24.7.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 193/60

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 607/2009,

annettu 14 päivänä heinäkuuta 2009,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinialan tuotteiden suojattujen alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen sekä merkintöjen ja esittelyn osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä, asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (1) ja erityisesti sen 52, 56 ja 63 artiklan sekä 126 artiklan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevassa IV luvussa vahvistetaan eräiden viinialan tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevat yleiset säännöt.

(2)

Jotta yhteisössä rekisteröidyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät olisivat asetuksessa (EY) N:o 479/2008 säädettyjen edellytysten mukaisia, asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten olisi tutkittava hakemukset alustavassa kansallisessa vastaväitemenettelyssä. Tämän jälkeen olisi tarkastettava, että hakemukset ovat tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisia, että lähestymistapa on kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukainen ja että alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteröinnistä ei ole haittaa kolmansille osapuolille. Sen vuoksi olisi vahvistettava yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, jotka koskevat eräiden viinialan tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen haku-, tutkinta-, vastaväite- ja peruutusmenettelyjä.

(3)

Olisi vahvistettava edellytykset, joilla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi hakea rekisteröintiä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä alueen rajaamiseen ottaen huomioon tuotantoalue ja tuotteen ominaisuudet. Rekisteröidyn nimen olisi oltava kaikkien rajatulla maantieteellisellä alueella sijaitsevien tuottajien käytettävissä, jos eritelmässä vahvistetut edellytykset täyttyvät. Alue olisi rajattava yksityiskohtaisesti, tarkasti ja yksiselitteisesti, jotta tuottajat, toimivaltaiset viranomaiset ja valvontaviranomaiset voivat varmistaa, suoritetaanko toimet rajatulla maantieteellisellä alueella.

(4)	Olisi vahvistettava alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä koskevat erityiset säännöt.

(5)

Jos alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinialan tuotteen pakkaaminen tai esittelyyn liittyvät toimet on tehtävä rajatulla maantieteellisellä alueella, tämä merkitsee tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tällaisia rajoituksia voidaan asettaa ainoastaan, jos ne ovat tarpeen ja oikeassa suhteessa ja niiden avulla voidaan suojata alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta. Jokainen rajoitus olisi perusteltava asianmukaisesti suhteessa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen.

(6)	Olisi säädettävä rajatulla alueella tapahtuvaa tuotantoa koskevasta edellytyksestä. Yhteisössä on nimittäin eräitä poikkeuksia.

(7)	Olisi myös täsmennettävä tiedot yhteydestä maantieteelliseen alueeseen ja siitä, kuinka alueen ominaispiirteet vaikuttavat lopputuotteeseen.

(8)	Alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen yhteisön rekisteriin viennillä pyritään varmistamaan myös alan toimijoiden ja kuluttajien tiedonsaanti. Jotta rekisteriin olisi avoin pääsy, sen olisi oltava sähköisessä muodossa.

(9)

Alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisluonteen säilyttämiseksi ja jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämiseksi tavoitteena luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset koko yhteisössä olisi vahvistettava tällaisten viinien tarkastuksia koskeva yhteisön oikeudellinen kehys, jonka mukaisia jäsenvaltioiden vahvistamien erityissäännösten on oltava. Tarkastuksilla olisi voitava parantaa asianomaisten tuotteiden jäljitettävyyttä ja täsmentää seikat, joita tarkastusten on koskettava. Kilpailun vääristymisen estämiseksi tarkastuksia pitäisi tehdä jatkuvasti ja niiden tekijöinä pitäisi olla riippumattomia laitoksia.

(10)	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 täytäntöönpanon johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi laadittava suojahakemusten, vastaväitteiden, muutoshakemusten ja peruutuspyyntöjen mallit.

(11)	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevassa V luvussa vahvistetaan eräiden viinialan tuotteiden suojattujen perinteisten merkintöjen käyttöä koskevat yleiset säännöt.

(12)

Eräiden viinialan tuotteiden kuvauksessa käytettävien merkintöjen (muiden kuin alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen) käyttö, sääntely ja suojaaminen ovat yhteisössä vakiintuneita käytäntöjä. Tällaiset perinteiset merkinnät tuovat kuluttajan mieleen viinin tuotanto- tai vanhentamismenetelmän, laadun, värin, paikan tai viiniin liittyvän tietyn historiallisen tapahtuman. Rehellisen kilpailun varmistamiseksi ja kuluttajien harhaanjohtamisen estämiseksi olisi vahvistettava tällaisten perinteisten merkintöjen määrittelemistä, hyväksymistä, suojaamista ja käyttöä koskeva yhteinen kehys.

(13)

Perinteisten merkintöjen käyttö on sallittua kolmansien maiden tuotteissa, jos ne ovat samojen tai vastaavien edellytysten mukaisia kuin jäsenvaltioilta vaaditaan sen varmistamiseksi, että kuluttajia ei johdeta harhaan. Koska useissa kolmansissa maissa sääntöjä ei ole vahvistettu keskitetysti samalla tavoin kuin yhteisön oikeusjärjestelmässä, kolmansien maiden edustaville ammattialan järjestöille olisi vahvistettava eräitä vaatimuksia, jotta varmistettaisiin samat takeet kuin yhteisön säännöissä on säädetty.

(14)	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevassa VI luvussa vahvistetaan eräiden viinialan tuotteiden merkintöjä ja esittelyä koskevat yleiset säännöt.

(15)

Ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 89/104/ETY (2), elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/396/ETY (3), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (4) ja valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä 5 päivänä syyskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/45/EY (5) säädetään eräistä elintarvikkeiden merkintäsäännöistä. Kyseisiä sääntöjä sovelletaan myös viinialan tuotteisiin, ellei kyseisissä direktiiveissä nimenomaisesti muuta mainita.

(16)	Asetuksella (EY) N:o 479/2008 yhdenmukaistetaan kaikkia viinialan tuotteita koskevat merkinnät ja sallitaan muiden kuin yhteisön lainsäädännössä nimenomaisesti säädettyjen ilmaisujen käyttö, jos ne ovat paikkansapitäviä.

(17)

Asetuksessa (EY) N:o 479/2008 säädetään tarpeesta vahvistaa muun muassa lähtöisyyteen, pullottajaan, tuottajaan ja maahantuojaan liittyvien ilmaisujen käyttöedellytykset. Tietyille näistä ilmaisuista on tarpeen vahvistaa yhteisön säännöt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Sääntöjen olisi yleisesti ottaen perustuttava nykyisiin säännöksiin. Muiden ilmaisujen osalta kunkin jäsenvaltion olisi vahvistettava alueellaan tuotettuihin viineihin sovellettavat, yhteisön lainsäädännön kanssa yhteensopivat säännöt, jotta kyseiset säännöt annettaisiin mahdollisimman lähellä tuottajaa. Sääntöjen avoimuus olisi kuitenkin varmistettava.

(18)	Kuluttajien etujen huomioon ottamiseksi olisi säädettävä, että eräät pakolliset tiedot on ryhmiteltävä astiassa samaan näkökenttään, vahvistettava todellisen alkoholi- pitoisuuden merkitsemistä koskevat sallitut poikkeamat ja otettava huomioon tuotteiden erityisluonne.

(19)	Nykyiset säännöt, jotka koskevat elintarvike-erän tunnistamismerkintöjä, ovat hyödyllisiä, minkä vuoksi ne olisi säilytettävä.

(20)

Rypäleiden luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaaviin merkintöihin sovelletaan yksinomaan luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28 päivänä kesäkuuta 2007 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 834/2007 (6), ja näitä merkintöjä sovelletaan kaikkiin viinialan tuotteisiin.

(21)

Lyijypohjaisten kapselien käyttö asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamisalaan kuuluvia tuotteita sisältävien astioiden sulkimien päällä olisi edelleen kiellettävä, jotta estettäisiin saastumisriski, jonka kapselien joutuminen vahingossa kosketuksiin tuotteiden kanssa aiheuttaa, ja ympäristöriski, jonka kyseisistä kapseleista peräisin olevat, lyijyä sisältävät jätteet aiheuttavat.

(22)	Tuotteiden jäljitettävyyden ja avoimuuden varmistamiseksi olisi otettava käyttöön lähtöisyysmerkintää koskevat uudet säännöt.

(23)	Rypälelajikkeisiin ja satovuoteen liittyvien merkintöjen käyttö viineissä, joilla ei ole alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, edellyttää erityisiä täytäntöönpanosääntöjä.

(24)

Tietyn mallisten pullojen käyttäminen tiettyjen tuotteiden kohdalla on pitkäaikainen vakiintunut käytäntö yhteisössä ja kolmansissa maissa. Koska tällaisia pulloja on käytetty kauan, ne voivat tuoda kuluttajien mieleen asianomaisten tuotteiden tiettyjä ominaisuuksia tai tietyn alkuperän. Kyseiset pullotyypit olisi siis varattava asianomaisille viineille.

(25)

Yhteisön markkinoilla liikkuvien kolmansista maista peräisin olevien viinialan tuotteiden merkintöihin sovellettavat säännöt olisi myös yhdenmukaistettava mahdollisuuksien mukaan yhteisön viinituotteille vahvistetun käytännön mukaisesti kuluttajien harhaanjohtamisen ja tuottajien epärehellisen kilpailun estämiseksi. Olisi kuitenkin otettava huomioon tuotanto-olosuhteiden, viininvalmistusperinteiden ja kolmansien maiden lainsäädäntöjen erot.

(26)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ja niiden markkinoiden moninaisuus sekä kuluttajien odotukset huomioon ottaen säännöt olisi eriytettävä tuotteiden mukaan erityisesti eräiden vapaaehtoisten merkintöjen osalta viineissä, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää mutta joihin on kuitenkin merkitty rypälelajikkeen nimi ja satovuosi (ns. rypälelajikeviinit), sillä edellytyksellä, että niihin sovelletaan sertifiointimenettelyä. Jotta niiden viinien luokassa, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, erotettaisiin toisistaan rypälelajikeviinien alaluokkaan kuuluvat viinit niistä viineistä, joihin tätä mahdollisuutta ei sovelleta, olisi vahvistettava vapaaehtoisten merkintöjen käyttöä koskevat erityissäännöt toisaalta viineille, joilla on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, ja toisaalta viineille, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, mutta joihin kuuluu myös rypälelajikeviinejä.

(27)

Jotta toimijoille ei aiheutuisi tarpeetonta taakkaa, olisi vahvistettava toimenpiteet, joilla helpotetaan siirtymistä viinialan aiemmasta lainsäädännöstä (erityisesti viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1493/1999 (7)) tähän asetukseen. Olisi säädettävä siirtymäkaudesta, jotta yhteisöön ja kolmansiin maihin sijoittautuneet talouden toimijat voivat noudattaa merkintävaatimuksia. Sen vuoksi olisi annettava säännökset sen varmistamiseksi, että nykysääntöjen mukaisesti merkittyjä tuotteita voidaan pitää kaupan siirtymäkauden ajan.

(28)

Eräät jäsenvaltiot eivät voi hallinnollisten rasitteiden vuoksi antaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan noudattamiseksi tarvittavia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Jotta talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille ei aiheutuisi haittaa kyseisestä määräpäivästä, olisi myönnettävä siirtymäkausi ja vahvistettava siirtymäsäännökset.

(29)	Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan rajoittamatta sellaisten erityissääntöjen soveltamista, joista voidaan neuvotella tehtäessä kolmansien maiden kanssa sopimuksia perustamissopimuksen 133 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

(30)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskeva nykyinen lainsäädäntö olisi korvattava uusilla asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevan IV, V ja VI luvun soveltamista koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä. Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti määritetyllä alueella tuotettuja laatuviinejä koskevan osaston osalta 24 päivänä heinäkuuta 2000 annettu komission asetus (EY) N:o 1607/2000 (8) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2002 annettu komission asetus (EY) N:o 753/2002 (9) olisi sen vuoksi kumottava.

(31)

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 128 artiklassa kumotaan nykyinen viinialaa koskeva neuvoston lainsäädäntö, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia seikkoja koskevat säännökset mukaan luettuina. Olisi vahvistettava siirtymäkausia, jotta vältettäisiin kaupankäynnin ongelmat, siirtymä oli talouden toimijoilla sujuva ja jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteet.

