52004DC0366

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:ssa - Direktiivin 2001/77/EY 3 artiklan mukainen komission kertomus, arvio lainsäädännön ja muiden yhteisön toimenpiteiden vaikutuksista uusiutuvien energialähteiden osuuteen EU:ssa sekä ehdotuksia konkreettisiksi toimiksi {SEK(2004) 547}

SISÄLLYSLUETTELO

Tiivistelmä

1. Johdanto

1.1. Maailmanlaajuiset haasteet

1.2. Euroopan rooli

1.3. Tiedonannon tarkoitus

1.4. Uudet jäsenvaltiot

2. Komission kertomus jäsenvaltioiden edistymisestä kohti tavoitteita, jotka on asetettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuudelle

2.1. Käytetyt tiedonlähteet

2.2. Kokonaiskuva

2.3. Jäsenvaltioiden edistymisen arviointi

2.4. Direktiivissä 2001/77/EY säädetyt käytännön vaatimukset

2.5. Alkuperätakuut

2.6. Alkuperätakuun aseman selkeyttäminen määritettäessä kansallisten tavoitteiden saavuttamista

2.7. Sääntöjen rikkomisesta johtuvat menettelyt

2.8. Tuulienergiaa, biomassaa ja aurinkoenergiaa käyttävän sähköntuotannon kehittäminen

2.8.1. Tuulienergia

2.8.2. Sähköntuotanto biomassasta

2.8.3. Aurinkosähkö

2.9. Uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa sähköä koskevat päätelmät

3. Toimet ja tulokset vuotta 2010 silmällä pitäen

3.1. Vuodesta 2000 lähtien säädetty ja ehdotettu lainsäädäntö

3.2. Jäsenvaltioiden toimet

3.3. Yhteisön tukivälineet

3.3.1. Yhteisön tukiohjelmat

3.3.2. Tiedon levittäminen - tiedotuskampanjat

3.4. 12 prosentin tavoitteen saavuttaminen - yhteisön lainsäädännön vaikutukset

3.4.1. Energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö

3.4.2. Uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa sähköä koskeva lainsäädäntö

3.4.3. Biopolttoaineet

3.5. Uusiutuvien energialähteiden käyttö lämmöntuotannossa

3.5.1. Geotermisen energian kehitys

3.5.2. Aurinkolämpö

3.5.3. Biokaasu

3.5.4. Puubiomassa

3.5.5. Tiivistelmä

3.6. Päätelmä: skenaario uusiutuvien energialähteiden osuudesta 2010

4. Konkreettiset toimet

4.1. Uudet aloitteet uusiutuviin energialähteisiin tehtävien investointien lisäämiseksi - jäsenvaltioiden toimet

4.2. Uudet aloitteet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi - Euroopan tason toimet

4.3. Muut toimenpiteet

4.3.1. Biomassaa koskeva yhteisön suunnitelma

4.3.2. Uusiutuvien energialähteiden käytön kehittäminen lämmöntuotannossa

4.3.3. Merellä tapahtuvaa tuulivoiman tuotantoa koskevat toimet

4.3.4. Aurinkosähkö

4.3.5. Tutkimus ja teknologian kehittäminen

4.3.6. Tärkeimpien yhteisön rahoitusinstrumenttien käyttö

4.3.7. Biopolttoaineiden markkinoille saattaminen

4.3.8. Tietojen esittämisen nopeuttaminen

5. Kansainvälinen poliittinen asetelma ja EU:n näkymät vuoden 2010 jälkeen

5.1. Lissabonin prosessi ja ympäristöulottuvuus

5.2. Johannesburgin kokous ja sen jatkotoimet

5.3. Tavoitteiden rooli EU:n tasolla

6. Päätelmät

Tiivistelmä

1. Kuten Euroopan energiahuoltostrategiaa koskevassa vihreässä kirjassa (2000) todetaan, keskeisen tärkeitä kysymyksiä, joihin Euroopan unionin energiapolitiikalla on vaikutettava, ovat unionin lisääntyvä riippuvuus vain muutamilta maailman alueilta tapahtuvasta energiantuonnista sekä ilmastonmuutos. Vihreässä kirjassa, jossa tarkasteltiin seuraavien 20-30 vuoden kehitystä, kiinnitettiin huomiota EU:n energiahuollon rakenteellisiin heikkouksiin sekä geopoliittisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin puutteisiin erityisesti Kioton pöytäkirjaan liittyviä EU:n sitoumuksia silmällä pitäen.

Uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisellä on tärkeä rooli sekä tuontiriippuvuuden vähentämisessä että ilmastonmuutoksen torjumisessa. Unionilla on vuodesta 1997 ollut kunnianhimoisena tavoitteena kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaiskulutuksesta 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Vuonna 1997 uusiutuvien energialähteiden osuus oli 5,4 prosenttia. Vuoteen 2001 mennessä se oli kasvanut 6 prosenttiin.

2. Tässä tiedonannossa arvioidaan, miten uusiutuvien energialähteiden käyttö on kehittynyt Euroopan unionissa. Tiedonannolla on kolme tehtävää:

- Ensinnäkin se on direktiivin 2001/77/EY 3 artiklassa edellytetty komission virallinen kertomus, jossa arvioidaan, miten EU:n 15 vanhaa jäsenvaltiota ovat edistyneet uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle sähköntuotannolle vahvistettujen, vuotta 2010 koskevien kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa.

- Toiseksi siinä arvioidaan mahdollisuuksia saavuttaa tavoite, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden osuuden EU:n 15 vanhan jäsenvaltion kokonaisenergiankulutuksesta (lämmöntuotannossa, sähköntuotannossa ja liikenteessä) tulisi olla 12 prosenttia vuonna 2010. Arvioinnissa otetaan huomioon vuodesta 2000 lähtien säädetty EU:n lainsäädäntö sekä muut uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvät toimenpiteet.

- Kolmanneksi siinä ehdotetaan Bonnissa kesäkuussa 2004 järjestettävää uusiutuvia energialähteitä käsittelevää maailmankonferenssia silmällä pitäen konkreettisia toimia toteutettaviksi jäsenvaltioissa ja yhteisön tasolla, jotta varmistettaisiin uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevien EU:n vuoden 2010 tavoitteiden saavuttaminen. Tämän pohjalta pohditaan suhtautumista vuodelle 2020 asetettaviin tavoitteisiin.

3. Kaikki jäsenvaltiot ovat direktiivin 2001/77/EY mukaisesti vahvistaneet kansalliset tavoitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuudelle. Tavoitteet ovat valtaosin direktiivin liitteessä I esitettyjen viitearvojen mukaisia.

Jos jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen niiden kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden 15 EU-maan kokonaissähköntuotannosta pitäisi nousta osapuilleen direktiivissä tavoitteeksi asetettuun 22 prosenttiin.

Jäsenvaltioiden toimittamista edistymistä koskevista kertomuksista käy kuitenkin ilmi, että nykyisin käytössä olevilla toimenpiteillä päästään vuoteen 2010 mennessä todennäköisesti vain 18-19 prosentin osuuteen, kun osuus vuonna 2000 oli 14 prosenttia.

Yhtenä syynä tähän vajaukseen näyttäisi olevan se, että useat jäsenvaltiot eivät toistaiseksi ole ryhtyneet aktiivisesti toteuttamaan sellaisia toimenpiteitä, jotka vastaisivat niiden vahvistamia tavoitteita.

Voidakseen valmistella myöhemmin jatkotoimia komissio seuraa tarkoin, miten tilanne kyseisissä jäsenvaltioissa kehittyy ja pannaanko direktiivin vaatimukset täytäntöön kaikilta osin.

4. Komissio on vuodesta 2000 alkaen ehdottanut lukuisia uusia säädöksiä, joiden avulla voidaan edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet useimmat niistä, ja nekin, joita ei ole vielä hyväksytty, ovat jo edenneet pitkälle toimielinten välisessä käsittelyssä.

Hyväksytyt ehdotukset ovat:

- Direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla (EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33)

- Direktiivi 2003/30/EY liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä (EUVL L 123, 17.5.2003, s. 42)

- Direktiivi 2002/91/EY rakennusten energiatehokkuudesta (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65)

- Direktiivi 2004/8/EY sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä (EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50)

- Direktiivi 2003/96/EY energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL 283, 31.10.2003, s. 51)

- Direktiivi 2000/55/EY loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista (EYVL L 279, 1.11.2000, s. 33)

- Komission direktiivi 2002/40/EY sähköuunien energiamerkinnästä (EYVL L 128, 15.5.2002, s. 45)

- Komission direktiivi 2002/31/EY ilmastointilaitteiden energiamerkinnästä (EUVL L 86, 3.4.2003, s. 26)

- Komission direktiivi 2003/66/EY jääkaappien energiamerkinnästä (EUVL L 170, 9.7.2003, s. 10)

- Asetus (EY) N:o 2422/2001 toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta (EYVL L 332, 15.12.2001, s. 1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyssä olevat ehdotukset ovat:

- KOM(2003) 453 (1.8.2003): ehdotus direktiiviksi puitteiden säätämisestä energiaa käyttäviä tuotteita koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista varten

- KOM(2003) 739 (10.12.2003): ehdotus direktiiviksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista

5. Komissio on lisäksi antanut ehdotuksen monivuotiseksi ohjelmaksi "Älykäs energiahuolto Euroopassa", joka perustuu yhteisön aiempiin onnistuneisiin tukiohjelmiin (ALTENER, SAVE ja TTK-puiteohjelmat). Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät ehdotuksen kesäkuussa 2003 ja vahvistivat ohjelman budjetiksi 250 miljoonaa euroa.

6. Komissio arvioi, että tähän mennessä käyttöön otettujen toimenpiteiden myötä uusiutuvien energialähteiden osuus EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa kasvaa vuoteen 2010 mennessä 10 prosenttiin. 12 prosentin tavoitteen alle jääminen johtuu siitä, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun lämmön ja jäähdytyksen markkinat ovat kasvaneet verkkaisesti. Päätelmänä voidaan todeta, että tällä osa-alueella tarvitaan merkittäviä lisätoimia, jotta 12 prosentin tavoite voitaisiin saavuttaa.

On huomattava, että tämä arvio perustuu olettamukseen, jonka mukaan kansalliset ja paikalliset viranomaiset panevat kaikilta osin täytäntöön EU:n lainsäädännön vaatimukset. Tätä ei kuitenkaan voida pitää itsestäänselvyytenä. Näin ollen, jos esimerkiksi direktiivin 2001/77/EY:n avulla saadaan aikaan ainoastaan 18-19 prosentin suuruinen uusiutuvien energialähteiden osuus sähkömarkkinoilla, uusiutuvien energialähteiden osuus koko energiankulutuksesta jää enintään 9 prosenttiin.

Nyt kun yhteisön lainsäädäntökehys on olemassa, on jäsenvaltioiden tehtävä huolehtia siitä, että sovitut tavoitteet ja toimenpiteet todella toteutetaan "kentällä". Tämä edellyttää monenlaisia kansallisia toimia, joilla muun muassa varmistetaan, että energia-alan vakiintuneet yritykset maksavat osan uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisen kustannuksista.

Tässä tiedonannossa ehdotetaan myös yhteisön tasolla toteutettavia konkreettisia lisätoimia, joilla voitaisiin tukea jäsenvaltioiden pyrkimyksiä saavuttaa 15 EU-maan tavoitteena oleva 12 prosentin osuus.

7. Kesäkuussa 2004 Bonnissa pidettävässä uusiutuvia energialähteitä käsittelevässä maailmankonferenssissa tarkastellaan, miten uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistämällä voitaisiin kaikkialla maailmassa torjua ilmastonmuutosta, parantaa energian toimitusvarmuutta sekä - erityisesti kehitysmaissa - vähentää köyhyyttä.

Tammikuussa 2004 Berliinissä järjestetyssä valmistelevassa konferenssissa katsottiin, että uusiutuvia energialähteitä koskevien yleisten kokonaistavoitteiden käyttöä olisi jatkettava vuoden 2010 jälkeenkin. Konferenssissa todettiin, että useissa teknisissä selvityksissä ehdotetaan tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden vähintään 20 prosentin osuutta EU:n 25 jäsenvaltion kokonaisenergiankulutuksesta vuonna 2020. Tavoitteeseen on tarkoitus päästä käyttämällä voimassa olevan yhteisön lainsäädännön tarjoamia välineitä sekä toteuttamalla lisätoimia.

Komissio pyrkii parhaansa mukaan siihen, että kesäkuun konferenssi onnistuisi, ja se on yksilöinyt toimia, joita se aikoo esittää kansainvälisen toimintaohjelman rakennuspuiksi.

1. Johdanto

1.1. Maailmanlaajuiset haasteet

Kuten Euroopan energiahuoltostrategiaa koskevassa vihreässä kirjassa (2000) todetaan, keskeisen tärkeitä kysymyksiä, joihin Euroopan unionin energiapolitiikalla on vaikutettava, ovat unionin lisääntyvä riippuvuus vain muutamilta maailman alueilta tapahtuvasta energiantuonnista sekä ilmastonmuutos. Vihreässä kirjassa, jossa tarkasteltiin seuraavien 20-30 vuoden ajanjaksoa, kiinnitettiin huomiota EU:n energiahuollon rakenteellisiin heikkouksiin sekä geopoliittisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin puutteisiin erityisesti Kioton pöytäkirjaan liittyviä EU:n sitoumuksia silmällä pitäen.

Uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisellä on tärkeä rooli sekä tuontiriippuvuuden vähentämisessä että ilmastonmuutoksen torjumisessa. Unionilla on vuodesta 1997 ollut kunnianhimoisena tavoitteena kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaiskulutuksesta 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Kyseinen osuus oli vuonna 1997 EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa 5,4 prosenttia. Vuoteen 2001 mennessä se oli noussut 6 prosenttiin (vertailun vuoksi mainittakoon, että öljyn osuus kokonaiskulutuksesta on 40 prosenttia, maakaasun 23 prosenttia, ydinenergian 16 prosenttia ja kiinteiden polttoaineiden 15 prosenttia).

Uusiutuvien energialähteiden käyttö parantaa myös ilmanlaatua, lisää innovaatiokapasiteettia ja edesauttaa uusien yritysten ja työpaikkojen syntymistä sekä maaseudun kehittämistä. Näin ollen sen avulla voidaan lujittaa kestävän kehityksen kolmea peruspilaria.

Maailman energiankulutus lisääntyy nopeasti. Kymmenvuotiskautena 1990-2000 kulutus kasvoi 15 prosenttia. Vuosien 2000 ja 2020 välillä kasvun arvioidaan nopeutuvan entisestään.

Fossiilisten polttoaineiden (hiilen, kaasun ja öljyn) osuus koko maailman energiankulutuksesta on noin 80 prosenttia. Niiden kulutus koko maailmassa lisääntyi 1990-luvulla samassa tahdissa energian kokonaiskulutuksen kanssa. Vuoteen 2020 ulottuvan ajanjakson aikana niiden kulutuksen arvioidaan lisääntyvän jopa kokonaiskulutustakin nopeammin.

Fossiilisilla polttoaineilla on monia etuja. Niiden hankinta on suhteellisen edullista, niiden käyttö on helppoa ja niitä on laajalti saatavilla. Lisäksi niiden jakelua varten tarvittava infrastruktuuri on jo olemassa. Fossiilisia polttoaineita tuottavat ja jakelevat yritykset ovat hyvin organisoituneita, ja toimitukset ulottuvat useimpiin maailmaan osiin.

Fossiilisiin polttoaineisiin liittyy kuitenkin kaksi keskeistä haittatekijää. Ensinnäkin niistä syntyy poltettaessa epäpuhtauksia ja kasvihuonekaasuja, jotka aiheuttavat ilmastonmuutosta. Toiseksi niiden maiden energiatoimitusten varmuuteen, joilla ei itsellään ole riittäviä fossiilisten polttoaineiden ja erityisesti öljyn varantoja, liittyy enenevässä määrin riskejä. Tuontiriippuvuus ja tuontienergian osuuden kasvu voivat sen vuoksi aiheuttaa huolta energiansaannin mahdollisesta keskeytymisestä tai vaikeutumisesta. Toimitusvarmuuden parantamisessa ei kuitenkaan ole kysymys pelkästään tuontiriippuvuuden vähentämisestä ja oman tuotannon lisäämisestä. Sen sijaan se edellyttää monenlaisia poliittisia toimia, joilla pyritään muun muassa monipuolistamaan lähteitä ja teknologioita - unohtamatta geopoliittisia tekijöitä ja niiden vaikutuksia.

Euroopan komissio on esittänyt muissa yhteyksissä, tarkemmin sanottuna Euroopan energiahuoltoa käsittelevässä valkoisessa kirjassa (2000) [1] ja tiedonannossaan energia-alan yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa (2002) [2], ajatuksiaan siitä, miten näitä ongelmia voitaisiin ratkaista.

[1] Energiahuoltostrategia Euroopalle, KOM(2000) 769.,

[2] Energia-alan yhteistyö kehitysmaiden kanssa, KOM(2002) 408.

Korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla energialähteillä voidaan torjua ilmastonmuutosta. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden avulla voidaan parantaa toimitusvarmuutta monipuolistamalla energiantuotantoa. Uusiutuvien energialähteiden käytön puolesta puhuvat niin ikään niiden vaikutukset ilman laadun suojelun kannalta. Samoin ne auttavat luomaan uusia työpaikkoja ja yrityksiä, joista monet sijoittuvat maaseutualueille.

Investoinnit uusiutuviin energialähteisiin eivät kuitenkaan vielä tätä nykyä yleensä ole halvin tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Edullisempaa on parantaa energiankäytön tehokkuutta. Investoinnit uusiutuviin energiamuotoihin ovat kuitenkin elintärkeitä pitkällä tähtäyksellä. Muun muassa tuulienergian alalla saadut kokemukset ovat osoittaneet, että pitkään jatkuvat investoinnit johtavat innovaatioihin, joiden ansiosta uusiutuvien energialähteiden käyttö halpenee. Toisaalta energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden kustannukset nousevat sen jälkeen, kun "helpoimmin käsillä olevat hedelmät" on korjattu. Sen vuoksi investointeja tarvitaan sekä energiatehokkuuteen että uusiutuviin energialähteisiin.

1.2. Euroopan rooli

Arvioiden mukaan Euroopan unioni aiheuttaa 25 jäsenvaltion unioniksi laajentuneenakin ainoastaan 7 prosenttia maailman energiankulutuksen kasvusta vuosina 2000-2020. Yli kolmannes kasvusta aiheutuu Kiinan ja Intian lisääntyvästä kulutuksesta. Niissä ja muissa teollistuvissa maissa tehtävillä päätöksillä tulee olemaan yhä enemmän vaikutusta maailman energiankäytön määrään ja tapoihin.

Euroopan unionin ja muiden OECD-maiden moraalisena ja käytännön tehtävänä on mahdollistaa se, että teollistuvat maat voivat toteuttaa politiikkaa, joka auttaa niitä sekä turvaamaan energiansaantinsa että pitämään ilmastonmuutoksen aisoissa ilman, että niiden talouskasvu vaarantuu.

25 jäsenvaltion EU:n keskivertokansalainen kuluttaa noin viisi kertaa enemmän fossiilista energiaa kuin Aasian, Afrikan ja Lähi-idän keskivertokansalainen (samoin Japanin ja Tyynenmeren alueen kansalaiset; Yhdysvaltain kansalaiset puolestaan kuluttavat lähes 12 kertaa enemmän). Jos rikkaimmat maat eivät itse vähennä fossiilisten polttoaineiden kulutustaan, niillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia taivutella köyhempiä maita vähentämään omaansa - semminkin kun monilta kehitysmaiden ihmisiltä puuttuvat edelleen kunnolliset energiapalvelut.

Euroopan unioni on ryhtynyt käytännön toimiin uusiutuvien energialähteiden alalla kehittämällä parempia ja edullisempia teknisiä ja institutionaalisia ratkaisuja. Eurooppa on edelläkävijä uudenaikaisten uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa. Länsi-Euroopassa, jonka osuus koko maailman energiankulutuksesta on 16 prosenttia, lisättiin vuosina 1990-2000 biomassan käyttöä sähköntuotannossa siinä määrin, että Länsi-Euroopan osuus koko maailmassa kirjatusta lisäyksestä oli 31 prosenttia. Länsi-Euroopan osuus pienvesivoiman käytön lisäyksestä oli puolestaan 48 prosenttia ja tuulienergian käytön lisäyksestä 79 prosenttia. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat lisäksi ensimmäisinä ottaneet käyttöön poliittisia ja sääntelyyn perustuvia järjestelyjä, kuten energiatavoitteita, sekä uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi tarvittavia rahoitusjärjestelyjä. Eurooppalaisilla yrityksillä puolestaan on kärkiasema maailmassa uusiutuviin energialähteisiin liittyvän teknologian alalla.

Euroopalla ei kuitenkaan ole varaa itsetyytyväisyyteen, jos se haluaa jatkossakin olla keskeinen toimija. Kuten seuraavista kuvioista käy ilmi, uusiutuvien energialähteiden osuus on Euroopassa edelleen selvästi pienempi kuin kiinteiden polttoaineiden, öljyn, kaasun ja ydinenergian.

Euroopan unioni tarvitsee kohtuuhintaisia uusiutuvia energialähteitä ratkaistakseen toimitusvarmuuteen liittyviä ongelmiaan sekä saavuttaakseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat tavoitteensa. Koska uusiutuvilla energialähteillä on monia etuja, EU pyrkii edistämään sellaisten teknologisten ja institutionaalisten ratkaisujen kehittämistä, joita voidaan soveltaa myös maailmanlaajuisesti.

Vaikka uusiutuvilla energialähteillä tulisi olla merkittävä rooli, on kuitenkin syytä ottaa huomioon myös tietyt niihin liittyvät ongelmat.

Ensinnäkin uusiutuvien energialähteiden kustannustehokasta saatavuutta rajoittavat sekä tekniset että käytännön tekijät. Tuuli- ja aurinkoenergian hyödynnettävyydessä on suuria maantieteellisiä eroja.

Biomassan tuotanto joutuu kilpailemaan muiden maankäytön muotojen, erityisesti maatalouden, kanssa. Vesivoiman tuotannon mahdollistavia laaksoja on vain rajallinen määrä. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, joka julkaistaan tämän tiedonannon ohessa, on tarkka analyysi uusiutuvien energialähteiden kussakin jäsenvaltiossa tarjoamasta potentiaalista. Lisää yksityiskohtaisia analyyseja laaditaan jatkossa tässä tiedonannossa esitetyn mukaisesti.

Toiseksi uusiutuvia energialähteitä käytettäessä tarvitaan perinteisillä energialähteillä toimivia varajärjestelmiä. Tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto on katkonaista ja vaikeasti ennustettavissa. Lisäksi ilmastotekijät voivat aiheuttaa suuria eroja biomassan ja vesivoiman saatavuudessa eri vuosina. Näistä syistä uusiutuvia energialähteitä voidaan sisällyttää nykyisiin energiahuoltojärjestelmiin vain tiettyyn rajaan asti. Niiden osuuden kasvattaminen voi aiheuttaa perinteisten energialähteiden tarpeettoman ylikapasiteetin muodostumista, mistä puolestaan voi koitua ylimääräisiä kustannuksia. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden kehittäminen voi edellyttää uusia investointeja olemassa oleviin energiajärjestelmiin, kuten sähköverkkoihin. Energiapolitiikassa onkin kehitettävä useita erilaisia energialähteitä. Tätä ei pidä unohtaa nyt, kun on käynyt selväksi, että energialähteiden monipuolistaminen on tarpeen.

Kolmas tekijä on, että monipuolisemman, varmemman ja entistä enemmän uusiutuvia energialähteitä käsittävän energiajärjestelmän kehittäminen on nykyisin edelleen yleensä muita kalliimpi toimintavaihtoehto. Vesivoima ja puun perinteiset käyttötavat ovat tosin kilpailukykyisiä tavanomaisten energiamuotojen kanssa, ja tuulienergia on jo lähes kilpailukykyistä joillakin rannikolla sijaitsevilla tuotantopaikoilla, joilla tuulen nopeudet ovat keskimäärin suuria. Sen sijaan monet muut uusiutuvat energiamuodot, kuten biomassasta tuotettu sähkö ja biopolttoaineet, ovat edelleen vähintään kaksi kertaa kalliimpia kuin niiden perinteiset vaihtoehdot, kun energiamuotoja vertaillaan toisiinsa yksitellen ottamatta huomioon vaikutuksia koko energiajärjestelmän kustannusten kannalta. Jotkin uusiutuvat energiamuodot, kuten aurinkosähkö, ovat vielä tätäkin kalliimpia. [3]

[3] Euroopan tuulienergiajärjestön julkaisun "Wind energy - the facts" (2004) mukaan tuulienergian tuotannon kustannukset ovat parhaissa tapauksissa n. 4-5 senttiä/kWh. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n julkaisussa "Renewables for power generation" (2003) puolestaan ilmoitetaan aurinkosähkön kustannuksiksi vähintään 17 senttiä/kWh ja biomassaa käyttävien sähkövoimaloiden kustannuksiksi vähintään 7 senttiä/kWh. Kustannuksia voidaan kuitenkin alentaa noin 5-6 senttiin/kWh, kun biomassaa käytetään polttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, tai 2-4 senttiin/kWh, kun sitä käytetään rinnakkaispoltossa yhdessä fossiilisten polttoaineiden kanssa, jolloin ei tarvita investointeja voimantuotantoprosessiin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että perinteisissä voimalaitoksissa tuotetun sähkön tukkuhinta on tällä hetkellä noin 3 senttiä/kWh. Komission tiedonannossa vaihtoehtoisista tieliikenteen polttoaineista sekä toimenpiteistä biopolttoaineiden käytön edistämiseksi arvioidaan biopolttoaineiden kustannuksiksi noin 500 euroa/1 000 litraa, kun vastaavasti öljystä saatavien polttoaineiden kustannukset ovat (öljyn hinnan ollessa 30 Yhdysvaltojen dollaria barrelilta) 200-250 euroa/1 000 litraa.

Uusiutuvien energialähteiden kehittämisen tiellä on siis edelleen tiettyjä esteitä. Joka tapauksessa huolimatta siitä, että teknologian kehityksen nykytasolla ei voida asettaa tavoitteeksi tavanomaisten energialähteiden täydellistä korvaamista uusiutuvilla energialähteillä, on ilman muuta mahdollista toteuttaa asteittaisia etenemistapoja.

Kehitteillä on jo entistä parempia analyysi- ja hallintavälineitä, joiden avulla voitaneen tulevaisuudessa vastata tehokkaasti näihin haasteisiin ja poistaa keskeisiä esteitä. Näihin kuuluvat muuan muassa entistä kehittyneemmät kustannuslaskentamallit, joissa otetaan huomioon uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvun vaikutukset koko energiajärjestelmän kustannuksiin, sekä säänennustusvälineet, jotka voidaan integroida uudenaikaisiin energianhallintajärjestelmiin siten, että tarjonta ja kysyntä saadaan paremmin kohtaamaan toisensa. Jatkossa onkin tarkoitus tehdä lisäanalyyseja siten kuin myöhemmin tässä asiakirjassa esitetään.

1.3. Tiedonannon tarkoitus

Euroopan unioni on vuodesta 1997 lähtien pyrkinyt yleiseen tavoitteeseen, jonka mukaan uusiutuvilla energialähteillä olisi vuonna 2010 tyydytettävä 12 prosenttia EU:n 15 vanhan jäsenvaltion kokonaisenergiankulutuksesta. Vuonna 1995 kyseinen osuus oli 5,2 prosenttia. Tämän tavoitteen saavuttamista vaarantaa eniten se, että eri maiden sitoutumisessa uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen on huomattavia eroja.

Euroopan unioni on edistymistä nopeuttaakseen asettanut vuoden 2000 jälkeen lainsäädännössään ohjenuoriksi kaksi uusiutuvia energialähteitä koskevaa ohjeellista tavoitetta:

- uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden kasvattaminen EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa 22 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä (osuus oli 14 % vuonna 2000); [4]

[4] Direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla.

- liikenteessä käytettävien biopolttoaineiden osuuden kasvattaminen vuoteen 2010 mennessä 5,75 prosenttiin kaikesta liikennekäyttöön tarkoitetusta dieselöljystä ja bensiinistä (osuus oli 0,6 prosenttia vuonna 2002). [5]

[5] Direktiivi 2003/30/EY liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä. Lukuihin sisältyvät vastikään liittyneiden kymmenen maan osuudet. Vuonna 2002 osuus oli 15 jäsenvaltion muodostamassa EU:ssa 0,7 prosenttia.

Komissio on lisäksi ehdottanut lukuisia uusia säädöksiä energiatehokkuuden parantamiseksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet valtaosan näistä ehdotuksista, ja jäljellä olevatkin ovat jo edenneet pitkälle toimielinten välisessä käsittelyssä.

Tällä tiedonannolla on kolme tarkoitusta:

- Se on direktiivin 2001/77/EY 3 artiklassa edellytetty komission virallinen kertomus, jossa arvioidaan, miten EU:n 15 vanhaa jäsenvaltiota ovat edistyneet uusiutuviin energialähteisiin perustuvalle sähköntuotannolle vuodeksi 2010 vahvistettujen kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa.

