–

Puig Gordi, edustajinaan S. Bekaert, advocaat, ja G. Boyé Tuset, abogado,

–

Puigdemont Casamajó, edustajanaan G. Boyé Tuset, abogado,

–

Comín Oliveres, edustajinaan G. Boyé Tuset, J. Costa Rosselló ja I. Elbal, abogados,

–

Ponsatí Obiols, edustajanaan G. Boyé Tuset ja I. Elbal Sánchez, abogados,

–

Rovira Vergés, edustajanaan A. Van den Eynde Adroer, abogado,

–

Gabriel Sabaté, edustajanaan B. Salellas Vilar, abogado,

–

Ministerio Fiscal, asiamiehinään F. A. Cadena Serrano, C. Madrigal Martínez-Pereda, J. Moreno Verdejo ja J. A. Zaragoza Aguado, fiscales,

–

Partido político VOX, edustajinaan M. Castro Fuertes, abogada, ja M. P. Hidalgo López, procuradora,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään S. Centeno Huerta, A. Gavela Llopis ja J. Ruiz Sánchez,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs, C. Pochet ja M. Van Regemorter, avustajinaan F. Matthis ja B. Renson, avocats,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane ja A. Wellman,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Baquero Cruz ja S. Grünheid,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24; jäljempänä puitepäätös 2002/584), tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa vastaajina ovat Lluís Puig Gordi, Carles Puigdemont Casamajó, Antoni Comín Oliveres, Clara Ponsatí Obiols, Meritxell Serret Aleu, Marta Rovira Vergés ja Anna Gabriel Sabaté.

3

Puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan 6, 8 ja 12 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

– –

– –

– –”

4

Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

5

Puitepäätöksen 3, 4 ja 4 a artiklassa esitetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet.

6

Sen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.”

7

Puitepäätöksen 2002/584 8 artiklassa esitetään tiedot, jotka eurooppalaisen pidätysmääräyksen on sisällettävä, ja täsmennetään, että se on käännettävä täytäntöönpanojäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

8

Puitepäätöksen 15 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimittamat tiedot eivät riitä, jotta se voisi tehdä päätöksen luovuttamisesta, se pyytää toimittamaan kiireellisesti – – tarvittavat lisätiedot – –

3.   Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi milloin tahansa toimittaa kaikki käyttökelpoiset lisätiedot täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle.”

9

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä 19.12.2003 annetun lain (loi du 19 décembre 2003 relative au mandat d’arrêt européen; Moniteur belge, 22.12.2003, s. 60075), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydytään seuraavissa tapauksissa:

– –

10

Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja), joka on pyytänyt ennakkoratkaisua, antoi pääasiassa kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä eurooppalaisen pidätysmääräyksen 14.10.2019 Puigdemont Casamajósta ja 4.11.2019 Comín Oliveresista, Puig Gordista ja Ponsatí Obiolsista.

11

Belgian kuningaskunta pani vireille menettelyt Puigdemont Casamajósta, Comín Oliveresista ja Puig Gordista annettujen eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanemiseksi.

12

Asioiden käsittelyä lykättiin Puigdemont Casamajón ja Comín Oliveresin osalta sen jälkeen, kun näistä oli tullut Euroopan parlamentin jäseniä.

13

Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel (Brysselin hollanninkielinen alioikeus, Belgia) kieltäytyi 7.8.2020 antamallaan päätöksellä panemasta täytäntöön Puig Gordista annettua eurooppalaista pidätysmääräystä.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseisen alioikeuden päätös perustui arviointiin, jonka mukaan sillä ei ollut toimivaltaa käsitellä Puig Gordia vastaan nostettua syytettä eikä näin ollen antaa eurooppalaista pidätysmääräystä. Sen mukaan Nederlandstalige rechtbank van eerste aanleg Brussel viittasi tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka koskee puitepäätöksen 2002/584 6 artiklassa tarkoitettua oikeusviranomaisen käsitettä, puitepäätöksen johdanto-osan 8 ja 12 perustelukappaleeseen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 2.6.2005 antamaan tuomioon Claes ym. v. Belgia (CE:ECHR:2005:0602JUD004682599) ja Belgian lainsäädäntöön ja totesi niiden perusteella voivansa lausua pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen, tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, toimivallasta tähän. Kyseinen alioikeus katsoi, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole toimivaltainen, tarkasteltuaan mielivaltaista vangitsemista käsittelevän työryhmän (WGAD) 25.4.2019 ja 13.6.2019 antamia lausuntoja, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota 22.6.2000, Coëme ym. v. Belgia (CE:ECHR:2000:0622JUD003249296), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota 2.6.2005, Claes ym. v. Belgia (CE:ECHR:2005:0602JUD004682599), puitepäätöksen johdanto-osan 12 perustelukappaletta sekä Espanjan ja Belgian lainsäädäntöä.

15

Belgian syyttäjäviranomainen valitti edellä 13 kohdassa mainitusta 7.8.2020 annetusta päätöksestä cour d’appel de Bruxellesiin (Brysselin ylioikeus, Belgia), joka hylkäsi valituksen 7.1.2021 antamallaan ratkaisulla.

16

Mainitun ylioikeuden ratkaisussa viitataan 27.5.2019 päivättyyn WGAD:n kertomukseen, edellä 14 kohdassa mainittuihin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioihin sekä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivaltaa koskevaan asiakirjaan, jonka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen rikosjaoston oikeusneuvos oli toimittanut Belgian syyttäjäviranomaisen pyynnöstä. Näiden asiakirjojen perusteella cour d’appel de Bruxelles katsoi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivallalla ratkaista Puig Gordia koskeva asia ei ollut nimenomaista lakisääteistä perustaa, minkä johdosta hänestä annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano vaarantaisi hänen perusoikeutensa. Lisäksi se katsoi, että sen oli otettava huomioon äärimmäisen vakava vaara siitä, että syyttömyysolettamaa loukataan

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että sen on ratkaistava erityisesti se, voiko se antaa uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen Puig Gordista sen jälkeen, kun aikaisemman eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydytty, ja onko sen pidettävä voimassa tai peruutettava eurooppalaiset pidätysmääräykset, jotka on annettu muista syytetyistä pääasiassa kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä.

18

Se katsoo tämän osalta ensinnäkin, että täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella ei ole unionin oikeuden nojalla toimivaltaa valvoa pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen toimivaltaa. Mahdollinen toimivallan puuttuminen ei näet ole puitepäätöksessä 2002/584 säädetty kieltäytymisperuste, ja se on pidettävä erillään puitepäätöksessä tarkoitetun oikeusviranomaisaseman puuttumisesta. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei sen mukaan kuitenkaan voida kieltäytyä yksinomaan kansallisessa oikeudessa säädetyn kieltäytymisperusteen vuoksi.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo toiseksi esiin sen, etteivät belgialaiset tuomioistuimet ole toimivaltaisia tulkitsemaan Espanjan oikeutta. Belgialaiset tuomioistuimet ovat sen mukaan lisäksi tulkinneet Espanjan oikeutta virheellisesti perustaessaan kantansa muun muassa WGAD:n lausuntoihin, vaikka tätä elintä ei ole perustettu kansainvälisen oikeuden mukaisesti eivätkä sen näkemykset ilmaise Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston kantaa. Belgialaiset tuomioistuimet ovat päin vastoin sivuuttaneet ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan useita tämän antamia ratkaisuja, joissa on ollut kyse sen omasta toimivallasta, ja Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) 17.2.2021 antaman tuomion, jossa tämä toimivalta vahvistettiin.

20

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että belgialaisten tuomioistuinten olisi pitänyt ennen Puig Gordista annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta annettavaa ratkaisua pyytää puitepäätöksen 2002/584 15 artiklan 2 kohdan nojalla lisätietoja.

21

Neljänneksi se esittää, ettei vakava vaara siitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön perusoikeuksia loukataan, ole tässä puitepäätöksessä tarkoitettu kieltäytymisperuste. Sen mukaan unionin tuomioistuin onkin hyväksynyt tällaisen kieltäytymisperusteen mainitun puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan perusteella vain sillä edellytyksellä, että on voitu osoittaa, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa on rakenteellisia tai yleisiä puutteita.

