I. Asian tausta

II. Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

III. Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

IV. Asian tarkastelu

A. Alustava huomautus: Sernam 1 ‑päätöksestä Sernam 3 ‑päätökseen

B. Valitus

1. Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellisia virheitä, perustelujen puutteellisuutta ja Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ottamista huomioon vääristyneellä tavalla

a) Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen ja kolmas osa

1) Valituksenalainen tuomio

2) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

i) Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa

ii) Ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa

3) Asian tarkastelu

b) Ensimmäisen valitusperusteen toinen osa

1) Valituksenalainen tuomio

2) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

3) Asian tarkastelu

2. Toinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että johtoryhmän jättämä tarjous ei voinut olla tulosta avoimesta ja läpinäkyvästä menettelystä

a) Valituksenalainen tuomio

b) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

c) Asian tarkastelu

3. Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että Sernamin johtoryhmän tarjous oli huomattavasti epäedullisempi myyjälle kuin muiden tarjoajien ei-sitovat tarjoukset

a) Valituksenalainen tuomio

b) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

c) Asian tarkastelu

4. Neljäs valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja ratkaisi asian puutteellisin ja ristiriitaisin perustein katsoessaan, ettei komissio ollut sekoittanut keskenään Sernamin varojen myynnin tarkoitusta ja hintaa

a) Valituksenalainen tuomio

b) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

c) Asian tarkastelu

5. Viides valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja otti Sernam 2 ‑päätöksen päätösosan huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan, että 41 miljoonan euron suuruisen saatavan kirjaaminen Sernamin konkurssimenettelyn velkoihin oli vastoin Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklaa

a) Valituksenalainen tuomio

b) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

c) Asian tarkastelu

1) Siirron kohde

2) Osakkaiden henkilöllisyys

3) Siirron toteuttamisajankohta

4) Toimenpiteen taloudelliset perusteet

5) Siirron hinta

6) Viidettä valitusperustetta koskeva päätelmä

6. Kuudes valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, vetosi puutteellisiin perusteisiin ja otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan, ettei yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta voitu soveltaa Sernamin varojen luovutukseen yhtenä kokonaisuutena.

a) Valituksenalainen tuomio

b) Kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa

1) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

2) Asian tarkastelu

c) Kuudennen valitusperusteen toinen osa

1) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

2) Asian tarkastelu

d) Kuudennen valitusperusteen kolmas osa

1) Tiivistelmä asianosaisten ja muiden osapuolten lausumista

2) Asian tarkastelu

e) Kuudetta valitusperustetta koskeva päätelmä

7. Kanteen tutkittavaksi ottamista ensimmäisessä oikeusasteessa koskevat perustelut, joihin komissio vetoaa

V. Oikeudenkäyntikulut

VI. Ratkaisuehdotus

1. 

SNCF Mobilités (jäljempänä SNCF) ( 2 ) vaatii nyt käsiteltävässä valituksessa unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 17.12.2015 antaman tuomion SNCF v. komissio ( 3 ) (jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sen nostaman kanteen valtiontuesta SA. 12522 (C 37/08) – Ranska – Sernam 2 ‑päätöksen soveltaminen – 9.3.2012 annetun komission päätöksen 2012/398/EU (jäljempänä Sernam 3 ‑päätös) ( 4 ) kumoamiseksi.

2.

Euroopan komissio hyväksyi 23.5.2001 tekemällään päätöksellä ( 5 ) (jäljempänä Sernam 1 ‑päätös) tietyin edellytyksin Sernamille ( 6 ) myönnettävän rakenneuudistustuen, jonka kokonaismäärä oli 503 miljoonaa euroa.

3.

Toisessa, vuonna 2004 tekemässään päätöksessä ( 7 ) (jäljempänä Sernam 2 ‑päätös) komissio totesi, että tiettyjä Sernam 1 ‑päätöksellä asetettuja ehtoja ei ollut noudatettu, mistä oli ollut seurauksena hyväksytyn tuen väärinkäyttö.

4.

Komissio totesi tässä yhteydessä yhtäältä, että edellyttäen, että uusia ehtoja noudatettiin, Sernam 1 ‑päätöksellä hyväksytty 503 miljoonan euron tuki soveltui sisämarkkinoille Sernam 2 ‑päätöksen 3 ja 4 artiklassa säädetyin ehdoin. Se totesi toisaalta, että myönnetty 41 miljoonan euron lisätuki ei soveltunut sisämarkkinoille ja että Ranskan viranomaisten oli siten perittävä se takaisin.

5.

SNCF päätti hyödyntää Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa ( 8 ) säädettyä mahdollisuutta myydä Sernamin varat kokonaisuudessaan. Ranskan viranomaisten mukaan kolmannen osapuolen SNCF:n lukuun järjestämässä tarjouskilpailussa ei esitetty Sernamin taloudellisen tilanteen takia yhtään positiivista arvonmääritystä. Kaikissa tässä menettelyssä tehdyissä tarjouksissa päädyttiin selvästi negatiivisiin arvoihin eikä yhtään sitovaa tarjousta jätetty. Keskusteluja päätettiin jatkaa ainoastaan konsortion kanssa, jonka tarjoaja nro 5 oli muodostanut Sernamin johtoryhmän kanssa. Lopulta tarjoaja nro 5 ilmoitti 15.6.2005 suullisesti SNCF:lle, ettei se kyennyt tekemään edes ehdollista haltuunottotarjousta ennen 30.6.2005.

6.

SNCF päätti siten 30.6.2005 myydä Sernamin varat kokonaisuudessaan Sernamin johtoryhmälle. Tämän varojen luovutuksen jälkeen Sernam asetettiin konkurssiin 15.12.2005. Sernam 2 ‑päätöksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla takaisin maksettavaa valtiontukea vastaava 41 miljoonan euron suuruinen saatava kirjattiin Sernamin konkurssipesän velkoihin. Tästä määrästä SNCF pystyi tosiasiallisesti perimään takaisin 2,75 miljoonaa euroa konkurssimenettelyn päätteeksi.

7.

Kilpailijoiden 24.6.2005, 10.4.2006 ja 23.4.2007 tekemien kantelujen, joissa väitettiin, että Sernam 2 ‑päätöstä oli sovellettu joko virheellisesti tai sääntöjenvastaisesti, perusteella komissio ilmoitti 16.7.2008 päivätyllä kirjeellä ( 9 ) Ranskan tasavallalle päätöksestään aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn, jonka johdosta se teki 9.3.2012 Sernam 3 ‑päätöksen, joka toimitettiin Ranskan viranomaisille 26.3.2012.

8.

Sernam 3 ‑päätöksessä komissio katsoi, että Sernamin varojen luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena ei ollut tapahtunut Sernam 2 ‑päätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti ja että 41 miljoonan euron suuruista sisämarkkinoille soveltumatonta tukea ei ollut peritty takaisin. Se totesi, että Sernam 2 ‑päätöksen mukaisin ehdoin hyväksytty 503 miljoonan euron valtiontuki oli pantu täytäntöön sääntöjenvastaisesti eikä se siten soveltunut sisämarkkinoille. ( 10 ) Komissio katsoi lisäksi, että toimenpiteet, joita SNCF toteutti varojen luovuttamiseksi, etenkin 57 miljoonan euron pääomankorotus, joka vastasi Sernamin varojen kokonaismäärän negatiivista hintaa, ja väitetty 38,5 miljoonan euron ”saatavista luopuminen”, olivat uutta sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. ( 11 )

9.

Sernam 3 ‑päätöksen 1 ja 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1 artikla

1.   Ranskan Sernam SCS:lle (josta tuli Sernam SA) myöntämä 503 miljoonan euron valtiontuki, jonka komissio on hyväksynyt – – [Sernam 2 ‑päätöksellä], on käytetty väärin. Tuki ei sovellu sisämarkkinoille. Tuki on hyödyttänyt myös Sernam Xpressiä sekä Financière Sernamia ja sen tytäryhtiöitä, Sernam Services ja Aster.

2.   Ranskan Sernam SCS:lle myöntämä 41 miljoonan euron valtiontuki, joka on katsottu sisämarkkinoille soveltumattomaksi Sernam 2 ‑päätöksen nojalla, on niin ikään hyödyttänyt Sernam Xpressiä sekä Financière Sernamia ja sen tytäryhtiöitä, Sernam Services ja Aster.

3.   SNCF:n Sernam SA:han toteuttama 57 miljoonan euron pääomankorotus, SNCF:n luopuminen 38,5 miljoonan euron saatavistaan Sernam SA:lta ja SNCF:n takuusitoumukset, jotka se antoi Sernam SA:n toiminnan siirtyessä Financière Sernamille, lukuun ottamatta rautatietyöläisiä koskevaa takuusitoumusta, ovat sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

2 artikla

1.   Ranskan on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin Financière Sernamilta ja sen tytäryhtiöiltä, Sernam Services ja Aster.

– –”.

10.

Komissio totesi 4.4.2012 Ranskan tasavallan esittämästä pyynnöstä, että Sernam-konsernin ja osan sen varoista mahdollisesti haltuun ottavien yritysten, jotka muodostuivat SNCF:lle ja BMV:lle kuuluvista Geodis-konsernin yhtiöistä, välillä ei ollut taloudellista jatkuvuutta ja että Sernam 3 ‑päätöksessä lainvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi todettujen tukien takaisin perimistä koskevaa velvollisuutta ei näin ollen ollut syytä ulottaa Geodisiin ja BMV:hen.

11.

Financière Sernam ja Sernam Services asetettiin konkurssiin 13.4.2012, ja samana päivänä Geodis jätti tarjouksen, ja se nimitettiin Sernam-konsernin varojen haltuunottajaksi.

12.

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.6.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin Sernam 3 ‑päätöksen kumoamista.

13.

Valittaja esitti vaatimuksensa tueksi kuusi kanneperustetta: Ensimmäinen peruste koski valittajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Toinen peruste koski luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista. Kolmannen perusteen mukaan velvoitetta toimia kohtuullisessa ajassa ja oikeusvarmuuden periaatetta oli loukattu. Neljännen kumoamisperusteen mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan, että luovutettaessa Sernamin varat yhtenä kokonaisuutena ei ollut noudatettu Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ehtoja. Viidennen kumoamisperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että velvollisuus maksaa takaisin 41 miljoonan euron valtiontuki, joka Sernam 2 ‑päätöksessä oli todettu sisämarkkinoille soveltumattomaksi, oli siirtynyt Financière Sernamille ja sen tytäryhtiöille. Kuudennen perusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että 21.7.2005 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa määrätyt toimenpiteet, jotka koskivat Sernamin varojen luovuttamista yhtenä kokonaisuutena, olivat Sernam Xpress-Financière Sernamille myönnettyjä uusia valtiontukia.

14.

Lausumatta valituksenalaisessa tuomiossa kanteen tutkittavaksi ottamisesta – ja vaikka se oli hyväksynyt neljännen kumoamisperusteen toisen osan ( 12 ) – unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi edellä mainitun kanteen.

15.

Valittaja haki 26.2.2016 muutosta valituksenalaiseen tuomioon. SNCF vaatii vaatimuksissaan, että unionin tuomioistuin ottaa valituksen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi ja sen seurauksena kumoaa valituksenalaisen tuomion ja velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Komissio vaatii vastineessaan, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Yhtiöt Mory SA ja Mory Team, jotka tukivat väliintulijoina komission vaatimuksia unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olleessa menettelyssä, vaativat yhdessä myös, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.

Valittajan, komission sekä Mory SA:n ja Mory Teamin lausumat ja vastaukset unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 9.3.2017 pidetyssä istunnossa.

17.

Valittaja esittää valituksensa tueksi kuusi perustetta: ensimmäinen peruste koskee oikeudellista virhettä, perustelujen puutteellisuutta ja Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ottamista huomioon vääristyneellä tavalla. Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koskevat periaatteet edellyttivät, että hyväksytty tarjoaja on osallistunut sellaisenaan ja itsenäisesti menettelyyn sen alusta lähtien. Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että Sernamin johtoryhmän tarjous oli huomattavasti epäedullisempi myyjälle kuin muiden tarjoajien ei-sitovat tarjoukset. Neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja ratkaisi asian puutteellisin ja ristiriitaisin perustein katsoessaan, ettei komissio ollut sekoittanut keskenään Sernamin varojen myynnin tarkoitusta ja hintaa. Viidennen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja otti Sernam 2 ‑päätöksen päätösosan huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan, että 41 miljoonan euron suuruisen takaisinperittävän saatavan kirjaaminen Sernam S.A. ‑yhtiön konkurssimenettelyn velkoihin oli vastoin Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklaa. Kuudennen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, esitti puutteellisia perusteita ja otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta voitu soveltaa Sernamin varojen luovutukseen yhtenä kokonaisuutena.

18.

Jotta saataisiin parempi käsitys nyt tarkasteltavan valituksen ulottuvuudesta, on paneuduttava hieman yksityiskohtaisemmin käsiteltävän oikeudenkäyntiasian taustaan.

19.

Sernam 1 ‑päätöksessään komissio otti kantaa Sernam-yrityksen rakenneuudistussuunnitelmaan, jonka Ranskan tasavalta oli jättänyt sen tutkittavaksi. Tutkintansa päätteeksi komissio totesi, että suunnitelmassa oli kyse EY:n perustamissopimuksen kanssa yhteensopivista valtiontuista (tarkemmin ottaen mainitun suunnitelman toimenpiteet, jotka koskivat Sernamiin kohdistuvia kaupallisia tukitoimenpiteitä ja saneeraustoimenpiteitä).

20.

Koska rakenneuudistussuunnitelmaa ei voitu toteuttaa Ranskan tasavallan Sernam 1 ‑päätöksessä esittämien ehtojen mukaisesti – minkä johdosta SNCF maksoi Sernamille 41 miljoonaa euroa yhteen liittämisen viivästymisestä, joka liittyi SNCF:n ja nimetyn haltuunottajan välisen yhteisymmärryspöytäkirjan peruuttamiseen ( 13 ) –, komissio tutki Sernamille Sernam 1 ‑päätöksen johdosta myönnettyjen tukien täytäntöönpanoehtoja.

21.

Todettuaan, että Ranskan tasavalta oli maksanut 503 miljoonan euron tukimäärän Sernam 1 ‑päätöksessä ( 14 ) hyväksytyistä ehdoista poikkeavin ehdoin, komissio katsoi kuitenkin kaikki seikat huomioon ottaen ja tietyin edellytyksin, että tämä määrä oli sopusoinnussa perustamissopimuksen kanssa, kun taas Sernamille laittomasti maksettu 41 miljoonan euron tuki oli sisämarkkinoille soveltumatonta ja oli maksettava takaisin. ( 15 ) Sernamille myönnetyn 503 miljoonan euron valtiontuen voitiin katsoa olevan sopusoinnussa perustamissopimuksen kanssa sillä edellytyksellä, että 1) Sernam kehittää vain rautateitse harjoitettavia postipalvelujaan ja SNCF takaa antavansa kaikille muille toimijoille, jotka esittävät asiaa koskevan pyynnön, samat ehdot kuin Sernamille raiderahtiliikenteen kehittämiseksi (Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohta) ja 2) Sernam korvaa kaikki omat maantiekuljetuspalvelunsa ja ‑kalustonsa yhden tai useamman sellaisen yrityksen maantiekuljetuspalveluilla ja ‑kalustolla, jotka ovat oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumattomia SNCF:stä ja jotka on valittu avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän menettelyn mukaisesti (Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohta). Sernam 2 ‑päätöksen perusteluista ilmenee, että kun otetaan huomioon tuen väärinkäyttö ja rakenneuudistussuunnitelman keston jatkaminen Sernam 1 ‑päätöksessä vahvistettuun kestoon nähden, komissio odotti Sernamin antavan erityisen vastasuoritteen vetäytymällä pysyvästi markkinoilta, joilla on ylikapasiteettia, jotta tuen osittainen hyväksyminen olisi perusteltua. ( 16 ) Tarkoituksena oli välttää se, että yritys, joka muuten olisi joutunut lopettamaan toimintansa ilmoitettujen vaikeuksien vuoksi, voisi pitää keinotekoisesti hallussaan hyvin haluttuja markkinaosuuksia kilpailevien ja taloudellisesti terveiden yritysten vahingoksi. ( 17 ) Näin ollen komissio katsoi, että ”Sernamin [oli] lopetettava pysyvästi toimintansa markkinalohkoilta, joilla on ylikapasiteettia, eli maantiekuljetusten perinteisten yhteislähetysten/postipalvelujen markkinalohkolta”. ( 18 ) Jos Sernamin varat kuitenkin myydään yhtenä kokonaisuutena markkinahintaan yritykselle, jolla ei ole oikeudellista kytköstä SNCF:ään, noudattaen läpinäkyvää ja avointa menettelyä, ehtoja, jotka koskevat Sernamin vetäytymistä markkinalohkoilta, joilla on ylikapasiteettia, ei enää sovelleta, ( 19 ) koska komissio katsoo, että tällaisessa tilanteessa Sernam ei enää toimisi nykyisessä oikeudellisessa muodossaan ja olisi luovuttanut markkinaosuutensa. ( 20 )

22.

Jäljempänä esitettävässä tarkastelussa on tärkeää pitää mielessä Sernam 2 ‑päätöksen 3 ja 4 artiklan sanamuoto:

”3 artikla

1.   Seuraavia ehtoja on noudatettava, jollei 2 kohdasta muuta johdu:

2.   Jos Sernam myy varansa kokonaisuudessaan [30.6.2005] mennessä markkinahintaan yritykselle, jolla ei ole oikeudellista kytköstä SNCF:ään, ja noudattaen läpinäkyvää ja avointa menettelyä, 1 kohdan ehtoja ei sovelleta.

4 artikla

Sernamin mahdollinen myynti kokonaan tai osittain on toteutettava markkinahintaan ja noudattaen läpinäkyvää ja kaikille sen kilpailijoille avointa menettelyä. Tällöin velvoite maksaa takaisin 41 miljoonan euron tukimäärä kuuluu Sernam-yritykselle, jos se on edelleen olemassa.”

23.

Sernam 2 ‑päätöksen täytäntöön panemiseksi Ranskan tasavalta päätti noudattaa mainitun päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä. Tätä varten SNCF pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia ilmaisemaan kiinnostuksensa Sernamin kaikkien varallisuuserien haltuunottoon. Kaikki jätetyt tarjoukset olivat negatiivisia, eikä yhtään sitovaa tarjousta saatu. Sernamin johtoryhmä teki ostotarjouksen tätä varten perustettavan yrityksen kautta, jonka nimeksi tuli sittemmin Financière Sernam. ( 21 ) Sernamin toiminta siirrettiin Financière Sernamille neljässä vaiheessa seuraavan kaavion mukaisesti: ( 22 )

24.

Ensin SNCF teki kokonaan omistamaansa tytäryhtiöön Sernam SA:han 57 miljoonan euron pääomasijoituksen. Toiseksi Sernam SA siirsi kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle Sernam Xpressille kaikki Sernamin varallisuuserät, mukaan luettuna edellä mainittu 57 miljoonan euron pääomasijoitus, ja 38,5 miljoonan euron velat lukuun ottamatta rahoitusvelkoja. Vastikkeena tästä siirrosta Sernam SA sai Sernam Xpressistä osuuden, jonka nimellinen arvo oli 100 euroa. Kolmanneksi Sernam Xpress korotti pääomaa 2 miljoonalla eurolla, jonka SNCF merkitsi kokonaisuudessaan, minkä seurauksena SNCF:stä tuli Sernam Xpressin enemmistöosakas. Neljänneksi Sernam SA ja SNCF luovuttivat 2 miljoonan euron hinnasta kaikki, koko pääomaa vastaavat osuutensa Sernam Xpressistä Financière Sernamille. Lisäksi Sernam SA asetettiin virallisesti konkurssiin 15.12.2005 ja SNCF:lle Sernam 2 ‑päätöksen nojalla takaisin maksettavat 41 miljoonaa euroa kirjattiin konkurssipesän velkoihin.

25.

Financière Sernamin tekemä tarjous jätettiin SNCF:lle 30.6.2005, ja tämä hyväksyi sen periaatteellisella tasolla samana päivänä. Sopimuspöytäkirja allekirjoitettiin 21.7.2005, Financière Sernam kirjattiin kaupparekisteriin 14.10.2005 ja edellä mainitut toimenpiteet toteutettiin 17.10.2005. ( 23 )

26.

Sernam 3 ‑päätöksessä komissio toteaa yhtäältä Sernam 2 ‑päätöksellä hyväksytyn tuen sääntöjenvastaisen käytön, koska Ranskan viranomaiset eivät ole noudattaneet mainitun päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja. Komissio katsoi nimittäin, että toimintaa ei ollut siirretty 30.6.2005 mennessä, että edellä mainittu toiminnan siirto ei negatiivisen hintansa takia ollut kauppa, että toiminnan siirto ei merkinnyt varallisuuserien myyntiä, vaan kyseessä oli Sernamin siirto kokonaisuudessaan (varat ja velat), että siirtoa ei ollut rajattu Sernamin hallussa Sernam 2 ‑päätöksen hyväksymisajankohtana olleisiin varallisuuseriin, vaan varoja korotettiin 59 miljoonalla eurolla, että toimintaa ei ollut siirretty läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen ja että varojen myynnin tarkoitusta ei ollut noudatettu. ( 24 ) Väärinkäytön takia 503 miljoonan euron suuruinen tuki on sisämarkkinoille soveltumatonta, ja se on maksettava takaisin.

27.

Komissio toteaa, että 41 miljoonan euron tuki, joka Ranskan oli perittävä takaisin tuensaajalta Sernam 2 ‑päätöksen mukaisesti, ( 25 ) oli kirjattu Sernam SA:n konkurssipesän velkoihin. Todettuaan, että Sernam 2 ‑päätöksen mukaan tätä tukea ei Sernamin taloudellisen toiminnan päättyessä tarvitse periä takaisin yritykseltä, joka on hankkinut varat markkinahintaan läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, komissio arvioi tilannetta erityisesti 29.4.2004 annetun tuomion ( 26 ) ja 8.5.2003 annetun tuomion ( 27 ) valossa. Komissio katsoi siten, että Sernam Xpressin ja Financière Sernamin sulautumisen jälkeen takaisinmaksuvelvoite siirtyi viimeksi mainitulle yritykselle erityisesti siksi, että se hyötyi edelleen 41 miljoonan euron tuesta, joka myönnettiin alun perin Sernamille. Se ei myöskään ollut soveltanut yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta.

28.

Lopuksi komissio tarkasteli Sernam Xpressille 21.7.2005 allekirjoitetun sopimuspöytäkirjan mukaisesti myönnettyjä uusia tukia. ( 28 ) Koska näiden uusien tukien myöntäminen liittyi tuen takaisinperintään, komissio katsoi, ettei ollut tarpeen soveltaa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, koska valtio toimi tässä tapauksessa unionin oikeudesta johtuvien velvoitteiden nojalla. ( 29 ) Tarkastellut tuet olivat SNCF:n 57 miljoonan euron pääomasijoitus Sernamiin, SNCF:n 2 miljoonan euron pääomasijoitus Sernam Xpressiin, SNCF:n luopuminen saatavistaan Sernamissa, takuusitoumukset, jotka SNCF:n antoi siirtäessään Sernamin toiminnan Financière Sernamille, ( 30 ) sekä Financière Sernamin maksama myyntihinta. Komissio päätteli, että kyse oli Sernam Xpressille / Financière Sernamille myönnetyistä uusista sisämarkkinoille soveltumattomista tuista, jotka oli perittävä takaisin Financière Sernamilta ja sen tytäryhtiöiltä, jotka jatkoivat tuesta hyötynyttä toimintaa (aikaisemmin sitä oli harjoittanut Financière Sernamiin sulautunut Sernam Xpress).

29.

Ensimmäinen valitusperuste on kolmiosainen: ensimmäinen osa koskee tarkoitusta, joka varojen myynnillä yhtenä kokonaisuutena on, toinen osa sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tekstin huomioon vääristyneellä tavalla myynnin käsitteen osalta, ja kolmas osa oikeudellisia virheitä, Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä arvioinnissa, jonka mukaan varojen siirrolla yhtenä kokonaisuutena tarkoitetaan vain varoja muttei velkoja. Koska valitusperusteen ensimmäinen ja kolmas osa näyttävät liittyvän toisiinsa, ehdotan, että ne tutkitaan yhdessä.

30.

Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että viitattuaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan tietyn päätöksen päätösosa ja perustelut liittyvät ehdottomasti toisiinsa ja että tämän vuoksi päätöstä tulkittaessa on tarvittaessa otettava huomioon päätöksen tekemiseen johtaneet syyt, ( 31 ) unionin yleinen tuomioistuin päätteli Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä saman päätöksen 217 perustelukappaleen kanssa, että ”’Sernamin myyminen kokonaisuudessaan (varat ja velat)’ ja ’Sernamin varojen myyminen yhtenä kokonaisuutena’ [asetettiin] Sernam 2 ‑päätöksessä toistensa vastakohdiksi”. ( 32 ) Näin ollen komissio oli sen mukaan perustellusti katsonut, että varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla piti käsittää pelkästään varat muttei velkoja, ( 33 ) koska toisenlainen tulkinta tarkoittaisi, että jätetään huomiotta yhtäältä Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa ja toisaalta saman päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettujen vaihtoehtoisten ehtojen välinen ero. ( 34 ) Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan on niin, että jos varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena tulkitaan siten, että se käsittää myös velat, vetoaminen näihin vaihtoehtoisiin ehtoihin olisi ”epäloogista ja epäjohdonmukaista”. ( 35 ) Unionin yleinen tuomioistuin muistutti seuraavaksi, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan kaksi kohtaa ovat vaihtoehtoisia ja katsoi, että niillä molemmilla pyrittiin ”samaan tavoitteeseen, joka oli [503 miljoonan euron rakenneuudistustuesta] johtuvan kilpailun vääristymisen estäminen”. ( 36 ) Se vahvisti komission väitteen, jonka mukaan varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena tarkoituksena oli ”pyrkiä lopettamaan Sernamin taloudellinen toiminta”. ( 37 ) Se katsoi siten, että Sernamin luovuttaminen kokonaisuudessaan, jotta se voitiin pitää hengissä ja saneerata, oli vastoin asetettua tavoitetta ”lopettaa Sernamin taloudellinen toiminta ja vapauttaa sen markkinaosuudet sen varojen ostajalle”. ( 38 )

31.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi, että komissio oli Sernam 3 ‑päätöksen 109 ja 110 perustelukappaleessa arvioinut oikein ”varallisuuserien osittaiseksi siirroksi” nimetyn toimenpiteen ja todennut, ettei sitä voida luokitella ”varojen myynniksi kolmannelle osapuolelle”, koska kyseinen myynti ei koskenut pelkästään varoja vaan myös kaikkia velkoja ( 39 ) ja koska sen kohteena oli 100-prosenttisesti omistettu tytäryhtiö. ( 40 )

32.

SNCF väittää lähinnä, että kesäkuussa 2005 tehty päätös varojen luovuttamisesta yhtenä kokonaisuutena oli täysin Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä saman päätöksen 217 perustelukappaleen kanssa, vahvistetun tarkoituksen mukainen. Unionin yleisen tuomioistuimen päättely on virheellinen kahdesta olennaisesta syystä. Ensinnäkin siksi, että yleensä varojen luovutuksesta seuraa väistämättä toiminnan jatkaminen, eikä vastattavien (eli velkojen) lisäämisellä ole tältä osin merkitystä, koska sillä on vaikutusta vain luovutetun yrityksen arvonmääritykseen. SNCF:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole selittänyt, miten Sernamin kaikkien varallisuuserien luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena yhdelle ostajalle, jonka on määrä ottaa haltuun Sernamin vapauttama markkinaosuus, voisi johtaa Sernamin taloudellisen toiminnan päättymiseen. Valittaja vetoaa tämän kohdan osalta valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuuteen. Toiseksi perustelut, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu katsoessaan, että varojen luovuttamisen yhtenä kokonaisuutena tarkoituksena on Sernamin taloudellisen toiminnan loppuminen, eivät oikeuta tällaista tulkintaa. Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleessa edellytetään vain, ettei Sernam toimi enää luovutusta edeltäneessä oikeudellisessa muodossaan, ja mahdollistetaan se, että SNCF:n riippumaton ostaja voi hyödyntää Sernamin markkinaosuuden. Toteamalla valituksenalaisen tuomion 194 ja 195 kohdassa, että tarkoituksena oli Sernamin taloudellisen toiminnan päättyminen, unionin yleinen tuomioistuin on vahvistanut tarkoituksen, joka ei missään tapauksessa ilmene Sernam 2 ‑päätöksen päätösosasta eikä perusteluista, ja näin ollen se on ottanut päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla. Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat lisäksi ristiriitaisia sen vuoksi, että se on valituksenalaisen tuomion 218 kohdassa itse todennut, että Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleen mukaan ”näyttää siltä, että [Sernamin] taloudellista toimintaa voitaisiin jatkaa”. Samansuuntaisesti SNCF väittää, ettei tästä 217 perustelukappaleesta ilmene, että toiminnan jatkamisella tarkoitetaan sellaisen ostajan jatkamaa toimintaa, joka liittää Sernamin varat omaan kaupalliseen strategiaansa, ja että tässä oli kyseessä välttämätön edellytys sen toteamiselle, että tukea saaneen yrityksen markkinaosuudet on vapautettu. Sitä vastoin Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleessa viitataan vain Sernamin markkinaosuuksien luovuttamiseen riippumattomalle ostajalle, joka ei toisin sanoen ole kytköksissä SNCF:ään.

33.

Vastauksessaan SNCF lisää lähinnä, ettei komissio ole osoittanut, miksi yrityksen varojen siirto yhtenä kokonaisuutena yhdelle ja samalle ostajalle ei taloudellisessa ja oikeudellisessa mielessä johtaisi taloudellisen toiminnan siirtoon. Sen mukaan komissio on itse selittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa, että tällainen luovutus vaikutti juuri näin tuomiossa SMI ja tuomiossa CDA. ( 41 ) Komissio on myös vääristellyt vastineessaan Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleen sanamuotoa, jossa ei valittajan mukaan viitata millään tavalla Sernamin kilpailijoihin. Sernam 2 ‑päätöksen mukaan ainoa komission tavoittelema päämäärä on tulevaisuudessa katkaista kaikki SNCF:n ja sen tytäryhtiön Sernamin väliset omistussuhteet, jotta edellinen ei enää antaisi jälkimmäiselle tukia, ja ainoa vaatimus oli, ettei Sernamin ostajalla ole kytköstä SNCF:ään. Varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena tarkoituksena ei siis ollut lopettaa Sernamin taloudellista toimintaa. Valittaja lisää, että toisin kuin komissio väittää, Sernamin varojen luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena, mikä tarkoittaa väistämättä Sernamin toiminnan jatkamista, ja väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tutkiessaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja taloudellisen toiminnan jatkamisen eri perusteita, eivät ole millään tavalla ristiriidassa keskenään.

34.

Hinnan osalta komission vaatimus oli markkinahinta, joka voisi kuitenkin olla negatiivinen. Jos varat myydään yhtenä kokonaisuutena siten, että niihin sisältyy välttämättä tappiollisen toiminnan ja työsopimusten siirtäminen, on väistämätöntä, että varojen arvo on negatiivinen; tulkinta, jonka mukaan hinta olisi voinut olla positiivinen, on perusteeton, ja tarkoittaa, että tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, koska kaikki tarjoukset olivat selvästi negatiivisia. SNCF väittää lisäksi, ettei oikeuskäytäntöön perustuvia periaatteita, jotka koskevat tulkintaa, ole tarpeen panna täytäntöön, jos määräys tai säännös on täysin yksiselitteinen. Yrityksen varoja ei olisi mahdollista luovuttaa kokonaisuudessaan siirtämättä taloudellista toimintaa haltuunottajalle, eikä yrityksen markkinaosuutta olisi mahdollista siirtää haltuunottajalle siirtämättä toimintaa. Komission puoltama ja unionin yleisen tuomioistuimen vahvistama tulkinta johtaisi siis mahdottomaan tilanteeseen.

35.

Komissio puolestaan katsoo, että ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

36.

SNCF väittää, että toistaessaan vain Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan säännökset ja tämän päätöksen 217 perustelukappaleen toteamukset vahvistaakseen tulkintansa, jonka mukaan Sernam 2 ‑päätöksessä asetettiin selvästi toistensa vastakohdiksi Sernamin myyminen kokonaisuudessaan ja pelkästään sen varojen myyminen, unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt ehdottomia väitteitä, ottanut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan vääristyneellä tavalla huomioon ja perustellut päättelynsä puutteellisesti. SNCF:n mukaan 217 perustelukappaleeseen ei sisälly mitään seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todeta, että varojen luovuttamisen yhtenä kokonaisuutena on ymmärrettävä koskevan pelkkiä varoja. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voi päätellä 217 perustelukappaleessa tarkoitetusta vaihtoehdosta, että 3 artiklan 2 kohdassa suljettiin pois velat, etenkään, kun sillä, että kaikki velat tai osa niistä liitetään luovutukseen, ei ole merkitystä asetetun päämäärän eli Sernamin taloudellisen toiminnan lopettamisen kannalta. Komissio ja unionin yleinen tuomioistuin eivät ole selittäneet, miten kaikkien varojen luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena yhdelle ainoalle ostajalle, jonka on tarkoitus ottaa haltuun Sernamin markkinaosuus, voisi johtaa Sernamin taloudellisen toiminnan lopettamiseen. ( 42 )

37.

SNCF:n mukaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 118 ja 119 kohdassa esittämä päättely on virheellinen, koska kumpaankin vaihtoehtoon liitettiin Sernam 2 ‑päätöksessä erilaisia ehtoja. Jos Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettu päämäärä oli Sernamin taloudellisen toiminnan lopettaminen, silloin oli tarpeen vain viitata luovutukseen keinona tämän tavoitteen saavuttamiseksi (kuten varojen luovuttamiseen erikseen tai erissä, mitä komissio on jo tarkastellut toisissa tapauksissa ( 43 )). Unionin yleinen tuomioistuin on siis tehnyt useita oikeudellisia virheitä, ottanut vääristyneellä tavalla huomioon Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden.

38.

Komissio puolestaan väittää, että ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa on hylättävä.

39.

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä ja kolmannessa osassa SNCF kiistää tulkinnan, jonka unionin yleinen tuomioistuin on omaksunut yhtäältä Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa edellytetyn varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena tarkoituksesta ja toisaalta itse käsitteestä ”varojen myynti yhtenä kokonaisuutena”.

40.

Aluksi on hylättävä väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on turhaan vedonnut unionin tuomioistuinten käytössä olevia tulkintamenetelmiä koskevaan perinteiseen oikeuskäytäntöön, sillä unionin yleinen tuomioistuin on vain palauttanut mieleen vakiintuneen oikeuskäytännön, jossa vahvistetaan tunnustetut periaatteet, ( 44 ) jotka koskevat tuomioistuimen tehtäviä, kun sen on tulkittava unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä, ja sen jälkeen soveltanut kyseistä oikeuskäytäntöä. Totean lisäksi, että kun otetaan huomioon SNCF:n ja komission eriävät tulkinnat Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdasta, unionin tuomioistuimet eivät ole liioitelleet etsiessään muualta kuin mainitun päätöksen päätösosasta tarvittavia seikkoja kyseisen säännöksen täsmällisen sisällön ja laajuuden selvittämiseksi, ja unionin yleinen tuomioistuin on siis perustellusti viitannut paitsi mainitun artiklan sanamuotoon myös sen asiayhteyteen ja sillä lainsäädännöllä tavoiteltuihin päämääriin, jonka osa kyseinen säännös on. ( 45 )

41.

