17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/1

1.

suhtautuu myönteisesti tiedonantoon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti” ja kannattaa kaikilta osin aikomusta laatia yleiset puitteet sellaista tulevaa kokonaisvaltaista kehityspolitiikkaa varten, jossa otetaan huomioon sosioekonominen kehitys ja ekologinen kestävyys ja jossa myös käsitellään oikeuteen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.

2.

kiinnittää huomiota etuihin, joita syntyy kehityksen kestäväpohjaisesta mallista. Se tarjoaa valtavan määrän mahdollisuuksia edistää kasvua, luoda uusia työpaikkoja, vihertää taloutta, parantaa inhimillistä kehitystä tukevia palveluita, lisätä vaurautta, vähentää sosiaalista syrjäytymistä ja säilyttää ympäristö puhtaampana ja terveellisempänä.

3.

katsoo, että vaikka vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa on edistytty merkittävästi, tehtävää on vielä paljon. Komitea muistuttaa, että taloudellisen laskusuhdanteenkin aikana 85 prosenttia EU:n kansalaisista katsoo, että unionin tulisi jatkaa kehitysmaiden auttamista (1). Komitea kehottaa jatkamaan ponnisteluita vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Se myös kannattaa siihen liittyvää prosessia maailmanlaajuisten kestävän kehityksen tavoitteiden laatimiseksi sekä ilmaisee jälleen tukensa sille, että vuosi 2015 julistetaan eurooppalaiseksi kehitysyhteistyön teemavuodeksi vuosituhannen kehitystavoitteiden seurannan varmistamiseksi.

4.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan vuosituhatjulistus on edelleen merkityksellinen ja että se on osoittanut ongelmien olevan ratkaistavissa, mikäli toimet keskitetään ja niitä koordinoidaan asianmukaisilla tasoilla. Komitea katsoo, että kaikki keskeiset toimijat ja erityisesti valtiotasoa alempien hallintotasojen viranomaiset sekä kehitys- että avunantajamaissa on erittäin tärkeää ottaa mukaan välttämättömien politiikkojen ja ohjelmien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon niiden toteutuksen parantamiseksi ja kestävän kehityksen ja osallistavan kasvun edistämiseksi.

5.

onkin samaa mieltä siitä, että tulevien puitteiden olisi perustuttava nykyisten tavoitteiden ja päämäärien myönteisiin näkökohtiin ja että niissä tulisi jatkossakin keskittyä äärimmäisen köyhyyden moninaisten ilmenemismuotojen poistamiseen ottaen samalla huomioon vuosituhannen kehitystavoitteiden puutteet ja globaalissa ympäristössä viime vuosikymmenen aikana tapahtuneet olennaiset muutokset sekä erityisesti seuraavien tekijöiden kasvava merkitys:

6.

on yhtä mieltä siitä, että tulevaisuudessa asetettavien tavoitteiden lukumäärää tulisi rajoittaa, että tavoitteita tulisi soveltaa kokonaisvaltaisesti ja että niiden tulisi varmistaa sitoutuminen kaikilla hallintotasoilla. Jotta tavoitteet pysyisivät ymmärrettävinä mahdollisimman suurelle yleisölle, komitea korostaa, että niiden tulisi myös olla yksinkertaisia, selkeitä ja mitattavissa olevia.

7.

toteaa kuitenkin, että köyhyyteen liittyvien haasteiden luonne vaihtelee maittain huomattavasti. Komitea onkin vakuuttunut siitä, etteivät yhteiset ja jaetut tavoitteet sulje pois sellaisten erityisten politiikkojen ja keinojen tarvetta, jotka ovat sopusoinnussa tietyn alueen, maan tai valtiotasoa alemman tason kokonaisuuden erityisten olosuhteiden kanssa.

8.

katsoo, että yhtenä tärkeänä syynä siihen, miksi vuosituhannen kehitystavoitteet ovat jääneet osaksi toteutumatta, ovat useiden kehitysmaiden sisäiset sosiaaliset erot ja eriarvoisuus demokratian ja poliittisen vastuun puuttumisen sekä laajalle levinneen korruption johdosta. Epävakaisuus ja turvattomuus eräissä maissa estävät saavuttamasta vuosituhannen kehitystavoitteita. Komitea kehottaakin EU:ta edistämään aktiivisesti demokratian ja ihmisoikeuksien perusarvoja ja oikeusvaltion periaatteita kehityspolitiikallaan sekä muistuttaa valtiotasoa alemman tason viranomaisten tärkeästä roolista yksilöitäessä ja korjattaessa puutteita ihmisoikeuksien toteuttamisessa, demokratian edistämisessä ja korruption torjunnassa.

9.

korostaa tarvetta luoda globaali kehitysyhteistyökumppanuus, joka käsittää kaikki osapuolet, on ihmiskeskeinen ja jossa sovelletaan aktiivista ja osallistavaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Komitea kehottaa EU:ta näyttämään esimerkkiä ja omaksumaan yhtenäisen ja johdonmukaisen kannan, joka heijastaa kaikkien hallintotasojen osuutta ja osallistumista.

10.

tähdentää, että juuri valtiotasoa alempien hallintotasojen viranomaiset vastaavat monista sellaisista kansalaisille tarjottavista palveluista, kuten terveydenhuoltojärjestelmästä, jätevesihuollosta, koulutuksesta, liikenteestä ja energiajärjestelmistä sekä vesi- ja jätehuollosta, jotka ovat edellytyksenä vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle, ja ne vaikuttavat näin ollen tulevien puitteiden tuloksiin voimakkaasti.

11.

muistuttaa rauhan ja turvallisuuden osalta, ettei diplomaattinen esiintyminen ja diplomatian harjoittaminen kuulu nykyaikana enää yksinomaan valtioiden hallituksille ja että tarvittavaa vuoropuhelua, yhteistyötä ja koordinaatiota ajatellen kaupunkidiplomatialla on ratkaiseva ja yhä tärkeämpi rooli. Kaupunkidiplomatian välineen avulla paikallisviranomaiset voivat edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kestävää ympäristökehitystä, konfliktien ehkäisyä, konfliktien ratkaisemista sekä niiden jälkeistä jälleen- ja uudelleenrakennustyötä.

12.

ilmaisee huolensa siitä, että OECD:n äskettäin julkaisemien lukujen mukaan Euroopan unioni on supistanut kokonaiskehitysapuaan vuonna 2012 (2,3 miljardilla eurolla eli 4,3 prosentilla edellisvuoteen verrattuna). Vaikka EU on edelleen maailman suurin avunantaja ja vaikka talouskriisi muutamissa jäsenvaltioissa on osittain syynä tähän avun vähenemiseen, AK kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan toimia, jotta EU täyttäisi YK:ssa antamansa sitoumuksen osoittaa 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysapuun vuonna 2015. Viimeaikaiset leikkaukset huomioon ottaen osuus on nykyisin 0,43 prosenttia, ja vain muutamat jäsenvaltiot ovat saavuttaneet 0,7 prosentin tavoitteen.

13.

muistuttaa, että valtiotasoa alempien hallintotasojen viranomaiset toteuttavat itsenäistä ja aktiivista kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja että vaikka niiden kokonaispanos on paljon suurempi kuin niiden rahoitusosuus, eräät niistä ovat jo asettaneet tavoitteekseen käyttää 0,7 prosenttia varoistaan yhteistyötoimiin kehitysmaiden auttamiseksi, ja toiset ovat myös luoneet rahoitusmekanismeja tiettyihin erityistarpeisiin vastaamiseksi.

14.

pitää tervetulleena sitä, että paikallisviranomaisten rooli kansalaisten ja hallinnon välisten yhteyksien luomisessa sekä maiden kehitysohjelmiin liittyvän laaja-alaisen ja demokraattisen sitoutumisen varmistamisessa tunnustetaan kansainvälisesti Busanin julistuksessa sekä äskettäin Rio+20-loppuasiakirjassa, jossa niitä kuvataan strategioiden kehittäjiksi, päätöksentekijöiksi ja kestävän kehityksen politiikkojen täytäntöönpanijoiksi.

15.

toistaa lausunnossa ”EU:n paikallis- ja alueviranomaisten panos vuoden 2012 YK:n kestävän kehityksen konferenssiin (Rio+20)” (CdR 187/2011) esittämänsä toivomuksen, että Agenda 21 -ohjelman yhteydessä tehtävää työtä kehitettäisiin ja elvytettäisiin. Paikallisagenda 21, joka käynnistettiin Rion huippukokouksen jälkeen vuonna 1992, on hyvä esimerkki ruohonjuuritason prosessista, joka on tuottanut hyviä ja pysyviä tuloksia. Sen myötä on toteutettu kestävyyskysymyksiin liittyviä konkreettisia toimia ja lisätty paitsi yhteiskunnan toimijoiden tietoisuutta näistä asioista myös osallistumista niiden käsittelyyn.

16.

muistuttaa AK:n aktiivisesta panoksesta Rio+20-konferenssiin sekä edettäessä kohti Rion huippukokousta että EU:n valtuuskunnan osana. Konferenssissa komitea esitteli, mitä voidaan saavuttaa kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen ja eurooppalaisten vihreiden pääkaupunkien kaltaisilla aloitteilla. Komitea kiinnittää huomiota yhteisymmärryspöytäkirjaan, jonka se allekirjoitti samassa yhteydessä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) kanssa eri tasojen välisten yhteisvaikutusten lisäämiseksi ja Rio+20-julkilausuman täytäntöönpanon tehostamiseksi. Komitea osallistuu jatkossakin asiaan liittyviin osapuolten konferensseihin EU:n valtuuskuntaan kuuluvana tarkkailijana.

17.

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan valtiotasoa alempien hallintotasojen viranomaiset on tunnustettava täysimittaisesti valtioiden hallitusten ja YK:n tahojen rinnalla merkittäviksi julkisen vallan käyttäjiksi kestävää kehitystä koskevassa institutionaalisessa kehyksessä. Tässä yhteydessä komitea kehottaa perustamaan pysyvän komitean valtiotasoa alempien hallintotasojen viranomaisia ja paikallisviranomaisia varten joko UNEPin tai kestävää kehitystä koskevan korkean tason poliittisen foorumin yhteyteen.

18.

muistuttaa, että kehitysavun tuloksekkuuden parantamiseksi Euroopan komissio tunnusti paikallisviranomaisten roolin ja ehdotti vuonna 2008 ensimmäistä kertaa sellaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittämistä, jota sovellettaisiin paikallisviranomaisiin kehitysyhteistyön toimijoina globaalilla, eurooppalaisella ja kansallisella tasolla. Komitea suhtautuu myönteisesti komission toimiin EU:n tasolla sekä sen aikomukseen ajantasaistaa tätä strategista muutosta suhteissaan edellä mainittuihin viranomaisiin julkaisemalla keväällä 2013 erityisen tiedonannon paikallisviranomaisten roolista kehitysyhteistyössä.

19.

suosittaa, että tulevissa strategioissa – erityisesti EU:ssa – otetaan huomioon monenvälisen hajautetun yhteistyön mahdollisuudet, mukaan lukien hajautetun yhteistyön portaalin kaltaiset välineet toimenpiteiden ja parhaiden käytänteiden kartoittamiseksi ja tietojenvaihdon mahdollistamiseksi, jotta osaaminen ja toimintakyky kohdennetaan sinne, missä niitä tarvitaan, ja hajautettua yhteistyötä käsittelevä vuoropuhelutapaaminen poliittista vuoropuhelua varten sekä naapurimaiden suuntaan avoimet erityiset edustavat poliittiset elimet, kuten ARLEM Välimeren alueen ja CORLEAP itäisten naapurimaiden osalta.

20.

sitoutuu antamaan jatkossakin tukensa sille, että edistetään ja integroidaan entistä paremmin kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen ja eurooppalaisten vihreiden pääkaupunkien kaltaisia EU:n aloitteita sekä muualla maailmassa toteutettavia vastaavanlaisia aloitteita ja maailmanlaajuisia ohjelmia – joista esimerkkeinä mainittakoon resurssitehokkaita kaupunkeja koskeva UNEPin uusi aloite tai äskettäin käynnistetty EU:n ja Kiinan välinen kestävän kaupunkikehityksen kumppanuus ja paikallisagenda 21 – maailmanlaajuisella tasolla ja erityisesti yhteyksissä EU:n laajentumiseen ja naapurimaihin.

21.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio tunnustaa kaupunkien kesto- ja selviytymiskyvyn parantamista koskevan tavoitteen osallistavaa ja kestävää kasvua edistäväksi tekijäksi. Komitea suosittaa, että kestävän kehityksen tuleviin tavoitteisiin sisällytetään kaupunkien konkreettinen kestävyystavoite. Komitea kehottaa EU:ta jatkamaan työskentelyään kestävyysajattelun mukaista kaupunkiasumista koskevan keskeisen kysymyksen parissa ja tukemaan kaupunkeja ja valtiotasoa alemman tason viranomaisia niiden pyrkimyksissä sopeutua ilmastonmuutokseen ja kehittää selviytymiskykyään sekä katastrofitilanteiden hallintaan ja ehkäisyyn liittyviä valmiuksiaan tarvittavien toimivaltuuksien ja resurssien pohjalta, sillä ne joutuvat usein ensimmäisinä reagoimaan luonnonkatastrofeihin tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin.

22.

antaa alueiden komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan parlamentin puhemiehelle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiolle Irlannille sekä seuraavalle puheenjohtajavaltiolle Liettualle.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/4

—

on samaa mieltä siitä, että yhdistämällä avustuksiin innovatiivisia rahoitusvälineitä voidaan saada aikaan uutta luova lähestymistapa, jonka avulla on mahdollista pienentää hankkeiden tai investointien kokonaiskustannuksia ja riskejä. Komitea kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia käyttämään mielikuvitusta ja pohtimaan, millä tavoin näitä erilaisia ”työkaluja” voidaan hyödyntää paikallistasolle tehtävien keskeisten investointien tukemiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

—

korostaa, että EIP:llä on avainrooli pitkäaikaista rahoitusta tarjoavana EU:n elimenä. Se tukee julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia EU:n alueella ja tarjoaa asiantuntemusta ja tietoa erilaisten innovatiivisten rahoitusvälineiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi EU:n tasolla yhteistyössä Euroopan komission kanssa.

—

suhtautuu myönteisesti pääoman kasvattamiseen 10 miljardilla eurolla. Tämän ansiosta EIP voi lisätä luotonantoa jopa 60 miljardia euroa.

—

pitää EIP:n käyttöönottamia uusia ”puitelainoja” ja ”rakenneohjelmien lainoja” hyvinä välineinä. Ne voivat osoittautua erittäin tärkeiksi paikallis- ja alueyhteisöjen rahoituksen kannalta, sillä niiden avulla voidaan rahoittaa sijoitussalkkuja ja ylittää siten hankkeen kokoa koskeva kynnys.

—

myöntää, että kun rakennerahasto-ohjelmissa on otettu käyttöön innovatiivisia rahoitusvälineitä, on esiintynyt lastentauteja. Komitea katsoo, että tällaisten välineiden vähäiseen suosioon ovat syynä mm. tiedon puute tarjolla olevista mahdollisuuksista ja niiden puutteellinen ymmärtäminen, avustusten sijaan rahoitusvälineiden käyttöön suuntautuvan ”kulttuurinmuutoksen” tarve hallintoviranomaisten keskuudessa sekä huoli sääntelykehyksen, mm. valtiontukilainsäädännön, monimutkaisuudesta.

—

suhtautuu myönteisesti innovatiivisten rahoitusvälineiden soveltamisalan laajentamiseen kaudella 2014–2020 niin, että niitä voidaan käyttää kaikentyyppisissä hankkeissa, kaikkien kumppanuussopimuksiin ja toimenpideohjelmiin sisältyvien temaattisten tavoitteiden ja investointiprioriteettien osalta sekä kaikissa yhteiseen strategiakehykseen kuuluvissa rahastoissa.

—

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset osoittavat yhä enemmän kiinnostusta useita alueita kattavien rahastojen luomiseen makroaluestrategioiden puitteissa EIP:n kanssa

—

kehottaa jatkamaan hankejoukkolaina-aloitetta (Project Bond Initiative, PBI) vuoteen 2020 ja laajentamaan kokeiluvaiheesta tehtävän arvioinnin jälkeen sen soveltamisalaa niin, että se kattaa muitakin aloja kuin vain Euroopan laajuiset verkot.

—

suosittaa, että Euroopan komissio antaisi lisävalaistusta valtiontukisääntöjen soveltamisesta innovatiivisiin rahoitusvälineisiin.

Esittelijä

Rhodri Glyn THOMAS (UK, AE), Walesin edustajakokouksen jäsen

Viiteasiakirja

1.

väittää, että huolimatta yhä optimistisemmista näkemyksistä, joiden mukaan euroalueen kriisin pahin vaihe on ohitettu, EU:n laajuisen talouselvytyksen tiellä on vielä suuria ongelmia ja esteitä, jotka liittyvät etenkin julkisen ja yksityisen rahoituksen saatavuuteen keskeisten investointien tukemiseksi.

2.

toteaa, että EU:lla on avainrooli pyrittäessä palauttamaan luottamusta talouteen. Sen tulee luoda perusedellytyksiä, joiden avulla helpotetaan käytettävissä olevien suppeiden julkisten ja yksityisten resurssien hyödyntämistä keskeisten investointien edistämiseen paikallis- ja aluetasolla. Lisäksi sen tulee pyrkiä parantamaan pk-yritysten rahoituksen- ja luotonsaantia, joka on nykyisin puutteellista, sillä ilman tätä ei voida onnistua pyrkimyksissä kohti Eurooppa 2020 -strategian ja kasvu- ja työllisyyssopimuksen tavoitteita.

3.

toteaa, kuten se tekee EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiotasoa alempien hallintotasojen talousarviovarojen yhteisvaikutusten lisäämisestä 31. tammikuuta 2013 antamassaan lausunnossa (1), että paikallis- ja aluehallinnolla on keskeinen rooli ja vastuu Euroopassa toteutettavissa elvytystoimissa, sillä ne ovat vastuussa huomattavasta osasta julkista menotaloutta Euroopassa (16,7 prosenttia bkt:stä ja 34 prosenttia kaikista julkisista menoista vuonna 2011; lisäksi niiden osuus suorista investoinneista vuonna 2011 oli kaksi kolmannesta (2)). Suuri osa menoista keskittyy Eurooppa 2020 -strategian ytimessä oleviin avainaloihin (joita ovat mm. talousasiat, koulutus, ympäristö, asuminen ja yhdyskuntapalvelut).

4.

korostaa hankkeiden rahoitukseen liittyvien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien (public private partnership, PPP) (3) sekä innovatiivisten rahoitusvälineiden (innovative financial instrument, InFI) (4) kasvavaa merkitystä ja kiinnostavuutta mekanismeina, joiden avulla voidaan auttaa käynnistämään keskeisiä investointeja.

5.

on näin ollen tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio edistää PPP:iden ja InFIen käyttöä tarjoamalla toimintakehyksen niiden käytön tukemiseksi ja siihen kannustamiseksi sekä hyödyntämällä EU:n talousarviota paikallis- ja aluetason käytettävissä olevan ”julkisen” rahoituksen lisäämiseksi.

6.

korostaa Euroopan investointipankin (EIP) ja ympäri EU:ta kasvussa olevan julkisen pankkisektorin keskeistä asemaa, kun edistetään yhtenäisen ja kattavan ”politiikkalähtöisen” investointiympäristön muodostumista.

7.

toteaa, että suhteellisen pienestä koostaan huolimatta EU:n talousarviolla ja EIP:llä on keskeinen merkitys investointeja EU:n alueella edistävänä vipuvoimana erityisesti (vaikkakaan ei yksinomaan) yhteisen strategiakehyksen rahastojen kautta, joita hallinnoidaan ja hyödynnetään alueellisella tasolla (usein paikallis- ja alueviranomaisten toimesta) ja joilla on merkittävä kerrannaisvaikutus talouteen.

8.

panee merkille Euroopan komission kunnianhimoisen pyrkimyksen kaksinkertaistaa vuosina 2014–2020 rakennerahastoinvestointien vipuvaikutus 4,2 euroon kutakin EU:n sijoittamaa euroa kohden. Ensitietojen mukaan InFIen osuus voisi nousta EAKR:ssä 5 prosentista 15 prosenttiin.

9.

on tyytyväinen siihen, että yhteisen strategiakehyksen rahastoissa noudatetaan jatkossakin varojen kiertoon perustuvaa lähestymistapaa, jonka avulla voidaan luoda aluetasolle ”perintörahasto”. Komitea kehottaa pohtimaan, miten varojen kiertoon perustuvaa lähestymistapaa voitaisiin kehittää tehokkaasti niin, että innovatiivisia rahoitusvälineitä voitaisiin käyttää keskitetysti hallinnoitujen, EU:n talousarviosta rahoitettavien ohjelmien kautta (esim. COSME ja Horisontti 2020).

10.

suhtautuu myönteisesti siihen, että vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä ja siihen liittyvissä ehdotuksissa vahvistetaan InFIen poliittista painoa. Komitea rohkaisee paikallis- ja alueviranomaisia (ja jäsenvaltioita) hyödyntämään tätä kannustavaa sääntelykehystä mahdollisimman tehokkaasti etenkin niin, että yhteisen strategiakehyksen rahastojen sääntöjä vahvistetaan ja selvennetään aluetasolla tapahtuvan yhteishallinnoinnin avulla.

11.

yhtyy Euroopan parlamentin CEPS:llä teettämässä erityisraportissa (5) esitettyyn näkemykseen siitä, ettei innovatiivisia rahoitusvälineitä tule pitää kaikentyyppisiin paikallis- ja aluetason toimiin soveltuvana yleisratkaisuna. Raportissa korostetaan, että ne soveltuvat vain hankkeisiin, jotka voivat olla taloudellisesti tuottavia, ja että niitä ei tule nähdä avustusten korvaajina vaan pikemminkin keinona laajentaa EU:n talousarvion vaikutusta.

12.

on lisäksi samaa mieltä siitä, että yhdistämällä (tai ”sulauttamalla”) avustuksiin innovatiivisia rahoitusvälineitä voidaan saada aikaan uutta luova lähestymistapa, jonka avulla on mahdollista pienentää hankkeiden tai investointien kokonaiskustannuksia ja riskejä. Komitea kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia käyttämään mielikuvitusta ja pohtimaan, millä tavoin näitä erilaisia ”työkaluja” voidaan hyödyntää paikallistasolle tehtävien keskeisten investointien tukemiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

13.

vakuuttaa, että PPP:iden ja InFIen perusteltavuutta tukevat useat muutkin tekijät kuin niiden mahdollinen avainrooli EU:n talouselvytyksen tukemisessa. PPP:iden keskeinen tausta-ajatus on mahdollisuus saavuttaa yhteisiä etuja sekä yhteisiä tavoitteita ja päämääriä tavalla, joka ei olisi mahdollinen tai toivottava ilman julkisen ja yksityisen sektorin intressien yhdistämistä. InFIen perusajatus on tarjota jäsennellympää tukea ja luoda ennalta määritettyihin sääntöihin ja tavoitteisiin pohjautuvia järjestelyjä, joita voidaan käyttää tiettyjä tuensaajia/ryhmiä varten (esim. pk-yritysten tukeminen mikrorahoituksen avulla, t&k-hankkeet ja taajamakehitysohjelmat).

14.

katsoo markkinoiden toimimattomuuden tarjoavan tärkeän perusteen ryhtyä julkisiin toimiin, jotta voidaan lieventää riskiä, kannustaa yksityistä sektoria osallistumaan ja mahdollistaa sellaiset investoinnit, joita ei muuten tehtäisi. Tämä perustelu on ilmiselvä sellaisten InFIen osalta, joiden avulla tarjotaan pk-yrityksille mahdollisuus saada esimerkiksi mikrorahoitusta.

15.

on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että markkinoiden toimimattomuus ei ole ainoa peruste ryhtyä tällaisiin toimiin tai välttämättä niiden taustalla oleva tekijä ja että niiden keskeisenä vaikuttimena saattaa olla myös laajempi yhteiskuntapoliittinen tavoite, kuten keskittyminen lyhytaikaisten voittojen sijasta pitkän aikavälin tavoitteisiin ja päähuomion kiinnittäminen ympäristötavoitteisiin (esim. saasteeton energia) tai sosiaalisiin tavoitteisiin (köyhyyden lievittäminen, sosiaalisen syrjäytymisen torjunta). Tällaiset investoinnit voivat tosin synnyttää uusia markkinoita ja taloudellista toimintaa (mm. uusiutuvan energian alan kehitys ja kaupunkien elvyttäminen).

16.

kehottaa Euroopan komissiota selventämään näitä yhteiskuntapoliittisia perusteita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sekä innovatiivisten rahoitusvälineiden lainsäädäntö- ja sääntelykehyksessä ja selventämään myös valtiontukisääntöjen ja julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltamista, joka saattaa haitata paikallis- ja aluehallinnon osallistumista tällaisiin aloitteisiin. Mikäli toimille on selvät yhteiskuntapoliittiset perusteet, EU:n kilpailusääntöjen ei tule estää niiden edistämistä tai heikentää kannustimia toimia näin.

17.

korostaa, että julkisella sektorilla on demokraattinen vastuu ja lähtökohtaisesti pitkän aikavälin näkemys investointien toteuttamiskelpoisuudesta, ja sen päähuomio kohdistuu julkisen sektorin ydintavoitteiden saavuttamiseen ja arvojen kunnioittamiseen. Tavoitteena on pienentää riskiä tarjoamalla yksityiselle sektorille suhteellisen turvallinen investointiympäristö. Yksityiset kumppanit tuovat puolestaan mukanaan uutta rahoitusta, kaupallista tietoisuutta ja asiantuntemusta sekä innovointi- ja yrittäjätaitoja.

18.

toteaa, että PPP- tai InFI-investointien vetovoimaa yksityisten sijoittajien – esim. eläkerahastojen – keskuudessa saattaa lisätä etenkin nykyisessä talousilmastossa ja suuren epävarmuuden vallitessa rahoitusmarkkinoilla muun muassa se, että julkisen sektorin osallistuminen voi saada investoinnin vaikuttamaan vähempiriskiseltä. Lisäksi EIP:n tai EU:n osallistuminen rahoitukseen on omiaan edelleen vähentämään koettua riskiä, koska ”ulkopuolinen taho” tarkastaa suunniteltujen investointien laadun.

19.

kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan tarkemmin mahdollisuuksia toteuttaa EU:n tasolla toimia eläkerahastosijoitusten saamiseksi tukemaan EU:n elvytyssuunnitelmaa.

20.

vakuuttaa, että finanssikriisiin vuonna 2008 johtaneiden vastuuttomien finanssisijoitusten ja Euroopassa 3–4 viime vuotta vallinneiden rahoituspalvelualan uudistuspyrkimysten johdosta nyt tunnustetaan selvästi tarve keskittyä pitkän aikavälin kestäväpohjaisiin investointeihin ja ehkäistä väärinkäytökset ja ylilyönnit, joihin aiemmin sorruttiin.

21.

korostaa siksi keskeistä tarvetta puolustaa ja kunnioittaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa julkisia tavoitteita ja julkista etua. Komitea huomauttaa kuitenkin, että yksityiset sijoittajat ovat PPP:n ehdoton edellytys ja että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ja innovatiivisiin rahoitusvälineisiin sovellettavia sääntöjä on kehitettävä niin, että luodaan kannustimia yksityisten kumppanitahojen osallistumiselle.

22.

katsoo, että nyt ollaan siirtymässä voimakkaasti kohti uusia toteuttamismalleja, joissa suuntaudutaan politiikkalähtöisten investointien tekemiseen kansalaisten hyödyksi paikallis- ja aluetasolla ja pyritään samalla täyttämään tarve varmistaa kustannuksiin perustuva tuotto ja pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja kestävyys, sen sijaan että pyrittäisiin maksimoimaan lyhytaikaiset voitot hinnalla millä hyvänsä, sekä jatkamaan kehitystä EU:n vahvan julkisoikeudellisten pankkien perinteen pohjalta. Tällaisten pankkien osuus EU:n pankkisektorista on yli 20 prosenttia (esimerkiksi KFW ja aluepankkien verkosto Saksassa, Caisse des Dépôts Ranskassa ja Cassa Depositi e Prestiti Italiassa). (6)

23.

huomauttaa tässä yhteydessä, että esiin on nousemassa pohjoismainen kunta- ja aluerahoituslaitoksen malli: BNV (Alankomaat), KommuneKredit (Tanska), Kommunalbank (Norja), Kommuninvest (Ruotsi) ja Kuntarahoitus (Suomi). Nämä rahoituslaitokset eroavat toisistaan huomattavasti keskushallinnon osallistumisen ja näin ollen sen harjoittaman valvonnan laajuuden ja sen kantaman riskin suhteen (7), mutta ne tarjoavat kiinnostavan vaihtoehtoisen kanavan paikallis- ja alueviranomaisten investointien rahoittamiseksi, mukaan luettuna kumppanuus yksityisen sektorin kanssa. Esimerkiksi Suomessa valtio omistaa Kuntarahoituksesta 16 prosenttia, Kuntien eläkevakuutus 31 prosenttia ja kunnat 52 prosenttia. Walesissa on viriämässä keskustelu mahdollisuudesta perustaa julkisen tahon omistama Walesin investointipankki.

24.

korostaa, että EIP:llä on avainrooli pitkäaikaista rahoitusta tarjoavana EU:n elimenä (ja maailman suurimpana monenkeskisenä lainanottajana ja -antajana, joka tekee yhteistyötä yli 150 valtion kanssa EU:n ulkopuolella). Se tukee PPP:itä EU:n alueella ja tarjoaa yhteistyössä Euroopan komission kanssa asiantuntemusta ja tietoa erilaisten innovatiivisten rahoitusvälineiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi EU:n tasolla (näihin kuuluvat JEREMIE, JESSICA, ELENA ja riskinjakorahoitusväline sekä sellaiset teknisen avun välineet kuin JASPERS ja JASMINE).

25.

korostaa EIP:n arvoa, joka liittyy sen investointilähtöiseen toimintatapaan, tukien ja lainojen joustavaan räätälöintiin tapauskohtaisiksi paketeiksi, kykyyn tarjota viranomaisille ammattimaista neuvontaa ja teknistä asiantuntemusta ja tarjota asiakkailleen hyvät ehdot, koska sillä on AAA-luokitus kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla.

26.

kiinnittää huomiota EIP:n tukimuotojen laajaan tarjontaan ja suureen valikoimaan: tarjolla on esimerkiksi suoria hankelainoja (yli 25 miljoonan euron arvosta), paikallisten pankkien kautta välitettäviä lainoja, pääomasijoituksia, mikrorahoitusjärjestelyjä jne. Lisäksi huomionarvoista on EIP:n politiikkalähtöinen suhtautuminen investointeihin ja keskittyminen EU:n yleisiin painopistealoihin, kuten pk-yritysten kehittämiseen, taloudellisen ja sosiaalisen epätasapainon korjaamiseen, luonnonympäristöihin ja taajamaympäristöihin panostamiseen, osaamis-talouteen, Euroopan laajuisten verkkojen tukemiseen ja EU:n energiahuollon kestävyyden varmistamiseen.

27.

toteaa, että yli 90 prosenttia EIP:n toiminnasta kohdistuu Eurooppaan mutta pankilla on merkittävä rooli EU:n ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen taloudellisen ulottuvuuden toteuttamisessa, mitä alueiden komitea pitää myönteisenä.

28.

korostaa, että EIP:n tarjoaman rahoituksen merkitys on kasvanut 1990-luvun lopulta lähtien. Tämä ilmeni luotonannon kasvuna viime vuosikymmenellä ja etenkin finanssikriisin aikana 4–5 viime vuotena.

29.

toteaa, että EIP:n vuotuinen luotonanto kasvoi viime vuosikymmenen puoliväliin mennessä 45 miljardiin euroon vuoden 1998 tasosta, joka oli 10 miljardia ecua, ja ponnahti vuonna 2011 (huippuvuosi) 79 miljardiin euroon sen kompensoimiseksi, että yksityiset sijoitukset ovat vähentyneet kriisin aikana. Voimassa olevan lainakannan arvo oli kohonnut vuoden 2011 loppuun mennessä yli kolmanneksella 395 miljardiin euroon. EIP hoiti ratkaisevan tärkeää tehtävää tarjotessaan pääomaa kaikkialle EU:hun ja tukiessaan investointeja useissa vaikeuksiin joutuneissa euroalueen maissa, kuten Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa.

30.

suhtautuu myönteisesti pääoman kasvattamiseen 10 miljardilla eurolla. Tämän ansiosta EIP voi lisätä luotonantoa jopa 60 miljardia euroa.

31.

korostaa sen arvoa, että EU:lla on käytettävissään tällaista varallisuutta, jonka avulla voidaan reagoida muuttuviin olosuhteisiin joustavasti ja nopeasti sekä mukauttaa ja kehittää uusia tukiohjelmia tarpeiden mukaisesti. Komitea tähdentää, että nykyisessä talousilmastossa EU:lla on tärkeää olla instituutio, joka tekee politiikkalähtöisiä investointeja EU:n ydintavoitteiden saavuttamiseksi siltä pohjalta, että pyritään välttämään tappioita eikä maksimoimaan voittoja.

