18.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 363/101

(1)

Neuvosto otti heinäkuussa 2002 asetuksella (EY) N:o 1338/2002 (2) käyttöön 7,1 prosentin suuruisen lopullisen tasoitustullin Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1339/2002 (3) käyttöön 21 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa ja 18,3 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa.

(3)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2002/611/EY (4) Intiasta peräisin olevaan tuontiin kohdistuvien polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden osalta hintasitoumustarjouksen, jonka esitti intialainen vientiä harjoittava tuottaja Kokan Synthetics and Chemicals Pvt. Ltd, jäljempänä ’Kokan’.

(4)

Komissio kumosi maaliskuussa 2004 päätöksellä 2004/255/EY (5) päätöksen 2002/611/EY, kun Kokan peruutti vapaaehtoisesti sitoumuksensa.

(5)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2006/37/EY (6) polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden osalta uuden hintasitoumustarjouksen, jonka Kokan esitti. Neuvoston asetuksia (EY) N:o 1338/2002 ja (EY) N:o 1339/2002 muutettiin tämän vuoksi neuvoston asetuksella (EY) N:o 123/2006 (7).

(6)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1000/2008 (8) käyttöön Kiinasta ja Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa polkumyyntitullit toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun perusteella. Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1010/2008 (9) käyttöön Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa lopullisen tasoitustullin ja muutti Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuontia koskevan polkumyyntitullin tasoa toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun ja välivaiheen tarkastelun perusteella.

(7)

Julkaistuaan ilmoituksen (10) lopullisten tasoitustoimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä komissio on asetuksen (EY) N:o 597/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön. Pyynnön esitti CUF — Quimicos Industriais, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’ tai ’CUF’, joka on ainoa sulfaniilihapon tuottaja EU:ssa ja muodostaa siten 100 prosenttia unionin tuotannosta.

(8)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti tuen jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(9)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 16 päivänä lokakuuta 2013 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen (11), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(10)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä16 päivänä lokakuuta 2013 julkaistulla vireillepanoilmoituksella (12) myös neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (13) 11 artiklan 2 kohdan mukaisen mm. Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(11)

Tuetun tuonnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2010 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjälle, vientiä harjoittaville tuottajille Intiassa, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä asianomaisen viejämaan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää mahdollisuutta tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(13)

Ainoalle unionin tuottajalle, joka oli ainoa kuulemista pyytänyt asianomainen osapuoli, annettiin tilaisuus tulla kuulluksi.

(14)

Koska intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja unionin etuyhteydettömiä tuojia oli ilmeisen runsaasti, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttämistä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan komissiolle 15 päivän kuluessa tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(15)

Komissio sai otantakyselyyn kaksi vastausta intialaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Tämän vuoksi otantaa ei tehty.

(16)

Yksi etuyhteydetön tuoja vastasi otantalomakkeeseen, mutta se ei tuonut tarkasteltavana olevaa tuotetta asianomaisesta maasta eikä toimittanut kyselylomakkeeseen vastausta. Tämän vuoksi otantaa ei tehty.

(17)

Koska unionin tuottajia on vain yksi, unionin tuottajiin ei sovellettu otantaa.

(18)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko tuen ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Komissio lähetti kyselylomakkeet ainoalle unionin tuottajalle, kahdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle Intiassa, Intian viranomaisille, tiedossa oleville tuojille sekä unionin käyttäjille.

(19)

Näistä kahdesta intialaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta vain toinen toimitti täydellisen vastauksen. Kyseinen tuottaja edusti valtaosaa Intiasta unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(20)

Komissio myös järjesti kuulemisia Delhissä Intian viranomaisten, Maharashtran osavaltion viranomaisten, Gujaratin osavaltion viranomaisten ja Intian keskuspankin kanssa.

(21)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(22)

Tarkasteltavana oleva tuote on sulfaniilihappo, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2921 42 00 (Taric-koodi 2921420060). Sulfaniilihappoa on olemassa kahta laatua, jotka määritetään niiden puhtausasteen mukaan: tekninen laatu ja puhdistettu laatu. Puhdistettua laatua pidetään joskus kaupan sulfaniilihapon suolana. Sulfaniilihappoa käytetään raaka-aineena optisten kirkasteiden, betonin lisäaineiden, elintarvikevärien ja erityisväriaineiden tuotannossa. Esiin tuotiin myös vähäinen käyttö lääketeollisuudessa. Kiistämättä sitä, että molemmilla laaduilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet, minkä vuoksi niitä pidetään yhtenä tuotteena, on kuitenkin tärkeää huomata, että tutkimuksessa vahvistettiin, että käytännössä korvattavuus on vähäistä. Erityisesti puhdistettua sulfaniilihappoa käyttävät käyttäjät voivat käyttää teknisen laadun sulfaniilihappoa vain, jos ne voivat puhdistaa sitä edelleen itse. Ne käyttäjät, jotka tarvitsevat tai suosivat teknisen laadun sulfaniilihappoa, voisivat teoriassa käyttää puhdistettua sulfaniilihappoa, mutta hintaeron (20–25 prosenttia) vuoksi tämä ei ole taloudellisesti järkevää.

(23)

Sulfaniilihappo on puhdas hyödyketuote, jonka fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta se on peräisin. Tarkasteltavana olevalla tuotteella ja tuotteilla, joita intialainen vientiä harjoittava tuottaja valmistaa ja myy kotimarkkinoillaan ja kolmansiin maihin ja joita unionin tuottajat valmistavat ja myyvät unionin markkinoilla, on siis todettu olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa sama käyttötarkoitus, minkä vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(24)

Intialaisista vientiä harjoittavista tuottajista yhteistyössä toimi vain yksi. Koska muut tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä oli määritettävä käytettävissä olevien tietojen perusteella (yhteistyössä toimineen yrityksen — joka vastasi valtaosasta Intiasta unioniin suuntautuvasta viennistä — antamat vastaukset) ja Intian viranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

(25)

Komissio tutki tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

(26)

Edellä a, b, c, e, h, i, k ja l alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tutkimuksen tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon liittyvä ulkomaankauppa-asiakirja on ”Foreign Trade Policy 2009–2014”, jäljempänä ’FTP 09–14’. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FTP 09–14 -asiakirjaan liittyviä menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures, Volume I”, jäljempänä ’HOP I 09–14’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(27)

Edellä d alakohdassa mainittu tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(28)

Maharashtran osavaltio hallinnoi f alakohdassa ja Gujaratin osavaltio n alakohdassa esitettyjä alueellisia järjestelmiä, jotka perustuvat Maharashtran teollisuus-, energia- ja työministeriön sekä Gujaratin teollisuus- ja kaivostoiminnan ministeriön päätöslauselmiin.

(29)

Edellä g alakohdassa mainittu vientiluottojärjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(30)

Luettelon j alakohdassa esitetty DDS-järjestelmä perustuu vuoden 1962 tullilain 75 §:ään, vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) 37 §:ään, vuoden 1994 rahoituslain 93A ja 94 §:ään sekä vuonna 1995 annettuihin tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin. Palautustasot julkaistaan säännöllisesti; tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sovelletut tasot olivat koko toimialaan sovellettavat tullinpalautustasot 2012–2013, jotka julkaistiin tiedonannossa nro 92/2012-Cus. (N.T.). Tullinpalautusjärjestelmästä (”duty drawback scheme”) käytetään myös nimitystä tullinperuutusjärjestelmä (”duty remission scheme”) FTP 09–14:n luvussa 4.

(31)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei kuulunut erityistalousalueiden järjestelmään eikä vientiteollisuuden vapaa-alueiden järjestelmään. Se kuului kuitenkin vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmään ja sai tasoitustoimenpiteiden alaista tukea tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Jäljempänä oleva kuvaus ja arviointi koskee siis vain EOU-järjestelmää.

(32)

Vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan luvussa 6 ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 6.

(33)

Kaikki yritykset, jotka periaatteessa sitoutuvat viemään koko tavara- tai palvelutuotantonsa — lukuun ottamatta yksinomaan kauppiaina toimivia yrityksiä — voidaan perustaa EOU-järjestelmän mukaisesti. Teollisuusyritysten on kuitenkin tehtävä tietty vähimmäismäärä investointeja käyttöomaisuuteen (10 miljoonaa Intian rupiaa) voidakseen saada tukea vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmästä.

(34)

Vientiin suuntautuneet yksiköt voivat sijaita eri puolilla ja niitä voidaan perustaa eri puolille Intiaa.

(35)

Vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskevassa hakemuksessa on esitettävä tiedot muun muassa suunnitelluista tuotantomääristä, viennin arvioidusta arvosta, tuontitarpeista ja kotimarkkinahankintojen tarpeista seuraaviksi viideksi vuodeksi. Jos viranomaiset hyväksyvät yrityksen hakemuksen, yritykselle ilmoitetaan hyväksymisen edellytyksistä. Vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskeva sopimus on voimassa viisi vuotta. Sopimus voidaan uusia useammaksi kaudeksi.

(36)

Olennaista kyseisille yksiköille on FTP 09–14 -asiakirjan velvoite, jonka mukaan niiden on saavutettava niin sanotut nettovaluutta-ansiot, eli viennin kokonaisarvon on viiden vuoden viitekautena oltava suurempi kuin tuontituotteiden kokonaisarvo.

(37)

Vientiin suuntautuneet yksiköt voivat saada seuraavia etuja:

(38)

Näiden järjestelmien mukaisesti toimivat yksiköt ovat tullivalvonnassa olevia yksikköjä tullilain 65 pykälän mukaisesti.

(39)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja toimi EOUS-järjestelmän nojalla tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson neljän ensimmäisen kuukauden aikana. Virallinen kirje, joka koski järjestelmän mukaisesta tullivalvonnasta vapauttamista, on päivätty 6 päivänä helmikuuta 2013. Näin ollen yritys hyödynsi järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vain saadakseen palautusta valtion liikevaihtoverosta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että asianomainen vientiä harjoittava tuottaja ei saanut etuuksia tuontitullien ja kotimaisten ostojen valmisteverojen vapautuksesta eikä osittaisia korvauksia kotimaisilta öljy-yrityksiltä hankitusta polttoaineesta maksetuista tulleista.

(40)

Palautus valtion liikevaihtoverosta on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua tukea. Valtio luopuu tulosta, joka kannettaisiin, jos järjestelmää ei sovellettaisi, mistä vientiin suuntautunut yksikkö sai etua perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sen maksuvalmius parani, kun se sai palautusta valtion liikevaihtoverosta. Tuki on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Vientiin suuntautuneen yksikön vientitavoite, joka esitetään FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 6.1, on etujen saamisen olennainen edellytys.

(41)

Tuen määrä laskettiin paikallisesti hankituista tavaroista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla palautetun valtion liikevaihtoveron perusteella. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tukimarginaaliksi tuli täten 1,4 prosenttia.

(42)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että tuontitullien hyvitysjärjestelmä oli lakkautettu 30 päivästä syyskuuta 2011 eli ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(43)

EPCG-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 5 ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdassa 5.

(44)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu saaneen mitään etuja EPCG-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(45)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä oli lakkautettu huhtikuussa 2011 eli ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(46)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdissa 4.1.3.1–4.1.14 ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdissa 4.1–4.30.

(47)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu saaneen mitään etuja ennakkolupajärjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(48)

Kannustaakseen teollisuuden sijoittautumista osavaltion vähän kehittyneille alueille Maharashtran osavaltio on vuodesta 1964 myöntänyt kannustimia osavaltion kehittyville alueille perustettaville uusille yksiköille tai siellä jo sijaitsevien yksiköiden laajennuksille; kannustimet ovat osa järjestelmää, joka tunnetaan nimellä ”Package Scheme of Incentives”. Järjestelmää on muutettu monta kertaa sen käyttöönoton jälkeen, ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla voimassa oli kaksi järjestelmää: PSI 2007 (voimassa huhtikuuhun 2013) ja PSI 2013. Maharashtran osavaltion PSI-järjestelmässä on useita alajärjestelmiä, joista tärkeimmät ovat seuraavat: i) paikallisveron palautus, ii) vapautus sähköverosta, iii) vapautus paikallisesta liikevaihtoverosta/paikallisen liikevaihtoveron lykkääminen, iv) uusien laitosten korkotuki ja v) apurahat pienille ja keskisuurille yrityksille teknologian päivittämistä varten. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ainoa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hyödyntämä alajärjestelmä oli liikevaihtoveron lykkääminen (edellä oleva iii alakohta), joka itse asiassa on peräisin PSI 2001 -järjestelmästä, mutta jäljellä oleva myyntivero oli edelleen maksettavana osittain tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(49)

Jotta yritys olisi tukikelpoinen, sen on investoitava osavaltion vähemmän kehittyneille alueille (jotka on luokiteltu taloudellisen kehitysasteen mukaan eri luokkiin, esim. vähän kehittynyt alue, vähemmän kehittynyt alue ja vähiten kehittynyt alue) joko perustamalla sinne uusi tuotantolaitos tai tekemällä suuria pääomainvestointeja olemassa olevan tuotantolaitoksen laajentamiseksi tai sen toiminnan monipuolistamiseksi. Tärkein peruste kannustimen määrää vahvistettaessa on sen alueen luokitus, jolla yritys sijaitsee tai jolle se aikoo sijoittautua, sekä investointien suuruus.

(50)

Maharashtran osavaltion yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle antamassa tukikelpoisuustodistuksessa todettiin, että yrityksellä oli liikevaihtoveron lykkäämistä koskevan alajärjestelmän nojalla lupa lykätä sen kotimarkkinamyynnistä perityn valtion liikevaihtoveron maksamista.

(51)

Maharashtran osavaltion PSI-järjestelmän liikevaihtoveron lykkäämistä koskevasta alajärjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea. Edellä esitetty alajärjestelmä on Maharashtran osavaltion viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu lykkää Maharashtran osavaltion muutoin saamien tulojen keruuta. Lisäksi lykkäämisestä koituu etua yritykselle, koska se lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(52)

Tätä alajärjestelmää voivat käyttää ainoastaan yritykset, jotka ovat investoineet tietyille määritetyille maantieteellisille alueille, joilla Maharashtran osavaltiolla on lainkäyttövalta. Järjestelmää eivät voi hyödyntää näiden alueiden ulkopuolella sijaitsevat yritykset. Edun suuruus vaihtelee alueittain. Järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen ja mahdollistaa siten tasoitustoimenpiteet.

(53)

Maksun lykkäämistä koskevassa järjestelyssä osavaltion liikevaihtoveron lykätyn määrän, joka oli vielä maksettavana tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopulla, katsotaan vastaavan Maharashtran osavaltion myöntämää samansuuruista korotonta lainaa. Näin ollen yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle koitunut etu on laskettu sen korkoprosentin perusteella, joka vastaavasta kaupallisesta lainasta olisi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla pitänyt maksaa.

(54)

Tukien määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson koko yrityksen liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(55)

Edellä olevan perusteella yrityksen tämän järjestelyn puitteissa saaman tuen määrä on 1,1 prosenttia.

(56)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että vientiluottojärjestelmän muutosten jälkeen (heinäkuussa 2010 rupiamääräisten ja toukokuussa 2012 valuuttamääräisten vientiluottojen osalta) järjestelmän mukaisia vientiluottojen edullisia korkoprosentteja ei enää esiintynyt, lukuun ottamatta muutamaa erityistä sektoria. Koska asianomaisen kemiansektorin ei havaittu olevan korkotukia saaneiden sektoreiden luettelossa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(57)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 3.15 ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdassa 3.9.

(58)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu saaneen mitään etuja Focus Product -järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(59)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdissa 4.2.1–4.2.7 ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdissa 4.31–4.36.

(60)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu saaneen mitään etuja tullittoman tuonnin lupajärjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(61)

Tullinpalautusjärjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy vuoden 1995 tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin, sellaisina kuin ne ovat muutettuna myöhemmillä tiedonannoilla.

(62)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(63)

Tukikelpoinen viejä voi hakea palautuksia, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset palautusprosenttiosuudet useille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Ne määritetään tuotteen valmistuksessa tuotantopanoksina käytettyjen materiaalien keskimääräisen määrän tai arvon ja tuotantopanoksista maksettujen keskimääräisten tullien perusteella. Niitä sovelletaan riippumatta siitä, onko tuontitulleja tosiasiallisesti maksettu. Tullinpalautusprosentti tarkasteltavana olevalle tuotteelle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 4 prosenttia FOB-arvosta.

(64)

Jotta yritys voi saada etuutta tästä järjestelmästä, sen on harjoitettava vientiä. Kun lähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot syötetään tullin serverille (ICEGATE), tämä tarkoittaa, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti, ja DDS-summa vahvistetaan peruuttamattomasti. Kun varustamo on tehnyt yleisen vienti-ilmoituksen (Export General Manifest, EGM) ja tulli on verrannut asiakirjaa lähetysasiakirjaan ja hyväksynyt sen, kaikki palautussumman maksun hyväksymisen edellytykset täyttyvät ja se voidaan maksaa joko suoraan viejän pankkitilille tai sekkinä.

(65)

Viejän on esitettävä näyttö viennin toteutumisesta pankkitositteella (Bank Realisation Certificate, BRC). Asiakirja voidaan antaa sen jälkeen kun palautussumma on maksettu, mutta Intian viranomaiset perivät maksetun summan takaisin, jos viejä ei toimita BRC-tositetta annetussa määräajassa.

(66)

Palautussumma voidaan käyttää mihin tarkoitukseen hyvänsä.

(67)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti tullinpalautussummat on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteella tulona.

(68)

Yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan havaittiin hyödyntäneen tullinpalautusjärjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sen jälkeen, kun se oli vapautettu EOUS-järjestelmän mukaisesta tullivalvonnasta.

(69)

DDS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullipalautuksessa on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, koska siinä Intian viranomaiset suorittavat varojen suoran siirron. Tullinpalautuksesta koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(70)

Lisäksi DDS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(71)

Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen.

(72)

Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DDS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että asianomainen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DDS-järjestelmän etuuksia.

(73)

Tämä vahvistetaan Intian viranomaisten yleiskirjeessä nro 24/2001, jossa selvästi todetaan, että tullinpalautusprosentti ei liity tosiasialliseen tuotantopanosten käyttötapaan eikä tietyn viejän tai yksittäisten lähetysten tuotantopanoksiin kohdistuneisiin tosiasiallisiin kustannuksiin, ja ohjeistetaan alueviranomaisia, että toimivaltaisten paikallislaitosten ei pitäisi vaatia mitään näyttöä tuoduista tai kotimarkkinoilta hankituista tuotantopanoksista maksetuista tulleista viejien esittämän palautushakemuksen yhteydessä.

(74)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että DSS on tasoitustoimenpiteiden alainen.

(75)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaan tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todetaan koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis maksettava palautussumma, mikä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä palautussumma. Edellä mainitun perusteella on asianmukaista pitää DDS-järjestelmästä saatua etua järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatujen palautusten summana.

(76)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(77)

Edellä esitetyn perusteella tämän järjestelmän osalta yhteistyössä toimineelle intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 0,6 prosenttia.

(78)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 3.14 ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdassa 3.8.

(79)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu saaneen mitään etuja FMS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(80)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 3.16 ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdassa 3.10.

(81)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu saaneen mitään etuja SHIS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(82)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ei todettu saaneen etua Intian keskus- tai alueviranomaisten pääomapanostuksista. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

(83)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteistyössä toimineella vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ole etuyhteydessä olevia yrityksiä tai tuotantolaitoksia Gujaratin osavaltiossa. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia Gujaratin osavaltion alueellisia järjestelmiä yksityiskohtaisemmin.

(84)

Perusasetuksen säännösten mukaisten, tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan osalta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla arvon perusteella ilmaistuna on 3,1 prosenttia.

Kokan Synthetics & Chemicals Pvt. Ltd

(85)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vastasi valtaosasta Intiasta unioniin suuntautuneesta sulfaniilihapon viennistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sellaisia tietoja ei ollut saatavilla, jotka olisivat osoittaneet, että muiden mahdollisten vientiä harjoittavien tuottajien tukitaso olisi ollut alhaisempi.

(86)

Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen tuen jatkumiseen.

(87)

Vaikka tukimarginaali toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun aikana oli alempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa ja aiemmassa toimenpiteiden voimassaoloon päättymistä koskevassa tarkastelussa, yhteistyössä toimineen intialaisen tarkasteltavana olevan tuotteen viejän havaittiin saavan edelleen etua Intian viranomaisten antamista tasoitustoimenpiteiden alaisista tuista. Ei ole merkkejä siitä, että DDS-järjestelmä — yrityksen käyttämä tärkein järjestelmä sen jälkeen, kun se oli vapautettu EOUS-järjestelmän mukaisesta tullivalvonnasta — oltaisiin poistamassa käytöstä lähitulevaisuudessa. Näissä olosuhteissa on selvää, että tarkasteltavana olevan tuotteen viejä saa edelleen tasoitustoimenpiteiden alaista tukea tulevaisuudessakin.

(88)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti unionissa yksi ainoa unionin tuottaja, jonka osuus unionin tuotannosta on näin ollen 100 prosenttia ja joka muodostaa unionin tuotannonalan perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(89)

Unionin kulutus määritettiin seuraavien perusteella:

(90)

Koska unionin tuotannonala muodostuu vain yhdestä tuottajasta ja Yhdysvalloissa on vain yksi vientiä harjoittava tuottaja, jäljempänä olevissa taulukoissa olevat tiedot on esitettävä indeksoituina, jotta suojataan liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja.

Taulukko 1

Kulutus unionin markkinoilla

(91)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että sulfaniilihapon markkinat laajentuivat vähitellen tarkastelujaksolla ja kasvoivat 14 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun mennessä.

(92)

Intiasta peräisin olevan tuonnin määrä taas väheni 48 prosenttia tarkastelujaksolla ja markkinaosuus pieneni 54 prosenttia samalla kaudella.

(93)

Intiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen hinta laski 21 prosenttia vuonna 2011, minkä jälkeen se kohosi vähitellen mutta alitti edelleen vuoden 2010 hintatason 8 prosentilla.

(94)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että ainoan yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan veloittamat hinnat eivät alittaneet unionin tuottajan hintoja. Liikesalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen suojaamiseksi tarkkaa tulosta ei voida paljastaa, mutta alittavuuden todettiin olevan – 20 — – 40 prosenttia.

(95)

Päätelmistä ilmoittamisen ja unionin tuottajan huomautusten jälkeen komissiota pyydettiin laskemaan muusta intialaisesta tuonnista hintojen mahdollinen alittavuus Eurostatin tietojen perusteella. Näiden tietojen perusteella kyseisen tuonnin osalta ei havaittu hintojen alittavuutta, minkä vuoksi 94 kappaleessa esitetyt havainnot voidaan vahvistaa.

(96)

Kolmea vähäpätöistä liiketoimea lukuun ottamatta (vuosina 2010 ja 2011 Sveitsistä ja vuonna 2012 Malesiasta) kaikki sulfaniilihapon tuonti muista kolmansista maista tuli tarkastelujaksolla Kiinasta ja Yhdysvalloista.

Taulukko 5

Sulfaniilihapon tuonti muista kolmansista maista

(97)

Kiinasta tulevan sulfaniilihapon tuonnin määrä väheni 99 prosenttia vuoden 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä ja sen markkinaosuus pieneni myös 99 prosenttia samalla kaudella.

(98)

Kiinasta tuodun sulfaniilihapon keskimääräinen hinta laski vuonna 2011 hieman eli 8 prosenttia, minkä jälkeen suuntaus oli nouseva, ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtui erittäin jyrkkä 64 prosentin kohoaminen.

(99)

Yhdysvalloista tulevan sulfaniilihapon tuonnin määrä (199 %) ja markkinaosuus (88 %) kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Koska unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi suhteellisen vakaana samalla kaudella, Yhdysvalloista tuleva tuonti valtasi kiinalaisilta ja intialaisilta viejiltä jääneet markkinat.

(100)

Yhdysvalloista tulevan tuonnin hinnat pysyivät kohtuullisen vakaalla tasolla ja olivat samaa luokkaa unionin tuottajan hintatason kanssa. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Yhdysvalloista tulevassa tuonnissa ei esiintynyt hinnan alittavuutta.

(101)

Tutkittaessa vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä arvioitiin perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(102)

Liikesalaisuuden piiriin kuuluvin tietojen suojaamiseksi ainoaa unionin tuottajaa koskevat tiedot täytyi esittää indeksoidussa muodossa.

(103)

Unionin tuotannonalan tuotanto oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 7 prosenttia suurempi kuin tarkastelujakson alussa. Unionin tuotannonalan kapasiteetti säilyi ennallaan tarkastelujaksolla, minkä vuoksi kapasiteetin käyttöaste muuttui samalla tavoin kuin tuotanto eli kasvoi 7 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(104)

On huomattava, että unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli tyydyttävällä tasolla tarkastelujaksolla, lukuun ottamatta vuotta 2011, ja se onnistui pääsemään optimaaliselle tasolle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(105)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen unionin tuotannonala väitti, että koko tarkastelujakson aikana se saavutti kapasiteetin optimaalisen käyttöasteen vain tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä osoittaa, että toipuminen on edelleen hyvin tuoretta ja että tilanne on edelleen haavoittuva.

(106)

Komission mukaan tämä huomautus ei muuta 104 kappaleessa esitettyjä päätelmiä, jotka eivät ole millään tavalla ristiriidassa unionin tuotannonalan huomautusten kanssa.

(107)

Unionin tuotannonalan loppuvarastojen määrä kasvoi jyrkästi vuonna 2011, jonka jälkeen suuntaus oli laskeva, mutta määrä oli kuitenkin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen 71 prosenttia vuoden 2010 tasoa suurempi. Jos tarkastellaan tuotantomäärää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, loppuvarastojen määrä edustaa alle yhden kuukauden tuotantoa.

(108)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä kasvoi 4 prosenttia verrattuna tarkastelujakson alun määrään. Vuonna 2011 oli erittäin jyrkkä pudotus, jonka jälkeen kasvu oli vakaata.

(109)

Markkinaosuuden kannalta unionin tuotannonalan tulosta voidaan pitää vakaana tarkastelujaksolla lukuun ottamatta vuotta 2011, jolloin unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni myynnin vähenemistä vastaavasti. Seuraavina vuosina myynnin ja markkinaosuuden suuntaus oli kasvava. Vaikka unionin tuottajan markkinaosuus pysyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hieman alle vuoden 2010 tason, on syytä huomata, että unionin tuotannonala pystyi silti saamaan osansa unionin kulutuksen kasvusta, ja sillä oli hallitseva asema unionin markkinoista koko tarkastelujakson ajan.

(110)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen tekemissään huomautuksissa unionin tuotannonala totesi, että sen markkinaosuus on erittäin epävakaa, koska sulfaniilihapon markkinat ovat hintaperusteiset, ja esitti esimerkkinä vuoden 2011, jolloin unionin tuotannonalan markkinaosuus romahti.

(111)

Tältä osin on korostettava, että vuonna 2011 tapahtunut markkinaosuuden menetys osui ajallisesti yhteen unionin tuottajan markkinasuuntauksen vastaisesti tekemän hinnankorotuksen kanssa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuontihinnat kaikista maista laskivat 5–20 prosenttia vuonna 2011. On myös syytä huomata, että käytettävissä olevien tilastotietojen mukaan unionin tuotannonalan menettämän markkinaosuuden valtasi pääasiassa yhdysvaltalainen tuoja.

(112)

Unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla nousivat 12 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä johtui pääraaka-aineen (aniliinin) kasvaneiden kustannusten siirtämisestä hintoihin.

(113)

Työllisyys (kokoaikaiseksi muutettuna) kasvoi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 17 prosenttia. Keskimääräisten työvoimakustannusten suuntaus oli kasvava tarkastelujaksolla, ja kasvua oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 16 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna. Koska tuotanto kasvoi vain 7 prosenttia (ks. 103 kappale), työvoiman tuottavuus aleni tarkastelujaksolla 9 prosenttia.

(114)

Unionin tuotannonalan kannattavuus samankaltaisen tuotteen osalta laski tarkastelujaksolla ja oli hieman alle unionin tuotannonalan ilmoittaman optimitason, mutta on tärkeää huomata, että kannattavuus pysyi silti positiivisena koko tarkastelujakson ajan.

(115)

Kannattavuuden lasku johtui pääasiassa keskimääräisten tuotantokustannusten noususta (20 prosenttia vuoden 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä), mitä myyntihintojen 12 prosentin kohoaminen ei voinut täysin kompensoida (ks. 112 kappale).

(116)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonala ei pystynyt tekemään investointeja vuonna 2010. Sulfaniilihappoon liittyvään liiketoimintaan tehdyt investoinnit pienenivät 43 prosenttia vuodesta 2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun; investointien absoluuttista määrää voidaan pitää alhaisena, ja ne liittyivät pääasiassa huoltotoimintaan. Nämä havainnot ovat johdonmukaisia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikaisen investointien tuoton ja alhaisen kannattavuuden kanssa.

(117)

Investointien tuotto noudatteli tiiviisti kannattavuuden suuntausta vuosina 2011 ja 2012. Investointien tuotto kasvoi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja pääsi vuoden 2010 tasolle sen ansiosta, että kannattavuus parani vuodesta 2012 tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle.

(118)

Kassavirta oli vaihteleva mutta pysyi positiivisena koko tarkastelujakson ajan. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kassavirta supistui 18 prosenttia vuoden 2010 tasoon verrattuna. Unionin tuotannonala ei ilmoittanut pääomansaantiin liittyvistä vaikeuksista tarkastelujaksolla.

(119)

Kuten 84 kappaleessa todettiin, tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla havaittu tukimarginaali ei ollut merkittävä, vaikkakin se ylitti edelleen vähimmäistason.

(120)

Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan myyntimäärän ja -hintojen sekä kapasiteetin käyttöasteen kasvu, voidaan päätellä, että toimenpiteet ovat purreet ja että unionin tuotannonala on toipunut aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista tarkastelujakson aikana. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla havaittiin joidenkin vahinkoindikaattoreiden, kuten kannattavuuden ja markkinaosuuden, vähäistä heikkenemistä, mutta tämän ei voida katsoa johtuvan asianomaisesta maasta tulevasta tuonnista, koska se oli erittäin vähäistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Negatiivisestikin kehittyneet vahinkoindikaattorit osoittavat silti edelleen, että unionin tuotannonalan tilanne on kestävä.

(121)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Intiasta on pudonnut erittäin alhaiselle tasolle. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi melko vakaana, ja asianomaisen maan menettämät määrät korvautuivat Yhdysvalloista tulevalla tuonnilla unionin tuotannonalan hintatasoa vastaavilla hinnoilla. Unionin tuotannonala pystyi lisäämään myyntimääriään, korottamaan keskimääräisiä myyntihintojaan ja saavuttamaan lähes optimaalisen kapasiteetin käyttöasteen.

(122)

Unionin tuotannonalan markkinaosuuden ja kannattavuuden vähäisen laskun ei voida katsoa johtuneen Intiasta tulevasta tuonnista (ks. 120 kappale).

(123)

Sen vuoksi katsotaan, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(124)

Vaikka unionin tuotannonala esitti vahinkoanalyysistä joitakin havaintoja, joita on käsitelty 95, 105–106 ja 110–111 kappaleessa, se hyväksyi yleiset päätelmät, joiden mukaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(125)

Vahingon toistumisen todennäköisyyttä arvioitaessa on tärkeää tuoda esiin, että optimaalisellakaan kapasiteetin käyttöasteella — johon päästiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla — unionin tuotannonala ei pysty tyydyttämään koko unionin kulutusta, minkä vuoksi merkittävä osa unionin kulutuksesta on katettava tuonnilla.

(126)

Lisäksi unionin tuotannonala tuottaa vain puhdistettua sulfaniilihappoa, mikä tarkoittaa sitä, että teknisen laadun sulfaniilihappoa tuotannossaan suosivien käyttäjien on hyödynnettävä tuontia.

(127)

Unionin tuotannonalalla oli myös vakaa markkinaosuus, ja sillä oli myyntiä monille pitkäaikaisille asiakkaille. Tutkimuksessa kävi ilmi, että joidenkin käyttäjien osalta sulfaniilihapon toimittajien on läpäistävä tiukka ja kallis sertifiointi-/todennusprosessi, joka vaikeuttaa toimittajan vaihtamista.

(128)

Tähän liittyen Intiasta tulevan tuonnin mahdollista vaikutusta unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan analysoitiin perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jotta voitiin arvioida vahingon toistumisen todennäköisyys, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(129)

Intiasta tuotu sulfaniilihappo sai edelleen ja todennäköisesti saa jatkossakin etuja tuista, kuten 84–85 ja 87 kappaleessa todettiin.

(130)

Samaan aikaan tutkimuksen havainnot viittaavat siihen, että tuettu tuonti Intiasta ei johda unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen. Tämä perustuu seuraavien tekijöiden analyysiin:

(131)

Tutkimuksen mukaan Intiassa ei ollut merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia.

(132)

Unionin tuotannonala kiisti tämän havainnon ja väitti, että Intian käyttämätön kapasiteetti todennäköisesti kasvaa, kun kiinalaisia tuotteita tulee lisää Intian markkinoille, mistä syystä kannustin vientiin kasvaa.

(133)

Tältä osin komissio huomauttaa, että suurin tiedossa oleva intialainen sulfaniilihapon tuottaja ja viejä hylkäsi vuonna 2013 vientiin suuntautuneen yksikön (EOU) asemansa (ks. 39 kappale), koska se aikoi lisätä myyntiään kotimarkkinoilla. EOU-järjestelmän ehdot olivat rajoittaneet voimakkaasti tätä myyntiä. Yritys vahvisti, että se ei kokenut painetta kiinalaisten kilpailijoiden taholta ja että sen arvion mukaan Intian markkinoilla on hyvät kehitysnäkymät. Sen vuoksi ei ole syytä olettaa, että intialaisten tuottajien nykyinen tai mahdollinen tuleva käyttämätön kapasiteetti suunnattaisiin unionin markkinoille sen vuoksi, että Intian markkinoille kohdistuu väitetysti painetta kiinalaisten taholta.

(134)

Intialaisten viejien hinnoittelukäyttäytymisestä todettiin 94 ja 95 kappaleessa, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja samoin kuin muut intialaiset viejät myivät hinnoilla, jotka eivät alittaneet unionin hintatasoja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(135)

Unionin tuotannonala väitti, että Kokanin vientihinnat perustuivat hintasitoumukseen, minkä vuoksi ne eivät olleet edustavia muiden intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Komissio muistuttaa, että tarkastelujaksolla Kokanin hinnat olivat merkittävästi korkeammat kuin sitoumuksessa asetettu vähimmäistuontihinta. Muiden intialaisten viejien keskimääräiset vientihinnat olivat Eurostatin tietojen mukaan vieläkin korkeammat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä tarkoittaa sitä, että intialaisten viejien, Kokan mukaan luettuna, hinnat perustuivat pikemminkin markkinatilanteeseen kuin hintasitoumukseen.

(136)

Unionin tuotannonala toi myös esiin, että Intiasta tulevan tuonnin hinnat laskivat 8 prosenttia tarkastelujaksolla siitä huolimatta, että tärkeimmän raaka-aineen (bentseenin) hinnat nousivat yli 40 prosenttia samalla kaudella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että sulfaniilihapon suhteellisen korkea hintataso unionin markkinoilla salli hinnan alennuksen tärkeimmän raaka-aineen kustannusten noususta huolimatta. Vaikka bentseeni onkin tärkeä kustannustekijä, pelkästään se ei voi selittää tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kustannusten ja hintojen kehitystä. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että Intian myyntihinnat unioniin eivät olleet poikkeuksellisen alhaiset, koska ne olivat samanlaiset kuin Intian kolmansiin maihin suuntautuvan — määrältään merkittävän — viennin hinnat. Sen vuoksi lopputuotteen (sulfaniilihapon) ja tärkeimmän raaka-aineen (bentseenin) hintasuuntauksia, jotka unionin tuotannonala otti esiin, ei pidetä keskenään ristiriitaisina.

(137)

Unionin tuotannonala toi vielä esiin, että Intian vientihinnat kolmansiin maihin, esimerkiksi Turkkiin, olivat alemmat kuin EU:hun. Komissio toteaa, että Kokanin keräämät tiedot osoittivat, että sen Turkkiin suuntautuvan viennin hinnat olivat myös vähimmäistuontihintaa korkeammat eivätkä alittaneet unionin tuotannonalan hintoja. Kokanin Turkkiin suuntautuvan viennin määrä oli samaa luokkaa kuin se, mihin unionin tuotannonala perustaa väitteensä, minkä vuoksi Kokania koskevat päätelmät pätevät kaikkeen Intiasta Turkkiin suuntautuvaan vientiin. Edellä esitetyn perusteella intialaisten viejien väitetty erilainen hinnoittelukäyttäytyminen kolmansissa maissa verrattuna EU:hun ei saa tukea käytettävissä olevista tiedoista.

(138)

Yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan tukimarginaali tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli siis 3,1 prosenttia (ks. 84 kappale). Tämä osoittaa tukien jatkuvasti alenevaa suuntausta siitä lähtien, kun alkuperäiset toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2002.

(139)

Se ei liity pelkästään tämän yksittäisen yrityksen tilanteeseen vaan perusteellisempiin muutoksiin Intian tukijärjestelmissä. Kuten tämän asetuksen C osassa selitetään, Intian viranomaiset hylkäsivät jotkin järjestelmistä, ja useimpien muiden tasoa alennettiin yrityksille koituvien etuuksien osalta. Vain yhden tutkitun järjestelmän, DDS:n, tapauksessa tukikelpoisuusehtoja ja hallinnollista menettelyä höllennettiin. Tämän seurauksena Kokan siirtyi välittömästi tähän järjestelmään. DDS-järjestelmän käyttö kuitenkin sulkee pois useimpien muiden järjestelmien (EOU, AAS, FPS, DFIA ja FMS) käytön. DDS-järjestelmässä on tarkasteltavana olevan tuotteen osalta selvä tuen enimmäistaso: tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla se oli 4 prosenttia FOB-vientiarvosta, ja se alennettiin myöhemmin 3 prosenttiin. Tästä tukitason rajoituksesta huolimatta voidaan odottaa, että myös muut tuottajat siirtyvät tai ovat jo siirtyneet tähän järjestelmään sen vähäisen hallinnollisen rasitteen ansiosta.

(140)

Komissio on jo havainnut tällaisen suuntauksen useissa muissa tukien vastaisissa tutkimuksissa Intiassa viimeisten kahden vuoden aikana (16). Näin ollen voidaan päätellä, että Kokania koskevat päätelmät (ks. 139 kappale) voidaan ekstrapoloida muihin sulfaniilihapon intialaisiin tuottajiin.

(141)

Kun otetaan huomioon edellä esitetty tuen taso (ennusteen mukaan noin 3 prosenttia, kun DDS on tärkein järjestelmä) ja Intian vientihintojen taso, johon tuet jo sisältyvät, voidaan päätellä, että nämä vientihinnat eivät alita unionin tuotannonalan hintoja siinäkään tapauksessa, että Intiaa koskevat tasoitustoimenpiteet poistettaisiin. Näin ollen voidaan päätellä, että Intiasta — jopa tuetusti — tapahtuva vienti ei aiheuta vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(142)

Yhteistyössä toiminut intialainen tuottaja (joka edusti merkittävää osuutta intialaisesta viennistä unioniin) myi pääasiassa teknisen laadun sulfaniilihappoa, jossa se kilpaili ensisijaisesti Yhdysvalloista ja Kiinasta tulevan tuonnin kanssa, koska unionin tuotannonala ei tuottanut teknisen laadun sulfaniilihappoa. Lisäksi Kokanin Turkkiin suuntautunut sulfaniilihapon vienti, joka oli määrältään merkittävä, oli käytännössä kokonaan teknisen laadun sulfaniilihappoa.

(143)

Unionin tuotannonala väitti, että teknisen laadun ja puhdistettua sulfaniilihappoa käytetään erittäin paljon päällekkäin ja että niiden välillä on näin ollen merkittävää kilpailua.

(144)

Kiistämättä sitä, että molempia laatuja pidetään yhtenä tuotteena, on kuitenkin tärkeää huomata, että tutkimuksessa vahvistettiin, että käytännössä korvattavuus on vähäistä. Erityisesti käyttäjät, jotka tarvitsevat tai suosivat teknisen laadun sulfaniilihappoa, voisivat teoriassa käyttää puhdistettua sulfaniilihappoa, mutta suuren hintaeron (20–25 prosenttia) vuoksi tämä ei ole taloudellisesti järkevää. Sen vuoksi katsotaan, että intialaisten tuottajien teknisen laadun sulfaniilihapon myynti kilpailee pääasiassa kiinalaisten ja yhdysvaltalaisten tuotteiden kanssa.

(145)

Edeltävissä kappaleissa selostettujen tutkimuksen havaintojen perusteella päätellään, että jos tasoitustoimenpiteet Intiaa vastaan kumotaan, vahingon toistuminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ei ole todennäköistä.

(146)

Koska pääteltiin, että vahingon toistuminen ei ole todennäköistä, ei ollut tarpeen määrittää unionin etua.

(147)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella pidetään asianmukaisena, että Intiasta peräisin olevaan sulfaniilihapon tuontiin sovellettavat tasoitustoimenpiteet kumotaan. Asianomaisille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(148)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti voidaan todeta, että Intiasta peräisin olevaan sulfaniilihappoon sovellettavat tasoitustoimenpiteet olisi kumottava. Myös komission päätös, jolla hyväksytään Kokanin sulfaniilihapon tuonnissa voimassa oleva hintasitoumus, olisi kumottava.

(149)

Ottaen huomioon, että unionin tuotannonala on vasta hiljattain toipunut polkumyynnin vaikutuksista, komissio seuraa — unionin tuottajan pyynnön mukaisesti — tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia. Seuranta rajoittuu tämän asetuksen julkaisua seuraavien kahden vuoden ajanjaksolle.

(150)

Perusasetuksen 25 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,