–

Deutsche Post AG, edustajanaan U. Möllenhoff, Rechtsanwalt,

–

Hauptzollamt Köln, asiamiehinään W. Liebe, M. Greve-Giesow ja M. Hageroth,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään S. Jiménez García ja V. Ester Casas,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Albenzio, avvocato dello Stato,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér, G. Koós ja R. Kissné Berta,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja F. Clotuche-Duvieusart,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24.11.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (EUVL 2015, L 343, s. 558) 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Deutsche Post AG ja Hauptzollamt Köln (Kölnin keskustullitoimipaikka, Saksa, jäljempänä keskustullitoimipaikka) ja jossa on kyse kolmansien osapuolten sellaisten henkilötietojen luonteesta ja laajuudesta, jotka on esitettävä, jotta yritys voi saada unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 39 artiklassa säädetyn valtuutetun talouden toimijan aseman.

3

Tullikoodeksin I osastossa on 2 luku, jonka otsikko on ”Tullilainsäädännön mukaiset henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet” ja joka sisältää 4 jakson, jonka otsikko on ”Valtuutettu talouden toimija” (jäljempänä AEO) ja johon kuuluvat 38–41 artikla.

4

Tullikoodeksin 38 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Unionin tullialueelle sijoittautunut talouden toimija, joka täyttää 39 artiklassa asetetut edellytykset, voi hakea [AEO-]asemaa.

Tulliviranomaisten on, neuvoteltuaan tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, myönnettävä tällainen asema, jota valvotaan ja arvioidaan.

[AEO-]asema käsittää seuraavat valtuutukset:

– –

5.   Tulliviranomaisten on myönnetyn tulliyksinkertaistuksiin oikeutetun valtuutetun talouden toimijan aseman perusteella ja edellyttäen, että tiettyjä unionin tullilainsäädännön mukaisia yksinkertaistuksia koskevat edellytykset täyttyvät, annettava toimijalle lupa käyttää näitä yksinkertaistuksia. Tulliviranomaiset eivät tutki uudelleen niitä edellytyksiä, jotka on jo tutkittu valtuutetun talouden toimijan aseman myöntämisen yhteydessä.

6.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun [AEO:hon] on sovellettava muita talouden toimijoita suotuisampaa kohtelua tullitarkastusten osalta, myönnetyn valtuutuksen lajista riippuen, mukaan lukien vähemmän fyysisiä ja asiakirjoihin perustuvia tarkastuksia.

– –”

5

Tullikoodeksin 39 artiklassa säädetään seuraavaa:

”[AEO-]aseman myöntämisedellytyksiä ovat seuraavat seikat:

– –”

6

Saman koodeksin 41 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä menettelyt 39 artiklassa tarkoitettujen edellytysten soveltamiseksi.”

7

Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 I osastoon sisältyy 2 luku, jonka otsikko on ”Tullilainsäädäntöön liittyvät henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet” ja jossa on 3 jakso, jonka otsikko on ”Valtuutettu talouden toimija” ja johon kuuluvat 24–35 artikla.

8

Kyseisen asetuksen 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun hakija ei ole luonnollinen henkilö, [tulli]koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt arviointiperusteet katsotaan täytetyiksi, jos yhdelläkään seuraavista henkilöistä ei ole viimeisten kolmen vuoden ajalta vakavia tai toistuvia tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisia eikä merkintöjä taloudelliseen toimintaansa liittyvistä vakavista rikoksista:

9

Asetuksen N:o 952/2013 täydentämisestä unionin tullikoodeksin tiettyjä säännöksiä koskevilla siirtymäsäännöksillä sikäli kuin asiaankuuluvat sähköiset järjestelmät eivät ole vielä toiminnassa ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 muuttamisesta 17.12.2015 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/341 (EUVL 2016, L 69, s. 1) johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Koska sähköistä järjestelmää, joka on tarpeen sellaisten [tulli]koodeksin säännösten soveltamiseksi, joilla hallinnoidaan [AEO-]asemaa koskevaa hakemusta ja valtuutusta, ei vielä ole parannettu, tällä hetkellä käytettävien paperimuotoisten ja sähköisten menetelmien käyttöä olisi jatkettava siihen saakka, kun järjestelmä on parannettu.”