32.

onnittelee Euroopan komissiota ja EIP:tä sen johdosta, että ne ovat luoneet koko joukon innovatiivisia rahoitusvälineitä vuosina 2007–2013 ja vakiinnuttaneet sen periaatteen, että EU-rahoituksella on tällaisiin rahoitusvälineisiin liittyen selvä rooli ja se voi tuottaa niiden avulla lisäarvoa perinteisen avustusmuotoisen rahoituksen lisäksi ja täydennykseksi. Komitea toteaa, että jäsenvaltioissa – Irlantia ja Luxemburgia lukuun ottamatta – luotiin vuoden 2011 loppuun mennessä kaikkiaan 592 innovatiivista rahoitusvälinettä.

33.

pitää EIP:n käyttöönottamia uusia ”puitelainoja” ja ”rakenneohjelmien lainoja” hyvinä välineinä. Ne voivat osoittautua erittäin tärkeiksi paikallis- ja alueyhteisöjen rahoituksen kannalta, sillä niiden avulla voidaan rahoittaa sijoitussalkkuja ja ylittää siten hankkeen kokoa koskeva kynnys (yleensä lainan vähimmäismäärä on 25 miljoonaa euroa).

34.

kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan mahdollisuuksia laajentaa tällaista lähestymistapaa koskemaan myös EU:n talousarviota, jotta rahoitusvälineiden yhteydessä voitaisiin ”arvopaperistaa” pienistä hankkeista koostuvia paketteja (eli muun muassa laskea liikkeeseen hankejoukkolainoja, jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2012 antamissaan päätelmissä, joissa sovittiin myös pilottivaiheen hankkeesta nykyisen rahoituskehyksen aikana ja joissa Verkkojen Eurooppa -väline mainitaan esimerkkinä mahdollisesta kohteesta vuosina 2014–2020).

35.

on tyytyväinen toimiin, joita toteutetaan vahvan ja tiiviin yhteistyösuhteen solmimiseksi EIP:n ja alueiden komitean välillä, sillä EIP:llä on yhä tärkeämpi rooli taloudellisten investointien tukemisessa paikallis- ja alueyhteisötasolla.

36.

myöntää, että kun vuosien 2007–2013 rakennerahasto-ohjelmissa on otettu käyttöön innovatiivisia rahoitusvälineitä, on esiintynyt lastentauteja. Tämä ilmenee Euroopan komission ulkopuolisella taholla teettämästä arviointiraportista, joka käsittelee edistymistä rakennerahastoista osarahoitettavien rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden rahoituksessa ja täytäntöönpanossa.

37.

katsoo, että tällaisten välineiden vähäiseen suosioon ovat syynä mm. tiedon puute tarjolla olevista mahdollisuuksista ja niiden puutteellinen ymmärtäminen, avustusten sijaan rahoitusvälineiden käyttöön suuntautuvan ”kulttuurinmuutoksen” tarve hallintoviranomaisten keskuudessa (mukaan luettuna asennoituminen riskiin), käsitys välineiden ja osallistumistapojen monimutkaisuudesta sekä huoli sääntelykehyksen, mm. valtiontukilainsäädännön, monimutkaisuudesta.

38.

toteaa, että kaupungit ja taajama-alueiden viranomaiset kantavat erityistä huolta JESSICA-ohjelman välineiden kehityksestä ohjelmakaudella 2007–2013; se liittyy etenkin ohjelmia hallinnoivien viranomaisten ja kaupunkien hallinnon välisiin jännitteisiin. Komitea pitääkin myönteisenä, että ehdotuksissa kaudella 2014–2020 sovellettaviksi asetuksiksi selvennetään ja laajennetaan mahdollisuuksia ala-alueita koskevien ohjelmien laadintaan ja ”yhdennettyihin alueellisiin investointeihin”, minkä odotetaan merkitsevän sitä, että kaupungit ja taajama-alueet pystyvät tulevaisuudessa paremmin kehittämään JESSICA-ohjelmaan liittyviä toimia.

39.

huomauttaa, että kuulemisvaiheessa esitettiin sellaisia näkemyksiä, että EIP:n olisi vahvistettava rooliaan ja tuettava sijoitustensa avulla ”riskipitoisempia” hankkeita ja aloitteita.

40.

korostaa, että on tärkeää tukea uutta ja kehittyvää teknologiaa, mm. poliittista painopistealaa, joka liittyy kehitystä vauhdittavan keskeisen teknologian edistämiseen EU:ssa (esim. fotoniikan ala). Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja EIP:tä varmistamaan, että uutta ja kehittyvää teknologiaa priorisoidaan kaudella 2014–2020 PPP:iden ja InFIen yhteydessä riittävän voimakkaasti osana pidemmän aikavälin eurooppalaista investointikehitystä.

41.

huomauttaa, että kaudella 2007–2013 on kehitetty – hämmentävästi ja tapaus tapaukselta – laaja kirjo erilaisia aihekohtaisia välineitä, kun eri pääosastot ovat pyrkineet luomaan uusia rahoitusvälineitä.

42.

pitää tervetulleena Euroopan komission pyrkimyksiä virtaviivaistaa ja yksinkertaistaa käytettävissä olevien InFIen kirjoa kaudella 2014–2020.

43.

suhtautuu myönteisesti InFIen soveltamisalan laajentamiseen (8) kaudella 2014–2020 (kuten ehdotetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 32–40 artiklassa säädetään) niin, että niitä voidaan käyttää kaikentyyppisissä hankkeissa, kaikkien kumppanuussopimuksiin ja toimenpideohjelmiin sisältyvien temaattisten tavoitteiden ja investointiprioriteettien osalta sekä kaikissa yhteiseen strategiakehykseen kuuluvissa rahastoissa. Komitea odottaa, että näitä säännöksiä aletaan soveltaa hyvin laajasti, maaseudun kehittämisohjelmat ja merialueohjelmat mukaan luettuina.

44.

suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että hankkeita voidaan jatkossa rahoittaa myös useasta lähteestä ja että eri rahoitusvälineitä voidaan yhdistellä, minkä odotetaan auttavan paikallisten ja alueellisten hankkeiden rahoittamisessa.

45.

on tyytyväinen ehdotukseen COSME-ohjelmaan kuuluvan innovatiivisille pk-yrityksille suunnatun tuen (9) sulauttamisesta pk-yrityksille suunnattuun Horisontti 2020 -puiteohjelman riskinjakorahoitusvälineeseen. Tästä arvioidaan saatavan t&k-investointeihin vipuvoimaa kaudella 2014–2020 yli 100 miljardia euroa, joka on noin 10 prosenttia vajeesta, joka on täytettävä, jotta saavutettaisiin Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu tavoitetaso eli 3 prosenttia bkt:stä.

46.

katsoo, että paikallis- ja aluetason on tiedostettava nykyistä paremmin EIP:n tuen tarjoamat mahdollisuudet, ja kehottaa paikallis- ja aluehallintoa (mm. yhteisen strategiakehyksen ohjelmia hallinnoivia viranomaisia) lähestymään EIP:tä entistä aloitteellisemmin. Komitea kehottaa myös Euroopan komissiota ja EIP:tä lisäämään tiedotustoimintaa olemassa olevien ja tarjoutuvien uusien mahdollisuuksien esittelemiseksi.

47.

ehdottaa, että alueiden komitea järjestäisi tässä tarkoituksessa vuosina 2013 ja 2014 sarjan yhteiskonferensseja esimerkiksi alueiden Open Days -teemaviikolla. Komitea tähdentää, että näihin tapahtumiin on tärkeää kutsua mukaan Euroopan julkisoikeudellisten pankkien järjestö EAPB, KFW ja liikepankkisektori sekä liike-elämän verkostojärjestöt.

48.

huomauttaa, että tuensaajien – etenkin pk-yritysten ja mikroyritysten – yhteisenä huolena on, miten löytää oma tie investointitukivälineiden viidakossa.

49.

toteaa, että useimmat pk-yritykset etsivät neuvoja ja rahoitusta ensisijaisesti oman paikallispankkinsa kautta. On siis löydettävä tehokas väylä, jonka kautta lainarahoitusvälineet (myös EIP:n rahoittamat ja EU:n talousarviosta rahoitettavat välineet) saadaan yritysten ulottuville. Komitea kehottaa soveltamaan innovatiivisia rahoitusvälineitä kehitettäessä tinkimättömämmin ”pienet ensin” -periaatetta.

50.

toteaa, että niissä maissa (esim. Saksassa), joissa julkisella pankkisektorilla on vahva infrastruktuuri ja investoinnit tehdään politiikkalähtöisesti, voidaan nähdä selvemmin yhteydet EU-politiikan kehityksen, uusien välineiden ja pk-yrityksille paikallis- ja alueyhteisöjen tasolla tarjottavien palvelujen välillä.

51.

kehottaakin jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia kartoittamaan – etenkin EU:n talouden ohjaus- ja hallintarakenteisiin parhaillaan tehtävien uudistusten yhteydessä – entistä järjestelmällisemmin, miten EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiota alemman tason finanssi- ja pankkialan elimet voivat tehostaa yhteistyötään kiinnittääkseen huomiota nimenomaan pk-yritysten sekä EU:n taloudessa luovasti/innovatiivisesti lisäarvoa tuottavien toimijoiden tukemiseen.

52.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset osoittavat yhä enemmän kiinnostusta useita alueita kattavien rahastojen luomiseen makroaluestrategioiden puitteissa EIP:n kanssa (esim. Pohjoismaissa). Yhdistämällä rahastoja tällä tavoin, sen sijaan että erilliset alueelliset rahastot toimisivat yksinään, voidaan edistää riskin hajauttamista sekä osallistuvien rahastojen vipu- ja kerrannaisvaikutusta.

53.

on tyytyväinen siihen, että EIP on mukana hankejoukkolaina-aloitteessa, jonka avulla pyritään auttamaan yksityisiä hankkeiden vetäjiä laskemaan liikkeeseen joukkovelkakirjoja infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi ja saamaan pääomamarkkinoilta rahoitusta yhteisösijoittajilta, kuten eläkerahastoilta.

54.

kehottaa jatkamaan hankejoukkolaina-aloitetta (Project Bond Initiative, PBI) vuoteen 2020 ja laajentamaan kokeiluvaiheesta (Euroopan parlamentin pyynnöstä) tehtävän arvioinnin jälkeen sen soveltamisalaa niin, että se kattaa muitakin aloja kuin vain Euroopan laajuiset verkot.

55.

kehottaa jakamaan parhaita käytäntöjä EU-tasolla ja korostamaan mahdollisuuksia tehdä paikallis- ja alueyhteisöistä luokituslaitosten arviointeja, jotta voitaisiin madaltaa niiden riskistatusta yksityistä rahoitusta etsittäessä.

56.

toistaa aiemmissa lausunnoissaan esittämänsä kehotukset, joiden mukaan Euroopan komission tulisi tutkia mahdollisuutta edistää ”kansalaisobligaatioiden” ja ”sosiaalivaikutteisten joukkovelkakirjalainojen” (jollaisia käytetään jo Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa) kehittämistä. Nekin ovat innovatiivisia rahoitusvälineitä, joilla voidaan tukea EU:n tavoitteiden saavuttamista.

57.

suhtautuu myönteisesti ennakkoarviointien säännönmukaiseen soveltamiseen, jotta voidaan osoittaa, että on perusteltua kohdentaa julkisia toimia tällaisia rahoitusvälineitä hyödyntäviin hankkeisiin.

58.

suosittaa, että Euroopan komissio antaisi lisävalaistusta valtiontukisääntöjen soveltamisesta innovatiivisiin rahoitusvälineisiin esimerkiksi laatimalla vakiomuotoisia ja käyttövalmiita malleja, joiden avulla vastataan tähän liittyviin kysymyksiin. Lisäksi Euroopan komissio ja EIP voisivat tehostaa paikallis- ja alueviranomaisille suunnattua teknistä apua näissä asioissa.

59.

toteaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita koskevilla pohdinnoilla ei ole kovin suurta merkitystä tässä lausunnossa, koska se ei ole vastaus Euroopan komission säädös- tai toimintapolitiikkaehdotukseen.

60.

korostaa kuitenkin, että on tärkeää varmistaa, että EU-tason toimet toteutetaan täydentävyys- tai lisäarvoperiaatteen mukaisesti. Komitea on tyytyväinen siihen, että tämä periaate vahvistetaan EU:n uudessa varainhoitoasetuksessa rahoitusvälineisiin sovellettavien sääntöjen yhteydessä.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/11

—

korostaa, että teollisuuspolitiikasta on tehtävä yksi yhteisön peruspilareista ja määriteltävä se todelliseksi poliittiseksi painopisteeksi, jonka puolesta poliittinen sitoutuminen on yhtä vahvaa kuin koheesion, infrastruktuurien tai maatalouden suhteen.

—

katsoo, että Euroopan komission on teollisuuspolitiikan alalla hyödynnettävä kaikki Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet, jotka määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 artiklassa.

—

tukee näin ollen Euroopan parlamentin ehdotusta perustaa ohjausryhmä, jotta kootaan yhteen eurooppalaisen ja kansallisen tason ja alue- ja paikallisyhteisöjen osaaminen sekä tällä hetkellä kaikille tasoille ja aloille hajautuneet resurssit.

—

huomauttaa, että monet alue- ja paikallisviranomaiset ovat jo asettaneet taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan innovoinnin kehitysstrategioidensa keskipisteeseen. Niillä on verkostoja ja kokemusta, joita tarvitaan pk-yritysten kehityksen kannalta välttämättömien innovaatioekosysteemien kehittämiseen.

—

ehdottaa pk-yritysten rahoittamiseen tarkoitettujen ”hankejoukkolainojen” liikkeeseenlaskua, jotta vahvistetaan pk-yritysten ja keskikokoisten yritysten tukemiseen tähtääviä alueellisia investointirahastoja ja lujitetaan eurooppalaista riskipääoma-alaa, joka tukeutuu alueisiin.

—

ehdottaa, että alueellisista innovaatiosuunnitelmista tehdään innovaatioita ja teollisuuden kehittämistä koskevia alueellisia suunnitelmia.

Esittelijä

Claude GEWERC (FR, PSE), Picardien aluevaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten

COM(2012) 582 final

1.

pitää tervetulleena komission tiedonantoa, joka vahvistaa selkeästi teollisuuden välttämättömyyden.

2.

Euroopan teollisuus, jossa viennin sekä tutkimuksen ja kehittämisen yksityisten menojen osuus on 80 prosenttia, on edelleenkin Euroopan johtotähti globalisaatiossa. Teollisuudella on yhä vahva heijastusvaikutus koko talouteen erityisesti työllisyyden kannalta (se työllistää 35 miljoonaa henkeä) ja palvelutoimintoihin kohdistuvien vaikutusten kannalta.

3.

Viime aikoina Euroopan tuotantokapasiteetti on kuitenkin heikentynyt, unionin sisäiset erot ovat kasvaneet ja toimintojen siirrot ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyky ovat herättäneet yhä enemmän huolta.

4.

Euroopan unioni on rakennettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ympärille. Meneillään oleva talous- ja finanssikriisi vahvistaa ajatusta siitä, että Euroopan unionin hyvinvointi ja kestävyys riippuvat unionin kyvystä säilyttää vahva tuotantoteollisuus edistämällä uutta, yhdistävää teollisuusmallia, joka perustuu innovointiin sekä uuteen teknologiaan tehtävien investointien lisäämiseen ja vahvistaa unionin paikkaa maailmantaloudessa. Tätä varten Euroopalla – teollisen vallankumouksen kehdolla – on teollisuuden uudistamisen kannalta välttämättömiä taloudellisia, kulttuurisia, tieteellisiä ja poliittisia etuja: muun muassa laajat, yli 500 miljoonan hengen markkinat, koulutetut ja ammattitaitoiset työntekijät, toiseksi tärkein valuutta maailmassa, hyvin menestyviä yrityksiä lähes kaikilla aloilla ja vakaat poliittiset puitteet.

5.

Tämä puhuu sen puolesta, että teollisuuspolitiikasta on tehtävä yksi unionin rakentamisen peruspilareista ja määriteltävä se todelliseksi poliittiseksi painopisteeksi, jonka puolesta poliittinen sitoutuminen on yhtä vahvaa kuin koheesion, infrastruktuurien tai maatalouden suhteen.

6.

Tämä pyrkimys on yhä ilmeisempi, vaikka EU:n jäsenvaltiot eivät sitä aina kannata. Tästä osoituksena ovat suhteettomat leikkaukset, joita esitettiin Eurooppa-neuvostossa seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytyjen neuvotteluiden yhteydessä teollisuuden kannalta erityisen keskeisille aloille, kuten tutkimukseen ja innovointiin (Horisontti 2020) ja Euroopan laajuisiin infrastruktuureihin (Verkkojen Eurooppa -väline).

7.

Komitea katsoo, että Euroopan komission on teollisuuspolitiikan alalla hyödynnettävä kaikki Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet, jotka määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 artiklassa. Erityisesti sen tulisi käyttää mahdollisuutta ”tehdä aiheellisia aloitteita [jäsenvaltioiden] yhteensovittamisen edistämiseksi [teollisuuspolitiikan alalla], erityisesti aloitteita, joilla on tarkoitus vahvistaa suuntaviivoja ja indikaattoreita, järjestää parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä valmistella tarvittavat tekijät säännöllistä seurantaa ja arviointia varten”.

8.

Komitea tukeekin Euroopan parlamentin ehdotusta perustaa ohjausryhmä, jotta kootaan yhteen eurooppalaisen ja kansallisen tason ja alue- ja paikallisyhteisöjen osaaminen sekä tällä hetkellä kaikille tasoille ja aloille hajautuneet resurssit.

9.

Komission mukaan teollisen pohjan vahvistaminen siten, että sen osuus kasvaa 20 prosenttiin bkt:stä, edellyttää kuutta prioriteettitoimintalinjaa: edistynyt valmistusteknologia, kehitystä vauhdittava keskeinen teknologia, biopohjaiset tuotteet, kestävä teollisuuspolitiikka sekä kestävät rakennukset ja raaka-aineet, saastuttamattomat ajoneuvot ja älykkäät verkot. Komission tiedonanto jakautuu neljään pilariin.

10.

on samaa mieltä siitä, että teollisuuden tilanteesta on tullut vakava, minkä vuoksi komissio on täydentänyt keskipitkän ja pitkän aikavälin ehdotuksiaan ehdotuksilla, joiden vaikutukset tuntuvat nopeammin.

11.

toteaa kuitenkin, että teollisuuden monissa EU:n jäsenmaissa kohtaamat ongelmat liittyvät rakenteellisiin syihin, joiden vuoksi on tehtävä perusteellisia muutoksia teollisuuspolitiikan suunnitteluun, hallinnointiin ja rahoitukseen. Muutoksia on näin ollen nopeutettava, ja niihin on osoitettava haasteen vaativuuden edellyttämät institutionaaliset ja taloudelliset resurssit.

12.

on samaa mieltä siitä, että teollisuudelle myönteisten perusedellytysten luominen ja investoinnit yrityksiin ja niiden ekosysteemiin ovat välttämättömiä kilpailukyvyn parantamiseksi ja kestäväpohjaisen kasvun varmistamiseksi. Merkittävin haaste eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn kannalta onkin lisätä tuottavuutta resurssien, erityisesti henkilöstöresurssien, pitkäjänteistä hallintaa tehostamalla. Pelkkien työvoimakustannusten sijaan tulisi painottaa elinikäistä oppimista, innovointia, kansainvälistymistä sekä vastuun ja hyödyn jakamista työntekijöiden kanssa.

13.

toteaa komission tavoin rahoituskriisin vaikuttavan reaalitalouden rahoitukseen, mutta huomauttaa, että ”joukolla toimenpiteitä” ei pystytä vastaamaan systeemiseen epätasapainoon.

14.

painottaa osaamisen merkitystä eurooppalaisen teollisuuden kehittämiseksi ja nykyaikaistamiseksi.

15.

korostaa, että tarvitaan kipeästi teollisuuden muutosten inhimilliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen liittyviä toimia.

16.

panee merkille, että sisämarkkinoiden laajentuminen ei tähän mennessä ole johtanut EU:n teollisuuspohjan vahvistumiseen, ja pitää hämmästyttävänä sitä, ettei valuuttapariteettia mainita markkinoillepääsyn ehdoissa.

17.

pitää yrittäjyyden edistämistä hyvänä asiana, mutta korostaa, että on yhtä tärkeää tukea teollisuusammatteja ja antaa niille tunnustusta.

18.

kehottaa komissiota kehittämään analysointivalmiuksiaan ja yrityksille suunnattuja tukivälineitä siten, että selvitetään mahdollisuutta perustaa pk-yrityksen ja suuryrityksen väliin sijoittuva uusi mediaaniyrityksen (henkilökunnan lukumäärä 250–750 työntekijää ja liikevaihto alle 200 miljoonaa euroa) luokka, jollaisen se on jo hyväksynyt elintarviketeollisuuden alalla. Tämä yritysluokka voisi hyötyä mukautetusta tukitasosta, joka olisi suuryritysten tukitasoa suurempi ja pk-yritysten tukitasoa pienempi.

19.

pitää valitettavana, että teollisuuspolitiikan alueellinen ulottuvuus mainitaan vain ohimennen, vaikka kansalaiset elävät ja kouluttautuvat juuri alueiden tasolla; siellä keksitään uusia elämisen malleja, siellä ovat infrastruktuurit ja kauppafoorumit, siellä kukoistavat verkostot ja yhteistyö ja siellä rakentuu luottamus, joka perustuu henkilöiden välisiin suhteisiin.

20.

tukee vahvistetun teollisuuspolitiikan peruspilareita: investoinnit innovaatioihin sekä paremmat edellytykset markkinoille pääsyyn ja pääoman, inhimillisen pääoman ja ammattitaitoisen työvoiman saantiin.

21.

Monet alue- ja paikallisviranomaiset ovat jo asettaneet taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan innovoinnin kehitysstrategioidensa keskipisteeseen. Niillä on verkostoja ja kokemusta, joita tarvitaan pk-yritysten kehityksen kannalta välttämättömien innovaatioekosysteemien kehittämiseen.

22.

Puhtaaseen tuotantoon tarkoitetut edistyneet teknologiat, kuten ekologisesti kestävät raaka-aineet, ovat luonnollisesti sidoksissa teollisuuden ekologiseen lähestymistapaan, joka edistää materiaalien kierrätystä ja energiansäästöä.

23.

Rakennusalalla ja ekologisesti kestävillä raaka-aineilla on myös vahva alueellinen perusta demonstroinnin ja julkisten investointien suuntaamisen kannalta.

24.

Sähkö- ja myös hybridiajoneuvojen tulevaisuus on osa uutta lähestymistapaa liikkuvuuteen, jolla tarkoitetaan uusia intermodaalisuuden muotoja, jotka keskittyvät erityisesti rautatieasemille. Lisäksi muutkin sähköajoneuvojen käyttötavat ovat mahdollisia. Erityisesti on löydettävä uusia keinoja liikkumiseen laajemmilla kaupunkien lähialueilla.

25.

Tämä on aihe, jossa alakohtaista lähestymistapaa ja koheesiokeskeistä lähestymistapaa voitaisiin lähentää toisiinsa, sillä kestäväpohjainen aluesuunnittelu ja teollisuuden kehittäminen ovat keskenään tiiviissä yhteydessä.

26.

Komitea kehottaa komissiota aikaistamaan teräsalan eurooppalaisen toimintasuunnitelman julkaisemista, jonka on tällä hetkellä määrä tapahtua kesäkuussa 2013.

27.

Digitaalitaloudessa ja väestön vanhenemiseen liittyvissä kysymyksissä alueemme muodostavat luonnollisen alustan kokeiluille sekä julkisten ja yksityisten aloitteiden lähentämiselle.

28.

Kaikilla näillä aloilla Euroopan vahvuutena on sen kulttuuri, joka on samalla sekä yhdessäeloa että monimuotoisuutta. Tämä on tulevina vuosina keskeinen haaste talouden kehityksessä globaalilla tasolla.

29.

kannattaa komission ehdottamaa alueellistettua älykkään erikoistumisen strategiaa ja painottaa, että se kohdistuu kaikkiin teollisuudenaloihin ja sen tulee tukea niiden rakennemuutosta koko Euroopan unionin alueella.

30.

korostaa tarvetta edistää sellaista hankkeiden suunnittelua, jossa aluetason julkiset ja yksityiset kumppanit kootaan yhteen, jotta ne voivat antaa hyödyllisen panoksensa EU:n suuriin strategisiin valintoihin.

31.

katsoo, että tämän lähestymistavan on perustuttava EU:n sisäisen yhteistyön periaatteeseen, jotta edistetään alueisiin tukeutuvan innovoivan Euroopan syntyä.

32.

toistaa ehdotuksensa alueellisista sopimuksista, jotka mahdollistavat hankkeeseen liittyvän yhteistyön eri tasojen organisoinnin. Komitea ehdottaa tähän yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa, jonka avulla jäsenvaltio- ja paikallistason politiikkoja ja EU:n alakohtaisia politiikkoja ja koheesiopolitiikkaa voidaan lähentää toisiinsa alueellisella tasolla.

33.

ehdottaa, että näihin yhtenäisiin ohjelma-asiakirjoihin liittyvät investoinnit sisällytettäisiin Euroopan investointipankin erityiseen lainapakettiin, jotta voitaisiin luoda uusia alueellisia ekosysteemejä taloudellista ja sosiaalista innovointia varten. Tämä voi tarjota erinomaisen keinon edistää innovatiivisia ratkaisuja, tarjota yrityksille demonstraatioita sekä helpottaa yhteenliittymien muodostamista aloilla, jotka edellyttävät uudenlaista kumppanuutta yritysten välillä. Näiden ekosysteemien, jotka olisivat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, tulisi pyrkiä kahteen tavoitteeseen: yritysten kilpailukyvyn parantamiseen ja julkisen palvelun tehostamiseen (eli julkisten menojen rationalisointiin).

34.

Komissio tekee hyödykemarkkinoille pääsyn parantamisesta yhden tärkeimmistä teollisuuspolitiikan edistäjistä. Sen ehdotukset koskevat sekä markkinoiden laajentamista turvallisuus- ja puolustusaloilla ja lääkealalla että aiheita, jotka liittyvät standardeihin ja teollis- ja tekijänoikeuksiin tai yrittäjyyden kehittämiseen.

35.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että on tärkeää luoda eurooppalaisia standardeja, joita sovelletaan EU:ssa ja puolustetaan maailmanmarkkinoilla, niin että eurooppalaisten yritysten kehittämät, esimerkiksi ympäristöalan innovaatiot eivät rankaise niitä, vaan päinvastoin niitä voidaan vähitellen alkaa käyttää kaikkialla maailmanmarkkinoilla. EU:n on luotava itselleen neuvottelukeinot sekä välineet, joilla varmistetaan näiden ympäristöä, työturvallisuutta, työtapaturmien ennaltaehkäisyä sekä sosiaalisia vähimmäisehtoja ja vähimmäistyöehtoja koskevien standardien noudattaminen, jotta eurooppalaiset tuotteet voivat kilpailla yhtäläisin ehdoin globaaleilla markkinoilla.

36.

yhtyy myös komission toiveeseen siitä, että voitaisiin vähentää niitä verotuksellisia ja sosiaalisia eroja, jotka saattavat eurooppalaiset alueet kilpailuun keskenään tuomatta dynamiikkaa, joka loisi uutta rikkautta EU-tasolla.

37.

Strategiset alat, jotka komissio perustellusti tuo esiin, voivat mullistaa sekä kulutustottumukset että tuotannon organisoinnin, teollisuus- ja palvelusektoreiden sekä sektoreiden ja toimialojen välisen nykyisen jaottelun sekä lopulta teollisuustuotantomme verkostoitumismuodot. Yritystemme valmistaminen näihin uusiin olosuhteisiin on suuri haaste, joka edellyttää yhteistyön lisäämistä niiden välillä, yhteenliittymien luomista ja tietyissä tapauksissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia. Tulisi ennakoida ja tukea aloitteita, joilla pyritään sopeutumaan uusiin vaatimuksiin – joita myös me olemme osaltamme synnyttäneet –, jotta voidaan toimia sekä sisämarkkinoilla että maailmanmarkkinoilla. Euroopan on luotava kaupallisen osaamisen järjestelmä, joka vastaa sen teknologista kapasiteettia.

38.

Tällaisen markkinoille saattamisen kaupallisen osaamisen järjestelmän on oltava yhteisten alueellisten foorumeiden yksi ulottuvuus.

39.

Vaikka jäsenvaltioiden tilanteissa on eroja, Euroopassa pääomamarkkinoilta hankitun rahoituksen osuus yritysten rahoituksesta on vain 7 prosenttia suhteessa bkt:hen verrattuna 35 prosenttiin Yhdysvalloissa.

40.

Komissio panee merkille, että kyseessä on heikkous, joka on pyrittävä korjaamaan tukeutumalla sekä julkisen sektorin tukeen että joukkoon toimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan pääsyä pääomamarkkinoille.

41.

huomauttaa, että on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa valuuttaan ja rahoitukseen. Teollisuus, jonka syklit ovat pidempiä ja tuotto kokonaisuudessaan alhaista, ei houkuttele pääomaa, joka pyrkii välittömään korkeaan tuottoon. Investoinnit, joilla pyritään nopeasti korkeaan tuottoon, saattavat vaikeuttaa yrityksen pitkäjänteistä kehittämistoimintaa.

42.

pyytää tämän vuoksi, että teollisuuden rahoittaminen asetettaisiin EU:n talous- ja rahoitusjärjestelmässä keskeiselle sijalle.

43.

ehdottaa pk-yritysten rahoittamiseen tarkoitettujen ”hankejoukkolainojen” liikkeeseenlaskua, jotta vahvistetaan pk-yritysten ja keskikokoisten yritysten tukemiseen tähtääviä alueellisia investointirahastoja ja lujitetaan eurooppalaista riskipääoma-alaa, joka tukeutuu alueisiin.

44.

toistaa kannattavansa ”kansalaisobligaatioiden” kehittämistä ja käyttöönottoa teollisuuden kehityksen tukemiseksi paikallistasolla. Kansalaisobligaatioiden kautta EU:n tukemat hankkeet voisivat saada lisärahoitusta yksityishenkilöiltä tai julkisilta tahoilta, jotka saisivat investoinneilleen varmaa ja kohtuullista tuottoa.

45.

pyytää komissiota kehittämään rahoitusvälineitä, jotka mahdollistavat teollisuudenalojen välisen ja EU:n sisäisen yhteistyön edistämisen.

46.

toistaa olevansa tyytymätön komission ehdotukseen, jonka mukaan terästeollisuudelle ja synteettisten kuitujen valmistajille annettavat alueelliset tuet katsotaan suoralta kädeltä sisämarkkinoille soveltumattomiksi.

47.

arvioi, että talous- ja sosiaalikriisin yhteydessä julkiset investoinnit ovat keskeinen osa globaalia kasvustrategiaa. Komitea tukeekin valtiontukijärjestelmien yleistä uudistamista yksinkertaisempaan, avoimempaan ja joustavampaan suuntaan. Euroopan komission valtiontukipolitiikan uudelleenmuotoilun tulee myös tukeutua nykyistä taloudellisempaan lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon valtiontukien todelliset riskit, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuviin vaikutuksiin sekä kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla. Samaten on kiinnitettävä enemmän huomiota julkisten menojen laatuun sekä varsinkin mahdollistettava makrotaloudellista valvontaa koskevissa EU:n säännöissä infrastruktuuriin tai innovointiin kohdistuvien julkisten investointien eriyttäminen kirjanpidossa julkisista toimintakustannuksista.

48.

kehottaa pohtimaan alakategorian perustamista Basel II -sopimusten yhteyteen, jotta pankkilaitosten olisi investoitava vähähiiliseen talouteen ja käänteentekevien teknologioiden tukemiseen ja tehtävä sosiaalisesti vastuullisia sijoituksia.

49.

Komissio muistuttaa työpaikkojen luomisen ensisijaisuudesta ja huomauttaa, että kilpailukykyisen ja tehokkaan teollisuuspolitiikan on tukeuduttava dynaamisiin työmarkkinoihin ja että ammatillinen liikkuvuus on tärkeä sopeutumismuuttuja tässä prosessissa.

50.

Komissio korostaa, että taloudellisen taantuman aikana sisäinen joustavuus voi olla tehokas keino ylläpitää työllisyyttä ja vähentää sopeutumisen kustannuksia.

51.

Komissio huomauttaa, että vahva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on yhteinen piirre niissä maissa, joissa työmarkkinat ovat selviytyneet kriisistä muita paremmin. Komitea kehottaakin vahvistamaan työmarkkinaosapuolten osallistumista teollisuuspolitiikkaan sekä ilmaisee tukensa Euroopan parlamentissa ehdotetulle direktiiville työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallitsemisesta.

52.

Komissio ehdottaa osaamiseen ja ammatilliseen koulutukseen investoimista rakennemuutosten tueksi sekä työvoima- ja taitotarpeiden ennakoimista.

53.

on yhtä mieltä siitä, että osaamisen hallinnointi on sekä ehdottomasti tarpeen EU:n teollisen muutoksen onnistumiseksi että keino suhdanteiden tasaamiseksi.

