17.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 139/11

—

korostaa, että teollisuuspolitiikasta on tehtävä yksi yhteisön peruspilareista ja määriteltävä se todelliseksi poliittiseksi painopisteeksi, jonka puolesta poliittinen sitoutuminen on yhtä vahvaa kuin koheesion, infrastruktuurien tai maatalouden suhteen.

—

katsoo, että Euroopan komission on teollisuuspolitiikan alalla hyödynnettävä kaikki Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet, jotka määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 artiklassa.

—

tukee näin ollen Euroopan parlamentin ehdotusta perustaa ohjausryhmä, jotta kootaan yhteen eurooppalaisen ja kansallisen tason ja alue- ja paikallisyhteisöjen osaaminen sekä tällä hetkellä kaikille tasoille ja aloille hajautuneet resurssit.

—

huomauttaa, että monet alue- ja paikallisviranomaiset ovat jo asettaneet taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan innovoinnin kehitysstrategioidensa keskipisteeseen. Niillä on verkostoja ja kokemusta, joita tarvitaan pk-yritysten kehityksen kannalta välttämättömien innovaatioekosysteemien kehittämiseen.

—

ehdottaa pk-yritysten rahoittamiseen tarkoitettujen ”hankejoukkolainojen” liikkeeseenlaskua, jotta vahvistetaan pk-yritysten ja keskikokoisten yritysten tukemiseen tähtääviä alueellisia investointirahastoja ja lujitetaan eurooppalaista riskipääoma-alaa, joka tukeutuu alueisiin.

—

ehdottaa, että alueellisista innovaatiosuunnitelmista tehdään innovaatioita ja teollisuuden kehittämistä koskevia alueellisia suunnitelmia.

Esittelijä

Claude GEWERC (FR, PSE), Picardien aluevaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten

COM(2012) 582 final

1.

pitää tervetulleena komission tiedonantoa, joka vahvistaa selkeästi teollisuuden välttämättömyyden.

2.

Euroopan teollisuus, jossa viennin sekä tutkimuksen ja kehittämisen yksityisten menojen osuus on 80 prosenttia, on edelleenkin Euroopan johtotähti globalisaatiossa. Teollisuudella on yhä vahva heijastusvaikutus koko talouteen erityisesti työllisyyden kannalta (se työllistää 35 miljoonaa henkeä) ja palvelutoimintoihin kohdistuvien vaikutusten kannalta.

3.

Viime aikoina Euroopan tuotantokapasiteetti on kuitenkin heikentynyt, unionin sisäiset erot ovat kasvaneet ja toimintojen siirrot ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyky ovat herättäneet yhä enemmän huolta.

4.

Euroopan unioni on rakennettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ympärille. Meneillään oleva talous- ja finanssikriisi vahvistaa ajatusta siitä, että Euroopan unionin hyvinvointi ja kestävyys riippuvat unionin kyvystä säilyttää vahva tuotantoteollisuus edistämällä uutta, yhdistävää teollisuusmallia, joka perustuu innovointiin sekä uuteen teknologiaan tehtävien investointien lisäämiseen ja vahvistaa unionin paikkaa maailmantaloudessa. Tätä varten Euroopalla – teollisen vallankumouksen kehdolla – on teollisuuden uudistamisen kannalta välttämättömiä taloudellisia, kulttuurisia, tieteellisiä ja poliittisia etuja: muun muassa laajat, yli 500 miljoonan hengen markkinat, koulutetut ja ammattitaitoiset työntekijät, toiseksi tärkein valuutta maailmassa, hyvin menestyviä yrityksiä lähes kaikilla aloilla ja vakaat poliittiset puitteet.

5.

Tämä puhuu sen puolesta, että teollisuuspolitiikasta on tehtävä yksi unionin rakentamisen peruspilareista ja määriteltävä se todelliseksi poliittiseksi painopisteeksi, jonka puolesta poliittinen sitoutuminen on yhtä vahvaa kuin koheesion, infrastruktuurien tai maatalouden suhteen.

6.

