(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 ja 102 artiklassa on kyse oikeusjärjestyksen perusteista, ja niitä olisi sovellettava tehokkaasti kaikkialla unionissa sen varmistamiseksi, että kilpailu sisämarkkinoilla ei vääristy. SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas täytäntöönpano on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa unionissa sellaiset oikeudenmukaisemmat ja avoimemmat kilpailuun perustuvat markkinat, joilla yritykset kilpailevat enemmän omilla ansioillaan ja ilman yritysten luomia esteitä markkinoille pääsylle, jolloin yritykset voivat luoda vaurautta ja työpaikkoja. Se suojelee kuluttajia ja sisämarkkinoilla toimivia yrityksiä liiketoimintatavoilta, jotka pitävät tavaroiden ja palvelujen hinnat keinotekoisen korkeina, ja lisää näiden kuluttajien ja yritysten saatavilla olevaa innovatiivisten tavaroiden ja palvelujen valikoimaa.

(2)

SEUT 101 ja 102 artiklan julkisoikeudellisesta täytäntöönpanosta huolehtivat jäsenvaltioiden kansalliset kilpailuviranomaiset rinnakkain komission kanssa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 mukaisesti (3). Kansalliset kilpailuviranomaiset ja komissio muodostavat yhdessä unionin kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä soveltavien viranomaisten verkoston, jäljempänä ’Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto’.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet soveltamaan SEUT 101 ja 102 artiklaa sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin, yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin tai määräävän aseman väärinkäyttöön, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Käytännössä useimmat kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat kansallista kilpailuoikeutta rinnakkain SEUT 101 ja 102 artiklan kanssa. Sen vuoksi tämä direktiivi, jonka tavoitteena on varmistaa, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on sellaiset riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, joita ne tarvitsevat voidakseen soveltaa tehokkaasti SEUT 101 ja 102 artiklaa, vaikuttaa väistämättä kansallisten kilpailuviranomaisten samanaikaisesti soveltamaan kansalliseen kilpailuoikeuteen. Lisäksi se, että kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat kansallista kilpailuoikeutta sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ei saisi johtaa erilaiseen lopputulokseen kuin se, johon kansalliset kilpailuviranomaiset päätyvät unionin oikeuden nojalla asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa, joissa sovelletaan rinnakkain kansallista kilpailuoikeutta ja unionin oikeutta, on sen vuoksi keskeistä, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on samanlaiset riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että ei päädytä erilaiseen lopputulokseen.

(4)

Lisäksi sen, että kansallisille kilpailuviranomaisille annetaan valtuudet saada kaikki tutkimuksen kohteena olevaan yritykseen liittyvät tiedot, myös digitaalisessa muodossa, riippumatta välineestä, jolle ne on tallennettu, vaikuttaisi myös kansallisten kilpailuviranomaisten valtuuksien laajuuteen silloin, kun ne menettelyn varhaisessa vaiheessa toteuttavat tarvittavia tutkintatoimia kansallisen kilpailuoikeuden perusteella soveltaen sitä rinnakkain SEUT 101 ja 102 artiklan kanssa. Laajuudeltaan erilaisten tarkastusvaltuuksien antaminen kansallisille kilpailuviranomaisille sen mukaan, soveltavatko ne lopulta pelkästään kansallista kilpailuoikeutta vai samanaikaisesti myös SEUT 101 ja 102 artiklaa, haittaisi kilpailuoikeuden tehokasta täytäntöönpanoa sisämarkkinoilla. Sen vuoksi direktiivin soveltamisalan olisi katettava SEUT 101 ja 102 artiklan itsenäisen soveltamisen lisäksi kansallisen kilpailuoikeuden rinnakkainen soveltaminen samassa asiassa. Leniency-lausuntojen ja sovintoehdotusten suojelun osalta tämän direktiivin olisi katettava myös kansallisen kilpailuoikeuden itsenäinen soveltaminen.

(5)

Kansallisen lainsäädännön vuoksi monilla kansallisilla kilpailuviranomaisilla ei ole tarvittavia riippumattomuuden takeita, resursseja eikä täytäntöönpano- ja sakotusvaltuuksia, joiden avulla ne voisivat panna unionin kilpailusäännöt tehokkaasti täytäntöön. Tämä heikentää niiden mahdollisuutta soveltaa tehokkaasti SEUT 101 ja 102 artiklaa ja kansallista kilpailuoikeutta rinnakkain SEUT 101 ja 102 artiklan kanssa. Esimerkiksi monilla kansallisilla kilpailuviranomaisilla ei ole kansallisen oikeuden nojalla tehokkaita välineitä löytää todisteita SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta tai sakottaa lakia rikkovia yrityksiä tai niillä ei ole riittäviä henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja eikä toiminnallista riippumattomuutta SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi tehokkaasti. Tämä saattaa estää niitä ryhtymästä ollenkaan toimiin tai rajoittaa niiden täytäntöönpanotoimia. Koska monilta kansallisilta kilpailuviranomaisilta puuttuvat riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, joiden avulla ne voisivat panna SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaasti täytäntöön, menettelyn tulos voi vaihdella kilpailunvastaisiin toimintatapoihin syyllistyneiden yritysten osalta paljon riippuen siitä, missä jäsenvaltioissa ne harjoittavat toimintaa. On mahdollista, että niihin ei kohdisteta minkäänlaista täytäntöönpanotoimenpidettä SEUT 101 tai 102 artiklan nojalla tai niihin kohdistuva täytäntöönpano voi olla tehotonta. Esimerkiksi joissakin jäsenvaltioissa yritykset voivat välttyä sakkovastuusta yksinkertaisesti toteuttamalla uudelleenjärjestelyjä.

(6)

SEUT 101 ja 102 artiklan epätasainen täytäntöönpano riippumatta siitä, sovelletaanko kyseisiä artikloja itsenäisesti vai rinnakkain kansallisen kilpailuoikeuden kanssa, johtaa siihen, että menetetään mahdollisuuksia poistaa markkinoille pääsyn esteitä ja luoda koko unionin alueelle oikeudenmukaisemmat kilpailuun perustuvat markkinat, joilla yritykset kilpailevat omilla ansioillaan. Yritykset ja kuluttajat kärsivät erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa kansallisten kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiudet ovat heikommat. Yritykset eivät voi kilpailla omilla ansioillaan, jos kilpailunvastaisille toimintatavoille on turvasatamia, esimerkiksi siksi, että todisteita kilpailunvastaisista toimintatavoista ei voida kerätä tai yritykset voivat välttyä sakkovastuusta. Tästä syystä yrityksillä ei ole kannustinta tulla näille markkinoille, käyttää sijoittautumisoikeuttaan ja tarjota tavaroita ja palveluja kyseisillä markkinoilla. Kuluttajat niissä jäsenvaltioissa, joissa kilpailuoikeuden täytäntöönpano on vähäisempää, eivät saa tehokkaan täytäntöönpanon tuomia hyötyjä. SEUT 101 ja 102 artiklan epätasainen täytäntöönpano unionissa riippumatta siitä, sovelletaanko kyseisiä artikloja itsenäisesti vai rinnakkain kansallisen kilpailuoikeuden kanssa, vääristää näin ollen kilpailua sisämarkkinoilla ja heikentää niiden moitteetonta toimintaa.

(7)

Kansallisten kilpailuviranomaisten välineissä ja takeissa olevat puutteet ja rajoitukset heikentävät SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoa varten perustettua rinnakkaisen toimivallan järjestelmää, joka on suunniteltu toimimaan yhtenäisenä kokonaisuutena Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa tehtävän tiiviin yhteistyön pohjalta. Tämän järjestelmän edellytyksenä on, että viranomaiset voivat luottaa toisiinsa siinä, että ne toteuttavat tutkintatoimenpiteitä toistensa puolesta, jotta voidaan tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa. Järjestelmä ei kuitenkaan toimi hyvin, koska kaikilla kansallisilla kilpailuviranomaisilla ei vieläkään ole riittäviä tutkintavälineitä. Muissa keskeisissä kysymyksissä kansalliset kilpailuviranomaiset eivät pysty antamaan toisilleen keskinäistä apua. Esimerkiksi useimmissa jäsenvaltioissa rajat ylittävää toimintaa harjoittavat yritykset pystyvät välttämään sakkojen maksamisen yksinkertaisesti siten, ettei niillä ole laillista toimipaikkaa joillakin sellaisten jäsenvaltioiden alueilla, joissa ne harjoittavat toimintaa. Tämä vähentää kannustimia noudattaa SEUT 101 ja 102 artiklaa. Tästä seurauksena oleva tehoton täytäntöönpano vääristää kilpailua sääntöjä noudattavien yritysten osalta ja heikentää kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin, erityisesti digitaalisessa ympäristössä.

(8)

Jotta voidaan varmistaa unionissa aidosti yhteinen kilpailusääntöjen täytäntöönpanoalue, joka tarjoaa tasapuolisemmat toimintaedellytykset sisämarkkinoilla toimiville yrityksille ja vähentää kuluttajien epätasa-arvoisuutta, on tarpeen säätää riippumattomuuden perustakeista, riittävistä taloudellisista resursseista, henkilöresursseista ja teknisistä ja teknologisista resursseista sekä vähimmäistason täytäntöönpano- ja sakotusvaltuuksista SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi ja kansallisen kilpailuoikeuden soveltamiseksi rinnakkain näiden artiklojen kanssa, jotta kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat olla täysin tehokkaita.

(9)

Tämän direktiivin oikeusperustaksi on syytä ottaa sekä SEUT 103 että 114 artikla. Tämä johtuu siitä, että tämä direktiivi ei kata pelkästään SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista ja kansallisen kilpailuoikeuden rinnakkaista soveltamista näiden artiklojen kanssa, vaan se kattaa myös kansallisten kilpailuviranomaisten SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi tarvitsemissa välineissä ja takeissa olevat puutteet ja rajoitukset, koska tällaiset puutteet ja rajoitukset vaikuttavat kielteisesti sekä kilpailuun että sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.

(10)

Perustakeiden käyttöön ottaminen sen varmistamiseksi, että kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat SEUT 101 ja 102 artiklaa yhtenäisesti ja tehokkaasti, ei saisi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta pitää voimassa tai ottaa käyttöön laajempia kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten riippumattomuuden takeita ja resursseja sekä yksityiskohtaisempia sääntöjä kansallisten kilpailuviranomaisten täytäntöönpano- ja sakotusvaltuuksista. Jäsenvaltioiden olisi etenkin voitava antaa kansallisille kilpailuviranomaisille lisävaltuuksia niiden olennaisten valtuuksien lisäksi, joista säädetään tässä direktiivissä, lisätäkseen kilpailuviranomaisten tehokkuutta entisestään, kuten valtuudet määrätä sakkoja luonnollisille henkilöille tai poikkeuksellisesti valtuudet toteuttaa tarkastuksia tarkastuksen kohteena olevien suostumuksella.

(11)

Sitä vastoin tarvitaan yksityiskohtaisia sääntöjä leniencyn myöntämisehdoista salaisten kartellien tapauksessa. Yritykset paljastavat salaisia kartelleja, joihin ne ovat osallistuneet, vain jos niillä on riittävä oikeusvarmuus siitä, että ne saavat vapautuksen sakoista. Jäsenvaltioiden leniency-ohjelmien väliset tuntuvat erot johtavat oikeudelliseen epävarmuuteen mahdollisten leniencyn hakijoiden kannalta. Tämä saattaa vähentää niiden kannustimia leniencyn hakemiseen. Jos jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön tai soveltaa selkeämpiä ja yhdenmukaistettuja leniency-sääntöjä tämän direktiivin soveltamisalalla, tämä edistäisi tavoitetta säilyttää hakijoiden kannustimet salaisten kartellien paljastamiseen, jotta kilpailusääntöjen täytäntöönpano olisi unionissa mahdollisimman tehokasta, ja lisäksi takaisi sisämarkkinoilla toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset. Tämä ei saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta leniency-ohjelmia, jotka kattavat salaisten kartellien lisäksi myös muut SEUT 101 artiklan ja vastaavien kansallisen kilpailuoikeuden säännösten rikkomiset, tai hyväksymästä luonnollisten henkilöiden omissa nimissään esittämiä leniency-hakemuksia. Tämä direktiivi ei myöskään saisi vaikuttaa leniency-ohjelmiin, joissa säädetään yksinomaan seuraamuksista vapauttamisesta SEUT 101 artiklan täytäntöönpanoa koskevissa rikosoikeudellisissa oikeudenkäyntimenettelyissä.

(12)

Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa kansallisiin lakeihin siltä osin kuin niissä säädetään rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä luonnollisille henkilöille, lukuun ottamatta sääntöjä, jotka koskevat leniency-ohjelmien vuorovaikutusta luonnollisille henkilöille määrättävien seuraamusten kanssa. Sitä ei pitäisi soveltaa myöskään kansallisiin lakeihin, joissa säädetään hallinnollisten seuraamusten määräämisestä luonnollisille henkilöille, jotka eivät toimi markkinoilla riippumattomina taloudellisina toimijoina.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1/2003 35 artiklan nojalla jäsenvaltiot voivat antaa SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanon tehtäväksi yksinomaan hallinnolliselle viranomaiselle, kuten on laita useimmilla lainkäyttöalueilla, tai ne voivat antaa tämän tehtäväksi sekä oikeus- että hallintoviranomaisille. Jälkimmäisessä tapauksessa hallintoviranomainen on ainakin ensisijaisesti vastuussa tutkinnan suorittamisesta, kun taas oikeusviranomaiselle annetaan tavallisesti valtuudet tehdä päätöksiä sakkojen määräämisestä ja sillä voi olla valtuudet tehdä muitakin päätöksiä, kuten SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisen toteaminen.

(14)

Kansallisille kilpailuviranomaisille tämän direktiivin nojalla annettujen valtuuksien, tutkintavaltuudet mukiaan lukien, käyttöön olisi sovellettava asianmukaisia suojakeinoja, joissa noudatetaan vähintään unionin oikeuden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan yleisiä periaatteita Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, erityisesti kun on kyse menettelyistä, jotka voivat johtaa seuraamusten määräämiseen. Näitä suojakeinoja ovat muun muassa oikeus hyvään hallintoon ja yritysten puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, jossa olennainen osa on oikeus tulla kuulluksi. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi erityisesti annettava tutkinnan kohteena oleville osapuolille tiedoksi niitä vastaan SEUT 101 tai 102 artiklan nojalla esitetyt alustavat väitteet väitetiedoksiannon tai vastaavan toimenpiteen muodossa, ennen kuin ne tekevät päätöksen rikkomisen toteamisesta, ja kyseisillä osapuolilla olisi oltava tilaisuus ilmaista tehokkaasti kantansa näistä väitteistä ennen tällaisen päätöksen tekemistä. Osapuolilla, joille on annettu tiedoksi SEUT 101 tai 102 artiklan väitettyä rikkomista koskevat alustavat väitteet, olisi oltava oikeus tutustua kansallisten kilpailuviranomaisten asiaankuuluvaan asiakirja-aineistoon voidakseen käyttää tosiasiallisesti puolustautumisoikeuksiaan. Asiakirja-aineistoon tutustumista koskevassa oikeudessa olisi otettava huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta, eikä kyseisen oikeuden pitäisi ulottua luottamuksellisiin tietoihin ja kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission sisäisiin asiakirjoihin eikä niiden väliseen kirjeenvaihtoon. Lisäksi niillä vastaanottajilla, joille kansallisten kilpailuviranomaisten päätökset osoitetaan, erityisesti päätökset, joissa todetaan SEUT 101 tai 102 artiklan rikkominen ja määrätään korjaustoimenpiteitä tai sakkoja, olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. Tällaisten päätösten olisi oltava perusteltuja, jotta päätösten vastaanottajat voisivat varmistua päätöksen syistä ja käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi oikeutta hyvään hallintoon noudattaen varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset SEUT 101 ja 102 artiklaa soveltaessaan suorittavat menettelyt kohtuullisessa ajassa, ottaen huomioon kunkin tapauksen erityispiirteet. Nämä suojakeinot olisi suunniteltava siten, että yritysten perusoikeuksien kunnioittaminen ja velvollisuus varmistaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas täytäntöönpano ovat tasapainossa keskenään.

(15)

Tietojenvaihto kansallisten kilpailuviranomaisten kesken ja näiden tietojen käyttö todisteina SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamiseksi olisi suoritettava asetuksen (EY) N:o 1/2003 12 artiklan mukaisesti.

(16)

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuuttaminen soveltamaan SEUT 101 ja 102 artiklaa puolueettomasti ja unionin kilpailusääntöjen yhteisen edun mukaisen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi on olennainen osa näiden sääntöjen tehokasta ja yhdenmukaista soveltamista.

(17)

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toiminnallista riippumattomuutta olisi vahvistettava, jotta voidaan varmistaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä olisi varmistettava nimenomaisin säännöksin, että kun kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset soveltavat SEUT 101 ja 102 artiklaa, ne on suojattu ulkopuoliselta väliintulolta tai poliittiselta painostukselta, joka saattaisi vaarantaa niiden käsiteltävänä olevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä olisi säädettävä etukäteen perusteista, jotka koskevat niiden henkilöiden irtisanomista kansallisesta hallinnollisesta kilpailuviranomaisesta, jotka tekevät päätöksiä tämän direktiivin 10, 11, 12, 13 ja 16 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia käyttäen, jotta ei olisi mitään perusteltua syytä epäillä heidän puolueettomuuttaan ja taipumattomuuttaan ulkoisten tekijöiden edessä. Samaten kansallisessa lainsäädännössä olisi säädettävä etukäteen selkeistä ja avoimista säännöistä ja menettelyistä, jotka koskevat näiden henkilöiden valintaa, rekrytointia tai nimittämistä. Lisäksi kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten puolueettomuuden varmistamiseksi niiden SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta määräämiä sakkoja ei saisi käyttää suoraan kyseisten viranomaisten rahoittamiseen.