54.

toteaa, että näihin tavoitteisiin pääsemiseksi on voitettava seuraavat esteet: nuorison vastahakoinen suhtautuminen teollisuusammatteihin, korkea-asteen koulutuksen ja ammattikoulutuksen riittämätön ja uudet kehityssuunnat huomiotta jättävä ohjaus ja kehittäminen, teollisuuden tulevaisuudennäkymiä ja teollisuusstrategiaa koskevan eurooppalaisen lähestymistavan ja keskustelufoorumin puuttuminen sekä sellaisten kysymysten siirtäminen asiantuntijakomiteoihin, jotka kuuluisivat työmarkkinaosapuolten väliseen vuoropuheluun ja alueelliseen vuoropuheluun.

55.

katsoo, että muutokset eivät ole onnettomuuksia, vaan perustavanlaatuinen tekijä EU:n teollisessa muutoksessa.

56.

ehdottaa, että osaamisen ja muutosten ennakoiva hallinnointi otetaan teollisuusstrategian olennaiseksi osatekijäksi kaikilla tasoilla.

57.

katsoo, että EU:n ulkopuolisiin maihin vientiä harjoittavien pk-yritysten määrän lisäämiseksi tarvitaan nykyistä vahvempaa osaamista tietotekniikan ja kielten aloilla. Komitea kehottaa komissiota selvittämään tarkemmin, miten suuria puutteita jäsenvaltioiden pienemmillä yrityksillä on näillä aloilla.

58.

korostaa paikallistason roolia työllisyyden/koulutuksen koordinoinnissa ja teollisuuden muutoksessa.

59.

vahvistaa tässä yhteydessä tukevansa Euroopan globalisaatiorahaston säilyttämistä, sillä sen avulla voidaan parantaa valtioiden sekä alue- ja paikallisyhteisöjen valmiuksia pitää kriisin vaikutukset hallinnassa ja edistää aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden toteuttamista rakenneuudistusten vuoksi vaikeuksiin joutuneiden työntekijöiden hyväksi. Komitea katsoo, että Euroopan globalisaatiorahastoa voitaisiin täydentää muutoksiinsopeutumisrahastolla, jotta tuetaan osaamisen kehittymistä ja teollisuuden muutosprosessia. Ensi alkuun voitaisiin harkita, että tietty osuus rakennerahastojen ja Horisontti 2020 -ohjelman määrärahoista suunnattaisiin muutoksiin sopeutumiseen. Komitea korostaa lisäksi, että yritysten, valtioiden ja alueiden yhteiskunnallisten toimijoiden tulee puuttua tilanteeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen rakenneuudistusta ja aloitteellisesti siten, että rakenneuudistukset voidaan välttää tai ainakin niiden vaikutuksia työllisyyteen voidaan vähentää tai että ylikapasiteetin edellyttämiä muutoksia voidaan vielä muokata ja tarkistaa.

60.

ehdottaa, että Euroopan unioni järjestäisi paikallistason tapahtumia, joilla edistetään teollisuuden arvostusta unionin nuorison keskuudessa.

61.

on samaa mieltä siitä, että EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkoja on koordinoitava entistä paremmin teollisuuden hyväksi.

62.

korostaa tarvetta asettaa sosiaalinen ja alueellinen vuoropuhelu keskeiseen asemaan tässä dynamiikassa kaikilla tasoilla.

63.

ehdottaa, että tätä tarkoitusta varten luodaan resurssiverkosto, jonka avulla voidaan ruokkia demokraattista keskustelua teollisuuden tulevaisuudesta.

64.

kannattaa alueiden ottamista mukaan älykkään erikoistumisen strategian toteuttamiseen.

65.

ehdottaa, että alueellisista innovaatiosuunnitelmista tehdään innovaatioita ja teollisuuden kehittämistä koskevia alueellisia suunnitelmia.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/17

—

katsoo, että yritysten pelastamiseen ja rakenteiden uudistamiseen osoitettavat valtiontuet eivät saisi haitata sellaisten yritysten poistumista markkinoilta, joilla ei ole tulevaisuudennäkymiä, ja aiheuttaa näin ”erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden” periaatteiden vastaisia vaikutuksia, jotka ovat haitallisia niin vapaalle kilpailulle kuin kuluttajille ja veronmaksajille. Tuet voivat sen sijaan olla hyödyllisiä pyrittäessä auttamaan rakenteellisesti kannattavia yrityksiä selviämään epävakauskaudesta, ylläpitämään työllisyyttä ja teollista osaamista sekä turvaamaan elinkeinotoiminta tietyllä alueella.

—

ehdottaa, että otetaan käyttöön vähämerkityksisyysraja, jota sovelletaan yritysten pelastamiseen ja rakenteiden uudistamiseen tarkoitettujen valtiontukien ilmoittamiseen.

—

ehdottaa, että pelastamistukitoimenpiteiden enimmäiskesto olisi kuusi kuukautta, jota voidaan jatkaa toisella kuuden kuukauden jaksolla.

—

kannattaa erityisten vastasuoritteiden määrittämistä julkisyhteisöjen poikkeuksellisille rahoitusosuuksille. Yksi voisi olla osinkojen maksukielto rakenneuudistusjakson aikana.

—

ehdottaa, että voimassa olevan rakennerahastoista annetun yleisasetuksen 57 artiklan mukaista toimien pysyvyyttä koskevaa lauseketta sovelletaan soveltuvin osin valtiontukiin. Artiklassa säädetään tukien palauttamisesta siinä tapauksessa, että investointia ei ole ylläpidetty viiden vuoden tai, jos kyseessä on pk-yritys, kolmen vuoden kuluttua.

—

katsoo, että yhdelle yritykselle myönnettävän pelastamis- ja rakenneuudistustuen suurin mahdollinen yhteismäärä, joka vuonna 2007 vahvistettiin 10 miljoonaksi euroksi, tulee nostaa 15 miljoonaan euroon inflaation ja muiden asianomaisten tekijöiden (mm. bkt:hen ja työttömyyteen kohdistuvan vaikutuksen) huomioon ottamiseksi.

Esittelijä

Christophe ROUILLON (FR, PSE), Coulainesin kunnanjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto

Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2)

1.

painottaa, että vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevien suuntaviivojen uudistaminen on osa EU:n valtiontukipolitiikan uudenaikaistamiseen tähtäävää yleistä uudistusta. Komitea esitti yleisuudistuksesta antamassaan lausunnossa (1) vaatimuksia, jotka pätevät soveltuvin osin tässäkin yhteydessä. Niitä ovat ennen kaikkea sääntöjen yksinkertaistaminen huomattavasti, niiden käytännön soveltamisen parantaminen ja menettelyjen nopeuttaminen tai jopa vähentäminen sekä keskittyminen tapauksiin, joilla on voimakkaat vaikutukset sisämarkkinoihin.

2.

korostaa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitetun valtiontuen merkitystä alue- ja paikallisyhteisöille, kun ajatellaan toisaalta tukiin liittyviä haasteita alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden näkökulmasta mutta toisaalta myös siksi, että alue- ja paikallisyhteisöt ovat merkittäviä tällaisten tukien tarjoajia.

3.

katsoo näin ollen ja huolimatta siitä, että valtiontukisäännöt kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan eikä toissijaisuusperiaatetta siten sovelleta, että alue- ja paikallisyhteisöjen osallistuminen suuntaviivojen tarkistamiseen on hyödyllistä taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen näkökulmasta ja demokraattisen oikeutuksen kannalta. Se on myös monitasoisen hallinnon periaatteiden mukaista.

4.

muistuttaakin, että alue- ja paikallisyhteisöt, jotka ovat osaltaan vastuussa työllisyyspolitiikasta ja rakenneuudistusta läpikäyvien yritysten tukemisesta, osallistuvat aktiivisesti myös toimenpiteisiin, jotka liittyvät koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, urakehityksen turvaamiseen sekä työssäkäyntialueiden elvyttämiseen ja joilla vastataan rakenneuudistusten ennakoinnin ja tukemisen tarpeeseen.

5.

on tyytyväinen Euroopan komission 28. syyskuuta 2012 tekemään päätökseen pidentää toistamiseen vuoden 2004 suuntaviivojen soveltamisaikaa ja järjestää keväällä 2013 toinen kuuleminen niiden tarkistamisesta. Soveltamisajan jatkaminen ja uusi kuulemismenettely mahdollistavat sen, että voidaan ottaa huomioon yleisen valtiontukiuudistuksen periaatteet ja ottaa kaikki sidosryhmät paremmin mukaan tähän tarkistustyöhön. Lyhytkestoiseen, joulukuun 2010 ja helmikuun 2011 välisenä aikana toteutettuun ensimmäiseen kuulemiseen (2) vastasi vain 19 jäsenvaltiota ja 9 järjestöä eikä yhtään alue- ja paikallisyhteisöä. Komitea katsookin, että alueiden komitea tulisi kutsua virallisesti osallistumaan toiseen, keväällä 2013 järjestettävään kuulemiseen, jotta saataisiin kuuluviin Euroopan alue- ja paikallisyhteisöjen yhteinen kanta.

6.

katsoo lisäksi, että jatkamalla nykyisten suuntaviivojen soveltamista voidaan ottaa opiksi kriisin vaikutuksista vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenteiden uudistamiseen tarkoitettuun valtiontukipolitiikkaan. Komitea hämmästelee tässä yhteydessä sitä, ettei komission kertomuksessa (3) valtiontukien tulostaulun vuoden 2012 päivityksestä mainita erikseen vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistuksiin tarkoitetun valtiontuen määrän kehitystä ja että analyysi kriisin vaikutuksista valtiontukiin on rajattu vain rahoitusalan tukiin. Komissio erottaa toisistaan muun kuin kriisituen, jonka määrä oli 64,3 miljardia euroa vuonna 2011 (0,5 % EU:n bkt:sta), ja rahoitusalan tuen, jonka määrä oli 714,7 miljardia euroa vuonna 2011 (5,7 % EU:n bkt:sta).

7.

katsoo kuitenkin, ettei vaikeuksissa olevien yritysten julkisen tuen mahdollisuutta saa missään tapauksessa rajata ainoastaan kriisiaikoihin. Yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevat suuntaviivat ovat osoittaneet toimivuutensa vuodesta 1994 erilaisissa taloudellisissa tilanteissa ja ovat auttaneet lähestymään tavoitetta, joka on sellaisen Euroopan laajuisen kehyksen määrittely, jossa voidaan tarkasti asetetuin edellytyksin suojella työpaikkoja ja vaalia taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Suuntaviivojen vuonna 1994 ilmoitetut ja vuosina 1999 ja 2004 vahvistetut tavoitteet pätevät siis edelleen.

8.

toistaakin jo vuonna 2004 (4) esittämänsä vastalauseensa sille, että tavoitteeksi asetetaan valtiontukien vähentäminen kauttaaltaan suhteessa bkt:hen (mainittu nykyisten suuntaviivojen kohdassa 3).

9.

katsoo, että määrärahoja pitää kohdentaa nimenomaisesti rakenteellisiin uudistuksiin siten, että näin kehittyy innovatiivista ja bisneskilpailussa menestymään kykenevää yritystoimintaa. Yritysten pelastamiseen ja rakenteiden uudistamiseen osoitettavat valtiontuet eivät saisi haitata sellaisten yritysten poistumista markkinoilta, joilla ei ole tulevaisuudennäkymiä, ja aiheuttaa näin ”erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden” periaatteiden vastaisia vaikutuksia, jotka ovat haitallisia niin vapaalle kilpailulle kuin kuluttajille ja veronmaksajille. Tuet voivat sen sijaan olla hyödyllisiä, jos niiden tavoitteena on auttaa rakenteellisesti kannattavia yrityksiä selviämään epävakauskaudesta, ylläpitämään työllisyyttä ja teollista osaamista, turvaamaan elinkeinotoiminta tietyllä alueella, hoitamaan mahdollisesti julkisen palvelun velvoitteita tai jopa ylläpitämään kilpailullista markkinarakennetta monopoli- tai oligopolitilanteen sijasta sekä auttaa Euroopan unionin kannalta strategista toimintaa harjoittavia yrityksiä selviämään tilapäisistä vaikeuksista maailmanlaajuisessa kilpailussa.

10.

katsoo, että vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenteiden uudistamiseen tarkoitettuihin valtiontukiin sovellettavat säännöt kuuluvat olennaisena osana välineisiin, joiden avulla Euroopan unioni pyrkii vastaamaan globalisaation tuomiin haasteisiin. Komitea vahvistaa tässä yhteydessä tukevansa Euroopan globalisaatiorahaston säilyttämistä, sillä sen avulla voidaan parantaa valtioiden ja alueiden valmiuksia pitää kriisin vaikutukset hallinnassa ja edistää aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden toteuttamista rakenneuudistusten vuoksi vaikeuksiin joutuneiden työntekijöiden hyväksi.

11.

korostaa kuitenkin, että yritysten, valtioiden ja alueiden yhteiskunnallisten toimijoiden tulee puuttua tilanteeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen rakenneuudistusta ja ennakoivasti siten, että rakenneuudistuksen vaikutuksia työllisyyteen voidaan mahdollisuuksien mukaan vähentää tai että ylikapasiteetin edellyttämiä muutoksia voidaan vielä muokata ja tarkistaa.

12.

pyytää, että Euroopan komission yksiköiden välinen työryhmä on osallisena rakenneuudistuksissa. Komissio on korostanut työryhmän toiminnan tehokkuutta autoteollisuustapauksissa, joissa työryhmä on aktiivisesti neuvonut muun muassa resurssien käytössä (antamalla teknistä apua, lyhentämällä odotusaikoja, neuvomalla käyttämään resursseja mahdollisimman tehokkaasti, toteuttamalla seurantaa ja laatimalla raportteja).

13.

toivoo, että kyseiselle elimelle (työryhmälle) luotaisiin nykyistä muodollisempi ja pysyvämpi oikeusperusta, jotta se voisi hoitaa tehtävänsä laillisin perustein ja tehokkaasti.

14.

katsoo, että työryhmän pohjalta voitaisiin luoda foorumi, joka on tarkoitettu keskusteluun, koordinointiin ja jopa Euroopan komission ja sidosryhmien, erityisesti eritasoisten työmarkkinaosapuolten, väliseen neuvotteluun ja jossa valtiontukiasioita voitaisiin käsitellä järkevästi ja realistisesti.

15.

toistaa tässä yhteydessä, että on tarpeen luoda uusia, teollisuuspolitiikan kehityksen huomioon ottavia hallintomalleja.

16.

katsoo, että jos otetaan käyttöön menettelyjä, joiden mukaisesti valtiontuista kiinnostuneet sidosryhmät kävisivät Euroopan komission kuultavina kertomassa rakenneuudistuksiin liittyvistä huolenaiheistaan, olisi kuultava myös kilpailijoita, joihin valtiontuki saattaa vaikuttaa haitallisesti.

17.

kehottaa Euroopan komissiota perustamaan tietokannan, joka julkaistaan verkossa ja joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot kaikista valtiontuista EU-, valtio- ja aluetasolla. Tällainen hanke voisi lisätä avoimuutta tukijärjestelmien täytäntöönpanossa, ja sillä olisi kaksi tavoitetta: keventää hallinnollista taakkaa ja lisätä julkisiin tukiin liittyvää poliittista vastuuvelvollisuutta.

18.

kannattaa vaikeuksissa olevan yrityksen nykyisen määritelmän (kohdat 10 ja 11) säilyttämistä, sillä se on osoittautunut toimivaksi vuodesta 2004 ja mahdollistaa myönnettyjen tukien priorisoinnin mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa eli määrän pitämisen suhteessa pienempänä verrattuna tukien myöntämiseen yrityksille, joiden keskipitkän aikavälin kannattavuus on vaarassa.

19.

katsoo kuitenkin, että on selvennettävä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille tarkoitettujen valtiontukien ja yritysten pelastamiseen ja rakenteiden uudistamiseen osoitettavien valtiontukien suuntaviivojen välistä vuorovaikutusta. On valitettavaa, että julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevissa Euroopan unionin puitteissa (2011) (5) todetaan seuraavaa: ”Tukea sellaisille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottajille, jotka ovat vaikeuksissa, arvioidaan valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen nojalla” (kohta 9). Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että vaikeuksissa olevaan yritykseen, joka voisi olla elinkelpoinen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvälle palvelulle maksettavien korvauksien ansiosta, tulisi tämän järjestelyn johdosta soveltaa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi tarkoitettujen valtiontukien järjestelmää, vaikka se on hallinnollisesti raskas ja edellyttää valtiontukiin turvautumista. Komitea suosittaakin julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevien Euroopan unionin puitteiden kohdan 9 muuttamista.

20.

vastustaa ajatusta suuntaviivojen soveltamisalan rajaamisesta yrityksiin, joihin sovelletaan muodollista maksukyvyttömyysmenettelyä, sillä maksukyvyttömän yrityksen pelastamiseen liittyy merkittäviä oikeudellisia riskejä ja pelastamistoimien onnistuminen on varsinkin pk-yritysten kohdalla poikkeuksellista. Lisäksi yritysten vaikeuksiin puuttuminen on joka tapauksessa tehokkaampaa ennen velkoja koskevia menettelyjä.

21.

katsoo, että jako pelastamistukiin ja rakenneuudistustukiin (kohdat 15 ja 16) voidaan pitää ennallaan.

22.

ehdottaa, että otetaan käyttöön vähämerkityksisyysraja, jota sovelletaan yritysten pelastamiseen ja rakenteiden uudistamiseen tarkoitettujen valtiontukien ilmoittamiseen. Näin voitaisiin jättää lähtökohtaisesti tarkastelematta ne tuet, jotka eivät vääristä kilpailua. Tämä auttaisi merkittävästi vähentämään myös hallinnollista rasitetta, joka kohdistuu niin komission yksiköihin, jäsenvaltioihin kuin alue- ja paikallisyhteisöihinkin. Yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustukien vähämerkityksisyyttä koskevat kynnykset voitaisiin määritellä esimerkiksi siten, että takauksen määrä on 200 000 euroa pk-yritysten osalta ja 500 000 euroa muiden yritysten osalta. Muutoin pelastus- ja rakenneuudistustuki voitaisiin sisällyttää yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen sovellusalaan silloin, kun ne koskevat pk-yrityksiä. Tämä toimenpide antaisi viranomaisille mahdollisuuden reagoida nopeasti sellaisten yritysten vaikeisiin ongelmiin, jotka pienen kokonsa vuoksi eivät juurikaan vaikuta kilpailuun ja kaupankäyntiin sisämarkkinoilla.

23.

pyytää pidentämään pelastamistukitoimenpiteiden enimmäiskestoa, joka on tällä hetkellä kuusi kuukautta (kohta 25). Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että määräaika on usein liian lyhyt, sillä jatkosuunnitelman laatiminen on monimutkaista erityisesti, jos suunnitelmaan sisältyy yritysosto. Lisäksi on otettava huomioon aika, jonka komissio tarvitsee rakenneuudistussuunnitelmien tutkimiseen ja joka voi kestää useita kuukausia. Joskus tuesta ilmoittamisesta voi kulua vuosikin ennen kuin komission tekee päätöksensä. Komitea ehdottaakin, että pelastamistukitoimenpiteiden enimmäiskesto olisi kuusi kuukautta, jota voidaan jatkaa toisella kuuden kuukauden jaksolla.

24.

katsoo, että komission tulee ottaa paremmin huomioon omaisuuserien myynnistä muodostuvien vastasuoritteiden kielteiset vaikutukset. Tuensaajayritys voi nimittäin nykyisessä tilanteessa joutua luopumaan tulevan kehityksensä kannalta olennaisista omaisuuseristä. Vastasuoritteet saattavat myös vaikuttaa haitallisesti kilpailuun, jos ne aiheuttavat tarjonnan supistumisen asianomaisilla markkinoilla. Komitea vaatiikin tapauskohtaista tarkastelua, jonka lähtökohtana on todellisiin kilpailun vääristymiin keskittyvä markkina-analyysi. Komitea ehdottaa, että omaisuuserien myynnistä muodostuvat vastasuoritteet keskitetään niihin markkinasegmentteihin, joissa on ylikapasiteettia.

25.

katsoo, että käyttäytymiseen perustuville vastasuoritteille, joilla tarkoitetaan yritysten hallinto- tai strategiavalintoja eli esimerkiksi laajentumis- ja hankintakustannusten kieltoa, mainontakieltoa jne., tulisi antaa enemmän arvoa.

26.

kannattaa erityisten vastasuoritteiden määrittämistä julkisyhteisöjen poikkeuksellisille rahoitusosuuksille. Yksi voisi olla osinkojen maksukielto rakenneuudistusjakson aikana. Tämä ei ole vain moraalinen vaatimus, vaan lisäksi on tarpeen estää rakenneuudistuksen rahoitusvastuun mahdollinen siirtyminen yksityistä pääomaa tarjoavilta valtiolle.

27.

ehdottaa, että voimassa olevan rakennerahastoista annetun yleisasetuksen 57 artiklan mukaista toimien pysyvyyttä koskevaa lauseketta sovelletaan soveltuvin osin valtio-, alue- ja paikallistason valtiontukiin. Artiklassa säädetään tukien palauttamisesta siinä tapauksessa, että investointia ei ole ylläpidetty viiden vuoden tai, jos kyseessä on pk-yritys, kolmen vuoden kuluttua. Yritys, johon on sovellettu takaisinperintämenettelyä toimintojen muualle siirtämisen seurauksena, ei voi saada tukea rakennerahastoista.

28.

katsoo, että alihankkijoiden ja yritysten työntekijöiden osuudet tulisi voida sisällyttää omien osuuksien laskelmaan, sillä ne eroavat selvästi kaikenlaisista tukimuodoista ja osoittavat, että yrityksen toimijat luottavat yrityksensä elinkelpoisuuteen.

29.

kannattaa periaatetta, jonka mukaan yrityksen maksama rahoitusosuus on välttämätön sen vastuullistamiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että vaikeuksissa olevien yritysten on hankala noudattaa tämänhetkisiä vähimmäisosuuksia (kohta 44), joita edellytetään keskisuurilta yrityksiltä (vähintään 40 %) ja suurilta yrityksiltä (vähintään 50 %). Vähimmäisosuuksissa ei myöskään oteta huomioon eri alojen rahoitukseen liittyviä erityispiirteitä. Komitea ehdottaakin, että komissio korvaa nykyiset kynnysarvot vaihteluvälillä, jonka vähimmäismäärä on 20 prosenttia keskisuurissa yrityksissä ja 30 prosenttia suurissa yrityksissä, siten että kunkin yrityksen tilannetta voidaan arvioida tapauskohtaisesti.

30.

katsoo, että yhdelle yritykselle myönnettävän pelastamis- ja rakenneuudistustuen suurin mahdollinen yhteismäärä, joka vuonna 2007 vahvistettiin 10 miljoonaksi euroksi, tulee nostaa 15 miljoonaan euroon inflaation ja muiden asianomaisten tekijöiden (mm. bkt:hen ja työttömyyteen kohdistuvan vaikutuksen) huomioon ottamiseksi.

31.

katsoo, että nykyisten suuntaviivojen liitteeseen sisältyvä kontrafaktuaalinen analyysi ei ole tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon erittäin nopean reagoinnin tarve. Pelastus- ja/tai rakenneuudistusoperaatio valmistellaan hyvin nopeasti, eikä eri skenaarioiden tieteellinen mallinnus voi silloin olla tärkeämpää kuin asiakkaiden, tavarantoimittajien, rahoituskumppanien ja työntekijöiden odottamat nopeat ratkaisut. Tästä syystä ehdotetaan liitteen poistamista suuntaviivoista.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/22

—

jakaa komission käsityksen, että EU:n pitää sitoutua tukemaan siirtymävaiheessa olevia maita monipuolisesti, kohdennetusti ja pitkäjänteisesti niiden uudistusprosesseissa tavoitteenaan vakauden sekä tosiasiallisten ja pysyvien muutosten ja pysyvien demokraattisten rakenteiden aikaansaaminen.

—

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla pitää olla keskeinen rooli siirtymäyhteiskunnissa toteutettavissa kestävällä pohjalla olevissa muutosprosesseissa, koska kyseisillä viranomaisilla on laaja kokemus politiikan muotoilusta julkisten palvelujen avainaloilla.

—

toteaa, että seuraavien kaltaiset haittatekijät estävät yleisesti kumppanivaltioiden paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamasta täysin mahdollisuuksiaan: taloudellisen itsehallinnon puute ja rajoitettu rahoituskapasiteetti; paikallisdemokratian, avoimuuden ja kansalaisten osallistumisen alhainen kehitysaste; niukka tietämys EU:n ohjelmien puitteissa paikallis- ja alueviranomaisille tarjolla olevasta taloudellisesta tuesta sekä puutteelliset valmiudet osallistua EU:n ohjelmiin ja hankkeisiin.

—

korostaa EU:n politiikkaa unionin naapurustossa sijaitsevissa maissa tukevan AK:n välineiden tarjoamia mahdollisuuksia. Näitä välineitä ovat paikallis- ja aluehallinnon tahojen yhteistyöfoorumit ARLEM (Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous) ja CORLEAP (EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssi).

—

suosittaa, että mahdollisuus osallistua TAIEX-ohjelmiin avataan myös asiasta kiinnostuneiden maiden paikallis- ja alueviranomaisille.

—

aikoo tukea siirtymävaiheessa olevien maiden paikallis- ja alueviranomaisten kouluttamista, jotta kehitetään paikallistason valmiuksia. AK aikoo avata kysymyksen tiimoilta keskustelun Euroopan koulutussäätiön ja asiasta kiinnostuneiden muiden tahojen kanssa.

—

toteaa, että komitea tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa laadittaessa hajautetun yhteistyön atlasta ja että se järjestää hajautettua yhteistyötä käsittelevän konferenssin vuosittain.

Esittelijä

Maciej KOBYLIŃSKI (PL, PSE), Słupskin kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n tuki pysyvälle muutokselle siirtymäyhteiskunnissa

JOIN(2012) 27 final

1.

on mielissään komission ja korkean edustajan otsikolla ”EU:n tuki pysyvälle muutokselle siirtymäyhteiskunnissa” julkaisemasta yhteisestä tiedonannosta. Siinä analysoidaan tähänastista tukea ja esitetään ehdotus EU:n tuen kehittämisestä apuna siirtymävaiheessa oleville kumppanimaille eli oleellisia poliittisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia toteuttaville maille.

2.

jakaa komission käsityksen, että EU:n pitää sitoutua tukemaan siirtymävaiheessa olevia maita monipuolisesti, kohdennetusti ja pitkäjänteisesti niiden uudistusprosesseissa tavoitteenaan vakauden sekä tosiasiallisten ja pysyvien muutosten ja pysyvien demokraattisten rakenteiden aikaansaaminen. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että siirtymäprosessit eivät aina tuota välittömästi tuloksia, ja koska niihin liittyy epäonnistumisen sattuessa riski kriiseistä, jotka voivat uhata maan tai kokonaisen alueen vakautta.

3.

painottaa, että tapahtumat EU:n naapurustossa, kuten yhteiskunnalliset levottomuudet ja poliittiset muutokset arabimaissa vuonna 2011, vaikuttavat suoraan EU:n jäsenvaltioihin. Niinpä siirtymävaiheessa olevat valtiot EU:n naapurustossa edellyttävät jäsenvaltioilta ja eri tasojen EU-elimiltä enemmän huomiota sekä erityistä ja nykyistä mittavampaa sitoutumista.

4.

on hyvillään siitä, että siirtymäyhteiskuntien tukemiseen tarkoitettuja välineitä eriytetään ja mukautetaan entistä tarkemmin, mikä kertoo huomion kiinnittämisestä näiden yhteiskuntien konkreettisiin tarpeisiin, olosuhteisiin ja poliittisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin ominaispiirteisiin.

5.

tähdentää, että on tarpeen ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan tuettaessa kestävällä pohjalla olevia muutoksia siirtymävaiheessa olevissa yhteiskunnissa.

6.

muistuttaa lausuntonsa CdR 732/2012 sanomasta, jonka mukaan paikallisen vastuun luominen ja ruohonjuuritason demokratian edistäminen edellyttävät luottamusta poliittiseen järjestelmään ja sen edustajiin. Hajautettu järjestelmä luo legitiimimpiä ja tehokkaampia toimielimiä, ja se on sopivin keino tuoda päättäjät ja kansalaiset lähemmäs toisiaan. Jos päätöksentekoprosesseissa noudatetaan kautta linjan avoimuutta ja toissijaisuusperiaatetta, demokraattiset arvot juurrutetaan kansalaisiin, mikä avaa tietä kohti moniarvoista ja sallivaa yhteiskuntaa.

7.

toteaa, että valtioista riippumattomilla kumppanitahoilla sekä paikallis- ja alueviranomaisilla on olennaisen tärkeä tehtävä toteutettaessa tuloksekkaasti politiikkaa, jolla edistetään demokraattista hallintotapaa, ihmisoikeuksia sekä taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia samoin kuin rauhaa ja vakautta tavalla, joka tukee yhteiskunnan, talouden, politiikan ja ympäristön kannalta pysyviä muutoksia ja alueellista yhdentymistä;

8.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on merkittävä asema kokemustenvaihdossa sekä lähennettäessä siirtymäprosessia koskevia erilaisia malleja toisiinsa, koska niillä on arvokasta tietämystä ja kokemusta kumppanimaille olennaisilla aloilla, joihin kuuluu rajatylittävien yhteistyöhankkeiden toteuttaminen. Näin ollen komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi saatava tunnustusta laajentumis-, naapuruus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan keskeisinä toimijoina.

9.

vahvistaa aiheesta ”Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistus” antamansa lausunnon (CdR 198/2011) (1) keskeiset seikat.

10.

on hyvillään ehdotuksesta, että EU tiivistää dialogia ja koordinaatiota muiden valtioista riippumattomien kumppanitahojen, muun muassa paikallisviranomaisten, kanssa.

11.

toteaa tyytyväisenä, että kansalaisyhteiskunnalla ja kansalaisten uudistusprosesseille antamalla tuella ja osallistumisella niihin katsotaan olevan keskeinen rooli siirtymän menestyksessä ja poliittisessa vuoropuhelussa, joiden toteutumiseen paikallisviranomaiset ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot antavat olennaisen tärkeän panoksen.

12.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla pitää olla keskeinen rooli siirtymäyhteiskunnissa toteutettavissa kestävällä pohjalla olevissa muutosprosesseissa, koska kyseisillä viranomaisilla on laaja kokemus politiikan muotoilusta sellaisilla julkisten palvelujen avainaloilla kuin kansanterveys, koulutus, jätehuolto, vesihuolto, paikallinen yritystoiminta, liikenne ja perusrakenteet, ympäristö ja luonnonvarat sekä maatalous.

13.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on valtiovallan tavoin suuri vastuu kehittää ja suojella aitoa demokratiaa, kansalaiskasvatusta, avoimuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista.

14.

palauttaa mieliin alueiden komitean vuonna 2011 eteläisestä kumppanuudesta (Välimeren alueen maiden osalta) antaman julkilausuman ja päätöslauselman (2) ja niissä esitetyt suositukset, jotka koskevat tarvetta kytkeä paikallis- ja aluetaso EU:n toimiin kyseisellä alueella, koska demokratian rakentaminen ja demokraattinen muutos lähtevät ruohonjuuritasolta, eikä niitä voi sanella ylhäältä käsin. Paikallinen vastuuntuntoisuus ja sitoutuminen työskentelemään paikallisyhteisön hyväksi, kaupungeista ja kunnista aina kansalaisyhteiskuntaan asti, ovat erittäin tärkeitä tekijöitä demokraattisen vakauden ylläpitämisessä ja sen juurruttamisessa lujasti yhteiskuntaan.

15.

suosittaa, että hyvän hallintotavan aikaansaamiseen ja hallinnon vahvistamiseen valtiotasoa alempana sekä monitasoiseen hallintoon pannaan enemmän painoa. Komitean esittämänä monitasoinen hallinto on EU:n, jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten koordinoitua toimintaa, joka perustuu kumppanuuteen ja tähtää EU:n toimintalinjojen muotoiluun ja niiden toteuttamiseen (3). Monitasoisen hyvän hallinnon aikaansaaminen myös siirtymävaiheessa olevissa EU:n naapurustossa sijaitsevissa maissa voi onnistua antamalla niiden paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuus saada rahoitusta suoraan EU:n ohjelmista.

16.

huomauttaa, että EU:n jäsenvaltioihin kuuluvien Keski- ja Itä-Euroopan maiden paikallis- ja alueviranomaiset ovat monesti esimerkkejä järjestelmää koskevaan, poliittiseen, yhteiskunnalliseen ja yleiseen taloudelliseen siirtymään liittyvien muutosprosessien tehokkaasta toteuttamisesta. Kyseisten maiden saavutukset, mutta myös osassa niitä esiintyneet ongelmat, voivat innoittaa ja auttaa sopivien toimintamallien laatimisessa toteutettaessa uudistuksia siirtymävaiheessa olevissa valtioissa. Sen vuoksi on syytä pitää EU:n jäseniksi vuosina 2004–2007 liittyneiden valtioiden paikallis- ja alueviranomaisia keskeisinä toimijoina, kun vaihdetaan kokemuksia kumppanivaltioiden kanssa..

17.

tähdentää, että on tarpeen ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla muokattaessa ja toteutettaessa politiikkaa, joka on tarkoitettu tukemaan kestävällä pohjalla olevia muutoksia siirtymävaiheessa olevissa yhteiskunnissa.

18.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten merkitystä ulkosuhteiden alalla, koska paikallis- ja alueyhteisöillä on, ja niillä pitää olla, tällä saralla tärkeä rooli.

19.

toteaa, että siirtymävaiheessa olevien valtioiden paikallis- ja alueyhteisöillä on tarpeita ja vaatimuksia, joihin nämä haluaisivat kiinnittää maidensa valtiovallan sekä Euroopan unionin toimielinten ja kansainvälisten instituutioiden huomion. Komitea kehottaa Euroopan komissiota kutsumaan valtiotasoa alemmat hallintotasot mukaan keskusteluihin siirtymävaiheessa olevien maiden valtiovallan kanssa.

20.

toteaa, että seuraavien kaltaiset haittatekijät estävät yleisesti kumppanivaltioiden paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamasta täysin mahdollisuuksiaan: taloudellisen itsehallinnon puute ja rajoitettu rahoituskapasiteetti; paikallisdemokratian, avoimuuden ja kansalaisten osallistumisen alhainen kehitysaste; niukka tietämys EU:n ohjelmien puitteissa paikallis- ja alueviranomaisille tarjolla olevasta taloudellisesta tuesta; puutteelliset valmiudet osallistua EU:n ohjelmiin ja hankkeisiin. Kyseiset tekijät luonnollisesti vaikuttavat eri maissa eriasteisesti. Tällaisten haittojen vähentämiseen tarvitaan tukea: julkishallinnon – myös paikallis- ja alueviranomaisten – uudistamista; kansalaisten paikallistason politiikanmuotoiluun ja kumppanuuteen osallistumisen kehittämistä edelleen; kokemusten vaihtamista ja yhteistyön kehittämistä EU:n vastaavien tahojen kanssa aloilla, joilla on merkitystä paikallis- ja alueviranomaisille; valmiuksien kehittämistä EU:n ohjelmiin ja hankkeisiin osallistumista silmällä pitäen.

21.

huomauttaa, että mikäli EU haluaa parantaa hallinnon valmiuksia Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa – olennainen seikka useimmille niistä –, paikallis- ja alueyhteisöt on kutsuttava mukaan kyseiseen politiikkaan. Keskeinen seikka tässä asiassa on siirtymävaiheessa olevien valtioiden paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksien parantaminen, koska poliitikot ja paikallis- ja aluehallinnon edustajat kykenevät toteuttamaan tuloksekasta, avointa ja läpinäkyvää hallintoa, kun heidän osaamisensa ja tietämyksensä on kehittynyt.

22.

korostaa, että alueiden komitealla on mahdollisuus edistää tämän politiikan tavoitteita tekemällä yhteistyötä laajentumisprosessin ja naapuruuspolitiikan osapuolina olevien maiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa. Tämän yhteistyön tärkeitä foorumeita ovat työryhmät, neuvoa-antavat sekakomiteat sekä CORLEAP (EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssi) ja ARLEM (Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous).

23.

on hyvillään pyrkimyksistä parantaa kannuste- ja rajoitejärjestelmää määrittämällä sen ehdot täsmällisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin.

24.

kiinnittää huomiota siihen, että laajentumisprosessin ja naapuruuspolitiikan osapuolina oleville maille tarjolla olevat kannustimet ja ehdot sekä rahoituksen ja tuen osoittaminen pitää yhdistää tiiviisti uudistusten toteuttamispyrkimyksiin, mihin kuuluvat hallinnon hajauttaminen sekä paikallis- ja alueviranomaisten ottaminen mukaan vallankäyttöön soveliaalla päätöksentekoprosessin tasolla.

25.

korostaa EU:n politiikkaa unionin naapurustossa sijaitsevissa maissa tukevan AK:n välineiden tarjoamia mahdollisuuksia. Näitä välineitä ovat paikallis- ja aluehallinnon tahojen yhteistyöfoorumit ARLEMja CORLEAP.

26.

toteaa, että ARLEM antaa useilla aloilla olennaisen tärkeän panoksen EU:n ja Välimeren alueen maiden yhteistyön syventämiseen varsinkin kaupunkikehityksen, paikallisen vesihuollon, uusiutuvien energialähteiden sekä pk-yritystoiminnan saralla. Se on auttanut lisäämään kansalaisten tietoisuutta Välimeren alueella harjoitettavasta yhteistyöstä ja antamaan sille käytännön ulottuvuuden.

27.

korostaa myös CORLEAP-konferenssin potentiaalia. Sen toiminnan tärkeimmät painopisteet eli julkishallinnon uudistaminen, verotuksen hajauttaminen sekä paikallinen ja alueellinen yhteistyö, ovat mitä oleellisimpia kysymyksiä siirtymävaiheessa oleville valtioille, jotka ovat rakentamassa lujalla pohjalla olevaa, tehokasta ja uskottavaa hallintoa kaikilla tasoilla.

28.

on mielissään kansalaisyhteiskuntaa tukevan välineen merkityksen korostamisesta naapuruuspolitiikan osapuolina olevia valtioita varten äskettäin perustettujen mekanismien ratkaisevana osana.

29.

kiinnittää huomiota siihen, että EU:n on tarpeen jatkossakin tukea kumppanimaiden paikallisyhteisöjen valtakunnallisten järjestöjen roolia ja asemaa paikallisyhteisöjen kokoavina edustajina ja niiden näkemysten tulkkeina. Siirtymävaiheessa olevien maiden paikallis- ja alueyhteisöjen järjestöjen virallistaminen instituutioiksi ja niiden valmiuksien kehittäminen lujittaa paikallisdemokratiaa ja monitasoista hallintoa.

30.

kehottaa perustamaan kumppanuusmaissa oleviin EU:n edustustoihin paikallis- ja alueviranomaisia varten tarkoitettuja yhteyspisteitä sinne, missä tuen tarve on kiireellisin.

31.

muistuttaa, että lukuisat eurooppalaiset paikallis- ja alueviranomaisten elimet ovat jo vuosia toteuttaneet hajautetun yhteistyön hankkeita kumppanimaissa vaikuttavien vastaavien tahojen kanssa. Euroopan komissio ja alueiden komitea ovat yhdessä kehittäneet hajautetun kehitysyhteistyön portaalin, joka aloitti toimintansa joulukuussa 2011. Tarkoituksena oli helpottaa mainittua yhteistyötä ja koota kaikki EU:n paikallis- ja alueviranomaisten rahoittamat hankkeet yhteen ja samaan paikkaan sekä määrittää uusia hankkeita.

32.

toteaa, että kumppanuusyhteistyö ja TAIEX-ohjelmat ovat hyvä esimerkki käytännöllisistä ja kohdennetuista välineistä, joita EU käyttää laajasti yhteyksien tiivistämiseen kumppanimaiden kanssa.

33.

suosittaa, että mahdollisuus osallistua TAIEX-ohjelmiin avataan myös asiasta kiinnostuneiden maiden paikallis- ja alueviranomaisille. On olennaisen tärkeää laajentaa EU:n ja kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten kumppanuusyhteistyötä ja TAIEX-hankkeita. Tämä ilmenee kumppanimaiden hallinnon kehityksen ja tietoisuutena monitasoisen hallinnon rakenteiden merkityksestä sekä EU:ssa että Euroopan naapuruuspolitiikan osapuolina olevissa maissa.

34.

aikoo tukea siirtymävaiheessa olevien maiden paikallis- ja alueviranomaisten kouluttamista, jotta kehitetään paikallistason valmiuksia. Alueiden komitea aikoo avata kysymyksen tiimoilta keskustelun Euroopan koulutussäätiön ja asiasta kiinnostuneiden muiden tahojen kanssa.

35.

aikoo tutkia mahdollisuuksia saada siirtymävaiheessa olevia maita mukaan sellaisiin ohjelmiin kuin Paikallishallinnon väline, joka on yksi TAIEX-ohjelmista ja johon nykyisin pääsevät osallistumaan ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat. Sen tarkoituksena on tiedon levittäminen EU:sta ja sen menettelytavoista.

36.

korostaa tarvetta ponnistella edelleen, jotta sekä EU:n että kumppanimaiden paikallis- ja alueyhteisöt saadaan osallistumaan kyseisten maiden kanssa käytävään vuoropuheluun.

37.

tähdentää, että on tarpeen tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevan tärkeä rooli sekä EU:ssa että kumppanimaissa muokattaessa politiikkaa ja strategiaa, jotka on tarkoitettu tukemaan kestävällä pohjalla olevia muutoksia siirtymävaiheessa olevissa yhteiskunnissa.

38.

kiinnittää huomiota tarpeeseen tukea EU:n ja kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten keskinäisen vaihdannan muotoja: ystävyyskuntatoimintaa, teknistä yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistä. Siirtymävaiheessa olevilla mailla tulisi olla mahdollisuus hyödyntää EU:n välineitä, joilla tähdätään pitkäkestoisten kumppanuussuhteiden luomiseen paikallis- ja alueviranomaisten kesken.

39.

korostaa lausuntonsa CdR 198/2011 (4) mukaisesti EU:n ja sen naapurustossa sijaitsevien maiden paikallis- ja alueviranomaisten sosiaalisten kontaktien arvoa ja merkitystä. Sen olennainen tekijä on kolmannen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan piirien osallistuminen, mikä täydentää paikallis- ja alueviranomaisten virallista yhteistyötä. Kyseessä on naapuruuspolitiikan tärkeä elementti, mikä edellyttää erityisiä välineitä.

40.

korostaa, että tekemällä yhteistyötä laajentumisprosessin ja naapuruuspolitiikan osapuolina olevien maiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa (esim. työryhmät ja neuvoa-antavat sekakomiteat, CORLEAP, ARLEM) alueiden komitea edistää aktiivisesti tukea, jota EU antaa siirtymäyhteiskunnissa tapahtuvien kestäväpohjaisten muutosten hyväksi, ja auttaa tarkasteltavana olevaan tiedonantoon kirjattujen tavoitteiden saavuttamisessa.

41.

toteaa, että komitea tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa laadittaessa hajautetun yhteistyön atlasta ja että se järjestää hajautettua yhteistyötä käsittelevän konferenssin vuosittain.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/27

—

korostaa, että laajentumispolitiikan keskeisenä ajatuksena on estää Euroopan pilkkoutuminen ja edistää maanosan rauhanomaista yhdistymistä. Poliittisesti EU:n laajentuminen on auttanut ratkaisemaan merkittäviä ongelmia ja vakiinnuttanut demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja lisännyt vakautta koko mantereella. Talouden alalla laajentuminen on lisännyt vaurautta ja kilpailukykyä, ja laajentunut unioni pystyy sen ansiosta entistä paremmin vastaamaan globalisaation haasteisiin.

—

toteaa yksiselitteisesti, että yksi AK:n tärkeimmistä poliittisista prioriteeteista on varmistaa laajentumisprosessin onnistuminen. Alueiden komitealle keskeisen tärkeää on paikallis- ja aluetason edustajien rooli tässä prosessissa.

—

pyrkii aktiivisesti helpottamaan laajentumismaiden paikallis- ja alueviranomaisten työtä, jotta ne olisivat valmiina ottamaan vastaan tulevat vastuunalaiset tehtävänsä Euroopan unionissa, sekä edistämään niiden roolin tunnustamista ja luomaan ja kehittämään yhteyksiä ja yhteistyötä EU-maiden vastaavien tahojen kanssa.

—

EU:n tulisi kannustaa ehdokasvaltioita varmistamaan, että siirretty toimivalta suhteutetaan vastaanotettavaan vastuuseen, joka paikallis- ja aluehallinnon tulee ottaa kantaakseen soveltaessaan Euroopan unionin säännöstöä. Samaan aikaan tätä vastuuta tulisi tukea oikeasuhtaisilla rahoitustoimenpiteillä. Ilman niitä paikallis- ja alueviranomaiset eivät pysty toteuttamaan asianmukaisesti uudistuksia.

—

korostaa siksi, että laajentumismaiden on edelleenkin kehitettävä hallintomallejaan.

—

korostaa, että hyvin myönteisiä kokemuksia on saatu yhdessä Euroopan komission laajentumisasioiden pääosaston TAIEX -yksikön kanssa yhteisesti sovellettavasta paikallishallinnon välineestä (Local Administration Facility, LAF), joka ohjelmana lisää ymmärrystä siitä, mitä EU tavoittelee alue- ja paikallistasolla.

Esittelijä

Luc VAN DEN BRANDE (BE, PPE), Flanderi–Eurooppa-yhteystoimiston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Laajentumisstrategia sekä vuosien 2012 ja 2013 tärkeimmät haasteet

COM(2012) 600 final

1.

korostaa, että käsillä olevaa lausuntoa on tarkasteltava AK:n aiempien, laajentumisprosessiin antamien panosten kontekstissa. Lausunnossa työstetään AK:n poliittista viestiä, joka koskee Länsi-Balkanin valtioihin (Kroatiaan, Montenegroon, entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan, Serbiaan, Albaniaan, Bosnia ja Hertsegovinaan ja Kosovoon (1)) sekä Turkkiin ja Islantiin liittyvää EU:n laajentumisstrategiaa.

2.

korostaa, että laajentumispolitiikan keskeisenä ajatuksena on estää Euroopan pilkkoutuminen ja edistää maanosan rauhanomaista yhdistymistä. Poliittisesti EU:n laajentuminen on auttanut ratkaisemaan merkittäviä ongelmia ja vakiinnuttanut demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja lisännyt vakautta koko mantereella. Talouden alalla laajentuminen on lisännyt vaurautta ja kilpailukykyä, ja laajentunut unioni pystyy sen ansiosta entistä paremmin vastaamaan globalisaation haasteisiin.

3.

pitää tarpeellisena luoda laajentumisprosessia koskeva hajautettu tiedotus- ja viestintäpolitiikka. Sillä pyritään erityisesti lujittamaan Euroopan unionin ja kyseisten maiden välistä poliittista vuoropuhelua ja kansalaisvuoropuhelua.

4.

toteaa yksiselitteisesti, että yksi AK:n tärkeimmistä poliittisista prioriteeteista on varmistaa laajentumisprosessin onnistuminen. Alueiden komitealle keskeisen tärkeää on paikallis- ja aluetason edustajien rooli tässä prosessissa.

5.

korostaa, että EU:hun liittymisen näkymä käynnistää ehdokasmaissa poliittisia ja taloudellisia uudistuksia ja luo näiden maiden kansalaisille uusia mahdollisuuksia, joita he tällaisina kriisiaikoina epäilemättä tarvitsevat.

6.

katsoo, että laajentumispolitiikan on pysyttävä uskottavana ja että sillä on oltava julkisen mielipiteen tuki sekä Euroopan unionissa että (mahdollisissa) ehdokasmaissa. Kestävien siteiden luomiseksi kansalaisten ja EU:n välille on ratkaisevan tärkeää ottaa mukaan prosessiin sekä ehdokasmaiden että nykyisten jäsenvaltioiden kansalaiset. Se, että Euroopan yhdentymistä kannatetaan laajentumisprosessissa mukana olevissa maissa, on keskeinen tekijä. Unionin toimielinten ei tulisi pitää tätä tukea itsestään selvänä, vaan niiden tulisi pyrkiä hyödyntämään sitä, jotta voitaisiin parantaa koko EU:n legitimiteettiä kansalaisten silmissä.

7.

on tietoinen siitä, ettei laajentumisprosessiin osallistuvissa maissa parhaillaan käynnissä olevia poliittisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia voida toteuttaa pakolla vaan vain kunnioittamalla monimuotoisuutta ja edistämällä todellista hallinnon hajauttamista.

8.

pyrkii aktiivisesti helpottamaan laajentumismaiden paikallis- ja alueviranomaisten työtä, jotta ne olisivat valmiina ottamaan vastaan tulevat vastuunalaiset tehtävänsä Euroopan unionissa, sekä edistämään niiden roolin tunnustamista ja luomaan ja kehittämään yhteyksiä ja yhteistyötä EU-maiden vastaavien tahojen kanssa.

9.

pyrkii ulkosuhdestrategiallaan vahvistamaan ehdokasmaiden, mahdollisten ehdokasmaiden ja EU:n jäsenvaltioiden paikallis- ja alueyhteisöjen poliittista vuoropuhelua sekä taloudellista ja kulttuurista yhteistyötä. Alueiden komitea on tärkeä kohtaamispaikka ja hyödyllinen foorumi näille toimijoille EU:n puitteissa.

10.

toteaa, että edistymiskertomuksissaan Euroopan komissio kiinnittää vain vähän huomiota sellaisten uudistusten toteuttamiseen, jotka tarjoavat näiden maiden paikallis- ja alueviranomaisille uudet lainsäädäntöpuitteet. EU:n tulisi kannustaa ehdokasvaltioita varmistamaan, että siirretty toimivalta suhteutetaan vastaanotettavaan vastuuseen, joka paikallis- ja aluehallinnon tulee ottaa kantaakseen soveltaessaan Euroopan unionin säännöstöä. Samaan aikaan tätä vastuuta tulisi tukea oikeasuhtaisilla rahoitustoimenpiteillä. Ilman niitä paikallis- ja alueviranomaiset eivät pysty toteuttamaan asianmukaisesti uudistuksia.

11.

katsoo, että uusien jäsenvaltioiden integroituminen EU:hun onnistuu vain, jos ne pystyvät soveltamaan olemassa olevaa EU:n lainsäädäntöä poliittisen ja hallinnollisen järjestelmän kaikilla tasoilla. Onnistuminen riippuu lisäksi tavasta, jolla säännöt pannaan täytäntöön. Siksi kunnilla ja alueilla on avainrooli EU:n ohjelmien ja rahastotoimien hallinnoinnissa. Tästä huolimatta alue- ja paikallisviranomaisten roolia ei tulisi kuitenkaan rajoittaa kansallisella tasolla päätettyjen toimenpiteiden ja tehtyjen päätösten täytäntöönpanoon tai pelkästään siihen, että ne jakavat kansalaisille tietoa laajentumisprosessista.

12.

korostaa, että toissijaisuusperiaatteeseen perustuvan monitasoisen hallinnon lähestymistapa, johon sisältyy kaikkien hallintotasojen välinen kumppanuus ja sitoutuminen, on keskeinen tekijä Euroopan yhdentymisessä, ja laajentumisprosessin arvioinnissa tulisi tämän vuoksi tutkia aina, edistääkö prosessi monitasoista hallintoa. Tämän on pädettävä paitsi tulevassa koheesio- ja aluepolitiikassa myös yhtenäismarkkinoita edelleen kehittävissä toimissa, tulevassa ympäristö-, ilmastonmuutos- ja energiapolitiikassa, uudessa yhteisessä maatalouspolitiikassa ja yhteisessä meripolitiikassa, Tukholman ohjelmassa sekä naapuruuspolitiikassa. Lisäksi se koskee Eurooppa 2020 -strategian ja sen seitsemän lippulaivahankkeen toteuttamista kumppanuusyhteistyössä alueellisten sopimusten puitteissa.

13.

katsoo oikeaksi Euroopan komission vuosien 2012–2013 laajentumisstrategiassaan kohdistaman erityishuomion hyvän hallintotavan kriteereihin, kuten oikeusvaltioon, riippumattomaan oikeusjärjestelmään, tehokkaaseen julkishallintoon, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, kansalaisyhteiskunnan kehitykseen sekä tiedotusvälineiden vapauteen.

14.

pitää komission syvälle käyvää analyysia ja kattavaa arviota tervetulleena, mutta toivoisi enemmän selkeitä suosituksia siitä, miten EU:n säännöstön soveltamiseen liittyviä puutteita voitaisiin korjata.

15.

korostaa jälleen, että paikallis- ja aluetason edustajilla on laajentumisprosessissa erittäin tärkeä rooli, ja kannustaa näin ollen ehdokasmaita jatkamaan ponnistelujaan hallinnon hajauttamiseksi ja alueellistamiseksi. Tämä helpottaa myös tiedotus- ja viestintäpolitiikan välttämätöntä hajauttamista sekä poliittista vuoropuhelua ja kansalaisvuoropuhelua Euroopan unionin ja laajentumisprosessiin osallistuvien maiden kansalaisten kesken.

16.

korostaa siksi, että laajentumismaiden on edelleenkin kehitettävä hallintomallejaan ennen kaikkea lisäämällä alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltuuksia siten, että edistetään aitoa kumppanuutta paitsi eri hallintotasojen myös eri maiden ja alueiden välillä.

17.

katsoo, että on tarpeen parantaa paikallisten ja alueellisten instituutioiden oikeudellisia, taloudellisia ja hallintoteknisiä valmiuksia, jotta ne voivat parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää liittymistä valmistelevaa nykyistä tukea ja ovat valmiita panemaan yhteisön lainsäädännön täytäntöön kestävällä tavalla.

18.

pahoittelee, että komitean toistuvista suosituksista huolimatta komissio ei ole vielä kattavasti arvioinut laajentumisraportissaan monitasoisen hallinnon periaatteiden täytäntöönpanoa. Komitea on tietoinen siitä, että yhteisön säännöstöön ei sisälly lukua, jossa käsiteltäisiin hallinnon hajauttamista EU:n ehdokasmaissa, mutta se ehdottaa, että laadittaisiin tätä koskevia reunaehtoja, jotka toimisivat suuntaa-antavina ohjeina uudistuksia tekeville maille.

19.

pahoittelee lisäksi, ettei sosiaalinen ulottuvuus ole ollut laajentumisprosessissa riittävästi esillä, ja kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään taloudellisten uudistusten ohella huomiota myös ehdokasmaissa tarpeellisiin sosiaalisiin uudistuksiin.

20.

suosittaa jälleen, että komissio käsittelee tulevissa laajentumisstrategia-aiheisissa kertomuksistaan nykyistä tarkemmin kunkin maan paikallisen ja alueellisen itsehallinnon tilannetta ja kiinnittää tällä tavoin myös laajentumisprosessiin osallistuvien maiden huomion entistä tiiviimmin kulloisiinkin uudistustarpeisiin alueellistamisen ja hallinnonhajauttamisen alalla ja kannustaa niitä itsenäisen paikallis- ja aluehallintotason luomiseen.

21.

korostaa, että hyvin myönteisiä kokemuksia on saatu yhdessä Euroopan komission laajentumisasioiden pääosaston TAIEX -yksikön kanssa yhteisesti sovellettavasta paikallishallinnon välineestä (Local Administration Facility, LAF), joka ohjelmana lisää ymmärrystä siitä, mitä EU tavoittelee alue- ja paikallistasolla.

22.

on vakuuttunut, että on hyvin olennaista kunnioittaa hyvien naapuruussuhteiden periaatetta EU:n jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja muiden valtioiden välillä. Samoin on keskeisen tärkeää kehittää kyseisten valtioiden rajatylittävää ja alueellista yhteistyötä.

23.

katsoo, että vähemmistöjen suojelun ja ihmisoikeuksien turvaamisen, jotka kuuluvat Euroopan unionin perustaviin arvoihin, on pysyttävä EU -liittymisprosessin perustekijöinä.

24.

painottaa tältä osin asiaankuuluvien tekstien, kuten Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan pohjalta Euroopan neuvoston ja erityisesti sen paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä.

25.

on tyytyväinen Kroatian liittymiseen EU:hun 1. heinäkuuta 2013 liittymissopimuksen määräysten mukaisesti.

26.

on tyytyväinen, että Kroatian parlamenttivaalit järjestettiin joulukuussa 2011 moniarvoisissa olosuhteissa ja tehokkaalla ja avoimella tavalla, mutta muistuttaa, että vaaliluettelon pitämistä tulee parantaa keväällä 2013 pidettäviä paikallisvaaleja ja samana ajankohtana tapahtuvaksi kaavailtua Euroopan parlamentin kroatialaisten jäsenten valitsemista ajatellen.

27.

muistuttaa Kroatiaa sen velvoitteesta ratkaista vielä olemassa olevat kahdenväliset ja alueelliset ongelmat hyvien naapurisuhteiden hengessä ja panemalla täytäntöön oikeudellisesti sitovat kansainväliset sopimukset, perimyskysymyksiä koskeva sopimus mukaan lukien.

28.

korostaa, että tarvittavat hallinnolliset valmiudet julkishallinnon uudistuksen täytäntöönpanoa ja seurantaa varten vaativat lisähuomiota, erityisesti paikallistasolla. Lisätoimia tarvitaan, kun otetaan huomioon paikallis- ja aluehallinnon viranomaisten tuleva rooli rakennerahastojen hallinnoimisessa.

29.

on ilahtunut hallinnonhajauttamisprosessin suhteen saavutetusta edistyksestä, mutta toteaa samalla, että keskushallinto valvoo tätä prosessia liian tiukasti.

30.

kehottaa komissiota seuraamaan, arvioimaan ja tukemaan kehitystä valtiotasoa alempana sekä edistystä hallinnon hajauttamisessa myös sen jälkeen, kun Kroatia on liittynyt EU:hun.

31.

huomauttaa, että on kiinnitettävä huomiota erityisesti paikallistasolla esiintyvään korruptioon, varsinkin julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä.

32.

huomauttaa, että on kiinnitettävä huomiota erityisesti paikallistasolla korruption ehkäisytoimiin, varsinkin julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä.

33.

on tyytyväinen, että Islannin poliittiset instituutiot ovat vakaita ja että sillä on korkealaatuinen paikallinen itsehallinto, joka pohjautuu maan vahvaan demokraattiseen perinteeseen. Paikallista demokratiaa on edistetty tammikuussa 2012 annetulla uudella lailla, jonka mukaan hallituksen ja kuntien välistä tiivistä näkemystenvaihtoa on lisättävä entisestään.

34.

pitää tervetulleena useiden tärkeiden toimenpiteiden toteuttamista paikallishallinnon talouden vahvistamiseksi vuoden 2008 talouskriisin valossa, mutta huomauttaa, että näistä myönteisistä kehityskuluista huolimatta talouspolitiikan laatimiseen ja koordinointiin liittyvien valmiuksien parantamista on jatkettava paikallisella ja aluetasolla. Määrärahojen jakamisessa keskustasolta paikallistasolle tarvitaan myös entistä parempaa koordinointia.

35.

on hyvillään, että uudesta perustuslaista järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys 20. lokakuuta 2012 ja että sitä puoltavat äänet voittivat kahden kolmasosan enemmistöllä. Perustuslaki sisältää ensimmäistä kertaa paikallishallintoa koskevan osuuden.

36.

pitää erityisen ilahduttavana, että Islannin kuntaliiton kanssa tehdyn hyvän yhteistyön jatkoksi on perustettu AK:n ja Islannin neuvoa-antava sekakomitea, ja korostaa lisäksi, että komitea jatkaa valmiuksien rakentamisen tukemista paikallistasolla, esimerkiksi paikallishallinnon välineen eli LAF -ohjelman puitteissa.

37.

toivoo, että Islannin liittymisneuvottelut voidaan saattaa päätökseen aikanaan ja että niiden tulos esitetään päätettäväksi Islannin kansalaisille. Päätöksen tulisi perustua täsmälliseen tietoon Islannin ja EU:n välillä solmitusta lopullisesta liittymissopimuksesta.

38.

pitää tervetulleena hallinnon hajauttamisprosessin jatkamista, sillä se on Ohridin puitesopimuksen keskeinen osa, sekä hallinnon hajauttamista ja paikallista itsehallintoa koskevan ohjelman ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman hyväksymistä vuosiksi 2011–2014.

39.

muistuttaa, että hallinnonhajauttamistavoitteiden saavuttamisprosessia on nopeutettava ja että pääasiallisena haasteena säilyy edelleen kuntien talouden kestokyky. Vaikka kunnille kuuluvaa alv-osuutta korotettiin neljään prosenttiin, se ei riitä niille siirrettyjen tehtävien täyttämiseen asianmukaisella tavalla.

40.

korostaa, että mekanismit julkisten palveluiden toimittamisessa havaittavien merkittävien erojen korjaamiseksi ovat puutteellisia, ja että erityisen epäedullisessa asemassa ovat maaseutukunnat ja pienet kunnat.

41.

on huolissaan EU:n säännöstön täytäntöönpanon riittämättömästä hallinnointi- ja johtamiskapasiteetistä. Se ilmenee mm. ympäristösäädösten toteuttamisessa ja sen noudattamisen valvonnassa kansallisella ja paikallisella tasolla. Vesiensuojelun alalla ei ole edistytty paljoakaan.

42.

toteaa, että aluepolitiikassa ja rakennepoliittisten välineiden yhteensovittamisessa on edistytty heikosti. IPA-ohjelmien hallinnointia on parannettava, jotta EU-varat voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

43.

pitää tärkeänä säilyttää hyvät naapuruussuhteet ja löytää molemmille osapuolille hyväksyttävä ratkaisu valtion nimeä koskevaan ongelmaan.

44.

suosittaa, että paikallishallintoa edustavat julkisviranomaiset eri tasoilla tekevät yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, joita on vahvistettava ja joiden on oltava entistä riippumattomampia kaikista poliittisista vaikutteista.

45.

on huolissaan poliittisesta ja etnisestä jakautumisesta entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. Se uhkaa vaarantaa maan vakauden ja poliittisiin uudistuksiin tarvittavan edistyksen.

46.

toteaa, että uuden perustuslain laatimisen kuulemisvaiheeseen on sisältynyt keskustelua paikallisen kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten kansalaisten kanssa, mikä on tervetullutta. Komitea on kuitenkin huolissaan avoimuuden puutteesta siinä, miten nämä keskustelut on otettu huomioon laatimisprosessissa ja mitkä osat on julkaistu internetissä, mikä on tehnyt tilanteen seuraamisen vaikeaksi Turkin kansalaisille ja myös kansainvälisille toimijoille (mm. AK:lle).

47.

pahoittelee puutteellista edistymistä toimivallan siirtämisessä lääneille ja paikallishallinnolle. Komitea on myös huolissaan tiedoista, joiden mukaan vaaleilla valittuja paikallishallinnon edustajia ja pormestareita on peloteltu tai heitä on haastettu oikeuteen poliittisista syistä. Kaupunkineuvostoja (jotka on luotu kannustamaan kansalaisten osallistumista paikallishallintoon) ei useimmissa kaupungeissa ole hyödynnetty tehokkaasti. Lisäksi se, että vuonna 2011 asetuksilla on keskitetty uudelleen toimivaltaa sellaisilla aloilla kuten maankäyttö ja kaupunkien uudistaminen, on merkki siitä, että hallinnonhajauttamisprosessiin ei suhtauduta riittävän vakavasti. Vaikka Turkin hallitus on pyrkinyt jo jonkin aikaa uudistamaan julkishallintoa, se ei kuitenkaan ole tapahtunut tavalla, joka hyödyttää paikallis- ja alueviranomaisia, erityisesti maan kaakkoisosassa.

48.

on tyytymätön siihen, että EU:n ja Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan sitoumuksia ei ole vieläkään täytetty täysin, ja kehottaa Turkkia panemaan sen täysimääräisesti ja syrjimättömästi täytäntöön. Komitea tähdentää, että uusilla viivästyksillä voi olla lisävaikutuksia laajentumisprosessiin.

49.

suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n neuvoston asenne aluepolitiikkaa ja rakennepolitiikan välineiden koordinointia käsittelevän neuvotteluluvun 22 mahdollista avaamista kohtaan näyttää muuttuneen. Komitea toivoo, että tämä myönteinen signaali johtaa Turkin ja Euroopan unionin neuvotteluprosessin normalisointiin.

50.

pahoittelee, että julkisen vallan kaikilla tasoilla on edelleen havaittavissa huomattavia puutteita uskonnonvapauden, naisten oikeuksien, vähemmistöjen – erityisesti kurdien – oikeuksien, sukupuolten tasa-arvon sekä ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta koskevien perusoikeuksien kunnioittamisessa, mikä jättää uudistuksiin tähtäävän lainsäädännön varjoonsa.

51.

kannustaa jatkamaan Turkin hallituksen ja kurdien edustajien välillä aikaansaatua vuoropuhelua.

52.

pitää tervetulleena positiivisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa neuvottelukehyksen ja neuvoston ja Eurooppa-neuvoston asianomaisten päätelmien mukaisesti.

53.

on tyytymätön siihen, etteivät Turkki ja muut konfliktin osapuolet ole pyrkineet millään tavoin löytämään Yhdistyneiden kansakuntien ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien sekä EU:n perusarvojen puitteissa hyväksyttävää ratkaisua pohjoisen Kyproksen alueen oikeudenvastaiseen miehitykseen. Komitea kehottaa Turkin hallitusta tukemaan konkreettisesti Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin alaisuudessa käytäviä neuvotteluita ja ryhtymään toimiin Kyproksen ongelman kokonaisvaltaisen ratkaisun puolesta vetämällä asevoimansa viipymättä pois Kyprokselta, ratkaisemaan uudisasukasongelman ja palauttamaan suljetun Famagustan alueen sen laillisille asukkaille Yhdistyneen kansakunnan turvallisuusneuvoston vuonna 1984 antaman päätöslauselman 550 mukaisesti.

54.

toteaa, että yhtäältä säädetään uudistuksiin tähtääviä lakeja, mutta toisaalta nämä jäävät mm. lehdistö- ja sananvapauden rikkomisen varjoon.

55.

pitää tervetulleena Turkissa perustettua riippumatonta oikeusasiamiesinstanssia, ja katsoo, että se on pantava asianmukaisesti toimeen.

56.

korostaa, että avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja osallistumismekanismeja on vahvistettava paikallistasolla, ja kannustaa jatkamaan korruption torjuntaa, erityisesti kuntatasolla.

57.

korostaa, että yhteistyön jatkaminen valtiotasoa alempana on eduksi sekä Turkille että EU:lle. Komitea toistaakin olevansa sitoutunut muuttamaan alueiden komitean ja Turkin työryhmän EU:n viralliseksi neuvoa-antavaksi sekakomiteaksi.

58.

pitää tervetulleena Montenegron aluehallintoa koskevan lain antamista ja paikallista itsehallintoa koskevan lain muuttamista. Näiden lakien avulla on pyrittävä lujittamaan avoimuutta, tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta paikallistasolla.

59.

toteaa, että Montenegron on vahvistettava hallinnollisia valmiuksiaan liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) rakenteissa ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin valmistelevan rahoitustuen hyödyntämiskyvyn lisäämiseksi.

60.

toteaa, että paikallisella tasolla yksi suurimmista ongelmista on henkilöstön kehno pätevyystaso, minkä vuoksi hallinnonhajauttamisprosessin myötä siirrettyä toimivaltaa ei ehkä pystytä käyttämään.

61.

pahoittelee, että sosiaalisen suojelun alalla ei ole havaittavissa edistymistä, että pakolaisten, maan sisäisten pakolaisten ja etnisten vähemmistöjen integrointi kaupungeissa on edelleenkin ongelmallista ja että edistyminen sosiaalipalveluiden hallinnollisen ja julkistalouden hajauttamisen alalla on niukkaa.

62.

suosittaa, että vahvistetaan korruption ehkäisyä ja torjuntaa riskialttiiksi havaituilla aloilla, kuten paikallisessa itsehallinnossa, maankäytössä, julkisissa hankinnoissa, yksityistämisessä, koulutuksessa ja terveydenhoidossa.

63.

pitää tervetulleena EU:n ja Montenegron neuvoa-antavan sekakomitean perustamista vuonna 2012 ja toivoo molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä Montenegron valtiotasoa alempien viranomaistahojen kanssa tulevina vuosina.

64.

toteaa tyytyväisenä, että Serbian perustuslaki takaa kansalaisille maakuntien autonomian ja paikallisen itsehallinnon, mutta pitää valitettavana, että lakien sisältämien periaatteiden ja niiden käytännön toteuttamisen välillä ammottaa suuri kuilu.

65.

pitää valitettavana, että keskushallinto vaikeuttaa toimillaan (paikallistasolle osoitettujen määrärahojen vähentämisellä) paikallisviranomaisten tehtävien täyttämistä entisestään.

66.

toteaa, että on selkiytettävä ja pantava asianmukaisesti täytäntöön kuntien rahoitusta koskeva lainsäädäntö sen ennakoitavuuden varmistamiseksi.

67.

pahoittelee, että hallinnon hajauttamisen kansallinen neuvosto ei ole edelleenkään aktivoitunut ja että paikallisviranomaisia ei ole kuultu riittävästi päätöksentekoprosessissa, joka koskee paikallistasolla vaikuttavan uuden lainsäädännön antamista tai voimassa olevan lainsäädännön muuttamista.

68.

toteaa, että hallinto- ja johtamisvalmiudet paikallisella tasolla ovat heikkoja ja että kuntien välillä esiintyy merkittäviä eroja. Komitea pahoittelee, että virkamiehiä koskevaa lakia ei sovelleta paikallishallinnon työntekijöihin.

69.

on tyytyväinen aluepolitiikassa ja rakennepoliittisten välineiden yhteensovittamisessa saavutettuun edistykseen. Komitea panee merkille, että Serbia on saanut päätökseen IPA-varojen hajautetun hallinnon valmisteluvaiheet neljän osa-alueen osalta, ja toteaa, että asianmukaiset täytäntöönpanovalmiudet on vielä varmistettava erityisesti laatimalla asianomaisiin strategioihin perustuvien vaatimukset täyttävien hankkeiden valmisteluprosessi.

70.

pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan tärkeää roolia maan yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä sekä demokraattisten arvojen edistämisessä ja korostaa sen merkitystä paikallistasolla ja päätöksentekoprosessissa.

71.

pitää tervetulleena Albanian edistystä EU:hun liittymisen poliittisten kriteerien täyttämisessä. Komitea pitää tervetulleena hallituksen ja opposition välisen poliittisen vuoropuhelun parantumista ja korostaa vuonna 2013 pidettävien parlamenttivaalien asianmukaisen sujumisen merkitystä perustavanlaatuisten demokraattisten instituutioiden normaalin toiminnan kannalta. Komitea kehottaa Albanian viranomaisia tehostamaan pyrkimyksiään edistää ja panna täytäntöön liittymistä edeltävän prosessin kannalta välttämättömiä uudistuksia eritoten ihmisoikeuksien, naisten ja miesten tasa-arvon, vähemmistöjen suojelun, omaisuuteen kohdistuvien oikeuksien suojelun sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisen aloilla, sekä harjoittamaan rakentavaa maastamuuttopolitiikkaa.

72.

panee merkille Euroopan komission analyysit, joiden mukaan aluehallinnon uudistuksissa ei ole edistytty lainkaan. Vuoden 2009 aluesuunnittelua koskevan lain täytäntöönpano on edennyt vain hyvin hitaasti. Taloudellisen ja sosiaalisen kehityspotentiaalin kuilu alueiden välillä vaikuttaa laajenevan yhä enemmän. Tähän asiaan on puututtava mitä pikimmin.

73.

toteaa, että useat pienet paikallisyhteisöt eivät ole taloudellisesti elinkelpoisia. Paikallinen päätöksentekoprosessi ei ole avoin, ja kansalaisjärjestöjen tai muiden sidosryhmien mielipiteitä ei kuulla.

74.

toteaa, että vuonna 2011 paikallisviranomaisten taloudellinen tilanne (rahoituksen ja erityisesti veronkannon suhteen) ei ole parantunut. Komitea korostaa lisäksi, että on tarpeen kehittää paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksia hallinnoida budjettituloja sekä valvoa toimintajärjestelmiä ja liittymistä valmistelevan tukivälineen varoja.

75.

pitää oikeusasiamiehen nimittämistä tervetulleena ja kehottaa Albanian valtiota osoittamaan tälle elimille riittävät määrärahat.

76.

toteaa olevan rohkaisevia merkkejä siitä, että syvät poliittiset jakolinjat, jotka ovat estäneet jo usean vuoden ajan poliittisia uudistuksia, olisivat hälvenemässä. Komitea kannustaakin valtiotasoa alempana olevia viranomaistahoja edustavaa kahta järjestöä (Albanian Association of Municipalities ja Albanian Association of Communes) tiivistämään yhteistyötään kaikissa oleellisissa asioissa ja estämään paikallis- ja aluetason etujen edustuksen heikkenemisen.

77.

korostaa, että vaikka aluepolitiikan ja rakennepolitiikan välineiden koordinoinnin alalla saavutettu vähäinen edistys on tervetullutta, lisätoimet ovat tarpeen.

78.

on tietoinen siitä, että Bosnia ja Hertsegovinassa vallitsee edelleen kansainvälinen hallinto- ja turvallisuusjärjestelmä, mikä tarkoittaa, että tällä hetkellä edes keskeisillä valtiollisilla instituutioilla – paikallis- ja alueviranomaisista puhumattakaan – ei ole poliittinen ja lainsäädännöllinen prosessi täysin hallinnassaan.

79.

toteaa, että nykyinen poliittinen tilanne Bosnia ja Hertsegovinassa heikentää valtion kykyä puhua yhdellä suulla EU-asioissa. Komitea toteaa lisäksi, että poliittisen ja institutionaalisen umpikujan vuoksi Bosnia ja Hertsegovina ei pysty täyttämään paikallista itsehallintoa ja alueellista autonomiaa koskevia velvoitteitaan, mikä tarkoittaa, että paikallisen itsehallinnon toiminta on vakavasti häiriintynyt ja että se estää kaikkien hallinnonhajauttamisen muotojen toteuttamisen Bosnia ja Hertsegovinassa. Valtion ja kuntien lisääntyvä pirstaloituminen etnisistä syistä pahentaa osaltaan luottamuksen puutetta paikallisviranomaisiin nähden.

80.

pahoittelee, että monimutkaisen hallintojärjestelmän ja institutionaalisen umpikujan vuoksi lainsäädäntöä ei ole saatu kunnolla yhdenmukaistettua Bosnian eri hallintotasoilla, mikä haittaa erityisesti kiireellisten asioiden, muun muassa ihmiskaupan torjunnan, käsittelyä.

81.

kannattaa mekanismia, jolla eri hallitus- ja hallintotasoja voidaan koordinoida, kun EU-lainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja EU-säädöksiä sovelletaan ja pannaan täytäntöön. Näin valtio voisi puhua yhdellä suulla EU-asioissa ja hyödyntää liittymistä valmistelevaa rahoitustukea tehokkaasti.

82.

panee merkille, että Euroopan komission raportissa todetaan kiittäen, että entiteettinen lainsäädäntö on pitkälti yhdenmukainen Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan periaatteiden kanssa, mitä sinällään on pidettävä myönteisenä. On kuitenkin todettava, että Bosnia ja Hertsegovina ei ole allekirjoittanut peruskirjan lisäpöytäkirjaa kansalaisten oikeudesta osallistua paikallisviranomaisten asioihin.

83.

kannattaa oikeusjärjestelmän hajauttamista. Komitea pahoittelee toisaalta vähäistä edistymistä julkishallinnon uudistamisen alalla, missä ongelmana näyttää tällä hetkellä olevan heikko koordinointi eri hallintotasojen välillä ja uudistusten yhteiskunnallisen tuen puute.

84.

suhtautuu myönteisesti kaikkiin aloitteisiin, joilla pyritään parantamaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelua, ja erityisesti Sarajevon kantonin perustuslakiin tehtyyn, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomion mukaiseen muutokseen, joka koskee Sejdićin ja Fincin tapausta ja antaa etnisesti tunnustamattomille ja etnisille vähemmistöille mahdollisuuden muodostaa oma ryhmä edustajakokoukseen. Komitea kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan kaikkia julkisen vallan tahoja hyväksymään vastaavanlaiset muutokset.

85.

on tyytyväinen siihen, että lokakuussa 2012 järjestetyt paikallistason vaalit olivat hyvin valmistellut ja että ne sujuivat hyvin ja demokraattisia vaaleja koskevien Euroopan neuvoston ja kansainvälisen yhteisön normien mukaisesti, vaikka paikallisen tason vaalihallinto on hyvin pitkälle politisoitunut.

86.

toteaa tyytyväisenä, että kansalaisyhteiskunnan kehitystä tuetaan edelleen – EU:n vuonna 2008 kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemiseksi perustaman – kansalaisyhteiskuntavälineen puitteissa paikallisdemokratian vahvistamishankkeella.

87.

pitää tervetulleena merkittävää edistystä, joka on saavutettu viime vuosien aikana hallinnonhajauttamisessa, ja myös paikallishallinnosta vastaavan ministeriön pyrkimyksiä varmistaa paikallishallintorakenteiden tehokkaampi valvonta, mutta pitää tarpeellisena jatkaa toimia hallinnonhajauttamisen toteuttamiseksi – kuten kuntatason hallinnon vahvistamista.

88.

toteaa tyytyväisenä, että Kosovolla on edistyksellinen paikallisviranomaisjärjestelmä, joka tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Tämä näkyy siinä, että Kosovon kansalaiset ovat pitkälti tyytyväisiä paikallishallintoonsa ja sen tapaan käyttää toimivaltaansa.

89.

kehottaa Kosovoa osoittamaan, että se on ryhtynyt toimiin korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

90.

suosittaa, että paikallistasolla käytettäisiin näyttöön perustuvaa suunnitteluprosessia hallintoasioiden hoitamisessa ja talousarvioprosessissa. Kuntaviranomaiset tarvitsevat erityistilanteeseensa räätälöityä ohjausta hallintovalmiuksiensa vahvistamiseksi.

91.

toteaa, että vastaperustetuilla serbienemmistöisillä kunnilla on erityisiä haasteita niiden pienen koon vuoksi ja että ne tarvitsevat keskustasolta lisätukea toimintansa jatkuvuuden varmistamiseksi.

92.

kehottaa kaikkia osapuolia etsimään rakentavia ratkaisuja erityisiin haasteisiin, jotka liittyvät Kosovon pohjoisosassa toteutettavaan hajauttamisprosessiin, jotta kansalaisille voitaisiin tarjota laadukkaita palveluita.

93.

muistuttaa, että vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaan Kosovon on kunnioitettava ja toteutettava hyvän hallinnon demokraattisia periaatteita toiminnaltaan asianmukaisten ja entistä tehokkaampien täytäntöönpanoelimien avulla kaikilla hallintotasoilla.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/35

—

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, joka koskee pilvipalveluiden potentiaalin hyödyntämistä, ja on tyytyväinen siihen, että komissio on asettunut tukemaan innovatiivisia teknisiä ratkaisuja. Komitea on yhtä mieltä siitä, että pilvipalveluiden tarjoamat mahdollisuudet eivät liity pelkästään tietotekniikan kehitykseen: niillä on positiivisia vaikutuksia työmarkkinoihin ja ne voivat parantaa yhtäläisiä mahdollisuuksia sekä myös luoda työpaikkoja.

—

kiinnittää huomiota siihen, että yhden suurimmista esteistä pilvipalvelujen käytölle julkisella ja yksityissektorilla muodostaa epävarmuus siitä, mitkä säädökset ja määräykset (esimerkiksi henkilötietojen suojaa koskeva EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntö, sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntö, kirjanpitosäännöt jne.) tulee ottaa huomioon pilvipalveluratkaisuja valittaessa. Tästä seuraa myös tiettyjä tietoturvaan liittyviä haasteita ja riskejä, joista on huolehdittava.

—

tukee komission ehdottamaa kolmea keskeistä toimenpidettä, mutta katsoo, että niitä olisi täydennettävä konkreettisilla toimilla, jotka liittyvät käyttäjien osaamisen kehittämiseen, sillä näin voidaan lisätä kysyntää markkinoilla ja tätä kautta vahvistaa Euroopan asemaa maailmanlaajuisessa kilpailussa, vähentää riskien epäsuhtaa kuluttajien ja palveluntarjoajien välillä sekä edistää tämän uuden teknologian kehityksestä aiheutuvien hyötyjen tasaisempaa jakautumista niiden kesken. Näiden konkreettisten toimien tavoitteena tulisi olla myös tietoteknisen koulutuksen ja kulttuurin edistäminen.

—

katsoo, että komission olisi aiheellista toteuttaa toimenpiteitä, joilla jo olemassa olevista tai kehitteillä olevista, kansallisen, alueellisen tai mahdollisesti paikallisen tason pilvipalveluista tehtäisiin yhteenliitettäviä ja yhteentoimivia standardointimahdollisuuksia hyödyntäen. Tässä yhteydessä on erityisesti syytä korostaa jo mainittua hallinnollisten rekisterien yhteensopivuutta.

Esittelijä

Gábor BIHARY (HU, PSE), Budapestin pääkaupunkialueen valtuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa

COM(2012) 529 final

1.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, joka koskee pilvipalveluiden potentiaalin hyödyntämistä, ja on tyytyväinen siihen, että komissio on asettunut tukemaan innovatiivisia teknisiä ratkaisuja. Komitea on yhtä mieltä siitä, että pilvipalveluiden tarjoamat mahdollisuudet eivät liity pelkästään tietotekniikan kehitykseen: niillä on positiivisia vaikutuksia työmarkkinoihin ja ne voivat parantaa yhtäläisiä mahdollisuuksia sekä myös luoda työpaikkoja.

2.

korostaa samalla, että on otettava huomioon uuden teknologian yleistymisen mahdolliset vaikutukset heikommassa asemassa oleviin alueisiin ja yhteiskuntaryhmiin ja sen mahdolliset haittavaikutukset sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Tällainen riskitekijä voi olla esimerkiksi se, että paikallisen ja maailmanlaajuisen tason toimijat eivät kykene hyötymään samalla tavalla markkinoillepääsyn helpottumisesta.

3.

kiinnittää huomiota siihen, että yhden suurimmista esteistä pilvipalvelujen käytölle julkisella ja yksityissektorilla muodostaa epävarmuus siitä, mitkä säädökset ja määräykset (esimerkiksi henkilötietojen suojaa koskeva EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntö, sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntö, kirjanpitosäännöt jne.) tulee ottaa huomioon pilvipalveluratkaisuja valittaessa. Tästä seuraa myös tiettyjä tietoturvaan liittyviä haasteita ja riskejä, joista on huolehdittava.

4.

pahoittelee, että paikallis- ja alueyhteisöjä ei ole otettu asianmukaisesti huomioon julkiseen sektoriin liittyvissä lähestymistavoissa eikä ehdotetussa pilvipalvelukumppanuudessa, vaikka monilla niistä olisi tarjottavana toiminnastaan hyödyllisiä kokemuksia, jotka voisivat toimia esimerkkinä strategiaa toteutettaessa. Sitäkään ei ole otettu huomioon, että eräät alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat palveluntarjoajina pilvipalvelujen infrastruktuurin luomiseen ja toimintaan.

5.

korostaa, että kaikkien hallintotasojen koordinoitu toiminta on ratkaisevan tärkeää, jotta EU voisi edistyä merkittävästi pilvipalvelujen alalla.

6.

toteaa, että jotta eurooppalaiset yritykset pystyisivät täyttämään niille annetun roolin toteutettaessa tätä strategiaa, jonka tavoitteena on tehdä Euroopasta edelläkävijä, on välttämätöntä kehittää tukimuotoja maailmanlaajuisen kilpailun haasteisiin.

7.

pitää tärkeänä, että kestävyysnäkökulma otetaan laajalti huomioon pilvipalveluiden toteuttamisen yhteydessä, sillä tietoteknisten välineiden kapasiteetin parempi hyödyntäminen mahdollistaa resurssien tehokkaamman käytön. Komitea pitää kuitenkin tarpeellisena, että strategiassa on tällä alalla myös aktiivisia osatekijöitä, joissa otetaan huomioon välillisiä vaikutuksia; siinä pitäisi esimerkiksi käsitellä uusiutuvan energian osuuden lisäämistä pilvipalveluiden käyttämästä energiasta.

8.

toteaa, että ”superpilvipalvelun” toteuttamisessa on erittäin pitkä matka periaatetasolta konkreettiseen täytäntöönpanoon, jossa sen koko potentiaali otetaan käyttöön, ja että tätä varten on tärkeää parantaa kuluttajien osaamista kehittämällä tietotekniikkakoulutusta ja tietoteknisiä taitoja.

9.

on huolissaan siitä, että tiedonannossa ei käsitellä asianmukaisella tavalla ehdotetun strategian yhteyttä muihin kysymyksiin, kuten tehokkaaseen tietoturvaan, tekijänoikeuksien sääntelyyn sekä tietojen saatavuuteen ja siirrettävyyteen.

10.

korostaa, että pilvipalveluiden kehittyminen voi nopeutua sen jälkeen, kun digitaalistrategian edellyttämät toimenpiteet on toteutettu. Kuluttajat käyttävät jo tällä hetkellä pilvipalveluita, joita palveluntarjoajat tarjoavat osana peruskäyttäjien kaipaamaa liiketoimintamallia. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että henkilöt, jotka käyttävät näitä teknologioita varomattomasti ja ilman tarvittavia taitoja, saattavat kärsiä vahinkoa, johon syynä ovat juuri puutteet tietosuojassa sekä käyttäjien puutteellinen osaaminen.

11.

tukee komission ehdottamaa kolmea keskeistä toimenpidettä, mutta katsoo, että niitä olisi täydennettävä konkreettisilla toimilla, jotka liittyvät käyttäjien osaamisen kehittämiseen, sillä näin voidaan lisätä kysyntää markkinoilla ja tätä kautta vahvistaa Euroopan asemaa maailmanlaajuisessa kilpailussa, vähentää riskien epäsuhtaa kuluttajien ja palveluntarjoajien välillä sekä edistää tämän uuden teknologian kehityksestä aiheutuvien hyötyjen tasaisempaa jakautumista niiden kesken. Näiden konkreettisten toimien tavoitteena tulisi olla myös tietoteknisen koulutuksen ja kulttuurin edistäminen.

12.

tukee komission ehdotusta standardointiprosessista, vaikka harmitteleekin, ettei sen tukena ole asianmukaista sääntely- ja organisaatiokehystä.

13.

pitää tärkeänä, että standardointiprosessia täydennetään konkreettisilla toimenpiteillä, joilla mahdollistetaan tunnistaminen pilvipalveluissa esimerkiksi liittämällä yhteen julkishallintojen rekisterit.

14.

on huolissaan siitä, että komission ehdotuksessa ei oteta riittävästi huomioon julkisella sektorilla ja markkinoilla olemassa olevia palveluita sekä palvelurakenteita ja -infrastruktuuria, jonka toteuttamisen ne ovat mahdollistaneet.

15.

muistuttaa, että yksi luottamusta pilvipalveluihin heikentävä seikka on tietojen siirrettävyyttä koskevan sääntelyn puuttuminen ja siitä aiheutuvat ongelmat.

16.

korostaa tarvetta määritellä standardoinnin ja sertifioinnin alalla konkreettisemmin, miltä taholta ja millä tavoin sertifiointielimet saavat toimivaltuutensa ja laaditaanko sertifiointia koskevat säännöt jäsenvaltioiden vai unionin tasolla.

17.

pitää tärkeänä, että komissio haluaa säännellä palveluntarjoajien ja käyttäjien välisiä sopimuksia pyrkien erityisesti asettamaan rajoituksia palveluntarjoajille, jotta nämä eivät käyttäisi määräävää asemaansa väärin.

18.

toteaa, että vaikka käyttäjät suosivat kertakirjautumismenettelyyn perustuvia sovelluksia niiden helppokäyttöisyyden vuoksi, tällaisia toiveita ei saa toteuttaa turvallisuuden kustannuksella varsinkaan silloin, kun kyse on maksutapahtumista. Näihin kysymyksiin on puututtava sääntelyn kautta lähitulevaisuudessa.

19.

korostaa, että suuri osa kyberavaruudessa vaanivista vaaroista voitaisiin poistaa tehokkaan tunnistusjärjestelmän avulla, jolloin käyttäjät näkisivät selkeästi kyberavaruuden toimijoiden identiteetin.

20.

painottaa, että pilvipalvelut tarjoavat jo tällä hetkellä erinomaisia mahdollisuuksia audiovisuaalisen kulttuurin levittämiseen, mutta tekijänoikeuksia ja sisällön kopiointia koskevat kysymykset ovat yhä ratkaisematta.

21.

suhtautuu myönteisesti tietosuojaa koskevien yhteisten direktiivien laatimiseen etenkin siksi, että kysymys on perustavanlaatuinen pilvipalveluiden käytön kannalta. Komitea pahoittelee silti, ettei komissio käsittele verkkomaksuihin ja -laskutukseen liittyviä aiheita, joiden merkitys on kuitenkin keskeinen silloin, kun pilvipalveluita käytetään kaupallisiin tarkoituksiin.

22.

katsoo, että on kuvailtava yksityiskohtaisemmin suunnitelmia, jotka mahdollistavat pilvipalveluiden ansiosta käytettävissä olevien palveluiden arvioinnin, ja että tällainen arviointi on liitettävä osaksi palvelusopimuksia.

23.

pitää tervetulleena ajatusta eurooppalaisesta pilvipalvelukumppanuudesta.

24.

tukee kansainvälistä vuoropuhelua pilvipalveluteknologiaan pohjautuvista palveluista sekä korostaa, että sektorin dynaamisen kehityksen vuoksi olisi tarpeen yhdenmukaistaa kokonaisvaltaisesti jo laadittuja tai laadittavana olevia strategioita sekä oikeudellisesta näkökulmasta että teknisesti.

25.

varoittaa henkilötietojen suojeluun liittyvistä riskeistä, joita syntyy silloin, kun pilvipalveluserverit sijaitsevat EU:n ulkopuolella.

26.

katsoo, että komission olisi aiheellista toteuttaa toimenpiteitä, joilla jo olemassa olevista tai kehitteillä olevista, kansallisen, alueellisen tai mahdollisesti paikallisen tason pilvipalveluista tehtäisiin yhteenliitettäviä ja yhteentoimivia standardointimahdollisuuksia hyödyntäen. Tässä yhteydessä on erityisesti syytä korostaa jo mainittua hallinnollisten rekisterien yhteensopivuutta.

27.

pitää tärkeänä vuoropuhelua niiden standardointielinten kanssa, joiden työ liittyy myös pilvipalveluihin (esim. ISO, ETSI).

28.

on tyytyväinen siihen, että komissio pitää tärkeänä julkisten palveluiden mukauttamista uuden vuosituhannen odotuksiin, mutta korostaa, että tässäkin yhteydessä tarvitaan ehdottomasti nopeita toimenpiteitä, joilla puututaan digitaaliseen kahtiajakoon.

29.

korostaa, että digitaalista kuilua voidaan kaventaa ainoastaan kohdennetun koulutuksen kautta. Tietoyhteiskunnassa teknologian hallinta muodostaa perustan osaamiselle sekä uusien teknologioiden yleistymiselle.

30.

katsoo, että 2000-luvun eurooppalaisten on kyettävä ottamaan omakseen ja hyödyntämään tehokkaasti heidän saatavillaan olevat teknologiat. Tätä varten olisi esimerkiksi hyödynnettävä nykyistä enemmän eurooppalaisen tietokoneajokortin tarjoamia mahdollisuuksia.

31.

painottaa, että pilvipalvelut tarjoavat jo tällä hetkellä teknisiä mahdollisuuksia edistää laajalti verkko-oppimista. Edistyminen tällä alalla edellyttää sääntely- ja tekijänoikeuskysymysten ratkaisemista.

32.

katsoo aiheelliseksi, että komissio tarjoaa tukea julkiselle sektorille julkisia hankintoja koskevien periaatteiden määrittelyn yhteydessä, mutta pitää tärkeänä, että kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla tämä tuki ei rajoitu suunnitteluvaiheeseen vaan kattaa myös hyödyntämistä varten tarvittavan rahoituksen.

33.

korostaa, ettei pilvipalveluiden potentiaalia saada käyttöön, ellei samanaikaisesti kehitetä telepalvelujen yhteismarkkinoita. Tämä edellyttää EU:n toimia, jotka liittyvät datapalvelujen verkkovierailujen hinnoitteluun.

34.

katsoo, että on välttämätöntä määritellä yksityiskohtaisemmin ne hallinnolliset palvelut, jotka on ehdottomasti otettava osaksi eurooppalaisia pilvipalveluita esimerkiksi tunnistuksen alalla.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/39

—

katsoo, että hallinnon hajauttamisella tarkoitetaan kaikkia poliittisen tason toimia, joilla vahvistetaan valtiotasoa alempien hallintotasojen roolia valtio- ja unionitason päätöksentekoprosessissa ja siirretään toimivaltuuksia keskushallinnolta paikallisille ja alueellisille instituutioille.

—

on vakuuttunut siitä, että toimivan paikallis- ja aluehallinnon sekä tehokkaan hallinnonhajauttamisen tulisi perustua subsidiariteetin, suhteellisuuden ja monitasoisen hallinnon periaatteisiin.

—

on vakuuttunut siitä, että subsidiariteetti on poliittisena ja oikeudellisena periaatteena hallinnon hajauttamisen ratkaiseva kannustin, sillä sen myötä toimivaltuudet siirretään tasolle, jolla ne voidaan toteuttaa tehokkaimmin.

—

panee merkille, että talous- ja rahoituskriisi on monissa maissa toiminut katalysaattorina uudistuksille tai muutoksille siten, että eräissä maissa valtiotasoa alemman hallintotason viranomaiset ovat käyneet läpi alueellisen uudelleenjärjestelyprosessin ja että myös valtarakenteiden institutionaalinen organisointi on osittain muuttunut huomattavasti.

—

toteaa, että yhtenäinen hallinnon hajauttamisprosessi voi onnistua vain, jos toimivaltuuksien siirtoon valtiotasoa alemmille hallintotasoille liittyy vastaava asianmukaisen rahoituksen jakaminen

—

panee merkille, että alueet, joiden rahoitus perustuu pääasiassa omiin varoihin, hyödyntävät käytettävissä olevia varoja vastuuntuntoisemmin, ja niiden julkistalous on näin ollen vakaampi. Komitea suosittaakin, että jäsenvaltioissa turvauduttaisiin enemmän omiin varoihin perustuviin järjestelyihin kuin tulonsiirtojärjestelmiin.

—

korostaa hallinnon hajauttamisen sekä onnistuneen ja kestäväpohjaisen unionin aluepolitiikan myönteistä yhteyttä.

—

korostaa, että alue- ja paikallistaso olisi otettava mukaan Euroopan tulevaisuudesta käytäviin keskusteluihin, sillä Euroopan unionin oikeutus perustuu muun muassa alue- ja paikallistason oikeutukseen.

—

suosittaa, että kaikilla hallintotasoilla toteutetaan yhteisiä toimia, jotta valtionvelkakriisistä päästään Euroopassa pysyvästi eroon, ja kehottaa tämän vuoksi ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset tasaveroisina mukaan laadittaessa eurooppalaisia ja kansallisia uudistussuunnitelmia.

Esittelijä

Franz SCHAUSBERGER (AT, PPE), Salzburgin osavaltion edustaja alueiden komiteassa

Viiteasiakirja

1.

katsoo, että hallinnon hajauttamisella tarkoitetaan kaikkia poliittisen tason toimia, joilla vahvistetaan valtiotasoa alempien hallintotasojen roolia valtio- ja unionitason päätöksentekoprosessissa ja siirretään toimivaltuuksia keskushallinnolta paikallisille ja alueellisille instituutioille.

2.

tunnustaa, ettei EU:n jäsenvaltioilla ole minkäänlaista velvollisuutta valita tiettyä institutionaalisen rakenteen tai toimivallan hajauttamisen, siirtämisen tai jakamisen mallia erilaisten hallintomallien joukosta, mutta korostaa samalla, että unioni kunnioittaa myös alueellista ja/tai paikallista itsehallintoa, kuten erityisesti Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (4 artiklan 2 kohdassa) vahvistetaan.

3.

toteaa, että monilla politiikanaloilla toimeenpano on hajautetun hallinnon tasoilla huomattavasti tehokkaampaa sekä kustannusten että palvelujen laadun ja kansalaisläheisyyden kannalta.

4.

korostaa, että on tärkeää, että Euroopan kansalaiset samaistuvat alueeseensa ja kuntaansa, joilla on ratkaiseva rooli ennen kaikkea yhä lisääntyvän kansainvälistymisen ja näin olen työmarkkinoiden ja taloudellisten suhteiden anonymisoitumisen vastapainona.

5.

on vakuuttunut, että hallinnon hajauttaminen ja siihen liittyvät alueelliset ja paikalliset instituutiot vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että Euroopan alueiden nykyiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset erot kapenevat ja että näin voidaan vähentää köyhiltä alueilta taajamiin suuntautuvan maaltapaon kielteisiä vaikutuksia ja työmarkkinoita lamauttavaa jäsenvaltiosta toiseen tapahtuvaa työvoiman siirtymistä.

6.

kiittää Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressia (CLRAE) sekä kuulemisprosessiin osallistuneita sidosryhmiä arvokkaista panoksista ja asiantuntijalausunnoista.

7.

vahvistaa, että alueiden komitealla, joka edustaa valtiotasoa alempia (eli paikallisia ja alueellisia) hallintotasoja EU:n lainsäädäntä- ja päätöksentekoprosessissa, on vastuu toissijaisuusperiaatteen soveltamisen seurannasta ja sitä kiinnostaa kovasti hallinnon hajauttamisen tilanteen säännöllinen arvioiminen Euroopan unionissa ja laajentumisprosessissa mukana olevissa maissa.

8.

toteaa, että alueiden komitea on äskettäin antamassaan lausunnossa ”Monitasoisen hallinnon kulttuurin luominen Eurooppaan: alueiden komitean valkoisen kirjan jatkotoimet” tuonut esiin aikeensa seurata tarkkaan hallinnon hajauttamisprosessia jäsenvaltioissa ja laajentumisprosessissa mukana olevissa maissa.

9.

saa tälle aikeelle tukea siitä, että Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto (CEMR) ja CLRAE toteuttavat asianmukaisia järjestelmällisiä toimia samasta aiheesta, ja aikoo hyödyntää molempien tahojen saamia tuloksia työssään.

10.

palauttaa mieleen, että alueiden komitea on antanut aiheesta viimeisimmän lausuntonsa 7. heinäkuuta 2005 ja että tällä välin on tapahtunut merkittäviä institutionaalisia, poliittisia ja oikeudellisia muutoksia ja kehityskulkuja hallinnon hajauttamisen alalla EU:ssa.