22

Tribunal Supremo on tämän vuoksi päättänyt lykätä ratkaisun antamista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan nojalla.

24

Se toteaa pyynnössään, että pääasiassa on kyse rikosoikeudellisesta menettelystä, että asian käsittelyä on lykätty siihen asti, kunnes unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön, ja että etsittyihin henkilöihin ei kohdistu minkäänlaista vapaudenmenetyksen käsittävää toimenpidettä.

25

Työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään nopeutetussa menettelyssä kyseisen työjärjestyksen määräyksistä poiketen, jos asian laatu edellyttää, että asia käsitellään ensi tilassa.

26

Unionin tuomioistuimen presidentti päätti käsiteltävässä asiassa 31.3.2021 esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, ettei edellä 23 kohdassa tarkoitettua pyyntöä ole syytä hyväksyä.

27

On näet muistettava, että nopeutetun ennakkoratkaisumenettelyn soveltaminen ei riipu pääasian luonteesta sinänsä vaan kyseessä olevalle asialle ominaisista poikkeuksellisista olosuhteista, joiden on osoitettava, että näihin kysymyksiin on saatava vastaus erittäin kiireellisesti (ks. vastaavasti unioin tuomioistuimen presidentin määräys 30.5.2018, KN, C-191/18, ei julkaistu, EU:C:2018:383, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Tribunal Supremo ei ole pääasiassa kuitenkaan osoittanut, että kyseessä olisi asia, jossa vallitsevat olosuhteet osoittaisivat sen olevan erittäin kiireellinen.

29

Ensiksikin, koska on niin, että ennakkoratkaisumenettely edellyttää vireillä olevan asian käsittelyn lykkäämistä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa siihen asti, kunnes unionin tuomioistuin antaa vastauksensa, tällä ennakkoratkaisumekanismille ominaisella lykkäävällä vaikutuksella ei voida perustella ennakkoratkaisupyynnön käsittelyä nopeutetussa menettelyssä (ks. vastaavasti määräys 20.1.2014, Nguyen ja Schönherr, C-2/14, ei julkaistu, EU:C:2014:1999, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Toisekseen se, että pääasiassa kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevat henkilöt eivät ole tällä hetkellä säilössä, on peruste olla aloittamatta nopeutettua ennakkoratkaisumenettelyä työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdan nojalla (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 20.9.2018, Minister for Justice and Equality, C-508/14 ja C-509/18, ei julkaistu, EU:C:2018:766, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Puigdemont Casamajó, Comín Oliveres, Puig Gordi ja Ponsatí Obiols ovat pyytäneet unionin tuomioistuimen kirjaamoon 7.11.2022 toimittamassaan kirjelmässä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitetaan uudelleen.

32

He vetoavat pyynnössään siihen, että asiassa on ilmennyt sellaisia uusia tosiseikkoja ja perusteluja, joista asianosaisilla ei ole ollut tilaisuutta lausua ja jotka voivat vaikuttaa ratkaisevasti unionin tuomioistuimen ratkaisuun nyt käsiteltävässä asiassa.

33

He viittaavat unionin tuomioistuimen varapresidentin 24.5.2022 allekirjoittamaan määräykseen Puigdemont i Casamajó ym. v. parlamentti ja Espanja (C‑629/21 P(R), EU:C:2022:413), Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeustoimikunnan 30.8.2022 antamaan lausuntoon, espanjalaisten tuomioistuinten antamiin ratkaisuihin ja siihen, että Espanjan viranomaiset ovat heidän mukaansa vakoilleet monia pääasian vastaajista, sekä Euroopan komission jäsenten kannanottoihin ja erääseen keskusvaalilautakunnan tiedonantoon. Lisäksi he ovat esittäneet joukon kriittisiä näkemyksiä julkisasiamiehen käsiteltävässä asiassa esittämää ratkaisuehdotusta vastaan.

34

Tässä yhteydessä on tuotava esiin se, että unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 83 artiklan mukaisesti julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos se katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.

35

Käsiteltävässä tapauksessa on yhtäältä huomattava, että tosiseikat, joihin Puigdemont Casamajó, Comín Oliveres, Puig Gordi ja Ponsatí Obiols ovat vedonneet uusina tosiseikkoina, eivät vaikuta olennaisella tavalla unionin tuomioistuimen ratkaisuun.

36

Nämä tosiseikat koskevat näet joko pääasiassa kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn vastaajien omaa henkilökohtaista tilannetta tai Espanjan lainkäyttöjärjestelmän väitettyjä puutteellisuuksia. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ole tässä ennakkoratkaisumenettelyssä arvioida tällaista henkilökohtaista tilannetta tai määrittää, onko väitetyt puutteet näytetty toteen, vaan ainoastaan tulkita asian kannalta merkityksellisiä unionin oikeuden säännöksiä.

37

Mitä toisaalta tulee julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen kohdistettuun kritiikkiin, on muistettava, ettei Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksessä määrätä asianosaisten mahdollisuudesta esittää huomautuksia vastaukseksi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen (tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä), C-791/19, EU:C:2021:596, 41 kohta).

38

Lisäksi SEUT 252 artiklan toisen kohdan mukaan julkisasiamiehen tehtävänä on täysin puolueettomana ja riippumattomana esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat hänen myötävaikutustaan. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tai perustelut, joiden johdosta hän päätyy siihen, eivät sido unionin tuomioistuinta. Tämän vuoksi se, että osapuoli ei yhdy julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa todettuun – riippumatta ratkaisuehdotuksessa tutkituista kysymyksistä –, ei sellaisenaan voi olla peruste asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamiselle uudelleen (tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä), C-791/19, EU:C:2021:596, 42 kohta).

39

Unionin tuomioistuin voi kylläkin työjärjestyksensä 83 artiklan nojalla julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen muun muassa katsoessaan, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta.

40

Unionin tuomioistuin on tässä tapauksessa kuitenkin julkisasiamiestä kuultuaan katsonut, että se on asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa saanut kaikki asian ratkaisemisen edellyttämät tiedot, ja erityisesti, että pääasian asianosaisten ja muiden osapuolten välillä on käyty laaja keskustelu niistä julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen kohdistetuista väitteistä, jotka oli esitetty menettelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskevassa pyynnössä.

41

Pyyntöä ei kaiken edellä todetun perusteella ole syytä hyväksyä.

42

Puig Gordi, Puigdemont Casamajó, Comín Oliveres, Ponsatí Obiols, Rovira Vergés ja Gabriel Sabaté katsovat, etteivät tietyt kysymykset täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

43

Ponsatí Obiols, Puig Gordi, Puigdemont Casamajó ja Comín Oliveres väittävät ensisijaisesti, että ensimmäisten kuuden kysymyksen ei kokonaisuutena voida katsoa selvästikään hyödyttävän pääasiassa kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn toimittamista.

44

Ensinnäkin he katsovat, että kysymykset kohdistuvat eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanoa koskeviin sääntöihin, jolloin niihin annettavilla vastauksilla ei ole merkitystä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, koska se on pääasian rikosoikeudellisessa menettelyssä pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen. Vaikka unionin tuomioistuin suostuikin 25.7.2018 antamassaan tuomiossa AY (Pidätysmääräys – Todistaja) (C-268/17, EU:C:2018:602) vastaamaan pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen kysymyksiin eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanosta, nyt käsiteltävässä asiassa on heidän mukaansa kyse erilaisesta tilanteesta kuin asiassa, jossa annettiin kyseinen tuomio. Heidän mukaansa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei näet tuossa asiassa ollut lausunut kyseessä olleesta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja unionin tuomioistuin ratkaisi siinä ne bis in idem ‑periaatetta koskeneen asiakysymyksen, jolla oli merkitystä niin pidätysmääräyksen antaneelle kuin täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaisellekin.

45

Heidän mukaansa seuraavaksi on otettava huomioon se, että cour d’appel de Bruxellesin päätös kieltäytyä Puig Gordista annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei perustu ainoastaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden vaan myös syyttömyysolettaman loukkaamiseen. Ensimmäiset kuusi kysymystä eivät kuitenkaan kohdistu tähän jälkimmäiseen perusteeseen, mikä merkitsee heidän mukaansa sitä, ettei unionin tuomioistuimen näihin kysymyksiin antamien vastausten perusteella voida missään tapauksessa katsoa, että tämä eurooppalainen pidätysmääräys olisi pantava täytäntöön.

46

Lopuksi he esittävät, että kolme pääasiassa kyseessä olevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä vastaajina olevista nauttii koskemattomuutta Euroopan parlamentin jäseninä, joten heistä ei voida antaa eurooppalaista pidätysmääräystä, mikä tekee heidän osaltaan ensimmäisistä kuudesta kysymyksestä hypoteettisia.

47

Toiseksi Ponsatí Obiols, Puig Gordi, Puigdemont Casamajó ja Comín Oliveres esittävät, että ensimmäinen kysymys on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta muusta syystä. Tällä kysymyksellä on näet yritetty saada unionin tuomioistuimelta sellaisia ohjeita puitepäätöksen 2002/584 tulkintaa varten, joiden avulla voitaisiin arvioida tietyn Belgian lainsäädännön säännöksen yhteensopivuutta puitepäätöksen kanssa, vaikka kyseistä säännöstä voidaan soveltaa Belgian oikeusjärjestyksessä siitä riippumatta, miten unionin tuomioistuin vastaa kysymykseen, koska puitepäätöksellä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta.

48

Kolmanneksi Rovira Vergés ja Gabriel Sabaté esittävät, ettei viidennellä kysymyksellä ole yhteyttä pääasian menettelyyn, sillä syytetyt eivät ole voineet riitauttaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivaltaa tai vedota perusoikeuksiinsa espanjalaisissa tuomioistuimissa.

49

Rovira Vergés ja Gabriel Sabaté väittävät neljänneksi, että kuudes kysymys on jätettävä tutkimatta, ja viittaavat tässä yhteydessä sekä siihen, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on käsiteltävässä tapauksessa nojautunut Tribunal Supremon toimittamiin lisätietoihin, että siihen, ettei unionin tuomioistuimen tehtävänä ole lausua siitä, onko tarkoituksenmukaista, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen pyytää lisätietoja.

50

Kaikkien näiden näkökohtien osalta on aluksi todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltävänä asia on ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siis lähtökohtaisesti ratkaistava ne (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, The Department for Communities in Northern Ireland, C-709/20, EU:C:2021:602, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, The Department for Communities in Northern Ireland, C-709/20, EU:C:2021:602, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Ensiksikin sen väitteen osalta, jonka mukaan ensimmäisistä kuudesta kysymyksestä ei ole hyötyä pääasiassa kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn toimittamisen kannalta, on todettava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkentaneen, että sen esittämällä pyynnöllä tähdätään erityisesti siihen, että se kykenisi ratkaisemaan, voiko se antaa Puig Gordista uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen sen jälkeen, kun häntä koskevan aiemman eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydytty, ja onko sen pidettävä voimassa tai peruutettava muista pääasian rikosoikeudellisen menettelyn vastaajista annetut eurooppalaiset pidätysmääräykset.

53

Nämä näkökohdat riittävät perusteeksi sille, että kyseinen tuomioistuin saa pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon edellytyksistä.

54

Perusoikeuksien takaaminen eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa menettelyssä on näet ensisijaisesti pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion vastuulla. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että tällaisen pidätysmääräyksen antamisen seurauksena voi olla sen kohteena olevan henkilön pidättäminen, pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella on näiden oikeuksien takaamiseksi oltava mahdollisuus pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua sen määrittämiseksi, onko sen pidettävä voimassa tai peruutettava eurooppalainen pidätysmääräys vai voiko se antaa tällaisen pidätysmääräyksen (ks. vastaavasti tuomio 25.7.2018, AY (Pidätysmääräys – Todistaja), C-268/17, EU:C:2018:602, 28 ja 29 kohta ja tuomio 28.1.2021, Spetsializirana prokuratura (Oikeuksia koskeva ilmoitus), C-649/19, EU:C:2021:75, 39 kohta).

55

Ponsatí Obiolsin väite, jonka mukaan tätä mahdollisuutta ei voida käyttää sen määrittämiseksi, minkä edellytysten vallitessa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on taatakseen se, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan toista kohtaa noudatetaan, kieltäydyttävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, ei voi menestyä, koska pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on keskinäisen luottamuksen ja vilpittömän yhteistyön periaatteiden noudattamiseksi oltava antamatta tai pitämättä voimassa eurooppalaista pidätysmääräystä, jonka täytäntöönpanosta olisi kieltäydyttävä, erityisesti, jotta vältetään 47 artiklan toisen kohdan rikkominen (ks. analogisesti tuomio 11.11.2021, Gavanozov II, C-852/19, EU:C:2021:902, 60 kohta).

56

Myöskään sitä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on jo kieltäytynyt panemasta täytäntöön Puig Gordista annettua eurooppalaista pidätysmääräystä, kuten Ponsatí Obiols on huomauttanut, ei voida pitää osoituksena siitä, ettei kuudella ensimmäisellä kysymyksellä ole minkäänlaista yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, koska kieltäytyminen osoittaa päinvastoin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on perustellusti pohtinut sitä, voiko se unionin oikeutta loukkaamatta antaa uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen Puig Gordin luovuttamiseksi ja onko pääasiassa kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn muiden vastaajien osalta ryhdyttävä uusiin toimenpiteisiin.

57

Koska tällaisen tarkastelun tarkoituksena on viime kädessä täsmentää pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen oikeuksia ja velvollisuuksia, se, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole esittänyt unionin tuomioistuimelle kysymyksiä kaikista niistä perusteista, joihin cour d’appel de Bruxelles on nojautunut kieltäytyäkseen panemasta täytäntöön Puig Gordista annettua eurooppalaista pidätysmääräystä, ei näin ollen riitä osoittamaan, ettei kuudella ensimmäisellä kysymyksellä ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen.

58

Lisäksi se, että kolmea pääasian syytettyä suojaa Euroopan parlamentin jäseninä koskemattomuus, ei missään tapauksessa ole osoitus siitä, että nämä kysymykset olisivat luonteeltaan hypoteettisia, koska muilla tämän menettelyn vastaajilla, kuten Puig Gordilla, ei näet ole suojanaan tätä koskemattomuutta.

59

Toiseksi ensimmäisen kysymyksen tutkimatta jättämistä koskevan väitteen osalta riittää, kun muistetaan, että SEUT 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu Euroopan unionin toimielinten toimien tulkinnasta riippumatta siitä, onko niillä välitön oikeusvaikutus vai ei (ks. vastaavasti tuomio 27.11.2012, Pringle, C-370/12, EU:C:2012:756, 89 kohta ja tuomio 15.1.2013, Križan ym., C-416/10, EU:C:2013:8, 56 kohta).

60

Viidennen kysymyksen tutkimatta jättämisen osalta on kolmanneksi todettava, että Rovira Vergésin ja Gabriel Sabatén tähän liittyvät väitteet ovat ristiriidassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien niiden tietojen kanssa, jotka koskevat etsittyjä henkilöitä koskeneen menettelyn kulkua espanjalaisissa tuomioistuimissa.

61

SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riita-asian tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä (ks. vastaavasti tuomio 14.7.2022, Volkswagen, C‑134/20, EU:C:2022:571, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Neljänneksi on todettava, että tämä pätee myös Rovira Vergésin sen väitteen osalta, jonka mukaan kuudes kysymys on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on käsiteltävässä tapauksessa nojautunut lisätietoihin, jotka Tribunal Supremo oli pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena toimittanut. Tribunal Supremo on näet ennakkoratkaisupyynnössä nimenomaisesti korostanut, ettei se ollut toimittanut tällaisia tietoja täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle vaan että yksi sen jäsenistä oli vastannut kysymyksiin, jotka Belgian syyttäjäviranomainen oli esittänyt valmistellakseen puheenvuoroaan pääasiassa kyseessä olevien eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanomenettelyssä pidetyssä istunnossa.

63

Lisäksi on huomattava, että – toisin kuin Gabriel Sabaté on väittänyt – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuudennella kysymyksellään pyydä unionin tuomioistuimelta vastausta siihen, onko tarkoituksenmukaista, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen pyytää lisätietoja, vaan se kysyy, oliko kyseisellä oikeusviranomaisella velvollisuus esittää tällainen pyyntö ennen kuin se voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vetoamalla siihen, ettei pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella ole toimivaltaa antaa eurooppalaista pidätysmääräystä, ja vakavaan vaaraan perusoikeuksien loukkaamisesta pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

64

Tällaisen kysymyksen on katsottava koskevan unionin oikeuden tulkintaa. Unionin tuomioistuimen on näin ollen lausuttava tästä kysymyksestä.

65

Edellä todetusta seuraa, että ensimmäiset kuusi kysymystä on otettava tutkittavaksi.

66

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee asiallisesti sitä, onko puitepäätöstä 2002/584 tulkittava siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sellaisella kieltäytymisperusteella, joka ei ole peräisin tästä puitepäätöksestä vaan yksinomaan täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion lainsäädännöstä.

67

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puitepäätöksellä 2002/584 pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan oikeudellista yhteistyötä ottamalla käyttöön yksinkertaistettu ja tehokas järjestelmä rikoslain rikkomisesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi, jotta voitaisiin myötävaikuttaa sellaisen unionille asetetun tavoitteen toteutumiseen, jonka mukaan siitä tulee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, sen vankan luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä (tuomio 29.4.2021, X (Eurooppalainen pidätysmääräys – Ne bis in idem), C‑665/20 PPU, EU:C:2021:339, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Puitepäätöksestä ja erityisesti sen 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee tämän osalta, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on pääsääntö, kun taas täytäntöönpanosta kieltäytymisen on katsottava olevan poikkeus, jota on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2021, X (Eurooppalainen pidätysmääräys – Ne bis in idem), C‑665/20 PPU, EU:C:2021:339, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69

Tässä yhteydessä on korostettava ensinnäkin, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate edellyttää, että vain puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut eurooppalaiset pidätysmääräykset on pantava täytäntöön sen säännösten mukaisesti, mikä edellyttää sitä, että tällaisen pidätysmääräyksen, jota kyseisessä säännöksessä luonnehditaan oikeudelliseksi päätökseksi, on antanut tämän puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeusviranomainen (tuomio 17.12.2020, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus), C‑354/20 PPU ja C‑412/20 PPU, EU:C:2020:1033, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Toiseksi on muistettava, ettei täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen saa panna täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, joka ei täytä sen pätevyyden edellytyksenä olevia vähimmäisvaatimuksia, joiden joukossa ovat puitepäätöksen 2002/584 8 artiklassa säädetyt vaatimukset (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2018, IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano), C-551/18 PPU, EU:C:2018:991, 43 kohta ja tuomio 9.10.2019, NJ (Wienin syyttäjänvirasto), C-489/19 PPU, EU:C:2019:849, 29 kohta).

71

Kolmanneksi on mainittava, että täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten on kieltäydyttävä tai ne voivat kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta tämän puitepäätöksen 3, 4 ja 4 a artiklassa säädetyillä kieltäytymisperusteilla (ks. vastaavasti tuomio 27.5.2019, PF (Liettuan yleinen syyttäjä), C-509/18, EU:C:2019:457, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Neljänneksi on huomattava, että perusoikeuskirjan 4 ja 47 artiklassa mainittujen perusoikeuksien loukkaamisen vaara saattaa antaa täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle poikkeuksellisesti ja asianmukaisen tutkinnan jälkeen mahdollisuuden jättää ryhtymättä toimenpiteisiin kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen johdosta kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan nojalla (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2019, Dorobantu, C-128/18, EU:C:2019:857, 83 kohta ja tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Näin ollen on todettava, että kaikki ne unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä hyväksytyt perusteet, joiden mukaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on ryhdyttävä toimenpiteisiin eurooppalaisen pidätysmääräyksen johdosta tai jotka sallivat sen olla ryhtymättä toimenpiteisiin, ovat peräisin puitepäätöksestä 2002/584.

74

Edellä esitetystä ilmenee lisäksi, että näiden perusteiden ulottuvuus on tiukasti rajattu ja että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan siis niiden nojalla kieltäytyä vain poikkeuksellisesti.

75

Jos hyväksyttäisiin, että kukin jäsenvaltio voi ottaa näiden perusteiden lisäksi käyttöön muita perusteita, joiden nojalla täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voisi olla ryhtymättä toimenpiteisiin eurooppalaisen pidätysmääräyksen johdosta, olisi tämä omiaan sekä haittaamaan puitepäätöksen 2002/584 yhtenäistä soveltamista tekemällä sen soveltamisen riippuvaiseksi kansallisista oikeusnormeista että tekemään tehottomaksi puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa säädetyn velvollisuuden panna eurooppalaiset pidätysmääräykset täytäntöön antamalla käytännössä kullekin jäsenvaltiolle mahdollisuuden vapaasti määrittää ulottuvuuden, joka tällä velvollisuudella on suhteessa sen täytäntöönpanosta vastaaviin oikeusviranomaisiin.

76

Tällainen tulkinta olisi esteenä mainitulla puitepäätöksellä käyttöön otetun rikoslain rikkomisesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamista koskevan yksinkertaistetun ja tehokkaan järjestelmän moitteettomalle toiminnalle ja olisi näin ristiriidassa edellä 67 kohdassa mainitun puitepäätöksen tavoitteen kanssa.

77

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee käsiteltävässä asiassa, että belgialaiset tuomioistuimet ovat kieltäytyneet panemasta täytäntöön Puig Gordia koskevaa eurooppalaista pidätysmääräystä tukeutumalla eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä annetun lain 4 §:n 5°momenttiin, jossa säädetään, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydyttävä, jos on perusteltuja syitä katsoa, että täytäntöönpano loukkaisi asianomaisen henkilön unionin oikeudessa vahvistettuja perusoikeuksia.

78

Sikäli kuin tällaista säännöstä tulkitaan siten, että se on ulottuvuudeltaan sama kuin puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohta, eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen on sen mukaan mahdollista vain edellä 72 kohdassa tarkoitetuissa puitteissa, eikä säännöstä näin ollen voida pitää kieltäytymisperusteena, joka ei ole peräisin kyseisestä puitepäätöksestä.

79

Ensimmäiseen kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että puitepäätöstä 2002/584 on tulkittava siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sellaisella kieltäytymisperusteella, joka ei ole peräisin tästä puitepäätöksestä vaan yksinomaan täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion lainsäädännöstä. Kyseinen oikeusviranomainen voi sitä vastoin soveltaa kansallista säännöstä, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydyttävä, jos täytäntöönpano johtaisi unionin oikeudessa vahvistetun perusoikeuden loukkaamiseen, kunhan kyseinen säännös ei ulottuvuudeltaan ylitä puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohtaa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut.

80

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

81

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas kysymys koskee asiallisesti sitä, onko puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi tarkistaa, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut tähän toimivaltainen oikeusviranomainen, ja kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos se katsoo, ettei tilanne ole tämä.

82

Kuten edellä 69 kohdassa on muistutettu, puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan ainoastaan puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeusviranomaisen antamat eurooppalaiset pidätysmääräykset on pantava täytäntöön.

83

Puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.

84

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettua oikeusviranomaisen käsitettä on tulkittava unionin koko alueella itsenäisesti ja yhtenäisesti (ks. vastaavasti tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C-508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 49 kohta) ja että tämä käsite edellyttää muun muassa sitä, että asianomainen viranomainen toimii riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviä (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus), C‑354/20 PPU ja C‑412/20 PPU, EU:C:2020:1033, 38 kohta).

85

Vaikka täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on näin ollen ennen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varmistuttava siitä, että sen on antanut 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeusviranomainen, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei sitä vastoin voi kyseisen säännöksen nojalla tarkistaa sitä, että pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeussääntöjen kannalta arvioituna toimivaltainen antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen.

86

Vaikka unionin lainsäätäjä on vahvistanut puitepäätöksessä 2002/584 itsenäisen ja yhtenäisen oikeusviranomaisen käsitteen, se on kuitenkin antanut kullekin jäsenvaltiolle tehtäväksi nimetä menettelyllisen itsemääräämisoikeutensa nojalla ne oikeusviranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2016, Kovalkovas, C‑477/16 PPU, EU:C:2016:861, 31 kohta ja tuomio 27.5.2019, OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset), C-508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456, 48 kohta).

87

Koska tämä nimeäminen tapahtuu unionin lainsäätäjän tekemien valintojen vuoksi yksinomaan kunkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisten tehtävänä on arvioida puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa määritellyissä puitteissa ja tarvittaessa ylempien kansallisten tuomioistuinten valvonnassa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön kannalta, onko niillä toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.

88

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 74 kohdassa, jos katsottaisiin, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voisi jälkikäteen valvoa arviota, jonka pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on tehnyt omasta toimivallastaan, merkitsisi tämä sitä, että täytäntöönpanosta vastaavalle viranomaiselle annettaisiin yleinen valvontatehtävä sellaisten menettelyllisten ratkaisujen osalta, jotka on tehty pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, mikä olisi vastoin vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, jota on puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaan pidettävä oikeudellisen yhteistyön kulmakivenä.

89

Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi tutkia, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen, jolla oli tähän toimivalta, ja kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos se katsoo, ettei tilanne ole tämä.

90

Aluksi on todettava, että neljännen kysymyksen c kohta koskee yleisesti seikkoja, joista täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella pitää olla tieto kieltäytyäkseen panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä sillä perusteella, että täytäntöönpano johtaisi perusoikeuksien loukkaamisen vaaraan pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, minkä vuoksi on perusteltua käsitellä ensin kysymyksen tätä kohtaa.

91

Kysymyksen tämän kohdan yleisestä muotoilusta huolimatta ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Tribunal Supremo on pohtinut erityisesti sitä, mikä merkitys täytäntöönpanon kannalta on väitetyllä vaaralla siitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaan henkilöön kohdistuu sen jälkeen, kun hänet on luovutettu kyseiseen jäsenvaltioon, perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan loukkaus siksi, että hän joutuisi tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa.

92

On siis katsottava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen neljännen kysymyksen c kohta ja viides kysymys, jotka on käsiteltävä yhdessä, koskevat asiallisesti sitä, onko puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, jonka on päätettävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamisesta, voi kieltäytyä pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos se katsoo, että henkilö saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, vaikka hän on voinut tämän jäsenvaltion tuomioistuimissa vedota perusoikeuksiinsa riitauttaakseen pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen toimivallan ja kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen.

93

On muistettava, että sekä jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteella että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella, joka puolestaan perustuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen, on unionin oikeudessa perustavanlaatuinen merkitys, koska niiden avulla voidaan luoda alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja, ja pitää sitä yllä. Juuri keskinäisen luottamuksen periaate edellyttää etenkin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta sitä, että kukin jäsenvaltio katsoo – jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista –, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C-562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94

Kun jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta, niitä voidaan siis unionin oikeuden nojalla vaatia olettamaan, että muut jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuksia, siten, että ne eivät voi vaatia toiselta jäsenvaltiolta perusoikeuksille annettavaa korkeampaa kansallisen suojan tasoa kuin mitä unionin oikeudessa annetaan ja tämän lisäksi ne eivät myöskään voi poikkeuksellisia tapauksia lukuun ottamatta tarkastaa, onko kyseinen toinen jäsenvaltio tosiasiassa kunnioittanut tietyssä konkreettisessa tapauksessa unionin takaamia perusoikeuksia (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C-562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

Jäsenvaltioiden välinen vankka luottamus, johon eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat järjestelyt perustuvat, nojaa kuitenkin lähtökohtaan, jonka mukaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion rikostuomioistuimet, joiden on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon jälkeen toteutettava rikosoikeudellinen menettely, joka koskee syytteeseenpanoa taikka vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimen täytäntöönpanoa, ja pääasian rikosoikeudenkäynti, noudattavat perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa taattua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan perusoikeuteen erottamattomasti kuuluvia vaatimuksia. Kyseisellä perusoikeudella on näet ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan ne jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka on vahvistettu SEU 2 artiklassa ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C-562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Vaikka siis kunkin jäsenvaltion on keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteiden, jotka ovat kyseisen mekanismin taustalla, täysimääräisen soveltamisen turvaamiseksi varmistettava viime kädessä unionin tuomioistuimen valvonnassa, että mainittuun perusoikeuteen erottamattomasti liittyviä vaatimuksia noudatetaan, pidättymällä kaikista toimenpiteistä, jotka voivat vaarantaa sen, todellinen vaara siitä, että jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö luovutetaan pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle, hänen tätä perusoikeuttaan loukataan, voi antaa täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle mahdollisuuden jättää poikkeuksellisesti ryhtymättä toimenpiteisiin kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen johdosta puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdan nojalla, kuten edellä 72 kohdassa on todettu (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C-562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

97

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tämän osalta, että kun täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella, jonka on päätettävä eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamisesta, on tiedossaan seikkoja, jotka viittaavat siihen, että kyseessä on todellinen vaara perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa taatun, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden loukkaamisesta pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa lainkäyttöjärjestelmän toimintaan liittyvien rakenteellisten tai yleisten puutteiden vuoksi, sen on konkreettisesti ja tarkasti arvioitava, onko, kun otetaan huomioon kyseisen henkilön henkilökohtainen tilanne, sen rikoksen luonne, josta häntä syytetään, ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen taustalla oleva tosiseikasto, painavia syitä katsoa, että henkilö altistuu tällaiselle vaaralle, mikäli hänet luovutetaan kyseiseen jäsenvaltioon (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus), C‑354/20 PPU ja C‑421/20 PPU, EU:C:2020:1033, 52 kohta ja tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 50 kohta).

98

Sen osalta, soveltuuko tällainen kaksivaiheinen tutkinta neljännen kysymyksen c kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon kieltäytymisperusteen arviointiin, on muistettava, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on suoritettava tällainen tutkinta muun muassa arvioidakseen, kohdistuuko asianomaiseen henkilöön siinä tapauksessa, että hänet luovutetaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, todellinen vaara siitä, että hänen perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistettua oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu, loukataan (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 66 kohta).

99

Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklaa, joka on otettava huomioon perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittaessa (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2021, Openbaar Ministerie (Oikeus tulla kuulluksi täytäntöönpanosta vastaavassa oikeusviranomaisessa), C‑428/21 PPU ja C‑429/21 PPU, EU:C:2021:876, 64 kohta), koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että tuomioistuimen toimivalta tutkia asia merkityksellisten kansallisten sääntöjen mukaisesti liittyy tämän yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuun laillisesti perustetun tuomioistuimen vaatimukseen (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 20.7.2006, Sokurenko ja Strygun v. Ukraina, CE:ECHR:2006:0720JUD002945804, 26–29 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 1.12.2020, Guðmundur Andri Ástráðsson v. Islanti, CE:ECHR:2020:1201JUD002637418, 217 ja 223 kohta).

100

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuna laillisesti perustettuna tuomioistuimena ei esimerkiksi voida pitää sellaista ylintä kansallista tuomioistuinta, joka ratkaisee rikosasian ensimmäisenä ja viimeisenä asteena ilman sellaista nimenomaista oikeudellista perustaa, joka antaa sille toimivallan tuomita kaikki syytetyt (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 22.6.2000, Coëme ym. v. Belgia, CE:ECHR:2000:0622JUD003249296, 107–110 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 2.6.2005, Claes ym. v. Belgia, CE:ECHR:2005:0602JUD004682599, 41–44 kohta).

101

Vaikka täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voikaan, kuten kolmanteen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, tarkistaa pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen toimivaltaa, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tehtävänä on sitä vastoin arvioida, kun henkilö, josta on annettu eurooppalainen pidätysmääräys, väittää, että häneen kohdistuu sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan loukkaus siksi, että hän joutuu siellä tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, onko tämä väite perusteltu edellä 97 kohdassa tarkoitetussa kaksivaiheisessa tutkinnassa.

102

Tämän tutkinnan sisällön osalta on huomattava, että kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on sen ensimmäisessä vaiheessa määritettävä, onko olemassa sellaisia objektiivisia, luotettavia, tarkkoja ja asianmukaisesti päivitettyä tietoja, jotka osoittavat, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa on olemassa todellinen vaara siitä, että perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa taattua perusoikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukataan esimerkiksi juuri siten, ettei vaatimusta laillisesti perustetusta tuomioistuimesta noudateta kyseisessä jäsenvaltiossa esiintyvien rakenteellisten tai yleisten puutteiden taikka sellaisten puutteiden vuoksi, jotka kohdistuvat johonkin sellaiseen objektiivisesti yksilöitävissä olevaan henkilöryhmään, johon asianomainen henkilö väittämänsä mukaan kuuluu (ks. vastaavasti tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C-404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 89 kohta ja tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 67 kohta).

103

Kun on kyse väitteistä, jotka koskevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaan henkilöön kohdistuvaa vaaraa siitä, että hänet tuomitaan tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on määrittäessään, onko tällaiset puutteet voitu todeta, arvioitava eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainkäyttöjärjestelmän toimintaa kokonaisuutena laillisesti perustetun tuomioistuimen vaatimuksen kannalta (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100 77kohta). Tämän oikeusviranomaisen on katsottava, että tällaisia puutteita on olemassa, jos tästä kokonaisarvioinnista ilmenee, että syytetyiltä on kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti evätty sellainen tehokas oikeussuojakeino, jonka avulla sen rikostuomioistuimen toimivaltaa voidaan valvoa, jonka tuomittavaksi heidät saatetaan, joko siten, että tämä tuomioistuin tutkii oman toimivaltansa, tai siten, että asia voidaan saattaa jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi.

104

Tämän osalta on todettava, että koska väitteitä, joiden mukaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tuomita eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä, ei pidä sekoittaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen toimivallan tai eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytysten riitauttamiseen, sitä, että tämä toimivalta tai että nämä edellytykset voidaan tosiasiallisesti riitauttaa kyseisessä menettelyssä tai että ne on siinä riitautettu kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, ei voida sellaisenaan pitää ratkaisevana lausuttaessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

105

Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on kuitenkin otettava huomioon eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien menettelyjen kulku pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimissa siltä osin kuin siinä saadaan viitteitä näiden tuomioistuinten käytännöistä ja siitä, miten asian kannalta merkityksellisiä kansallisia säännöksiä tulkitaan, kun se arvioi kokonaisuutena eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamista seuraavan rikosoikeudellisen menettelyn ennakoitavissa olevaa kulkua (ks. analogisesti tuomio 15.10.2019, Dorobantu, C-128/18, EU:C:2019:857, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) erityisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa tämän tuomioistuimen on kyseisen jäsenvaltion oikeuden nojalla lähtökohtaisesti hoidettava pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen ja asian ratkaisevan tuomioistuimen tehtäviä.

106

Tutkinnan toisessa vaiheessa täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on arvioitava konkreettisesti ja tarkasti, missä määrin edellä 97 kohdassa tarkoitetun tutkinnan ensimmäisessä vaiheessa havaituilla puutteilla voi olla vaikutusta menettelyihin, joihin eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö joutuu, ja onko, kun otetaan huomioon hänen henkilökohtainen tilanteensa, sen rikoksen luonne, josta häntä syytetään, ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen taustalla oleva tosiseikasto, painavia syitä katsoa, että asianomainen henkilö altistuu todelliselle vaaralle siitä, että perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa taattua perusoikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin loukataan, jos hänet luovutetaan kyseiseen jäsenvaltioon (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus), C‑354/20 PPU ja C‑421/20 PPU, EU:C:2020:1033, 55 kohta ja tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 53 kohta).

107

Silloin kun tällainen vaara johtuu kyseessä olevan henkilön väitteiden mukaan siitä, että hänet voitaisiin luovuttamistilanteessa tuomita tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, tällaisen vaaran voidaan todeta olevan olemassa vain, jos pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa sovellettavien toimivalta- ja lainkäyttösääntöjen perusteella on ilmeistä, ettei tuomioistuimella, joka todennäköisesti toimittaa kyseiseen henkilöön kohdistuvan menettelyn pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, ole tähän toimivaltaa.

108

Vaikka tällainen toimivallan puuttuminen voisi aiheuttaa perusteltuja huolenaiheita muun muassa asianomaisen tuomioistuimen puolueettomuudesta ja estää kyseisen henkilön luovuttamisen, tällaista toteamusta ei voida pätevästi perustella sillä, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisten ja täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion oikeusviranomaisten osalta nämä säännöt eivät ole ulottuvuudeltaan tarkkaan ottaen aivan samat.

109

Koska Tribunal Supremo pohtii ennakkoratkaisupyynnön mukaan erityisesti sitä, voiko täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan rikkomiseen liittyvän vaaran vuoksi ilman, että se olisi todennut pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa olevan rakenteellisia tai yleisiä puutteita, mainittakoon vielä siitä, että edellä 97 kohdassa tarkoitetun tutkinnan kahdessa eri vaiheessa arvioidaan tietoja, jotka on saatu eri perusteilla, joten näitä vaiheita ei voida sekoittaa toisiinsa (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2020, Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus), C‑354/20 PPU ja C‑412/20 PPU, EU:C:2020:1033, 56 kohta).

110

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tämän osalta, että se, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että on olemassa seikkoja, jotka osoittavat pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainkäyttöjärjestelmässä olevan rakenteellisia tai yleisiä puutteita, ei voi oikeuttaa sitä, että kyseinen oikeusviranomainen kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön edellä 97 kohdassa tarkoitetun tutkinnan toista vaihetta suorittamatta (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 81 kohta).

111

Kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö väittää, että häneen kohdistuu vaara perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan rikkomisesta siitä syystä, että hän joutuu tuomittavaksi pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, mutta täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, ettei sille toimitettuja tietoja voida pitää objektiivisina, luotettavina, tarkkoina ja asianmukaisesti päivitettyinä tietoina, jotka osoittavat, että jäsenvaltion lainkäyttöjärjestelmän toiminnassa on rakenteellisia tai yleisiä puutteita taikka sellaisia puutteita, jotka vaikuttavat jonkin sellaisen objektiivisesti yksilöitävissä olevan henkilöryhmän oikeussuojaan, johon kyseinen henkilö väittämänsä mukaan kuuluu, ei tämä oikeusviranomainen siis voi kieltäytyä panemasta täytäntöön kyseistä eurooppalaista pidätysmääräystä tästä tämän henkilön esiin tuomasta syystä.

112

On näet korostettava, että kun pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä säädetään oikeussuojakeinoista, joiden avulla voidaan valvoa sen tuomioistuimen toimivaltaa, jonka on ratkaistava eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panemiseksi luovutettua henkilöä koskeva asia, siten, että kyseinen tuomioistuin tutkii oman toimivaltansa tai että asia voidaan saattaa jonkin muun tuomioistuimen käsiteltäväksi, kyseinen henkilö voi tällaisilla oikeussuojakeinoilla lähtökohtaisesti torjua häneen kohdistuvan vaaran siitä, että hänet tuomitaan kyseisessä jäsenvaltiossa tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa.

113

Kun lisäksi otetaan huomioon se, millainen se perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan rikkominen on, johon eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena neljännen kysymyksen c kohdassa tarkoitetun kaltaisessa tilanteessa oleva henkilö on vedonnut, on todettava, että tällaisia oikeussuojakeinoja käyttämällä, sikäli kuin ne ovat tehokkaita, on kyettävä estämään se, että tällainen rikkominen ylipäätään tapahtuu, tai joka tapauksessa tällaisesta rikkomisesta aiheutuvan korjaamattoman vahingon syntyminen.

114

Jos sellaisia objektiivisia, luotettavia, tarkkoja ja asianmukaisesti päivitettyjä tietoja ei ole, jotka osoittavat, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainkäyttöjärjestelmän toiminnassa on rakenteellisia tai yleisiä puutteita taikka sellaisia puutteita, jotka vaikuttavat jonkin sellaisen objektiivisesti yksilöitävissä olevan henkilöryhmän oikeussuojaan, johon asianomainen henkilö väittämänsä mukaan kuuluu, täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella ei ole perusteltua syytä olettaa, että edellä 112 kohdassa tarkoitettuja oikeussuojakeinoja ei ole tai että ne ovat tehottomia, vaan se on päinvastoin velvollinen, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 116 kohdassa todennut, keskinäisen luottamuksen periaatteen mukaisesti lähtemään arvioinnissaan siitä, että tällaiset oikeussuojakeinot ovat olemassa ja että ne ovat tehokkaita.

115

Luottamus, jota on siis osoitettava pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimille, kytkeytyy lisäksi välittömästi edellä 54 kohdassa mainittuun periaatteeseen, jonka mukaan eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetun henkilön perusoikeuksien kunnioittaminen on ensisijaisesti kyseisen jäsenvaltion vastuulla.

116

Ellei tällaista luottamusta olisi, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen joutuisi aina, kun sen käsiteltäväksi saatettaisiin pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia väitteitä, selvittämään sen, miten pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimet soveltavat yksittäistapauksessa omia toimivalta- ja lainkäyttösääntöjään, mikä olisi vastoin puitepäätöksen 2002/584 taustalla olevaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, kuten edellä 88 kohdassa on todettu. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puitepäätöstä 2002/584 ei voida tulkita perusoikeuskirjan määräysten valossa siten, että kyseenalaistettaisiin jäsenvaltioiden oikeudelliseen yhteistyöhön perustuvan järjestelmän tehokkuus (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 47 kohta).

117

Edellä kuvatun tulkinnan avulla voidaan näin taata, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi unionin oikeuskäytännön mukaan tutkia sen, noudatetaanko pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimissa perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistettua oikeutta, ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa (ks. vastaavasti lausunto 2/13 (Unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 191 kohta).

118

Tällä tulkinnalla kyetään myös varmistamaan se, että huomioon otetaan perusoikeuskirjan 47 artiklasta pidätysmääräyksen kohteena olevalle henkilölle johtuvien takeiden lisäksi muita etuja, kuten tarve kunnioittaa tarvittaessa kyseisten rikosten uhrien perusoikeuksia (ks. analogisesti tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 60–63 kohta).

119

Edellä todetun perusteella neljännen kysymyksen c kohtaan ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa on tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, jonka ratkaistavaksi on saatettu pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttamista koskeva asia, ei voi kieltäytyä pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sillä perusteella, että kyseinen henkilö saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, paitsi jos

120

Sillä, että asianomainen henkilö on voinut pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimissa vedota perusoikeuksiinsa riitauttaakseen pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen toimivallan ja hänestä annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen, ei ole tässä yhteydessä ratkaisevaa merkitystä.

121

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen neljännen kysymyksen a ja b kohta koskevat asiallisesti sitä, onko puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa siten, että tilanteessa, jossa pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö väittää, että hän saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, WGAD:n kertomus voi yksin riittää perusteeksi sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy panemasta kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön, tai ellei näin ole, tämä oikeusviranomainen voi ottaa sen huomioon päättääkseen siitä, onko kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä tämän henkilön esiin tuomasta syystä.

122

Neljännen kysymyksen c kohtaan annetusta vastauksesta seuraa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä siitä syystä, että pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, vain siinä tapauksessa, että täytäntöönpanosta vastaava viranomainen katsoo yhtäältä, että tässä jäsenvaltiossa on olemassa todellinen vaara perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa taatun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden loukkaamisesta kyseisen jäsenvaltion lainkäyttöjärjestelmän toiminnassa olevien rakenteellisten tai yleisten puutteiden taikka sellaisten puutteiden vuoksi, jotka vaikuttavat jonkin sellaisen objektiivisesti yksilöitävissä olevan henkilöryhmän oikeussuojaan, johon tämä henkilö väittämänsä mukaan kuuluu, ja toisaalta, että on ilmeistä, ettei sillä tuomioistuimella, joka todennäköisesti toimittaa menettelyn, jonka kohteeksi kyseinen henkilö tässä jäsenvaltiossa joutuu, ole tähän toimivaltaa.

123

Koska tällaisen päätelmän on perustuttava yhtäältä sekä objektiivisiin, luotettaviin, tarkkoihin ja asianmukaisesti päivitettyihin tietoihin pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainkäyttöjärjestelmän toiminnasta että toisaalta konkreettiseen ja tarkkaan arvioon etsityn henkilön henkilökohtaisesta tilanteesta, WGAD:n kertomus, joka ei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen mukaan koske välittömästi juuri tätä tilannetta, ei voi olla riittävä peruste kieltäytyä panemasta täytäntöön kyseisestä henkilöstä annettua eurooppalaista pidätysmääräystä.

124

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että objektiiviset, luotettavat, tarkat ja asianmukaisesti päivitetyt tiedot, joihin täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tukeuduttava suorittaakseen asianmukaisesti edellä 97 kohdassa tarkoitetun tutkinnan ensimmäisen vaiheen, voivat perustua muun muassa kansainvälisiin tuomioistuinratkaisuihin, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioihin, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinratkaisuihin sekä Euroopan neuvoston elinten laatimiin tai Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmään kuuluviin päätöksiin, kertomuksiin ja muihin asiakirjoihin (ks. vastaavasti tuomio 5.4.2016, Aranyosi ja Căldăraru, C‑404/15 ja C‑659/15 PPU, EU:C:2016:198, 89 kohta).

125

Koska WGAD:n mandaatti perustuu Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmiin 15/18, 20/16 ja 33/30 ja koska se perustettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 15.3.2006 antamalla päätöslauselmalla 60/251, WGAD:n laatima kertomus on yksi niistä seikoista, jotka voidaan ottaa huomioon kyseisen tutkinnan ensimmäisessä vaiheessa ilman, että siinä muotoillut päätelmät kuitenkaan sitoisivat täytäntöönpanosta vastaavaa oikeusviranomaista.

126

Neljännen kysymyksen a ja b kohtaan on tämän johdosta vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohtaa on tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa siten, että tilanteessa, jossa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena oleva henkilö väittää, että hän saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, WGAD:n kertomus, joka ei koske välittömästi tämän henkilön tilannetta, ei voi yksin riittää perusteeksi sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy panemasta kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön, mutta tämä oikeusviranomainen voi ottaa kertomuksen huomioon muun näytön rinnalla arvioidakseen, onko tämän jäsenvaltion lainkäyttöjärjestelmän toiminnassa rakenteellisia tai yleisiä puutteita taikka sellaisia puutteita, jotka vaikuttavat jonkin sellaisen objektiivisesti yksilöitävissä olevan henkilöryhmän oikeussuojaan, johon kyseinen henkilö väittämänsä mukaan kuuluu.

127

Aluksi on todettava, että kuudes kysymys koskee mahdollisuutta kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sillä perusteella, että pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella ei ole toimivaltaa antaa tällaista pidätysmääräystä tai että henkilö, josta pidätysmääräys on annettu, saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa.

128

Koska kolmanteen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, että ensimmäisellä näistä kahdesta perusteesta ei missään tapauksessa voida oikeuttaa kieltäytymistä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, kuudes kysymys on tutkittava ainoastaan siltä osin kuin se koskee näistä jälkimmäistä.

129

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tällä kysymyksellä vastauksen asiallisesti siihen, onko puitepäätöksen 2002/584 15 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön sillä perusteella, että henkilö, josta pidätysmääräys on annettu, saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, pyytämättä ensin lisätietoja pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta.

130

Puitepäätöksen 2002/584 15 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion toimittamat tiedot eivät riitä, jotta se voisi tehdä päätöksen luovuttamisesta, se pyytää toimittamaan kiireellisesti tarvittavat lisätiedot.

131

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että erityisesti sen varmistamiseksi, ettei eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminta halvaannu, pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten ja pidätysmääräyksen antaneiden oikeusviranomaisten välisen kanssakäymisen pitäisi sujua SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätyn vilpitöntä yhteistyötä koskevan velvollisuuden mukaisesti. Vilpittömän yhteistyön periaatteesta johtuu muun muassa, että jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä suorittaessaan (tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

132

Tätä silmällä pitäen pidätysmääräyksen antaneiden oikeusviranomaisten ja täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten on käytettävä tehokkaan yhteistyön takaamiseksi rikosasioissa täysimääräisesti muun muassa puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdassa ja 15 artiklassa tarkoitettuja välineitä siten, että edistetään tämän yhteistyön perustana olevaa keskinäistä luottamusta (ks. vastaavasti tuomio 22.2.2022, Openbaar Ministerie (Laillisesti perustettu tuomioistuin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa), C‑562/21 PPU ja C‑563/21 PPU, EU:C:2022:100, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

133

Tässä yhteydessä on muistettava, että – kuten edellä 107 kohdassa on todettu – täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön sillä perusteella, että henkilö, josta pidätysmääräys on annettu, saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomittavaksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, vain jos tämä täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on todennut, että kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavien toimivalta- ja lainkäyttösääntöjen mukaan on ilmeistä, ettei tuomioistuimella, joka todennäköisesti toimittaa menettelyn, jonka kohteeksi kyseinen henkilö tässä jäsenvaltiossa joutuu, ole tähän toimivaltaa.

134

Koska tällainen toteamus perustuu välttämättä arvioon pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännöstä, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei voi vilpittömän yhteistyön periaatetta loukkaamatta todeta tätä pyytämättä ensin pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta tietoja näistä säännöistä.

135

On kuitenkin korostettava, että neljännen kysymyksen c kohtaan annetusta vastauksesta seuraa, että tällainen pyyntö ei ole perusteltu tilanteessa, jossa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, ettei sillä ole käytössään objektiivisia, luotettavia, tarkkoja ja asianmukaisesti päivitettyjä tietoja, joiden perusteella se voisi katsoa näytetyksi, että kyseisen jäsenvaltion lainkäyttöjärjestelmän toiminnassa on rakenteellisia tai yleisiä puutteita taikka sellaisia puutteita, jotka vaikuttavat jonkin sellaisen objektiivisesti yksilöitävissä olevan henkilöryhmän oikeussuojaan, johon kyseinen henkilö väittämänsä mukaan kuuluu. Tämä oikeusviranomainen ei näet voi tällaisessa tapauksessa kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön sillä perusteella, että on ilmeistä, ettei tuomioistuimella, joka todennäköisesti toimittaa menettelyn, jonka kohteeksi kyseinen henkilö joutuu, ole tähän toimivaltaa.

136

Kuudenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 15 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön sillä perusteella, että henkilö, josta pidätysmääräys on annettu, saattaa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, joutua tuomituksi tuomioistuimessa, jolla ei ole tähän toimivaltaa, pyytämättä ensin lisätietoja pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta.

137

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että se pyytää unionin tuomioistuinta vastaamaan seitsemänteen kysymykseen, jos ensimmäisiin kuuteen kysymykseen annettujen vastausten perusteella on katsottava, että pääasian olosuhteissa puitepäätös 2002/584 on esteenä sille, että henkilön luovuttamisesta kieltäydytään näissä kysymyksissä tarkoitettujen syiden perusteella.

138

Koska SEUT 267 artiklassa ei anneta unionin tuomioistuimelle toimivaltaa soveltaa unionin oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen (ks. vastaavasti tuomio 14.5.2020, Bouygues travaux publics ym., C-17/19, EU:C:2020:379, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), seitsemänteen kysymykseen on kaiken varalta annettava vastaus, tämän kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten tuomioistuinten suorittamaa arviointia mahdollisuudesta panna täytäntöön ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pääasiassa antamat eurooppalaiset pidätysmääräykset.

139

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen seitsemäs kysymys koskee asiallisesti sitä, onko puitepäätöstä 2002/584 tulkittava siten, että se on esteenä useiden peräkkäisten eurooppalaisten pidätysmääräysten antamiselle etsitystä henkilöstä, jotta jäsenvaltio luovuttaisi hänet sen jälkeen, kun se on kieltäytynyt panemasta täytäntöön ensimmäistä tästä henkilöstä annettua eurooppalaista pidätysmääräystä.

140

Tämän osalta on aluksi todettava, ettei missään puitepäätöksen 2002/584 säännöksessä suljeta pois useiden peräkkäisten eurooppalaisten pidätysmääräysten antamista henkilöstä silloinkaan, kun hänestä annetun ensimmäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydytty.

141

Pidätysmääräyksen antaminen voi lisäksi osoittautua tarpeelliseksi erityisesti sen jälkeen, kun seikat, jotka ovat estäneet aikaisemman eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon, on voitu sivuuttaa, tai silloin, kun kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskeva päätös ei ollut unionin oikeuden mukainen, jotta etsityn henkilön luovuttamismenettely voidaan saattaa päätökseen ja tällä tavoin edistää – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 137 kohdassa todennut – puitepäätökselle asetetun sen tavoitteen toteutumista, etteivät rikokset jää rankaisematta.

142

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilmi, että sellaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen, jonka täytäntöönpano johtaisi perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomiseen ja jonka täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen pitäisi unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä esiin tuotujen olosuhteiden vallitessa kieltäytyä, ei ole keskinäisen luottamuksen ja vilpittömän yhteistyön periaatteiden mukaista (ks. analogisesti tuomio 11.11.2021, Gavanozov II, C-852/19, EU:C:2021:902, 60 kohta).

143

Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ei näin ollen voi, elleivät olosuhteet ole muuttuneet, antaa henkilöstä uutta eurooppalaista pidätysmääräystä sen jälkeen, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin kyseisestä henkilöstä annetun aikaisemman eurooppalaisen pidätysmääräyksen johdosta tältä viranomaiselta puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa edellytetyllä tavalla.

144

Lisäksi koska – kuten edellä 54 kohdassa on todettu – eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen voi johtaa sen kohteena olevan henkilön pidättämiseen ja sillä voidaan näin ollen loukata hänen henkilökohtaista vapauttaan, eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista suunnittelevan oikeusviranomaisen on tutkittava, onko pidätysmääräyksen antamista pidettävä käsiteltävän asian erityispiirteiden kannalta oikeasuhteisena (ks. vastaavasti tuomio 27.5.2019, PF (Liettuan yleinen syyttäjä), C-509/18, EU:C:2019:457, 49 kohta ja tuomio 13.1.2021, MM, C‑414/20 PPU, EU:C:2021:4, 64 kohta).

145

Tätä arvioidessaan kyseisen oikeusviranomaisen on erityisesti otettava huomioon sen rikoksen luonne ja vakavuus, josta etsittyä henkilöä syytetään, hänestä aiemmin annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen tai annettujen pidätysmääräysten vaikutukset häneen taikka hänestä mahdollisesti annettavan uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomahdollisuudet.

146

Seitsemänteen kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että puitepäätöstä 2002/584 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä peräkkäisten eurooppalaisten pidätysmääräysten antamiselle etsitystä henkilöstä, jotta jäsenvaltio luovuttaisi hänet sen jälkeen, kun se on kieltäytynyt panemasta täytäntöön ensimmäistä tästä henkilöstä annettua eurooppalaista pidätysmääräystä, edellyttäen ettei uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano johda kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan rikkomiseen ja että tämän jälkimmäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista voidaan pitää oikeasuhteisena.

147

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: