13.6.2007

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 617/2007,

annettu 14 päivänä toukokuuta 2007,

kymmenennen Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpanosta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (1), sellaisena kuin se on tarkistettuna Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2005 (2), jäljempänä ’AKT–EY-kumppanuussopimus’,

ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen vuosia 2008-2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoituksesta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille (3), jäljempänä ’sisäinen sopimus’, ja erityisesti sen 10 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan investointipankin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	AKT–EY-ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006 (4) vahvistetaan vuosia 2008-2013 koskeva monivuotinen rahoituskehys ja lisätään AKT–EY-kumppanuussopimukseen uusi liite I b.

(2)	Sisäisessä sopimuksessa määrätään kymmenennen Euroopan kehitysrahaston, jäljempänä ’EKR’, määrärahat, jakoperusteet ja maksuosuudet, perustetaan ”EKR:n komitea” ja investointikehyskomitea sekä vahvistetaan niissä sovellettavat äänten painotukset ja määräenemmistöt.

(3)

Lisäksi sisäisellä sopimuksella vahvistetaan yhteisön Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmälle, jäljempänä ’AKT-valtiot’, (Etelä-Afrikan tasavaltaa lukuun ottamatta) sekä merentakaisille maille ja alueille, jäljempänä ’MMA’, jäsenvaltioiden rahoittamasta kymmenennestä EKR:stä myöntämän avun kokonaismääräksi 22 682 miljoonaa euroa kuusivuotisjaksolla 2008–2013. Sisäisellä sopimuksella vahvistetuista kymmenennen EKR:n määrärahoista 21 966 miljoonaa euroa olisi osoitettava AKT-valtioille AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä I b tarkoitetun vuosia 2008–2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti, 286 miljoonaa euroa MMA:ille ja 430 miljoonaa euroa EKR:n ohjelmasuunnittelusta ja toteutuksesta komissiolle aiheutuvien tukimenojen kattamiseen.

(4)

Kymmenennestä EKR:sta MMA:ille annettavien määrärahojen jakaminen määritellään merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä neuvoston päätöksessä N:o 2001/822/EY (5) ja päätöksen täytäntöönpanosta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2304/2002 (6), tähän asetukseen myöhemmin tehtävät muutokset mukaan lukien.

(5)

Humanitaarisesta avusta 20 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (7) soveltamisalaan kuuluvia tukikelpoisia toimenpiteitä pitäisi rahoittaa kymmenennestä EKR:stä vain poikkeuksellisesti silloin, kun apu on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että yhteistyö jatkuu kriisivaiheen yli vakaalle kehitykselle suotuisten edellytysten luomiseen asti, ja kun sitä ei voida rahoittaa Euroopan unionin yleisestä talousarviosta.

(6)	Neuvosto vahvisti 11 päivänä huhtikuuta 2006 periaatteen, jonka mukaan Afrikan rauhanrahastoa rahoitetaan kymmenennestä EKR:stä 300 miljoonalla eurolla vuosien 2008–2010 ajan, ja sopi rauhanrahaston tulevista järjestelyistä ja rakenteesta.

(7)

Yhteisön sokerialan uudistuksen kohteena olevien AKT–EY-kumppanuussopimuksen pöytäkirjassa 3 tarkoitettujen sokeripöytäkirjan maiden olisi voitava hyötyä liitännäistoimenpiteistä, joita rahoitetaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1905/2006 (8). AKT-valtiot saavat yhteisön apua myös kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä sekä demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20 päivänä joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1889/2006 perustuvista temaattisista ohjelmista (9). Näiden temaattisten ohjelmien olisi tuotava EKR:sta rahoitettuihin maantieteellisiin ohjelmiin lisäarvoa, oltava yhdenmukaisia niiden kanssa ja täydennettävä niitä.

(8)	AKT–EY-kumppanuussopimuksessa tähdennetään alueellisen yhteistyön merkitystä AKT-valtioille, MMA:ille ja yhteisön syrjäisimmille alueille.

(9)

Neuvostossa 2005/446/EY kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien tekemässä päätöksessä (10) vahvistetaan 31 päivä joulukuuta 2007 ajankohdaksi, jonka jälkeen komission hallinnoimia yhdeksännen EKR:n varoja, Euroopan investointipankin, jäljempänä ’EIP’, hallinnoimia korkotukia ja näistä määrärahoista kertyviä korkotuloja ei enää voida sitoa. Tätä päivämäärää voidaan tarvittaessa tarkistaa.

(10)

EKR:n täytäntöön panemiseksi olisi vahvistettava menettely avun ohjelmointia, tarkastelua ja hyväksymistä varten sekä avun käytön valvomisen yksityiskohtaiset säännöt. Neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tekivät 17 päivänä heinäkuuta 2006 päätöksen 2006/610/EY (11) sisäisen sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta täytäntöönpanoasetuksen ja varainhoitoasetuksen antamiseksi ja muun muassa EKR:n komitean ja investointikehyskomitean perustamiseksi.

(11)

Neuvosto antoi 24 päivänä marraskuuta 2004 päätelmät EU:n ulkoisen toiminnan tehokkuudesta, myös yhteisön ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyön välisen täydentävyyden ja koordinoinnin lisäämisestä. Neuvosto sitoutui 24 päivänä toukokuuta 2005 panemaan ajallaan täytäntöön avun tuloksellisuutta käsittelevän Pariisin julistuksen ja EU:n erityissitoumukset, jotka annettiin 28 päivästä helmikuuta2 päivään maaliskuuta 2005 järjestetyssä Pariisin foorumissa, ja valvomaan niitä. Neuvosto antoi 11 päivänä huhtikuuta 2006 päätelmät maakohtaisten strategia-asiakirjojen yhteisestä kehyksestä ja mahdollisti näin EU:n ja muiden asiasta kiinnostuneiden avunantajien yhteisen monivuotisen ohjelmasuunnittelun. Neuvosto antoi 16 päivänä lokakuuta 2006 päätelmät täydentävyyden ja työnjaon tärkeydestä avun tuloksellisuuden tekijöinä.

(12)

Neuvosto ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, Euroopan parlamentti ja komissio antoivat 22 päivänä joulukuuta 2005 yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta (12). Sen jälkeen Eurooppa-neuvosto hyväksyi Afrikkaa koskevan strategian joulukuussa 2005 ja neuvosto antoi päätelmät Karibian aluetta koskevasta strategiasta (10 päivänä huhtikuuta 2006) ja Tyynenmeren aluetta koskevasta strategiasta (17 päivänä heinäkuuta 2006).

(13)

Neuvosto hyväksyi 16 päivänä lokakuuta 2006 päätelmät kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta ja hallintotavasta: kohti yhdenmukaista lähestymistapaa Euroopan unionissa muistuttaen siitä, että hallintotapa-aloitteen kannustinerien myöntämisestä olisi keskusteltava perusteellisesti jäsenvaltioiden ja komission välillä ja korostaen, että komission on otettava neuvoston asiaankuuluvat elimet mukaan asian käsittelyyn,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET PERIAATTEET

1 artikla

Ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon yleiskehys

1.   Tämän asetuksen nojalla tehtävän yhteistyön ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on poistaa köyhyys kumppanimaista ja -alueilta osana kestävää kehitystä ja pyrkiä toteuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet.

2.   AKT-valtioiden ja -alueiden kanssa kymmenennen EKR:n puitteissa tehtävä maantieteellinen yhteistyö perustuu AKT–EY-kumppanuussopimuksen yleisiin määräyksiin sisältyviin perusperiaatteisiin ja arvoihin sekä niiden kehitystavoitteiden ja yhteistyöstrategioiden huomioon ottamiseen, jotka on esitetty perustamissopimuksen XX osastossa.

Yhteisestä kehityspolitiikasta 22 päivänä joulukuuta 2005 annettu julkilausuma ”Eurooppalainen konsensus” antaa yleiskehyksen kymmenennen EKR:n ohjelmasuunnittelulle ja täytäntöönpanolle, ja siihen sisältyvät myös Pariisin julistuksessa esitetyt periaatteet avun tuloksellisuudesta.

3.   Pariisin julistus avun tuloksellisuudesta sisältää seuraavat kumppanimaita ja -alueita sekä avunantajia koskevat periaatteet: omavastuullisuus, mukauttaminen, yhdenmukaistaminen, avun organisoinnin tuloshakuisuus ja keskinäinen tilintekovelvollisuus.