Muistutan seuraavaksi, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklassa tarkastellaan kahta skenaariota. Mainitun päätöksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan Sernamille myönnettyä rakenneuudistustukea voidaan edelleen pitää sisämarkkinoille soveltuvana edellyttäen, että Sernam kehittää ”vain rautateitse harjoitettavia postipalvelujaan” ja että SNCF takaa ”antavansa kaikille muille toimijoille, jotka esittävät asiaa koskevan pyynnön, samat ehdot kuin Sernamille raiderahtiliikenteen – – kehittämiseksi”. Lisäksi Sernamin on kahden vuoden kuluessa Sernam 2 ‑päätöksen tiedoksi antamisesta ”korvattava kaikki omat maantiekuljetuspalvelunsa ja ‑kalustonsa yhden tai useamman sellaisen yrityksen maantiekuljetuspalveluilla ja ‑kalustolla, jotka ovat oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumattomia SNCF:stä ja jotka on valittu avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän menettelyn mukaisesti”. Jos valitaan jälkimmäinen skenaario, josta säädetään Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa, näitä ehtoja ei enää sovelleta. Tällöin edellytetään sitä vastoin, että Sernam ”myy varansa kokonaisuudessaan [30.6.2005] – – markkinahintaan yritykselle, jolla ei ole oikeudellista kytköstä SNCF:ään, ja noudattaen läpinäkyvää ja avointa menettelyä”.

42.

Niiden syiden tutkimiseksi, joiden takia komissio tarkasteli näitä kahta mahdollista skenaariota ja lopuksi varojen yhtenä kokonaisuutena tapahtuvan myynnin tarkoitusta, oli tietenkin välttämätöntä tarkastella tätä päätöstä kokonaisuudessaan eli sen perustelut mukaan lukien. Näistä perusteluista kuitenkin ilmenee, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä ehtoja pidetään ”vastasuoritteina”, joita Sernamilta vaaditaan sen vuoksi, että se on hyötynyt tuen väärinkäytöstä. ( 46 ) Sitä siis vaaditaan vetäytymään ”pysyvästi markkinoilta, joilla on ylikapasiteettia”, sen välttämiseksi, että yritys, ”joka muuten joutuisi lopettamaan toimintansa ilmoitettujen vaikeuksien vuoksi, – – pitää keinotekoisesti hallussaan hyvin haluttuja markkinaosuuksia kilpailevien ja taloudellisesti terveiden yritysten vahingoksi”. ( 47 )

43.

Komissio on lisäksi ottanut huomioon Ranskan viranomaisten aikomuksen myydä ”Sernam kokonaisuudessaan (varat ja velat)”, ( 48 ) ja se on tietoisesti asettanut nimenomaisesti vastakkain tämän olettamuksen ja Sernamin varojen myymisen yhtenä kokonaisuutena. Näin ollen Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleessa todetaan, että ”jos Sernam myydään kokonaisuudessaan (varat ja velat) Ranskan viranomaisten aikomalla tavalla, päätöksen muita ehtoja (Sernamin maantieliikennepalvelut korvataan muiden yritysten palveluilla ja toimintoja diversifioidaan kohti raiderahtiliikennettä) on noudatettava joka tapauksessa. Jos sen sijaan Sernam myy varansa kokonaisuudessaan, komissio muistuttaa, että mainittuja kahta yrityksen rakenneuudistukseen liittyvää ehtoa ei sovelleta, koska Sernam ei enää toimisi nykyisessä oikeudellisessa muodossaan ja luovuttaisi markkinaosuutensa riippumattomalle ostajalle (joka voisi tosiasiallisesti jatkaa toimintaansa Sernamin varoin)”. ( 49 )

44.

Myönnän, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan irrallisen tarkastelun perusteella olisi voitu olettaa, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei välttämättä sulje pois velkojen myyntiä. Kun kuitenkin on suhteellisen helposti hyväksytty, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi viitata Sernam 2 ‑päätöksen perustelukappaleisiin selvittääkseen sen päätösosan sisällön, 217 perustelukappaleen sanamuoto riittää vahvistamaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemän päätelmän siitä, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena sulki välttämättä velat myynnin ulkopuolelle, koska komissio asetti selvästi vastakkain yhtäältä Sernamin myynnin kokonaisuudessaan (varat ja velat) ja toisaalta pelkkien varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena. Valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt ehdottoman toteamuksen ilman todellista argumentointia. En kuitenkaan ymmärrä, millä tavalla se olisi voinut selvemmin tuoda esiin tosiseikat.

45.

Perustelujen puutteellisuutta koskevan moitteen osalta muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että asianosaisille selviävät päätöksen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden”. ( 50 ) Tämä vaatimus täyttyy tässä tapauksessa täysimääräisesti.

46.

Asetetun tarkoituksen osalta on todettava, että kun otetaan huomioon asiayhteys, jossa Sernam 2 ‑päätös tehtiin, on ilmeistä, kuten unionin yleinen tuomioistuin on muistuttanut, että se on kilpailun vääristymisen estäminen. ( 51 ) Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklassa tarkastellut kaksi skenaariota on selvästi ajateltu toistensa vaihtoehdoiksi, minkä perusteella komissio katsoi selvästi molempien vaihtoehtojen vastaavan toisiaan tarkoituksensa ja vaikutustensa puolesta, jotta vapaan kilpailun mukainen tilanne voidaan palauttaa. Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetettu tavoite käy kuitenkin yksiselitteisesti ilmi mainitun päätöksen 200 perustelukappaleesta ja sitä seuraavista perustelukappaleista. Niissä muistutetaan lähinnä, että Sernam on saanut tukea, joka ei ole ollut alkuperäisen rakenneuudistussuunnitelman mukaista. Näin ollen komissio on tätä kilpailun vääristymistä lieventääkseen määrännyt ”vastasuoritteita” ( 52 ) ja vaatii, että Sernam lopettaa toimintansa markkinoilla, joilla on ylikapasiteettia, Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetyin ehdoin. ( 53 ) On loogista, että toisessa skenaariossa asetettu tavoite on täysin samanlainen. Toistan, että mainitun päätöksen 217 perustelukappale on keskeinen tekijä päätöksen tarkoituksen ymmärtämisessä, koska siinä selitetään, miksi ensimmäisen skenaarion toteuttamisen yhteydessä vaadittavia ”vastasuoritteita” ei enää edellytetä silloin, kun varat myydään yhtenä kokonaisuutena. Tässä tapauksessa nimittäin komissio katsoo, että ”Sernam ei enää toimisi nykyisessä oikeudellisessa muodossaan ja luovuttaisi markkinaosuutensa riippumattomalle ostajalle (joka voisi tosiasiallisesti jatkaa toimintaansa Sernamin varoin)”. ( 54 ) Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti huomauttanut, tämä perustelukappale ”kuuluu samaan kilpailun vääristymisen estämistä käsittelevään osaan kuin – – 200 ja 208–211 perustelukappaleet”. ( 55 ) Tämän perustelukappaleen sanamuodosta ilmenee myös selvästi – ja päinvastoin kuin valittaja väittää –, että komission tarkoituksena oli, että riippumaton ostaja ottaa toiminnan haltuunsa ja jatkaa sitä omaan lukuunsa ja Sernam lopettaa tosiasiallisesti toimintansa markkinoilla kyseisen ostajan hyväksi.

47.

Jos hyväksyttäisiin SNCF:n päättely, Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa ei vaadittaisi varojen luovuttamista kokonaisuudessaan velkoja lukuun ottamatta eikä Sernamin taloudellisen toiminnan lopettamista. Se tarkoittaa, että komissio olisi myöntänyt, että Sernam voidaan myydä miltei kokonaisuudessaan ja sen taloudellista toimintaa voidaan jatkaa vaatimatta minkäänlaista vastasuoritetta (koska kyseessä olisi jälkimmäisen skenaarion toteuttaminen), vaikka se oli selvästi vaatinut toteuttamaan joukon toimenpiteitä Sernamin markkinaosuuden pienentämiseksi, mikäli yritys myydään kokonaisuudessaan. Tällainen tulkinta ei ole johdonmukainen, ja sen seurauksena Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohta menettää täysin merkityksensä ja vaikutuksensa. Kuten SNCF väittää, varojen luovutuksesta seuraa luonnollisesti ”toiminnan” jatkaminen siinä merkityksessä, että toinen asianomainen yritys ottaa haltuunsa Sernamilla olleen markkinaosuuden. On kuitenkin ilmeistä, että ilman varojaan Sernam ei voinut säilyttää entistä markkina-asemaansa. Olen myös taipuvainen katsomaan, kuten komission vaatimuksia tukeva väliintulija toteaa, että SNCF:n puoltamaa tulkintaa on pidettävä eräänlaisena epäsuorana tunnustuksena siitä, että siirtotoimet ovat johtaneet Sernamin toiminnan jatkumiseen toteuttamatta ainuttakaan kilpailuhaitan poistamisen kannalta välttämättömistä vastasuoritteista.

48.

Päätöksen 3 artiklassa tarkasteltiin tiivistetysti yhtäältä Sernamin toiminnan jatkamista tai mahdollisuutta myydä Sernam kokonaisuudessaan (varat ja velat), jolloin oli noudatettava 1 kohdassa säädettyjä ehtoja, ja toisaalta mahdollisuutta myydä varat yhtenä kokonaisuutena, jolloin näiden ehtojen noudattamista ei enää vaadittu, koska Sernam olisi siten luovuttanut markkinaosuutensa ostajalle. Varojen myyminen yhtenä kokonaisuutena yhdessä osan veloista kanssa ei mahdollistaisi Sernamin toiminnan päättämistä; toiminnan jatkaminen kuitenkin edellyttäisi vastasuoritteita. SNCF myi Sernamin varat yhtenä kokonaisuutena, sekä ”lähes kaikki [sen velat]” ( 56 ) antamatta minkäänlaista vastasuoritetta, joka olisi omiaan lievittämään kilpailuhaittoja. Toimenpiteen tuloksella ei tästä näkökulmasta niin sanoakseni ole vaikutusta, mutta se on käsitteellisesti paljon lähempänä Sernamin myyntiä kokonaisuudessaan – myyntiä, johon liittyi tiukkoja ja selkeitä ehtoja toiminnan lopettamisesta tietyiltä markkinalohkoilta, joilla on ylikapasiteettia.

49.

Unionin yleinen tuomioistuin ei siis ole tehnyt päättelyssään oikeudellista virhettä todetessaan, että ”se, että vetäytymistä maantieliikennesektorilta, jolla oli ylikapasiteettia, ei ollut enää tarpeen edellyttää, jos varat myytiin yhtenä kokonaisuutena, selittyy vain sillä, että jos Sernamin varat myytiin yhtenä kokonaisuutena markkinahintaan yritykselle, jolla ei ollut oikeudellista kytköstä [SNCF:ään], läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, Sernam poistuisi markkinoilta taloudellisesti ja yhdessä sen kanssa Sernamille myönnetystä rakenneuudistustuesta johtuva kilpailun vääristyminen”, ja ”markkinaosuuden luovuttaminen riippumattomalle ostajalle on näin ollen ymmärrettävä siten, että sillä lopetetaan kilpailun vääristyminen eli Sernamin tuettu toiminta”. ( 57 )

50.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole myöskään esittänyt ristiriitaisia toteamuksia myöntäessään, että Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleen nojalla oli voinut ”näyttää siltä, että – – taloudellista toimintaa voitaisiin jatkaa”, koska se täsmensi välittömästi, ettei tämä vaikutelma kestänyt tarkastelua, kun otetaan huomioon, että kyse oli tuolloin ”täysin muun toimijan kuin Sernamin toiminnasta, eli sellaisen ostajan toiminnasta, joka liittää Sernamin varat omaan kaupalliseen strategiaansa. Ilman tätä tuensaajan markkinaosuuksia ei voida katsoa ’vapautetuiksi’”. ( 58 ) Valituksenalaisen tuomion perustelut eivät siis ole tässä kohdassa ristiriitaisia, kun otetaan huomioon erityisesti Sernamin varojen ostajan henkilöllisyys.

51.

Siltä osin kuin valittaja on vedonnut tuomioihin SMI ja CDA on todettava, että mikäli unionin yleistä tuomioistuinta voidaan moittia siitä, ettei se ole tutkinut siinä riitautetun päätöksen lainmukaisuutta unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sisältyvien toteamusten kannalta, joissa ainoastaan toistetaan komission kummankin asian yhteydessä esittämä näkemys – mitä ei voida tehdä – valittajan käsitys näistä tuomioista perustuu osittaiseen tulkintaan siltä osin kuin on niin, että vaikka komissio on kummassakin asiassa samalla tavalla todennut, että yhtiön varojen myynti yhtenä kokonaisuutena samalle ostajalle voisi mahdollistaa sen, että mainittu ostaja jatkaa tuettua toimintaa – mikä voisi pitää yllä kilpailun vääristymää –, se on samanaikaisesti myöntänyt, että erityinen tarkkaavaisuus on tarpeen ja että toimenpiteiden kiertämisen riski voidaan sulkea pois, jos luovutus on tapahtunut menettelyssä, jossa ei ole asetettu ehtoja ja joka on ollut avoin kaikille kilpailijoille – mikä on yksi Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetyistä nimenomaisista ehdoista.

52.

Kaikista edellä esitetyistä syistä ehdotan siis, että ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen ja kolmas osa hylätään.

53.

Valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että arvioitaessa sitä, onko myynti tapahtunut, huomioon otettava ajankohta oli väistämättä se, jolloin varat tosiasiassa siirrettiin, sillä Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan, kun sitä tarkastellaan yhdessä sen 217 perustelukappaleen kanssa, tavoitteena oli velvoittaa Sernam luopumaan kaikista varoistaan ja vapauttamaan markkinaosuutensa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan muodollinen tulkinta estäisi päätöksen vaikutukset, ja vaarana olisi, että varojen tosiasiallista siirtoa lykättäisiin kauas myynnistä – käsitteen oikeudellisessa merkityksessä – sopimisen jälkeen.

54.

Valittajan mukaan myynnistä tosiaankin sovittiin 30.6.2005, joten näin ollen Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettua määräaikaa noudatettiin. Mainitussa päätöksessä ei viitata varojen tosiasialliseen siirtämiseen 30.6.2005 vaan säädetään ainoastaan, että myynnin oli tapahduttava viimeistään kyseisenä päivänä. Lisäksi Ranskan oikeuden ja erityisesti siviililain (code civil) 1583 §:n mukaan myynti katsotaan tapahtuneeksi, kun on sovittu kohteesta ja maksettavasta hinnasta, vaikka kohdetta ei ole vielä nimenomaisesti luovutettu eikä hintaa maksettu. Katsoessaan valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, että ajankohta, joka oli otettava huomioon arvioitaessa, oliko myynti tapahtunut 30.6.2005, oli varojen siirtämisen ajankohta, unionin yleinen tuomioistuin oli huomattavasti laajentanut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tekstiä ja ottanut kyseiseen artiklaan sisältyvän myynnin käsitteen huomioon vääristyneellä tavalla.

55.

Komissio puolestaan vaatii ensimmäisen valitusperusteen toisen osan hylkäämistä.

56.

Yhtenä ehtona sille, että Sernamille myönnettyä 503 miljoonan euron rakenneuudistustukea pidetään edelleen sisämarkkinoille soveltuvana, oli määräaikaa koskeva ehto, koska Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään tältä osin, että jos Sernam myy varansa kokonaisuudessaan, sen on tapahduttava 30.6.2005 mennessä.

57.

Vaikka oletettaisiin, ettei unionin yleisen tuomioistuimen arvio myynnin tapahtuma-ajankohdasta perustu vain tosiseikkojen arviointiin, valittaja ei ole pystynyt osoittamaan aukkoa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnissa. Vaikka nimittäin valtiontukien korvaamiseen liittyvien toimenpiteiden yhteydessä ei ole kyse yhteisön määritelmän vahvistamisesta myynnin käsitteelle ja vaikka myynti on välttämättä järjestettävä kansallisessa oikeudessa säädetyin edellytyksin, ( 59 ) komissiolla ja unionin tuomioistuimilla on kuitenkin oikeus vaatia, etteivät nämä edellytykset ole ristiriidassa unionin oikeuden tehokkaan vaikutuksen kanssa. Juuri tämän vaaran unionin yleinen tuomioistuin on tunnistanut todetessaan valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, että SNCF:n ehdottama tulkinta ”estäisi päätöksen vaikutukset, ja vaarana olisi se, että varojen tosiasiallista siirtoa lykättäisiin kauas ’myynnistä’ – käsitteen oikeudellisessa merkityksessä – sopimisen jälkeen”. Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että Sernamin johtoryhmän tarjous jätettiin SNCF:lle 30.6.2005, ja ”sen johto hyväksyi sen [vain] periaatteellisella tasolla samana päivänä”. ( 60 ) Jos Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa esitetty skenaario on vaihtoehtoinen saman päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa esitetyn skenaarion kanssa ja jos jälkimmäistä skenaariota sovellettaessa ensimmäisen skenaarion toteuttamiselle asetettuja ehtoja ei enää sovelleta, unionin yleinen tuomioistuin on täysin johdonmukaisesti ja laajentamatta perusteettomasti Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tekstiä, kuten SNCF väittää, tulkinnut tähän säännökseen sisältyvää määräaikaa koskevaa ehtoa siten, että varat on tosiasiallisesti siirrettävä 30.6.2005 mennessä. Kaikista edellä esitetyistä syistä ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä.

58.

Valituksenalaisen tuomion 163, 164 ja 174 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi hylätäkseen väitteen, jonka mukaan Sernamin johtoryhmä oli osallistunut tarjouskilpailuun alusta alkaen ja mainitun johtoryhmän jättämä tarjous oli tehty läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, että vain tarjoajan nro 5 Sernamin johtoryhmän kanssa muodostama konsortio oli alusta alkaen osallistunut tarjouskilpailuun ja jättänyt alustavan tarjouksen, eivät johtoryhmän jäsenet erikseen. Lisäksi konsortion esittämä suunnitelma valittiin alun perin toisen tarjouskilpailukierroksen päätteeksi. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi siten väitteen, jolla pyrittiin osoittamaan, että johtoryhmä olisi osallistunut menettelyyn alusta alkaen, sillä johtoryhmä ei osallistunut siihen itsenäisesti eikä jättänyt yksin tarjousta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että mainittua tarjousta ei siis voitu pitää läpinäkyvässä ja avoimessa menettelyssä tehtynä.

59.