- Siinä arvioidaan mahdollisuudet saavuttaa tavoite, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden osuuden EU:n 15 vanhan jäsenvaltion kokonaisenergiankulutuksesta (lämmöntuotannossa, sähköntuotannossa ja liikenteessä) tulisi olla 12 prosenttia vuonna 2010. Arvioinnissa otetaan huomioon vuodesta 2000 lähtien säädetty EU:n lainsäädäntö sekä muut uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevat toimenpiteet.

- Siinä ehdotetaan Bonnissa kesäkuussa 2004 järjestettävää uusiutuvia energialähteitä käsittelevää maailmankonferenssia silmällä pitäen konkreettisia toimia toteutettaviksi jäsenvaltioissa ja yhteisön tasolla, jotta varmistettaisiin uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevien EU:n vuoden 2010 tavoitteiden saavuttaminen. Tämän pohjalta pohditaan suhtautumista vuodelle 2020 asetettaviin tavoitteisiin.

1.4. Uudet jäsenvaltiot

EU:n kymmeneen uuteen jäsenvaltioon sovelletaan vaatimuksia, jotka on säädetty uusiutuvista energialähteistä tuotettavasta sähköstä annetussa direktiivissä 2001/77/EY. Liittymissopimuksessa vahvistetaan kullekin uudelle jäsenvaltiolle ohjeelliset kansalliset tavoitteet, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön osuutta. Kun nämä tavoitteet otetaan yhdessä huomioon, 25 jäsenvaltion EU:n kokonaistavoitteeksi saadaan, että uusiutuvien energialähteiden osuuden olisi oltava 21 prosenttia vuonna 2010.

Edellä mainitussa direktiivissä säädetään EU:n 15 vanhan jäsenvaltion osalta, että komission on laadittava näiden edistymistä koskeva ensimmäinen kertomus vuoden 2004 aikana. Tämän tiedonannon luku 2 muodostaa kyseisen kertomuksen. Sen vuoksi siinä keskitytään EU:n 15 vanhaan jäsenvaltioon. Uusien jäsenvaltioiden edistymistä koskeva ensimmäinen kertomus, joka laaditaan kyseisten jäsenvaltioiden kansallisten kertomusten perusteella, on määrä antaa vasta vuonna 2006. Tästä johtuen niiden tilannetta ei arvioida luvussa 2. Kyseisessä luvussa mainitaan kuitenkin joitakin esimerkkejä uusien jäsenvaltioiden suotuisasta kehityksestä uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa sähköntuotannossa.

Uusiin jäsenvaltioihin sovelletaan myös biopolttoainedirektiivin (2003/30/EY) vaatimuksia. Komissio laatii ensimmäisen tähän direktiiviin liittyvän edistymisraportin vuonna 2006. Siinä tarkastellaan kaikkia 25 jäsenvaltiota.

Tavoite, joka koskee uusiutuvien energialähteiden 12 prosentin osuutta kokonaisenergiankulutuksesta, on 15 jäsenvaltion EU:lle asetettu tavoite. Edistymistä tämän tavoitteen saavuttamisessa arvioidaan tämän tiedonannon luvussa 3. Luvun 2 tavoin luvussa 3 keskitytään näin ollen niihin jäsenvaltioihin, joita tavoite koskee. Tämäkin luku sisältää yksittäisiä esimerkkejä uusista jäsenvaltioista niiden tilanteen valottamiseksi.

Luvuissa 4 ja 5 käsitellään politiikan tulevaa kehittämistä ja tulevaisuudessa toteutettavia toimia. Tarkastelu koskee koko EU:ta.

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, joka julkaistaan tämän tiedonannon ohessa, koskee kaikkia jäsenvaltioita.

2. Komission kertomus jäsenvaltioiden edistymisestä kohti tavoitteita, jotka on asetettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuudelle

2.1. Käytetyt tiedonlähteet

Direktiivin 2001/77 3 artiklan 4 kohdan mukaan komissio arvioi, missä määrin:

"- jäsenvaltiot ovat edistyneet ohjeellisten kansallisten tavoitteidensa saavuttamisessa,

- ohjeelliset kansalliset tavoitteet ovat johdonmukaisia ohjeellisen kokonaistavoitteen kanssa, joka on 12 prosenttia kotimaisesta energian bruttokulutuksesta vuoteen 2010 mennessä, sekä erityisesti ohjeellisen osuuden kanssa, jonka mukaan 22,1 prosenttia yhteisön kokonaissähkönkulutuksesta on vuoteen 2010 mennessä oltava uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä."

Direktiivin 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on laadittava kansallisia kertomuksia, joissa vahvistetaan kansalliset tavoitteet ja arvioidaan niiden saavuttamista.

Ensimmäiset kansallisia tavoitteita koskevat kertomukset oli laadittava 2002. Kaikki 15 EU:n vanhaa jäsenvaltiota ovat antaneet tällaisen kertomuksen.

Ensimmäiset kertomukset, joissa tarkastellaan kansallisten tavoitteiden saavuttamista, oli laadittava viimeistään lokakuussa 2003. Kaikki jäsenvaltiot Suomea, Luxemburgia ja Italiaa lukuun ottamatta ovat toimittaneet kertomuksensa komissiolle (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja).

Komissio on analysoinut kertomukset ja tilannut useilta konsulttiyrityksiltä arviot niissä selostettujen toimenpiteiden vaikutuksista (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja).

2.2. Kokonaiskuva

Ensimmäinen päätelmä on, että yksittäisten jäsenvaltioiden vahvistamat tavoitteet vastaavat direktiivin 2001/77/EY liitteessä I lueteltuja kansallisia viitearvoja, vaikkakin Ruotsi on käyttänyt erilaista menetelmää ja vahvistanut viitearvosta poikkeavan arvon [6]. Jos jäsenvaltiot saavuttavat vahvistamansa kansalliset tavoitteet, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa on vuonna 2010 noin 22 prosenttia, joka on direktiivissä asetettu tavoite.

[6] Ruotsi on vahvistanut vuotta 2010 koskevaksi tavoitteeksi uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon lisäämisen 10 TWh:lla vuoteen 2002 verrattuna siten, että lisäys saadaan aikaan muulla kuin vesivoimalla. Ruotsin vesivoimaa koskevat luvut perustuvat 50 vuoden keskiarvoon. Tämän vuoksi Ruotsin toimittamia lukuja on vaikea muuntaa prosenttiluvuksi.

Valitettavasti kuva, joka piirtyy jäsenvaltioiden selostamien kansallisten toimien ja saavutusten perusteella, on kuitenkin vähemmän ruusuinen.

On syytä korostaa, että on vaikeaa ennustaa aivan tarkasti, miten nyt käyttöön otetut toimenpiteet vaikuttavat uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön osuuteen vuonna 2010. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitettyjen ekstrapoloitujen skenaarioiden perusteella voidaan kuitenkin todeta toisena päätelmänä, että vaikka edistyminen kohti tavoitteita onkin alkanut, vuoden 2010 tavoitteita ei tulla saavuttamaan nykyisillä toimilla. Tavoitteista jäädään sellaisessakin skenaariossa, jossa on otettu huomioon uusilla energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä aikaansaadut vähennykset sähkön kokonaistarpeessa. Tavoitteen sijasta nykyisillä toimilla päästään todennäköisesti 18-19 prosentin osuuteen vuonna 2010 (ks. kuviot).

Kolmas päätelmä on, että pääsyynä tavoitteen saavuttamatta jäämiseen on biomassan avulla tapahtuvan sähköntuotannon jääminen vähäisemmäksi kuin alun perin kaavailtiin. Keskeisin ero toisen kuvion (jossa on otettu huomioon jo käytössä olevien tai äskettäin suunniteltujen kansallisten toimien vaikutukset) ja kolmannen kuvion (jossa esitetään mahdollinen skenaario direktiivissä vahvistetun 22,1 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi) on nimenomaan biomassaa kuvaavan sektorin (vihreä alue) koko.

2.3. Jäsenvaltioiden edistymisen arviointi

Eri maiden kertomuksista käy ilmi, että jäsenvaltioiden edistymisessä on huomattavia eroja. Kuvassa 1, joka perustuu komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitettyihin yksityiskohtaisiin tietoihin, on jaettu jäsenvaltiot kolmeen ryhmään sen mukaan, kuinka todennäköisesti ne nykyistä energiapolitiikkaansa noudattaen saavuttavat kansalliset tavoitteensa. Ensimmäinen ryhmä (Saksa, Tanska, Espanja ja Suomi) on tavoitteen edellyttämässä aikataulussa. Toisen ryhmän maat (Itävalta, Belgia, Irlanti, Alankomaat, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska) ovat jo alkaneet toteuttaa tarvittavia toimia. Tämän ryhmän kohdalla jotkin merkit puhuvat vuoden 2010 tavoitteen toteutumisen puolesta, jotkin taas sitä vastaan. Kolmanteen ryhmään kuuluvat maat (Kreikka ja Portugali) eivät ole edistyneet sellaista vauhtia kuin kansallisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi.

Italia ja Luxemburg antoivat uusia lakeja maaliskuussa 2004. Lakien vaikutusta ei ole vielä voitu arvioida. Joka tapauksessa näissä kahdessa jäsenvaltiossa ei ole kolmen viime vuoden aikana edistytty kovinkaan paljon. Tarkempia tietoja on komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

>TAULUKON PAIKKA>

Kuva 1: Jäsenvaltioiden edistyminen kohti vuodelle 2010 asetettuja ohjeellisia kansallisia tavoitteita

Aikataulussa olevat maat. Tanska saavuttaa vuodelle 2010 asetetun kansallisen tavoitteensa (29 %) todennäköisesti jo 2005, jos se jatkaa nykyisellä aktiivisella linjalla. Tanskassa on vuosien 1997 ja 2002 välillä kasvatettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta 8,9 prosentista 20 prosenttiin. Saksa on kasvattanut uusiutuvien energialähteiden osuutta 4,5 prosentista (1997) 8 prosenttiin (2002). Maan kansallinen tavoite on 12,5 prosenttia. Tuulivoiman tuotantoa on lisätty siten, että vuonna 2002 tuotettiin jo 17 TWh (eli 3 % Saksan kokonaissähkönkulutuksesta kyseisenä vuonna), kun vastaava määrä vuonna 1997 oli 3 TWh. Espanja on Euroopan toiseksi suurin tuulivoiman tuottaja, mutta maan toimet biomassan käytön edistämiseksi vaativat lisää panostusta.

Suomen kansallisen kertomuksen mukaan uusiutuvista energialähteistä (vesivoimaa lukuun ottamatta) tuotetun sähkön määrä lisääntyi vuosien 1997 ja 2002 välillä 7 TWh:sta 10:een TWh:iin. Vuosi 2002 oli Suomessa vesivoiman kannalta huono. Sen sijaan biomassan käytön kehitys on ollut maassa viime vuosina vakuuttavaa.

Yksi onnistumisen taustalla olleista tekijöistä on kaikissa neljässä maassa ollut kannustava tukijärjestelmä osana vakaata ja pitkäjänteistä toimintaa.

Lähes aikataulussa olevat maat. Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaat ovat pyrkineet lisäämään sähköntuotantoa uusiutuvista energialähteistä investoimalla aktiivisesti uusiin toimiin. Toimista ei kuitenkaan ole vielä saatu tuloksia täydessä laajuudessa. Irlanti on luonut tukijärjestelmän, jossa käytetään apuna tarjouskilpailuja, mutta tuulisähkön liittämisessä sähköverkkoon on ollut suuria vaikeuksia. Belgiassa on vuodesta 2002 lähtien ollut käytössä uusi "uusiutuvien energialähteiden sertifikaattien" (green certificates) järjestelmä. Se ei kuitenkaan ole toistaiseksi tuottanut näkyviä tuloksia.

Ranskassa on äskettäin otettu käyttöön uusi tariffijärjestelmä. Tariffien kannustavuutta vähentää kuitenkin se, että kullekin yksittäiselle hankkeelle on asetettu 12 MW:n katto. Tämä vaikuttaa etenkin tuulienergian käyttöön. Lisäksi pitkät hyväksymisajat ja verkkoon liittämisen ongelmat muodostavat edelleen merkittäviä esteitä.

Ruotsissa otettiin käyttöön uusiutuvien energialähteiden sertifikaattien järjestelmä toukokuussa 2003. Sähköntuotanto uusiutuvista energialähteistä ei lisääntynyt maassa juuri lainkaan vuosien 1997 ja 2002 välillä. Merkit vuodelta 2003 ovat kuitenkin paljon paremmat.

Itävallassa kasvunäkymät ovat hyvät. Myönteistä kehitystä tukevat tammikuussa 2003 käyttöön otetut syöttötariffit. Tärkeitä tekijöitä ovat myös tukijärjestelmän yksinkertaistaminen ja tehokkuusvaatimusten lisääminen.

Maat, jotka eivät ole aikataulussa. Kreikassa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon kehittäminen ei ole toistaiseksi päässyt vauhtiin. Hallinnollisten esteiden takia maassa ei pystytä hyödyntämään niitä merkittäviä mahdollisuuksia, joita sekä tuulienergia, biomassa että aurinkoenergia tarjoaisivat. Portugali on lisännyt vuoden 1997 jälkeen vain 1 TWh:lla sähköntuotantoa muista uusiutuvista energialähteistä kuin vesivoimasta. Kansallisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan vielä 14 TWh:n lisäys.

2.4. Direktiivissä 2001/77/EY säädetyt käytännön vaatimukset

Direktiivissä 2001/77/EY säädetään ohjeellisia kansallisia tavoitteita koskevan vaatimuksen lisäksi käytännön vaatimuksista neljällä muulla osa-alueella. Tarkoituksena on luoda vakaat edellytykset uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan sähköntuotantoon tehtäville investoinneille:

1) toteuttamalla kannustavia ja mahdollisimman tehokkaita tukijärjestelmiä,

2) poistamalla hallinnollisia esteitä,

3) takaamalla pääsy verkkoon oikeudenmukaisin ja tasavertaisin ehdoin ja

4) myöntämällä alkuperätakuita.

Useimmat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmän. Järjestelmät muodostuvat syöttötariffeista, kiintiövelvoitteista ja/tai uusiutuvien energialähteiden sertifikaateista.

Kansalliset kertomukset kuitenkin osoittavat, etteivät pelkät toimivat rahoitusmekanismit riitä. Useissa tapauksissa uusiutuvien energialähteiden käytön yleistymisen esteenä ovat monimutkaiset lupamenettelyt, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön heikko huomioon ottaminen alueellisessa ja paikallisessa suunnittelussa sekä epäselvät verkkoon liittämisen menettelyt. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden tilanteesta.

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 1: Yhteenveto jäsenvaltioiden hallinnollisista ja verkkoon liittyvistä esteistä

Komissio raportoi vuonna 2005 direktiivin 2001/77/EY mukaisesti tukijärjestelmistä (4 artiklan 2 kohta) sekä hallinnollisten menettelyjen parhaista toimintatavoista (6 artiklan 3 kohta).

2.5. Alkuperätakuut

Direktiivin 2001/77/EY 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on viimeistään 27. lokakuuta 2003 otettava käyttöön alkuperätakuujärjestelmä.

Järjestelmän toteutus tapahtuu useassa vaiheessa. Tärkeimmät näistä ovat lainsäädännön täytäntöönpano, elimen nimeäminen alkuperätakuiden myöntämistä varten sekä tarkan ja luotettavan järjestelmän luominen muun muassa asiakirjojen laatimista ja rekisterien pitoa varten.

Kansallisten kertomusten sekä lisätietojen perusteella tilanne eri maissa oli maaliskuussa 2004 euraava:

>TAULUKON PAIKKA>

Täysi toteutus eli kolme "valmis"-laatikkoa vierekkäin tarkoittaa sitä, että alkuperätakuun myöntäminen on tosiasiallisesti mahdollista. Vaikka taulukossa onkin huomattavasti enemmän "valmis-laatikoita kuin "puuttuu"-laatikoita, täytäntöönpanoa ei suinkaan vielä ole saatu valmiiksi.

Komissio tarkastelee alkuperätakuiden myöntämisen käytännön toteutusta tukijärjestelmiä koskevassa kertomuksessaan vuonna 2005. Se selvittää tarpeen mukaan takuiden pätevyyttä, tarvetta poistaa takuita, järjestelmän luotettavuutta, sekä alkuperätakuiden sisällyttämistä eri tukijärjestelmiin.

Lisäksi komissio tarkastelee direktiivin 5 artiklan mukaisesti, olisiko tarpeen ehdottaa alkuperätakuita koskevia yhteisiä sääntöjä.

2.6. Alkuperätakuun aseman selkeyttäminen määritettäessä kansallisten tavoitteiden saavuttamista

Kansalliset tavoitteet määritellään direktiivissä 2001/77/EY (3 artikla) siten, että mittapuuna on uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kulutuksen osuus maan kokonaissähkönkulutuksesta. Sähkönkulutus määritellään kotimaiseksi sähköntuotannoksi, johon on lisätty tuonti ja josta on vähennetty vienti. Direktiivin liitteessä I määritetään kansallisten tavoitteiden viitearvot yksinomaan prosenttiosuuksina kotimaisesta sähköntuotannosta.

Tämä herättää kysymyksen siitä, millä edellytyksillä jäsenvaltio voi ottaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun tuontisähkön huomioon määrittäessään direktiivissä asetetun tavoitteensa saavuttamista.

Jäsenvaltio ei voi täyttää tavoitteitaan EU:n ulkopuolelta tuodun sähkön avulla. Tämä tehdään selväksi liitteen I alaviitteessä, jonka mukaan "...uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisäisessä kaupassa (jossa käytetään hyväksyttyä varmennusta tai alkuperä on rekisteröity) kyseisten prosenttiosuuksien laskeminen vaikuttaa vuoden 2010 jäsenvaltioiden lukuihin, mutta ei yhteisön kokonaislukuun".

Tilanne ei kuitenkaan ole yhtä selvä EU:n sisältä tapahtuvan tuonnin osalta.

Komissio katsookin, että on tarpeen selkiyttää laskutapaa, jota sovelletaan määritettäessä edistymistä kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Erityisesti on tärkeää määritellä alkuperätakuiden asema.

Komissio on päättänyt soveltaa seuraavaa periaatetta arvioidessaan kansallisten tavoitteiden saavuttamista.

Jäsenvaltio voi laskea toisesta jäsenvaltiosta tuodun sähkön määrän hyväkseen ainoastaan, jos viejävaltio on nimenomaisesti suostunut siihen - ja vahvistanut alkuperätakuussa - että se ei käytä kyseessä olevaa uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön määrää oman tavoitteensa saavuttamiseen, ja jos se on lisäksi hyväksynyt, että kyseinen sähkön määrä voidaan lukea hyväksi laskettaessa tuojajäsenvaltion tavoitteen täyttymistä.

Tässä yhteydessä on korostettava, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kauppa on suotavaa. Kuluttajien mieltymykset voivat joka tapauksessa synnyttää tällaista kauppaa. Jos kuitenkaan viejämaa ei anna suostumustaan sähkön sisällyttämiselle tuojan tavoitelaskelmiin, tuotanto luetaan viejämaan hyväksi tämän tavoitetta koskevissa laskelmissa.

Sähköä vievät jäsenvaltiot voisivat sisällyttää tällaisen sopimuksen suoraan alkuperätakuisiin, jotka koskevat niiden alueella tuotettua, uusiutuvista energialähteistä saatua sähköä. Muussa tapauksessa olisi toimittava siten, että tuojajäsenvaltiot voisivat pyytää lisähyväksyntää kyseiseen alkuperätakuuseen liittyen.

2.7. Sääntöjen rikkomisesta johtuvat menettelyt

Komissio tarkastelee direktiivin 2001/77/EY juridisesti sitovan tekstin saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä erityisesti edellä selostettujen käytännön vaatimusten osalta. Se ottaa tarkastelussaan huomioon kansalliset kertomukset ja käynnistää aiheellisissa tapauksissa sääntöjen rikkomisesta johtuvan menettelyn.

2.8. Tuulienergiaa, biomassaa ja aurinkoenergiaa käyttävän sähköntuotannon kehittäminen

Uusiutuvien energialähteiden osuus sähkön kokonaistuotannosta oli vuonna 2002 kaiken kaikkiaan noin 15,2 prosenttia. Ydinenergian osuus oli 33 prosenttia. Loput sähköstä tuotettiin lämpöteknisissä prosesseissa fossiilisilla polttoaineilla.

EU:n 15 vanhaa jäsenvaltiota ovat valjastaneet käyttöön lähes koko vesivoimapotentiaalinsa. Tämän uusiutuvan energialähteen osuus on suuri, mutta sen kokonaiskapasiteetti ei enää jatkossa juuri muutu. Odotettavissa on, että suurin osa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon lisäyksestä EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa vuoteen 2010 mennessä saadaan tuulienergian ja biomassan avulla. Uusissa jäsenvaltioissa - erityisesti Sloveniassa, Unkarissa ja Liettuassa - on kuitenkin vielä runsaasti mahdollisuuksia vesivoimasähkön tuotannon lisäämiseen.

Biomassan eri käyttömuotojen tuotanto-odotuksia on arvioitava uudelleen tehokkuuden ja biomassan saatavuuden kannalta. Kuten kohdassa 2.2. todettiin, sekä biomassan että tuulienergian käytön kasvuvauhdissa on selviä eroja eri maiden välillä. Seuraavassa tarkastellaan strategisista syistä myös aurinkoenergian käyttöä keskipitkällä (noin vuoteen 2020 ja sitä pidemmälle ulottuvalla) aikavälillä.

2.8.1. Tuulienergia

Euroopan tuulienergia-alan yritysten osuus maailman laitemarkkinoista on 90 prosenttia. Yhdeksän maailman kymmenestä suurimmasta tuuliturbiinien valmistajasta sijaitsee Euroopassa. Ala työllistää nykyisin 72 000 ihmistä, kun vielä vuonna 1998 työntekijöitä oli vain 25 000. Tuulivoiman kustannukset kilowattituntia kohti ovat laskeneet 50 prosenttia 15 viime vuoden aikana.

EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa käytössä olevan kapasiteetin määrä lisääntyi vuoden 2003 aikana 23 prosenttia ja on nykyisin yli 28 GW (kuva 2). Keskimääräisenä vuonna tämän kapasiteetin avulla voidaan tuottaa 60 TWh sähköä eli noin 2,4 prosenttia EU:n sähkönkulutuksesta.

Tuulienenergian menestystarina on kuitenkin suurimmaksi osaksi vain muutamien EU:n jäsenvaltioiden aikaansaannosta. Kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi, Saksan, Espanjan ja Tanskan osuus EU:n 15 vanhan jäsenvaltion tuulivoimakapasiteetista on 84 prosenttia.

Kuva 2: Tuulienergiakapasiteetin kasvu 15 EU-maassa 1997-2003 - kolme johtavaa markkina-aluetta

Asettaessaan 12 prosentin kokonaistavoitetta vuonna 1997 komissio toivoi, että vuonna 2010 olisi käytössä 40 GW tuulivoimakapasiteettia. Tämä määrä tullaan kuitenkin ylittämään selvästi. Alan omissa arvioissa uskotaan nykyisin, että kapasiteettia voisi vuoteen 2010 mennessä olla käytössä kaikkiaan 75 GW [7] (jolla voitaisiin tuottaa noin 167 TWh sähköä vuodessa).

[7] Lähde: Wind energy - The Facts, maaliskuu 2003.

Vuoden 2010 lopullinen kapasiteetin määrä riippuu kuitenkin niiden jäsenvaltioiden toimista, joissa tuulienergian käyttö on vielä alkutekijöissään.

Merkit ovat rohkaisevia Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Itävallassa, Alankomaissa ja Italiassa, joissa on parannettu alan toimintaedellytyksiä. Muissa maissa tuulienergian käyttö lisääntyy hitaasti. Ranskassa otettiin vuonna 2003 käyttöön 91 MW lisää kapasiteettia (kun vastaava luku Saksassa oli samana vuonna 2 645 MW). Tämän tuloksena Ranskan kokonaiskapasiteetti nousi 239 MW:iin. Kreikassa kansalliset hallintoviranomaiset olivat syyskuuhun 2003 mennessä antaneet ensi vaiheen hyväksynnän kaikkiaan 3 715 MW:n rakentamiselle. Käyttöön oli kuitenkin otettu vain 375 MW.

Niiden kokemusten perusteella, joita on saatu kolmessa eniten tuulienergiaa hyödyntävässä maassa, tuulienergian käytön lisäämistä edistäviä tekijöitä ovat:

- kannustavat pitkän aikavälin rahoitusjärjestelyt,

- hallinnollisten esteiden poistaminen yhdenmukaisten lupajärjestelmien ja suunnittelumenettelyjen käyttöönoton avulla,

- oikeudenmukaisen ja tasavertaisen verkkoon pääsyn ja syrjimättömien tariffien takaaminen,

- least-cost planning -menetelmän käyttö verkkosuunnittelussa.

Vuoden 2010 tuulivoimakapasiteetiksi arvioitu 75 GW sisältää 10 GW merelle sijoitettua kapasiteettia. Merellä tapahtuvan tuulivoiman tuotannon (offshore-tuotannon) merkitys tulee jatkossa kasvamaan, kun hyvät maalla sijaitsevat tuotantopaikat on käytetty loppuun. Offshore-tuotannolla on useita etuja. Tuuli on voimakkaampaa, ja merellä tuulee varmemmin kuin maalla (useimpien Pohjois-Euroopan merialueilla sijaitsevien tuulivoimalaitosten arvioidaan tuottavan 20-40 % enemmän tuulienergiaa kuin hyvien rannikolla sijaitsevien laitosten). Merituulivoimalat eivät myöskään ole samassa määrin häiriötekijä lähiseudun asukkaiden kannalta. Merituulivoimaloiden sähköntuotantokustannukset ovat kuitenkin nykyisin korkeammat kuin maalla sijaitsevien laitosten.

Tanska, jossa tuulivoiman osuus on jäsenvaltioiden suurin, on edelläkävijä tuulivoiman tuottamisessa merellä. Yhdistynyt kuningaskunta puolestaan ilmoitti heinäkuussa 2003 ryhtyvänsä tukemaan hankkeita, joissa tuulivoimala rakennetaan merelle. Tämä on myönteistä kehitystä, josta myös muut jäsenvaltiot voisivat ottaa oppia.

2.8.2. Sähköntuotanto biomassasta

Tuulienergia-alan myönteinen kehitys ei valitettavasti riitä kompensoimaan biomassaa polttoaineena käyttävän sähköntuotannon hidasta kehitystä.

Vuosina 1997-2001 ainoat maat, joissa sähköntuotanto biomassasta oli koko ajan kasvussa, olivat Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta (joka käyttää pääasiassa biokaasua). Joissakin maissa biomassan osuus kasvoi entisestä mutta vain ajoittain. Toisissa se taas pysyi entiseen tapaan pienenä. Yleisesti ottaen alalta puuttuvat koordinoidut toimet, ja taloudellinen tuki on vähäistä.

Komissio oletti vuonna 1997, että 68 prosenttia uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon kasvusta saataisiin biomassaa käyttävästä tuotannosta. Tuulienergian osuudeksi kasvusta arvioitiin 24 prosenttia ja vesivoiman, geotermisen energian ja aurinkosähkön yhteiseksi osuudeksi 8 prosenttia.

Nyt tilanne on se, että nopeasti lisääntyneen tuulivoiman osuudeksi direktiivin tavoitteen edellyttämästä kasvusta voidaan arvioida 50 prosenttia. Vesivoiman, geotermisen sähkön ja aurinkosähkön osuudeksi voidaan puolestaan arvioida 10 prosenttia. Näin ollen tavoite saavutetaan ainoastaan, jos biomassan avulla saadaan aikaan loput 40 prosenttia tarvittavasta kasvusta. Biomassasta tuotettavan sähkön määrän tulisi lisääntyä vuonna 2002 tuotetusta 43 TWh:sta [8] 162 TWh:iin. Tämä edellyttää biomassaan perustuvan sähköntuotannon lisääntymistä 18 prosenttia vuodessa. Viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana vuotuinen kasvu on ollut ainoastaan 7 prosenttia (ks. kuvio). [9]

[8] Lähde: Eurostat. Lukuja ei ole vahvistettu.

[9] 22 prosentin tavoitteessa ei eritellä eri uusiutuvien energialähteiden osuuksia. Jäsenvaltiot saavat itse päättää, minkälaista uusiutuvien energialähteiden yhdistelmää ne käyttävät. Näin ollen tässä esitetty tavoitteen jakautuminen energialähteittäin on nähtävä pelkästään arviona.

Useimmissa uusissa jäsenvaltioissa on runsaasti mahdollisuuksia hyödyntää biomassaa sekä sähkön että lämmön tuotannossa. Erityisesti Unkarin, Tsekin tasavallan, Slovakian, Latvian, Liettuan ja Viron sähköntuotantopotentiaali on suurelta osin hyödyntämättä.

Sähköntuotannon lisäksi on tarpeen lisätä biomassan käyttöä myös lämmöntuotannossa ja liikenteen polttoaineena (ks. luku 3) sekä hyödyntää biomassapotentiaalia yhteistuotantosovelluksissa.

2.8.3. Aurinkosähkö

Aurinkosähköalan yritykset tuottivat vuonna 2003 maailmanlaajuisesti noin 740 MWp:n kapasiteettia vastaavan määrän aurinkomoduuleja, ja alan liiketoiminnan arvo on nykyisin jo 4 miljardia euroa. Alan vuotuinen kasvu on viiden viime vuoden aikana ollut keskimäärin yli 30 prosenttia. Maailmanmarkkinoiden eksponentiaalisen kasvun lisäksi Euroopan kannalta erityisen huomionarvoinen kehityssuuntaus on, että Japanin tuotantokapasiteetti on kasvanut Euroopan kapasiteettia nopeammin.

Sen jälkeen kun Saksa antoi vuonna 1999 uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä suosivan lain, Euroopan aurinkosähkötuotanto on kasvanut keskimäärin 50 prosenttia vuodessa ja nousi 190 MW:iin vuonna 2003. Euroopan maailmanmarkkinaosuus kasvoi samana ajanjaksona 20 prosentista 26 prosenttiin, kun taas Yhdysvaltojen osuus pieneni heikkojen kotimarkkinoiden takia. Japanin osuus puolestaan kasvoi 49 prosenttiin. Euroopan aurinkosähköteollisuuden kasvun on jatkuttava tulevina vuosina, jotta se kykenisi säilyttämään maailmanmarkkinaosuutensa. Tämä on kuitenkin mahdollista ainoastaan, jos poliittisilla toimilla luodaan vakaat toimintaedellytykset, jotka mahdollistavat tuottojen saamisen aurinkosähköalalle tehdyistä investoinneista. Poliittisten toimien lisäksi on edelleen saatava aikaan tiettyjä parannuksia aurinkokennojen ja aurinkoenergiajärjestelmien teknologiaan.

Vaikka aurinkosähkön tuotanto on edelleen määrällisesti vähäistä, sen kasvukäyrä EU:ssa on - noin 12 vuoden viiveellä - miltei täysin samanlainen kuin tuulivoimalla. Euroopassa käytössä olevan aurinkosähkökapasiteetin määrä kaksinkertaistui vuosina 2001-2003. Suurin osa kapasiteetista, yli 70 prosenttia, on käytössä Saksassa. Aurinkosähkökapasiteetti tuplaantui kuitenkin myös Espanjassa ja Itävallassa. Eniten kapasiteettia asukasta kohti on Luxemburgissa, 8 W/asukas. Jos suhde olisi sama koko EU:ssa, sen alueella tuotettaisiin vuodessa noin 3,6 TWh aurinkosähköä, ja kapasiteettia olisi käytössä 3,6 GWp.

2.9. Uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa sähköä koskevat päätelmät

Direktiivi 2001/77/EY oli ensimmäinen neuvoston ja Euroopan parlamentin antama säädös, jonka nimenomaisena tavoitteena oli uusiutuvien energialähteiden kehittäminen.

Jäsenvaltiot vahvistivat kansalliset tavoitteensa lokakuussa 2002. EU vahvisti näin yhteisesti aikomuksensa saavuttaa tavoite, jonka mukaan 22 prosenttia sähköstä olisi vuoteen 2010 mennessä tuotettava uusiutuvista energialähteistä.

Direktiivin noudattamisen edellyttämät lait ja hallinnolliset määräykset oli annettava jäsenvaltioissa viimeistään lokakuussa 2003. Kaikki jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet toteuttamistaan toimenpiteistä komissiolle.

Vuosina 2002 ja 2003 yhdeksän jäsenvaltiota otti käyttöön uuden toimenpidekokonaisuuden uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon edistämiseksi (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja). Kahdella maalla oli jo sitä ennen käytössä toimenpiteitä, joita ne toteuttivat aktiivisesti. Edistyminen kohti direktiivissä asetettuja tavoitteita on siis lähtenyt käyntiin.

Kansallisten kertomusten tarkastelu osoittaa kuitenkin, että nykyisin käytössä olevilla toimilla päästään vuoteen 2010 mennessä todennäköisesti tilanteeseen, jossa uusiutuvien energialähteiden osuus sähkömarkkinoilla on vain noin 18-19 prosenttia.

Joissakin jäsenvaltioissa edistymistä hankaloittavat edelleen hallinnolliset esteet, kuten pitkät ja monimutkaiset lupamenettelyt, koska eri hallintoelinten toimintaa ei koordinoida riittävästi (direktiivin 6 artikla). Nykyisin voimassa olevat verkkoon pääsyä koskevat määräykset eivät myöskään takaa objektiivisia, avoimia ja syrjimättömiä oikeudellisia puitteita (7 artikla). Vakaan kasvun mahdollistamiseksi onkin olennaisen tärkeää, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön pääsyä verkkoon helpotetaan edelleen.

Biomassan käytön hitaan lisääntymisen syitä ovat riittämättömät tukijärjestelmät ja koordinoitujen toimien puute. Tukijärjestelmiä ja toimia olisikin parannettava siten, että voidaan lisätä biomassasta saatavan energian käyttöä alueelliset ja kansalliset biomassapotentiaalit huomioon ottaen.

Tuulienergian hyödyntäminen on lisääntynyt vaikuttavalla tavalla kolmessa jäsenvaltioissa. Menestystarina tulisi pyrkiä toistamaan myös muissa jäsenvaltioissa toteuttamalla kohdassa 2.8.1 mainitut onnistumisen taustalla olleet toimenpiteet. Tuulienergian käytön voimakas kasvukaan ei kuitenkaan riitä kompensoimaan biomassa-alan hidasta kehitystä.

Kaiken kaikkiaan tarvitaan lisää toimia erityisesti biomassan eri käyttötapojen ja merituulivoimaloiden edistämiseksi sekä yleensä rahoitustuen lisäämiseksi. Lisäksi on jatkettava tukea geotermisen energian, pienvesivoiman ja aurinkosähkön kehittämiselle. Japani on viimeksi mainitulla alalla jo ohittanut Euroopan.

Komissio seuraa tarkoin tilanteen kehittymistä kaikissa jäsenvaltiossa sekä direktiivin vaatimusten täytäntöönpanoa. Seurannan perusteella se valmistelee tarvittavia jatkotoimia.

3. Toimet ja tulokset vuotta 2010 silmällä pitäen

3.1. Vuodesta 2000 lähtien säädetty ja ehdotettu lainsäädäntö

EU:n 15 vanhaa jäsenvaltiota ovat vuodesta 1997 lähtien pyrkineet yleiseen tavoitteeseen, jonka mukaan uusiutuvilla energialähteillä olisi vuonna 2010 tyydytettävä 12 prosenttia EU:n kokonaisenergiankulutuksesta. Vuonna 1995 vastaava osuus oli 5,2 prosenttia.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komissio on vuodesta 2000 lähtien antanut ja ehdottanut useita uusia säädöksiä, joiden tarkoituksena on edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat jo hyväksyneet useimmat komission ehdotuksista. Lisäksi nekin, joita ei ole vielä hyväksytty, ovat edenneet pitkälle toimielinten välisessä käsittelyssä.

Seuraavat säädökset on jo annettu:

- Direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla (EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33)

- Direktiivi 2003/30/EY liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä (EUVL L 123, 17.5.2003, s. 42)

- Direktiivi 2002/91/EY rakennusten energiatehokkuudesta (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65)

- Direktiivi 2004/8/EY sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä (EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50)

- Direktiivi 2003/96/EY energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL 283, 31.10.2003, s. 51)

- Direktiivi 2000/55/EY loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista (EYVL L 279, 1.11.2000, s. 33)

- Komission direktiivi 2002/40/EY sähköuunien energiamerkinnästä (EYVL L 128, 15.5.2002, s. 45)

- Komission direktiivi 2002/31/EY ilmastointilaitteiden energiamerkinnästä (EUVL L 86, 3.4.2003, s. 26)

- Komission direktiivi 2003/66/EY jääkaappien energiamerkinnästä (EUVL L 170, 9.7.2003, s. 10)

- Asetus (EY) N:o 2422/2001 toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta (EYVL L 332, 15.12.2001, s. 1) ("Energy Star -ohjelma")

Edelleen käsiteltävinä ovat seuraavat ehdotukset:

- KOM(2003) 453 (1.8.2003): ehdotus direktiiviksi puitteiden säätämisestä energiaa käyttäviä tuotteita koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamista varten

- KOM(2003) 739 (10.12.2003): ehdotus direktiiviksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista.

Yhden edellä mainitun säädöksen, direktiivin 2001/77/EY, vaikutuksia tarkasteltiin jo edellä. Muiden vaikutuksia käsitellään tässä luvussa. Jotta säädösten vaikutusten arviointi olisi mahdollista, lähdetään siitä olettamuksesta, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset panevat ne tinkimättä käytäntöön kaikilta osin. Kuten direktiivin 2001/77/EY täytäntöönpano osoittaa, tätä ei kuitenkaan käytännössä voida pitää itsestäänselvyytenä.

Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että EU:n päästökauppajärjestelmällä (ETS) tulee vuodesta 2005 eteenpäin olemaan myönteinen vaikutus uusiutuvien energialähteiden käyttöön EU:ssa. Lisäksi direktiivillä, jolla Kioton pöytäkirjan hankemekanismit kytketään EU:n päästökauppajärjestelmään, tulee olemaan samankaltainen myönteinen vaikutus uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden käyttöönottoon kehitysmaissa ja siirtymätalouksissa. Direktiivistä päästiin äskettäin yhteisymmärrykseen. EU:n päästökauppajärjestelmä ei itsessään takaa vuodelle 2010 asetettujen tavoitteiden saavuttamista, koska se kattaa ainoastaan kasvihuonekaasuihin liittyvät uusiutuvien energialähteiden hyödyt. Järjestelmän myönteiset vaikutukset on kuitenkin otettu huomioon vuotta 2010 koskevissa ekstrapoloinneissa, vaikka tämä voikin olla ennenaikaista, koska päästöoikeuksien jako ei ole vielä valmis.

Lisäksi olisi otettava huomioon, että monien toimenpiteiden vaikutukset eivät toteudu täydessä laajuudessaan vielä lyhyellä eivätkä keskipitkälläkään aikavälillä. Tämä koskee erityisesti energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä toimia (esim. rakennusten parannustyöt). Tämä merkitsee sitä, että nykytrendien ekstrapolointi ei ole mahdollista näiden toimenpiteiden osalta, eikä vuotta 2010 koskevissa ennusteissa näin ollen voida ottaa täysimääräisesti huomioon niiden vaikutuksia.

3.2. Jäsenvaltioiden toimet

Jäsenvaltiot ovat kahden viime vuoden aikana toteuttaneet uusia toimenpiteitä uusiutuvien energialähteiden alalla. Oikeudelliset kehykset ovat nykyisin entistä jäsennellympiä ja taloudelliset edellytykset selkeämpiä.

Kokonaiskuva ei kuitenkaan ole näin myönteinen. Eri maiden sitoutumisessa uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen on huomattavia eroja.

Tilanne olisi erilainen, jos koko yhteisössä hyödynnettäisiin tuulienergiaa samassa määrin kuin Tanskassa, Saksassa ja Espanjassa, käytettäisiin biomassaa lämmityksessä yhtä tehokkaasti kuin Suomessa tai olisi päästy geotermisen energian kehittämisessä yhtä pitkälle kuin Ruotsissa ja Italiassa.

Tarvittavat oikeudelliset ja poliittiset puitteet on jo luotu yhteisön tasolla. Vastuu edistymisestä on nyt selkeästi jäsenvaltioilla. Jäsenvaltioiden onkin aika tehostaa omia paikallisia, alueellisia ja kansallisia toimiaan.

Yhteisö kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti rakennerahastojen kautta saatavilla olevia varoja sellaisten toimien hyväksi, joilla edistetään uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

3.3. Yhteisön tukivälineet

Yhteisö pystyy rahoittamaan uusiutuvien energialähteiden kehittämistä vain varsin rajallisesti. Se voikin olla mukana vain alullepanijan ja tukijan roolissa. Seuraavassa selostetaan yhteisön toteuttamia toimia.

3.3.1. Yhteisön tukiohjelmat

Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelma (2003-2006) [10]

[10] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1230/2003/EY, tehty 26 päivänä kesäkuuta 2003, energia-alan toimien monivuotisesta ohjelmasta "Älykäs energiahuolto Euroopassa", EYVL L 176, 15.7.2003, s. 29.

Heinäkuussa 2003 hyväksytty monivuotinen ohjelma "Älykäs energiahuolto Euroopassa" (EIE) perustuu onnistuneisiin Save- ja Altener-ohjelmiin, joista on tuettu energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistäviä toimia 1990-luvun alusta alkaen. On tärkeää huomata, että uudessa ohjelmassa on kasvatettu yhteisön budjettia, josta myönnetään rahoitusta jäsenvaltioissa toteuttaviin toimiin. Aiempien kahden ohjelman budjetti vuosina 1993-2002 oli yhteensä 220 miljoonaa euroa, kun taas uudelle ohjelmalle on osoitettu ajanjaksoa 2003-2006 varten 250 miljoonaa euroa.

EIE-ohjelman tarkoituksena on parantaa energiatehokkuutta (Save-toimet), edistää uusien ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä (Altener-toimet), tukea aloitteita, jotka koskevat liikenteeseen liittyviä energianäkökohtia (Steer), sekä edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja parantaa energiatehokkuutta kehitysmaissa (Coopener).

EIE-ohjelma tukee yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa vauhdittamalla kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimia koko EU:ssa. Ohjelmassa keskitytään ei-teknisten esteiden poistamiseen, markkinamahdollisuuksien luomiseen, standardien laatimiseen, koulutusrakenteiden luomiseen sekä kehityksen suunnittelu- ja seurantavälineiden aikaansaamiseen. Ohjelma täydentää yhteisön TTK-ohjelmia, koska sen tavoitteena on poistaa markkinoiden esteitä. Tällaisia esteitä havaitaan usein toteutettaessa demonstrointihankkeita. Lisäksi ohjelmalla edistetään paikallisyhteisöjen sekä kunnallisten ja alueellisten hallintoelinten ja virastojen toimia. Nämä tahot ja niiden toimet ovat keskeisen tärkeitä pyrittäessä luomaan uusiutuvien energialähteiden kestävät markkinat.

Yhteisön tuen merkityksen ja määrän lisääntymisen johdosta on perustettu "Älykkään energiahuollon toimeenpanovirasto", jonka tehtävänä on auttaa komissiota EIE-ohjelman toteutuksessa.

Tutkimus, teknologian kehittäminen ja demonstrointi

Kuudes TTK-puiteohjelma (2002-2006) [11] tukee osaltaan unionin pyrkimyksiä edistää kestävää kehitystä ja osaamistalouden syntyä. Puiteohjelman ensisijaisen aihealueen 6 yhtenä osa-alueena ovat kestävät energiajärjestelmät. Puiteohjelman kokonaisbudjetista, joka on 17,5 miljardia euroa, kaikkiaan 810 miljoonaa euroa on osoitettu kestäviä energiajärjestelmiä koskeviin toimiin. Tästä summasta 405 miljoonaa euroa on varattu keskipitkälle ja pitkälle aikavälille tähtäävään tutkimukseen ja toiset 405 miljoonaa euroa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä tuloksia tuottavaan demonstrointiin.

[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1513/2002/EY eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevasta Euroopan yhteisön kuudennesta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta (2002-2006), EYVL L 232, 29.8.2002.

Lyhyttä ja keskipitkää aikaväliä koskevassa ohjelman osassa keskitytään viiteen aihealueeseen:

- kustannustehokas uusiutuvien energialähteiden tarjonta,

- uusiutuvien energialähteiden laajamittainen integrointi energiajärjestelmiin,

- ekologinen rakentaminen,

- monimuototuotanto,

- vaihtoehtoiset moottoripolttoaineet.

Komissio on tämän puiteohjelmaosion yhteydessä käynnistänyt merkittävän Concerto-aloitteen, jonka tarkoituksena on tukea sellaisia demonstrointihankkeita, joissa pyritään optimoimaan paikallisyhteisöjen energiavirtoja integroimalla niihin innovatiivisesti uusiutuviin energialähteisiin liittyviä teknologioita sekä energiatehokkuutta parantavia teknologioita. Aloitteen yhtenä tärkeänä tavoitteena on myös lisätä paikallisyhteisöjen osallistumista kestävää kehitystä edistäviin toimiin. Toinen samankaltainen aloite on Civitas, jonka avulla pyritään edistämään kestävän kaupunkiliikenteen kehittymistä ja yhtenä sen osana vaihtoehtoisten moottoripolttoaineiden käyttöä. Civitasin toteutuksessa käytetään sekä energiajärjestelmien että liikenteen tutkimukseen osoitettuja budjettivaroja. Lisäksi komissio on käynnistänyt useita merkittäviä toimia, kuten vetyteknologian ja aurinkosähköteknologian alojen teknologiayhteisöt, joiden tehtävänä on laatia pitkän aikavälin visio ja strategisia etenemissuunnitelmia näitä kahta tärkeää teknologiaa varten.

Uusiutuvia energialähteitä koskevassa keskipitkän ja pitkän aikavälin tutkimuksessa painopistealueita ovat seuraavat:

- uudet ja kehittyneet ratkaisut uusiutuviin energialähteisiin liittyvissä teknologioissa,

- uudet energiankantajateknologiat, erityisesti vety, sekä niiden kuljetus- ja varastointiteknologiat,

- polttokennot ja niiden sovellukset,

- sosioekonominen sekä energiaa ja ympäristöä koskeva mallintaminen.

Lisäksi komissio on käynnistämässä kahta merkittävää toimea maankäytön ja maatalouden aloilla. Niiden tarkoituksena on tukea EU:n kestävän kehityksen strategian suunnittelua kehittämällä välineitä ja menetelmiä vaihtoehtoisten toimintamallien vaikutusten arviointia varten. Yhtenä maa- ja metsätalouden maankäytön muotona tarkastellaan tässä yhteydessä biomassan tuotantoa uusiutuvana energialähteenä käytettäväksi. Lisäksi on syytä mainita tutkimuksen pääosaston käynnistämä ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman toteutus, jonka yhteydessä tarkastellaan uusiutuviin energialähteisiin liittyviä teknologioita ja edistetään niiden käyttöä.

3.3.2. Tiedon levittäminen - tiedotuskampanjat

Vauhdituskampanja (2000-2003)

Komissio käynnisti vuonna 1999 uusiutuvien energialähteiden vauhdituskampanjan [12]. Sen yhteydessä asetettiin kahdeksalle uusiutuvien energialähteiden osa-alueelle määrällisiä tavoitteita, jotka toimivat ohjenuorina päätöksentekijöille ja suunnittelijoille. Kampanjan avulla pyrittiin levittämään tietoa onnistuneista aloitteista ja parhaista toimintatavoista sekä lisäämään päätöksentekijöiden tietoisuutta uusiutuvista energialähteistä paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti sekä Euroopan tasolla.

[12] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja - Tulevaisuuden energia: Uusiutuvat energialähteet (Yhteisön strategia ja toimintasuunnitelma) - Vauhdituskampanja, SEK(1999) 504.

Kampanjan yhteydessä toteutettiin vuosina 2000-2003 uusiutuvia energialähteitä koskevien kumppanuuksien muodossa yli 125 uusiutuviin energialähteisiin liittyvää ohjelmaa ja hanketta, joihin osallistui yli 600 organisaatiota Euroopan unionista. Osallistujien joukossa oli kuntia, virastoja, teknologiainstituutteja, alueellisia viranomaisia, kansallisia toimielimiä, yliopistoja ja yrityksiä.

3.4. 12 prosentin tavoitteen saavuttaminen - yhteisön lainsäädännön vaikutukset

3.4.1. Energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö

Pyrittäessä parantamaan energian toimitusvarmuutta ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä on uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton ohella yhtä lailla tärkeää lisätä energiatehokkuutta.

Energiatehokkuutta koskevat EU:n toimet ovat kehittyneet eri tavalla kuin uusiutuvia energialähteitä koskevat toimet.

Uusiutuvien energialähteiden käytölle asetettiin ensin yleinen tavoite ("12 prosentin tavoite"). Seuraavaksi annettiin sähköntuotantoa ja liikenteen polttoaineita koskevat alakohtaiset direktiivit.

EU:n energiatehokkuuslainsäädäntö puolestaan kohdistui aluksi yksittäisiin tuotteisiin. Se kattoi ennen vuotta 2000 useiden eri tuotteiden vähimmäisenergiatehokkuutta ja energiamerkintöjä koskevat vaatimukset sekä autonvalmistajien kanssa tehdyn vapaaehtoisen sopimuksen ("ACEA-sopimus"). [13]

[13] Vaikka tämä sopimus koskee hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, se pannaan täytäntöön pääasiassa autojen energiatehokkuutta parantamalla.

Vuoden 2000 jälkeen unioni on edelleen antanut yksittäisten tuotteiden energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöä. Se on muun muassa säätänyt loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista [14] sekä jääkaappien ja pakastimien [15] sekä ilmastointilaitteiden ja kotitalouksien sähköuunien uusista energiamerkintävaatimuksista.

[14] Direktiivi 2000/55/EY loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista, EYVL L 279, 1.11.2000.

[15] Komission direktiivi 2003/66/EY, annettu 3 päivänä heinäkuuta 2003, neuvoston direktiivin 92/75/ETY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kotitalouksien sähkökäyttöisten jääkaappien, pakastimien ja näiden yhdistelmien energiankulutuksen osoittamisen osalta annetun direktiivin 94/2/EY muuttamisesta, EUVL L 170, 9.7.2003.

Samaan aikaan unioni alkoi antaa lainsäädäntöä, joka koskee kokonaisten alojen energiatehokkuutta, vahvistamalla direktiivit rakennusten energiatehokkuudesta sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannosta. [16]

[16] Direktiivi 2002/91/EY rakennusten energiatehokkuudesta, EYVL L 1, 4.1.2003. Direktiivi 2004/8/EY sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä, EUVL L 52, 21.2.2004.

Vuoden 2003 puolivälissä komissio ehdotti puitedirektiiviä energiaa käyttäviä tuotteita koskevista ekologisen suunnittelun vaatimuksista. Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on mahdollistaa vähimmäistehokkuusvaatimusten asettaminen ja edistää alan itsesääntelyä vapaaehtoisin sopimuksin.

Viimeksi komissio on ehdottanut, että unionille vahvistettaisiin säädöksellä yleinen energiatehokkuustavoite. Kyseinen energiapalveludirektiivi edellyttäisi, että jäsenvaltiot vähentävät loppukäyttäjille toimitettavan energian määrää 1 prosentilla vuodessa.

Kyseiset komission direktiiviehdotukset, jotka koskevat ekologista suunnittelua sekä energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluja, ovat parhaillaan Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyssä.

Energiatehokkuutta koskevat toimenpiteet voivat helpottaa uusiutuvien energialähteiden 12 prosentin osuuden saavuttamista pienentämällä sitä energiankulutuksen kokonaismäärää, josta uusiutuvien energialähteiden osuus lasketaan.

Seuraavassa taulukossa esitetään arviot annetun energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön vaikutuksista EU:n 15 vanhan jäsenvaltion energiankulutukseen vuoteen 2010 mennessä.

// Säästöt primäärienergian kulutuksessa (Mtoe)

Rakennusdirektiivi // 9

Yhteistuotantodirektiivi // 10

Virranrajoitindirektiivi // 1

Uunien ja ilmastointi laitteiden merkinnät // <0,5

Jääkaappien merkinnät // 1

Energy Star -asetus [17] // arviolta 1

[17] Käsittää komission tukemat vapaaehtoiset ohjelmat, joiden avulla voidaan säästää vähintään 1 Mtoe. Näitä ovat: Greenlight, Motor Challenge, digitaalitelevision ja teholähteiden tyhjäkäyntitehoa koskevat säästösopimukset sekä komission ja CEMEPin välinen moottoreita koskeva sopimus.

YHTEENSÄ // 22

Komissio ennustaa, että tämän uuden lainsäädännön myötä EU:n 15 vanhan jäsenvaltion kokonaisenergiankulutus on vuonna 2010 yhteensä 1 556 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe) komission laatiman perusskenaarion mukaisen 1 578 Mtoe:n sijasta.

On korostettava, että tämä arvio ei sisällä EU:n lainsäädännön vaikutuksia täysimääräisesti, koska useiden toimenpiteiden vaikutukset ilmenevät pääasiallisesti vasta vuoden 2010 jälkeen.

Rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2002/91/EY koskee kotitalouksia ja palvelusektoria, joiden osuus energian loppukulutuksesta EU:ssa on noin 40 prosenttia. Niiden pitkän aikavälin energiansäästöpotentiaaliksi arvioidaan noin 22 prosenttia. Direktiivillä otetaan käyttöön yhteiset menetelmät, joiden avulla voidaan määrittää rakennusten kokonaisenergiatehokkuutta koskevat standardit ja ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon käyttö. Standardeja ei sovelleta pelkästään uusiin rakennuksiin, vaan myös silloin, kun jo olemassa oleviin suuriin rakennuksiin tehdään laajamittaisia korjauksia. Rakennukset ja asunnot on sertifioitava, kun ne myydään tai vuokrataan, ja energiansäästötoimenpiteet on yksilöitävä. Lämmityskattilat sekä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät on tarkastettava säännöllisesti, ja tässä yhteydessä on arvioitava energiansäästömahdollisuudet. Direktiivi on saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä viimeistään vuonna 2006.

Direktiivin arvioidaan vaikuttavan vuoteen 2010 mennessä siten, että primäärienergiaa säästetään 9 Mtoe ja hiilidioksidipäästöjä kyetään vähentämään 20 miljoonaa tonnia. Arvio perustuu malliin, jossa saavutetaan tietty parannus joka vuosi kuuden vuoden ajan.

Sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä annetun direktiivin 2004/8/EY tavoitteena on kasvattaa tehokkaan yhteistuotannon osuutta sähkön kokonaiskulutuksesta EU:ssa. Osuus oli 10 prosenttia vuonna 2000. Direktiivin mukaan sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tehokasta, kun primäärienergian säästö on vähintään 10 prosenttia verrattuna sähkön ja lämmön erilliseen tuotantoon. Keskimääräiset primäärienergian säästöt ovat todennäköisesti noin 20-25 prosenttia. Aiemmin on laskettu, että tehokkaan yhteistuotannon osuus koko sähköntuotannosta vuonna 2010 voisi olla 18 prosenttia, mutta tätä lukua on tarkoitus arvioida uudelleen sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat vuonna 2006 antaneet raporttinsa tehokkaan yhteistuotannon soveltamismahdollisuuksista eri maissa. Yhteistuotantoa koskevassa direktiivissä säädetään myös sähköverkkoon pääsyn takaamisesta oikeudenmukaisin ja tasapuolisin ehdoin, hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamisesta sekä alkuperätakuuta koskevasta järjestelmästä, jonka avulla toimijat voivat markkinoida tehokasta yhteistuotantoa. Direktiivi ei ole polttoainesidonnainen. Se edistää uusiutuvia energialähteitä käyttävää yhteistuotantoa fossiilisia polttoaineita käyttävän yhteistuotannon ohella.

Jos yhteistuotannosta saadun sähkön osuus kyetään nostamaan 18 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, primäärienergiaa säästyy 18 Mtoe ja hiilidioksidipäästöt vähentyvät 42 miljoonalla tonnilla verrattuna perusskenaarioon, jossa yhteistuotannon osuus on 13 prosenttia. Edellä olevassa taulukossa esitetyn "keskitien skenaarion" (yhteistuotannon osuus 15,5 prosenttia) toteutuessa primäärienergian säästöt ovat 10 Mtoe ja päästövähennykset 24 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

Energiatehokkuus olisi lisäksi nähtävä laajassa merkityksessä tuotanto- ja kulutuspuolen prosessien laaja-alaisena yhdistelmänä. Sen vuoksi muun muassa kaupunkisuunnittelijat on saatava tietoisiksi energiatehokkuuteen liittyvistä mittavista hyödyistä.

3.4.2. Uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa sähköä koskeva lainsäädäntö

Sähköntuotannon osuus koko 25 jäsenvaltion EU:n energiankulutuksesta on noin 45 prosenttia. [18]

[18] Saatu korvausmenetelmällä. Kyseessä on bruttokulutuksen, ei lopullisen kulutuksen osuus. Muuta kuin energiakäyttöä ei ole otettu huomioon.

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrä EU:n 15 jäsenvaltiossa vuonna 2001 oli 384 TWh. Tämä vastasi 15,2 prosentin osuutta (vuoden 2002 vahvistettuja lukuja ei vielä ole saatavilla).

Uusiutuvista energialähteistä tuotettavasta sähköstä annettua direktiiviä selostettiin yksityiskohtaisesti jo luvussa 2.

3.4.3. Biopolttoaineet

Biopolttoaineiden markkinaosuus oli vuonna 2002 korkeimmillaan Ranskassa (1,3 prosenttia). Koko 15 jäsenvaltion unionissa biopolttoaineiden osuus oli tuolloin 0,6 prosenttia bensiinin ja dieselöljyn markkinoista. Tsekin tasavallassa biopolttoaineiden osuus kaikista autojen polttoaineista oli 1,3 prosenttia jo vuonna 2001. Puola on antanut uuden biopolttoaineiden edistämistä koskevan lain, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2004.

Yleisimmin käytössä oleva biopolttoaine on öljykasveista saatava biodiesel. Sitä sekoitetaan tavanomaiseen dieselöljyyn. Toiseksi yleisin on sokerijuurikkaasta tai vehnästä valmistettu bioetanoli[, jonka osuus on nopeassa kasvussa]. Sitä sekoitetaan bensiiniin osittain alkoholina ja osittain ETBE:ksi muunnettuna. Jätteistä ja jätetuotteista valmistettujen muiden biopolttoaineiden osuus on pieni.

