9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/1

9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/2

—

ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) vuosikertomuksen 2012,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15, 126, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä,

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (1),

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa oleville tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsiville jäsenvaltioille tarkoitetuista riskinjakovälineistä, siihen 19. huhtikuuta 2012 vahvistamansa kannan (2) ja erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon,

—

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2011 (3),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 26. kesäkuuta 2012 antaman selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”,

—

ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa kaavaillaan 10 miljardin euron lisäystä EIP:n pääomaan,

—

ottaa huomioon 27. ja 28. kesäkuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa vaaditaan uutta investointiohjelmaa pk-yritysten tukemiseksi ja talouden rahoituksen edistämiseksi,

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa asetetaan tavoitteeksi kaikkien EU:n politiikkojen käyttäminen kilpailukyvyn, työllisyyden ja kasvun tukemiseen,

—

ottaa huomioon komission innovatiivisia rahoitusvälineitä koskevat tiedonannot ”Kehys innovatiivisten rahoitusvälineiden seuraavalle sukupolvelle” (COM(2011)0662) ja ”Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe” (COM(2011)0660),

—

ottaa huomioon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) pääoman lisäyksen, erityisesti EIP:n ja EBRD:n välisten suhteiden osalta,

—

ottaa huomioon päätöksen EBRD:n toiminta-alan laajentamisesta koskemaan Välimeren aluetta,

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2012 allekirjoitetun EIP:n ja EBRD:n välisen uuden yhteisymmärryspöytäkirjan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU (4) EIP:n ulkoisista valtuuksista vuosiksi 2007–2013,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0137/2014),

A.

toteaa, että EIP perustettiin Rooman sopimuksella ja että SEUT-sopimuksen 309 artiklan mukaisesti sen tehtävänä on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehitykseen käyttäen sekä pääomamarkkinoita että omia varojaan ja auttaa saavuttamaan unionin ensisijaisia tavoitteita valitsemalla taloudellisesti elinkelpoisia hankkeita unionin investointeja varten;

B.

katsoo, että nykyisessä erityisen vaikeassa sosiaalisessa ja taloustilanteessa, jota leimaavat julkisen talouden rajoitukset, on otettava käyttöön kaikki unionin ja myös EIP:n resurssit ja toimintalinjat, jotta voidaan tukea talouden elpymistä ja löytää uusia kasvun lähteitä;

C.

toteaa, että EIP toimii myös muiden investointilähteiden rahoituskanavana ja täydentää niitä korvaamalla ja korjaamalla markkinoiden puutteita;

D.

toteaa, että EIP auttaa unionia säilyttämään kilpailuetunsa maailmanlaajuisesti ja vahvistamaan sitä;

E.

katsoo, että EIP on tulevaisuudessakin unionin politiikan kulmakivi ja kehityksen moottori, sillä se turvaa julkisen sektorin toiminnan ja tarjoaa investointivalmiuksia mutta varmistaa samanaikaisesti, että Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeet otetaan toiminnassa huomioon ja pannaan täytäntöön parhaalla mahdollisella tavalla;

F.

toteaa, että keskeisenä vakautusvälineenä EIP keskittyy tasaamaan suhdanteita ja toimimaan uskottavana kumppanina järkevissä hankkeissa koko unionissa ja sen ulkopuolella;

G.

toteaa, että EIP tukee Eurooppa 2020 -strategian kasvua ja työpaikkoja koskevien tavoitteiden keskeisiä vauhdittajia, kuten kasvua tukevaa infrastruktuuria, huippuinnovointia ja kilpailukykyä;

H.

katsoo, että EIP:n on ehdottomasti säilytettävä AAA-luottoluokituksensa, jotta se voi edelleen osallistua kansainvälisille pääomamarkkinoille parhain mahdollisin rahoitusehdoin ja näin vaikuttaa myönteisesti hankkeiden elinkaareen ja sidosryhmiin;

I.

ottaa huomioon, että kesäkuussa 2012 kokoontunut Eurooppa-neuvosto käynnisti kasvu- ja työllisyyssopimuksen, joka sisältää joukon toimintalinjoja, joilla pyritään vauhdittamaan älykästä, kestävää, osallistavaa, resurssitehokasta ja työpaikkoja luovaa kasvua;

J.

toteaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön katsotaan olevan yksi keino laajentaa nykyisten välineiden, kuten avustusten, käyttöalaa ja parantaa unionin talousarvion kokonaistehokkuutta;

K.

katsoo, että on ratkaisevan tärkeää palauttaa normaalit luotonannon edellytykset ja helpottaa investointien rahoitusta;

L.

katsoo, että kansainväliset rahoitusvälineet tarjoavat uusia yhteistyömahdollisuuksia kaikille institutionaalisille toimijoille ja mahdollistavat todelliset mittakaavaedut;

M.

katsoo, että EIP:n toimiessa unionin ulkopuolella se tukee unionin ulkopolitiikkaa, jolloin toiminnan tulisi olla unionin tavoitteiden mukaista ja edistää niiden saavuttamista SEUT-sopimuksen 208 ja 209 artiklan mukaisesti;

N.

toteaa, että EIP:n toimintaa täydennetään Euroopan investointirahaston (EIR) erityisvälineillä, joissa keskitytään riskirahoitukseen pk-yritysten ja startup-yritysten tukemiseksi sekä mikrorahoitukseen;

O.

katsoo, että pääoman lisäys on vahvistanut EIP:n tasetta ja mahdollistanut kunnianhimoiset toiminnalliset lainanantotavoitteet;

P.

toteaa, että yhteisiä toimia (EIR:n takuiden yhdistäminen EIP:n pk-yrityksille myöntämiin lainoihin) on pyritty lisäämään erityistoimin;

1.

panee tyytyväisenä merkille Euroopan investointipankin vuosikertomuksen 2012 ja pitää myönteisenä, että sovittu toimintasuunnitelma noin 400 hankkeen rahoittamisesta 52 miljardilla eurolla yli 60 maassa on toteutettu;

2.

pitää myönteisenä, että EIP:n valtuusto on hyväksynyt 10 miljardin euron lisäyksen pääomaan, mikä helpottaa 60 miljardin euron myöntämistä uusina pitkäaikaisina lainoina unionissa vuosina 2013–2015 toteutettaville hankkeille (luotonantotavoitteiden 49 prosentin kasvu);

3.

kehottaa EIP:tä pitämään kiinni sen lisätoimien suunnitelluista tavoitteista ja vapauttamaan 180 miljardia euroa ylimääräisiin investointeihin eri puolilla unionia edellä mainittuna ajanjaksona;

4.

palauttaa mieliin, että unionissa toteutettavien hankkeiden näkymät ovat erityisen kiinnostavia useilla Eurooppa 2020 -strategian ensisijaisilla aihealueilla, joita ovat innovointia ja taitoja, vähähiilisiä infrastruktuureja, pk-yrityksiin tehtäviä investointeja, koheesiota ja resurssi- ja energiatehokkuutta (mukaan lukien siirtyminen vähähiiliseen talouteen) koskevat paketit; toteaa, että nämä ensisijaiset alat on määritetty asianmukaisesti EIP-ryhmän toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2013–2015, ja pitää myönteisenä luotonantokapasiteetin täydentämistä vielä 60 miljardilla eurolla täytäntöönpanon rahoittamiseksi kyseisillä aloilla;

5.

on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että näiden laajojen ensisijaisten tavoitteiden yhteydessä olisi erityisesti pyrittävä investoimaan pitkäaikaiseen kasvuun ja työpaikkojen luomiseen sekä luomaan kestäviä ja näkyviä vaikutuksia reaalitalouteen; kehottaa sen vuoksi laatimaan kattavan arvion, jossa esitetään käyttökelpoisia numerotietoja EIP:n luotonannon avulla luoduista pitkäaikaisista työpaikoista sekä luotonannon vaikutuksista talouteen kaikilla aloilla rahoituskriisin jälkeen;

6.

pitää myönteisenä kasvu- ja työllisyyssopimuksen rahoitusvälineen käynnistämistä, sillä EIP pystyy sen avulla seuraamaan perusteellisemmin rahoittamiensa hankkeiden vaikutuksia työllisyyteen ja kasvuun;

7.

kehottaa EIP:tä tukemaan edelleen unionin pitkän aikavälin tavoitteita, jotka koskevat taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kasvua ja työllisyyttä, ympäristön kestävyyttä ja ilmastotoimia sekä resurssitehokkuutta, kehittämällä edelleen uusia rahoitus- ja muita välineitä, joiden avulla on tarkoitus puuttua sekä markkinoiden lyhytaikaisiin heikkouksiin että unionin talouden pitkäaikaisempiin rakenteellisiin puutteisiin;

8.

kannustaa EIP:tä neuvottelemaan ja tekemään yhteisymmärryspöytäkirjoja sen toiminta-alueiden alueellisten kehityspankkien kanssa synergian edistämiseksi, riskien ja kustannusten jakamiseksi ja riittävän lainanannon varmistamiseksi reaalitaloudelle;

9.

katsoo, että kasvu- ja työllisyyssopimus on tärkeä joskin riittämätön vastaus unionin haasteisiin, ja toteaa, että EIP:n pääoman lisääminen sekä komission ja EIP:n yhteisten riskinjakovälineiden käytön tehostaminen ovat yhdessä EIP:n ja EIR:n erityistoimien keskinäisen vuorovaikutuksen kanssa sopimuksen onnistumisen avaintekijöitä;

10.

kehottaa EIP:tä keskittämään rahoituksensa hankkeisiin, jotka edistävät voimakkaasti talouskasvua;

11.

palauttaa mieliin, että komissio antoi yhdessä EIP:n kanssa kertomuksen mahdollisuuksista ja kohdennetuista painopisteistä, jotka olisi kartoitettava kasvu- ja työllisyyssopimuksen yhteydessä, erityisesti infrastruktuurin, energia- ja resurssitehokkuuden, digitaalitalouden, tutkimuksen ja innovoinnin sekä pk-yritysten alalla; toivoo, että tämän kertomuksen pohjalta käydään parlamentissa poliittista keskustelua, johon Eurooppa-neuvoston, komission ja Euroopan investointipankin puheenjohtajat osallistuvat;

12.

on erityisen huolissaan siitä, että rahoitus pysyi vuoden 2012 aikana alhaisena ohjelmamaissa (Kreikka, Irlanti, Portugali, Kypros), joissa se oli noin viisi prosenttia EIP:n kokonaisinvestoinneista; toteaa, että ohjelmamaissa EIP:n vuoden 2013 investointitavoite on 5 miljardia euroa unionin 62 miljardin euron kokonaistavoitteesta;

13.

on huolissaan siitä, että EIP on pyrkinyt luotonannossaan jossain määrin välttämään riskejä ja rajoittaa siten potentiaalisten luotonottajien mahdollisuuksia täyttää EIP:n luotonantovaatimukset, mikä heikentää lainojen lisäarvoa;

14.

vaatii EIP:tä parantamaan sisäistä riskinottokykyään varmistamalla, että sen riskinhallintajärjestelmät vastaavat nykyistä ympäristöä;

15.

toteaa, että EIP:lle on erittäin tärkeää säilyttää AAA-luottoluokituksensa, jotta varmistetaan, että se säilyttää taloudellisen vahvuutensa sekä kykynsä tuoda rahaa reaalitalouteen; kehottaa kuitenkin EIP:tä tarkastelemaan yhdessä EIR:n kanssa ryhtymistä enenevässä määrin riskejä sisältäviin toimiin kohtuullisten kustannus-hyötynäkymien turvaamiseksi;

16.

panee merkille, että EIP:n riskialttiiden erityistoimien tavoitteet nousivat 6 miljardiin euroon vuonna 2013, riskinjako- ja erillistakausjärjestelyjen rahoitus nousi 2,3 miljardiin euroon ja että äskettäin käynnistettiin Growth Financing Initiative (GFI) -aloite, jolla helpotetaan innovatiivisten, markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten rahoituksen saantia;

17.

kehottaa EIP:tä lisäämään toimiaan, jotka liittyvät riskipääomavaltuutukseen (Risk Capital Mandate) ja EIP:n EIR:lle tarjoamaan kasvua edistävään välirahoitusvälineeseen (Mezzanine for Growth);

18.

pitää myönteisenä, että EIR on korottanut miljardilla eurolla EIP:n rahoittamia riskipääomavaroja koskevaa valtuutustaan ja erityisesti välirahoitusta, jossa riski on suurempi, osana EIP:n ja EIR:n yhteisiä toimia, joilla torjutaan eurooppalaisten keskisuurten yritysten uusien innovaatio- ja kasvusuunnitelmien rahoitukseen kohdistuvia rajoituksia;

19.

kehottaa EIP:tä tarjoamaan oma-aloitteisesti teknistä asiantuntemustaan kaikissa jäsenvaltioissa kaikilla keskeisillä toiminta-aloilla, joilla on voimakas kasvupotentiaali; palauttaa mieliin, että tekninen ja rahoitusneuvonta on tehokas keino auttaa hankkeiden toteutuksessa sekä vauhdittaa maksujen suorittamista ja reaali-investointeja; katsoo sen vuoksi, että EIP:n asiantuntemusta olisi lisättävä ja sitä olisi tarjottava varhaisessa vaiheessa unionin ja EIP:n yhteisesti rahoittamissa hankkeissa sekä suurten hankkeiden ennakkoarvioinneissa, myös JASPERS-välineen kautta (Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen apu);

20.

kehottaa EIP:tä lisäämään toimiaan, joilla jäsenvaltioita autetaan tehostamaan unionin varojen, myös rakennerahastojen, käyttöä nykytilanteessa, jossa käyttöaste on monissa jäsenvaltioissa hälyttävän alhainen, kehittämällä edelleen uusia yhteisiä riskinjakovälineitä ja mukauttamalla unionin talousarviosta jo rahoitettavia nykyisiä välineitä;

21.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään tarpeen mukaan yhteistyötä komission kanssa ja käyttämään osan rakennerahastoista saamistaan määrärahoista EIP:n luottoriskin jakamiseen ja tarjoamaan pk-yrityksille lainatakuita tietämystä ja taitoja, resurssi- ja energiatehokkuutta, strategista infrastruktuuria ja rahoituksen saantia varten;

22.

arvostaa sitä, että käyttämättömiä rakennerahastovaroja voidaan nyt käyttää EIP:n lainaustoiminnan erityistakuurahastona etenkin Kreikan tapauksessa;

23.

toteaa, että vuonna 2012 EIP myönsi rakenneohjelmien lainoja 2,2 miljardia euroa ja että niillä tuetaan monia pieniä ja keskisuuria järjestelyjä koheesiopolitiikan painopisteiden mukaisesti useilla aloilla;

24.

kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon unionissa vallitsevat erilaiset talous- ja rahoitustilanteet ja kehittämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tuloshakuisia investointisuunnitelmia, jotka mukautetaan asianmukaisesti kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin kasvutavoitteisiin, sekä kiinnittämään riittävästi huomiota komission vuotuisen kasvuselvityksen monialaisiin tavoitteisiin ja talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

25.

kannustaa EIP:tä selvittämään mahdollisuuksia lisätä panostaan osallistumalla ennakoivasti komission ja jäsenvaltioiden välisiin kumppanuussopimuksiin;

26.

panee merkille julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien määrän laskun kriisin aikana ja sen jälkeen ja muistuttaa niiden erityisen tärkeästä merkityksestä etenkin liikenneverkkoihin sekä tutkimukseen ja innovointiin tehtäville investoinneille; toteaa, että vaikka unionin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevien markkinoiden arvo on kasvanut, markkinatransaktioiden määrä on laskenut huomattavasti;

27.

pitää valtiontakuita tärkeinä välineinä sellaisten markkinoiden toimintapuutteiden korjaamisessa, jotka voivat viivästyttää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusohjelmien ja -hankkeiden toteutusta; ottaa huomioon EIP:n asiantuntemuksen alalta ja kehottaa sitä osallistumaan enemmän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille valtiontakuiden kautta myönnettäviin lainatakuisiin;

28.

katsoo lisäksi, että EIP:n neuvontavalmiuksia, jotka perustuvat eurooppalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevassa asiantuntijakeskuksessa (EPEC) hankittuun kokemukseen, voitaisiin hyödyntää kohdennetun teknisen tuen ja erityistuen myöntämiseksi valtiohallinnon tasolla ja tarvittaessa aluetasolla ja että siten voitaisiin arvioida asianmukaisesti valtiontakuun sisällyttämisestä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusohjelmiin koituvia hyötyjä;

29.

muistuttaa EIP:n ja komission jäsenvaltioiden tuella vuonna 2012 käynnistämästä hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheesta, jonka tavoitteena on keskeisten infrastruktuurihankkeiden rahoituksen lisääminen houkuttelemalla yhteisösijoittajia;

30.

on tyytyväinen hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheesta laadittuun ensimmäisen puolivuotisraporttiin, jonka mukaan kuudessa maassa on hyväksytty yhdeksän hanketta; kehottaa jatkamaan ja lisäämään kyseisten joukkolainojen käyttöä sekä tarkastelemaan säännöllisesti niiden tehokkuutta, jotta voidaan lisätä kestäviä investointeja velkainstrumentteihin, joiden kautta yksityistä pääomaa kanavoidaan välttämättömiin liikenteen, energian sekä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurihankkeisiin ja varsinkin rajaylittäviin hankkeisiin; katsoo kuitenkin, että EIP:n olisi arvioitava paremmin hankkeita, joihin se haluaa investoida, myös turvallisuuden ja riskiprofiilien suhteen; muistuttaa, että unionin talousarviosta myönnetään 230 miljoonaa euroa EIP:n erillisiin takauksiin, jotka kohdistuvat liikenteen, energian ja viestinnän alojen infrastruktuurisijoituksiin;

31.

vaatii, että parlamentille ilmoitetaan valituista hankkeista asianmukaisesti ja hyvissä ajoin;

32.

panee huolestuneena merkille yhä jäljellä olevat keskeiset haasteet, joita ovat muun muassa mielenkiinnon muuttaminen sitoumuksiksi, hankintaviranomaisten vähäinen joukkolainaratkaisuihin liittyvä kokemus, yhteisösijoittajien sitoutumiseen liittyvä epäröinti ja rahoittajien kustannuksiin kohdistuvat huolet; pyytää EIP:tä arvioimaan asianmukaisesti varhaisiin joukkolainakauppoihin tehtävien yhteissijoitusten mahdollisuutta sijoittajien ja rahoittajien luottamuksen varmistamiseksi; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että hankejoukkolainoja koskeva aloite on yhdenmukainen unionin pitkän aikavälin ilmastotavoitteen kanssa eli siinä painotetaan vähähiilisiä infrastruktuureja;

33.

on huolissaan Castor-hankkeen heikosta toteutuksesta; vaatii, että EIP antaa tietoja asianmukaisesta huolellisuudestaan sekä siitä, osoittavatko toteutetut geologiset tutkimukset seismisen riskin mahdollisuuden, mikä oli riskin prosenttiosuus ja miten sitä käsiteltiin;

34.

odottaa hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheen lopullista arviointiraporttia, jonka on määrä valmistua vuonna 2015;

35.

pitää myönteisenä EIP:n uutta energiapolitiikkaa, jolla otetaan käyttöön unionin energia- ja ilmastopolitiikan ja nykyisten investointisuuntausten mukaisia uusia energialainojen ehtoja; edellyttää, että EIP:n energia-alan investoinnit julkistetaan ja että niitä analysoidaan vuosittain tuoden julki, mitä energialähteitä EIP tukee; haluaa kuitenkin painottaa, että EIP:n investointipolitiikassa olisi keskityttävä entistä enemmän kestävän kehityksen mukaisiin hankkeisiin; muistuttaa, että on laadittava kattava suunnitelma uusiutumattomalle energialle myönnettävien lainojen lopettamiseksi asteittain;

36.

on tyytyväinen EIP:n käyttöön ottamaan uuteen päästönormiin, jota sovelletaan kaikkiin fossiilisiin polttoaineisiin perustuviin energiantuotantohankkeisiin sellaisten investointien karsimiseksi, joiden arvioidut hiilidioksidipäästöt ylittävät raja-arvon; kehottaa EIP:n valtuustoa tarkastelemaan päästönormia säännöllisesti ja harkitsemaan tiukempia sitoumuksia tulevaisuudessa;

37.

ottaa huomioon vuoden 2030 ilmastopaketin ja siihen sisältyvät hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet ja kehottaa EIP:tä lisäämään investointejaan vähähiiliseen talouteen ja laatimaan toimintalinjoja, jotka johtavat kunnianhimoisempiin ilmastotavoitteisiin; vaatii EIP:tä esittämään ilmastoarvioinnin ja kaikkien vuoden 2014 toimintojensa tarkastelun, joiden perusteella laaditaan uudistettu ilmastopolitiikka käyttämällä esimerkiksi hankearviointia ja integroitua lähestymistapaa, jotta voidaan yhdistää älykkäästi alakohtaiset politiikat keskeisillä aloilla; kehottaa EIP:tä liittämään tarkastelun seuraavaan vuosikertomukseensa;

38.

muistuttaa EIP:n merkityksestä rahoitettaessa julkisen ja yksityisen sektorin energiainfrastruktuureihin kohdistuvia investointeja ja tuettaessa unionin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamista edistäviä hankkeita; muistuttaa vuonna 2007 antamastaan päätöslauselmasta, jossa vaadittiin lopettamaan fossiilisia polttoaineita koskevien hankkeiden julkinen rahoitus sekä siirtämään painopiste energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin; katsoo, että EIP:n olisi yhteistyössä komission kanssa unionin ja kansainvälisten ilmastonmuutostavoitteiden sekä korkeimpien kansainvälisten normien mukaisesti ajantasaistettava ilmastonmuutosstrategiaansa omien rahoitustoimiensa osalta ennen vuoden 2015 loppua;

39.

kehottaa lisäämään EIP:n resursseja ja asiantuntemusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi;

40.

pyytää EIP:tä panemaan täytäntöön korkeimmat kansainväliset vesivoimaa koskevat normit eli Maailman patokomission ohjaavat periaatteet ja Hydropower Sustainability Assessment Protocol (HSAP) -pöytäkirjan, mikä merkitsee sitä, että investointeja tehdään ainoastaan, jos valtioissa on vahvistettu oikeudellinen kehys, jolla otetaan käyttöön energia-alan suunnittelumekanismeja (mukaan lukien vaara-alueet eli niin sanotut ”no go” -alueet), ja vaatii, että ekosysteemeihin ja paikallisiin yhteisöihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia arvioidaan, vältetään, lievennetään ja valvotaan asianmukaisesti ja että hankkeet eivät sijaitse suojelluilla alueilla tai niiden lähistöllä tai sellaisilla jokiosuuksilla, joiden ekologinen tila on hyvä;

41.

kehottaa EIP:tä ottamaan hankkeissaan asianmukaisesti huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan unionin strategian vuoteen 2020, ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana”, vision ja tavoitteet;

42.

muistuttaa, että pk-yritykset muodostavat unionin talouden selkärangan ja ne ovat Euroopan kasvun ja työllisyyden keskeinen tekijä, koska ne työllistävät yli 80 prosenttia yksityisen sektorin työvoimasta;

43.