SNCF moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että sen johdosta, etteivät Sernamin johtoryhmän jäsenet osallistuneet itsenäisesti tarjouskilpailumenettelyyn sen alusta alkaen, menettely ei ollut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti avoin ja läpinäkyvä, koska tästä artiklasta, Sernam 2 ‑päätöksestä ja unionin oikeudesta ei ilmene, että lopulta valituksi tulleen tarjoajan olisi pitänyt osallistua itsenäisesti ja riippumattomasti valintamenettelyyn sen alusta alkaen. Palautettuaan mieleen edellytykset, joiden mukaisesti menettely toimitettiin toisen valintakierroksen jälkeen, SNCF väittää, että sekä käytännöstä että oikeuskäytännöstä ilmenee, että tarjouskilpailun avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koskeva ehto täyttyy silloin, kun kaikki asianomaiset osapuolet ovat voineet jättää tarjouksen ja niillä on ollut samanlaiset tiedonsaantimahdollisuudet ja määräaikaa koskevat edellytykset. ( 61 ) Mikäli julkisten hankintojen alalla sovellettavia periaatteita, jotka on vahvistettu erityisesti käyttöoikeussopimusten tekemisestä 26.2.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/23/EU ( 62 ) ja julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/24/EU, ( 63 ) voitaisiin soveltaa analogisesti varojen luovuttamista koskeviin menettelyihin, unionin oikeuden mukaan olisi sallittua tehdä tällainen hankintasopimus taloudellisen toimijan kanssa tuloksettoman menettelyn jälkeen julkistamatta ilmoitusta ja järjestämättä etukäteen tarjouskilpailua, vaikka toimija ei ole osallistunut ensimmäiseen menettelyyn ja loukkaamatta avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteita. Sitäkin suuremmalla syyllä on katsottava, että näitä periaatteita on noudatettu, kun varat on luovutettu viimeiselle asianomaiselle osapuolelle, joka on jättänyt ainoan sitovan tarjouksen, ja kun se on osallistunut koko menettelyyn aluksi muodostamassaan konsortiossa, jonka toinen osapuoli on vetäytynyt siitä menettelyn kuluessa.

60.

Komissio vaatii, että toinen valitusperuste jätetään tutkimatta tai toissijaisesti, että se hylätään perusteettomana.

61.

Toisen valitusperusteen yhteydessä valittaja riitauttaa osan tarkastelusta, jonka johdosta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei ollut tapahtunut komission vaatimusten mukaisessa avoimessa ja läpinäkyvässä menettelyssä. Tutkiessaan kumoamiskanteen neljännen kumoamisperusteen viidettä osaa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli nimittäin neljää väitettä. Ensimmäisessä väitteessä SNCF vetosi siihen, että Sernamin johtoryhmän tarjous oli tehty läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, koska johtoryhmä oli osallistunut tarjouspyyntömenettelyyn alusta alkaen tarjoaja nro 5:n kanssa muodostetussa konsortiossa ja koska se oli jättänyt yksin tarjouksen sen jälkeen, kun sen kumppani oli ilmoittanut, ettei se kyennyt tekemään sitovaa tarjousta komission asettamassa määräajassa. Tämän väitteen yhteydessä esitettiin kaksi perustetta, joista jälkimmäisen SNCF kuitenkin riitautti erikseen. ( 64 )

62.

Korostan myös, että toisella valitusperusteella riitautetaan valituksenalaisen tuomion 163 ja 164 kohta, joissa ainoastaan todetaan, että juuri tarjoaja nro 5:stä ja johtoryhmästä muodostunut konsortio osallistui alun perin tarjouskilpailuun ja että juuri mainitun konsortion esittämän suunnitelman sisältö valittiin alun perin, ja unionin yleinen tuomioistuin tyytyy valituksenalaisen tuomion 164 kohdassa vain toistamaan Ranskan viranomaisten 6.1.2012 komissiolle antaman vastauksen. Kyse on siis lähinnä tosiseikkojen arvioinnista, joka ilmenee myös SNCF:n unionin yleiseen tuomioistuimeen jättämän kannekirjelmän 16 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista. Valituskirjelmästä ilmenee joka tapauksessa, että SNCF moittii unionin yleistä tuomioistuinta toisessa valitusperusteessa oikeudellisesta virheestä eikä tosiseikkojen ottamisesta huomioon vääristyneellä tavalla. Mainittu valitusperuste olisi hylättävä tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen takia, sillä valituksessa käsitellään perinteisesti vain oikeuskysymyksiä, lukuun ottamatta tosiseikaston ja todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, mihin ei ole vedottu. Nyt käsiteltävän valituksen osalta on meneteltävä samalla tavalla siltä osin kuin siinä riitautetaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 174 kohdassa esittämä toteamus, jossa kyseinen tuomioistuin hylkäsi väitteen, jolla pyrittiin osoittamaan, että johtoryhmä osallistui tarjouskilpailuun alusta alkaen, koska se ei osallistunut siihen itsenäisesti eikä alun perin jättänyt yksin tarjousta.

63.

Tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa unionin yleinen tuomioistuin päättelee lisäksi näistä seikoista – siitä, ettei Sernamin johtoryhmä osallistunut itsenäisesti alusta alkaen tarjouskilpailumenettelyyn –, ettei johtoryhmän tarjous voinut olla tulosta Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta avoimesta ja läpinäkyvästä menettelystä. Tämä luonnehdinta puolestaan kuuluu unionin tuomioistuimen muutoksenhaussa harjoittaman valvonnan piiriin. ( 65 )

64.

Kuten SNCF korostaa, sen menettelyn muotoja, jolla Sernamin varat oli määrä luovuttaa yhtenä kokonaisuutena, ei ole määritelty unionin oikeudessa. Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa sille asetetaan kuitenkin nimenomaisesti rajat eli vaatimus siitä, että on noudatettava avointa ja läpinäkyvää menettelyä.

65.

Tarvitsematta lausua siitä, sovelletaanko julkisten hankintojen alaa koskevia unionin oikeuden periaatteita Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon yhteydessä – etenkin, kun 1) mikään ei viittaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin olisi käyttänyt sitä tarkastelunsa lähtökohtana, 2) SNCF näyttää vetoavan direktiiveihin 2014/23 ja 2014/24 ensimmäistä kertaa ja 3) SNCF ei riitauta sitä virallisesti – valittajalle, joka vetoaa ennakkotapauksena tuomioon SMI, ( 66 ) on vastattava, että vaikka unionin tuomioistuin on kyseisessä tuomiossa todennut, että se, ettei varojen myyminen yhtenä kokonaisuutena ollut tapahtunut heti vaan toisen yhtiön kanssa tehtyjen useiden tuloksettomien yritysten jälkeen, oli ”[viite] siitä, että noudatettu menettely on ollut riittävän avointa ja läpinäkyvää”, ( 67 ) se on esittänyt tämän toteamuksen sellaisen myynnin yhteydessä, joka tapahtui tuomioistuimen valvonnan alaisena, mitä seikkaa SNCF ei ole täsmentänyt.

66.

Tarjouskilpailujen osalta SNCF viittaa komission käytäntöön ja korostaa, että komissio pitää merkityksellisenä sitä, että ”kaikilla yrityksillä, jotka olisivat saattaneet haluta ostaa – –, oli mahdollisuus tehdä tarjous, ja että [yritys] myytiin parhaan tarjouksen tehneelle yritykselle”, ( 68 ) sekä yhdenvertaista mahdollisuutta tutustua tietoihin. ( 69 ) Kun komissio kuitenkin valtiontukien yhteydessä vaatii avoimen ja läpinäkyvän menettelyn järjestämistä, tältä vaatimukselta vietäisiin sen tehokas vaikutus, jos katsottaisiin sen täyttyneen heti, kun menettely on aloitettu avoimin ja läpinäkyvin perustein takaamalla kaikille asianomaisille osapuolille yhdenvertainen mahdollisuus tutustua tietoihin. Menettelyn on säilyttävä avoimena ja läpinäkyvänä koko sen keston ajan, eikä se, kuten valittaja väittää, rajoitu mahdollisuuteen esittää tarjous samanlaisia tiedonsaantimahdollisuuksia ja määräaikoja koskevin ehdoin. ( 70 )

67.

Tässä tapauksessa on kiistatonta, että ostajaehdokas, jolle Sernamin varat ( 71 ) luovutettiin, ei ollut osallistunut menettelyyn alusta alkaen. Näin ollen sen perusteella, etteivät alkuperäiset haltuunottajaehdokkaat olleet samoja kuin ehdokas, jonka tarjous lopulta hyväksyttiin, komissio ja sen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin saattoivat oikeutetusti katsoa, ettei järjestetty menettely ollut läpinäkyvä, koska sen päätteeksi varojen luovuttamisesta sovittiin sellaisen ostajaehdokkaan kanssa, joka ei ollut osallistunut tarjouskilpailuun alusta alkaen, mikä saattoi heikentää ( 72 ) muiden ostajaehdokkaiden kilpailuasemaa ja aiheuttaa virheen menettelyssä.

68.

Kaikista edellä esitetyistä syistä toinen valitusperuste on osin jätettävä tutkimatta ja osin hylättävä perusteettomana.

69.

Valituksenalaisen tuomion 165 ja 166 kohdasta ilmenee, että hylätäkseen väitteen, jonka mukaan johtoryhmän jättämä tarjous oli tehty läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, koska kyseinen ryhmä, joka oli osallistunut tarjouspyyntömenettelyyn alusta alkaen tarjoaja nro 5:n kanssa muodostetussa konsortiossa, oli jättänyt vain yhden tarjouksen, joka oli alun perin yhteinen tarjoaja nro 5:n kanssa, unionin yleinen tuomioistuin tukeutui siihen, että johtoryhmän sitova tarjous oli erittäin kaukana tarjoaja nro 5:n johtaman konsortion toisella kierroksella tekemästä tarjouksesta ja myyjän näkökulmasta paljon epäedullisempi. Tätä päätelmää tehdessään unionin yleinen tuomioistuin viittasi useisiin seikkoihin, jotka sisältyivät komission ja Ranskan tasavallan väliseen yhteydenpitoon vuosina 2005 ja 2012, ja katsoi, että tehtyjen tarjousten välinen erotus oli arvioitava käyttäen perusteena kohteen alustavaa pääomankorotuksen tarvetta, josta valittaja vastasi ja jonka määrä arvioitiin Sernamin johtoryhmän lopullisessa tarjouksessa erittäin paljon suuremmaksi kuin tarjoajan nro 5 kanssa muodostetun konsortion ehdottama määrä. Konsortion toisen kierroksen negatiivinen tarjous oli unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ja samoin ehdoin ‐56,4 miljoonaa euroa, kun johtoryhmän tarjous taas oli ‐95,5 miljoonaa euroa. ( 73 ) Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi myös väitteen, jonka mukaan tarjoaja nro 5:n vetäydyttyä tarjouskilpailusta keskusteluja oli luonnollisesti jatkettu ”viimeisen asianomaisen osapuolen” kanssa, ja katsoi, että SNCF:n olisi pitänyt kääntyä tarjoaja nro 4:n puoleen, joka oli ollut menettelyssä mukana alusta alkaen ja jättänyt toisella kierroksella ‐65,2 miljoonan euron alustavan tarjouksen. ( 74 ) Sillä, ettei tarjoaja jättänyt sitovaa tarjousta, ei ole merkitystä unionin yleiselle tuomioistuimelle, koska nyt tarkasteltavassa tapauksessa pohditaan vain sitä, onko Sernamin johtoryhmän tarjous tehty tarjouspyyntömenettelyssä. ( 75 )

70.

Valittaja väittää, ettei Sernamin johtoryhmän voida katsoa tehneen tarjoustaan tarjouspyyntömenettelyssä eikä avoimessa ja läpinäkyvässä menettelyssä, sillä perusteella, että sen tarjous oli myyjän näkökulmasta paljon epäedullisempi kuin muiden tarjoajien alustavat tarjoukset toisella kierroksella. Todetessaan päinvastoin unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla. SNCF väittää, että konsortion esittämä alustava tarjous perustui erilaiseen kassatilanteeseen kuin se, jonka perusteella tarjoaja nro 4 teki alustavan tarjouksensa toisella kierroksella. SNCF riitauttaa siis unionin yleisen tuomioistuimen arvion tarjoajan nro 4 arvioimasta pääomankorotuksen tarpeesta. Kun otetaan huomioon Sernamin kassatilanteen merkittävä heikentyminen 31.12.2004–30.6.2005, tarjoaja nro 4 on SNCF:n mukaan väistämättä arvioinut uudelleen Sernamin pääomankorotuksen tarpeen paljon suuremmaksi. Unionin yleinen tuomioistuin on siis tehnyt ilmeisen virheen olettaessaan, että Sernamin johtoryhmän sitovaa tarjousta voidaan verrata konsortion toisella kierroksella tekemään ei-sitovaan tarjoukseen.

71.

Komissio puolestaan katsoo kolmannen valitusperusteen olevan tehoton ja toissijaisesti perusteeton.

72.

Valittajan tarkoituksena on kolmannessa valitusperusteessa osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että Sernamin johtoryhmän jättämä sitova tarjous oli paljon epäedullisempi kuin se, jonka tarjoajan nro 5 kanssa muodostettu konsortio jätti ennen vetäytymistään tarjouskilpailusta, tai tarjoajan nro 4 toisen kierroksen päätteeksi jättämä tarjous. Tässä on kyse jälleen kerran sen arvioimisesta, tapahtuiko Sernamin varojen myynti avoimessa ja läpinäkyvässä menettelyssä. Kun tarkasteluni toisen valitusperusteen yhteydessä on todettu, että koska Sernamin johtoryhmä ei osallistunut valintamenettelyyn alusta alkaen itsenäisesti, sen tarjous ei lopulta yksistään tästä syystä tullut valituksi avoimen ja läpinäkyvän menettelyn tuloksena, mikä on vastoin Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa, on todettava, että vaikka unionin tuomioistuin katsoisi – mitä se ei tee – että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tai ottanut tosiasiat huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, että Sernamin johtoryhmän tarjous oli epäedullisempi, se ei voi asettaa kyseenalaiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tekemää päätelmää, johon juuri edellä viittasin. Olen siis komission kanssa samaa mieltä siitä, että kolmas valitusperuste on tehoton. ( 76 )

73.

Lisään vielä komission tavoin, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 166 ja 168 kohdassa todennut, että tarjoaja nro 5:n kanssa muodostetun konsortion toisella kierroksella tekemän tarjouksen tarkoituksena oli ”merkittävän summan” sijoittaminen Sernamin pääomaan, kun taas johtoryhmän tarjouksessa suunniteltu sijoitus oli huomattavasti pienempi. Tätä tuomion kohtaa ei kuitenkaan riitauteta valituksessa. Tarjousten välinen merkittävä ero on siis ilmeinen ja tekee tyhjäksi oikeudellisen virheen tai tosiseikkojen ottamisen huomioon vääristyneellä tavalla siltä osin kuin se koskee pääomankorotuksen tarpeen arviointia kyseessä olevissa tarjouksissa.

74.

Jos lisäksi oletetaan, että tämä kuuluu unionin tuomioistuimen valvontaan muutoksenhakumenettelyssä, unionin yleistä tuomioistuinta ei voida moittia siitä, ettei se ole ottanut huomioon Sernamin erilaisia kassatilanteita, joihin tarjoukset perustuivat, koska SNCF ei ole vedonnut tähän perusteeseen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole voinut ottaa huomioon vääristyneellä tavalla tosiseikkoja, joita sille ei ole esitetty. Siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on verrannut toisiinsa johtoryhmän sitovaa tarjousta ja konsortion toisella kierroksella jättämää ei-sitovaa tarjousta, valittaja ei esitä tästä mitään oikeudellisesti perusteltua väitettä vaan näyttää päinvastoin myöntävän, että tällainen vertailu on mahdollista tehdä. ( 77 )

75.

Edellä esitettyjen syiden perusteella kolmas valitusperuste on hylättävä.

76.

Tarkastellessaan valituksenalaisen tuomion 153 kohdassa neljännen kanneperusteen neljättä osaa, ( 78 ) jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen arvioidessaan Sernam 3 ‑päätöksen 117 perustelukappaleessa, ettei siirtoa ollut rajattu Sernamin varallisuuseriin, koska varoja oli korotettu nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla, unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei komissio ole sekoittanut keskenään myynnin kohdetta ja myyntihintaa, koska mainittu summa oli Sernamin ja sittemmin Sernam Xpressin pääomankorotuksilla lisätty näiden yritysten varoihin. Se katsoi myös tuomion seuraavassa kohdassa, ettei komissiota voida moittia siitä, ettei se päätöksessään täsmentänyt, ettei se pitänyt negatiivista hintaa suotavana, koska negatiivinen hinta on tulos siitä, että velvollisuutta myydä pelkästään Sernamin varat ei ole noudatettu, mikä ilmenee lisäksi tarjoajien tarjouspyyntömenettelyn ensimmäisen kierroksen päätteeksi esittämistä ”cash free, debt free” ‑arvioista, jotka olivat kaikki johtaneet positiivisiin hintatarjouksiin. ( 79 ) Unionin yleinen tuomioistuin päättelee tästä, että jos SNCF olisi myynyt pelkästään varat ilman velkoja, niiden myyntihinta olisi ollut positiivinen tai nolla, mutta ei negatiivinen. ( 80 )

77.

Katsoessaan Sernam 3 ‑päätöksen 117 perustelukappaleessa, että pääomasijoituksilla Sernamiin ja Sernam Xpressiin niiden varoja korotettiin nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla ja ettei tällainen korottaminen ollut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti sallittua, komissio on SNCF:n mukaan sekoittanut keskenään myynnin kohteen (varat yhtenä kokonaisuutena) ja niistä maksetun (negatiivisen) hinnan. Tästä lähtökohdasta käsin valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 153 kohdassa tyytynyt toteamaan ilman näyttöä ja ehdottomien väitteiden avulla, ettei komissio ollut sekoittanut mainittuja seikkoja keskenään SNCF:n väittämällä tavalla. SNCF väittää myös, että tämä toteamus on oikeudellinen virhe ja että 153 kohta on ristiriidassa unionin yleisen tuomioistuimen neljännen kanneperusteen toisen osan yhteydessä esittämän näkemyksen kanssa. ( 81 )

78.