Tämä pyrkimys on yhä ilmeisempi, vaikka EU:n jäsenvaltiot eivät sitä aina kannata. Tästä osoituksena ovat suhteettomat leikkaukset, joita esitettiin Eurooppa-neuvostossa seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytyjen neuvotteluiden yhteydessä teollisuuden kannalta erityisen keskeisille aloille, kuten tutkimukseen ja innovointiin (Horisontti 2020) ja Euroopan laajuisiin infrastruktuureihin (Verkkojen Eurooppa -väline).

7.

Komitea katsoo, että Euroopan komission on teollisuuspolitiikan alalla hyödynnettävä kaikki Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet, jotka määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 artiklassa. Erityisesti sen tulisi käyttää mahdollisuutta ”tehdä aiheellisia aloitteita [jäsenvaltioiden] yhteensovittamisen edistämiseksi [teollisuuspolitiikan alalla], erityisesti aloitteita, joilla on tarkoitus vahvistaa suuntaviivoja ja indikaattoreita, järjestää parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä valmistella tarvittavat tekijät säännöllistä seurantaa ja arviointia varten”.

8.

Komitea tukeekin Euroopan parlamentin ehdotusta perustaa ohjausryhmä, jotta kootaan yhteen eurooppalaisen ja kansallisen tason ja alue- ja paikallisyhteisöjen osaaminen sekä tällä hetkellä kaikille tasoille ja aloille hajautuneet resurssit.

9.

Komission mukaan teollisen pohjan vahvistaminen siten, että sen osuus kasvaa 20 prosenttiin bkt:stä, edellyttää kuutta prioriteettitoimintalinjaa: edistynyt valmistusteknologia, kehitystä vauhdittava keskeinen teknologia, biopohjaiset tuotteet, kestävä teollisuuspolitiikka sekä kestävät rakennukset ja raaka-aineet, saastuttamattomat ajoneuvot ja älykkäät verkot. Komission tiedonanto jakautuu neljään pilariin.

10.

on samaa mieltä siitä, että teollisuuden tilanteesta on tullut vakava, minkä vuoksi komissio on täydentänyt keskipitkän ja pitkän aikavälin ehdotuksiaan ehdotuksilla, joiden vaikutukset tuntuvat nopeammin.

11.

toteaa kuitenkin, että teollisuuden monissa EU:n jäsenmaissa kohtaamat ongelmat liittyvät rakenteellisiin syihin, joiden vuoksi on tehtävä perusteellisia muutoksia teollisuuspolitiikan suunnitteluun, hallinnointiin ja rahoitukseen. Muutoksia on näin ollen nopeutettava, ja niihin on osoitettava haasteen vaativuuden edellyttämät institutionaaliset ja taloudelliset resurssit.

12.

on samaa mieltä siitä, että teollisuudelle myönteisten perusedellytysten luominen ja investoinnit yrityksiin ja niiden ekosysteemiin ovat välttämättömiä kilpailukyvyn parantamiseksi ja kestäväpohjaisen kasvun varmistamiseksi. Merkittävin haaste eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn kannalta onkin lisätä tuottavuutta resurssien, erityisesti henkilöstöresurssien, pitkäjänteistä hallintaa tehostamalla. Pelkkien työvoimakustannusten sijaan tulisi painottaa elinikäistä oppimista, innovointia, kansainvälistymistä sekä vastuun ja hyödyn jakamista työntekijöiden kanssa.

13.

toteaa komission tavoin rahoituskriisin vaikuttavan reaalitalouden rahoitukseen, mutta huomauttaa, että ”joukolla toimenpiteitä” ei pystytä vastaamaan systeemiseen epätasapainoon.

14.

painottaa osaamisen merkitystä eurooppalaisen teollisuuden kehittämiseksi ja nykyaikaistamiseksi.

15.

korostaa, että tarvitaan kipeästi teollisuuden muutosten inhimilliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen liittyviä toimia.

16.

panee merkille, että sisämarkkinoiden laajentuminen ei tähän mennessä ole johtanut EU:n teollisuuspohjan vahvistumiseen, ja pitää hämmästyttävänä sitä, ettei valuuttapariteettia mainita markkinoillepääsyn ehdoissa.

17.

pitää yrittäjyyden edistämistä hyvänä asiana, mutta korostaa, että on yhtä tärkeää tukea teollisuusammatteja ja antaa niille tunnustusta.

