohdan mukaisten alojen parhaiden käytäntöjen tunnistamiseksi ja niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi.

4. Jäsenvaltio voi pyytää muiden 1 kohdan mukaiseen tiedonvaihtoon osallistuvien jäsenvaltioiden mielipidettä mistä tahansa toisen jäsenvaltion päätöksestä, jolla saattaa olla kielteisiä rajat ylittäviä vaikutuksia.

28 artikla Koordinoitu lähestymistapa turvallisuuteen lähialueilla ja kansainvälisessä toiminnassa

1. Komissio edistää tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sellaisten kolmansien maiden kanssa harjoitettavaa yhteistyötä, joilla on avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa samoilla merialueilla kuin jäsenvaltioille, tapauksen mukaan meriä koskevat alueelliset yleissopimukset huomioon ottaen.

2. Komissio arvioi jäsenvaltioiden vesiin liittyvillä vesialueilla tapahtuvan kolmansien maiden öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuuden ja tukee koordinoitua lähestymistapaa kokemusten vastavuoroiseen vaihtamiseen sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja alueellisten hätäsuunnitelmien edistämistä.

3. Komissio edistää kansainvälisellä tasolla avomerellä tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporaustoimintaa koskevia tiukkoja turvallisuusvaatimuksia sopivilla maailmanlaajuisilla ja alueellisilla foorumeilla, myös arktisiin merialueisiin liittyvillä foorumeilla.

VII luku Valmius ja toiminta hätätilanteissa

29 artikla Sisäisiä hätäsuunnitelmia koskevat vaatimukset

1. Toiminnanharjoittajan on laadittava sisäiset hätäsuunnitelmat siten, että

a)      niiden avulla voidaan aloittaa alkavan suuronnettomuuden hillintä laitoksessa tai jäsenvaltion laitoksen ympärille vahvistamalla suojavyöhykkeellä tai merenalaisella porauskaivolla;

b)      ne toimivat yhdensuuntaisesti ulkoisen hätäsuunnitelman kanssa, jos onnettomuus on levinnyt laitoksen ulkopuolelle.

2. Toiminnanharjoittajan on pidettävä suunnitelman vaatima laitteisto ja asiantuntijuus saatavilla kaiken aikaa ja jaettava niitä tarvittaessa jäsenvaltion kanssa ulkoisen hätäsuunnitelman täytäntöönpanossa.

3. Sisäinen hätäsuunnitelma on laadittava liitteessä V olevien säännösten mukaisesti, ja sitä on päivitettävä, jos tapauksen mukaan poraussuunnitelman suuronnettomuusvaarojen arvioon tai suuronnettomuusvaaroista laadittavaan kertomukseen tulee muutoksia. Kyseisen alueen ulkoisten hätäsuunnitelmien laatimisesta vastaavalle viranomaiselle on kerrottava tällaisista päivityksistä.

4. Sisäiset hätäsuunnitelmat on liitettävä muihin onnettomuuslaitoksen henkilöstön suojaamista ja pelastamista koskeviin säännöksiin hyvien henkiinjäämismahdollisuuksien turvaamiseksi.

5. Toiminnanharjoittajan on säännöllisin väliajoin testattava sisäisten hätäsuunnitelmien tehokkuus.

30 artikla Ulkoiset hätäsuunnitelmat ja hätävalmius

1. Jäsenvaltioiden on laadittava ulkoiset hätäsuunnitelmat, jotka kattavat kaikki avomerellä toimivat öljyn- ja kaasunporauslaitokset ja mahdollisesti onnettomuudesta kärsivät alueet niiden lainkäyttövallan alueella.

2. Ulkoiset hätäsuunnitelmat on laadittava yhteistyössä asianomaisten toiminnanharjoittajien ja, tapauksen mukaan, luvanhaltijoiden kanssa, ja ne on yhdenmukaistettava kyseisellä alueella sijaitsevien tai sinne suunniteltujen laitosten sisäisten hätäsuunnitelmien kanssa. Kaikki toiminnanharjoittajan ilmoittamat sisäisten suunnitelmien päivitykset on otettava huomioon.

3. Ulkoiset hätäsuunnitelmat on laadittava liitteessä I ja V olevien säännösten mukaisesti, ja ne on saatettava komission ja tapauksen mukaan suuren yleisön saataville.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki soveltuvat toimenpiteet, jotta torjuntalaitteet ja asiantuntijuus jäsenvaltioiden kesken tietyllä maantieteellisellä alueella ja tarvittaessa kauempanakin on pitkälti yhteensopivaa ja yhteentoimivaa. Jäsenvaltioiden on kannustettava toimialaa kehittämään yhteensopivia torjuntalaitteita tämän kohdan mukaisesti.

5. Toiminnanharjoittajien on pantava tämän artiklan 4 kohdan säännökset täytäntöön yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

6. Jäsenvaltioiden on säilytettävä ajanmukaiset tiedot hätävalmiusresursseista, joita on sekä julkisten että yksityisten tahojen käytössä niiden alueella tai niiden lainkäyttövallan alueella. Nämä tiedot on annettava muiden jäsenvaltioiden ja vastavuoroisesti muiden kolmansien maiden ja komission käyttöön.

7. Jäsenvaltioiden ja toiminnanharjoittajien on säännöllisesti testattava valmiuttaan toimia tehokkaasti avomerellä tapahtuvissa öljyn- ja kaasunporausonnettomuuksissa.

31 artikla Toiminta hätätilanteessa

1. Toiminnanharjoittajan on välittömästi ilmoitettava asianomaisille viranomaisille suuronnettomuudesta tai tilanteesta, johon liittyy välitön suuronnettomuuden vaara. Asianomaisten viranomaisten on tarvittaessa avustettava kyseistä toiminnanharjoittajaa vaaran tai onnettomuuden vakavoitumisen estämiseksi.

2. Onnettomuuden tapahtuessa asianomaisten viranomaisten on yhteistyössä kyseisten toiminnanharjoittajien kanssa toteutettava kaikki toimenpiteet, joilla estetään onnettomuuden vaikeutuminen ja lievennetään sen seurauksia.

3. Jos suuronnettomuus ylittää hätätilanteessa toimimiseen varatun kansallisen kapasiteetin, onnettomuudesta kärsivä jäsenvaltio voi pyytää lisäapua jäsenvaltioilta ja Euroopan meriturvallisuusvirastolta neuvoston päätöksellä 2007/779/EY perustetun EU:n pelastuspalvelumekanismin välityksellä.

4. Hätätilanteessa toimittaessa jäsenvaltion on kerättävä kaikki tiedot, joita tarvitaan onnettomuuden täydelliseen analysoimiseen.

32 artikla Rajat ylittävä hätävalmius ja toiminta hätätilanteessa

1. Jos avomerellä tapahtuvilla öljyn- ja kaasunporausonnettomuuksilla voidaan ennakolta olettaa olevan rajat ylittäviä vaikutuksia, jäsenvaltioiden on annettava niitä koskevat tiedot komissiolle ja onnettomuudesta mahdollisesti kärsiville jäsenvaltioille tai kolmansille maille vastavuoroisuusperiaatteella ja otettava todetut riskit huomioon laatiessaan ulkoista hätäsuunnitelmaa. Kyseisten jäsenvaltioiden on sovitettava yhteen hätäsuunnitelmansa, jotta yhteinen toiminta onnettomuustilanteessa olisi helpompaa.

2. Jäsenvaltioiden on sovitettava yhteen unionin rajojen ulkopuolisiin alueisiin liittyvät toimenpiteet avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan mahdollisten kielteisten vaikutusten torjumiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on säännöllisesti testattava valmiuttaan reagoida tehokkaasti onnettomuuksiin yhteistyössä onnettomuudesta mahdollisesti kärsivien jäsenvaltioiden, asiaan liittyvien EU:n virastojen tai kolmansien maiden kanssa. Komissio voi osallistua harjoituksiin, joissa keskitytään testaamaan rajat ylittäviä ja unionin hätämekanismeja.

4. Jos tapahtuu suuronnettomuus tai on olemassa välitön uhka suuronnettomuudesta, jolla on tai voi olla rajojen yli ulottuvia vaikutuksia, sen jäsenvaltion, jonka toimivaltaan kuuluvalla alueella hätätilanne on syntynyt, on viipymättä ilmoitettava asiasta komissiolle sekä niille jäsenvaltioille, joihin hätätilanteen vaikutukset voivat ulottua.

VIII luku Loppusäännökset

33 artikla Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan toimialan rikkoessa tämän asetuksen säännöksiä, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

34 artikla Komissiolle siirretty toimivalta

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 35 artiklan mukaisesti vaatimusten mukauttamiseksi liitteessä I–VI olevien tekniikoiden ja menettelyjen viimeisin kehitys huomioon ottaen.

2. Komissio voi myös antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 35 artiklan mukaisesti täsmentääkseen asetuksen mukaisten vaatimusten soveltamista seuraavilta osin:

a)      poraussuunnitelmasta annettavissa ilmoituksissa tai suuronnettomuusvaaroista laadittavissa kertomuksissa liitteessä II olevan 1, 2, 3 ja 6 kohdan mukaan toimitettavat tiedot;

b)      poraustoimista / yhdistetystä toiminnasta liitteessä II olevan 4 ja 7 kohdan mukaan annettava ilmoitus;

c)      riippumattoman kolmannen osapuolen todentamiseen liitteessä II olevan 5 kohdan d alakohdan mukaan liittyvät vaatimukset; toimivaltaisten viranomaisten toimintaa ja organisaatiota liitteen III mukaan koskevat vaatimukset, ja

d)      toiminnanharjoittajien vastuulla olevaa suuronnettomuusvaarojen ennaltaehkäisyä liitteen IV mukaan koskevat vaatimukset.

35 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä lukien valta antaa 34 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 34 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä 34 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

36 artikla Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komitea. Komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

37 artikla Ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY[25] muuttaminen

1. Korvataan mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b) vesille aiheutuvaa vahinkoa eli vahinkoa, joka vaikuttaa huomattavan haitallisesti

i) kyseessä olevien vesien ekologiseen, kemialliseen ja/tai määrälliseen tilaan ja/tai ekologiseen potentiaaliin, siten kuin ne määritellään direktiivissä 2000/60/EY, lukuun ottamatta haitallisia vaikutuksia, joihin sovelletaan mainitun direktiivin 4 artiklan 7 kohtaa, tai

ii) ympäristön tilaan kyseisillä merivesillä, siten kuin ne määritetään direktiivissä 2008/56/EY, siltä osin kuin meriympäristön tilaan liittyviä erityiskysymyksiä ei jo oteta huomioon direktiiviä 2000/60/EY soveltamalla;”.

2. Jäsenvaltioiden on saatettava edellisen kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

38 artikla Siirtymäsäännökset

Laitosten toiminnanharjoittajien on noudatettava tätä asetusta täysimääräisesti viimeistään kahden vuoden kuluttua sen voimaantulosta, seuraavia poikkeuksia lukuun ottamatta:

a)      Toiminnanharjoittajien, jotka harjoittavat toimintaa muussa kuin tuotantolaitoksissa, jotka ovat tehneet sopimuksen mutta joita ei vielä ole sijoitettu paikalleen, on noudatettava tätä asetusta täysimääräisesti vuoden kuluttua sen voimaantulosta tai toimivaltaisen viranomaisen kanssa tehdystä sopimuksesta jo aiemmin.

b)      Toiminnanharjoittajien, jotka harjoittavat toimintaa suunnitelluissa laitoksissa, on noudatettava tätä asetusta täysimääräisesti, jollei toimivaltaisen viranomaisen kanssa muuta sovita, ja joka tapauksessa viimeistään vuoden kuluttua sen voimaantulosta.

c)      Poraustoimen suorittajien on noudatettava tätä asetusta täysimääräisesti kolmen kuukauden kuluttua sen voimaantulosta tai toimivaltaisen viranomaisen kanssa tehdystä sopimuksesta jo aiemmin.

39 artikla Voimaantulo

1. Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä …..

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE I Direktiivin 94/22/EY mukaisiin lupiin liittyvä suuren yleisön osallistuminen

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

a)      suuri yleisö saa tiedon joko julkisilla ilmoituksilla tai muilla asianmukaisilla keinoilla, mahdollisesti sähköisillä viestintävälineillä, jäsenvaltioille jätetyistä lupahakemuksista ja että suuri yleisö saa käyttöönsä tällaisten ehdotusten kannalta merkitykselliset tiedot, muun muassa tiedon osallistumismahdollisuudesta ja siitä, kenelle huomautukset tai kysymykset osoitetaan;

b)      suurella yleisöllä on oikeus esittää huomautuksensa ja mielipiteensä vaihtoehtojen ollessa vielä avoinna ennen kuin lupahakemuksista päätetään;

c)      päätöksiä tehtäessä suuren yleisön osallistumisen tulokset otetaan asianmukaisella tavalla huomioon;

d)      jäsenvaltio pyrkii, tutkittuaan suuren yleisön ilmaisemat huomautukset ja mielipiteet, kohtuullisin keinoin tiedottamaan suurelle yleisölle tehdyistä päätöksistä sekä näiden päätösten perusteena olevista seikoista ja näkökohdista, suuren yleisön osallistumisprosessia koskevat tiedot mukaan lukien.

2. On säädettävä kohtuullisista määräajoista, jotka antavat kussakin vaiheessa riittävästi aikaa suuren yleisön osallistumiselle. Jäsenvaltion on määriteltävä, mikä on se suuri yleisö, jolla on oikeus osallistua menettelyyn 1 kohdassa tarkoitetuissa asioissa, mukaan lukien asianomaiset valtioista riippumattomat järjestöt, jotka täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset, kuten ympäristönsuojelua tai avomeritoiminnan turvallisuutta edistävät järjestöt.

LIITE II Hyväksymismenettelyyn liittyviä asiakirjoja koskevat vaatimukset

1. Tuotantolaitoksen suunnitelmaa koskevassa ilmoituksessa annettavat tiedot

Asetuksen 9 artiklan mukaiseen ilmoitukseen tuotantolaitosta koskevasta suunnitelmasta on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

(1)          laitoksen toiminnanharjoittajan nimi ja osoite;

(2)          kuvaus suunnittelussa käytetystä menettelystä, asiaan liittyvistä sovelletuista standardeista ja menettelyssä saaduista suunnitelmavaihtoehdoista;

(3)          kuvaus valitusta suunnitelmasta suhteessa kyseistä laitosta ja sen sijaintia koskeviin suuronnettomuusskenaarioihin sekä ensisijaisista tekijöistä riskintorjunnassa;

(4)          osoitus siitä, että kyseinen suunnitelma vähentää riittävässä määrin suuronnettomuusvaaroja;

(5)          kuvaus laitoksesta ja olosuhteista sille suunnitellulla sijaintipaikalla;

(6)          kuvaus toteutettavista toimityypeistä, joihin liittyy suuronnettomuusvaara;

(7)          yleinen kuvaus turvallisuusjohtamisjärjestelmästä, jonka avulla suunnitellut suuronnettomuusvaaran torjuntatoimenpiteet pidetään tehokkaina, valittu riippumaton todentamisjärjestelmä mukaan luettuna.

2. Tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa annettavat tiedot

Asetuksen 10 artiklan mukaiseen tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavaan kertomukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

(1)          kuvaus siitä, miten toimivaltaisen viranomaisen vastaus suunnitelmasta tehtyyn ilmoitukseen on otettu huomioon;

(2)          yhteenveto siitä, miten työntekijät mahdollisesti ovat osallistuneet suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen valmisteluun;

(3)          kuvaus laitoksesta ja siihen liittyvästä infrastruktuurista ja mahdollisista muista rakenteista, siihen liittyvät porauskaivot mukaan luettuina;

(4)          osoitus siitä, että kaikki suuronnettomuusvaarat on tunnistettu, niiden todennäköisyyttä ja seurauksia arvioitu ja niihin liittyvät torjuntatoimenpiteet soveltuvat ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvan suuronnettomuusvaaratilanteen riskien vähentämiseen riittävässä määrin;

(5)          yksityiskohtaiset tiedot toteutettavista toimityypeistä, joihin voi liittyä suuronnettomuusvaara, ja se, kuinka monta ihmistä laitoksella saa enintään olla minä aikana tahansa;

(6)          yksityiskohtaiset tiedot laitteista ja järjestelyistä, joilla varmistetaan porauksen hallinta, prosessiturvallisuus, vaarallisten aineiden hallinta, tulipalojen ja räjähdysten ehkäisy, työvoiman suojelu vaarallisilta aineilta ja ympäristön suojelu alkavalta suuronnettomuustilanteelta (liitteen V mukaista sisäistä hätäsuunnitelmaa mukaillen);

(7)          yksityiskohtaiset tiedot järjestelyistä, joilla porauslautalla olevia ihmisiä suojellaan suuronnettomuusvaaroilta ja taataan heille turvallinen poistuminen ja selviytyminen, sekä valvontajärjestelmien ylläpidosta laitokselle ja ympäristölle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi henkilökunnan poistuttua;

(8)          laitoksen rakentamisessa ja purkamisessa käytetyt asiaan liittyvät määräykset, standardit ja ohjeet;

(9)          tiedot toimintaan, ylläpitoon, muutoksiin ja todentamisjärjestelmiin sovellettavasta turvallisuusjohtamisjärjestelmästä, johtamisjärjestelmällä hallinnoitavat laitoksen tärkeimmät toimintarajoitukset mukaan luettuina;

(10)        tämän liitteen 5 kohdan 2 alakohdan mukaiseen todentamisjärjestelmään liittyvät tiedot;

(11)        kaikki muut asiaan liittyvät yksityiskohtaiset tiedot, esimerkiksi siinä tapauksessa, että kaksi tai useampi laitos toimii yhdessä tavalla, joka vaikuttaa suuronnettomuusvaaraan jommassakummassa tai kummassakin laitoksessa;

(12)        tämän asetuksen mukaisiin vaatimuksiin liittyvät tiedot, jotka saadaan sovellettavan muun unionin lainsäädännön, erityisesti direktiivien 92/91/EY ja 85/337/ETY, perusteella;

(13)        kuvaus ympäristönäkökohdista, joihin todennäköisesti kohdistuisi merkittäviä vaikutuksia, arvio todetuista mahdollisista ympäristövaikutuksista, erityisesti pilaavien aineiden pääsystä ympäristöön, sekä kuvaus suunnitelluista teknisistä ja muista kuin teknisistä toimenpiteistä, joilla pyritään ehkäisemään, lieventämään tai tasoittamaan näitä vaikutuksia, seuranta mukaan luettuna.

3. Muun kuin tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa annettavat tiedot

Asetuksen 11 artiklan mukaiseen muun kuin tuotantolaitoksen suuronnettomuusvaaroista laadittavaan kertomukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

(1)          laitoksen toiminnanharjoittajan nimi ja osoite;

(2)          yhteenveto siitä, miten työntekijät mahdollisesti ovat osallistuneet suuronnettomuusvaaroista laadittavan kertomuksen valmisteluun;

(3)          kuvaus laitoksesta ja liikkuvien laitosten osalta yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten laitos siirretään sijaintipaikasta toiseen ja millä järjestelmällä se kiinnitetään paikalleen;

(4)          yksityiskohtaiset tiedot toimityypeistä, joihin liittyy suuronnettomuusvaara ja joita laitoksella pystytään toteuttamaan, sekä se, kuinka monta ihmistä laitoksella saa enintään olla minä aikana tahansa;

(5)          osoitus siitä, että kaikki suuronnettomuusvaarat on tunnistettu, niiden todennäköisyyttä ja seurauksia arvioitu ja niihin liittyvät torjuntatoimenpiteet soveltuvat ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvan suuronnettomuusvaaratilanteen riskien vähentämiseen riittävässä määrin;

(6)          yksityiskohtaiset tiedot laitteista ja järjestelyistä, joilla varmistetaan porauksen hallinta, prosessiturvallisuus, vaarallisten aineiden hallinta, tulipalojen ja räjähdysten ehkäisy, työvoiman suojelu vaarallisilta aineilta ja ympäristön suojelu alkavalta suuronnettomuustilanteelta (liitteen V mukaista sisäistä hätäsuunnitelmaa mukaillen);

(7)          yksityiskohtaiset tiedot järjestelyistä, joilla porauslautalla olevia ihmisiä suojellaan suuronnettomuusvaaroilta ja taataan heille turvallinen poistuminen ja selviytyminen, sekä valvontajärjestelmien ylläpidosta laitokselle ja ympäristölle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi henkilökunnan poistuttua;

(8)          laitoksen rakentamisessa ja purkamisessa käytetyt asiaan liittyvät määräykset, standardit ja ohjeet;

(9)          osoitus siitä, että kaikki suuronnettomuusvaarat kaikissa niissä toiminnoissa, joita laitoksella pystytään suorittamaan, on todettu ja että ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvan suuronnettomuusvaaratilanteen riskejä on vähennetty riittävässä määrin;

(10)        yksityiskohtaiset tiedot ympäristöön, sääoloihin ja merenpohjaan liittyvistä turvallisen toiminnan rajoituksista sekä järjestelyt, joilla pyritään tunnistamaan läheisten laitosten putkien ja ankkurien kaltaiset merenpohjaan ja mereen liittyvät vaarat;