Näitä periaatteita noudattamalla luodaan olosuhteet, joissa kumppanimaat ja -alueet voivat tuloksellisesti johtaa kehitysyhteistyöohjelmiensa ja -strategioidensa toteuttamista, ja päästään maa- tai alueperusteiseen ja maa- tai aluejohtoiseen lähestymistapaan, jossa kuullaan laajalti eri sidosryhmiä ja lisätään mukauttamista kansallisiin tai alueellisiin kehitystavoitteisiin ja strategioihin, erityisesti köyhyyden vähentämisstrategioihin. Tämä edellyttää avunantajien toiminnan tehokasta koordinointia, jossa pyritään täydentävyyteen, avoimeen lähestymistapaan ja sellaisten kaikille avunantajille avoimien aloitteiden edistämiseen, jotka on mukautettu ja jotka perustuvat olemassa oleviin analyyseihin, prosesseihin ja strategioihin sekä maa- tai aluekohtaisiin menettelyihin ja instituutioihin.

4.   Tämän asetuksen nojalla ei rahoiteta toimia, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 1257/96 soveltamisalaan ja joihin voi saada tukea sen nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvetta varmistaa yhteistyön jatkuminen kriisivaiheen yli vakaalle kehitykselle suotuisten edellytysten luomiseen asti.

II OSASTO

OHJELMASUUNNITTELU

2 artikla

Ohjelmasuunnitteluprosessi

1.   Komission AKT–EY-kumppanuussopimuksen nojalla hallinnoiman, AKT-valtioille ja -alueille suunnatun avun ohjelmasuunnitteluprosessi tapahtuu kyseisen sopimuksen liitteessä IV olevien 1–14 artiklan mukaisesti ja tämän asetuksen 1 artiklassa mainittujen yleisten periaatteiden mukaisesti.

2.   Ohjelmasuunnittelulla tarkoitetaan tässä asetuksessa muun muassa:

a)	maakohtaisten tukistrategioiden (jäljempänä ’maakohtaiset strategia-asiakirjat’) ja aluekohtaisten tukistrategioiden (jäljempänä ’aluekohtaiset strategia-asiakirjat’) laatimista ja kehittämistä;

b)	yhteisön selvää ilmoitusta ohjelmoitavista ohjeellisista määrärahoista, jotka maille ja alueille voidaan myöntää kymmenennen EKR:n kuusivuotiskaudella;

c)	monivuotisen maa- ja alueohjelman laatimista ja hyväksymistä maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen täytäntöönpanoon;

d)	tarkistusprosessia, joka kattaa maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat, monivuotiset maa- ja alueohjelmat ja niiden määrärahat.

3.   Kansallisen ja alueellisen tason ohjelmasuunnittelu suoritetaan koordinoidusti. Koordinoinnilla tarkoitetaan tässä asetuksessa muun muassa seuraavaa:

a)

asianomainen kumppanimaa tai -alue toimii mahdollisimman laajalti yhteisön avun ohjelmasuunnittelun johtajana. Edellä 5 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta ohjelmasuunnittelu suoritetaan yhdessä asianomaisen kumppanimaan tai -alueen kanssa ja sitä mukautetaan enenevässä määrin kumppanimaan tai -alueen köyhyyden vähentämistä koskeviin tai vastaaviin strategioihin; yhteiseen prosessiin osallistuu tarpeen mukaan muita sidosryhmiä, kuten parlamentteja, paikallisviranomaisia ja asianomaisia valtiosta riippumattomia toimijoita, jotka otetaan ohjelmasuunnitteluun mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;

b)

komissio työskentelee strategia-asiakirjojen laatimiseksi ja kehittämiseksi koordinoidusti paikalla edustettuina olevien jäsenvaltioiden kanssa sekä EIP:n kanssa sen asiantuntemukseen ja toimintaan kuuluvissa, muun muassa investointikehykseen liittyvissä asioissa. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole pysyvästi edustettuina kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella, voivat myös osallistua koordinointiin;

c)

komissio ja paikan päällä edustettuina olevat jäsenvaltiot pyrkivät mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan yhteiseen ohjelmasuunnitteluun, yhteinen vastestrategia mukaan lukien. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole pysyvästi edustettuina kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella, voivat myös osallistua koordinointiin joustavien menetelmien ansiosta;

d)

komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät säännölliseen ja tiiviiseen tietojen vaihtoon, myös muiden avunantajien ja kehityspankkien kanssa, sekä edistämään politiikkojen parempaa yhteensovittamista, menettelyjen yhdenmukaistamista, täydentävyyttä ja työnjakoa ja täten tehostamaan politiikkojen ja ohjelmasuunnittelun vaikutusta. Avunantajien toiminta olisi, mikäli mahdollista, koordinoitava olemassa olevilla avunantajien koordinointijärjestelmillä ja sen olisi perustuttava asianomaisessa kumppanimaassa tai asianomaisella alueella käynnissä oleviin yhdenmukaistamisprosesseihin. Asianomaisen kumppanimaan tai -alueen olisi mahdollisimman pitkälti omaksuttava johtoasema yhteisön avun yhteensovittamisessa muiden avunantajien tuen kanssa; aina kun laaditaan yhteisiä strategioita, yhteisen ohjelmasuunnittelun tulisi olla avoinna muille avunantajille ja sen tulisi täydentää, vahvistaa, ja mikäli mahdollista, olla osa olemassa olevia prosesseja.

4.   Maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen lisäksi AKT–EY-suurlähettiläskomitean kanssa laaditaan AKT-valtioiden välinen strategia-asiakirja ja siihen liittyvä monivuotinen ohjelma, jotka perustuvat AKT-valtioiden keskinäisessä poliittisessa toimintakehyksessä esitettyihin kriteereihin AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevaan 12 artiklaan sisältyvien täydentävyyttä ja maantieteellistä soveltamisalaa koskevien periaatteiden mukaisesti.

5.   AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevissa 3 artiklan 4 kohdassa ja 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joiden vuoksi maat eivät voi saada tavanomaisia ohjelmoitavia varoja ja/tai kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä on estynyt hoitamasta tehtäviään, yhteisö antaa tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja erityissäännöksiä.

6.   Ohjelmointi toteutetaan niin, että se täyttää mahdollisimman hyvin OECD:n kehitysapukomitean vahvistamat julkisen kehitysavun arviointiperusteet.

7.   Ohjelmoinnissa varmistetaan tarvittaessa Euroopan näkyvyys kumppanimaissa ja -alueilla.

3 artikla

Varojen jakaminen

1.   Ohjelmasuunnitteluprosessien alussa komissio määrittää AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevissa 3, 9 ja 12 artiklassa määriteltyjen tarve- ja suoriutumisperusteiden mukaisesti ja sisäisen sopimuksen 2 artiklassa vahvistetuissa rajoissa kullekin AKT-valtiolle ja -alueelle ja niiden väliselle yhteistyölle ohjeelliset monivuotiset määrärahat, joille ohjelmasuunnittelu perustuu. Noudatettavat perusteet ovat vakiomuotoiset, puolueettomat ja avoimet.

2.   Kansallisiin ohjeellisiin määrärahoihin sisältyy ohjelmoitava osuus, mukaan lukien hallintoa koskevien kriteerien perusteella myönnettävät kannustimet neuvoston 16 päivänä lokakuuta 2006 hyväksymien hallintotapaa koskevien periaatteiden mukaisesti, ja AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu määräraha, jolla katetaan ennakoimattomat tarpeet.

3.   Jäljempänä 11 artiklassa tarkoitettu EKR:n komitea antaa lausuntonsa 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun hallintomenettelyn mukaisesti komission esityksen mukaisesta varojen jakamista koskevien yleisten perusteiden soveltamisessa käytetystä menetelmästä.

Myönnettyjen yhdistettyjen maa- ja aluekohtaisten tukien on vastattava sisäisen sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja määriä. Ne sisällytetään maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin maa- ja alueohjelmiin, ja komissio hyväksyy ne 11 artiklan 3 kohdassa esitetyn hallintomenettelyn mukaisesti. Komissio hyväksyy myös 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuihin erityistukiohjelmiin ja erityistoimiin varatut varat 11 artiklan 3 kohdan hallintomenettelyä noudattaen.

4 artikla

Maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat ja monivuotinen ohjelmasuunnittelu

1.   Maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat laaditaan 1 ja 2 artiklassa tarkoitettujen koordinointia, omavastuullisuutta ja avun tuloksellisuutta koskevien yleisten periaatteiden pohjalta maakohtaisia strategia-asiakirjoja koskevan yhteisen kehyksen ja neuvoston 11 päivänä huhtikuuta 2006 hyväksymien yhteisen monivuotisen ohjelmasuunnittelun periaatteiden mukaisesti.

2.   Strategia-asiakirjojen tarkoituksena on luoda yhtenäinen kehys yhteisön ja asianomaisen kumppanimaan tai -alueen väliselle yhteistyölle AKT–EY-kumppanuussopimuksen yleisen tarkoituksen, soveltamisalan, tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. Strategia-asiakirja kattaa EKR:n varoista rahoitettavan kehitysyhteistyön, ja lisäksi siinä otetaan huomioon kaikki muut yhteisön välineet, joilla on vaikutusta kumppanimaahan tai -alueeseen, ja siinä pyritään politiikan johdonmukaisuuteen yhteisön muilla aloilla toteuttamien ulkoisten toimien kanssa, tarvittaessa myös EIP:n kanssa.

3.   Lukuun ottamatta 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja olosuhteita monivuotiset maa- ja alueohjelmat laaditaan asianomaisen strategia-asiakirjan perusteella ja niihin tarvitaan kyseisen maan/alueen hyväksyntä. Painopiste on tarpeiden ja suoritusten yhteisessä arvioinnissa, alakohtaisessa analyysissä ja ensisijaisissa tavoitteissa. Jäljempänä olevan 11 artiklan 3 kohdan asiayhteydessä ja komission osallistuessa yhteiseen ohjelmasuunnitteluprosessiin monivuotinen maa- tai aluekohtainen ohjelma yhdistetään tarvittaessa yhteisesti muiden osallistuvien avunantajien kanssa laadittuun asiakirjaan. Monivuotisiin maa- ja alueohjelmiin sisältyvät seuraavat:

a)	yhteisön rahoitettaviksi valitut painopistealat, kokonaistavoitteet, tuensaajat, toimintapoliittiset yleissitoumukset ja odotettavissa olevat vaikutukset;

b)

ohjeelliset määrärahat sekä kokonaisuudessaan että painopistealoittain. Painopistealakohtaiset määrärahat voidaan tarvittaessa esittää myös rajoitettuna vaihteluvälinä. Yhteisön apu keskitetään rajatulle määrälle painopistealoja, se rahoitetaan tarvittaessa yleisistä budjettivaroista ja se on mukautettava kyseisen AKT-valtion tai -alueen rahoittamiin toimiin ja on varmistettava, että se on jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien rahoittamia toimia täydentävä ja johdonmukainen niihin nähden;

c)

jos rahoitus tulee yleisistä budjettivaroista, painopistealakohtaiset erityistavoitteet, toimintapoliittiset sitoumukset sekä näiden tavoitteiden saavuttamiseen parhaiten soveltuvat toimenpiteet ja toimet. Maa- ja alueohjelmissa on myös kuvattava odotettavissa olevat vaikutukset ja määriteltävä tulokset sekä määrää ja laatua osoittavat tulosindikaattorit sekä täytäntöönpanoaikataulu, myös maksusitoumusten ja maksujen osalta, ja toivottujen tulosten saavuttamisaikataulu. Indikaattorit on mahdollisuuksien mukaan mukautettava kumppanimaan tai -alueen omaan seurantajärjestelmään ja niiden olisi perustuttava siihen;

d)

painopistealojen ulkopuolisiin ohjelmiin ja hankkeisiin varatut varat sekä mahdollisuuksien mukaan tällaisten toimien pääpiirteet ja viite kutakin tointa varten käytettävistä varoista. Niitä voivat olla 10 artiklassa tarkoitettujen yhteisön syrjäisimpien alueiden, MMA:iden tai naapureina olevien kumppanimaiden ja -alueiden kanssa tehtävän yhteistyön ensisijaiset tavoitteet ja yhteistyön vahvistamiseen tarkoitetut erityisvarat sekä yksityiskohtaiset säännöt tällaisten yhteistä etua edustavien hankkeiden yksilöintiin ja valinnan koordinointiin;

e)	valtiosta riippumattomien toimijoiden tukikelpoisuuden määritelmä sekä mahdollisuuksien mukaan jaettavat varat ja tuettavat toiminta-alat.

Varat voidaan kanavoida erilaisin tavoin, jotka voivat olla täydentäviä sen mukaisesti, mikä on toimivin ratkaisu kussakin maassa. Budjettivaroja käytetään AKT–EY-kumppanuussopimuksen 61.2 artiklassa määrättyjen rahoituskelpoisuusperusteiden mukaisesti.

4.   Strategia-asiakirjoissa ja monivuotisissa maa- ja alueohjelmissa on otettava huomioon sellaiset toimet ja ohjelmat, jotka voivat saada rahoitusta aiemmista EKR:istä tai yhteisön muista välineistä, ja vältettävä päällekkäisyyttä niiden kanssa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kansallisten, alueellisten ja AKT-valtioiden välisten strategioiden väliseen vuorovaikutukseen sekä niiden yhdenmukaisuuteen yhteisön välineiden kanssa, erityisesti asetuksen (EY) N:o 1905/2006, asetuksen (EY) N:o 1889/2006 ja asetuksen (EY) N:o 1257/96 kanssa ottaen huomioon vakautusvälineen perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1717/2006 (13) nojalla toteutetut toimet. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä käyttöön otettavat sokeripöytäkirjan valtioita koskevat monivuotiset mukautusstrategiat sisällytetään maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin.

5.   Komissio hyväksyy 4 kohdassa tarkoitetun strategia-asiakirjan ja siihen liittyvän monivuotisen maa- tai alueohjelman 11 artiklan 3 kohdassa säädetyn hallintomenettelyn mukaisesti. Komissio lähettää 1 kohdassa tarkoitetut strategia-asiakirjat samanaikaisesti sekä EKR:n komitean jäsenvaltioille että tiedoksi yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle noudattaen tämän asetuksen IV osaston mukaista päätöksentekomenettelyä.

6.   Tämän jälkeen komissio ja asianomainen AKT-valtio tai -alue hyväksyvät yhteisellä sopimuksella strategia-asiakirjan ja monivuotisen maa- tai alueohjelman, jotka ovat tämän jälkeen sekä yhteisöä että kyseistä valtiota tai aluetta sitovia. Maat, joilla ei ole allekirjoitettua strategia-asiakirjaa, voivat hakea rahoitusta AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista ennakoimattomiin tarpeisiin varatuista määrärahoista.

7.   Edellä 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut säännökset voidaan antaa kansallisen strategia-asiakirjan korvaavan erityistukiohjelman muodossa AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa silloin, kun kumppanimaan kansallinen tulojen ja menojen hyväksyjä on estynyt hoitamasta tehtäviään, tai AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin ennakoimattomiin tarpeisiin varatuista määrärahoista rahoitettavien toimien muodossa kyseisen liitteen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa silloin kun kumppanimaa ei voi saada kyseisen liitteen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tavanomaisia ohjelmoitavia varoja. Näiden ennakoimattomiin tarpeisiin varatuista määrärahoista rahoitettavien erityistukiohjelmien ja -toimien on oltava edellä olevien kohtien mukaisia ja niissä on otettava huomioon tämän asetuksen 5 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetut erityiset näkökohdat. Komissio hyväksyy ne 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

5 artikla

Tarkastelu

1.   Strategia-asiakirjojen ja monivuotisten maa- ja alueohjelmien samoin kuin tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen erityistukiohjelmien ja erityistoimien täytäntöönpanoa tarkastellaan vuosittain, minkä lisäksi niitä tarkastellaan soveltamisjakson puolivälissä ja lopussa sekä tarvittaessa tapauskohtaisesti. Komissio ja asianomainen kumppanimaa tai -alue suorittavat tarkastelun AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 5 artiklan mukaisesti, ja se valmistellaan 1 ja 2 artiklassa tarkoitettujen koordinointia, omavastuullisuutta ja avun tuloksellisuutta koskevien yleisten periaatteiden pohjalta. Strategia-asiakirjojen ja monivuotisten maa- ja alueohjelmien täytäntöönpanoa voidaan tarkastella myös tapauskohtaisesti soveltamisjaksolla kesken vuotta tai ennen puoliväli- ja lopputarkasteluja AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

2.   Soveltamisjakson puolivälissä ja lopussa suoritettava tarkastelu on erottamaton osa ohjelmasuunnitteluprosessia. Tarkastelussa arvioidaan strategia-asiakirjaa, sokeripöytäkirjan maita koskevia monivuotisia mukautusstrategioita, mitä tahansa 4 artiklan 4 kohdassa mainituista komission välineistä rahoitettavia ohjelmia ja monivuotista maa- tai alueohjelmaa senhetkisten tarpeiden ja suoritusten perusteella. Tarkasteluun sisällytetään mahdollisuuksien mukaan yhteisön kehitysyhteistyön vaikutusten arviointi 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun yleiseen köyhyyden vähentämistavoitteeseen, strategia-asiakirjoissa vahvistettuihin tavoitteisiin, myönnettyihin varoihin ja indikaattoreihin nähden sekä 1 ja 2 artiklassa tarkoitettujen avun tuloksellisuutta koskevien periaatteiden noudattamisen ja mahdollisen edistämisen arviointi. Väli- ja lopputarkastelun päätteeksi:

a)

strategia-asiakirjoja ja monivuotisia maa- ja alueohjelmia voidaan mukauttaa, jos tarkastelussa on tullut esiin erityisiä ongelmia, tavoitteiden tai toivottujen tulosten saavuttamisessa ei ole edistytty tai olosuhteet ovat muuttuneet, myös meneillään olevan yhdenmukaistamisprosessin, esimerkiksi komission, jäsenvaltioiden ja mahdollisten muiden avunantajien välillä toteutetun työnjaon seurauksena.

b)	kansallisia ja alueellisia monivuotisia määrärahoja voidaan lisätä tai vähentää senhetkisten tarpeiden ja suoritusten perusteella.

3.   Vuosittainen toiminnan tarkastelu suoritetaan AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Monivuotisia ohjeellisia määrärahoja voidaan lisätä täytäntöönpanon vuosittaisen tarkastelun päätteeksi, jos tarkastelussa on ilmennyt AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 3 artiklan 5 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja uusia tai erityisiä tarpeita, jotka voivat olla seurausta esimerkiksi kriisinjälkeisestä tilanteesta tai poikkeuksellisesta suorituskyvystä, jolloin monivuotiset ohjeelliset määrärahat on sidottu kokonaan ja lisärahoituksen absorptiokyky on varmistettu tehokkailla köyhyyden vähentämisstrategioilla ja moitteettomalla varainhoidolla.

Vuosittaisen toiminnan tarkastelun yleiset tulokset esitetään 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti EKR:n komitealle näkemystenvaihtoa varten.

4.   Tapauskohtaisia tarkasteluja voidaan suorittaa asianomaisen AKT-valtion tai komission pyynnöstä, jos ilmenee uusia tai erityisiä tarpeita, jos suoriutuminen on ollut poikkeuksellista 3 kohdassa kuvatulla tavalla, tai humanitaarista apua ja hätäapua koskevissa AKT–EY-kumppanuussopimuksen 72 ja 73 artiklassa tarkoitetuissa poikkeusolosuhteissa. Komissio ottaa huomioon tapauskohtaisia tarkasteluja koskevat jäsenvaltioiden pyynnöt. Luonnononnettomuuksista, ihmisen aiheuttamista kriiseistä, kuten sodista ja muista selkkauksista, selkkausten jälkeisistä tilanteista sekä demokratiaan, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksiin tai perusvapauksiin kohdistuvista uhkista johtuvat äkilliset, ennakoimattomat, vakavat ja luonteeltaan poikkeukselliset humanitaariset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat tai maassa tai alueella vallitsevat vaikutuksiltaan vastaavat poikkeukselliset olosuhteet voidaan katsoa perustelluiksi syiksi tapauskohtaiselle tarkastelulle.

a)

Tapauskohtaisen tarkastelun päätteeksi voidaan ehdottaa 8 artiklassa tarkoitettuja erityistoimenpiteitä. Monivuotisen maa- tai aluekohtaisen ohjelman tai erityistoimintaohjelman määrärahoja voidaan tarvittaessa lisätä sisäisen sopimuksen 2 artiklassa vahvistetuissa käytettävissä olevien varojen rajoissa. Jos strategia-asiakirjaa ei ole allekirjoitettu, erityistukea voidaan myöntää AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista ennakoimattomiin tarpeisiin varatuista määrärahoista.

b)	Toteutettavien toimenpiteiden on oltava yhtenäisiä ja johdonmukaisia yhteisön muiden välineiden, myös 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun humanitaarisen avun välineen, kanssa ja täydennettävä niitä.

c)

Kun kumppanimaat tai niiden ryhmät ovat kriisitilanteessa tai kriisin jälkitilanteessa tai tällaisen vaikutuspiirissä, monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa korostetaan erityisesti hätäavun, kunnostustoimien ja kehityksen yhteensovittamisen parantamista sen varmistamiseksi, että hätätilanteesta siirrytään kehitysvaiheeseen, sekä säännöllisesti luonnononnettomuuksille alttiiden maiden ja alueiden osalta katastrofivalmiutta ja katastrofien ehkäisyä.

5.   Kun uusia tarpeita ilmenee AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan, AKT-valtioiden välistä yhteistyötä käsittelevän 12 artiklan 2 kohtaan viittaavassa yhteisessä VI julistuksessa määritellyn mukaisesti, AKT-valtioiden väliseen yhteistyöhön tarkoitettuja ohjelmoitavia määrärahoja voidaan lisätä rahoittamalla lisäys kyseiseen yhteistyöhön tarkoitetusta vararahastosta sisäisen sopimuksen 2 artiklan b alakohdassa vahvistetuissa yleisissä rajoissa.

6.   Komissio hyväksyy 1–4 kohdassa tarkoitettujen tarkastelujen johdosta strategia-asiakirjaan ja/tai varojen jakoon mahdollisesti tehtävät muutokset 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen. Tämän jälkeen komissio ja asianomainen AKT-valtio tai -alue hyväksyvät yhteisellä sopimuksella lisäykset strategia-asiakirjaan, siihen liittyvään monivuotiseen maa- tai alueohjelmaan ja erityistukiohjelmiin, minkä jälkeen ne sitovat sekä yhteisöä että kyseistä valtiota tai aluetta.

III OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO

6 artikla

Yleinen täytäntöönpanokehys

Komission AKT–EY-kumppanuussopimuksen nojalla hallinnoima AKT-valtioille ja -alueille myönnettävä apu pannaan täytäntöön kyseisen sopimuksen liitteen IV, sisäisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun varainhoitoasetuksen sekä 1 artiklassa tarkoitettujen omavastuullisuuden ja avun tuloksellisuuden periaatteiden mukaisesti.

7 artikla

Vuosittaiset toimintaohjelmat

1.   Komissio hyväksyy 4 artiklassa tarkoitettuihin strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin maa- ja alueohjelmiin perustuvat vuosittaiset toimintaohjelmat.

Komissio voi poikkeuksellisesti, jos esimerkiksi vuosittaista toimintaohjelmaa ei ole vielä hyväksytty, päättää samoja sääntöjä ja menettelyjä noudattaen toimenpiteistä, jotka perustuvat strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin maa- ja alueohjelmiin ilman, että niitä on mainittu vuosittaisessa toimintaohjelmassa.

2.   Komissio valmistelee vuosittaiset toimintaohjelmat kumppanimaan tai -alueen kanssa, kutsuu mukaan paikalla edustettuina olevat jäsenvaltiot sekä tarvittaessa koordinoi toimia muiden avunantajien kanssa, erityisesti yhteisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä, ja EIP:n kanssa. Vuosittaisissa toimintaohjelmissa määritellään yleiset puitteet sekä arvioidaan yhteisön apua ja saatuja kokemuksia myös talousarviotuen osalta, erityisesti 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toiminnan vuosittaisten tarkastelujen pohjalta. Toimintaohjelmissa määritellään tavoitteet, toimien alat ja suunnitellun rahoituksen kokonaismäärä sekä ilmoitetaan kunkin toimen rahoitukseen käytettävä määrä. Niihin on sisällytettävä kustakin suunnitellusta toimesta erikseen laadittu yksityiskohtainen selvitys, jossa tarkastellaan asianomaisen alan puitteita, määritellään rahoitettavat toimet sekä mainitaan tärkeimmät sidosryhmät, laatua ja määrää osoittavien indikaattoreiden perusteella odotettavat tulokset, hallintomenettely, toimien täytäntöönpanon alustava aikataulu sekä talousarviotuen osalta kassastamaksun perusteet myös mahdollisten muuttuvien maksuosuuksien osalta. Tavoitteiden on oltava mitattavissa olevia realistisia erityistavoitteita, niillä on oltava aikaan sidotut arviointiperusteet ja ne on mukautettava mahdollisimman pitkälti kumppanimaan tai -alueen omiin tavoitteisiin ja arviointiperusteisiin. Toimintaohjelmissa on ilmoitettava, miten nykyiset tai suunnitellut EIP:n toimet otetaan tavoitteissa huomioon.

3.   Komissio hyväksyy vuosittaiset toimintaohjelmat tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen. Jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus pyytää, että tietty hanke tai ohjelma poistetaan vuosittaisesta toimintaohjelmasta. Jos sisäisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa yhdessä 8 artiklan 2 kohdan kanssa tarkoitettu jäsenvaltioiden määrävähemmistö kannattaa pyyntöä, komissio hyväksyy vuosittaisen toimintaohjelman ilman kyseistä hanketta tai ohjelmaa tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että komissio, EKR:n jäsenvaltioiden näkemysten mukaisesti, ei halua jatkaa toimintaohjelmasta poistettua hanketta tai ohjelmaa, se on annettava myöhemmin uudelleen EKR:n komitean tarkasteltavaksi vuosittaisen toimintaohjelman ulkopuolella tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti rahoitusehdotuksena, jonka komissio hyväksyy 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

4.   Vuosittaisiin toimintaohjelmiin tai vuosittaisiin toimintaohjelmiin sisältymättömiin toimenpiteisiin tehtävät muutokset hyväksytään 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen. Jos vuosittaisiin toimintaohjelmiin tai vuosittaisiin toimintaohjelmiin sisältymättömiin toimenpiteisiin tehtävien muutosten osuus alkuperäisestä hankkeesta, ohjelmasta tai niihin osoitetuista kokonaisvaroista on enintään 20 prosenttia ja määrä enintään 10 miljoonaa euroa, komissio hyväksyy ne edellyttäen, etteivät ne vaikuta komission päätöksessä vahvistettuihin alkuperäisiin tavoitteisiin. Komissio ilmoittaa kaikista muutoksista EKR:n komitealle kuukauden kuluessa.

5.   Komissio hyväksyy tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen erityistoimintaohjelmat sisäisen sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tukimenoihin, joita ei kateta monivuotisista maa- tai alueohjelmista. Tukimenojen kattamiseen tarkoitettuihin toimintaohjelmiin mahdollisesti tehtävät muutokset hyväksytään tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.

6.   Komissio tiedottaa säännöllisesti maassa tai alueella edustettuina oleville jäsenvaltiolle, muille asiasta kiinnostuneille jäsenvaltioille ja tarvittaessa myös EIP:lle yhteisön hankkeiden ja ohjelmien täytäntöönpanosta. Vastavuoroisesti jokainen jäsenvaltio ja EIP tiedottavat myös säännöllisesti komissiolle maan tai alueen tasolla kussakin maassa tai alueella täytäntöönpanemistaan tai suunnittelemistaan yhteistyötoimista.

7.   Jokaisella jäsenvaltiolla on tämän asetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti oikeus milloin tahansa pyytää, että EKR:n komitean esityslistalle lisätään näkemystenvaihto tietyn komission hallinnoiman hankkeen tai ohjelman täytäntöönpanokysymyksistä. Näkemystenvaihdossa voidaan tarkastella myös tapaa, jolla komissio soveltaa 2 kohdassa tarkoitettuja talousarviotuen kassastamaksun perusteita.

8 artikla

Erityistoimenpiteiden hyväksyminen

1.   Komissio voi hyväksyä 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin maa- ja alueohjelmiin sisältymättömiä erityistoimenpiteitä 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

2.   Erityistoimenpiteiden osalta on määriteltävä tavoitteet, toimien alat, tuensaajat, toivotut tulokset, hallintomenettely ja rahoituksen kokonaismäärä. Niissä on esitettävä kuvaus rahoitettavista toimista, kunkin toimen rahoitukseen käytettävä määrä ja täytäntöönpanon alustava aikataulu. Samoin niissä on määriteltävä, minkä tyyppisiä suoritusindikaattoreita erityistoimenpiteiden täytäntöönpanossa seurataan. Indikaattoreissa on tarvittaessa otettava huomioon kumppanimaan tai -alueen seurantajärjestelmät.

3.   Jos erityistoimenpiteiden kustannukset ovat yli 10 miljoonaa euroa, komissio hyväksyy erityistoimenpiteet 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen. Alle 10 miljoonan euron erityistoimenpiteistä komissio ilmoittaa EKR:n komitealle kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä. Jokaisella jäsenvaltiolla on 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti oikeus milloin tahansa pyytää, että EKR:n komitean esityslistalle lisätään näitä toimia koskeva näkemystenvaihto. Näkemystenvaihdon perusteella voidaan laatia suositukset, jotka komissio ottaa huomioon.

4.   Erityistoimenpiteiden muutoksia, jotka koskevat esimerkiksi teknisiä mukautuksia, täytäntöönpanojakson pidentämistä, varojen uudelleenkohdentamista alustavan talousarvion puitteissa tai talousarvion lisäämistä tai vähentämistä alle 20 prosentilla mutta enintään 10 miljoonalla eurolla talousarvion alkuperäisestä määrästä, ei tarvitse hyväksyä 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen edellyttäen, että muutokset eivät vaikuta komission päätöksessä vahvistettuihin alkuperäisiin tavoitteisiin. Kaikista teknisistä mukautuksista ilmoitetaan jäsenvaltioille kuukauden kuluessa.

5.   Erityistoimenpiteistä käydään EKR:n komiteassa vuosittainen näkemystenvaihto komission laatiman kertomuksen pohjalta.

9 artikla

Yhteisrahoitus ja jäsenvaltioiden lisärahoitusosuudet

1.   Yhteisrahoituksesta on kyse silloin, kun hanke tai ohjelma rahoitetaan eri lähteistä:

a)	rinnakkaisessa yhteisrahoituksessa hanke tai ohjelma jaetaan useammaksi selvästi yksilöitävissä olevaksi osaksi, joista kutakin rahoittavat yhteisrahoitukseen osallistuvat eri kumppanit siten, että rahoituksen lopullinen kohde on aina yksilöitävissä;

b)	yhdistetyssä yhteisrahoituksessa hankkeen tai ohjelman kokonaiskustannukset jaetaan yhteisrahoitukseen osallistuvien kumppanien kesken ja varat yhdistetään, jolloin ei enää ole mahdollista yksilöidä hankkeeseen tai ohjelmaan kuuluvien yksittäisten toimien rahoituslähdettä.

2.   Komission osallistuessa yhdistettyyn yhteisrahoitukseen varojen käyttöön liittyvät täytäntöönpanojärjestelyt ja tarvittaessa myös se, onko yhteisiin arviointeihin tarvetta ja miten yhdistettyjen varojen hallinnoinnista vastaavalle taholle mahdollisesti aiheutuvat hallinnolliset menot katetaan, on vahvistettava rahoitussopimuksella sisäisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa varainhoitoasetuksessa annettuja sääntöjä ja menettelyjä noudattaen.

Kun komissio vastaanottaa ja hallinnoi varoja:

a)	jäsenvaltioiden ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten sekä erityisesti niiden julkisten ja puolijulkisten virastojen,

b)	muiden avunantajamaiden, erityisesti niiden julkisten ja puolijulkisten virastojen, sekä

c)	kansainvälisten organisaatioiden, myös alueellisten organisaatioiden, erityisesti kansainvälisten ja alueellisten rahoituslaitosten puolesta,

yhteisten toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi, se käsittelee kyseisiä varoja käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina sisäisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun varainhoitoasetuksen mukaisesti, ja ne sisällytetään sellaisenaan vuosittaisiin toimintaohjelmiin. Jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien näkyvyys on varmistettava.

Komission uskoessa edellisessä alakohdassa tarkoitetuille tahoille varoja viranomaistehtävien, erityisesti EKR:n täytäntöönpanon rahoittamiseen, asianomainen yhteisrahoitus on kuvattava ja perusteltava vuosittaisissa toimintaohjelmissa ja EKR:n rahoitusosuuden näkyvyys on varmistettava.

3.   Jos EIP nimetään yhdistetyn yhteisrahoitusjärjestelyn hallinnoijaksi, varojen käyttöön liittyvät täytäntöönpanojärjestelyt, tarvittaessa myös se miten EIP:lle aiheutuvat hallinnolliset menot katetaan, on vahvistettava EIP:n perussääntöä ja sisäisiä määräyksiä noudattaen.

4.   Jäsenvaltiot voivat omasta aloitteestaan myös myöntää komission tai EIP:n käyttöön vapaaehtoisia rahoitusosuuksia sisäisen sopimuksen 1 artiklan 9 kohdan mukaisesti, jotta AKT–EY-kumppanuussopimuksen tavoitteet saavutettaisiin muutoin kuin yhdistetyn yhteisrahoituksen keinoin. Vapaaehtoiset rahoitusosuudet eivät vaikuta varojen yleiseen kohdentamiseen kymmenennen EKR:n mukaisesti, ja varauksia voidaan tehdä vain asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa toteutettavia toimia varten. Lisävarat on integroitava tässä asetuksessa tarkoitettuihin ohjelmasuunnitteluun, tarkasteluprosessiin ja vuosittaisiin toimintaohjelmiin, ja niiden on ilmennettävä kumppanimaan tai -alueen omavastuullisuutta. Komissio käsittelee sille uskottuja vapaaehtoisia rahoitusosuuksia käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina sisäisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun varainhoitoasetuksen mukaisesti. Vapaaehtoisia rahoitusosuuksia käsitellään samalla tavalla kuin sisäisen sopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden varsinaisia rahoitusosuuksia, lukuun ottamatta sisäisen sopimuksen 6 ja 7 artiklan määräyksiä, joiden osalta voidaan tehdä erityisjärjestelyjä kahdenvälisessä rahoitussopimuksessa.

5.   AKT–EY-kumppanuussopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle tai EIP:lle vapaaehtoisia rahoitusosuuksia uskovien jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä rahoitusosuuksista neuvostolle ja EKR:n komitealle etukäteen. Komissio perustelee asianmukaisesti kaikki varaukset ja hyväksyy niistä vuosittaisiin toimintaohjelmiin tai strategia-asiakirjoihin mahdollisesti johtuvat muutokset 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

10 artikla

Kolmannen maan tai alueen osallistuminen

Komissio voi yhteisön avun johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseksi päättää, että ensinnäkin AKT-valtioiden ryhmään kuulumattomat kehitysmaat ja alueellista yhdentymistä ajavat elimet, joiden toimintaan osallistuu AKT-valtioita ja jotka edistävät yhteisön tukeen oikeutettua alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä asetuksen (EY) N:o 1905/2006 ja eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006 (14) nojalla, toiseksi päätöksen 2001/822/EY nojalla yhteisön tukeen oikeutetut merentakaiset maat ja alueet ja kolmanneksi yhteisön syrjäisimmät alueet voivat saada sisäisen sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja varoja, jos kyseessä oleva hanke tai ohjelma on luonteeltaan alueellinen tai rajat ylittävä ja AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan 6 artiklan mukainen. Strategia-asiakirjoihin ja monivuotisiin maa- ja alueohjelmiin sekä tämän asetuksen 8 artiklassa tarkoitettuihin erityistoimenpiteisiin voidaan sisällyttää kohta tästä rahoitusmahdollisuudesta. Kohta sisällytetään myös vuosittaisiin toimintaohjelmiin.

IV OSASTO

PÄÄTÖKSENTEKOMENETTELYT

11 artikla

EKR:n komitean vastuuala

1.   Sisäisen sopimuksen 8 artiklan mukaisesti perustettu EKR:n komitea antaa lausuntonsa kymmenennestä EKR:stä ja muista 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista yhteisön varoista rahoitettavan, maa- ja aluetason ja AKT-valtioiden keskinäisen kehitysyhteistyön keskeisistä kysymyksistä 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

2.   EKR:n komitean tehtävät kattavat vastuut, jotka on jaoteltu tässä asetuksessa II ja III osastoon:

a)	kymmenennestä EKR:stä myönnettävään yhteisön apuun liittyvä ohjelmasuunnittelu ja sen tarkastelu, jonka painopiste on maa- ja aluestrategioissa ja AKT-valtioiden välisen yhteistyön strategioissa; ja

b)

yhteisön avun täytäntöönpanon seuranta, joka kattaa muun muassa avun vaikutukset köyhyyden vähentymiseen, alakohtaiset näkökohdat, monialaiset kysymykset, jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien välisen koordinoinnin toimivuuden kenttätasolla sekä 1 artiklassa tarkoitettujen avun tuloksellisuuden periaatteiden noudattamisen.

3.   Kun EKR:n komiteaa pyydetään antamaan lausunto, komission edustaja antaa EKR:n komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä sisäisen sopimuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa EKR:n komitean työjärjestyksestä tehdyssä neuvoston päätöksessä säädetyssä määräajassa. EKR:n komitea antaa lausuntonsa määräajassa, jonka puheenjohtaja asettaa asian kiireellisyyden perusteella ja jonka enimmäiskesto on 30 päivää. EIP osallistuu näkemystenvaihtoon. Lausunto annetaan sisäisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa vahvistetulla määräenemmistöllä painottamalla jäsenvaltioiden ääniä sisäisen sopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa esitetyllä tavalla.

EKR:n komitean annettua lausuntonsa komissio hyväksyy toimenpiteet, joita sovelletaan välittömästi. Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole EKR:n komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Tällöin komissio lykkää toimenpiteiden soveltamista ajanjaksolla, joka saa periaatteessa kestää enintään 30 päivää ilmoituksen antopäivästä mutta jota voidaan pidentää poikkeustapauksissa enintään 30 päivällä. Neuvosto voi tämän määräajan kuluessa tehdä toisenlaisen päätöksen samalla määräenemmistöllä kuin EKR.

4.   EKR:n komitea vaihtaa näkemyksiä toiminnan vuosittaisten tarkastelujen ja 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vuosikertomuksen yleisistä päätelmistä. Jokainen jäsenvaltio voi myös pyytää näkemystenvaihtoa 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista arvioista.

Jokainen jäsenvaltio voi milloin tahansa pyytää komissiota antamaan EKR:n komitealle tietoja ja esittämään sille näkemystenvaihtoa asioista, jotka liittyvät 2 kohdassa määriteltyihin tehtäviin.

Jäsenvaltiot voivat näkemystenvaihdon perusteella laatia suositukset, jotka komissio ottaa huomioon.

5.   Komission tarkasteluihin nojautuvien päätelmiensä perusteella EKR:n komitea tarkastelee myös yhteisön avun ja jäsenvaltioiden avun ja tarvittaessa muiden avunantajien avun yhdenmukaisuutta ja täydentävyyttä 1 ja 2 artiklan säännösten mukaisesti.

12 artikla

Afrikan rauhanrahasto

AKT-valtioiden välisen yhteistyön ohjelmasta osoitetaan varoja Afrikan rauhanrahastolle Afrikan rauhanrahaston rahoittamisesta kymmenennestä EKR:stä 300 miljoonalla eurolla kolmen vuoden ajan 11 päivänä huhtikuuta 2006 tehtyjen neuvoston päätelmien mukaisesti. Erityishallintomenettelyä sovelletaan seuraavasti:

a)

Afrikan unionin pyynnöstä, jonka AKT–EY-suurlähettiläskomitea vahvistaa, komissio laatii vuodet 2008-2010 kattavan toimintaohjelman. Toimintaohjelmassa on muun muassa määriteltävä tavoitteet, mahdollisten toimien laajuus ja luonne, täytäntöönpanojärjestelyt sekä sovittu malli tausta-asiakirjojen, pyyntöjen ja raporttien laatimiseen. Toimintaohjelman liitteessä on kuvattava kutakin mahdollista toimea koskeva päätöksentekomenettely toimen luonteen, laajuuden ja kiireellisyyden mukaan;

b)

neuvoston asianomaiset valmistelevat työryhmät ja poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea keskustelevat toimintaohjelmasta ja kaikista siihen tehtävistä muutoksista, a alakohdassa tarkoitettu liite mukaan lukien, ja pysyvien edustajien komitea vahvistaa sen sisäisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa määritellyllä määräenemmistöllä ennen kuin komissio hyväksyy sen tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen;

c)	toimintaohjelma, lukuun ottamatta a alakohdassa tarkoitettua liitettä, on komission ja Afrikan unionin välillä tehtävän rahoitussopimuksen perustana;

d)

kullekin rahoitussopimuksen nojalla toteutettavalle toimelle on saatava poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean ennakkohyväksyntä; neuvoston asianomaisille valmistelutyöryhmille on ilmoitettava tai niitä on kuultava toimista hyvissä ajoin ennen niiden saattamista a alakohdassa tarkoitettujen erityisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean käsiteltäväksi, jotta voidaan varmistaa, että tarkoitettujen toimenpiteiden sotilas- ja turvallisuusulottuvuuden lisäksi otetaan huomioon myös niiden kehitysyhteistyöhön liittyvät näkökohdat. Erityistä huomiota on siten kiinnitettävä julkiseksi kehitysavuksi todettuun toimintaan;

e)	komissio laatii varojen käytöstä neuvostolle ja EKR:n komitealle niiden pyynnöstä vuosittain tiedoksi toimintakertomuksen, jossa tehdään ero julkista kehitysapua koskevien ja muiden maksusitoumusten ja maksujen välillä;

f)	vuonna 2010 on tarkoitus tehdä arviointi, jossa tarkastellaan Afrikan rauhanrahaston menettelyjä sekä mahdollisia tulevaisuuden vaihtoehtoisia rahoituslähteitä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalta saatava rahoitus mukaan luettuna.

13 artikla

Investointikehyskomitea

1.   Sisäisen sopimuksen 9 artiklan mukaisesti EIP:n alaisuuteen perustettu investointikehyskomitea muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja komission edustajasta. Jokainen hallitus nimittää yhden edustajan ja yhden varaedustajan. Komissio toimii oman edustajansa osalta samoin. Jatkuvuuden turvaamiseksi investointikehyskomitean jäsenet valitsevat keskuudestaan investointikehyskomitean puheenjohtajan kahdeksi vuodeksi. EIP huolehtii komitean sihteeristöstä ja tukipalveluista. Ainoastaan jäsenvaltioiden nimittämät investointikehyskomitean jäsenet tai heidän varajäsenensä voivat äänestää.

Neuvosto hyväksyy investointikehyskomitean työjärjestyksen yksimielisesti ehdotuksesta, jonka EIP laatii komissiota kuultuaan.

Investointikehyskomitea tekee päätöksensä määräenemmistöllä. Äänten painotuksesta määrätään sisäisen sopimuksen 8 artiklassa.

Investointikehyskomitea kokoontuu vähintään neljästi vuodessa. Lisäkokouksia voidaan kutsua koolle EIP:n tai komitean jäsenten pyynnöstä työjärjestyksen mukaisesti. Investointikehyskomitea voi lisäksi antaa lausunnon kirjallisella menettelyllä sen työjärjestyksessä vahvistetuin edellytyksin.

2.   Investointikehyskomitea hyväksyy:

a)	investointikehyksen täytäntöönpanon suuntaviivat, sen kehitysvaikutusten arviointikehyksen ja niiden tarkistamista koskevat ehdotukset;

b)	investointikehystä koskevat investointistrategiat ja liiketoimintasuunnitelmat, myös suoritusindikaattorit, AKT–EY-kumppanuussopimuksen tavoitteiden ja yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan yleisperiaatteiden perusteella;

c)	investointikehyksen vuosikertomukset;

d)	kaikki investointikehystä koskevat yleiset toimintapoliittiset asiakirjat, myös arviointikertomukset.

3.   Lisäksi investointikehyskomitea antaa lausunnon seuraavista:

a)

ehdotukset korkotuen myöntämisestä AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevien 2 artiklan 7 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan nojalla. Tällöin investointikehyskomitea antaa lausunnon myös korkotuen käytöstä. Vähäisiä toimia koskevan hyväksymismenettelyn yksinkertaistamiseksi investointikehyskomitea voi antaa puoltavan lausuntonsa myönnettävien korkotukien kokonaismäärää koskevista EIP:n ehdotuksista, ja EIP kohdentaa määrärahoja myöhemmin edelleen yksittäisille hankkeille ilman investointikehyskomitean ja/tai komission uutta lausuntoa kyseisten määrärahojen kokonaismäärää koskevien perusteiden mukaisesti, mukaan lukien edelleen kohdennetun korkotukimäärärahan enimmäismäärä hanketta kohti;

b)	ehdotukset investointikehysinvestoinnista johonkin hankkeeseen, josta komissio on antanut kielteisen lausunnon;

c)	muut investointikehykseen liittyvät ehdotukset, jotka perustuvat toimintaa koskevissa suuntaviivoissa määriteltyihin yleisperiaatteisiin.

Lisäksi EIP:n hallintoelimet voivat ajoittain pyytää, että investointikehyskomitea antaa lausunnon kaikista rahoitusehdotuksista tai tietyistä rahoitusehdotusten ryhmistä.

4.   EIP:n vastuulla on toimittaa investointikehyskomitean käsiteltäväksi ajoissa asiat, jotka vaativat investointikehyskomitean hyväksynnän tai lausunnon 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Kaikki komitean lausuntoa varten toimitetut ehdotukset tehdään toimintaa koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen asiaa koskevien perusteiden ja periaatteiden mukaisesti.

5.   EIP tekee tiiviisti yhteistyötä komission kanssa ja koordinoi tarvittaessa toimensa muiden avunantajien kanssa. Etenkin EIP:

a)

laatii tai tarkistaa yhdessä komission kanssa 2 kohdan a alakohdassa mainitut investointikehyksen täytäntöönpanon suuntaviivat; EIP on vastuussa suuntaviivojen noudattamisesta ja sen on varmistettava, että sen tukemissa hankkeissa noudatetaan kansainvälisiä sosiaalialan ja ympäristönormeja ja että ne ovat yhdenmukaisia AKT–EY-kumppanuussopimuksen tavoitteiden sekä yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan yleisperiaatteiden ja asiaan liittyvien maa- ja aluekohtaisten yhteistyöstrategioiden kanssa;

b)	pyytää etukäteen komissiolta lausunnon investointistrategioista, liiketoimintasuunnitelmista ja yleispoliittisista asiakirjoista;

c)

antaa komissiolle tietoja hallinnoimistaan hankkeista 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja pyytää hankkeiden ennakkoarviointivaiheessa komissiolta lausunnon hankkeiden yhdenmukaisuudesta maa- ja aluekohtaisten yhteistyöstrategioiden tai joissakin tapauksissa investointikehyksen yleisten tavoitteiden kanssa;

d)

pyytää, lukuun ottamatta 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun korkotukien kokonaismäärään sisältyviä korkotukia, myös hankkeiden ennakkoarviointivaiheessa komissiolta hyväksynnän investointikehyskomitealle esitettyjen korkotukiehdotusten yhdenmukaisuudesta AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevien 2 artiklan 7 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan sekä investointikehyksen toimintaa koskevissa suuntaviivoissa määriteltyjen perusteiden kanssa.

Komission katsotaan antaneen puoltavan lausunnon tai hyväksyntänsä ehdotukselle, jos se ei anna kahden viikon kuluessa ehdotuksen toimittamisesta kyseisestä ehdotuksesta kielteistä lausuntoa. Antaakseen lausunnon rahoitusalan tai julkisen sektorin hankkeesta ja hyväksyäkseen korkotukiehdotuksen komissio voi pyytää, että lopullinen hanke-ehdotus toimitetaan sille kaksi viikkoa ennen investointikehyskomitealle toimittamista.

6.   EIP ei toteuta 2 kohdassa mainittuja toimia, ellei investointikehyskomitea ole antanut puoltavaa lausuntoa.

Sen jälkeen kun investointikehyskomitea on antanut puoltavan lausunnon, EIP tekee ehdotuksesta päätöksen omien menettelyjensä mukaisesti. Erityisesti se voi päättää hylätä ehdotuksen. EIP ilmoittaa investointikehyskomitealle ja komissiolle määräajoin tapauksista, joissa se on päättänyt hylätä ehdotuksen.

Kun on kyse EIP:n omista varoista annettavista lainoista ja investointikehysinvestoinneista, jotka eivät edellytä investointikehyskomitean lausuntoa, EIP tekee päätökset ehdotuksista omien menettelyjensä mukaisesti ja investointikehyksen osalta investointikehyskomitean hyväksymien suuntaviivojen ja investointistrategioiden mukaisesti.

Vaikka investointikehyskomitea antaisi korkotuen myöntämistä koskevasta ehdotuksesta kielteisen lausunnon, EIP voi antaa kyseisen lainan mutta ilman korkotukea. EIP ilmoittaa investointikehyskomitealle ja komissiolle määräajoin kaikista tapauksista, joissa se päättää toimia näin.

EIP voi päättää muuttaa sellaisen lainan tai investointikehysinvestoinnin ehtoja, josta investointikehyskomitea on antanut puoltavan lausunnon 2 kohdan mukaisesti, tai minkä tahansa sellaisen lainan ehtoja, jonka korkotuista investointikehyskomitea on antanut puoltavan lausunnon, jollei toimintaa koskevissa suuntaviivoissa vahvistetuista edellytyksistä muuta johdu ja edellyttäen, että asianomaisen lainan tai investointikehysinvestoinnin olennainen tavoite ei muutu. EIP voi erityisesti päättää korottaa lainan tai investointikehysinvestoinnin määrää enintään 20 prosentilla.

Tällainen korotus voi AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevan 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen korkotukea sisältävien hankkeiden osalta johtaa korkotuen arvon suhteelliseen korotukseen. EIP ilmoittaa investointikehyskomitealle ja komissiolle määräajoin kaikista tapauksista, joissa se päättää toimia näin. Jos korkotuen arvon korotusta pyydetään AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevan 2 artiklan 7 kohdan mukaisille hankkeille, investointikehyskomitean edellytetään antavan lausuntonsa ennen kuin EIP toteuttaa korotuksen.

7.   EIP hoitaa investointikehysinvestoinnit ja kaikki investointikehyksen lukuun hallittavat varat AKT–EY-kumppanuussopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Se voi erityisesti olla mukana niissä oikeushenkilöiden hallinto- ja valvontaelimissä, joihin investointikehyksen varoja on investoitu, sopia investointikehyksen lukuun hallittavista oikeuksista sekä kumota ja muuttaa niitä toimintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

V OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

14 artikla

EKR:stä myönnettävän avun täytäntöönpanon edistymistä koskevat seuranta- ja tiedonantovelvoitteet

1.   Komissio ja EIP, kumpikin siltä osin kuin asia sitä koskee, seuraavat, miten saajat käyttävät EKR:stä myönnettävän avun.

2.   EIP ilmoittaa määräajoin komissiolle hallinnoimiensa, kymmenennen EKR:n varoista rahoitettavien hankkeiden ja ohjelmien täytäntöönpanosta investointikehyksen toimintaa koskevissa suuntaviivoissa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

3.   Komissio tarkastelee kymmenennen EKR:n täytäntöönpanon etenemistä ja toimittaa neuvostolle vuosikertomuksen täytäntöönpanosta ja tuloksista sekä mahdollisuuksien mukaan avun merkittävimmistä seurauksista, tuloksista ja vaikutuksista. Kyseinen kertomus lähetetään myös EKR:n komitealle näkemystenvaihtoa varten, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

Siinä esitetään edellisen vuoden tiedot rahoitetuista toimenpiteistä, seuranta- ja arviointitoimien tuloksista, kumppaneiden osallistumisesta ja niiden kanssa tehdystä yhdenmukaistamistyöstä, myös täytäntöönpanosta käyttämällä sisäisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa varainhoitoasetuksessa määriteltyä hajautettua yhteistyötä sekä maksusitoumuksista ja maksuista maittain, alueittain ja yhteistyöaloittain eriteltyinä.

Siinä arvioidaan avun tuloksellisuutta köyhyyden poistamisessa käyttämällä mahdollisimman paljon täsmällisiä ja mitattavissa olevia indikaattoreita, joilla selvitetään avun roolia AKT–EY-kumppanuussopimuksen tavoitteiden toteutumisessa. Kyseiset indikaattorit mukautetaan kumppanimaan tai -alueen seurantajärjestelmiin ja avunantajayhteisön sekä kumppanimaan tai -alueen yhteisiin kehitysyhteistyöstrategioiden seurantaindikaattoreihin.

Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa on edistytty.

Kertomuksissa käsitellään myös edistymistä tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen koordinointia, omavastuullisuutta ja avun tuloksellisuutta koskevien periaatteiden täytäntöönpanon saavuttamisessa sekä talouskumppanuussopimusten liitännäistoimenpiteitä.

4.   EIP toimittaa investointikehyskomitealle tietoja siitä, miten investointikehyksen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevan 6 b artiklan mukaisesti investointikehyksen kokonaistoimintaa tarkastellaan yhdessä kymmenennen EKR:n voimassaoloajan puolivälissä ja lopussa. Välitarkastelun suorittavat riippumattomat ulkopuoliset asiantuntijat yhteistyössä EIP:n kanssa ja se toimitetaan investointikehyskomitealle.

5.   Komissio toimittaa neuvostolle vuonna 2010 ehdotuksen kokonaistoiminnan tarkastelusta, joka on tehtävä AKT-valtioiden kanssa AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä I b olevan 7 kohdan nojalla. Tarkastelussa arvioidaan rahoituksen toimivuutta, erityisesti maksusitoumusten ja maksujen toteutumisastetta, sekä avun määrää ja laatua, erityisesti tuloksia ja vaikutuksia, joita mitataan vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneen edistymisen näkökulmasta. Tarkastelussa kartoitetaan myös mahdollisuuksia tehostaa yhteisön AKT-valtioille annettavan tulevan tuen mukauttamista kumppanimaan tai -alueen olemassa oleviin strategioihin, ohjelmasuunnitteluun ja budjettisykliin, sekä annetaan suosituksia siitä, miten se toteutettaisiin; lisäksi siinä käsitellään yhdenmukaistamisen jatkamista tuenantajien kesken.

15 artikla

Arviointi

1.   Komissio ja EIP arvioivat säännöllisesti maantieteellisten ja aihekohtaisten politiikkojen ja ohjelmien sekä alakohtaisten politiikkojen täytäntöönpanon tuloksia sekä ohjelmasuunnittelun tehokkuutta köyhyyden poistamisessa — tarvittaessa riippumattomien ulkoisten arviointien avulla — tarkastaakseen tavoitteiden saavuttamisen ja laatiakseen suosituksia tulevien toimien parantamiseksi. Erityistä huomiota kiinnitetään yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta huolehtimiseen ja siihen, miten vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa on edistytty.

2.   Arvioinnit tehdään yhdessä kumppanimaan tai -alueen kanssa ja koordinoidusti paikalla edustettuina olevien jäsenvaltioiden kanssa. Muut asiasta kiinnostuneet jäsenvaltiot ja tarvittaessa myös muut avunantajat osallistuvat. Komissio pyrkii toteuttamaan yhteisistä arvioinneista annetut avun tuloksellisuutta koskevat suositukset.

3.   Komissio antaa maita ja alueita koskevat arviointikertomuksensa neuvostolle, EKR:n komitealle ja EIP:lle tiedoksi. Jäsenvaltiot voivat 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti milloin tahansa pyytää, että tietyistä arvioinneista käydään keskustelua EKR:n komiteassa. Tuloksia hyödynnetään ohjelmasuunnittelussa ja määrärahojen kohdentamisessa sekä tuenantajien koordinoinnissa ja avun tuloksellisuuden toteuttamisessa.

4.   Komissio ottaa asianomaiset sidosryhmät, myös valtiosta riippumattomat toimijat, mukaan vaiheeseen, jossa jo annettua yhteisön apua arvioidaan.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan saman ajan kuin sisäistä sopimusta.

---

(1)  EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

(2)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27.

(3)  EUVL L 247, 9.9.2006, s. 32.

(4)  EUVL L 247, 9.9.2006, s. 22.

(5)  EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2007/249/EY (EUVL L 109, 26.4.2007, s. 33).

(6)  EYVL L 348, 21.12.2002, s. 82.

(7)  EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(8)  EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(9)  EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1.

(10)  EUVL L 156, 18.6.2005, s. 19.

(11)  EUVL L 247, 9.9.2006, s. 30.

(12)  EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

(13)  EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1.

(14)  EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1.

---