18.

kehottaa komissiota kehittämään analysointivalmiuksiaan ja yrityksille suunnattuja tukivälineitä siten, että selvitetään mahdollisuutta perustaa pk-yrityksen ja suuryrityksen väliin sijoittuva uusi mediaaniyrityksen (henkilökunnan lukumäärä 250–750 työntekijää ja liikevaihto alle 200 miljoonaa euroa) luokka, jollaisen se on jo hyväksynyt elintarviketeollisuuden alalla. Tämä yritysluokka voisi hyötyä mukautetusta tukitasosta, joka olisi suuryritysten tukitasoa suurempi ja pk-yritysten tukitasoa pienempi.

19.

pitää valitettavana, että teollisuuspolitiikan alueellinen ulottuvuus mainitaan vain ohimennen, vaikka kansalaiset elävät ja kouluttautuvat juuri alueiden tasolla; siellä keksitään uusia elämisen malleja, siellä ovat infrastruktuurit ja kauppafoorumit, siellä kukoistavat verkostot ja yhteistyö ja siellä rakentuu luottamus, joka perustuu henkilöiden välisiin suhteisiin.

20.

tukee vahvistetun teollisuuspolitiikan peruspilareita: investoinnit innovaatioihin sekä paremmat edellytykset markkinoille pääsyyn ja pääoman, inhimillisen pääoman ja ammattitaitoisen työvoiman saantiin.

21.

Monet alue- ja paikallisviranomaiset ovat jo asettaneet taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan innovoinnin kehitysstrategioidensa keskipisteeseen. Niillä on verkostoja ja kokemusta, joita tarvitaan pk-yritysten kehityksen kannalta välttämättömien innovaatioekosysteemien kehittämiseen.

22.

Puhtaaseen tuotantoon tarkoitetut edistyneet teknologiat, kuten ekologisesti kestävät raaka-aineet, ovat luonnollisesti sidoksissa teollisuuden ekologiseen lähestymistapaan, joka edistää materiaalien kierrätystä ja energiansäästöä.

23.

Rakennusalalla ja ekologisesti kestävillä raaka-aineilla on myös vahva alueellinen perusta demonstroinnin ja julkisten investointien suuntaamisen kannalta.

24.

Sähkö- ja myös hybridiajoneuvojen tulevaisuus on osa uutta lähestymistapaa liikkuvuuteen, jolla tarkoitetaan uusia intermodaalisuuden muotoja, jotka keskittyvät erityisesti rautatieasemille. Lisäksi muutkin sähköajoneuvojen käyttötavat ovat mahdollisia. Erityisesti on löydettävä uusia keinoja liikkumiseen laajemmilla kaupunkien lähialueilla.

25.

Tämä on aihe, jossa alakohtaista lähestymistapaa ja koheesiokeskeistä lähestymistapaa voitaisiin lähentää toisiinsa, sillä kestäväpohjainen aluesuunnittelu ja teollisuuden kehittäminen ovat keskenään tiiviissä yhteydessä.

26.

Komitea kehottaa komissiota aikaistamaan teräsalan eurooppalaisen toimintasuunnitelman julkaisemista, jonka on tällä hetkellä määrä tapahtua kesäkuussa 2013.

27.

Digitaalitaloudessa ja väestön vanhenemiseen liittyvissä kysymyksissä alueemme muodostavat luonnollisen alustan kokeiluille sekä julkisten ja yksityisten aloitteiden lähentämiselle.

28.

Kaikilla näillä aloilla Euroopan vahvuutena on sen kulttuuri, joka on samalla sekä yhdessäeloa että monimuotoisuutta. Tämä on tulevina vuosina keskeinen haaste talouden kehityksessä globaalilla tasolla.

29.

kannattaa komission ehdottamaa alueellistettua älykkään erikoistumisen strategiaa ja painottaa, että se kohdistuu kaikkiin teollisuudenaloihin ja sen tulee tukea niiden rakennemuutosta koko Euroopan unionin alueella.

30.

korostaa tarvetta edistää sellaista hankkeiden suunnittelua, jossa aluetason julkiset ja yksityiset kumppanit kootaan yhteen, jotta ne voivat antaa hyödyllisen panoksensa EU:n suuriin strategisiin valintoihin.

31.

katsoo, että tämän lähestymistavan on perustuttava EU:n sisäisen yhteistyön periaatteeseen, jotta edistetään alueisiin tukeutuvan innovoivan Euroopan syntyä.