10

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa säädetään [tulli]koodeksin 278 artiklassa tarkoitettuja tiedon vaihtamis- ja tallennusmenetelmiä koskevat siirtymätoimenpiteet, joita sovelletaan siihen saakka, kun [kyseisen] koodeksin säännösten soveltamiseksi tarvittavat sähköiset järjestelmät ovat toiminnassa.

2.   Tässä asetuksessa, [asetuksen N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta 28.7.2015 annetussa komission] delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2446 [(EUVL 2015, L 343, s. 1)] ja täytäntöönpanoasetuksessa [2015/2447] vahvistettuina siirtymäkausina sovellettavat tietovaatimukset, lomakkeet ja koodit ovat tämän asetuksen liitteissä.”

11

Delegoidussa asetuksessa 2016/341 on 1 luku, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset” ja joka sisältää 3 jakson, jonka otsikko on ”AEO-asemaa koskeva hakemus” ja jossa olevassa kyseisen asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaiset voivat [unionin tullikoodeksiin liittyvästä työohjelmasta 29.4.2014 annetun komission] täytäntöönpanopäätöksen 2014/255/EU [(EUVL 2014, L 134, s. 46)] liitteessä tarkoitetun AEO-järjestelmän parannuspäivään asti sallia, että AEO-hakemuksissa ja ‑päätöksissä sekä myöhemmissä tapauksissa, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa alkuperäiseen hakemukseen tai päätökseen, käytetään muuta menetelmää kuin sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on

– –”

12

Mainitun asetuksen liitteessä 6 on osa, jonka otsikko on ”Selittävät huomautukset”. Mainittujen huomautusten 19 kohdassa, joka koskee hakijan nimeä, päiväystä ja hakijan allekirjoitusta, todetaan muun muassa seuraavaa:

”– –

Liitteiden lukumäärä: hakijan on merkittävä seuraavat tiedot:

– –

– –”

13

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31) 2 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

– –”

14

Kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että

– –

2.   Rekisterinpitäjän on huolehdittava 1 kohdan noudattamisesta.”

15

Mainitun direktiivin 7 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että henkilötietoja voidaan käsitellä ainoastaan,

– –

– –”

16

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) tuli voimaan 24.5.2016. Sillä kumottiin direktiivi 95/46 25.5.2018 alkaen.

17

Kyseisen asetuksen 4 artiklassa esitetään muun muassa seuraavat määritelmät:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –”

18

Mainitun asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

– –

2.   Rekisterinpitäjä vastaa siitä, ja sen on pystyttävä osoittamaan se, että 1 kohtaa on noudatettu (’osoitusvelvollisuus’).”

19

Saman asetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Käsittelyn lainmukaisuus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

– –

– –

3.   Edellä olevan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko

Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa – –. Kyseinen käsittelyn oikeusperuste voi sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan tämän asetuksen sääntöjen soveltamista, muun muassa: yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä käsittelytoimia ja ‑menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitetut toimenpiteet, kuten toimenpiteet muita IX luvussa esitettyjä erityisiä tietojenkäsittelytilanteita varten. Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

– –”

20

Yleisistä verosäännöksistä annetun Saksan lain (Abgabenordnung, jäljempänä AO) 139a §:n 1 momentissa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, säädetään seuraavaa:

”Bundeszentralamt für Steuern [(liittovaltion keskusverovirasto)] antaa jokaiselle verovelvolliselle yksiselitteistä verotusmenettelyssä tunnistusta varten yhtenäisen ja pysyvän tunnuksen (tunniste), joka verovelvollisen tai kolmannen osapuolen, jonka on annettava tämän verovelvollisen tietoja veroviranomaisille, on ilmoitettava veroviranomaisille hakemusten, ilmoitusten tai tiedoksiantojen yhteydessä. Tunniste koostuu numerosarjasta, jota ei saa muodostaa tai johtaa verovelvollisen muista tiedoista ja jonka viimeinen numero on tarkistusnumero – –”

21

AO:n 139b §:ssä, jonka otsikko on ”Tunnistenumero”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Luonnollisella henkilöllä voi olla vain yksi tunnistenumero – –