11.

toteaa, että vuoden 2009 Lissabonin sopimus on voimistanut toissijaisuusperiaatetta, ankkuroinut alueiden ja kuntien identiteetin perustamissopimukseen sekä vahvistanut alueiden komiteaa. Tämä on edelleen kannustanut useita jäsenvaltioita toteuttamaan tai suunnittelemaan institutionaalisia uudistuksia hallinnon hajauttamisen tai paikallis- ja aluetasojen vahvistamiseksi.

12.

toteaa, että yleisesti ottaen hallinnon hajauttaminen on viime vuosina lisääntynyt useimmissa maissa. Komitea on kuitenkin erittäin huolissaan myös päinvastaisista ilmiöistä eräissä jäsenvaltioissa, joissa on rajoitettu merkittävästi paikallis- ja alueviranomaisten taloudellista riippumattomuutta tai paikallistason itsemääräämisoikeutta.

13.

toteaa kuitenkin myös, että vuonna 2009 alkanut rahoitus- ja talouskriisi sekä vuodesta 2010 jatkunut julkisen talouden velkakriisi ovat haitanneet hallinnon hajauttamisen vahvistamista ja että kansallisvaltioiden ja unionin toimielinten suhde on muuttunut, mikä on vaikuttanut myös valtiotasoa alempiin hallintotasoihin.

14.

toteaa tässä yhteydessä tyytyväisenä, että monitasoisen hallinnon malli on – myös alueiden komitean aloitteen ansiosta – tullut osaksi eurooppalaista poliittista keskustelua, mikä auttaa torjumaan mahdollisia hallinnon hajauttamiseen liittyviä kielteisiä suuntauksia.

15.

katsoo asiakseen todeta, että muutamissa vuonna 2004 EU:hun liittyneissä jäsenvaltioissa hallinnon hajauttamiseen liittyvä muutosprosessi on vielä kesken, ja on näin ollen tietoinen siitä, että etenkin osalla kyseisistä maista sekä itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvilla mailla on edessään merkittäviä haasteita, jotta voidaan jatkaa kukoistavaa yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä.

16.

panee merkille, että tuoreimmat laajentumiskierrokset ovat osoittaneet, että alue- ja paikallisviranomaisten puutteellinen osallistuminen integraatioprosessiin aiheuttaa sekä kansallisille hallituksille että myös unionin toimielimille huomattavia haasteita ja ongelmia pantaessa täytäntöön EU:n politiikkoja ja toteutettaessa tarvittavia uudistuksia, jotka loppujen lopuksi vaikuttavat myös kansalaisiin.

17.

toteaa tyytyväisenä, että Euroopan neuvoston jäsenten suuri enemmistö ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet Euroopan neuvoston vuonna 1985 antaman Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan. Näin tuetaan ja vahvistetaan paikallista itsehallintoa Euroopassa demokratian, kansalaisläheisyyden ja hallinnon hajauttamisen periaatteiden pohjalta.

18.

suhtautui myönteisesti ja kannattaen Euroopan neuvoston aloitteeseen Euroopan alueellisen demokratian peruskirjasta sekä paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin vuonna 2008 laatimaan luonnokseen, jonka tarkoituksena oli esittää Euroopan alueellisen demokratian tärkeimmät periaatteet. Komitea pahoittelee, että aloite kaatui muutamien Euroopan neuvoston jäsenten vastarintaan, mutta on hyvillään siitä, että vuonna 2009 paikallis- ja aluehallinnosta vastaavat ministerit hyväksyivät ainakin alueellista demokratiaa käsittelevän viitekehyksen.

19.

seuraa erittäin valppaana sitä, että nykyisen rahoitus- ja talouskriisin seurausten yhteydessä myös toimivaltuuksien jako ja etenkin kysymys julkistalouden hajauttamisesta on noussut valtio- ja unionitasolla yhä enemmän julkiseen keskusteluun. Sen yhteydessä oletetaan usein virheellisesti, että valtiotasoa alempien hallintotasojen käyttäytyminen on yksi niistä tekijöistä, jotka estävät talousarviotavoitteiden saavuttamisen yleisen valtiontalouden tasolla, vaikka pääasiallisen vastuun kriisissä kantavat valtiot.

20.

toteaa huolestuneena, että vuonna 2009 alkanut rahoituskriisi on laajentunut julkisen talouden velkakriisiksi, joka uhkaa merkittävästi alueiden ja kuntien reaalitaloutta ja haittaa myös jäsenvaltioiden yhteiskuntarakennetta.

21.

on huolestunut alueellisen ja paikallisen itsehallinnon tilasta eräissä Euroopan maissa johtuen uudistuksista, joita toteutetaan alue- ja paikallishallinnon järkeistämiseksi ja sen kestokyvyn parantamiseksi. Nykyisessä talous- ja rahoituskriisissä vallitsevat taloudelliset kriteerit ovat monissa jäsenvaltioissa vääristäneet alueellisen ja paikallisen itsehallinnon demokraattisia perustuksia ja vahingoittaneet sitä syvällisesti.

22.

vastustaa erittäin päättäväisesti sitä, että talous- ja velkakriisistä ja koko Euroopassa tarvittavista säästötoimenpiteistä tulee eräissä jäsenvaltioissa tekosyy, jonka varjolla toimivaltaa keskitetään entistä enemmän, hallintoa hajautetaan ilman tarvittavien varojen osoittamista ja valtiotasoa alempia hallintorakenteita yksinkertaistetaan tai supistetaan tai jopa poistetaan, mikä johtaa lopulta alueellisen ja paikallisen demokratian heikkenemiseen. Tämä suuntaus perustuu siihen väärään olettamukseen, että julkiset palvelut voidaan tuottaa edullisemmin siirtämällä ne keskushallinnon tasolle.

23.

katsoo pikemminkin, että kansalaisia lähinnä olevana hallintotasona paikallisviranomaiset tuntevat kansalaisten tarpeet parhaiten ja pystyvät parhaiten kartoittamaan niitä ja vastaamaan niihin kriisiaikoina.

24.

vastustaa päättäväisesti edempänä kuvatun laista politiikkaa, sillä se on ristiriidassa eurooppalaisen toissijaisuusperiaatteen kanssa. Toissijaisuusperiaatteen mukaan poliittiset ja sääntelyyn liittyvät päätökset on tehtävä toivottujen tavoitteiden saavuttamiseen parhaiten soveltuvalla tasolla ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.

25.

näkee vastaavanlaista kehitystä myös EU:hun liittymiseen valmistautuvissa maissa ja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa.

26.

katsoo asiakseen todeta, että rahoitus- ja velkakriisiin liittyvien taloudellisten perusteiden vuoksi kuntaliitokset esitetään hyvin usein ja joskus ilman riittäviä tutkimuksia ja analyyseja keinona kustannusten säästämiseksi. Komitea panee kuitenkin merkille, että joillakin alueilla kuntaliitokset voivat esimerkiksi väestökehityksen muutoksen vuoksi olla järkevä väline.

27.

on sitä mieltä, ettei tällaisten ajatusten yhteydessä saa jättää huomiotta kysymystä tähän liittyvästä kansalaisläheisyyden ja paikallisdemokratian mahdollisesta vähenemisestä ja että etusijalle olisi asetettava kuntien välisen yhteistyön ja rajatylittävän paikallisyhteistyön mahdollisuudet kustannusten alentamiseksi. Kuntien määrän vähentämistä kuntaliitosten kautta tulisi harkita erityisen huolellisesti – ne voivat olla järkevä väline esimerkiksi alueiden väestökehityksen muutoksen vuoksi. Komitea on kuntien välisen yhteistyön suhteen huolissaan siitä, että Euroopan komissio pyrkii Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ylittävillä ehdoilla vaikeuttamaan tehtävien hoitamista kuntien välisellä yhteistyöllä.

28.

korostaa tässä yhteydessä ystävyyskuntatoiminnan, eurooppalaisten kaupunkien ja alueiden verkostojen, alueellista yhteistyötä koskevien eurooppalaisten kahden- ja monenvälisten ohjelmien sekä eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) tärkeää merkitystä, sillä ne helpottavat merkittävästi alueiden ja kuntien rajatylittävää yhteistyötä sellaisilla asiaan liittyvillä aloilla kuin yleishyödylliset palvelut, liikenne ja ympäristönsuojelu.

29.

panee tuoreimpien raporttien perusteella merkille, että kolmella EU:n 27 jäsenvaltioista on virallisesti liittovaltiorakenne, yksi jäsenvaltio on lähes liittovaltio ja muita voidaan pitää mitä erilaisimmissa muodoissa esiintyvinä yhtenäisvaltioina ja että vaikka eräillä on virallisesti yhtenäinen rakenne, niiden alueellinen organisointi on epäyhtenäinen (asymmetrinen järjestelmä). Komitea toteaa, että yhdessätoista jäsenvaltiossa on vain yksi, yhdeksässä kaksi ja seitsemässä kolme valtiotasoa alempaa hallintotasoa.

30.

seuraa erittäin valppaana sitä, että talous- ja rahoituskriisi on monissa maissa toiminut katalysaattorina uudistuksille tai muutoksille siten, että eräissä maissa valtiotasoa alemman hallintotason viranomaiset ovat käyneet läpi alueellisen uudelleenjärjestelyprosessin ja että myös valtarakenteiden institutionaalinen organisointi on osittain muuttunut huomattavasti – muutokset eivät kuitenkaan ole aina suuntautuneet hallinnon hajauttamisen vahvistamiseen.

31.

muistuttaa teettämästään analyysista tilannekuvan saamiseksi hallinnon hajauttamista ja toimivaltajakoa koskevasta tilanteesta jäsenvaltioissa.

32.

on vakuuttunut siitä, että toimivan paikallis- ja aluehallinnon sekä tehokkaan hallinnonhajauttamisen tulisi perustua subsidiariteetin, suhteellisuuden ja monitasoisen hallinnon periaatteisiin.

33.

pitää erittäin tärkeänä, että paikallis- ja aluehallintoa toteuttavat sellaiset demokraattisesti valitut ja kattavasti edustukselliset elimet, jotka ovat kansalaisilleen tilivelvollisia. Tähän liittyvä politiikan kansalaisläheisyys ilmentää paikallis- ja aluedemokratian lisäarvoa, sillä hyvä hallintotapa ja avoimuus lisäävät paikallisten ja alueellisten elinten oikeutusta ja vastuunalaisuutta ja niitä kohtaan tunnettua luottamusta.

34.

pitää ehdottoman välttämättömänä, että päätös toteuttaa uudistuksia, jotka johtavat toimivallan ja taloudellisten resurssien hajauttamiseen, vastaa kansalaisten sekä paikallis- ja alueyhteisöjen konkreettisia toiveita ja tarpeita. Komitea katsoo kuitenkin, että myös kansanäänestykseen voidaan turvautua, mikäli se on käyttöön otettavien toimenpiteiden merkittävyyden vuoksi perusteltua ja kyseisen jäsenvaltion valtiosäännön mukaista.

35.

toteaa tyytyväisenä, että Euroopan yhdentyminen on edistänyt ratkaisevasti hallinnon alueellisen ja paikallisen hajauttamisen prosessia. EU:n laajentumisprosessiin osallistuvien maiden ja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden osalta voi kyseisissä maissa parhaillaan toteutettava tai keskustelun kohteena oleva hallinnon hajauttaminen vaikuttaa merkittävästi siihen, että ne kykenevät mukautumaan EU:n säännöstöön helpommin ja nopeammin ja viime kädessä täyttämään paremmin EU-jäsenyyteen liittyvät velvoitteet.

36.

muistuttaa myös paikallis- ja aluedemokratian epäsuorasta tunnustamisesta EU:n perussopimuksissa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artikla, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 2 kohta ja EU:n perusoikeuskirjan 40 artikla), mikä osoittaa, että vaikka EU:n suhtautuminen jäsenvaltioiden institutionaalisia järjestelyjä kohtaan on lähtökohtaisesti neutraali, se pitää paikallis- ja aluedemokratiaa yhtenä oman oikeutuksensa peruspilarina.

37.

kehottaa tässä yhteydessä kaikkia EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, luomaan valtiotasoa alemmille hallintotasoilleen asianmukaiset lainsäädäntöpuitteet mahdollisimman korkealla (mahdollisesti perustuslailliselle) tasolla.

38.

muistuttaa, ettei sen tavoitteena ole luoda pelkästään tilastollisia alueyksiköitä vaan valtiotasoa alempana olevat poliittisen ja hallinnollisen itsehallinnon tasot, sillä ne voivat huomattavasti muita paremmin panna täytäntöön EU:ssa päätettyjä toimia ja EU:n lainsäädäntöä.

39.

on samaa mieltä muun muassa CLRAE:n kanssa siitä, että hajautetun hallinnon yksiköiden määrän Euroopan maissa tulisi kuvastaa myös kulloisenkin valtion maantieteellistä kokoa, ja muistuttaa Arco Latinon vuonna 2012 antamasta niin sanotusta Salernon manifestistä, jossa esitetään arvokkaita suosituksia väliportaan hallintotasojen tulevaa kehittämistä varten.

40.

on tyytyväinen siihen, että EU:n tunnuslauseen ”Moninaisuudessaan yhtenäinen” mukaan hallinnon alueellinen hajauttaminen on avaintekijä kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisessä, ja näin ollen kaikkien EU:n toimielinten tulisi tukea sitä, jotta vahvistetaan paikallis- ja alueviranomaisten tunnetta siitä, että ne ovat eurooppalaisia alueellisia viranomaisia.

41.

muistuttaa tässä yhteydessä eräistä hajautettujen hallintorakenteiden merkittävistä eduista, joista mainittakoon esimerkiksi parempi käsitys kansalaisten tarpeista ja toiveista, sellaisten politiikkojen (yhteinen) kehittäminen, joilla kyetään edistämään kestäväpohjaista ja kilpailukykyistä kasvua, järkevä varainhoito ja investoinnit paikallis- ja aluetasolla sekä itsehallinnon ja paikallis- ja aluedemokratian vahvistuminen.

42.

painottaa edelleen, että hyvän hallintotavan ja sääntelyn parantamisen periaatteiden mukaisesti alueiden ja paikallisviranomaisten sekä EU:n politiikkojen täytäntöönpanosta valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla vastuussa olevien toimijoiden on jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa oltava entistä aktiivisempia ja osallistuttava tehokkaammin sekä EU:n politiikkojen että lainsäädännön suunnitteluun ja täytäntöönpanoon.

43.

pitää tässä yhteydessä Euroopan komission ja alueiden komitean yhteistyösopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa tärkeänä ja välttämättömänä keinona varmistaa kyseisenlainen osallistuminen.

44.

kehottaa uudelleen niitä jäsenvaltioita, joiden alueviranomaiset käyttävät lainsäädäntävaltaa, luomaan tarvittavat mekanismit, jotta mahdollistetaan näiden alueviranomaisten osallistuminen EU:n päätöksentekoprosessiin niitä koskevissa kysymyksissä. Tämän ei tulisi koskea yksinomaan alueparlamentteja, joiden tulisi osallistua toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvomista koskevaan ennakkovaroitusjärjestelmään, vaan myös alueellisia toimeenpanoelimiä, joiden tulisi osallistua maakohtaisten kantojen valmisteluun neuvostossa tai kansallisten valtuuskuntien kokoonpanosta päättämiseen.

45.

muistuttaa, että monitasoisella hallinnolla varmistetaan kaikkien hallintotasojen yhteistyö toimivaltuuksien käytössä ja päätöksenteossa. Toissijaisuusperiaate ja monitasoinen hallinto kulkevat käsi kädessä vahvan paikallisen ja alueellisen itsehallinnon kanssa.

46.

muistuttaa myös siitä, että Lissabonin sopimuksessa todetaan ensimmäistä kertaa nimenomaisesti, että toissijaisuusperiaate koskee EU:ssa kaikkia hallintotasoja, eli unioni-, jäsenvaltio-, paikallis- ja aluetasoa. Subsidiariteetin ja suhteellisuuden periaatteet ovat edellytyksiä sille, että monitasoinen hallinto toimii käytännössä.

47.

on vakuuttunut siitä, että subsidiariteetti on poliittisena ja oikeudellisena periaatteena hallinnon hajauttamisen ratkaiseva kannustin, sillä sen myötä toimivaltuudet siirretään tasolle, jolla ne voidaan toteuttaa tehokkaimmin.

48.

aikoo jatkaa yhteistyötään Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin (CLRAE) kanssa Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan soveltamisen sekä paikallis- ja aluedemokratian kulloisenkin tilan valvomiseksi EU:n jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa.

49.

ilmoittaa aikomuksestaan laatia monitasoista hallintoa käsittelevän Euroopan unionin peruskirjan tai jatkaa jo tätä varten käynnistettyä työskentelyä (2).

50.

toteaa tyytyväisenä, että julkista taloutta EMU:ssa käsittelevän Euroopan komission tuoreimman raportin (3) mukaan suuntaus julkistalouden hajauttamiseen on vahvistunut EU:n jäsenvaltioissa, ja yhä suuremmalla osalla menoista ja tuloista on paikallista tai alueellista merkitystä. Raportissa tuodaan esiin, että omat varat, jotka ovat esimerkiksi valtiotasoa alemman hallintotason itsehallintoon perustuvia veroja tai maksuja, ovat tehokkaampi rahoituskeino kuin määrärahasiirrot keskushallinnosta. Valtiotasoa alemmat hallintotasot käyttävät omia veroja ja maksuja kuitenkin alle 50 prosentissa tapauksista, eivätkä ne ole nousseet vuoden 1995 jälkeen.

51.

toteaa, että yhtenäinen hallinnon hajauttamisprosessi voi onnistua vain, jos toimivaltuuksien siirtoon valtiotasoa alemmille hallintotasoille liittyy vastaava asianmukaisen rahoituksen jakaminen. Komitea muistuttaa, että sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjassa että alueellista demokratiaa käsittelevässä viitekehyksessä määrätään tällaisista velvoitteista ja toimista allekirjoittajavaltioille.

52.

kritisoi tässä yhteydessä viimeaikaista kehitystä eräissä jäsenvaltioissa, joissa toimivaltuuksien jakamiseen ei liity vastaavaa rahoitusta tai toimivaltaa tulojen hankkimiseksi. Tämä johtaa alueellisen tai paikallisen itsehallinnon tehottomuuteen, mitä puolestaan käytetään keskittämistoimien perusteena.

53.

muistuttaa, etteivät valtiotasoa alempien hallintotasojen paisuvat menot johdu sinällään hallinnon hajauttamisesta vaan pikemminkin hallinnon hajauttamisen heikosta toteutuksesta, johon ei liity julkistalouden hajauttamista.

54.

siteeraa jälleen julkista taloutta EMU:ssa käsittelevää Euroopan komission raporttia, jonka mukaan alueet, joiden rahoitus perustuu pääasiassa omiin varoihin, hyödyntävät käytettävissä olevia varoja vastuuntuntoisemmin, ja niiden julkistalous on näin ollen vakaampi. Tämän vuoksi komitea kannustaa jäsenvaltioita muuttamaan tulonsiirrot mahdollisimman pitkälle omiksi varoiksi.

55.

on huolissaan siitä, että monet alueet ja kunnat ovat uskaliaiden rahoituskeinottelujen vuoksi joutuneet vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin, ja kehottaa laatimaan soveltuvia välineitä ja strategioita tällaisia tilanteita varten.

56.

kehottaa Euroopan komissiota selventämään lainsäädännöllisiä puitteita sellaisten EU:n osarahoittamien hankkeiden osalta, joilla pyritään Eurooppa 2020 -strategian ja muiden vastaavien tavoitteiden saavuttamiseen, jotta löydetään tasapaino alue- ja paikallisviranomaisten yhteisrahoitusosuutta koskevien vaatimusten ja niiden julkisen talouden alijäämän laskutavan välille.

57.

korostaa hallinnon hajauttamisen sekä onnistuneen ja kestäväpohjaisen unionin aluepolitiikan myönteistä yhteyttä ja viittaa tässä yhteydessä tutkimuksiin, joiden mukaan etenkin koheesiopolitiikalla saadaan parempia tuloksia jäsenvaltioissa, joiden hallinto on hajautettu.

58.

kiinnittää samalla huomiota siihen, että etenkin keskusjohtoisissa jäsenvaltioissa, joissa kaikki alueet ovat oikeutettuja tavoite 1 -tukeen, koheesiopolitiikkaa toteutetaan tehottomasti, sillä keskushallinnon viranomaiset eivät useinkaan tunne alueellisia ongelmia eivätkä yksittäisten hankkeiden haasteita. Komitea kannattaakin sitä, että valtiotasoa alemmat hallintotasot osallistuvat vastedes jäsenvaltioissa yksittäisten rahastojen hallinnointiin.

59.

on vakuuttunut siitä, että hyvin ymmärretty hallinnon hajauttaminen voi edistää huomattavasti kansalaisten tyytyväisyyttä alueilla ja kunnissa ja vahvistaa koko valtiota.

60.

on toisaalta vakuuttunut siitä, että pitkään jatkunut kieltäytyminen todellisesta vuoropuhelusta hallinnon eri tasojen välillä sekä alueiden esittämien, toimivaltuuksien ja tarvittavien varojen hajauttamista koskevien toiveiden ja vaatimusten jatkuva huomiotta jättäminen saattaa johtaa autonomiavaatimuksiin ja erityistapauksissa itsenäistymisvaatimuksiin. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden selkeä ja johdonmukainen noudattaminen ja hyväksyntä Euroopan tasolla tarjoaa parhaat puitteet eri tasojen oikeutettujen huolenaiheiden huomioon ottamiselle.

61.

seuraa tiiviisti eräiden EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden alueilla viime aikoina voimistuneita itsenäisyyspyrkimyksiä sekä niiden hyvin erilaisia historiallisia, poliittisia ja taloudellisia syitä.

62.

kehottaa tässä yhteydessä selvittämään ja ymmärtämään tutkimusten avulla tällaisten pyrkimysten syitä ja perusteita, jotta voidaan löytää kaikkien osapuolten kannalta johdonmukaisia ja rauhanomaisia ratkaisuja.

63.

tähdentää, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan alueen kehittymistä kohti itsenäisyyttä on pidettävä kunkin valtion sisäisenä asiana.

64.

muistuttaa, että mikäli jokin alue saavuttaa itsenäisyyden ja haluaa liittyä EU:hun, sen tulisi esittää virallinen hakemus neuvostolle ja noudattaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaista liittymismenettelyä, kuten minkä tahansa muun valtion, joka pyrkii EU:n jäsenvaltioksi.

65.

osallistuu suurella mielenkiinnolla äskettäin alkaneeseen keskusteluun tulevaa Eurooppaa käsittelevistä erilaisista visioista ja odottaa, että valtiotasoa alemmat hallintotasot otetaan alusta lähtien mukaan tähän keskusteluprosessiin. Komitea pitää tätä tärkeänä haasteena oman toimintansa kannalta.

66.

korostaa, että Eurooppaa käsittelevään visioon on välttämättä kuuluttava alue- ja paikallistaso, sillä Euroopan unionin oikeutus perustuu muun muassa valtiotasoa alempien hallintotasojen oikeutukseen.

67.

katsoo, että on järjestettävä kyseisiä aiheita käsittelevä konventti, jonka tehtävänä on laatia ja esittää EU:n tulevaa muotoa käsitteleviä ajatuksiaan, joilla tähdätään siihen, että uusissa perussopimuksissa annetaan entistä enemmän tilaa paikallis- ja aluedemokratian nykyistä vahvemmalle tunnustamiselle.

68.

suosittaa, että tässä yhteydessä pohditaan sitä, missä määrin hallinnon hajauttaminen yhdessä tehokkaan paikallisen ja mahdollisesti alueellisen itsehallinnon kanssa voi olla yksi EU-jäsenyyden edellytys.

69.

suosittaa, että unionin toimielimet sekä alue- ja paikallisviranomaiset vahvistavat vuoropuheluaan, jotta alueet, kaupungit ja kunnat sekä Euroopan unionin toimielimet voivat tehdä keskenään suoraa yhteistyötä.

70.

suosittaa, että kaikilla hallintotasoilla luodaan yhteisvaikutusta, jotta valtionvelkakriisistä päästään Euroopassa pysyvästi eroon, ja kehottaa tämän vuoksi ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset tasaveroisina mukaan laadittaessa eurooppalaisia ja kansallisia uudistussuunnitelmia.

71.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan alueellisia uudelleenjärjestelyjä ja tulevia paikallishallinnon uudistuksia huolellisesti, harkitusti ja suunnitelmallisesti ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon paikallisen itsehallinnon peruskirjan ja alueellista demokratiaa käsittelevän eurooppalaisen viitekehyksen, joka takaa demokratian, kansalaisläheisyyden ja hallinnon hajauttamisen periaatteisiin perustuvan paikallisen itsehallinnon ja vahvistaa sitä.

72.

kehottaa tuomaan nykyistä paremmin esiin menestyneiden alueiden ja kuntien hyviksi osoittautuneita käytänteitä kuvaavia esimerkkejä, jotta etenkin keskusjohtoisissa maissa edistetään julkista keskustelua hallinnon hajauttamisesta ja tuodaan onnistuneiden esimerkkien avulla esiin hallinnon hajauttamisen etuja.

73.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään tähänastistakin voimakkaammin kohdennettuja ohjelmia, joiden avulla alue- ja paikallishallintoa koulutetaan laatimaan asianmukaisia tukihankkeita, ja kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota siihen, että EU:n tukia jaetaan objektiivisten kriteerien eikä poliittisen mielivallan mukaisesti.

74.

kehottaa jälleen Euroopan komissiota sisällyttämään vuotuisiin edistymiskertomuksiin erityisen kohdan, jossa tarkastellaan alueellisen ja paikallisen itsehallinnon tilannetta kulloisessakin ehdokasmaassa.

75.

on tyytyväinen siihen, että julkista taloutta EMU:ssa käsittelevä komission vuosikertomus 2012 sisältää ensimmäistä kertaa luvun julkistalouden hajauttamisesta, alue- ja paikallistason taloudellisesta tilanteesta sekä käynnissä olevista uudistuksista julkistalouden hajauttamisen alalla jäsenvaltioissa, ja kannustaa Euroopan komissiota toistamaan vuosittain tällaisen selvityksen, jotta voidaan seurata julkistaloutta valtiotasoa alemmilla tasoilla.

76.

ehdottaa, että edellä mainittua tutkimusta hallinnon hajauttamisen ja toimivaltuuksien jaon tilanteesta jäsenvaltioissa täydennetään lisäselvityksin, joissa käsitellään yhtäältä toimivaltuuksien hajauttamisen ja toisaalta julkistalouden hajauttamisen kautta toteutetun varojen käyttöön asettamisen suhdetta. Komitea korostaa kyseisen välineen hyödyllisyyttä toissijaisuusperiaatteen asianmukaisen soveltamisen seuraamisessa.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/46

—

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on merkittävä rooli eurooppalaisella tutkimusalueella (ERA). Alueet ja kunnat kokoavat alueellaan yhteen innovointikolmion keskeiset toimijat, yhdistelmän tiedemaailman, korkeakoulujen ja tutkimusalan toimijoita sekä useita taloudellisia ja teollisia yhteisöjä erilaisissa innovoinnin arvoketjuissa ja arvoverkostoissa. Ne ovat avaintoimijoita kehitettäessä alueellisia tutkimus- ja innovointistrategioita ja luotaessa asianmukaiset perusedellytykset innovatiivisia toimintaympäristöjä varten.

—

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa mainitaan nimenomaisesti tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-erityisohjelman alueellinen ja kansainvälinen ulottuvuus, ja kehottaa lisäämään kansainvälisen tutkimusyhteistyön näkyvyyttä seuraavalla ohjelmakaudella. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon ”Tietämyksen alueet” -ohjelmasta saadut hyvät kokemukset ja nivoa ne tuleviin ERA-NET-aloitteisiin.

—

korostaa, että kansainvälisen yhteistyön on perustuttava yhteisille periaatteille, jotka koskevat tutkimuksen integriteettiä, sukupuoliulottuvuutta, yritysten yhteiskuntavastuuta, osallistumisoikeutta sekä teollis- ja tekijänoikeuksia. Myös ilmasto- ja ympäristöulottuvuus, jolla edistetään kestäväpohjaista kehitystä, on otettava huomioon.

—

korostaa tutkimusinfrastruktuurien ja sähköisten infrastruktuurien alueellista merkitystä ja huomattavia (mahdollisia) etuja. Ne tarjoavat edellytyksiä (suuritehoisen tietojenkäsittelyn ja viestinnän resurssit, etäjärjestelmät ja tietokokonaisuudet), joiden avulla tutkimuksen ja innovoinnin aloilla voidaan tehdä maailmanluokan yhteistyötä maasta ja maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

Esittelijä

Markku MARKKULA (FI, PPE), Espoon kaupunginvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n kansainvälisen tutkimus- ja innovaatioyhteistyön vahvistaminen ja keskittäminen: strateginen lähestymistapa

COM(2012) 497 final

1.

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on merkittävä rooli eurooppalaisella tutkimusalueella (ERA). Alueet ja kunnat kokoavat alueellaan yhteen innovointikolmion keskeiset toimijat, yhdistelmän tiedemaailman, korkeakoulujen ja tutkimusalan toimijoita sekä useita taloudellisia ja teollisia yhteisöjä erilaisissa innovoinnin arvoketjuissa ja arvoverkostoissa. Ne ovat avaintoimijoita kehitettäessä alueellisia tutkimus- ja innovointistrategioita ja luotaessa asianmukaiset perusedellytykset innovatiivisia toimintaympäristöjä varten. Niiden rooli on merkittävä luotaessa innovatiivisuuteen ja uutta luovaan yrittäjyyteen kannustava alueellinen ilmapiiri. Lisäksi alue- ja paikallisviranomaisilla on monissa tapauksissa lainsäädäntävaltaa, ja ne hallinnoivat tutkimukseen, innovointiin ja kansainvälistymiseen kohdennettavia varoja.

2.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat tärkeitä sidosryhmiä kansainvälisessä yhteistyössä sekä koordinoitaessa tutkimus- ja innovointitoimia. Niiden toimet vaikuttavat merkittävästi tutkimusinfrastruktuurien kehittämiseen ja sellaisten innovatiivisten toimintaympäristöjen (korkeakoulut, teknologiakeskukset, yrityshautomot ja tiedepuistot sekä riskipääomalle suotuisat ympäristöt) luomiseen, jotka kykenevät houkuttelemaan tutkijoita ja innovaattoreita sekä luomaan sisällölliset ja toiminnalliset edellytykset henkisen pääoman vahvalle kehittymiselle.

3.

toteaa, että tiedonanto on toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä jäsenvaltiot eivät voi omien valtiosääntöjärjestelmiensä puitteissa saavuttaa ehdotettujen toimien tavoitteita kokonaan, ja EU-tason toimista on todennäköisesti selkeää hyötyä. Kansainvälisten tutkimus- ja innovointitoimien vaikuttavuuden maksimointi ja samalla kalliiksi koituvan pirstaleisuuden välttäminen edellyttävät, että unioni täydentää Horisontti 2020 -ohjelman avoimuutta kohdennetuilla toimilla optimaalisen mittakaavan ja soveltamisalan varmistamiseksi.

4.

muistuttaa, että osaamisesta ja innovoinnista on tulossa entistä kansainvälisempää maailmanlaajuisten arvoverkostojen vuoksi, ja pitää tärkeänä globaalin ajattelun ja paikallistason toiminnan yhdistämistä.

5.

muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa korostetaan tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tuottamisessa. Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvassa innovaatiounionissa painotetaan kansainvälisen yhteistyön merkitystä Euroopan innovaatiopotentiaalin hyödyntämisessä.

6.

korostaa, että kansainvälinen yhteistyö on merkittävä osa eurooppalaisen tutkimusalueen ja sen viiden keskeisen alan toteuttamista.

7.

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa mainitaan nimenomaisesti tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-erityisohjelman alueellinen ja kansainvälinen ulottuvuus, ja kehottaa lisäämään kansainvälisen tutkimusyhteistyön näkyvyyttä seuraavalla ohjelmakaudella. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon ”Tietämyksen alueet” –ohjelmasta saadut hyvät kokemukset ja nivoa ne tuleviin ERA-NET-aloitteisiin.

8.

kannattaa Horisontti 2020 -ohjelman kunnianhimoista budjettia ja muistuttaa, että tarvitaan yhteisvaikutusta muiden kansainvälistymistä varten käytettävissä olevien rahoitusvälineiden kanssa. Horisontti 2020 -ohjelman yhteydessä on tärkeää käyttää oikeita välineitä kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten.

9.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission perinpohjaiseen työskentelyyn, jonka tavoitteena on luoda selkeä, tiivis ja kattava kehys perustaksi entistä strategisemmalle lähestymistavalle, jotta edistetään tutkimus- ja innovointialan kansainvälistä yhteistyötä Euroopassa.

10.

on erittäin tyytyväinen tiedonantoon sisältyvään hyvin jäsenneltyyn ja ytimekkääseen katsaukseen kansainvälisen tutkimusyhteistyön välineistä ja (mahdollisista) kumppaneista.

11.

painottaa, että kansainvälisen yhteistyön on aina tuotava lisäarvoa EU:lle.

12.

korostaa, että kansainvälisen yhteistyön on perustuttava yhteisille periaatteille, jotka koskevat tutkimuksen integriteettiä, sukupuoliulottuvuutta, yritysten yhteiskuntavastuuta, osallistumisoikeutta sekä teollis- ja tekijänoikeuksia. Myös ilmasto- ja ympäristöulottuvuus, jolla edistetään kestäväpohjaista kehitystä, on otettava huomioon.

13.

nimeää kolme yleistä tiedonannossa käsiteltyä kysymystä, joilla on alueellista merkitystä: tiedediplomatia, älykäs erikoistuminen ja tutkimusinfrastruktuurit.

14.

on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden ja alueiden moninaiset aloitteet, joita ei ole koordinoitu muiden jäsenvaltioiden kanssa, johtavat toisinaan siihen, etteivät unionissa toteutettavat aloitteet ole yhteydessä toisiinsa eivätkä ne johda riittävän kriittisen massan syntymiseen. Siksi on tärkeää, että eurooppalainen tutkimus- ja innovaatiosuunnitelma ja kansalliset ja alueelliset innovaatiostrategiat sovitetaan yhteen.

15.

on tietoinen siitä, että on tarpeen linjata yksittäisten jäsenvaltioiden toimia kansainvälisessä yhteistyössä ja että tässä yhteydessä lisäarvoa voidaan saada yhteistyöstä alueiden kanssa. Alueiden ja kuntien oma etu on tarjota käytännön tukea eurooppalaiselle tutkimusalueelle sekä toimia Triple Helix -mallin mukaisesti yhdyssiteenä ja auttaa siten luomaan asianmukaiset perusedellytykset kansainvälisten tutkimusinvestointien ja ulkomaisten huippututkijoiden houkuttamiseksi.

16.

katsoo, että Euroopan rooli globaalina toimijana edellyttää keskittymistä sellaisten innovatiivisten ratkaisujen tutkimiseen, joiden avulla voidaan vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin. AK tähdentää tässä yhteydessä markkinasuuntautuneen ja kysyntälähtöisen lähestymistavan merkitystä sekä pk-yritysten ratkaisevaa roolia muunnettaessa (kansainvälisiä) tieteellisiä tutkimustuloksia sovelluksiksi ja saatettaessa niitä markkinoille.

17.

korostaa roolia, joka unionin jäsenvaltioiden hallitusten sekä alue- ja paikallisviranomaisten on otettava pyrittäessä muuttamaan Eurooppa suureksi yhdentyneeksi kokonaisuudeksi, joka kykenee kilpailemaan globalisoituneessa maailmassa ja käymään vuoropuhelua Yhdysvaltojen ja Japanin kaltaisten teollistuneempien maiden, uusien kehittyvän talouden maiden (kuten Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan) sekä naapurimaiden ja kehitysmaiden kanssa.

18.

katsoo, että ”alue” olisi tiedonannossa määriteltävä täsmällisemmin, mahdollisesti niin ylikansalliseksi kuin valtion sisäiseksi kokonaisuudeksi.

19.

katsoo, että alueet voivat etuoikeutetun asemansa ansiosta yhdistää tutkimus- ja innovointitoimet horisontaalisiin ja alakohtaisiin politiikkoihin: ne hallinnoivat aluettaan, huolehtivat ympäristö- ja turvallisuusasioista, laativat kehityssuunnitelmia ja tarjoavat palveluja – lisäarvoa voidaan luoda uusien ideoiden, lähestymistapojen ja innovatiivisten teknologiaratkaisujen avulla.

20.

toteaa, ettei globaali kilpailu koske vain maita vaan myös suuria alueellisia järjestelmiä, joissa teollisuusalueet, teolliset tutkimussuuntautuneet klusterit, yritysverkostot ja yrityspuistot sijaitsevat: alueellisen ulottuvuuden on kilpailtava ja tehtävä kansainvälistä yhteistyötä muualla maailmassa toimivien vastaavien järjestelmien kanssa.

21.

katsoo, että Horisontti 2020 -ohjelma voisi tarjota merkittävän mahdollisuuden pohtia uudelleen aluehallinnon roolia ja panosta pyrittäessä rakentamaan eurooppalaista järjestelmää, jolla voidaan vastata maailmanlaajuiseen kilpailuun.

22.

painottaa, että on tuettava monitasoisen hallinnon mallia kansainvälisessä tutkimus-, kehittämis- ja innovointialan yhteistyössä, jossa alueilla ja paikallisviranomaisilla voi olla keskeinen rooli yhdessä jäsenvaltioiden ja unionin kanssa.

23.

korostaa alueellisten verkostojen merkitystä alueiden ja paikallisviranomaisten tekemässä alueidenvälisessä ja kansainvälisessä tutkimus-, kehittämis- ja innovointialan yhteistyössä. Alueelliset verkostot tarjoavat alueellisille ja paikallisille toimijoille areenan ideoiden, osaamisen ja varojen kriittisen massan kokoamiseksi, jotta voidaan osallistua tutkimus-, kehittämis- ja innovointialan yhteistyöhön sekä kansainvälisiin suurimittaisiin yhteistoimiin. Verkostot ovat vahvoja välineitä, joiden avulla voidaan kerätä yhteen resursseja, asiantuntemusta, osaamista ja erilaista pätevyyttä. Hyvin verkottuneet TKI-toimijat ja niiden sidosryhmät luovat kansainvälistä yhteistyötä edistäviä ekosysteemejä, sillä globaaleja yhteyksiä tarvitaan yhä enemmän ja suuntauksena on keskittyä alueellisiin paikkakohtaisiin kokonaisuuksiin.

24.

panee merkille kansainvälisen tiede- ja teknologiayhteistyön strategiafoorumin lisäarvon, sillä sen avulla optimoidaan valtiollisten, eurooppalaisten ja globaalien resurssien käyttöä ja vältetään päällekkäisiä toimia.

25.

on tyytyväinen kansainvälisen tiede- ja teknologiayhteistyön strategiafoorumin pyrkimykseen laatia hyvin jäsennelty katsaus jäsenvaltioiden omien politiikkojensa ja ohjelmiensa osana toteuttamasta kansainvälisestä yhteistyöstä.

26.

muistuttaa panoksesta, jonka alue- ja paikallisviranomaiset voivat antaa strategiafoorumille, jos niillä on institutionaalista toimivaltaa ja resursseja toteuttaa aloitteita ja tehdä kansainvälistä yhteistyötä. Useat EU:n alueet ovat sopimusten, ulkomaan edustustojen ja osarahoitettujen toimien kautta varsin aktiivisia. Euroopan kauppa- ja teknologiakeskukset ulkomailla ovat yksi esimerkki unionin ulkopuolella toteutetuista EU:n aloitteista, joihin alueelliset toimijat osallistuvat aktiivisesti.

27.

katsoo, että koska Euroopan alueet tekevät usein yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa EU:n rahoituksesta riippumatta ja koska tällaisten toimien olisi oltava yhteensopivia ja niillä olisi pyrittävä samoihin tavoitteisiin, olisi kansainvälisessä tiede- ja teknologiayhteistyön strategiafoorumissa tutkittava koordinointistrategiaa.

28.

muistuttaa, että toissijaisuusperiaatteen näkökulmasta alue- ja paikallisviranomaiset kykenevät lähimpinä toimijoina kartoittamaan tutkimuksen toimijoita ja innovatiivisia yrityksiä, jotka – alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti – päättävät, onko hyödyllistä olla läsnä tietyissä maissa tai tietyillä alueilla ja tehdä yhteistyötä paikallistoimijoiden kanssa.

29.

katsoo, että kansainvälisten toimien koordinointi valtio-, liittovaltio-, alue- ja paikallistasolla on tärkeää, mutta jäsenvaltioiden (tai niiden alueiden, jotka laativat politiikkoja ja panevat ne täytäntöön) olisi edelleen oltava tärkeimpiä vastuullisia toimijoita kyseisellä alalla. Silloin kun yhteiset painopisteet unionin ulkopuolisten maiden tai alueiden kanssa on määritelty, yhteisesti koordinoitujen eurooppalaisten aloitteiden lisäarvo on ilmeinen.

30.

on sitä mieltä, että strateginen lähestymistapa monivuotisine etenemissuunnitelmineen on tärkeä, mutta se ei saa olla liian jäykkä. Joustavuutta tarvitaan, jotta jäsenvaltiot tai alueet voivat mukauttaa oikeutetusti valtio-, liittovaltio- tai aluetason varojen jakamista.

31.

pyytää, että sille tiedotetaan ehdotetusta tiedonkeruujärjestelmästä ja että se otetaan siihen mahdollisesti mukaan. Tiedonkeruujärjestelmää voitaisiin hyödyntää yhtenä strategisen tutkimuksen ja innovaatio-ohjelmien tietolähteenä älykkään erikoistumisen puitteissa.

32.

toteaa, että globaali tieteellinen erikoistuminen ja tähän liittyvät laatukysymykset avaavat mahdollisuuksia täydentävyyteen perustuvalle kansainväliselle yhteistyölle, ja suhtautuu myönteisesti tiedonannossa esiin tuotuihin pyrkimyksiin kartoittaa tieteellisiä vahvuuksia ja heikkouksia ylikansallisella tasolla.

33.

kehottaa laajentamaan kartoitusta myös valtiotasoa alempana oleville hallintotasoille ja hyödyntämään mahdollisesti jo olemassa olevia tietojärjestelmiä. Komitea toteaa, että tietojärjestelmien konfiguraatiota ja käyttöä koskevan tiedon vaihto kansainvälisten kumppanien kanssa on tärkeää. Tämä koskee esimerkiksi eurooppalaista ERA-Watch-järjestelmää ja pohjoisamerikkalaisia tietokantoja, kuten Star Metrics-, COMETS- ja ORCID-aloitteita.

34.

tunnistaa tällaisten tietojärjestelmien potentiaalin yksilöitäessä suhteellisia (teknologisia) etuja ja tarjottaessa älykkään erikoistumisen strategioiden määrittelyssä tarvittavia tietoja, kun ajatellaan yhteisvaikutuksia, täydentävyyttä ja kumppanuuksia. Yhteistyöstä EU:n ulkopuolisten alueiden tai maiden kanssa kiinnostuneille alueille tällainen tieto voisi tarjota asiaankuuluvaa aineistoa älykkään erikoistumisen strategioiden määrittelyyn.

35.

muistuttaa, että toisiinsa kytkeytyneet eurooppalaiset verkostot, jotka toimivat verkottuneena yhteisönä ja parantavat jatkuvasti suorituskykyään vertaisarviointien, vertaisoppimisen, jatkuvien esikuva-analyysien ja eurooppalaisen innovoinnin maantieteellisen kartoituksen ansiosta, voivat antaa merkittävän panoksen.

36.

pitää myönteisenä sitä, että keskitytään aiheisiin, joissa kansainvälisellä yhteistyöllä on todellista merkitystä, etenkin globaalin tutkimusinfrastruktuurin puitteissa. Tiedediplomatia ja erikoistuminen ovat myös keskeisiä seikkoja EU:n kansainvälisissä tutkimus- ja innovointitoimissa.

37.

muistuttaa, että globaalit yhteistyömallit, jotka perustuvat avoimeen innovointiin, internetiin ja sähköiseen sosiaaliseen mediaan, klustereihin, yhteisiin kansainvälisiin toimiin, yhteisiin teknologiafoorumeihin, eläviin laboratorioihin ja yhteisöjen yhteistyöaloitteisiin, ovat erinomaisia välineitä avoimia ja yhteistyöhön perustuvia kansainvälisiä toimia varten.

38.

toteaa, että strategisten tutkimusinfrastruktuurien kehittämiseen liittyy luonnostaan kansainvälisen yhteistyön ulottuvuus. On erittäin tärkeää luoda yhdenmukainen (fyysinen ja muu kuin fyysinen) infrastruktuuri alueiden innovointipotentiaalin vahvistamiseksi globaalissa kehyksessä.

39.

korostaa tutkimusinfrastruktuurien ja sähköisten infrastruktuurien alueellista merkitystä ja huomattavia (mahdollisia) etuja. Ne tarjoavat edellytyksiä (suuritehoisen tietojenkäsittelyn ja viestinnän resurssit, etäjärjestelmät ja tietokokonaisuudet), joiden avulla tutkimuksen ja innovoinnin aloilla voidaan tehdä maailmanluokan yhteistyötä maasta ja maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

40.

muistuttaa, että globaalit sähköiset infrastruktuurit ovat keskeinen tekijä digitaalisella eurooppalaisella tutkimusalueella, joka on avoin muulle maailmalle. Ne voivat osaltaan auttaa vastaamaan tutkimustoiminnan globaaleihin haasteisiin.

41.

suosittaa, että alueita ja paikallisviranomaisia kuullaan laadittaessa Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin (ESFRI) etenemissuunnitelmaa.

42.

toteaa, että kansainvälinen tutkimus- ja innovointiyhteistyö on merkittävä ”pehmeän vallan” väline ja keino parantaa suhteita tärkeisiin maihin ja alueisiin.

43.

korostaa tiedediplomatian merkitystä etenkin – mutta ei välttämättä pelkästään – Euroopan uuden naapuruuspolitiikan paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden varmistamisessa. Alueiden kahdenvälisillä tiede- ja teknologiakumppanuuksilla etenkin kehitysmaiden kanssa voidaan täydentää unionin ulkopoliittisia toimia ja välineitä luomalla kumppanuuksia sellaisen kestäväpohjaisen kehityksen edistämiseksi, jonka avulla voidaan tarttua globaaleihin haasteisiin.

44.

muistuttaa, että kansainvälinen tutkimus- ja innovointiyhteistyö teollisuusmaiden ja kehittyvän talouden maiden kanssa saattaa luoda liiketoimintamahdollisuuksia ja avata uusia markkinoita yrityksille sekä alueellisille ja paikallisille toimijoille. ERA-Watch-tietokanta ja sen maakohtaiset tiedot tiede- ja teknologiayhteistyön kansainvälistymisestä voivat auttaa alueita kartoittamaan aiheita tutkimus- ja innovointiyhteistyötä varten sekä EU:n ulkopuolisia alueita, joilla alan yhteistyö voisi olla hyödyllistä molemmille osapuolille.

45.

muistuttaa tieteellisen erikoitumisen potentiaalista täydentävyyteen perustuvien kansainvälisten yhteistyömahdollisuuksien avaamiseksi.

46.

painottaa älykkään erikoistumisen strategioiden (S3) kansainvälisen ulottuvuuden keskeistä merkitystä lisäinvestointien saamiseksi ja mahdollisuuksien avaamiseksi sekä Euroopan alueille että unionin ulkopuolisille maille.

47.

katsoo, että globaali tiede- ja innovointiyhteistyö on tärkeää ja että Horisontti 2020 -ohjelmalla voidaan mahdollistaa tehokkaan tieteellisen vastauksen antaminen globaaleihin haasteisiin.

48.

korostaa tärkeää panosta, jonka alueet voivat antaa vastattaessa yhteiskunnallisiin haasteisiin sellaisten poliittisten toimien, koordinoitujen ohjelmien ja yhteisten toimintojen avulla, jotka on toteutettu synergisessä kehyksessä valtioiden ja EU:n ulkoisen toiminnan välineillä.

49.

muistuttaa alueiden ja paikallisviranomaisten merkityksestä avaintoimijoina sellaisten tehokkaiden ja vaikuttavien tutkimuksen ja innovoinnin ekosysteemien luomiseksi, joissa klusterit ja paras mahdollinen eurooppalainen asiantuntemus (paikalliset korkeakoulut, teollisuus, pk-yritykset, alueelliset tutkimus- ja kehittämiskeskukset jne.) voivat toimia kysyntään ja mahdollisuuksiin perustuvan innovoinnin moottoreina ja joissa ratkaistaan maailman todellisia ongelmia ja tartutaan keskeisiin kansainvälisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/51

—

tukee kehotusta edistää monialaisten taitojen ja erityisesti yrittäjyystaitojen kehittämistä.

—

pitää olennaisen tärkeänä siltojen rakentamista arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen sekä virallisen koulutuksen välille. Toisen asteen opinto-ohjelmien kehittämisessä kohdennetaan liian usein huomio tiedon hankkimiseen sen sijaan, että keskityttäisiin ymmärryksen vahvistamiseen sekä keskeisten taitojen oppimiseen ja sellaisten taitojen kehittämiseen, joita tarvitaan nykymaailmassa pärjäämiseen.

—

katsoo, että tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa on välttämätöntä tunnustaa julkisten ja yksityisten investointien yhdistämisen tarve koulutusalalla. Kokonaisvaltaisesti osallistava politiikka ei ole vain tärkeää, se on välttämätöntä.

—

korostaa, että monikielisyyteen ja medialukutaitoon liittyvien opetustarpeiden erityisluonne ja nopeasti muuttuvat opetusohjelmat edellyttävät investointeja opetuslaitteisiin, laaja-alaisia kumppanuuksia ja jatkuvaa ajan hermolla pysymistä. Tieto- ja viestintätekniikka on avannut valtavia mahdollisuuksia oppimistulosten parantamiseen.

—

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen jatkaa ehdotetun ”Koulutuksen uudelleenajattelu” -strategian eteenpäin viemistä yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja ajaa uudistuksia yhteisymmärryksessä. Komitea vahvistaa olevansa kiinnostunut tekemään jatkossakin yhteistyötä Euroopan komission ja muiden kumppaneiden kanssa tällä alalla.

Esittelijä

Fiona O'LOUGHLIN (IE, ALDE), Kildaren kreivikunnanvaltuutettu ja Mid Eastin aluevaltuutettu

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin

COM(2012) 669 final

1.

suhtautuu myönteisesti tiedonantoon ”Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin” (1), sillä se on ajankohtainen ja arvokas panos käynnistettäessä uutta prosessia nykyaikaisten ja tehokkaiden koulutusjärjestelmien kehittämiseksi.

2.

katsoo kuitenkin, että otsikko ”Koulutuksen uudelleenajattelu” edellyttää laajempaa näkökulmaa kuin tiedonannossa on omaksuttu eikä aktiivisen kansalaisuuden, henkilökohtaisen kehittymisen ja hyvinvoinnin tavoitteita saa sivuuttaa, vaikka taitojen vahvistaminen onkin tarpeen työllistettävyyden ja kasvun edistämiseksi ja 2000-luvun haasteisiin, esimerkiksi ilmastonmuutokseen, ikääntymiseen tai maahanmuuttoon, vastaamiseksi.

3.

korostaa, että koulutuksen uudelleenajattelua koskevassa tiedonannossa asetetaan koulutuksen ja koulutusjärjestelmien poliittiset painopisteet seuraaviksi vuosiksi – jolloin myös kasvatus on otettava huomioon erottamattomana osana nuorten koulutusta – ja pyritään saamaan jäsenvaltiot kiinnittämään jälleen huomiota

—   laatuun– oikeanlaiset taidot työpaikan tarpeisiin

—   saatavuuteen– millaiset uudistukset parantavat koulutuksen tehokkuutta ja osallistavuutta ja edistävät elinikäistä oppimista

—   rahoitukseen– millä varoin ja kenen kanssa uudistukset tulisi toteuttaa, kun pohditaan toimia, joita tarvitaan, jotta voidaan hyödyntää yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien potentiaalia kasvun ja nuorisotyöllisyyden edistäjinä. Nämä näkökohdat vastaavat jäsenvaltioille talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla annettuja maakohtaisia suosituksia.

4.

antaa arvoa komission pyrkimyksille parantaa ja uudistaa yrittäjyyskasvatuksen ja ammatillisen koulutuksen käsitteitä ja kehotukselle osoittaa enemmän pitkäkestoisia investointeja koulutukseen globaalin talouden asettamiin haasteisiin ja taitojen kysynnässä tapahtuneisiin muutoksiin vastaamiseksi ja sitä kautta kasvun aikaansaamiseksi ja työpaikkojen turvaamiseksi.

5.

korostaa, että komission tiedonannossa kehotetaan perustavanlaatuiseen muutokseen koulutuksessa: katseet olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän oppimistuloksiin eli opiskelijoiden omaksumiin tietoihin, taitoihin ja kykyihin. Komitea korostaa koulutuksen motivoivaa ja sisällöllistä perustehtävää, joka on luoda edellytykset jatkuvaan oppimiseen.

6.

katsoo, että koulutuksessa vietetty aika on huono oppimisen mittari. Paljon ratkaisevampia kuin koulutuksen kesto ovat koulutuksen kiinnostava ja relevantti sisältö sekä motivoivat ja tehokkaat oppimistavat ja -ympäristöt. Lisäksi komitea korostaa, että luku- ja laskutaidoissa, taloudellisen osaamisen perusteet ja digitaalinen lukutaito mukaan luettuina, on vielä merkittävästi parantamisen varaa ja yrittäjyystaitoja ja aloitekykyä on kehitettävä ja vahvistettava. On ilmeisen tarpeellista analysoida ja tutkia eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tuntijakaumia ja -määriä ja optimoida ne oppilaiden todellisia oppimistuloksia silmällä pitäen.

7.

on samaa mieltä OECD:n 21. toukokuuta 2012 julkaiseman osaamisstrategian toteamuksesta, että osaamisesta on tullut 2000-luvun maailmanvaluutta. ”Valuutan” arvon määrittelevät sen käyttökelpoisuus ja potentiaali kehittyä. Ilman asianmukaista investointia taitoihin ihmiset ajautuvat yhteiskunnan marginaaliin, teknologinen edistys ei tuo talouskasvua eivätkä maat pysty enää kilpailemaan yhä enemmän tietoon perustuvassa globaalissa yhteiskunnassa. Valuutan arvo laskee kuitenkin sitä mukaa kun työmarkkinoiden vaatimukset muuttuvat ja ihmiset unohtavat käyttämättä jääneet taitonsa tai eivät onnistu hankkimaan uusia taitoja elinikäisessä oppimisprosessissa.

8.

kehottaa ottamaan huomioon, ettei osaamista myöskään voida automaattisesti muuntaa työpaikoiksi ja kasvuksi. OECD:n strategiassa kehotetaan edistämään tasa-arvoa koulutusmahdollisuuksissa. Epätasa-arvoisuuden lisääntyessä monilla elämänaloilla koulutus voi auttaa kaventamaan tätä kuilua. Komitea katsookin, että tasa-arvon parantaminen taitojen kehittämisessä on sekä yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista että taloudellisesti tuloksellista. Lisäksi tutkimuksissa on jo kauan sitten osoitettu, että tasa-arvo ja koulutuksen laatu eivät ole toisensa poissulkevia, päinvastoin: OECD-maiden parhaat koulutusjärjestelmät ovat niitä, joissa laatu ja tasa-arvo yhdistyvät.

9.

korostaa tässä lausunnossa käytetyn koko koulutusjärjestelmän huomioon ottavan lähestymistavan arvoa ja pitää tärkeänä muistuttaa politiikasta saadun näytön ja hyvien käytäntöjen hyödyntämisen tärkeydestä muotoiltaessa ehdotuksia toimiksi ja uudistuksiksi, jotka ovat tarpeen järjestelmien muuttamiseksi nykyistä tehokkaammiksi, joustavammiksi ja merkityksellisemmiksi. Komitea painottaa samalla koulutuksen yleistä tehtävää, sen roolia sosiaalisen osallisuuden varmistamisessa ja tuen tarvetta kaikilla tasoilla: EU-, valtio-, paikallis- ja aluetasolla.

10.

tukee kehotusta edistää monialaisten taitojen ja erityisesti yrittäjyystaitojen kehittämistä. Komitea katsoo, että samalla kun pyritään vastaamaan tiede-, teknologia-, tekniikka-, matematiikka-, tutkimus- ja innovointitaitojen suureen kysyntään, on ensin varmistettava, että kaikki oppivat keskeiset perustaidot, muun muassa digitaalisen lukutaidon ja taloudellisen osaamisen perusteet. On välttämätöntä, että eurooppalaisten koulutusjärjestelmien opetussuunnitelmiin sisällytetään yrittäjyystaidot, joista monet ovat kiinteästi yhteydessä emotionaalisiin taitoihin ja valmiuksiin.

11.

korostaa, että oppimisen kaikilla tasoilla tulisi tähänastista paljon enemmän käyttää tiimi-, ryhmä- ja verkosto-oppimista, sillä työelämä on vain pieneltä osin yksin työskentelyä ja ongelmien ratkaisemista yksin. Kaikessa toiminnassa hyvä tiimiytyminen perustuu aina siihen, että eri henkilöiden tiedot, taidot ja persoonallisuus sopivat hyvin yhteen ja täydentävät toisiaan.

12.

on samaa mieltä siitä, että ammatillisen koulutuksen ja erityisesti kaksiosaisen järjestelmän (duaalijärjestelmän), johon sisältyy työssäoppimista, tulee olla arvostettu ja keskeinen osa koulutusjärjestelmää. Nuorisotyöttömyys on usein alhaisempaa maissa, joissa on pitkälle kehittyneet kaksiosaiset koulutusjärjestelmät. Silti yli puolessa jäsenvaltioista alle 50 prosenttia oppijoista on ammatillisessa koulutuksessa. Jäsenvaltioita kehotetaankin kehittämään huippuosaamista ammatillisessa koulutuksessa ja pitämään huolta siitä, että tarjonta vastaa paikallisten työmarkkinoiden tarpeita, sekä ottamaan yritykset tähän tiiviisti mukaan. Esimerkiksi lyhyet tutkinnot aloilla, joilla on osaamisvajetta, voivat korjata ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa ja saada aikaan todellisia työllisyysvaikutuksia. AK korostaa, että maa- ja aluekohtaiset olosuhteet ja tarpeet on otettava huomioon korkealaatuisia ammatillisen koulutuksen kaksoisjärjestelmiä kehitettäessä. Komitea ehdottaa myös koeohjelmien käynnistämistä edistämään oppisopimuskoulutusta ja parantamaan ammatillisen koulutuksen yhteyttä työelämään niiden valtioiden koulutusjärjestelmissä, joissa duaalijärjestelmät ovat kehittymättömiä.

13.

on tyytyväinen siihen, että 15. helmikuuta 2013 kokoontunut koulutus-, nuoriso-, kulttuuri- ja urheiluneuvosto tunnusti asianmukaisesti yrittäjyyskoulutusstrategian tarpeen oppilaitosten tasolla, ja odottaa, että jäsenvaltiot ryhtyvät tämän pohjalta pian konkreettisiin toimiin.

14.

pitää yrittäjyyskasvatusjärjestelmien kehittämistä ja toteuttamista tärkeänä kaikkialla Euroopassa. Komitea katsoo, että erityisesti tulee pyrkiä vähentämään järjestelmien kehittämisessä ilmeneviä eroja ja huomattavia vaihteluja, jotka tulivat ilmi vuonna 2008 tehdyssä, yrittäjyyttä korkea-asteen koulutustasolla käsitelleessä kyselyssä ja jotka vahvistettiin Budapestissa vuonna 2011 järjestelyssä korkean tason konferenssissa.

15.

korostaa, että opiskelijoiden mahdollisuus saada yrittäjyyskasvatusta vaihtelee ja määritetään usein oppilaitoksen tasolla. Komitea pitää opettajia ja kouluttajia tärkeinä mielipiteen-muokkaajina, mutta samaan aikaan on koulun tarjoamien mahdollisuuksien rajoissa korjattava puutteellisia käsityksiä siitä, mitä yrittäjyyskasvatukseen kuuluu ja miten sitä tulisi opettaa. Näin ollen komitea katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi yhteistyössä oppilaitosten ja yritystuista vastaavien tahojen kanssa sisällyttää yrittäjyyskasvatusta perusasteen, ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen opetussuunnitelmiin.

16.

korostaa avaintaitoja koskevan eurooppalaisen viitekehyksen merkitystä: yrittäjyyskasvatus on viitekehyksessä tunnustettu erittäin tärkeäksi osa-alueeksi. Komitea katsookin, että opettajien kouluttamiseen yrittäjyystaitojen alalla on syytä kiinnittää erityistä huomiota mutta myös yrittäjien ja oppilaiden välistä arkioppimista tulisi edistää laajasti.

17.

kehottaa paikallisia ja alueellisia koulutuksen järjestäjiä ja opetusjärjestelmää tarjoamaan nykyistä yksilöllisempää (virallista ja epävirallista) opetusta erilaisille kohderyhmille, joita koulutetaan yrittäjiksi tai jotka haluavat kehittää yritystään. Euroopan yrittäjyysalueiden hyvistä käytännöistä voidaan saada tähän inspiraatiota. Alueiden komitean Euroopan yrittäjyysalue -tunnustus on hyvä esimerkki ja osoitus siitä, että alueet voivat kehittää pienin kustannuksin tulevaisuuteen suuntautuneita strategioita, joissa keskitytään yrittäjyystaitojen parantamiseen erityisesti nuorten parissa ja autetaan siten luomaan uutta yrittäjien ja työpaikkojen sukupolvea.

18.

panee merkille, että vaikka vieraiden kielten osaaminen on yksi määräävimmistä tekijöistä oppimisen ja ammatillisen liikkuvuuden sekä työllistettävyyden kannalta kotimaassa ja ulkomailla, tiedonannossa todetaan, että kielten oppimisen tulokset ovat Euroopassa heikkoja: vain neljä kymmenestä oppilaasta saavuttaa ensimmäisessä vieraassa kielessä itsenäisen kielenkäyttäjän tason eli pystyy käymään yksinkertaista keskustelua. Huono kielitaito onkin merkittävä este työntekijöiden vapaalle liikkumiselle ja EU:n yritysten kansainväliselle kilpailukyvylle. Tämä on ongelma erityisesti alueilla, joilla kansalaiset asuvat lähellä naapurimaan rajaa, jonka toisella puolella puhutaan eri kieltä. Kieltenoppimisen katsotaan olevan paljon tehokkaampaa varhaisessa iässä. Samoin keskinäisen ymmärryksen edistäminen ja Euroopan kansalaisuuden kehittyminen edellyttävät kontakteja jo varhaisesta iästä lähtien.

19.

toteaa edistystä jo tapahtuneen, mutta katsoo koulutusjärjestelmillä olevan vielä käyttämätöntä potentiaalia, jonka avulla ne voisivat täyttää paremmin tehtävänsä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä ja edistää Euroopan hyvinvointia esimerkiksi hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikan, avointen oppimisresurssien ja avoimen innovaatiotoiminnan tarjoamat uudet mahdollisuudet.

20.

katsoo, että tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa on välttämätöntä tunnustaa julkisten ja yksityisten investointien yhdistämisen tarve koulutusalalla. Toisaalta komitea korostaa tarvetta torjua mahdolliset ei-toivotut sivuvaikutukset, jotka saattavat esimerkiksi estää muita heikommassa yhteiskunnallis-taloudellisessa tilanteessa olevien väestöryhmien pääsyn koulutukseen. Kokonaisvaltaisesti osallistava politiikka ei ole vain tärkeää, se on välttämätöntä.

21.

kiinnittää erityistä huomiota nuorisotyöttömyyden torjuntaan ja katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi tehostaa toimintaansa neljällä alalla, jotka ovat keskeisiä asian ratkaisemiseksi:

22.

suhtautuu näin ollen myönteisesti joulukuussa 2012 hyväksyttyyn nuorisotyöllisyyspakettiin, johon sisältyy muun muassa nuorisotakuu, ja Eurooppa-neuvoston ehdottamaan nuorisotyöllisyysaloitteeseen, jonka budjetti on 6 miljardia euroa (2014–2020) ja jolla tuetaan yli 25 prosentin nuorisotyöttömyydestä kärsiviä alueita. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä alueiden kanssa varmistamaan, että nuorisotyöllisyysaloite todella toimii nykyisiä alueellisia ja valtakunnallisia toimia täydentävänä lisänä ja vaikuttaa konkreettisesti nuorisotakuun toteutumiseen.

23.

kehottaakin jälleen jäsenvaltioita ja tarpeen mukaan alueyhteisöjä olemaan – julkiseen talouteen kohdistuvasta paineesta huolimatta – asettamatta tulevaisuutta epävakaalle pohjalle tekemällä leikkauksia aloilla (kuten koulutuksessa), joilla luodaan perustaa huomispäivän kasvulle (2). Talouspolitiikan EU-ohjausjakson avulla voitaisiin varmistaa, ettei säästöjä kohdisteta aloihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ajatellen. Komitea painottaa, että parhaillaan vakavista budjettirajoituksista kärsiviä jäsenvaltioita ei tulisi jättää yksin.

24.

pitää olennaisen tärkeänä siltojen rakentamista arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen sekä virallisen koulutuksen välille. Toisen asteen opinto-ohjelmien kehittämisessä kohdennetaan liian usein huomio tiedon hankkimiseen sen sijaan, että keskityttäisiin ymmärryksen vahvistamiseen sekä keskeisten taitojen oppimiseen ja sellaisten taitojen kehittämiseen, joita tarvitaan nykymaailmassa pärjäämiseen. Komitea muistuttaa, että konkreettisten opetussuunnitelmien laatiminen ja toteuttaminen sekä koulutusjärjestelmän kehittäminen ja rahoitus kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

25.

kehottaa nostamaan seuraavat keskeiset taidot etusijalle uudenlaista koulutusta pohdittaessa: luova ajattelu, viestintä, tiedonkäsittely, henkilökohtainen tehokkuus ja työskentely muiden kanssa. Nämä taidot täydentävät kahdeksaa elinikäisen oppimisen avaintaitoa (3) ja helpottavat niiden omaksumista.

26.

korostaa, että opettajiin kohdistuu nopeasti muuttuvia vaatimuksia, jotka edellyttävät uudenlaista osaamista opettajilta, opettajankouluttajilta ja koulutuksen johtohahmoilta. Opetusmenetelmien uudenaikaistamiseen, opettajien mahdollisuuksiin pysyä mukana oman alansa kehityksessä ja huippuopetuksen määrittämiseen ja tukemiseen on kiireellisesti panostettava nykyistä enemmän, mutta samalla on otettava huomioon, että opettajien pätevyysjärjestelmän kehittäminen kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle.

27.

korostaa, että on tärkeää kehittää oikeat perustaidot varmistamalla alusta alkaen, että opettajat ovat sitoutuneet asettamaan niiden välittämisen etusijalle ja että paikallisyhteisö osallistuu ja sitoutuu aktiivisesti sosiaaliseen integrointiin eli esimerkiksi niiden integroimiseen, jotka ovat sosiaalisesti heikommassa asemassa tai joilla on erilainen kulttuuri- tai koulutustausta. Samaan aikaan olisi ylläpidettävä hyviä suhteita yritysmaailmaan ja tarvittaessa huolehdittava psykopedagogisen tuen saannista.

28.

korostaa, että monikielisyyteen ja medialukutaitoon liittyvien opetustarpeiden erityisluonne ja nopeasti muuttuvat opetusohjelmat edellyttävät investointeja opetuslaitteisiin, laaja-alaisia kumppanuuksia ja jatkuvaa ajan hermolla pysymistä. Tieto- ja viestintätekniikka on avannut valtavia mahdollisuuksia oppimistulosten parantamiseen. Joissakin tapauksissa moninaiset opetus- ja oppimislaitteet, kuten simulaattorit ja pelit, saattavat mahdollistaa huomattavasti paremmat oppimistulokset kuin pelkän luento-opetuksen ja tavanomaisen havaintomateriaalin käyttö. Komitea kehottaakin paikallis- ja alueviranomaisia luomaan yhteyksiä paikallisiin yrityksiin ja korkeakouluihin ja määrittämään puitteet niiden kanssa tehtävälle yhteistyölle, tekemään yhteistyötä paikallisyhteisön kanssa paikallisten tarpeiden ymmärtämiseksi ja ammattiin opiskelevien työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi sekä huolehtimaan opettajien jatkokoulutusjärjestelyistä.

29.

myöntää, että meneillään oleva prosessi eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämiseksi urheilun alalle antaa tehokkaan panoksen EU:n strategisiin tavoitteisiin, erityisesti Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseen, ja avaa mahdollisuuksia pysyvien työpaikkojen luomiseen erityisesti nuorille.

30.

korostaa myös urheilun sosiaalista, yhteiskunnallista ja koulutuksellista tehtävää, sillä urheilulla on tärkeä merkitys oppimisen tehostamisessa, henkisen suorituskyvyn parantamisessa, yksilöiden fyysisen hyvinvoinnin edistämisessä, ihmisten yleisen elämänlaadun parantamisessa ja yhteiskunnan sopusointuisen integraation vahvistamisessa suvaitsevaisuuden, reilun pelin hengen ja yhteistyön arvojen edistämisen kautta.

31.

varoittaa, että vaikka on selvää näyttöä siitä, että koulutuksessa tulee keskittyä kehittämään monialaisia taitoja, nykyiset käytännöt ovat aivan toisensuuntaisia. Komitea katsoo, että suuria ratkaistavia haasteita, jotta koulutusjärjestelmät voitaisiin suunnitella uudelleen taitojen tuottamiseksi työelämän tarpeisiin, ovat standardoitujen testien käyttö EU:n laajuisesti sekä opetusprosessien, oppimissimulaattorien, oppimistehtaiden ja vastaavien kehittäminen ja käyttöönotto. Näihin on kiinnitettävä huomiota. Laitteistojen tuotekehitys ja hankinta vaativat usein merkittäviä investointeja, joiden tuottavuus on kuitenkin hyvä, jos ne tehdään suunnitelmallisesti.

32.

on tyytyväinen siihen, että huomiota kiinnitetään oppimistuloksiin. Komitea pitää tärkeänä joustavuuden ja riippumattomuuden sovittamista yhteen sen kanssa, että tutkinnot ovat siirrettäviä ja ne tunnustetaan vastavuoroisesti kaikkialla Euroopan alueilla ja valtioissa. Komitea odottaakin kiinnostuneena taitojen ja tutkintojen eurooppalaisen alueen pikaista toteuttamista mutta huomauttaa, että esimerkiksi eurooppalainen tutkintojen viitekehys ei synnytä oikeutta tutkintojen tunnustamiseen. Näin ollen komitea varoittaa sekoittamasta tunnustamis- ja avoimuusvälineitä toisiinsa, kuten komission pyrkimyksessä ”varmistaa taitojen ja pätevyyksien vaivaton tunnustaminen yli maiden rajojen” on uhkana.

33.

toistaa vakaan näkemyksensä, että EU:n on paitsi lisättävä osallistumista yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen myös houkuteltava koulutuksen piiriin ihmisiä koko yhteiskunnan laajuudelta, myös muita heikommassa asemassa olevista ryhmistä (4), ja varattava resursseja tähän haasteeseen vastaamiseen.

34.

korostaa alusta pitäen horisontaalisesti sovitun ja kestäväpohjaisen strategian tärkeyttä täytäntöönpanoprosessissa. Strategialla tulisi myös varmistaa tarvittava yhteisvaikutus kaikkien asiaankuuluvien Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeiden ja erityisesti ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelman”, ”Nuoret liikkeellä -hankkeen”, ”Innovaatiounionin” ja ”Eurooppalaisen digitaalistrategian” välillä.

35.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ollut merkittävä rooli Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa, ja pitää tärkeänä, että kansalliset uudistusohjelmat toteutetaan yhteistyössä eri hallintotasojen kesken, jotta Eurooppa 2020 täyttäisi lupauksensa. Komitea tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat ihanteellisessa asemassa edistääkseen merkittävällä tavalla näiden tavoitteiden saavuttamista, sillä ne helpottavat suotuisan ympäristön luomista, varmistavat viime kädessä tiedon välittämisen ja jakamisen verkostojensa kautta ja tarjoavat aineistoa tulevaa strategista suunnittelua ja kehittämistä varten.

36.

korostaa tukikehyksen tärkeyttä erityisesti muita heikommassa asemassa oleville väestöryhmille. Komitea painottaa, että tarvitaan määrätietoisia, pitkäkestoisia toimia, joihin myös paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat, jotta opetuksen laatua ja oppimistuloksia voidaan parantaa ja nuoria kannustaa pyrkimään pidemmälle myös kouluissa, jotka sijaitsevat maantieteellisistä haitoista kärsivillä ja sosiaalisesti muita heikommassa asemassa olevilla alueilla.

37.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen vastuu koulutuspolitiikassa ja tärkeä asema nuoriso- ja työllisyyspolitiikan alalla. Laaja-alaisten taitojen kehittämisen osalta on tärkeää, että koulutusjärjestelmässä vahvistetaan nuorten itsensä työllistämistä edistäviä asenteita ja taitoja kehittämällä sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia kuin luovuutta, vastuullisuutta, riskinottokykyä, ongelmanratkaisukykyä ja ryhmätyöskentelytaitoja.

38.

kannattaa komission tiedonannossaan ehdottamaa kaksiosaista lähestymistapaa, jossa jäsenvaltioille asetetaan ensisijaiset tavoitteet mutta samaan aikaan huolehditaan koordinoinnista ja osallistumisesta EU:n tasolla. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että valtio-, alue- ja EU-tasolla tarvitaan sellaisia tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia, toissijaisuusperiaatetta täysin kunnioittavia toimenpiteitä virallisen koulutuksen, arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen aloilla, joissa yhdistyvät koulutus, koti ja yhteisö ja joissa luodaan kumppanuussuhteita koulujen ja paitsi yritysten myös valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden ja muunlaisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välillä.

39.

tähdentää paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä roolia koulutuksessa ja niiden lisäarvoa toimijana ja rajapintana opetusmaailman ja työelämän välillä sekä korostaa tarvetta kuroa umpeen alueiden välisiä eroja, myös syrjäiset ja syrjäisimmät alueet huomioon ottaen, ja kehittää alueellisten ja syrjässä sijaitsevien oppilaitosten toimintaa. Komitea painottaa, että aluehallitukset, yleissivistävät, ammatilliset ja muut oppilaitokset sekä talous- ja yhteiskuntaelämän tärkeimmät sidosryhmät voisivat tehdä yhteistyötä, jotta päästäisiin sopimukseen inhimillisen pääoman kehittämistä koskevista alueellisista tavoitteista, politiikoista ja painopisteistä. Olisi vahvistettava kannustinrakenteita, jotta voitaisiin rohkaista oppilaitoksia ja niiden henkilökuntaa osallistumaan toimiin, jotka hyödyttävät alueellista ja paikallista kehitystä ja yritystoimintaa.

40.

muistuttaa, että täsmällisintä ja ajantasaisinta tietoa alueellisista työmarkkinoista saadaan valtiollista tasoa alempaa, missä paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla merkittävä rooli ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuden kartoittamisessa, asianmukaisten uudelleenkoulutus- ja ammattikoulutusohjelmien tarjoamisessa ja paikallisiin tarpeisiin vastaaviin investointeihin kannustamisessa.

41.

korostaa, että onnistumisen todennäköisyys kasvaa, jos yhteistyöpuitteet luovat nousukierteen, jossa teollisuuden ja/tai kaupan konkreettisia tarpeita ei jätetä koulutuksessa huomiotta. Tällöin oppilaitokset tekevät tiivistä yhteistyötä yksityissektorin kanssa, jolloin luodaan synergiaa ja palautemekanismeja, ja ammatillista koulutusta saaneiden opiskelijoiden/aikuisten parantuneet taidot investoidaan takaisin alueen elvyttämiseen. Yritystoiminnan tasoa voitaisiin pitkällä aikavälillä parantaa kohdennetusti kehittämällä nuorten oppilaiden ”yrittäjähenkeä”.

42.

uskoo, että nuoret oppivat kaikenlaisia yrittäjyyden edellyttämiä keskeisiä taitoja pitkäkestoisten, yhteistyöhön perustuvien ja luovien kokemusten kautta.

43.

toistaa tukevansa sellaisten ammatillisten koulutusohjelmien kehittämistä, joiden tavoitteena on luoda aidosti avoimia väyliä ammatillisesta koulutuksesta korkeakoulutukseen. Komitea tukee ammatillista koulutusta koskevan politiikan linjaamista samansuuntaiseksi alueellisten/paikallisten talouden kehittämisstrategioiden kanssa (mm. älykäs erikoistuminen, nuorten yrittäjyys) ja kumppanuuksien kehittämistä oppilaitosten, yritysten ja tutkimustoiminnan välillä.

44.

panee merkille, että ammatillisella koulutuksella saattaa joissakin jäsenvaltioissa olla tietynlainen leima ja sitä pidetään yliopistollista oppineisuutta alempiarvoisena. Tähän on puututtava tulevissa toimissa. Poitiers'ssa 1990-luvulla kehitelty henkilökohtainen oppimisjärjestelmä on toinen oikeansuuntainen aloite: siinä ihmisiä kohdeltiin yksilöinä ja heille laadittiin oppimissuunnitelma kunkin omien tarpeiden mukaan. Tämän rinnalla on yhä tärkeämmäksi noussut tiimien ja yhteisöjen oppimissuunnitelmien laatiminen. Komitea korostaa, että korkea-asteen koulutuksen mutta myös ammatillisen koulutuksen tarpeellisuutta työmarkkinoiden näkökulmasta tulisi korostaa, ja työnantajia ja työmarkkinainstituutiota tulisi kannustaa osallistumaan ohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen. Tiivistettynä: ammatillisessa koulutuksessa olevien opiskelijoiden on voitava kokea saavansa koulutuksestaan etua muuhun koulutukseen nähden, esimerkiksi mahdollisuuksia ammattitaidon jatkuvaan kehittämiseen, jottei ammatillinen koulutus merkitse etenemismahdollisuuksien vaikeutumista tai niistä luopumista.

45.

kehottaa ottamaan työhön mukaan myös paikallis- ja alueviranomaiset, sillä osaamisaloihin ja työllisyyteen liittyvät suuntaukset havaitaan usein ensimmäiseksi niiden tasolla. Komitea korostaa AK:n olevan sitoutunut ammatillista koulutusta koskevan politiikan linjaamiseen yhdenmukaiseksi alueellisten/paikallisten talouden kehittämisstrategioiden (mm. älykäs erikoistuminen) kanssa.

46.

korostaa, että Euroopan täyttä potentiaalia tietoteknisen tuen ja tieto- ja viestintätekniikan palveluiden kehittämisessä julkisella ja yksityisellä sektorilla tulisi hyödyntää täysimääräisesti myös koulutuksessa. EU:n tukemat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, joihin osallistuu paikallis- ja alueviranomaisia sekä tieto- ja viestintätekniikkaa kehittäviä pk-yrityksiä julkisten tieto- ja viestintätekniikkapalvelujen alalla, voivat muodostaa erinomaisen perustan paikallisen osaamisen ja tiedon kehittämiselle kaikkialla EU:ssa. Komitea tähdentää, että alalla on mahdollisuuksia lisäkehitykseen siten, että perustetaan alueellisia tieto- ja viestintätekniikkakeskuksia, virtuaalikampushankkeita tai multimediakoulutuskeskuksia.

47.

katsoo, että koulutus taitojen kehittämiseksi on erinomainen tavoite. Meidän tulee kuitenkin varoa investoimasta koulutukseen vain Euroopan taloudellisen tuottavuuden lisäämiseksi. Tästä lähestymistavasta voi olla se valitettava seuraus, että nuorten mielenterveys horjuu, jos heitä pidetään taloudellisina perusyksiköinä ja heidät määritellään vain sen mukaan, mikä on heidän taloudellinen panoksensa yhteiskunnalle. Näin ollen on tuettava ennen kaikkea sitä, että myös nuorten luovuuteen, elämäntaitoihin, laaja-alaisiin taitoihin, kulttuurikoulutukseen ja kineettisiin taitoihin investoidaan yhtä lailla. Koulutuksen julkiset ja yksityiset edut ulottuvat taloutta pidemmälle. Esimerkiksi oppineisuus on yhteydessä pidempään eliniän odotteeseen, korkeampaan äänestysasteeseen ja myönteisempiin asenteisiin etnisten vähemmistöjen yhdenvertaisia oikeuksia kohtaan.

48.

katsoo, että EU:n tasolla ehdotetuissa tai hyväksytyissä konkreettisissa toimenpiteissä tai toimissa tulisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti keskittyä aloihin, joilla on vahva eurooppalainen ulottuvuus tai joihin liittyy rajatylittäviä näkökohtia, joita ei voida ratkaista asianmukaisesti yksin jäsenvaltioiden ja/tai alue- ja paikallisviranomaisten tasolla.

49.

painottaa järkevän, tehokkaan ja innovatiivisen rahoituksen ja varainkäytön tarvetta koulutuksessa, jotta voidaan paremmin vastata tulevaan osaamisalojen työpaikkojen sekä toiminnan laajentumisista ja henkilöstön korvaustarpeesta johtuvaan kysyntään sekä tukea kasvua ja nuorten työllistymistä. Komitea tähdentää, että politiikan laadinnassa ja ohjelmien täytäntöönpanossa tulisi hyödyntää olemassa olevia demokraattisin vaalein valittuja paikalliselimiä. Komitea katsoo, että paikallisosaamisen hyödyntäminen ja demokraattinen vastuu parantavat korkeakoulujen, yritysten ja paikallishallinnon kumppanuustoimien hallintomekanismeja. Tämä mahdollistaa priorisoinnin ja vastuullistamisen paikallistasolla, mikä liittyy välittömästi toissijaisuusperiaatteeseen.

50.

korostaa vahvojen paikallisten kumppanuusjärjestelyjen luomisen etuja: niissä on mahdollista saada kokonaisvaltainen näkemys järjestelmästä ja sisällyttää erilaiset rahoitusmahdollisuudet yhteen ja samaan paikallis- tai aluestrategiaan. Tällaisessa strategiassa voitaisiin ottaa huomioon erilaisia paikallis- ja aluetason toiminnan täytäntöönpanovaihtoehtoja:

Kaikkien näiden strategioiden tulisi perustua vakaasti koulutuksen kolmeen yleistavoitteeseen: huippuosaamiseen pyrkiminen, koulutuksen yleisen saatavuuden varmistaminen ja opintonsa keskeyttäneiden määrän vähentäminen.

51.

kehottaa ottamaan paikalliset ja alueelliset toimijat, myös oppilaitokset, järjestelmällisesti ja pysyvästi mukaan älykästä erikoistumista käsittelevään foorumiin ja kehittämään yhdennettyjä paikallisia/alueellisia kehittämissuunnitelmia.

52.

korostaa paikallisten ja alueellisten aktiviteettien ratkaisevaa merkitystä sekä samalla odottaa Euroopan komissiolta yksityiskohtaisempia ehdotuksia siitä, miten käytännössä kurotaan umpeen kuilu yhtäältä tieto- ja viestintätekniikan ja avointen oppimisresurssien tarjoaman potentiaalin ja toisaalta nykyisten yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien välillä. Komitea myöntää, että avoimet oppimisresurssit voivat olla hyödyllinen lisä tavanomaisiin opetusmateriaaleihin. On kuitenkin vielä selvitettävä, miten vapaiden oppimisresurssien sisällön jatkuva ja kattava laadunvarmistus voidaan hoitaa järkevällä tavalla, jotta niiden käytöstä opetuksessa on hyötyä.

53.

katsoo, että ”olisi annettava suurempi merkitys paikallis- ja alueviranomaisten ilmeiselle roolille työnantajina, palvelujen tarjoajina ja sääntelijöinä edistettäessä kasvua ja koheesiota sekä koordinoitaessa oppilaitosten, yrittäjyysvirastojen ja yritysten strategisia kumppanuuksia kulloisillakin alueilla”. Paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat itse asiassa yhä enemmän koulutuspolitiikkoihin, mutta ei ole yleispäteviä toimia, joilla voitaisiin varmistaa oppimistulosten parantuminen. Vaikka nykyään on tarpeeksi tietoa päätösten tekemistä varten (tärkeimpinä opettajien laatu, institutionaalinen riippumattomuus, osallistavuus ja resurssit), paikallis- ja alueviranomaisten vaihtoehdot riippuvat niiden sosioekonomisista piirteistä, niiden autonomiasta suhteessa valtakunnalliseen järjestelmään ja niiden aiemmista tuloksista (ja maineesta) koulutuksen alalla.

54.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat suoraan yhteydessä ruohonjuuritasoon ja ymmärtävät parhaiten sen tilanteen, ja niillä on hyvät valmiudet auttaa osaltaan politiikan kehittelyssä ja ohjelmien täytäntöönpanossa toissijaisuusperiaatetta täysin noudattaen.

55.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen jatkaa ehdotetun ”Koulutuksen uudelleenajattelu” -strategian eteenpäin viemistä yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja ajaa uudistuksia yhteisymmärryksessä. Komitea vahvistaa AK:n olevan kiinnostunut tekemään jatkossakin yhteistyötä Euroopan komission ja muiden kumppaneiden kanssa tällä alalla. Yhteistyön tulisi kattaa kaikki paikallis- ja alueviranomaisten erityiset vastuualat, joihin kuuluu muun muassa tiedonannossa jo mainittu ammatillista koulutusta koskevan politiikan linjaaminen yhdenmukaiseksi alueellisten/paikallisten talouden kehittämisstrategioiden kanssa.

17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/59

—

korostaa pitävänsä välttämättömänä eurooppalaisen tason toimia unionin vähävaraisimpien hyväksi, jotta saavutetaan EU:n Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä asettama tavoite nostaa ainakin 20 miljoonaa eurooppalaista pois köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä vuoteen 2020 mennessä.

—

pitää asianmukaisena ohjelman oikeusperustan muuttamista (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen SEUTin 174 artikla), mutta ehdottaa vuodesta 2014 lähtien käytettäväksi kaksinkertaista oikeusperustaa, joka nojaisi myös SEUTin 39 artiklaan jatkuvuuden varmistamiseksi ja jotta säilytetään yhteys yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin.

—

on tyytyväinen Euroopan komission aikomukseen laajentaa nykyisen elintarvikeapuohjelman perustavoitetta ja katsoo, että vähävaraisimpien kansalaisten elintarvikeavun yhdistäminen asunnottomuutta ja lasten köyhyyttä lievittäviin toimiin ja koordinaatioon ESR:n kanssa antaa mahdollisuuden monivaikutteiseen toimintaan ja mahdollisuuden puuttua yhtä aikaa eri perustarpeissa ilmenevien puutteiden syntyyn.

—

on tyytyväinen siihen, että komission ehdotuksessa annetaan alue- ja paikallishallinnoille mahdollisuus aktiivisen toimijan rooliin avun jakamisessa tarvitsijoille.

—

torjuu periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden osallistuminen toimenpiteeseen on vapaaehtoista, sillä tällainen periaate voisi sulkea alue- ja paikallisyhteisöjä rahaston ulkopuolelle ilman minkäänlaista osallistavaa ja demokraattista yhteistyömekanismia eurooppalaisella tai kansallisella tasolla ja ilman, että otetaan huomioon köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan merkitystä jäsenvaltiotasoa alemmilla tasoilla.

—

katsoo, että ohjelma tulee talouskriisistä kärsivillä alueilla ja koheesioalueilla rahoittaa kokonaan unionin varoista sillä se on perusteltua Euroopan kansalaisten, alueiden ja kansojen keskinäisen yhteenkuuluvuuden osoituksena.

—

korostaa, että ehdotettu rahoitustaso on liian alhainen leikatessaan määrärahoja merkittävästi nykytasosta (komission esityksessä 30 % ja neuvoston ehdotuksessa jopa 40 %). Komitea kehottaa pitämään määrärahatason vähintään nykyisellä tasolla.

Esittelijä

Ossi MARTIKAINEN (FI, ALDE), Lapinlahden kunnanvaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta

COM(2012) 617 final/2

1.

korostaa pitävänsä välttämättömänä eurooppalaisen tason toimia unionin vähävaraisimpien hyväksi, jotta saavutetaan EU:n Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä asettama tavoite nostaa ainakin 20 miljoonaa eurooppalaista pois köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteesta on tullut yhä ajankohtaisempi, sillä vuonna 2011 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien määrä oli 119,6 miljoonaa – 6 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2009. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista ollaan siis jäämässä, ja tässä valossa on sitäkin vaikeampi ymmärtää 7. ja 8. helmikuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ehdotusta leikata 1,0 miljardilla eurolla vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun määrärahoja.

2.

pitää asianmukaisena ohjelman oikeusperustan muuttamista (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen SEUTin 174 artikla), mutta ehdottaa vuodesta 2014 lähtien käytettäväksi kaksinkertaista oikeusperustaa, joka nojaisi myös SEUTin 39 artiklaan jatkuvuuden varmistamiseksi ja jotta säilytetään yhteys yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin.

3.

korostaa toissijaisuusperiaatteen merkitystä siinä yhteydessä, kun laaditaan tehokasta strategiaa vähävaraisimpien auttamiseksi.

4.

kritisoi komission ehdotuksesta puuttuvaa johdonmukaisuutta Eurooppa 2020 -strategiaan nähden, sillä ehdotuksessa ei viitata lainkaan köyhyysuhan alla elävien määrään, vaikka tämä on yksi kolmesta Eurooppa 2020 -strategiassa käytetystä indikaattorista, joiden avulla arvioidaan sosiaaliseen osallisuuteen ja köyhyyden vähentämiseen liittyvää EU:n tavoitetta.

5.

pitää tärkeänä ja ymmärrettävänä, että komissio on 1) esittänyt uuden oikeusperustan, joka välttää tuomioistuimen toteaman ristiriidan avustuselintarvikkeiden hankkimisessa markkinoilta ja 2) esittänyt tehtäviltään laajempaa uutta ohjelmaa, jolla luodaan puitteet avustustoiminnan jatkumiselle ja parannetaan samalla sen tulosten kestävyyttä ja vaikuttavuutta.

6.

katsoo, että vähävaraisimpien kansalaisten elintarvikeavun yhdistäminen asunnottomuutta ja lasten köyhyyttä lievittäviin toimiin ja koordinaatioon ESR:n kanssa antaa mahdollisuuden monivaikutteiseen toimintaan ja mahdollisuuden puuttua yhtä aikaa eri perustarpeissa ilmenevien puutteiden syntyyn.

7.

on tyytyväinen Euroopan komission aikomukseen laajentaa nykyisen elintarvikeapuohjelman perustavoitetta, mutta pelkää pahoin, että luettelo köyhyyden osa-alueista, joihin uuden vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston tulisi puuttua, ainoastaan heikentää sen lopullista vaikuttavuutta – varsinkin, kun määrärahoja uhkaa lähes 30 prosentin leikkaus Eurooppa-neuvoston ehdotuksessa (3,5 miljardia euroa elintarvikeapuohjelmalle vuosina 2007–2013 ja 2,5 miljardia euroa 2014–2020).

8.

muistuttaa, että ESR:n hallinnolliset menettelyt on monissa tapauksissa koettu toimijoiden tasolla hankaliksi ja kehottaa uuden vähävaraisimpien kansalaisten perustarpeisiin suunnatun välineen osalta välttämään tarpeettoman yksityiskohtaista säätelyä.

9.

katsoo, että mm. talouskriisin pitkittymisen vuoksi vähävaraisimmille suunnatun avun väline ei saisi syödä ESR:n resursseja vaan tarvitsisi oman pidempikestoisen rahoituksen, johon tarvittavat määrärahat osoitetaan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeesta 2.

10.

on tyytyväinen siihen, että komission ehdotuksessa annetaan alue- ja paikallishallinnoille mahdollisuus aktiivisen toimijan rooliin avun jakamisessa tarvitsijoille ja katsoo, että tämä aktiivinen rooli voi osaltaan vähentää kansallisen ja EU-tason hallinnollisia rasituksia ja menettelyjä, koska alue- ja paikallishallinnoilla on omassa toiminnassaan käytössä hyvin kehittyneet kansalliseen ja EU-lainsäädäntöön perustuvat menettelytavat ja tarkastussäännöt.

11.

muistuttaa, että Maailman terveysjärjestön WHO:n ”Health 21 – health for all in the 21st century” -strategiassa painotetaan sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden vähentämisen välttämättömyyttä koko väestön terveyden parantamiseksi. Lisäksi WHO kehottaa toteuttamaan joukon toimia, jotka on erityisesti kohdennettu vähävaraisimmille ja huonosta terveydentilasta kärsiville, korjaamaan terveyspalveluissa esiintyviä puutteita sekä puuttumaan terveydenhuoltoon liittyviin ja sosiaalisiin epäkohtiin (WHO:n 51. kokouksessaan antaman Health 21 -julistuksen johdannon II kohta).

12.

toteaa, että vaikka vähävaraisimpien kansalaisten elintarvikeapuohjelma uudessa muodossaan yhdistyy muihin sosiaalisen integraation ja solidaarisuuden välineisiin, sen tausta ja aiempi toiminta osana YMP:tä on ollut vahvasti perusteltu, koska pohjimmiltaan YMP:n tarkoituksena on riittävän ja kohtuuhintaisen ravinnon varmistaminen unionin kansalaisille (SEUTin 39 artiklan 1 kohdan e alakohta) sekä elintarvikevarmuuden turvaaminen (39 artiklan 1 kohdan d alakohta).

13.

katsoo siksi, että myös jatkossa tulee säilyttää mahdollisuus käyttää maataloustuotteiden mahdollisesti kertyviä ylijäämiä (interventiovarastot) uusissakin ohjelmissa. Ylijäämien käyttöä ei kuitenkaan tulisi vähentää vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston määrärahoista.

14.

pitää tärkeänä, että ehdotetussa lainsäädännössä annetaan komissiolle, kansallisille viranomaisille ja alue- ja paikallisviranomaisille selkeä säännöstö ja mahdollisuus puuttua havaittaviin epäkohtiin, koska kyseessä on unionin legitimiteetin ja kansalaisten luottamuksen näkökulmasta tavallistakin herkemmin haavoittuvainen toiminnan ala, jonka tarpeellisuudesta, toimivuudesta ja tuloksista vallitsee eri jäsenvaltioissa ja niiden alueilla erilaisia käsityksiä.

15.

torjuu periaatteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden osallistuminen toimenpiteeseen on vapaaehtoista, sillä tällainen periaate voisi sulkea alue- ja paikallisyhteisöjä rahaston ulkopuolelle ilman minkäänlaista osallistavaa ja demokraattista yhteistyömekanismia eurooppalaisella tai kansallisella tasolla ja ilman, että otetaan huomioon köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan merkitystä jäsenvaltiotasoa alemmilla tasoilla.

16.

katsoo, että ohjelma tulee talouskriisistä kärsivillä alueilla ja koheesioalueilla rahoittaa kokonaan unionin varoista.

17.

pyytää toimielimiä ottamaan huomioon, että osarahoitteisuus voi johtaa siihen, että välinettä ei oteta käyttöön, vaikka monien alueiden taloudellinen ja sosiaalinen tilanne edellyttäisi sitä.

18.

kehottaa aiemman lausuntonsa tapaan komissiota jatkuvasti arvioimaan toimenpiteeseen osoitettujen määrärahojen riittävyyttä ja muistuttaa epäilleensä jo aiempaa rahoituksen tasoa (500 milj. euroa vuodessa) riittämättömäksi. Nyt tarve on eri syistä edelleen vain kasvanut, joten ehdotettu rahoitustaso on liian alhainen leikatessaan määrärahoja merkittävästi nykytasosta (komission esityksessä 30 % ja neuvoston ehdotuksessa jopa 40 %). Komitea kehottaa pitämään määrärahatason vähintään nykyisellä tasolla.

19.

tunnustaa, että riittävä, monipuolinen ja terveellinen ravinto on useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja julistuksissa vahvistettu perusoikeus, jonka toteutuminen kaikille unionin kansalaisille ja asukkaille on turvattava kaikilla tasoilla.

20.

muistuttaa, että vähävaraisimpien kansalaisten kohtaaman ravitsemuksen puutteen taustalla on useita erillisiä mutta myös toisiinsa liittyviä ilmiöitä, kuten

21.

katsoo, että näiden laajojen ja moniulotteisten ongelmien ratkaisuun tarvitaan myös tehokkaita unionin politiikkoja ja rahoitusta.

22.

katsoo, että unionin kansalaisten riittävän ja monipuolisen ravitsemuksen turvaamisen tulee edelleen olla YMP:n keskeinen perustehtävä. Komitea kehottaa uudistamaan maatalouspolitiikkaa siten, että elintarvikkeiden hinnanmuodostus markkinoilla on läpinäkyvää ja että maatalouden perustuotannon kannattavuus säilyy unionin kaikilla alueilla.

23.

katsoo, että vaikka markkinoiden kehittyminen ja viime vuosina tapahtunut satotasojen kehitys ja kulutustottumusten muutokset ovat vähentäneet maataloustuotteiden ylijäämää, voi niitä kertyä jatkossakin, ja niiden käyttäminen vähävaraisten kansalaisten avuksi olisi tärkeää unionin legitimiteetin kannalta.

24.

korostaa edellä esitetyn kohdan 12 perustelemiseksi sitä, että YMP on ollut alusta saakka yksi unionin politiikan ydinaloista ja tulee säilymään sellaisena. Sen sisällyttäminen uuden välineen oikeusperustaan (kaksinkertainen oikeusperusta) turvaisi vähävaraisimmille kansalaisille suunnatun avun pitkäjänteisen jatkumisen siitä huolimatta, että nykyiset haasteet saattavat rasittaa unionin muiden politiikkojen kuten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden rahoitusta pitkäkestoisesti.

25.

muistuttaa siitä, että Euroopan alueiden taloudellis-sosiaalinen tilanne vaihtelee myös jäsen-valtioiden sisällä, ja katsoo, että esitetty ohjelma on tarpeellinen täydentämään eurooppalaisen yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden nimissä niitä toimia, joita kukin jäsenvaltio ja niiden alueelliset ja paikalliset viranomaiset tekevät. Tässä mielessä esitetty ohjelma perustuu vahvasti unionin yhteiseen arvoperustaan ja Euroopan integraation perusajatukseen.

26.

pitää uuden rahaston puitteissa tehtävää eri tavoitteiden yhdistämistä tärkeänä köyhyyden ja syrjäytymisen syiden estämiseksi, koska asunnottomuus, puutteellinen ravitsemus ja lapsiperheiden sosiaalinen puute vaikuttavat toisiinsa. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että uutta välinettä edeltäneet ohjelmat keskittyivät ravitsemukseen, jonka puutteesta on selvästi tullut uudestaan monilla alueilla todellinen ja pidempikestoinen ongelma. Näin ollen komitea kehottaa jäsenvaltioita ja alueita painottamaan ohjelmien toimeenpanossa elintarvikeavun merkitystä ja auttamaan kansalaisia sen kautta myös asunnottomuutta ja sosiaalista syrjäytymistä helpottavien toimien ja ohjelmien pariin.

27.

toteaa edellä esitettyjen kohtien 16–18 perusteluksi, että