(11)        tiedot toimintaan, ylläpitoon ja muutoksiin sovellettavasta turvallisuusjohtamisjärjestelmästä;

(12)        tämän liitteen 5 kohdan 2 alakohdan mukaiseen todentamisjärjestelmään liittyvät tiedot;

(13)        kaikki muut asiaan liittyvät yksityiskohtaiset tiedot, esimerkiksi siinä tapauksessa, että kaksi tai useampi laitos toimii yhdessä tavalla, joka vaikuttaa suuronnettomuusvaaraan jommassakummassa tai kummassakin laitoksessa;

(14)        kuvaus ympäristönäkökohdista, joihin todennäköisesti kohdistuisi merkittäviä vaikutuksia, arvio todetuista mahdollisista ympäristövaikutuksista, erityisesti pilaavien aineiden pääsystä ympäristöön, sekä kuvaus suunnitelluista teknisistä ja muista kuin teknisistä toimenpiteistä, joilla pyritään ehkäisemään, lieventämään tai tasoittamaan näitä vaikutuksia, seuranta mukaan luettuna.

4. Poraustoimia koskevassa ilmoituksessa annettavat tiedot

Asetuksen 13 artiklan mukaiseen poraustoimea koskevaan ilmoitukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

(1)          poraustoimen suorittajan nimi ja osoite;

(2)          käytettävän laitoksen nimi ja omistaja;

(3)          yksityiskohtaiset tiedot, joilla porauskaivo ja siihen liittyvät muut porauskaivot tai kohteet voidaan tunnistaa;

(4)          tiedot porauskaivon työohjelmasta, myös porauskaivon toiminta-ajasta, sen hallinnan menetystä estävien suojausten varmennuksesta ja sen kohtalosta toiminnan päättymisen jälkeen;

(5)          yksityiskohtaiset tiedot käytettävistä turvalaitteista, joita ei ole kuvattu laitoksen suuronnettomuusvaaroista laaditussa viimeisimmässä kertomuksessa;

(6)          riskinarviointi, jossa on kuvaus seuraavista seikoista:

a)      kyseiseen poraustoimeen liittyvät erityiset vaarat;

b)      pinnanalaiset vaarat;

c)      kaikki meren pinnalla tai pohjassa tapahtuva toiminta, joihin liittyy yhtäaikaisesti suuronnettomuusvaara;

d)      soveltuvat hallintatoimenpiteet;

(7)          yksityiskohtaiset tiedot porauskaivoa koskevasta suunnitelmasta, myös hallinnan menetystä estävistä suojista (laitteisto, porausnesteet ja sementti jne.), porauskaivon suunnan valvonta ja riskinarvioinnin mukaisesti turvalliseen toimintaan liittyvät rajoitukset;

(8)          yksityiskohtaiset tiedot porauskaivon rakenteesta toiminnan päätyttyä eli hylätäänkö se väliaikaisesti vai lopullisesti ja miten se täytetään;

(9)          jos kyseessä on vanha lähde, tarkoituksenmukaiset tiedot sen historiasta ja tilasta;

(10)        jos kyseessä on aiemmin toimitetun poraustoimea koskevan ilmoituksen muutos, ilmoituksen täysimääräiseen päivitykseen tarvittavat riittävän yksityiskohtaiset tiedot;

(11)        jos poraustoimen suorittaa muu kuin tuotantolaitos, on annettava seuraavat lisätiedot:

a)      yksityiskohtaiset tiedot sääoloihin, mereen ja merenpohjaan liittyvistä olosuhteista porauspaikalla, myös putkien kaltaisista fyysisistä esteistä;

b)      yksityiskohtaiset tiedot ympäristöolosuhteista, jotka on otettu huomioon laitoksen sisäisessä hätäsuunnitelmassa;

c)      yksityiskohtaiset tiedot hätätoimintaa koskevista määräyksistä, myös sellaisissa ympäristöön vaikuttavissa suuronnettomuuksissa, joita ei kuvata suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa, ja

d)      kuvaus siitä, miten poraustoimen suorittajan ja laitoksen omistajan johtamisjärjestelmät sovitetaan yhteen, jotta voidaan varmistaa suuronnettomuuksien joka hetkellä tehokas torjunta;

(12)        lausunto tämän liitteen 5 kohdan 1 alakohdan mukaisesta porauskaivon riippumattomasta tarkastuksesta;

(2)          tämän asetuksen mukaisiin vaatimuksiin liittyvät tiedot, jotka saadaan sovellettavan muun unionin lainsäädännön, erityisesti direktiivien 92/91/EY ja 85/337/ETY, perusteella.

5. Todentamisjärjestelmään liittyvät seikat

1. Riippumattoman kolmannen osapuolen on täytettävä seuraavat vaatimukset, jotka koskevat sen riippumattomuutta laitoksen toiminnanharjoittajasta tai poraustoimen suorittajasta:

(a) osapuolen tehtävät eivät edellytä häntä arvioimaan mitään sellaista turvallisuuden kannalta kriittistä tekijää tai erityislaitetta, jonka kanssa hän on ollut tekemisissä aiemmin tai jonka suhteen hänen riippumattomuutensa voisi kyseenalaistua;

(b) osapuoli on riittävässä määrin riippumaton johtamisjärjestelmästä, joka vastaa tai on vastannut riippumattoman todentamisjärjestelmän tai porauskaivon tarkastuksen yhdestäkään osatekijästä, jotta hänen riippumattomuutensa järjestelmään liittyvien tehtävien hoitamisessa voidaan taata.

2. Riippumattoman kolmannen osapuolen on täytettävä seuraavat pätevyyttä koskevat vaatimukset:

(a) tekninen pätevyys, myös riittävä määrä sopivan pätevää ja riittävän kokenutta henkilöstöä;

(b) toiminnanharjoittajan tehtävien soveltuva jako niiden hoitamiseen pätevälle henkilöstölle;

(c) soveltuvat järjestelyt tiedonvaihtoon toiminnanharjoittajan ja riippumattoman kolmannen osapuolen välillä;

(d) toiminnanharjoittajan riippumattomalle kolmannelle osapuolelle antama riittävä valtuutus tämän tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

3. Asetuksen 13 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi poraustoimea koskevan ilmoituksen merkittävä muutos kattaa seuraavat:

a)      mikä tahansa muutos, joka voi haitata porauskaivoa koskevan suunnitelman alkuperäistä tarkoitusta porauskaivojen hallinnan ja muiden virtaamisesteiden ja niiden todentamisen osalta;

b)      laitteiden tai välineistön taikka liitteessä II olevan 4 osan mukaisesti ilmoitetun johtamisjärjestelmän tai poraustoimen suorittajan materiaaliset muutokset;

c)      riskinarvioinnin muutokset, myös poraustoimien aikana esiintyneistä olosuhteista johtuvat muutokset.