Biopolttoaineet ovat suhteellisen kalliita. Lisäkustannuksia tasapainottavat kuitenkin ne hyödyt, joita niistä saadaan useilla muilla aloilla. Biopolttoaineista voitaisiin erityisesti saada vaihtoehtoisia lisävarantoja liikenteen käyttöön. Nykyisin liikenne, jonka osuus energian loppukulutuksesta yhteisössä on yli 30 prosenttia, toimii miltei kokonaan yhden polttoaineen, öljyn, varassa. Biopolttoaineet ovat tällä hetkellä ainoa teknisesti toteutettavissa oleva vaihtoehto, jota voidaan käyttää öljyn sijasta liikenteen polttoaineena. Tämä merkitsee sitä, että niiden hyödyt ovat erityisen ilmeisiä nimenomaan toimitusvarmuuden kannalta. Osa näistä hyödyistä voitaisiin saada myös tuomalla biopolttoaineita ulkoa, koska biopolttoaineita tuotetaan maantieteellisesti eri alueilla kuin öljyä.

Biopolttoaineet ovat myös hyviä työpaikkojen luojia. Jokaista tuotettua tuhatta öljyekvivalenttitonnia (ktoe) kohti tarvitaan noin 16 työpaikkaa, jotka ovat lähes kaikki maaseutualueilla.

Komissio antoi vuonna 2001 direktiiviehdotuksen, jossa asetettiin tavoitteita biopolttoaineiden käytölle liikenteen polttoaineena. Ehdotuksessaan se otti huomioon ne hyödyt, joita biopolttoaineet tarjoavat ilmastonmuutoksen, energian toimitusvarmuuden ja maaseutualueiden työllisyyden kannalta. Lisäksi komissio ehdotti toisessa direktiiviehdotuksessa, että jäsenvaltiot voisivat vapauttaa biopolttoaineita polttoaineverotuksesta ilman komission etukäteishyväksyntää. Näiden ehdotusten pohjalta neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat vuonna 2003 biopolttoaineiden käytön edistämistä koskevan direktiivin [19] ja säätivät vapautusmahdollisuudesta energiatuotteiden verotusta koskevassa direktiivissä [20].

[19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/30/EY, annettu 8 päivänä toukokuuta 2003, liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä, EUVL L 123, 17.5.2003.

[20] Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta, EUVL L 283, 31.10.2003.

Biopolttoainedirektiivin mukaan jäsenvaltioiden "olisi varmistettava, että niiden markkinoille saatetaan biopolttoaineita ja muita uusiutuvia polttoaineita vähimmäisosuus, ja sitä varten niiden on asetettava ohjeellisia kansallisia tavoitteita". Direktiivissä vahvistetaan tavoitearvoiksi 2 prosenttia vuoden 2005 loppuun mennessä ja 5,75 prosenttia vuoden 2010 loppuun mennessä. Jäsenvaltioiden on annettava vuosittain komissiolle kertomus toteutetuista toimenpiteistä, joilla edistetään biopolttoaineiden käyttöä, sekä markkinoille saatettujen biopolttoaineiden osuudesta edellisen vuoden aikana. Ensimmäinen kertomus on annettava vuoden 2004 kesäkuun loppuun mennessä, ja siinä on esitettävä myös ohjeellinen kansallinen tavoite vuodelle 2005. Vuonna 2007 annettavassa kertomuksessa on asetettava kansallinen tavoite vuodelle 2010.

Komission on määrä laatia ensimmäinen edistymistä koskeva kertomus vuoden 2006 loppuun mennessä ja sen jälkeen kahden vuoden välein. Jos kertomuksessa päädytään siihen, että ohjeellisia tavoitteita ei todennäköisesti saavuteta ja että tähän ei ole perusteltuja syitä, komission tehtävänä on antaa ehdotuksia, jotka koskevat "asianmukaisella tavalla kansallisia tavoitteita, mukaan lukien mahdolliset pakottavat tavoitteet".

Energiaverotuksesta annetussa direktiivissä säädetään, että - niin kauan kuin yhteisön lainsäädännössä ei aseteta sitovia tavoitteita - jäsenvaltiot voivat vapauttaa biopolttoaineita kokonaan polttoaineverotuksesta tai soveltaa alhaisempaa verokantaa. Siinä tapauksessa, että yhteisön lainsäädännöllä asetetaan sitovia tavoitteita, jäsenvaltiot voivat jatkaa biopolttoaineita suosivien verohelpotusten/-vapautusten myöntämistä soveltamalla energiaverotuksesta annetun direktiivin 19 artiklassa säädettyä menettelyä (jossa neuvosto päättää luvasta komission ehdotuksen perusteella). Tällä hetkellä (maaliskuussa 2004) seitsemän jäsenvaltiota (Itävalta, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Ruotsi, ja Yhdistynyt kuningaskunta) on vapauttanut osittain tai kokonaan biopolttoaineita verotuksesta.

Jos tavoitteet, jotka asetetaan biopolttoaineista annetussa direktiivissä, saavutetaan, biopolttoaineiden käyttö lisääntyy vuosien 2001-2010 välillä 1,4 miljoonasta 19 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin, eli lisäys on 18 miljoonaa Mtoe.

Komissio seuraa tarkasti biopolttoaineiden markkinoiden kehittymistä sekä biopolttoainedirektiivin siirtämistä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Siirtäminen on tehtävä vuoden 2004 joulukuun loppuun mennessä.

Biopolttoaineiden käytön lisääntymiseen vuoteen 2010 mennessä ja sen jälkeen vaikuttaa merkittävästi se, miten polttoaineiden laatustandardit, biopolttoaineiden kilpailukyky, uudet biopolttoaineteknologiat sekä biopolttoaineiden raaka-aineena käytettävän biomassan hankinta kehittyvät.

3.5. Uusiutuvien energialähteiden käyttö lämmöntuotannossa

Uusiutuvien energialähteiden käyttö lämmöntuotannossa on kasvanut viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana hitaasti. Yhteistuotannon edistämisestä annettu direktiivi ja rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi vaikuttavat suoraan lämmön käytön tehokkuuteen. Sen sijaan uusiutuvien energialähteiden käytöstä lämmöntuotannossa ei ole annettu lainsäädäntöä. Uusiutuvista energialähteistä tuotettavasta lämmöstä valtaosa saadaan edelleen perinteiseen tapaan käytettävästä biomassasta. Alalla tarvitaankin dynaamisia muutoksia, jotta se voisi kantaa oman kortensa kekoon pyrittäessä uusiutuvien energialähteiden 12 prosentin osuuteen ja jotta voitaisiin hyödyntää uusissa jäsenvaltioissa tarjolla olevaa huomattavaa potentiaalia.

Uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa lämpöä käytetään monin eri tavoin. Teollisuuden käyttötarkoituksissa edellytetään usein korkeita lämpötiloja tai korkeapaineista höyryä. Uusiutuvista energialähteistä saatava lämpö voidaan yleensä tuottaa tällaisia tarkoituksia varten polttamalla biomassaa (puuta tai teollisuuden jätteitä tai jätetuotteita). Mieluiten tulisi käyttää biomassan ja fossiilisten polttoaineiden rinnakkaispolttoa lämmityskattiloissa tai sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Kun lämpöä tarvitaan rakennusten ja veden lämmitykseen, sen tuotannossa voidaan käyttää useampia eri teknologioita ja energialähteitä. Mittavampia tarpeita kuten kaukolämmitystä ja suurten (kaupallisten/julkisten/asuin-) rakennusten lämmitystä varten tuotanto voidaan hoitaa keskitetysti. Tällöin saavutettavat mittakaavaedut voivat edistää investointeja teknologiaan (suuret lämmityskattilat, geoterminen energia, sähkön ja lämmön yhteistuotanto). Tuotettaessa lämpöä kotitalouden tarpeisiin ja muihin pienimuotoisiin lämmöntarpeisiin voidaan käyttää muita teknologioita, kuten aurinkopaneeleja, puulämmitteisiä uuneja, geotermisiä lähteitä ym.

3.5.1. Geotermisen energian kehitys

Geotermistä energiaa on pisimpään ja yleisimmin käytetty suorassa lämmityksessä. Tunnettuja esimerkkejä sen käytöstä ovat huonetilojen lämmitys, kaukolämmitys, maatalouden sovellukset sekä käyttö vesiviljelyn ja teollisuuden käyttötarkoituksissa.

Maalämpöpumppujen käyttöönoton jälkeen huonetilojen lämmitys ja jäähdytys geotermisellä energialla on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti. Ahkerin käyttäjä on Ruotsi, jonka kokonaiskapasiteetti oli vuonna 2002 arviolta 1 GWth. Maassa oli tuolloin käytössä 176 000 yksikköä, mikä vastasi kolmannesta koko Euroopan lämpöpumpuista. Ruotsin jälkeen eniten lämpöpumppuja käytetään Saksassa ja Ranskassa. Italia puolestaan on Euroopan unionin johtava geotermisen energian matalaenergiasovellusten käyttäjä. Maan kokonaiskapasiteetti on 0,44 GWth. Seuraavina ovat Ranska ja Saksa.

Jos lämpöpumppujen käyttö lisääntyisi vuodessa 10 prosenttia (2002/2001 kasvu oli 14 prosenttia), vuonna 1997 määritetty tavoite, jonka mukaan kapasiteettia tulisi vuonna 2010 olla käytössä 5 GWth, ylitettäisiin 60 prosentilla.

Uusista jäsenvaltioista Unkarissa on edistytty pitkälle geotermisen energian hyödyntämisessä. Käytössä on saman verran kapasiteettia kuin Ranskassa. Tsekin tasavallassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Puolassa tätä uusiutuvaa energialähdettä käytetään pääasiassa suorassa lämmityksessä.

3.5.2. Aurinkolämpö

Aurinkolämmön käyttö on yleistynyt merkittävästi ainoastaan Saksassa, Kreikassa, Itävallassa ja Kyproksessa. EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa oli vuoden 2002 lopussa käytössä yhteensä lähes 12,8 miljoonaa neliömetriä aurinkokeräimiä. Vuotta aiemmin vastaava luku oli noin 11,8 miljoonaa neliömetriä. Kasvua tapahtui eniten Saksan markkinoilla. 15 EU-maan aurinkolämmön kokonaiskapasiteetista 80 prosenttia sijaitsi vuonna 2002 kolmessa kärkimaassa. Esimerkiksi Itävallassa oli yhdeksän kertaa enemmän aurinkokeräimiä kuin Espanjassa. Uusista jäsenvaltioista erottuu Kypros, jossa on asennettuna 600 000 neliömetriä keräimiä.

Kreikassa aurinkokeräimien avulla lämmitetään kaksi kolmannesta maan kotitalouksien tarvitsemasta lämpimästä vedestä. Kyproksessa vastaava osuus on jopa 90 prosenttia ja Itävallassa lähes 10 prosenttia. Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa vain 0,5 prosenttia lämpimästä vedestä saadaan aurinkokeräimien avulla.

Kaiken kaikkiaan aurinkokeräimien tuotanto on neljän viime vuoden aikana kasvanut noin 9 prosenttia. Tästä huolimatta vuonna 1997 asetettu tavoite, jonka mukaan EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa olisi vuoteen 2010 mennessä oltava käytössä 100 miljoonaa neliömetriä aurinkokeräimiä, jää saavuttamatta, jos toimia ei lisätä tuntuvasti nykyisesti.

3.5.3. Biokaasu

Sen jälkeen kun "ympäristöstä" on tullut täydessä mitassa yksi talouden sektoreista, biokaasualalla on useimmissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa tapahtunut jatkuvaa kehitystä. Biokaasun käytön hyötyvaikutus on kaksinkertainen: samalla kun tuotetaan energiaa, poistetaan saasteita. Eri puolille Eurooppaa on rakennettu metanointiyksikköjä. Biokaasun tuotannossa voidaan hyödyntää erityyppisiä jätteitä. Kaasua voidaan käyttää sähkön ja lämmön tuotannossa tai liikenteen polttoaineena. Nykyisin 60 prosenttia biokaasusta käytetään sähkön ja 40 prosenttia lämmön tuotannossa.

EU:n 15 vanhan jäsenvaltion biokaasutuotanto 2002 oli 2,8 Mtoe. Määrä ylitti 10 prosentilla vuoden 2001 tuotannon. Kasvuvauhti on kuitenkin liian hidas vuoden 2010 tavoitteen (15 Mtoe) saavuttamista silmällä pitäen.

Biokaasun käytön kehittäminen edellyttää koordinoituja toimia energian, ympäristön ja maatalouden (yksi biokaasun lähteistä on karjanlanta) aloilla.

3.5.4. Puubiomassa

Suurin osa lämmityksessä käytettävästä biomassasta on edelleen perinteiseen tapaan puuta. Puuta käyttävät erityisesti kotitaloudet. Huonetilojen lämmityksessä käytettävän biomassan markkinat ovat pysähtyneet. Tämän ongelman ratkaisemiseksi ja entistä tehokkaampien puulämmitteisten uunien ja lämmityskattiloiden kehittämiseksi tarvitaan voimakkaita kannustimia. Käytettäessä puuta lämmöntuotantoon teollisessa mittakaavassa, hyvä vaihtoehto on sähkön ja lämmön yhteistuotanto. Kun tarkastellaan keskipitkän aikavälin potentiaalia EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa, kolmen tässä käsitellyn teknologiavaihtoehdon - biomassan, geotermisen lämmön (mukaan luettuina lämpöpumput) ja aurinkolämmön - jakauma on tasaisempi.

Muut biomassan muodot, kuten erityisesti biomassatarkoituksia varten viljellyt energiakasvit, ovat jo osoittaneet käyttökelpoisuutensa, ja niiden käyttöön liittyvää teknologiaa ja logistiikkaa on kehitetty. Niiden käyttöä olisi jatkossa edistettävä. Erityisesti alkuvaiheessa tarvitaan voimakkaita kannustimia.

Esimerkkejä hyvistä toimintatavoista ovat Itävallassa toteutettu ohjelman puun käytön kaupallistamiseksi sekä Ranskan "Plan du Bois" -suunnitelma, jonka avulla edistetään energiatehokkaiden rakennus-/asuntokohtaisten uunien ja yhteisten lämmittimien käyttöönottoa. Kaikkia tämänkaltaisia keinoja, joiden avulla voidaan levittää tehokkaita tapoja käyttää puuta polttoaineena, on syytä tukea.

3.5.5. Tiivistelmä

Joissakin maissa on edistytty hyvin puubiomassan ja aurinkolämmön käytössä. Lisäksi geotermisen lämmön käyttö lisääntyy hyvällä vauhdilla. Kaikesta huolimatta uusiutuvien energialähteiden käyttö lämmityksessä ei ole kokonaisuutena kehittynyt kovin rohkaisevasti. Alla olevassa taulukossa esitetyistä luvuista käy ilmi, että vaikka saavutettaisiinkin ne tavoitteet, jotka on asetettu uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle sekä biopolttoaineiden osuudelle, tarvittaisiin vielä 29 Mtoe lisää uusiutuvien energialähteiden avulla tuotettua lämpöä, jotta päästäisiin vuodelle 2010 asetettuun 12 prosentin kokonaistavoitteeseen.

>TAULUKON PAIKKA>

3.6. Päätelmä: skenaario uusiutuvien energialähteiden osuudesta 2010

Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetyistä kehityssuuntauksista voidaan tehdä se päätelmä, että vaikka edistyminen kohti asetettuja tavoitteita on lähtenyt alkuun, vuoden 2010 tavoitetta ei kyetä saavuttamaan nykyisillä toimilla.

EU:ssa tarvitaankin kipeästi lisää poliittista tahtoa investoida uusiutuviin energialähteisiin.

- Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaiskulutuksesta nousi vuosien 1997 ja 2001 välillä 5,4 prosentista 6 prosenttiin.

- Jos nykyinen lämmöntuotannon kehitys jatkuu ja jos jäsenvaltiot toteuttavat sähköntuotantoa koskevat kansalliset suunnitelmansa ja täyttävät liikenteen alalla ne vaatimukset, jotka asetetaan biopolttoaineiden käytön edistämisestä annetussa direktiivissä, uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa vuoteen 2010 mennessä 9 prosenttiin.

- Jos jäsenvaltiot lisäksi toteuttavat kaikilta osin ne vaatimukset, jotka asetetaan uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa sähköä koskevassa direktiivissä, osuus kasvaa 10 prosenttiin.

- 12 prosentin tavoitteen saavuttaminen vuonna 2010 edellyttäisi, että jäsenvaltiot tarkistaisivat olennaisesti politiikkaansa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmöntuotannon osalta.

>TAULUKON PAIKKA>

4. Konkreettiset toimet

4.1. Uudet aloitteet uusiutuviin energialähteisiin tehtävien investointien lisäämiseksi - jäsenvaltioiden toimet

Uusiutuvien energialähteiden käytön kasvu on niin hidasta, ettei Euroopan unionin vuodelle 2010 asettamien tavoitteiden saavuttaminen ole todennäköistä.

Sähkön osalta neuvosto ja Euroopan parlamentti sopivat vuonna 2001 tavoitteesta, jonka mukaan uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön osuuden olisi vuonna 2010 oltava EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa 22,1 prosenttia. Vuonna 2002 vahvistetut kansalliset tavoitteet olivat sopusoinnussa tämän tavoitteen kanssa. Niiden käytännön toimien avulla, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tähän mennessä, päästään kuitenkin arviolta vain noin 18-19 prosentin osuuteen.

Lämmöntuotannossa jäsenvaltiot ovat tehneet varsin vähän uusien toimien aikaansaamiseksi.

Liikenteen alalla vain kuusi jäsenvaltiota on tähän mennessä ryhtynyt toimiin biopolttoaineiden tuotannon lisäämiseksi. Tällä alalla tulevaisuudennäkymät selkiytyvät vuoden 2005 alussa, kun biopolttoaineiden käytön edistämisestä annettu direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Kaiken kaikkiaan yhteisö on vuodesta 1997 lähtien pyrkinyt siihen, että vuoteen 2010 mennessä 12 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta tyydytettäisiin uusiutuvista energialähteistä saatavalla energialla. Nykyisellä kehitysvauhdilla ja nykyisin käytössä olevilla toimenpiteillä päästään kuitenkin parhaimmillaankin vain 10 prosentin osuuteen. Pahimmillaan voidaan jäädä 8 prosenttiin.

Uusiutuvien energialähteiden osuus on edelleen useimmissa jäsenvaltioissa marginaalinen, lukuun ottamatta kahta vakiintunutta käyttömuotoa, eli sähkön tuottamista vesivoimalla ja perinteistä puun käyttöä lämmityksessä. Uusiutuvat energialähteet ovat jo kuitenkin alkaneet siirtyä marginaalista keskeisempään asemaan. Tähän siirtymään on saatava lisää vauhtia, jotta unioni voisi saavuttaa kestävää kehitystä ja energian toimitusvarmuutta koskevat tavoitteensa. Tarvittavat oikeudelliset ja poliittiset puitteet on jo luotu yhteisön tasolla. Nyt on jäsenvaltioiden vuoro tehostaa omia paikallisia, alueellisia ja kansallisia toimiaan.

Yksi tärkeä osatekijä ovat uusiutuviin energialähteisiin tehtävät investoinnit. Erään arvion mukaan EU:n 15 vanhan jäsenvaltion bruttoinvestointitarve 12 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi on 10-15 miljardia euroa vuodessa. [21] Vaikka yhteisön rahoituksella on keskeisen tärkeä rooli toimien alullepanossa (ks. seuraava kohta), yhteisöllä on käytettävissään vain varsin vähän varoja uusiutuvien energialähteiden varsinaista kehitystyötä varten. Jäsenvaltioilla ja energiayrityksillä itsellään on kuitenkin riittävät resurssit tämän suuruusluokan investointien tekemiseksi.

[21] A. Zervos, Updating the impact of the Community strategy and action plan for renewable energy sources, loppuraportin luonnos, 2003 (laskelmat perustuvat vuoden 2001 hintoihin).

Jokainen energialähde on kehityksensä kuluessa saanut eri aikoina merkittäviä määriä julkista rahoitusta ja riskitukea. Vakiintuneiden energiayritysten vuosittaiset tulot ovat nykyisin pelkästään EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa yli 200 miljardia euroa vuodessa. Jäsenvaltioilla puolestaan on käytettävissään useita eri keinoja uusiutuvien energialähteiden tukemiseksi, kuten syöttötariffit, uusiutuvien energialähteiden sertifikaatit, markkinapohjaiset mekanismit, verovapautukset ym. Jäsenvaltioiden on nyt aika ottaa näitä keinoja käyttöön. Niiden on luotava energia-alalle tasapuoliset toimintaedellytykset ottamalla energiapolitiikassaan huomioon myös ulkoiset yhteiskunnalliset hyödyt ja kustannukset.

4.2. Uudet aloitteet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi - Euroopan tason toimet

Puhtaaseen energiaan tähtäävien toimien perustavoitteet ovat samat kuin monissa muissa yhteisön toimissa, kuten toimissa kasvua ja työllisyyttä tukevan kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden parantamiseksi, perushyödykkeiden ja -palvelujen saatavuuden varmistamiseksi sekä EU:n aseman edistämiseksi kestävän kehityksen alan toimijana [22]. Näin ollen tarvitaan koordinointia kaikkien niiden yhteisön toimien välillä, joilla on energiaan liittyviä vaikutuksia.

[22] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen - Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007-2013, KOM(2004) 101 lopullinen, 10.2.2004.

Unionin tulevassa rahoituskehyksessä vuosiksi 2007-2013 olisi nimenomaisesti sisällytettävä puhtaat ja tehokkaat energiaratkaisut näkyväksi osaksi unionin painopisteitä, strategioita ja sitoumuksia. Uuden rahoituskehyksen myötä laajentuneella unionilla on tilaisuus ilmaista poliittinen tahtonsa tehdä suunnanmuutos ja panostaa uusiutuviin energialähteisiin kohdentamalla riittävästi resursseja tämän alan tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Tätä tarkoitusta varten on käytettävä yhteisön kaikkia keskeisiä rahoitusinstrumentteja. Näitä ovat tulevat rakenne- ja koheesiorahastot, yhteisön kansainvälisten yhteistyöohjelmien kautta käytettävissä oleva rahoitustuki sekä yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä käytettävissä olevat varat.

Tähän liittyen on syytä mainita, että komissio antoi helmikuussa 2004 tiedonannon rakennerahastojen uudistuksesta kaudelle 2007-2013. Tiedonannossa nostetaan tärkeimpinä tulevaisuudessa annettavan tuen kohteina esille uusiutuvien energialähteiden kehittäminen ja käyttö, energiatehokkuutta koskevat toimenpiteet, ekoteollisuuden kehittäminen, puhtaammat liikennemuodot sekä kaupunkien kestävä julkinen liikenne.

Lisäksi olisi selvitettävä mahdollisuuksia toteuttaa lisätoimia neljällä eri osa-alueella.

Ensinnäkin olisi kavennettava kuilua innovatiivisten teknologioiden onnistuneen demonstroinnin ja niiden tosiasiallisen markkinoille saattamisen välillä, jotta teknologioita saataisiin käyttöön laajassa määrin ja edistettäisiin koko EU:ssa mittavia investointeja uusiin ja tehokkaimpiin teknologioihin.

Tätä varten tarvitaan uusi instrumentti, jota käytettäisiin EU:n tasolla mutta jota kyettäisiin räätälöimään siten, että voitaisiin ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden moninaisuus sekä niihin liittyvät erityispiirteet. Tällä instrumentilla olisi tuettava vastikään toimiviksi osoitettujen ja koko Euroopan kannalta olennaisten teknologioiden ensi kertaa tapahtuvaa toisintamista markkinoilla. Tätä kautta Euroopan unioni voi kantaa oman osansa TTK-tulosten taloudelliseen hyödyntämiseen liittyvästä riskistä.

Uusi instrumentti voisi olla keskeisessä asemassa nykyistä "Älykäs energiahuolto Euroopassa (2003-2006)" -ohjelmaa seuraavassa ohjelmassa. Sen avulla voitaisiin varmistaa, että tutkimushankkeiden tuloksia hyödynnettäisiin entistä paremmin (soveltamalla niitä laajassa mitassa koko unionissa ja vientimarkkinoilla). Samoin voitaisiin edistää niiden lukuisten teknologioiden käyttöönottoa, jotka nykyisin ovat jo lähes kilpailukykyisiä. Jotta tämä voitaisiin hoitaa tehokkaasti, tarvitaan EU:n tason toimia, jotka koordinoidaan kansallisten aloitteiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten toimien kanssa.

Toiseksi Euroopan älykästä energiahuoltoa koskevassa tulevassa ohjelmassa olisi myös lisättävä tukea paikallisesti ja alueellisesti toteutettaville toimille. Päätavoitteena on luoda kansalaisille edellytykset tehdä tietoon perustuvia päätöksiä energia-asioissa sekä poistaa puhtaan energian tiellä olevia ei-teknologisia esteitä. Tällaiset esteet voivat liittyä esimerkiksi institutionaalisiin valmiuksiin, suuren yleisen tietoisuuteen energiakysymyksistä, kohtuuhintaisen teknologian saatavuuteen, hyvin koulutettujen asiantuntijoiden saatavuuteen sekä taitotiedon ja parhaiden toimintatapojen tehokkaan vaihdon mekanismeihin. Lisäksi on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota Euroopassa saatujen kokemusten ja eurooppalaisten teknologioiden levittämiseen kolmansiin maihin. Niin ikään tulevan ohjelman olisi entiseen tapaan tuettava uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevan EU:n politiikan kehittämistä ja toteutusta.

Kolmanneksi on tarpeen lisätä tukea uusiutuvia energiamuotoja ja energiatehokkuutta koskevalle eurooppalaiselle tutkimukselle, teknologian kehittämiselle ja demonstroinnille sekä vauhdittaa julkisen tuen antamista näihin tarkoituksiin.

Neljänneksi on hyödynnettävä ne merkittävät mahdollisuudet, joita energia tarjoaa kestävän kehityksen kannalta, ja jaettava vastuuta myös muille yhteisön politiikan lohkoille.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä otetaan käyttöön uusi 45 euron hehtaarikohtainen tuki sellaisille alueille, joilla viljellään energiakasveja. Lisäksi kesannoidulla maalla tapahtuva kasvintuotanto muihin kuin ravinnontuottamistarkoituksiin sallitaan myös jatkossa. Tällaista non-food-tuotantoa voi olla esimerkiksi energiakasvien viljely.

Euroopan investointipankki on jo asettanut tavoitteekseen kasvattaa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä varten annettavien lainojensa osuuden 8 prosentista 16 prosenttiin kaikista sen energiatarkoituksiin antamista lainoista. Se voisi olla uusiutuvia energialähteitä tukevien kansallisten, alueellisten tai yksityisten investointirahastojen osarahoittajana muiden yhteisön tasolla taikka kansallisesti tai alueellisesti toimivien julkisten rahoituslähteiden ohella.

4.3. Muut toimenpiteet

4.3.1. Biomassaa koskeva yhteisön suunnitelma

EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa käytettiin vuonna 2001 noin 56 Mtoe biomassaa energiatarkoituksiin. Jotta voitaisiin saavuttaa ne uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet, jotka unioni on asettanut vuodelle 2010, biomassaa olisi käytettävä vielä 74 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia tätä enemmän: 32 Mtoe sähköntuotantoon, noin 18 Mtoe biopolttoaineiden muodossa ja 24 Mtoe lämmöntuotantoon (yhteensä 130 Mtoe).

Biomassaa on energiakäyttöä varten saatavilla EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa arviolta 150 Mtoe (lisäksi kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa sekä Romaniassa ja Bulgariassa on käytettävissä yhteensä 32 Mtoe). [23]

[23] Tässä arviossa on otettu huomioon 10 prosenttia viljelymaasta (puolet biopolttoaineiden ja puolet kiinteän biomassan tuotantoa varten), metsätalouden sivutuotteet, lietelanta ja orgaaninen jäte. Lähde: BTG:n väliraportti.

Biomassapotentiaalia on vielä arvioitava tarkemmin etenkin maan käytettävyyden ja eri biomassasovelluksiin (lämpö, sähkö, liikenteen biopolttoaineet ja metsätuotteet) liittyvän maankäytön kannalta sekä sen suhteen, onko sovelluksista saatavien hyötyjen välillä mahdollisesti eroja (kun esimerkiksi otetaan huomioon elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt).

Se, missä määrin biomassaa todella kyetään käyttämään energiatarkoituksiin, riippuu kuitenkin markkinoiden kehittymisestä sekä vuorovaikutussuhteista energian, maatalouden, jätehuollon, metsätalouden, teollisuuden, maaseudun kehittämisen, ympäristön ja kauppapolitiikan aloilla toteutettavien julkisen vallan toimien välillä. Yhteisön toimielimillä on keskeinen rooli kaikilla näillä politiikan lohkoilla. Komissio aikoo esittää vuoden 2005 loppuun mennessä koordinoidun biomassaa koskevan suunnitelman. Suunnitelmassa esitetään selkeä toimintamalli riittävien biomassavarojen turvaamiseksi EU:n tasolla, kansallisesti sekä alueellisesti ja paikallisesti toteutettavien toimien avulla. Suunnitelmalla on lisäksi määrä varmistaa, että biomassan energiakäyttö ei johda kilpailun vääristymiseen. Suunnitelman tarkoituksena on kohdentaa ja optimoida yhteisön rahoitusmekanismeja, suunnata uudelleen eri osa-alueiden toimia sekä poistaa tekijöitä, jotka ovat esteenä biomassan energiakäytölle. Erityistä huomiota tullaan kiinnittämään uusiin jäsenvaltioihin, koska monilla niistä on runsaasti hyödyntämätöntä biomassapotentiaalia.