32.

toistaa ehdotuksensa alueellisista sopimuksista, jotka mahdollistavat hankkeeseen liittyvän yhteistyön eri tasojen organisoinnin. Komitea ehdottaa tähän yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa, jonka avulla jäsenvaltio- ja paikallistason politiikkoja ja EU:n alakohtaisia politiikkoja ja koheesiopolitiikkaa voidaan lähentää toisiinsa alueellisella tasolla.

33.

ehdottaa, että näihin yhtenäisiin ohjelma-asiakirjoihin liittyvät investoinnit sisällytettäisiin Euroopan investointipankin erityiseen lainapakettiin, jotta voitaisiin luoda uusia alueellisia ekosysteemejä taloudellista ja sosiaalista innovointia varten. Tämä voi tarjota erinomaisen keinon edistää innovatiivisia ratkaisuja, tarjota yrityksille demonstraatioita sekä helpottaa yhteenliittymien muodostamista aloilla, jotka edellyttävät uudenlaista kumppanuutta yritysten välillä. Näiden ekosysteemien, jotka olisivat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, tulisi pyrkiä kahteen tavoitteeseen: yritysten kilpailukyvyn parantamiseen ja julkisen palvelun tehostamiseen (eli julkisten menojen rationalisointiin).

34.

Komissio tekee hyödykemarkkinoille pääsyn parantamisesta yhden tärkeimmistä teollisuuspolitiikan edistäjistä. Sen ehdotukset koskevat sekä markkinoiden laajentamista turvallisuus- ja puolustusaloilla ja lääkealalla että aiheita, jotka liittyvät standardeihin ja teollis- ja tekijänoikeuksiin tai yrittäjyyden kehittämiseen.

35.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että on tärkeää luoda eurooppalaisia standardeja, joita sovelletaan EU:ssa ja puolustetaan maailmanmarkkinoilla, niin että eurooppalaisten yritysten kehittämät, esimerkiksi ympäristöalan innovaatiot eivät rankaise niitä, vaan päinvastoin niitä voidaan vähitellen alkaa käyttää kaikkialla maailmanmarkkinoilla. EU:n on luotava itselleen neuvottelukeinot sekä välineet, joilla varmistetaan näiden ympäristöä, työturvallisuutta, työtapaturmien ennaltaehkäisyä sekä sosiaalisia vähimmäisehtoja ja vähimmäistyöehtoja koskevien standardien noudattaminen, jotta eurooppalaiset tuotteet voivat kilpailla yhtäläisin ehdoin globaaleilla markkinoilla.

36.

yhtyy myös komission toiveeseen siitä, että voitaisiin vähentää niitä verotuksellisia ja sosiaalisia eroja, jotka saattavat eurooppalaiset alueet kilpailuun keskenään tuomatta dynamiikkaa, joka loisi uutta rikkautta EU-tasolla.

37.

Strategiset alat, jotka komissio perustellusti tuo esiin, voivat mullistaa sekä kulutustottumukset että tuotannon organisoinnin, teollisuus- ja palvelusektoreiden sekä sektoreiden ja toimialojen välisen nykyisen jaottelun sekä lopulta teollisuustuotantomme verkostoitumismuodot. Yritystemme valmistaminen näihin uusiin olosuhteisiin on suuri haaste, joka edellyttää yhteistyön lisäämistä niiden välillä, yhteenliittymien luomista ja tietyissä tapauksissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia. Tulisi ennakoida ja tukea aloitteita, joilla pyritään sopeutumaan uusiin vaatimuksiin – joita myös me olemme osaltamme synnyttäneet –, jotta voidaan toimia sekä sisämarkkinoilla että maailmanmarkkinoilla. Euroopan on luotava kaupallisen osaamisen järjestelmä, joka vastaa sen teknologista kapasiteettia.

38.

Tällaisen markkinoille saattamisen kaupallisen osaamisen järjestelmän on oltava yhteisten alueellisten foorumeiden yksi ulottuvuus.

39.

Vaikka jäsenvaltioiden tilanteissa on eroja, Euroopassa pääomamarkkinoilta hankitun rahoituksen osuus yritysten rahoituksesta on vain 7 prosenttia suhteessa bkt:hen verrattuna 35 prosenttiin Yhdysvalloissa.