Merkittävät muutokset olisi annettava tiedoksi riippumattomalle porauskaivon tarkastajalle lisätodentamista varten, ja tästä saadut tulokset olisi annettava tiedoksi toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Poraustoimia koskeviin ilmoituksiin on liitettävä riippumattoman porauskaivon tarkastajan lausunto siitä, että porauskaivon suunnitelmaan liittyvä riskinarviointi ja porauskaivon hallinnan menetystä estävät suojat ovat soveltuvia kaikissa ennakoitavissa olevissa olosuhteissa ja tilanteissa.

5. Suuronnettomuuksista laadittavaan kertomuksen on laitoksen toiminnan osalta sisällytettävä seuraavat tiedot:

a)      riippumattoman kolmannen todentajaosapuolen lausunto siitä, että suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa täsmennetyt tiedot turvallisuuden kannalta keskeisistä tekijöistä ja niiden ylläpitojärjestelmästä ovat soveltuvia tai niistä tulee soveltuvia;

b)      todentamisjärjestelmän kuvaus, joka kattaa riippumattomien kolmansien todentajaosapuolien valinnan ja keinot sen todentamiseen, että turvallisuuden kannalta keskeiset tekijät ja kaikki järjestelmän erityislaitteet pysyvät hyvässä kunnossa;

c)      edellä 5 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin keinoihin kuuluvat riippumattomien ja pätevien henkilöiden suorittama turvallisuuden kannalta keskeisten tekijöiden tutkinta ja testaus tarpeen mukaan, turvallisuuden kannalta keskeisten tekijöiden suunnitelmien, standardien, sertifioinnin tai muiden vaatimustenmukaisuusjärjestelmien todentaminen, käynnissä olevien töiden tarkasteleminen, sääntöjenvastaisuuksista raportoiminen ja toiminnanharjoittajan toteuttamat korjaavat toimet.

6. Laitosta koskevasta suuresta muutoksesta, kiinteän laitoksen siirtäminen mukaan luettuna, annettavat tiedot

Jos taitoksessa tehdään suuria muutoksia, toimivaltaiselle viranomaiselle 10 ja 11 artiklan mukaisesti annettaviin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

1. laitoksen toiminnanharjoittajan nimi ja osoite;

2. yhteenveto siitä, miten työntekijät mahdollisesti ovat osallistuneet suuronnettomuusvaaroista laadittavan tarkistetun kertomuksen valmisteluun;

3. kun kyseessä on suuri muutos, riittävät tiedot aiemman suuronnettomuusvaaroista laaditun kertomuksen ja siihen liittyvän laitoksen sisäisen hätäsuunnitelman täydellistä päivittämistä varten sekä osoitus siitä, että suuronnettomuusvaaroja on pienennetty riittävässä määrin;

4. kun kiinteä tuotantolaitos poistetaan käytöstä:

a)      keinot, joilla vaaralliset aineet eristetään ja, kun kyseessä ovat laitokseen liitetyt porauskaivot, niiden pysyvä eristäminen laitoksesta ja ympäristöstä;

b)      kuvaus laitoksen purkamiseen liittyvistä suuronnettomuusvaaroista, niille altistuvan väestön kokonaismäärä ja riskintorjuntatoimenpiteet;

c)      hätävalmiusjärjestelyt henkilöstön turvallisen poistumisen ja selviytymisen takaamiseksi ja suuren ympäristöonnettomuuden estämiseksi.

7. Yhdistettyä toimintaa koskevassa ilmoituksessa annettavat tiedot

Asetuksen 14 artiklan mukaiseen ilmoitukseen yhdistettyä toimintaa koskevasta ilmoituksesta on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

(1)          ilmoituksen laatineen toiminnanharjoittajan nimi ja osoite;

(2)          jos yhdistettyyn toimintaan liittyy muita toiminnanharjoittajia, näiden nimet ja osoitteet, myös vakuutus siitä, että ne hyväksyvät ilmoituksen sisällön;

(3)          kuvaus siitä, miten yhdistettyyn toimintaan osallistuvien laitosten johtamisjärjestelmät sovitetaan yhteen suuronnettomuuden riskin vähentämiseksi;

(4)          yksityiskohtaiset tiedot yhdistetyssä toiminnassa käytettävästä laitteistosta, jota ei ole kuvattu yhdenkään yhdistettyyn toimintaan osallistuvan laitoksen viimeisimmässä suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa;

(5)          seuraavat tiedot sisältävä yhteenveto kaikkien yhdistettyyn toimintaan osallistuvien toiminnanharjoittajien tekemästä riskinarvioinnista:

a)      kuvaus kaikesta yhdistetyn toiminnan aikana tapahtuvasta toiminnasta, johon voi liittyä suuronnettomuuteen johtavia vaaroja laitoksella tai siihen liittyen;

b)      kuvaus riskinarvioinnin perusteella käyttöön otetuista riskintorjuntatoimenpiteistä;

(6)          kuvaus yhdistetystä toiminnasta ja työohjelma, johon on sisällyttävä päivämäärät, joina yhdistetyn toiminnan suunnitellaan alkavan ja päättyvän, sekä jäljennös yhdistettyyn toimintaan osallistuvien toiminnanharjoittajien välisestä sopimuksesta.

LIITE III Toimivaltaisia viranomaisia koskevat säännökset suuronnettomuusvaaroja sisältävän toiminnan sääntelystä

1. Toimivaltaisen viranomaisen nimittämiseksi tämän asetuksen mukaisten turvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvien sääntelytehtävien hoitamiseen, jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat vähimmäisperusteet:

a)      organisaatiota    koskevat järjestelyt tämän asetuksen mukaisten tehtävien tehokasta jakamista varten, turvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvän sääntelyn tasapuolisuutta koskevat järjestelyt mukaan luettuina;

b)      lausunto valvonnan ja täytäntöönpanon tavoitteista ja siitä, miten toimivaltainen viranomainen takaa avoimuuden, johdonmukaisuuden, oikeasuhtaisuuden ja puolueettomuuden avomerellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan sääntelyssä. Toimivaltaisen viranomaisen olisi myös annettava suurelle yleisölle selvä tieto siitä, miten vastuu jakautuu sääntelyviranomaisen ja toiminnanharjoittajan välillä siten, että toiminnanharjoittajalla on esisijainen vastuu riskintorjunnassa, kun sääntelyviranomainen taas varmentaa, että toiminnanharjoittaja on ottanut käyttöön riittävät toimenpiteet, joiden uskotaan olevan toimivia suuronnettomuusvaarojen torjunnassa;

c)      strategiasta annettava lausunto, jossa kuvataan toimivaltaisen viranomaisen tehtävät, sen ensisijaiset toimet (esimerkiksi laitosten suunnittelun ja toiminnan, koskemattomuuden turvaamisen sekä hätävalmiuden ja hätätilanteessa toimimisen yhteydessä);

d)      toimintamenettelyt, joissa kuvataan miten toimivaltainen viranomainen hoitaa toiminnanharjoittajien tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden tarkastukset ja täytäntöönpanon, ja lisäksi se, miten viranomainen käsittelee, arvioi ja hyväksyy suuronnettomuusvaaroista laadittavat kertomukset, käsittelee poraustoimea koskevat ilmoitukset ja miten tietyn laitoksen tai toiminnan suuronnettomuusvaaroja koskeviin riskintorjuntatoimenpiteisiin (ympäristöä koskevat toimenpiteet mukaan luettuina) kohdistettavien tarkastusten tiheys määritetään;

e)      menettelyt, joilla toimivaltainen viranomainen hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä rajoittamatta vastuita esimerkiksi maalla tapahtuvissa öljyn- ja kaasunporaustoimissa sekä direktiivin 92/91/EY mukaisia järjestelyjä:

f)       virallinen sopimus viranomaisten yhteisiin toimiin tarvittavista mekanismeista, jos toimivaltainen viranomainen muodostuu kahdesta tai useammasta virastosta, ylemmän johdon hoitama valvonta, seuranta ja tarkistukset, yhteinen suunnittelu ja tarkastustoiminta, vastuunjako suuronnettomuusvaaroista laadittavien kertomusten käsittelyssä, yhteiset tutkimukset, sisäinen viestintä ja ulkoinen raportointi mukaan luettuina.

2. Jäsenvaltioiden olisi annettava edellä mainittuja järjestelyjä varten tarvittavat säännökset seuraavilta osin:

a)      riittävästi erityisalan asiantuntijoita käytettävissä sisäisesti tai ulkoisella järjestelyllä toiminnan tarkastamiseen ja tutkimiseen, täytäntöönpanotoimiin sekä suuronnettomuusvaaroista laadittavien kertomusten ja ilmoitusten käsittelyyn;

b)      jos käytetään ulkoista asiantuntija-apua, riittävät kirjalliset ohjeet ja valvonta lähestymistavan johdonmukaisuuden säilyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen mukainen täysi vastuu on edelleen laillisesti nimitetyllä toimivaltaisella viranomaisella;

c)      riittävät resurssit toimivaltaisen viranomaisten henkilöstön oleelliseen koulutukseen, tiedotukseen, teknisiin apuvälineisiin, matkustukseen ja oleskeluun sääntelyn mukaisten tehtävien hoitamista sekä toimivaltaisten viranomaisten 27 artiklan mukaisen aktiivisen yhteistyön mahdollistamista varten;

d)      toiminnanharjoittajat ja/tai laitoksen omistajat on tarvittaessa velvoitettava korvaamaan toimivaltaiselle viranomaiselle tämän asetuksen mukaisesti hoidettavista tehtävistä aiheutuvat kulut;

e)      toimivaltaiselle viranomaiselle tämän asetuksen mukaisesti kuuluvien tutkimusten tekeminen tai teettäminen;

f)       toimivaltaisen viranomaisen laatimat raportit.

3. Suuronnettomuusvaaroista laadittavien kertomusten ja ilmoitusten, sisäisten hätäsuunnitelmien ja muiden asiaan liittyvien asiakirjojen arviointimenettelyyn on kuuluttava

(a) määrällinen riskinarviointianalyysi;

(b) arvio toiminnanharjoittajan antamasta selvityksestä toiminnan toteutuspaikkaa koskevista yksityiskohtaisista tiedoista,

(c) arvio käytetyistä teknisistä ja organisatorisista standardeista;

(d) arvio teknisistä ratkaisuista;

(e) arvio toiminnanharjoittajan järjestelyistä toimintasuunnitelmien muutosten varalle;

(f) ratkaisujen vertailu vastaavissa tilanteissa käytettyihin muihin ratkaisuihin;

(g) arvio hätäsuunnitelmien johdonmukaisuudesta todettuihin riskeihin nähden;

(h) arvio toiminnanharjoittajan järjestelyistä toiminnan keskeyttämiseksi välittömän vaaran uhatessa;

(i) arvio torjuntalaitteiden saatavuudesta ja niiden käyttömenettelyjen sopivuudesta.

4. Toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava selvästi riippumattomia mistään valtion organisaatiosta toimialan tukemisen taikka lupamenettelyjen tai tulojen keräämisen suhteen. Toimivaltainen viranomainen ei saa ottaa poliittista kantaa öljy- ja kaasunporausalaan.

LIITE IV Toiminnanharjoittajia koskevat säännökset suuronnettomuuksien estämisessä

1. Toiminnanharjoittajan 18 artiklan mukaisesti laatimia suuronnettomuuksien ennaltaehkäisyyn tähtäävää politiikkaa ja turvallisuusjohtamisjärjestelmää toteutettaessa on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)      suuronnettomuuksien ehkäisemistä koskeva politiikka olisi esitettävä kirjallisena, ja siinä on vahvistettava kokonaistavoitteet ja suuronnettomuusvaarojen torjuntaorganisaatio sekä se, miten nämä järjestelyt pannaan täytäntöön yhtiössä;

b)      turvallisuusjohtamisjärjestelmä olisi sisällytettävä toiminnanharjoittajan yleiseen johtamisjärjestelmään, johon kuuluu organisaatiorakenne, vastuualueet, käytännöt, menettelyt, menetelmät ja resurssit, jotka mahdollistavat suuronnettomuuksien torjuntaan tähtäävän politiikan määrittelyn ja täytäntöönpanon.

2. Turvallisuusjohtamisjärjestelmään on sisällyttävä vähintään

a)      organisaatiorakenne sekä henkilöstön rooli ja tehtävät;

b)      suuronnettomuusvaarojen tunnistaminen ja arviointi – niiden todennäköisyys ja seuraukset;

c)      ympäristövaikutuksen huomioon ottaminen suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa olevassa suuronnettomuuksien arvioinneissa;

d)      suuronnettomuusvaarojen torjunta tavanomaisessa toiminnassa;

e)      muutoshallinta;

f)       hätäsuunnittelu ja toiminta hätätilanteissa;

g)      mahdollisten ympäristövahinkojen rajoittaminen;

h)      suorituskyvyn seuranta;

i)       tarkastus- ja uudelleentarkastelujärjestelyt.

3. Toiminnanharjoittajien on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkien turvallisuuden kannalta keskeisten järjestelmien luotettavuuteen ja eheyteen liittyvien vaatimusten arviointiin ja pyrittävä tarkastus- ja huoltojärjestelmissään tällaisen turvallisuustason saavuttamiseen.

4. Toiminnanharjoittajien on varmistettava, ettei vaarallisia aineita missään vaiheessa pääse karkaamaan niiden turvalliseen säilytykseen tarkoitetuista putkista, aluksista eikä järjestelmistä. Lisäksi toiminnanharjoittajien on varmistettava, etteivät leviämisen estämiseen tarkoitettujen suojausten puutteet johda suuronnettomuusvaaraan.

5. Toiminnanharjoittajien on varmistettava, että ne sisällyttävät kaikki suuronnettomuusvaaroja ja ympäristönsuojelua koskevat lakisääteiset tehtävänsä tavanomaisiin toimintamenettelyihinsä, jotta niillä on kaikkien asiaa koskevien lakien noudattamisen valvontaan soveltuva kehys.

6. Toiminnanharjoittajien on kiinnitettävä erityisesti huomiota sellaisen vankan turvallisuuskulttuurin luomiseen ja ylläpitoon, joka takaa suurella todennäköisyydellä jatkuvasti turvallisen toiminnan muun muassa seuraavilta osin:

a)      laajat prosessitarkastukset;

b)      toivotunlaisen käytöksen palkitseminen ja tunnustaminen;

c)      organisaation valmiuksien ja päämäärien säännöllinen arvioiminen;

d)      tiukkojen standardien pitäminen yhtiössä perusarvona;

e)      viralliset johto- ja valvontajärjestelmät, joihin osallistuvat sekä ylempi johto että työntekijät, ja

f)       pätevyys toiminnan kaikilla tasoilla.

7. Toimialan on yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa vahvistettava ja pantava täytäntöön standardien, ohjeiden ja sääntöjen kehittämistä koskeva ensisijaisuussuunnitelma, jossa konkretisoidaan parhaat käytännöt suuronnettomuusvaarojen torjunnassa ja suuronnettomuuksien seurausten rajoittamisessa, jos onnettomuus kuitenkin tapahtuu. Huomioon otettaviin tekijöihin kuuluvat seuraavat:

a)      porauskaivon koskemattomuuden, porauskaivon hallintalaitteiden ja suojausten parantaminen ja niiden toimivuuden valvonta;

b)      ensisäiliöiden parantaminen prosessien turvajärjestelmissä;

c)      alkavan suuronnettomuuden, porauskaivojen räjähdykset mukaan luettuina, leviämistä estävien toissijaisten säiliöiden parantaminen;

d)      luotettava päätöksenteko suuren paineen alaisena;

e)      suuronnettomuusvaaroja sisältävän toiminnan johtaminen ja valvonta;

f)       keskeisissä tehtävissä olevien henkilöiden pätevyys;

g)      tehokas riskinarviointi muuttuvien olosuhteiden arvioimista varten;

h)      turvallisuuden kannalta välttämättömien järjestelmien luotettavuuden arvioiminen;

i)       turvajärjestelmän koskemattomuuden keskeiset suoritusindikaattorit;

j)       toiminnanharjoittajien, poraustoimen suorittajien, porauslauttojen omistajien ja muiden yhdistettyyn toimintaan osallistuvien tahojen turvallisuusjohtamisjärjestelmien tehokas yhteensovittaminen.

LIITE V Hätävalmiutta ja hätätilanteissa toimimista koskevat vaatimukset

1. Sisäiset hätäsuunnitelmat

1. Sisäisiin hätäsuunnitelmiin on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

a)      hätämenettelyjen käynnistämisestä vastaavien henkilöiden nimi tai asema sekä sisäistä toimintaa hätätilanteessa ohjaavan henkilön nimi;

b)      sen henkilön nimi tai asema, joka vastaa yhteyksistä ulkoisesta hätäsuunnitelmasta vastaaviin viranomaisiin;

c)      kaikki olosuhteet tai tilanteet, josta voisi aiheutua suuronnettomuus sen suuronnettomuuksista laadittavan kertomuksen mukaan, johon suunnitelma on liitetty;

d)      kuvaus toimista, jotka olisi toteutettava olosuhteiden ja tilanteiden hallitsemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi laitokseen ja sen suojavyöhykkeelle;

e)      kuvaus käytettävissä olevista laitteista ja resursseista;

f)       laitoksessa oleviin ihmisiin kohdistuvien vaarojen rajoittamiseen tähtäävät järjestelyt, mukaan lukien tapa, jolla hälytykset annetaan ja ohjeet käyttäytymisestä hälytyksen sattuessa;

g)      järjestelyt, jotka on sovitettu yhteen suuronnettomuusvaaroista laadittavassa kertomuksessa kuvattujen pelastusjärjestelyjen kanssa, esimerkiksi liitteessä II olevan 2 kohdan 7 alakohdassa ja 3 kohdan 7 alakohdassa kuvatut järjestelmät, joilla taataan laitoksella onnettomuushetkellä oleville hyvät selviytymismahdollisuudet;

h)      järjestelyt, joilla onnettomuuden sattuessa ilmoitetaan nopeasti ulkoisen hätäsuunnitelman käynnistämisestä vastaaville viranomaisille, millaisia tietoja annetaan hälytyksen yhteydessä välittömästi ja miten yksityiskohtaisempia tietoja toimitetaan sitä mukaa kuin niitä saadaan;

i)       järjestelyt henkilökunnan kouluttamiseksi tehtäviin, jotka heidän edellytetään hoitavan, ja tarpeen vaatiessa tämän toiminnan yhteensovittaminen ulkoisen pelastuspalvelun kanssa;

j)       järjestelyt sisäisten hätäsuunnitelmien sovittamiseksi yhteen ulkoisten pelastuspalvelujen kanssa.

2. Toiminnanharjoittajien olisi inventoitava käytettävissä olevat laitteet, niiden omistajat, sijainti, kuljetus laitokseen ja käyttötavat laitoksella. Inventaariossa olisi eriteltävä käytössä olevat toimenpiteet, joilla varmistetaan laitteiden ja menettelyjen toimintakuntoisuuden ylläpito.

2. Ulkoiset hätäsuunnitelmat

1. Ulkoisiin hätäsuunnitelmiin on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

a)      hätämenettelyjen käynnistämisestä vastaavien henkilöiden nimi tai asema sekä ulkoista toimintaa hätätilanteessa ohjaavien henkilöiden nimi;

b)      järjestelyt, joilla mahdollisista onnettomuuksista saadaan tieto nopeasti, sekä se, miten hälytykset annetaan ja apua kutsutaan;

c)      ulkoisen hätäsuunnitelman toteuttamiseksi tarvittavien resurssien yhteensovittamisjärjestelyt;

d)      järjestelyt avun antamiseksi sisäisen hätäsuunnitelman täytäntöönpanossa, kun hätätilanne tapahtuu laitoksella ja sitä ympäröivällä suojavyöhykkeellä;

e)      yksityiskohtainen kuvaus laitoksen ulkopuolisista pelastuspalvelujärjestelyistä;

f)       järjestelyt soveltuvan tiedon ja onnettomuutta koskevien ohjeiden toimittamiseksi onnettomuudesta mahdollisesti kärsiville henkilöille ja organisaatioille;

g)      järjestelyt, joilla huolehditaan tiedottamisesta muiden jäsenvaltioiden pelastusviranomaisille ja komissiolle sellaisen suuronnettomuuden sattuessa, jolla voi olla vaikutuksia yli valtion rajojen;

h)      järjestelyt luonnonvaraisille eläimille sekä merellä että maalla aiheutuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseksi, myös silloin kun öljyn tahraamia eläimiä ajautuu rannikolle ennen varsinaista öljyvuotoa.

2. Sen viranomaisen, jolla on ensisijainen vastuu toiminnasta hätätilanteessa, on pidettävä saatavilla seuraavat tiedot:

a)      inventaari käytettävissä olevista laitteista, niiden omistajista, sijainnista, kuljetuksesta laitokseen ja käyttötavoista laitoksella;

b)      kuvaus käytössä olevista toimenpiteistä, joilla varmistetaan laitteiden ja menettelyjen toimintakuntoisuuden ylläpito;

c)      inventaari toimialan omistamista laitteista, joita voidaan ottaa käyttöön hätätilanteessa;

d)      kuvaus avomerellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen liittyviä hätätilanteita koskevista yleisistä järjestelyistä, kaikkien asiaan liittyvien osapuolten pätevyydet ja vastuualueet sekä näiden järjestelyjen ylläpidosta vastaavat elimet mukana luettuina;

e)      toimenpiteet, joilla varmistetaan laitteiden, henkilöstön ja menettelyjen jatkuva toimintavalmius ja ajanmukaisuus.

3. Ulkoisissa hätäsuunnitelmissa on selkeästi selvitettävät asiaan käsittelevien viranomaisten, pelastuspalveluyksiköiden, koordinaattoreiden ja muiden pelastuspalveluun osallistuvien tehtävät, jotta yhteistyö toimii kaikissa hätätilanteissa.

4. Järjestelyissä olisi seuraavin tavoin otettava huomioon sellaisen suuronnettomuuden mahdollisuus, joka ylittää jäsenvaltion valmiudet tai rajat:

a)      suunnitelmien jakaminen naapurijäsenvaltioiden ja komission kanssa;

b)      rajat ylittävät inventaarit sekä toimialan että valtioiden omistamista valmiusresursseista sekä kaikki tarvittavat mukautukset, jotta laitteet ja menettelyt saadaan yhteentoimiviksi naapurimaiden ja -jäsenvaltioiden kesken;

c)      menettelyt EU:n pelastuspalvelumekanismin (sellaisena kuin se on perustettuna neuvoston päätöksellä 2007/779/EY) avun pyytämiseksi;

d)      ulkoisten hätäsuunnitelmien rajat ylittävien pelastuspalveluharjoitusten järjestäminen.

LIITE VI Tiedon jakaminen ja avoimuus

1. Komission 22 ja 23 artiklan mukaisesti laatiman yhteisen suuronnettomuusvaarojen indikaattoreita koskevien tietojen välitysmuodon avulla jäsenvaltioiden ja yksittäisten toiminnanharjoittajien antamia tietoja voidaan verrata keskenään.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tiedonvälityksen on katettava vähintään seuraavat tiedot:

a)      tiedot hiilivetyjen tai muiden vaarallisten aineiden tahattomista päästöistä, riippumatta siitä ovatko ne syttyneet vai eivät;

b)      tiedot sellaisesta porauskaivon hallinnan menettämisestä, johon on tarvittu porauskaivon valvontalaitteita, tai porauskaivon suojausten pettämisestä niin, että se on jouduttu vaihtamaan tai korjaamaan;

c)      laitoksen prosessien turvajärjestelmän tärkeän komponentin pettäminen;

d)      rakenteellisen eheyden merkittävä heikkeneminen taikka tuli- tai räjähdyssuojan heikkeneminen taikka kelluvan laitoksen ankkuroinnin pettäminen;

e)      avomerilaitoksen kanssa törmäyskurssilla olleet tai avomerilaitokseen törmänneet alukset;

f)       helikopterionnettomuudet avomerilaitoksilla tai niiden lähistöllä taikka avomerilaitoksille matkustettaessa;

g)      kuolonuhreja vaatineet onnettomuudet;

h)      onnettomuudet, joissa on loukkaantunut vakavasti vähintään viisi henkilöä;

i)       muun kuin välttämättömän henkilöstön evakuoinnit;

j)       ympäristön kannalta merkittävä onnettomuus.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä sekä öljyn- ja kaasunporaustoimintaa koskevat faktat että analyysit, ja niiden on oltava yksiselitteisiä. Yksittäisten toiminnanharjoittajien suorituskykyä on voitava vertailla näiden tietojen perusteella paitsi jäsenvaltion sisällä myös toimialalla ja jäsenvaltioiden kesken.

4. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tietoja keräämällä ja kokoamalla pyritään antamaan ennakkovaroituksia turvallisuuden ja ympäristön kannalta keskeisten suojausten heikkenemisestä (entisestään), jotta korjaavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa ennakoivasti. Tiedoissa olisi myös vahvistettava yksittäisten toiminnanharjoittajien ja toimialan kokonaisuudessaan toteuttamien toimenpiteiden ja tarkastusten yleinen tehokkuus erityisesti suuronnettomuusvaarojen torjumisessa ja ympäristölle aiheutuvien riskien pienentämisessä.

5. Asetuksen 23 artiklan vaatimusten täyttämiseksi laaditaan yksinkertaistettu malli 2 kohdan mukaisten asiaa koskevien tietojen julkaisemisen helpottamiseksi ja 24 artiklan mukaisten raporttien laatimiseksi siten, että suuri yleisö saa ne helposti käyttöönsä ja tiedot ovat helposti verrattavissa yli rajojen.

[1]               Esimerkkejä: Deepwater Horizon Yhdysvalloissa vuonna 2010 (11 kuollutta), Montara Australiassa vuonna 2009 ja Usumacinta Meksikossa vuonna 2007 (22 kuollutta).

[2]               Öljy- ja kaasuvuodot, ongelmat tuotantoprosessien turvajärjestelyissä ja porauskaivojen valvonnassa, vääristä mallimuutoksista johtuvat virheet ja lukuisat viiveet turvallisuuden kannalta kriittisten tekijöiden huollossa. Viimeisimpiä esimerkkejä ovat Gullfaks C toukokuussa 2010, Gannet F vuonne 2011, molemmat Pohjanmerellä.

[3]               KOM (2010) 560 lopullinen.

[4]               EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

[5]               EYVL L 73, 14.3.1997, s. 5.

[6]               EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17.

[7]               EUVL L 140, 5.6.2009, s.114.

[8]               Pelastuspalvelumekanismin toiminnallinen keskus.

[9]               EMSA perustettiin vuonna 1999 tapahtuneen Erika-tankkerin ja vuonna 2002 tapahtuneen Prestige-tankkerin onnettomuuksien jälkeen varmistamaan korkea, yhdenmukainen ja vaikuttava taso turvallisuuden, turvatoimin, saastumisen estämisen ja merten saastumiseen reagoimisen osalta.

[10]             SEC(2010) 1346: Energia 2020 – Strategia kilpailukykyisen, kestävän ja varman energiansaannin turvaamiseksi.

[11]             Berliinin foorumi (eli fossiilisten polttoaineiden foorumi) on komission vuosittain koolle kutsuma sidosryhmäkokous. Vuosittaisten täysistuntojen välillä kokoontuu säännöllisesti kolme työryhmää keskustelemaan tärkeistä ajankohtaisista asioista.

[12]             Direktiivejä on suosittu toimialoilla, joilla on suuret riskit / suuri arvo (esim. IPPC-direktiivi ja Seveso II -direktiivi), kun taas vähäriskisemmillä aloilla (esim. siviili-ilmailu) on annettu enemmän asetuksia.

[13]             EUVL C, s. .

[14]             EUVL C, s. .

[15]             EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

[16]             EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.

[17]             EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

[18]             EYVL L 348, 28.11.1992, s. 9.

[19]             Liikkuvien offshore-porausyksiköiden rakentaminen ja niillä olevat laitteet, 2.12.2009 (vuoden 2009 MODU-säännöstö).

[20]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[21]             EYVL L 240, 19.9.1977, s. 1.

[22]             EUVL L 131, 28.5.2009, s. 11.

[23]             EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

[24]             EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

[25]             EUVL L 154, 30.4.2004, s. 56.