pitää myönteisenä sitä, että unionin lainanannon lisäämisen yhteydessä keskitytään erityisesti pk-yritysten rahoituksen saannin edistämiseen, ja on tyytyväinen EIP-ryhmän vuoden 2013 tavoitteeseen, jonka mukaan pk-yritysten lainasopimuksia olisi allekirjoitettava unionissa yli 19 miljardin euron edestä;

44.

kehottaa neuvostoa myös tässä yhteydessä sopimaan pikaisesti komission ja EIP:n yhteisistä aloitteista ja yhdistämään pk-yrityksille tarkoitettuja unionin talousarviovaroja sekä ryhtymään päättäväisempiin toimiin EIP:n kanssa tehtävässä yhteistyössä, jotta voitaisiin vähentää pk-yritysten rahoitusta koskevia rajoitteita; palauttaa mieliin, että rahoitusmarkkinoiden pirstoutumisen vuoksi pk-yritykset eivät saa riittävästi rahoitusta ja myös niiden rahoituskustannukset kasvavat, mikä on yksi merkittävimmistä ongelmista monissa jäsenvaltioissa; pyytää suuntaamaan uudelleen EIP:n toimia pirstoutumisen estämiseen, jotta pk-yritysten rahoitusta, yrittäjyyttä, vientiä ja innovointia voidaan lisätä, mikä on erittäin tärkeää talouden elpymisen kannalta;

45.

pitää myönteisenä, että pankkien lainananto pk-yrityksille on lisääntynyt EIP-ryhmän uuden ABS-aloitteen avulla elvytettyjen pk-yritysten arvopaperistamismarkkinoiden ansiosta; kehottaa EIP:tä laatimaan markkina-analyysin tämän tarjouksen mitoittamiseksi paremmin sidosryhmien tarpeisiin; pitää myönteisenä EIR:n luotonantovalmiuksien lisäämistä pääoman lisäyksen ja valtuutuksen myötä, ja kehottaa EIP:tä ja komissiota saattamaan prosessin päätökseen ensi vuoden alkuun mennessä;

46.

tukee EIP-ryhmän aloitteita, jotka koskevat pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille tarkoitettua innovatiivista rahoitusta, joka saadaan käynnistämällä Horisontti 2020- ja COSME-rahoitusvälineet ja riskinjakovälineet pankkien lainan- ja takauksenannon edistämiseksi ja pitkän aikavälin riskipääomien tarjoamisen varmistamiseksi;

47.

kannattaa komission ja EIP:n yhteistä uuden monivuotisen rahoituskehyksen mukaista pk-yritysten rahoitusaloitetta, jolla yhdistetään COSME- ja Horisontti 2020 -ohjelmissa käytettävissä olevia unionin varoja ja enintään 8,5 miljardia euroa Euroopan rakenne- ja investointirahastoille (ERI-rahastoille) myönnettyjä varoja lisälainojen myöntämiseksi pk-yrityksille;

48.

kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti toimiin ja edistämään yhteisiä välineitä ERI-rahasto-osuuksiensa kautta lisääntyneen pk-yrityksiin kohdistuvan lainanannon tukemiseksi alueellaan ja kokonaisvipuvaikutusten lisäämiseksi;

49.

kehottaa EIP:tä laajentamaan kaupan rahoitusaloitetta; katsoo, että tämä pk-yritysten takuumekanismi on olennaisen tärkeä ja sitä olisi laajennettava unionissa alueille, joilla sitä tarvitaan eniten; kehottaa EIP:tä laatimaan oman ohjelman kaupankäynnin helpottamiseksi; kehottaa EIP:tä ensimmäisenä vaiheena vahvistamaan toimenpiteet tarvittavien takuiden varmistamiseksi, jotta yritykset voivat hyödyntää koko vientipotentiaalinsa;

50.

tukee EIP:n keskittymistä alueelliseen ja paikalliseen ulottuvuuteen ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti rahoitusvälineisiin kuuluvia jaetun hallinnoinnin välineitä, kuten JEREMIE-ohjelmaa ja paikallisille pk-yrityksille pääoma- ja velkarahoitusta tarjoavia alueellisia rahastojärjestelmiä;

51.

on tyytyväinen unionissa toimiville pk-yrityksille välittäjien kautta vuosina 2005–2011 myönnettyjä EIP:n lainoja koskevaan jälkiarviointiin; panee merkille, että EIP allekirjoitti lainasopimuksia 64 miljardin euron arvosta EU:n 27 jäsenvaltion alueella toimivien noin 370 rahoituslaitoksen kanssa vuosina 2005–2012; toteaa, että vuoden 2012 loppuun mennessä 53 miljardia euroa näistä varoista oli maksettu rahoituslaitoksille, jotka olivat puolestaan lainanneet lähes 48 miljardia euroa pk-yrityksille myöntämällä niille noin 300 000 lainaa;

52.

toteaa, että arvioinnin mukaan EIP:n pk-yrityksille L4SME-tuotteen kautta välittämät lainat ovat unionin tavoitteiden mukaisia; kehottaa kuitenkin arvioimaan paremmin EIP:n tuotteen ja kansallisten poliittisten yhdistelmien välistä täydentävyyttä, jotta voidaan lisätä edelleen toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta; pyytää EIP:tä esittämään ehdotuksia L4SME-tuotteen vaikutuksen parantamiseksi, jotta tuote voidaan ottaa käyttöön tiettyjen vajeiden korjaamiseksi, sen sijaan että rahoitettaisiin laajalti pk-yrityksiä, ja jotta voidaan optimoida EIP:n osallistuminen kasvun ja työllisyyden edistämiseen;

53.

toteaa huolestuneena, että tarkastelujakson aikana EIP:n myöntämillä luotoilla oli jonkin verran vaikutusta kasvuun ja työllisyyteen, mutta maiden välillä oli huomattavia eroja (vain kolmasosa pk-yrityksistä katsoi liikevaihdon kasvun olevan EIP:n rahoituksen ansiota); on huolissaan siitä, että EIP:n lainojen vaikutuksesta työllisyyden säilyttämiseen on vain rajallista näyttöä; toteaa, että suhteellisen vaikutuksen kasvuun ja työllisyyteen todettiin olevan suurempi uusissa jäsenvaltioissa; myöntää kuitenkin, että tarkastelujakson aikana vallitsi rahoitus- ja talouskriisi ja että työllisyystason laskusta huolimatta saatiin luotua uusia työpaikkoja, joskin niiden määrä jäi suhteellisen vaatimattomaksi;

54.

on huolissaan siitä, että EIP:n rahoitusta on suurimmassa osassa toimintoja nähtävästi käytetty tukemaan menestyneitä pk-yrityksiä eikä paikkaamaan rahoitusvajetta; toteaa kuitenkin, että yli 80 prosenttia tavoitetuista pk-yrityksistä oli yrityksiä, joissa oli alle 50 työntekijää, mikä osoittaa, että EIP tavoittaa pk-yritysten alan pienimmän segmentin;

55.

vaatii EIP:tä soveltamaan tukikelpoisuusperusteita kattavasti, jotta rahoitustuki voidaan kohdentaa tuensaajille aiempaa tehokkaammin;

56.

kehottaa EIP:tä määrittämään ja valitsemaan toisaalta enemmän lisäarvoa tuottavat ja toisaalta riskipitoiset hankkeet yksilöimällä erityisesti juuri toimintansa käynnistäneet yritykset, mikroyritykset, osuuskunnat, yrityskeskittymät, pk-yritykset ja markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset, jotka harjoittavat tutkimusta tai toteuttavat kehitys- ja innovointihankkeita ensisijaisilla teknologia-aloilla;

57.

korostaa tarvetta lisätä potentiaalisten sijoittajien ja tuensaajien tietoisuutta ja ymmärrystä innovatiivisten rahoitusvälineiden olemassaolosta; kannustaa kehittämään viestintäpolitiikkaa, jolla parannettaisiin unionin EIP:n kautta tarjoamien erilaisten uusien rahoitusvälineiden avulla toteuttamien toimien näkyvyyttä; korostaa lisäksi, että olisi varmistettava hankkeita koskevien tietojen entistä laajempi ja järjestelmällinen saatavuus sekä tuensaajien ja paikallisen kansalaisyhteiskunnan laajempi osallistuminen, jota EIP:n rahoittamilla investoinneilla voitaisiin parantaa;

58.

kehottaa EIP:tä vahvistamaan toimintasuunnitelman, jolla yksinkertaistetaan pk-yritysten mahdollisuutta saada tietoja ja rahoitusta, kiinnittämällä erityistä huomiota rahoituksen saantiin liittyviin hallinnollisiin menettelyihin;

59.

muistuttaa, että välittäjien kautta annetut lainat muodostavat yli 20 prosenttia EIP:n vuosittaisesta lainanannosta;

60.

toteaa jälleen huolestuneena, että huomattavan suuri osa ongelmista on tältä osin vielä ratkaisematta, erityisesti avoimuuden puute (erityisesti lopullisia tuensaajia koskevien tietojen suhteen), vaikeus arvioida lainojen taloudellista ja yhteiskunnallista vaikutusta (huonosti kohdennetun lähestymistavan vuoksi) sekä vastuiden ulkoistamisen vuoksi riippuvuus siitä, että rahoituksen välittäjät noudattavat toiminnassaan asianmukaista huolellisuutta; kehottaa EIP:tä ilmoittamaan tarkat tiedot siitä, miten se pyrkii nopeuttamaan näiden ongelmien ratkaisemiseksi toteutettavia toimenpiteitä, ja pyytää EIP:tä laatimaan yhdessä komission kanssa sitovan luettelon rahoituksen välittäjien valintaan sovellettavista arviointiperusteista ja asettaa luettelon yleisesti saataville;

61.

kehottaa EIP:tä laatimaan ajantasaisen ja kokonaisvaltaisen arvion siitä, kuinka rahoituskriisi on vaikuttanut EIP:n myöntämän rahoituksen lopullisiin saajiin, ja laatimaan perusteellisen arvion rahoituskriisin vaikutuksista EIP:n käyttämien rahoituksen välittäjien nykyiseen asemaan sekä unionissa että unionin ulkopuolella;

62.

vaatii EIP:tä varmistamaan, että se saavuttaa tavoitteensa noin puolen miljoonan työpaikan luomisesta vuonna 2013 myöntämällä rahoitusta infrastruktuuri- ja resurssitehokkuushankkeisiin ja tietoon perustuvaa taloutta edistäviin hankkeisiin;

63.

toteaa, että vaikean taloudellisen toimintaympäristön ja tiukempien luottomarkkinoiden vuoksi yritysten ja julkisen sektorin rahoituksen saannin vähentyminen haittaa edelleen nuorison työllistymistä ja rajoittaa ammattikoulutuksen parantamiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

64.

katsoo, että EIP:n nuorisotyöllisyysohjelmalla, jonka lainojen määrä oli 6 miljardia euroa ja joka koostuu kahdesta painopistealueesta: työpaikkojen luomisesta nuorille (Jobs for Youth) ja osaamiseen investoimisesta (Investing in Skills), on äärimmäisen tärkeä rooli näiden ongelmien ratkaisemisessa; suhtautuu myönteisesti väliaikaiseen täytäntöönpanokertomukseen, josta käy ilmi, että kyseisellä alalla on saatu aikaan merkittäviä saavutuksia, kuten 4,9 miljardin lainatuki Investing in Skills -painopistealueen ja 2,7 miljardin lainatuki Jobs for Youth -painopistealueen hankkeille; panee merkille, että se on saavuttanut tavoitteensa varhaisessa vaiheessa;

65.

tukee EIP:n tavoitetta lisätä edelleen pk-yrityksille myönnettäviä lainoja, jotta voidaan luoda selvä yhteys EIP:n myöntämän lainatuen ja uusien nuorille luotujen työpaikkojen välille;

66.

kannustaa EIP:tä laajentamaan toiminta-alaansa ja hyödyntämään uusia välineitä, jotta voidaan luoda toimivia kannusteita nuorisotyöllisyyden lisäämiseen, erityisesti jäsenvaltioissa, joissa nuorisotyöttömyysluvut tunnetusti ovat korkealla;

67.

pyytää EIP:tä unionin ulkopuolisia toimintoja koskevan tarkistetun EIP:n valtuuden mukaisesti tukemaan komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon laatimia unionin ulkopoliittisia tavoitteita;

68.

suhtautuu myönteisesti unionin takaukseen ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyille lainoille; toteaa, että takaus myönnetään EIP:lle nykyisen takauksen suuruisena unionin talousarviosta ja sen enimmäismääräksi on vahvistettu 30 miljardia euroa (jaettuna 27 miljardin euron yleisvaltuutukseen ja 3 miljardin euron lisäoptioon väliarvioinnin perusteella) seuraavalle rahoituskaudelle käyttämällä käyttämättä jääneistä FEMIP:n (Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusväline) operaatioista vuotta 2007 edeltävältä ajalta takaisin saatuja varoja;

69.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta laatimaan erityiskertomuksen EIP:n ulkoisten lainanantotoimintojen tuloksellisuudesta ja yhteensopivuudesta unionin politiikkojen kanssa ennen EIP:n ulkoisen valtuuden väliarviointia sekä vertaamaan kyseisten toimintojen tuottamaa lisäarvoa EIP:n käyttämiin omiin varoihin; pyytää lisäksi tilintarkastustuomioistuinta erottelemaan analyysissaan unionin talousarviosta myönnetyt vakuudet, EKR:n takaaman investointivälineen, unionin ja Afrikan välisen EU-Africa Infrastructural Trustfund -erityisrahaston, Caribian Investment Fund -investointirahaston ja Investment Facility for the Pacific -rahoitusvälineen käytössä olevat erilaiset yhdistelmät sekä näistä sijoituksista takaisin saatujen varojen käytön;

70.

suhtautuu myönteisesti joustavuutta lisääviin säännöksiin, jotka sisältyvät EIP:n uuteen ulkoiseen lainavaltuuteen; kehottaa EIP:tä maksimoimaan unionin politiikkaan ja tavoitteisiin myöntämänsä tuen;

71.

pyytää EIP:tä käyttämään takuurahastoa enemmän ja joustavammin ja keskittymään enemmän oman riskin lainavälineisiin laajentamalla niiden käyttöaluetta diskonttauskelpoisiin hankkeisiin; vaatii EIP:tä varmistamaan suuren näkyvyyden suhteessa EU:n rahoitustukea saavien hankkeiden lopullisiin edunsaajiin;

72.

toteaa, että liittymistä valmistelevat maat sekä itäiset ja eteläiset naapurimaat ovat EIP:n ensisijaisia tukialueita; korostaa erityisesti tarvetta tukea edelleen arabimaiden demokraattista ja taloudellista siirtymää arabikevään jälkeen varsinkin tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimijoita, työpaikkojen luomista ja talouden elpymistä eteläisissä maissa sekä itäisen kumppanuuden maissa; on tyytyväinen siihen, että painopisteenä ovat pk-yritykset ja rahoituksen saatavuus;

73.

tukee unionin ulkopolitiikan yhteydessä komission ja jäsenvaltioiden kanssa toteutettavaa uusien rahoitusvälineiden, kuten unionin avustuksia, lainoja ja riskinjakovälineitä yhdistelevien tuotteiden, progressiivista kehitystä, jotta voidaan tavoittaa uusia yritystyyppejä; kehottaa määrittelemään parhaat käytännöt ja hyvin määritellyt kelpoisuusehdot näiden välineiden käyttöä varten sekä jäsennellyt raportointi-, seuranta- ja valvontaehdot; kehottaa saattamaan määrärahojen jakamista koskevat toimet päätökseen;

74.

edellyttää siksi, että yhteistyömekanismin ja varojen yhdistämistä koskevien kansainvälisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskeva hallinnointiraportti sisältää yksityiskohtaiset ja johdonmukaiset asiaa koskevat tiedot ja että varmistetaan EIP:n asianmukainen rooli; kehottaa komissiota toimittamaan kattavan kertomuksen varojen yhdistämistä koskevan yhteistyömekanismin rahoitusvälineiden täytäntöönpanon vaikutuksista ja tuloksista;

75.

on tyytyväinen siihen, että EIP on tukenut useilla energian aloilla kasvua ja työllisyyttä tukevia hankkeita; muistuttaa, että on tarpeen säilyttää johdonmukaisuus unionin energia- ja ilmastopolitiikan uuden kehityksen kanssa; kehottaa EIP:tä uudistetun energiapolitiikkansa puitteissa edelleen tukemaan sekä unionissa että sen ulkopuolella energiatehokkuutta ja kestäviä uusiutuvia energiamuotoja koskevia hankkeita ja siten tasoittamaan tietä kohti vähähiilistä taloutta;

76.

muistuttaa, että rakenteellinen yhteistyö unionin elinten (komission ja EIP:n) ja muiden rahoituslaitosten kesken on ainoa tehokas keino päällekkäisten toimintojen välttämiseksi;

77.

suhtautuu myönteisesti EIP:n ja EBRD:n tekemään ajantasaistettuun yhteisymmärryspöytäkirjaan, joka kuvastaa unionin halukkuutta tehostaa koordinointia ja yhteistyötä näiden kahden merkittävän kansainvälisen rahoituslaitoksen kesken; kannustaa EIP:tä neuvottelemaan ja tekemään yhteisymmärryspöytäkirjoja sen toiminta-alueiden alueellisten kehityspankkien kanssa synergian edistämiseksi, riskien ja kustannusten jakamiseksi ja riittävän lainanannon varmistamiseksi reaalitaloudelle;

78.

kehottaa molempia laitoksia koordinoimaan toimintaansa mahdollisimman hyvin täydentävyyden ja työnjaon osalta, jotta voidaan systemaattisesti tutkia parhaat mahdollisuudet ja synergiat ja etsiä optimaaliset vipuvaikutukset unionin poliittisten tavoitteiden tukemiseksi ja toteuttamiseksi ja ottamaan samalla huomioon kummankin laitoksen edut ja erityispiirteet;

79.

kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä vahvistamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa (ennakkoarviointivaihe tai toimien määrittämisvaihe) asiantuntemustaan ja strategista ja ohjelmasuunnittelua koskevaa menettelytapaansa eri toiminta-aloilla ja erityisesti riskinhallintavälineitä (rahoitusriskit, toimintariskit tai maakohtaiset riskit) koskevaa yhteistyötään, jotta riskinvalvonta saadaan tehokkaammaksi;

80.

panee tyytyväisenä merkille uuden yhteisen toimintasuunnitelman, josta EIP, EBRD ja Maailmanpankkiryhmä sopivat marraskuussa 2012 ja jolla pyritään tukemaan talouden elpymistä ja kasvua Keski- ja Kaakkois-Euroopassa, ja toteaa, että toimintasuunnitelmassa määritellään yli 30 miljardin euron yhteiset sitoumukset kaudelle 2013–2014; kehottaa EIP:tä sitomaan vähintään sovitut 20 miljardin määrärahat;

81.

muistuttaa ehdotuksestaan, että unionista tulisi EIP:n jäsen;

82.

kehottaa EIP:tä ja muita yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä parantamaan entisestään hallintomekanismejaan muun muassa kehittämällä kattavia ja järkeviä seuranta-, raportointi- ja valvontajärjestelmiä;

83.

on tyytyväinen siihen, että EIP on sitoutunut lujemmin avoimuuteen liittymällä kansainvälisen avun avoimuutta koskevaan aloitteeseen (IATI);

84.

vaatii EIP:tä varmistamaan valitusjärjestelmänsä täyden riippumattomuuden ja toimivuuden;

85.

kehottaa EIP:tä noudattamaan Århusin yleissopimuksen määräyksiä ja luomaan julkisen asiakirjarekisterin, jotta taataan unionin perussopimuksissa vahvistettu oikeus tutustua asiakirjoihin; kehottaa EIP:tä noudattamaan sitoumustaan ja julkistamaan rekisterin vuodesta 2014 alkaen;

86.

vaatii, että seuraavaa vuosikertomusta täydennetään sisällyttämällä siihen monialaisia tulosindikaattoreita, jotka koskevat rahoitustoiminnan vaikutusta EIP:n toimien kannalta keskeisiin aloihin, mahdollista odotettavissa olevaa kerrannaisvaikutusta ja taloudellisten etujen siirtoa rahoitetuissa ohjelmissa;

87.

muistuttaa EIP:n vastuusta ja painottaa sen merkitystä rahoituksen välittäjien ja yhteisrahoitettujen hankkeiden kumppanien valintaa sekä lopullisia edunsaajia koskevan avoimuuden lisäämisessä;

88.

korostaa, että EIP:n pitäisi vähentää byrokratiaa, jotta se voisi jakaa rahoitusta tehokkaammin ja nopeammin;

89.

kehottaa EIP:tä edistämään edelleen rahoituksen välittäjien kautta tapahtuvan lainanantotoimintansa avoimuutta siten, että se raportoi vuosittain pk-yrityksille myöntämistään lainoista, esittää yhdistetyt tiedot pk-yrityksille tehdyistä maksuista, kohteena olevien pk-yritysten lukumäärästä, keskimääräisestä lainakoosta ja tuetuista aloista sekä arvioi pk-yritysten lainansaantia ja lainojen tehokkuutta;

90.

kehottaa EIP:tä pidättäytymään yhteistyöstä sellaisten rahoituksen välittäjien kanssa, joiden toiminta on aiemmin ollut avoimuuden, petosten, korruption sekä ympäristövaikutusten että sosiaalisten vaikutusten suhteen kielteistä; kannustaa EIP:tä muodostamaan kaikissa toimintamaissa kumppanuuksia sellaisten avointen ja vastuullisten rahoituksen välittäjien kanssa, joilla on vakiintuneet suhteet paikalliseen talouselämään; kehottaa EIP:tä tässä yhteydessä lisäämään avoimuutta etenkin välittäjien avulla tapahtuvassa lainanantotoiminnassa sekä harjoittamaan erityistä huolellisuutta verokeitaiden käytön, siirtohinnoittelun, veropetosten sekä aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron estämiseksi; pyytää laatimaan tiukan julkisen luettelon rahoituksen välittäjienvalintaan sovellettavista kriteereistä; kehottaa EIP:tä tehostamaan yhteistyötä kansallisten julkisten luottolaitosten kanssa, jotta se voi maksimoida pk-yrityksille koituvat rahoitusohjelmiensa myönteiset vaikutukset;

91.

kehottaa EIP:tä käynnistämään välittömästi osallistavan tarkistusprosessin, joka koskee sen yhteistyöhaluttomiin oikeudenkäyttöalueisiin nähden noudattamaa politiikkaa ja jossa otetaan asianmukaisesti huomioon asiaan liittyvät viimeaikaiset tapahtumat unionissa ja kansainvälisesti; kehottaa EIP:tä tästä syystä varmistamaan, että kaikki sen hankkeisiin osallistuvat yritykset ja rahoituslaitokset julkistavat kaikkien yrityksiin välittömästi tai välillisesti liittyvien oikeudellisten rakenteiden edunsaajat, mukaan lukien rahastot, säätiöt ja pankkitilit;

92.

pyytää lisäksi laatimaan rahoituksen välittäjiä varten poissulkemista koskevan julkisen luettelon, joka on tarkoitus kehittää yhdessä komission kanssa ja joka perustuu toimijoiden tuloksiin avoimuuden, petosten, yhteyksien jäsenvaltioiden lainkäyttövallan ulkopuolella oleviin alueisiin sekä sosiaalisten ja ympäristövaikutusten alalla;

93.

pitää ensiarvoisen tärkeänä, että EIP säilyttää AAA-luottoluokituksensa, koska luokituksen ansiosta se pystyi vuonna 2012 lainaamaan 71 miljardia euroa kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta edullisella korolla; kannustaa EIP:tä kuitenkin vahvistamaan valmiuttaan asettaa etusijalle korkeampiriskisiä suuremman lisäarvon tuottavia hankkeita;

94.

muistuttaa aiempien vuosien tapaan EIP:n vakavaraisuuteen kohdistuvan pankkivalvonnan välttämättömyydestä ja korostaa sen merkitystä sekä pyytää selvittämään mahdollista ratkaisua oikeudellisella tutkimuksella;

95.

ehdottaa, että tätä valvontaa

96.

pitää ilahduttavana parhaiden pankkikäytäntöjen yleistä noudattamista koskevaa uutta sisäistä kehitystä EIP:n sisällä; vaatii, että EIP:n toimien yhteydessä myös sen pankkitoimintakumppanit noudattavat unionissa ja sen ulkopuolella hyviä pankkikäytäntöjä, jotka ovat rahoituspalveluja ja rahoitusmarkkinoiden vakautta koskevan unionin lainsäädännön mukaisia; pyytää, että EIP sisällyttää vuotuiseen työsuunnitelmaansa yhden toiminta-alan tarkastuksen osoittaakseen, että hyvät pankkikäytännöt ovat osa sen kirjallisia menettelyjä;

97.

kehottaa EIP:tä lisäämään toimintansa, arviointiensa ja tulostensa avoimuutta ja saatavuutta jakamalla paremmin tietoa sisäisesti henkilöstölleen, kutsumalla osallistujia asiaa koskeviin sisäisiin kokouksiinsa ja tarjoamalla tietoa ulospäin esimerkiksi verkkosivuillaan;

98.

pitää ilahduttavana, että EIP on toteuttanut toimenpiteitä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan alalla ja myös vahvistanut vaatimusten noudattamista koskevia resurssejaan nimittämällä uuden niiden noudattamista valvovan ryhmävastaavan; pyytää, että parlamentti pidetään säännöllisesti ajan tasalla vaatimusten noudattamista valvovan ryhmävastaavan raportissa esitetyistä tuloksista;

99.

kehottaa EIP:tä seuraamaan maakohtaista raportointia laittoman toiminnan rahoittamisen estämiseksi; toteaa, että voidakseen saada EIP:n rahoitusta kaikki edunsaajat, riippumatta siitä, ovatko ne yhtymiä vai rahoituksen välittäjiä, jotka kuuluvat eri oikeudenkäyttöalueisiin, on velvoitettava julkistamaan tilintarkastajien hyväksymissä vuosikertomuksissaan maakohtaiset tiedot myynneistään, varoistaan, työntekijöistään, voitoistaan ja veromaksuistaan kussakin maassa, jossa ne toimivat; toteaa myös, että edunsaajien on julkistettava isäntämaiden kanssa tekemänsä sopimukset ja erityisesti ilmoitettava verotusmenettely, jota niihin kussakin toimintamaassa sovelletaan;

100.

vaatii, että valvontaympäristöä mukautetaan niin, että siinä otetaan huomioon EIP:n pääoman korotuksesta ja muista rahoituskumppanuuksista johtuvien rahoituspyyntöjen määrän kasvu tulevaisuudessa, erityisesti riskinhallintatehtävien osalta;

101.

pyytää EIP:tä ilmoittamaan kussakin vuosikertomuksessa parlamentin aiempien suositusten tilanteesta, erityisesti lainanantotoiminnan vaikutuksista kasvun ja uusien työpaikkojen luomiseen EIP:n toiminta-alueilla ja unionissa sekä unionin ja ehdokas- ja naapurimaiden välisestä taloudellisesta yhdentymisestä.

102.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/13

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—

ottaa huomioon finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1092/2010 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2),

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (3),

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (4),

—

ottaa huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 17. marraskuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1096/2010 (5),

—

ottaa huomioon direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/78/EU (6),

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta mainitun asetuksen ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o …/… välisen vuorovaikutuksen osalta (7),

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 vahvistamansa kannan neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (8),

—

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan pankkiviranomaisen perustamisesta (9) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (10),

—

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustamisesta (11) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (12),

—

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamisesta (13) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (14),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltojen osalta (15) ja 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (16),

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta yhteisössä ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (17) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (18),

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2010 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ehdotuksesta ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaan liittyvien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (19) sekä 22. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan tähän ehdotukseen (20),

—

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2013 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan pankkiviranomaisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011,

—

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2013 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011,

—

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2013 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011,

—

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2013 annetun talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon Euroopan unionin yleisestä talousarviosta varainhoitovuodeksi 2014 – kaikki pääluokat,

—

ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean 13. ja 14. syyskuuta 2012 vahvistamat pankkivalvonnassa noudatettavat perusperiaatteet (21),

—

ottaa huomioon lokakuussa 2011 julkaistun finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän asiakirjan Key Attributes of Effective Resolution Regimes for Financial Institutions (rahoituslaitosten kriisinratkaisujärjestelmien avaintekijät),

—

ottaa huomioon Baselin pankkivalvontakomitean lokakuussa 2010 vahvistamat valvontakollegioita koskevat hyvien toimintatapojen periaatteet (22),

—

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion asiassa C-270/12, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaan Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0133/2014),

A.

katsoo rahoituskriisin osoittaneen, että riittämätön riskinhallinta sekä rahoitusmarkkinoiden valvonnan tehottomuus, epätasaisuus ja pirstoutuneisuus ovat lisänneet rahoitusmarkkinoiden epävakautta ja kuluttajansuojan puutteita rahoituspalvelujen alalla;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti kannatti painokkaasti Euroopan valvontaviranomaisten perustamista ja että se on esittänyt Euroopan valvontaviranomaisille enemmän toimivaltaa koordinoinnissa ja suorassa valvonnassa ja katsoo näiden viranomaisten olevan keskeisiä toimijoita luotaessa vakaampia ja turvallisempia rahoitusmarkkinoita sekä katsoo, että unioni tarvitsee tiukempaa ja unionin tasolla paremmin koordinoitua valvontaa;

C.

katsoo, että Euroopan finanssivalvojien järjestelmä (EFVJ) on parantanut finanssivalvonnan laatua ja yhtenäisyyttä sisämarkkinoilla; pitää tätä kehitysprosessina, jossa hallintoneuvoston jäsenten olisi keskityttävä unionin arvoihin ja intresseihin;

D.

ottaa huomioon, että EFVJ:n perustamisen jälkeen mikrotason vakauden valvonta on kehittynyt unionissa nopeammassa tahdissa kuin makrotason vakauden valvonta;

E.

ottaa huomioon, että mikro- ja makrotalouden valvontaa koskeva toimivalta on keskittynyt Euroopan keskuspankille (EKP), jonka on toteutettava tarvittavat toimet välttääkseen rahapolitiikan alaan liittyvistä tehtävistään mahdollisesti johtuvia eturistiriitoja;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi ehkäistävä unionin rahoitusmarkkinoiden sirpaloitumista;

G.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten tehtäviin kuuluu muun muassa lähentymisen edistäminen ja päivittäisen valvonnan laadun parantamisessa avustaminen ja että on kehitettävä tulosindikaattoreita, jotka keskittyvät päivittäisessä valvonnassa saavutettuihin sääntelytuloksiin;

H.

katsoo, että Euroopan valvontaviranomaiset ovat täyttäneet laajalti tehtävänsä eli osallistuneet lainsäädäntömenettelyihin ja esittäneet ehdotuksia teknisistä standardeista;

I.

ottaa huomioon, että vaikka Euroopan valvontaviranomaisten perustamisasetukset ovat lähes yhdenmukaiset, niiden soveltamisala on kehittynyt hyvin eri tavoin;

J.

ottaa huomioon, että komissiolla on velvollisuus hyväksyä mahdollisin muutoksin Euroopan valvontaviranomaisen ehdottamia teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, mutta sen olisi esitettävä yksityiskohtaiset perustelut poikkeamiselle kyseisistä luonnoksista;

K.

ottaa huomioon, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) harjoittama luottoluokituslaitosten suora valvonta voi parantaa valvonnan laatua tällä alalla;

L.

ottaa huomioon, että tekniset sääntelystandardit hyväksytään delegoituina säädöksinä ja että niillä varmistetaan Euroopan valvontaviranomaisten osallistuminen aloilla, joilla niillä on parempi tekninen asiantuntemus laatia alemman tason lainsäädäntöä;

M.

ottaa huomioon, että delegoituihin säädöksiin liittyvän parlamentin, neuvoston ja komission yhteisymmärrysasiakirjan 2 kohdassa todetaan, että kaikki kolme toimielintä tekevät yhteistyötä koko menettelyn ajan, jotta siirretyn säädösvallan käyttö olisi sujuvaa ja parlamentti ja neuvosto voisivat tehokkaasti valvoa sitä;

N.

katsoo, että yhteisen valvontamekanismin (YVM) perustaminen oli tärkeä seuraava vaihe pankkivalvonnan yhtenäistämisessä euroalueella ja muissa osallistuvissa jäsenvaltioissa;

O.

katsoo, että YVM:n perustamisella on hyvin tärkeitä seuraamuksia unionin mikro- ja makrotason vakauden valvonnan institutionaalisen rakenteen kannalta, kun otetaan huomioon EKP:lle näillä aloilla annettu toimivalta;

P.

katsoo, että Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) on laatinut lainsäädäntöprosessia varten hyödyllisiä makrotaloudellisia suosituksia, jotka koskevat rahamarkkinarahastoja, pääomavaatimuksia, kiinnitysluottodirektiiviä tai symmetrisiä pitkäaikaisen suojan tarjoavia toimenpiteitä Solvenssi II -direktiivissä (23), jotka komissio ja lainsäädäntövallan käyttäjät ovat ottaneet vain osittain huomioon;

Q.

ottaa huomioon, ettei EJRK:lla ole mitään pakollista tehtävää lainsäädännössä edes makrotaloutta koskevien kysymysten osalta;

R.

ottaa huomioon, että neuvoa-antava tieteellinen komitea on esittänyt tärkeää ja rakentavaa osaa EJRK:n ohjelman eteenpäin viemisessä, erityisesti kannustamalla EJRK:ta keskittymään kiistanalaisiin ja perustavanlaatuisiin kysymyksiin;

S.

ottaa huomioon, että lainsäädäntövallan käyttäjät tai komissio olisivat ehkä voineet ottaa jotkin EJRK:n ehdotukset huomioon, jos ne olisi esitetty lainsäädäntöprosessin varhaisemmassa vaiheessa;

T.

ottaa huomioon, että EJRK perustettiin rahoituskriisin aikana estämään tulevia kriisejä sekä säilyttämään rahoitusvakaus;

U.

ottaa huomioon, että poikkeuksellisen pitkään hyvin alhaisina pysyvien korkojen aiheuttamaa järjestelmäriskiä ei ole lainkaan mainittu EJRK:n antamassa lausunnossa;

V.

ottaa huomioon, että rahapolitiikalla voi olla merkittävä vaikutus luotto- ja varallisuuskupliin ja että näin ollen EKP:n rahapolitiikan ja EJRK:n toiminnan välille voi syntyä eturistiriita;

W.

ottaa huomioon, että komission ensimmäisten ehdotusten mukaan EJRK:lla piti olla yli kaksi kertaa enemmän henkilöstöä kuin sillä todellisuudessa on, ja katsoo, että pätevän henkilöstön määrän vaihtelu haittaa sen työtä;

X.

huomauttaa, ettei ESMA ottanut huomioon EJRK:n lausuntoja EMIR-asetuksesta;

Y.

ottaa huomioon, että EJRK ei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 130 artiklan nojalla voi antaa EKP:lle lausuntoja, suosituksia tai varoituksia, koska se on perustettu EKP:n ulkopuolelle;

Z.

katsoo, että EJRK:n rakenne ja sen päätöksentekoelimen koko vaikeuttavat nopeaa päätöksentekoa;

AA.

ottaa huomioon, että EJRK:n suosituksen 2011/3 mukaan keskuspankeilla olisi oltava johtava rooli makrotason vakauden valvonnassa ja keskuspankkien edustajien olisi sen vuoksi välttämätöntä olla EJRK:n päätöksentekoelinten jäseninä;

AB.

katsoo, että EJRK:n jäsenyys perustuu vahvasti keskuspankkien ympärille ja että keskuspankeilla on tärkeä rooli ja myös samankaltaiset näkemykset;

AC.

ottaa huomioon, että alakohtaisen lainsäädännön tärkeitä osia, joissa Euroopan valvontaviranomaisille annetaan erityistä toimivaltaa, ei ole vielä tullut voimaan, minkä vuoksi niiden on mahdotonta täyttää tehtävänsä yhtäläisesti;

AD.

katsoo, että rahoitusmarkkinoita, rahoituspalveluja ja rahoitustuotteita koskeva lainsäädäntö on hyvin pirstoutunutta ja säädösten moninaisuus synnyttää porsaanreikiä ja johtaa päällekkäisiin raportointivelvoitteisiin, institutionaalisiin eroavaisuuksiin ja päällekkäiseen sääntelyyn ja voi aiheuttaa tahattomia seurauksia ja kielteisiä vaikutuksia reaalitalouteen;

AE.

ottaa huomioon, että Yhdysvallat on perustanut kuluttajien taloudellisesta suojasta vastaavan liittovaltion viraston (Consumer Financial Protection Bureau, CFPB), jolla on vahvat valtuudet;

AF.

katsoo, että avoimuus ja riippumattomuus ovat hyvän hallintotavan tärkeitä osatekijöitä ja että on tärkeää lisätä Euroopan valvontaviranomaisten toiminnan avoimuutta ja niiden riippumattomuutta;

AG.

toteaa, että vaikka Euroopan valvontaviranomaiset jakavat yleensä avoimesti tietoa verkkosivustoillaan, toiminnan avoimuutta on kuitenkin lisättävä ja neuvontaa ja ehdotuksia koskevasta edistyksestä sekä muun muassa työryhmistä on annettava lisää tietoa;

AH.

ottaa huomioon, että komissio osallistuu Euroopan valvontaviranomaisten toimintoihin virallisesti ja epävirallisesti, mutta sen osallistuminen ei tapahdu vielä avoimesti ja sen rooli olisi mukautettava parlamentin ja neuvoston rooleihin, jotta Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuus ei joutuisi kyseenalaiseksi;

AI.

katsoo, että sidosryhmien panoksesta Euroopan valvontaviranomaisten työhön saatu etu vaikuttaa olleen vähäinen;

AJ.

katsoo, että sidosryhmien kannalta avoimuuden lisääminen on erittäin tärkeää, jotta rahoitusmarkkinoille voitaisiin luoda tarkkaan harkitut ja toimivat säännöt, ja yhteistyö markkinaosapuolten kanssa toimisi huomattavasti paremmin, jos nämä ryhmät ilmoittaisivat avoimemmin kokoonpanonsa ja niille osoitetut tehtävät yksityiskohtaisesti;

AK.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi tuettava komissiota antamalla avoimella tavalla käytettäväksi se asiantuntemus, joka niillä on rahoituspalvelujen alalla;

AL.

katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi avustettava komissiota ja lainsäädäntövallan käyttäjiä arvioimalla, missä määrin lainsäädäntö täyttää sääntelylle asetetut tavoitteet, ja avoimuuden vuoksi niiden olisi julkistettava nämä arviot; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi annettava virallisia lausuntoja ehdotetusta unionin lainsäädännöstä ja arvioitava säädösehdotusten vaikutustenarviointeihin sisältyvien todisteiden ja analyysien vahvuutta;

AM.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi asiassa C-270/12 antamassaan tuomiossa, että Euroopan finanssivalvojien järjestelmän toiminta-alaa on mahdollisesti laajennettu SEUT-sopimuksen 114 artiklan nojalla verrattuna tulkintaan, joka koskee asiassa C-9/56, Meroni (24), annettua tuomiota EFVJ:ää perustettaessa, ja että komission olisi näin ollen arvioitava sen mahdollisia vaikutuksia EFVJ:n tulevaan tarkistukseen;

AN.

ottaa huomioon, että EKP:n harjoittamaa pankki- ja vakuutusalalla toimivien finanssiryhmittymien valvontaa rajoittaa YVM:n oikeusperusta;

AO.

toteaa, että YVM:n perustaminen muuttaa perustana olevaa EFVJ:n valvontajärjestelmää ja luo jonkinasteisia vinoumia eri viranomaisten ja niiden valvontavaltaan kuuluvien alueiden välille;

AP.

katsoo, että YVM:n voimaantulon jälkeen on erityisen tärkeää torjua sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä, taata tasapuoliset toimintaedellytykset ja varmistaa, että sisämarkkinat toimivat hyvin, estää vääristymiä sekä säilyttää perusvapaudet;

AQ.

ottaa huomioon, että EKP ja Euroopan valvontaviranomaiset käyttävät erilaisia raportointistandardeja ja -välejä, ja että YVM:n perustaminen saattaisi aiheuttaa merkittävän raportointivaatimusten päällekkäisyyden riskin, jos kansalliset viranomaiset eivät tee riittävästi yhteistyötä YVM:n ja Euroopan valvontaviranomaisten kanssa;

AR.

ottaa huomioon, että unionin lainsäädännön mahdollista rikkomista koskevaa tutkintaoikeutta ja mahdollisuutta ei-sitovaan sovitteluun on käytetty harvoin ja että Euroopan valvontaviranomaisilla on vain hyvin rajoitetut mahdollisuudet käynnistää tutkimuksia, jotka koskevat tapauksia, joissa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten väitetään rikkoneen lakia;

AS.

ottaa huomioon, että kansalliset valvontaviranomaiset tekevät Euroopan valvontaviranomaisten hallintoneuvostojen puitteissa unionin oikeuden mahdollisten rikkomistapausten alalla kansallisiin valvontaviranomaisiin vaikuttavat päätökset;

AT.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten sitovien sovitteluvaltuuksien vaikutuksesta on löydetty monia hyödyllisiä ratkaisuja kansallisten valvontaviranomaisten välillä;

AU.

ottaa huomioon, että kansallisille edustajille on osoittautunut vaikeaksi erottaa toisistaan roolit, joita heillä on kansallisten toimivaltaisten viranomaisten johdossa ja eurooppalaisessa päätöksenteossa, mikä on tehnyt kyseenalaiseksi heidän kykynsä vilpittömästi noudattaa vaatimusta toimia riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin etua silmällä pitäen Euroopan valvontaviranomaisia koskevien asetusten 42 artiklan mukaisesti;

AV.

ottaa huomioon, ettei vertaispaine ole toiminut kuten Euroopan valvontaviranomaisia alun perin suunniteltaessa odotettiin ja että on välttämätöntä antaa Euroopan valvontaviranomaisille mahdollisuudet edistää sen kehittymistä;

AW.

ottaa huomioon, että joillakin Euroopan valvontaviranomaisilla on yhä vaikeuksia kerätä työssään tarvitsemansa tiedot asiaankuuluvassa muodossa ja että Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) oli suoritettava stressitestejä, eikä sillä kuitenkaan ollut aina tarvittavia oikeudellisia valtuuksia kerätä testeihin vaadittavia tietoja eikä oikeudellisia valtuuksia todentaa epätarkoilta vaikuttavia tietoja;

AX.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaiset saattavat pidättyä joistakin tarpeellisista tiedonsaantipyynnöistä, koska ne ennakoivat hallintoneuvostojensa torjuvan nämä pyynnöt;

AY.

ottaa huomioon, että äskettäin hyväksytty lainsäädäntö on vahvistanut Euroopan valvontaviranomaisten valtuuksia tutkia väitettyjä unionin oikeuden rikkomista tai sen täytäntöönpanematta jättämistä koskevia tapauksia ja velvoittanut toimivaltaiset viranomaiset toimittamaan asianomaisille Euroopan valvontaviranomaisille kaikki tarpeellisiksi katsotut tiedot, muun muassa tiedot siitä, miten lainsäädäntöä sovelletaan unionin oikeuden mukaisesti;

AZ.

ottaa huomioon, että YVM:n perustamisen yhteydessä saavutettiin jonkin verran edistystä, kun EPV:lle annettiin tarvittavat suoraa tiedonkeruuta koskevat valtuudet, mutta näitä mahdollisuuksia on vielä annettava muillekin Euroopan valvontaviranomaisille;

BA.

ottaa huomioon, että ohjeet ovat osoittautuneet hyödylliseksi ja tarpeelliseksi välineeksi sääntelyn aukkojen täyttämisessä silloin, kun Euroopan valvontaviranomaisille ei ole säädetty toimivaltaa alakohtaisessa lainsäädännössä;

BB.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisilla tosin on toimivalta valvoa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, mutta niiltä puuttuu resursseja arvioida varsinaista täytäntöönpanoa;

BC.

ottaa huomioon, että ensimmäinen rahoitusmarkkinadirektiivi (25) on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, mutta jotkin jäsenvaltiot kieltäytyvät kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen soveltamisesta ja panemisesta täytäntöön käytännössä;

BD.

katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten edustajien osallistuminen valvontakollegioihin on parantanut kollegioiden toimintaa, mutta valvonnan lähentämisen tehostamisessa kollegiot ovat edistyneet vain vähän;

BE.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten hallintoneuvostoissa äänioikeutta ei ole suhteutettu asianomaisten jäsenvaltioiden kokoon, kuten tätä nykyä tapahtuu EKP:ssa ja muissa eurooppalaisissa elimissä;

BF.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden yhtäläisen kohtelun ja Euroopan valvontaviranomaisten sujuvan toiminnan mahdollistaneeseen EPV:n alkuperäiseen äänestysjärjestelmään tehtiin muutoksia myönnytyksinä joillekin jäsenvaltioille, mikä teki hallintoneuvoston päätöksentekomenettelyistä työläämpiä ja hankalampia;

BG.

katsoo, ettei Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajien nimittämisessä saisi esiintyä ikä- tai sukupuolisyrjintää ja että tätä virkaa olisi mainostettava laajalti kaikkialla unionissa;

BH.

katsoo, että puheenjohtajan, toimitusjohtajan ja hallintoneuvoston sekä johtokunnan jäsenten olisi oltava sellaisessa asemassa, että he voivat toimia riippumattomasti ja yksinomaan unionin edun mukaisesti;

BI.

ottaa huomioon, että joillakin jäsenvaltioiden kansallisilla valvojilla on ollut vaikeuksia maksaa pakollista osuuttaan Euroopan valvontaviranomaisten talousarvioihin;

BJ.

katsoo, että jäsenvaltioiden pakolliset maksuosuudet ovat ristiriidassa Euroopan valvontaviranomaisten riippumattomuuden kanssa;

BK.

toteaa, että Euroopan valvontaviranomaisten mukaan niillä on vaikeuksia palkata henkilöstöä tiettyihin johtotehtäviin sekä hoitaa tehtäviään resurssien ja henkilöstön puutteen vuoksi, ja katsoo, että käytettävissä olevat resurssit eivät vastaa suoritettavia tehtäviä;

BL.

toteaa, että Euroopan valvontaviranomaisten nykyinen sekarahoitusjärjestelyihin perustuva rahoitusmalli on joustamaton, aiheuttaa hallinnollista rasitusta ja vaarantaa viranomaisten riippumattomuuden;

BM.

ottaa huomioon, että Euroopan valvontaviranomaisten perustamisvaiheessa niiden ensisijaisena tavoitteena on pidetty täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten laatimiseen liittyvää sääntelytehtävää, mihin ne ovat panostaneet huomattavasti enemmän muihin vastuualueisiin verrattuna;

BN.

ottaa huomioon, etteivät Euroopan valvontaviranomaiset ole voineet osoittaa riittäviä resursseja (asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 8 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen) taloudellisten rahoitusmarkkina-analyysien laatimisen keskeiseen tehtävään, joka on olennainen perusta korkealaatuisten sääntöjen laatimiselle;

BO.

ottaa huomioon, että kulutuksen kehityssuuntia koskevan raportin laatimista koskeva yhteinen toimeksianto edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot keräävät tietoja näistä kehityssuunnista;

BP.

ottaa huomioon, että EPV:lta puuttuu edelleen oikeusperusta esimerkiksi maksupalvelujen ja kulutusluottodirektiivin (26) osalta;

BQ.

ottaa huomioon, että jotkut markkinaosapuolet pitivät joitakin Euroopan valvontaviranomaisten kaikille markkinaosapuolille määräämiä vaatimuksia työläinä, epäasianmukaisina ja kohtuuttomina kohteiden kokoon ja liiketoimintamalliin nähden, koska alakohtainen lainsäädäntö ei aina mahdollistanut riittävää joustavuutta unionin lainsäädännön soveltamisessa;

BR.

ottaa huomioon, että EKP:lla on oikeus osallistua neuvoston työryhmiin, mutta Euroopan valvontaviranomaiset ovat enimmäkseen poissa virallisesta päätöksentekoprosessista;

BS.

ottaa huomioon, että kuluttajansuojan alalla Euroopan eri valvontaviranomaisten ponnistelut, käytetyt resurssit ja tulokset olivat hyvin erilaisia ja että EPV:n kohdalla ne olivat huomattavan alhaiset;

BT.

ottaa huomioon, että nykyiseen kriisiin merkittävästi vaikuttaneita syitä olivat heikko yritysjohdon valvonta ja julkistamisjärjestelmä;

BU.

ottaa huomioon, että uudet Baselin valvontaperiaatteet käsittävät kaksi uutta yritysjohdon valvontaa ja avoimuutta ja julkistamista koskevaa periaatetta;

BV.

ottaa huomioon, että kuluttajalle voi aiheutua vahinkoa väärin perustein tapahtuvasta myynnistä, vilpillisestä kilpailusta ja järjestelmällisestä voitontavoittelusta;

BW.

ottaa huomioon, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) ja EPV eivät ole esittäneet kattavia raportteja kulutuksen kehityssuunnista;

BX.

ottaa huomioon, että EKP:n puheenjohtajan Mario Draghin lupaama rahoitusalan vakautta koskeva EJRK:n raportti ei ole vielä ilmestynyt;

BY.

toteaa, että kuluttajansuoja-asioita koskevat päätökset edellyttävät vastaavan tason asiantuntemusta Euroopan valvontaviranomaisten jäseniltä, vaikka jotkut heistä eivät toimikaan vastaavissa tehtävissä omissa jäsenvaltioissaan;

BZ.

ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 38 artiklan 1 kohdan nykyiset suojalausekkeet rajoittavat mahdollisuuksia sovitteluun 18 ja 19 artiklan nojalla, erityisesti rajat ylittävää konsernin kriisinratkaisua koskevissa tapauksissa, joihin sovelletaan pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviä, koska lopullinen päätösvalta jää sille jäsenvaltiolle, jolla on finanssipoliittinen vastuu kyseisestä laitoksesta;

1.

pyytää komissiota toimittamaan parlamentille 1. heinäkuuta 2014 mennessä säädösehdotuksia asetusten (EU) N:o 1092/2010, (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010, (EU) N:o 1095/2010 ja (EU) N:o 1096/2010 tarkistamiseksi jäljempänä liitteessä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti käyttäen perustana Euroopan valvontaviranomaisten perustamisen jälkeen saatuja kokemuksia sekä perusteellista analyysia, joka koskee oikeusperustan ja SEUT-sopimuksen 114 artiklan mahdollisia vaihtoehtoja, viimeaikainen oikeuskäytäntö mukaan luettuna;

2.

toteaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

3.

katsoo, että esitettyjen ehdotusten rahoitusvaikutukset olisi katettava unionin talousarvioon sisältyvistä asianmukaisista budjettimäärärahoista ottaen huomioon Euroopan valvontaviranomaisten mahdollisuuden periä maksuja valvontansa alaisilta yksiköiltä;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/27

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 1, 10 ja 16 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 ja 298 artiklan,

—

ottaa huomioon SEU-sopimuksen 11 artiklan sekä toimielinten velvoitteen käydä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 41 artiklan (oikeus hyvään hallintoon) ja 42 artiklan (oikeus tutustua asiakirjoihin),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön historiallisten arkistojen avaamisesta yleisölle annetun asetuksen (ETY, Euratom) N:o 354/83 muuttamisesta 22. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1700/2003 (2),

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman asiakirjojen julkisuudesta vuosina 2009–2010 (3),

—

ottaa huomioon asiakirjoihin tutustumista koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa Access Info Europe (asia C-280/11 P), Donau Chemie (C-536/11), IFAW v. komissio (C-135/11) (4), My Travel (C-506/08 P), Turco (yhdistetyt asiat C-39/05 P ja C-52/05 P) sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiot asioissa In ‘t Veld v. neuvosto (T-529/09), Saksa v. komissio (T-59/09), EnBW v. komissio (T-344/08), Sviluppo Globale (T-6/10), Internationaler Hilfsfonds (T-300/10), European Dynamics (T-167/10), Jordana (T-161/04) ja CDC (T-437/08),

—

ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (COM(2008)0229),

—

ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 muuttamisesta (COM(2011)0137),

—

ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen virallisten asiakirjojen saatavuudesta,

—

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1049/2001 17 artiklan mukaisesti laaditut neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin vuosikertomukset vuosilta 2011 ja 2012 oikeudesta tutustua asiakirjoihin,

—

ottaa huomioon vuonna 2010 tehdyn puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä 20. marraskuuta 2002 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi,

—

ottaa huomioon, 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehen toimintaa koskevasta vuosikertomuksesta 2012 (5) ja 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman asiakirjojen saamista tutustuttavaksi koskevan oikeudellisen kehyksen parantamisesta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen (asetus (EY) N:o 1049/2001) (6),

—

ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2012,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 104 artiklan 7 kohdan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0148/2014),

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on ollut voimassa neljän vuoden ajan; toteaa, että SEUT-sopimuksen 15 artiklassa määritetään EU:n toimielinten avoimuuden perustuslaillinen kehys ja vahvistetaan perusoikeudeksi EU:n kansalaisten sekä kaikkien jossakin jäsenvaltiossa asuvien luonnollisten henkilöiden tai johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneiden oikeushenkilöiden oikeus tutustua EU:n toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin; katsoo, että tätä oikeutta olisi käytettävä parlamentin ja neuvoston hyväksymissä asetuksissa säädettyjen yleisten periaatteiden ja rajoitusten mukaisesti;

B.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 298 artiklassa määrätään avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta eurooppalaisesta hallinnosta;

C.

toteaa yleissääntönä olevan, että lainsäädäntöasiakirjojen olisi oltava täysin tutustuttavissa ja että muita kuin lainsäädäntöasiakirjoja koskevien poikkeusten soveltamisalaa olisi kavennettava;

D.

katsoo, että avoimuus on välttämätöntä kansalaisten kannalta demokraattisessa EU:ssa, jossa he voivat osallistua täysimääräisesti demokraattiseen kehitykseen ja harjoittaa julkista valvontaa; katsoo, että avoin hallinto edistää kansalaisten etuja, korruption torjuntaa ja unionin poliittisen järjestelmän ja lainsäädännön legitimiteettiä;

E.

katsoo, että yleisön kattava oikeus tutustua asiakirjoihin on toimivan demokratian tärkeä osatekijä;

F.

katsoo, että terveessä demokratiassa kansalaisten ei pitäisi joutua turvautumaan ilmiantajiin varmistaakseen hallitustensa toimivaltaan ja toimiin liittyvän avoimuuden;

G.

katsoo, että kansalaisilla on oikeus tietää, miten päätöksentekomenettely toimii ja miten heidän edustajansa toimivat, vaatia näiltä vastuullisuutta ja tietää, kuinka julkiset varat jaetaan ja käytetään;

H.

ottaa huomioon, että EU:n lainsäädäntöä asiakirjoihin tutustumisesta ei vieläkään sovelleta asianmukaisesti unionin hallinnossa; toteaa, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 määritettyjä poikkeuksia sovelletaan unionin hallinnossa pikemminkin rutiininomaisesti kuin poikkeuksellisesti;

I.

ottaa huomioon, että oikeuskäytännön mukaan, kun toimielin päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jonka sisältämät tiedot sitä on pyydetty ilmaisemaan, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukkaa etua, jota suojataan jollakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella (katso In ‘t Veld v. neuvosto (7));

J.

ottaa huomioon, että asianomaisen edun konkreettista ja ennakoitavissa olevaa vahingoittumista ei osoita myöskään pelkkä pelko siitä, että kansalaiset saavat tietää toimielinten olevan erimielisiä unionin kansainvälisen toiminnan oikeudellisesta perustasta ja että tämän toiminnan laillisuudesta siten herää epäilyksiä (katso In ‘t Veld v. neuvosto (8));

K.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen vuonna 2012 tutkimista kymmenestä mallitapauksesta kuusi liittyi avoimuuteen;

L.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisesta laaditut tilastot osoittavat, että alkuperäisten hakemusten määrä on laskenut kaikissa kolmessa toimielimessä;

M.

ottaa huomioon, että nimettyjä asiakirjoja koskevien pyyntöjen määrä on laskenut parlamentissa (1 666 asiakirjaa vuonna 2011 ja 777 vuonna 2012); toteaa kuitenkin, että nimeämättömiä asiakirjoja koskevien pyyntöjen (esim. kaikki tiettyyn aiheeseen liittyvät asiakirjat) osuus on kasvanut parlamentissa (35,5 prosenttia vuonna 2011 ja 53,5 prosenttia vuonna 2012); ottaa huomioon, että pyydettyjen neuvoston asiakirjojen määrä on laskenut (9 641 asiakirjaa vuonna 2011 ja 6 166 vuonna 2012) (9);

N.

ottaa huomioon, että vuoden 2012 vuosikertomuksissa esitetyt kvantitatiiviset tiedot osoittavat, että kokonaan hylättyjen tutustumishakemusten määrä on kasvanut sekä komissiossa (12 prosenttia vuonna 2011 ja 17 prosenttia vuonna 2012) että neuvostossa (12 prosenttia vuonna 2011 ja 21 prosenttia vuonna 2012), kun taas parlamentissa kokonaan hylättyjen tutustumishakemusten määrä on pysynyt vakaana (5 prosenttia sekä vuonna 2011 että vuonna 2012);

O.

ottaa huomioon, että uudistettujen hakemusten määrä on lisääntynyt huomattavasti komissiossa (165 hakemusta vuonna 2011 ja 229 vuonna 2012), minkä seurauksena kokonaan tarkistettujen päätösten määrä on kasvanut hieman, osittain tarkistettujen päätösten määrä on laskenut ja vahvistettujen päätösten määrä on kasvanut, kun taas sekä neuvostossa että parlamentissa uudistettujen hakemusten määrä on pysynyt suhteellisen vakaana (neuvosto: 27 vuonna 2011 ja 23 vuonna 2012; parlamentti: neljä vuonna 2011 ja kuusi vuonna 2012);

P.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehelle on tehty kanteluita monien hakemusten seurauksena (komissio: kymmenen vuonna 2011 ja 20 vuonna 2012; neuvosto: kaksi vuonna 2011 ja neljä vuonna 2012; parlamentti: yksi sekä vuonna 2011 että vuonna 2012);

Q.

ottaa huomioon, että vuosina 2011 ja 2012 Euroopan oikeusasiamies päätti useiden kanteluiden käsittelyn esittämällä kriittisiä huomautuksia tai ehdottamalla lisätoimia (komissio: kymmenessä tapauksessa 18:sta vuonna 2011 ja kahdeksassa tapauksessa kymmenestä vuonna 2012; neuvosto: ei tietoa; parlamentti: vuonna 2011 kanteluita ei esitetty ja vuonna 2012 näin toimittiin ainoassa kantelutapauksessa);

R.

ottaa huomioon, että monien asiakirjoihin tutustumista koskevien hakemusten seurauksena asioita vietiin yleisen tuomioistuimen käsittelyyn tai niistä esitettiin valitus unionin tuomioistuimessa (komissio: 15 kannetta ja kolme valitusta vuonna 2011 ja 14 kannetta ja yksi valitus vuonna 2012; neuvosto: yksi kanne ja kaksi valitusta vuonna 2011 ja yksi valitus vuonna 2012 (10); parlamentti: ei yhtään vuonna 2011 eikä vuonna 2012);

S.

ottaa huomioon, että yleinen tuomioistuin on puoltanut laajasti avoimuuden lisäämistä tai selventänyt muulla tavoin asetusta (EY) N:o 1049/2001 monissa tapauksissa (komissio: viidessä tapauksessa kuudesta (11) vuonna 2011 ja kaikissa viidessä tapauksessa vuonna 2012 (12); neuvosto: ainoassa vuonna 2011 käsitellyssä tapauksessa (Access Info Europe, T-233/09) ja yhdessä tapauksessa neljästä vuonna 2012 (In ‘t Veld, T-529/09); parlamentti: toisessa vuonna 2011 käsitellyistä kahdesta tapauksesta (13) (Toland, T-471/08) ja ainoassa vuonna 2012 käsitellyssä tapauksessa (Kathleen Egan ja Margaret Hackett, T-190/10));

T.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin on puoltanut laajasti avoimuuden lisäämistä seuraavissa tapauksissa: komissio: ainoassa vuonna 2011 käsitellyssä tapauksessa (My Travel, C-506/08) ja yhdessä tapauksessa kolmesta vuonna 2012 (IFAW, C-135/11 P) (14); neuvosto ja parlamentti: ei tuomioita vuosina 2011 ja 2012;

U.

ottaa huomioon, että komission, neuvoston ja parlamentin vuosikertomukset eivät sisällä vertailukelpoisia tilastoja; katsoo, että nämä kolme toimielintä eivät noudata tilastoissa samoja tietojen kattavuutta koskevia normeja;

V.

ottaa huomioon, että poikkeusten yleisin peruste on päätöksentekomenettelyn suojaaminen, jota komissio ja neuvosto ovat käyttäneet käsitellessään alkuperäisiä hakemuksia (komissio: 17 prosentissa vuonna 2011 ja 20 prosentissa vuonna 2012; neuvosto: 41 prosentissa sekä vuonna 2011 että vuonna 2012); ottaa huomioon, että kansainvälisten suhteiden suojaaminen oli toiseksi yleisin neuvoston käyttämä peruste; ottaa huomioon, että parlamentin kohdalla yleisin poikkeusperuste oli yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suoja;

W.

katsoo, että toimielimet eivät ole noudattaneet SEUT-sopimuksen 15 artiklan 2 kohdassa ja 15 artiklan 3 kohdan 5 alakohdassa määrättyä velvoitetta, jonka mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston istuntojen on oltava julkisia, silloin kun ne käsittelevät esityksiä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi, eivätkä ne ole julkaisseet lainsäädäntömenettelyihin liittyviä asiakirjoja 15 artiklan 3 kohdan 2 alakohdassa mainituissa asetuksissa säädettyjen ehtojen mukaisesti;

X.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdassa säädetään avoimuuteen liittyvästä poikkeuksesta, ”jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista”; ottaa huomioon, että kyseinen säännös on annettu ennen Lissabonin sopimusta ja se on saatettava SEUT-sopimuksen 15 artiklan mukaiseksi;

Y.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen Access Info Europe -asiassa (15) antama tuomio vahvistaa, että jäsenvaltioiden nimien ja ehdotusten julkaiseminen ei vahingoita päätöksentekomenettelyä; ottaa huomioon, että yleisen tuomioistuimen tästä asiasta aikaisemmin antaman päätöksen mukaan se, että kansalaiset käyttävät demokraattisia oikeuksiaan, edellyttää, että on mahdollista seurata yksityiskohtaisesti päätöksentekokäytäntöä;

Z.

ottaa huomioon, että kansainvälisillä sopimuksilla on sitovia vaikutuksia EU:n lainsäädäntöön; katsoo, että niitä koskevien asiakirjojen olisi periaatteessa oltava julkisia rajoittamatta kuitenkaan perusteltujen poikkeuksien soveltamista; ottaa huomioon, että kansainvälisten suhteiden suojaamista koskevaa poikkeusta sovelletaan asiaa In ‘t Veld v. neuvosto (T-529/09) koskevan asiakirjan 19 kohdan mukaisesti;

AA.

ottaa huomioon, että komission, parlamentin ja neuvoston väliset kolmikantaneuvottelut ovat ratkaisevia EU:n lainsäädännön laadinnassa; ottaa huomioon, että kolmikantaneuvottelut eivät ole julkisia ja että epävirallisia kolmikantaneuvotteluja koskevia asiakirjoja, esityslistat ja yhteenvetoraportit mukaan luettuina, ei lähtökohtaisesti anneta yleisön eikä parlamentin saataville, mikä on vastoin SEUT-sopimuksen 15 artiklaa;

AB.

katsoo, että neuvoston puheenjohtajavaltion laatimien tai sen hallussa olevien asiakirjojen, jotka liittyvät sen työhön puheenjohtajan roolissa, olisi oltava yleisön tutustuttavissa EU:n avoimuussäännösten mukaisesti;

AC.

ottaa huomioon, että neuvottelut asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisesta ovat ajautuneet umpikujaan; katsoo, että uuden välineen on tarjottava huomattavasti enemmän avoimuutta nykytilanteeseen verrattuna;

AD.

katsoo, että pyyntöjä parlamentissa suljetuin ovin pidettävistä kokouksista olisi periaatteessa käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti; katsoo, että parlamentin olisi arvioitava tällaiset pyynnöt tapauskohtaisesti, eikä niitä saa hyväksyä automaattisesti;

AE.

katsoo, että asiakirjat olisi luokiteltava eri luottamuksellisuustasoihin parlamentin ja komission välisistä suhteista vuonna 2010 tehdyn puitesopimuksen mukaisesti tai arkaluonteisiksi asiakirjoiksi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 9 artiklan mukaisesti erityisen huolellisesti ja harkiten; katsoo, että yliluokitus johtaa tarpeettomaan ja kohtuuttomaan asiakirjojen salassapitoon ja kokousten järjestämiseen suljetuin ovin ilman asianmukaisia perusteluja;

AF.

ottaa huomioon, että pääsääntöisesti on noudatettava avoimuutta, myös kartelleja koskevan sakkolievennys- ja sakkovapautusohjelman yhteydessä; katsoo, että automaattinen tietojenpaljastamiskielto rikkoo perussopimuksissa määrättyä avoimuuden periaatetta; katsoo, että salassapidon on oltava poikkeuksellista ja että kansallisten tuomareiden on perusteltava se tapauskohtaisesti suhteessa vahingonkorvauskanteisiin;

AG.

katsoo, että on suositeltavaa laatia EU:n suuntaviivoja apuvälineeksi tuomareille; katsoo, että tämäntyyppisissä suuntaviivoissa on tehtävä ero yritysten asiakirjojen sekä komission hallussa olevien kartelliasiakirjojen välillä;

1.

muistuttaa, että avoimuus on yleissääntö ja että Lissabonin sopimuksessa määrätään asiakirjoihin tutustumista koskevasta perusoikeudesta;

2.

muistuttaa, että mahdollisimman laaja oikeus tutustua asiakirjoihin on tarpeen, jotta kansalaisilla ja kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus ottaa kantaa kaikkiin EU:n toimintaa koskeviin näkökohtiin;

3.

muistuttaa, että avoimuus lisää yleisön luottamusta unionin toimielimiä kohtaan, kun kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoja ja osallistua unionin päätöksentekomenettelyyn sekä antaa näin oma panoksensa demokratian lisäämiseen EU:ssa;

4.

muistuttaa, että kaikkien päätösten, joilla evätään oikeus tutustua asiakirjoihin, on perustuttava selkeästi ja tiukasti rajattuihin sekä pätevästi ja täsmällisesti perusteltuihin laillisiin poikkeuksiin, niin että kansalaiset ymmärtävät epäämisen ja voivat hyödyntää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja;

5.

muistuttaa tarpeesta saavuttaa asianmukainen tasapaino avoimuuden ja tietosuojan välillä, kuten asiaa Bavarian Lager koskevasta oikeuskäytännöstä selvästi käy ilmi, ja korostaa, että tietosuojaa ei pitäisi käyttää väärin etenkään siihen, että peitellään eturistiriitoja ja sopimatonta vaikuttamista EU:n hallinnossa ja päätöksenteossa; huomauttaa, että tuomioistuimen tuomio asiassa Bavarian Lager perustuu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nykyiseen sanamuotoon eikä estä muuttamasta kyseistä sanamuotoa, mikä on tarpeellista ja kiireellistä etenkin sen jälkeen kun oikeus tutustua asiakirjoihin on selkeästi vahvistettu perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa;

6.

kehottaa toimielimiä, elimiä ja virastoja noudattamaan tiukasti asetusta (EY) N:o 1049/2001 ja ottamaan täysimääräisesti huomioon siihen liittyvän oikeuskäytännön sekä yhdenmukaistamaan nykyisiä sisäisiä sääntöjään asetuksen hengen ja kirjaimen mukaisesti, erityisesti mitä tulee asiakirjoja koskeviin tutustumispyyntöihin annettavien vastausten määräaikoihin, varmistaen samalla, että tästä ei seuraa määräaikojen pidentyminen; kehottaa neuvostoa julkaisemaan neuvoston työryhmien pöytäkirjat ja asian Access Info Europe huomioon ottaen myös jäsenvaltioiden nimet ja niiden ehdotukset;

7.

kehottaa toimielimiä, elimiä ja virastoja arvioimaan tarkoin mahdollisuutta asiakirjan, taulukon, graafisen esityksen, tekstin kappaleen tai lauseen osittaiseen julkistamiseen asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovellettaessa;

8.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia kehittämään edelleen ennakoivampaa lähestymistapaa avoimuuteen asettamalla julkisesti saataville verkkosivustoillaan mahdollisimman monia asiakirjaluokkia, myös sisäisiä hallintoasiakirjoja, sekä sisällyttämään nämä asiakirjat julkisiin rekistereihinsä; katsoo, että tällainen lähestymistapa auttaa varmistamaan todellisen avoimuuden sekä torjumaan tarpeettomia riita-asioita, joista voi seurata tarpeettomia kustannuksia ja rasitteita niin toimielimille kuin kansalaisille;

9.