(32)	Tässä asetuksessa säädettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä olisi sovellettava samasta päivästä kuin asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osastossa olevaa IV, V ja VI lukua.

(33)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 479/2008 III osaston soveltamiseksi seuraavilta osin:

a)	kyseisen osaston IV luvun säännökset, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin;

b)	kyseisen osaston V luvun säännökset, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden perinteisiin merkintöihin;

c)	kyseisen osaston VI luvun säännökset, jotka liittyvät eräiden viinialan tuotteiden merkintöihin ja esittelyyn.

II LUKU

SUOJATUT ALKUPERÄNIMITYKSET JA MAANTIETEELLISET MERKINNÄT

1 JAKSO

Suojan hakeminen

2 artikla

Hakija

1.   Yksittäinen tuottaja voi toimia asetuksen (EY) N:o 479/2008 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna hakijana, jos osoitetaan, että

a)	asianomainen henkilö on ainoa tuottaja kyseisellä rajatulla maantieteellisellä alueella; ja

b)

silloin kun asianomaisen rajatun maantieteellisen alueen ympärillä on alueita, joihin liittyy alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, ensin mainitulla alueella on merkittävästi erilaiset piirteet kuin ympäröivillä rajatuilla alueilla tai tuotteen ominaisuudet eroavat ympäröivillä rajatuilla alueilla saatujen tuotteiden ominaisuuksista.

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa tai näiden viranomaiset eivät voi olla asetuksen (EY) N:o 479/2008 37 artiklassa tarkoitettuja hakijoita.

3 artikla

Suojan hakeminen

Suojahakemuksessa on oltava asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 tai 36 artiklassa vaaditut asiakirjat sekä sähköinen kopio eritelmästä ja yhtenäisestä asiakirjasta.

Suojahakemus ja yhtenäinen asiakirja on laadittava tämän asetuksen liitteissä I ja II olevien mallien mukaisesti.

4 artikla

Nimitys

1.   Suojattava nimi rekisteröidään vain sillä kielellä / niillä kielillä, jota/joita käytetään kuvaamaan asianomaista tuotetta rajatulla maantieteellisellä alueella.

2.   Nimi on rekisteröitävä alkuperäisessä kirjoitustavassaan.

5 artikla

Maantieteellisen alueen rajaaminen

Alue on rajattava yksityiskohtaisesti, tarkasti ja yksiselitteisesti.

6 artikla

Tuotanto rajatulla maantieteellisellä alueella

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja b alakohdan iii alakohdan sekä tämän artiklan soveltamiseksi ”tuotanto” kattaa kaikki toimet rypäleiden korjuusta viininvalmistusprosessin loppuunsaattamiseen, tuotannon jälkeisiä prosesseja lukuun ottamatta.

2.   Suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetuissa tuotteissa enintään 15 prosenttia rypäleistä voi olla peräisin rajatun maantieteellisen alueen ulkopuolelta, kuten asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa säädetään, mutta kyseisen osuuden on oltava peräisin siitä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, jossa rajattu alue sijaitsee.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään, sovelletaan viininvalmistusmenetelmistä ja niiden rajoituksista annetun komission asetuksen (EY) N:o 606/2009 (10) liitteessä III olevan B osan 3 kohtaa.

4.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa ja 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa säädetään, ja sillä edellytyksellä että eritelmässä niin mainitaan, suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettu tuote voidaan valmistaa viiniksi joko

a)	alueella, joka sijaitsee asianomaisen rajatun alueen välittömässä läheisyydessä; tai

b)	alueella, joka sijaitsee samassa hallinnollisessa yksikössä tai viereisessä hallinnollisessa yksikössä, kansallisten sääntöjen mukaisesti; tai

c)

silloin kun kyseessä on rajat ylittävä alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä tai silloin kun kahden tai useamman jäsenvaltion välillä taikka yhden tai useamman jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen maan välillä on tehty valvontatoimenpiteitä koskeva sopimus, suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettu tuote voidaan valmistaa viiniksi alueella, joka sijaitsee asianomaisen rajatun alueen välittömässä läheisyydessä.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa säädetään, ja sillä edellytyksellä että eritelmässä niin mainitaan, suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä voidaan jatkossakin valmistaa viiniksi asianomaisen rajatun alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan alueen ulkopuolella 31 päivään joulukuuta 2012 saakka.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa säädetään, ja sillä edellytyksellä että eritelmässä niin mainitaan, tuote voidaan valmistaa suojatulla alkuperänimityksellä varustetuksi kuohuviiniksi tai helmeileväksi viiniksi asianomaisen rajatun alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan alueen ulkopuolella, jos tällainen käytäntö oli olemassa ennen 1 päivää maaliskuuta 1986.

7 artikla

Yhteys maantieteelliseen alkuperään

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun yhteyden todistavista yksityiskohtaisista tiedoista on käytävä ilmi, kuinka rajatun maantieteellisen alueen ominaispiirteet vaikuttavat lopputuotteeseen.

Jos hakemus koskee useita rypäletuotteiden luokkia, yhteyden todistavat tiedot on esitettävä jokaisesta asianomaisesta rypäletuotteesta.

2.   Alkuperänimityksen eritelmässä on esitettävä seuraavat seikat:

a)	yhteyden kannalta merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot maantieteellisestä alueesta, erityisesti luontoon liittyvistä ja inhimillisistä tekijöistä;

b)	yksityiskohtaiset tiedot tuotteen laadusta tai ominaisuuksista, jotka johtuvat pääosin tai yksinomaan maantieteellisestä ympäristöstä;

c)	kuvaus syy-seuraussuhteesta, joka vallitsee a ja b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen välillä.

3.   Maantieteellisen merkinnän eritelmässä on esitettävä seuraavat seikat:

a)	yhteyden kannalta merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot maantieteellisestä alueesta;

b)	yksityiskohtaiset tiedot tuotteen laadusta, maineesta tai muista erityisominaisuuksista, jotka johtuvat maantieteellisestä alkuperästä;

c)	kuvaus syy-seuraussuhteesta, joka vallitsee a ja b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen välillä.

4.   Maantieteellisen merkinnän eritelmässä on mainittava, perustuuko merkintä tiettyyn laatuun, maineeseen vai muihin ominaisuuksiin, jotka johtuvat maantieteellisestä alkuperästä.

8 artikla

Pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Jos eritelmässä mainitaan, että tuote on pakattava rajatulla maantieteellisellä alueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevalla alueella asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen mukaisesti, vaatimus on perusteltava.

2 JAKSO

Tutkintamenettely komissiossa

9 artikla

Hakemuksen vastaanottaminen

1.   Hakemus on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona hakemus on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona hakemus kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

2.   Komissio merkitsee hakemusasiakirjoihin vastaanottopäivän ja hakemuksen tiedostonumeron.

Jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	tiedostonumero;

b)	rekisteröitävä nimi;

c)	vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

d)	hakemuksen vastaanottopäivä.

10 artikla

Rajat ylittävää suojaa koskevan hakemuksen jättäminen

1.   Kun kyseessä on rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus, useampi kuin yksi rajat ylittävää maantieteellistä aluetta edustava tuottajaryhmittymä voi jättää kyseistä aluetta tarkoittavan nimen osalta yhteishakemuksen.

2.   Jos asia koskee ainoastaan jäsenvaltioita, asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklassa tarkoitettu alustava kansallinen menettely on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.

Silloin kun kyseessä on rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus, asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi hakemuksen toimittaa komissiolle jokin jäsenvaltio muiden jäsenvaltioiden puolesta, ja hakemuksessa on oltava kunkin asianomaisen jäsenvaltion valtuutus, jolla se valtuuttaa hakemuksen jättävän jäsenvaltion toimimaan sen puolesta.

3.   Jos rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus koskee ainoastaan kolmansia maita, hakemuksen toimittaa komissiolle jokin hakijaryhmittymistä muiden hakijaryhmittymien puolesta tai jokin kolmansista maista muiden kolmansien maiden puolesta, ja hakemuksessa on oltava

a)	todisteet siitä, että asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 ja 35 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)	todisteet suojasta asianomaisissa kolmansissa maissa; ja

c)	2 kohdassa tarkoitettu valtuutus jokaiselta muulta asianomaiselta kolmannelta maalta.

4.   Jos rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus koskee vähintään yhtä jäsenvaltiota ja vähintään yhtä kolmatta maata, asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklassa tarkoitettu alustava kansallinen menettely on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa. Hakemuksen toimittaa komissiolle jokin jäsenvaltioista tai kolmansista maista tai jokin kolmannen maan hakijaryhmittymä, ja hakemuksessa on oltava

a)	todisteet siitä, että asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 ja 35 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)	todisteet suojasta asianomaisissa kolmansissa maissa; ja

c)	2 kohdassa tarkoitettu valtuutus jokaiselta muulta asianomaiselta jäsenvaltiolta ja kolmannelta maalta.

5.   Jäsenvaltiosta, kolmannesta maasta tai kolmanteen maahan sijoittautuneesta tuottajaryhmittymästä, joka toimittaa komissiolle tämän artiklan 2, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun rajat ylittävää suojaa koskevan hakemuksen, tulee komission tekemien tiedonantojen tai päätösten vastaanottaja.

11 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Määrittääkseen, voidaanko suojahakemus ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa, onko liitteessä I esitetty rekisteröintihakemus täytetty ja onko hakemukseen liitetty todistusasiakirjat.

2.   Rekisteröintihakemuksesta, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

Jos hakemus on jätetty kokonaan tai osittain täyttämättä tai jos 1 kohdassa tarkoitettuja todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin rekisteröintihakemusta tai jos jokin todistusasiakirja puuttuu, komissio ilmoittaa tästä hakijalle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää hakemuksen tutkimatta. Päätös jättää hakemus tutkimatta annetaan tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

12 artikla

Vaatimustenmukaisuuden tutkinta

1.   Jos alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojahakemus, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, ei ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 ja 35 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen, komissio ilmoittaa jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle hylkäysperusteet sekä määräpäivän hakemuksen peruuttamiselle tai muuttamiselle tai huomautusten toimittamiselle.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomainen tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija ei korjaa rekisteröinnin estäviä puutteita määräajassa, komissio hylkää hakemuksen asetuksen (EY) N:o 479/2008 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Komissio tekee päätöksen hylätä alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä käytettävissään olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

3 JAKSO

Vastaväitemenettelyt

13 artikla

Kansallinen vastaväitemenettely rajat ylittävää suojaa koskevan hakemuksen osalta

Silloin kun rajat ylittävää suojaa koskeva hakemus koskee ainoastaan jäsenvaltioita tai vähintään yhtä jäsenvaltiota ja vähintään yhtä kolmatta maata, vastaväitemenettely on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi.

14 artikla

Vastaväitteiden toimittaminen yhteisön menettelyssä

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 40 artiklassa tarkoitetut vastaväitteet on laadittava tämän asetuksen liitteessä III olevan mallin mukaisesti. Vastaväite on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona vastaväite on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona vastaväite kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

2.   Komissio merkitsee vastaväiteasiakirjoihin vastaanottopäivän ja vastaväitteen tiedostonumeron.

Vastaväitteen esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	tiedostonumero;

b)	vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)	pyynnön vastaanottopäivä.

15 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset yhteisön menettelyssä

1.   Määrittääkseen, voidaanko asetuksen (EY) N:o 479/2008 40 artiklan mukainen vastaväite ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa, mainitaanko vastaväitteessä aiemmat haetut oikeudet, esitetäänkö vastaväitteelle perustelut ja saiko komissio vastaväitteen määräajassa.

2.   Jos vastaväite perustuu aiemman tavaramerkin maineeseen ja tunnettavuuteen asetuksen (EY) N:o 479/2008 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastaväitteeseen on liitettävä aiemman tavaramerkin hakemiseen, rekisteröintiin tai käyttöön liittyvät todisteet, kuten rekisteröintitodistus tai todisteet sen käytöstä, sekä maineeseen ja tunnettavuuteen liittyvät todisteet.

3.   Asianmukaisesti perustellussa vastaväitteessä on oltava väitteen tueksi tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä sekä asiaankuuluvat todistusasiakirjat.

Tietojen ja todisteiden aiemman tavaramerkin käytöstä on liityttävä käyttöpaikkaan ja käytön pituuteen, laajuuteen ja luonteeseen sekä tavaramerkin maineeseen ja tunnettavuuteen.

4.   Jos 1–3 kohdassa tarkoitettuja, aiempia haettuja oikeuksia koskevia tietoja, perusteita, tosiseikkoja, todisteita, selityksiä tai todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin vastaväitettä tai jos jokin edellä mainituista puuttuu, komissio ilmoittaa tästä vastaväitteen esittäjälle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää vastaväitteen tutkimatta. Päätös jättää vastaväite tutkimatta annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

5.   Vastaväitteestä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

16 artikla

Vastaväitteiden tutkiminen yhteisön menettelyssä

1.   Jos komissio ei ole hylännyt vastaväitettä 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti, se antaa vastaväitteen tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle ja pyytää esittämään huomautukset kahden kuukauden kuluessa tiedonannon päivämäärästä. Kyseisen määräajan kuluessa saadut huomautukset annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle.

Komissio voi vastaväitettä tutkiessaan pyytää osapuolia esittämään toisilta osapuolilta saatuihin tiedonantoihin huomautuksia kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija tai vastaväitteen esittäjä eivät esitä huomautuksia tai noudata määräaikaa, komissio tekee vastaväitettä koskevan päätöksen.

3.   Komissio tekee päätöksen hylätä tai rekisteröidä alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle sekä jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

4.   Jos vastaväitteitä on esittänyt usea, ja yhden tai useamman tällaisen vastaväitteen alustavan tutkimuksen tuloksena rekisteröintihakemusta on mahdotonta hyväksyä, komissio voi keskeyttää muut vastaväitemenettelyt. Komissio ilmoittaa muille vastaväitteen esittäjille heitä koskevista päätöksistä, jotka on tehty menettelyn aikana.

Jos hakemus hylätään, keskeytetyt vastaväitemenettelyt katsotaan päättyneiksi, ja asianomaisille vastaväitteiden esittäjille annetaan tästä tieto asianmukaisesti.

4 JAKSO

Suoja

17 artikla

Suojapäätös

1.   Jos hakemusta alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamiseksi ei hylätä 11, 12, 16 tai 28 artiklan mukaisesti, komissio päättää suojata asianomaisen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän.

2.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 41 artiklan mukaisesti tehty suojapäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Rekisteri

1.   Komissio ylläpitää asetuksen (EY) N:o 479/2008 46 artiklassa säädettyä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriä, jäljempänä ’rekisteri’.

2.   Hyväksytyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät kirjataan rekisteriin.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdan nojalla rekisteröidyistä nimistä komissio kirjaa rekisteriin tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt tiedot f alakohdassa säädettyjä tietoja lukuun ottamatta.

3.   Komissio kirjaa rekisteriin seuraavat tiedot:

a)	tuotte(id)en rekisteröity nimi;

b)	tieto siitä, onko nimi suojattu maantieteellisenä merkintänä vai alkuperänimityksenä;

c)	alkuperämaa(t);

d)	rekisteröintipäivä;

e)	nimen rekisteröivän oikeudellisen asiakirjan viitetiedot;

f)	yhtenäisen asiakirjan viitetiedot.

19 artikla

Suoja

1.   Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja alkaa päivästä, jona se kirjataan rekisteriin.

2.   Jos suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintään käytetään lainvastaisesti, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on joko omasta aloitteestaan tai jonkin osapuolen pyynnöstä toteutettava asetuksen (EY) N:o 479/2008 45 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen tällaisen lainvastaisen käytön tai estääkseen asianomaisten tuotteiden kaupan pitämisen tai viennin.

3.   Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa sovelletaan koko nimitykseen kaikkine osineen, sillä edellytyksellä että osat ovat erottamiskykyisiä. Suojattuun alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään sisältyvää erottamiskyvytöntä osaa tai yleisnimeä ei suojata.

5 JAKSO

Muutokset ja peruuttaminen

20 artikla

Eritelmän tai yhtenäisen asiakirjan muuttaminen

1.   Hakemus, jonka asetuksen (EY) N:o 479/2008 37 artiklassa tarkoitettu hakija tekee suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän eritelmän muutoksen hyväksymiseksi, on laadittava tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti.

2.   Määrittääkseen, voidaanko asetuksen (EY) N:o 479/2008 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty hakemus eritelmän muutoksen hyväksymiseksi ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa, onko sille lähetetty kyseisen asetuksen 35 artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianmukaisesti täytetty hakemus.

3.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 49 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamiseksi sovelletaan tämän asetuksen 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17 ja 18 artiklaa soveltuvin osin.

4.   Muutosta pidetään vähäisenä, jos se

a)	ei liity tuotteen keskeisiin ominaisuuksiin;

b)	ei muuta yhteyttä maantieteelliseen alueeseen;

c)	ei sisällä tuotteen nimen tai nimen osan muutosta;

d)	ei vaikuta rajattuun maantieteelliseen alueeseen;

e)	ei lisää tuotteella käytävän kaupan rajoituksia.

5.   Jos hakemuksen eritelmän muutoksen hyväksymiseksi tekee joku muu kuin alkuperäinen hakija, komissio antaa hakemuksen tiedoksi alkuperäiselle hakijalle.

6.   Jos komissio päättää hyväksyä eritelmän muutoksen, joka sisältää tai kattaa rekisteriin kirjattujen tietojen muutoksen, komissio poistaa alkuperäiset tiedot rekisteristä ja kirjaa siihen uudet tiedot, joita sovelletaan mainitun päätöksen voimaantulosta lähtien.

21 artikla

Peruutuspyynnön tekeminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 50 artiklassa tarkoitettu peruutuspyyntö on laadittava tämän asetuksen liitteessä V olevan mallin mukaisesti. Peruutuspyyntö on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona peruutuspyyntö on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona peruutuspyyntö kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

2.   Komissio merkitsee peruutuspyynnön asiakirjoihin vastaanottopäivän ja peruutuspyynnön tiedostonumeron.

Peruutuspyynnön esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	tiedostonumero;

b)	vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)	pyynnön vastaanottopäivä.

3.   Jos peruutus tehdään komission aloitteesta, 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta.

22 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Määrittääkseen, voidaanko asetuksen (EY) N:o 479/2008 50 artiklassa tarkoitettu peruutuspyyntö ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa

a)	mainitaanko siinä peruutuspyynnön esittäjän oikeutettu etu, syyt ja perustelut;

b)	esitetäänkö siinä perusteet peruutukselle; ja

c)	viitataanko siinä jäsenvaltion tai kolmannen maan, jossa sijaitsee peruutuspyynnön esittäjän kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka, antamaan peruutuspyyntöä tukevaan lausuntoon.

2.   Peruutuspyynnössä on oltava peruutuksen tueksi tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä sekä asiaankuuluvat todistusasiakirjat.

3.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä koskevia tietoja tai todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin peruutuspyyntöä, komissio ilmoittaa tästä peruutuspyynnön esittäjälle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää pyynnön tutkimatta. Päätös olla tutkimatta peruutuspyyntöä annetaan tiedoksi sen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle peruutuspyynnön esittäjälle.

4.   Peruutuspyynnöstä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, sekä komission aloittamasta peruutusmenettelystä annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai siihen kolmanteen maahan sijoittautuneille hakijoille, jonka alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää peruutus koskee.

23 artikla

Peruutuspyynnön tutkiminen

1.   Jos komissio ei ole hylännyt peruutuspyyntöä 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti, se antaa peruutuksen tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneille tuottajille ja pyytää esittämään huomautukset kahden kuukauden kuluessa tiedonannon päivämäärästä. Kyseisen määräajan kuluessa saadut huomautukset annetaan tiedoksi peruutuspyynnön esittäjälle.

Komissio voi peruutuspyyntöä tutkiessaan pyytää osapuolia esittämään toisilta osapuolilta saatuihin tiedonantoihin huomautuksia kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija tai peruutuspyynnön esittäjä eivät esitä huomautuksia tai noudata määräaikaa, komissio tekee peruutuspyyntöä koskevan päätöksen.

3.   Komissio tekee päätöksen peruuttaa alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. Se tutkii, onko suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinialan tuotteen eritelmän noudattaminen vielä mahdollista tai taattua, erityisesti jos asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty tai saattavat olla täyttymättä lähitulevaisuudessa.

Peruutuspäätös annetaan tiedoksi peruutuspyynnön esittäjälle sekä jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

4.   Jos peruutuspyyntöjä on esittänyt usea, ja yhden tai useamman tällaisen peruutuspyynnön alustavan tutkimuksen tuloksena alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista ei voida jatkaa, komissio voi keskeyttää muut peruutusmenettelyt. Tällöin komissio ilmoittaa muille peruutuspyynnön esittäjille heitä koskevista päätöksistä, jotka on tehty menettelyn aikana.

Jos suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä peruutetaan, keskeytetyt peruutusmenettelyt katsotaan päättyneiksi, ja asianomaisille peruutuspyyntöjen esittäjille annetaan tästä tieto asianmukaisesti.

5.   Kun peruutus tulee voimaan, komissio poistaa nimen rekisteristä.

6 JAKSO

Tarkastukset

24 artikla

Toimijoiden ilmoittaminen

Jokaisesta toimijasta, joka haluaa osallistua kaikkiin tai joihinkin suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen tuotanto- tai pakkaustoimiin, on tehtävä ilmoitus asetuksen (EY) N:o 479/2008 47 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.

25 artikla

Vuotuinen tarkastus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen valvontaviranomaisen vuosittain tekemän tarkastuksen on sisällettävä seuraavat toimet:

a)	alkuperänimityksellä varustettujen tuotteiden aistinvaraiset ja analyyttiset tutkimukset;

b)	maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden analyyttiset tutkimukset tai aistinvaraiset ja analyyttiset tutkimukset; ja

c)	eritelmässä esitettyjen edellytysten tarkastaminen.

Vuotuinen tarkastus on tehtävä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotanto tapahtui eritelmän mukaisesti, jollakin seuraavista tavoista:

a)	riskianalyysiin perustuva satunnaistarkastus; tai

b)	otantatarkastus; tai

c)	järjestelmällisenä tarkastuksena.

Jäsenvaltioiden on satunnaistarkastuksia tehdessään valittava vähimmäismäärä toimijoita, joille tehdään tällainen tarkastus.

Jäsenvaltioiden on otantatarkastuksia tehdessään varmistettava tarkastusten määrällä, tyypillä ja tiheydellä, että tarkastukset edustavat koko asianomaista rajattua maantieteellistä aluetta ja vastaavat kaupan pidettyjen tai kaupan pitämistä varten säilytettyjen viinialan tuotteiden määrää.

Satunnaistarkastuksiin voi yhdistää otantatarkastuksia.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tutkimukset on tehtävä nimettömille näytteille, niiden on osoitettava, onko tarkastetulla tuotteella asianomaisen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän eritelmässä kuvatut ominaisuudet ja ominaispiirteet, ja niitä on tehtävä kaikissa tuotantoprosessin vaiheissa, myös pakkausvaiheessa tai sen jälkeen. Jokaisen näytteen on oltava edustava ottaen huomioon toimijan hallussa olevat viinit.

3.   Varmistaakseen eritelmän noudattamisen 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti valvontaviranomaisen on tarkastettava

a)	toimijan tilat sen varmistamiseksi, pystyykö toimija noudattamaan eritelmässä mainittuja edellytyksiä; ja

b)	tuotteet missä tahansa tuotantoprosessin vaiheessa, myös pakkausvaiheessa, valvontaviranomaisen etukäteen laatiman sellaisen tarkastussuunnitelman perusteella, josta toimijat ovat tietoisia ja joka kattaa kaikki tuotteen tuotantovaiheet.

4.   Vuotuisessa tarkastuksessa on varmistettava, että tuote ei voi käyttää siihen liittyvää suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintä, jolleivät seuraavat edellytykset täyty:

a)	1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa sekä 2 kohdassa tarkoitettujen tutkimusten tulokset todistavat, että asianomainen tuote on raja-arvojen mukainen ja että sillä on kaikki asianomaisen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän asiaankuuluvat ominaisuudet;

b)	muiden eritelmässä esitettyjen edellytysten täyttyminen on osoitettu 3 kohdassa säädettyjen menettelyjen avulla.

5.   Jos tuote ei ole tässä artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen, se voidaan saattaa markkinoille ilman asianomaista alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, jos muita lakisääteisiä vaatimuksia noudatetaan.

6.   Kun kyseessä on rajat ylittävä suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, tarkastuksen voi tehdä jommankumman sellaisen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jonka alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä on kyse.

7.   Jos vuotuinen tarkastus tehdään tuotteen pakkausvaiheessa muun jäsenvaltion kuin sen jäsenvaltion, jossa tuotanto tapahtui, alueella, sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 555/2008 (11) 84 artiklaa.

8.   Edellä olevaa 1–7 kohtaa sovelletaan alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuihin viineihin, joiden alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukainen.

26 artikla

Analyyttiset ja aistinvaraiset tutkimukset

Edellä olevan 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin analyyttisiin ja aistinvaraisiin tutkimuksiin kuuluvat seuraavat:

a)

asianomaisen viinin analysointi seuraavien ominaisuuksien osalta: i) määritys fyysisten ja kemiallisten analyysien perusteella: — kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen alkoholipitoisuus; — kokonaissokeripitoisuus fruktoosina ja glukoosina (helmeilevissä ja kuohuviineissä sakkaroosi mukaan luettuna); — kokonaishappopitoisuus; — haihtuvien happojen pitoisuus; — kokonaisrikkidioksidipitoisuus; ii) määritys lisäanalyysien perusteella: — hiilihappo (helmeilevät viinit ja kuohuviinit, paine baareina 20 celsiusasteessa); — muut jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt tai asianomaisen suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän eritelmässä esitetyt ominaisuudet;

b)	ulkonäön, tuoksun ja maun aistinvarainen tutkimus.

27 artikla

Kolmansista maista peräisin oleville tuotteille tehtävät tarkastukset

Jos kolmannen maan viinillä on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, asianomaisen kolmannen maan on lähetettävä komissiolle tämän pyynnöstä tiedot asetuksen (EY) N:o 479/2008 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista toimivaltaisista viranomaisista ja tarkastuksen kohteena olevista seikoista, sekä todisteet siitä, että asianomainen viini on kyseessä olevan alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän edellytysten mukaista.

7 JAKSO

Nimen muuttaminen maantieteelliseksi merkinnäksi

28 artikla

Pyyntö

1.   Jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomainen tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija voi pyytää, että suojattu alkuperänimitys muutetaan suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi, jos suojatun alkuperänimityksen eritelmän noudattaminen ei ole enää mahdollista tai taattua.

Komissiolle lähetettävä muuttamispyyntö on laadittava tämän asetuksen liitteessä VI olevan mallin mukaisesti. Muuttamispyyntö on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona muuttamispyyntö on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona muuttamispyyntö kirjataan komission postirekisteriin.

2.   Jos maantieteelliseksi merkinnäksi muuttamista koskeva pyyntö ei ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 34 ja 35 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen, komissio ilmoittaa jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle hylkäysperusteet ja pyytää peruuttamaan pyynnön tai muuttamaan sitä taikka toimittamaan huomautukset kahden kuukauden kuluessa.

3.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija ei korjaa määräajassa puutteita, jotka estävät nimen muuttamisen maantieteelliseksi merkinnäksi, komissio hylkää pyynnön.

4.   Komissio tekee päätöksen hylätä muuttamispyyntö käytettävissään olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle.

5.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 40 artiklaa ja 49 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta.

III LUKU

PERINTEINEN MERKINTÄ

1 JAKSO

Soveltaminen

29 artikla

Hakijat

1.   Jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut edustava ammattialan järjestö voi jättää komissiolle hakemuksen asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun perinteisen merkinnän suojaamiseksi.

2.   ’Edustavalla ammattialan järjestöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa tuottajaorganisaatiota tai tuottajaorganisaatioiden liittoa, joka on vahvistanut samat säännöt ja toimii yhdellä tai useammalla viinin alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvällä alueella, edellyttäen että siihen kuuluu vähintään kaksi kolmasosaa sen/niiden alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvän alueen / liittyvien alueiden, jolla/joilla se toimii, tuottajista ja että se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen alueen tuotannosta. Edustava ammattialan järjestö voi jättää hakemuksen ainoastaan niiden viinien, joita se tuottaa, suojaamiseksi.

30 artikla

Suojan hakeminen

1.   Perinteisen merkinnän suojahakemuksen on oltava liitteessä VII esitetyn mallin mukainen, ja sen mukana on oltava jäljennös asianomaisen merkinnän käyttöä koskevista säännöistä.

2.   Jos hakemuksen tekee kolmanteen maahan sijoittautunut edustava ammattialan järjestö, on toimitettava myös itse järjestöä koskevat tiedot. Kyseiset tiedot, jotka sisältävät tapauksen mukaan tiedot myös edustavien ammattialan järjestön jäsenistä, luetellaan liitteessä XI.

31 artikla

Kieli

1.   Suojattava merkintä rekisteröidään

a)	jäsenvaltion tai kolmannen maan, josta se on peräisin, virallisella kielellä / virallisilla kielillä, alueellisella kielellä / alueellisilla kielillä; tai

b)	kyseisen merkinnän kaupankäynnissä käytetyllä kielellä.

Kunkinkielisen merkinnän on liityttävä asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

2.   Merkintä on rekisteröitävä alkuperäisessä kirjoitustavassaan.

32 artikla

Kolmansien maiden perinteisiä merkintöjä koskevat säännöt

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin merkintöihin, joita käytetään perinteisesti kolmannessa maassa sen maantieteellisellä merkinnällä varustetuissa viinialan tuotteissa.

2.   Kolmansista maista peräisin olevissa viineissä, joissa käytetään perinteisiä ilmaisuja, jotka ovat muita kuin liitteessä XII luetellut perinteiset merkinnät, voidaan käyttää kyseisiä perinteisiä ilmaisuja asianomaisessa kolmannessa maassa sovellettavien sääntöjen mukaisesti, edustavien ammattialan järjestöjen vahvistamat säännöt mukaan luettuina.

2 JAKSO

Tutkintamenettely

33 artikla

Hakemuksen jättäminen

Komissio merkitsee hakemusasiakirjoihin vastaanottopäivän ja hakemuksen tiedostonumeron. Hakemus on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona hakemus on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona hakemus kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä ja perinteinen merkintä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

Hakemuksen esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	tiedostonumero;

b)	perinteinen merkintä;

c)	vastaanotettujen asiakirjojen lukumäärä; ja

d)	vastaanottopäivä.

34 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

Komissio tarkastaa, onko hakemuslomake täytetty asianmukaisesti ja onko siinä 30 artiklassa vaaditut asiakirjat.

Jos hakemuslomake on täytetty puutteellisesti tai asiakirjoja puuttuu tai ne ovat puutteellisia, komissio ilmoittaa tästä hakijalle ja pyytää korjaamaan todetut puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää hakemuksen tutkimatta. Päätös jättää hakemus tutkimatta annetaan tiedoksi hakijalle.

35 artikla

Vaatimustenmukaisuus

1.   Perinteinen merkintä hyväksytään, jos

a)	se on asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa säädetyn määritelmän sekä tämän asetuksen 31 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen;

b)

merkintä koostuu yksinomaan joko i) nimestä, jota käytetään perinteisesti kaupankäynnissä suuressa osassa yhteisön tai asianomaisen kolmannen maan aluetta erottamaan tietyt asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rypäletuotteiden luokat toisistaan; tai ii) tunnetusta nimestä, jota käytetään perinteisesti kaupankäynnissä vähintään jonkin jäsenvaltion tai asianomaisen kolmannen maan alueella erottamaan tietyt asetuksen (EY) N:o 479/2008 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rypäletuotteiden luokat toisistaan;

c)

merkintä on seuraavien edellytysten mukainen: i) se ei ole yleisnimi; ii) se on määritelty ja säännelty jäsenvaltion lainsäädännössä; tai iii) sen käyttöedellytykset ovat asianomaisen kolmannen maan viinintuottajiin sovellettavien sääntöjen mukaisia, edustavien ammattialan järjestöjen säännöt mukaan luettuina.

2.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi perinteisellä käytöllä tarkoitetaan

a)	vähintään viittä vuotta, kun kyseessä on merkintä, jolle haetaan suojaa tämän asetuksen 31 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla kielellä / tarkoitetuilla kielillä;

b)	vähintään 15:tä vuotta, kun kyseessä on merkintä, jolle haetaan suojaa tämän asetuksen 31 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla kielellä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan i alakohdan soveltamiseksi ’yleisnimellä’ tarkoitetaan perinteistä ilmaisua, joka viittaa rypäletuotteen tiettyyn tuotanto- tai vanhentamismenetelmään, laatuun, väriin tai paikkaan tai rypäletuotteeseen liittyvään historiallisen tapahtumaan mutta josta on tullut asianomaisen rypäletuotteen yleisnimi yhteisössä.

4.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin perinteisiin merkintöihin.

36 artikla

Hylkäysperusteet

1.   Jos perinteistä merkintää koskeva hakemus ei ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn määritelmän mukainen ja 31 ja 35 artiklan vaatimusten mukainen, komissio ilmoittaa hakijalle hylkäysperusteista sekä asettaa kyseisen tiedonannon päivämäärästä alkavan kahden kuukauden määräajan hakemuksen peruuttamiselle tai muuttamiselle tai huomautusten toimittamiselle.

Komissio tekee suojapäätöksen käytettävissään olevien tietojen perusteella.

2.   Jos puutteita ei korjata 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, komissio hylkää hakemuksen. Komissio tekee päätöksen hylätä perinteinen merkintä käytettävissään olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi hakijalle.

3 JAKSO

Vastaväitemenettelyt

37 artikla

Vastaväitteen esittäminen

1.   Kahden kuukauden kuluessa 33 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä julkaisupäivästä kaikki jäsenvaltiot, kolmannet maat sekä luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee, voivat vastustaa ehdotettua hyväksyntää esittämällä vastaväitteen.

2.   Vastaväite on laadittava liitteessä VIII esitetyn mallin mukaisesti ja toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona vastaväite on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona vastaväite kirjataan komission postirekisteriin.

3.   Komissio merkitsee vastaväitteen asiakirjoihin vastaanottopäivän ja vastaväitteen tiedostonumeron.

Vastaväitteen esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	tiedostonumero;

b)	vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)	pyynnön vastaanottopäivä.

38 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Määrittääkseen, voidaanko vastaväite ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa, mainitaanko vastaväitteessä aiemmat haetut oikeudet, esitetäänkö vastaväitteelle perustelut ja saiko komissio vastaväitteen 37 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä määräajassa.

2.   Jos vastaväite perustuu aiemman tavaramerkin maineeseen ja tunnettavuuteen 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastaväitteeseen on liitettävä aiemman tavaramerkin hakemiseen, rekisteröintiin tai käyttöön liittyvät todisteet, kuten rekisteröintitodistus sekä maineeseen ja tunnettavuuteen liittyvät todisteet.

3.   Asianmukaisesti perustellussa vastaväitteessä on oltava väitteen tueksi tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä sekä asiaankuuluvat todistusasiakirjat.

Tietojen ja todisteiden aiemman tavaramerkin käytöstä on liityttävä käyttöpaikkaan ja käytön pituuteen, laajuuteen ja luonteeseen sekä tavaramerkin maineeseen ja tunnettavuuteen.

4.   Jos 1–3 kohdassa tarkoitettuja, aiempia haettuja oikeuksia koskevia tietoja, perusteita, tosiseikkoja, todisteita, selityksiä tai todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin vastaväitettä tai jos jokin edellä mainituista puuttuu, komissio ilmoittaa tästä vastaväitteen esittäjälle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää pyynnön tutkimatta. Päätös jättää vastaväite tutkimatta annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle edustavalle ammattialan järjestölle.

5.   Vastaväitteestä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle edustavalle ammattialan järjestölle.

39 artikla

Vastaväitteen tutkiminen

1.   Jos komissio ei ole hylännyt vastaväitettä 38 artiklan 4 kohdan mukaisesti, se antaa vastaväitteen tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle edustavalle ammattialan järjestölle ja pyytää esittämään huomautukset kahden kuukauden kuluessa tiedonannon päivämäärästä. Kyseisen määräajan kuluessa saadut huomautukset annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle.

Komissio voi vastaväitettä tutkiessaan pyytää osapuolia esittämään toisilta osapuolilta saatuihin tiedonantoihin huomautuksia kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut edustava ammattialan järjestö tai vastaväitteen esittäjä eivät esitä huomautuksia tai noudata määräaikaa, komissio tekee vastaväitettä koskevan päätöksen.

3.   Komissio tekee päätöksen hylätä tai hyväksyä perinteinen merkintä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. Se tutkii, jäävätkö 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tai 41 artiklan 3 kohdassa tai 42 artiklassa säädetyt edellytykset täyttymättä. Hylkäyspäätös annetaan tiedoksi vastaväitteen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle edustavalle ammattialan järjestölle.

4.   Jos vastaväitteitä on useita ja yhden tai useamman tällaisen vastaväitteen alustavan tutkimuksen tuloksena hyväksymishakemusta on mahdotonta hyväksyä, komissio voi keskeyttää muut vastaväitemenettelyt. Komissio ilmoittaa muille vastaväitteen esittäjille heitä koskevista päätöksistä, jotka on tehty menettelyn aikana.

Jos hakemus hylätään, keskeytetyt vastaväitemenettelyt katsotaan päättyneiksi, ja asianomaisille vastaväitteiden esittäjille annetaan tästä tieto asianmukaisesti.

4 JAKSO

Suoja

40 artikla

Yleinen suoja

1.   Jos hakemus on asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten sekä 31 ja 35 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen, eikä sitä hylätä 38 ja 39 artiklan mukaisesti, perinteinen merkintä sisällytetään tämän asetuksen liitteeseen XII.

2.   Liitteessä XII luetellut perinteiset merkinnät suojataan ainoastaan sillä kielellä ja niiden rypäletuotteiden luokkien osalta, joita hakemuksessa tarkoitetaan, seuraavilta:

a)	väärinkäytöltä, vaikka suojattuun merkintään olisi liitetty sellainen ilmaisu kuin ”tyylinen”, ”tyyppinen”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”kaltainen” tai muu vastaava merkintä;

b)	muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka liittyvät viinin laatuun, ominaisuuksiin tai olennaisiin ominaispiirteisiin ja jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai tuotetta koskeviin asiakirjoihin;

c)	muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajia harhaan, ja erityisesti sellaisilta, joista voisi luulla viinillä olevan suojattu perinteinen merkintä.

41 artikla

Suhde tavaramerkkeihin

1.   Jos perinteinen merkintä on suojattu tämän asetuksen mukaisesti, jotakin 40 artiklassa tarkoitettua tapausta vastaavan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus ei koske sellaista viiniä, josta on oikeus käyttää tällaista perinteistä merkintää, ja jos rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona perinteisen merkinnän suojahakemus toimitettiin komissiolle, ja perinteinen merkintä sittemmin suojataan.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä hakemuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/95/EY (12) tai neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/94 (13) säädettyjä sovellettavia menettelyjä noudattaen.

2.   Jotakin tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettua tapausta vastaavan tavaramerkin, jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti saatu yhteisön alueella tapahtuneella käytöllä ennen 4 päivää toukokuuta 2002 tai ennen perinteisen merkinnän suojahakemuksen jättämistä komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja se voidaan uusia perinteisen merkinnän suojaamisesta huolimatta.

Tällaisessa tapauksessa perinteisen merkinnän käyttö sallitaan kyseisen tavaramerkin rinnalla.

3.   Nimeä ei saa suojata perinteisenä merkintänä, jos suoja saattaa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi johtaa kuluttajaa harhaan viinin tunnistamisen, luonteen, ominaisuuksien tai ominaispiirteiden osalta.

42 artikla

Homonyymit

1.   Tämän luvun mukaisesti jo suojatun perinteisen merkinnän kanssa kokonaan tai osittain homonyyminen merkintä, jonka osalta on jätetty hakemus, on suojattava ottaen asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten riski.

Homonyymistä merkintää, joka johtaa kuluttajaa harhaan viinin luonteen, laadun tai todellisen alkuperän osalta, ei saa rekisteröidä, vaikka merkintä olisikin paikkansapitävä.

Suojatun homonyymisen nimen käyttö on sallittua edellyttäen, että uuden suojatun homonyymisen nimen ja liitteeseen XII jo sisällytetyn perinteisen merkinnän välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja se, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin perinteisiin merkintöihin, jotka on suojattu ennen 1 päivää elokuuta 2009 ja jotka ovat osittain homonyymisiä suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän taikka liitteessä XV luetellun rypälelajikkeen nimen tai sen synonyymin kanssa.

43 artikla

Suojan noudattamisen valvonta

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 55 artiklan soveltamiseksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava omasta aloitteestaan tai jonkin osapuolen pyynnöstä kaikki toimenpiteet asianomaisten tuotteiden kaupan pitämisen lopettamiseksi, vienti mukaan luettuna, jos suojattua perinteistä merkintää käytetään lainvastaisesti.

5 JAKSO

Peruutusmenettely

44 artikla

Peruuttamisen perusteet

Peruste perinteisen merkinnän peruuttamiselle on se, että se ei enää ole asetuksen (EY) N:o 479/2008 54 artiklan 1 kohdassa säädetyn määritelmän mukainen tai 31 artiklassa, 35 artiklassa, 40 artiklan 2 kohdassa, 41 artiklan 3 kohdassa tai 42 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.

45 artikla

Peruutuspyynnön tekeminen

1.   Asianmukaisesti perustellun peruutuspyynnön voi liitteessä IX esitettyä mallia noudattaen jättää jäsenvaltio, kolmas maa sekä luonnollinen tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee. Peruutuspyyntö on toimitettava komissiolle paperilla tai sähköisessä muodossa. Päivänä, jona peruutuspyyntö on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona pyyntö kirjataan komission postirekisteriin. Kyseinen päivämäärä julkaistaan asianmukaisin keinoin.

2.   Komissio merkitsee peruutuspyynnön asiakirjoihin vastaanottopäivän ja peruutuspyynnön tiedostonumeron.

Peruutuspyynnön esittäjälle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	tiedostonumero;

b)	vastaanotettujen sivujen lukumäärä; ja

c)	pyynnön vastaanottopäivä.

3.   Jos peruutus tehdään komission aloitteesta, 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta.

46 artikla

Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Määrittääkseen, voidaanko peruutuspyyntö ottaa tutkittavaksi, komissio tarkastaa

a)	mainitaanko siinä peruutuspyynnön esittäjän oikeutettu etu;

b)	esitetäänkö siinä perusteet peruutukselle; ja

c)	viitataanko siinä jäsenvaltion tai kolmannen maan, jossa sijaitsee peruutuspyynnön esittäjän kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka, antamaan lausuntoon, jossa selitetään peruutuspyynnön esittäjän oikeutettu etu, syyt ja perustelut.

2.   Peruutuspyynnössä on oltava peruutuksen tueksi tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä sekä asiaankuuluvat todistusasiakirjat.

3.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, tosiseikkoja, todisteita ja selityksiä koskevia tietoja tai todistusasiakirjoja ei ole toimitettu samaan aikaan kuin peruutuspyyntöä, komissio ilmoittaa tästä peruutuspyynnön esittäjälle ja pyytää korjaamaan puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata määräajassa, komissio jättää pyynnön tutkimatta. Päätös olla tutkimatta peruutuspyyntöä annetaan tiedoksi sen esittäjälle ja jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle peruutuspyynnön esittäjälle.

4.   Peruutuspyynnöstä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, sekä komission aloittamasta peruutusmenettelystä annetaan tieto jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai siihen kolmanteen maahan sijoittautuneille peruutuspyynnön esittäjille, jonka perinteistä merkintää peruutus koskee.

47 artikla

Peruutuspyynnön tutkiminen

1.   Jos komissio ei ole hylännyt peruutuspyyntöä 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti, se antaa peruutuspyynnön tiedoksi jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille tai asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle hakijalle ja pyytää esittämään huomautukset kahden kuukauden kuluessa tiedonannon päivämäärästä. Kyseisen määräajan kuluessa saadut huomautukset annetaan tiedoksi peruutuspyynnön esittäjälle.

Komissio voi peruutuspyyntöä tutkiessaan pyytää osapuolia esittämään toisilta osapuolilta saatuihin tiedonantoihin huomautuksia kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset, asianomaiseen kolmanteen maahan sijoittautunut hakija tai peruutuspyynnön esittäjä eivät esitä huomautuksia tai noudata määräaikaa, komissio tekee peruutusta koskevan päätöksen.

3.   Komissio tekee päätöksen peruuttaa perinteinen merkintä käytettävissään olevien todisteiden perusteella. Se harkitsee, jäävätkö 44 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttymättä.

Peruutuspäätös annetaan tiedoksi peruutuspyynnön esittäjälle sekä asianomaisen jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisille.

4.   Jos peruutuspyyntöjä on esittänyt usea, ja yhden tai useamman tällaisen peruutuspyynnön alustavan tutkimuksen tuloksena perinteisen merkinnän suojaamista ei voida jatkaa, komissio voi keskeyttää muut peruutusmenettelyt. Tällöin komissio ilmoittaa muille peruutuspyynnön esittäjille heitä koskevista päätöksistä, jotka on tehty menettelyn aikana.

Jos perinteinen merkintä peruutetaan, keskeytetyt peruutusmenettelyt katsotaan päättyneiksi, ja asianomaisille peruutuspyyntöjen esittäjille annetaan tästä tieto asianmukaisesti.

5.   Kun peruutus tulee voimaan, komissio poistaa nimen liitteen XII luettelosta.

6 JAKSO

Nykyiset suojatut perinteiset merkinnät

48 artikla

Nykyiset suojatut perinteiset merkinnät

Perinteiset merkinnät, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 753/2002 24, 28 ja 29 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä, jos

a)	komissiolle on toimitettu ennen 1 päivää toukokuuta 2009 yhteenveto määritelmästä tai käyttöedellytyksistä;

b)	jäsenvaltiot tai kolmannet maat eivät ole lakanneet suojaamasta eräitä perinteisiä merkintöjä.

IV LUKU

MERKINNÄT JA ESITTELY

49 artikla

Kaikkia päällysmerkintöjä koskeva yhteinen sääntö

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1–11 kohdassa sekä 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, jäljempänä ’tuotteet’, merkintöihin ei saa lisätä muita tietoja kuin kyseisen asetuksen 58 artiklassa säädetyt tiedot sekä 59 artiklan 1 kohdassa ja 60 artiklan 1 kohdassa säännellyt tiedot, paitsi jos ne ovat direktiivin 2000/13/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimusten mukaisia.

1 JAKSO

Pakolliset merkinnät

50 artikla

Pakollisten merkintöjen esittäminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 58 artiklassa tarkoitettujen ja 59 artiklassa lueteltujen pakollisten tietojen on oltava ryhmiteltyjä astian kyljessä samaan kenttään siten, että ne voidaan lukea samanaikaisesti astiaa kääntämättä.

On kuitenkin sallittua merkitä erän numeroa koskevat pakolliset tiedot ja tämän asetuksen 51 artiklassa ja 56 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut pakolliset tiedot muut pakolliset merkinnät sisältävän kentän ulkopuolelle.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut pakolliset merkinnät ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 58 artiklassa tarkoitettujen säädösten soveltamisesta johtuvat merkinnät on esitettävä pysyvin kirjaimin, ja niiden on erotuttava selvästi ympäröivästä tekstistä tai kuvista.

51 artikla

Eräiden horisontaalisten sääntöjen soveltaminen

1.   Kun asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyy yksi tai useampi direktiivin 2000/13/EY liitteessä III a lueteltu ainesosa, se tai ne on mainittava merkinnöissä ilmaisun ”sisältää” jälkeen. Sulfiittien yhteydessä voidaan käyttää mainintoja ”sulfiitteja” tai ”rikkidioksidia”.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuun merkintävelvollisuuteen voidaan liittää tämän asetuksen liitteessä X esitetyn kuvan käyttö.

52 artikla

Kaupan pitäminen ja vienti

1.   Tuotteita, joiden merkinnät tai esittely eivät ole tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisia, ei voida pitää kaupan yhteisössä eikä viedä.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 V ja VI luvussa säädetään, silloin kun asianomaiset tuotteet on tarkoitus viedä, jäsenvaltiot voivat sallia, että vietävien viinien merkinnöissä esiintyy yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen merkintäsääntöjen vastaisia tietoja, jos niitä edellytetään asianomaisen kolmannen maan lainsäädännössä. Tällaiset tiedot voidaan esittää muilla kuin yhteisön virallisilla kielillä.

53 artikla

Lyijypohjaisten kapselien käyttökielto

Edellä olevassa 49 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden sulkimessa ei saa olla lyijypohjaista kapselia.

54 artikla

Todellinen alkoholipitoisuus

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu todellinen alkoholipitoisuus merkitään tilavuuden prosenttiyksikköinä tai prosenttiyksikön puolikkaina.

Todellista alkoholipitoisuutta vastaavaa lukua seuraa tunnus ”til-%” ja sitä voi edeltää ilmaisu ”todellinen alkoholipitoisuus” tai ”todellinen alkoholi” tai lyhenne ”alk.”.

Merkitty pitoisuus ei saa olla yli 0,5:tä tilavuusprosenttia suurempi tai pienempi kuin määritetty pitoisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käytettävän vertailumääritysmenetelmän sallittujen mittapoikkeamien soveltamista. Kuitenkaan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen, yli kolme vuotta pulloissa varastoitujen tuotteiden sekä kuohuviinien, laatukuohuviinien, hiilihapotettujen kuohuviinien, helmeilevien viinien, hiilihapotettujen helmeilevien viinien, väkevien viinien ja ylikypsistä rypäleistä valmistettujen viinien alkoholipitoisuus ei saa olla yli 0,8:aa prosenttia suurempi tai pienempi kuin määritetty pitoisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käytettävän vertailumääritysmenetelmän sallittujen mittapoikkeamien soveltamista.

2.   Todellinen alkoholipitoisuus on esitettävä merkinnöissä vähintään viiden millimetrin korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on yli 100 senttilitraa, vähintään kolmen millimetrin korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on enintään 100 senttilitraa mutta yli 20 senttilitraa, ja vähintään kahden millimetrin korkuisin numeroin ja kirjaimin, jos nimellistilavuus on enintään 20 senttilitraa.

55 artikla

Lähtöisyysmerkintä

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu lähtöisyysmerkintä on tehtävä seuraavasti:

a)

Kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 2, 3, 7–9, 15 ja 16 kohdassa tarkoitetut viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, jokin seuraavista merkinnöistä: i) maininnat ”(…lainen/…läinen) viini”, ”tuotettu (…ssa/ssä)” tai ”(…lainen/läinen) tuote” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi, jossa rypäleet on korjattu ja valmistettu viiniksi. Kun kyseessä on asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu eräistä rypälelajikkeista valmistettu useaan maahan liittyvä viini, voidaan mainita ainoastaan yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi; ii) joko ilmaisu ”Euroopan yhteisöstä lähtöisin oleva viini” tai vastaava ilmaisu tai ”Euroopan yhteisön eri maissa valmistettujen viinien sekoitus”, jos viini on valmistettu sekoittamalla jäsenvaltioista peräisin olevia viinejä; tai ilmaisu ”Euroopan yhteisön ulkopuolisissa maissa valmistettujen viinien sekoitus” tai ”…ssa/ssä valmistettujen viinien sekoitus”, johon lisätään asianomaisten kolmansien maiden nimet, jos viini on valmistettu sekoittamalla kolmansista maista peräisin olevia viinejä; iii) joko ilmaisu ”Euroopan yhteisöstä lähtöisin oleva viini” tai vastaava ilmaisu tai ilmaisu ”(…ssa/ssä) korjatuista rypäleistä (…ssa/ssä) valmistettu viini”, johon lisätään kyseisten jäsenvaltioiden nimet, jos viini on valmistettu jossakin jäsenvaltiossa rypäleistä, jotka on korjattu jossakin toisessa jäsenvaltiossa, tai; ilmaisu ”(…ssa/ssä) korjatuista rypäleistä (…ssa/ssä) valmistettu viini”, johon lisätään asianomaisten kolmansien maiden nimet, jos viini on valmistettu jossakin kolmannessa maassa rypäleistä, jotka on korjattu jossakin toisessa kolmannessa maassa.

b)

Kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, jokin seuraavista merkinnöistä: i) maininnat ”(…lainen/…läinen) viini”, ”tuotettu (…ssa/ssä)”, ”(…lainen…läinen) tuote” tai ”(…lainen/…läinen) sekt” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi, jossa rypäleet on korjattu ja valmistettu viiniksi; ii) ilmaisu ”tuotettu (…ssa/ssä)” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion nimi, jossa toinen käyminen tapahtuu.

c)

Kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, maininta ”(…lainen/…läinen) viini”, ”tuotettu (…ssa/ssä)” tai ”(…lainen/…läinen) tuote” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi, jossa rypäleet on korjattu ja valmistettu viiniksi. Kun kyseessä on rajat ylittävä suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, mainitaan ainoastaan yhden tai useamman jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi.

Tämä kohta ei rajoita 56 ja 67 artiklan soveltamista.

2.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu lähtöisyys on mainittava rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, tiivistetyn rypäleen puristemehun tai käymistilassa olevan uuden viinin merkintöissä seuraavasti:

a)	maininta ”(…lainen/…läinen) rypäleen puristemehu”, ”(…ssa/ssä) tuotettu rypäleen puristemehu” tai vastaava ilmaisu, johon lisätään sen jäsenvaltion tai jäsenvaltioon kuuluvan maan nimi, jossa tuote on tuotettu;

b)	kun kyseessä on kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tuotettujen tuotteiden leikkaaminen, maininta ”kahdesta tai useammasta Euroopan yhteisön maasta peräisin olevien tuotteiden sekoitus”;

c)	kun kyseessä on rypäleen puristemehu, jota ei ole valmistettu siinä jäsenvaltiossa, jossa asianomaiset rypäleet on korjattu, maininta ”(…ssa/ssä) korjatuista rypäleistä saatu rypäleen puristemehu”.

3.   Yhdistyneessä kuningaskunnan osalta voidaan käyttää jäsenvaltion nimen sijasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvan maan nimeä.

56 artikla

Pullottajan, tuottajan, maahantuojan ja myyjän merkitseminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan sekä tämän artiklan soveltamiseksi

a)	’pullottajalla’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä taikka näiden henkilöiden ryhmittymää, joka suorittaa pullotuksen tai suorituttaa sen lukuunsa;

b)	’pullotuksella’ tarkoitetaan kyseisen tuotteen pakkaamista enintään 60 litran astioihin myyntiä varten;

c)

’tuottajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka näiden ryhmittymää, joka suorittaa tai jonka puolesta suoritetaan rypäleiden, rypäleen puristemehun ja viinin jalostusta kuohuviineiksi, hiilihapotetuiksi kuohuviineiksi, laatukuohuviineiksi ja maustetuiksi laatukuohuviineiksi;

d)	’maahantuojalla’ tarkoitetaan yhteisöön sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä taikka näiden ryhmittymää, joka on vastuussa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (14) 4 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen muiden kuin yhteisötavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta;

e)	’myyjällä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka näiden ryhmittymää, joka ei ole tuottajan määritelmän mukainen ja joka ostaa ja laskee liikkeeseen kuohuviinejä, hiilihapotettuja kuohuviinejä, laatukuohuviinejä ja maustettuja laatukuohuviinejä;

f)	’osoitteella’ tarkoitetaan paikallista hallintoaluetta ja jäsenvaltiota, jossa on pullottajan, tuottajan, myyjän tai maahantuojan päätoimipaikka.

2.   Pullottajan nimen ja osoitteen lisäksi on merkittävä joko

a)	ilmaisu ”pullottaja” tai ”pullottanut (…)”; tai

b)

ilmaisut, joiden käyttöedellytykset jäsenvaltiot määrittelevät, jos suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien pullotus tapahtuu i) tuottajan viinitilalla; tai ii) tuottajaryhmittymän tiloissa; tai iii) yrityksessä, joka sijaitsee rajatulla maantieteellisellä alueella tai sen välittömässä läheisyydessä.

Kun kyseessä on tilauspullotus, pullottajaa koskevaa merkintää on täydennettävä ilmaisulla ”pullotettu (…lle)”, tai kun merkitään myös kolmannen henkilön lukuun pullotuksen suorittaneen henkilön nimi ja osoite, merkintää on täydennettävä ilmaisulla ”(…lle) pullottanut (…)”.

Silloin kun pullotus tapahtuu muulla kuin pullottajan paikassa, tässä kohdassa tarkoitettujen merkintöjen lisäksi on mainittava tarkasti paikka, jossa toimenpide tehtiin, ja jos se tehtiin toisessa jäsenvaltiossa, on mainittava asianomaisen jäsenvaltion nimi.

Muissa kuin pulloissa ilmaisut ”pullottaja” tai ”pullottanut (…)” korvataan ilmaisuilla ”pakkaaja” ja ”pakannut (…)”, lukuun ottamatta kieliä, joissa tällaista merkityseroa ei ole.

3.   Tuottajan tai myyjän nimen ja osoitteen lisäksi on merkittävä ilmaisu ”tuottaja” tai ”tuottanut (…)” ja ”myyjä” tai ”myy (…)” tai vastaava ilmaisu. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tuottajan merkitseminen on pakollista.

4.   Ennen maahantuojan nimeä ja osoitetta on merkittävä ilmaisu ”maahantuoja:” tai ”maahantuonut”.

5.   Edellä olevassa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut merkinnät voidaan koota yhteen, jos ne liittyvät samaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön.

Jokin näistä merkinnöistä voidaan korvata sen jäsenvaltion määrittämällä koodilla, jossa on pullottajan, tuottajan, maahantuojan tai myyjän päätoimipaikka. Koodia on täydennettävä viittauksella asianomaiseen jäsenvaltioon. Asianomaisen tuotteen merkinnöissä on oltava koodilla ilmaistun pullottajan, tuottajan, maahantuojan tai myyjän lisäksi muun kaupallisen levitykseen osallistuvan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi ja osoite.

6.   Jos pullottajan, tuottajan, maahantuojan tai myyjän nimi tai osoite sisältää suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, sen on oltava merkinnässä

a)	kirjaimin, jotka ovat vähintään puolet pienempiä kuin kirjaimet, joita käytetään suojatussa alkuperänimityksessä tai maantieteellisessä merkinnässä tai asianomaisen rypäletuotteen luokan merkinnässä; tai

b)	5 kohdan toisessa alakohdassa säädettynä koodina.

Jäsenvaltio voi päättää, kumpaako vaihtoehtoa sen alueella tuotettuihin viineihin sovelletaan.

57 artikla

Tilan merkitseminen

1.   Liitteessä XIII luetellut tilaan liittyvät merkinnät, jotka ovat muita kuin pullottajan, tuottajan tai myyjän nimi, varataan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetuille viineille, jos

a)	viini on valmistettu yksinomaan asianomaisen tilan viinitarhoista korjatuista rypäleistä;

b)	viininvalmistus on suoritettu kokonaan asianomaisella tilalla;

c)	jäsenvaltiot sääntelevät liitteessä XIII esitettyjen omien ilmaisujensa käyttöä. Kolmannet maat vahvistavat liitteessä XIII esitettyjen omien ilmaisujensa käyttöä koskevat säännöt, edustavien ammattialan järjestöjen vahvistamat säännöt mukaan luettuina.

2.   Muut tuotteen kaupan pitämiseen osallistuvat toimijat voivat käyttää tilan nimeä ainoastaan sen luvalla.

58 artikla

Sokeripitoisuuden merkitseminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädettyjen tuotteiden merkinnöissä on esitettävä jokin tämän asetuksen liitteessä XIV olevassa A osassa luetelluista sokeripitoisuutta osoittavista ilmaisuista.

2.   Jos tuotteiden sokeripitoisuus fruktoosina ja glukoosina ilmaistuna (sakkaroosi pois luettuna) voidaan ilmaista kahdella liitteessä XIV olevassa A osassa luetellulla ilmaisulla, niistä on valittava ainoastaan toinen.

3.   Sokeripitoisuuden poikkeama tuotteen merkinnässä ilmoitetusta voi olla enintään 3 grammaa litrassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä XIV olevassa A osassa esitettyjen käyttöedellytysten soveltamista.

59 artikla

Poikkeukset

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” voidaan jättää pois – jos tällaisesta mahdollisuudesta säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä tai asianomaisessa kolmannessa maassa sovellettavissa säännöissä, edustavien ammattialan järjestöjen vahvistamat säännöt mukaan luettuina – viineistä, joilla on seuraava suojattu alkuperänimitys:

a) Kypros:	Κουμανδαρία (Commandaria);
b) Kreikka:	Σάμος (Samos);
c) Espanja:	Cava, Jerez, Xérès tai Sherry, Manzanilla;
d) Ranska:	Champagne;
e) Italia:	Asti, Marsala, Franciacorta;
f) Portugali:	Madeira tai Madère, Port tai Porto.

60 artikla

Hiilihapotettua kuohuviiniä, hiilihapotettua helmeilevää viiniä ja laatukuohuviiniä koskevat erityissäännöt

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV tarkoitettuja merkintöjä ”hiilihapotettu kuohuviini” ja ”hiilihapotettu helmeilevä viini” on täydennettävä samanmallisilla ja -kokoisilla kirjaimilla tehtävällä maininnalla ”valmistettu lisäämällä hiilidioksidia”, jos merkintää varten käytetystä kielestä ei käy ilmi, että hiilidioksidia on lisätty.

Maininta ”valmistettu lisäämällä hiilidioksidia” on merkittävä myös silloin kun sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 2 kohtaa.

2.   Laatukuohuviiniin voidaan jättää merkitsemättä rypäletuotteen luokka, jos merkinnässä on ilmaisu ”Sekt”.

2 JAKSO

Vapaaehtoiset merkinnät

61 artikla

Satovuosi

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu satovuosi voidaan merkitä 49 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden merkintöihin, jos vähintään 85 prosenttia tuotteen valmistuksessa käytetyistä rypäleistä on korjattu asianomaisena vuonna. Tähän ei lasketa

a)	makeuttamiseen käytettyjä tuotemääriä, expedition-liuosta eikä tirage-liuosta; eikä myöskään

b)	asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden määriä;

2.   Perinteisesti tammi- tai helmikuussa korjatuista rypäleistä valmistetun viinin osalta merkintöihin merkittävä satovuosi on edellinen kalenterivuosi.

3.   Tuotteiden, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, on myös oltava tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 63 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

62 artikla

Rypälelajikkeen nimi

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen sellaisten rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit, joita käytetään tämän asetuksen 49 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotannossa, voidaan esittää asianomaisten tuotteiden merkinnöissä tämän artiklan a ja b alakohdassa säädetyin edellytyksin.

a)

Euroopan yhteisössä tuotettujen viinien osalta rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa rypälelajikkeiden luokittelussa mainitut nimet ja synonyymit. Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 479/2008 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokitteluvelvoitteesta, rypälelajikkeiden nimien tai niiden synonyymien on oltava Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) kansainvälisessä luettelossa viiniköynnöslajikkeista ja niiden synonyymeistä.

b)

Kolmansista maista peräisin olevien viinien osalta rypälelajikkeiden nimien tai niiden synonyymien käyttöedellytysten on oltava asianomaisessa kolmannessa maassa viinintuottajiin sovellettavien sääntöjen mukaisia, edustavien ammattialan järjestöjen säännöt mukaan luettuina, ja rypälelajikkeiden nimien tai niiden synonyymien on sisällyttävä ainakin yhteen seuraavien luetteloista: i) Kansainvälinen viinijärjestö (OIV); ii) UPOV (Union for the Protection of Plant Varieties); iii) IBPGR (International Board for Plant Genetic Resources).

c)

Kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetut tuotteet, rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit voidaan mainita, jos i) käytettäessä yhden ainoan rypälelajikkeen nimeä tai niiden synonyymejä vähintään 85 prosenttia kyseisestä tuotteesta on saatu mainitusta rypälelajikkeesta; tähän prosenttiosuuteen ei lasketa — makeuttamiseen käytettyjä tuotemääriä, expedition-liuosta eikä tirage-liuosta; eikä myöskään — asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden määriä; ii) käytettäessä kahden tai useamman rypälelajikkeen nimeä tai sen synonyymiä 100 prosenttia kyseisestä tuotteesta on saatu mainituista rypälelajikkeista; tähän prosenttiosuuteen ei lasketa — makeuttamiseen käytettyjä tuotemääriä, expedition-liuosta eikä tirage-liuosta; eikä myöskään — asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden määriä. Edellä olevassa ii alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa rypälelajikkeet on ilmoitettava samansuuruisin kirjaimin alenevassa järjestyksessä suhteellisen osuuden mukaan.

d)	Kun kyseessä ovat tuotteet, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää, rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit voidaan mainita, jos 1 kohdan a tai b alakohdassa ja c alakohdassa sekä 63 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

2.   Kun kyseessä on kuohuviini tai laatukuohuviini, tuotteen kuvauksen täydentämiseksi käytettävät rypälelajikkeet Pinot blanc, Pinot noir, Pinot meunier ja Pinot gris sekä vastaavat nimet muilla yhteisön kielillä voidaan korvata synonyymillä ”Pinot”.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 479/2008 42 artiklan 3 kohdassa säädetään, tämän asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetellut rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit, jotka sisältävät suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tai koostuvat tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, voidaan esittää suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen merkinnöissä, jos ne ovat olleet sallittuja niiden yhteisön sääntöjen mukaisesti, jotka olivat voimassa 11 päivänä toukokuuta 2002 tai asianomaisen jäsenvaltion liittymispäivänä, sen mukaan kumpi on myöhäisempi.

4.   Tämän asetuksen liitteessä XV olevassa B osassa luetellut rypälelajikkeiden nimet tai niiden synonyymit, jotka osittain sisältävät suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän ja viittaavat suoraan asianomaisen suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän maantieteelliseen osaan, voidaan esittää ainoastaan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen merkinnöissä.

63 artikla

Rypälelajikkeita ja satovuosia koskevat erityissäännöt sellaisten viinien osalta, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää

1.   Jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn sertifiointimenettelyn varmistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (15) 4 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.   Viinin sertifioinnista missä tahansa tuotantovaiheessa kauppakunnostus mukaan luettuna vastaa joko

a)	1 kohdassa tarkoitettu yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen; tai

b)	yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklan toisen kohdan 5 alakohdassa tarkoitettu valvontaelin, joka toimii tuotteita sertifioivana laitoksena kyseisen asetuksen 5 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on annettava riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta, ja niillä on oltava käytössään pätevä henkilöstö ja voimavarat, joita tehtävien hoito edellyttää.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen sertifioivien elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai ISO/IEC Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010 niiden mukaisesti hyväksyttyjä.

Sertifiointikustannuksista vastaa sertifioinnin kohteena oleva toimija.

3.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyssä sertifiointimenettelyssä on varmistettava asianomaisten viinien merkinnöissä olevien rypälelajikkeita tai satovuotta koskevien tietojen todenperäisyys.

Lisäksi tuottajajäsenvaltiot voivat päättää

a)	viinin tuoksua ja makua koskevasta nimettömille näytteille tehtävästä aistinvaraisesta tutkimuksesta, joka voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että viinin olennainen ominaisuus johtuu käytetystä rypälelajikkeesta / käytetyistä rypälelajikkeista;

b)	analyyttisestä määrityksestä, jos viini on valmistettu yhdestä ainoasta rypälelajikkeesta.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten tai 2 tarkoitettujen valvontaelinten on toteutettava sertifiointimenettelyt siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotanto tapahtui.

Sertifiointi on suoritettava

a)	riskianalyysiin perustuvana satunnaistarkastuksena;

b)	otantatarkastuksena; tai

c)	järjestelmällisenä tarkastuksena.

Satunnaistarkastusten on perustuttava viranomaisen/viranomaisten ennalta laatimaan valvontasuunnitelmaan, joka kattaa kaikki tuotteen eri tuotantovaiheet. Valvontasuunnitelman on oltava toimijoiden tiedossa. Jäsenvaltioiden on valittava satunnaisesti vähimmäismäärä toimijoita, joille tehdään tällainen tarkastus.

Jäsenvaltioiden on otantatarkastuksia tehdessään varmistettava kokeiden määrällä, tyypillä ja tiheydellä, että tarkastukset edustavat koko jäsenvaltiota ja vastaavat kaupan pidettyjen tai kaupan pitämistä varten säilytettyjen viinialan tuotteiden määrää.

Satunnaistarkastuksiin voi yhdistää otantatarkastuksia.

4.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuottajajäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisten viinien tuottajilla on sen jäsenvaltion hyväksyntä, jossa tuotanto tapahtuu.

5.   Tuottajajäsenvaltioiden on valvonnan, jäljitettävyys mukaan luettuna, osalta varmistettava, että asetuksen (EY) N:o 555/2008 V osastoa ja asetusta (EY) N:o 606/2009 sovelletaan.

6.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun useaan maahan liittyvän viinin sertifioinnin voi suorittaa jommankumman asianomaisen jäsenvaltion viranomainen.

7.   Kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuotetut viinit, jäsenvaltiot voivat päättää käyttää ilmaisua ”rypälelajikeviini”, jota täydennetään

a)	asianomaisten jäsenvaltioiden nimillä;

b)	rypälelajikkeiden nimillä.

Kun kyseessä ovat kolmannessa maassa tuotetut viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä, suojattua maantieteellistä merkintää tai maantieteellistä merkintää ja joihin on merkitty yksi tai useampi rypälelajike tai satovuosi, kolmannet maat voivat päättää käyttää ilmaisua ”rypälelajikeviini” täydennettynä asianomaisten kolmansien maiden nimillä.

Jos merkitään jäsenvaltion tai kolmannen maan nimi, tämän asetuksen 55 artiklaa ei sovelleta.

8.   Edellä olevaa 1–6 kohtaa sovelletaan tuotteisiin, jotka on tuotettu vuonna 2009 ja sen jälkeen korjatuista rypäleistä.

64 artikla

Sokeripitoisuuden merkitseminen

1.   Tämän asetuksen liitteessä XIV olevassa B osassa esitetty fruktoosina ja glukoosina ilmaistu sokeripitoisuus voidaan esittää asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä, jollei tämän asetuksen 58 artiklassa toisin säädetä.

2.   Jos tuotteiden sokeripitoisuus voidaan ilmaista kahdella liitteessä XIV olevassa B osassa luetellulla ilmaisulla, niistä on valittava ainoastaan toinen.

3.   Sokeripitoisuuden poikkeama tuotteen merkinnässä ilmoitetusta voi olla enintään 1 gramma litrassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen liitteessä XIV olevassa B osassa esitettyjen käyttöedellytysten soveltamista.

4.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 3, 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin, jos jäsenvaltio tai kolmas maa sääntelee sokeripitoisuusmerkinnän käyttöedellytyksiä.

65 artikla

Yhteisön tunnusten merkitseminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2006 60 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut yhteisön tunnukset voivat esiintyä viinien merkinnöissä komission asetuksen (EY) N:o 1898/2006 (16) liitteen V mukaisesti. Sen estämättä, mitä 59 artiklassa säädetään, tunnuksiin sisällytettävät maininnat ”SUOJATTU ALKUPERÄNIMITYS” ja ”SUOJATTU MAANTIETEELLINEN MERKINTÄ” voidaan korvata jonkin muun yhteisön virallisen kielen vastaavilla ilmaisuilla, jotka esitetään edellä mainitussa liitteessä.

2.   Kun tuotteen merkinnässä esiintyy asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu yhteisön tunnus tai maininta, mukaan on liitettävä asianomainen suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä.

66 artikla

Eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavat ilmaisut

1.   Yhteisössä kaupan pidetyissä viineissä voi asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti olla eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavia ilmaisuja, joihin kuuluvat myös tämän artiklan 2, 3, 4, 5 ja 6 kohdassa säädetyt ilmaisut.

2.   Suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinin, joka on käytetty, kypsytetty tai vanhennettu puuastiassa, kuvauksessa saa käyttää ainoastaan liitteessä XVI lueteltuja ilmaisuja. Jäsenvaltiot ja kolmannet maat voivat kuitenkin vahvistaa tällaisille viineille muita ilmaisuja, jotka ovat vastaavia kuin liitteessä XVI esitetyt.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja merkintöjä saa käyttää, kun viini on vanhennettu puuastiassa voimassa olevien kansallisten säännösten mukaisesti, vaikka vanhentamista olisikin jatkettu toisen tyyppisessä astiassa.

Sellaisen viinin kuvaamiseksi, joka on valmistettu tammipuun palasten avulla, ei saa käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja merkintöjä silloinkaan kun menettelyyn on liittynyt puuastian käyttö.

3.   Ilmaisua ”pullossa käytetty” / ”pullossa käynyt” voidaan käyttää kuvaamaan ainoastaan kolmannen maan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja kuohuviinejä taikka laatukuohuviinejä, jos

a)	tuotteesta on tullut kuohuvaa pullossa tapahtuneen toisen alkoholikäymisen avulla;

b)	tuotantoprosessi – tuotantoyrityksessä tapahtunut vanhentaminen mukaan luettuna – on kestänyt vähintään yhdeksän kuukautta cuvéen käymisen aikaansaamiseksi tarkoitetun käymisen alkamisesta;

c)	cuvéen käymisen aikaansaamiseksi tarkoitettu käymisaika ja aika, jonka cuvée on sakan päällä, on ollut vähintään 90 päivää; ja

d)	tuote on erotettu sakasta suodattamalla joko juoksutusmenetelmää käyttäen tai jäädyttämällä sakka ja poistamalla se.

4.   Ilmaisua ”käynyt pullossa perinteisen menetelmän mukaisesti”, ”perinteinen menetelmä” tai ”klassinen menetelmä” tai ”perinteinen klassinen menetelmä” voidaan käyttää kuvaamaan ainoastaan kolmannen maan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja kuohuviinejä taikka laatukuohuviinejä, jos

a)	tuotteesta on tullut kuohuvaa pullossa tapahtuneen toisen alkoholikäymisen avulla,

b)	tuote on ollut samassa yrityksessä sakan päällä keskeytyksettä vähintään yhdeksän kuukautta cuvéen sekoittamisesta alkaen;

c)	tuote on erotettu sakasta jäädyttämällä sakka ja poistamalla se.

5.   Ilmaisua ”crémant” voidaan käyttää kuvaamaan ainoastaan suojatulla alkuperänimityksellä tai kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustettuja valkoisia tai vaaleanpunaisia (rosee) laatukuohuviinejä, jos

a)	rypäleet korjataan käsin;

b)	viini valmistetaan rypäleen puristemehusta, joka saadaan puristamalla kokonaisia tai tertusta irrotettuja rypäleitä; 150 kilogrammasta rypäleitä saa puristaa enintään 100 litraa rypäleen puristemehua;

c)	rikkidioksidipitoisuus on enintään 150 mg/l,

d)	sokeripitoisuus on pienempi kuin 50 g/l;

e)	viini on 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaista; ja

f)	ilmaisu ”crémant” esitetään laatukuohuviinin merkinnöissä yhdessä suojattuun alkuperänimitykseen tai asianomaisen kolmannen maan maantieteelliseen merkintään liittyvän rajatun alueen perustana olevan maantieteellisen yksikön nimen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 67 artiklan soveltamista.

Edellä olevaa a ja f alakohtaa ei sovelleta tuottajiin, joilla on ilmaisun ”crémant” sisältävä ennen 1 päivää maaliskuuta 1986 rekisteröity tavaramerkki.

6.   Rypäleiden luonnonmukaiseen tuotantotapaan liittyviin viittauksiin sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 834/2007 (17).

67 artikla

Sellaisen maantieteellisen yksikön nimi, joka on pienempi tai suurempi kuin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana oleva alue, sekä viittaukset maantieteelliseen alueeseen

1.   Asetuksen (EY) N:o 479/2008 60 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti ja rajoittamatta tämän asetuksen 55 ja 56 artiklan soveltamista maantieteellisen yksikön nimi ja viittaukset maantieteelliseen alueeseen voidaan esittää ainoastaan suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä taikka kolmannen maan maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien merkinnöissä.

2.   Jotta alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän maantieteellisen yksikön nimeä voidaan käyttää, kyseisen maantieteellisen yksikön alue on määriteltävä tarkasti. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa kyseisten maantieteellisten yksiköiden käyttöä koskevat säännöt. Vähintään 85 prosenttia rypäleistä, joista tuote on valmistettu, on saatava tästä pienemmästä maantieteellisestä yksiköstä. Loppujen 15 prosentin on oltava peräisin asianomaiseen alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvältä rajatulta maantieteelliseltä alueelta.

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta ensimmäisen alakohdan kolmannessa ja neljännessä virkkeessä säädettyjä vaatimuksia tavaramerkkeihin, jotka on rekisteröity tai joita koskeva oikeus on saatu käytöllä ennen 11 päivää toukokuuta 2002 ja jotka sisältävät alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän maantieteellisen yksikön nimen ja viittaukset asianomaisen jäsenvaltion maantieteelliseen alueeseen tai koostuvat tällaisesta nimestä ja viittauksista.

3.   Sellaisen maantieteellisen yksikön nimi, joka on pienempi tai suurempi kuin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana oleva alue, tai viittaus maantieteelliseen alueeseen on

a)	paikallisalue tai paikallisalueiden ryhmä;

b)	paikallinen hallintoalue tai sen osa;

c)	viininviljelyalueen osa-alue tai sen osa;

d)	hallinnollinen alue.

3 JAKSO

Eräitä pullomalleja ja sulkimia koskevat säännöt sekä tuottajajäsenvaltioiden vahvistamat lisäsäännökset

68 artikla

Eräiden pullomallien käyttöedellytykset

Jotta pullomalli voidaan sisällyttää liitteessä XVII olevaan pullomallien luetteloon, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)	sitä on käytetty yksinomaisesti, tosiasiallisesti ja perinteisesti viimeksi kuluneiden 25 vuoden ajan tietyllä suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuihin viineihin; ja

b)	sen käyttö tuo kuluttajan mieleen tietyllä suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetun viinin.

Hyväksyttyjen pullomallien käyttöedellytykset esitetään liitteessä XVII.

69 artikla

Eräiden tuotteiden esittelyä koskevat säännöt

1.   Ainoastaan kuohuviiniä, laatukuohuviiniä ja maustettua laatukuohuviiniä saa pitää kaupan ja viedä lasisessa kuohuviinipullossa, joka on suljettu

a)

luonnonkorkista tai muusta elintarvikepakkauksiin sallitusta materiaalista valmistetulla, pinteen ympäröimällä samppanjakorkilla, jonka yläosaa voi peittää hattu ja jonka päällä on myös pullon kaulan osittain tai kokonaan peittävä kapseli, kun kyseessä ovat nimellistilavuudeltaan yli 0,20 litran pullot;

b)	muulla asianmukaisella sulkimella silloin kun kyseessä ovat nimellistilavuudeltaan enintään 0,20 litran pullot.

2.   Jäsenvaltio voi päättää, että 1 kohdassa säädettyä vaatimusta sovelletaan

a)

tuotteisiin, jotka pullotetaan perinteisesti tällaisiin pulloihin ja i) jotka luetellaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa; ii) jotka luetellaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 7, 8 tai 9 kohdassa; iii) jotka luetellaan neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1601/91 (18); tai iv) joiden todellinen alkoholipitoisuus on enintään 1,2 tilavuusprosenttia;

b)	muihin kuin a alakohdassa säädettyihin tuotteisiin, sillä edellytyksellä että ne eivät johda kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen luonteen osalta.

70 artikla

Tuottajajäsenvaltioiden vahvistamat lisäsäännökset, jotka liittyvät merkintöihin ja esittelyyn

1.   Jäsenvaltio voi tehdä 61 ja 62 artiklassa sekä 64–67 artiklassa tarkoitettujen merkintöjen käytön pakolliseksi, kieltää käytön tai rajoittaa käyttöä alueellaan tuotetuissa, suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetuissa viineissä vahvistamalla asianomaisten viinien eritelmissä tiukempia edellytyksiä kuin tässä luvussa säädetään.

2.   Jäsenvaltio voi tehdä 64 ja 66 artiklassa tarkoitetut merkinnät pakollisiksi alueellaan tuotetuissa viineissä, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää.

3.   Jäsenvaltio voi valvontatarkoituksissa määritellä ja säännellä alueellaan tuotettujen viinien osalta muita tietoja kuin asetuksessa (EY) N:o 479/2008 59 artiklan 1 kohdassa ja 60 artiklan 1 kohdassa luetellut tiedot.

4.   Jäsenvaltio voi valvontatarkoituksissa tehdä asetuksen (EY) N:o 479/2008 58, 59 ja 60 artiklan soveltamisen pakolliseksi alueellaan pullotettuihin viineihin, joita ei ole vielä pidetty kaupan tai viety.

V LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

71 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 nojalla suojatut viinien nimet

1.   Komissio merkitsee vastaanottopäivän ja tiedostonumeron asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioilta saamiinsa asiakirjoihin, jotka liittyvät kyseisen asetuksen 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään.

Asianomaiselle jäsenvaltiolle lähetetään vastaanottoilmoitus, jossa on vähintään seuraavat tiedot:

a)	tiedostonumero;

b)	vastaanotettujen asiakirjojen lukumäärä; ja

c)	asiakirjojen vastaanottopäivä.

Päivänä, jona asiakirja on toimitettu komissiolle, pidetään päivää, jona asiakirja kirjataan komission postirekisteriin.

2.   Komissio tekee päätöksen peruuttaa alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 4 kohdan mukaisesti niiden asiakirjojen perusteella, jotka sillä on käytettävissään kyseisen asetuksen 51 artiklan 2 kohdan nojalla.

72 artikla

Väliaikaiset merkinnät

1.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 65 artiklassa säädetään, alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, joiden alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukainen, on merkittävä tämän asetuksen IV luvun säännösten mukaisesti.

2.   Jos komissio päättää olla myöntämättä alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle suojaa asetuksen (EY) N:o 479/2008 41 artiklan nojalla, tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti merkityt viinit on poistettava markkinoilta tai merkittävä uudelleen tämän asetuksen IV luvun mukaisesti.

73 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Viinien nimiin, joiden alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän jäsenvaltio on hyväksynyt 1 päivään elokuuta 2009 mennessä ja joita komissio ei ole julkaissut asetuksen (EY) N:o 1493/1999 54 artiklan 5 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 753/2002 28 artiklan mukaisesti, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdassa säädettyä menettelyä.

2.   Muutoksiin, jotka tehdään eritelmiin, jotka liittyvät viinien nimiin, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai viinien nimiin, joita ei ole suojattu asetuksen (EY) N:o No 479/2008 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja joita koskeva hakemus on jätetty jäsenvaltiolle 1 päivään elokuuta 2009 mennessä, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä, jos jäsenvaltio on tehnyt päätöksen hyväksymisestä ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 35 artiklan 1 kohdassa säädetty tekninen asiakirja on toimitettu komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

3.   Jäsenvaltiot, jotka eivät ole antaneet asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklan noudattamiseksi tarvittavia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä, on annettava ne 1 päivään elokuuta 2010 mennessä. Siihen asti asianomaisissa jäsenvaltioissa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 38 artiklassa säädettynä alustavana kansallisena menettelynä 9, 10, 11 ja 12 artiklaa soveltuvin osin.

4.   Viinejä, jotka on saatettu markkinoille tai joihin on tehty merkinnät ennen 31 päivää joulukuuta 2010 ja jotka ovat ennen 1 päivää elokuuta 2009 sovellettavien asiaan kuuluvien säännösten mukaisia, voidaan pitää kaupan varastojen loppumiseen saakka.

74 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetukset (EY) N:o 1607/2000 ja (EY) N:o 753/2002.

75 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2009.

---

(1)  EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1.

(2)  EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1.

(3)  EYVL L 186, 30.6.1989, s. 21.

(4)  EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

(5)  EUVL L 247, 21.9.2007, s. 17.

(6)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(7)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(8)  EYVL L 185, 25.7.2000, s. 17.

(9)  EYVL L 118, 4.5.2002, s. 1.

(10)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(11)  EUVL L 170, 30.6.2008, s. 1.

(12)  EUVL L 299, 8.11.2008, s. 25.

(13)  EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1.

(14)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(15)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(16)  EUVL L 369, 23.12.2006, s. 1.

(17)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(18)  EYVL L 149, 14.6.1991, s. 1.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---