(18)

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toiminnallisen riippumattomuuden varmistamiseksi niiden johdon, henkilöstön ja päätöksiä tekevien henkilöiden olisi toimittava rehellisesti ja pidätyttävä kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa heidän tehtäviensä hoitamisen kanssa. Jotta johdon, henkilöstön ja päätöksiä tekevien henkilöiden mahdollisuus tehdä riippumattomia arviointeja ei vaarantuisi, heidän olisi pidätyttävä harjoittamasta mitään yhteensopimatonta toimintaa, olipa se palkallista tai palkatonta, sekä työsuhteensa tai toimikautensa aikana että kohtuullisen ajan sen jälkeen.

(19)

Tämä tarkoittaa, että henkilöstön ja päätöksiä tekevien henkilöiden ei työsuhteensa tai toimikautensa aikana pitäisi voida käsitellä sellaisia SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamista koskevia menettelyjä, joissa he ovat olleet osallisina tai jotka suoraan koskevat yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä, joiden palveluksessa he ovat olleet tai joihin he ovat muutoin ammattinsa puolesta osallistuneet, jos se voisi vaarantaa heidän puolueettomuutensa tietyssä asiassa. Henkilöstöllä ja päätöksiä tekevillä henkilöillä ja heidän lähisukulaisillaan ei myöskään saisi olla sellaisiin yrityksiin tai organisaatioihin liittyviä intressejä, joihin kohdistetaan SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamiseksi täytäntöönpanomenettelyjä, joihin he osallistuvat, jos se voisi vaarantaa heidän puolueettomuutensa tietyssä asiassa. Arvioitaessa, onko heidän puolueettomuutensa saattanut tietyssä tapauksessa vaarantua, on otettava huomioon intressien luonne ja laajuus sekä asianomaisen henkilön osallisuuden tai osallistumisen taso. Jos on tarpeen varmistaa tutkinnan ja päätöksentekoprosessin puolueettomuus, asianomaiselta henkilöltä olisi edellytettävä itsensä jääväämistä kyseisestä asiasta.

(20)

Tämä tarkoittaa myös, että kun entiset henkilöstön jäsenet tai päätöksiä tehneet henkilöt alkavat hoitaa tehtäviä, jotka liittyvät SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamista koskeviin menettelyihin, joita he käsittelivät työsuhteensa tai toimikautensa aikana, he eivät saisi kohtuullisen ajan kansallisesta hallinnollisesta kilpailuviranomaisesta lähdettyään olla uusissa tehtävissään osallisina samassa asiassa.

Kyseisen ajan pituus voitaisiin määrittää ottamalla huomioon asianomaisten henkilöiden uusien tehtävien luonne sekä heidän osallisuutensa ja vastuunsa taso noissa samoissa menettelyissä silloin, kun heillä oli työsuhde tai toimikausi kansallisessa hallinnollisessa kilpailuviranomaisessa.

(21)

Kunkin kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen olisi julkistettava menettelysäännöt, jotka kattavat eturistiriitoja koskevat säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiukempien kansallisten sääntöjen soveltamista.

(22)

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toiminnallinen riippumattomuus ei saisi estää kansallisen lainsäädännön mukaista tuomioistuinvalvontaa tai parlamentaarista valvontaa. Vastuuvelvollisuutta koskevilla vaatimuksilla olisi myös osaltaan varmistettava kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toimien uskottavuus ja legitimiteetti. Oikeasuhteisiin vastuuvelvollisuutta koskeviin vaatimuksiin sisältyy kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten velvoittaminen esittämään säännöllisesti kertomus toiminnastaan hallintoelimelle tai parlamentaariselle elimelle. Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten kuluihin voitaisiin myös soveltaa valvontaa tai seurantaa edellyttäen, että se ei vaikuta niiden riippumattomuuteen.

(23)

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava asettaa SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoa koskevat menettelynsä tärkeysjärjestykseen, jotta ne voisivat käyttää tehokkaasti resurssejaan ja keskittyä estämään ja lopettamaan sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen, joka vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Tätä varten niiden olisi voitava hylätä kantelut sillä perusteella, että ne eivät ole ensisijaisia, lukuun ottamatta kanteluita, joita ovat esittäneet viranomaiset, jotka jakavat tarvittaessa toimivallan kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen kanssa SEUT 101 ja 102 artiklan ja kansallisen kilpailuoikeuden täytäntöönpanemiseksi. Tämän ei pitäisi vaikuttaa kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuuksiin hylätä kanteluita muilla perusteilla, kuten toimivallan puuttumisen vuoksi, tai päättää, ettei niillä ole perusteita toteuttaa toimenpiteitä. Virallisesti esitettyjen kantelujen ollessa kyseessä tällaisiin hylkäämisiin olisi sovellettava tehokkaita oikeussuojakeinoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuudet asettaa täytäntöönpanomenettelynsä tärkeysjärjestykseen eivät rajoita jäsenvaltion hallituksen oikeutta antaa kansallisille hallinnollisille kilpailuviranomaisille yleisiä toimintapoliittisia sääntöjä tai tärkeysjärjestykseen asettamista koskevia ohjeita, jotka eivät liity toimialaselvityksiin tai tiettyihin SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoa koskeviin menettelyihin.

(24)

Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava riittävät resurssit eli pätevä henkilöstö, joka pystyy suorittamaan ammattitaitoisia oikeudellisia ja taloudellisia arviointeja, taloudelliset varat sekä tekninen ja teknologinen asiantuntemus ja laitteisto, mukaan lukien riittävät tietotekniikan välineet, sen varmistamiseksi, että ne voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti soveltaessaan SEUT 101 ja 102 artiklaa. Jos kansallisten kilpailuviranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisia tehtäviä ja valtuuksia laajennetaan, jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisille kilpailuviranomaisille riittävät resurssit kyseisten tehtävien hoitamiseksi tehokkaasti.

(25)

Kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuutta olisi lisättävä antamalla niiden itsenäisesti päättää niiden tehtävien suorittamiseen osoitettujen talousarviomäärärahojen käyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten talousarviosääntöjen ja -menettelyjen soveltamista.

(26)

Sen varmistamiseksi, että kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla on tarvittavat resurssit tehtäviensä hoitamiseksi, voitaisiin harkita erilaisia rahoitustapoja, kuten rahoitusta vaihtoehtoisista muista lähteistä kuin valtion talousarviosta.

(27)

Jotta voitaisiin varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpanon tehokas valvonta, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset toimittavat säännöllisesti kertomuksen toiminnastaan ja resursseistaan hallintoelimelle tai parlamentaariselle elimelle. Kertomukseen olisi sisällyttävä tietoa päätöksentekoelimen jäsenten nimityksistä ja irtisanomisista, kyseisenä vuonna osoitettujen resurssien määrästä sekä kyseiseen määrään mahdollisesti tehdyistä muutoksista aiempiin vuosiin verrattuna. Nämä kertomukset olisi saatettava yleisesti saataville.

(28)

Kansalliset kilpailuviranomaiset tarvitsevat tietyt yhteiset vähimmäisvaltuudet tutkintatoimia ja päätöksentekoa varten, jotta ne voivat panna tehokkaasti täytäntöön SEUT 101 ja 102 artiklan.

(29)

Kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat tutkintavaltuudet, jotta ne voivat havaita SEUT 101 artiklassa kielletyt sopimukset, päätökset tai yhdenmukaistetut menettelytavat tai SEUT 102 artiklassa kielletyn määräävän aseman väärinkäytön menettelynsä kaikissa vaiheissa. Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava soveltaa näitä valtuuksia SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista koskevan menettelyn kohteena oleviin yrityksiin ja yritysten yhteenliittymiin sekä sellaisiin muihin markkinatoimijoihin, joilla voi olla hallussaan kyseisen menettelyn kannalta merkityksellisiä tietoja. Tällaisten tehokkaiden tutkintavaltuuksien antamisella kansallisille hallinnollisille kilpailuviranomaisille olisi varmistettava, että ne voivat tehokkaasti avustaa toisiaan, kun niitä pyydetään toteuttamaan alueellaan tarkastus tai muu tutkintatoimenpide toisen kansallisen kilpailuviranomaisen puolesta ja sen lukuun asetuksen (EY) N:o 1/2003 22 artiklan mukaisesti.

(30)

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten tutkintavaltuuksien olisi oltava riittävät vastaamaan täytäntöönpanon haasteisiin digitaalisessa ympäristössä, ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi niiden perusteella oltava mahdollisuus saada digitaalisessa muodossa kaikki tiedot, mukaan lukien rikosteknisin keinoin hankitut tiedot, jotka liittyvät tutkintatoimen kohteena olevaan yritykseen tai yritysten yhteenliittymään, riippumatta välineestä, jolle tiedot on tallennettu, kuten kannettavat tietokoneet, matkapuhelimet, muut mobiililaitteet ja pilvitallennuspalvelut.