SNCF kiistää, että myytäviä varoja oli korotettu nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla ja selittää, että pääoman korottaminen tällä summalla ( 82 ) ei ollut luovutettujen varojen korotus vaan negatiivinen hinta, joka maksettiin Sernamin varojen hankinnasta yhtenä kokonaisuutena. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin myönsi valituksenalaisen tuomion 103 ja 107 kohdassa, ettei valtiontukilainsäädännössä ole kyse oikeudellisista muodoista, joita oikeustoimilla saattaa olla, vaan niihin liittyvästä taloudellisesta todellisuudesta ja vaikka se hyväksyy mahdollisuuden myydä negatiiviseen hintaan siten, että myyjä korottaa ensin pääomaa, se on kuitenkin kiistänyt sen, että Sernamin pääomankorotus sisältyy varojen luovuttamisesta yhtenä kokonaisuutena maksettuun negatiiviseen hintaan, tukeutumalla arviossaan yksinomaan tämän pääomasijoituksen oikeudelliseen muotoon.

79.

SNCF:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt päättelyssään toisenkin oikeudellisen virheen. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että negatiivinen hinta on tulos siitä, että velvollisuutta myydä pelkästään Sernamin varat ilman velkoja ei ole noudatettu, SNCF väittää, että koska luovutus yhtenä kokonaisuutena tarkoitti Sernamin toiminnan jatkamista, luovutetun toiminnan rakenteellista tappiollisuutta osoittavan ”badwillin” ( 83 ) olemassaolo ja työsopimusten automaattinen siirtäminen Ranskan lainsäädännön mukaisesti merkitsevät väistämättä toiminnan negatiivista arvoa. Negatiivinen hinta ei siis johdu tiettyjen velkojen lisäämisestä siihen vaan pelkästään Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan sanamuodosta, jossa vaatimus varojen luovuttamisesta yhtenä kokonaisuutena mahdollistaa rakenteellisesti tappiollisen toiminnan luovuttamisen, mukaan lukien henkilöstön työsopimusten jatkamiseen liittyvät toimintakustannukset.

80.

Vastauksessaan SNCF lisää, että näkemys, jonka mukaan myynti olisi voinut tapahtua positiiviseen hintaan, on perusteeton tulkinta, jossa tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, koska kaikki jätetyt tarjoukset olivat selvästi negatiivisia.

81.

Komissio puolestaan katsoo, että neljäs valitusperuste on osin jätettävä tutkimatta ja osin hylättävä perusteettomana.

82.

SNCF:n väitteen mukaan pääomankorotus on yksi seikoista, joka liittyy Sernamin varojen myyntiin yhtenä kokonaisuutena negatiiviseen hintaan. Todettakoon siis heti aluksi, että pääomankorotusta, jonka SNCF teki korottamalla Sernamin varoja, ei riitauteta tosiseikkojen kannalta. ( 84 ) Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin valituksenalaisen tuomion 153 kohdassa todennut, että ”Sernamin ja sittemmin Sernam Xpressin pääomankorotuksilla on – – lisätty Sernamin ja sittemmin Sernam Xpressin pääomaa nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla”. Kyse on tosiseikkoja koskevasta toteamuksesta, jota asianosaiset eivät ole riitauttaneet. Unionin yleistä tuomioistuinta on siis vaikea moittia perustelujen puutteellisuudesta. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin päättelee Sernam 3 ‑päätöksen 117 perustelukappaleesta, johon on viitattu valituksenalaisen tuomion 116 kohdassa, ettei myynnin kohdetta ja myyntihintaa ole sekoitettu keskenään.

83.

Ei myöskään vaikuta ristiriitaiselta todeta yhtäältä, että unionin oikeus ei ole esteenä myynnin toteuttamiselle negatiiviseen hintaan – kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 107 kohdassa – ja toisaalta, että 153 kohdassa kuvatun kaltaisissa olosuhteissa toteutettu pääomankorotus ei ole sopusoinnussa Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan kanssa. Kyseessä on kaksi täysin eri asiaa. Ensimmäinen toteamus on esitetty tässä artiklassa säädetyn ”myyntiä” koskevan ehdon tarkastelun yhteydessä, jolloin komissio kiisti, että myynti voitaisiin toteuttaa negatiiviseen hintaan. Tämä kysymys on pidettävä erillään siitä, hyväksyikö komissio pääomanlisäyksen Sernam 2 ‑päätöksessään. Vaikka toisin sanoen unionin yleinen tuomioistuin on käsitettä ”varojen myynti yhtenä kokonaisuutena” tulkitessaan aluksi tarkastellut myynnin käsitettä, ne tuomion osat, joista on valitettu nyt käsiteltävässä muutoksenhaussa, liittyvät enemmän käsitteeseen ”varat yhtenä kokonaisuutena”. Unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetyn neljännen kanneperusteen neljättä osaa koskevasta otsakkeesta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli tuolloin sitä, saattoiko komissio perustellusti katsoa Sernam 3 ‑päätöksen 117 perustelukappaleessa, että Sernamin varoihin rajoittuneen siirron määrää oli perusteettomasti korotettu 57 miljoonalla eurolla. Muistutan, että tosiseikkojen esittämisen jälkeen kyseisessä 117 perustelukappaleessa todetaan, että ”tällainen varojen korottaminen ei [ollut] Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti sallittua”.

84.

Valituksenalaisen tuomion 154 kohtaan sisältyvä unionin yleisen tuomioistuimen arviointi, jonka mukaan negatiivinen hinta on seurausta velkojen lisäämisestä Sernamin varojen myyntiin, perustuu puolestaan tosiseikkoja koskevaan arviointiin, jonka osalta valittaja ei ole nyt käsiteltävän valitusperusteen yhteydessä vedonnut tosiseikkojen ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla. Vaikka SNCF kiistää lisäksi yleisesti sen, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena oli ehdottomasti toteutettava ilman velkoja, se ei johdonmukaisesti kiistä sitä, että suurin osa näistä veloista otettiin huomioon Sernamin myynnin yhteydessä. Kuten kuitenkin jo totesin, Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kaltaisen myynnin oli ymmärrettävä koskevan vain Sernamin varoja muttei velkoja. Jo pelkästään sen perusteella, että velkoja oli otettu huomioon myynnissä, voidaan katsoa, ettei tämän artiklan ehtoja ole noudatettu. Muistutan joka tapauksessa, että SNCF myönsi unionin yleisessä tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa, että ”kun varoja luovutetaan erikseen, varoilla on määritelmän mukaisesti arvo, joka voi olla joko positiivinen tai nolla mutta joka ei voi olla negatiivinen”. ( 85 ) On siis vaikea kuvitella, että valittaja asettaisi muutoksenhakuvaiheessa kyseenalaiseksi toteamuksen, jossa ainoastaan tehdään päätelmät sen oman näkemyksen pohjalta.

85.

Edellä esitetyistä syistä neljäs valitusperuste on hylättävä.

86.

Valituksenalaisen tuomion 237 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli väitettä, jonka mukaan yksikään Sernamin ja Sernam Xpressin taloudellisen jatkuvuuden toteamiseen tarvittavista arviointiperusteista ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa. Viitattuaan Sernam 3 ‑päätöksen 144 perustelukappaleeseen, jonka mukaan komissio oli todennut, että ”tapaus [täytti] kaikki arviointiperusteet, joilla voidaan osoittaa päätöksessä ja Seleco-tuomiossa[ ( 86 )] tarkoitettu taloudellisen toiminnan jatkuvuus”, unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli vuorollaan jokaista näistä seikoista.

87.

Siirron kohteen osalta unionin yleinen tuomioistuin muistutti aikaisemmin valituksenalaisen tuomion 134–137 kohdassa esittämänsä toteamuksen valossa, että komissio oli arvioinut perustellusti, että yritys luovutettiin kokonaisuudessaan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan vastaisesti. ( 87 )

88.

Osakkaiden henkilöllisyyden osalta unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi komission arvion, jossa todettiin, että Sernamin siirto Sernam Xpressille tapahtui valittajan konsernin sisällä. ( 88 )

89.

Luovutuksen toteuttamisajankohdan osalta unionin yleinen tuomioistuin muistutti yhtäältä, että ajankohta, jona päätös, joka koskee mahdollisuutta myydä tuensaajan varat yhtenä kokonaisuutena, sekä velvollisuus periä takaisin lainvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki pannaan täytäntöön, näyttää soveltuvan takaisinperimisvelvollisuuden kiertämiseen yhtä hyvin kuin muodollisen tutkintamenettelyn vaihe, jonka kuluessa tuomiossa Seleco, tuomiossa SMI ja tuomiossa CDA ( 89 ) kiertämistoimenpiteiksi väitetyt toimenpiteet, joihin valittaja vetosi, oli toteutettu, ( 90 ) ja toisaalta, että se oli aikaisemmin todennut, että toteutetussa toimenpiteessä ei noudatettu Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettua määräaikaa tai sen yksityiskohtia. ( 91 )

90.

Toimenpiteen taloudellisten perusteiden osalta unionin yleinen tuomioistuin on myös muistuttanut, ettei Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja noudatettu, ettei Sernamin taloudellista toimintaa lopetettu ja että näin ollen mainitun artiklan tarkoitusta ei noudatettu. ( 92 ) Se totesi myös, että valittaja ei voinut vedota kansalliseen oikeuteen perustellakseen velkojen liittämistä myyntiin, joka oli määrä toteuttaa ilman niitä. ( 93 )

91.

Hinnan osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi lähinnä, että maksettua negatiivista hintaa ei voitu pitää markkinahintana, joka saatiin läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, koska kyseinen tuomioistuin oli jo todennut, että Sernamin johtoryhmän tekemää tarjousta ei ollut saatu läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen. ( 94 ) Se muistutti myös, että negatiivinen 57 miljoonan euron hinta oli pikemminkin toimintatukea, joka mahdollisti Sernam Xpressin tappioiden kattamisen vuosina 2005–2008, ja että siihen lisättiin luopuminen 38,5 miljoonan euron saatavista Sernamilta. ( 95 ) Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi lisäksi yhtäältä niiden riippumattomien asiantuntijalausuntojen, joihin SNCF vetosi ja joiden olisi pitänyt vahvistaa, että luovutushinta oli markkinahinta, todistusarvon ( 96 ) ja toisaalta SNCF:n Sernam 3 ‑päätöksen 145 perustelukappaleen kahteen viimeiseen virkkeeseen kohdistamat väitteet ylimääräisinä, koska mainitut virkkeet koskivat vain ”lisäosoitusta” siitä, että SNCF:n ja Financière Sernamin sopimussuhde ei vastannut markkinaehtoja. ( 97 ) Unionin yleinen tuomioistuin katsoi myös, että komissio saattoi perustellusti päätellä, että Sernamin toimintojen siirrosta Sernam Xpressille seurasi, että myönnettyihin tukiin liittyvä kilpailuetu hyödytti todellisuudessa Sernam Xpressiä, koska kyseisten yhtiöiden välillä on taloudellinen jatkuvuus. ( 98 ) Siihen, että Ranskan tasavalta vetosi osakkeiden myyntiä koskevaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan se, että myydylle yritykselle asetetaan velvollisuus maksaa takaisin lainvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki, johtaisi kyseisen yrityksen ostajan eli Financière Sernamin rankaisemiseen, vaikka maksettuaan markkinahinnan se on jo maksanut kyseisen kaltaisesta tuesta, unionin yleinen tuomioistuin vastasi, että komission mukaan Sernam Xpressin yhtiöosuuksien myynnistä Financière Sernamille ei seurannut, että Sernam Xpress vapautuisi velvoitteesta maksaa takaisin 41 miljoonan euron tuki. Velvoitetta maksaa takaisin 41 miljoonan euron tuki ei nimittäin siirretty Financière Sernamille sen vuoksi, että se oli Sernam Xpressin yhtiöosuuksien ostaja, vaan koska siitä tuli 30.6.2011 tapahtuneen sulautumisen ja siihen liittyvän omaisuuden yleisseuraannon perusteella Sernam Xpressin oikeudellinen seuraaja ja koska komissio oli osoittanut Sernamin ja Sernam Xpressin välisen taloudellisen jatkuvuuden oikeudellisesti riittävällä tavalla. ( 99 ) Unionin yleinen tuomioistuin totesi lopulta tehottomaksi SNCF:n vetoamisen yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteeseen, jolla ei kyseisen tuomioistuimen mukaan ole mitään yhteyttä velvoitteeseen periä takaisin 41 miljoonaa euroa, vaan se koskee päinvastoin täysin eri kysymystä siitä, että tuet katsottiin uusiksi tuiksi. ( 100 ) Unionin yleinen tuomioistuin totesi lopuksi, että komissio saattoi täysin tuomiossa komissio v. Espanja ( 101 ) vahvistetun oikeuskäytännön mukaisesti katsoa, että lainvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen merkitseminen vain Sernamin konkurssipesän velkoihin ei ollut riittävää kilpailun vääristymisen poistamiseksi, ja hylkäsi väitteen, jonka mukaan yksikään taloudellista jatkuvuutta koskevista ehdoista ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa. ( 102 )

92.

Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli lopuksi valituksenalaisen tuomion 275 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa väitettä, jonka mukaan edellä mainittu tuen velkoihin merkitseminen oli sopusoinnussa Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan kanssa, palautti mieleen tuomiossa komissio v. Espanja ( 103 ) vahvistetun oikeuskäytännön, jonka mukaan tuki on perittävä takaisin yhtiöltä, joka jatkaa valtiontukien myöntämisestä kilpailuedun alun perin saaneen yrityksen taloudellista toimintaa ja joka siten tosiasiassa edelleen hyötyy siitä, ja totesi, että viittauksella siihen, onko Sernam edelleen olemassa, voitiin valtiontukien takaisin perimisen yhteydessä viitata ainoastaan Sernamin taloudellisen toiminnan jatkamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi siis väitteen, koska lainvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen merkitseminen Sernamin konkurssipesän velkoihin ei ollut sopusoinnussa Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan kanssa.

93.

SNCF moittii jälleen unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on ottanut huomioon vääristyneellä tavalla Sernam 2 ‑päätöksen päätösosan katsoessaan, että tämän päätöksen 4 artiklassa ”voitiin – – viitata ainoastaan Sernamin taloudellisen toiminnan jatkamiseen”, ( 104 ) vaikka tämän artiklan sanamuoto on SNCF:n mukaan selvä ja yksiselitteinen, siinä ei viitata millään tavalla tämän toiminnan lopettamiseen ja siinä ainoastaan erotetaan toisistaan tilanteet, joissa Sernam-yhtiö oikeushenkilönä on edelleen olemassa tai ei ole olemassa, mikä on täysin perusteltavissa, kun otetaan huomioon vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan on niin, että kun valtiontukea saanut yhtiö myy varansa kolmannelle osapuolelle markkinahintaan, tuesta saatu etu sisältyy hintaan, joten tuki hyödyttää todellisuudessa edelleen myyjää. ( 105 ) Ottaessaan vääristyneellä tavalla huomioon Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan unionin yleinen tuomioistuin on myös tehnyt oikeudellisen virheen, jonka johdosta valituksenalainen tuomio on kumottava.

94.

Valittaja kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä tarkastellessaan Sernamin ja sen kaikkien varojen ostajan taloudellisen jatkuvuuden ehtoja, ( 106 ) kun komissiolla ei valittajan mukaan kuitenkaan ole velvollisuutta ottaa huomioon kaikkia näitä seikkoja. ( 107 )

95.

Osakkaiden henkilöllisyyden osalta SNCF muistuttaa, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjen ehtojen nojalla se ei olisi voinut myydä Sernamin varoja yhtenä kokonaisuutena Financière Sernamille Ranskan lainsäädännön erityispiirteisiin liittyvistä syistä. ( 108 ) Pääomasijoitus–luovutus-toimenpide, jota edeltää pääomankorotus hinnan ollessa negatiivinen, vastaa SNCF:n mukaan taloudellista todellisuutta, jossa Sernamin varat luovutetaan yhtenä kokonaisuutena Financière Sernamille niiden markkina-arvoon. Katsoessaan, että on arvioitava taloudellista jatkuvuutta Sernamin ja Sernam Xpressin välillä, unionin yleinen tuomioistuin on jakanut keinotekoisesti osiin yhden ainoan toimenpiteen, jonka ainoana taloudellisena perusteena oli Sernamin varojen myyminen yhtenä kokonaisuutena. Unionin yleinen tuomioistuin on siten loukannut periaatetta, jonka mukaan valtiontukilainsäädännössä ei ole kyse oikeudellisista muodoista, joita oikeustoimilla saattaa olla, vaan niihin liittyvästä taloudellisesta todellisuudesta, ja sen tuomion perustelut ovat ristiriidassa valituksenalaisen tuomion 107 kohdassa tarkoitetun periaatteen kanssa, jonka mukaan myynti voidaan toteuttaa negatiiviseen hintaan. Sernam Xpress oli SNCF:n mukaan vain välikappale, joka perustettiin, jotta Sernamin varat oli mahdollista myydä Financière Sernamille yhtenä kokonaisuutena. Lisäksi Financière Sernam sulautui Sernam Xpressin kanssa heti toimenpiteen toteuttamisen jälkeen. Unionin yleinen tuomioistuin jätti SNCF:n mukaan huomiotta, että Financière Sernam omistaa Sernamin ja käyttää sen Sernam Xpressiin siirrettyjä varoja ja että Financière Sernamin ja Sernamin osakkaat eivät siis ole samoja.

96.

Markkinahinnan osalta SNCF moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen kieltäytyessään ottamasta huomioon Sernamin varoista maksettua markkinahintaa, vaikka oikeuskäytännön mukaan markkinahinnan olemassaolo on yksi tärkeimmistä arviointiperusteista taloudellisen jatkuvuuden puuttumisen toteamiseksi. Valittaja tukeutuu tässä erityisesti tuomioon SMI ja tuomioon CDA. ( 109 )

97.

Luovutuksen kohteen osalta unionin yleinen tuomioistuin on SNCF:n mukaan virheellisesti katsonut, että yritys luovutettiin kokonaisuudessaan, koska Sernamin kaikki varat luovutettiin vain toimintavelkojen kanssa.

98.

Luovutuksen toteuttamisajankohdan osalta SNCF väittää, ettei kyse ollut väitetystä määräysten kiertämisestä, koska juuri komissio itse määräsi mahdollisuudesta luovuttaa Sernamin varat yhtenä kokonaisuutena ja koska nämä varat luovutettiin markkinahintaan.

99.

Toimenpiteen taloudellisten perusteiden osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa vaadittiin Sernamin taloudellisen toiminnan lopettamista, vaikka nimenomaan mahdollisuus varojen luovuttamiseen yhtenä kokonaisuutena mahdollisti Sernamin toiminnan siirtämisen. Unionin yleinen tuomioistuin ei voi vedota siihen, että toimenpiteen peruste oli vastoin mainitun päätöksen tavoitteita, kun kerran tämä toimenpide sallittiin Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa.

100.

SNCF päättelee, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut vääristyneellä tavalla huomioon Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan katsoessaan, että Sernam 2 ‑päätöksessä sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettua 41 miljoonan euron tukea vastaavan velan kirjaaminen Sernamin konkurssipesän velkoihin ei ollut sopusoinnussa tämän päätöksen 4 artiklan kanssa.

101.

Komissio puolestaan katsoo, että neljäs valitusperuste on osin hylättävä tehottomana ja osin jätettävä tutkimatta.

102.

Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklassa säädettiin, että Sernamin mahdollinen myynti oli toteutettava markkinahintaan ja noudattaen läpinäkyvää ja kaikille sen kilpailijoille avointa menettelyä ja että jos näitä ehtoja noudatettaisiin, velvoite maksaa takaisin 41 miljoonan euron tukimäärä ( 110 ) kuuluisi Sernam-yritykselle, jos se olisi edelleen olemassa. Sernam 3 ‑päätöksessä komissio tarkasteli sitä, oliko Ranskan valitsema sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperintätapa eli määrän kirjaaminen valtion saatavaksi Sernamin konkurssipesässä todella poistanut tuen aiheuttaman kilpailun vääristymän. ( 111 ) Kun otetaan huomioon, että Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklassa erotettiin toisistaan tilanteet, joissa Sernamin taloudellinen toiminta päättyy tai jatkuu, komissio tarkasteli Sernamin toiminnan siirtämistä Financière Sernamille tuomiossa SMI, tuomiossa CDA ja tuomiossa Seleco esitettyjen periaatteiden nojalla määrittääkseen, oliko tuen takaisinperinnän koskettava sekä Financière Sernamia että sen tytäryhtiöitä. Tämä tarkastelu sisältyy Sernam 3 ‑päätöksen 143–151 perustelukappaleeseen. Kuten tiedetään, komissio päätteli, että Sernamin toimintojen siirrosta Sernam Xpressille seurasi, että myönnettyihin tukiin liittyvä kilpailuetu on todellisuudessa hyödyttänyt Sernam Xpressiä, sillä taloudellinen toiminta on jatkunut kyseisten yhtiöiden välillä, ja komission mukaan siirto on toteutettu Sernamia rasittaneen takaisinperintämääräyksen kiertämiseksi. ( 112 ) Sernam Xpressin ja Financière Sernamin sulautumisen jälkeen takaisinmaksuvelvoite on siirtynyt Financière Sernamille, joka harjoittaa tytäryhtiöidensä kanssa Sernamin ja Sernam Xpressin toimintaa ja hyötyy edelleen alun perin Sernamille myönnetystä 41 miljoonan euron tuesta. ( 113 )

103.

Unionin yleinen tuomioistuin on tarkistanut edellä mainitun komission suorittaman tarkastelun valituksenalaisen tuomion 237 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa. Viides valitusperuste koskee juuri tätä kyseisen tuomion osaa, mutta valittajan perustelut ovat osin sekavat, niissä on usein toistoa eikä konkreettisesti moitittuja oikeudellisia virheitä yksilöidä selvästi ja niissä sekoitetaan keskenään tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

104.

Vastaan heti väitteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on ottanut tosiseikkoja huomioon vääristyneellä tavalla ja tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan väärin Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklaa. Sananlaskun ”se, joka kykenee tekemään enemmän, voi tehdä myös vähemmän” mukaisesti tarkastelen vain väitettyä oikeudellista virhettä ja väistämättä pintapuolisemmin tosiseikkojen huomioon ottamista vääristyneellä tavalla.

105.

Todetakseen, että Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan mukaan tuen takaisin perimisen ehtona Sernamilta on sen taloudellisen toiminnan jatkaminen, unionin yleinen tuomioistuin viittasi paitsi mainitun artiklan sanamuotoon myös sen asiayhteyteen eli valtiontukien takaisin perimiseen. Kun otetaan huomion unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, SNCF:n on ollut pakko olla tietoinen siitä, että sääntöjenvastaisesti maksetun valtiontuen takaisin maksamisen pääasiallinen tavoite on poistaa saadusta kilpailuedusta aiheutunut kilpailun vääristymä. ( 114 ) Lisäksi sääntöjenvastaisen tuen maksamista edeltäneen tilanteen palauttamisella tavoiteltu tulos on yleisesti perustamissopimusten valtiontukia koskevien määräysten tehokkaan vaikutuksen turvaaminen. ( 115 ) Tässä yhteydessä pelkästään Sernamin juridinen lopettaminen oikeushenkilönä ei missään suhteessa takaa tuetun toiminnan lopettamista. Kuten unionin yleinen tuomioistuin lopuksi muistutti, ( 116 ) tuki on perittävä takaisin yhtiöltä, joka jatkaa kilpailuedun alun perin saaneen yrityksen taloudellista toimintaa.

106.

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklasta sen asiayhteyden nojalla tekemä tulkinta paitsi perustuu unionin tuomioistuinten käytössä olevaan perinteiseen tulkintatapaan ei myöskään sisällä oikeudellisia virheitä. Väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan väärin Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklaa, on siis hylättävä.

107.

Kun on todettu, että Sernam oli komission mielestä edelleen velvollinen maksamaan takaisin 41 miljoonan euron suuruisen tuen, jos sen taloudellinen toiminta jatkuu, on vielä tarkistettava, että unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut oikein jatkumiselta vaadittavat perusteet. Kuten valituksenalaisen tuomion 236 kohdasta ilmenee, SNCF ”[ei] – – riitauta – – luetteloa taloudellisen jatkuvuuden tarkasteluun liittyvistä seikoista”, joka palautetaan mieleen kyseisen tuomion 234 ja 235 kohdassa, vaan sen, miten unionin yleinen tuomioistuin on sitä soveltanut.

108.

SNCF tulkitsee virheellisesti valituksenalaista tuomiota väittäessään, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut siirron kohdetta koskevan ehdon täyttyneen, koska Sernam luovutettiin kokonaisuudessaan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan vastaisesti. Valituksenalaisen tuomion 240 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että tämän ehdon oli katsottava täyttyneen, ei vain siksi, että luovutus oli tapahtunut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan vastaisesti vaan päinvastoin siksi, että se oli neljännen valitusperusteen kolmatta osaa tarkastellessaan juuri todennut, että komissio oli voinut perustellusti katsoa, että Sernam oli luovutettu kokonaisuudessaan. ( 117 ) Kun SNCF lisäksi katsoo, että sen väitteellä pyritään pelkästään osoittamaan unionin yleisen tuomioistuimen väite tehottomaksi, se ei esitä väitettä riitauttaakseen unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen paikkansapitävyyden. Kuten komissio korostaa, SNCF ei ole tässä kyseenalaistanut valituksenalaisen tuomion 137 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että ”komissio ei tehnyt näin ollen oikeudellista virhettä tai tosiseikkoja koskevaa virhettä siirron kohteen osalta todetessaan [Sernam 3 ‑päätöksen] 116 perustelukappaleessa, että toiminnan siirto ei merkinnyt varojen myyntiä, vaan kyseessä oli Sernamin siirto kokonaisuudessaan (varat ja velat) muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta”. ( 118 )

109.

Tämän ratkaisuehdotuksen 23 kohdassa esitetystä kaaviosta ilmenee selvästi, että valittajalla, jota komissio pyysi luovuttamaan tytäryhtiönsä Sernamin varat, oli toinenkin tytäryhtiö, Sernam Xpress, ja että Sernamin varat luovutettiin juuri tälle viimeksi mainitulle tytäryhtiölle. SNCF luovutti siis tukea saaneen yrityksen yhdelle tytäryhtiöistään.

110.

SNCF moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tarkastellut osakkaiden henkilöllisyyttä koskevaa arviointiperustetta Sernamin ja Sernam Xpressin välisen suhteen muttei Sernam Xpressin ja Financière Sernamin välisen suhteen osalta. SNCF selittää, että Sernam Xpress oli vain Sernamin varojen siirtämisen välikappale, jonka kautta toimiminen oli tarpeen kansallisen ja yhteisön oikeuden velvoitteiden vuoksi.

111.

Muistutan kuitenkin, että Sernamin varat siirrettiin kokonaisuudessaan Sernam Xpressille ja että SNCF ei kiistä sitä, että tämä siirto on tapahtunut. Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti huomautti, komissio ei myöskään ole tukeutunut päättelyssään Sernamin ja Financière Sernamin väliseen taloudelliseen jatkuvuuteen. Komissio ei nimittäin katsonut tämän perusteen täyttyneen siksi, että Sernamin ja Financière Sernamin osakkaat ovat samat, vaan siksi, että Sernamin ja Sernam Xpressin osakkaat ovat samat. Lisäksi komissio päättelee, että Financière Sernamia on pidettävä velvollisena perimään takaisin 41 miljoonan euron tuki vain siksi, että juuri se sulautui Sernam Xpressiin, mutta tarkastelun päätteeksi ensisijainen tuen takaisinperintävelvollisuus on kuitenkin Sernam Xpressillä. ( 119 ) Tässä tilanteessa SNCF:n väitteet, joilla se pyrkii osoittamaan, etteivät Sernamin ja Financière Sernamin osakkaat ole samat, ovat tehottomia. Näistä samoista syistä ei voi menestyä myöskään väite se periaatteen loukkaamisesta, että valtiontukilainsäädännössä ei ole kyse oikeudellisista muodoista, joita oikeustoimilla saattaa olla, vaan niihin liittyvästä taloudellisesta todellisuudesta.

112.

Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka voidaan katsoa, että siirto tapahtui Sernam 2 ‑päätöksen tekemisen jälkeen ja sen täytäntöön panemiseksi, se ei ole esteenä sille, että siitä alkaen, kun Ranskan viranomaiset saivat tiedon tästä päätöksestä, ne tiesivät olevansa velvollisia perimään takaisin 41 miljoonan euron tuen, joten unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, että siirron toteutuessa lopullisen päätöksen jälkeen ei voida sulkea pois sitä, että tarkoituksena on välttyä takaisinperintävelvollisuudelta, etenkään kun SNCF ei ole yksilöinyt mitään nimenomaista oikeussääntöä, jota unionin yleinen tuomioistuin olisi siten rikkonut.

113.

SNCF riitauttaa tässä yhteydessä sen, että unionin yleinen tuomioistuin oli voinut todeta, että toimenpiteellä ei lopetettu Sernamin taloudellista toimintaa ja että näin ollen Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tarkoitusta ei noudatettu, sillä SNCF:n mukaan mainittu artikla mahdollisti Sernamin varojen siirtämisen. Näin ollen se tyytyy toistamaan tiivistetysti väitteitä, jotka on jo esitetty, arvioitu ja hylätty tämän valituksen ensimmäisessä valitusperusteessa, johon siis viittaan.

114.

SNCF moittii tässä yhteydessä unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se kieltäytyi ottamasta huomioon Sernamin varoista maksettua markkinahintaa, vaikka SNCF:n mukaan tämä hinta on ”oikeuskäytännön mukaan yksi tärkeimmistä perusteista sen toteamiseksi, että taloudellinen jatkuvuus puuttuu”. ( 120 ) Väitteissään valittaja tyytyy mukailemaan komission Sernam 3 ‑päätöksen 137 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa esittämää huomautusta oikeuskäytännöstä, joka liittyy tukea saaneen toiminnan myyntiin. SNCF painottaa erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa CDA ( 121 ) esittämää toteamusta, jonka mukaan silloin, kun ostaja on maksanut markkinahinnan, ei ole mahdollista päätellä, että se todellisuudessa säilyttäisi kilpailuedun.

115.

En kuitenkaan ensinnäkään ole vakuuttunut siitä, että unionin yleistä tuomioistuinta voidaan moittia siitä, ettei se ole ottanut tätä arviointiperustetta huomioon, koska se on todella tehnyt arvioinnin ratkaistakseen, noudatettiinko tätä perustetta käsiteltävässä asiassa, ja todennut, ettei näin ollut tehty.

116.

Vaikka SNCF on toiseksi aivan perustellusti huomauttanut, että markkinahintaa koskeva arviointiperuste on yksi tärkeimmistä perusteista, se on ehkä sen osalta kuitenkin unohtanut, ettei se ole taloudellisen jatkuvuuden puuttumisen toteamiseen riittävä peruste, joten vaikka unionin yleisen tuomioistuimen voitaisiinkin arvioinnissaan todeta tehneen oikeudellisen virheen, joka liittyy maksettua hintaa koskevaan ehtoon, se ei ole riittävä peruste mainitun arvioinnin hylkäämiseen kokonaisuudessaan eikä etenkään, kuten valittaja vaatii, valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.

117.

Kolmanneksi viitatessaan myös tuomion SMI ( 122 ) kohtiin, joissa unionin tuomioistuin on ottanut huomioon myös toteutetun menettelyn luonteen määrittääkseen väitetyn markkinahinnan, SNCF ei riitauta vastaavuutta, jonka unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 255 kohdassa vahvistanut yhtäältä avointa ja läpinäkyvää menettelyä koskevan vaatimuksen ja toisaalta markkinahintaa koskevan vaatimuksen välille. Käsiteltävän valituksen toisen valitusperusteen tarkastelusta ilmenee kuitenkin, että menettely, jonka piti johtaa Sernamin varojen myyntiin yhtenä kokonaisuutena, ei ollut ominaisuuksiltaan kaikilta osin avoimen ja läpinäkyvän menettelyn kaltainen.

118.

Koska yksikään viidennen valitusperusteen yhteydessä esitetyistä väitteistä ei voi menestyä, peruste on hylättävä.

119.

Kuudennella valitusperusteella riitautetaan valituksenalaisen tuomion 283 kohta ja sitä seuraavat kohdat, joissa unionin yleinen tuomioistuin on tarkastellut kumoamiskanteen kuudennen kumoamisperusteen ( 123 ) ensimmäistä osaa, jonka mukaan komissio on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovelleta käsiteltävässä asiassa.

120.

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että komissio tukeutuu päätöksessään jättää soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta kahteen Sernam 3 ‑päätöksen 154 ja 155 perustelukappaleessa esitettyyn perusteeseen ja on aluksi tutkinut SNCF:n perusteluja, jotka liittyvät jälkimmäiseen perusteeseen, ( 124 ) jonka mukaan komissio katsoi, että SNCF:n ja Financière Sernamin sopima negatiivinen hinta osoitti, että kyseessä oli tappiollisen toiminnan luovuttaminen, joka ei voinut vastata korvaustoimenpidettä, ja että negatiivinen hinta vastasi toimintatukea, joka ei ominaisuuksiensa vuoksi sovellu vähentämään kilpailun vääristymistä. Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklassa tarkoitettujen korvaustoimenpiteiden paneminen täytäntöön virheellisellä tavalla johti komission mielestä siihen, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta voitu soveltaa. ( 125 )

121.

Tämän jälkimmäisen perusteen osalta unionin yleinen tuomioistuin on aluksi tarkastellut perustetta, jonka mukaan varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei ollut vaihtoehto Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetetuille korvaustoimenpiteille. ( 126 ) Unionin yleinen tuomioistuin muistutti tältä osin ensimmäiseksi, että edellä mainitun päätöksen 3 artiklan 2 kohdalla pantiin täytäntöön toinen komission ehdottamista rakenneuudistustuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevista vaihtoehtoisista ehdoista ja vaihtoehto 1 kohdassa asetetuille ehdoille, koska molemmissa kohdissa pyritään aivan samaan tavoitteeseen eli kilpailun vääristymien kompensoimiseen (vetäytyminen tieliikennemarkkinoilta, joilla on ylikapasiteettia, Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai Sernamin tuetun toiminnan lopettaminen edellä mainitun päätöksen 3 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon tapauksessa, toisin sanoen Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena). Unionin yleinen tuomioistuin päättelee tästä, että Sernamin varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena voidaan pitää Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä vastaavana toimenpiteenä. ( 127 ) Unionin yleinen tuomioistuin on toiseksi hylännyt SNCF:n väitteen, jonka mukaan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisten korvaustoimenpiteiden toteuttamista voitiin perustella sillä, että Sernam jatkoi edelleen luovutusta edeltäneessä oikeudellisessa muodossaan, toteamalla, että niiden toteuttamista voidaan perustella nimenomaan rakenneuudistustuen saajan taloudellisen toiminnan jatkamisella eikä pelkästään sillä, että sen oikeushenkilöllisyyteen ei ole puututtu. ( 128 ) Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kolmanneksi, että ehto, joka koski varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena ilman velkoja, sulki määritelmän mukaisesti pois mahdollisuuden saada negatiivinen hinta ilman, että komissiota olisi ollut tarpeen vaatia nimenomaisesti täsmentämään, ettei luovuttaminen negatiiviseen hintaan ollut mahdollista. ( 129 ) Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Sernam 3 ‑päätöksen 155 perustelukappaleeseen kohdistuvan ensimmäisen väitteen.

122.

Sen jälkeen unionin yleinen tuomioistuin vastasi tähän perustelukappaleeseen kohdistuvaan toiseen perusteluun, jonka mukaan korvaustoimenpiteen täytäntöönpanosta vastaa rakenneuudistustuen saajana ollut yritys tai valtio osakkeenomistajan ominaisuudessa, mutta ei valtio julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa. ( 130 ) Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen, että Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei ollut päätös, jonka yksityinen sijoittaja olisi tehnyt tavanomaisin markkinaedellytyksin pyrkiessään taloudellisesti järkiperäisellä tavalla maksimoimaan voitot tai minimoimaan tappiot, koska korvaustoimenpiteiden perustana olevalla logiikalla pyritään estämään liiallinen kilpailun vääristyminen, joka johtui Sernam 2 ‑päätöksellä tietyin ehdoin sisämarkkinoille soveltuvaksi todetun rakenneuudistustuen myöntämisestä. ( 131 ) Unionin yleinen tuomioistuin korosti vielä, että tuensaaja tai sen osakkeenomistaja voitiin korvaustoimenpiteillä pakottaa taloudellisesta näkökulmasta ei-optimaaliseen ratkaisuun, jota yksityinen sijoittaja ei suunnittelisi tavanomaisessa markkinatilanteessa, ja vahvisti, että näin oli käsiteltävässä asiassa. ( 132 ) Se päätteli tästä, että varojen yhtenä kokonaisuutena myynnin taustalla oleva taloudellinen logiikka eroaa yksityisen toimijan logiikasta. ( 133 ) Unionin yleinen tuomioistuin muistutti lopuksi, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa ei säädetty koko tappiollisen yhtiön myynnistä vaan ainoastaan sellaisten varojen myynnistä, joilla oli positiivista taloudellista arvoa. Sernamin johtoryhmän tarjoukseen sisältyi vaatimuksia siitä, että myyjä korottaa pääomaa, luopuu saatavista ja antaa takuusitoumuksia juuri sen vuoksi, että Sernam rahoitustarpeineen oli myyty kokonaisuudessaan. Nämä toimenpiteet aiheutuvat siten suoraan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättämisestä, eikä niillä ole mitään yhteyttä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamiseen. ( 134 ) Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi myös toisen Sernam 3 ‑päätöksen 155 perustelukappaleeseen kohdistuvan väitteen.

123.

Koska unionin yleinen tuomioistuin oli todennut lainmukaiseksi toisen perusteen, johon komissio vetosi kieltäytyessään soveltamasta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, kyseinen tuomioistuin totesi, ettei ollut enää tarpeen tutkia muita perusteluja, jotka liittyivät valtiontukien takaisin perimisen yhteydessä esitettyyn ensimmäiseen perusteeseen. ( 135 )

124.

SNCF moittii unionin yleistä tuomioistuinta, joka on sen mukaan tyytynyt toistamaan Sernam 3 ‑päätöksen perustelut, joissa esitettiin syyt siihen, että komissio kieltäytyi soveltamasta asiantunteva yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta Sernamin varojen luovuttamiseen yhtenä kokonaisuutena, siitä, että se ei ole vastannut esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan perustelut ovat ristiriitaisia. SNCF:n mukaan on nimittäin niin, että jos varojen luovutus yhtenä kokonaisuutena on korvaustoimenpide, sitä sovelletaan Sernamin rakenneuudistustuen sisämarkkinoille soveltuvuuden ehtona. Se päättelee tästä, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan, jossa mainituista ehdoista säädetään, ei voida katsoa liittyvän tuen takaisinperintätilanteeseen. Komissio ei SNCF:n mukaan olisi voinut kieltäytyä soveltamasta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta siitä syystä, että kyseessä oli väitetty takaisinperintätilanne. Valituksenalaisen tuomion 312 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ottanut kantaa tähän väitteeseen todetessaan, että ”ei [ollut] enää tarpeen tutkia komission sen perustelemiseksi, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, joka liittyy niin kutsutun valtiontukien ’takaisinperimisen’ yhteyteen, ei sovellettu, esittämää ensimmäistä perustetta koskevia muita perusteluja”. Tämä vastaamatta jättäminen johti SNCF:n mukaan virheeseen valituksenalaisen tuomion perusteluissa.

125.

Vastauskirjelmässään SNCF moittii lopuksi unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole lausunut ristiriitaisista perusteista, joiden nojalla komissio päätti jättää soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, koska komissio ei ole voinut ottaa sitä huomioon samanaikaisesti sen vuoksi, että kyseessä on yhtäältä takaisinperintätilanne (mikä viittaa tuen soveltumattomuuteen sisämarkkinoille) ja toisaalta korvaustoimenpide (mikä viittaa tuen soveltumiseen sisämarkkinoille).

126.

Komissio päättelee, että käsiteltävän valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

127.

Sernam 3 ‑päätöksen 154 ja 155 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on katsonut, ettei ollut tarpeen soveltaa markkinatalouden ehdoin toimivaa yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta, jotta 21.7.2005 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa mainittuja toimenpiteitä ei katsottaisi valtiontueksi, koska se katsoi yhtäältä, että nämä toimenpiteet oli toteutettu ”tuen [takaisinperinnässä]”, ( 136 ) ja toisaalta, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn Sernamin varojen myymisen yhtenä kokonaisuutena katsottiin vastaavan korvaustoimenpiteitä ja että näin ollen yhteisön suuntaviivoista valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi ( 137 ) ilmeni, että tappiollisen toiminnan luovuttamista ei voida pitää sellaisena toimenpiteenä, joten Sernamin luovutuksen yhteydessä maksettu negatiivinen hinta vastasi yritykselle myönnettävää toimintatukea, joka ei ominaisuuksiensa vuoksi sovellu vähentämään kilpailun vääristymistä. ( 138 )

128.

Unionin yleinen tuomioistuin noudatti tarkastelussaan tätä rakennetta, mutta kuitenkin käänteisessä järjestyksessä. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli aluksi valittajan väitteitä, jotka liittyivät Sernam 3 ‑päätöksen 154 perustelukappaleessa esitettyyn yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamatta jättämisen perusteluun. Kuten edempänä huomautin, unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi jokaisen perusteen, jonka tarkoituksena oli riitauttaa tämän perustelukappaleen perusteltavuus, joten unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio oli perustellusti katsonut, ettei se ollut velvollinen soveltamaan mainittua perustetta kyseessä oleviin toimenpiteisiin.

129.

Kun unionin yleinen tuomioistuin oli ratkaissut asian näin, se, miten se olisi käsitellyt niitä väitteitä, joilla valittaja riitautti Sernam 3 ‑päätöksen 154 perustelukappaleeseen sisältyvät perustelut, ei enää olisi vaikuttanut mitenkään sen väitteen käsittelyyn, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen todetessaan, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovelleta, ja näin ollen valittajan väitteet ovat tehottomia. Juuri tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei enää ollut tarpeen tutkia väitteitä, jotka liittyvät ensimmäiseen perusteluun, jonka komissio esitti yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamatta jättämiselle väitetyn valtiontukien takaisinperinnän yhteydessä, ilman, että sen päättely olisi perusteltu puutteellisesti tai että se olisi kieltäytynyt lausumasta asiasta.

130.

Sen osalta, että SNCF on vastauskirjelmässään moittinut unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se todennut eikä arvostellut ristiriitaa niiden kahden perusteen välillä, joihin komissio tukeutui katsoessaan, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovelleta, totean ainoastaan, ettei tällaista ristiriitaa ole saatettu unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Joka tapauksessa – kuten komissio korosti – Sernam 2 ‑päätös on monitahoinen päätös, jonka asiayhteyteen kuuluvat samanaikaisesti 41 miljoonan euron tuen takaisin periminen ja rakenneuudistustuen ehdot. Unionin yleistä tuomioistuinta ei siis voida moittia siitä, ettei se ole todennut ristiriitaa, jota paitsi ei ole olemassa ei myöskään näytä olevan saatettu kyseisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

131.

Näin ollen kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

132.

SNCF väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut Sernam 2 ‑päätöksen huomioon selvästi vääristyneellä tavalla hyväksyessään komission valitseman lähestymistavan, jonka mukaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei sovellettu, jos varojen luovutus oli suunniteltu korvaustoimenpiteenä. Valittaja vetoaa tältä osin neljään valitusperusteeseen.

133.

Ensinnäkin Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädettiin, että Sernamin varojen luovutus yhtenä kokonaisuutena oli tehtävä markkinahintaan noudattaen läpinäkyvää ja avointa tarjouskilpailumenettelyä, mikä tarkoittaisi nimenomaisesti yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamista, ja tämä peruste olisi siten osa mainitun artiklan keskeistä sisältöä. Unionin yleinen tuomioistuin on siis SNCF:n mukaan ottanut huomioon vääristyneellä tavalla Sernam 2 ‑päätöksen tosiseikat ja sisällön korvaamalla ne omilla perusteillaan.

134.

Toiseksi katsoessaan, että Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena tarkoitti myyntiä ilman velkoja ja että näin ollen mahdollisuus saada negatiivinen hinta oli määritelmän mukaisesti suljettu pois, unionin yleinen tuomioistuin otti SNCF:n mukaan Sernam 2 ‑päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla, kuten valittaja oli ensimmäisessä valitusperusteessa väittänyt. Koska Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa lisäksi säädetään, että Sernamin varat on luovutettava yhtenä kokonaisuutena markkinahintaan ja koska tämä hinta voi varmasti osoittautua negatiiviseksi, ( 139 ) kyseisessä säännöksessä ei ole koskaan velvoitettu tekemään luovutusta nollahintaan tai positiiviseen hintaan, joten unionin yleinen tuomioistuin on lisännyt mainittuun artiklaan ehdon, josta siinä ei säädetä, ja siten ottanut sen huomioon vääristyneellä tavalla.

135.

Kolmanneksi katsoessaan valituksenalaisen tuomion 100 kohdassa, että ainoa Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettu vaatimus oli, että maksettu hinta on markkinahinta, ja jäljempänä saman tuomion 301 kohdassa, että myyntihinta ei määritelmän mukaisesti voinut olla negatiivinen, unionin yleinen tuomioistuin on SNCF:n mukaan soveltanut tuomiossaan ristiriitaisia perusteita.

136.

Neljänneksi on niin, että jos oletetaan, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava teleologisesti, markkinahinnan negatiivisuudella tai positiivisuudella ei SNCF:n mukaan ole tältä kannalta katsoen mitään vaikutusta. Tältä osin SNCF palauttaa mieleen Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleen, jonka mukaan tarkoituksena näyttäisi selvästi olevan se, että luovuttamalla Sernamin varat yhtenä kokonaisuutena kolmannelle osapuolelle annetaan mahdollisuus ottaa haltuunsa Sernamin markkinaosuudet siten, että se ei enää toimi luovutusta edeltäneessä oikeudellisessa muodossaan. Sillä, tapahtuuko luovutus negatiiviseen vai positiiviseen hintaan, ei ole merkitystä tämän tarkoituksen kannalta. Sernamin markkinaosuudet oli SNCF:n mukaan vapautettu riippumattomalle ostajalle markkinahintaan, joka oli tulosta läpinäkyvästä ja avoimesta tarjouskilpailumenettelystä. Unionin yleinen tuomioistuin otti siten Sernam 2 ‑päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan, että Sernamin varojen luovutus yhtenä kokonaisuutena ei määritelmän mukaisesti voinut tapahtua negatiiviseen hintaan.

137.

Vastauskirjelmävaiheessa SNCF lisäsi, että kun otetaan huomioon valtiontuen käsitteestä äskettäin annetun komission tiedonannon ( 140 ) sisältö, komissio ei voinut väittää, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ei sekoittunut ehtoon, jonka mukaan myynnin on tapahduttava markkinahintaan avointa ja läpinäkyvää menettelyä noudattaen, koska julkisen yrityksen varojen myynnin yhteydessä juuri yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste edellytti, että myynnistä saadaan markkinahinta, mikä on oletettava seuraus kyseisen kaltaisesta menettelystä. SNCF väittää lisäksi komissiosta poiketen, että yhden ainoan varallisuuserän luovutushinta voi olla negatiivinen ja että yhtenä kokonaisuutena luovutettujen varojen kokonaisarvo voi käsiteltävässä asiassa myös osoittautua negatiiviseksi, kun otetaan huomioon toiminnan ja tähän luovutukseen liittyvien velvoitteiden rakenteellinen tappiollisuus.

138.

Komissio katsoo puolestaan, että käsiteltävän valitusperusteen toinen osa on hylättävä.

139.

Käsiteltävän valitusperusteen toisessa osassa SNCF väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan huomioon vääristyneellä tavalla, koska 1) se ei ole ottanut huomioon, että mainitussa artiklassa asetettu vaatimus, jonka mukaan myynti on toteutettava markkinahintaan ja noudattaen läpinäkyvää ja avointa menettelyä, on jo itsessään antanut aiheen yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamiselle, 2) se on tulkinnut tätä artiklaa siten, että siinä vaaditaan vain Sernamin varojen luovuttamista ja ettei tätä luovutusta voida tehdä negatiiviseen hintaan, ja 3) myöskään unionin yleisen tuomioistuimen soveltamalla teleologisella tulkinnalla ei voida perustella sitä, että tuomioistuin sivuuttaa myynnin negatiiviseen hintaan. SNCF moittii lisäksi unionin yleistä tuomioistuinta tuomion perustelujen ristiriitaisuudesta.

140.

Unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 292 kohdassa, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuus riippuu lopulta siitä, että kyseinen jäsenvaltio myöntää osakkeenomistajan – ei siis julkisen vallan käyttäjän – ominaisuudessaan taloudellisen edun omistamalleen yritykselle, kun lähtökohtana pidetään sitä, että valtion toimenpiteitä, joilla pyritään täyttämään sille julkisen vallan haltijana kuuluvat velvoitteet, ei voida verrata yksityisen markkinataloussijoittajan toimintaan. Tältä osin merkityksellisiä voivat olla erityisesti toimenpiteen luonne, kohde, asiayhteys ja tavoite sekä siihen sovellettavat säännöt. ( 141 )

141.

Muistutan, että tämän perusteen soveltamisella ”pyritään määrittämään, onko valtion varoista julkiselle yritykselle muodossa tai toisessa myönnetty taloudellinen etu vaikutustensa johdosta sellainen, että se vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. ( 142 ) Yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovelletaan siis vain, jos valtio on myöntänyt edun osakkeenomistajan ominaisuudessa, sillä unionin tuomioistuin on todennut, että ”taloudellista etua – – on arvioitava yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen valossa, jos kokonaisarvioinnissa ilmenee, että kyseinen jäsenvaltio on siitä huolimatta, että tilanteessa on käytetty tällaisia julkisen vallan piiriin kuuluvia keinoja, myöntänyt tämän edun omistamansa yrityksen osakkeenomistajan ominaisuudessa”. ( 143 ) Näin ollen ”se, voidaanko yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta soveltaa julkiseen toimenpiteeseen, [ei] riipu edun myöntämisen muodosta vaan mainitun toimenpiteen määrittelemisestä kyseessä olevan yrityksen osakkeenomistajan tekemäksi päätökseksi”. ( 144 )

142.

Käsiteltävän asian yhteydessä on kuitenkin todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti – kuten tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista ilmenee – vahvistanut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun skenaarion tavoitteen kompensoida kilpailun vääristymistä. Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena näytti todellakin olevan vaihtoehto saman päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetylle yrityksen toiminnan uudelleensuuntaamiselle, koska koko 3 artikla koski niitä ehtoja, joita oli noudatettava, jotta Sernamille myönnetty rakenneuudistustuki soveltuisi sisämarkkinoille. Sen varat luovutettiin yhtenä kokonaisuutena siis vain siksi, että Sernam 2 ‑päätöksessä säädettiin siitä vaihtoehtoisesti. Sillä ei siis ole merkitystä, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan sisältö vastaa, kuten SNCF väittää, yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen oletettua soveltamista. Vaatimus, jonka mukaan korvaustoimenpiteitä toteutetaan sellaisin ehdoin, joiden tarkoituksena on terveen kilpailun palauttaminen, kuuluu itse korvauksen luonteeseen, mutta siinä ei esitetä mitään olettamusta valtion roolista niiden toteuttamishetkellä. Edempänä esitetystä arviosta ilmenee myös, että Sernamin varat oli myytävä yhtenä kokonaisuutena ilman velkoja. Vaikka markkinahinta voikin tosiasiallisesti osoittautua negatiiviseksi, valittaja ei ole osoittanut, että jos vain Sernamin varat olisi luovutettu, niiden hinta olisi kaikesta huolimatta ollut negatiivinen. Tältä osin on kuitenkin huomautettava, että tämän ratkaisuehdotuksen 137 kohdassa tiivistetysti esitetty väite on suoraan ristiriidassa SNCF:n unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämien ja tämän ratkaisuehdotuksen 84 kohdassa toistettujen väitteiden kanssa. Lisäksi on niin, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että käsiteltävässä asiassa Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu markkinahinta ei välttämättä voinut olla negatiivinen, syynä tähän oli se, että se katsoi perustellusti, että komission tarkoituksena oli korvaustoimenpiteenä luovuttaa vain Sernamin varat. Päinvastoin kuin SNCF väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei asettanut mitään lisäehtoa Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa. Näistä samoista syistä on hylättävä väite, joka koskee valituksenalaisen tuomion 100 ja 301 kohdassa esitettyjen perusteiden oletettua ristiriitaa. Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan teleologista tulkintaa koskevan väitteen osalta toistan lisäksi, että tässä artiklassa asetettua tarkoitusta on jo tarkasteltu tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa. Ei siis ole vaikea ymmärtää sitä, miltä osin negatiivinen hinta, joka edellytti SNCF:n Sernamiin tekemää pääomankorotusta ja siis uusien varojen sijoittamista, oli täysin ristiriidassa asetetun kompensointitavoitteen kanssa.

143.

On vielä vastattava SNCF:lle, joka tukeutuu valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annettujen komission suuntaviivojen uusimpaan versioon väitteessään, jonka mukaan rakenteelliset korvaustoimenpiteet on lähtökohtaisesti toteutettava ”myymällä toimintaansa jatkavia, elinkelpoisia ja itsenäisiä liiketoimintoja, jotka voivat kilpailla tehokkaasti pitkällä aikavälillä, jos sopiva ostaja harjoittaa liiketoimintaa”. ( 145 ) Paitsi että tätä perustelua ei ole esitetty unionin yleiselle tuomioistuimelle myös siinä esitetty väite on mielestäni varsin selvä osoitus SNCF:n perustelujen virheellisyydestä nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä; valituksessa nähtävästi jätetään täysin huomiotta kokonaistilanne, ja se perustuu olettamaan, jonka mukaan varat on luovutettu täysin Sernam 2 ‑päätöksessä säädettyjen ehtojen mukaisesti ja kaikkien toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksesta kilpailun vääristymistä on vähennetty vaaditulla tavalla. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut muun muassa – kuten edellä totesin – siirron kohteen, ostajan henkilöllisyyden ja noudatetun menettelyn luonteen vuoksi. Maksettu negatiivinen hinta, joka toisessa asiayhteydessä voisi ehkä osoittautua täysin perustelluksi, näyttää näissä olosuhteissa olevan seikka, joka muiden lukuisten seikkojen lisäksi osoittaa, että Ranskan viranomaiset toimivat SNCF:n välityksellä vastoin unionin oikeudessa heille asetettuja velvoitteita.

144.

Koska unionin yleinen tuomioistuin ei siis ole päättelyssään ottanut seikkoja huomioon vääristyneellä tavalla eikä soveltanut ristiriitaisia perusteita, kuudennen valitusperusteen toinen osa on hylättävä.

145.

Käsiteltävän valitusperusteen kolmas osa koskee useita oikeudellisia virheitä, jotka johtuvat siitä, ettei asiantuntevaa yksityistä sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta väitetysti voida soveltaa, koska Sernamin varojen luovuttamisen yhtenä kokonaisuutena katsottiin vastaavan korvaustoimenpidettä. SNCF:n mukaan tällaisen toimenpiteen toteuttaminen kuuluu tuensaajalle, joka voi yhtä lailla olla julkinen tai yksityinen yritys mutta ei valtio julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa. Yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei voida millään perusteella jättää soveltamatta korvaustoimenpiteen toteuttamisen yhteydessä. Katsoessaan toisin unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SNCF:n mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa. SNCF palauttaa mieleen vakiintuneen oikeuskäytännön, joka koskee tuomioistuinvalvontaa valtiontukien ja mainittujen tukien osatekijöiden alalla, ( 146 ) sekä tuomion ING ( 147 ) antamiseen johtaneet tosiseikat – kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että se, että valtion alkuperäinen pääomanlisäys vaikeuksissa olevaan yritykseen oli valtiontukea, ei poistanut valtion velvollisuutta toimia asiantuntevan yksityisen sijoittajan tavoin taloudellisen järkiperäisyyden vaatimuksen mukaisesti siinä vaiheessa, kun pääomanlisäyksen takaisinmaksuehtoja muutetaan.

146.

Unionin yleinen tuomioistuin on siis tehnyt tuomiossaan selvän oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 306 ja 307 kohdassa, että koska korvaustoimenpiteiden perustana olevalla logiikalla pyrittiin estämään liiallinen kilpailun vääristyminen, sekä tuensaaja että sen osakkeenomistaja voitiin näillä korvaustoimenpiteillä pakottaa puhtaasti taloudellisen tuottavuuden näkökulmasta sellaiseen ei-optimaaliseen ratkaisuun, jota yksityinen sijoittaja ei suunnittelisi tavanomaisessa markkinatilanteessa. Vaikka komissio Sernam 2 ‑päätöksen tehdessään odottikin SNCF:n saavuttavan tietyn tarkasti määritellyn tavoitteen, kyseisen yrityksen oli Sernamin osakkaana toimittava taloudellisesti järkiperäisellä tavalla tämän tavoitteen saavuttamiseksi, kuten kuka tahansa yksityinen osakkeenomistaja tekisi. Tältä osin SNCF muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ( 148 ) otetaan huomioon se, että yksityisten sijoittajien on noudatettava lakisääteisiä velvoitteita tai rajoituksia ja että ne toimivat taloudellisesti mahdollisimman järkevästi. Korvaustoimenpiteiden toteuttamista koskeva tavoite ei muistuta julkiselle vallalle asetettua velvoitetta, vaan sitä sovelletaan kaikkiin sekä yksityisiin että julkisiin valtion rakenneuudistustuen saajiin. Käsiteltävässä asiassa SNCF:n toimintaa on siis verrattava samoissa olosuhteissa olevan yksityisen osakkeenomistajan, toisin sanoen sellaisen osakkeenomistajan toimintaan, jonka on luovutettava rakenneuudistustukea saaneen tytäryhtiön varat yhtenä kokonaisuutena, eikä komissio voi siis välttää velvollisuuttaan tutkia riidanalaisten toimenpiteiden taloudellisen järkevyyden. ( 149 ) Tätä taloudellista järkevyyttä koskevaa vaatimusta on noudatettava myös silloin, kun kyseessä on julkinen yritys. Kun otetaan huomioon, että konkurssi olisi tullut kalliimmaksi kuin tämän korvaustoimenpiteen toteuttaminen, on ilmeistä, että yksityinen osakkeenomistaja olisi toiminut SNCF:n tavoin. Näin ollen SNCF väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut SEUT 107 artiklan 1 kohtaa todetessaan valituksenalaisen tuomion 309 kohdassa, että ”Sernamin varojen yhtenä kokonaisuutena myynnin taustalla oleva kompensaatioon pyrkivä logiikka – – eroaa siten sellaisen yksityisen toimijan logiikasta, joka pyrkii maksimoimaan voittonsa tai, kuten käsiteltävässä asiassa, minimoimaan tappionsa”. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että komissio oli velvollinen arvioimaan kaikkien SNCF:n toteuttamien toimenpiteiden taloudellisen järkevyyden silloin, kun Sernamin varat luovutettiin yhtenä kokonaisuutena. Se ei siten olisi voinut katsoa, että se, että SNCF kirjasi saatavat Sernamin konkurssipesän velkoihin, toi etua Sernam Xpressille ja sitten Financière Sernamille, ellei se olisi soveltanut yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta. ( 150 ) Samalla tavoin unionin yleinen tuomioistuin ei voinut jättää soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta takuusitoumuksiin, jotka vastaanottajalle annettiin veloista, kun Sernamin varat myytiin yhtenä kokonaisuutena, ratkaisematta sitä, olisiko markkinataloudessa toimiva yksityinen myyjä hyväksynyt tällaiset takuusitoumukset. ( 151 ) Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään olisi voinut jättää soveltamatta kyseistä arviointiperustetta riidanalaisiin toimenpiteisiin vain sillä perusteella, että ne aiheutuivat suoraan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättämisestä eikä niillä siten ollut mitään yhteyttä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamiseen, ( 152 ) koska tällainen toteamus perustuu SNCF:n mukaan siihen virheelliseen olettamukseen, että varojen luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena olisi mahdollistanut uusien valtiontukien myöntämisen Sernam Xpressille ja Financière Sernamille.

147.

Vastauskirjelmävaiheessa SNCF lisäsi, että jos julkinen valta olisi määrännyt sen noudattamaan yksityiselle sijoittajalle asetettua velvoitetta luovuttaa yrityksen varat yhtenä kokonaisuutena sen saamien valtiontukien perusteella, olisi ilmeistä, että tämä yksityinen sijoittaja noudattaisi velvoitetta taloudellisesti mahdollisimman järkevällä tavalla ja että yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla julkisen yrityksen olisi voitava tehdä samoin. Komissiolle antamassaan vastauksessa, jonka mukaan tätä periaatetta ei voida soveltaa tässä tapauksessa sen vuoksi, että tuen ehdollista sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat päätökset on osoitettu valtiolle, jonka tehtävänä on velvoittaa tuensaajayritys toteuttamaan korvaustoimenpiteitä, SNCF katsoo, että valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen ( 153 ) mukaan yrityksen on toteutettava rakenneuudistussuunnitelma kokonaisuudessaan ja noudatettava kaikkia muita komission päätöksessä asetettuja velvoitteita. ( 154 ) Tuomion EDF ja tuomion ING ( 155 ) tosiseikkoja koskevista ilmeisistä eroista huolimatta SNCF korostaa lopuksi näiden tuomioiden merkityksellisyyttä kuudennen valitusperusteen tämän osan yhteydessä esiin nousseen periaatteellisen kysymyksen ratkaisemisen kannalta.

148.

Näin ollen SNCF väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt tuomiossaan useita oikeudellisia virheitä kieltäytyessään soveltamasta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta Sernamin varojen luovuttamiseen yhtenä kokonaisuutena sillä perusteella, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohta koskee korvaustoimenpidettä.

149.

Komissio vaatii kuudennen valitusperusteen kolmannen osan hylkäämistä.

150.

Nyt esitetyllä kysymyksellä pyritään selvittämään, oliko korvaukseen liittyvä asiayhteys, jossa riidanalaiset toimenpiteet toteutettiin, riittävä peruste jättää soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, kun lisäksi lopulta kävi ilmi, että mainittujen toimenpiteiden vaikutus oli hyvin kaukana Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetetusta kompensointitavoitteesta.

151.

Muistutan, että Sernam 3 ‑päätöksen 152 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa komissio tarkasteli 21.7.2005 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa määrättyjä toimenpiteitä ( 156 ) erityisesti sen takia, että ne toteutettiin silloin, kun komissio vaati korvaustoimenpiteiden toteuttamista, jotta Sernamille myönnetyn rakenneuudistustuen voitaisiin katsoa soveltuvan sisämarkkinoille.

152.

Yhtäältä valtion rooli yrityksen osakkaana ja toisaalta yrityksen rooli julkisen vallan käyttäjänä on pidettävä erillään, ja yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuus ”riippuu lopulta siitä, että kyseinen jäsenvaltio myöntää osakkeenomistajan – ei julkisen vallan käyttäjän – ominaisuudessaan taloudellisen edun omistamalleen yritykselle”. ( 157 ) Kuten muistutin, tuomiosta EDF ilmenee, että komission on ”suoritettava kokonaisarviointi, jossa se [asianomaisen] jäsenvaltion esittämien seikkojen lisäksi ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, onko kyseessä oleva toimenpide tehty jäsenvaltion osakkeenomistajan vai julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa. Tältä osin merkityksellisiä voivat olla erityisesti – – toimenpiteen luonne, kohde, asiayhteys ja tavoite sekä siihen sovellettavat säännöt”. ( 158 ) Toisin sanoen se, voidaanko yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta soveltaa, riippuu julkisen toimenpiteen määrittelemisestä kyseessä olevan yrityksen osakkeenomistajan tekemäksi päätökseksi. ( 159 )

153.

En ole vakuuttunut siitä, että tuomio ING ( 160 ) yksinään riittää tänään esiin tuodun ongelman ratkaisemiseen, koska sen asiayhteys on melko tarkasti rajattu eikä se joka tapauksessa liity kompensointitavoitteeseen, johon Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanossa oli kaikilta osin pyrittävä. Lisäksi komission päätöksessä, joka oli unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kumoamiskanteen kohteena asiassa ING, komissio tarkasteli erikseen molempia toimenpiteitä (yhtäältä alkuperäistä tukea, toisaalta takaisinmaksuehtojen muutosta). ( 161 )

154.

Tuossa tuomiossa oli siten kyse sen tutkimisesta, oliko komission mahdollista jättää noudattamatta velvollisuuttaan tutkia takaisinmaksuehtojen muutoksen taloudellista järkevyyttä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen kannalta pelkästään sen vuoksi, että takaisinmaksun kohteena oleva pääomanlisäys oli jo itsessään valtiontukea. ( 162 ) Kyseisessä asiassa ei siis tarkastella lainkaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta varsinaisesti korvaustoimenpiteen asiayhteydessä, mutta unionin tuomioistuimella oli siinä tilaisuus vahvistaa, millainen arviointi komission on tehtävä ratkaistakseen, sovelletaanko tätä perustetta.

155.

Tuomiosta EDF ja tuomiosta ING ( 163 ) ilmenee siis, että komission on arvioitava tilanne kokonaisvaltaisesti, kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 292 kohdassa täysin selvästi totesi ja vahvisti.

156.

Totean aluksi, että kuudennen valitusperusteen kolmatta osaa koskevissa perusteluissaan SNCF myöntää, että erilaisten edempänä mainittujen toimenpiteiden kautta se pani täytäntöön korvaustoimenpiteitä komission nimenomaisesta vaatimuksesta. Kuten myös ensimmäisen valitusperusteen tarkastelun yhteydessä muistutin, komission määräämät korvaustoimenpiteet, joiden noudattaminen on edellytys sille, että Sernamille myönnetty rakenneuudistustuki katsotaan sisämarkkinoille soveltuvaksi, sisältyvät valtiolle osoitettuun päätökseen, ja niiden tavoitteena on vähentää tuen myöntämisestä johtuvaa kilpailun vääristymistä. Koska on niin, kuten komissio kirjelmissään huomautti, että korvaustoimenpiteiden tarkoituksena on ”evätä tuensaajalta osa hänen saamastaan kilpailuedusta” ja ”kilpailutilanteen osittainen palauttaminen”, ne on siis toteutettu pikemminkin yleisen edun kuin tuensaajan edun nimissä. Olen lisäksi komission tavoin taipuvainen katsomaan, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetut toimenpiteet liittyivät aluksi velvoitteeseen, joka koski rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoa komission määräämin ehdoin, jotta rakenneuudistustuki, joka on eittämättä ominaisuuksiltaan julkisen vallan käyttäjän toimenpide, voitaisiin katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi.

157.

Näissä olosuhteissa – ja vaikka en ymmärtääkseni vahvista tässä minkäänlaista olettamaa – totean, että oikeuskäytännössä edellytetyn kaltaisesta kokonaistilanteen arvioinnista eli toimenpiteiden luonteen, kohteen, asiayhteyden ja tavoitteen sekä niihin sovellettavien sääntöjen perusteella tehdystä arvioinnista ilmenee nähdäkseni selvästi, että Ranskan valtio SNCF:n osakkeenomistajana ei ole käsiteltävässä asiassa toiminut tässä ominaisuudessa.

158.

Valittaja vetoaa vastausvaiheessa julkisten ja yksityisten yritysten yhdenvertaisen kohtelun loukkaamiseen. Näyttää siltä, että tämä väite on esitetty liian myöhään ainakin siltä osin, ettei sitä mainita SNCF:n unionin yleiselle tuomioistuimelle toimittamissa kirjelmissä. Minun on joka tapauksessa vaikea todeta, että kyseessä olisi tällainen loukkaus. SNCF:n edustaja perusteli unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa kantaansa seuraavasti: julkinen yritys, joka maksaa luovutuksen yhteydessä negatiivisen hinnan, ei noudata Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa, mistä aiheutuu tiedossa olevia oikeudellisia seuraamuksia alkuperäisen tuen soveltuvuuteen sisämarkkinoille, mutta sitä syytettäisiin myös uuden valtiontuen myöntämisestä, kun taas yksityinen yritys, jonka valtio julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa velvoittaa toteuttamaan korvaustoimenpiteitä komission päätöksen perusteella, ei negatiivisen hinnan maksaessaan myöskään noudata sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevaa ehtoa, mistä aiheutuu sama oikeudellinen seuraamus; sitä ei kuitenkaan missään tapauksessa voida syyttää uuden tuen myöntämisestä, koska tuki maksettiin yksityisistä varoista. Toisin sanoen yksityisen yrityksen toteuttamien korvaustoimenpiteiden tapauksessa kyse ei edes voi olla uudesta tuesta, ja juuri tämä on erilaista kohtelua.

159.

Myönnän, että mielestäni tällainen perustelu on järjenvastainen, koska määritelmän mukaisesti ja tuen ominaisuuksien sekä sen vuoksi, ettei siihen ole käytetty julkisia varoja, kyse ei voi olla valtiontuesta. Näin ollen SNCF:n esittämän kaltaisella vertailulla ei mielestäni ole merkitystä, etenkin, kun siinä keskitytään tarkastelemaan myyntihinnan negatiivisuutta, vaikka muitakin seikkoja oli riitautettu Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaan sisältyviin ehtoihin nähden.

160.

Kaikista edellä esitetyistä syistä myös kuudennen valitusperusteen kolmas osa on hylättävä.

161.

Koska kuudennen valitusperusteen kaikki kolme osaa on hylätty, kuudes valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

162.

Vastineessaan komissio väittää lähinnä, että vaikka se vetosi siihen, ettei unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettua kannetta voitu ottaa tutkittavaksi, kyseinen tuomioistuin ei ottanut asiaan kantaa prosessiekonomisista syistä. Unionin tuomioistuimessa komissio vetoaa siihen, että kyseinen tuomioistuin on velvollinen lausumaan, tarvittaessa viran puolesta, ehdottomasta perusteesta, joka koskee SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn edellytyksen huomiotta jättämistä; kyseisen edellytyksen mukaan kantaja voi vaatia sellaisen päätöksen kumoamista, joka ei ole osoitettu hänelle, vain, jos se koskee häntä suoraan ja erikseen. Sernam 3 ‑päätös ei kuitenkaan koske suoraan ja erikseen valittajaa, joka on riidanalaisen päätöksen osalta vastaavassa tilanteessa kuin DEFI-yhtiö tuomiossa DEFI v. komissio, ( 164 ) etenkin siksi, että SNCF:llä ei ole itsenäistä päätöksentekovaltaa.

163.

Vaikka komission esiin nostama kysymys kanteen tutkittavaksi ottamisesta unionin yleisessä tuomioistuimessa vaikuttaakin erittäin mielenkiintoiselta, se ei mielestäni vaadi lisätarkastelua kahdesta olennaisesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että komissio ei tee mitään itsenäistä päätelmää unionin tuomioistuimessa esittämistään perusteluista, jotka koskevat unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen tutkittavaksi ottamista. Toinen on se, että unionin yleinen tuomioistuin perusteli päätöstään olla lausumatta ensin kanteen tutkittavaksi ottamisesta prosessiekonomiaan liittyvillä syillä ( 165 ) tukeutuen erityisesti tuomioon Boehringer. ( 166 ) Muistutan, että antaessaan ratkaisun unionin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon kohdistuvasta muutoksenhausta, jossa unionin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan ”neuvoston oikeudenkäyntiväitteestä [ei] ollut tarpeen lausua, koska [valittajien] vaatimukset oli joka tapauksessa hylättävä”, ( 167 ) yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ”ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana oli arvioida, – – voitiinko asian olosuhteissa kanteen hylkäämistä neuvoston esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä lausumatta, – – pitää oikeutettuna hyvän oikeudenkäytön perusteella”. ( 168 ) Riippumatta niistä perustelluista varauksista, ( 169 ) joita voidaan esittää kyseisen kaltaisesta oikeuskäytännöstä, jota unionin tuomioistuin on sittemmin soveltanut sen käsiteltäväksi saatettujen suorien kanteiden ( 170 ) ja muutoksenhaussa harjoittamansa valvonnan ( 171 ) yhteydessä, on kuitenkin todettava, ettei komissio ole tämän muutoksenhaun yhteydessä esittänyt enempää arvostelua tästä oikeuskäytännön suuntauksesta. Koska aion vaatia valituksen hylkäämistä, ei ole mielestäni siten syytä tutkia lähemmin kysymystä SNCF:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisesta.

164.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

165.

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja valittajan pitäisi mielestäni hävitä asia, hänet olisi velvoitettava korvaamaan valitukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut.

166.

Mory SA ja Mory Team vastaavat työjärjestyksen 140 artiklan 3 kohdan mukaisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan.

167.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: