1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimilupahakemuksiin liitetään toimintasuunnitelma, josta ilmenee, minkä tyyppistä liiketoimintaa on tarkoitus harjoittaa, sekä luottolaitoksen organisaatiorakenne, mukaan lukien tiedot ryhmään kuuluvista emoyrityksistä, rahoitusalan holdingyhtiöistä ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöistä. Jäsenvaltioiden on myös edellytettävä, että toimilupahakemuksiin liitetään kuvaus 74 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista järjestelmistä, prosesseista ja menetelmistä.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on evättävä toimilupa luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamiseen, jos ne eivät ole vakuuttuneita siitä, että 74 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla järjestelmillä, prosesseilla ja menetelmillä voidaan varmistaa kyseisen laitoksen hyvä ja tehokas riskienhallinta.”

1.   Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden ja EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden on haettava hyväksyntää tämän artiklan mukaisesti. Muiden rahoitusalan holdingyhtiöiden ja sekaholdingyhtiöiden on haettava hyväksyntää tämän artiklan mukaisesti, jos niiden edellytetään noudattavan tätä direktiiviä tai asetusta (EU) N:o 575/2013 alakonsolidointiryhmän tasolla.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa siinä tarkoitettujen rahoitusalan holdingyhtiöiden ja sekaholdingyhtiöiden on toimitettava konsolidointiryhmän valvojalle ja, jos kyseessä on eri viranomainen, sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat tiedot:

Jos rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön hyväksyntä tapahtuu samanaikaisesti 22 artiklassa tarkoitetun arvioinnin kanssa, kyseisessä artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen koordinoi tapauksen mukaan konsolidointiryhmän valvojan kanssa ja, jos kyseessä on eri viranomainen, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut. Siinä tapauksessa 22 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu arviointijakso keskeytetään 20 työpäivää ylittävän jakson ajaksi, kunnes tämän artiklan mukainen menettely on saatu päätökseen.

3.   Rahoitusalan holdingyhtiölle tai rahoitusalan sekaholdingyhtiölle voidaan myöntää tämän artiklan nojalla hyväksyntä vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

4.   Rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön hyväksyntää tämän artiklan nojalla ei edellytetä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Rahoitusalan holdingyhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, jotka on vapautettu hyväksynnästä tämän kohdan mukaisesti, ei suljeta tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyn konsolidoinnin ulkopuolelle.

5.   Konsolidointiryhmän valvoja seuraa jatkuvasti, että 3 kohdassa ja tarvittaessa 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden on toimitettava konsolidointiryhmän valvojalle tiedot, jotka hän tarvitsee seuratakseen jatkuvasti ryhmän organisaatiorakennetta ja 3 kohdassa tai tarvittaessa 4 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymistä. Konsolidointiryhmän valvoja jakaa näitä tietoja sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut.

6.   Jos konsolidointiryhmän valvoja on katsonut, että 3 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty tai eivät enää täyty, rahoitusalan holdingyhtiöön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöön kohdistetaan asianmukaisia valvontatoimenpiteitä, jotta varmistetaan tai mahdollisesti palautetaan konsolidoidun valvonnan jatkuvuus ja eheys sekä varmistetaan tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 asetettujen vaatimusten noudattaminen konsolidoinnin perusteella. Rahoitusalan sekaholdingyhtiön osalta valvontatoimissa on erityisesti otettava huomioon vaikutukset finanssiryhmittymään.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut valvontatoimenpiteet voivat koostua seuraavista:

7.   Jos konsolidointiryhmän valvoja on katsonut, että 4 kohdassa asetetut edellytykset eivät enää täyty, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on haettava hyväksyntää tämän artiklan mukaisesti.

8.   Tehtäessä päätöksiä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetusta hyväksynnästä ja siitä vapautuksesta sekä 6 ja 7 kohdassa tarkoitetuista valvontatoimenpiteistä, kun konsolidointiryhmän valvoja on muu kuin sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut, kyseiset kaksi viranomaista toimivat yhteistyössä toisiaan kaikilta osin kuullen. Konsolidointiryhmän valvojan on laadittava tapauksen mukaan 3, 4, 6 ja 7 kohdassa tarkoitetuista asioista arviointi ja toimitettava tämä arviointi sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut. Molemmat viranomaiset pyrkivät kaikin käytettävissään olevin keinoin tekemään yhteisen päätöksen kahden kuukauden kuluessa kyseisen arvioinnin vastaanottamisesta.

Yhteinen päätös on dokumentoitava ja perusteltava asianmukaisesti. Konsolidointiryhmän valvoja ilmoittaa yhteisen päätöksen rahoitusalan holdingyhtiölle tai rahoitusalan sekaholdingyhtiölle.

Jos asiasta on erimielisyyttä, konsolidointiryhmän valvojan ja sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut, on pidätyttävä tekemästä päätöstä ja toimitettava asia EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. EPV tekee päätöksensä kuukauden kuluessa siitä, kun asia on toimitettu EPV:n käsiteltäväksi. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteinen päätös EPV:n päätöksen mukaisesti. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun kahden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

9.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta konsolidointiryhmän valvoja tai sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut, on muu kuin direktiivin 2002/87/EY 10 artiklan mukaisesti määritetty koordinaattori, on vaadittava koordinaattorin suostumus tapauksen mukaan tämän artiklan 3, 4, 6 ja 7 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä tai yhteisiä päätöksiä varten. Jos vaaditaan koordinaattorin suostumus, erimielisyydet on toimitettava asianmukaisten Euroopan valvontaviranomaisten, nimittäin EPV:n tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (*3) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, EVLEV), käsiteltäväksi, jotka tekevät päätöksen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on niille toimitettu. Tämän kohdan mukaisesti tehty päätös ei vaikuta direktiivien 2002/87/EY tai 2009/138/EY mukaisiin velvoitteisiin.

10.   Jos rahoitusalan holdingyhtiölle tai rahoitusalan sekaholdingyhtiölle tämän artiklan perusteella myönnettävä hyväksyntä evätään, konsolidointiryhmän valvojan on ilmoitettava hakijalle tästä päätöksestä ja sen perusteluista neljän kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, tai jos hakemus on puutteellinen, neljän kuukauden kuluessa päätöstä varten edellytettävien täydellisten tietojen vastaanottamisesta.

Päätös hyväksynnän myöntämisestä tai epäämisestä on aina tehtävä kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Epäämisen yhteydessä voidaan lisäksi tarvittaessa määrätä 6 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

1.   Unionissa sijaitsevilla kahdella tai useammalla laitoksella, jotka kuuluvat samaan kolmannen maan ryhmään, on oltava yksi yhteinen unioniin sijoittautunut väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että 1 kohdassa tarkoitetuilla laitoksilla on kaksi väliyhtiönä toimivaa EU-emoyritystä, jos kyseiset viranomaiset toteavat, että yhden yhteisen väliyhtiönä toimivan EU-emoyrityksen perustaminen

3.   Väliyhtiönä toimivan EU-emoyrityksen on oltava luottolaitos, jolle on myönnetty toimilupa 8 artiklan mukaisesti, tai rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jolle on myönnetty hyväksyntä 21 a artiklan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos yksikään tämän artiklan 1 kohdassa mainituista laitoksista ei ole luottolaitos tai jos on perustettava toinen väliyhtiönä sijoitustoiminnan yhteydessä toimiva EU-emoyritys tämän artiklan 2 kohdassa mainitun pakollisen vaatimuksen täyttämiseksi, väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys tai toinen väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys voi olla direktiivin 2014/65/EU 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys, johon sovelletaan direktiiviä 2014/59/EU.

4.   Edellä olevia 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos kolmannen maan ryhmän unionissa sijaitsevien varojen kokonaisarvo on alle 40 miljardia euroa.

5.   Tätä artiklaa sovellettaessa kolmannen maan ryhmän unionissa sijaitsevien varojen kokonaisarvon on oltava seuraavien summa:

6.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle seuraavat kutakin niiden lainkäyttöalueella toimivaa kolmannen maan ryhmää koskevat tiedot:

7.   EPV julkaisee verkkosivustollaan luettelon kaikista unionissa toimivista kolmannen maan ryhmistä ja niiden väliyhtiönä toimivasta EU-emoyrityksestä tai tilanteen mukaan väliyhtiönä toimivista EU-emoyrityksistä.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kukin niiden lainkäyttöalueella toimiva laitos, joka kuuluu kolmannen maan ryhmään, täyttää yhden seuraavista edellytyksistä:

8.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, useamman kuin yhden laitoksen kautta unionissa toimivilla kolmannen maan ryhmillä, joiden varojen kokonaisarvo on suurempi kuin 40 miljardia euroa 27 päivänä kesäkuuta 2019, on oltava väliyhtiönä toimiva EU-emoyritys tai, jos sovelletaan 2 kohtaa, kaksi väliyhtiönä toimivaa EU-emoyritystä viimeistään 30 päivänä joulukuuta 2023.

9.   Komissio tarkastaa EPV:tä kuultuaan viimeistään 30 päivänä joulukuuta 2026 tässä artiklassa laitoksille asetetut vaatimukset ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen. Kyseisessä kertomuksessa on arvioitava ainakin,

10.   EPV esittää viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2021 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomuksen kolmansissa maissa olevien sivuliikkeiden kohtelusta jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kyseisessä kertomuksessa on arvioitava ainakin,

Komissio esittää tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen EPV:n esittämien suositusten pohjalta.

1.   Sen estämättä, mitä 53 artiklan 1 kohdassa ja 54 artiklassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyin edellytyksin toimittaa tiettyjä tietoja seuraaville elimille tai jakaa tiettyjä tietoja niiden kanssa:

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat jakaa luottamuksellisia tietoja vain asiaankuuluvan elimen nimenomaisesta pyynnöstä, jos vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Jos pyynnön esittää jokin 1 kohdassa tarkoitettu yhteisö, toimivaltaiset viranomaiset voivat välittää vain koottuja tai anonyymejä tietoja ja jakaa muita tietoja vain toimivaltaisen viranomaisen tiloissa.

4.   Jos tietojen julkistaminen edellyttää henkilötietojen käsittelyä, pyynnön esittävän elimen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (*6) säädettyjä vaatimuksia.

1.   Laitoksilla on oltava toimivat hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät, jotka muodostuvat selkeästä organisaatiorakenteesta, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, läpinäkyvästi ja johdonmukaisesti, tehokkaista prosesseista sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi, joita niihin kohdistuu tai saattaa kohdistua, ja niistä raportoimiseksi, riittävistä sisäisen valvonnan menetelmistä, mukaan luettuina luotettavat hallinto- ja laskentamenetelmät, sekä palkitsemisjärjestelmistä ja -käytännöistä, jotka ovat yhdenmukaisia hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen palkitsemisjärjestelmien ja -käytäntöjen on oltava sukupuolineutraaleja.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien, prosessien ja menetelmien on oltava kattavia ja suhteutettuja liiketoimintamalliin ja laitoksen toimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen. Jäljempänä 76–95 artiklassa vahvistetut tekniset vaatimukset on otettava huomioon.

3.   EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa täsmennetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmät, prosessit ja menetelmät, ottaen huomioon tämän artiklan 2 kohdan.

EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti laitoksille ohjeet sukupuolineutraaleista palkitsemisjärjestelmistä.

Kahden vuoden kuluessa toisessa alakohdassa tarkoitettujen ohjeiden julkaisemisesta EPV esittää toimivaltaisten viranomaisten keräämien tietojen perusteella kertomuksen laitosten soveltamista sukupuolineutraaleista palkitsemisjärjestelmistä.”

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset ottavat käyttöön sisäiset järjestelmät ja käyttävät joko vakiomenetelmää tai yksinkertaistettua vakiomenetelmää havaitakseen riskit ja arvioidakseen, hallitakseen ja vähentääkseen riskejä, jotka johtuvat korkojen potentiaalisista muutoksista, jotka vaikuttavat sekä oman pääoman taloudelliseen arvoon että laitoksen kaupankäyntivarastoon kuulumattomien toimien nettokorkotuloon.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset ottavat käyttöön järjestelmät, joilla arvioidaan ja seurataan riskejä, jotka johtuvat luottoriskimarginaalien potentiaalisista muutoksista, jotka vaikuttavat sekä oman pääoman taloudelliseen arvoon ja että laitoksen kaupankäyntivarastoon kuulumattomien toimien nettokorkotuloon.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi vaatia laitosta käyttämään 1 kohdassa tarkoitettua vakiomenetelmää, jos kyseisen laitoksen kyseisessä kohdassa tarkoitettujen riskien arvioimiseksi käyttöön ottamat sisäiset järjestelmät ovat epätyydyttäviä.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi vaatia asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 145 alakohdassa määriteltyä pientä ja rakenteeltaan yksinkertaista laitosta käyttämään vakiomenetelmää, jos sen mielestä yksinkertaistettu vakiomenetelmä ei riitä määrittämään korkoriskiä, joka johtuu laitoksen kaupankäyntivarastoon kuulumattomista toimista.

5.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään tämän artiklan soveltamiseksi standardimenetelmä, jota laitokset voivat käyttää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen riskien arvioimiseksi, mukaan luettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 145 alakohdassa määritellyille pienille ja rakenteeltaan yksinkertaisille laitoksille tarkoitettu yksinkertaistettu vakiomenetelmä, joka tuottaa vähintään yhtä varovaisen lopputuloksen kuin vakiomenetelmä.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

6.   EPV antaa ohjeita, joissa tarkennetaan perusteet, joilla

EPV antaa nämä ohjeet viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.”

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu omien varojen lisävaatimus, kun ne toteavat 97 ja 101 artiklan mukaisesti suoritettujen tarkastelujen perusteella yksittäisen laitoksen osalta jonkin seuraavista tilanteista:

Toimivaltaiset viranomaiset saavat asettaa 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja omien varojen lisävaatimuksia ainoastaan kattamaan riskit, joita yksittäiset laitokset aiheuttavat toiminnallaan, mukaan lukien toiminta, jonka taustalla on tietyn talous- ja markkinakehityksen vaikutus yksittäisen laitoksen riskiprofiiliin.

2.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa katsotaan, ettei riskejä tai riskitekijöitä ole lainkaan tai riittävästi katettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa ja asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädetyillä omien varojen vaatimuksilla vain, jos sellaisen pääoman määrät, tyypit ja jakautuminen, joita toimivaltainen viranomainen pitää riittävinä ottaen huomioon vakavaraisuuden arvioinnin laitosten tämän direktiivin 73 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti toteuttaman arvioinnin perusteella, ovat suuremmat kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa ja asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädetyt omien varojen vaatimukset.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava kunkin yksittäisen laitoksen riskiprofiilin huomioon ottaen riskejä, joita laitokseen kohdistuu, mukaan lukien

Jos riskeihin tai riskitekijöihin sovelletaan tässä direktiivissä tai asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä siirtymäkauden järjestelyjä tai siirtymäsäännöksiä, niitä ei pidetä riskeinä tai riskitekijöinä, jotka on todennäköisesti aliarvioitu, vaikka asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa ja asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädettyjä sovellettavia vaatimuksia on noudatettu.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa pääoma on katsottava riittäväksi, kun se kattaa kaikki tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyssä arvioinnissa olennaisina pidetyt riskit tai riskitekijät, joita ei ole lainkaan tai riittävästi katettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa ja asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädetyillä omien varojen vaatimuksilla.

Kaupankäyntivarastoon kuulumattomista positioista johtuvaa korkoriskiä voidaan pitää olennaisena ainakin 98 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset totea arviointia suorittaessaan, että laitos hallitsee kaupankäyntivarastoon kuulumattomista toimista johtuvia korkoriskejä asianmukaisesti eikä ole liian altis kaupankäyntivarastoon kuulumattomista toimista johtuville korkoriskeille.

3.   Jos täydentäviä omia varoja tarvitaan vähentämään sellaisia muita riskejä kuin ylivelkaantumisriskiä, joita ei ole riittävästi katettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdalla, toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen täydentävien omien varojen taso tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävänä pidetyn pääoman sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa ja neljännessä osassa ja asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädettyjen asiaankuuluvien omien varojen vaatimusten erotuksena.

Jos täydentäviä omia varoja tarvitaan vähentämään ylivelkaantumisriskiä, jota ei ole riittävästi katettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdalla, toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen täydentävien omien varojen taso tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävänä pidetyn pääoman ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa ja seitsemännessä osassa säädettyjen asiaankuuluvien omien varojen vaatimusten erotuksena.

4.   Laitoksen on täytettävä toimivaltaisen viranomaisen 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti asettama omien varojen lisävaatimus seuraavat edellytykset täyttävillä omilla varoilla:

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi edellyttää, että laitos täyttää omien varojen lisävaatimuksensa suuremmalla ensisijaisen pääoman (T1) tai tarvittaessa ydinpääoman (CET1) osuudella ja ottaen huomioon laitoksen erityisolosuhteet.

Omia varoja, joita käytetään tarkoituksena täyttää tämän direktiivin 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu omien varojen lisävaatimus, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet vähentämään muita riskejä kuin ylivelkaantumisriskiä, ei saa käyttää täyttämään

Omia varoja, joita käytetään tarkoituksena täyttää tämän direktiivin 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu omien varojen lisävaatimus, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet vähentämään ylivelkaantumisriskiä, jota ei ole riittävästi katettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdalla, ei saa käyttää täyttämään

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava kullekin laitokselle asianmukaisesti ja kirjallisesti päätös asettaa omien varojen lisävaatimus 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla ainakin antamalla selkeä selvitys tämän artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevasta täysimääräisestä arvioinnista. Näihin perusteluihin on sisällyttävä tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa erityinen selvitys syistä, joiden vuoksi täydentäviä omia varoja koskevien ohjeiden ei enää katsota riittävän.

1.   Laitosten on asetettava 73 artiklassa tarkoitettujen strategioiden ja menettelyjen mukaisesti sisäinen pääomansa sellaiselle omien varojen riittävälle tasolle, että katetaan kaikki laitokseen kohdistuvat riskit ja että varmistetaan, että laitoksen omilla varoilla voidaan kattaa stressiskenaarioista johtuvat potentiaaliset tappiot, mukaan lukien ne, jotka on todettu 100 artiklassa tarkoitetussa valvonnallisessa stressitestissä.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen kunkin laitoksen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti asettaman sisäisen pääoman tasoa osana 97 ja 101 artiklan mukaisesti suoritettuja tarkasteluja ja arviointeja, mukaan luettuina 100 artiklassa tarkoitettujen stressitestien tulokset.

Toimivaltaiset viranomaiset määrittävät tämän tarkastelun perusteella kunkin laitoksen omien varojen kokonaistason, jota ne pitävät asianmukaisena.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava laitoksille täydentäviä omia varoja koskevat ohjeensa.

Ohjeet täydentäville omille varoille käsittävät omat varat, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa, asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa, tämän direktiivin 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 128 artiklan 6 kohdassa tai tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 a kohdassa vaaditun omien varojen asiaankuuluvan määrän, joka tarvitaan toimivaltaisten viranomaisten tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti asianmukaisena pitämän omien varojen kokonaistason saavuttamiseen.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten tämän artiklan 3 kohdan nojalla antamien täydentäviä omia varoja koskevien ohjeiden on oltava laitoskohtaista. Ohjeet voivat koskea riskejä, joita käsitellään 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla asetetuilla omien varojen lisävaatimuksilla, vain siinä määrin, että se kattaa niitä riskejä koskevat näkökohdat, joita ei jo kateta tuon vaatimuksen nojalla.

5.   Omia varoja, joita käytetään tarkoituksena noudattaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja täydentäviä omia varoja koskevia ohjeita, joilla vähennetään muita riskejä kuin ylivelkaantumisriskiä, ei saa käyttää täyttämään

Omia varoja, joita käytetään tarkoituksena noudattaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja täydentäviä omia varoja koskevia ohjeita, joilla vähennetään ylivelkaantumisriskiä, ei saa käyttää täyttämään asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyä omien varojen vaatimusta, tämän direktiivin 104 a artiklan vaatimusta, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet ylivelkaantumisriskin vähentämiseksi, eikä asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 a kohdassa määriteltyä vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevaa vaatimusta.

6.   Jos tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ohjeita ei noudateta tapauksessa, jossa laitos täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa ja asetuksen (EU) 2017/2402 2 luvussa säädetyt asiaankuuluvat omien varojen vaatimukset, tämän direktiivin 104 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan omien varojen lisävaatimuksen ja tapauksen mukaan yhteenlasketun puskurivaatimuksen tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetun vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevan vaatimuksen, tämän direktiivin 141 tai 141 b artiklassa säädettyjä rajoituksia ei aleta soveltaa.

1.   Kun emoyritys on jäsenvaltiossa tai EU:ssa emoyrityksenä toimiva luottolaitos, valvontaa toteuttaa konsolidoinnin perusteella se toimivaltainen viranomainen, joka valvoo kyseistä jäsenvaltiossa tai EU:ssa emoyrityksenä toimivaa luottolaitosta yksilöllisesti.

Kun emoyritys on jäsenvaltiossa tai EU:ssa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys ja mikään sen tytäryrityksistä ei ole luottolaitos, valvontaa toteuttaa konsolidoinnin perusteella se toimivaltainen viranomainen, joka valvoo kyseistä jäsenvaltiossa tai EU:ssa emoyrityksenä toimivaa sijoituspalveluyritystä yksilöllisesti.

Kun emoyritys on jäsenvaltiossa tai EU:ssa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys ja ainakin yksi sen tytäryrityksistä on luottolaitos, valvontaa toteuttaa konsolidoinnin perusteella luottolaitoksen toimivaltainen viranomainen, tai jos luottolaitoksia on useita, sen luottolaitoksen toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.

2.   Kun laitoksen emoyritys on jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, EU:ssa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö taikka EU:ssa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, valvontaa toteuttaa konsolidoinnin perusteella se toimivaltainen viranomainen, joka valvoo laitosta yksilöllisesti.

3.   Kun kahdella tai useammalla laitoksella, joille on myönnetty toimilupa unionissa, on emoyrityksenä sama jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, EU:ssa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö taikka EU:ssa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, valvontaa toteuttaa konsolidoinnin perusteella

4.   Kun konsolidointia edellytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 18 artiklan 3 tai 6 kohdan nojalla, valvontaa toteuttaa konsolidoinnin perusteella sen luottolaitoksen toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin, tai jos ryhmään ei kuulu yhtään luottolaitosta, sen sijoituspalveluyrityksen toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 3 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdassa säädetään, kun toimivaltainen viranomainen valvoo yksilöllisesti useampaa kuin yhtä ryhmään kuuluvaa luottolaitosta, konsolidointiryhmän valvoja on se toimivaltainen viranomainen, joka valvoo yksilöllisesti yhtä tai useampaa ryhmään kuuluvaa luottolaitosta, jos näiden valvottavien luottolaitosten yhteenlasketun taseen loppusumma on suurempi kuin niiden luottolaitosten, joita valvoo yksilöllisesti jokin muu toimivaltainen viranomainen.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdan c alakohdassa säädetään, kun toimivaltainen viranomainen valvoo yksilöllisesti useampaa kuin yhtä ryhmään kuuluvaa sijoituspalveluyritystä, konsolidointiryhmän valvoja on se toimivaltainen viranomainen, joka valvoo yksilöllisesti yhtä tai useampaa ryhmään kuuluvaa sijoituspalveluyritystä, joiden yhteenlasketun taseen loppusumma on suurin.

6.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa yhteisesti päättää olla soveltamatta 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja perusteita ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen toteuttamaan valvontaa konsolidoinnin perusteella, jos kyseisissä kohdissa tarkoitettujen perusteiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ottaen huomioon kyseessä olevat laitokset ja niiden toiminnan suhteellinen merkitys asianomaisissa jäsenvaltioissa tai tarve varmistaa saman toimivaltaisen viranomaisen konsolidoinnin perusteella suorittaman valvonnan jatkuvuus. Tällaisissa tapauksissa EU:ssa emoyrityksenä toimivalla laitoksella, EU:ssa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä, EU:ssa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä tai tapauksen mukaan laitoksella, jonka taseen loppusumma on suurin, on oltava oikeus tulla kuulluksi ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksen.

7.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle viipymättä kaikki 6 kohdan soveltamisalaan kuuluvat sopimukset.”

1.   Konsolidointiryhmän valvojan ja toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritysten taikka EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta, on tehtävä kaikkensa yhteisen päätöksen aikaan saamiseksi

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut yhteiset päätökset on saatava aikaan

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa yhteisissä päätöksissä on myös asianmukaisesti tarkasteltava asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten 73, 97, 104 a ja 104 b artiklan mukaisesti suorittamia tytäryritysten riskinarviointeja.

Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut yhteiset päätökset on ilmoitettava asiakirjoissa, jotka sisältävät kattavat perustelut, jotka konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle. Jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, konsolidointiryhmän valvojan on minkä tahansa asianomaisen toisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kuultava EPV:tä. Konsolidointiryhmän valvoja voi kuulla EPV:tä myös omasta aloitteestaan.

3.   Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet tätä yhteistä päätöstä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa, konsolidointiryhmän valvoja tekee konsolidoinnin perusteella päätöksen tämän direktiivin 73, 86 ja 97 artiklan, 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 104 b artiklan ja 105 artiklan soveltamisesta tarkasteltuaan ensin perusteellisesti asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tytäryritysten riskinarviointia. Jos jokin asiaankuuluvista toimivaltaisista viranomaisista on tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsolidointiryhmän valvojan on lykättävä omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuina sovitteluaikoina. EPV tekee päätöksensä kuukauden kuluessa siitä, kun EPV vastaanottaa käsiteltäväkseen saatetun asian. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

EU:ssa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten taikka EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavien asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös tämän direktiivin 73, 86 ja 97 artiklan, 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 104 b artiklan ja 105 artiklan soveltamisesta yksittäisen yrityksen tai alakonsolidointiryhmän tasolla harkittuaan ensin perusteellisesti konsolidointiryhmän valvojan esittämiä näkökantoja ja varaumia. Jos jokin asianomaisista toimivaltaisista viranomaisista on tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV tekee mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuina sovitteluaikoina. EPV tekee päätöksensä kuukauden kuluessa siitä, kun EPV vastaanottaa käsiteltäväkseen saatetun asian. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Nämä päätökset on esitettävä asiakirjassa, joka sisältää kattavat perustelut ja jossa otetaan huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten riskinarviointi sekä niiden 2 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa ilmaisemat näkemykset ja varaumat. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava kyseinen asiakirja kaikille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle.

Jos EPV:tä on kuultu, kaikkien toimivaltaisten viranomaisten on otettava sen lausunto huomioon ja annettava selvitys, jos siitä on poikettu merkittävästi.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä päätöksiä ja 3 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisten viranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemiä päätöksiä on pidettävä lopullisina ja toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava niitä kyseisissä jäsenvaltioissa.

Edellä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yhteiset päätökset ja yhteisen päätöksen puuttuessa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti tehdyt päätökset on saatettava ajan tasalle vuosittain tai poikkeustapauksissa silloin, kun EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritysten taikka EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen esittää konsolidointiryhmän valvojalle kirjallisen ja perustellun pyynnön saattaa 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 104 b ja 105 artiklan soveltamista koskeva päätös ajan tasalle. Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ajan tasalle saattaminen voidaan suorittaa kahdenvälisesti konsolidointiryhmän valvojan ja pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen kesken.

5.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joilla varmistetaan tässä artiklassa tarkoitettua yhteistä päätöstä koskevan menettelyn yhdenmukaiset soveltamisedellytykset 73, 86 ja 97 artiklan, 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 104 b ja 105 artiklan soveltamisen osalta tarkoituksena helpottaa yhteisten päätösten tekemistä.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.”

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa asetettujen omien varojen vaatimusten täyttämiseksi ylläpidetyn ydinpääoman (CET1) lisäksi jäsenvaltioiden on edellytettävä, että laitokset ylläpitävät ydinpääoman (CET1) yleistä pääomapuskuria, joka vastaa 2,5:tä prosenttia niiden mainitun asetuksen 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä yksilöllisesti ja konsolidoidusti mainitun asetuksen ensimmäisen osan II osaston mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi vapauttaa pienet ja keskisuuret sijoituspalveluyritykset 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta, jos tällainen poikkeus ei uhkaa kyseisen jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta.

Päätökset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisesta on perusteltava kattavasti ja niihin on liitettävä selvitys siitä, miksi poikkeus ei uhkaa jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta, ja niissä on annettava täsmällinen määritelmä pienistä ja keskisuurista sijoituspalveluyrityksiä, joita poikkeus koskee.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava siitä EJRK:lle. EJRK:n on toimitettava tällaiset ilmoitukset viipymättä komissiolle, EPV:lle ja asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille ja nimetyille viranomaisille.

3.   Sovellettaessa 2 kohtaa jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka vastaa tämän artiklan soveltamisesta. Kyseinen viranomainen on toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

4.   Sovellettaessa 2 kohtaa sijoituspalveluyritys luokitellaan pieneksi tai keskisuureksi yritykseksi komission suosituksen 2003/361/EY (*8) mukaisesti.

5.   Jos laitos ei täytä tämän artiklan 1 kohdassa asetettua vaatimusta täysimääräisesti, sille on asetettava 141 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja, voitonjakoja koskevia rajoituksia.

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että laitokset pitävät yllä laitoskohtaista vastasyklistä pääomapuskuria, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettua laitosten kokonaisriskin määrää kerrottuna vastasyklisten puskurikantojen painotetulla keskiarvolla ja joka lasketaan tämän direktiivin 140 artiklan mukaisesti yksilöllisesti ja konsolidoidusti, soveltaen mainitun asetuksen ensimmäisen osan II osaston säännöksiä. Tämä puskuri muodostuu ydinpääomasta (CET1).

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi vapauttaa pienet ja keskisuuret sijoituspalveluyritykset 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta, jos tällainen poikkeus ei uhkaa kyseisen jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta.

Päätökset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisesta on perusteltava kattavasti ja niihin on liitettävä selvitys siitä, miksi poikkeus ei uhkaa jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakautta, ja niissä on annettava täsmällinen määritelmä pienistä ja keskisuurista sijoituspalveluyrityksiä, joita poikkeus koskee.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava siitä EJRK:lle. EJRK:n on toimitettava tällaiset ilmoitukset viipymättä komissiolle, EPV:lle ja asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille ja nimetyille viranomaisille.

3.   Sovellettaessa 2 kohtaa jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka vastaa tämän artiklan soveltamisesta. Kyseinen viranomainen on toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

1.   Kukin jäsenvaltio voi ottaa käyttöön ydinpääoman (CET1) järjestelmäriskipuskurin rahoitusalalla tai tämän alan yhdellä tai useammalla osa-alueella koskien kaikkia tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja vastuita tai niiden osa-alueita, jotta estettäisiin ja lievennettäisiin makrotason riskejä tai järjestelmäriskejä, joita asetus (EU) N:o 575/2013 ja tämän direktiivin 130 ja 131 artikla eivät kata, rahoitusjärjestelmään kohdistuvan sellaisen häiriöriskin estämiseksi tai lieventämiseksi, joka saattaa vaikuttaa huomattavan kielteisesti tietyn jäsenvaltion rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen.

2.   Laitosten on laskettava järjestelmäriskipuskuri seuraavasti:

jossa:

BSR = järjestelmäriskipuskuri;

rT = laitoksen kokonaisriskin määrään sovellettava puskurikanta;

ET = asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettu laitoksen kokonaisriskin määrä;

i= 5 kohdassa tarkoitettujen vastuiden osa-alueita tarkoittava indeksi;

ri = vastuiden osa-alueiden i riskin määrään sovellettava puskurikanta; ja

Ei = asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettu laitoksen vastuiden osa-alueiden i riskin määrä.

3.   Sovellettaessa 1 kohtaa jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, joka on vastuussa järjestelmäriskipuskurin asettamisesta ja laitosten sellaisten vastuiden ja osa-alueiden määrittämisestä, joihin sitä sovelletaan. Tämä viranomainen on joko toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

4.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohtaa toimivaltainen viranomainen tai tapauksen mukaan nimetty viranomainen voi edellyttää, että laitokset ylläpitävät tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettua ydinpääoman (CET1) järjestelmäriskipuskuria yksilöllisesti, konsolidoidusti tai alakonsolidoinnin tasolla asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston mukaisesti.

5.   Järjestelmäriskipuskuria voidaan soveltaa

6.   EPV antaa EJRK:ta kuultuaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet niistä vastuiden osa-alueista, joihin toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen voi soveltaa järjestelmäriskipuskuria tämän artiklan 5 kohdan f alakohdan mukaisesti.

7.   Järjestelmäriskipuskuria on sovellettava kaikkien laitosten tai yhden tai useamman näiden laitosten osan kaikkiin vastuisiin tai tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun vastuiden osa-alueeseen, joiden suhteen asianomaisen jäsenvaltion viranomaisilla on toimivalta tämän direktiivin mukaisesti, ja se on asetettava mukauttamalla sitä 0,5 prosenttiyksikön tai sen kerrannaisten välein. Laitosten eri osiin ja vastuiden eri osa-alueisiin voidaan soveltaa eri vaatimuksia. Järjestelmäriskipuskuri ei koske riskejä, jotka on katettu 130 ja 131 artiklassa.

8.   Kun toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen edellyttää järjestelmäriskipuskurin ylläpitämistä, sen on noudatettava seuraavaa:

9.   Toimivaltaisen viranomaisen tai tapauksen mukaan nimetyn viranomaisen on ennen 13 kohdassa tarkoitetun päätöksen julkaisemista ilmoitettava siitä EJRK:lle. EJRK:n on toimitettava tällaiset ilmoitukset viipymättä komissiolle, EPV:lle ja asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille ja nimetyille viranomaisille.

Jos laitos, johon sovelletaan yhtä tai useampaa järjestelmäriskipuskurikantaa, on tytäryritys, jonka emoyritys on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on ilmoitettava asiasta myös kyseisen jäsenvaltion viranomaisille.

Jos järjestelmäriskipuskurikantaa sovelletaan kolmansissa maissa sijaitseviin vastuisiin, toimivaltaisen viranomaisen tai tapauksen mukaan nimetyn viranomaisen on ilmoitettava asiasta myös EJRK:lle. EJRK:n on toimitettava tällaiset ilmoitukset viipymättä kyseisten kolmansien maiden valvontaviranomaisille.

Tällaisissa ilmoituksessa on esitettävä yksityiskohtaisesti

Jos päätös asettaa järjestelmäriskipuskurikanta alentaa aiemmin asetettua kantaa tai ei muuta sitä lainkaan, toimivaltaisen viranomaisen tai tapauksen mukaan nimetyn viranomaisen on ainoastaan noudatettava tätä kohtaa.

10.   Jos järjestelmäriskipuskurikannan tai -kantojen asettaminen tai uudelleen asettaminen 5 kohdassa tarkoitetuille vastuille tai vastuiden osa-alueille, joihin sovelletaan yhtä tai useampaa järjestelmäriskipuskuria, ei aiheuta yli kolme prosentin yhdistettyä järjestelmäriskipuskurikantaa mitään kyseistä vastuuta varten, toimivaltaisen viranomaisen tai tapauksen mukaan nimetyn viranomaisen on ilmoitettava asiasta EJRK:lle 9 kohdan mukaisesti kuukautta ennen 13 kohdassa tarkoitetun päätöksen julkaisemista.

Sovellettaessa tätä kohtaa toisen jäsenvaltion asettaman järjestelmäriskipuskurikannan virallisessa hyväksymisessä 134 artiklan mukaisesti ei oteta huomioon kolmen prosentin raja-arvoa.

11.   Jos järjestelmäriskipuskurikannan tai -kantojen asettaminen tai uudelleen asettaminen 5 kohdassa tarkoitetuille vastuille tai vastuiden osa-alueille, joihin sovelletaan yhtä tai useampaa järjestelmäriskipuskuria, aiheuttaa tasoltaan 3–5 prosentin yhdistetyn järjestelmäriskipuskurikannan mitä tahansa vastuuta varten, tämän puskurin asettavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on pyydettävä komissiolta lausuntoa 9 kohdan mukaisesti toimitetussa ilmoituksessa. Komissio antaa lausuntonsa kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

Jos komissio antaa kielteisen lausunnon, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai tapauksen mukaan nimetyn viranomaisen, joka asettaa tämän järjestelmäriskipuskurin, on noudatettava tätä lausuntoa tai perusteltava, miksi se ei tee niin.

Jos laitos, johon sovelletaan yhtä tai useampaa järjestelmäriskipuskurikantaa, on tytäryritys, jonka emoyritys on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen on pyydettävä 9 kohdan mukaisesti toimitetussa ilmoituksessa komissiolta ja EJRK:lta suositusta.

Komissio ja EJRK antavat kumpikin suosituksensa kuuden viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

Jos tytäryrityksen ja emoyrityksen viranomaiset ovat eri mieltä laitokseen sovellettavasta järjestelmäriskipuskurikannasta tai -kannoista ja jos sekä komissio että EJRK antavat kielteisen suosituksen, toimivaltainen viranomainen tai tapauksen mukaan nimetty viranomainen voi viedä asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää sen apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Päätöstä näitä vastuita koskevan järjestelmäriskipuskurikannan tai -kantojen asettamisesta lykätään siihen saakka, kunnes EPV on tehnyt päätöksensä.

12.   Jos järjestelmäriskipuskurikannan tai -kantojen asettaminen tai uudelleen asettaminen 5 kohdassa tarkoitetuille vastuille tai vastuiden osa-alueille, joihin sovelletaan yhtä tai useampaa järjestelmäriskipuskuria, aiheuttaa yli 5 prosentin yhdistetyn järjestelmäriskipuskurikannan mitä tahansa vastuuta varten, toimivaltaisen viranomaisen tai tapauksen mukaan nimetyn viranomaisen on pyydettävä komissiolta lupa ennen järjestelmäriskipuskurin soveltamista.

EJRK antaa kuuden viikon kuluessa tämän artiklan 9 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta komissiolle lausunnon siitä, katsotaanko järjestelmäriskipuskuri asianmukaiseksi. EPV voi myös antaa komissiolle lausuntonsa tästä järjestelmäriskipuskurista asetuksen (EU) N:o 1093/2010 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jos komissio mahdolliset EJRK:n ja EPV:n arviot huomioon ottaen toteaa, että järjestelmäriskipuskurikanta tai -kannat eivät aiheuta suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai sen osiin muodostamalla tai luomalla esteen sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, se hyväksyy kolmen kuukauden kuluessa 9 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta säädöksen, jolla toimivaltainen viranomainen tai tapauksen mukaan nimetty viranomainen valtuutetaan hyväksymään ehdotettu toimenpide.

13.   Kunkin toimivaltaisen viranomaisen tai tapauksen mukaan nimetyn viranomaisen on ilmoitettava yhden tai useamman järjestelmäriskipuskurikannan asettamisesta tai asettamisesta uudelleen julkaisemalla ilmoitus asianmukaisella verkkosivustolla. Näihin julkaistaviin tietoihin on sisällyttävä ainakin seuraavat tiedot:

Jos ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun tiedon julkistaminen voisi heikentää rahoitusjärjestelmän vakautta, tietoja ei saa sisällyttää julkaistaviin tietoihin.

14.   Jos laitos ei täytä tämän artiklan 1 kohdassa asetettua vaatimusta täysimääräisesti, sille on asetettava 141 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja, voitonjakoja koskevia rajoituksia.

Jos voitonjakoa koskevien rajoitusten soveltaminen ei paranna riittävästi laitoksen ydinpääoman (CET1) tilannetta asiaan liittyvä järjestelmäriski huomioon ottaen, toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa lisätoimenpiteitä 64 artiklan mukaisesti.

15.   Kun toimivaltainen viranomainen tai tapauksen mukaan nimetty viranomainen päättää asettaa järjestelmäriskipuskurin muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien vastuiden perusteella, puskuri on asetettava samalle tasolle kaikkien unionissa sijaitsevien vastuiden osalta, paitsi jos puskuri asetetaan toisen jäsenvaltion asettaman järjestelmäriskipuskurikannan 134 artiklan mukaista virallista hyväksymistä varten.

1.   Muut jäsenvaltiot voivat hyväksyä virallisesti 133 artiklan mukaisesti asetetun järjestelmäriskipuskurikannan ja soveltaa tätä kantaa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten niihin vastuisiin, jotka sijaitsevat tämän kannan asettaneessa jäsenvaltiossa.

2.   Jos jäsenvaltiot hyväksyvät virallisesti järjestelmäriskipuskurikannan jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten osalta 1 kohdan mukaisesti, niiden on ilmoitettava tästä EJRK:lle. EJRK:n on toimitettava viipymättä tällaiset ilmoitukset komissiolle, EPV:lle ja kyseisen järjestelmäriskipuskurikannan asettaneelle jäsenvaltiolle.

3.   Päättäessään järjestelmäriskipuskurikannan virallisesta hyväksymisestä 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltion on otettava huomioon tämän kannan asettaneen jäsenvaltion esittämät tiedot 133 artiklan 9 ja 13 kohdan mukaisesti.

4.   Jos jäsenvaltiot hyväksyvät virallisesti järjestelmäriskipuskurikannan jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden laitosten osalta, kyseinen järjestelmäriskipuskuri voi olla kumulatiivinen 133 artiklan mukaisesti sovellettavan järjestelmäriskipuskurin kanssa edellyttäen, että puskurit koskevat erilaisia riskejä. Jos puskurit koskevat samoja riskejä, sovelletaan vain korkeampaa puskuria.

5.   Jäsenvaltio, joka asettaa järjestelmäriskipuskurikannan tämän direktiivin 133 artiklan mukaisesti, voi pyytää ERJK:aa antamaan asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisen suosituksen yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle, jotka voivat hyväksyä virallisesti järjestelmäriskipuskurikannan.”

1.   Laitos, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 a kohdan nojalla säädetyn vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevan vaatimuksen, ei saa suorittaa sellaista ensisijaiseen pääomaan (T1) liittyvää voitonjakoa, että sen ensisijainen pääoma (T1) vähenisi tasolle, jolla vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskeva vaatimus ei enää täyty.

2.   Laitoksen, joka ei täytä vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevaa vaatimusta, on laskettava vähimmäisomavaraisuusasteeseen liittyvä jakokelpoinen enimmäismäärä, jäljempänä ”L-MDA”, 4 kohdan mukaisesti ja ilmoitettava tämä toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa laitos ei saa ennen L-MDA:n laskentaa toteuttaa seuraavia toimia:

3.   Jos laitos ei täytä tai ylitä vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevaa vaatimustaan, se ei saa jakaa 2 kohdan toisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuilla toimilla suurempaa määrää kuin 4 kohdan mukaisesti laskettu L-MDA.

4.   Laitosten on laskettava L-MDA kertomalla 5 kohdan mukaisesti laskettu summa 6 kohdan mukaisesti määritetyllä kertoimella. L-MDA:ta on pienennettävä määrällä, joka on seurausta 2 kohdan toisen alakohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetuista toimista.

5.   Summa, joka kerrotaan 4 kohdan mukaisesti, muodostuu

6.   Edellä 4 kohdassa tarkoitettu kerroin on määritettävä seuraavasti:

Vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevan vaatimuksen kunkin kvartiilin ala- ja yläraja lasketaan seuraavasti:

jossa:

Qn = kyseisen kvartiilin järjestysluku.

7.   Tällä artiklalla asetettuja rajoituksia sovelletaan ainoastaan sellaisiin maksuihin, jotka johtavat ensisijaisen pääoman (T1) tai voittojen vähenemiseen, ja ainoastaan silloin, kun maksun keskeyttäminen tai maksamatta jättäminen ei merkitse maksulaiminlyöntiä tai ei muodosta edellytystä laitokseen sovellettavan maksukyvyttömyysjärjestelmän mukaisen menettelyn käynnistämiselle.

8.   Jos laitos ei täytä vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevaa vaatimusta ja aikoo jakaa jakokelpoisia voittojaan tai toteuttaa tämän artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun toimen, sen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimitettava sille 141 artiklan 8 kohdassa luetellut tiedot sen a alakohdan iii alakohdan tietoja lukuun ottamatta sekä tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti laskettu jakokelpoinen enimmäismäärä L-MDA.

9.   Laitosten on pidettävä yllä järjestelyjä sen varmistamiseksi, että jakokelpoisten voittojen määrä ja L-MDA lasketaan tarkasti, ja niiden on pyydettäessä kyettävä osoittamaan laskennan tarkkuus toimivaltaiselle viranomaiselle.

10.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa ensisijaiseen pääomaan (T1) liittyvään voitonjakoon kuuluvat 141 artiklan 10 kohdassa luetellut seikat.