(2)   Veroviranomaiset saavat kerätä ja käyttää tunnistenumeroita ainoastaan, kun se on välttämätöntä niille laissa annettujen tehtävien hoitamiseksi tai kun oikeussäännössä sallitaan nimenomaisesti tunnistenumeroiden kerääminen tai käyttäminen tai määrätään niiden keräämisestä tai käyttämisestä. Muut julkiset tai yksityiset elimet saavat

– –”

22

Tuloverolain (Einkommensteuergesetz, jäljempänä EStG), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 38 §:n 1–3 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Epäitsenäisestä ansiotyöstä saatujen tulojen verotuksessa tulovero kannetaan pidättämällä se palkasta (palkkavero), jos palkan maksaa työnantaja – –

– –

(3)   Työnantajan on pidätettävä palkkavero palkasta työntekijän lukuun jokaisen palkanmaksun yhteydessä.”

23

EStG:n mukaan 39 §:n, jonka otsikko on ”Palkkaveron pidätysperusteet”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Palkkaveron pidätyksen toteuttamiseksi määritetään työntekijän pyynnöstä palkkaveron pidätysperusteet. – –”

24

EStG:n 39e §:n, jonka otsikko on ”Sähköisten palkkaveron pidätysperusteiden määrittämistä ja soveltamista koskeva menettely”, sanamuoto on seuraava:

”(1)   Bundeszentralamt für Steuern määrittää lähtökohtaisesti automaattisesti palkkaveron pidätysperusteina (39 §:n 4 momentin ensimmäisen virkkeen 1 ja 2 kohta) jokaisen työntekijän veroluokan ja veroluokissa I–IV huomioon otettavien lasten perusteella lapsivähennysten määrän – – Jos verotoimisto määrittää palkkaveron pidätysperusteet 39 §:n mukaisesti, se ilmoittaa ne Bundeszentralamt für Steuernille, jotta työnantaja voisi hakea ne automatisoidusti – –

(2)   Jotta työnantaja voisi hakea palkkaveron pidätysperusteet automatisoidusti, Bundeszentralamt für Steuern tallentaa palkkaveron pidätysperusteet ja tunnistenumeron sekä jokaisesta verovelvollisesta AO:n 139b §:n 3 momentissa mainittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

– –

(4)   Työntekijän on ilmoitettava jokaiselle työnantajalleen työsuhteen alkaessa palkkaveron pidätysperusteiden hakua varten

– –

Työnantajan on haettava työsuhteen alkaessa työntekijän sähköiset palkkaveron pidätysperusteet Bundeszentralamt für Steuernista teletekniikkaa hyväksi käyttäen ja otettava ne huomioon työntekijän palkkalaskelmassa.”

25

Deutsche Postilla oli valtuutetun vastaanottajan ja valtuutetun lähettäjän asema ja lupa käyttää yleisvakuutta; kyseisillä asemilla ja kyseisellä luvalla yksinkertaistetaan unionin tullimenettelyä.

26

Koska tullikoodeksilla muutettiin yksilöllisiä lupien myöntämisedellytyksiä tulliasioissa, keskustullitoimipaikka pyysi 19.4.2017 päivätyllä kirjeellä Deutsche Postia vastaamaan arviointilomakkeeseen, jossa tämän oli yksilöitävä täsmällisesti asiantuntijaelinten ja hallintoneuvoston jäsenet, sen johtoon kuuluvat henkilöt (toimitusjohtajat, osastonpäälliköt, laskentapäälliköt, tulliosaston päälliköt jne.) ja tulliasioista vastaavat tai niitä käsittelevät henkilöt ja toimitettava muun muassa kaikkien näiden luonnollisten henkilöiden verotunnistenumerot ja heidän kohdallaan toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot.

27

Keskustullitoimipaikka täsmensi Deutsche Postille, että jollei tämä tee tarvittavaa yhteistyötä, ei olisi mahdollista määrittää, olivatko tullikoodeksissa säädetyt lupaedellytykset täyttyneet, ja että se peruuttaisi Deutsche Postilla olevat luvat, ellei Deutsche Post tee tarvittavaa yhteistyötä tai jos kyseiset edellytykset eivät enää täyttyneet.