4.3.2. Uusiutuvien energialähteiden käytön kehittäminen lämmöntuotannossa

Uusiutuvien energialähteiden käytölle lämmöntuotannossa on vaikea määrittää tavoitteita, koska ei ole olemassa mitään yhtä "lämmöntuotantoalaa", jolle tavoitteet voitaisiin asettaa.

Sen sijaan ensiaskeleena voidaan esittää joitakin yksittäisiä lämmitys- ja jäähdytyssovelluksiin liittyviä aloitteita.

Yhteisö on jo antanut direktiivit rakennusten energiatehokkuudesta [24] ja sähkön ja lämmön yhteistuotannosta [25]. Direktiivit ovat kannustimena uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen lämmöntuotannossa. Rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi olisi pantava täytäntöön siten, että edistetään tehokkaiden biomassajärjestelmien, lämpöpumppujen ja aurinkolämpöön perustuvan lämmityksen käyttöönottoa asuinrakennuksissa ja palvelualan rakennuksissa. Direktiivissä mainitun uusiutuviin energialähteisiin perustuvan hajautetun energiantuotannon osalta olisi selvitettävä mahdollisuuksia käyttää uusiutuvia energialähteitä - ja erityisesti rakennuksiin asennettavista aurinkopaneeleista saatavaa aurinkolämpöä - lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Toisen mahdollisuuden uusiutuvien energialähteiden käyttöön rakennuksissa tarjoavat biomassaa polttoaineena käyttävät mikroturbiinit. Lisäksi on tarpeen pyrkiä lisäämään biomassan käyttöä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ja kaukolämpöjärjestelmissä erityisesti silloin, kun olemassa olevia järjestelmiä voidaan kunnostaa ja parantaa edullisesti (kuten monissa uusissa jäsenvaltioissa).

[24] Direktiivi 2002/91/EY rakennusten energiatehokkuudesta, EYVL L 1, 4.1.2003.

[25] Direktiivi 2004/8/EY sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä, EUVL L 52, 21.2.2004.

Komissio aikoo esittää jatkossa lisää toimia - ja tarpeen vaatiessa myös lainsäädäntöehdotuksia - joiden avulla voidaan nopeuttaa kolmen keskeisen tuotantotavan (nykyaikaisen biomassaan perustuvan lämmöntuotannon, aurinkolämpöä käyttävän lämmöntuotannon ja geotermistä energiaa hyödyntävän lämmöntuotannon) tarjoaman potentiaalin hyödyntämistä. Näihin toimiin voisi sisältyä muun muassa yksittäisille teknologioille määritettäviä tavoitteita. Samoin voitaisiin asettaa lämmitysöljyn ja -kaasun toimittajille vaatimuksia esimerkiksi puupellettien ja biokaasun toimittamisesta.

4.3.3. Merellä tapahtuvaa tuulivoiman tuotantoa koskevat toimet

Jotta pystyttäisiin luomaan oikeusvarmuus, jota tuulivoiman offshore-tuotannon kehittäminen edellyttää, valtioiden on vahvistettava oikeudelliset järjestelyt, jotka antavat niille asianmukaisen lainkäyttövallan niiden aluevesien (eli 12 meripeninkulman rajan) ulkopuolella. Lisäksi niiden on vahvistettava nopeat menettelyt kehittämislupien myöntämistä varten.

Tuulivoiman offshore-tuotantoa koskevilla EU:n toimilla on parannettava tarvittavaa verkkoinfrastruktuuria. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevasta ohjelmasta on jo ryhdytty tukemaan hankkeita, joilla mukautetaan ja optimoidaan verkkoja merituulivoimaloiden integrointia varten.

On tärkeää varmistaa, ettei tuulivoiman offshore-tuotannon kehittäminen pysähdy virhearvioihin siihen mahdollisesti liittyvistä ongelmista. Tällaisia ongelmia voivat aiheuttaa muun muassa tuulivoimalaitosten vaikutukset lintuihin, troolikalastukseen ja laivaliikenteeseen, kansallisten suunnittelua koskevien sääntöjen laatiminen ja soveltaminen, sähköverkon laajentamiseksi ja parantamiseksi tarvittavien varojen lähteet, vakuutussuojan saaminen sekä oikeudellinen suoja tapauksissa, joissa valtioiden aluevesien ulkopuolella sijaitseville rakenteille aiheutuu vahinkoa. Komissio aikoo arvioida järjestelmällisesti niitä esteitä ja vasta-argumentteja, jotka voivat estää tuulivoiman offshore-tuotannon kehittämisen, sekä niitä ympäristövaatimuksia, jotka tuulivoimalaitosten on täytettävä. Se laatii jäsenvaltioiden käyttöön asiaa koskevia ohjeita ja antaa tarvittaessa myös lainsäädäntöehdotuksia.

Lisäksi komissio tukee tutkimus- ja kehitystyötä, jolla pyritään kehittämään turbiineja ja installaatiotekniikkaa merellä tapahtuvaa käyttöä varten sekä parantamaan sähköverkon stabiiliutta siten, että mahdollistetaan tuulivoiman yli 20 prosentin tuotanto-osuudet. Niin ikään se pyrkii koordinoimaan kansallisten viranomaisten rahoittamaa tutkimusta, jossa selvitetään tuuliturbiinien vaikutusta meren elollisiin luonnonvaroihin ja meriympäristöön.

4.3.4. Aurinkosähkö

Toisin kuin Japanilla, Euroopalla ei ole aurinkosähköalaa koskevaa tietoista strategiaa, jonka mukaisesti alasta kehitettäisiin järjestelmällisesti useiden kymmenien miljardien eurojen suuruista liiketoiminnan alaa. Vaikka alan tuotanto Euroopassa on viime vuosina kasvanut ja Euroopalla on käytettävissään vahva TTK- ja innovaatioperusta, Eurooppa on edelleen aurinkokennojen nettotuoja.

Jatkamalla TTK-rahoitusta mutta kohdentamalla sitä entistä tarkemmin voidaan saada aikaan uusia kehitystuloksia raaka-aineiden käytössä, yhä laadukkaampia tuotantoteknologioita sekä optimoituja ja usein rakennuksiin integroitavia laitteita. Lisäksi voidaan parantaa aurinkoenergiajärjestelmien luotettavuutta ja tehokkuutta.

Lisävaihtoehtona on sähkön tuottaminen aurinkolämmön avulla. Tähän liittyviä lupaavia pilottihankkeita ollaan juuri käynnistämässä Etelä-Euroopassa. Tällä teknologialla on se lisäetu, että se voidaan yhdistää kustannustehokkaasti uudenaikaisiin kaasuturbiineihin. Näin ratkaistaan auringon säteilyn ajoittaisuuden aiheuttama ongelma ja mahdollistetaan aurinkoenergian osuus perussähkön tuotannossa ilman varastointiteknologiaa.

4.3.5. Tutkimus ja teknologian kehittäminen

Useat sellaiset uusiutuviin energialähteisiin liittyvät teknologiat, joilla voi olla suuri osuus vuoteen 2020 mennessä, kaipaavat vielä lisää tutkimus- ja kehitystyötä. Euroopan unionilla on ollut keskeinen asema uusiutuvia energialähteitä koskevassa tutkimuksessa, demonstroinnissa ja tulosten levittämisessä jo yli 20 vuoden ajan, ja sen rooli tulee olemaan merkittävä myös jatkossa.

OECD:n julkaisemista tiedoista käy ilmi, että vain 10 prosenttia valtioiden energia-alan t&k-budjeteista suunnataan uusiutuvia energialähteitä koskeviin toimiin. Perinteisten energiateknologioiden (fossiilisten polttoaineiden ja ydinenergian) osuus on sen sijaan yli 50 prosenttia. Kuten kohdassa 4.2 todettiin, tämän vuoksi on tarpeen lisätä tukea uusiutuvia energiamuotoja ja energiatehokkuutta koskevalle eurooppalaiselle tutkimukselle, teknologian kehittämiselle ja demonstroinnille sekä vauhdittaa julkisen tuen antamista näihin tarkoituksiin. Tämä on tarpeen myös siksi, että voitaisiin edistää uusiutuvien energialähteiden osuutta koskevien pitkän aikavälin odotusten toteutumista.

Euroopan unionin kuudennen puiteohjelman yhteydessä keskitytään erityisesti uusiutuvien energialähteiden kustannusten alentamiseen sekä näiden energialähteiden laajamittaiseen integroimiseen energiahuoltojärjestelmään. Lyhyelle ja keskipitkälle aikavälille tähtäävän tutkimuksen aihepiirejä ovat biomassan, tuulen, aurinkosähkön, vuorovesienergian, aaltoenergian ja muiden uusiutuvien energialähteiden käyttö sähköntuotannossa, lämmitys- ja jäähdytysteknologia sekä nestemäisten ja kaasumaisten biopolttoaineiden tuotanto ja jalostus. Pitkälle aikavälille tähtäävässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten voitaisiin vähentää tuntuvasti bioenergian, aurinkosähkön ja muiden uusiutuvien energialähteiden ja -ratkaisujen, kuten tuulienergian, merienergian, keskittävien aurinkolämmön keräinjärjestelmien sekä geotermisen energian, kustannuksia. Lisäksi tavoitteena on parantaa uusiutuviin energialähteisiin liittyvien järjestelmien luotettavuutta, turvallisuutta, saatavuutta ja kestävyyttä. Niin ikään puiteohjelmassa tarkastellaan hajautettuun sähköntuotantoon, vetyyn ja polttokennoihin liittyviä kysymyksiä, jotka vaikuttavat uusiutuviin energialähteisiin liittyvien järjestelmien tulevaan kehitykseen.

4.3.6. Tärkeimpien yhteisön rahoitusinstrumenttien käyttö

Komissio aikoo vuodesta 2004 eteenpäin kiinnittää erityistä huomiota uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon ja energiatehokkuuden parantamiseen ja käyttää niiden tukemiseksi rakenne- ja koheesiorahastoja sekä EU:n kehitysrahastoja. Uusiutuvilla energialähteillä voi tulevaisuudessa olla tärkeä asema myös niihin kytköksissä olevien maaseudun kehittämistoimenpiteiden jatkokehityksessä (yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari).

4.3.7. Biopolttoaineiden markkinoille saattaminen

Polttoaineen laatua koskevassa direktiivissä [26] säädetään bensiinin ja dieselpolttoaineiden vähimmäislaatuvaatimuksista. Nämä rajoittavat biopolttoaineiden sekoittamista. Jos sekoittamista koskevia rajoja nostettaisiin, olisi helpompaa saavuttaa biopolttoaineiden osuudelle asetettu 5,75 prosentin tavoite ja jopa ylittää se. Siitä, missä määrin näitä rajoja voitaisiin nostaa, on käyty keskustelua teknisestä näkökulmasta. Komissio arvioi parhaillaan esitettyjä argumentteja ja antaa tarvittaessa uusia ehdotuksia vuoden 2005 loppuun mennessä.

[26] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 1998, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58), sellaisena kuin se on muutettuna 3 päivänä maaliskuuta 2003 annetulla direktiivillä 2003/17/EY, (EUVL L 76, 22.3.2003, s. 10).

Jäsenvaltiot voivat vaatia jokaista polttoaineita valmistavaa yritystä saattamaan jäsenvaltion alueen markkinoille tietyn määrän biopolttoaineita mutta ne eivät voi edellyttää, että kaikkeen myytävään polttoaineeseen sekoitettaisiin biopolttoaineita. Komissio aikoo polttoaineen laatuvaatimusten uudelleenarvioinnin yhteydessä tarkastella myös, olisiko tätä asiantilaa muutettava.

4.3.8. Tietojen esittämisen nopeuttaminen

EU:n viralliset tiedot uusiutuvien energialähteiden osuudesta saadaan nykyisin käyttöön vasta noin 18 kuukauden kuluttua kunkin tarkasteltavan kalenterivuoden päättymisen jälkeen. Komissio aikoo nopeuttaa tietojen esittämistä. Se selvittää, miten otoksista ekstrapoloimalla voitaisiin saada nopeammin viitteitä edistymisestä ja miten tietojen kerääminen voitaisiin yhdistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevaan sertifiointiin. Lisäksi se tarkastelee teknis-tieteellisiä toimia trendien määrittämiseksi ja validoimiseksi.

5. Kansainvälinen poliittinen asetelma ja EU:n näkymät vuoden 2010 jälkeen

5.1. Lissabonin prosessi ja ympäristöulottuvuus

Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti päätelmissään (5 kohta) Euroopalle "uuden strategisen päämäärän seuraavaa vuosikymmentä varten: siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta".

Uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen energialähteiden yhdistelmässä edistää Lissabonin tavoitteen mukaista kehitystä taloudeksi, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua.

Tuulivoima-ala työllistää tällä hetkellä EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa 75 000 ihmistä. Saksan hallitus on ilmoittanut, että sen uusiutuvia energialähteitä koskevan kansallisen politiikan myötä on luotu vuoteen 2003 mennessä 135 000 nettotyöpaikkaa. Uusiutuviin energialähteisiin perustuvassa energiantuotannossa käytetään lähes yksinomaan eurooppalaista teknologiaa. Uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattaminen luo uusia työpaikkoja tutkimuksen alalla, teollisuudessa, rakennusalalla, maa- ja metsätalousteollisuudessa, jätteenkäsittelyssä sekä konsultoinnin alalla, koska siihen liittyy uusien teknologioiden kehittämistä, tutkimusta ja teknistä innovointia. Jos vuonna 2010 EU:n 15 vanhan jäsenvaltion energiankulutuksesta 12 prosenttia saadaan uusiutuvista energialähteistä, alan markkinat EU:ssa työllistävät tuolloin arvioiden mukaan 500 000-600 000 ihmistä. Jäsenvaltioiden tehtävänä on tehdä päätökset sellaisen energiapolitiikan toteuttamisesta, joka voi tuottaa merkittäviä hyötyjä työllisyyden kannalta.

Eurooppalaisella teollisuudella on kärkiasema maailmassa tuuliteknologian alalla. Lisäksi se on hyvissä asemissa vesivoiman, aurinkosähkön ja geotermisen energian aloilla. Vientimarkkinat tarjoavat huikeat mahdollisuudet uusiutuvien energialähteiden alan eurooppalaiselle teollisuudelle, joka voi käyttää hyödyksi kotimarkkinoillaan hankkimaansa asiantuntemusta. Uusiutuviin energialähteisiin liittyvän teknologian vienti puolestaan luo suuren määrän lisätyöpaikkoja.

Göteborgissa kesäkuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi kestävää kehitystä koskevasta strategiasta ja lisäsi Lissabonin prosessiin ympäristöulottuvuuden. Päätelmissään (21 kohta) Eurooppa-neuvosto "kehottaa teollisuutta osallistumaan uuden ympäristöystävällisen tekniikan kehittämiseen ja laajempaan hyödyntämiseen esimerkiksi energian ja liikenteen aloilla" ja "korostaa, että on tärkeää katkaista taloudellisen kasvun ja luonnonvarojen käytön välinen kytkös".

5.2. Johannesburgin kokous ja sen jatkotoimet

Syyskuussa 2002 Johannesburgissa pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa käsiteltiin kestävään kehitykseen liittyviä yleisiä näkökohtia. Erityisesti kokouksessa oli esillä kiireellinen tarve lievittää köyhyyttä. Yksi kokouksen keskeisistä tuloksista oli yleinen yksimielisyys siitä, että energia ja erityisesti uusiutuvat energialähteet ovat ensisijaisen tärkeitä tekijöitä pyrittäessä lievittämään köyhyyttä ja saavuttamaan pitkällä aikavälillä kestävää kehitystä.

EU sitoutui Johannesburgissa toimimaan johtavassa roolissa köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen tähtäävän EU:n energia-aloitteen (EUIE) sekä Johannesburgin uusiutuvan energian koalition (JREC) puitteissa. Yksi ensimmäisistä konkreettisista toimista, jonka komissio toteutti EUEI-aloitteen tukemiseksi, oli Coopener-osion käynnistäminen "Älykäs energiahuolto Euroopassa" -ohjelmassa. Sen tarkoituksena oli edistää köyhyyttä lievittävien kestävien energiapalvelujen tarjoamista kehitysmaissa.

EU sitoutui Johannesburgin kokouksessa suuntaamaan kehitysapuaan siten, että osana laajempaa työtä köyhyyden poistamiseksi tuetaan veden ja nykyaikaisten energiapalvelujen saatavuuden varmistamista. Uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto ja teknologian siirrot kehitysmaihin auttavat osaltaan poistamaan köyhyyttä ja kohottamaan köyhimpien maiden elintasoa.

JREC:n toimia on koalition muodostamisesta lähtien kehitetty tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien - yritysten, kansalaisjärjestöjen, tiedemaailman laitosten - muodostaman laajan yhteisön kanssa ja sen tuella. JREC:n jäseniä voivat kuitenkin olla vain valtiot. Vuoden 2004 maaliskuusta lähtien koalitioon on liittynyt 87 maata, ja odotettavissa on, että jatkossa tulee mukaan lisää maita.

JREC:n kokoukset ovat jo tähän mennessä tarjonneet ainutlaatuisen foorumin rakentavalle vuoropuhelulle monien pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon valtioiden välillä. Tässä yhteydessä on esimerkiksi todettu selkeästi - JREC:n jäsenten Johannesburgin jälkeen käymien keskustelujen pohjalta - että nimenomaan jäseninä olevilla valtioilla on parhaat mahdollisuudet laatia ja vahvistaa kunnianhimoisia kansallisia ja alueellisia tavoitteita, joille asetetaan aikataulu.

JREC:n jäsenet ovat myös sitoutuneet määrittämään ja poistamaan rahoitukseen liittyviä puutteita ja esteitä. Näihin kuuluvat muun muassa esteet, jotka hankaloittavat sellaisten olemassa olevien (mutta usein hyödyntämättömien) julkisten ja yksityisten resurssien tehokasta käyttöönottoa, joita tarvittaisiin uusiutuvien energialähteiden markkinoiden kehittämiseksi ja lujittamiseksi erityisesti jäseninä olevien kehitysmaiden tarpeet huomioon ottaen.

JREC:n ensisijaisia tavoitteita ja toimia on laadittu epävirallisissa korkean tason kokouksissa ja tapaamisissa. Kokoukset ja tapaamiset ovat myös toimineet korkean tason foorumina, jonka avulla on voitu lisätä sekä alueellisesti että kansainvälisesti tietoisuutta aktiivisesti toimivien valtioiden toimista. Samalla ne ovat olleet hyödyksi lisäämällä rahoitusalan ja yritysten kiinnostusta näitä toimia kohtaan.

Bonnissa kesäkuussa 2004 järjestettävä uusiutuvia energialähteitä käsittelevä maailmankonferenssi on jatkoa Johannesburgin kokoukselle. Sen tavoitteena on saada aikaan vahva poliittinen julkilausuma sekä siihen liittyvä kunnianhimoinen kansainvälinen toimintasuunnitelma, joka käsittää erilaisia sitoumuksia sekä hyvän toimintatavan ohjeita.

Komissio, joka toimii JREC:n sihteeristön isäntänä, on käynnistänyt kaksi keskeistä toimea, joiden tarkoituksena on tukea JREC:tä ja erityisesti sen jäseninä olevia kehitysmaita. [27] Nämä ovat:

[27] Komissio on valinnut ja laatinut nämä toimet huolellisesti pitäen silmällä kehitysmaiden tarpeita. Samalla se on ottanut huomioon tarpeen täydentää olemassa olevia ja uusia välineitä, joita on kehitetty Coopener- ja EUIE-aloitteiden sekä muiden asiaan liittyvien ohjelmien yhteydessä.

- maailmanlaajuinen verkkotietokanta, joka sisältää tietoja uusiutuvien energialähteiden alalla toteutettavasta politiikasta sekä alan toimenpiteistä; tietokannan tarkoituksena on paikata huomattavaa tietovajetta uusiutuvia energialähteitä koskevan politiikan suunnittelun ja toteutuksen alalla erityisesti OECD:n ulkopuolisissa maissa;

- toteutettavuustutkimus, joka koskee julkisiin ja yksityisiin varoihin perustuvan mekanismin luomista "kärsivällisen riskipääoman" keräämistä ja käyttöönottoa varten. Mekanismin avulla on määrä tarjota - erityisesti kehitysmaissa ja siirtymätalouksissa - uusiutuvien energialähteiden alalla toimiville yrityksille ja hankkeiden toteuttajille paremmat mahdollisuudet saada käyttöönsä riskipääomaa. Lisäksi pyritään lisäämään kansainvälisten ja paikallisten rahoituksen välittäjien ja yrityssijoittajien osallistumista. [28]

[28] Tutkimuksen tekee rahoitustekniikan (financial engineering) asiantuntijoiden, pääomasijoitusalan toimijoiden ja teknologia-alan konsulttiyritysten muodostama konsortio. Jos "kärsivällistä riskipääomaa" kyettäisiin keräämään, se olisi tyypiltään oman pääoman ehtoista rahoitusta tai välirahoitusta, jota saataisiin yhdistelemällä julkisen ja yksityisen sektorin investointiresursseja ja -vaatimuksia. Tällaisessakin rahoituksessa lähdettäisiin siitä, että pääomalle tulee saada tuottoja, mutta tuottovaatimukset eivät olisi niin tiukkoja kuin puhtaasti markkinaehdoin toimivassa pääomarahoituksessa.

Komissio kehittää jatkossa näitä monialaisia toimia edelleen yhdessä asiasta kiinnostuneiden JREC:n jäsenten ja muiden sidosryhmien kanssa.

Tammikuussa 2004 pidettiin Berliinissä komission organisoima konferenssi, jonka tarkoituksena oli valmistella Bonnin konferenssia. Konferenssin päätelmissä todettiin seuraavaa:

- Pantaessa yhteisön direktiivejä täytäntöön jäsenvaltioissa olisi varmistettava uusiutuvien energialähteiden pitkäjänteinen kansallinen tukeminen, jolla luodaan vakaat edellytykset investoinneille. Vihreän sähkön jakelun hallinnolliset esteet olisi poistettava, ja älykästä sähköverkon hallintaa olisi kehitettävä nykyisestä.

- Euroopassa uusiutuvien energialähteiden käytön alalla tapahtunut kehitys osoittaa, että vaikka erityisesti sähköntuotanto tuulienergian avulla lisääntyy voimakkaasti, biomassan käyttö sähköntuotannossa ja lämmön ja jäähdytyksen tuotannon teknologiat eivät edisty riittävän nopeasti. Lisäksi jäsenvaltioiden panostuksessa on suuria eroja. Lämmön ja jäähdytyksen tuotannon osalta onkin tarpeen, että komissio laatii ehdotuksia alaa koskeviksi yhteisön toimiksi.

- Energiamarkkinoiden vääristyminen, joka johtuu pääasiassa siitä, ettei energian hinnoissa oteta huomioon kaikkia sosioekonomisia kustannuksia, on esteenä tasapuolisten toimintaedellytysten luomiselle. Energia-alalla olisi sovellettava "saastuttaja maksaa" -periaatetta.

Valmistelukonferenssissa oltiin yleisesti yhtä mieltä siitä, että EU:n uusiutuville energialähteille asettama yleinen vuotta 2010 koskeva tavoite on vauhdittanut lainsäädäntö- ja politiikanlaatimisprosesseja sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla. Tällaista pitkäjänteistä lähestymistapaa on jatkettava. Konferenssissa todettiin, että useissa teknisissä selvityksissä ehdotetaan tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden vähintään 20 prosentin osuutta EU:n 25 jäsenvaltion kokonaisenergiankulutuksesta vuonna 2020. [29]

[29] Tämä tavoite vastaisi "korvaamismallissa" noin 23 prosentin osuutta. Korvaamismallin käytöllä olisi useita etuja. Se antaisi tasapainoisemman kuvan eri uusiutuvien energiamuotojen osuudesta. Lisäksi se vastaisi uusiutuvia energialähteitä koskevan politiikan tavoitteita sikäli, että kyse olisi käytössä olevien fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta ja tätä kautta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä ja toimitusvarmuuden parantamisesta. Niin ikään se mahdollistaisi selkeämmän vertailun uusiutuviin energialähteisiin liittyvien toimenpiteiden ja energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden välillä.

5.3. Tavoitteiden rooli EU:n tasolla

EU:n politiikan ohjenuorana on vuodesta 1997 lähtien ollut uusiutuvien energialähteiden osuudelle asetettu 12 prosentin tavoite. Useat jäsenvaltiot ovat asettaneet kansallisia tavoitteita uusiutuvien energialähteiden osuudelle niiden kansallisessa energiayhdistelmässä. Tällaisten tavoitteiden asettamista olisi edistettävä. Komissio on lisäksi ehdottanut vuotta 2010 silmällä pitäen käytännön tavoitteita, jotka koskevat biopolttoaineiden sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön osuutta, ja neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat vahvistaneet tavoitteet. Lisäksi EU:n tasolla on annettu lukuisia säädöksiä, jotka koskevat energiatehokkuutta ja tukitoimenpiteitä. Koska kehitys kuitenkin on edelleen liian hidasta 12 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi, nyt käsillä olevassa tiedonannossa esitetään lisätoimenpiteitä. Nyt kaikkien jäsenvaltioiden olisi vuorostaan käytettävä yhteisön tasolla laadittuja oikeudellisia välineitä, jotta ne saavuttaisivat asetetut käytännön tavoitteet ja pystyisivät kasvattamaan uusiutuvien energialähteiden osuutta omassa energiayhdistelmässään siinä määrin, että EU:n 12 prosentin tavoite toteutuisi.

Euroopan parlamentti käsitteli huhtikuussa 2004 Berliinin valmistelukonferenssin suosituksia. Se kehotti komissiota ja neuvostoa käynnistämään poliittisen prosessin, jossa määritettäisiin ennen Bonnin konferenssia keskipitkän ja pitkän aikavälin kunnianhimoiset, aikatauluun sidotut tavoitteet, joiden mukaisesti uusiutuvien energialähteiden osuutta energian loppukulutuksesta tulisi kasvattaa. Lisäksi se kehotti komissiota ja neuvostoa ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta uusiutuvien energialähteiden osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta kyettäisiin nostamaan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. [30]

[30] P5_TA-PROV(2004)0276, Uusiutuvia energialähteitä käsittelevä kansainvälinen konferenssi (Bonn, kesäkuu 2004).

Komissio pitää pitkän aikavälin näkymien ja tavoitteiden määrittämistä tärkeänä, erityisesti kun otetaan huomioon, että uusiutuvien energialähteiden ala on vasta kehityksensä alkuvaiheissa ja että on tarpeen turvata riittävällä tavalla investoijien asema. Komissio katsoo kuitenkin - ottaen huomioon nykyisin käytettävissä olevat toteutettavuustutkimusten tulokset - että on tarpeen analysoida perusteellisemmin uusiutuvien energiaresurssien vaikutuksia ja erityisesti niiden taloudellisia kokonaisvaikutuksia ennen kuin tehdään päätöksiä tavoitteiden asettamisesta vuoden 2010 jälkeiselle ajalle tai otetaan kantaa edellä mainittuun vuotta 2020 koskevaan tavoitteeseen.

Komissio tarkastelee jatkossa säännöllisesti, miten uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä on edistytty. Tässä yhteydessä se pyrkii myös varmistamaan, että kehitys on sopusoinnussa komission yleisen kestävää kehitystä koskevan strategian kanssa. Tämä edellyttää laajennettua komission politiikan vaikutusten analyysia. Talouden osalta vaikutusten analyysissa on otettava huomioon yhtäältä EU:n talouden kilpailukyky ja toisaalta energian toimitusvarmuus sekä lisäksi tekninen toteutettavuus. Ympäristöulottuvuutta analysoitaessa on puolestaan tarkasteltava, tukevatko vaikutukset vaadittavalla tavalla EU:n ilmastonmuutosta koskevia päämääriä ja muita ympäristöön liittyviä ensisijaisia tavoitteita. Lisäksi olisi otettava huomioon uusiutuvien energialähteiden kehittämispotentiaali.

Tarkastelu suoritetaan ensimmäisen kerran vuoden 2005 lokakuun loppuun mennessä. Tarkoituksena on käynnistää keskustelu, jonka pohjalta voitaisiin vuonna 2007 asettaa tavoite vuoden 2010 jälkeiselle ajalle.

Käynnistämällä prosessin, jossa hahmotellaan uusiutuvien energialähteiden pidemmän aikavälin kehitysnäkymiä ja tavoitteita, komissio haluaa tukea niitä JREC:n jäseniä, mukaan luettuina eräät EU:n jäsenvaltiot, jotka ovat jo jonkin aikaa toimineet aloitteellisesti näissä kysymyksissä.

6. Päätelmät

Uusiutuvat energialähteet tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia. Tämä on tärkeää tilanteessa, jossa EU:n energiahuollossa on rakenteellisia heikkouksia sekä geopoliittisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä puutteita erityisesti suhteessa niihin sitoumuksiin, jotka EU on tehnyt Kioton pöytäkirjan yhteydessä. Kehittämällä Euroopan mahdollisuuksia käyttää uusiutuvia energialähteitä voidaan parantaa energian toimitusvarmuutta, vähentää polttoaineen tuontia ja tuontiriippuvuutta, pienentää kasvihuonekaasujen päästöjä, kohentaa ympäristönsuojelua sekä katkaista kytkös taloudellisen kasvun ja luonnonvarojen käytön kasvun välillä. Lisäksi voidaan luoda työpaikkoja sekä tukea toimia, joilla edistetään osaamisyhteiskunnan syntyä. Maailmanlaajuisesti olisi huolehdittava siitä, että uusiutuvien energialähteiden tarjoamat mahdollisuudet käytetään hyväksi, jotta voidaan lievittää köyhyyttä ja parantaa köyhimpien ihmisten mahdollisuuksia saada energiaa käyttöönsä. Euroopan unionin sisällä puolestaan tarvitaan monissa jäsenvaltioissa lisätoimenpiteitä, jotta voitaisiin vauhdittaa uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä ja varmistaa tätä kautta, että unionin tavoitteet saavutetaan.

Euroopan unionin osalta voidaan tämän tiedonannon perusteella esittää tähänastisesta kehityksestä seuraavat päätelmät:

i) Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana on otettu käyttöön mittava EU:n sääntelykehys.

ii) EU:n vuodelle 2010 asettamat tavoitteet saavutetaan ainoastaan, jos jäsenvaltiot panevat tämän oikeudellisen kehyksen täytäntöön kaikilta osin sekä toteuttavat lisäksi ennakoivasti täydentäviä toimenpiteitä, jotka on sovitettu kansallisiin olosuhteisiin.

iii) Lisätoimenpiteitä tarvitaan myös EU:n tasolla. Tarpeen ovat erityisesti kohdassa 2.9 ja luvussa 4 mainitut rahoitustoimenpiteet.

Tässä tiedonannossa esitetään Bonnissa järjestettävää uusiutuvia energialähteitä käsittelevää maailmankonferenssia silmällä pitäen komission näkemys uusiutuvia energialähteitä koskevasta politiikasta.

COMMISSION STAFF WORKING DOCUMENT - The share of renewable energy in the EU - Country Profiles - Overview of Renewable Energy Sources in the Enlarged European Union {COM(2004)366 final}

TABLE OF CONTENTS

FOREWORD

AUSTRIA

BELGIUM

CYPRUS

CZECH REPUBLIC

DENMARK

ESTONIA

FINLAND

FRANCE

GERMANY

GREECE

HUNGARIA

IRELAND

ITALY

LATVIA

LITHUANIA

LUXEMBOURG

MALTA

NETHERLANDS

POLAND

PORTUGAL

SLOVAKIA

SLOVENIA

SPAIN

SWEDEN 101

UNITED KINGDOM 106

FOREWORD

The promotion of renewable energy has an important role to play in addressing the growing dependence on energy imports in Europe and in tackling climate change. Since 1997, the Union has been working towards the ambitious target of a 12% share of renewable energy in gross inland consumption by 2010. In 1997, the share of renewable energy was 5.4%; by 2001 it had reached 6%.

This Staff Working Document gives an overview of the different situations of renewable energy sources in the European Union. It includes part of the formal report that the Commission is required to make under Article 3 of Directive 2001/77/EC on electricity from renewable energy sources, and it completes the overall picture with information at a country level on the heat produced from renewable energies and biofuels in the transport sector. This Staff Working Document complements the Communication on "The share of Renewable Energy sources in the EU".

Data is based on different sources. Firstly, on the reports from Member States on national progress in achieving the targets on electricity from renewable energy sources (Article 3 of Directive 2001/77/EC). These reports can be found in the web site of Directorate General for Energy and Transport [31]. Secondly, on a study launched by the Commission on the evolution of renewable energy sources [32]. And thirdly, on a variety of sources like the European Barometer of renewable energies [33], data from the industry, etc.

[31] http://europa.eu.int/comm/energy/res/ legislation/index_en.htm

[32] FORRES 2020 : Analysis of the Renewable Energy Sources, evolution up to 2020. Contract N° 4.1030/T/02-008.

[33] EurObserv'ER, the European Barometer of renewable energy sources. Pdf documents can be found at http://europa.eu.int/comm/energy/res/ publications/barometers_en.htm

With the enlargement of the European Union, the new Member States are required to adopt the RES-E Directive by 1 May 2004. In the accession treaty, national indicative targets are set and the overall renewable electricity target for the enlarged Union will therefore be 21% of gross electricity consumption by 2010.

The Commission has the legal obligation to report on the degree of achievement of new Member States' targets by 2006. Although it is too early to assess RES-policy in the new Member States due to very recently adopted regulations, this document also includes national information on the States now joining the European Union [34]. This Staff Working Document aims to give an overall picture of the situation and the potentials of renewable energy sources in the enlarged European Union.

[34] In the case of the EU15, the Directive requires the Commssion to adopt a first progress report during 2004. In the case of the new Member States, the Commission report on the assessment in achieving the targets is not due until 2006.

National indicative RES-E targets 2010 for Member States [35]

[35] The percentage contributions of RES-E are based on the national production of RES-E divided by the gross national electricity consumption. For the EU15, the reference year is 1997. For the EU10 (Czech Republic, Estonia, Cyprus, Latvia, Lithuania, Hungary, Malta, Poland, Slovenia and Slovakia), the reference year is based on 1999-2000 data.

>TAULUKON PAIKKA>

AUSTRIA

1. Summary of RES markets and policy

Background

The feed-in tariffs introduced in January 2003 represent the major modification of the Austrian RES policy. These tariffs included in the Renewable Energy Act are expected to stimulate significant growth especially for wind, biomass electricity and small hydro power. However, the instrument is so far only effective for new installations getting all permissions by December 2004 and finished before June 2006. In December 2003 the contracting of RES-E plants was stopped and the processing of the Ökostromverordnung was set out. This decision was only lifted in March 2004 and caused great insecurity among investors.

RES targets

The RES-E target to be achieved by Austria in 2010 is 78% of gross electricity consumption.

Status renewable energy market

The production of renewable energies in Austria is dominated by large hydropower and biomass for heat generation. The fastest-growing renewable energy source over the last decade was solar thermal energy. There is wide variety of policy measures for the support of renewable energies in Austria not only at the federal level but also at the provincial level. Stimulated by the new feed-in tariffs steady growth is also expected in the sectors of wind energy, biomass electricity as well as small hydro installations.

Main supporting policies

The main promotion schemes for RES in Austria are the following.

Feed-in tariffs

Small hydro:

3.15-6.25 EUR cents /kWh

PV systems:

60 EUR cents /kWh for plants < 20 kWpeak ,47 EUR cents /kWh for plants > 20 kWpeak

Wind systems:

7.8 EUR cents /kWh for new plants

Geothermal energy:

7.0 EUR cents /kWh for electricity fed into the grid

Solid biomass and waste with large biogenic fraction:

10.2-16.0 EUR cents /kWh (10-2 MW), 6.5 EUR cents /kWh (hybrid plants)

Fuels including biogenic wastes:

6.6-12.8 EUR cents /kWh (10-2 MW) 4.0-5.0 EUR cents /kWh (hybrid plants)

Liquid biomass

< 200 kW 13.0 EUR cents /kWh; > 200 kW 10.0 EUR cents /kWh

Biogas

10.3 - 16.5 EUR cents /kWh

Sewage and landfill gas

3.0 - 6.0 EURcents /kWh

Investment subsidy

Subsidy of about 30% of the investment costs for solar thermal, biomass, geothermal, wind, hydropower on project basis

Tax reduction of biodiesel: approximately 95% tax reduction on biodiesel

Key factors

The relatively high feed-in tariffs combined with reasonable investment subsidies has generated large growth rates over the recent past. Continuity could be a problem due to the short operational period (until end of 2004) of the present feed-in tariffs. The possible refusal of the provincial governors to raise the cap on the electricity price caused by RES can create great uncertainty as was seen in early 2004. For PV an upper limit of 15 MW has been set, which will jeopardise further growth.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The production of electricity from RES showed moderate growth during the second half of the 1990s. The relatively limited growth has to be seen in correlation with the high overall production and share of RES-electricity dominated by large hydropower. The total RES electricity production (compare Fig. 1 and Fig. 2) grew from slightly below 35 TWh in 1990 to about 40 TWh in 2002 (only 30 TWh in 2003 due to an extremely bad hydraulic year!). The largest share of this growth is attributed to production from large hydro. The electricity produced from large hydropower grew from 29.0 TWh in 1990 to 35.3 TWh in 2002. The installed large hydro capacity grew by only 0.7 GW during this period, which corresponds to an additional power production of about 3TWh. A major part of the increase in RES-E generation is therefore due to the annual volatility of large hydropower. Especially when judging the figures for 2001 it has to be taken into account that the year 2001 was a very good hydraulic year allowing above-average hydroelectricity production. The growth of small hydro electricity generation (4.0 TWh in 1990 to 4.2 TWh in 2002) is more or less in line with the increase of capacity (816 MW in 1990 to 843 MW in 2002). In fact, the development of small hydro lagged far behind the potential that is seen for this source in Austria.

The installed capacity for electricity generation from solid biomass was almost doubled in the period from 1993 to 2002 (414 MW to 750 MW). The electricity generated grew approximately at the same rate (from 984 GWh to 1 750 GWh). A major share (1400 GWh) of the biomass electricity is attributed to industrial wastes, especially in the paper industry. The remaining 202 new biomass plants produce only a minor share of 350 GWh annually. The biomass plants based on industrial waste are not considered for the purposes of the quota in the Austrian Renewable Energy Act.

Only RES such as PV and wind energy where the use started basically from scratch could achieve significantly higher growth rates. In the case of wind energy a very strong growth occurred in 2003 as a result of the feed-in tariffs that were introduced. The installed capacity grew by almost 200% to about 415 MW in 2003 compared with a growth of only 40% in the year before. Even in absolute terms this growth is rather impressive. It is, however, highly questionable whether it will continue in 2004 owing to the decision by the Verbund APG AG to stop awarding feed-in contracts for new renewable plants, which was only revoked in March 2004 and caused great uncertainty. [36]

[36] The resulting additional costs due to the promotion of 'new' RES are partly paid by all consumers in form of an additional charge per kWh. Of importance in this context is the fact that the law explicitly contains a budget restriction - i.e. the charge is capped to initially 0.22 EURcent/kWh. Due to the prospering development of new RES-E in 2003 a need to increase the cap occurred. Hence, no approval to do so was given before March 2004. As a consequence high uncertaintyprevailed.

Table 1 shows the electricity generation from RES for the years 1997 and 2002 as well as the average annual growth during this period. It can be seen that very high growth rates are obtained only by the new RES-E biogas, wind and PV. However, since the Austrian RES-E sector is mainly dominated by large hydropower, which is hardly growing at all, the total growth of RES-E in Austria is also very limited. Based on total demand, the share of RES electricity in Austria amounted to 68% in 2002 compared with 70% in 1997.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure : RES electricity production in Austria up until 2002 [37]

[37] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure : RES electricity production in Austria up until 2002 excluding large hydro

Table : RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

The RES heat sector shows a somewhat ambiguous picture. Whereas the penetration of biomass heat production was decreasing over recent years, heat production from solar thermal heat and from geothermal heat including heat pumps increased (compare ). But even though the use of biomass heat was falling slightly, it is still by far the most important source for RES-heat, making a contribution of 2.4 Mtoe in 2001. The strong position in absolute figures is due to the continued and widespread use of traditional biomass-based heating. The installed collector area for solar thermal heat generation in Austria grew from 433 thousand m2 in 1990 to 2.66 mill. m2 in 2002. Even higher growth was reached for geothermal energy.

Table : RES-heat production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

* Biomass heat only until 2001

The use of liquid biofuels increased by an average of 17 percent in the period from 1997 to 2002 (compare ), reaching a level of 26 ktoe. In the light of this very moderate absolute contribution to the fuel use, the growth rates could be judged as not very high. The biodiesel production capacities amount to 45 ktoe in 2003 and 90 ktoe in 2004.

Table : RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure : Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Austria

Table : Policy assessment for RES - Austria

>TAULUKON PAIKKA>

// Sufficiency to promote RES

* // Hardly any or no support

** // Little support

*** // Moderate support

**** // High support

***** // Very high support

BELGIUM

1. Summary of RES markets and policy

Background

The three regions of Flanders, Brussels and the Walloon region implement the national energy policies. It is because of this distribution of implementation that the support differs per region. The Flanders market has been fully opened for competition. In the Walloon region households are only free to choose their supplier when they are supplied exclusively by green electricity suppliers (who have to sell a minimum of 50% of electricity from renewable sources).

RES targets

The RES-E target to be achieved by Belgium in 2010 is 6% of gross electricity consumption.

The target in the Walloon region equals 7% for 2007, for renewable electricity and CHP. In 2005, targets for the period Jan 2008 onwards will be decided. In Flanders the target is 6% for 2010. In Brussels proposed green electricity targets for electricity suppliers are 2% for 2004, 2.25% for 2005 and 2.5% for 2006.

Status renewable energy market

Three different green certificate markets have started, one in Flanders, the Walloon region and the Brussels region. Because of the possibility of banking of certificates and increasing penalty rates and a shortage on certificates not much of trading has taken place, it is more favourable of paying penalties the first year and use the certificates in later periods. The three regional different systems complicate the implementation of RES-E market.

Main supporting policies

The main promotion schemes for RES in Belgium are Green certificate system with mandatory demand or minimum feed-in tariff. Minimum prices are:

Wind offshore: 9 EUR ct/kWh

Wind onshore: 5 EUR ct/kWh

Solar: 15 EUR ct/kWh

Biomass and other RE: 2 EUR ct/kWh

Hydro: 5 EUR ct/kWh

A second main driver for RES investments is the set of investment support schemes available.

Major issues

Flanders and the Walloon Region introduced a green certificate system in 2002. The development of RES-E is up to now shy. The year 2004 is crucial for completing the analysis of this country.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Development of the renewable electricity production in Belgium over the last decade is shown in Figure 1. Hydropower electricity accounts for the largest contribution to total renewable electricity production, with a stable annual production of around 330 GWh over the last decade, corresponding to a share of 31% of the total RES-E production in the year 2002. The share of electricity from biomass (biogas, biowaste, and solid biomass) shows an increasing trend in the last years. Wind energy had a low installed capacity of 34 MW in 2002 and 68 MW in 2003. For achieving the 6% target by 2010, the average annual growth has to increase (acceleration of current RES-E measures) and efficiency instruments are needed for controlling the electricity demand.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES-electricity production up until 2002 [38] in Belgium

[38] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

2 shows that also the RES-heat production has grown, although to a lesser extent than the RES-electricity production. Biomass heat is by far the major source of RES-heat, but it can be seen that the increase of solar thermal heat and geothermal heat has been more pronounced over recent years.

Table 2: RES-heat production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

* Biomass heat only until 2001

The biofuel sector in Belgium is virtually non-existent, as can be seen from 3.

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in Belgium

Table 4: Policy assessment for RES - Belgium

Belgium is divided in three regions Flanders (F), Wallonie (W) & Brussels (B). Federal supports can be recognized by Fed

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

CYPRUS

1. Summary of RES markets and policy

Background

Cyprus is almost totally dependent on oil imports for its energy supply accounting for 91% of the primary energy supply. The burden of cost of energy imports on the economy of Cyprus is considerable.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 6% for Cyprus.

Status of the renewable energy market

Cyprus plans full liberalisation of the electricity market to achieve until 2005. There is no electricity import or export. Almost all energy is produced from imported oil and diesel. The Electricity Authority of Cyprus (EAC) plans to invest in a new fossil fuel power plant, which would lead to an excess capacity for the next few years, being a major barrier for renewable development. Solar thermal energy is the major available renewable energy in Cyprus, and it is traditionally used by hotels and households for thermal purposes. The Government has recently adopted the "New Grant Scheme For Energy Conservation and the Promotion of the Utilization of Renewable Energy Sources" effective from 2003 to 2007.

Main supporting policies

The "New Grant Scheme For Energy Conservation and the Promotion of the Utilization of Renewable Energy Sources" provides financial incentives in the form of governmental grants (30-40% of investments) for investments in wind energy systems, solar thermal, PV, biomass, landfill and sewage waste using RES. There is a fixed purchase price for RES by EAC which is 6,3 EUR cents/kWh (3,7 cyp. cent/kWh). In addition to that EAC pays a special premium depending on the technology used from a Special Fund, financed by a levy on electricity consumption. The feed-in tariffs are as follows:

Wind: first five years: 9,2 EUR cents/kWh (5,4 cyp. cent), for the next 10 years: 4,8 EUR cents/kWh to 9,2 EUR cents/kWh (2,8 to 5,4 cyp. cent/kWh) according to the mean annual wind speed.

Biomass, landfill and sewage: 6,3 EUR cents/kWh (3,7 cyp. cent/kWh)

PV up to 5 kW: 20,4 EUR cents/kWh (12 cyp. cent/kWh)

Key factors

Although the government intents to make Cyprus less dependent on imported energy, the energy infrastructure in Cyprus is set up for fossil fuel generation.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Virtually all electricity in Cyprus (around 99%) is produced with oil and diesel. There is very small amount of electricity from renewable energy, either solar, small-hydro or biomass. Wind is not used up to now for electricity generation.

However, the total energy consumption is slightly different. 3.6% energy is provided by solar thermal. At the moment 92% of all houses and 50% of the hotels have installed solar water heaters. Cyprus has more solar collectors per capita installed than any other country in the world.

Table1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

There is no biofuel production in Cyprus.

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Cyprus

CZECH REPUBLIC

1. Summary of RES markets and policy

Background

The Czech Republic as many other central European countries has a good supply of cheap coal and lignite based energy. However there have been serious efforts made to increase the share of renewable with own windmill design, numerous solar thermal installations, biomass and an extended system of small hydro.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 8% for the Czech Republic.

Status of the renewable energy market

The significant excess of generated electricity of around 27,000 GWh/year with the full commissioning of the Temelin Nuclear Power Plant is a major barrier for renewable electricity development for at least another decade. Poor reputation of wind energy caused by premature sales of prototypes to clients. Biomass and hydro are far the most utilised renewables. Geothermal is mainly utilised for balneological and swimming purposes.

Main supporting policies

The main supporting policies in the Czech Republic are:

Minimum feed-in-tariffs annually adjusted. Minimum prices for 2003:

Wind onshore: 9.6 EUR ct/kWh

Geothermal: 9.6 EUR ct/kWh

Biomass and biogas: 8 EUR ct/kWh

Small Hydro: 5 EUR ct/kWh

PV: 19.2 EUR ct/kWh

Tax incentives:

There is an exemption from property tax for five years for conversion of building heating systems from solid fuel to renewable energy. Also there is a tax relief up to five years (concerning income and property) for investment in renewable energy. The import duty on renewable-energy-equipment is reduced.

Low VAT rate (5% instead of 22%) for small facilities (hydropower: 0.1 MW, wind: 0.075 MW, all solar and biomass units).

Reduced VAT rate of 5% paid by final consumer of biomass fuel and heat. Exemption from excise duty for biodiesel fuel.

Key factors

Existing overcapacity on electricity production has historically hampered the development of renewables.

A new Renewable Energy Act is being prepared and should enter into force the first half of 2004.

The Energy Regulatory Office role for setting prices is unclear. This has resulted in large market uncertainty and investors and financiers have consequently held back on new RES-E investments.

Other issues

The present structure of the power production system is a result of the abundant and cheap supply of coal and especially of lignite.

Lack of capital

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Hydropower and biomass are for the moment the only two renewables contributing to RES electricity. Wind energy potential is for the moment nearly unexploited (around 8 MW currently installed). The utilisation of photovoltaic systems is also very limited.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [39] in the Czech Republic

[39] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

In 1999 about 1.6 million tons of dry biomass were used for energy purposes. Other renewable resources of thermal energy were much less significant. The total production of heat from biomass grew from 358 Mtoe in 1997 to 432 Mtoe in 2001. Energy recovery of biogas exploitations has started in the recent years. Even though this shows a great shift in a five-year period, it is only 10% of the real potential of biomass. Geothermal heat is utilised for domestic and swimming pool heating as well as for some small industries. Moreover about 380 geothermal heat pumps have been installed until 2002. In 2002 there were 100,000 m2 of solar collectors in operation.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

In 2001, biofuels already amounted to 1.3% of all automotive fuels.

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in the Czech Republic

DENMARK

1. Summary of RES markets and policy

Background

With the election of the new government at the end of 2001 fundamental changes were made to existing energy policies and targets. Most of the favourable promotion schemes for RES have been abolished. The introduction of a green certificate market has been announced but has not been implemented so far. Except for two offshore wind parks, which were already in an advanced planning phase, the strong RES development observed in the 90's has stopped.

RES targets

The RES-E target to be achieved by Denmark in 2010 is 29% of gross electricity consumption.

Status renewable energy market

The renewable energy market has dramatically declined over the last two years.

Main supporting policies

The main promotion schemes for RES in Denmark are the following.

Act on payment for green electricity - settlement price instead of formerly high feed-in tariff

Wind onshore:

New installations receive spot price plus (on a monthly basis) an environmental premium (maximum of 1.3 EUR cents/kWh) plus a compensation for offsetting costs (0,3 EUR cents/kWh), in total limited to 4.8 EUR cents/kWh. Turbine owners are responsible for selling and balancing the power. The tariff can be well below the 4.8 EUR cents/kWh in times of a low spot price. The tariff is insufficient to attract new investments.

Wind offshore:

New installations receive spot price plus (on a monthly basis) an environmental premium (maximum of 1.3 EUR cents/kWh) plus a compensation for offsetting costs (0,3 EUR cents/kWh), in total limited to 4.8 EUR cents/kWh. Turbine owners are responsible for selling and balancing the power. The tariff can be well below the 4.8 EUR cents/kWh in times of a low spot price.

Tendering procedure planed but conditions are currently under discussion.

Solid Biomass:

A settlement price of 4 EUR cents/kWh is guaranteed for a period of ten years. Additionally and as a guarantee these plants receive 1 EUR cent/kWh in compensation for an RE certificate.

Biogas:

A settlement price of 4 EUR cents/kWh is paid

Waste:

A settlement price of 1 EUR cent/kWh is paid

Key factors

Termination of the originally high feed-in tariffs. Delay of the implementation of a green certificate scheme. In the new Danish political climate change renewables are of less importance. The feed-in tariffs applied at present are insufficient to attract investments comparable to the development of the last decade.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Due to a focus on environmental issues during the 1980s and 1990s by the Danish governments and the energy administrations renewable energy is already widely used. More than 20 % of the electricity supplied in Denmark is currently based on renewable energy and RES cover approximately 9% of the country's primary energy consumption.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [40] in Denmark

[40] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

The current penetration in terms of the actual power generation is shown in Figure 1. The highest penetration rate as well as the highest growth during the last decade has been achieved by wind onshore. About 5000 GWh electricity was produced by wind onshore power plants in 2002. Up until 1999 economic conditions for wind energy were very stable. All wind generated power was delivered as prioritised dispatch and a feed-in system with a general tariff of approximately 8 EUR cents/kWh. However, over the last few years the situation has changed markedly due to a number of changes to the support schemes. In 2000 the annual installed wind power capacity peaked over 500 MW, but in 2001 only 115 MW was established. In 2002 the installed capacity increased again due to favourable re-powering conditions. Currently the figures for new wind on-shore capacities are very small (about 50 MW in 2003). There was major development with regard to off-shore wind energy in the years 2002 and 2003. In 2002 the off-shore wind park in Horns Rev (160 MW) was completed and in 2003 the large wind farm in Nysted (165.6 MW) as well as three smaller parks went on-line. Accordingly the total installed capacity of off-shore wind energy is about 425 MW. Biomass, especially biowaste, but also solid biomass and biogas, has the second largest RES-E share. The detailed figures can be seen in Table 1. Only very little growth occurred in the biomass sector during 2002 and 2003 because the earlier favourable promotion conditions for biomass were, like those for wind energy, no longer available.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh and average annual growth since 1997

>TAULUKON PAIKKA>

In the heat sector the dominant renewable energy carrier is biomass, but since 1997 the market has been declining (see 2). Geothermal heat, including heat pumps, has shown the highest growth rate over the last few years.

Table 2: RES-heat production in 1997 and 2002 in ktoe and average annual growth since 1997

>TAULUKON PAIKKA>

*Biomass heat only up until 2001

Despite the rather low liquid biofuel production up until 2002 shown in 3, Denmark reached a biofuel production capacity of 36 ktoe in 2003. This figure is attributable to a number of experimental pilot plants currently being operated. It is not clear whether or not Denmark will launch commercial production of biofuels. If so, biodiesel seems to be the most likely option.

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials (2020) of RES electricity heat and transport in Denmark

Table 4: Policy assessment for RES - Denmark

>TAULUKON PAIKKA>

// Sufficiency to promote RES

* // Hardly any or no support

** // Little support

*** // Moderate support

**** // High support

***** // Very high support

ESTONIA

1. Summary of RES markets and policy

Background

Estonia has one of the lowest penetration of RES in the region with an extended oils-shale based energy production employing 10,000 people in this relatively small country.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 5.1% for Estonia.

Status of the renewable energy market

There are low opportunities for solar and geothermal. However there is considerable potential in wind and biomass as well as hydro power. The biomass installations need high investment and though there are several wind projects in the pipeline the feed in tariff is hardly more than half of the amount the developers would favour.

Main supporting policies

Electricity Market Act (EMA): electricity price for renewable energy 1.8 times the residential price, so the price for renewable energy is: 5,2 EUR cents /kWh. This price is paid for 7 years for biomass and hydro and for 12 years for wind. The EMA has come into force on July 2003.

Sales Tax Act: 0% VAT for renewable energies

Key factors

Extensive reserve of domestic fuel (10,000 people working in oil shale industry in the country with very high unemployment rate).

Changes in Energy Law open the possibilities for producing wind energy profitably and start manufacturing wind generators and their components in Estonia.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The share of renewables is 0.2%, because of the huge and cheap supply of electricity from oil shale. This source dominates the Estonian electricity production. Currently there is one wind-farm operational with a total capacity of 1.8 MW. Several projects with a total of 76 MW installed capacity were identified. In Estonia, at present only one 1.2 MW hydro plant exists. The utilization of solar energy in Estonia has no noticeable spreading both for electricity production and heat supply.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production in Estonia up until 2001

The current penetration of biomass is not exactly known but very small. The area occupied by forests constitutes 22 thousand km2 that exceeds a half of the country territory, thus forest residue presents the highest biomass potential.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2001 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

There is no liquid biofuel production in Estonia.

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Estonia

FINLAND

1. Summary of RES markets and policy

Background

The main core of Finnish renewables policy is defined in the Action Plan for Renewable Energy. The most important objective is to increase the competitiveness of renewable sources for the future. The plan has a strong emphasis on R&D activities to achieve this result in the long term. Energy taxation of fossil fuels forms the main instrument for implementation of renewables in the short term.

RES targets

The RES-E target from the EU directive for Finland is 31.5% of gross electricity consumption in 2010. A national target for 2025 has been set which is aimed at increasing the use of renewable energy by 260 PJ.

Status renewable energy market

Renewables currently cover around 28% of the Finnish total electricity consumption supplied by two key sources: hydro power (70%) and biomass (30%). Over the past decade a significant increase has been achieved in the deployment of biomass, in particular in the form of CHP and district heating systems.

Main supporting policies

Exemption from energy tax for renewable electricity. Unlike electricity from fossil or nuclear sources renewable electricity is exempted from the Finnish energy tax paid by end-users. This brings the following benefits for renewables:

wind 69 EUR /MWh

biomass / mini-hydro 42 EUR /MWh

biomass heating fuels 1 EUR /GJ (compared to natural gas)

Investment subsidies are available for new investments which receive a subsidy of 30% (wind: 40%).

Key factors

Subsidies provide absolute certainty regarding lower investment costs. Tax exemptions help to bridge gap with fossil and nuclear competitors. Nevertheless in the case of wind energy, available support is not enough to plug the gap. The existing support systems have allowed a substantial increase to be achieved in the use of biomass for electricity production and district heating.

Political changes and some uncertainty about future energy support programmes have resulted in new renewable energy investments being withheld.

Other issues

The value of total available support does not completely plug the price gap with fossil or nuclear based competitors. This holds in particular for wind energy.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The development of the renewable electricity production over the past decade has resulted in a 30% increase since 1990. In absolute figures bio-energy showed the strongest growth due to a strong expansion of biomass-fueled CHP and district heating. By its efforts Finland is now the largest generator of electricity from biomass within the EU. Nearly 10% of the domestic electricity demand is now met by biomass. Hydro power, however, still remains the largest source of renewable energy in Finland. The use of wind power and photovoltaics is still in its early stages in the Finnish electricity market. In 2002 a total of 51 MW was installed.

The current penetration in terms of the actual power generation is shown in Figure 1 up to 2002 from Eurostat data. The fluctuations reflect the volatility in the supply of hydro power due to variations in weather conditions from year to year. Recent figures for 2002 indicate that electricity from biomass reached a level of 10 TWh. A similar amount was produced by hydro power in 2002. According to the total demand the share of RES electricity in Finland amounted to 25% in 2002 compared with 25% in 1997.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [41] in Finland

[41] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: RES electricity production in Finland up until 2002 without large hydro

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

In the heat sector the use of biomass, in particular in new CHP and district heating installations, has grown substantially over the past decade (by nearly 50% compared with 1990). This substantial growth rate has fallen somewhat of late. With the use of biomass for heating purposes, Finland has become one of the leading Member States within the EU when it comes to the share of heat from biomass in the total energy demand for heating purposes. Solar thermal collectors and heat pumps have been introduced in Finland, but their contribution still remains small.

Table 2: RES-heat production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

* Biomass heat only until 2001

Biofuel for transport has not reached any significant level so far in Finland.

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 3: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in Finland

Table 4: Policy assessment for RES - Finland

>TAULUKON PAIKKA>

FRANCE

1. Summary of RES markets and policy

Background

France has introduced legislation which provides a strong financial support scheme for renewable energy based on feed-in tariffs. These measures took effect in 2001 and 2002. Before this change, implementation was dependent on modest subsidy programmes.

RES targets

The RES-E target from the EU directive for France is 21% of gross electricity consumption in 2010.

Status of the renewable energy market

Renewables cover currently around 16% of the French total electricity consumption. This supply is met mainly by hydro power. Despite significant resources wind, biomass and geothermal energy currently play an insignificant role in the electricity sector. The current use of heat from RES amounts to approximately 6,0 Mtoe which covers 7% of the domestic energy consumption for heating purposes. The use of biomass forms the main source for renewable heat and is relatively stable in size.

Main supporting policies

Feed-in tariffs:

For renewable energy installations up to 12 MW, guaranteed for 15 or 20 years. Tariffs depend on source type and may include a premium for some sources. Rates are adjusted for inflation.

PV-Systems: 15 EUR cents/kWh

Hydro: Standard rate of 6 EUR cents/kWh, premium up to 7,5 EUR cents/kWh

Biomass: Standard rate of 4,9 EUR cents/kWh, premium up to 6 EUR cents/kWh

Sewage and landfill gas: Standard rate of 5,5 EUR cents/kWh, premium up to 6 EUR cents/kWh

MSW: Standard rate of 3,5 EUR cents/kWh, premium up to 4 EUR cents /kWh

Wind:

8,5 EUR cents/kWh for the first 5 years after installation, then 6,5 EUR cents up to 10 years after installation and 3EUR cents/kWh for a further 5 years.

A tendering system is in place for renewable energy installations > 12 MW. Tenders follow an open bidding procedure, where the winner is awarded a guaranteed-price contract. The tariff contracted depends on the bid. Calls for projects have published for biogas, wind onshore and wind offshore with a total power capacity of 250 MW.

Key factors

The level of the tariff is clearly high enough to only attract small and medium wind-energy projects. Tariffs for other renewables seem relatively low or moderate. Guaranteed periods under the new scheme are sufficiently long to secure investments.

Administrative and grid barriers persist.

Uncertainty in winning a bid for projects larger than 12 MW due to the tendering procedure.

Other issues

The new feed-in tariffs may provide a strong incentive if major obstacles like administrative and grid barriers can be removed.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The development of renewable electricity production over the past decade has resulted in a 14% increase since 1990. This increase is almost entirely due to more hydro power production. Existing installations in particular have increased their output as there was only a modest growth in new capacity. Biomass is the second-largest source of renewable electricity and its use has also risen over the past decade. However, its contribution to the total renewable electricity generation is small (5%). The use of wind power and photovoltaics is still in its early stages in France. France has a considerable geothermal potential.

Current penetration in terms of the power actually generated is shown in Figure 1 up to 2002 (Data from Eurostat). The fluctuations reflect the volatility in the supply of hydro power due to variations in weather conditions from year to year. In 2003 installed wind power increased by 91 MW to total 239 MW. Photovoltaic solar power rose by 3 MW to a total capacity of 17 MW.

On the basis of total demand the share of RES electricity in France amounted to 14.4% in 2002 compared with 15% in 1997.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [42] in France

[42] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: RES electricity production in France up until 2002 without large hydro

Table 1: RES electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Unlike renewable electricity, the heat sector has remained more or less stable over the past decade. The current use of heat from RES amounts to approximately 10 Mtoe, which covers 7% of the domestic energy consumption for heating purposes. The use of biomass forms the main source of renewable heat and is relatively stable in size. The largest contribution comes from wood-firing in households, which covers 90% of the heat production from RES. Geothermal heat is the second-largest form of heat in France. Like biomass, its contribution has remained stable over past years. The figures for recent years demonstrate that solar thermal collectors and heat pumps have attracted sizeable investments especially from private households. A total collector area of about 0,7 Mio. m2 was installed by the end of 2002.

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

*Biomass heat only up until 2001

France is within Europe one of the leading Member States in the production and use of biofuels for transport. Production levels are similar to Germany's.

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 3: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in France

Table 4: Policy assessment for RES - France

>TAULUKON PAIKKA>

* Time implemented, duration of support and operational period are specified for the main instrument supporting the deployment of the selected renewable energy technology. The main instrument is indicated as the first instrument in the first and second row of the table.

Elaboration of support:

1) Degree and duration of support 2) Non-economic factors (e.g. grid constraints, social constraints and administrative barriers)

* // Insufficient support or very strong barriers

** // Little support or significant constraints

*** // Reasonably sufficient support or acceptable market conditions

**** // High support or good market conditions

***** // Very high support or very good conditions

GERMANY

1. Summary of RES markets and policy

Background

The stability of political support has stimulated continuous and high levels of growth especially in the case of wind energy, PV and solar thermal installations over the past decade. But the sectors of liquid biofuels, heat pumps and to a lesser extent biomass electricity, and biomass heat have also shown relevant growth rates. A new feed-in tariff system is proposed that will lower the tariffs for wind on-shore, increase tariffs for biomass electricity, geothermal electricity and introduce a feed-in tariff for the refurbishment of large hydro.

RES targets

The RES-E target to be achieved by Germany in 2010 is 12.5% of gross electricity consumption (in 2020 10% of total energy consumption and 20% of electricity consumption).

Status of the renewable energy market

The renewable energy market in Germany is mature and showing large growth rates even at high penetration rates. Biomass might be considered as the only source that is significantly lagging behind expectations.

Main supporting policies

The main promotion schemes for RES in Germany are the following.

Renewable Energy Act - feed-in tariff (present scheme) (proposed new law to be implemented in 2004)

Wind: 9 EUR cents/kWh for at least five years after installation. Reduction of tariff to 6 EUR cents/kWh depending on yield of system. Yearly reduction of tariff by 1.5%.

Biomass: up to 500 kW: 10 EUR cents/kWh, up to 5 MWp: 9 EUR cents/kWh, up to 20 MWp: 8,6 EUR cents/kWh,

Hydro, landfill gas, sewage gas: up to 500 kW: 7,7 EUR cents/kWh, form 501 kW to 5 MW: 6,6 EUR cents/kWh

PV: 48 EUR cents/kWh, yearly reduction of tariff by 5%. Starting in 01/2004 FIT of 59 EUR cents/kWh.

(Proposed new law to be implemented in 2004 will contain different tariffs)

Market Incentive Program: Investment subsidy for most sources except wind

Income tax regulations on wind energy investments

Environment and Energy Efficiency Programme: subsidised loans for major share of wind investments

Full exemption from mineral oil tax and environmental tax for all pure liquid and solid biofuels in heat and transport.

Key factors

Partially exploited potentials and limited grid capacity in the northern parts of Germany are currently hampering the growth of onshore wind energy for much of the market. Offshore wind energy is developing more slowly than expected due to high costs and unsolved technical problems (long distance from land and deep water). Biomass development is slower than expected due to fuel price uncertainty and high infrastructure costs. Most of the low-cost potentials (wood wastes) have already been exploited. The proposed new renewable energy act will have a major impact on wind, biomass and large hydropower. The current relatively high feed-in tariffs combined with reasonable investment subsidies and loans has generated a considerable RES market. The termination of the 100 000 roofs programme would have led to a significant slowdown of PV development, however this is now being compensated by higher feed-in tariffs as from in January 2004.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The developments in renewable electricity production have been very dynamic in Germany over the recent years. In absolute figures wind energy showed the strongest growth reaching the combined generation potential of large and small hydropower at the end of 2003 of about 25 TWh. The actual generation of wind energy in 2003 was lower at about 18.5 TWh due to a wind year that was 16% below average as well as due to the fact that most wind turbines are installed at the end of the year. About 50% of the European wind energy capacity is installed in Germany. Hydropower has the second-largest RES-E share, but it has not been showing any significant development over the last five years. Biomass electricity, including the biodegradable fraction of municipal waste, is the third most important RES-E source with about 6.2 TWh of electricity production in 2002. Strong growth rates have also been achieved in the area of photovoltaics, reaching an installed capacity of 258 MW and a generation potential of about 190 GWh in 2002 and about 260 GWh in 2003.

Penetration in 2001 in terms of actual power generation is shown in Figure 1. For wind and hydropower in particular this graph does not truly reflect the development of the installed capacities because of the volatility of power output over the year. In Table 1 electricity generation from RES is shown for the years 1997 and 2002 as well as the average annual growth during this period.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [43] in Germany

[43] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore, hydro power and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

In the heat sector the growth was less rapid than in the electricity sector although solar thermal collectors and heat pumps have attracted sizeable investment especially from private households. A total collector area of about 5 million m2 was installed by the end of 2002. Biomass heating is largely dominated by wood and wood-waste applications in households and a growing share of biogas, accounting for about 13% of the biomass heat consumption by the end of 2001. The production of heat from wood in households remained quite constant over recent years.

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

*Biomass heat only up until 2001

The biofuel sector bas been growing very rapidly over the last 10 years, showing a doubling of production every two years. The existing biofuel mix is based almost entirely on biodiesel produced from rapeseed.

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

The mid-term potentials [44] of RES in the sectors of electricity, heat and transport are shown in Figure 2.

[44] The exact definition of the "mid-term potential" can be found in Annex I - Methodologies of the final report. Compared with the technical potential the mid-term potential represents the so-called realisable potential, taking into account socio-economic restrictions, maximum annual growth restrictions, capacity of RES production industry, etc.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in Germany

Table 4: Policy assessment for RES - Germany

>TAULUKON PAIKKA>

* Environment and Energy Efficiency Programme of "Deutsche Ausgleichsbank"

// Elaboration of support

* // Insufficient support

** // Little support

*** // Reasonably sufficient support

**** // High support

***** // Very high support

GREECE

1. Summary of RES markets and policy

Background

The current development of RES in Greece showed the first significant growth in the field of active solar thermal systems stimulated by a deduction of the taxable income for final users. However, this measure is temporarily on hold for budgetary reasons. Law 2244/94 on Electricity from Renewables has played a decisive role in starting the large-scale development of RES through private investments The combination of feed-in tariffs (introduced by 2244/94) and subsidies in the order of 40% of the investment cost (provided either through the development law or the 3rd Community Support Framework-CSF) created a large measure of interest among investors. Most of the activity has been concentrated on wind energy and active solar thermal systems. Administrative barriers represent the major constraint to further growth.

RES targets

The RES-E target to be achieved by Greece in 2010 is 20% of gross electricity consumption.

Status of the renewable energy market

Greece has a mature RES market especially for active solar thermal systems, hydro and geothermal installations in the heat sector. The general promotion schemes have been in place for a considerable time already and have undergone only slight change (degree of support) of late. A recent inter-ministerial decision is aimed at reducing the administrative burden affecting RES installations, as well as some geothermal projects.

Main supporting policies

The main promotion schemes for RES in Greece are the following.

Law 2244/94 (feed-in tariff) and Law 2773/1999 (liberalisation) (Feed-in tariff of a bout 7,8 EUR cents/kWh on the islands and 7 EUR cents/kWh on the mainland)

Development Law 2601/98. The Law supports investment activities (including energy investments) of private companies (investment subsidy of about 30%).

The Operational Programme 'Competitiveness' of the Hellenic Ministry of Development is part of the 3rd Community Support Framework (State aid for RES investments, ranging from 30 to 50%).

Law 2364/95 introduces a reduction of the taxable income of final users installating renewable energy systems in private buildings (75% of costs for purchase and installation is tax-deductible).

Key factors

The big danger is that the construction and upgrading of the grid lines will be delayed, postponing as a consequence the development of RES. This fact, in combination with the administrative difficulties and grid connection obstacles causing problems with obtaining construction permits for wind and biomass power plants constitutes the biggest barrier. However, according to the latest inter-ministerial decisions, the licensing procedure for RES power plants will be streamlined and made more efficient. It remains to be seen over the next months how effective this decision proves to be. With regard to the upgrading and extension of power transmission lines, which also contribute to the further deployment of RES, expropriation procedures are being shortened and simplified to speed up implementation for the 2004 Olympics.

The Greek Government has also established a set of rules for the rational use of geothermal energy in line with the Community's view. Any geothermal field is considered to be a single-entity deposit, and a-source that cannot be split up. A specific bidding procedure has been established for the whole range of products, by products and process residues obtained from a geothermal source.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The current status and development in the renewable electricity production in Greece is mostly dominated by traditional RES-E sources such as large-scale hydropower. A major part of the RES-E output is effected by annual fluctuations of precipitation. In 2002, the electricity generated by hydropower accounted for around 2.7 TWh (excluding pumped storage hydro energy). The utilisation of small-scale hydropower has increased moderately over the last 6 years.

Wind energy has been growing modestly since 1997, reaching about 375 MW or 0.5 TWh in 2002. As explained in the policy summary, particular non-technical barriers such as obtaining installation permits for electricity generated by wind turbines, have hindered its development to some extent. In accordance with approved Ministerial Decision 1726/2003. [45], the Greek Government decided to streamline and speed-up its licensing procedure for RES power plants. As a result of these actions, it can be expected that the wind sector will grow more dynamically over the coming years.

[45] 2nd National Report Regarding Penetration Level of Renewable Energy Sources in the Year 2010, Page 6, Athens, October 2003.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [46] in Greece.

[46] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: RES electricity production in Greece up until 2002 without large hydro

With regard to the heat sector, Greece has increased considerably its national geothermal heat capacity (by about a factor of three) since 1997. This increase resulted from the installation of different projects accounting for approximately 80 MWth in 2002. The Greek Government has established a set of rules for the rational use of geothermal energy. A specific bidding procedure was established for the whole range of products, by-products and process residues obtained from geothermal sources.

With respect to other technologies, solar thermal panels show a moderate 7 percent growth rate from 1997. As a result of tax incentives in this sector, the total cumulative capacity for solar thermal systems increased up to 2.8 million m2 in 2002, with Greece now being the second country in Europe after Germany. However, these support mechanisms are temporarily on hold for budgetary reasons and a future prospects look gloomy.

Table 2: RES-heat production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

* Biomass heat only up until 2001

With regard to liquid biofuels production, Greece has been a dynamic country at the experimental stage with several pilot projects related to the different technologies for the production of biofuels. However, currently there is no commercial-scale production. The pilot projects tested so far, looked at the production both of biodiesel and bioethanol fuels for transportation purposes derived from various traditional crops such as wheat, corn, fried and waste oil, sunflower and rape seed. If these attempts prove to be cost-effective in the long run, major support mechanisms for the industry are expected to be implemented in the coming years.

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 3: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Greece

Table 4: Policy assessment for RES - Greece

>TAULUKON PAIKKA>

Sufficiency to promote RES

* // Hardly any or no support

** // Little support

*** // Moderate support

**** // High support

***** // Very high support

HUNGARIA

1. Summary of RES markets and policy

Background

Hungary is net importer of energy. 70% of the total energy demand of Hungary is covered by import. The energy policy does not include significant actions towards renewable energy sources.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 3.6% for Hungary.

Status of the renewable energy market

There would be good opportunities for biomass, solar, geothermal and some wind energy development, although the investment climate was not favourable until now and only very few investment has taken place with different multilateral funding.

Main supporting policies

Ministerial Decree 56/2002: Guaranteed feed in tariff (on indefinite term), beginning in January 2003, all energy generated from renewable energy resources must be purchased between 6 and 6,8 EUR cents/kWh, not technology specific.

Key factors

No coordinated national action for RES penetration. Insufficient investment climate, although various funds available.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The penetration of the renewable energy sources in the Hungarian primary energy production is relatively small, 3.6 per cent. The share of RES in electricity production is even lower, 0.6 per cent. However due to the building of large hydropower plants in the 1970s on the Tisza river and several small hydro power plants (built in 1930-60) the hydropower has a notable share among the renewable sources. The capacity of the three largest hydropower plants is 43.8 MWe. They provide about 200 GWh of electricity annually. The installed hydro power capacity has been not increased in the last 30 years and further penetration of the hydropower - excluding the refurbishment of the old plants - is unlikely as it faces opposition. Photovoltaic applications have been implemented on an experimental basis in the telecommunications and other sectors, but this technology has not yet reached wide scale of commercialization in Hungary. Wind energy has for the moment a symbolic representatition (2 MW).

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [47] in Hungary

[47] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore, hydro power and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Biomass accounts for the largest share of Hungary's renewable energy consumption. Currently fuel wood combustion is the primary use of biomass. Forestry wastes and sawmill by-products are currently burnt in furnaces to provide heat for the forestry industry or briquetted for retail sale. Nearly 40 percent of the round wood production is used for energy purposes. Consumption of biomass heat in 2001 amounted to 302 Mtoe mainly based in solid biomass uses. One of the largest exploited renewable energy resources in Hungary is geothermal energy with approximately 350 MW of installed capacity for heat generation. The geothermal energy and thermal water is used mainly for balneological purposes and for heating of the bath facilities. In the last 10 years there were several projects completed in the south-eastern part of Hungary for district heating and greenhouse heating. The penetration of heat pumps is proceeding only slowly - however there are several residential and office buildings heated with this technology - because of the high investment costs and that it is relatively unknown. Limited use of solar energy for water and space heating has been observed, based on flat plat collectors.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

A National Biodiesel Programme has been launched some years ago with some pilot factories started but due to discontinuous support, the programme has not given any important results.

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in Hungary

IRELAND

1. Summary of RES markets and policy

Background

Ireland is the last EU country that uses a tendering scheme as the main instrument in supporting renewable energy. The Alternative Energy Requirement (AER) is a competition for investors in which the lowest bidders are offered a Power Purchase Agreement of up to 15 years. The first four competitions were held between 1995 and 1998. Rounds 5 and 6 were held in 2003. The market for household and small industrial consumers is open only for 100% green consumers, resulting in new market entrants that offer competitive green power contracts and investments in commercial wind parks (i.e. not funded through AER).

RES targets

The RES-E target to be achieved by Ireland in 2010 is 13.2% of gross electricity consumption.

Status of the renewable energy market

AER round 6 closed in April 2003. In Ireland there is no real voluntary market for renewable electricity.

Main supporting policies

The Alternative Energy Requirement (tendering scheme) is the main support instrument. Targets and purchase prices specified for the technologies are shown below. No support is provided for renewable heat and biofuels except promotional projects for biofuels that may receive tax exemption.

Technology Support level (EURct/kWh) Specifics

Large-scale wind 5.216 up to 400 MW

Small-scale wind 5.742 up to 85 MW

Offshore Wind 8.4 up to 50 MW; indicative price cap only

Biomass 6.412 up to 8 MW

Biomass-CHP 7.0 up to 28 MW

Biomass-anaerobic digestion 7.0 up to 2 MW

Hydro 7.018 up to 5 MW

Key factors

- The tender is a stop-start programme where the future of target-setting is unknown (both levels and technology preferences).

- The AER tends to lead to relatively poor quality of equipment as the lower-price bids win the competition.

- No stimulation is provided above the targets set.

- Projects eligible may not exceed certain capacity levels which may lead to a certain inefficiency of the project design.

- A lack of co-operation exists in the Irish RE industry as a direct result of the tendering scheme.

- Long-term certainty of supply contract (up to 15 years, for biomass-CHP only 10). A market-based instrument that includes element of competition.

Other issues

An official consultation document on future renewable energy policies is currently being prepared.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Traditionally, hydropower is by far the most important renewable electricity source in Ireland, though in recent years production from other RES-E such as wind and biogas has been increasing. In 2002 the combined production of small-scale and large-scale hydropower stations was 912 GWh, which corresponds to 73% of the total RES-E production for that year.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES-electricity production up until 2002 [48]

[48] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Figure 1 shows that electricity generation from wind has increased from 0.2 GWh in 1990 to 330 GWh in 2002. The contribution of wind power to overall electricity generation from RES in 2002 was 27%. Installed wind power capacity at the end of 2002 was 137 MW. In 2003 installed wind power capacity increased by 49 MW up to 186 MW at the end of 2003. Electricity production from biogas in the year 2002 was 81 GWh, accounting for a contribution of about 7% to the overall electricity generation from RES. Finally, it can be noted that in Ireland there is virtually no RES-E production from solid biomass. The share of RES electricity in overall electricity consumption in Ireland increased from 3.6% in 1997 up to 5.1% in 2002, as shown in Table 1.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: RES-electricity production in Ireland up until 2002 without large hydro

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2 shows data regarding the penetration of RES-heat in Ireland. Biomass heat production over the last few years has been increasing at an average rate of 8% per year. Total biomass heat production in 2001 was 145 ktoe. It can be seen that solar thermal heat and geothermal heat production is still relatively small-scale compared with biomass heat.

As can be seen in Table 3, the biofuel market is virtually non-existent in Ireland.

Table 2: RES-heat production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

*Biomass heat only up until 2001

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 3: Mid-term potentials 2020 of RES electricity, heat and transport in Ireland.

Table 4: Policy assessment for RES - Ireland

>TAULUKON PAIKKA>

Sufficiency to promote RES

* // Hardly any or no support

** // Little support

*** // Moderate support

**** // High support

***** // Very high support

ITALY

1. Summary of RES markets and policy

Background

The Italian RES policy is an integral part of CO2 reduction policies. In 2001 the main support program CIP6 was replaced by a green certificate system with binding targets. Certificates are issued for plants commissioned after April 1 1999 and only for the first 8 years of operation. The certificate system's overall target of 2% was not reached in the first full year of operation. Decree 387 of December 2003 that implements the EU Renewable Electricity Directive increased the target set for 2004-2006 by 0.35% per year.

RES targets

The RES-E target to be achieved by Italy in 2010 is 25% (76 TWh) of gross electricity consumption.

Status of the renewable energy market

Obligatory demand for producers and importers. The GRTN, Italy's Independent System Operator, may sell certificates produced at eligible RES-E plants under the former CIP6 support scheme at a fixed price and only if the market is short to prevent excessively high prices on the market. Voluntary demand for green electricity may be included in the certificate system. The implementation of the Guarantee of Origin will make the voluntary market more transparent and open.

Main supporting policies

- Certificate system with mandatory demand

- Carbon dioxide tax with exemption for RES (biofuels)

- Funds for specific technologies and/or municipalities

Key factors

- Relatively favourable certificate prices up to 8.4 EURct/kWh.

- Certificates are issued only for plants producing more than 50 MWh per year.

- The major problem with developing new production capacity seems to be problems in obtaining authorisation at local level and the high cost of grid connection.

- The carbon tax is relatively high, which offers competition benefits for renewables.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Development of the renewable electricity production in Italy is shown in Figure 1. Hydropower represents around 85 - 90% of Italy's RES-E production, with a total production of 41 TWh of both small-scale and large-scale hydropower stations in 2001. Electricity production from renewable energy sources other than large hydro is detailed in Figure 1. Geothermal electricity is the second most important RES-E source, representing 8% of the RES-E production. Worth mentioning is also the strong growth of the installed wind power capacity, with a factor of 270 in the period from 1990-2002, up to 785 MWe in 2002. In absolute terms the Italian wind market is however still small in size. Installed PV capacity grew by 600% in the same period, up to an installed capacity of 23 MWp in 2002. According to the total electricity demand the share of RES electricity in Italy increased slightly from 16% in 1997 to 16.8% in 2002.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES-electricity production in Italy up until 2002 [49] in Italy

[49] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: RES electricity production in Italy up until 2002 without large hydro

Table 1: RES electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Data showing the RES-heat production in Italy can be found in Table 2. Biomass heat and solar thermal heat show strong growth rates of 9% and 21%, respectively. As with RES-E, the contribution of geothermal to RES-heat is substantial, with 213 ktoe produced in 2002.

The production of biofuels in Italy also shows an upward trend, as shown in Table 3. Average growth rate for the production of liquid biofuels since 1997 is 32% per year.

Table 2: RES-heat production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

*Biomass heat only up until 2001

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 3: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in Italy

Table 4: Policy assessment for RES - Italy

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LATVIA

1. Summary of RES markets and policy

Background

Imported energy resources account for 65-70 % of the total energy consumption in the primary energy resource balance of Latvia. Therefore the primary reason for supporting renewable resources in energy generation is security of supply and creation of new jobs. Wood and wind are the most prioritized from renewable energy resources for use in electricity generation.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 49.3% for Latvia.

Status of the renewable energy market

From 1996 to 2002, Latvia experienced significant growth in renewable energy projects as developers took advantage of the so-called double tariff, phased out the 1st January 2003. Latvia had a unique feed-in tariff, which was double the average electricity price for a period of eight years after grid connection for wind and small hydro power plants (less than 2 MW). Annual production at small hydropower plants increased from 2.5 to 30 GWh, while output from windpower plants built during the last three years increased to about 50 GWh.

The plan to build an undersea cable from Finland to import cheap energy may jeopardize RES development. The political support of RES has decreased in Latvia since January 2003. The cheap production of electricity from large-hydro and the low regional import electricity prices are obstacles for further RES development.

Main supporting policies

Law on Energy: With the amendment adopted in 2001 that phased out the so-called double tariff by 1st January 2003, regulations fixing the total capacity for installation and specific volumes for next year are annually published. The annual purchase tariff for small hydro power as well as for power plants using waste or biogas is set at the average electricity sales tariff, while tariffs for wind power plants are approved on a case-by-case basis by the regulator.

Other issues

Long-term loans on favourable conditions for projects in private and public sectors

Owners of buildings and other facilities have the right to choose the most cost-efficient type of energy supply.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The hydroelectric facilities provide about 75% of electric generation in Latvia, however, the supply reliability is complicated due to frozen rivers during very low winter temperatures. Total installed wind energy capacity in Latvia is currently very small (about 22.8 MW).

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2001 [50] in the Latvia

[50] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

The biomass energy is mainly used as firewood in small and, as a rule, low-efficient boilers in the private household utilities. Solar energy is practically not used for heat production.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2001 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in the Latvia

LITHUANIA

1. Summary of RES markets and policy

Background

Lithuania has the highest dependence on nuclear power in its electricity supply of any country in the world, supplied by a single nuclear plant, Ignalina. However, the first of two reactors should be decommissioned in 2005 and the second in 2009. The decommissioning of the nuclear power plant Lithuania should prevent turning back towards fossil fuels as the main source for the electricity production. One of the strategic objectives in the Energy Strategy, 2002 is to strive for a share of renewable energy resources of up to 12% in the total primary energy balance by 2010.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 7% for Lithuania.

Status of the renewable energy market

Especially biomass supply is growing (wood and straw-firing boilers). There is still an important hydro potential. A big investment has been made in 2002 in geothermal energy. Although Lithuania has very good wind potential, there is no development of this energy up to now.

Main supporting policies

Resolution No. 1474 of 5 December 2001: Procedure for promotion of purchasing of electricity generated from renewable and waste energy sources. Average energy prices since February 2002: Hydro: 6.9 EURc/kWh, Wind: 7.5 EURc/kWh, Biomass 6.9 EURc/kWh

Key factors

There are feed in tariffs since February 2002 with no guaranteed time.

There exist delays in supporting secondary legislation (biofuel).

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Large hydro installed capacity was to 112 MW; small hydro to 15 MW. Recently the pump-storage plant Kruonis with 800 MW has been put into service. No wind turbines operate in Lithuania, only a 4 MW demonstration wind project is on the drawing board for a site at Butinge on the Baltic Sea coast.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2001 [51] in Lithuania

[51] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Recently solar energy has been utilized for hot water supply, space heating of premises and drying of agricultural production. Among the biomass energy sources wood was used in Lithuania for space heating of individual houses by burning in stoves with small efficiency. In 1994 waste wood and specially prepared wood chips were started to be used burning them in district heating boilers with higher capacity (> 1 MW). Now the totally installed capacity of such combustion wood boilers achieves around 120 MW. In accordance with the statistic data of 1998 the consumption of wood fuel was equivalent to 571 ktoe. The using of straw fuel in Lithuania was started since 1996. The total installed capacity of straw-fired boilers makes up about 5 MW. Approximately 7500 t of straw is burned annually in these boilers. This amount is equivalent to 2.5 ktoe of primary energy. There are 6 individual geothermal plants with the total capacity of 114 kW. The construction of Vydmantai geothermal plant in Kretinga region has recently started. 41 MW geothermal plant is build in Klaipeda. In the year 2002 this power plant was not yet working in its full capacity, however produced 180 000 kWh thermal energy.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2001 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

There is no biofuel production in Lithuania.

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Lithuania

LUXEMBOURG

1. Summary of RES markets and policy

Background

The 1993 Framework Law is the basis of two main regulations. The ongoing nature of the framework law creates a stable environment and investor confidence. Subsidies are granted to enterprises and companies for investments in eligible technologies, which include solar, wind, biomass, geothermal. Preferential tariffs are given for electricity produced from RES.

RES targets

The RES-E target to be achieved by Luxembourg in 2010 is 5.7 % of gross electricity consumption.

Status of the renewable energy market

The national energy supply company Cegedel just started this year with selling green electricity. The latest support program is limited to 5 years, and there is a limit on RES resources for creating new capacity. Development therefore seems to be restricted.

Main supporting policies

Feed-in tariff: tariff in EUR ct/kWh conditions

Wind, hydro, biomass, biogas: 2.5 up to 3 MW, 10 years

PV for municipalities 25 up to 50 kW, 20 years

PV for non-municipalities 45 - 55 up to 50 kW, 20 years

In addition investors can receive investment subsidies totalling up to 40% of investments.

Key factors

- RES has to compete with combined-cycle technology, a technology enabling the achievement of similar environmental objectives as RES, but more economically.

- Limitations on eligibility and budgets.

- Guaranteed market for electricity from RES provides certainty for investors.

- Broad range of support measures which may be used cumulatively.

Other issues

Some of the support measures seem to have had no or only limited effect. Support measures in general aimed at municipality-level or specific technologies have not resulted in the promotion of RES-E.

In February 2004, the national Parliament approved a modification to the Framework Law for transposing Directive 2001/77.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Development of the renewable electricity production in Luxembourg over the last decade is shown in Figure 1. Hydropower accounts for the largest contribution to the overall renewable electricity production, with a share of around 65-70% over the last few years. Wind makes a small contribution of 27 GWh in 2002. Production of electricity from biowaste shows more stability over time. In the period 1990-2002 electricity production from biowaste was around 23 GWh per year. In Table 2 the electricity generation from RES is given for the years 1997 and 2002, as well as the average annual growth during this period. It can be seen that the contribution of renewable energy sources to the overall electricity generation in Luxembourg was 2.1% in 1997 and 2.2% in 2002.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES-electricity production in Luxembourg upuntil 2002 [52]

[52] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Data covering RES-heat production in Luxembourg are shown in Table 2. Only biomass heat contributes to RES-heat production in Luxembourg with 25 ktoe in 2001. Production from solar thermal and geothermal sources in 2001 and the years before has been virtually zero. In Table 3 it can be seen that the same is true for the production of liquid biofuels.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

* Biomass heat only until 2001

The biofuel sector in Luxembourg is virtually non-existent. No production data are available.

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Luxembourg

Table 4: Policy assessment for RES - Luxembourg

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

MALTA

1. Summary of RES markets and policy

Background

Energy utilisation in Malta is characterised by a total dependence on imported petroleum products and fossil fuels, low efficiency utilisation and no penetration of alternative sources.

Efforts are being directed towards the identification and utilisation of appropriate alternative sources of energy, including solar energy.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 5% for Malta.

Status of the renewable energy market

No commercial utilisation of renewable energy. The Institute of Energy Technology and others have undertaken pilot projects and studies to assess the potential and applicability of renewable sources, mainly wind and solar power.

Main supporting policies

5% VAT (instead of 15%) on solar applications.

At present Malta is formulating a strategy for renewable energy for the Maltese Islands.

Key factors

Energy infrastructure up to now has been oriented to subsidised oil products although the existing potential for renewable energy sources.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The penetration of the renewable energies in Malta is practically zero. Photovoltaic applications in Malta that were so far restricted to research and demonstration systems will soon be available for everyone to install, according to the regulations to be set by the Malta Resources Authority.

Table 1: RES-energy production in 1997 and 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Malta

NETHERLANDS

1. Summary of RES markets and policy

Background

Major support measures and market openness resulted in much higher green power consumption, a large surplus of certificates. However, there were no new RES installations. The policy support scheme was criticised and accordingly revised. The new support scheme has been in operation since July 2003 (see below).

RES targets

The RES-E target to be achieved by the Netherlands in 2010 is 9% of gross electricity consumption. A target of 10% total renewable energy by 2020 has been set with an interim indicative total RES target of 5% by 2010.

Status of the renewable energy market

Early in 2004 the total amount of green power supplied to consumers reached 2.4 million. Competition in green pricing and green power supplies has been fierce in the wake of the opening-up of the green power market in July 2001. Investments in renewable energy have been slowing down over the past few years because of political uncertainty about renewable energy support.

Main supporting policies

The new policy programme MEP to support renewable energy investments has been in operation since 1 July 2003. See underneath the subsidy in EURct/kWh. The 2005 subsidies are higher because of the phasing out of the ecotax).

Technology source Tariff 2004(*) Tariff 2005

Mixed biomass and waste: 2.9 2.9

Wind on-shore 6.3 7.7

Wind off-shore 8.2 9.7

Pure biomass large scale: 5.5

Small-scale biomass < 50 MWe 8.2 9.7

PV, tidal, wave and hydro 8.2. 9.7

(*) from 1 July 2004 onwards

Key factors

Budget constraints caused uncertainty about future energy support programmes with a consequent withholding of new renewable energy investment. A new system, the MEP scheme, has improved investment conditions, although the short duration of the tariffs scheme provided has been criticised.

The opening-up of the green power market for small consumers has resulted in strong competition among utilities for green power products. Combined with a relatively high degree of support for energy-tax exemptions and feed-in tariffs for green power, this has led to large increase in the amount of green power consumed.

Other issues

The system for Guarantee of Origin has been launched by renaming the former certificate system a GoO system. Imports are still allowed (foreign GoO), but are not eligible for the MEP subsidy.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

Renewable electricity production in the period 1990-2002 in the Netherlands is shown in Figure 1. It can be seen that in this period annual RES-E production increased from 0.7 TWh in 1990 to around 3.6 TWh in 2002. Solid biomass is the most important RES-E source and accounted for around 35% of the annual RES-E production in the Netherlands in 2002. The second most important RES-E source is generation by on-shore wind. In 2002 installed wind capacity was increased by 40% to 677 MW, corresponding to a production level of 0.9 TWh in the same year.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES-electricity production up until 2002 [53]

[53] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

1 shows the data for electricity generation from RES in the Netherlands for the years 1997 and 2002, as well as the average annual growth during the intervening period. Figures for RES-E penetration in 1997 have been adjusted from 3.5% (including non-biodegradable waste) to 1.8% (excluding biodegradable waste). The overall amount of renewable electricity production is clearly increasing, but faster development is still needed for achieving the 9% target.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

2 and 3 show data indicating the penetration of RES-heat and RES-biofuel, respectively. Biomass heat production in 2001 was 324 ktoe. Solar thermal heat production is still relatively small compared with biomass heat, but an average annual growth rate of 17% since 1997 has been reported for this technology. Production of geothermal heat and biofuels is still a very small market in the Netherlands, with production figures of virtually zero.

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.1. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in the Netherlands

Table 4: Policy assessment for RES - Netherlands

>TAULUKON PAIKKA>

The Netherlands

(a) Largest current incentive from MAP funds (Environmental Action Plan).

(b) Biofuels have been stimulated so far only by R&D funds. At the end 2003 policies are expected to be formulated for biofuel support in the Netherlands.

(c) Geothermal energy is not used in the Netherlands (note that this definition excludes heat pumps).

>TAULUKON PAIKKA>

POLAND

1. Summary of RES markets and policy

Background

Coal-fired power and cogeneration plants dominate electricity generation in Poland. However, more than half of the capacity was built in the 1970's and significant investment in new generation and modernization of existing generation is required.

Poland requires that electric utilities maintain a renewable energy portfolio of at least 2.4 percent in 2001 (2.5% in 2002; 2.65% in 2003, etc., 7.5% in 2010 and in the following years) and has established a target of 7.5% of primary energy production from renewable sources by 2010 and 14% by 2020. However, these targets have not yet been enforced, discouraging large scale renewable development. The key resource for achieving the target is likely to be biomass, mainly forestry and agricultural residues and energy crops.

RES targets

The RES-E and primary energy target to be achieved in 2010 is 7.5% for Poland.

Status of the renewable energy market

Biomass covers more than 98% of renewable energy production. Biomass is considered to be the most promising renewable energy in Poland, for both electricity and thermal energy production. This is because of the abundant potential of straw and wood resources in Poland and maturity of this technology. At present there are 200 ha energy crops grown and estimations indicate that 1,5 million ha of arable land is available for energy crops. Polish hydro power has chances for development as neither the big hydro power plants are fully used (due to antiquated equipment) nor the small plants. There is also a considerable wind energy potential with developments in recent years.

Main supporting policies

Green Power Purchase Obligation.

Law on biofuels

Key factors

No clear enforcement mechanism.

Other issues

There are environmental funds on all levels of administration supporting development of RES with grants or soft loans as well as an organisation called ECOFUND that support environmental protection projects, including RES. In addition, low interest credits are available from banks when the money is used for environmental projects.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The total installed capacity of large hydro-electric power stations is around 630 MW, and of the small ones 160 MW. In 2000 33 MW of wind capacity were installed with another 40 MW project under construction (at the beginning of 2003, 57 MW wind capacity were installed). In Poland 30% of the land surface is economically suitable for wind turbine applications, 5% very favourable. Poland has a good technical potential for wind energy development and local manufacturing. Photovoltaic cells are virtually not used in Poland.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [54] in Poland

[54] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

In solar thermal applications, both liquid and air solar collectors are used in a few areas in Poland. The total number of air collectors is estimated at 50-60 units, and their surface area at 6,000 m2. Around 1,000 solar installations for the heating of usable water have been installed in Poland with the total surface area of the collectors exceeding 10,000 m2. Biomass covers over 98% of renewable energy production. Biomass is considered to be the most promising of renewable energy in Poland. Current installed capacity using geothermal energy is approximately 68.5 MWt, of which 26.2 MWt is from heat pumps, which collectively generate 0,02 Mtoe of energy on an annual basis.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Poland

PORTUGAL

1. Summary of RES markets and policy

Background

Extreme dependence on external energy sources has pushed the Portuguese Government to launch several energy plans and financing measures in order to promote RES-E development. Incentives for renewable electricity mainly comprise investment subsidies and RES-E production incentives (through the establishment of a feed-in tariff scheme consisting of a fixed tariff per kWh for each RES technology).

RES targets

The RES-E target to be achieved by Portugal in 2010 is 39.0% of gross electricity consumption.

Status of the renewable energy market

In the recently approved energy policy, the Portuguese Government has set goals for the development of RES-E, giving special attention to wind power (with an expected capacity of 3.750 MW by 2010) and small hydro (400 MW). For the implementation of the guarantee of origin the grid operator REN is designated as the issuing body.

Main supporting policies

Feed-in Tariffs for 2003 in EUR cents /kWh

Photovoltaics < 5kW 41.0

> 5kW 22.4

Wave 22.5

Small hydro 7.2

Wind Beyond 2600 hours 4.3

From 2400 to 2600 hours 5.1

From 2200 to 2400 hours 6.0

From 2000 to 2200 hours 7.0

First 2000 hours 8.3

In addition, investment subsidies and tax deductions are used to support renewable energies.

Key factors

Feed-in structure delivers investment certainty. The tariffs differ for different technologies. The various support measures are all part of one national strategy and work well together. A monitoring system will guard the process of RES development

The tax measures may change with government structure or budget.

Other issues

The analysis of the Portuguese target must take into account the important variability of large hydro. Grid capacity problems hamper a larger uptake of renewable electricity in some Portuguese regions. Complex and slow licensing procedures have resulted in long lead times for new renewable installations.

2. Current status and potentials of RES

2.1 Current penetration

The production of renewable electricity in Portugal is dominated by hydro large-scale projects, as can be seen in Figure 1. In 2001 85% of Portugal's RES-E production was from this RES-E source, while in 2002 the share of large hydro of the overall Portuguese RES-E production decreased to 72%. In the period from 1990 to 2002 large-scale hydro power production varied between 4.9 TWh (1992) and 14.2 TWh (1996), with a production of 7.5 TWh in 2002. These variations complicate the monitoring of Portugal's efforts in meeting its renewable electricity target for 2010 (see further sections). Other important RES-E sources are small-scale hydro and solid biomass, with a production of 706 GWh and 1.2 TWh in 2002 respectively. Electricity production from biowaste and wind has started to grow over the last few years. In 2002 Portugal's installed wind power was increased by 43% up to 179 MW, accounting for 362 GWh generated electricity. Since 1997, the non-large-hydro RES-E passed from 1.76 TWh in 1997 to 2.9 TWh by 2002.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES-electricity production up until 2002 [55] in Portugal

[55] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: RES electricity production in Portugal up until 2002 without large hydro

Table 1 shows the electricity generation from renewable energy sources in 1997 and 2002, as well as the average annual growth during the intervening period. Due to the wide fluctuations in electricity generated from hydro, the share of RES electricity in 2002 was only around 22% compared with 39% in 1997.

Table 1: RES electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2 and Table 3 show data indicating the penetration of RES-heat and RES-biofuel respectively. Biomass heat production over the past few years has been stable at around 1900 ktoe per year. Solar thermal heat and geothermal heat production is still relatively small compared with biomass heat, showing a contribution of 19 ktoe and 90 ktoe respectively. Geothermal heat production showed a very strong increase in 2001, due to a new large demo plant on the Azores. As shown in Table 3, production of biofuels is still a very small market in Portugal, with production figures of virtually zero.

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

*Biomass heat only up until 2001

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.1. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 3: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in Portugal

Table 4: Policy assessment for RES - Portugal

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

SLOVAKIA

1. Summary of RES markets and policy

Background

The Slovak Republic is a net importer of relatively cheap energy from the Czech Republic and Poland. In 1999, energy imports provided approximately 85% of Slovakia's energy supply. An extensive development of small-hydro energy is going on.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 31% for Slovakia.

Status of the renewable energy market

There is no specific support for wind and solar energy. A very small portion of the biomass potential is used and the government's priority is to use this source only in remote, mountainous, rural areas, where natural gas is not available. For small hydro there is an extended development programme with 250 selected sites for building small-hydro. Geothermal is extendedly used for bathing purposes.

Main supporting policies

Energy Strategy and Policy of the Slovak Republic up to the year 2005 (1993)

Energy Act No.70/1998 (2001)

Key factors

Current low energy prices.

An extended development of the hydro potential is going on.

The government does not recognise opportunity in wind and solar.

The government support only biomass investments in remote, mountainous, rural areas.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

With the exception of the hydro power the share of the renewable energy sources did not grow significantly in the last decade in Slovakia. Only the hydroelectric capacity has grown significantly in the first half of the 1990s, due to the building of the Gabcikovo hydro power plant with a capacity of 720 MWe on the Danube. As of 1999, Slovakia had approximately 2,500 MWe of installed hydroelectric capacity. It is expected that 300 MWe of small hydro capacity may be needed from a large number of smaller facilities. There are currently approx. 180 small hydropower plants with the total installed capacity of more than 60 MW in operation in Slovakia. There are no large scale wind turbines up to now. There are installed 40 pairs of photovoltaic panels to 400 kV transmission line poles between Slovakia and Poland since 1998.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [56] in Slovakia

[56] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Geothermal waters in the Slovak Republic are being utilised on 35 locations offering an aggregate heating capacity of 75 MW and generation of 0,05 Mtoe to heat structures, swimming pools, greenhouses (at the town of Galanta it heats 1,240 flats and a hospital). In present, biomass provides only 0.2 % (0,1 Mtoe) of energy, although biomass represents the largest potential of renewable energy of Slovakia.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Slovakia

SLOVENIA

Summary of RES markets and policy

Background

The new Energy Act substituting the Act on Energy Economy from 1986 was promulgated in September 1999. It gives priority to efficient use of energy and renewable energy sources over supplying from non-renewable sources. According to the law, a national energy programme shall be drawn up every five years. The programme shall promote investing into renewable energy sources and efficient use of energy. Hydropower supplies about one-third of Slovenia's electricity generating capacity. However, many of the smaller hydro plants are very old (pre-World War II) and will need to be refurbished to remain operational.

RES targets

The RES-E target to be achieved in 2010 is 33,6% for Slovenia.

Status of the renewable energy market

Renovation of hydropower plants will increase the efficiency of these units, and could add as much as 150 MWe in generating capacity. Refurbishment of existing small scale hydropower as well as increasing the capacity of the large-scale units is part of the Government's renewable energy strategy.

Main supporting policies

Feed-in tariff:

Hydro up to 1 MW: 6.11 EURc/kWh; Hydro 1 to 10 MW: 5.89 EURc/kWh

Biomass up to 1 MW: 6.98 EURc/kWh; Biomass above 1MW: 6.76 EURc/kWh

Wind up to 1 MW: 6.33 EURc/kWh; Wind above 1 MW: 6.11 EURc/kWh

Geothermal: 6.11 EURc/kWh

Solar up to 36 kW: 27.85 EURc/kWh; Solar above 36 kW: 6.11 EURc/kWh

CO2 tax introduced in 1996 amounts to 15 EUR/t CO2.

Key factors

The Regulation provides the framework for contractual relations between the network manager and the qualified energy producer including a contract for a period of 10 years.

Complicated procedures for acquiring the administrative permissions.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The share of renewable energies in Slovenia's energy sector is constant since the beginning of the '90ies. The mostly utilised renewable energy source in Slovenia is hydro-power. It supplies about one-third of Slovenia's electricity generation (3300 GWh/year). Besides the larger hydroelectric generating units, there are approximately 40 very small hydro units with less than 500 GWh/year electricity generated. There are no wind power plants installed in Slovenia. The photovoltaic peak power installed is very low - about 100 kWp. Photovoltaic applications have been implemented on an experimental basis in the telecommunications and other sectors. Biomass has a minimal penetration in electricity production.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2001 [57] in Slovenia

[57] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2001 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

Biomass, solar and geothermal installations have just a minimal share in the heat production. Wood is an important fuel for space heating, particularly in the residential sector. Forest residues supply about 359 MWth. The existing capacity of geothermal resources in Slovenia amount to about 103 MW of heat plant providing heat to health spas, agriculture and institutions.

Table 2: RES-heat production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

There is no biofuel production is Slovenia.

2.2. Mid-term potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity, heat and transport in Slovenia

SPAIN

1. Summary of RES markets and policy

Background

In 1997 Spain introduced a substantial programme to support RES, which has resulted in an enormous growth in new capacity, mainly wind power. Feed-in tariffs and premiums provided high transparency and certainty in the market and are therefore the main driver for this growth. After Germany Spain is the most favourable country for wind investments.

RES targets

The RES-E target to be achieved by Spain in 2010 is 29.4% of gross electricity consumption.

Status of the renewable energy market

Wind power has developed impressively. The biomass sector still needs an integrated policy which recognises the added value of environmental and rural development . Small hydro needs to overcome the administrative barriers.

Main supporting policies

RES producers may choose between a fixed preferential tariff or a (variable) premium price on top of the market price. Investment support is also provided. Tariffs are specified for plants < = 50MW.

Tariffs specified for 2003: premium (EURct/kWh) feed-in (EURct/kWh)

Solar PV (< 5kW): 36.0 39.6

Solar (other installations): 18.0 21.6

Solar thermal-electric: 12.0

Wind: 2.66 6.21

Small Hydro (? 10MW): 2.94 6.49

Primary Biomass: 3.32 6.85

Secondary Biomass: 2.51 6.05

Geothermal, wave and tidal: 2.94 6.49

Key factors

* Transparent support schemes and the high feed-in tariffs deliver high investment certainty.

* Feed-in tariffs are decreased and might become too low to induce new investments.

* Changes due to liberalisation of the sector cause uncertainty.

* Biomass feed-in tariffs were up-to-now too low to develop new capacity.

Other issues

The system for Guarantee of Origin has not been implemented yet. A draft has been formulated within the Ministry of Economy. Some electricity companies have started to sell green power.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The production of renewable electricity in Spain is shown in Figure 1. It can be seen that hydro generated electricity is by far the most important RES-E source, with a contribution of around 16 TWh in 2002, which corresponds to 41% of the total RES-E production for that year. Strong growth in the electricity production by on-shore wind parks can be observed. Spain achieved 4.100 MW at the end of 2002 (more than 6.000 MW at the end of 2003, similar to the total wind capacity installed in USA) producing 9.6 TWh in 2002. On the other hand it should be noted that the production of RES-E from solid biomass was 2.9 TWh in 2002. This accounted for 8% of the total RES-E production in that year.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES-electricity production up until 2002 [58]

[58] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: RES electricity production in Spain up until 2002 without large hydro

1 shows an overview of the electricity generation from renewable energy sources in Spain in 1997 and 2002, as well as the average annual growth during the intervening period. The electricity generation from RES expressed as share of the overall electricity consumption was 20% in 1997, while it was only 16.2% in 2002.

Table 1: RES electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

* Spain uses a definition for small and large-scale hydro power capacity that is different from the commonly adopted EU definition. In Spain all production capacity lower than 50 MW is considered to be small-scale production capacity.

2 shows data indicating the penetration of RES-heat in Spain. Biomass heat production over the past few years has been stable at around 3300 ktoe per year. Solar thermal heat production is still relatively small compared with biomass heat, but an average annual growth rate of about 10% since 1997 has been reported for this technology.

As can be seen in Table 3, the biofuel market has grown strongly over the past few years. In 1997 virtually no biofuels were produced, while for the year 2002 a production of 119 ktoe was reported.

Table 2: RES-heat production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

Table 3: RES-biofuel production up until 2001

>TAULUKON PAIKKA>

2.1. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 3: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in Spain

Table 4: RES-Policy assessment Spain

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

SWEDEN

1. Summary of RES markets and policy

Background

Sweden has followed the route of promoting new renewable sources by a combination of energy taxation and environmental bonus schemes up to early 2003. Since May 2003, however, a major policy change has been implemented by introducing a tradable certificate scheme in order to achieve the cost-effective and market-oriented promotion of renewables.

RES targets

The RES-E target from the EU directive for Sweden is 60% of gross electricity consumption in 2010. Sweden has set up the national target in absolute values (10 TWh additional RES by 2010) together with a 17% obligation of non large-hydro RES-E for end users by 2010.

Status of the renewable energy market

Renewables currently cover approximately 50% of Sweden's total electricity consumption. This supply is covered mainly by hydro power. The use of biomass has increased substantially over the past decade, but its share is still relatively small. Wind capacity installed in Sweden is relatively low although the wind resource in the south of the country is comparable to Denmark's. When the new certificate scheme was drawn up by the Government, market parties expressed fear and reluctance to invest.

Main supporting policies

Electricity certificates for wind, solar, biomass, geothermal and small hydro were introduced in May 2003. The system has created an obligation for end-users to buy a certain amount of renewable certificates as part of their total electricity consumption (increasing to 17% in 2010). Non-compliance leads to a penalty which is fixed at 150% of a year's average price. To secure a smooth transition, price guarantees are available for producers up to 2007. Within the system prices will be settled by supply and demand. Forecasts show expected prices in the range of 1,3 - 1,6 EUR cents/kWh for certificates traded.

For wind energy investment grants which offer 15% reduction of costs will remain available. As a transition measure, an environmental bonus for wind will also be available. This bonus has a value of 1,9 EUR cents/kWh this year and will gradually decline to 0 in 2007

Furthermore exemptions for renewables on environmental taxes are applicable, which provide a benefit of around 1,79 EUR /toe for renewables used for transport or heat supply.

Key factors

The certificate system will form an incentive to invest in the most cost-effective options. Guarantees have been built into the system to secure a smoother transition from the previous system into the new situation. The environmental tax benefits can make some biomass CHP systems competitive.

Under the certificate system, prices may fluctuate from year to year depending on production and new investments. This holds for certificates as well as the commodity price of electricity. Both elements form a source of uncertainty for investment decisions.

Other issues

Since the certificate system is in its start-up phase, the effects are as yet difficult to assess. It may result in a cost-effective development of renewables (thereby excluding some sources from the market). The Government has declared that in the (near) future the certificate system may be opened up for imports. This market opening may pose a threat to investments in new renewables in Sweden.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The development of the renewable electricity production over the past decade has resulted in a modest increase of 7% since 1990. The most important growth has occurred in the application of bio-energy which grew by a factor of 2.5 in volume from 1990. The current level is now around 4 TWh. Hydro power still remains the largest source of renewable energy in Sweden, but only a very limited growth in capacity occurred. In 2002 hydro generated 66 TWh. 2003 was a very bad hydraulic year with a total production of 53 TWh. Wind power started recently in Sweden (both on-shore and off-shore) and has a reached level of around 0,6 TWh in 2002. By the end of 2003 the installed wind power capacity was 399 MW.

The current RES-E penetration is shown in 1. The fluctuations reflect the volatility in the supply of hydro power due to variations in weather conditions from year to year. According to the total demand the share of RES electricity in Sweden amounted to 46% in 2002 compared to 49% in 1997.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES electricity production up until 2002 [59] in Sweden

[59] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: RES electricity production in Sweden up until 2002 [60] without large hydro

[60] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Table 1: RES-electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

In the heat sector the use of biomass, in particular in new CHP and district heating installations, has grown substantially over the past decade (by nearly 40% compared with 1990). The current use has reached a level of about 5 Mtoe. Solar thermal collectors have been introduced in Sweden, but their contribution still remains small. The market for solar thermal applications grew by 7% in 2002 to nearly 0,2 million m2 installed capacity. For geothermal heat pumps very strong growth has been observed over recent years.

Table 2: RES-heat production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

*Biomass heat only up until 2001

The biofuel sector has started to develop recently, but the absolute level still remains very small.

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.1. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 3: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in Sweden

Table 4: Policy assessment for RES - Sweden

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

UNITED KINGDOM

1. Summary of RES markets and policy

Background

In the United Kingdom renewable energy is strongly supported by a system with mandatory demand and several grants programs. Renewables are an important part of the climate change strategy. Renewable energy is therefore exempted from the Climate Change Levy (CCL). After one year of the new established certificate market, the CCL and the grants programs in full operation, the development of RES seems to be increasing apace.

RES targets

The RES-E target to be achieved by the UK in 2010 is 10 % of gross electricity consumption. An indicative target for RES-E of 20% for 2020 has been set. No formal targets exist for RES-H and biofuels.

Status of the renewable energy market

The buy-out revenues for non-compliances are recycled to the suppliers in proportion to the certificates they have used for complying with the obligation. This mechanism increased the certificate price above the buy-out price because the market is short. High prices in the first year gave the ROC (Renewable Obligation scheme) market a kick-start. Targets specified for 2010 and scheme duration specified until 2027 provide long-term security for renewable energy investors.

Main supporting policies

* Obligatory targets with tradable green certificate system. The non-compliance 'buy-out' price for 2003-2004 is set at £30.51/MWh (approx4.5 EURct/kWh). This buy-out price will be annually adjusted in line with the retail price index.

* Climate Change Levy: renewable electricity is exempted from the climate change levy on electricity of 0.43 p/kWh (approx. 0.63 EUR ct/kWh)

* Grants schemes: funds are reserved from the New Opportunities Fund for new capital grants for investments in energy crops/biomass power generation (at least £33m (EUR53m) over three years), for small scale biomass/CHP heating (£3m or EUR5m), and. planting grants for energy crops (£29m or EUR46m for a period of seven years).

Major issues

- The targets for the obligatory demand are set up to 2027, ensuring long-term demand.

- High targets and the redistribution of buy-out revenues make RES-E investments economically viable.

- A great differentiation of grant programmes with large budgets aimed at technologies and/or municipalities give a wide range of support to initiatives.

- Grid connection issues and severe competition on the electricity market could disadvantage RES in of the support programs.

Other issues

Government has announced new plans on off-shore wind in 2003 and around 1.400 MW installed capacity has already been approved.

2. Current status and potentials of RES

2.1. Current penetration

The renewable electricity production in the period 1990-2002 in the UK is shown in Figure 1. It can be seen that in this period annual RES-E production increased from 5.8 TWh in 1990 to around 11 TWh in 2002. Hydro generated electricity is the most important RES-E source, although its relative share in the RES-E production is decreasing. In 1990 hydro power was responsible for more than 90% of the annual RES-E production, whereas in 2002 its contribution was 42%. At present the second most important RES-E source is generation with biogas. Over the last decade the contribution of biogas to the RES-E production has increased from 8% in 1990 to 28% in 2002. Responsible for this increase is the production of landfill gas, which accounted for 90% of total biogas electricity production in 2002. Other technologies with an increasing contribution to the overall RES-E production in the UK are on-shore wind (11% in 2002), solid biomass (8% in 2002) and biowaste (8% in 2002). Installed wind power in the UK increased by 19% in 2002 to a total installed capacity of 534 MW.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 1: RES-electricity production up until 2002 [61]

[61] Based on EUROSTAT data, which are up-to-date only until 2001. For many RES, e.g. wind-onshore and PV more recent data from sector organisations and national statistics have been used.

Table 1: RES electricity production in 1997 and 2002 in GWh

>TAULUKON PAIKKA>

2 shows data indicating the penetration of RES-heat in the UK. Biomass heat production in 2002 reached 700 ktoe, which is significantly lower than the 917 ktoe reached in 1997. Solar thermal heat and geothermal heat production is still relatively small compared with biomass heat, but solar thermal heat has increased by average annual growth rates of 13% in the period 1997-2002.

As can be seen in 3, the production of biofuel corresponded to 3 ktoe in the year 2002, while in 1997 still virtually no biofuels were being produced.

Table 2: RES-heat production in 1997 and 2002 in ktoe

>TAULUKON PAIKKA>

*Biomass heat only up until 2001

Table 3: RES-biofuel production up until 2002

>TAULUKON PAIKKA>

2.1. Mid-term Potentials

>VIITTAUS KAAVIOON>

Figure 2: Mid-term potentials of RES electricity heat and transport in the UK

Table 4: Policy assessment for RES - United Kingdom

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>