40.

Komissio panee merkille, että kyseessä on heikkous, joka on pyrittävä korjaamaan tukeutumalla sekä julkisen sektorin tukeen että joukkoon toimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan pääsyä pääomamarkkinoille.

41.

huomauttaa, että on sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa valuuttaan ja rahoitukseen. Teollisuus, jonka syklit ovat pidempiä ja tuotto kokonaisuudessaan alhaista, ei houkuttele pääomaa, joka pyrkii välittömään korkeaan tuottoon. Investoinnit, joilla pyritään nopeasti korkeaan tuottoon, saattavat vaikeuttaa yrityksen pitkäjänteistä kehittämistoimintaa.

42.

pyytää tämän vuoksi, että teollisuuden rahoittaminen asetettaisiin EU:n talous- ja rahoitusjärjestelmässä keskeiselle sijalle.

43.

ehdottaa pk-yritysten rahoittamiseen tarkoitettujen ”hankejoukkolainojen” liikkeeseenlaskua, jotta vahvistetaan pk-yritysten ja keskikokoisten yritysten tukemiseen tähtääviä alueellisia investointirahastoja ja lujitetaan eurooppalaista riskipääoma-alaa, joka tukeutuu alueisiin.

44.

toistaa kannattavansa ”kansalaisobligaatioiden” kehittämistä ja käyttöönottoa teollisuuden kehityksen tukemiseksi paikallistasolla. Kansalaisobligaatioiden kautta EU:n tukemat hankkeet voisivat saada lisärahoitusta yksityishenkilöiltä tai julkisilta tahoilta, jotka saisivat investoinneilleen varmaa ja kohtuullista tuottoa.

45.

pyytää komissiota kehittämään rahoitusvälineitä, jotka mahdollistavat teollisuudenalojen välisen ja EU:n sisäisen yhteistyön edistämisen.

46.

toistaa olevansa tyytymätön komission ehdotukseen, jonka mukaan terästeollisuudelle ja synteettisten kuitujen valmistajille annettavat alueelliset tuet katsotaan suoralta kädeltä sisämarkkinoille soveltumattomiksi.

47.

arvioi, että talous- ja sosiaalikriisin yhteydessä julkiset investoinnit ovat keskeinen osa globaalia kasvustrategiaa. Komitea tukeekin valtiontukijärjestelmien yleistä uudistamista yksinkertaisempaan, avoimempaan ja joustavampaan suuntaan. Euroopan komission valtiontukipolitiikan uudelleenmuotoilun tulee myös tukeutua nykyistä taloudellisempaan lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon valtiontukien todelliset riskit, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuviin vaikutuksiin sekä kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla. Samaten on kiinnitettävä enemmän huomiota julkisten menojen laatuun sekä varsinkin mahdollistettava makrotaloudellista valvontaa koskevissa EU:n säännöissä infrastruktuuriin tai innovointiin kohdistuvien julkisten investointien eriyttäminen kirjanpidossa julkisista toimintakustannuksista.

48.

kehottaa pohtimaan alakategorian perustamista Basel II -sopimusten yhteyteen, jotta pankkilaitosten olisi investoitava vähähiiliseen talouteen ja käänteentekevien teknologioiden tukemiseen ja tehtävä sosiaalisesti vastuullisia sijoituksia.

49.

Komissio muistuttaa työpaikkojen luomisen ensisijaisuudesta ja huomauttaa, että kilpailukykyisen ja tehokkaan teollisuuspolitiikan on tukeuduttava dynaamisiin työmarkkinoihin ja että ammatillinen liikkuvuus on tärkeä sopeutumismuuttuja tässä prosessissa.

50.

Komissio korostaa, että taloudellisen taantuman aikana sisäinen joustavuus voi olla tehokas keino ylläpitää työllisyyttä ja vähentää sopeutumisen kustannuksia.

51.

Komissio huomauttaa, että vahva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on yhteinen piirre niissä maissa, joissa työmarkkinat ovat selviytyneet kriisistä muita paremmin. Komitea kehottaakin vahvistamaan työmarkkinaosapuolten osallistumista teollisuuspolitiikkaan sekä ilmaisee tukensa Euroopan parlamentissa ehdotetulle direktiiville työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallitsemisesta.