28

Deutsche Post on riitauttanut ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli Finanzgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin verotuomioistuin, Saksa) nostamallaan kanteella velvollisuuden toimittaa keskustullitoimipaikalle asianomaisten henkilöiden verotunnistenumerot ja heidän kohdallaan toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot.

29

Se väittää, että sen yrityksen niiden henkilöiden ryhmä, joita keskustullitoimipaikan esittämät kysymykset koskevat, on erittäin suuri, että osa kyseistä henkilöistä ei ole valmis antamaan lupaa heitä koskevien henkilötietojen toimittamiseen ja että kyseinen ryhmä on suurempi kuin täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainittujen henkilöiden ryhmä. Se katsoo, että sen työntekijöiden tuloverotuksella ei ole merkitystä arvioitaessa, onko sen taloudellisen toiminnan yhteydessä tapahtunut vakavia tai toistuvia tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisia taikka vakavia rikoksia. Sen mukaan verotunnistenumeroiden kerääminen ei ole välttämätöntä eikä myöskään tarkoituksenmukaista sen luotettavuuden määrittämiseksi tullilainsäädännön kannalta, koska kaikkien kyseessä olevien henkilöiden henkilöverotuksen tarkastaminen ei ole oikeassa suhteessa kyseiseen tavoitteeseen.

30

Keskustullitoimipaikka vaatii, että kanne hylätään. Se väittää ensisijaisesti, että verotunnistenumeroiden toimittaminen on välttämätöntä, jotta kyseessä olevat henkilöt voidaan yksilöidä selkeästi sen toimivaltaiselle verotoimistolle esittämän tietopyynnön yhteydessä, että tietojenvaihdosta on säädetty tapauksen mukaan vain, jos mainitulla verotoimistolla on tiedossaan seikkoja, jotka koskevat vakavia ja toistuvia verotussääntöjen rikkomisia, eikä hallintorikosoikeudellisia ja rikosoikeudellisia menettelyjä, jotka on jätetty sillensä, oteta huomioon, ja että verotussääntöjen toistuvat rikkomiset otetaan huomioon vain, jos niitä on tapahtunut kohtuuttoman usein luvanhakijan liiketoiminnan lajiin ja laajuuteen nähden. Se katsoo, että niiden henkilöiden ryhmä, joita esitetyt kysymykset koskevat, on unionin tullilainsäädännön mukainen.

31

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasian ratkaisu riippuu täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinnasta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan ja asetuksen 2016/679 valossa, koska kyseessä olevien henkilöiden verotunnistenumerot ja heidän kohdallaan toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot ovat henkilötietoja.

32

Yhtäältä se pohtii, onko tällaisten tietojen toimittaminen laillista käsittelyä täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 kannalta. Toisaalta se on epävarma myös siitä, onko tuloverotusta varten kerättyjen Deutsche Postin työntekijöiden ja hallintoneuvoston jäsenten henkilötietojen pyytäminen tarpeen.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kyseisten työntekijöiden henkilötiedot eivät liity suoraan Deutsche Postin luotettavuuden arvioimiseen tullilainsäädännön säännösten kannalta, eikä niillä ole mitään yhteyttä sen taloudelliseen toimintaan.

34

Se pohtii, onko perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdan ja suhteellisuusperiaatteen mukaista, että tulliviranomaiset pyytävät kyseessä olevien henkilöiden verotunnistenumerojen ja kyseisten henkilöiden tuloverotuksessa toimivaltaisten verotoimistojen yhteystietojen kaltaisia henkilötietoja. Se huomauttaa, että hallintoneuvoston jäseniä ei ole mainittu delegoidun asetuksen 2016/341 liitteessä 6 ja että heidän tehtävänään ei osastopäälliköiden ja laskentapäälliköiden tavoin ole käsitellä tullilainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä.

35

Tässä tilanteessa Finanzgericht Düsseldorf päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447] 24 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että tulliviranomainen voi sen nojalla vaatia hakijaa ilmoittamaan hakijayhtiön hallintoneuvoston jäsenten ja hakijayhtiössä toimivien johtajien, osastopäälliköiden, pääkirjanpitäjän ja tulliosaston päällikön sekä tulliasioista vastaavien ja niitä käsittelevien henkilöiden verotunnistenumerot, jotka Bundeszentralamt für Steuern on antanut tuloverotusta varten, sekä näiden henkilöiden tuloverotuksessa toimivaltaiset verotoimistot?”

36

Kysymykseen vastatakseen asianomaiset osapuolet ovat komissiota lukuun ottamatta nojautuneet asetukseen 2016/679, johon myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa.

37

Komissio väittää tältä osin, että pääasian tosiseikat tapahtuivat vuoden 2017 huhtikuussa, joten pääasian ratkaisemiseen sovelletaan direktiiviä 95/46.

38

Kun otetaan huomioon, että kansallisessa tuomioistuimessa nostettu kanne on luonteeltaan vahvistuskanne (Feststellungsklage), ei kuitenkaan ole poissuljettua, että kyseistä asetusta sovelletaan ajallisesti pääasian ratkaisemiseen, koska asiaan ei ole voitu saada selvennystä asianosaisten kuulemiseksi järjestetyssä istunnossa.

39

Esitettyyn kysymykseen on siis vastattava sekä direktiivin 95/46 ja asetuksen 2016/679 kannalta.

40

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna direktiivin 95/46 ja asetuksen 2016/679 valossa, tulkittava siten, että tulliviranomaiset voivat vaatia AEO-aseman hakijalta, että tämä ilmoittaa tuloverotusta varten annetut verotunnistenumerot sen hallintoneuvoston jäsenten ja kyseisessä yhtiössä toimivien toimitusjohtajien, osastopäälliköiden, laskentapäälliköiden ja tulliosaston päälliköiden sekä myös tulliasioista vastaavien ja niitä käsittelevien henkilöiden osalta sekä kaikkien näiden henkilöiden kohdalla toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot.

41

Ensimmäiseksi on huomautettava, että täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan on niin, että kun AEO-aseman hakija ei ole luonnollinen henkilö, tullikoodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädetyt arviointiperusteet katsotaan täyttyneiksi, jos yhdelläkään siinä nimetyistä henkilöistä ei ole viimeisten kolmen vuoden ajalta vakavia tai toistuvia tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisia eikä merkintöjä taloudelliseen toimintaansa liittyvistä vakavista rikoksista.

42

Kyse on yksinomaan hakijasta, henkilöstä, joka käyttää määräysvaltaa hakijaan tai vastaa sen liikkeenjohdosta, sekä työntekijästä, joka vastaa hakijan tulliasioista. Kyseisen säännöksen sanamuodon perusteella tämä luettelo on tyhjentävä.

43

Ei siis voida hyväksyä sitä, että täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan voitaisiin tulkita koskevan muita kuin niitä luonnollisia henkilöitä, jotka käyttävät määräysvaltaa hakijaan tai vastaavat sen liikkeenjohdosta taikka jotka vastaavat sen tulliasioista. Kyseinen säännös ei siis koske oikeushenkilön asiantuntijaelinten ja hallintoneuvoston jäseniä, osastopäällikköjä – lukuun ottamatta niitä, jotka ovat vastuussa hakijan tulliasioista –, laskentapäälliköitä ja tulliasioita käsitteleviä henkilöitä.

44

Toimitusjohtajat voivat puolestaan olla velvollisia noudattamaan mainitussa säännöksessä vahvistettuja vaatimuksia, jos niiden on pääasian kaltaisessa tilanteessa katsottava käyttävän määräysvaltaa hakijaan tai vastaavan sen liikkeenjohdosta.

45

Delegoidun asetuksen 2016/341 liitteessä 6 olevien selittävien huomautusten 19 kohdan mukaan tosin AEO-aseman hakija toimittaa laatimansa kyseistä asemaa koskevan hakemuslomakkeen liitteinä täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa olevaa luetteloa laajemman luettelon hakijayhtiössä toimivien luonnollisten henkilöiden nimistä ja asemista.

46

Tältä osin on kuitenkin riittävää todeta, että delegoitua asetusta 2016/341 ei voida tulkita siten, että se tarkoituksena on poiketa tullikoodeksin 41 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jonka mukaan komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä menettelyt niiden tullikoodeksin 39 artiklassa tarkoitettujen edellytysten soveltamiseksi, joita on tarkasteltava sen määrittelemiseksi, voidaanko hakijalle myöntää AEO-asema, tai että sillä on tällainen vaikutus.

47

Delegoidulla asetuksella 2016/341 ei siis voi olla vaikutusta täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan.

48

Lisäksi sen johdosta, että kyseisen säännöksen mukaan ”henkilön”, joka käyttää määräysvaltaa hakijaan tai vastaa sen liikkeenjohdosta, ja ”työntekijän”, joka vastaa hakijan tulliasioista, on noudatettava kyseisessä säännöksessä säädettyjä vaatimuksia, ei voida katsoa, että kyseiset vaatimukset koskevat vain yhtä ainoaa henkilöä, joka käyttää määräysvaltaa hakijaan tai vastaa sen liikkeenjohdosta, ja yhtä ainoaa työntekijää, joka vastaa hakijan tulliasioista.

49

Ei näet voida sulkea pois sitä, että yrityksen sisäisessä organisaatiossa useat luonnolliset henkilöt käyttävät yhdessä määräysvaltaa hakijaan tai vastaavat yhteisesti sen liikkeenjohdosta ja että useat muut luonnolliset henkilöt vastaavat yrityksen tulliasioista etenkin alueperusteisesti.

50

Näin ollen täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä ovat kaikki luonnolliset henkilöt, jotka hakijan organisaatiossa käyttävät määräysvaltaa hakijaan tai vastaavat sen liikkeenjohdosta, sekä luonnolliset henkilöt, jotka ovat vastuussa hakijan tulliasioista.

51

Toiseksi on niin, että jotta tulliviranomaiset voivat vastata AEO-asemaa koskevaan hakemukseen, kyseinen säännös edellyttää, että ne voivat tutustua tietoihin, joilla voidaan osoittaa, ettei yksikään samassa säännöksessä nimetyistä luonnollisista henkilöistä ole syyllistynyt vakaviin tai toistuviin tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisiin eikä ole merkintöjä heidän taloudelliseen toimintaansa liittyvistä vakavista rikoksista.

52

Nyt käsiteltävässä tapauksessa Saksan tulliviranomaiset pyytävät ilmoittamaan tämän tuomion 50 kohdassa lueteltujen luonnollisten henkilöiden verotunnistenumerot ja kyseisten henkilöiden kohdalla toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot.

53

Tällaisessa tilanteessa on niin, että jos näiden viranomaisten käytäntö edellyttää direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohdassa tai asetuksen 2016/679 4 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettujen henkilötietojen käsittelyä, henkilötietojen suojaa koskevaa unionin säännöstöä on noudatettava.

54

Kyseinen säännöstö edellyttää tältä osin, että oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen henkilötietojen käsittelyssä koskee kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja (ks. vastaavasti tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C-92/09 ja C-93/09, EU:C:2010:662, 52 kohta ja tuomio 17.10.2013, Schwarz, C-291/12, EU:C:2013:670, 26 kohta).

55

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että verotiedot ovat direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2015, Bara ym., C-201/14, EU:C:2015:638, 29 kohta ja tuomio 27.9.2017, Puškár, C-73/16, EU:C:2017:725, 41 kohta).

56

Verotunnistenumero on jo luonteeltaan verotieto, joka koskee tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä, ja siis henkilötieto. Koska tulliviranomaiset ovat lisäksi osoittaneet, että täsmällisesti tunnistetun henkilön verotunnistenumero ja tällaisen henkilön kannalta toimivaltaista verotoimistoa koskeva tieto liittyvät toisiinsa, myös kyseistä tietoa on pidettävä henkilötietona.

57

Henkilötietojen käsittelyssä on kuitenkin noudatettava yhtäältä tietojen laatua koskevia periaatteita, jotka mainitaan direktiivin 95/46 6 artiklassa tai asetuksen 2016/679 5 artiklassa, ja toisaalta jotakin tietojen käsittelyn laillisuutta koskevista periaatteista, jotka luetellaan mainitun direktiivin 7 artiklassa tai kyseisen asetuksen 6 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2003, Österreichischer Rundfunk ym., C-465/00, C-138/01 ja C-139/01, EU:C:2003:294, 65 kohta ja tuomio 13.5.2014, Google Spain ja Google, C-131/12, EU:C:2014:317, 71 kohta).

58

Erityisesti on todettava, että henkilötiedot on direktiivin 95/46 6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan tai asetuksen 2016/679 5 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla kerättävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten ja niiden on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa mainittuihin tarkoituksiin, ja niiden käsittely on kyseisen direktiivin 7 artiklan c alakohdan tai kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.

59

Lisäksi on huomautettava, että direktiivin 95/46 6 artiklassa tai asetuksen 2016/679 5 artiklassa säädetty vaatimus henkilötietojen asianmukaisesta käsittelystä merkitsee velvollisuutta ilmoittaa rekisteröidyille siitä, että tulliviranomaiset keräävät kyseiset tiedot niiden myöhempää käsittelyä varten (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2015, Bara ym., C-201/14, EU:C:2015:638, 34 kohta).

60

Pääasiassa kyseessä olevan tilanteen osalta on ilmeistä yhtäältä, että luonnollisten henkilöiden työnantaja on aluksi kerännyt kyseisten henkilöiden verotunnistenumerot tuloverosäännöstön ja erityisesti sen työnantajalla olevan velvollisuuden noudattamisen varmistamiseksi, jonka mukaan sen on perittävä kaikkien näiden luonnollisten henkilöiden epäitsenäisestä ansiotyöstä saamien tulojen perusteella laskettu vero ennakonpidätyksenä.

61

Toisaalta se, että tulliviranomaiset keräävät nämä henkilötiedot myöhemmin ratkaistakseen AEO-asemaa koskevan hakemuksen, on tarpeen sen lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, joka kyseisille viranomaisille on asetettu täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja tuossa alakohdassa vahvistettujen kyseisen aseman myöntämistä koskevien edellytysten nojalla. Tältä osin mainitut tiedot kerätään ja niitä siis käsitellään tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten.

62

Sama koskee sitä, että tulliviranomaiset keräävät kyseisten henkilöiden tuloverotuksessa toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot, koska myös tällaisen keräämisen tarkoituksena on se, että kyseiset viranomaiset voivat vastata AEO-asemaa koskevaan hakemukseen.

63

Pääasian kaltaisessa tilanteessa tulliviranomaisten keräämien tietojen eli luonnollisten henkilöiden verotunnistenumerojen ja kyseisten henkilöiden tuloverotuksessa toimivaltaisten verotoimistojen yhteystietojen on kuitenkin oltava – kuten tämän tuomion 58 kohdasta ilmenee – asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten kyseisiä henkilötietoja kerätään.

64

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa todennut, se, että tulliviranomaiset myöntävät toimijalle AEO-aseman, vastaa todellisuudessa sitä, että viimeksi mainitulle siirretään osa tullisäännöstön valvontatehtävistä. On siis tärkeää, että ennen kuin kyseiset viranomaiset myöntävät tämän aseman, ne voivat saada tietoja kyseisen aseman hakijan luotettavuudesta tullisäännöstön noudattamisen osalta ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainittujen luonnollisten henkilöiden luotettavuudesta sen osalta, ovatko ne noudattaneet niitä koskevaa tullilainsäädäntöä ja verotussääntöjä.

65

Pelkästään kyseisessä artiklassa mainittujen luonnollisten henkilöiden verotunnistenumerojen ja heidän kohdallaan toimivaltaisten verotoimistojen yhteystietojen kerääminen on asianmukainen ja olennainen toimenpide, jotta tulliviranomaiset voivat tarkastaa, onko joku heistä syyllistynyt johonkin mainitussa artiklassa esitettyyn rikkomiseen.

66

Kyseisten viranomaisten näin keräämät henkilötiedot on lisäksi rajoitettu siihen, mikä on tarpeen täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tarkoituksen saavuttamiseksi siltä osin kuin kyse on rajallisista tiedoista, jotka eivät itsessään paljasta tulliviranomaisille arkaluonteisia tietoja niiden luonnollisten henkilöiden, joita ne koskevat, henkilökohtaisesta tilanteesta, kuten siviilisäädystä tai uskonnollisesta suuntautumisesta.

67

Vaikka – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa – kyseisessä artiklassa lueteltujen luonnollisten henkilöiden verotunnistenumeroiden ja heidän kohdallaan toimivaltaisten verotoimistojen yhteystietojen kerääminen voi lähtökohtaisesti antaa tulliviranomaisille mahdollisuuden tutustua henkilötietoihin, jotka eivät liity mitenkään AEO-aseman hakijan taloudelliseen toimintaan, on todettava, että kyseisessä artiklassa mainitut verotussääntöjen rikkomiset voivat olla muitakin kuin AEO-aseman hakijan taloudelliseen toimintaan liittyviä rikkomisia.

68

Tältä osin on perusteltua, että ennen kuin hakijalle myönnetään tällainen asema – mikä tarkoittaa sitä, kuten tämän tuomion 64 kohdasta ilmenee, että hakijalle siirretään tulliviranomaisille ominaisten tehtävien hoitamista – kyseisten viranomaisten on selvitettävä, noudattaako hakija tullilainsäädäntöä, ja tämän lisäksi myös, ovatko, kun otetaan huomioon täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainittujen luonnollisten henkilöiden vastuutaso kyseisen hakijan organisaatiorakenteessa, nämä luonnolliset henkilöt itse syyllistyneet vakaviin tai toistuviin tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisiin riippumatta siitä, ovatko kyseiset rikkomiset tapahtuneet mainitun hakijan taloudellisen toiminnan yhteydessä.

69

Näin ollen se, että tulliviranomaiset keräävät täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tyhjentävästi lueteltujen luonnollisten henkilöiden verotunnistenumerot ja kyseisten henkilöiden kohdalla toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot, on sallittua ainoastaan siltä osin kuin kyseiset viranomaiset voivat näiden tietojen avulla saada tietoja vakavista tai toistuvista tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisista taikka sellaisista vakavista rikoksista, joihin kyseiset luonnolliset henkilöt ovat syyllistyneet taloudellisen toimintansa yhteydessä.

70

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että täytäntöönpanoasetuksen 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna direktiivin 95/46 ja asetuksen 2016/679 valossa, on tulkittava siten, että tulliviranomaiset voivat vaatia AEO-aseman hakijalta, että tämä ilmoittaa tuloverotusta varten annetut verotunnistenumerot, yksinomaan sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka käyttävät määräysvaltaa hakijaan tai vastaavat sen liikkeenjohdosta, ja sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka ovat vastuussa hakijan tulliasioista, sekä kaikkien näiden henkilöiden kohdalla toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot, jos kyseiset viranomaiset voivat näiden seikkojen avulla saada tietoja vakavista tai toistuvista tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisista tai sellaisista vakavista rikoksista, joihin kyseiset luonnolliset henkilöt ovat syyllistyneet taloudellisen toimintansa yhteydessä.

71

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 24.11.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 24 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY sekä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) valossa, on tulkittava siten, että tulliviranomaiset voivat vaatia valtuutetun talouden toimijan aseman hakijalta, että tämä ilmoittaa tuloverotusta varten annetut verotunnistenumerot, yksinomaan sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka käyttävät määräysvaltaa hakijaan tai vastaavat sen liikkeenjohdosta, ja sellaisten luonnollisten henkilöiden osalta, jotka ovat vastuussa hakijan tulliasioista, sekä kaikkien näiden henkilöiden kohdalla toimivaltaisten verotoimistojen yhteystiedot, jos kyseiset viranomaiset voivat näiden seikkojen avulla saada tietoja vakavista tai toistuvista tullilainsäädännön tai verotussääntöjen rikkomisista tai sellaisista vakavista rikoksista, joihin kyseiset luonnolliset henkilöt ovat syyllistyneet taloudellisen toimintansa yhteydessä.