kehottaa toimielimiä, elimiä ja virastoja panemaan täysimääräisesti täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1049/2001 11 artiklan ja ottamaan käyttöön julkisia asiakirjarekistereitä, joiden rakenne on selkeä ja helppokäyttöinen, joissa on hyvät hakutoiminnot, joiden tietoja päivitetään jatkuvasti uusilla laadituilla ja rekisteröidyillä asiakirjoilla ja jotka sisältävät viittaukset asiakirjoihin, joita ei julkaista, ja laatimaan käyttäjien avuksi tietyn rekisterin sisältämiä asiakirjatyyppejä koskevia ohjeita;

10.

kehottaa toimielimiä, elimiä ja virastoja julkistamaan järjestelmällisesti ja viipymättä asiakirjarekistereissään kaikki asiakirjat, jotka on annettu julkisesti saataville vasta sen jälkeen, kun niistä on esitetty asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö;

11.

kehottaa hallintoyksiköitä toimittamaan alkuperäisen hakemuksen jälkeen kattavat tiedot kaikista asiakirjoista, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisen asiakirjoja koskevan tutustumispyynnön piiriin;

12.

painottaa, että Euroopan oikeusasiamieheen turvautuminen on hyvä vaihtoehto silloin kun asianomainen hallintoelin on vahvistanut kieltävänsä asiakirjaan tutustumisen; muistuttaa kuitenkin, että oikeusasiamiehen päätösten täytäntöönpanoa ei voida millään tavoin valvoa;

13.

painottaa, että riita-asiat johtavat erittäin pitkällisiin oikeuskäsittelyihin ja korkeisiin, jopa kohtuuttomiin kustannuksiin ja että niiden tulos on epävarma ja että niistä aiheutuu kohtuutonta taakkaa kansalaisille, jotka haluavat riitauttaa asiakirjan (osittaista) luovuttamista koskevan kieltävän päätöksen; painottaa, että käytännössä tämä merkitsee, ettei ole olemassa tehokasta oikeussuojakeinoa asiakirjojen luovutuspyyntöön annettua kielteistä päätöstä vastaan;

14.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja ottamaan kiireesti käyttöön nopeampia, yksinkertaisempia ja helppokäyttöisempiä menettelyjä, joilla käsitellään asiakirjoihin tutustumisen kieltävistä päätöksistä tehtyjä valituksia, jotta vähennetään oikeudenkäyntien tarvetta ja luodaan todellinen avoimuuden kulttuuri;

15.

painottaa, että kolmen toimielimen sekä elinten ja virastojen vuosikertomuksissa olisi esitettävä vertailukelpoisessa muodossa olevia lukuja, joihin olisi sisällyttävä esimerkiksi pyydettyjen asiakirjojen määrä, hakemusten määrä, sellaisten asiakirjojen määrä, joihin on mahdollista tutustua (osittain), sellaisten asiakirjojen määrä, joita koskeva tutustumisoikeus on myönnetty ennen uudistettua hakemusta ja sen jälkeen, sekä tapaukset, joissa tuomioistuin on myöntänyt tutustumisoikeuden tai osittaisen tutustumisoikeuden tai evännyt tutustumisoikeuden;

16.

kehottaa EU:n toimielimiä pidättäytymään vaatimasta vastapuolelta tuomioistuinkäsittelyjen kulujen korvaamista ja varmistamaan, että varojen puute ei estä kansalaisia tekemästä valituksia päätöksistä;

17.

toteaa, että jäsenvaltioiden on mukauduttava Lissabonin sopimuksessa määrättyyn uuteen avoimuutta koskevaan kehykseen, mistä on osoituksena asia Saksa v. komissio (T-59/09), jossa Saksa kieltäytyi luovuttamasta sille osoitettuun viralliseen huomautukseen liittyviä asiakirjoja vedoten kansainvälisiin suhteisiin liittyvään yleisen edun suojaan, kun taas yleisen tuomioistuimen mukaan ”kansainväliset suhteet” katsotaan unionin oikeuden käsitteeksi eikä sitä sen vuoksi voida soveltaa komission ja jäsenvaltion välisiin yhteyksiin;

18.

kehottaa EU:n toimielimiä pitämään paremmin kiinni määräajoista, jotka liittyvät vastauksen antamiseen asiakirjoja koskeviin tutustumispyyntöihin ja uudistettuihin hakemuksiin;

19.

on päättänyt tutkia, miten puhemiehistön ja puheenjohtajakokouksen keskusteluista voidaan tehdä avoimempia muun muassa laatimalla yksityiskohtaisia pöytäkirjoja ja julkistamalla ne;

20.

ilmaisee pettymyksensä siitä, että sen jälkeen kun parlamentti hyväksyi joulukuussa 2011 ensimmäisessä käsittelyssä kantansa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamiseen, asia ei ole edistynyt, koska neuvosto ja komissio eivät näytä olevan valmiita käynnistämään varsinaisia neuvotteluja; kehottaa tämän vuoksi neuvostoa lopultakin etenemään asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisessa; kehottaa neuvostoa sopimaan parlamentin kanssa uudesta välineestä, joka lisää merkittävästi avoimuutta ja tehostaa SEUT-sopimuksen 15 artiklan täytäntöönpanoa;

21.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia soveltamaan asetusta (EY) N:o 1049/2001 tavalla, joka on sopusoinnussa Århusin yleissopimuksen määräysten kanssa; kannattaa täysimääräisesti Euroopan lääkeviraston tapaa julkistaa pyynnöstä lääkkeiden kliinisten tutkimusten selvitykset Euroopan markkinoilla, kun kyseistä lääkettä koskeva päätöksentekomenettely on saatettu päätökseen; korostaa, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 muutettaessa olisi noudatettava Århusin yleissopimusta kaikilta osin ja muutetussa asetuksessa olisi määriteltävä kaikki poikkeukset siten, että ne vastaavat täysin yleissopimusta;

22.

suosittelee, että kaikki EU:n toimielimet tai elimet nimittävät hallintoelimistään avoimuudesta vastaavan virkamiehen, joka on vastuussa vaatimusten noudattamisesta ja käytäntöjen parantamisesta;

23.

kehottaa kaikkia toimielimiä arvioimaan ja tarvittaessa tarkistamaan rikkomusten ilmoittamisessa käyttämiään sisäisiä järjestelyjä sekä vaatii suojelemaan ilmiantajia; kehottaa erityisesti komissiota raportoimaan parlamentille kokemuksistaan vuonna 2012 hyväksytyistä EU:n henkilöstöön sovellettavista ilmiantamista koskevista uusista säännöistä ja niiden täytäntöönpanotoimista; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksen ilmiantajien suojelemisesta sekä moraalisesti että taloudellisesti, jotta ilmiantajia suojellaan ja tuetaan asianmukaisesti osana demokraattista järjestelmää;

24.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja yhdenmukaistamaan asiakirjoihin tutustumista koskevat vuosittaiset kertomuksensa sekä esittämään samantyyppisiä tilastoja yhteensopivassa muodossa ja mahdollisimman kattavasti ja laaja-alaisesti (esim. liitteissä esitettävissä taulukoissa, jotka mahdollistavat suoran vertailun);

25.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja hyväksymään suositukset, jotka parlamentti on esittänyt aikaisemmassa päätöslauselmassaan yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin;

26.

kehottaa EU:n toimielimiä sisällyttämään vuosittaisiin avoimuutta koskeviin kertomuksiinsa vastauksen parlamentin suosituksiin;

27.

kehottaa komissiota parantamaan asiantuntija- ja komitologiaryhmien avoimuutta pitämällä niiden kokoukset julkisina ja julkistamalla menettelyt, joita käytetään niiden jäsenten nimittämisessä, sekä julkaisemalla tietoa jäsenyydestä, menettelytavoista, käsitellyistä asiakirjoista, äänestyksistä, päätöksistä ja kokousten pöytäkirjoista; katsoo, että kaikki nämä tiedot olisi julkaistava verkossa vakiomuodossa; korostaa, että asiantuntija- ja komitologiaryhmien jäsenten on ilmoitettava etukäteen mahdollisista henkilökohtaisista intresseistään käsiteltävänä olevissa asioissa; kehottaa komissiota parantamaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön sisäisiä ohjeita kaikkien pääosastojen palvelukseenottomenettelyissä (koskien muun muassa tasapainoista kokoonpanoa, eturistiriitapolitiikkaa, julkisia kilpailuja) ja korvausten maksamista koskevissa säännöissä, ja raportoimaan tästä asiakirjoihin tutustumista koskevan vuosittaisen kertomuksen lisäksi myös pääosastojen vuotuisissa toimintakertomuksissa; kehottaa komissiota raportoimaan erityisesti transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) neuvoa-antavan asiantuntijaryhmän toiminnasta;

28.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia varmistamaan, että epävirallisten kolmikantaneuvottelujen avoimuutta parannetaan pitämällä kokoukset julkisina sekä julkaisemalla pääsääntöisesti niihin liittyvää aineistoa, aikataulut, esityslistat, pöytäkirjat, käsitellyt asiakirjat, muutokset, tehdyt päätökset, tiedot jäsenvaltioiden valtuuskunnista sekä niiden kannat ja pöytäkirjat mukaan luettuina, vakiotyyppisessä ja helppokäyttöisessä verkkoympäristössä rajoittamatta kuitenkaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdassa lueteltujen poikkeusten soveltamista;

29.

muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 9 artikla arkaluonteisten asiakirjojen käsittelystä on kompromissi, joka ei enää vastaa Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen käyttöön otettuja uusia perussopimusten mukaisia ja oikeudellisia velvoitteita;

30.

kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja pitämään ajan tasalla julkisia lukuja niiden hallussa olevista luottamuksellisista asiakirjoista niiden luokitusten perusteella;

31.

kehottaa komissiota esittämään asetusehdotuksen, jossa vahvistetaan selvät säännöt ja perusteet asiakirjojen luokittelulle EU:n toimielimissä, elimissä ja virastoissa;

32.

kehottaa toimielimiä arvioimaan pyyntöjä, jotka koskevat suljetuin ovin pidettäviä kokouksia, sekä perustelemaan ne asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti;

33.

kehottaa unionin toimielimiä perustamaan riippumattoman EU:n valvontaviranomaisen, joka vastaa asiakirjojen luokittelusta ja suljetuin ovin pidettäviä kokouksia koskevien pyyntöjen tarkastamisesta;

34.

kehottaa toimielimiä asettamaan julkisesti kansalaisten saataville ja käytettäväksi asiakirjat, jotka koskevat Euroopan unionin talousarviota, sen toteutusta sekä unionin varojen ja avustusten edunsaajia; korostaa, että tällaisten asiakirjojen on oltava saatavilla myös erityisen verkkosivuston ja tietokannan kautta, ja niiden on oltava tietokannassa, jossa käsitellään unionin rahoituksen avoimuutta;

35.

toteaa olevansa huolissaan siitä, että kansainvälisten suhteiden suojelua käytetään rutiininomaisesti poikkeusten perusteena asiakirjojen luokittelussa;

36.

muistuttaa, että jos toimielin päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jonka sisältämät tiedot sitä on pyydetty ilmaisemaan, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa kansainvälisiin suhteisiin liittyvää yleistä etua;

37.

painottaa, että näistä periaatteista huolimatta edellä mainittua ei vieläkään sovelleta käytännössä, kuten käy ilmi yleisen tuomioistuimen antamassa päätöksessä asiassa T-529/09 (In ‘t Veld v. neuvosto), joka koskee neuvoston päätöstä evätä oikeus tutustua neuvoston oikeudellisen yksikön EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa koskevasta TFTP-sopimuksesta antamaan lausuntoon;

38.

painottaa, että toimielinten oikeudellisten yksiköiden lausunnot on lähtökohtaisesti julkistettava, kuten käy ilmi tuomioistuimen Turco-asiassa antamassa päätöksessä, jossa todetaan, että ”asetuksella (EY) N:o 1049/2001 pyritään, kuten sen neljännestä perustelukappaleesta ja sen 1 artiklasta käy ilmi, myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin” (16);

39.

muistuttaa, että ennen kuin asianomainen toimielin arvioi, sovelletaanko 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuun oikeudellisen neuvonannon suojaan perustuvaa poikkeusta, sen on varmistettava, että asiakirjassa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, on kysymys oikeudellisesta neuvonannosta, ja, jos asia on näin, sen on määritettävä, missä asiakirjan osissa tosiasiallisesti on neuvonantoa ja mitkä asiakirjan osat saattavat näin ollen kuulua kyseisen poikkeuksen soveltamisalaan (Turco, 38 kohta);

40.

kehottaa toimielimiä noudattamaan lainsäädäntömenettelyn yhteydessä laadituista oikeudellisen yksikön lausunnoista Turco-asiassa annettua päätöstä, jossa todetaan, että ”nimenomaan avoimuus, joka mahdollistaa sen, että useiden näkökantojen eroavuuksista voidaan keskustella avoimesti, myötävaikuttaa toimielinten suurempaan legitimiteettiin suhteessa kansalaisiin ja lisää kansalaisten luottamusta” ja että ”näin ollen tiedon ja keskustelun puuttuminen on pikemminkin omiaan synnyttämään kansalaisissa epäilyjä paitsi tietyn toimenpiteen laillisuuden, myös koko päätöksentekomenettelyn legitimiteetin osalta” (17);

41.

painottaa, että asianomaisen edun konkreettista ja ennakoitavissa olevaa vahingoittumista ei osoita myöskään pelkkä pelko siitä, että kansalaiset saavat tietää toimielinten olevan erimielisiä unionin kansainvälisen toiminnan oikeudellisesta perustasta ja että tämän toiminnan laillisuudesta siten herää epäilyksiä, kuten asiassa In ‘t Veld v. neuvosto (T-529/09) (18) päätettiin;

42.

painottaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on päättänyt asiassa C-536/11 (43 kohta), että kaikki [kartelliasiakirjoihin] tutustumista koskevat pyynnöt on arvioitava tapauskohtaisesti [kansallisissa tuomioistuimissa] ottamalla huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat;

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle sekä Euroopan neuvostolle.

9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/35

—

ottaa huomioon vetoomuksen esittämistä koskevan oikeuden merkityksen ja pitää tärkeänä, että parlamentin elimet ovat välittömästi tietoisia unionin kansalaista tai asukasta erityisesti huolestuttavista asioista ja heidän mielipiteistään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 ja 227 artiklan mukaisesti,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräykset ja erityisesti sen 44 artiklan, joka koskee oikeutta vedota Euroopan parlamenttiin,

—

ottaa huomioon rikkomusmenettelyä koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 258 ja 260 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 202 artiklan 8 kohdan,

—

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0131/2014),

A.

ottaa huomioon, että vuosi 2013 oli Euroopan kansalaisten teemavuosi ja että sen aikana vastaanotettiin 2 885 vetoomusta, mikä tarkoittaa lähes 45 prosentin kasvua vuodesta 2012; toteaa, että nykyisen vaalikauden aikana on tähän mennessä kirjattu lähes 10 000 vetoomusta;

B.

toteaa, että vaikka kyseinen määrä on vaatimaton verrattuna unionin väkilukuun, se osoittaa kuitenkin, että vetoomusoikeudesta ollaan selvästi paremmin tietoisia, ja se on lisännyt oikeutettuja odotuksia siitä, että vetoomusmenettely on hyödyllinen keino saada unionin toimielimet ja jäsenvaltiot kiinnittämään huomiota yksittäisiä kansalaisia, paikallisia yhteisöjä, kansalaisjärjestöjä, vapaaehtoisjärjestöjä ja yksityisiä yrityksiä huolestuttaviin asioihin;

C.

ottaa huomioon, että unionin kansalaisia edustaa suoraan ainoa heidän valitsemansa unionin toimielin eli Euroopan parlamentti; katsoo, että vetoomuksen esittämistä koskeva oikeus tarjoaa kansalaisille tilaisuuden olla suoraan yhteydessä edustajiinsa;

D.

toteaa, että vetoomuksen esittämistä koskeva oikeus parantaa Euroopan parlamentin reagointikykyä unionin kansalaisiin ja asukkaisiin nähden ja voi samalla tarjota heille avoimen ja demokraattisen mekanismin, jonka avulla he voivat oikeutetuissa ja perustelluissa tapauksissa saada valituksiinsa muun kuin oikeudellisen vastauksen, erityisesti kun tapaus liittyy unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa koskeviin ongelmiin; katsoo, että unionin ja kansallisen tason lainsäätäjät ja täytäntöönpanoelimet saavat vetoomuksista arvokasta palautetta;

E.

katsoo, että on estettävä biologisen monimuotoisuuden väheneminen edelleen korvaamattomasti erityisesti Natura 2000 -alueilla; ottaa huomioon jäsenvaltioiden sitoumuksen huolehtia luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisten erityisten suojelutoimien alueiden suojelusta; toteaa, että vaikka komissio voi tutkia unionin lainsäädännön noudattamisen kattavasti vasta kansallisten viranomaisten tehtyä lopullisen päätöksensä, erityisesti ympäristöasioissa on tärkeää tarkistaa varhaisessa vaiheessa, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset soveltavat asianmukaisesti kaikkia unionin lainsäädännön mukaisia asianomaisia menettelyvaatimuksia ja muun muassa soveltavat ennalta varautumisen periaatetta;

F.

katsoo, että kansalaisten osallistumista unionin päätöksentekoprosessiin on lisättävä unionin legitimiteetin ja vastuullisuuden vahvistamiseksi; ottaa huomioon, että vetoomusmenettely on myös keino saada todellista tietoa eurooppalaisissa yhteiskunnissa olevista jännitteistä varsinkin talouskriisin ja yhteiskunnallisten levottomuuksien aikana, jotka ovat seurausta maailman rahoitusmarkkinoiden ja pankkijärjestelmien romahtamisen vaikutuksista eurooppalaisiin; palauttaa mieliin, että vetoomusvaliokunta järjesti syyskuussa 2013 julkisen kuulemisen, johon osallistui tästä aiheesta vetoomuksen esittäneitä henkilöitä; ottaa huomioon, että valiokunnalle on esitetty monia vetoomuksia rahoituksen väärinkäytöstä ja kuluttajien oikeuksia koskevista väärinkäytöksistä pankkialalla ja erityisesti epäasiallisista kiinnitysluottojen ehdoista johtuvan kokonaisten perheiden kodeistaan häätämisen järkyttävistä seurauksista;

G.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalle esitetyt vetoomukset ovat usein hyödyllistä aineistoa muille Euroopan parlamentin valiokunnille, jotka vastaavat sellaisen lainsäädännön laatimisesta, jonka tarkoituksena on luoda sosioekonomisesti ja ympäristön kannalta turvallisempi, vakaampi, oikeudenmukaisempi ja vauraampi perusta kaikkien unionin kansalaisten ja asukkaiden tulevaisuutta varten;

H.

toteaa, että kukin vetoomus arvioidaan ja käsitellään sen omien ansioiden mukaisesti jopa silloin, kun sen on esittänyt vain yksi unionin kansalainen tai asukas, ja että kullakin vetoomuksen esittäjällä on oikeus saada vastaus omalla kielellään;

I.

ottaa huomioon, että vetoomuksen käsittely- ja vastausaika riippuu saadun vetoomuksen sisällöstä ja monimutkaisuudesta, mutta on toteutettava kaikki mahdolliset toimenpiteet, jotta vetoomuksen esittäjiä huolestuttaviin asioihin vastataan asianmukaisesti kohtuullisessa ajassa ja asiallisesti sekä menettelyn että sisällön osalta;

J.

ottaa huomioon, että jos vetoomuksesta keskustellaan vetoomusvaliokunnan sääntömääräisissä kokouksissa, vetoomuksen esittäjät saavat osallistua niihin täysimääräisesti ja heillä on oikeus esitellä vetoomuksensa sekä antaa yksityiskohtaisempaa sitä koskevaa tietoa ja he voivat näin osallistua aktiivisesti valiokunnan työhön ja toimittaa ylimääräistä ensi käden tietoa valiokunnan jäsenille ja komissiolle sekä mahdollisesti läsnä oleville jäsenvaltioiden edustajille; toteaa, että vuonna 2013 valiokunnan työskentelyyn osallistui aktiivisesti 185 vetoomuksen esittäjää;

K.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnan toiminta perustuu kokonaisuudessaan vetoomuksen esittäjien osallistumiseen ja panokseen sekä valiokunnan kustakin tapauksesta tekemien omien tutkimusten tuloksiin, joita täydennetään tarvittaessa komission, jäsenvaltioiden tai muiden elinten asiantuntemuksella; toteaa, että vetoomusvaliokunnan esityslista suunnitellaan ja sillä olevat asiat asetetaan tärkeysjärjestykseen sen jäsenten demokraattisten päätösten perusteella;

L.

ottaa huomioon, että vetoomusten käsiteltäväksi ottamista koskevissa perusteissa todetaan perussopimuksen määräysten ja parlamentin sääntöjen nojalla, että vetoomuksen on käsiteltävä aihetta, joka kuuluu unionin toimialaan ja joka välittömästi koskee vetoomuksen esittäjää; ottaa huomioon, että osaa vetoomuksista ei siten voida ottaa käsiteltäväksi, koska ne eivät täytä kyseisiä perusteita;

M.

katsoo, että vetoomuksen esittämistä koskeva oikeus on keskeinen väline kansalaisten osallistumisessa ja demokraattisessa valvonnassa ja että sen asianmukainen täytäntöönpano on taattava prosessin alusta loppuun asti; katsoo, että kyseinen oikeus on taattava edelleen täysimääräisesti riippumatta hallitusten eduista; katsoo, että tätä periaatetta on noudatettava esimerkillisesti unionin tasolla vetoomusten käsittelyssä parlamentissa ja komissiossa;

N.

ottaa huomioon, että edellä mainittuja perusteita on käsitelty tuomioistuimissa ja että Euroopan unionin tuomioistuin on esimerkiksi asiassa T-308/07 antamassaan tuomiossa vahvistanut vetoomusoikeuteen liittyvät perusteet ja sen, että vetoomusten käsiteltäväksi ottamisesta tehtyjen kielteisen päätösten on oltava perusteltuja ja valiokunnan esitettävä perustelut yhteydenpidossaan vetoomuksen esittäjän kanssa; ottaa huomioon, että esimerkiksi asioissa T-280/09 ja T-160/10 todettiin, että vetoomusten voidaan myös katsoa olevan sisällöltään liian epätarkkoja;

O.

ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjiä huolestuttivat kriisin vaikutukset unionin kansalaisiin ja asukkaisiin mutta myös ympäristölainsäädäntöä ja erityisesti jäte- ja vesihuoltoa koskevat asiat, perusoikeudet ja erityisesti lasten oikeudet, vammaisten henkilöiden oikeudet sekä terveyskysymykset, oikeus henkilökohtaiseen ja kiinteään omaisuuteen, henkilöiden vapaata liikkumista, syrjinnän eri muotoja, erityisesti etniseen alkuperään, kulttuuriin tai kieleen perustuvaa syrjintää, viisumeja, maahanmuuttoa ja työllisyyttä koskevat asiat sekä oikeudenkäyttö, korruptioväitteet, oikeusmenettelyjen viivästyminen ja monet muut alat;

P.

ottaa huomioon, että erityisesti useat nuorempiin ikäluokkiin kuuluvat vetoomuksen esittäjät hyödyntävät sosiaalista mediaa viestintäkanavana, ja toteaa, että vetoomusvaliokunta on kehittänyt oman verkostonsa Euroopan parlamentin tuella ja sitä seuraa yhä suurempi määrä ihmisiä valtavirran sosiaalisessa mediassa, joka on erityisen aktiivinen ja hyödyllinen valiokunnan kokousten yhteydessä; toteaa, että valiokunnan PETI Journal -tiedote on myös kerännyt merkittävän määrän säännöllisiä tilaajia (tällä hetkellä 1 500);

Q.

toteaa samassa yhteydessä, että vetoomusvaliokunta on työskennellyt yhdessä parlamentin asianomaisten yksiköiden kanssa kehittääkseen uuden monikielisen verkkoportaalin, jolla korvataan aiempi ja rajoitetumpi vetoomusten jättämiseen tarkoitettu sähköinen palvelu Europarl-verkkosivustolla; toteaa, että uuden portaalin tarkoituksena on parantaa hallinnollista tehokkuutta sekä lisätä vetoomusmenettelyn avoimuutta ja vuorovaikutusta vetoomuksen esittäjien ja Euroopan parlamentin jäsenten sekä suuren yleisön kannalta;

R.

muistuttaa samalla parlamentin vuoden 2012 vuosikertomuksen perusteella vahvistamasta kannasta, jonka perusteella se päätti parantaa vetoomusmenettelyn tehokkuutta, avoimuutta ja puolueettomuutta säilyttäen samalla vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeudet, jotta vetoomusten käsittelyn eri menettelyvaiheet kestävät tuomioistuinten suorittaman tarkastelun;

S.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on aktiivisesti kiinnostunut eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetuksen soveltamisesta, ja tiedostaa, että nykyisessä lainsäädännössä on heikkouksia ja se on luonteeltaan melko hankala eikä vastaa täysin perussopimuksen määräysten henkeä, vaikka perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta ja vetoomusvaliokunta osallistuivat sen laatimiseen; ottaa huomioon, että uudelleentarkastelulausekkeen ehtojen mukaisesti parlamentin on käytävä keskusteluja kyseisen asetuksen tarkistamisesta kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta;

T.

ottaa huomioon, että pian aletaan soveltaa kansalaisaloitteesta annetun asetuksen säännöksiä, jotka liittyvät menestyksekkäitä aloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämiseen parlamentin tiloissa, ja että kuulemiseen osallistuvat parlamentin työjärjestyksen ja puhemiehistön hyväksymien soveltamissääntöjen mukaisesti asiasta vastaava valiokunta, jolla on aloitetta koskeva lainsäädäntövalta, sekä vetoomusvaliokunta;

U.

pitää erittäin tärkeänä, että valiokunta voi järjestää säännöllisesti tutkittavana olevia vetoomuksia koskevia tiedonhankintamatkoja erityisen tärkeinä pitämistään asioista, ja korostaa, että kyseisiä matkoja koskevien raporttien on oltava mahdollisimman laadukkaita ja uskottavia ja että niitä laadittaessa on tehtävä todellista yhteistyötä, jolla saadaan aikaan haluttu yksimielisyys osallistujien keskuudessa; palauttaa mieliin vuonna 2013 tehdyt matkat Espanjaan (kaksi kertaa), Puolaan, Tanskaan ja Kreikkaan; toteaa, että tiedonhankintamatkojen menestystä parantaisi, jos niiden käytännön järjestelyt ja erityisesti matkustusviikot olisivat joustavampia, sillä se parantaisi jäsenten osallistumismahdollisuuksia ja vähentäisi peruuntumisriskiä;

V.

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan Euroopan oikeusasiamiestä koskevat vastuutehtävät ja toteaa, että oikeusasiamies tutkii unionin kansalaisten tekemiä kanteluja, jotka koskevat unionin toimielimissä tai elimissä ilmenneitä hallinnollisia epäkohtia, ja että valiokunta laatii niistä vuosittain mietinnön, joka perustuu Euroopan oikeusasiamiehen omaan vuosikertomukseen; palauttaa mieliin, että valiokunta oli vuonna 2013 aktiivisesti mukana uuden Euroopan oikeusasiamiehen valintaa koskevissa järjestelyissä sen jälkeen, kun kyseisen toimen silloinen haltija Nikiforos Diamandouros jäi eläkkeelle;

W.

ottaa huomioon, että vaikka Euroopan parlamentin jäsenet valitsivat uudeksi Euroopan oikeusasiamieheksi Emily O’Reillyn 1. lokakuuta 2013 alkaen, parlamentin seuraavan vaalikauden alussa on järjestettävä uusi vaali työjärjestyksen 204 artiklan mukaisesti; toteaa, että olisi järkevää varmistaa, että menettelyä koskevat selkeät ja avoimet säännöt julkistetaan hyvissä ajoin ja että niissä selvennetään entisestään vetoomusvaliokunnan vastuuta tässä prosessissa sekä varmistetaan, että vaali on riittävän avoin, erityisesti parannetun asiaa koskevan sähköisen välineen avulla;

X.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsen ja että verkostoon kuuluu joitakin kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokuntia, mikäli kansallisessa parlamentissa on sellainen; ottaa huomioon, että vaikuttaa tärkeältä, että vetoomusvaliokuntien välistä yhteistyötä korostetaan entisestään ja tehostetaan, kun siitä on käytännön hyötyä, ja katsoo, että Euroopan parlamentilla olisi oltava keskeinen rooli tässä kehityksessä unionin kansalaisten edun vuoksi;

Y.

ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta pyrkii olemaan hyödyllinen ja avoin väline unionin kansalaisille ja asukkaille ja että se toteuttaa demokraattista valvontaa ja seurantaa useilla unionin toiminta-aloilla ja valvoo erityisesti sitä, kuinka kansalliset viranomaiset panevat täytäntöön unionin lainsäädäntöä; katsoo, että valiokunta voi osallistua edelleen saatujen vetoomusten perusteella toisaalta unionin lainsäädännön aiempaa johdonmukaisempaan ja yhtenäisempään soveltamiseen ja toisaalta unionin tulevan lainsäädännön parantamiseen kiinnittämällä huomiota asioihin, joita saatujen vetoomusten sisällöstä voidaan oppia;

Z.

ottaa huomioon, että tämä mietintö on vetoomusvaliokunnan viimeinen vuosikertomus Euroopan parlamentin seitsemännellä vaalikaudella, minkä vuoksi siinä kuvataan valiokunnan toimintaa vuonna 2013 sekä tehdään yhteenveto koko vaalikaudesta ja arvioidaan, miten hyvin vetoomusvaliokunta on onnistunut vastaamaan kansalaisten odotuksiin Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen;

1.

tiedostaa vetoomusvaliokunnan merkittävän ja keskeisen roolin unionin kansalaisten ja asukkaiden oikeuksien puolustamisessa ja edistämisessä ja siinä, että vetoomuksen esittäjiä huolestuttavat asiat otetaan paremmin huomioon vetoomusmenettelyn avulla ja heitä koskevat epäkohdat ratkaistaan mahdollisuuksien mukaan kohtuullisessa ajassa;

2.

aikoo päättäväisesti parantaa vetoomusmenettelyn tehokkuutta, avoimuutta ja puolueettomuutta sekä säilyttää vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeudet, jotta myös vetoomusten käsittelyn eri menettelyvaiheet kestävät oikeudellisen valvonnan;

3.

painottaa, että vetoomusvaliokunnalla on muiden toimielinten ja elinten, kuten tutkintavaliokuntien ja Euroopan oikeusasiamiehen, rinnalla itsenäinen ja selvästi määritelty rooli jokaisen yksittäisen kansalaisen yhteyspisteenä; korostaa, että nämä elimet ovat yhdessä eurooppalaisen kansalaisaloitteen kanssa demokraattisen unionin ja Euroopan kansan luomisen perusvälineitä ja siksi niiden asianmukainen saatavuus ja luotettava toiminta on taattava;

4.

korostaa, että koko nykyisen parlamentin vaalikauden aikana vetoomusvaliokunta on tarttunut haasteisiin unionin kansalaisten odotuksiin vastaamiseksi; pitää tärkeänä, että kansalaiset osallistuvat suoraan parlamentin toimintaan ja että valiokunnan jäsenet vastaavat nimenomaisesti heitä huolestuttaviin asioihin, ehdotuksiin tai valituksiin; panee merkille sen työn määrän, joka on tehty kansalaisten oikeuksien mahdollisten loukkausten selvittämiseksi, ja kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tehdyn yhteistyön unionin lainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa; korostaa, että sillä on samalla tärkeä rooli unionin kansalaisten tuomisessa lähemmäksi ja unionin päätöksentekoprosessin demokraattisen legitimiteetin ja vastuullisuuden vahvistamisessa;

5.

muistuttaa, että komissiolla on merkittävä rooli vetoomuksissa esitettyjen tapausten käsittelyssä; katsoo, että vetoomuksia koskevissa komission tutkimuksissa olisi mentävä syvemmälle ja tutkittava tapausten sisältöä unionin lainsäädännön perusteella; pitää näissä menettelyissä tärkeänä avoimuutta sekä asiaankuuluvien asiakirjojen ja tapauksiin liittyvien tietojen asianmukaista julkista saatavuutta;

6.

pitää tärkeänä, että komissio toteuttaa ennakoivaa seurantaa ja oikea-aikaisia ehkäiseviä toimia silloin, kun on olemassa perusteltuja todisteita siitä, että tietyt suunnitellut ja julkaistut hankkeet saattavat rikkoa unionin lainsäädäntöä;

7.

panee merkille, että kansalaisten vetoomuksissa käsitellään useita pääaihealueita, joita ovat muun muassa perusoikeudet, sisämarkkinat, ympäristölainsäädäntö, kansanterveysasiat, lasten hyvinvointi, liikenne ja rakentaminen, espanjalainen rannikon hoitoa koskeva laki, uusi hyvää hallintoa koskeva asetus, vammaiset henkilöt, ikään perustuva syrjintä, asiakirjojen julkisuus, Eurooppa-koulut, finanssivakausunioni, terästeollisuus ja eläinten oikeudet;

8.

katsoo, että edellä mainittuja aihealueita koskevat vetoomukset osoittavat, että unionin lainsäädäntöä sovelletaan tai saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä edelleen epätyydyttävästi tai virheellisesti;

9.

pitää tärkeänä, että vastavuoroisuuteen perustuvaa yhteistyötä jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten kanssa lisätään ja että jäsenvaltioiden viranomaisia kannustetaan tarvittaessa saattamaan unionin lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamaan sitä täysin avoimesti; korostaa komission ja jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä mutta ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että tietyt jäsenvaltiot laiminlyövät unionin lainsäädännön saattamisen täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanon erityisesti ympäristöasioissa;

10.

muistuttaa, että vetoomusvaliokunta ottaa käsiteltäväksi vetoomuksia, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita ja sisältöä, olennaisena osana toimintaansa ja suorittaa tutkimuksensa kunkin tapauksen ansioiden perusteella; muistuttaa, että perusoikeuskirjan 51 artiklan johdosta komissio on usein valiokunnan pyytäessä sitä toimimaan kokenut, ettei se voi toimia näissä asioissa; korostaa, että kansalaisten odotukset ovat paljon suurempia kuin mitä perusoikeuskirjan puhtaasti oikeudelliset määräykset antavat odottaa;

11.

antaa valiokunnalle tunnustusta työstä, jota se on tehnyt vammaisuuteen liittyvistä kysymyksistä saatujen vetoomusten yhteydessä, ja toteaa, että niiden määrä kasvoi merkittävästi vuonna 2013; panee merkille toimet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 33 artiklan mukaisen EU:n toimintakehyksen menestyksekkään käynnistämisen varmistamiseksi ja toteaa, että sen yhteydessä vetoomusvaliokunta teki yhteistyötä komission, Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan vammaisfoorumin kanssa; panee merkille, että valiokunta on halukas jatkamaan tämän toiminnan tukemista; pitää valitettavana, että vetoomusvaliokunnan osallistuminen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen toimintakehykseen on sittemmin lopetettu ja että se on korvattu lainsäädäntövaliokunnilla, jotka ovat myös vastuussa tästä alasta; katsoo, että jälkimmäinen päätös perustuu yleissopimuksen nojalla annettujen tehtävien virheelliseen tulkintaan;

12.

panee merkille, että eräät tärkeät vetoomukset, jotka koskevat ehdotusta uuden lentoaseman rakentamisesta Notre-Dame-des-Landesiin Nantesin lähelle, saivat osakseen paljon huomiota; ottaa huomioon, että hanketta ympäristösyistä vastustaneet vetoomuksen esittäjät antoivat merkittävän ja kattavan panoksen ja lisäksi hankkeen kannattajat jättivät huomattavan vetoomuksen, ja toteaa, että tämä sai valiokunnassa aikaan intensiivisen keskustelun, johon Ranskan viranomaiset ja komission ympäristöasioiden pääosaston pääjohtaja osallistuivat tärkeimpien vetoomuksen esittäjien ohella; katsoo, että tällaiset vakavat keskustelut parantavat suuren yleisön tietoisuutta ja lisäävät kansalaisten mahdollisuutta osallistua aktiivisesti ja legitiimisti mutta antavat myös mahdollisuuden selventää unionin lainsäädännön kanssa mahdollisesti ristiriidassa olevaan hankkeeseen liittyviä kiistanalaisia kysymyksiä ja löytää ratkaisuja, joiden ansiosta voidaan noudattaa asianmukaisesti unionin lainsäädäntöä, sillä sitä olisi sovellettava kyseisessä tilanteessa;

13.

toteaa, että vuonna 2013 useat vetoomuksen esittäjät olivat huolissaan Tanskassa todetuista selkeistä vääryyksistä, jotka koskevat vanhempien asumus- ja avioeroon liittyviä hallinnollisia ja oikeusmenettelyjä ja pienten lasten huoltajuutta sen seurauksena; panee tässä yhteydessä merkille, että kun kyseessä on kahta eri kansalaisuutta oleva pariskunta, on selkeitä esimerkkejä siitä, että käsittelystä vastaava jäsenvaltio suosii omaa kansalaistaan muun valtion kansalaisuutta edustavan puolison kustannuksella, ja toteaa, että tästä on vakavia ja usein hyvin kielteisiä ja järkyttäviä seurauksia lapsen oikeuksille; panee tässä yhteydessä merkille sekä vetoomuksen esittäjän että lapsen perusoikeuksien vakavia rikkomuksia; toteaa, että vetoomusvaliokunta teki tällaisten väitteiden tutkimiseksi tiedonhankintamatkan Tanskaan, jossa tilanne vaikuttaa olevan erityisen vakava; panee merkille, että joitakin tapauksia todettiin myös muissa maissa, erityisesti Saksassa (varsinkin Jugendamt-viraston toimintaa koskevissa tapauksissa), Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

14.

palauttaa mieliin tutkimukset, jotka suoritettiin jätepuitedirektiivin täytäntöön panematta jättämisen seurauksista koko vaalikauden aikana saatujen vetoomusten perusteella, ja kyseisestä aiheesta hyväksytyn raportin; palauttaa mieliin suositukset, jotka koskevat asianmukaisen päätöksenteon puutetta kaatopaikka-asioissa sekä tämän vaikutusta paikalliseen väestöön; korosta, että tilannetta ei ole läheskään ratkaistu, koska myöhemmin on käsitelty vetoomuksia, jotka koskevat muun muassa erittäin saastuttavan teollisuusjätteen aiheuttamien myrkyllisten tulipalojen jatkumista Campaniassa ja suunnitelmien ja institutionaalisen hallinnon avoimuuden puutetta Laziossa viime kuukausien aikana Malagrottan kaatopaikan suunnitellun sulkemisen jälkeen, mistä tehdään tällä hetkellä korkean tason oikeudellista tutkintaa; panee merkille syksyllä 2013 Kreikkaan tästä aiheesta tehdyn intensiivisen tiedonhankintamatkan, jossa kiinnitettiin huomiota asiaankuuluvien jätteisiin liittyvien direktiivien soveltamisessa oleviin puutteisiin, edistymisen puutteeseen jätehuollossa jätehierarkian yläosaa koskevien suunnitelmien ja järjestelmien osalta sekä terveysvaikutuksiin, jotka kohdistuvat tiettyjen alueiden väestöön Kreikassa; panee merkille, että viime aikoina on esitetty monia muita jätehuollon puitteita koskevia vetoomuksia, jotka koskevat muita jäsenvaltioita, erityisesti Valencian aluetta Espanjassa sekä Yhdistynyttä kuningaskuntaa;

15.

ottaa huomioon raportin Puolaan tehdystä tiedonhankintamatkasta, jossa tutkittiin ehdotettua avolouhosta Ala-Sleesiassa; pani lisäksi tyytyväisenä merkille matkan aikana käydyt intensiiviset keskustelut vetoomuksen esittäjien ja kansallisten viranomaisten välillä liuskekaasuvarojen mahdollisesta tutkimisesta ja hyödyntämisestä, josta valiokunta oli jo järjestänyt seminaarin vuonna 2012;

16.

korostaa koko valiokunnan rakentavaa työtä espanjalaisesta rannikon hoitoa koskevasta laista (Ley de Costas) saatujen vetoomusten yhteydessä tiedonhankintamatkan tulosten ja päätelmien osalta sekä vetoomuksen esittäjien ja asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten kanssa tehdyn yhteistyön osalta; muistuttaa, että valiokunta perusti erityisen tilapäisen työryhmän tutkimaan tätä monitahoista asiaa tarkemmin ja huolehtimaan yhteyksistä vetoomuksen esittäjiin, joita on erittäin paljon; ottaa huomioon, että vaikka vetoomuksen esittäjät saavuttivat jonkin verran edistystä Espanjan parlamentin hyväksymässä uudessa lainsäädännössä; kehottaa komissiota seuraamaan asiaa aktiivisesti;

17.

panee tyytyväisenä merkille, että Galiciaan helmikuussa 2013 tehdyn tiedonhankintamatkan aikana onnistuttiin järjestämään kattavia keskusteluja vetoomuksen esittäjien ja alueviranomaisten kanssa asianmukaisten jätevedenkäsittelylaitosten puutteeseen alueella liittyvistä asioista; vahvistaa vetoomusvaliokunnan 17. joulukuuta 2013 hyväksymässä tiedonhankintamatkaa koskevassa raportissa esitetyt johtopäätökset ja suositukset, jotka liittyvät tarpeeseen jatkaa ponnisteluja suistoalueiden puhdistus- ja kunnostustoimien loppuun saattamiseksi;

18.

korostaa valiokunnan raportointivelvollisuutta koskevaa tehtävää; kiinnittää huomiota useisiin vuonna 2013 mietintöjen muodossa annettuihin päätöslauselmiin, kuten Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomukseen, joka koski komission toimintaa Wienin lentoaseman laajentamishankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin puutteiden yhteydessä, sekä Euroopan oikeusasiamiehen koko toimintaa koskevaan vuosikertomukseen; korostaa valiokunnan asianmukaista panosta, joka perustuu useiden konkreettisten tapahtumien käsittelystä vuosien varrella saatuun kokemukseen ja joka koostuu asiasta vastaaville valiokunnille annetuista lausunnoista erityisesti ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä sekä unionin toimielinten kotipaikan sijaintia koskevasta lausunnosta; katsoo, että kyseisten asiakirjojen ansiosta vetoomusvaliokunta voi tuoda unionin kansalaisille tärkeitä asioita täysistuntoon;

19.

muistuttaa, että työjärjestyksen 202 artiklan 2 kohdan nojalla vetoomusvaliokunta saa paitsi toimittaa muita kuin lainsäädännöllisiä valiokunta-aloitteisia mietintöjä täysistuntoon useita vetoomuksia koskevista aiheista myös toimittaa täysistunnossa äänestettäväksi lyhyitä päätöslauselmia kiireellisistä asioista;

20.

katsoo, että julkisten kuulemisten järjestäminen on erittäin tärkeä keino tarkastella vetoomuksen esittäjien esiintuomia ongelmia; kiinnittää huomiota julkiseen kuulemiseen, joka koski kriisin vaikutusta unionin kansalaisiin sekä demokraattisen osallistumisen vahvistamista unionin hallinnossa, ja unionin kansalaisuutta koskevaan julkiseen kuulemiseen, jossa analysoitiin molempia asioita koskevia unionin kansalaisten huolenaiheita vastaanotettujen vetoomusten perusteella; katsoo, että vetoomuksissa toimitetut tiedot osoittavat säästöpyrkimysten henkilökohtaisen vaikutuksen vetoomuksen esittäjien oikeuksiin sekä kansalaisyhteiskunnan entistä suuremman roolin ja sitoutumisen; ottaa huomioon, että tulevaisuuden finanssihaasteeseen vastaamiseksi Eurooppa tarvitsee uskottavaa, näkyvää ja vastuullista talouden ohjausta ja hallintaa; korostaa, että on tärkeää torjua jäljellä olevia esteitä, jotka estävät unionin kansalaisia nauttimasta unionin oikeuden mukaisista oikeuksistaan, sekä edistää heidän poliittista osallistumistaan elämään unionissa;

21.

katsoo, että tiettyjä aiheita koskevan valiokunnan työn kannalta on tärkeää käyttää muita toimintatapoja, kuten parlamentin suullisesti vastattavia kysymyksiä, jotka käsitellään täysistunnoissa; muistuttaa, että ne ovat parlamentin keino valvoa suoraan muita unionin toimielimiä ja elimiä; toteaa, että parlamentti on käyttänyt oikeuttaan yhdeksän kertaa vuonna 2013 jättäen kysymyksiä esimerkiksi vammaisuudesta, eläinten hyvinvoinnista, jätehuollosta ja eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta; pitää erittäin valitettavana, että joitakin valiokunnan ehdottamia aloitteita pidetään valmisteilla useita kuukausia ennen kuin niistä keskustellaan täysistunnossa, millä estetään unionin kansalaisten toistuvien huolenaiheiden esiintuominen ja se, että komissio antaa niihin suoran vastauksen;

22.

panee merkille jatkuvat yhteydenotot kansalaisilta, jotka kääntyvät parlamentin puoleen muutoksenhakuasioissa, jotka eivät kuulu unionin toimialaan perussopimuksen 227 artiklan ja perusoikeuskirjan 51 artiklan nojalla; vaatii etsimään parempia ratkaisuja tällaisten kansalaisten yhteydenottojen käsittelemiseksi ottaen samalla huomioon kansalaisten yhteydenottoja koskevat parlamentin velvollisuudet; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että asianomaiset parlamentin yksiköt eivät ole ryhtyneet jatkotoimiin niiden suositusten osalta, jotka koskevat kansalaisten yhteydenottoja EU:n toimivallan ulkopuolella olevista, vetoomusvaliokunnan vuonna 2011 käsittelemiä asioita koskevassa päätöslauselmassa 21. marraskuuta 2012 esitetyistä kysymyksistä;

23.