52.

Komissio ehdottaa osaamiseen ja ammatilliseen koulutukseen investoimista rakennemuutosten tueksi sekä työvoima- ja taitotarpeiden ennakoimista.

53.

on yhtä mieltä siitä, että osaamisen hallinnointi on sekä ehdottomasti tarpeen EU:n teollisen muutoksen onnistumiseksi että keino suhdanteiden tasaamiseksi.

54.

toteaa, että näihin tavoitteisiin pääsemiseksi on voitettava seuraavat esteet: nuorison vastahakoinen suhtautuminen teollisuusammatteihin, korkea-asteen koulutuksen ja ammattikoulutuksen riittämätön ja uudet kehityssuunnat huomiotta jättävä ohjaus ja kehittäminen, teollisuuden tulevaisuudennäkymiä ja teollisuusstrategiaa koskevan eurooppalaisen lähestymistavan ja keskustelufoorumin puuttuminen sekä sellaisten kysymysten siirtäminen asiantuntijakomiteoihin, jotka kuuluisivat työmarkkinaosapuolten väliseen vuoropuheluun ja alueelliseen vuoropuheluun.

55.

katsoo, että muutokset eivät ole onnettomuuksia, vaan perustavanlaatuinen tekijä EU:n teollisessa muutoksessa.

56.

ehdottaa, että osaamisen ja muutosten ennakoiva hallinnointi otetaan teollisuusstrategian olennaiseksi osatekijäksi kaikilla tasoilla.

57.

katsoo, että EU:n ulkopuolisiin maihin vientiä harjoittavien pk-yritysten määrän lisäämiseksi tarvitaan nykyistä vahvempaa osaamista tietotekniikan ja kielten aloilla. Komitea kehottaa komissiota selvittämään tarkemmin, miten suuria puutteita jäsenvaltioiden pienemmillä yrityksillä on näillä aloilla.

58.

korostaa paikallistason roolia työllisyyden/koulutuksen koordinoinnissa ja teollisuuden muutoksessa.

59.

vahvistaa tässä yhteydessä tukevansa Euroopan globalisaatiorahaston säilyttämistä, sillä sen avulla voidaan parantaa valtioiden sekä alue- ja paikallisyhteisöjen valmiuksia pitää kriisin vaikutukset hallinnassa ja edistää aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden toteuttamista rakenneuudistusten vuoksi vaikeuksiin joutuneiden työntekijöiden hyväksi. Komitea katsoo, että Euroopan globalisaatiorahastoa voitaisiin täydentää muutoksiinsopeutumisrahastolla, jotta tuetaan osaamisen kehittymistä ja teollisuuden muutosprosessia. Ensi alkuun voitaisiin harkita, että tietty osuus rakennerahastojen ja Horisontti 2020 -ohjelman määrärahoista suunnattaisiin muutoksiin sopeutumiseen. Komitea korostaa lisäksi, että yritysten, valtioiden ja alueiden yhteiskunnallisten toimijoiden tulee puuttua tilanteeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen rakenneuudistusta ja aloitteellisesti siten, että rakenneuudistukset voidaan välttää tai ainakin niiden vaikutuksia työllisyyteen voidaan vähentää tai että ylikapasiteetin edellyttämiä muutoksia voidaan vielä muokata ja tarkistaa.

60.

ehdottaa, että Euroopan unioni järjestäisi paikallistason tapahtumia, joilla edistetään teollisuuden arvostusta unionin nuorison keskuudessa.

61.

on samaa mieltä siitä, että EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkoja on koordinoitava entistä paremmin teollisuuden hyväksi.

62.

korostaa tarvetta asettaa sosiaalinen ja alueellinen vuoropuhelu keskeiseen asemaan tässä dynamiikassa kaikilla tasoilla.

63.

ehdottaa, että tätä tarkoitusta varten luodaan resurssiverkosto, jonka avulla voidaan ruokkia demokraattista keskustelua teollisuuden tulevaisuudesta.

64.

kannattaa alueiden ottamista mukaan älykkään erikoistumisen strategian toteuttamiseen.

65.

ehdottaa, että alueellisista innovaatiosuunnitelmista tehdään innovaatioita ja teollisuuden kehittämistä koskevia alueellisia suunnitelmia.