(31)

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava suorittaa kaikki tarvittavat tarkastukset yritysten ja yritysten yhteenliittymien tiloissa, jos ne voivat osoittaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että on olemassa perusteltuja syitä epäillä SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomista. Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita edellyttämästä, että kansallinen oikeusviranomainen antaa ennakkoluvan tällaisiin tarkastuksiin.

(32)

Jotta kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuudet suorittaa tarkastuksia olisivat tehokkaat, kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi niiden perusteella oltava mahdollisuus saada pääsy tietoihin, jotka ovat tarkastuksen kohteena olevan yrityksen tai yritysten yhteenliittymän tai henkilön saatavilla ja jotka liittyvät tutkimuksen kohteena olevaan yritykseen tai yritysten yhteenliittymään. Tähän olisi välttämättä sisällyttävä toimivalta hakea asiakirjoja, tiedostoja tai dataa laitteilta, joita ei ole täsmällisesti määritetty etukäteen. Ilman tällaisia valtuuksia olisi mahdotonta saada tutkintaa varten tarvittavia tietoja, jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät asennoituvat torjuvasti tai kieltäytyvät yhteistyöstä. Kirjanpidon tai asiakirjojen tarkastelemista koskevien valtuuksien olisi katettava kaikki kirjeenvaihdon muodot, mukaan lukien sähköiset viestit, riippumatta siitä, vaikuttavatko ne olevan lukematta tai onko ne poistettu.

(33)

Tarkastusten tarpeettoman pitkittymisen välttämiseksi kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava valtuudet jatkaa hakujen tekemistä ja valikoida jäljennöksiä tai kirjanpito-otteita tai muista asiakirjaotteita, jotka liittyvät tarkastuksen kohteena olevan yrityksen tai yritysten yhteenliittymän liiketoimintaan, viranomaisen tiloissa tai muissa tarkoitukseen varatuissa tiloissa. Tällaisten hakujen tekemisessä olisi varmistettava yrityksen puolustautumisoikeuksien jatkuva asianmukainen kunnioittaminen.

(34)

Kokemus on osoittanut, että liikeasiakirjoja voidaan säilyttää yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien kotona, erityisesti joustavampien työjärjestelyjen lisääntyneen käytön vuoksi. Tarkastusten tehokkuuden varmistamiseksi kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava valtuudet päästä kaikkiin tiloihin, mukaan lukien yksityisasunnot, jos ne voivat osoittaa, että voidaan perustellusti epäillä, että kyseisissä tiloissa säilytetään liikeasiakirjoja, joilla voi olla merkitystä SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämiseksi. Näiden valtuuksien käyttämisen edellytyksenä olisi oltava, että kansallinen hallinnollinen kilpailuviranomainen on saanut ennakkoluvan kansalliselta oikeusviranomaiselta, johon voi kuulua yleinen syyttäjä tietyissä kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Tämä ei saisi estää jäsenvaltioita antamasta erittäin kiireellisissä tapauksissa kansallisen oikeusviranomaisen tehtäviä kansalliselle hallinnolliselle kilpailuviranomaiselle, joka toimii oikeusviranomaisena, tai poikkeuksellisesti sallimasta tällaisten tarkastusten toteuttaminen tarkastuksen kohteena olevien suostumuksella. Kansallinen hallinnollinen kilpailuviranomainen voisi antaa tällaiset tarkastukset tehtäväksi poliisille tai vastaavalle lainvalvontaviranomaiselle, edellyttäen että tarkastus suoritetaan kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen läsnä ollessa. Tällä ei saisi rajoittaa kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen oikeutta suorittaa tarkastus itse ja saada tarvittavaa apua poliisilta tai vastaavalta lainvalvontaviranomaiselta, mukaan lukien turvaamistoimenpiteenä annettava virka-apu tarkastuksen kohteena olevan yrityksen mahdollisesti vastustaessa sitä.

(35)

Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat valtuudet vaatia yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä toimittamaan tietoja, jotka ovat tarpeen SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisen havaitsemiseksi. Tätä varten kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava vaatia sellaisten tietojen ilmaisemista, joiden avulla ne voivat mahdollisesti tutkia otaksuttuja rikkomisia. Tähän olisi sisällyttävä oikeus vaatia missä tahansa digitaalisessa muodossa olevia tietoja, mukaan lukien sähköpostit ja pikaviestintäjärjestelmien viestit, riippumatta siitä, mihin tiedot on tallennettu, mukaan lukien pilvipalveluihin ja palvelimille, edellyttäen että ne ovat sen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän saatavilla, joka on tietopyynnön vastaanottaja. Kyseinen oikeus ei saisi aiheuttaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle velvoitetta, joka on kohtuuton tutkinnan vaatimuksiin nähden. Se ei esimerkiksi saisi aiheuttaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle kohtuuttomia kustannuksia tai ponnistuksia. Vaikka oikeus vaatia tietoja on keskeisen tärkeä rikkomisten havaitsemiseksi, tällaisten pyyntöjen olisi oltava laajuudeltaan tarkoituksenmukaisia. Tällaiset pyynnöt eivät saisi pakottaa yritystä tai yritysten yhteenliittymää myöntämään, että se on syyllistynyt rikkomiseen, minkä toteen näyttäminen on kansallisten kilpailuviranomaisten tehtävä. Tämä ei saisi rajoittaa yritysten tai yritysten yhteenliittymien velvoitetta vastata asiakysymyksiin ja toimittaa asiakirjoja. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi samaten oltava tehokkaat välineet, jotta ne voivat vaatia kaikkia muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä toimittamaan tiedot, jotka voivat olla merkityksellisiä SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisen kannalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää tällaisia tietopyyntöjä koskevista menettelysäännöistä, kuten niiden oikeudellisesta muodosta, edellyttäen että kyseiset säännöt mahdollistavat tämän välineen tehokkaan käytön. Kokemukset ovat myös osoittaneet, että vastauksena ei-pakollisiin tietopyyntöihin vapaaehtoisesti toimitetut tiedot voivat olla arvokas tietolähde tietoon perustuvalle ja vankalle täytäntöönpanolle. Samaten kolmansien osapuolten, kuten markkinoilla olevien kilpailijoiden, asiakkaiden ja kuluttajien, omasta aloitteestaan toimittamat tiedot voivat edistää tehokasta täytäntöönpanoa, ja kansallisten kilpailuviranomaisten olisi kannustettava siihen.

(36)

Kokemus on osoittanut, että toimivalta toteuttaa kuulemisia on hyödyllinen väline todisteiden keräämiseen, ja se auttaa kilpailuviranomaisia arvioimaan jo kerättyjen todisteiden arvoa. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat keinot kutsua kuultavaksi kaikki yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajat, kaikki muiden oikeushenkilöiden edustajat ja kaikki luonnolliset henkilöt, joilla voi olla hallussaan SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisen kannalta merkityksellisiä tietoja. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää tällaisten kuulemisten toteuttamista koskevista säännöistä, edellyttäen että kyseiset säännöt mahdollistavat tämän välineen tehokkaan käytön.

(37)

Kansallisten kilpailuviranomaisten on välttämättä voitava vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä lopettamaan SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomiset, myös silloin kun rikkominen jatkuu kansallisten kilpailuviranomaisten käynnistettyä menettelyt virallisesti. Lisäksi kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat keinot palauttaa kilpailu markkinoilla määräämällä rakenteellisia ja käyttäytymistä koskevia korjaustoimenpiteitä, jotka ovat oikeasuhteisia tehtyyn rikkomiseen nähden ja välttämättömiä sen lopettamiseksi. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että valitessaan kahden yhtä tehokkaan korjaustoimenpiteen välillä kansallisten kilpailuviranomaisten olisi valittava yritykselle vähemmän raskas toimenpide. Rakenteelliset korjaustoimenpiteet, kuten velvoitteet luopua osuudesta kilpailijan osakepääomasta tai luopua liiketoimintayksiköstä, vaikuttavat yrityksen omaisuuteen, ja niiden voidaan olettaa olevan yritykselle raskaampia kuin käyttäytymistä koskevat korjaustoimenpiteet. Tämän ei pitäisi kuitenkaan estää kansallisia kilpailuviranomaisia toteamasta, että tietyn rikkomisen olosuhteet oikeuttavat rakenteellisen korjaustoimenpiteen määräämiseen, koska se olisi rikkomisen lopettamiseksi tehokkaampi kuin käyttäytymistä koskeva korjaustoimenpide.

(38)

Välitoimet voivat olla tärkeä väline sen varmistamiseksi, että tutkinnan ollessa käynnissä sen kohteena oleva rikkominen ei aiheuta kilpailulle vakavaa ja peruuttamatonta haittaa. Tämä väline on tärkeä sellaisten markkinoiden kehityssuuntauksien välttämiseksi, joita olisi hyvin vaikea muuttaa menettelyn päätteeksi annetulla kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksellä. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi sen vuoksi oltava valtuudet määrätä välitoimia päätöksellään. Näitä valtuuksia olisi sovellettava vähintään tapauksissa, joissa kansallinen kilpailuviranomainen on ensi näkemältä todennut, että kyse on SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta ja joissa vaarana on, että kilpailulle aiheutuu vakavaa ja peruuttamatonta haittaa. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on laajemmat valtuudet määrätä välitoimia. Välitoimien määräämisestä tehdyn päätöksen olisi oltava voimassa vain määrätyn ajanjakson, joko siihen saakka, että kansallinen kilpailuviranomainen saa menettelyn päätökseen, tai kiinteän määräajan, joka voidaan uusia siltä osin kuin se on välttämätöntä ja asianmukaista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisten toimenpiteiden lainmukaisuus, oikeasuhteisuus mukaan luettuna, voidaan tutkia nopeutetuissa muutoksenhakumenettelyissä tai muissa menettelyissä, jotka myös mahdollistavat nopeutetun oikeudellisen valvonnan. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi luotava tarvittavat edellytykset sen varmistamiseksi, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat hyödyntää välitoimia käytännössä. Erityisesti on tarpeen mahdollistaa se, että kaikki kilpailuviranomaiset voivat ottaa huomioon kehityksen nopeasti muuttuvilla markkinoilla ja sen vuoksi pohtia välitoimien käyttöä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa ja ottaa tämän kokemuksen huomioon kaikissa asiaankuuluvissa muissa kuin lainsäädännöllisissä toimenpiteissä tai tämän direktiivin tulevassa uudelleentarkastelussa.

(39)

Jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät esittävät kansallisille kilpailuviranomaisille sopimukseen tai käytännön kieltämiseen mahdollisesti johtavan menettelyn yhteydessä sitoumuksia, jotka vastaavat niiden huolenaiheisiin, kyseisten kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä, joiden mukaan sitoumukset ovat asianomaisia yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä velvoittavia ja täytäntöönpanokelpoisia niitä vastaan. Tällaiset sitoumuksia koskevat päätökset eivät lähtökohtaisesti ole asianmukaisia salaisten kartellien tapauksessa, jossa kansallisten kilpailuviranomaisten olisi määrättävä sakkoja. Sitoumuksia koskevissa päätöksissä olisi todettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten jatkotoimille ei ole enää perusteita, ilman että todetaan, onko SEUT 101 tai 102 artiklaa rikottu. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava harkintansa mukaan päättää, hyväksyykö se sitoumukset. Sitoumuksia koskevat päätökset eivät vaikuta kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten valtuuksiin tehdä tällaista toteamusta rikkomisesta ja päättää tapauksesta. Lisäksi tehokkaat keinot valvoa, noudattavatko yritykset tai yritysten yhteenliittymät sitoumuksia, ja määrätä seuraamuksia tapauksissa, joissa niitä ei ole noudatettu, ovat osoittautuneet kilpailuviranomaisille toimiviksi välineiksi. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat keinot aloittaa menettely uudelleen, jos jokin sitoumuksia koskevan päätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti tai yritys tai yritysten yhteenliittymä on toiminut vastoin sitoumuksiaan tai sitoumuksia koskeva päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

(40)

Jotta voidaan varmistaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano, kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava valtuudet määrätä SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta yrityksille ja yritysten yhteenliittymille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sakkoja joko suoraan itse omissa menettelyissään, erityisesti hallinnollisissa menettelyissä, edellyttäen että sellaiset menettelyt antavat mahdollisuuden määrätä suoraan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sakkoja, tai pyytämällä sakkojen määräämistä muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä. Tämä ei rajoita sellaisten kansallisten lakien soveltamista, joissa säädetään tuomioistuinten rikosoikeudellisissa menettelyissä SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisen johdosta yrityksille ja yritysten yhteenliittymille määräämistä seuraamuksista, kun rikkominen on kansallisen lainsäädännön nojalla rikos ja edellyttäen, että se ei vaikuta SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaaseen ja yhdenmukaiseen täytäntöönpanoon.

(41)

Sen varmistamiseksi, että yrityksillä ja yritysten yhteenliittymillä on kannustimia noudattaa kansallisten kilpailuviranomaisten tutkintatoimia ja päätöksiä, kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava joko määrätä vaikuttavia sakkoja 6, 8, 9, 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden ja päätösten noudattamatta jättämisen vuoksi suoraan itse omassa menettelyssään tai pyytää sakkojen määräämistä muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä. Tämä ei rajoita sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, joissa säädetään tuomioistuinten rikosoikeudellisissa menettelyissä yrityksille ja yritysten yhteenliittymille määräämistä tällaisista sakoista.

(42)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten menettelyissä tai tapauksen mukaan muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä sakot olisi määrättävä, kun rikkomiseen on syyllistytty tahallaan tai tuottamuksesta. Tahallisuuden ja tuottamuksellisuuden käsitteitä olisi tulkittava SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, ei kuten niitä tulkittaisiin oikeusviranomaisten rikosasioissa toteuttamissa menettelyissä. Tämä ei rajoita sellaisten kansallisten lakien soveltamista, joiden mukaan rikkomisen toteaminen perustuu objektiivisen vastuun kriteeriin, edellyttäen että se on yhteensopiva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Tämä direktiivi ei vaikuta todistelunormistoa koskeviin kansallisiin sääntöihin tai kansallisten kilpailuviranomaisten velvollisuuksiin varmistua asiaan liittyvistä tosiseikoista, edellyttäen että tällaiset säännöt ja velvoitteet ovat yhteensopivat unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa.

(43)

Sakot olisi määritettävä suhteessa asianomaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon.

(44)

Uhkasakot ovat keskeinen väline sen varmistamiseksi, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on tehokkaat keinot torjua sitä, että yritykset ja yritysten yhteenliittymät jättävät jatkuvasti ja tulevaisuudessa noudattamatta 6, 8, 9, 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettuja kyseisten viranomaisten toimenpiteitä ja päätöksiä. Niitä ei tulisi soveltaa todettaessa menneisyydessä tapahtuneita rikkomisia. Valtuudet määrätä uhkasakkoja eivät vaikuta kansallisten kilpailuviranomaisten valtuuksiin rangaista 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimien noudattamatta jättämisestä. Tällaiset uhkasakot olisi määritettävä suhteessa asianomaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien keskimääräiseen päivittäiseen maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon.

(45)

Sakkoja ja uhkasakkoja määrättäessä termiin ”päätös” olisi sisällyttävä kaikki toimet, jotka aiheuttavat sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa vastaanottajan etuihin muuttamalla hänen oikeusasemaansa selvästi.

(46)

SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaan ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi SEUT 101 ja 102 artiklaan sisältyvällä ”yrityksen” käsitteellä, jota olisi sovellettava Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, katsotaan tarkoitettavan taloudellista kokonaisuutta, vaikka sen muodostaisi useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Näin ollen kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava soveltaa yrityksen käsitettä todetakseen emoyhtiön olevan vastuuvelvollinen ja määrätäkseen sille sakkoja jonkin sen tytäryhtiön toiminnasta silloin, kun emoyhtiö ja sen tytäryhtiö muodostavat yhden taloudellisen kokonaisuuden. Jotta estettäisiin se, että yritykset välttyvät SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta määrättäviltä sakoilta oikeudellisilla tai organisatorisilla muutoksilla, kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava todeta yrityksen oikeudelliset tai taloudelliset seuraajat vastuuvelvollisiksi ja määrätä niille sakkoja SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

(47)

Sen varmistamiseksi, että SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta määrättävät sakot heijastavat rikkomisen taloudellista merkitystä, kansallisten kilpailuviranomaisten olisi otettava huomioon rikkomisen vakavuus. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi myös voitava määrätä sakkoja, jotka ovat oikeassa suhteessa rikkomisen kestoon. Näitä seikkoja olisi arvioitava Euroopan unionin tuomioistuimen asiaankuuluvan oikeuskäytännön mukaisesti ja tavalla, jolla varmistetaan ennalta ehkäisevä vaikutus. Kaiken tyyppisten rikkomisten vakavuuden arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti, ottaen huomioon kaikki tapauksen olosuhteet. Seikkoja, jotka voitaisiin ottaa huomioon, ovat muun muassa rikkomisen luonne, kaikkien asianomaisten yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus, se, onko rikkominen toteutunut käytännössä, yrityksen niiden tavaroiden ja palvelujen myynnin arvo, joihin rikkominen liittyy suoraan tai välillisesti, sekä asianomaisen yrityksen koko ja markkinavoima. Saman tekijän toistuvasti toteuttamat rikkomiset ovat osoitus taipumuksesta syyllistyä kyseisenkaltaiseen rikkomiseen ja sen vuoksi erittäin merkittävä osoitus, että on tarpeen korottaa seuraamuksen tasoa tehokkaan ennalta ehkäisevän vaikutuksen saavuttamiseksi. Sen vuoksi kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus korottaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle määrättävää sakkoa, kun komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen on aiemmin tehnyt päätöksen, jossa todetaan kyseisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän rikkoneen SEUT 101 tai 102 artiklaa, ja kyseinen yritys tai yritysten yhteenliittymä jatkaa samaa rikkomista tai syyllistyy samankaltaiseen rikkomiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104/EU (4) mukaisesti kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava ottaa huomioon mahdollinen sovintoratkaisuun perustuvan korvauksen maksaminen. Lisäksi poikkeuksellisissa olosuhteissa kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava ottaa huomioon asianomaisen yrityksen taloudellinen kannattavuus.

(48)

Kokemus on osoittanut, että yritysten yhteenliittymät osallistuvat säännöllisesti kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja kansallisten kilpailuviranomaisten olisi näin ollen voitava määrätä niille vaikuttavia sakkoja. Kun arvioidaan rikkomisen vakavuutta sakon suuruuden määrittämiseksi yritysten yhteenliittymää vastaan käynnistetyssä menettelyssä, jossa rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, olisi oltava mahdollista ottaa huomioon yhteenliittymään kuuluvien yritysten niiden tavaroiden ja palvelujen myynnistä saaman liikevaihdon yhteissumma, joihin rikkominen liittyy suoraan tai välillisesti. Jos sakko on määrätty yhteenliittymän lisäksi myös sen jäsenille, niiden jäsenten liikevaihtoa, joille sakko on määrätty, ei tulisi ottaa huomioon laskettaessa yhteenliittymän sakkoa. Yritysten yhteenliittymille niiden tekemistä rikkomisista määrättyjen sakkojen tehokkaan perinnän varmistamiseksi on välttämätöntä määritellä edellytykset, joiden mukaan on kansallisten kilpailuviranomaisten harkintavallassa vaatia sakon maksamista yhteenliittymän jäseniltä, jos yhteenliittymä ei ole maksukykyinen. Näin tehdessään kansallisten kilpailuviranomaisten olisi otettava huomioon yhteenliittymään kuuluvien yritysten suhteellinen koko ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tilanne. Sakon maksaminen yhden tai useamman yhteenliittymän jäsenen toimesta ei vaikuta kansallisen lainsäädännön sääntöihin, joissa määrätään maksetun määrän takaisinperimisestä yhteenliittymän muilta jäseniltä.

(49)

Sakkojen ennalta ehkäisevä vaikutus vaihtelee huomattavasti unionin eri osissa, ja joissakin jäsenvaltioissa sakon enimmäismäärä, joka voidaan määrätä, on hyvin pieni. Sen varmistamiseksi, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat määrätä varoittavia sakkoja, sen sakon enimmäismäärä, joka on mahdollista määrätä kustakin SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta, olisi vahvistettava tasolle, joka on vähintään 10 prosenttia asianomaisen yrityksen maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta. Tämän ei pitäisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön korkeampaa mahdollisesti määrättävää enimmäissakkoa.

(50)

Leniency-ohjelmat ovat keskeinen väline salaisten kartellien havaitsemiseksi ja edistävät siten vakavimpien kilpailuoikeuden rikkomisten tehokasta syytteeseenpanoa ja seuraamusten määräämistä niiden johdosta. Tällä hetkellä jäsenvaltioissa sovellettavien leniency-ohjelmien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Nämä erot aiheuttavat rikkomiseen syyllistyneille yrityksille oikeudellista epävarmuutta edellytyksistä, joiden täyttyessä ne voivat hakea leniencyä, sekä niiden sakkovapautusmahdollisuuksista eri leniency-ohjelmissa. Tällainen epävarmuus voisi heikentää mahdollisten leniencyn hakijoiden kannustimia hakea leniencyä. Tämä voi puolestaan heikentää kilpailuoikeuden tehokasta täytäntöönpanoa unionissa, koska salaisia kartelleja paljastuu vähemmän.

(51)

Leniency-ohjelmien väliset erot jäsenvaltioiden tasolla vaarantavat myös sisämarkkinoilla toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset. Sen vuoksi on aiheellista parantaa oikeusvarmuutta sisämarkkinoilla toimivien yritysten kannalta ja lisätä leniency-ohjelmien houkuttavuutta kaikkialla unionissa pienentämällä näitä eroja siten, että annetaan kaikille kansallisille kilpailuviranomaisille mahdollisuus vapauttaa sakoista tai lieventää niitä ja hyväksyä lyhennettyjä hakemuksia samoin edellytyksin. Tulevaisuudessa voitaisiin tarvita Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston lisätoimia leniency-ohjelmien yhdenmukaistamiseksi.

(52)

Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava myöntää yrityksille vapautus sakoista tai sakkojen lievennyksiä, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Yritysten yhteenliittymien, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa omaan lukuunsa, olisi voitava saada vapautus sakoista ja sakkojen lievennyksiä tapauksissa, joissa ne osallistuvat väitettyyn kartelliin omaan lukuunsa eivätkä jäsentensä lukuun.

(53)

Jotta kartelli katsottaisiin salaiseksi kartelliksi, kaikkien sen toiminnan näkökohtien ei tarvitse olla salaisia. Erityisesti kartelli voidaan katsoa salaiseksi kartelliksi, jos kartellin osatekijät, joiden vuoksi toiminnan koko laajuutta on vaikeampi havaita, eivät ole yleisön, asiakkaiden tai tavarantoimittajien tiedossa.

(54)

Leniencyn saamiseksi hakijan olisi lopetettava osallistumisensa väitettyyn salaiseen kartelliin, paitsi tapauksissa, joissa kansallinen kilpailuviranomainen katsoo, että osallistumisen jatkaminen on kohtuudella välttämätöntä sen tutkinnan luotettavuuden säilyttämiseksi, esimerkiksi sen varmistamiseksi, että muut väitetyt kartelliin osallistujat eivät havaitse, että väitetty kartelli on saatettu kansallisen kilpailuviranomaisen tietoon, ennen kuin tämä toteuttaa tutkintatoimia, kuten ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia.

(55)

Leniencyn saamiseksi hakijan olisi tehtävä todellista, kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja nopeaa yhteistyötä kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kun hakija harkitsee hakemuksen tekemistä kansalliselle kilpailuviranomaiselle, se ei saisi tuhota, väärentää tai kätkeä väitettyyn salaiseen kartelliin liittyviä todisteita. Kun yritys harkitsee hakemuksen tekemistä, on olemassa vaara, että sen johtajat, hallituksen jäsenet ja muu henkilöstö voisivat tuhota todisteita kätkeäkseen osallisuutensa kartellissa, mutta todisteiden tuhoaminen voisi tapahtua myös muista syistä. Sen vuoksi kansallisten kilpailuviranomaisten olisi otettava huomioon erityiset olosuhteet, joiden vallitessa todisteet on tuhottu, sekä tällaisen tuhoamisen merkitys tarkasteltaessa, asettaako todisteiden tuhoaminen hakijan todellisen yhteistyön kyseenalaiseksi.

(56)

Jotta todellisen, kokonaisvaltaisen, jatkuvan ja nopean yhteistyön edellytys täyttyisi, harkitessaan hakemuksen tekemistä kansalliselle kilpailuviranomaiselle hakija ei ole saanut paljastaa harkitsevansa hakemuksen tekemistä tai paljastaa hakemuksen sisältöä muille kuin toisille kansallisille kilpailuviranomaisille, komissiolle tai kolmansien maiden kilpailuviranomaisille. Tämä ei estä hakijaa raportoimasta käyttäytymisestään muille julkisille viranomaisille asiaankuuluvien lakien sitä edellyttäessä vaan ainoastaan paljastamasta, että se harkitsee leniency-hakemuksen tekemistä, ja toimittamasta leniency-lausuntoja kyseisille viranomaisille. Täyttäessään kyseisten asiaankuuluvien lakien mukaisia velvoitettaan hakijan olisi kuitenkin otettava huomioon myös se, että on tärkeää olla vaarantamatta kansallisen kilpailuviranomaisen mahdollista tutkintaa.

(57)

Hakijoilla olisi oltava mahdollisuus esittää täydellisiin tai lyhennettyihin hakemuksiin liittyvät leniency-lausunnot kirjallisesti, ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi myös oltava käytössään järjestelmä, jonka avulla ne voivat hyväksyä tällaisia lausuntoja joko suullisesti tai muilla tavoin, jotka mahdollistavat sen, että hakijat eivät ota näitä esitettyjä lausuntoja haltuunsa, huostaansa tai valvontaansa. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava valita, millä tavoin ne hyväksyvät leniency-lausuntoja.

(58)

Yritysten, jotka haluavat tehdä sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, olisi voitava aluksi pyytää kansallisilta kilpailuviranomaisilta merkintää (marker) paikasta jonossa leniencyn saamiseksi, ennen kuin ne esittävät virallisesti sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, jotta hakijalla olisi aikaa kerätä asiaankuuluvan näyttökynnyksen ylittämiseksi tarvittavat tiedot ja todisteet. Tämä ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta sallia yritysten hakea merkintää sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tapauksessa.

(59)

Jotta voitaisiin lisäksi vähentää hallinnollista rasitusta ja muita merkittäviä ajallisia rasituksia, hakijoiden olisi voitava toimittaa täydellisiin tai lyhennettyihin hakemuksiin liittyvät sekä merkinnän (marker) saamista koskeviin pyyntöihin liittyvät leniency-lausunnot joko kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos tästä on sovittu kahdenvälisesti kansallisen kilpailuviranomaisen ja hakijan kesken, jollakin muulla unionin virallisella kielellä. Tällaisen sopimuksen katsottaisiin olevan olemassa, jos kansalliset kilpailuviranomaiset yleensä hyväksyvät tällaisten lausuntojen ja pyyntöjen toimittamisen kyseisellä kielellä.

(60)

Kun otetaan huomioon komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten jaettu toimivalta SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanossa, on olennaisen tärkeää, että käytössä on saumattomasti toimiva järjestelmä lyhennettyjen hakemusten käsittelyä varten. Hakijoiden, jotka ovat hakeneet komissiolta leniencyä, joka koskee väitettyä salaista kartellia, olisi voitava esittää kansallisille kilpailuviranomaisille samaa kartellia koskevia lyhennettyjä hakemuksia edellyttäen, että komissiolle jätetty hakemus kattaa kohdealueena enemmän kuin kolme jäsenvaltiota. Tämä ei rajoita komission mahdollisuutta käsitellä asioita, jos ne liittyvät läheisesti muihin unionin säännöksiin, joita komissio voi soveltaa yksinomaisesti tai tehokkaammin, silloin kun unionin etu edellyttää komission päätöksen hyväksymistä unionin kilpailupolitiikan kehittämiseksi uuden kilpailua koskevan ongelman ilmetessä tai tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(61)

Lyhennettyjä hakemuksia koskevan järjestelmän ansiosta yritysten olisi voitava esittää kansallisille kilpailuviranomaisille leniency-hakemus, joka sisältää rajalliset tiedot, jos komissiolle on esitetty tällaista väitettyä kartellia koskeva täydellinen hakemus. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi sen vuoksi hyväksyttävä lyhennetyt hakemukset, jotka sisältävät tietyt vähimmäistiedot väitetystä kartellista kunkin 22 artiklan 2 kohdassa esitetyn seikan osalta. Tämä ei rajoita hakijan mahdollisuutta antaa yksityiskohtaisempia tietoja myöhemmin. Leniencyn hakijan pyynnöstä kansallisten kilpailuviranomaisten olisi annettava sille vastaanottoilmoitus, jossa mainitaan vastaanottopäivä ja -aika. Jos kansallinen kilpailuviranomainen ei ole vielä vastaanottanut tällaista ennakollista leniency-hakemusta joltain toiselta leniencyn hakijalta saman väitetyn salaisen kartellin osalta ja katsoo, että lyhennetty hakemus täyttää 22 artiklan 2 kohdan vaatimukset, kansallisen kilpailuviranomaisen olisi ilmoitettava tästä hakijalle.

(62)

Lyhennettyjä hakemuksia koskevan järjestelmän tarkoituksena on vähentää niiden hakijoiden hallinnollista rasitusta, jotka jättävät komissiolle väitettyä salaista kartellia koskevan leniency-hakemuksen, joka kattaa kohdealueena enemmän kuin kolme jäsenvaltiota. Koska näissä tapauksissa komissio vastaanottaa täydellisen hakemuksen, sen olisi toimittava leniencyn hakijan yhteystahona, erityisesti antaen ohjeita hakijan toimia varten mahdollisen täydentävän sisäisen tutkinnan suhteen, siihen saakka kun saadaan selvyys siitä, käsitteleekö komissio koko asiaa tai sen osaa. Komissio pyrkii päättämään tästä seikasta kohtuullisessa ajassa ja ilmoittaa siitä kansallisille kilpailuviranomaisille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan soveltamista. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun tämä on ehdottoman välttämätöntä asian rajaamisen tai asioiden käsiteltäväksi jakamisen vuoksi, kansallisen kilpailuviranomaisen olisi voitava pyytää hakijaa toimittamaan täydellinen hakemus aikaisempana ajankohtana, ennen kuin tällainen selvyys on saatu. Tätä mahdollisuutta olisi käytettävä erittäin harvoin. Muissa tapauksissa hakijaa olisi pyydettävä toimittamaan täydellinen hakemus sille kansalliselle kilpailuviranomaiselle, joka on vastaanottanut lyhennetyn hakemuksen, vasta kun on saatu selvyys, ettei komissio aio käsitellä koko asiaa tai sen osaa.

(63)

Hakijoille olisi annettava mahdollisuus toimittaa täydelliset leniency-hakemukset niille kansallisille kilpailuviranomaisille, joille ne ovat toimittaneet lyhennetyt hakemukset. Jos hakijat toimittavat tällaiset täydelliset hakemukset kansallisen kilpailuviranomaisen asettaman määräajan kuluessa, näiden hakemusten sisältämät tiedot olisi katsottava toimitetuiksi lyhennetyn hakemuksen jättöajankohtana, edellyttäen että lyhennetty hakemus kattaa samat kohdetuotteet ja -alueet ja saman väitetyn kartellin keston kuin komissiolle jätetty leniency-hakemus, jota on saatettu täydentää. Hakijoiden velvollisuutena olisi oltava ilmoittaa kansallisille kilpailuviranomaisille, joille ne ovat toimittaneet lyhennetyt hakemukset, jos niiden komissiolle toimittaman leniency-hakemuksen laajuus on muuttunut, ja päivittää lyhennettyjä hakemuksiaan vastaavasti. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa tehtävän yhteistyön avulla tarkistaa, vastaako lyhennetyn hakemuksen laajuus komissiolle jätetyn leniency-hakemuksen laajuutta.

(64)

Oikeudellinen epävarmuus siitä, ovatko sakoista vapauttamisen hakijoiden nykyiset ja entiset johtajat, hallituksen jäsenet ja muut henkilöstön edustajat suojassa henkilökohtaisilta seuraamuksilta, kuten sakoilta, oikeudenmenetykseltä tai vankeusrangaistukselta, voisi estää mahdollisia hakijoita hakemasta leniencyä. Kun otetaan huomioon, että kyseiset henkilöt ovat edistäneet salaisten kartellien havaitsemista ja tutkintaa, heitä olisi sen vuoksi lähtökohtaisesti suojeltava seuraamuksilta, joita viranomaiset määräävät rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä, hallinnollisessa menettelyssä ja muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä osallistumisesta salaiseen kartelliin, jota hakemus koskee, niiden kansallisten lakien – kuten kansallisten tarjouskartellia koskevien lakien – mukaisesti, joilla on pääosin samat tavoitteet kuin SEUT 101 artiklalla, kun tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Yhtenä edellytyksenä on se, että sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen olisi oltava tehty ennen kuin toimivaltaiset kansalliset viranomaiset saattoivat mahdolliseen seuraamusten määräämiseen johtavan menettelyn kyseisten henkilöiden tietoon. Ajankohta, jona kyseisiä henkilöitä aletaan epäillä mainittujen kansallisten lakien rikkomisesta, sisältyy tällaiseen menettelyyn.

Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössä yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, kuinka kyseisten henkilöiden olisi tehtävä yhteistyötä asiaankuuluvien viranomaisten kanssa mainitun suojan tosiasiallisen toiminnan varmistamiseksi. Suojaan rikosoikeudellisilta seuraamuksilta kuuluvat tapaukset, joissa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset pidättyvät syytetoimista tietyin edellytyksin tai antaen ohjeita kyseisen henkilön tulevaa käyttäytymistä varten.

(65)

Tästä poiketen sen varmistamiseksi, että henkilöiden suoja rikosoikeudellisessa menettelyssä määrättäviltä seuraamuksilta on jäsenvaltioiden oikeudellisen järjestelmän olemassa olevien perusperiaatteiden mukainen, jäsenvaltiot voisivat säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat valita, suojelevatko ne henkilöä seuraamuksilta vai lieventävätkö ne ainoastaan näitä seuraamuksia, riippuen siitä, mihin päädytään punnittaessa henkilön syytteeseen asettamisen ja/tai häntä koskevien seuraamusten määräämisen etuja suhteessa siihen, kuinka kyseinen henkilö on edistänyt kartellin havaitsemista ja tutkintaa. Kun arvioidaan etuja kyseisten henkilöiden syytteeseen asettamisesta ja/tai heitä koskevien seuraamusten määräämisestä, heidän henkilökohtainen vastuunsa tai osallisuutensa rikkomiseen voidaan ottaa huomioon muiden seikkojen ohella.

(66)

Jäsenvaltioita ei estetä suojelemasta seuraamuksilta myös sakkojen lieventämistä hakevien yritysten nykyisiä ja entisiä johtajia, hallituksen jäseniä ja muita henkilöstön edustajia tai lieventämästä tällaisia seuraamuksia.

(67)

Jotta suoja olisi toimiva tilanteissa, joissa on osallisena useampi kuin yksi lainkäyttöalue, jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että asioissa, joissa toimivaltainen seuraamuksia määräävä viranomainen tai syyttäjäviranomainen ei ole samalla lainkäyttöalueella kuin asiaa käsittelevä kilpailuviranomainen, toimivaltaisen seuraamuksia määräävän viranomaisen tai syyttäjäviranomaisen lainkäyttöalueen kansallisen kilpailuviranomaisen olisi varmistettava tarvittavat yhteydet näiden viranomaisten välillä.

(68)

Järjestelmässä, jossa komissiolla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisessa rinnakkainen toimivalta, tarvitaan kansallisten kilpailuviranomaisten keskinäistä sekä kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission välistä tiivistä yhteistyötä. Erityisesti silloin, kun kansallinen kilpailuviranomainen suorittaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen tarkastuksen tai kuulemisen toisen kansallisen kilpailuviranomaisen puolesta asetuksen (EY) N:o 1/2003 22 artiklan 1 kohdan nojalla, pyynnön esittävän viranomaisen virkamiesten olisi voitava olla läsnä ja avustaa, jotta tarkastuksia ja kuulemisia voidaan tehostaa lisäresursseilla, tietämyksellä ja teknisellä asiantuntemuksella. Kansallisille kilpailuviranomaisille olisi annettava myös valtuudet pyytää muilta kansallisilta kilpailuviranomaisilta apua sen määrittämisessä, ovatko yritykset tai yritysten yhteenliittymät jättäneet noudattamatta pyynnön esittävien kansallisten kilpailuviranomaisten toteuttamia tutkintatoimia ja niiden tekemiä päätöksiä.

(69)

Olisi otettava käyttöön järjestelyt, joiden avulla kansalliset kilpailuviranomaiset voivat pyytää keskinäistä avunantoa SEUT 101 tai 102 artiklan rajat ylittävään soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksiantamisessa menettelyn osapuolille tai muille yrityksille, yritysten yhteenliittymille tai luonnollisille henkilöille, jotka voivat olla kyseisten tiedoksiantojen vastaanottajia. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi samaten voitava pyytää, että muiden jäsenvaltioiden viranomaiset panevat täytäntöön päätöksiä, joissa määrätään sakkoja tai uhkasakkoja, kun pyynnön esittävä viranomainen on toteuttanut kohtuulliset toimet sen varmistamiseksi, että yrityksellä, jota vastaan sakko tai uhkasakko on määrä panna täytäntöön, ei ole riittävästi omaisuutta pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä, että erityisesti kun yritys, jota vastaan sakko tai uhkasakko on täytäntöönpanokelpoinen, ei ole sijoittautunut pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltioon, pyynnön vastaanottava viranomainen voi panna täytäntöön pyynnön esittävän viranomaisen tekemät päätökset pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä. Näin varmistettaisiin SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas täytäntöönpano ja edistettäisiin sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Jotta voitaisiin varmistaa, että kansalliset kilpailuviranomaiset osoittavat riittävästi resursseja keskinäistä avunantoa koskeviin pyyntöihin, ja jotta kannustettaisiin tällaiseen avunantoon, pyynnön vastaanottavien viranomaisten olisi voitava periä takaisin kyseisen avun antamisesta niille aiheutuneet kustannukset. Tällainen keskinäinen avunanto ei vaikuta neuvoston puitepäätöksen 2005/214/YOS (5) soveltamiseen.

(70)

Jotta voitaisiin varmistaa, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat panna SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaasti täytäntöön, on tarpeen luoda toimivat vanhentumisaikoja koskevat säännöt. Erityisesti rinnakkaisen toimivallan järjestelmässä kansalliset vanhentumisajat olisi keskeytettävä tai katkaistava toisen jäsenvaltion kansallisten kilpailuviranomaisten tai komission menettelyjen ajaksi. Tällainen keskeyttäminen tai katkaiseminen ei saisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön ehdottomia vanhentumisaikoja edellyttäen, että tällaisten ehdottomien vanhentumisaikojen kesto ei tee SEUT 101 ja 102 artiklan tehokasta täytäntöönpanoa käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.

(71)

Sen varmistamiseksi, että asiat käsitellään tehokkaasti ja vaikuttavasti Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa, niissä jäsenvaltioissa, joissa sekä kansallinen hallinnollinen kilpailuviranomainen että kansallinen oikeudellinen kilpailuviranomainen on nimetty kansallisiksi kilpailuviranomaisiksi SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoa varten tämän direktiivin 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13 ja 16 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava nostaa kanne suoraan kansallisessa oikeudellisessa kilpailuviranomaisessa. Lisäksi siltä osin kuin kansalliset tuomioistuimet toimivat oikeudenkäyntimenettelyissä, jotka on pantu vireille kansallisten kilpailuviranomaisten SEUT 101 tai 102 artiklaa soveltaessaan tekemien päätösten johdosta, kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava jo itsessään oikeus osallistua näihin oikeudenkäyntimenettelyihin täysimääräisesti syyttäjänä tai vastaajana, ja niiden olisi voitava nauttia samoista oikeuksista kuin kyseisten oikeudenkäyntimenettelyjen tällaiset julkiset osapuolet.

(72)

Riski siitä, että itsekriminoivaa aineistoa paljastetaan sen tutkinnan ulkopuolelle, jota varten se toimitettiin, voisi heikentää mahdollisten leniencyn hakijoiden kannustimia tehdä yhteistyötä kilpailuviranomaisten kanssa. Tämän seurauksena leniency-lausunnoista asiakirja-aineistoon tutustumisen kautta saatuja tietoja, riippumatta siitä, missä muodossa leniency-lausunnot on toimitettu, olisi käytettävä vain, jos se on tarpeen puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi kansallisissa tuomioistuinmenettelyissä tietyissä hyvin rajoitetuissa tapauksissa, jotka liittyvät suoraan siihen asiaan, jota varten oikeus tutustua asiakirjoihin on myönnetty. Tämä ei saisi estää kilpailuviranomaisia julkaisemasta päätöksiään sovellettavan unionin tai kansallisen oikeuden mukaisesti.

(73)

Todisteet ovat merkittävässä asemassa SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanossa. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava ottaa huomioon asian kannalta merkitykselliset todisteet riippumatta siitä, onko ne esitetty kirjallisesti, suullisesti vai sähköisessä tai tallennetussa muodossa. Tähän olisi kuuluttava mahdollisuus ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka eivät ole julkisia viranomaisia, tekemät salaiset tallenteet, edellyttäen että nämä tallenteet ne eivät ole ainoa todistelähde. Tämä ei saisi rajoittaa oikeutta tulla kuulluksi eikä julkisten viranomaisten tekemien tai haltuunsa saamien tallenteiden hyväksyttävyyttä. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi samaten voitava ottaa huomioon sähköiset viestit merkityksellisinä todisteina riippumatta siitä, vaikuttavatko kyseiset viestit olevan lukematta tai onko ne poistettu.

(74)

Sen varmistaminen, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on valtuudet, jotka ne tarvitsevat ollakseen tehokkaampia täytäntöönpanijoita, vahvistaa tiiviin yhteistyön ja tehokkaan monenvälisen ja kahdenvälisen viestinnän tarvetta Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa. Tähän olisi kuuluttava muiden kuin lainsäädännöllisten toimenpiteiden kehittäminen tämän direktiivin täytäntöönpanon helpottamiseksi ja tukemiseksi.

(75)

Tiiviin yhteistyön tukemiseksi Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa komission olisi ylläpidettävä, kehitettävä, hallinnoitava, käytettävä ja tuettava keskitettyä tietojärjestelmää (Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston järjestelmä) asiaa koskevien luottamuksellisuutta, tietosuojaa ja tietoturvallisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto perustuu yhteentoimivuuteen, jotta se toimisi tehokkaasti ja tuloksellisesti. Kustannukset, jotka aiheutuvat Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston järjestelmän ylläpitämisestä, kehittämisestä, hallinnoinnista, käyttäjien tukemisesta ja toiminnasta, sekä muut hallinnolliset kustannukset, joita aiheutuu Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston toiminnan yhteydessä, erityisesti kokousten järjestämiseen liittyvät kustannukset, olisi katettava unionin yleisestä talousarviosta. Vuoteen 2020 asti Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston järjestelmän kustannukset on varauduttu kattamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/2240 (6) perustetusta, eurooppalaisia julkishallintoja, yrityksiä ja kansalaisia palvelevia yhteentoimivuusratkaisuja sekä yhteisiä toteutuspuitteita koskevasta ohjelmasta (ISA2-ohjelma) ottaen huomioon ohjelman käytettävissä olevat varat, tukikelpoisuus ja priorisointikriteerit.

(76)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, eli sen varmistamista, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on tarvittavat riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, jotta ne voivat soveltaa tehokkaasti SEUT 101 ja 102 artiklaa ja kansallista kilpailuoikeutta rinnakkain SEUT 101 ja 102 artiklan kanssa, ja sisämarkkinoiden ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston tehokkaan toiminnan varmistamista, vaan ne voidaan SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaan ja yhdenmukaisen soveltamisen vuoksi, joka on välttämätöntä ottaen erityisesti huomioon direktiivin alueellinen soveltamisala, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(77)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (7) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta tällaisten asiakirjojen toimittamista pidetään perusteltuna,