ottaa huomioon, että ympäristöasiat ovat yhä prioriteetti vetoomuksen esittäjille, mikä osoittaa, että jäsenvaltiot eivät vieläkään ole onnistuneet tällä alalla; toteaa, että useissa vetoomuksissa keskitytään kansanterveyteen, kuten jätehuoltoon, vesiturvallisuuteen, ydinenergiaan ja suojeltuihin eläimiin; toteaa, että useissa vetoomuksissa käsitellään uusia ja tulevia hankkeita, jotka lisäävät edellä mainittuja aloja koskevia vaaroja; muistuttaa, että jäsenvaltioiden pyrkiessä puuttumaan näihin tilanteisiin on selvää, että kestävän ratkaisun löytämiseen on yhä esteitä; panee merkille ILVA-terästehtaan tapauksen Tarantossa ja toteaa, että se on merkittävä huolenaihe, koska ympäristöolot ja paikallisen väestön terveystilanne ovat heikentyneet merkittävästi; kehottaa komissiota käyttämään sen saatavilla olevia mekanismeja, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan varmistaa Italian viranomaisten noudattavan välittömästi unionin ympäristölainsäädäntöä;

24.

kehottaa vetoomusvaliokuntaa tutkimaan edelleen Kreikan yleisradioyhtiöön (Ellinikí Radiofonía Tileórasi, ERT) liittyvän oikeuskäytännön vaikutuksia perusoikeuskirjan 51 artiklan tulkintaan ja sen vetoomuksiin liittyviin seurauksiin sekä tutkimaan, mitä todellisia esteitä EU:n kansalaiset kohtaavat hakiessaan Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua saadakseen luotettavia tulkintoja unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvista keskeisistä kysymyksistä kansallisissa tuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa;

25.

on tyytyväinen eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöönottoon 1. huhtikuuta 2012 sekä ensimmäisen, Euroopan nuorisopolitiikkaa koskevan kansalaisaloitteen ”Fraternity 2020” rekisteröintiin ja oikeutta veteen koskevan kansalaisaloitteen hiljattaiseen menestykseen; katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite on ensimmäinen rajat ylittävän osallistavan demokratian väline ja se tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti unionin toimintalinjojen ja lainsäädännön laatimiseen; vahvistaa olevansa sitoutunut osallistumaan menestyksekkäitä eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämiseen kaikkien asianomaisten valiokuntien aktiivisella osallistumisella; korostaa, että eurooppalaisten kansalaisaloitteiden tilannetta on arvioitava säännöllisesti, jotta voidaan parantaa menettelyä ja vähentää byrokratiaa ja muita esteitä; on tietoinen siitä, että ensimmäisten onnistuneiden kansalaisaloitteiden ensimmäiset parlamentin kuulemiset vuonna 2014 ovat olennaisen tärkeitä laadukkaiden menettelyvaatimusten asettamiselle ja kansalaisten odotuksiin vastaamiselle kyseisen oikeuden käyttämisestä tulevaisuudessa, ja sitoutuu antamaan institutionaalisen etusijan kyseisen osallistavan prosessin tehokkuuden takaamiselle;

26.

on tyytyväinen siihen, että komissio julisti vuoden 2013 ”Euroopan kansalaisten teemavuodeksi”, sillä se tarjosi unionin kansalaisille arvokasta tietoa ja näkemyksiä heidän oikeuksistaan sekä sellaisista demokraattisista välineistä, joita he voivat käyttää puolustaakseen oikeuksiaan; katsoo, että Euroopan kansalaisten teemavuotta olisi käytettävä uutta eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan tiedon laajaan levittämiseen ja olisi tarjottava selkeät ja ymmärrettävät ohjeet, jotta voidaan vähentää käsiteltäväksi ottamiseen soveltumattomien aloitteiden suurta määrää, joka on verrattavissa vetoomusten alalla yhä havaittaviin määriin; on vakuuttunut siitä, että vetoomusportaali on Euroopan parlamentilta konkreettinen ja arvokas panos Euroopan kansalaisuuteen;

27.

kehottaa komissiota perussopimusten valvojana varmistamaan, että nykyinen unionin lainsäädännön riittämätön täytäntöönpano, jonka osoittaa Euroopan parlamentille toimitettujen vetoomusten määrä, korjataan, jolloin unionin kansalaiset pystyvät hyödyntämään täysimääräisesti oikeuksiaan;

28.

kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöä, jolla ratkaistaan väestörekisteriasiakirjojen vastavuoroiseen tunnustamiseen jäsenvaltioissa liittyvät ongelmat ottaen siinä huomioon jäsenvaltioille kuuluvan toimivallan;

29.

pitää valitettavana, että käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin kansalaiset kohtaavat edelleen useasti ongelmia, jotka johtuvat siitä, että viranomaiset soveltavat sisämarkkinalainsäädäntöä virheellisesti;

30.

pitää valitettavana, että viime aikoina tiedonhankintamatkojen raportteja ja muita asiakirjoja ei ole käännetty unionin virallisille kielille, ei edes vetoomuksen esittäjien äidinkielelle;

31.

ottaa huomioon SOLVIT-verkoston merkittävän roolin, sillä se paljastaa ja ratkaisee säännöllisesti ongelmia, jotka liittyvät sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoon, ja kehottaa vahvistamaan tätä välinettä ja tekemään vetoomusvaliokunnan ja SOLVIT-verkoston välisestä yhteistyöstä aktiivisempaa; palauttaa mieliin, että vuosi 2013 oli Euroopan kansalaisten teemavuosi, ja antaa tunnustusta unionin ja jäsenvaltioiden toimielimille ja elimille, jotka esittelivät aktiivisemmin toimintaansa Euroopan kansalaisille ja asukkaille kyseisen vuoden aikana perussopimusten sisältämien periaatteiden ja tässä mietinnössä esitettyjen tosiseikkojen perusteella;

32.

panee merkille, että tämän valiokunnan työn merkitystä parlamentissa on parannettava tekemällä tunnetummaksi sen roolia valvonnasta vastaavana valiokuntana; kehottaa vasta valittua vetoomusvaliokuntaa nimittämään sisäiset vuotuiset esittelijät sellaisia tärkeimpiä toimintapolitiikkoja varten, jotka huolestuttavat eurooppalaisia vetoomuksen esittäjiä, ja edistämään yhteistyötä muiden parlamentin valiokuntien kanssa kutsumalla niiden jäseniä järjestelmällisesti vetoomusvaliokunnan keskusteluihin, jotka koskevat niiden lainsäädännöllistä toimivaltaa; kehottaa muita parlamentin valiokuntia ottamaan vetoomusvaliokunnan useammin mukaan lausunnon antavana valiokuntana täytäntöönpanokertomuksissa ja muissa välineissä, joilla valvotaan unionin lainsäädännön moitteetonta saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa tai sen mahdollista tarkistamista; korostaa, että myös vastaanotettujen vetoomusten ja niihin liittyvien hankkeiden koko ajan kasvavan määrän kannalta on tärkeää, että valiokunnan täysjäsenyys ei enää vaikuta jäsenyyteen muissa parlamentin valiokunnissa; kehottaa parlamentin täysistuntoa varaamaan enemmän aikaa vetoomusvaliokunnan työhön;

33.

korostaa, että on vahvistettava vetoomusvaliokunnan yhteistyötä muiden unionin toimielinten ja elinten sekä jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten kanssa; pitää tärkeänä, että parannetaan rakenteellista vuoropuhelua ja järjestelmällistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja erityisesti kansallisten parlamenttien vetoomusvaliokuntien kanssa, esimerkiksi järjestämällä säännöllisiä kokouksia kaikkien kansallisten vetoomusvaliokuntien puheenjohtajien kanssa; katsoo, että kyseisen kumppanuuden luominen mahdollistaa kokemusten ja käytäntöjen parhaan vaihtamisen sekä vetoomusten aiempaa järjestelmällisemmän ja tehokkaamman toimittamisen käsiteltäväksi toimivaltaiselle tasolle ja elimelle ja viime kädessä tuo Euroopan parlamentin lähemmäs Euroopan kansalaisia huolestuttavia asioita; suhtautuu myönteisesti siihen, että Irlannin parlamenttiin on perustettu tutkintaa, valvontaa ja vetoomuksia käsittelevä yhteisvaliokunta, ja hyödyllisiin yhteyksiin, joita se on luonut Euroopan parlamenttiin tämän vuoden aikana tarjotakseen parempaa palvelua kansalaisille; toteaa, että muiden jäsenvaltioiden parlamenteissa harkitaan parhaillaan vetoomusvaliokuntien tai vastaavien elinten perustamista tai että niissä on käytössä muita menettelyjä vetoomusten käsittelyyn;

34.

kehottaa komissiota tunnustamaan asianmukaisesti vetoomusten roolin unionin lainsäädännön käytännön soveltamisen seurannassa, koska vetoomukset ovat monissa tapauksissa ensimmäisiä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen jälkeen ilmeneviä merkkejä siitä, että jäsenvaltiot ovat jäljessä säädösten täytäntöönpanossa; kehottaa Euroopan parlamenttia suosittamaan komission kanssa tekemässään toimielinten välisessä sopimuksessa, että vetoomusvaliokunnan pyyntöihin vastaamista koskevaa aikaa lyhennetään ja valiokunnalle tiedotetaan vetoomuksiin välittömästi liittyvien rikkomusmenettelyjen edistymisestä; katsoo, että unionin toimielinten pitäisi yleisesti antaa enemmän tietoa ja olla avoimempia unionin kansalaisia kohtaan, jotta voidaan torjua kasvavaa näkemystä demokratiavajeista;

35.

korostaa, että tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on olennaisen tärkeää vetoomusvaliokunnan työlle; kannustaa jäsenvaltioita olemaan aktiivisesti mukana unionin lainsäädännön soveltamiseen ja noudattamiseen liittyviin vetoomuksiin vastattaessa ja pitää äärimmäisen tärkeänä niiden edustajien osallistumista vetoomusvaliokunnan kokouksiin sekä aktiivista yhteistyötä; on vakaasti päättänyt säilyttää tiiviin yhteistyön ja yhteydenpidon unionin toimielinten ja kansalaisten välillä;

36.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa ottamalla käyttöön uusi toimielinten välinen sopimus; korostaa, että Euroopan parlamentin on tärkeää osallistua kansallisten oikeusasiamiesten verkostoon; on tyytyväinen oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välisiin erinomaisiin suhteisiin toimielinten välisessä yhteistyössä; arvostaa erityisesti oikeusasiamiehen säännöllistä panosta vetoomusvaliokunnan työhön vaalikauden aikana; muistuttaa, että kaikilla unionin kansalaisilla ei ole vieläkään kansallista oikeusasiamiestä, mikä tarkoittaa, että kaikilla unionin kansalaisilla ei ole yhdenvertaista mahdollisuutta käyttää oikeussuojakeinoja; katsoo, että kansallisen oikeusasiamiehen virasto kussakin Euroopan oikeusasiamiesten verkostoon kuuluvassa jäsenvaltiossa tukisi merkittävästi Euroopan oikeusasiamiestä;

37.

kehottaa vetoomusvaliokunnassa toimivia parlamentin jäseniä hyväksymään lopulliset sisäiset säännöt, joilla varmistetaan valiokunnan toiminnan mahdollisimman suuri tehokkuus ja avoimuus, ja tekemään ehdotuksia, joilla muutetaan Euroopan parlamentin työjärjestystä vastaavasti, jotta voidaan vahvistaa heidän jatkuvat pyrkimyksensä parantaa työmenetelmiä koko seitsemännen vaalikauden aikana; kehottaa vetoomusvaliokuntaa ottamaan käyttöön selkeät määräajat vetoomusmenettelyssä, jotta voidaan nopeuttaa vetoomusten elinkaarta Euroopan parlamentissa ja parantaa koko menettelyn avoimuutta ja demokraattisuutta; korostaa, että siten voitaisiin ottaa käyttöön määritelty elinkaari, joka ulottuu vetoomuksen kirjaamisesta sen käsittelyn lopettamiseen Euroopan parlamentissa tavalla, joka vastaa lainsäädäntöasioiden ja muiden asioiden menettelyjen nykyisiä määräaikoja; korostaa, että näiden määräaikojen osalta olisi perustettava hälytysmekanismi, joka kiinnittää jäsenten huomion automaattisesti vetoomuksiin, joiden osalta ei ole toteutettu toimia tai yhteydenpitoa huomattavan pitkään aikaan, jotta estetään vanhojen vetoomusten pysyminen avoimina vuosien ajan ilman kunnollista syytä; muistuttaa, että tiedonhankintamatkat ovat yksi tärkeä vetoomusvaliokunnan tutkintaväline, ja että siksi asianomaisia sääntöjä on tarkistettava kiireellisesti, jotta vasta valitut jäsenet voivat tehdä tuloksellisia matkoja ja raportoida nopeasti vetoomuksen esittäjille ja valiokunnalle havainnoistaan ja suosituksistaan;

38.

on tyytyväinen asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten ja muiden osapuolten läsnäoloon vetoomusvaliokunnan kokouksissa; korostaa, että vetoomusvaliokunta on ainoa valiokunta, joka järjestelmällisesti tarjoaa kansalaisille keinon saattaa huolenaiheensa suoraan Euroopan parlamentin jäsenten tietoon ja joka mahdollistaa monenvälisen vuoropuhelun unionin toimielinten, kansallisten viranomaisten ja vetoomusten esittäjien kesken; ehdottaa kokousten järjestämisen helpottamiseksi ja matkakustannusten vähentämiseksi tulevaisuudessa, että vetoomusvaliokunta ja parlamentin hallinto tutkivat mahdollisuutta, että vetoomuksen esittäjät tai viranomaiset voisivat osallistua kokouksiin videokonferenssin tai vastaavan palvelun avulla;

39.

panee merkille, että vetoomusten määrä on lisääntynyt tämän vaalikauden aikana, ja on edelleen huolissaan siitä, että viivästykset ja vastausajat ovat yhä liian pitkiä vetoomuksen kirjaamista ja käsiteltäväksi ottamista koskevissa menettelyvaiheissa; kehottaa lisäämään sekä virallisten asiakirjojen vastaanotosta ja käsiteltäväksi lähettämisestä vastaavan yksikön että vetoomusvaliokunnan sihteeristön henkilöstöön oikeusalan taustan omaavan hallintovirkamiehen, jotta voidaan antaa suosituksia siitä, kuuluuko vetoomus unionin oikeuden toimialaan; katsoo, että nämä suositukset ja yhteenvedot vetoomuksista on ensin annettava jäsenille vain englanniksi ja käännettävä kaikille virallisille kielille vasta, kun ne julkaistaan, jotta käsiteltäväksi ottamista koskevien ensimmäisten päätösten tekemistä voidaan nopeuttaa entisestään; odottaa, että uuden vetoomusportaalin käyttöönotto vähentää kyseenalaisia esityksiä, jotka toisinaan kirjataan vahingossa vetoomuksina;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä niiden vetoomusvaliokunnille ja kansallisille oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/44

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) kolmannen osan III ja VII osaston,

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta,

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi,

—

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

—

ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 1182/2007 hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä (2) ja 7. kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta (3),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun asetuksen (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille (4),

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 834/2007 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä (5),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön (6),

—

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman yhteisön aloitteesta koristekasvien viljelyn tukemiseksi (7),

—

ottaa huomioon 9. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa (COM(2008)0821),

—

ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (COM(2008)0397),

—

ottaa huomioon 28. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon toimivammasta elintarvikeketjusta Eurooppaan (COM(2009)0591),

—

ottaa huomioon 28. toukokuuta 2009 annetun komission tiedonannon maataloustuotteiden laatupolitiikasta (COM(2009)0234),

—

ottaa huomioon komission 3. toukokuuta 2011 antaman tiedonannon ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244),

—

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/359/EY elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän perustamisesta, korkean tason työryhmän 17. maaliskuuta 2009 antaman selvityksen Euroopan elintarvike- ja rehuteollisuuden kilpailukyvystä sekä ryhmän suositukset ja tärkeimpiä aloitteita koskevan etenemissuunnitelman (8),

—

ottaa huomioon marraskuussa 2012 julkaistun viljelijöiden osuuskuntien tukemista koskevan selvityksen, jossa esiteltiin komission asiasta käynnistämässä hankkeessa tehtyjä havaintoja (9),

—

ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen alaisen Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen vuonna 2013 julkaiseman, elintarvikkeiden jakeluketjuja, paikallisia elintarvikejärjestelmiä sekä niiden sosiaalis-taloudellisia erityispiirteitä käsittelevän selonteon ”Short Food Supply Chains and Local Food Systems in the EU. A State of Play of their Socio-Economic Characteristics” (10),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A7-0048/2014),

A.

toteaa, että hedelmä- ja vihannesala (hevi) saa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tuista vain 3 prosenttia, ja siitä huolimatta se tuottaa 18 prosenttia EU:n maataloustuotannon kokonaisarvosta, että sen osuus EU:n viljelykelpoisesta alasta on 3 prosenttia ja että sen kokonaisarvo on yli 50 miljardia euroa;

B.

toteaa, että puutarhaviljely käsittää hedelmät, vihannekset, perunat, salaatit, yrtit ja koristekasvit ja että puutarhaviljelyala käsittää taimitarhat, perennaviljelyn, puutarhanhoitopalvelut, hautausmaiden istutus- ja hoitopalvelut, puutarha-alan vähittäiskaupan, puutarhamyymälät, kukkasomistuksen sekä maisemanhoitopalvelut;

C.

toteaa, että hevi-toimitusketjun arvioitu liikevaihto on yli 120 miljardia euroa ja alalla on noin 550 000 työntekijää ja että ala on tärkeä korkean työttömyysasteen alueiden taloudelle;

D.

toteaa, että EU on maailman toiseksi suurin hevi-alan tuottaja ja myös toiseksi suurin hevi-alan maahantuoja; toteaa, että alan kysyntä on kasvussa ja että se ylittää nykyisin tarjonnan; ottaa huomioon, että hevi-alan kauppa kasvoi yli 90 miljardista Yhdysvaltain dollarista vuonna 2000 lähes 218 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2010 ja että sen osuus maailmanlaajuisesta elintarvike- ja eläintuotekaupasta on lähes 21 prosenttia; ottaa huomioon, että unioni on avannut markkinoitaan huomattavasti sellaisista kolmansista maista peräisin olevalle tuonnille, joiden kanssa se on tehnyt kahden- ja monenvälisiä kauppasopimuksia;

E.

toteaa, että puutarhaviljelyalalla – alkutuotannolla ja jalostusalalla – on taloudellisia kerrannaisvaikutuksia Euroopan tasolla ja että se lisää kysyntää ja luo lisäarvoa muilla talouden aloilla, kuten kaupan, rakennusteollisuuden ja rahoituspalvelujen aloilla;

F.

ottaa huomioon, että EU:n markkinoiden nopeimmin kasvava luonnonmukainen ala on luonnonmukainen hevi-ala, jonka arvo oli 19,7 miljardia euroa vuonna 2011 ja joka kasvoi vuosina 2010–2011 yhdeksän prosenttia ja jonka vuotuinen kasvu on vuosikymmenen aikana ollut 5–10 prosenttia; ottaa huomioon, että vuosina 2010–2011 luonnonmukaisten hedelmien viljelyyn käytetty ala kasvoi 18,2 prosenttia ja luonnonmukaisten vihannesten 3,5 prosenttia;

G.

toteaa, että vuonna 2011 henkeä kohti laskettu hedelmien ja vihannesten kulutus laski 27 jäsenvaltion unionissa kolmella prosentilla verrattuna viiden edeltävän vuoden keskikulutukseen, vaikka niiden kulutuksella onkin erittäin myönteisiä vaikutuksia terveyteen;

H.

toteaa, että EU on maailman suurin kukkien, kukkasipulien ja ruukkukasvien tuottaja (44 prosenttia koko maailman tuotannosta), ja sen hehtaarikohtainen tiheys on suurin; ottaa huomioon, että koristekasvialan arvioitu liikevaihto on 20 miljardia euroa tuotannon, 28 miljardia euroa tukkukaupan ja 38 miljardia euroa vähittäiskaupan osalta ja että alalla on noin 650 000 työntekijää;

I.

toteaa, että hevi-alan tukijärjestelmä sisältyy yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja sen tavoitteena on muun muassa elintarvikeketjun tasapainottaminen, hedelmien ja vihannesten markkinoiminen, kilpailukyvyn parantaminen ja innovointien tukeminen; toteaa, että myös niillä alueilla, joilla ei muutamaan vuoteen ole ollut saatavilla toimintamäärärahoja ja/tai joilla tuotantomenetelmät ovat jääneet ajastaan jälkeen, olisi lisättävä tuottajajärjestöjen jäsenmäärää tekemällä järjestelmästä houkuttelevampi, sillä yli puolet EU:n hevi-viljelijöistä ei vielä kuulu mihinkään tuottajajärjestöön, vaikka komissio oli asettanut tavoitteeksi, että keskimäärin 60 prosenttia tuottajista kuuluu johonkin järjestöön vuoteen 2013 mennessä; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa vähäinen järjestäytymisaste johtuu siitä, että tuottajajärjestöjen toiminta on keskeytetty, mikä aiheuttaa tuottajille epävarmuutta; toteaa, että tuottajien epävarmuus on estettävä selkeyttämällä tuottajajärjestöjen tunnustamista koskevaa unionin lainsäädäntöä, kun otetaan huomioon tuottajajärjestöjen keskeinen rooli hevi-alan järjestöjen neuvotteluvoimaa parannettaessa;

J.

ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan EU:n viljelijöiden tuotantopanosten kokonaiskustannukset ovat nousseet keskimäärin lähes 40 prosenttia vuosina 2000–2010, kun taas tuottajahinnat ovat nousseet keskimäärin alle 25 prosenttia; ottaa huomioon, että tuotantopanosten nousu oli lähes 80 prosenttia synteettisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden osalta, lähes 30 prosenttia siementen ja taimien osalta ja lähes 13 prosenttia kasvinsuojelutuotteiden osalta;

K.

katsoo, että maaperän hedelmällisyyden menettäminen eroosion vuoksi, luonnonmukaisten aineiden käytön väheneminen, joka heikentää mururakennetta ja humustasoja ja vähentää ravinteiden ja veden pidätystä, ja ekologisten prosessien väheneminen aiheuttavat huomattavia kustannuksia viljelijöille ja lisäävät budjettimenoja;

L.

toteaa, että osaamiskanaviin, joiden avulla tutkimus muunnetaan puutarhaviljelyn käytännöiksi, kohdistuu paineita ja että yksityinen sektori investoi yleensäkin vain vähän tutkimukseen; ottaa huomioon, että vuonna 2004 (viimeisin ajanjakso, jolta lukuja on saatavilla) kaikista elintarvikealan menoista ainoastaan 0,24 prosenttia käytettiin tutkimukseen ja kehittämiseen viidentoista jäsenvaltion unionissa;

M.

ottaa huomioon, että useat hedelmä- ja vihanneslajikkeet ovat vaarassa hävitä alhaisen taloudellisen tuottavuutensa vuoksi, ja toteaa, että näitä lajikkeita edelleen viljelevät viljelijät ovat ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti merkittävässä asemassa vaaliessaan Euroopan maatalouden perustan tärkeitä tekijöitä;

N.

toteaa, että yhä suuremmat vaikeudet torjua, valvoa ja hävittää haitallisia eliöitä sekä puutarhaviljelmien suojeluun käytettävien kasvinsuojeluaineiden rajallinen saatavuus saattavat vaarantaa eurooppalaisen maanviljelyn monimuotoisuuden ja puutarhaviljelyn laadun;

O.

toteaa, että puutarhaviljely-yritykset toimivat usein myös tuotannon ja kaupan alalla sekä palvelualalla;

P.

katsoo, että lajinsisäinen genetiikka voidaan määritellä geenitekniikaksi, jossa kohteena olevaan kasviin liitetään geeni sen samaa sukua tai lajia olevista sukulaisista;

1.

tähdentää, että unionin puutarhaviljelyn alaa on markkinoitava ja että alan on kyettävä kilpailemaan paremmin globaaleilla markkinoilla turvautumalla innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen, energiatehokkuuteen ja -varmuuteen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen sekä markkinointia parantaviin toimenpiteisiin; tähdentää, että on edelleen pyrittävä poistamaan toimijoiden ja toimittajien välistä eriarvoisuutta;

2.

korostaa, että tuottajien on voitava päästä helpommin kolmansien maiden markkinoille; kehottaa komissiota lisäämään hedelmien, vihannesten, kukkien ja koristekasvien viejiä tukevia toimenpiteitään, jotta voidaan selvittää muuhun kuin tulliehtoihin perustuvat esteet, kuten joidenkin kolmansien maiden kasvinterveysstandardit, joiden vuoksi vienti EU:sta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta;

3.

kehottaa komissiota varmistamaan, että muun muassa kaupan pitämistä ja alkuperänimityksiä koskevat edellytykset ovat kaikille EU:n markkinatoimijoille samat, sekä varmistamaan niiden noudattamisen asianmukaisilla tarkastuksilla kilpailun vääristymisen estämiseksi;

4.

kannustaa lisäämään hedelmien ja vihannesten kulutusta jäsenvaltioissa erilaisilla opetusohjelmilla, kuten EU:n kouluhedelmäjärjestelmä tai kansalliset ohjelmat, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetut ohjelmat, jotka koskevat omien perunoiden kasvattamista (Grow Your Own Potato) ja ruuan laittamista omista perunoista (Cook Your Own Potato);

5.

panee merkille, että alueelliset ja paikalliset markkinat kärsivät usein lähellä tuotettujen hedelmien ja vihannesten puutteesta, minkä vuoksi näillä alueilla on edistettävä maatalousyrittäjyyttä ja kannustettava erityisesti nuoria yrittäjyyteen keinona saada töitä maatalousalalta ja taata lähellä tuotettujen tuoreiden tuotteiden saatavuus;

6.

korostaa koristekasvien viljelyn etuja ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille ilmastonmuutoksen ja maaseudun elinkeinojen kannalta, sillä se lisää viheralueita ja parantaa kaupunkiympäristöä; korostaa, että tällä alalla tarvitaan aiempaa aktiivisempaa tukea investointien ja urakehityksen edistämisen muodossa;

7.

ottaa huomioon unionin hevi-järjestelmän toimet, joilla pyritään lisäämään unionin viljelijöiden markkinapainotteisuutta, kannustamaan innovointiin, edistämään hedelmien ja vihannesten menekkiä, lisäämään viljelijöiden kilpailukykyä ja parantamaan markkinointia, tuotteiden laatua ja tuotannon ympäristönäkökohtia järjestämällä tukea tuottajajärjestöille ja -yhdistyksille ja alan sisäisille organisaatioille myös kannustamalla perustamaan klustereita joilla saadaan aikaan uusia tulovirtoja kohdennettavaksi uusiin investointeihin; korostaa samalla, että on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että omia tuotteitaan markkinoivat ja suoramarkkinoijat eivät joudu syrjinnän kohteiksi, vaan heillä on mahdollisuus toteuttaa innovatiivisia hankkeita ja parantaa kilpailukykyään;

8.

huomauttaa, että paikallinen ja alueellinen tuotanto ja markkinointi edistävät lisäarvon ja työpaikkojen luomista ja säilyttämistä maaseudulla;

9.

huomauttaa, että lyhyet arvoketjut edistävät ilmaston kannalta haitallisten päästöjen vähentämistä;

10.

panee merkille, että niin sanottu kaupunkiviljely tarjoaa puutarhaviljelyalalle uusia liiketoimintavaihtoehtoja;

11.

suhtautuu myönteisesti raporttiin komission järjestämästä unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta ja erityisesti sen 3.8 jaksosta, jossa tunnustetaan, että tuottajajärjestöjä koskevia nykyisiä sääntöjä on yksinkertaistettava; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen vahvistaa tuottajajärjestöjä ja toteaa, että useimmissa vastauksissa kannatetaan nykyisten tukijärjestelmien perusfilosofian säilyttämistä;

12.

painottaa, että etusijalla on oltava byrokratian vähentäminen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa vaarantamatta kuitenkaan oikeusvarmuutta, johon näiden yritysten on myös kyettävä luottamaan;

13.

pitää myönteisenä, että YMP:n uudistamista koskevassa sopimuksessa säilytetään tuottajajärjestöihin perustuva eurooppalainen hevi-tukijärjestelmä, ja toteaa, että nykyiset välineet eivät ole aina olleet tehokkaita, kuten komissio totesi unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta laatimassaan asiakirjassa; kannattaa siksi Newcastlen ryhmän työtä, jolla pyritään parantamaan unionin hevi-järjestelyjä, joissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden osuuskuntia koskevien oikeudellisten järjestelyjen erityisluonne, jotta ei rajattaisi uusien tuottajajärjestöjen perustamista samalla kun otetaan huomioon, että viljelijät voivat myös pysytellä poissa tuottajajärjestöistä; kannattaa myös unionin välineen käyttöönottoa useampaa jäsenvaltiota koskevien vakavien kriisien hallintaa varten, ja toteaa, että tämän välineen olisi oltava avoin kaikille tuottajille riippumatta siitä, kuuluvatko he tuottajajärjestöön vai eivät;

14.

kehottaa komissiota laatimaan unionin hevi-järjestelmän uudelleenarvioinnissa selkeät ja käytännölliset säännöt tuottajajärjestöjen rakennetta ja työskentelymenetelmiä varten, jotta tuottajajärjestöjen tuottajien hyväksi toteuttamaa toimintaa voidaan tehostaa; kehottaa komissiota mukauttamaan järjestelmää jäsenvaltioiden nykyisiin markkinarakenteisiin, jotta tuottajajärjestöt voivat selviytyä niille kaavailluista roolista ja jotta tuottajilla olisi kannustin liittyä järjestöihin sillä edellytyksellä, että tämä ei vaaranna järjestelmän keskeisten tavoitteiden saavuttamista ja että tuottajat voivat tehdä näissä asioissa päätöksensä itsenäisesti;

15.

panee huolestuneena merkille, että komission tilintarkastajat voivat tulkita tuottajajärjestöjen järjestelmäsääntöjä laajasti, mikä johtaa lisääntyvään epävarmuuteen ja voi aiheuttaa jäsenvaltioille vaaran hylkäyksistä ja laillisuusvalvonnasta; korostaa myös, että tarkastusmenettelyt ja rahoituskorjaukset on tehtävä ripeämmin ja tarkastusjaksosta sovitussa ajassa;

16.

katsoo, että kaikkialla EU:ssa harjoitetaan edelleen vilpillistä kaupankäyntiä, joka vahingoittaa puutarhaviljelyä harjoittavia yrityksiä ja niiden tuottajajärjestöjä sekä heikentää viljelijöiden luottamusta investointien tekemiseen; katsoo, että toimitusketjun kaikkien toimijoiden sopimat käytännesäännöt, joita tuetaan lainsäädäntökehyksellä ja joita valvoo kussakin jäsenvaltiossa erillinen kansallinen kaupankäyntimenetelmiä valvova välityselin, voisivat merkittävästi parantaa elintarvikeketjun ja sisämarkkinoiden toimintaa;

17.

katsoo, että useiden vähittäismyyntiketjujen käyttöönottamat kasvinsuojeluaineiden jäämiä koskevat erilaiset yksityiset vaatimukset ovat itse asiassa kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka ovat haitaksi hevi-alan tuottajille; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin tällaisten käytäntöjen poistamiseksi, koska unionin lainsäädännön nojalla hyväksytyt kasvinsuojeluaineiden jäämätasot suojelevat kuluttajien ja alan toimijoiden terveyttä;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään integroitua tuholaisten torjuntaa ja tukemaan innovointia ja yrittäjyyttä lisäämällä muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen, kuten tuholaisia ravinnokseen käyttävien saalistajien ja loisten, tutkimusta ja kehittämistä; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 -puiteohjelmaa rahoittamaan soveltavaa tutkimusta, jolla tuetaan tuholaisten, tautien ja rikkakasvien torjunnan yhdennettyjä strategioita, jotta tuottajat saavat tarvittavat työkalut ja tiedot käsitelläkseen direktiiviä 2009/128/EY, jonka 14 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden on ”toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet vähän torjunta-aineita käyttävän tuholaistorjunnan edistämiseksi antaen aina kun se on mahdollista etusija muille kuin kemiallisille menetelmille” ja ”luotava tarvittavat edellytykset integroidun torjunnan toteuttamista varten tai tuettava niiden luomista”;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja korostamaan sellaisten ekologisten prosessien tehostamista, joilla taataan maaperän pitkäaikainen terveys, hedelmällisyys ja muotoutuminen sekä tuholaiskantojen hallinta ja sääntely; katsoo, että tämä voi lisätä viljelijöiden tuottavuutta pitkällä aikavälillä ja vähentää julkisten varojen kustannuksia;

20.

korostaa, että puutarhaviljely on riippuvainen erilaisista kasvinsuojeluaineista, ja kehottaa komissiota soveltamaan näitä tuotteita koskevaan sääntelyyn vertaisarvioituun, riippumattomaan ja tieteelliseen näyttöön tukeutuvaa riskiperusteista lähestymistapaa; korostaa, että vähäistä käyttötarkoitusta koskevat tapaukset ovat erityisen haavoittuvia, koska käytettävissä olevia tehoaineita on vähän; kehottaa komissiota vahvistamaan kaiken jäsenvaltioissa erityisesti jäämiä koskevan tiedon tuottamista, sillä se on olennainen edellytys ravinnoksi kelpaavien erityiskasvien luville; kehottaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoa, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoa, ympäristöasioiden pääosastoa ja kilpailun pääosastoa tekemään strategisesti yhteistyötä, jotta kasvinsuojeluaineiden sääntelyyn tehtävien muutosten vaikutuksia tarkasteltaisiin monesta eri näkökulmasta;

21.

kehottaa komissiota tarkistamaan, miten asetuksen (EY) N:o 1107/2009 40 artiklassa säädetty kasvinsuojeluaineiden lupien vastavuoroinen tunnustaminen toimii unionin jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan edistää sen soveltamista ja poistaa mahdollinen tarpeeton byrokratia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kasvinsuojeluaineiden sääntelyn maailmanlaajuista yhdenmukaistamista koskevan pitkän aikavälin tavoitteen ja vähentämään vientikaupan muuhun kuin tulleihin perustuvia kaupan esteitä;

22.

kehottaa komissiota asetuksen (EY) N:o 1107/2009 51 artiklan 9 kohdassa säädettyjen velvoitteiden nojalla antamaan viipymättä Euroopan parlamentille ja neuvostolle vähäisten käyttötarkoitusten ja erikoisviljelmien edistämisrahaston perustamista koskevan kertomuksen; korostaa, että tällaisella rahastolla pitää voida rahoittaa pysyvä eurooppalainen työohjelma elintarvikeketjun toimijoiden, toimivaltaisten viranomaisten ja asianosaisten sekä tutkimuslaitosten välistä koordinointia ja yhteistyötä sekä tarvittaessa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan harjoittamista ja rahoittamista varten erikoisviljelmien ja vähäisten käyttötarkoitusten suojelemiseksi;

23.

panee merkille, että tuontituotteisiin ei sovelleta samoja kasvinsuojeluun liittyviä vaatimuksia kuin eurooppalaisiin tuotteisiin; toteaa, että tämä jatkuva eriarvoisuus heikentää tuotteidemme kilpailukykyä ja on vahingollista myös eurooppalaisten kuluttajien kannalta;

24.

muistuttaa, että niin kasvinsuojeluaineita koskevassa asetuksessa (21. lokakuuta 2009 annettu asetus (EY) N:o 1107/2009 (11)) kuin uudessa biosidiasetuksessa (22. toukokuuta 2012 annettu asetus (EU) N:o 528/2012 (12)) edellytetään, että komissio yksilöi hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseen tarvittavat tieteelliset kriteerit joulukuuhun 2013 mennessä; korostaa, että menettelyn on oltava avoin, jotta asianomaiset markkinatoimijat pystyisivät saamaan selville päätösten tieteellisen perustan ja tietäisivät toimijoista, jotka olivat mukana uusien kriteerien laatimisessa; kehottaa komissiota harkitsemaan kokonaisvaltaisesti eri lähestymistapojen vaikutuksia, kun se tekee ehdotuksia hormonaalisista haitta-aineista;

25.

korostaa, että puutarhaviljely on erittäin riippuvaista laadukkaiden ja hyvin määriteltyjen lannoiteaineiden käytöstä; suhtautuu myönteisesti EU:n lannoiteasetuksen nykyiseen uudelleenarviointiin mutta panee huolestuneena merkille komission tavoitteen sisällyttää siihen maanparannusaineita, jotka eivät ole aiemmin kuuluneet sääntelyn piiriin; korostaa, että kyseisten aineiden valmistus ja käyttö eivät edellytä tarkkuutta, ja kehottaa komissiota jättämään ne lannoiteasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle;

26.

korostaa, että puutarhaviljelyala on johtoasemassa innovatiivisten täsmäviljelyjärjestelmien kehittämisessä ja käyttöönottamisessa, ja katsoo, että kyseisillä järjestelmillä vähennetään torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä, lisätään myyntikelpoisia satoja ja vähennetään jätettä sekä parannetaan toimitusten jatkuvuutta ja taloudellista tehokkuutta; tähdentää, että ympäristökuormitus olisi pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisenä tutkimuksen ja kehityksen avulla ja kasvinviljelyyn liittyvillä toimilla, joita ovat viljelykierto tai kerääjäkasvien viljely;

27.

panee merkille kasvien lisäysaineistoa koskevan komission asetusehdotuksen (COM(2013)0262) ja on huolissaan siitä, että se saattaa vaikuttaa suhteettomasti hevi-alaan ja erityisesti koristekasveihin ja hedelmiin; korostaa, että kaiken lainsäädännön olisi oltava oikeasuhteista ja siinä olisi tunnustettava toissijaisuusperiaate; korostaa myös, että lainsäädäntömuutokset eivät saa vaarantaa perinteisiä lajikkeita ja viljelykasveja ja niillä olisi edistettävä viljelykasvipopulaatioiden keskinäistä ja sisäistä geneettistä monimuotoisuutta, pitkän aikavälin elintarviketurvallisuutta ja elintarvikejärjestelmien sietokykyä;

28.

panee merkille lajistoon kuulumattomien haitallisten lajien vaikutuksen laajempaan ympäristöön, mutta suosittelee, että komission ehdotuksessa asetukseksi haitallisten vieraslajien tuonnin ja viennin leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta (COM(2013)0620) omaksutaan alueellinen tai maakohtainen lähestymistapa, jossa tunnustetaan, että jotkin Euroopan alueet ovat muita haavoittuvampia ja että Euroopan eri alueilla on erilaiset ilmastot, jotka tukevat erilaisia kasviryhmiä;

29.

kehottaa painokkaasti komissiota turvaamaan yleisenä periaatteena kasvinjalostajien vapauden käyttää nykyisiä kasviaineistoja vapaasti uusien kehittämisessä ja myynnissä riippumatta mistään kasviaineistoihin ulotettavista patenttivaatimuksista;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan paikallisten hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden ja lyhyiden toimitusketjujen kehittämistä ja takaamaan tällä tavoin tuotteiden tuoreuden;

31.

kehottaa komissiota tekemään eron lajinsisäisen genetiikan avulla tuotettujen kasvien ja siirtogeenisten kasvien välillä ja kehittämään lajinsisäisen genetiikan avulla tuotettuja kasveja varten erilaisen hyväksymisprosessin; odottaa terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pyytämää elintarvikeviraston lausuntoa, jossa arvioidaan uusia bioteknisiä jalostustekniikoita käsittelevän työryhmän havainnot;

32.

korostaa puutarhaviljelyn erityisiä kausiluonteisia työvoimatarpeita ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että käytössä on tehokkaita järjestelmiä, joilla varmistetaan, että tuottajilla on vuoden tärkeimpinä ajanjaksoina käytettävissään riittävästi työvoimaa ja että kausityöntekijöistä annetun direktiivin vaatimuksia noudatetaan täysin myös oikeudenmukaisen palkkauksen suhteen;

33.

pitää myönteisenä, että harjoittelua ja oppisopimuskoulutusta on alettu korostaa uudelleen, mutta on huolissaan siitä, että puutarhaviljelyn oppisopimuskoulutuksen päätökseen saattavien lukumäärä pysyy eräissä jäsenvaltioissa vähäisenä, minkä seurauksena nuorten mahdollisuudet päästä alalle vähenevät; myöntää, että kaikki oppisopimuskoulutukseen hakeutuvat nuoret eivät sovellu siihen; korostaa, että nuoria olisi kannustettava harkitsemaan puutarhaviljelyalan työpaikkoja ja järjestettävä heille koulutusta, mitä olisi tuettava alan julkisuuskuvaa parantavilla valistus- ja viestintäkampanjoilla;

34.

kehottaa elintarvike- ja rehuteollisuusalaa ja tiedeyhteisöä tekemään järjestelmällisesti yhteistyötä tutkijoiden seuraavan sukupolven houkuttelemiseksi ja kouluttamiseksi sekä nykyisen työvoiman taitojen lisäämiseksi;

35.

korostaa etuja, joita koituu viranomaisten, toimialan ja tutkimusorganisaatioiden kumppanuuksien lujittamisesta ja laajentamisesta; tähdentää, että kyseisten kumppanuuksien tukijärjestelmien jäsentäminen on varmistettava tavalla, jolla investointien vaikutukset ja johdonmukaisuus kyetään maksimoimaan;

36.

painottaa, että on ensiarvoisen tärkeää hyödyntää tehokkaasti päteviä tieteellisiä voimavaroja tutkimus- ja innovaatiotulosten soveltamisen nopeuttamiseksi siten, että siirretään innovatiivista maataloustuotantoteknologiaa puutarhaviljelyn alalle ja yhdistetään maatalousalan tutkimus, innovaatio, koulutus ja levitys talouspolitiikkaan sekä vastataan tällä tavoin puutarhaviljelyn tuotannon kehittämisen vaatimuksiin ja parannetaan sen tehokkuutta;

37.

katsoo, että kukkaviljely- ja koristekasvialoilla on voitava hyödyntää paremmin tutkimusta, teknistä kehitystä ja innovaatiota koskevia unionin ohjelmia, ja kehottaa komissiota sisällyttämään ”suojellun viljelyn” Horisontti 2020 -ohjelman pyyntöihin, jotta voidaan lisätä innovointia, joka koskee esimerkiksi kestävää viljelykasvien suojelua, kestävää veden ja ravinteiden käyttöä, energiatehokkuutta, edistyneitä viljely- ja tuotantojärjestelmiä sekä kestävää kuljetusta;

38.

ottaa huomioon, että maatalous- ja puutarhaviljelyalan tutkimuksen rahoitusta supistetaan jäsenvaltioissa, ja katsoo, että kolmansien osapuolten, muun muassa vähittäismyyjien, rahoitusta olisi kannustettava ja että sen pitäisi olla koko alan yhteisten tutkimusetujen mukaista;

39.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan pitkäaikaisen rahoituksen saamista uudenaikaista puutarhaviljelytekniikkaa koskeviin investointeihin puutarhaviljelytuotteiden ja -palvelujen kilpailukyvyn parantamiseksi;

40.

korostaa laadukkaan liiketoimintasuunnitelman merkitystä pääomarahoitusta varmistettaessa; suosittelee, että viljelijät hyödyntäisivät enemmän yritysten tuki- ja neuvontapalveluja, ja kehottaa komissiota tiiviimpään yhteistyöhön toimialan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että tällaisia palveluja on helposti viljelijöiden käytettävissä;

41.

kehottaa komissiota päivittämään yhdistetyn nimikkeistön kuusi ryhmän tuotteet (”Elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet; leikkokukat ja leikkovihreä”, 2012) avoimessa prosessissa, johon alan toimijat osallistuvat;

42.

on huolissaan mahdollisuudesta, että puutarhaviljelytuotanto siirtyy EU:n ulkopuolelle;

43.

on erittäin huolissaan siitä, että kolmannes–puolet ravinnoksi kelpaavista tuotteista päätyy ulkonäkönsä vuoksi jätteeksi, ja kehottaa komissiota luomaan pikaisesti mahdollisuuksia tuotteiden laajemman laatueritelmien kirjon markkinoimiseen erityisesti paikallisilla ja alueellisilla markkinoilla sekä varmistamaan markkinoiden avoimuuden ja moitteettoman toiminnan; muistuttaa, että Itävallassa ja Sveitsissä myydään elintarvikkeiden vähittäismyynnissä kokeiluluontoisesti hedelmiä ja vihanneksia, joissa on ulkonäkövirheitä; kehottaa valintamyymälöitä ottamaan huomioon markkinatutkimuksen, joka osoittaa, että monet kuluttajat eivät välttämättä ole huolissaan hedelmien ja vihannesten ulkonäöstä vaan ostavat mielellään alemman laatuluokan tuotteita erityisesti, jos ne ovat edullisempia;

44.

panee huolestuneena merkille ensisijaisille markkinoille tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten yleisen häviämisen ja päätymisen jätteeksi sekä yrityksille koituvan huomattavan taloudellisen menetyksen; tunnustaa, että järjestelmään kuuluvan elintarvikejätteen vähentäminen on yksi ratkaisu elintarviketoimitusten lisäämiseen maailman väkiluvun kasvaessa; pitää kuitenkin myönteisenä, että elintarvikeketjun toimijat pyrkivät suuntaamaan nämä tuotteet uudelleen toissijaisille markkinoille sen sijaan, että ne hävitettäisiin;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään oikeudellisesta ja poliittisesta ympäristöstä mahdollisimman myönteisen puutarhaviljelyjätteen käytölle; toteaa, että on monia materiaaleja, kuten sienikomposti, jota voitaisiin käyttää lisäarvoa tuovien kasvatusliuosten tuotannossa, jos sitä ei luokiteltaisi ”jätteeksi”;

46.

huomauttaa, että akvaponisissa viljelyjärjestelmissä voidaan tuottaa elintarvikkeita kestävästi ja paikallisesti sekä vähentää resurssien käyttöä perinteisiin järjestelmiin verrattuna kasvattamalla makean veden kaloja ja vihanneksia samassa suljetussa järjestelmässä;

47.

korostaa, että hintojen sekä tuotettujen ja markkinoitujen määrien seurantaa on parannettava ja että on tuotettava koko EU:ta koskevia puutarhaviljelykäytön tilastoja autettaessa tuottajia ymmärtämään paremmin markkinasuuntauksia, ennakoimaan kriisejä ja valmistautumaan tuleviin satoihin; kehottaa komissiota sisällyttämään koristekasvit ennustetietoihinsa;

48.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.