P7_TC1-COD(2013)0025

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/…/EU antamiseksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Suuret rikollisesta toiminnasta peräisin olevan laittoman rahan virrat voivat vahingoittaa finanssialan rahoitusalan vakautta ja mainetta ja sekä uhata sisämarkkinoita, ja kansainvälistä kehitystä . Terrorismi järkyttää ravistelee koko yhteiskuntamme perustuksia perustaa . Laittoman rahan virtojen keskeisiä välittäjiä ovat salamyhkäiset yritysrakenteet, jotka toimivat usein myös veroparatiiseiksi kutsutuilla salassapitovelvollisuutta noudattavilla oikeudenkäyttöalueilla ja niiden kautta. Rikosoikeudellisen lähestymistavan edelleen kehittämisen lisäksi unionin tasolla myös rahoitusjärjestelmän kautta toteutettavat ennaltaehkäisevät toimet voivat olla tuloksekkaita toteutettava ennaltaehkäisy on välttämätöntä ja voi tuottaa täydentäviä tuloksia . Ennaltaehkäisevien toimien olisi kuitenkin oltava kohdennettuja ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa johtaa kattavaan koko väestön valvontajärjestelmään. [tark. 1]

(2)

Luotto- ja finanssilaitosten luotettavuus, koskemattomuus ja vakaus sekä koko rahoitusjärjestelmän uskottavuus voivat vakavasti vaarantua rikollisten ja niiden yhteistyökumppanien pyrkimyksistä joko peittää rikollisuudesta saadun hyödyn alkuperä tai ohjata alkuperältään laillisia tai laittomia varoja terrorismin rahoitukseen. Helpottaakseen rikollista toimintaansa rahanpesijät ja terrorismin rahoittajat voivat yrittää hyötyä yhtenäiseen rahoitusalueeseen liittyvästä pääomanliikkeiden ja finanssipalvelujen rahoituspalvelujen tarjoamisen vapaudesta, jos . Tämän vuoksi unionin tasolla ei toteuteta on toteutettava tiettyjä yhteensovitustoimenpiteitä. Samanaikaisesti yhteiskunnan rikollisilta suojelemisen sekä Euroopan rahoitusjärjestelmän vakauden ja koskemattomuuden suojelemisen tavoitteet olisi suhteutettava tarpeeseen luoda lainsäädäntöympäristö, jossa yritykset voivat kasvattaa liiketoimintaansa ilman, että lainsäädännön noudattamisesta syntyy suhteettoman suuret kustannukset. Siksi kaikkien ilmoitusvelvollisille asetettujen rahanpesun ja terroristien rahoittamisen torjuntaa koskevien vaatimusten olisi oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia. [tark. 2]

(3)

Nyt esitettävä ehdotus on neljäs direktiivi, jolla puututaan rahanpesun riskiin. Neuvoston direktiivissä 91/308/ETY (4) rahanpesun määritelmä rajattiin huumausainerikoksiin ja velvoitteita asetettiin ainoastaan rahoitusalalle. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/97/EY (5) soveltamisalaa laajennettiin niin rikosten kuin ammattien ja toimintojenkin osalta. Rahanpesunvastainen toimintaryhmä (Financial Action Task Force, FATF) teki kesäkuussa 2003 suosituksiinsa tarkistuksia: soveltamisalaan lisättiin terrorismin rahoitus ja esitettiin yksityiskohtaisempia vaatimuksia asiakkaan tunnistamisesta ja henkilöllisyyden todentamisesta sekä tilanteista, joissa kasvanut rahanpesun riski voi antaa aiheen tehostettuihin toimenpiteisiin tai pienentynyt rahanpesun riski voi antaa perusteet keventää valvontaa. Nämä muutokset otettiin huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/60/EY (6) ja komission direktiivissä 2006/70/EY (7). Pannessaan täytäntöön FATF:n suosituksia unionin olisi noudatettava täysimääräisesti tietosuojalainsäädäntöään sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen määräyksiä. [tark. 3]

(4)

Rahanpesu ja terrorismin rahoitus hoidetaan usein kansainvälisellä tasolla. Yksinomaan kansallisen tason tai jopa unionin tason toimien vaikutukset olisivat erittäin rajallisia, jos näissä toimissa ei oteta huomioon kansainvälistä yhteensovittamista ja yhteistyötä. Kaikkien tällä alalla toteutettujen unionin toimenpiteiden olisi sen vuoksi oltava yhteensopivia muiden kansainvälisissä yhteyksissä toteutettujen toimenpiteiden kanssa ja vähintään yhtä tiukkoja . Verojen välttäminen ja salassapito- ja salaamismekanismit ovat strategioita, joita rahanpesua harjoittavat ja terroristeja rahoittavat tahot käyttävät ilmitulon välttämiseksi. Unionin toiminnassa olisi edelleen otettava erityisesti huomioon FATF:n ja niiden muiden kansainvälisten järjestöjen suositukset,; FATF on johtava jotka ovat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen kansainvälinen yhteistyöelin vastaisia kansainvälisiä yhteistyöelimiä . Jotta voidaan tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa, direktiivit 2005/60/EY ja 2006/70/EY olisi silloin, kun se on tarkoituksenmukaista, saatettava yhdenmukaisiksi helmikuussa 2012 hyväksyttyjen ja laajennettujen uusien FATF:n suositusten kanssa. Tällainen yhdenmukaistaminen FATF:n suosituksiin, jotka eivät ole velvoittavia, on tärkeää toteuttaa noudattaen täysimääräisesti unionin oikeutta, erityisesti unionin tietosuojalainsäädäntöä, ja kunnioittaen perusoikeuksia sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa. [tark. 4]

(4 a)

Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota niiden velvoitteiden täyttämiseen, jotka on asetettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa, jossa edellytetään kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta, jotta estetään lisääntyvän rahanpesutoiminnan siirtyminen kehittyneistä maista kehitysmaihin, joissa rahanpesun vastainen lainsäädäntö ei ole niin tiukkaa. [tark. 5]

(4 b)

Ottaen huomioon, että laittoman rahan virrat ja etenkin rahanpesu edustavat 6–8,7 prosenttia kehitysmaiden bruttokansantuotteesta  (8) , mikä määrä on kymmenen kertaa suurempi kuin unionin ja sen jäsenvaltioiden apu kehitysmaille, on tarpeen koordinoida rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi toteutettavia toimia, ja niissä on otettava huomioon unionin ja jäsenvaltioiden kehitysstrategia ja –politiikka, jolla pyritään estämään pääomien pakoa. [tark. 6]

(5)

Lisäksi rahoitusjärjestelmän väärinkäyttö rikollisuudesta saatujen tai jopa laillista alkuperää olevien varojen kanavoimiseksi terrorismiin on selvä riski rahoitusjärjestelmän eheydelle, moitteettomalle toiminnalle, maineelle ja vakaudelle. Tämän vuoksi tämän direktiivin ennaltaehkäisevien toimenpiteiden olisi ulotuttava kattamaan vakavista rikoksista saatujen varojen manipuloinnin lisäksi laillista alkuperää olevien manipulointi sekä varojen tai omaisuuden keräämisen kerääminen terrorismia varten. [tark. 7]

(5 a)

On tärkeää, että kaikilla tästä direktiivistä johtuvilla toimenpiteillä – jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisista seuraamuksista riippumatta – pyritään ensisijaisesti tukkimaan kaikki kanavat, joiden kautta on mahdollista tuottaa merkittäviä laittomia voittoja. Tämä olisi tehtävä niin, että estetään kaikin keinoin rahoitusjärjestelmän käyttö kyseisten voittojen pesuun. [tark. 8]

(6)

Merkittävien käteismaksujen käyttö on altista rahanpesulle ja terrorismin rahoittamiselle. Valvonnan terävöittämiseksi ja käteismaksujen aiheuttamien riskien vähentämiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan olisi otettava tavarakauppaa käyvät luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt silloin, kun niiden suorittama tai vastaanottama käteismaksu on vähintään 7 500 euroa. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää antaa ankarampia säännöksiä ja säätää esimerkiksi pienemmästä vähimmäismäärästä. [tark. 9]

(6 a)

Sähköisiä rahatuotteita käytetään yhä enemmän pankkitilien sijaan. Tällaisten tuotteiden liikkeeseenlaskijoilla olisi oltava tiukka velvoite estää rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen. Sähköiset rahatuotteet olisi kuitenkin voitava vapauttaa asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta, jos tietyt kumulatiiviset edellytykset täyttyvät. Ilman asiakkaan tuntemisvelvollisuutta liikkeeseen lasketun sähköisen rahan käyttö olisi sallittava vain tuotteiden ja palvelujen hankkimiseen tunnistetuilta myyjiltä ja tarjoajilta, joiden henkilöllisyyden sähköisen rahan liikkeeseenlaskija varmentaa. Sähköisen rahan käyttöä henkilöiden välisiin siirtoihin ilman asiakkaan tuntemisvelvollisuutta ei pidä sallia. Sähköisesti tallennetun määrän on oltava riittävän pieni porsaanreikien välttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että henkilö ei voi saada rajatonta määrää anonyymejä sähköisiä rahatuotteita. [tark. 10]

(6 b)

Jäsenvaltioiden kiinteistönvälittäjät ovat monin eri tavoin mukana kiinteistökaupoissa. Jotta pienennettäisiin rahanpesun riskiä kiinteistöalalla, kiinteistönvälittäjät olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan, jos he ammatissaan osallistuvat kiinteistöalaa koskeviin rahoitustoimiin. [tark. 11]

(7)

Jäsenvaltioiden määrittelemien lakimiesammattien harjoittajien olisi kuuluttava tämän direktiivin säännösten piiriin hoitaessaan sellaisia rahoitus- tai yritystoimintaan liittyviä liiketoimia, mukaan luettuna veroneuvonta, joihin liittyy suurin riski siitä, että mainittujen lakimiesammattien harjoittajien palveluja käytetään väärin rikollisen toiminnan tuottaman hyödyn pesemiseksi tai terrorismin rahoittamiseksi. Tietojen ilmoittamisvelvollisuuden suhteen olisi kuitenkin oltava poikkeus niiden tietojen osalta, jotka on saatu ennen oikeuskäsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen taikka selvitettäessä asiakkaan oikeudellista asemaa. Tämän vuoksi lainopillisen neuvonnan olisi edelleen kuuluttava salassapitovelvollisuuden piiriin lukuun ottamatta tapauksia, joissa oikeudellinen avustaja on osallisena rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen liittyvässä toiminnassa, lainopillista neuvontaa annetaan rahanpesua tai terrorismin rahoittamista varten tai lakimies tietää, että hänen asiakkaansa hakee lainopillista neuvontaa rahanpesua tai terrorismin rahoittamista varten.

(8)

Kaikkien tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ammatinharjoittajien tarjoamia suoraan verrattavissa olevia palveluja olisi kohdeltava samalla tavoin. Jotta perusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien noudattaminen voitaisiin turvata, tämän direktiivin mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin eivät saisi kuulua sellaiset tiedot, jotka tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat, jotka joissakin jäsenvaltioissa voivat puolustaa tai edustaa asiakasta oikeuskäsittelyssä tai selvittää asiakkaan oikeudellista asemaa, saavat näitä tehtäviä suorittaessaan.

(9)

On tärkeää korostaa erikseen, että välittömiin ja välillisiin veroihin liittyvät verorikokset sisältyvät tämän direktiivin mukaiseen rikollisen toiminnan laajaan määritelmään tarkistettujen FATF:n suositusten mukaisesti. Toukokuun 23 päivänä 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että veronkiertoa ja veropetoksia sekä rahanpesua on torjuttava kokonaisvaltaisesti sekä sisämarkkinoilla että suhteissa yhteistyöhaluttomiin kolmansiin maihin ja oikeudenkäyttöalueisiin. Verorikosten määrittäminen on tärkeä edistysaskel näiden rikosten tunnistamisessa samoin kuin unionissa toimivien suurten yritysten tiettyjen rahoitustietojen julkistaminen maakohtaisesti. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että jäsenvaltioiden määrittelemät ilmoitusvelvolliset ja lakimiesammattien harjoittajat eivät pyri vaikeuttamaan tämän direktiivin tarkoituksen toteuttamista tai avustamaan aggressiivisessa verosuunnittelussa tai osallistumaan siihen. [tark. 12]

(9 a)

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yleisiä veronkierron vastaisia säännöstöjä (GAAR) aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi ja välttämiseksi Euroopan komission aggressiivisesta verosuunnittelusta 12. joulukuuta 2012 antamien suositusten ja OECD:n G20-maille 5. syyskuuta 2013 annetun edistymiskertomuksen mukaisesti. [tark. 13]

(9 b)

Kaupallisia tai yksityisiä transaktioita suorittaessaan yhteisöjen, joilla on erityinen rooli rahoitusjärjestelmässä, kuten Euroopan investointipankki (EIP), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), jäsenvaltioiden keskuspankit ja keskitetyt selvitysjärjestelmät, olisi mahdollisuuksien mukaan noudatettava tämän direktiivin nojalla annettuja muihin ilmoitusvelvollisiin sovellettavia sääntöjä. [tark. 14]

(10)

On tarpeen tunnistaa sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka omistavat oikeushenkilön tai joiden määräysvallassa kyseinen oikeushenkilö on. Prosenttiosuus osakkeista ei kerro automaattisesti todellista omistajaa ja edunsaajaa, mutta se on kuitenkin todentava yksi tekijä muiden joukossa , joka on otettava huomioon auttaa tunnistamaan todellisen omistajan ja edunsaajan . Todellisen omistajan ja edunsaajan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen olisi tarvittaessa ulotettava kattamaan oikeussubjektit, jotka omistavat muita oikeussubjekteja, ja omistusketjua olisi seurattava niin pitkälle, kunnes löydetään se luonnollinen henkilö, jonka omistuksessa tai määräysvallassa kyseinen asiakkaana oleva oikeushenkilö on. [tark. 15]

(11)

On tärkeää varmistaa maksujen jäljitettävyys ja vahvistaa sitä. On tärkeää, että jäljitystyössä on tärkeää hankkia käytettävä tarkat ja ajantasaiset tiedot kaikkien oikeussubjektien, kuten oikeushenkilöiden, huolto-omaisuuksien (trusts), säätiöiden, hallintayhtiöiden ja kaikkien muiden vastaavien olemassa olevien tai tulevien oikeudellisten järjestelyjen todellisesta omistajasta ja edunsaajasta, sillä rikolliset saattavat salata henkilöllisyytensä yritysrakenteen taakse. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että yritykset säilyttävät todellisia omistajiaan ja edunsaajiaan koskevat tiedot ja asettavat kyseiset asianmukaiset, tarkat ja ajantasaiset tiedot toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten käyttöön saataville julkisiin keskitettyihin rekistereihin, joihin voi tutustua verkossa ja jotka on esitetty käyttäen avointa ja turvallista tietomuotoa unionin tietosuojalainsäädännön mukaisesti ja kunnioittaen oikeutta yksityisyyteen sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjassa . Pääsy tällaisiin rekistereihin olisi myönnettävä toimivaltaisille viranomaisille, erityisesti rahanpesun selvittelykeskuksille ja ilmoitusvelvollisille, sekä yleisölle, edellyttäen, että tietoihin tutustumista haluava henkilö tunnistetaan etukäteen ja suoritetaan mahdollinen maksu. Lisäksi omaisuudenhoitajien olisi ilmoitettava asemastaan ilmoitusvelvollisille. [tark. 16]

(11 a)

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien perustaminen jäsenvaltioissa parantaisi merkittävästi rahanpesun, terrorismin rahoituksen, korruption, verorikosten, petosten ja muiden talousrikosten torjuntaa. Tavoite voitaisiin saavuttaa parantamalla jäsenvaltioissa jo olemassa olevien kaupparekistereiden toimintaa. On keskeisen tärkeää, että rekisterit on liitetty yhteen, jotta voidaan tehokkaasti hyödyntää niihin sisältyviä tietoja, sillä liiketoimet ovat luonteeltaan rajatylittäviä. Kaupparekistereiden yhteenliitettävyyttä unionissa edellytetään jo Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/17/EU  (9) , ja sitä olisi kehitettävä edelleen. [tark. 17]

(11 b)

Tekniikan kehitys on tuonut käyttöön välineitä, joiden avulla ilmoitusvelvolliset voivat varmistaa asiakkaidensa henkilöllisyyden tiettyjen liiketoimien yhteydessä. Nämä tekniset parannukset tarjoavat aikaa ja rahaa säästäviä ratkaisuja yrityksille ja asiakkaille, joten ne olisi otettava huomioon riskejä arvioitaessa. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten olisi toimittava proaktiivisesti uusien ja innovatiivisten rahanpesutapojen torjunnassa ja kunnioitettava samalla perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen ja oikeus tietosuojaan. [tark. 18]

(12)	Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös sen soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusvelvollisten toimintaan internetissä.

(12 a)

EBRD:n hallintoelimissä olevien unionin edustajien olisi kannustettava EBRD:tä panemaan täytäntöön tämän direktiivin säännökset ja julkistamaan verkkosivustollaan rahanpesun vastaisen politiikan, joka sisältää yksityiskohtaiset menettelyt tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten. [tark. 19]

(13)

Rahapelialan käyttö rikollisen toiminnan tuottaman hyödyn pesemiseen on huolestuttavaa. Jotta voitaisiin vähentää alaan liittyviä riskejä ja saattaa rahapelipalvelujen tarjoajat yhdenvertaiseen asemaan, olisi säädettävä, että kaikki rahapelipalvelujen tarjoajat ovat velvollisia toteuttamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet, kun yhdellä kertaa suoritetun liiketoimen rahamäärä on vähintään 2 000 euroa. Näiden asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden suorittamisessa olisi sovellettava riskiin perustuvaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon erityyppisten rahapelipalvelujen erilaiset riskit ja se, onko niissä suuri vai pieni rahanpesuriski. Olisi otettava huomioon myös erityyppisten rahapelien erityispiirteet esimerkiksi tekemällä ero kasinoiden, verkkorahapelien tai muiden rahapelipalvelujen tarjoajien välillä. Jäsenvaltioiden olisi harkittava tämän vähimmäismäärän soveltamista sekä voittojen nostamiseen että panoksen asettamiseen. Jos Rahapelipalvelujen tarjoajilla on fyysisiä tiloja (esimerkiksi kasinoita), niiden tarjoajien olisi varmistettava, että tilojen sisäänkäynnissä toteutetut asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet voidaan yhdistää liiketoimiin, joita asiakas toteuttaakyseisissä tiloissa. [tark. 20]

(13 a)

Rahanpesu on saamassa entistä hienostuneempia muotoja, kuten laiton ja joskus laillinen, etenkin urheilutapahtumiin liittyvä, vedonlyönti. On ilmaantunut uusia tuottoisia järjestäytyneen rikollisuuden muotoja, kuten sopupelit, ja ne ovat kehittyneet tuottoisiksi rahanpesuun liittyviksi rikollisen toiminnan muodoiksi. [tark. 21]

(14)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski ei ole kaikissa tilanteissa yhtä suuri. Siksi olisi sovellettava kokonaisvaltaista riskiin perustuvaa lähestymistapaa , joka perustuu vähimmäisvaatimuksiin . Riskiin perustuva lähestymistapa ei ole liian salliva vaihtoehto jäsenvaltioille ja ilmoitusvelvollisille. Siinä päätökset tehdään näytön perusteella, jotta toimet voidaan paremmin kohdistaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin, jotka vaikuttavat unioniin ja sen toimijoihin. [tark. 22]

(15)

Riskiin perustuvan lähestymistavan tukeminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltiot ja unioni voivat yksilöidä ja ymmärtää niihin kohdistuvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit ja vähentää niitä. Riskien yksilöintiin sovellettavan ylikansallisen toimintamallin merkitys on tunnustettu kansainvälisesti, ja seuraavia elimiä olisi pyydettävä antamaan lausunto finanssialaan vaikuttavista riskeistä: Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ”EPV”, joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (10), Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ”EVLEV”, joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (11), ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ”EAMV”, joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (12) ; näiden elinten olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehitettävä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tekemien riskinarviointien vähimmäisvaatimukset . Tähän prosessiin olisi mahdollisuuksien mukaan otettava mukaan asiaankuuluvat sidosryhmät järjestämällä julkisia kuulemisia. [tark. 23].

(16)	Jäsenvaltioissa tehtyjen Riskinarviointien tulokset olisi tarvittaessa asetettava hyvissä ajoin ilmoitusvelvollisten saataville, jotta nämä voivat yksilöidä ja ymmärtää omat riskinsä ja vähentää niitä. [tark. 24]

(17)

Jotta saataisiin tarkempi kuva unionin tason riskeistä ja jotta niitä voitaisiin vähentää, olisi tehtävä ylikansallinen riskianalyysi sisämarkkinoita uhkaavien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien tunnistamiseksi tehokkaasti. Komission olisi velvoitettava jäsenvaltiot hoitamaan suuririskisinä pidettävät tapaukset tehokkaasti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi asetettava riskinarviointituloksensa toistensa ja komission, EPV:n, EVLEV:n, ja EAMV:n, jäljempänä yhteisesti ”Euroopan valvontaviranomaiset” , ja Europolin saataville soveltuvin osin. [tark. 25]

(18)	Sovellettaessa tämän direktiivin säännöksiä on aiheellista ottaa huomioon direktiivin soveltamisalaan kuuluvien pienten ilmoitusvelvollisten ominaisuudet ja tarpeet ja varmistaa pienten ilmoitusvelvollisten erityistarpeiden ja liiketoiminnan luonteen kannalta asianmukainen kohtelu.

(19)

Riski itsessään vaihtelee luonteeltaan, ja muuttujat voivat yksinään tai muihin muuttujiin yhdistettyinä lisätä tai vähentää mahdollista riskiä, mikä puolestaan vaikuttaa ennaltaehkäisevien toimenpiteiden, kuten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden, asianmukaiseen tasoon. Toisin sanoen tietyissä tilanteissa asiakkaan tuntemisvelvollisuus edellyttää tehostettuja toimenpiteitä, kun taas toisissa tilanteissa yksinkertaistetut toimenpiteet saattavat riittää.

(20)

Olisi otettava huomioon, että eräissä tilanteissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski on suurempi. Vaikka kaikkien asiakkaiden henkilöllisyys ja liiketoimintaprofiili olisi selvitettävä, eräissä tapauksissa edellytetään erityisen perusteellisia menettelyjä asiakkaan tunnistamiseksi ja henkilöllisyyden todentamiseksi.

(21)

Tämä koskee erityisesti liikesuhteita suhteita sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat tai ovat aikaisemmin olleet merkittävässä julkisessa tehtävässä ja erityisesti jotka ovat lähtöisin maista, joissa lahjonta on laajalle levinnyttä ja jotka ovat unionin sisällä tai sen ulkopuolella . Tällaiset liikesuhteet suhteet voivat aiheuttaa finanssialalle varsinkin tuntuvia maineeseen liittyviä ja oikeudellisia riskejä. Lahjonnan vastaisen kansainvälisen toiminnan vuoksi on myös perusteltua kiinnittää erityistä huomiota tällaisiin tapauksiin sekä soveltaa asianmukaisia tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sellaisiin henkilöihin, jotka toimivat tai ovat toimineet merkittävässä tehtävässä kotimaassa tai ulkomailla, sekä henkilöihin, jotka toimivat korkeassa asemassa kansainvälisissä järjestöissä. [tark. 26]

(21 a)

Tarpeen soveltaa tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sellaisiin henkilöihin, jotka toimivat tai ovat toimineet merkittävässä tehtävässä joko kotimaassa tai ulkomailla, sekä henkilöihin, jotka toimivat korkeassa asemassa kansainvälisissä järjestöissä, ei kuitenkaan pidä johtaa tilanteeseen, jossa tällaisista henkilöistä tietoja sisältäviä luetteloita myydään kaupallisiin tarkoituksiin. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet tällaisen toiminnan kieltämiseksi. [tark. 27]

(22)

Ylemmän johdon hyväksynnän saaminen ennen liikesuhteiden luomista ei välttämättä kaikissa tilanteissa edellytä johtokunnan hyväksyntää. Olisi oltava mahdollista, että tällaisen luvan myöntää sellainen henkilö, jolla on riittävästi tietoa laitokseen kohdistuvasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä ja riittävästi toimivaltaa tehdä laitokseen kohdistuvaan riskiin vaikuttavia päätöksiä.

(22 a)

On tärkeää, että unioni kehittää yhteisen lähestymistavan ja yhteisen politiikan sellaisia yhteistyöstä kieltäytyviä oikeudenkäyttöalueita varten, joilla on puutteita rahapesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alalla. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön ja sovellettava kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmässään suoraan kaikkia FATF:n julkaisemien maiden luetteloita. Lisäksi jäsenvaltioiden ja komission olisi kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella yksilöitävä muut yhteistyöstä kieltäytyvät oikeudenkäyttöalueet. Komission olisi kehitettävä yhteiset menettelyt, joita käytetään sisämarkkinoiden koskemattomuuden suojaamiseksi yhteistyöstä kieltäytyviltä oikeudenkäyttöalueilta. [tark. 28]

(23)

Jotta voidaan välttää moninkertaiset asiakkaan tunnistamista koskevat menettelyt, jotka johtaisivat viivästyksiin ja tehottomuuteen liiketoiminnassa, sopivia suojatoimia soveltaen olisi sallittava, että ilmoitusvelvollisille esitellään sellaisia asiakkaita, joiden tunnistaminen on suoritettu muualla. Jos ilmoitusvelvollinen on antanut tehtävän kolmannelle osapuolelle, lopullinen vastuu asiakkaan tuntemismenettelystä säilyy kuitenkin ilmoitusvelvollisella, jolle asiakas on esitelty. Kolmannella osapuolella tai henkilöllä, joka on esitellyt asiakkaan, olisi myös oltava oma vastuunsa tämän direktiivin vaatimusten noudattamisesta sikäli kuin hänellä on tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva suhde asiakkaaseen, mukaan lukien velvollisuus ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista ja säilyttää tietoja.

(24)

Kun on kyse sopimukseen perustuvasta asiamiessuhteesta tai ulkoistamisesta tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusvelvollisten ja tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien ulkopuolisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden välillä, kaikki rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaiset näiden asiamiesten tai ulkoistamispalveluiden tarjoajien velvollisuudet osana direktiivin soveltamisalaan kuuluvia ilmoitusvelvollisia voivat johtua vain sopimuksesta eivätkä tästä direktiivistä. Velvollisuuden noudattaa tätä direktiiviä olisi säilyttävä sen soveltamisalaan kuuluvalla ensisijaisesti ilmoitusvelvollisella. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaiset kolmannet osapuolet voidaan saattaa vastuuseen tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta. [tark. 29]

(25)

Kaikki jäsenvaltiot ovat perustaneet tai niiden olisi perustettava operatiivisesti riippumattomia ja itsenäisiä rahanpesun selvittelykeskuksia niiden vastaanottamien tietojen keräämiseksi ja analysoimiseksi, jolloin tarkoituksena on todeta epäilyttävien liiketoimien sekä niiden taustalla olevien rikollisten toimien välisiä yhteyksiä ja siten estää ja torjua rahanpesua ja terrorismin rahoitusta. Epäilyttävistä liiketoimista olisi ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskuksille, joiden olisi toimittava kansallisena keskuksena, joka vastaanottaa, analysoi ja jakaa toimivaltaisille viranomaisille ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista sekä muuta tietoa mahdollisesta rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta. Tämän ei olisi edellytettävä jäsenvaltioilta muutoksia niiden nykyisiin ilmoitusjärjestelmiin, joissa ilmoitus tehdään virallisen syyttäjän tai muun lainvalvontaviranomaisen välityksellä, kunhan tietoa siirretään viipymättä ja suodattamattomana eteenpäin rahanpesun selvittelykeskuksille, jotta nämä voivat suorittaa asianmukaisesti tehtävänsä, mukaan lukien kansainvälinen yhteistyö muiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa. On tärkeää, että jäsenvaltiot tarjoavat rahanpesun selvittelykeskuksille vaaditut resurssit, joilla varmistetaan, että niillä on täysi operatiivinen kyky vastata nykyisiin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen asettamiin haasteisiin, kunnioittaen samalla perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen ja oikeus tietosuojaan. [tark. 30]

(26)

Poiketen yleisestä kiellosta toteuttaa epäilyttäviä liiketoimia ilmoitusvelvolliset voivat toteuttaa epäilyttäviä liiketoimia ennen kuin ne ilmoittavat niistä toimivaltaisille viranomaisille sellaisissa tapauksissa, joissa liiketoiminta on mahdotonta jättää toteuttamatta tai joissa se todennäköisesti vaikeuttaisi yrityksiä saattaa epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoituksen edunsaajia oikeudelliseen vastuuseen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden kansainvälisiin velvollisuuksiin jäädyttää viipymättä terroristien, terroristijärjestöjen sekä terrorismin rahoittajien varat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti.

(26 a)

Koska suuri osa laittoman rahan virroista päätyy veroparatiiseihin, unionin olisi painostettava näitä maita entistä tehokkaammin yhteistyöhön rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi. [tark. 31]

(27)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus nimetä 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettujen ammattien osalta sovelias itsesääntelyelin viranomaiseksi, jolle tiedot ensisijaisesti toimitetaan rahanpesun selvittelykeskuksen asemesta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan järjestelmä, jossa ilmoitus lähetetään ensisijaisesti itsesääntelyelimelle, on tärkeä suojatoimenpide, jolla turvataan perusoikeuksien suojelu, kun kyseessä ovat lakimiehiin sovellettavat ilmoitusvelvollisuudet.

(28)

Jos jäsenvaltio on päättänyt soveltaa 33 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia, se voi sallia tai velvoittaa kyseisessä artiklassa tarkoitettuja henkilöitä edustavan itsesääntelyelimen olemaan toimittamatta rahanpesun selvittelykeskukselle näiltä henkilöiltä kyseisessä artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa saatuja tietoja.

(29)

Rahanpesuepäilyistä ilmoittaneet yksityishenkilöt, myös työntekijät ja edustajat, ovat joissakin tapauksissa joutuneet uhkailun tai vihamielisten toimien kohteeksi. Vaikka tällä direktiivillä ei voida vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeudellisiin menettelyihin, tämä on keskeinen kysymys rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen järjestelmän tehokkuuden kannalta. Jäsenvaltioiden olisi tiedostettava tämä ongelma ja tehtävä voitavansa yksityishenkilöiden, myös työntekijöiden ja edustajien, suojaamiseksi tällaiselta uhkailulta tai vihamielisiltä toimilta sekä muulta epäsuotuisalta kohtelulta tai epäsuotuisilta seuraamuksilta sekä tehtävä näille helpommaksi ilmoittaa epäilyksistään, mikä vahvistaisi rahanpesun torjuntaa . [tark. 32]

(30)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (13), sellaisena kuin se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn tätä direktiiviä sovellettaessa.

(30 a)

Sovellettaessa tätä direktiiviä henkilötietojen käsittelyyn unionin toimielimissä ja muissa elimissä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001  (14) . [tark. 33]

(31)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon tiettyihin osatekijöihin liittyy tietojen keräämistä, analysointia, säilyttämistä ja jakamista. Henkilötietojen käsittely olisi sallittava tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien noudattamiseksi; näihin kuuluvat muun muassa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttaminen, jatkuva seuranta, epätavallisten ja epäilyttävien liiketoimien tutkiminen ja niistä ilmoittaminen, oikeushenkilön tai oikeudellisen järjestelyn todellisen omistajan ja edunsaajan tunnistaminen, poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön tunnistaminen, tietojen jakaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä ja tietojen jakaminen finanssilaitosten ja ilmoitusvelvollisten välillä. Kerätyt henkilötiedot olisi rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi, eikä tietoja saisi käsitellä edelleen direktiivin 95/46/EY vastaisella tavalla. Erityisesti henkilötietojen edelleenkäsittely kaupallisiin tarkoituksiin olisi ehdottomasti kiellettävä. [tark. 34]

(32)	Kaikki jäsenvaltiot tunnustavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan olevan tärkeää yleisen edun kannalta. Kyseisten ilmiöiden kitkeminen edellyttää lujaa poliittista tahtoa ja yhteistyötä kaikilla tasoilla. [tark. 35]

(32 a)

On äärimmäisen tärkeää, että unionin talousarviosta yhteisrahoitetut investoinnit täyttävät vaativimmat määräykset, jotta voidaan ehkäistä talousrikoksia, kuten korruptiota ja veropetoksia. EIP hyväksyi siksi vuonna 2008 sisäisen toimintamenettelyn, joka koskee kielletyn toiminnan estämistä Euroopan investointipankin toiminnassa ja jonka oikeusperustana ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artikla, EIP:n perussäännön 18 artikla ja neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002  (15) . Toimintamenettelyn hyväksymisen jälkeen EIP:n on ilmoitettava Luxemburgin rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävistä tai väitetyistä rahanpesutapauksista, jotka vaikuttavat EIP:n tukemiin hankkeisiin, toimintoihin ja liiketoimiin. [tark. 36]

(33)	Tämä direktiivi ei rajoita henkilötietojen suojelua rikosasioita koskevassa poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa, mukaan lukien puitepäätöksen 2008/977/YOS säännökset. [tark. 37]

(34)

Tätä direktiiviä sovellettaessa käsiteltyihin henkilötietoihin sovelletaan rekisteröidyn tiedonsaantioikeuksia. Rekisteröidyn pääsy epäilyttävää liiketointa koskevan ilmoituksen sisältämiin tietoihin heikentäisi kuitenkin vakavasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan vaikuttavuutta. Näin ollen voi olla perusteltua kohdistaa tähän oikeuteen direktiivin 95/46/EY 13 artiklan mukaisia rajoituksia. Tällaisia rajoituksia on kuitenkin tasapainotettava tietosuojaviranomaisille annetuilla tosiasiallisilla toimivaltuuksilla, joihin kuuluvat myös direktiivissä 95/46/EY säädetyt epäsuoraa pääsyä koskevat toimivaltuudet tutkia joko viran puolesta tai valituksen perusteella kaikki valitukset, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyn ongelmia. Tähän olisi kuuluttava erityisesti mahdollisuus tutustua ilmoitusvelvollisen tiedostoihin. [tark. 38]

(35)

Henkilöt, jotka vain muuntavat paperimuodossa olevia asiakirjoja sähköiseen muotoon ja jotka toimivat sopimussuhteessa luotto- tai finanssilaitokseen, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, eivät myöskään mitkään luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka antavat luotto- tai finanssilaitosten käyttöön ainoastaan viestipalvelun tai jonkin muun tukipalvelun varojen siirtämistä varten tai selvitys- ja maksunsiirtojärjestelmän.

(36)

Rahanpesu ja terrorismin rahoitus ovat kansainvälisiä ongelmia, ja niiden vastaisen toiminnan pitäisi olla maailmanlaajuista. Jos unionin luotto- tai finanssilaitoksilla on sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä sellaisissa kolmansissa maissa, joissa tämän alan lainsäädäntö on puutteellista, niiden pitäisi soveltaa unionin sääntöjä tai ilmoittaa kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille, jos näiden sääntöjen noudattaminen ei ole mahdollista, jotta voidaan välttää se, että saman laitoksen tai ryhmittymän sisällä sovelletaan hyvin erilaisia sääntöjä.

(37)

Ilmoitusvelvollisten olisi saatava, siinä määrin kuin siinä määrin kuin se on mahdollista, palautetta epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitustensa hyödyllisyydestä ja jatkotoimista. Jotta tämä olisi mahdollista ja jotta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisten järjestelmien tehokkuutta voidaan tarkastella, jäsenvaltioiden olisi laadittava ja kehitettävä asiaan liittyviä tilastoja. Jotta unionin tasolla kerättyjen tilastotietojen laatua ja johdonmukaisuutta voidaan parantaa, komission olisi seurattava unionin laajuista tilannetta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan saralla ja julkaistava säännöllisesti katsauksia, mukaan lukien arvio kansallisista riskinarvioinneista. Komission olisi tehtävä ensimmäinen tällainen katsaus yhden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä. [tark. 39]

(37 a)

Sen lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ilmoitusvelvolliset noudattavat asiaa koskevia sääntöjä ja ohjeita, niillä olisi oltava myös järjestelmiä, jotka tosiasiallisesti vähentävät rahanpesun riskin minimiin kyseisissä yhteisöissä. [tark. 40]

(37 b)

Jotta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisten järjestelmien tehokkuutta voidaan tarkastella, jäsenvaltioiden olisi laadittava ja kehitettävä alan tilastoja. Jotta unionin tasolla kerättyjen tilastotietojen laatua ja johdonmukaisuutta voidaan parantaa, komission olisi seurattava unionin laajuista tilannetta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan saralla ja julkaistava säännöllisesti katsauksia. [tark. 41]

(38)

Kun kyseessä ovat valuutanvaihtotoimistot, huolto-omaisuus- (trust) ja yrityspalvelujen tuottajat tai rahapelipalvelujen tarjoajat, toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että henkilöt, jotka tosiasiassa johtavat tällaisten oikeussubjektien liiketoimintaa, sekä tällaisten oikeussubjektien todelliset omistajat ja edunsaajat ovat soveliaita ja luotettavia. Henkilön soveliaisuuden ja luotettavuuden määrittämiseen käytetyissä perusteissa olisi vähintään otettava huomioon, että oikeussubjektien johtajia tai todellisia omistajia ja edunsaajia on estettävä käyttämästä oikeussubjekteja rikolliseen tarkoitukseen.

(39)

Koska rahanpesu ja terrorismin rahoitus on luonteeltaan kansainvälistä toimintaa, EU:n rahanpesun selvittelykeskusten välinen koordinointi ja yhteistyö ovat erittäin tärkeitä. Tällaista yhteistyötä on tähän mennessä käsitelty ainoastaan neuvoston päätöksessä 2000/642/YOS (16). Jotta rahanpesun selvittelykeskusten välinen koordinointi ja yhteistyö olisi parempaa ja ennen kaikkea jotta epäilyttävistä liiketoimista tehdyt ilmoitukset saavuttaisivat sen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskuksen, jossa ilmoituksesta olisi eniten hyötyä, tähän direktiiviin olisi sisällytettävä entistä yksityiskohtaisempia, pidemmälle meneviä ja ajantasaistettuja sääntöjä.

(40)

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kansainvälisen luonteen vuoksi on erityisen tärkeää parantaa rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa unionissa. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava käyttämään tietojenvaihdossa turvallisia välineitä, etenkin keskitettyä FIU.net-tietokoneverkkoa ja kyseisen verkon ja niiden tarjoamia tekniikoita. [tark. 42]

(41)

Rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen vastaisen toiminnan merkittävyyden vuoksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten noudattamisen laiminlyönnistä. Jäsenvaltioissa on nykyisin monenlaisia hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä, joita voidaan määrätä keskeisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden rikkomisesta. Tämä moninaisuus saattaisi olla haitaksi rahanpesua ja terrorismin rahoitusta torjuvissa toimissa, ja unionin toimet ovat vaarassa pirstoutua. Direktiiviin olisi näin ollen sisällytettävä useita hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia, joita jäsenvaltioissa on oltava käytettävissä sellaisissa tilanteissa, joissa järjestelmällisesti rikotaan vaatimuksia, jotka koskevat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, tietojen säilyttämistä, epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista ja ilmoitusvelvollisten sisäisiä tarkastuksia. Näiden toimenpiteiden ja seuraamusten valikoiman olisi oltava riittävän laaja, jotta jäsenvaltiot ja toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa huomioon ilmoitusvelvollisten, etenkin finanssilaitosten ja muiden ilmoitusvelvollisten, väliset erot, jotka koskevat niiden kokoa, ominaisuuksia , riskitasoa ja toiminta-alueita. Tätä direktiiviä soveltaessaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että bis in idem -periaatetta ei rikota, kun määrätään hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia tämän direktiivin mukaisesti ja rikosoikeudellisia seuraamuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti. [tark. 43]

(42)

Finanssipalvelualan teknisillä standardeilla olisi varmistettava johdonmukainen yhdenmukaistaminen sekä tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien riittävä suoja kaikkialla unionissa. Koska Euroopan valvontaviranomaisilla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa niiden tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja.

(42 a)

Komission olisi laadittava luettelo niistä unionin ulkopuolisista oikeudenkäyttöalueista, joissa on pantu täytäntöön vastaavanlaisia sääntöjä ja säännöksiä kuin tässä direktiivissä, jotta toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitusvelvolliset voisivat paremmin arvioida tietyistä liiketoimista aiheutuvia riskejä. [tark. 44]

(43)

Komission olisi hyväksyttävä Euroopan valvontaviranomaisten tämän direktiivin 42 artiklan mukaisesti laatimat teknisten sääntelystandardien luonnokset delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(44)	Koska direktiiveihin 2005/60/EY ja 2006/70/EY olisi tarpeen tehdä erittäin tuntuvia muutoksia, ne olisi selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi yhdistettävä ja korvattava.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli rahoitusjärjestelmän suojelemista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisen, tutkimisen ja selvittämisen keinoin, sillä jäsenvaltioiden yksittäiset toimenpiteet niiden rahoitusjärjestelmien suojelemiseksi voisivat olla sisämarkkinoiden toiminnan sekä oikeusvaltion periaatteen ja unionin yleisen järjestyksen perusteiden kannalta soveltumattomia, vaan se voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(46)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, syyttömyysolettama, oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus, syrjintäkielto ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen sekä oikeus puolustukseen. [tark. 45]

(47)	Perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämä direktiivi pannaan täytäntöön syrjimättömästi, kun kyse on asiakkaan tuntemisvelvollisuuden yhteydessä tehtävistä riskinarvioinneista.

(48)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

(48 a)

Tätä direktiiviä tai tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi säädettyä kansallista lainsäädäntöä soveltaessaan jäsenvaltioiden ja ilmoitusvelvollisten on noudatettava neuvoston direktiiviä 2000/43/EY  (17) . [tark. 46]

(48 b)

Euroopan tietosuojavaltuutettu on antanut lausunnon 4 päivänä heinäkuuta 2013 (18),

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 jakso

Kohde, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesu ja terrorismin rahoitus kielletään.

2.   Tässä direktiivissä rahanpesuna pidetään seuraavaa toimintaa, jos sitä harjoitetaan tahallisesti:

a)

varojen muuntaminen tai siirtäminen tietoisena siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan, tarkoituksena salata tai peittää niiden laiton alkuperä tai välttää jäädyttäminen tai menetetyksi tuomitseminen tai auttaa tällaisen toiminnan harjoittamiseen osallistuvaa henkilöä välttämään toimintansa oikeudellisia seuraamuksia; [tark. 47]

b)	varojen todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin, niistä määräämisen, liikkeiden tai niiden todellisen omistajan tai niitä koskevien oikeuksien salaaminen tai peittely tietoisena siitä, että kyseiset varat on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan;

c)	varojen hankkiminen, hallussa pitäminen tai käyttö tietoisena niiden vastaanottohetkellä siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan;

d)	mihin tahansa a, b ja c alakohdassa tarkoitettuun toimintaan osallistuminen tai sellaista toimintaa koskeva yhteenliittyminen, yritys ja avunanto, yllytys, suosiminen ja neuvominen.

3.   Rahanpesun on katsottava olevan kyseessä silloinkin, kun pesun kohteena olevat varat ovat saaneet alkunsa toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella suoritetuista toimista.

4.   Tässä direktiivissä ”terrorismin rahoituksella” tarkoitetaan varojen antamista tai keräämistä eri tavoin suoraan tai välillisesti, kun sen tarkoituksena on tai kun se tapahtuu tietoisena siitä, että varat käytetään kokonaan tai osittain neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS (19), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston puitepäätöksellä 2008/919/YOS (20), 1–4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin.

5.   Tietoisuus, tahallisuus tai tarkoitus, jota 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen toimien tunnusmerkistössä edellytetään, voidaan todeta objektiivisten tosiseikkojen perusteella.

2 artikla

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan seuraaviin ilmoitusvelvollisiin:

1)	luottolaitokset;

2)	finanssilaitokset;

3)

seuraavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt näiden harjoittaessa ammattitoimintaa: a) tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat; b) notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat, kun nämä joko toimivat asiakkaansa puolesta tai lukuun liiketoimissa tai kiinteistökaupoissa tai osallistuvat asiakkaansa puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai toteuttamiseen: i) kiinteistöjen tai liiketoimintayksiköiden ostaminen ja myyminen, ii) asiakkaan rahavarojen, arvopapereiden tai muiden varojen hoitaminen, iii) pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien avaaminen tai hoitaminen, iv) yhtiöiden perustamista, toimintaa tai hallinnointia varten tarvittavien varojen järjestely, v) huolto-omaisuuksien (trusts), säätiöiden, hallintayhtiöiden, yhtiöiden tai vastaavien rakenteiden perustaminen, johtaminen tai niiden toiminnasta vastaaminen; [tark. 48] c) huolto-omaisuus- (trusts) tai yrityspalvelujen tarjoajat, jotka eivät kuulu a tai b alakohdan soveltamisalaan; d) kiinteistönvälittäjät, mukaan luettuina vuokravälittäjät , niiltä osin kun nämä osallistuvat rahoitustoimiin ; [tark. 49] e) muut luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka myyvät tavaroita tai palveluita , jos maksu suoritetaan tai vastaanotetaan käteisenä ja rahamäärä on vähintään 7 500 euroa riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa; [tark. 50] f) rahapelipalvelujen tarjoajat. Kasinoita lukuun ottamatta jäsenvaltiot voivat päättää jättää tiettyjä ensimmäisen alakohdan 3 alakohdan f alakohdassa tarkoitettuja rahapelipalvelujen tarjoajia kokonaan tai osittain tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten ulkopuolelle niiden tarjoamien palvelujen luonteesta seuraavan riskin vähäisyyden vuoksi riskiarvioinnin perusteella. Ennen tällaisten poikkeusten soveltamista jäsenvaltioiden on pyydettävä komission hyväksyntä. [tark. 153]

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka harjoittavat satunnaisesti tai hyvin rajallisesti finanssitoimintaa, jossa rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski on pieni, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, jos kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö täyttää kaikki seuraavat perusteet:

a)	finanssitoiminta on vähäistä absoluuttisina lukuina;

b)	finanssitoiminta on vähäistä liiketoimien perusteella;

c)	finanssitoiminta ei ole pääasiallista toimintaa;

d)	finanssitoiminta on oheistoimintaa, joka liittyy suoraan pääasialliseen toimintaan;

e)	pääasiallinen toiminta ei ole 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa, lukuun ottamatta kuitenkaan 1 kohdan 3 alakohdan e alakohdassa tarkoitettua toimintaa;

f)	finanssitoimintaa tarjotaan ainoastaan pääasiallisen toiminnan asiakkaille eikä sitä tarjota yleisesti yleisölle.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta luonnollisiin henkilöihin eikä oikeushenkilöihin, jotka harjoittavatEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (21) 4 artiklan 13 kohdassa tarkoitettua rahansiirtotoimintaa.

3.   Sovellettaessa 2 kohdan a alakohtaa jäsenvaltioiden on edellytettävä, että finanssitoiminnan kokonaisliikevaihto ei saa ylittää riittävän alhaalle asetettua kynnysarvoa. Kynnysarvo on vahvistettava kansallisella tasolla finanssitoiminnan tyypin mukaan.

4.   Sovellettaessa 2 kohdan b alakohtaa jäsenvaltioiden on sovellettava enimmäismääräksi asetettua kynnysarvoa asiakasta ja yksittäistä liiketoimea kohden riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa. Kynnysarvo on vahvistettava kansallisella tasolla finanssitoiminnan tyypin mukaan. Sen on oltava riittävän alhainen sen varmistamiseksi, että kyseiset liiketoimityypit ovat epäkäytännöllinen tai tehoton menetelmä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta varten, eikä se saa olla korkeampi kuin 1 000 euroa.

5.   Sovellettaessa 2 kohdan c alakohtaa jäsenvaltioiden on edellytettävä, että finanssitoiminnan liikevaihto ei ylitä viittä prosenttia kyseisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kokonaisliikevaihdosta.

6.   Kun jäsenvaltiot arvioivat rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskiä tätä artiklaa sovellettaessa, niiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkeen finanssitoimintaan, joka on luonteeltaan sellaista, että sen käyttöä tai väärinkäyttöä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen pidetään erityisen todennäköisenä.

7.   Kaikissa tämän artiklan nojalla tehtävissä päätöksissä on ilmoitettava syyt, joihin ne perustuvat. Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta kumota päätös, jos olosuhteet muuttuvat.

8.   Jäsenvaltioiden on luotava riskiperusteiset valvontatoimet tai toteuttava muut riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei tämän artiklan mukaisiin päätöksiin perustuvia vapautuksia käytetä väärin.

3 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

”luottolaitoksella” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (22) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta, mukaan luettuina kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 17 alakohdassa tarkoitetut tällaisen luottolaitoksen unionissa sijaitsevat sivukonttorit riippumatta siitä, onko niiden kotipaikka unionissa vai kolmannessa maassa;

2)

”finanssilaitoksella” a) yritystä, joka ei ole luottolaitos ja jonka pääasiallinen toiminta on harjoittaa yhtä tai useampaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (23) liitteessä I oleviin 2–12 kohtaan sekä 14 ja 15 kohtaan sisältyvää toimintaa, mukaan luettuna valuutanvaihtotoimistojen toiminta; b) vakuutusyritystä, joka on saanut toimiluvan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (24) mukaisesti, siltä osin kuin se harjoittaa kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa; c) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (25) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä sijoituspalveluyritystä; d) yhteissijoitusyritystä, joka pitää osuuksiaan tai osakkeitaan kaupan; e) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY (26) 2 artiklan 5 kohdassa määriteltyä vakuutusedustajaa, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja vakuutusedustajia, kun nämä tarjoavat henkivakuutuspalveluja ja muita sijoituspalveluja; f) edellä a–e alakohdassa tarkoitettujen finanssilaitosten Euroopan unionissa sijaitsevia sivukonttoreita riippumatta siitä, onko niiden kotipaikka unionissa vai kolmannessa maassa;

3)	”omaisuudella” mitä tahansa aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä kaikenmuotoisia oikeudellisia todistuksia ja asiakirjoja, myös sähköisiä tai digitaalisia, jotka ovat osoituksena tällaisten varojen omistuksesta tai osuudesta niihin;

4)

”rikollisella toiminnalla” kaikenlaista rikollista osallistumista seuraavien vakavien rikosten suorittamiseen: a) puitepäätöksen 2002/475/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2008/919/YOS, 1–4 artiklassa määritellyt teot; b) huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan vuonna 1988 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitetut rikokset; c) neuvoston yhteisen toiminnan 98/733/YOS (27) 1 artiklassa määritelty rikollisjärjestöjen toiminta; d) Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen (28) 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklassa määritellyt petokset, ainakin törkeät petokset, jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin; e) lahjonta; f) kaikki rikokset, välittömiin ja välillisiin veroihin liittyvät verorikokset mukaan luettuina, joista voi enimmillään seurata yli yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus tai vapaudenrajoituksen käsittävä turvaamistoimenpide, tai niiden valtioiden osalta, joiden oikeusjärjestelmässä on rikosten osalta vähimmäiskynnys, kaikki rikokset, joista voi vähimmillään seurata yli kuuden kuukauden pituinen vankeusrangaistus tai vapaudenrajoituksen käsittävä turvaamistoimenpide; [tark. 52 ei vaikuta suomenkieliseen versioon]

4 a)

”itsesääntelyelimellä” elintä, jolla on kansallisessa lainsäädännössä tunnustettu valta vahvistaa velvoitteita ja sääntöjä, joita sovelletaan tiettyyn ammattiin tai tiettyyn taloudellisen toiminnan alaan ja joita kyseisessä ammatissa tai kyseisellä alalla toimivien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on noudatettava; [tark. 53]

5)

”todellisella omistajalla ja edunsaajalla” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, joka viime kädessä omistaa asiakkaan ja/tai luonnollisen henkilön tai jonka määräysvallassa se asiakas ja/tai luonnollinen henkilö viime kädessä on, jonka lukuun liiketoimi toteutetaan tai toimintaa harjoitetaan, ja joita ovat ainakin seuraavat: a) yhteisöjen osalta i) luonnollinen henkilö, joka viime kädessä omistaa oikeussubjektin tai jonka määräysvallassa oikeussubjekti viime kädessä on sillä tavoin, että luonnollinen henkilö omistaa tai sen määräysvallassa on suoraan tai välillisesti riittävä prosentuaalinen osuus sellaisen oikeussubjektin osakkeista tai äänioikeuksista, haltijaosakkeet mukaan luettuina, kun kyseessä ei ole säännellyillä markkinoilla noteerattu yhtiö, joka kuuluu unionin lainsäädännön mukaisten tiedonantovelvollisuuksien tai vastaavien kansainvälisten normien soveltamisalaan. Todisteena omistuksesta tai omistusosuuden kautta olevasta määräysvallasta on 25 prosentin osuus sekä yksi osake, mikä koskee kaikentasoista suoraa ja välillistä omistusta; Joka tapauksessa osoituksena suorasta omistuksesta on 25 prosentin omistusosuus sekä luonnollisen henkilön omistama yksi osake; osoituksena välillisestä omistuksesta on 25 prosentin omistusosuus sekä yksi osake luonnollisen henkilön valvonnassa olevan yhteisön tai saman luonnollisen henkilön valvonnassa olevien yhteisöjen asiakkaasta. valvonnan käsite määritetään muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 1–5 kohdassa säädettyjen kriteerien mukaisesti  (29) ; tämän soveltamisella ei kuitenkaan rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta päättää, että pienempi prosentuaalinen osuus voi olla todisteena omistuksesta tai valvonnasta; ii) luonnollinen henkilö, joka käyttää määräysvaltaa oikeussubjektin oikeussubjektissa tai sen johtamisessa muilla tavoin, jos on epäilyksiä siitä, että i alakohdassa tarkoitettu henkilö on todellinen omistaja ja edunsaaja tai jos kaikkien tarvittavien toimenpiteiden jälkeen i alakohdassa tarkoitettua henkilöä ei voida määritellä ; tähän voi sisältyä ylempi johto; ii a) kun luonnollista henkilöä ei ole yksilöity i tai ii alakohdan mukaisesti, luonnollista henkilöä, joka kuuluu ylimpään johtoon, missä tapauksessa ilmoitusvelvollisen on pidettävä kirjaa todellisen omistajan ja edunsaajan yksilöimiseksi i ja ii alakohdan mukaisesti toteutetuista toimista, jotta voidaan todistaa, että tällaisia henkilöitä ei voida yksilöidä; b) sellaisten oikeussubjektien, esimerkiksi säätiöiden ja oikeudellisten järjestelyjen kuten huolto-omaisuuksien (trusts) tai hallintayhtiöiden osalta, jotka hallinnoivat ja jakavat varoja, i) luonnollinen henkilö, joka käyttää vähintään 25 prosentin määräysvaltaa oikeudellisen järjestelyn tai oikeussubjektin omaisuuteen; ja ii) jos tulevat edunsaajat on jo vahvistettu, luonnollinen henkilö, joka omistaa vähintään 25 prosenttia oikeudellisen järjestelyn tai oikeussubjektin omaisuudesta, tai iii) jos oikeudellisen järjestelyn tai oikeussubjektin edunsaajia ei ole vielä vahvistettu, niitä henkilöryhmiä, joiden pääasiasiallista etua silmällä pitäen oikeudellinen järjestely tai oikeussubjekti on perustettu tai toimii. Kun kyseessä ovat huolto-omaisuuden (trust) edunsaajat, jotka nimetään ominaisuuksien tai luokan mukaan, ilmoitusvelvollisten on saatava riittävästi tietoa kyseisestä edunsaajasta varmistuakseen siitä, että ne pystyvät selvittämään kyseisen edunsaajan henkilöllisyyden, kun maksu on suoritettava tai kun edunsaaja aikoo käyttää saavutettuja oikeuksia; iii a) huolto-omaisuuksien (trusts) osalta tunnistetiedot perustajasta, omaisuudenhoitajasta, suojelijasta (tapauksen mukaan), edunsaajista tai edunsaajien ryhmästä ja kaikista muista luonnollisista henkilöistä, jotka käyttävät viime kädessä tosiasiallista määräysvaltaa huolto-omaisuuteen (trust) (myös valvonta- tai omistusketjun kautta); [tark. 54]

6)

”huolto-omaisuus- (trust) ja yrityspalvelujen tarjoajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka liiketoimintanaan tarjoaa kolmansille osapuolille jotakin seuraavista palveluista: a) yhtiöiden tai muiden oikeushenkilöiden perustaminen; b) toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan johtajana tai yhtiöoikeudellisesti vastuullisena henkilönä (company secretary) yhtiössä, yhtiökumppanina henkilöyhtiössä tai vastaavassa asemassa muussa oikeushenkilössä; c) kotipaikan, yritys- tai postiosoitteen, hallinnollisen osoitteen tai muiden vastaavien palvelujen tarjoaminen yhtiölle, henkilöyhtiölle tai muulle oikeushenkilölle tai oikeudelliselle järjestelylle; d) toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan nimenomaisesti luodun huolto-omaisuuden (trust) tai oikeusmuodoltaan vastaavan oikeudellisen järjestelyn omaisuudenhoitajana; e) toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan nimellisenä osakkeenomistajana toisen henkilön puolesta, kun kyseessä ei ole säännellyillä markkinoilla noteerattu yhtiö, joka kuuluu unionin lainsäädännön mukaisen tiedonantovelvollisuuksien tai vastaavien kansainvälisten normien soveltamisalaan;

7)

a) ”ulkomaisilla poliittisesti vaikutusvaltaisilla henkilöillä” luonnollisia henkilöitä, jotka toimivat tai ovat aiemmin toimineet kolmannen maan antamissa merkittävissä julkisissa tehtävissä; b) ”kotimaisilla poliittisesti vaikutusvaltaisilla henkilöillä” luonnollisia henkilöitä, jotka toimivat tai ovat aiemmin toimineet jäsenvaltion antamissa merkittävissä julkisissa tehtävissä; [tark. 55 ei vaikuta suomenkieliseen verisoon] c) ”henkilöillä, jotka toimivat tai ovat aiemmin toimineet kansainvälisen järjestön antamassa merkittävässä tehtävässä” kansainvälisen järjestön johtajia, apulaisjohtajia ja hallituksen jäseniä tai vastaavan tehtävän hoitajia; d) ”luonnollisilla henkilöitä, jotka toimivat tai ovat aiemmin toimineet merkittävissä julkisissa tehtävissä” ja joita ovat seuraavat: i) valtionpäämiehet, hallitusten päämiehet, ministerit sekä vara- ja apulaisministerit; ii) parlamenttien ja niiden kaltaisten lainsäädäntöelinten jäsenet; [tark. 56] iii) korkeimpien oikeuksien, perustuslakituomioistuinten tai muiden sellaisten korkean tason oikeuselinten jäsenet, joiden päätöksiin ei voida hakea muutosta, poikkeustapauksia lukuun ottamatta; iv) tilintarkastustuomioistuinten tai keskuspankkien johtokuntien jäsenet; v) suurlähettiläät, asiainhoitajat sekä puolustusvoimien korkea-arvoiset upseerit; vi) valtion omistamien yritysten hallinto-, johto- tai valvontaelinten korkean tason jäsenet. [tark. 57] Minkään i–vi alakohdassa vahvistetun luokan ei katsota käsittävän keskitason tai sitä alemman tason virkamiehiä; e) ”perheenjäsenillä” seuraavia: i) aviopuoliso; ii) kumppani, joka rinnastetaan aviopuolisoon; iii) lapset ja heidän aviopuolisonsa tai kumppaninsa; [tark. 58] iv) vanhemmat; [tark. 59] f) ”läheisiksi yhtiökumppaneiksi tiedetyillä henkilöillä” seuraavia: [tark. 87] i) kaikki luonnolliset henkilöt, joiden tiedetään olevan oikeussubjektien tai oikeudellisten järjestelyjen todellisia yhteisomistajia ja edunsaajia tai joilla tiedetään olevan mikä tahansa muu läheinen liikesuhde 7 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetun henkilön kanssa; ii) kaikki luonnolliset henkilöt, jotka ovat sellaisten oikeussubjektien tai oikeudellisten järjestelyjen todellisia yksinomistajia omistajia ja edunsaajia, joista tiedetään, että ne on tosiasiassa perustettu 7 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetun henkilön eduksi; [tark. 60]

8)	”ylemmällä johdolla” virkamiestä tai työntekijää, jolla on riittävästi tietoa laitokseen kohdistuvasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä ja riittävästi toimivaltaa tehdä laitokseen kohdistuvaan riskiin vaikuttavia päätöksiä. Kyseessä ei välttämättä aina tarvitse olla johtokunnan jäsen;

9)	”liikesuhteella” liiketoiminnallista, ammatillista tai kaupallista suhdetta, joka on yhteydessä ilmoitusvelvollisten ammatilliseen toimintaan ja jonka otaksutaan yhteydenottohetkellä olevan pysyvä;

10)

”rahapelipalveluilla” palveluja, joihin liittyy sellaisen panoksen asettaminen, jolla on rahallista arvoa, rahapeleissä, mukaan luettuina pelit, joissa taidolla on osuutensa, kuten arpajaiset, kasinopelit, pokeripelit ja vedonlyöntitoiminta, ja joita tarjotaan fyysisessä paikassa tai millä tahansa keinoin etäpalveluina, sähköisessä muodossa tai muun viestintää helpottavan tekniikan avulla ja palvelujen vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä;

10 a)

”vedonlyöntiä koskevalla liiketoimella” kaikkia toisaalta pelipalvelujen tarjoajan ja toisaalta asiakkaan ja edunsaajan välisen liikesuhteen vaiheita vedon asettamisesta mahdollisen voiton maksuun; [tark. 61]

11)	”ryhmällä” Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (30) 2 artiklan 12 kohdassa määritelytä ryhmää.

11 a)

”ilman henkilökohtaista läsnäoloa” sopimuksen tekemistä tai liiketoimen suorittamista siten, että toimeksisaaja tai välittäjä ja kuluttaja eivät ole samanaikaisesti fyysisesti läsnä, hyödyntäen yksinomaan internetiä, puhelinmyyntiä tai muuta sähköistä viestintäkeinoa sopimuksen tekemiseen tai liiketoimen suorittamiseen saakka. [tark. 62]

4 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on riskiin perustuvan lähestymistavan mukaisesti varmistettava, että tämän direktiivin säännökset ulotetaan kokonaan tai osittain koskemaan sellaisia ammatteja ja yrityksiä, joissa ei ole kyse 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista mutta joissa harjoitettava toiminta on erityisesti omiaan käytettäväksi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. [tark. 63]

2.   Jos jäsenvaltio päättää ulottaa tämän direktiivin säännökset koskemaan muita kuin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ammatteja ja yrityksiä, sen on ilmoitettava tästä komissiolle.

5 artikla

Jäsenvaltiot voivat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi antaa tai pitää voimassa ankarampia säännöksiä tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä edellyttäen, että tällaiset säännökset ovat täysin unionin oikeuden mukaisia erityisesti unionin tietosuojalainsäädännön osalta ja että niissä kunnioitetaan perusoikeuksia sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa . Tällaisilla säännöksillä ei saa kohtuuttomasti estää kuluttajia käyttämästä rahoituspalveluja eivätkä ne saa muodostaa estettä sisämarkkinoiden toiminnalle. [tark. 64]

2 JAKSO

RISKINARVIOINTI

6 artikla

1.    Komissio tekee arvion sisämarkkinoihin vaikuttavista rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvistä riskeistä viitaten erityisesti rajat ylittäviin toimiin. Tätä varten komissio kuulee jäsenvaltioita, Euroopan valvontaviranomaisiapankkiviranomainenat yhteisen lausunnon rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä, jotka vaikuttavat sisämarkkinoihin Euroopan tietosuojavaltuutettua, 29 artiklan mukaista työryhmää, Europolia ja muita asiaankuuluvia viranomaisia .

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun riskinarviointiin kuuluu ainakin seuraavaa:

a)	yleisarvio rahanpesun laajuudesta ja suuremmassa vaarassa olevat sisämarkkinoiden alueet;

b)	alakohtaiset riskit erityisesti muilla aloilla kuin rahoitusalalla ja rahapelialalla;

c)	laittomien toimien peittämiseksi eniten käytetyt rikolliset keinot;

d)	suositukset toimivaltaisille viranomaisille resurssien tehokkaasta käytöstä;

e)	euroseteleiden osuus rikollisessa toiminnassa ja rahanpesussa.

Riskinarviointiin on sisällyttävä ehdotuksia toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tekemien riskinarviointien vähimmäisvaatimuksista. Näitä vähimmäisvaatimuksia on kehitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, ja niihin on otettava mukaan alan ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät julkisilla kuulemisilla sekä tarvittaessa yksityisten sidosryhmien tapaamisilla.

Lausunto Komissio esittää riskiarvioinnin viimeistään … päivänä …kuuta … (*1) ja täydentää sitä kahdesti vuodessa tai tarvittaessa useammin .

2.   Komissio antaa lausunnon asettaa riskinarvioinnin julkisesti saataville, jotta jäsenvaltioiden ja ilmoitusvelvollisten saataville, jotta näiden olisi helpompi tunnistaa, hallita ja vähentää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä ja jotta muiden sidosryhmien, mukaan lukien kansalliset lainsäätäjät, Euroopan parlamentti, Euroopan valvontaviranomaiset, Europol, unionin rahanpesun selvittelykeskusten komitea, , olisi helpompi ymmärtää riskejä . Yhteenveto arviosta asetetaan julkisesti saataville. Yhteenveto ei saa sisältää luottamuksellista tietoa.

2 a.     Komissio antaa vuosikertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisten riskinarviointien tuloksista ja niiden perusteella toteutetuista toimenpiteistä. [tark. 65]

6 a artikla

1.     Komissio varmistaa, että jäsenvaltioiden tämän direktiivin nojalla hyväksymä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva kansallinen lainsäädäntö pannaan täytäntöön tehokkaasti ja siinä noudatetaan unionin oikeudellista kehystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisia rikkomismenettelyjä.

2.     Komissiota avustavat 1 kohdan soveltamisessa tapauksen mukaan Euroopan valvontaviranomaiset, Europol, unionin rahanpesun selvittelykeskusten komitea ja muut toimivaltaiset eurooppalaiset viranomaiset.

3.     Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan kansallisen lainsäädännön 1 kohdassa tarkoitetut arvioinnit eivät rajoita rahanpesunvastaisen toimintaryhmän tai Moneyvalin toteuttamia arviointeja. [tark. 66]

7 artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimet yksilöidäkseen siihen vaikuttavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit ja mahdolliset asiaan liittyvät tietosuojakysymykset sekä arvioidakseen, ymmärtääkseen ja vähentääkseen niitä ja pitääkseen arvioinnin ajan tasalla.

2.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen koordinoimaan kansallisia toimia, joilla puututaan 1 kohdassa tarkoitettuihin riskeihin. Viranomaisen nimi on ilmoitettava komissiolle, Euroopan valvontaviranomaisille , Europolille sekä ja muille jäsenvaltioille.

3.   Suorittaessaan 1 kohdassa tarkoitettuja arviointeja jäsenvaltiot voivat hyödyntää jäsenvaltioiden on hyödynnettävä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lausuntoa riskinarviointia .

4.   Kunkin jäsenvaltion on suoritettava 1 kohdassa tarkoitettu arviointi ja

a)	parannettava arvioinnin tai arviointien avulla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmäänsä erityisesti yksilöimällä alat, joilla ilmoitusvelvollisten on sovellettava tehostettuja toimenpiteitä, ja tarvittaessa määrittelemällä toteutettavat toimenpiteet;

a a)	tunnistettava tarvittaessa alat tai alueet, joilla on merkityksetön, pieni tai muita suurempi rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski;

b)	hyödynnettävä arviointia tai arviointeja jakaessaan ja priorisoidessaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan käytettäviä resursseja;

b a)	varmistettava arvioinnin avulla, että kulloistakin alaa tai aluetta ja rahanpesuriskiä varten on vastaavat asianmukaiset säännökset;

c)	annettava ajoissa asianmukaista tietoa ilmoitusvelvollisten saataville, jotta nämä voivat hyvissä ajoin suorittaa omat arviointinsa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä.

5.   Jäsenvaltioiden on annettava riskinarviointiensa tulokset pyynnöstä muiden jäsenvaltioiden, komission, Euroopan valvontaviranomaisten saataville. Yhteenveto arviosta asetetaan julkisesti saataville. Yhteenveto ei saa sisältää luottamuksellista tietoa. [tark. 67]

8 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset toteutettavat asianmukaiset toimet yksilöidäkseen ja arvioidakseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskinsä ottaen huomioon riskitekijät, kuten asiakkaat, maat tai maantieteelliset alueet, tuotteet, palvelut, liiketoimet tai jakelukanavat. Näiden toimien on oltava oikeassa suhteessa ilmoitusvelvollisten luonteeseen ja kokoon nähden.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut arvioinnit on dokumentoitava, pidettävä ajan tasalla ja annettava pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten ja itsesääntelyelinten saataville. [tark. 68]

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset toteutettavat asianmukaiset toimet yksilöidäkseen ja arvioidakseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskinsä ottaen huomioon riskitekijät, kuten asiakkaat, maat tai maantieteelliset alueet, tuotteet, palvelut, liiketoimet tai jakelukanavat. Näiden toimien on oltava oikeassa suhteessa ilmoitusvelvollisten luonteeseen ja kokoon sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiin nähden ja niiden on kunnioitettava tietosuojasääntöjä . [tark. 69]

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettuihin toimintaperiaatteisiin ja menettelyihin on kuuluttava ainakin

a)

sisäisten toimintaperiaatteiden, menettelyjen ja valvontaperiaatteiden kehittäminen, mukaan luettuina riskinhallintaa koskevat mallimenetelmät, asiakkaan tuntemisvelvollisuus, ilmoittaminen, tietojen säilyttäminen, sisäinen valvonta, vaatimustenmukaisuuden hallinta (myös vaatimustenmukaisuudesta vastaavan virkamiehen nimittäminen johdon tasolla, kun se on liiketoiminnan koon ja luonteen perusteella asianmukaista) ja työntekijöiden seulonta. Näillä toimenpiteillä ei saa sallia sitä, että ilmoitusvelvolliset pyytävät kuluttajilta enemmän henkilötietoja kuin on tarpeen; [tark. 70]

b)	riippumaton tarkastustoiminto, joka testaa a alakohdassa tarkoitetut sisäiset toimintaperiaatteet, menettelyt ja valvontaperiaatteet, kun se on liiketoiminnan koon ja luonteen perusteella asianmukaista.

5.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset saavat ylemmän johdon hyväksynnän käyttöön ottamilleen toimintaperiaatteille ja menettelyille ja että ne seuraavat ja tehostavat toteutettuja toimenpiteitä tarvittaessa.

8 a artikla

1.     Jotta voidaan kehittää puutteellista rahanpesun torjuntaa harjoittavien, yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden vastainen yhteinen lähestymistapa ja toimintamenettely, jäsenvaltioiden on määräajoin hyväksyttävä FATF:n julkaisemat maaluettelot.

2.     Ottaen huomioon liitteessä III olevassa 3 kohdassa asetetut kriteerit komissio koordinoi unionin tasolla valmistelutyötä, jossa yksilöidään ne kolmannet maat, joiden rahanpesun vastaisissa järjestelmissä on vakavia strategisia puutteita ja jotka sen vuoksi aiheuttavat merkittäviä riskejä unionin rahoitusjärjestelmälle.

3.     Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 2 kohdassa tarkoitetun maaluettelon laatimiseksi.

4.     Komissio seuraa säännöllisesti ja liitteessä III olevassa 3 kohdassa asetettujen kriteerien perusteella tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maiden tilanteen kehittymistä ja tarkistaa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua luetteloa tarvittaessa. [tark. 71]

II LUKU

ASIAKKAAN TUNTEMISVELVOLLISUUS

1 JAKSO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

9 artikla

Jäsenvaltioiden on kiellettävä luotto- ja finanssilaitoksiaan ylläpitämästä anonyymejä tilejä tai anonyymejä haltijavastakirjoja tai myöntämästä anonyymejä sähköisiä maksukortteja, jotka eivät täytä 10 a artiklassa säädettyjä ehtoja . Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa edellytettävä, että olemassa olevien anonyymien tilien , anonyymien haltijavastakirjojen tai anonyymien haltijavastakirjojen maksukorttien omistajiin ja edunsaajiin ryhdytään mahdollisimman pian ja aina ennen näiden tilien tai haltijavastakirjojen käyttöä soveltamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. [tark. 72]

10 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset toteuttavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet seuraavissa tapauksissa:

a)	aloittaessaan liikesuhteen;

b)	suorittaessaan yksittäisiä liiketoimia, joiden rahamäärä on vähintään 15 000 euroa, riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa;

c)

kun on kyse liiketoimintana tavarakauppaa käyvistä luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä, suorittaessaan yksittäisiä liiketoimia, joiden rahamäärä on vähintään 7 500 euroa, riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa;

d)	kun on kyse rahapelipalvelujen tarjoajista kasinoista , suorittaessaan yksittäisiä liiketoimia, joiden rahamäärä on vähintään 2 000 euroa, riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa;

d a)	kun on kyse sähköisesti välitettävien rahapelipalvelujen tarjoajista, solmiessaan liikesuhdetta;

d b)	kun on kyse muiden rahapelipalvelujen tarjoajista, maksaessaan voittoja, joiden rahamäärä on vähintään 2 000 euroa; [tark. 73]

e)	kun on syytä epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta, sovellettavista poikkeuksista, vapautuksista tai kynnysarvoista riippumatta;

f)	kun epäillään, että asiakkaasta aiemmin saadut tunnistetiedot eivät ole oikeita tai riittäviä.

f a)	kun perustetaan uusi yhtiö. [tark. 74]

10 a artikla

1.     Jäsenvaltiot voivat todistetun alhaisen riskin perusteella vapauttaa ilmoitusvelvolliset asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY  (31) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sähköisen rahan osalta, mikäli seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	maksuvälinettä ei voi ladata uudelleen;

b)	välineeseen voi tallentaa sähköisesti enintään 250 euroa; jäsenvaltiot voivat nostaa tämän ylärajan enintään 500 euroon sellaisten maksuvälineiden osalta, joita voidaan käyttää ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa;

c)	maksuvälinettä käytetään yksinomaan tavaroiden tai palvelujen ostamiseen;

d)	maksuvälinettä ei voi rahoittaa sähköisellä rahalla;

e)

käteislunastus ja käteisnosto on kielletty, paitsi jos on suoritettu menettelyjä haltijan tunnistamiseksi ja henkilöllisyyden todentamiseksi, toteutettu riittäviä ja asianmukaisia toimintaperiaatteita ja menettelyjä käteislunastusta ja käteisnostoa varten ja noudatettu tietojen säilyttämistä koskevia velvoitteita.

2.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sovelletaan aina ennen yli 250 euron suuruisen sähköisen rahan rahallisen arvon lunastusta.

3.     Tämä artikla ei estä jäsenvaltioita sallimasta ilmoitusvelvollisia soveltamasta yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä tämän direktiivin 13 artiklassa tarkoitetun sähköisen rahan osalta, jos tässä artiklassa säädetyt ehdot eivät täyty. [tark. 75]

11 artikla

1.   Asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin toimenpiteisiin on kuuluttava

a)	asiakkaan tunnistaminen ja tämän henkilöllisyyden todentaminen luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä peräisin olevien asiakirjojen tai tietojen perusteella;

b)

rekisterissä 29 artiklan mukaisesti luetellun todellisen omistajan ja edunsaajan tunnistaminen ja tunnistamisen lisäksi kohtuullisten toimenpiteiden toteuttaminen todellisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyyden todentamiseksi siten, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva laitos tai henkilö on vakuuttanut tietävänsä, kuka on todellinen omistaja ja edunsaaja, mukaan luettuina oikeushenkilöt, huolto-omaisuudet (trusts) , säätiöt, hallintayhtiöt ja kaikki muut vastaavat olemassa olevat tai tulevat oikeudelliset järjestelyt, ja toteuttaa kohtuulliset kaikki tarvittavat toimenpiteet asiakkaan omistus- ja määräysvaltarakenteen ymmärtämiseksi , liikesuhteen tarkoituksen ja luonteen arvioimiseksi ja tarvittaessa tietojen hankkimiseksi niistä ;

c)	liikesuhteen tarkoituksen ja luonteen arvioiminen ja tarvittaessa tietojen hankkiminen niistä;

d)

liikesuhteen jatkuva seuranta, mukaan luettuna liiketoimien tarkastaminen koko liikesuhteen aikana sen varmistamiseksi, että suoritettavat liiketoimet ovat yhdenmukaiset niiden tietojen kanssa, jotka laitoksella tai henkilöllä on asiakkaasta, tämän liiketoiminnasta ja riskiprofiilista ja tarvittaessa varojen alkuperästä, sekä sen varmistaminen, että hallussa olevat asiakirjat ja tiedot pidetään ajan tasalla. [tark. 76]

1 a.     Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä suorittaessaan ilmoitusvelvollisten on lisäksi varmistettava, että henkilön, joka väittää toimivansa asiakkaan puolesta, lupa toimia asiakkaan puolesta tarkistetaan, hänet tunnistetaan ja hänen henkilöllisyytensä todennetaan. [tark. 77]

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset soveltavat kaikkia 1 kohdassa asetettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia vaatimuksia, mutta ne voivat päättää näiden toimenpiteiden laajuudesta riskialttiuden perusteella.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset ottavat huomioon ainakin liitteessä I mainitut muuttujat arvioidessaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tai itsesääntelyelimille, että toimenpiteet ovat yksilöityjen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien kannalta asianmukaisia.

5.   Kun on kyse henkivakuutustoiminnasta tai muusta sijoitusvakuutustoiminnasta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssilaitokset toteuttavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi, jotka vaaditaan asiakkaan sekä todellisen omistajan ja edunsaajan osalta, seuraavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet henkivakuutussopimusten ja muiden sijoitusvakuutussopimusten edunsaajien osalta heti, kun edunsaajat on yksilöity tai nimetty:

a)	niiden edunsaajien osalta, jotka on yksilöity nimeltä mainittuina luonnollisina henkilöinä tai oikeushenkilöinä tai oikeudellisina järjestelyinä, kyseisen henkilön nimen merkitseminen muistiin;

b)	niiden edunsaajien osalta, jotka on nimetty ominaisuuksien tai luokan mukaan tai muilla keinoilla, riittävien tietojen hankkiminen kyseisistä edunsaajista, jotta finanssilaitos varmistuu siitä, että se pystyy selvittämään kyseisen edunsaajan henkilöllisyyden maksuajankohtana.

Molemmissa ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edunsaajien henkilöllisyys on todennettava maksuajankohtana. Kun on kyse henkivakuutuksen tai muun sijoitusvakuutuksen siirtämisestä kolmannelle osapuolelle kokonaan tai osittain, finanssilaitosten, jotka ovat tietoisia siirrosta, on tunnistettava todellinen omistaja ja edunsaaja ajankohtana, jona siirto suoritetaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai oikeudelliselle järjestelylle, joka saa siirretyn sopimuksen arvon omaksi edukseen.

12 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että asiakkaan ja todellisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyys todennetaan ennen liikesuhteen aloittamista tai liiketoimen suorittamista.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia, että asiakkaan ja todellisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyyden todentaminen viedään päätökseen liikesuhdetta luotaessa tai liiketoimea suoritettaessa 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten osalta ja joka tapauksessa ennen mahdollisen voiton maksua , jos se on tarpeen tavanomaisen liiketoiminnan keskeytymisen välttämiseksi ja jos rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski on vähäinen. Näissä tilanteissa kyseiset menettelyt on toteutettava ensimmäisen yhteydenoton jälkeen niin pian kuin se on käytännössä mahdollista. [tark. 78]

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia pankkitilin avaamisen, jos sovelletaan sopivia suojatoimia, joilla varmistetaan, että asiakas ei suorita liiketoimia tai että hänen puolestaan ei suoriteta liiketoimia ennen kuin on varmistettu, että 1 ja 2 kohtaa noudatetaan kokonaan.

4.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jos kyseinen laitos tai henkilö ei pysty noudattamaan 11 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa, se ei saa suorittaa liiketoimea pankkitilin välityksellä, aloittaa liikesuhdetta tai suorittaa liiketoimea, vaan sen on harkittava liikesuhteen lopettamista ja asiakkaaseen liittyvän epäilyttävän liiketoimen ilmoittamista rahanpesun selvittelykeskukselle 32 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa edellistä alakohtaa sellaisissa tapauksissa, joissa notaarit, muut itsenäiset lakimiesammatin harjoittajat, tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat selvittävät asiakkaalleen tämän oikeudellista asemaa tai puolustavat tai edustavat kyseistä asiakasta oikeuskäsittelyssä tai sen yhteydessä, oikeudenkäynnin käynnistämistä tai oikeudenkäynnin välttämistä koskeva neuvonta mukaan luettuna.

5.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia menettelyjä kaikkien uusien asiakkaiden lisäksi myös olemassa oleviin asiakkaisiin riskialttiuden perusteella myös silloin, kun asiakkaan merkitykselliset olosuhteet muuttuvat.

2 jakso

Yksinkertaistettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus

13 artikla

1.   Jos jäsenvaltio tai ilmoitusvelvollinen yksilöi aloja, joilla riski on vähäisempi, jäsenvaltio voi antaa ilmoitusvelvollisten soveltaa yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä.

2.   Ennen yksinkertaistettujen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamista ilmoitusvelvollisten on varmistuttava siitä, että asiakassuhteeseen tai liiketoimeen liittyy vähäisempi riski.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset seuraavat liiketoimea tai liikesuhdetta liiketoimia tai liikesuhteita riittävästi voidakseen havaita epätavalliset tai epäilyttävät liiketoimet. [tark. 79]

14 artikla

Arvioidessaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, jotka liittyvät erityyppisiin asiakkaisiin, maihin tai maantieteellisiin alueisiin ja tiettyihin tuotteisiin, palveluihin, liiketoimiin tai jakelukanaviin, jäsenvaltioiden ja ilmoitusvelvollisten on otettava huomioon ainakin kuluttajaan ja tuotteeseen, palveluun, kauppatapahtumaan ja jakelukanavaan liittyvät tekijät liitteessä II mainitut mainittuina mahdollisesti vähäriskisempiin tilanteisiin liittyvät tekijät vähäriskisempinä tilanteina . [tark. 80]

15 artikla

Euroopan valvontaviranomaiset antavat viimeistään … päivänä …kuuta … (*2) toimivaltaisille viranomaisille ja 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetuille ilmoitusvelvollisille asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet sellaisissa tilanteissa huomioon otettavista riskitekijöistä ja/tai toteutettavista toimenpiteistä, joissa yksinkertaistetut asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet ovat asianmukaisia. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä liiketoiminnan luonteeseen ja kokoon, ja erityistoimenpiteistä olisi säädettävä sellaisia tapauksia varten, joissa niiden käyttö on asianmukaista ja oikeasuhteista. [tark. 81]

3 jakso

Tehostettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus

16 artikla

1.   Tämä direktiivin 17–23 artiklassa yksilöidyissä tapauksissa ja muissa jäsenvaltioiden tai ilmoitusvelvollisten yksilöimissä suuririskisemmissä tapauksissa jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä hallitakseen ja vähentääkseen näitä riskejä asianmukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset tutkivat niin pitkälle kuin se on kohtuullista ja mahdollista kaikkien monimutkaisten, poikkeuksellisen suurten liiketoimien taustan ja tarkoituksen sekä sellaisten epätavallisten liiketoimien taustan ja tarkoituksen, joilla ei ole selvää taloudellista tai laillista tarkoitusta tai jotka ovat 3 artiklan 4 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja verorikoksia . Niiden on erityisesti vahvistettava liikesuhteen valvonnan astetta ja luonnetta, jotta voidaan selvittää, vaikuttavatko kyseiset liiketoimet tai muut toimet poikkeuksellisilta tai epäilyttäviltä. Jos ilmoitusvelvollinen saa selville tällaisen poikkeuksellisen tai epäilyttävän liiketoimen tai muun toimen, sen on viipymättä ilmoitettava siitä kaikkien asiaan mahdollisesti liittyvien jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksille. [tark. 82]

3.   Arvioidessaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä jäsenvaltioiden ja ilmoitusvelvollisten on otettava huomioon ainakin kuluttajaan ja tuotteeseen, palveluun, kauppatapahtumaan ja jakelukanavaan liittyvät tekijät liitteessä III mainittuihin mainittuina mahdollisesti suuririskisempiin tilanteisiin liittyvät tekijät suuririskisempinä tilanteina . [tark. 83]

4.   Euroopan valvontaviranomaiset antavat viimeistään … päivänä …kuuta … (*3) toimivaltaisille viranomaisille ja 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetuille ilmoitusvelvollisille asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet sellaisissa tilanteissa huomioon otettavista riskitekijöistä ja/tai toteutettavista toimenpiteistä, joissa tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä on sovellettava. [tark. 84]

17 artikla

Kun on kyse rajatylittävistä kirjeenvaihtajapankkisuhteista vastapuolena toimivien kolmansien maiden laitosten kanssa, jäsenvaltioiden on 11 artiklan mukaisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi edellytettävä, että niiden luottolaitokset

a)	keräävät riittävät tiedot vastapuolena toimivasta laitoksesta, jotta ne saisivat kattavan käsityksen tämän liiketoiminnan luonteesta ja voisivat määrittää yleisesti saatavilla olevien tietojen perusteella laitoksen maineen ja valvonnan laadun;

b)	arvioivat vastapuolena toimivan laitoksen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistoimenpiteitä;

c)	saavat ylemmän johdon hyväksynnän ennen uuden kirjeenvaihtajapankkisuhteen aloittamista;

d)	vahvistavat asiakirjoin kullekin laitokselle kuuluvat tehtävät;

e)

varmistavat payable through accounts -tilien osalta, että vastapuolena toimiva luottolaitos on todentanut niiden asiakkaiden henkilöllisyyden, jotka pääsevät käyttämään suoraan kirjeenvaihtajapankin tilejä, ja on noudattanut näiden osalta jatkuvaa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta ja että se pystyy pyynnöstä toimittamaan merkitykselliset asiakkaan tunnistetiedot kirjeenvaihtajalaitokselle.

18 artikla

Kun on kyse liiketoimista tai liikesuhteista ulkomaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa, jäsenvaltioiden on 11 artiklan mukaisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset

a)	ovat ottaneet käyttöön asianmukaiset riskiperusteiset menettelyt sen selvittämiseksi, onko asiakas tai asiakkaan todellinen omistaja ja edunsaaja tällainen henkilö;

b)	saavat ylemmän johdon hyväksynnän liikesuhteiden aloittamiselle tai jatkamiselle tällaisten asiakkaiden kanssa;

c)	toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet sellaisen varallisuuden ja sellaisten varojen alkuperän selvittämiseksi, jotka liittyvät liikesuhteeseen tai liiketoimeen;

d)	seuraavat liikesuhdetta jatkuvasti ja tehostetusti.

19 artikla

Kun on kyse liiketoimista tai liikesuhteita kotimaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tai sellaisten henkilöiden kanssa, jotka toimivat tai ovat aikaisemmin toimineet kansainvälisen järjestön antamassa merkittävässä tehtävässä, jäsenvaltioiden on 11 artiklan mukaisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset

a)	ovat ottaneet käyttöön asianmukaiset riskiperusteiset menettelyt sen selvittämiseksi, onko asiakas tai asiakkaan todellinen omistaja ja edunsaaja tällainen henkilö;

b)	soveltavat tällaisten henkilöiden kanssa olevissa suuririskisemmissä liikesuhteissa 18 artiklan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

19 a artikla

Komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa luettelon kansallisella tasolla poliittisesti vaikutusvaltaisista henkilöistä ja jäsenvaltioissa asuvista henkilöistä, jotka toimivat tai ovat aikaisemmin toimineet kansainvälisen järjestön antamassa merkittävässä tehtävässä. Toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten on saatava tutustua luetteloon.

Komissio ilmoittaa asianomaisille henkilöille, että heidät on lisätty luetteloon tai poistettu siitä.

Tämän artiklan vaatimukset eivät vapauta ilmoitusvelvollisia asiakkaidensa tuntemisvelvoitteista eivätkä ilmoitusvelvolliset saa luottaa siihen, että yksinomaan tämä tieto riittää täyttämään kyseiset velvoitteet.

Jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimet estääkseen ulkomaalaisia poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä, kansallisen tason poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä tai henkilöitä, jotka toimivat tai ovat aikaisemmin toimineet kansainvälisen järjestön antamassa merkittävässä tehtävässä, koskevien tietojen vaihto kaupallisiin tarkoituksiin. [tark. 85]

20 artikla

Ilmoitusvelvollisten on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet riskiin perustuvan lähestymistavan mukaisesti sen selvittämiseksi, ovatko henkivakuutuksen tai muun sijoitusvakuutuksen edunsaajat ja/tai tarvittaessa edunsaajan todellinen omistaja ja edunsaaja poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä. Nämä toimenpiteet on toteutettava viimeistään sinä ajankohtana, jona vakuutuksesta maksetaan korvaukset tai jona toteutetaan vakuutuksen täydellinen tai osittainen siirto. Jos on yksilöity suurempia riskejä, jäsenvaltioiden on vaadittava, että ilmoitusvelvolliset tavanomaisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamisen lisäksi [tark. 86]

a)	ilmoittavat asiasta ylemmälle johdolle ennen vakuutuskorvausten maksamista;

b)	seuraavat koko vakuutuksenottajan kanssa olevaa liikesuhdetta tehostetusti.

21 artikla

Edellä 18, 19 ja 20 artiklassa , mutta ei 19 a artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä on sovellettava myös tällaisten ulkomaalaisten tai kansallisella tasolla poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden perheenjäseniin tai tällaisten henkilöiden läheisiksi yhtiökumppaneiksi tiedettyihin todisteiden perusteella osoitettuihin henkilöihin. [tark. 87]

22 artikla

Kun 18, 19 ja 20 artiklassa tarkoitettu henkilö ei enää ole ulkomaalainen tai kansallisella tasolla poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö tai henkilö, joka on tai joka on ollut kansainvälisen järjestön antamassa merkittävässä tehtävässä, ilmoitusvelvolliset on velvoitettava ottamaan huomioon kyseiseen henkilöön liittyvä jatkuva riski ja soveltamaan asianmukaisia ja riskiherkkiä toimenpiteitä siihen asti, kun kyseiseen henkilöön ei enää katsota liittyvän riskiä. Tämän ajanjakson on oltava vähintään 18 12 kuukauden pituinen. [tark. 88]

23 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä luottolaitoksia aloittamasta tai jatkamasta kirjeenvaihtajapankkisuhteita pöytälaatikkopankin kanssa, ja niiden on vaadittava, että luottolaitokset toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät ne aloita tai jatka kirjeenvaihtajapankkisuhteita sellaisten pankkien kanssa, joiden tiedetään antavan pöytälaatikkopankkien käyttää tilejään.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa ”pöytälaatikkopankilla” tarkoitetaan luottolaitosta tai vastaavaa toimintaa harjoittavaa laitosta, joka on perustettu sellaisella lainkäyttöalueella, jolla sillä ei ole fyysistä toimipaikkaa eikä todellista johtoa, ja joka ei ole sidoksissa säänneltyyn finanssiryhmittymään.

4 JAKSO

KOLMANSIEN OSAPUOLIEN TOTEUTTAMAT TOIMENPITEET

24 artikla

Jäsenvaltiot voivat sallia, että ilmoitusvelvolliset antavat kolmansien osapuolten tehtäväksi täyttää 11 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset. Lopullinen vastuu vaatimusten täyttämisestä säilyy kuitenkin ilmoitusvelvollisella, joka on antanut tehtävän kolmannelle osapuolelle. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaiset kolmannet osapuolet voidaan myös saattaa vastuuseen tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta. [tark. 89]

25 artikla

1.   Tätä jaksoa sovellettaessa ”kolmansilla osapuolilla” tarkoitetaan

a)	2 artiklassa lueteltuja ilmoitusvelvollisia tai tai

b)

muita jäsenvaltioissa tai kolmannessa maassa sijaitsevia laitoksia ja henkilöitä, jotka noudattavat tämän direktiivin vaatimuksia vastaavia asiakkaan tuntemisvelvollisuutta sekä tietojen säilyttämistä koskevia vaatimuksia ja joiden osalta valvotaan tämän direktiivin vaatimusten noudattamista VI luvun 2 jakson mukaisesti.

2.    Komission Jäsenvaltioiden on otettava huomioon tiedot, jotka ovat saatavilla maantieteellisen riskin tasosta, kun ne päättävät se päättää , täyttääkö kolmas maa 1 kohdassa säädetyt edellytykset, ja niiden sen on siinä määrin kuin asialla on tätä direktiiviä sovellettaessa merkitystä ilmoitettava toisilleen, komissiolle jäsenvaltioille, ilmoitusvelvollisille sekä Euroopan valvontaviranomaisille asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 asiaankuuluvien säännösten mukaisesti tapauksista, joissa ne katsovat se katsoo kolmannen maan täyttävän tällaiset edellytykset.

2 a.     Komissio laatii luettelon lainkäyttövaltaansa kuuluvista rahanpesun vastaisista toimenpiteistä, jotka vastaavat tämän direktiivin säännöksiä ja muita unionin säädöksiä.

2 b.     2 kohdassa tarkoitettua luetteloa tarkistetaan säännöllisesti ja päivitetään jäsenvaltioilta saatujen tietojen mukaisesti 2 kohdan mukaisesti. [tark. 90]

26 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset saavat kolmannelta osapuolelta, jolle ne ovat antaneet tehtävän, tarvittavat tiedot 11 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyistä vaatimuksista.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset, joihin asiakas ohjataan, toteuttavat asianmukaiset toimet sen varmistamiseksi, että kolmas osapuoli viipymättä toimittaa pyynnöstä tarvittavat jäljennökset asiakkaan tai todellisen omistajan ja edunsaajan tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista koskevista tiedoista sekä muista näiden henkilöllisyyttä koskevista asiakirjoista.

27 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen (koko ryhmää koskevien toiminta- ja valvontaperiaatteiden osalta) ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen (sivuliikkeiden ja tytäryritysten osalta) voi katsoa, että ilmoitusvelvollinen toteuttaa 25 artiklan 1 kohdassa ja 26 artiklassa säädetyt toimenpiteet ryhmäohjelmansa puitteissa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	ilmoitusvelvollinen käyttää samaan ryhmään kuuluvan kolmannen osapuolen toimittamia tietoja;

b)	kyseinen ryhmä soveltaa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, tietojen säilyttämistä koskevia sääntöjä sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaohjelmia tämän direktiivin tai vastaavien sääntöjen mukaisesti;

c)	kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen valvoo yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa b alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten tosiasiallista täytäntöönpanoa ryhmän tasolla. [tark. 91]

1 a.     Euroopan valvontaviranomaiset antavat viimeistään … päivänä …kuuta …  (*4) ohjeet siitä, miten asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pantava täytäntöön valvontajärjestelmä ryhmän yksiköiden osalta, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen ja tehokas valvonta ryhmän tasolla. [tark. 92]

28 artikla

Tätä jaksoa ei sovelleta ulkoistamiseen eikä asiamiessuhteisiin, kun ulkoistamispalvelun tarjoajan tai asiamiehen voidaan sopimussuhteen perusteella katsoa olevan osa ilmoitusvelvollista.

III LUKU

TODELLISIA OMISTAJIA JA EDUNSAAJIA KOSKEVAT TIEDOT

29 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet , niiden alueelle perustetut tai niiden lainsäädännön alaiset yritykset tai muut yhteisöt , joilla on oikeushenkilöllisyys, mukaan luettuina huolto-omaisuudet (trusts), säätiöt, hallintayhtiöt ja kaikki muut rakenteen tai oikeussubjektit toiminnan suhteen vastaavat olemassa olevat tai tulevat oikeudelliset järjestelyt hankkivat ja siirtävät alueellaan olevaan julkiseen keskusrekisteriin, kaupparekisteriin tai yritysrekisteriin riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot itsestään ja todellisista omistajistaan ja edunsaajistaan ja pitävät niitä yllä perustamisen yhteydessä tai tietojen muuttuessa .

1 a.     Rekisterin on sisällettävä vähimmäistiedot, joilla voidaan selvästi tunnistaa todellinen omistaja ja edunsaaja ja joita ovat yhteisön nimi, rekisterinumero, oikeudellinen muoto ja asema, todisteet perustamisesta, rekisteröidyn toimipaikan osoite (ja päätoimipaikan osoite, jos se on eri kuin rekisteröity toimipaikka), perustoimivaltuudet (esim. perustamiskirja ja yhtiöjärjestys), johtajien luettelo (mukaan luettuna heidän kansallisuutensa ja syntymäaikansa), osakkeenomistajia/todellista omistajaa tai edunsaajaa koskevat tiedot, kuten nimet, syntymäajat, kansallisuus ja oikeudenkäyttöalue, yhteystiedot, osakkeiden lukumäärä, osakelaji (mukaan luettuna osakkeisiin liittyvien äänestysoikeuksien luonne) ja soveltuvissa tapauksissa osuus osakkeista tai määräysvallasta.

Tämän artiklan mukaiset vaatimukset eivät vapauta ilmoitusvelvollisia asiakkaidensa tuntemisvelvoitteista eivätkä ilmoitusvelvolliset saa luottaa siihen, että yksinomaan tämä tieto riittää täyttämään kyseiset velvoitteet.

1 b.     Olemassa olevia ja tulevia huolto-osuuksia (trusts) ja muuntyyppisiä oikeussubjekteja ja järjestelyjä, joilla on samanlainen rakenne tai tehtävä, koskeviin tietoihin on sisällyttävä tunnistetiedot huolto-omaisuuden (trust) perustajasta, omaisuudenhoitajasta (omaisuudenhoitajista), suojelijasta (tapauksen mukaan), edunsaajista tai edunsaajien ryhmästä ja kaikista muista luonnollisista henkilöistä, jotka käyttävät tosiasiallista määräysvaltaa huolto-omaisuuteen (trust). Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuudenhoitajat ilmoittavat asemastaan ilmoitusvelvollisille, kun omaisuudenhoitaja tässä ominaisuudessaan solmii liikesuhteen tai suorittaa yksittäisen liiketoimen, joka ylittää 10 artiklan b, c ja d alakohdassa säädetyt kynnysarvot. Hankittuihin tietoihin on sisällyttävä kaikkien henkilöiden syntymäajat ja kansallisuudet. Julkaistessaan huolto-omaisuuden perustamisasiakirjan (trust deed) ja toivomuskirjan (letter of wishes) jäsenvaltioiden on noudatettava riskiin perustuvaa lähestymistapaa ja varmistettava soveltuvissa tapauksissa – sekä henkilötietojen suojaa kunnioittaen – että tiedot ilmaistaan toimivaltaisille viranomaisille, erityisesti rahanpesun selvittelykeskuksille ja ilmoitusvelvollisille.

2.    Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti rahanpesun selvittelykeskusten, ja ilmoitusvelvollisten on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitusvelvolliset pääsevät saatava tutustua hyvissä ajoin 1 , 1 a ja 1 b  kohdassa tarkoitettuihin tietoihin oikea-aikaisesti. Jäsenvaltioiden on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut rekisterit yleisön saataville siten, että tietoihin tutustumista haluava henkilö tunnistetaan etukäteen käyttämällä tavanomaista sähköistä kirjautumista. Tiedot on asetettava kaikkien saataville verkossa käyttäen avointa ja turvallista tietomuotoa ja kunnioittaen tietosuojasääntöjä, erityisesti tiedon subjektin oikeutta tehokkaaseen suojaan ja mahdollisuuteen saada tutustua henkilötietoihinsa ja oikaista tai poistaa epätarkat tiedot. Tietojen hankinnasta veloitettavat maksut eivät saa ylittää niiden hallinnosta aiheutuvia kustannuksia. Kaikki muutokset esitettyihin tietoihin on ilmoitettava selvästi rekisteriin viipymättä ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yritysrekisterit on oltava yhteen kytkettyjä eurooppalaisen keskusjärjestelmän, Euroopan portaalin ja jäsenvalioiden perustamien valinnaisten yhteyspisteiden kautta direktiivin 2012/17/EU mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava komission tuella rekistereidensä yhteentoimivuus rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän sisällä eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta.

2 a.     Komission on yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa pyrittävä nopeasti, rakentavasti ja tehokkaasti yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa sellaisten vastaavien keskusrekisterien perustamisen edistämiseksi, jotka sisältävät todellisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot, ja tämän artiklan 1 ja 1 a kohdassa tarkoitettujen tietojen asettamiseksi yleisön saataville näissä maissa.

Etusijalle on asetettava sellaiset kolmannet maat, joissa on huomattava määrä yhteisöjä ja oikeussubjekteja, mukaan luettuina huolto-omaisuudet (trusts), säätiöt, hallintayhtiöt ja kaikki muut rakenteen tai toiminnan suhteen vastaavat elimet, joilla on hallussaan osakkeita, jotka osoittavat 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti suoran omistajuuden unioniin asettautuneissa yrityksissä tai oikeushenkilöissä.

2 b.     Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän artiklan mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista luonnollisille ja oikeushenkilöille, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisiä seuraamuksia sovelletaan. Jäsenvaltioiden on tätä artiklaa soveltaessaan toteutettava tehokkaita väärinkäytön vastaisia toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä haltijaosakkeisiin ja haltijaosakkeiden optiotodistuksiin perustuvaa väärinkäyttöä.

2 c.     Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta …  (*5) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän artiklan mukaisten vaatimusten soveltamisesta ja toimintatavoista ja esittää tarvittaessa vastaavan lainsäädäntöehdotuksen. [tark. 93]

30 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien nimenomaisesti luotujen huolto-omaisuuksien (trusts) omaisuudenhoitajat hankkivat riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot kyseisen huolto-omaisuuden (trust) todellisista omistajista ja edunsaajista ja pitävät niitä yllä. Tietoihin on sisällyttävä tunnistetiedot huolto-omaisuuden (trust) perustajasta, omaisuudenhoitajasta (omaisuudenhoitajista), suojelijasta (tapauksen mukaan), edunsaajista tai edunsaajien ryhmästä ja kaikista muista luonnollisista henkilöistä, jotka käyttävät tosiasiallista määräysvaltaa huolto-omaisuuteen (trust).

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuudenhoitajat ilmoittavat asemastaan ilmoitusvelvollisille, kun omaisuudenhoitaja tässä ominaisuudessaan solmii liikesuhteen tai suorittaa yksittäisen liiketoimen, joka ylittää 10 artiklan b, c ja d alakohdassa säädetyt kynnysarvot.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitusvelvolliset pääsevät tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin oikea-aikaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaavia toimenpiteitä kuin 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään sovelletaan muuntyyppisiin oikeussubjekteihin ja järjestelyihin, joilla on samanlainen rakenne ja tehtävä kuin huolto-omaisuuksilla (trusts). [tark. 94]

IV LUKU

ILMOITUSVELVOLLISUUDET

1 jakso

Yleiset säännökset

31 artikla

1.   Kunkin jäsenvaltion on perustettava rahanpesun selvittelykeskus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemistä, havaitsemista ja tutkimista varten.

1 a.     Edellä 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle ja/tai kyseisen ammatin asianmukaiselle itsesääntelyelimelle 33 artiklan 1 kohdassa määritetyllä tavalla, jos he epäilevät tai heillä on perustellut syyt epäillä, että heidän palveluitaan käytetään väärin rikolliseen toimintaan. [tark. 95]

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskuksen nimi ja osoite kirjallisesti komissiolle.

3.   Rahanpesun selvittelykeskuksen on oltava operatiivisesti riippumaton ja itsenäinen kansallinen keskusyksikkö. Sen tehtävänä on vastaanottaa (ja sallituissa rajoissa pyytää), ja analysoida epäilyttävistä liiketoimista tehtyjä ilmoituksia ja levittää toimivaltaisille viranomaisille muita tietoja, jotka liittyvät mahdolliseen rahapesuun, tai siihen liittyviin esirikoksiin tai mahdolliseen terrorismin rahoitukseen tai joiden antamista edellytetään kansallisessa lainsäädännössä tai muissa säännöksissä . Rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävänä on levittää analyysiensä tulokset kaikille toimivaltaisille viranomaisille, kun on syytä epäillä rahanpesua, siihen liittyviä esirikoksia tai terrorismin rahoitusta . Sen on saatava ilmoitusvelvollisilta tarvittavat lisätiedot edellä mainittuja tarkoituksia varten. Rahanpesun selvittelykeskukselle on annettava riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit sekä henkilöstö sen tehtävien hoitamiseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksen toimintaan ei pyritä vaikuttamaan epäasianmukaisella tavalla. [tark. 96]

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksella on käytettävissään suoraan tai välillisesti ja riittävän nopeasti sellaiset rahoitukselliset, hallinnolliset ja lainvalvontaa koskevat tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskusten on vastattava tietopyyntöihin, joita lainvalvontaviranomaiset esittävät niiden omassa jäsenvaltiossa, jollei tosiasioiden perusteella ole syytä olettaa, että tällaisten tietojen antamisella olisi kielteisiä vaikutuksia käynnissä oleviin tutkimuksiin tai analyyseihin tai että olisi kyse poikkeuksellisista olosuhteista, joissa tietojen ilmaiseminen olisi selvässä epäsuhteessa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeutettuihin etuihin nähden tai merkityksetöntä niihin tarkoituksiin nähden, joihin niitä on pyydetty. Kun rahanpesun selvittelykeskus vastaanottaa tällaisen pyynnön, päätös siitä, suoritetaanko analysointi tai jaetaanko tietoa pyynnön esittäneelle lainvalvontaviranomaiselle, olisi tehtävä rahanpesun selvittelykeskuksessa. Jäsenvaltiot velvoittavat lainvalvontaviranomaiset antamaan rahanpesun selvittelykeskukselle palautetta sen toimittamien tietojen käytöstä. [tark. 97]

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksella on valtuudet toteuttaa kiireellisiä toimia joko suoraan tai välillisesti, kun on syytä epäillä, että liiketoimi liittyy rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, keskeyttääkseen liiketoimen tai kieltääkseen sen jatkamisen, jotta liiketoimi voidaan analysoida ja epäily vahvistaa.

6.   Rahanpesun selvittelykeskuksen analyysitehtävään on kuuluttava operatiivinen analyysi, jonka painopiste on yksittäisissä tapauksissa ja erityistavoitteissa, sekä strateginen analyysi, jossa käsitellään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen suuntauksia ja malleja.

32 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset ja tarvittaessa niiden johtajat ja työntekijät tekevät täysimittaista yhteistyötä siten, että ne viipymättä

a)

ilmoittavat asiasta omasta aloitteestaan rahanpesun selvittelykeskukselle, kun tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva laitos tai henkilö tietää tai epäilee tai kun sillä tai hänellä on kohtuulliset syyt epäillä, että varat ovat rikollisen toiminnan tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoitukseen, ja vastaavat tällaisissa tapauksissa viipymättä rahanpesun selvittelykeskuksen lisätietopyyntöihin;

b)	toimittavat rahanpesun selvittelykeskukselle sen pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava sen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle, johon tiedot toimittava laitos tai henkilö on sijoittautunut , ja sen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle, johon ilmoitusvelvollinen on sijoittautunut . Tietojen toimittamisesta vastaa 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti nimitettävä henkilö tai henkilöt. [tark. 98]

33 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 32 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a, b, ja d ja e alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden ja 4 artiklassa tarkoitettujen ammattien ja yritysten osalta nimetä kyseisen alan sopivan itsesääntelyelimen viranomaiseksi, joka vastaanottaa 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Jäsenvaltioiden on kaikissa olosuhteissa tarjottava keinot ja tavat salassapitovelvollisuuden, luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojaamiseksi. [tark. 99]

Nimetyn itsesääntelyelimen on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimitettava tiedot rahanpesun selvittelykeskukselle viipymättä ja niiden alkuperäisessä muodossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa 32 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia notaareihin, muihin itsenäisiin lakimiesammatin harjoittajiin, tilintarkastajiin, ulkopuolisiin kirjanpitäjiin ja veroneuvojiin niiden tietojen osalta, joita nämä ovat saaneet joltakin asiakkaaltaan tai jostakin asiakkaastaan selvittäessään asiakkaalleen tämän oikeudellista asemaa tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa puolustus- tai edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai oikeuskäsittelyyn liittyen, mukaan luettuna oikeudenkäynnin käynnistämistä tai oikeudenkäynnin välttämistä koskeva neuvonta, riippumatta siitä saadaanko tai hankitaanko tällaiset tiedot ennen tällaista käsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen.

34 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset eivät toteuta liiketoimia, joiden ne tietävät tai epäilevät liittyvän rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, ennen kuin ne ovat saaneet päätökseen 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiset tarvittavat toimet.

Kansallisen lainsäädännön mukaisesti voidaan antaa ohjeita olla suorittamatta tällaisia liiketoimia.

2.   Jos tällaisen liiketoimen epäillään liittyvän rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ja jos sen toteuttamatta jättäminen tällä tavoin on mahdotonta tai todennäköisesti vaikeuttaisi yrityksiä jäljittää epäillyn rahanpesujärjestelyn tai terrorismin rahoitusjärjestelyn edunsaajia, kyseisten ilmoitusvelvollisten on ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle asiasta viipymättä liiketoimen jälkeen.

35 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 45 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset viipymättä toimittavat rahanpesun selvittelykeskukselle ilmoitusvelvollisia koskevien tarkastusten yhteydessä tai muulla tavoin mahdollisesti selville saamansa tiedot, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lainsäädännön nojalla toimivaltaiset pörssi-, valuutta- ja rahoitusjohdannaismarkkinoiden valvontaelimet ilmoittavat rahanpesun selvittelykeskukselle selville saamansa tiedot, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen.

36 artikla

Ilmoitusvelvollisen tai sen työntekijän tai johtajan vilpittömässä mielessä 32 ja 33 artiklan mukaisesti tekemä ilmoitus ei merkitse sopimukseen eikä lakiin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin perustuvan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomista, eikä ilmoitusvelvollista, sen johtajia tai työntekijöitä voida asettaa minkäänlaiseen vastuuseen tällä perusteella.

37 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet suojellakseen varmistettava, että yksityishenkilöitä, myös ilmoitusvelvollisen työntekijöitä ja edustajia , jotka ilmoittavat rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista epäilyistä joko sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle, suojellaan asianmukaisesti uhkilta, tai vihamielisiltä teoilta , epäsuotuisalta kohtelulta tai kielteisiltä seuraamuksilta ja erityisesti kielteisiltä tai syrjiviltä toimilta työpaikalla . Jäsenvaltioiden on turvattava veloitukseton oikeusapu tällaisille henkilöille ja tarjottava suojattuja tiedonvälityskanavia henkilöille, jotka ilmoittavat rahapesu- tai terrorismin rahoitusepäilyistä. Tällaisissa kanavissa on varmistettava, että tietoja ilmoittavien henkilöiden nimet jäävät vain Euroopan valvontaviranomaisen ja rahanpesun selvittelykeskuksen tietoon. Jäsenvaltioiden on huolehdittava asianmukaisista ohjelmista todistajien suojelemiseksi. [tark. 100]

2 JAKSO

TIETOJEN ILMAISEMISEN KIELTÄMINEN

38 artikla

1.   Ilmoitusvelvolliset sekä niiden johtajat ja työntekijät eivät saa ilmaista kyseiselle asiakkaalle tai muille kolmansille henkilöille, että tietoja on toimitettu 32 ja 33 artiklan mukaisesti tai että rahanpesua tai terrorismin rahoitusta tutkitaan tai saatetaan tutkia.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty kielto ei koske tietojen ilmaisemista jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, itsesääntelyelimet ja tietosuojaviranomaiset mukaan luettuina, tai tietojen ilmaisemista lainvalvontatarkoituksiin. [tark. 101]

3.   Edellä 1 kohdassa säädetty kielto ei estä jäsenvaltioista olevien laitosten tai tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia vastaavia vaatimuksia asettavien kolmansien maiden laitosten välistä tietojen ilmaisemista, jos kyseiset laitokset kuuluvat samaan ryhmään.

4.   Edellä 1 kohdassa säädetty kielto ei estä tietojen ilmaisemista 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden henkilöiden tai tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia vastaavia vaatimuksia asettavien kolmansien maiden henkilöiden välillä, jotka harjoittavat ammattitoimintaa joko työntekijöinä tai muussa asemassa saman oikeussubjektin tai verkoston sisällä.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa ”verkostolla” tarkoitetaan laajempaa rakennetta, johon henkilö kuuluu ja joka on yhteisen omistuksen, johdon, normien, menetelmien tai valvonnan alainen. [tark. 102]

5.   Kun on kyse 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa sekä 3 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista laitoksista tai henkilöistä sellaisissa tapauksissa, jotka liittyvät samaan asiakkaaseen ja samaan liiketoimeen, jossa on osallisena kaksi tai useampia laitoksia tai henkilöitä, 1 kohdassa säädetty kielto ei estä tietojen ilmaisemista asianomaisten laitosten tai henkilöiden välillä, jos ne sijaitsevat jäsenvaltiossa tai sellaisessa kolmannessa maassa, joka on asettanut tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia vastaavia vaatimuksia, ja jos ne kuuluvat samaan ammattiryhmään ja niitä koskevat vastaavat salassapitovelvollisuutta ja henkilötietojen suojaa koskevat velvollisuudet.

5 a.     Tätä artiklaa sovellettaessa on kolmannen maan vaatimusten, jotka vastaavat tässä direktiivissä asetettuja vaatimuksia, sisällettävä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. [tark. 103]

6.   Jos 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut henkilöt yrittävät saada asiakkaan luopumaan osallistumisesta laittomaan toimintaan, tätä ei pidetä 1 kohdassa tarkoitettuna tietojen ilmaisemisena.

V LUKU

TIETOSUOJA, TIETOJEN SÄILYTTÄMINEN JA TILASTOTIEDOT [tark. 104]

39 artikla

1.    Jäsenvaltioiden on vaadittava ilmoitusvelvollisia säilyttämään kansallisen lainsäädännön mukaisesti seuraavat asiakirjat ja tiedot, jotta rahanpesun selvittelykeskus tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää niitä mahdollisen rahanpesun tai terrorismin rahoituksen ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja tutkimiseen:

a)

asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien menettelyjen osalta jäljennökset tai viitetiedot vaadituista asiakirjoista viiden vuoden ajan asiakassuhteen päättymisestä tai yksittäisen liiketoimen toteutuspäivän jälkeen . Tämän säilyttämisajanjakson päätyttyä henkilötiedot on poistettava, jollei toisin säädetä kansallisessa lainsäädännössä, jossa on vahvistettava, missä olosuhteissa ilmoitusvelvolliset voivat jatkaa tai ovat velvollisia jatkamaan tietojen säilyttämistä. Jäsenvaltiot voivat sallia säilyttämisen jatkamisen tai vaatia sitä ainoastaan, jos rahanpesun tai terrorismin rahoituksen ehkäiseminen, havaitseminen tai tutkiminen sitä edellyttää. Tietoja saa säilyttää ja jos jatkaminen on perusteltua tapauskohtaisesti . Säilyttämistä voidaan jatkaa enintään kymmenen vuoden viiden lisävuoden ajan liikesuhteen päättymisestä.

b)

liikesuhteiden ja -toimien osalta alkuperäisistä asiakirjoista tai niiden sellaisista jäljennöksistä muodostuvat asiakirja-aineistot, joita sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti voidaan käyttää todisteina oikeudenkäynnissä, vähintään viiden vuoden ajan joko liiketoimien suorittamisesta tai liikesuhteen päättymisestä sen mukaan, kumpi näistä ajanjaksoista on lyhyempi. Tämän säilyttämisajanjakson päätyttyä henkilötiedot on poistettava, jollei toisin säädetä kansallisessa lainsäädännössä, jossa on vahvistettava, missä olosuhteissa ilmoitusvelvolliset voivat jatkaa tai ovat velvollisia jatkamaan tietojen säilyttämistä. Jäsenvaltiot voivat sallia säilyttämisen jatkamisen tai vaatia sitä ainoastaan, jos rahanpesun tai terrorismin rahoituksen ehkäiseminen, havaitseminen tai tutkiminen sitä edellyttää. Tietoja saa säilyttää ja jos jatkaminen on perusteltua tapauskohtaisesti . Säilyttämistä voidaan jatkaa enintään kymmenen vuoden viiden lisävuoden ajan liiketoimien suorittamisesta tai liikesuhteen päättymisestä sen mukaan, kumpi näistä ajanjaksoista päättyy aiemmin.

2.     Säilytettyjä henkilötietoja ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten tiedot on säilytetty, eikä niitä saa missään olosuhteissa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. [tark. 105]

39 a artikla

1.     Jäsenvaltioiden tämän direktiivin yhteydessä toteuttamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan direktiivin 95/46/EY säännöksiä. Euroopan valvontaviranomaisten toteuttamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä. Tietojen kerääminen, käsittely ja siirtäminen rahanpesun torjumistarkoituksiin katsotaan näiden säädösten mukaisesti yleistä etua koskevaksi.

2.     Henkilötietoja käsitellään tämän direktiivin perusteella yksinomaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntatarkoituksessa. Ilmoitusvelvollisten on ilmoitettava uusille asiakkaille ennen liikesuhteen aloittamista henkilötietojen mahdollisesta käyttämisestä rahanpesun estämiseen. Arkaluontoisten tietojen käsittelyn on tapahduttava direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

3.     Tämän direktiivin perusteella kerättyjen tietojen käsitteleminen kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

4.     Henkilöllä, jota asia koskee ja jolta ilmoitusvelvollinen tai toimivaltainen viranomainen epäävät hänen tietojensa käsittelemisen ilmaisemisen, on oltava oikeus pyytää tietosuojaviranomaisensa välityksellä omien henkilötietojensa varmentamista, pääsyä niihin sekä niiden korjaamista tai poistamista sekä oikeus hakea muutosta.

5.     Henkilön, jota asia koskee, pääsy epäilyttävää liiketointa koskevan ilmoituksen sisältämiin tietoihin on kielletty. Tässä kohdassa säädetty kielto ei koske ilmoittamista tietosuojaviranomaisille.

6.     Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset ja toimivaltaiset viranomaiset tunnustavat ja soveltavat tietosuojaviranomaisten direktiivin 95/46/EY mukaisia tosiasiallisia toimivaltuuksia, jotka liittyvät henkilötietojen suojaan, käsittelyyn ja virheettömyyteen ja joita ne käyttävät joko viran puolesta tai henkilön, jota asia koskee, tekemän valituksen perusteella. [tark. 106]

40 artikla

-1.     Jäsenvaltioilla on oltava käytössään kansalliset ja keskitetyt mekanismit, joiden avulla ne voivat havaita oikea-aikaisesti, onko luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä tai hallitsevatko ne rahoituslaitosten pankkitilejä jäsenvaltion alueella.

-1 a.     Jäsenvaltioilla on myös oltava käytössään järjestelmä, joka tarjoaa toimivaltaisille viranomaisille keinon omaisuuden yksilöimiseen ilman omistajalle annettavaa ennakkoilmoitusta.

1.    Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että niiden alueella toimivilla ilmoitusvelvollisilla on käytössään järjestelmät, joiden avulla ne pystyvät vastaamaan viipymättä ja tyhjentävästi rahanpesun selvittelykeskuksen tai muun niiden kansallisen lainsäädännön mukaisen viranomaisen esittämään tiedusteluun siitä, onko ilmoitusvelvollinen parhaillaan tai onko se viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut liikesuhteessa tiettyyn luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön ja mikä on liikesuhteen luonne , suojattujen kanavien kautta ja tavalla, jolla varmistetaan tiedustelujen täysi luottamuksellisuus . [tark. 107]

40 a artikla

Tietojen kerääminen, käsittely ja siirtäminen rahanpesun torjumistarkoituksiin katsotaan direktiivin 95/46/EY mukaisesti yleistä etua koskevaksi. [tark. 108]

41 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava 7 artiklan mukaisten kansallisten riskinarviointiensa valmistelua varten, että ne pystyvät tarkastelemaan rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmiensä tehokkuutta ylläpitämällä kattavia tilastoja kyseisten järjestelmien tehokkuuteen vaikuttavista seikoista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tilastoihin on sisällyttävä

a)	tiedot, joilla mitataan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien eri alojen kokoa ja merkitystä, mukaan luettuina yhteisöjen ja henkilöjen määrä kullakin alalla ja kunkin alan taloudellinen merkitys;

b)

tiedot, joilla mitataan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kansallisen torjuntajärjestelmän puitteissa tehtyjä ilmoituksia, tutkimuksia ja oikeudenkäyntejä, mukaan luettuina rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten lukumäärä ja kyseisten ilmoitusten seuranta sekä vuotuiset tiedot tutkittujen tapausten, syytteeseen asetettujen henkilöiden ja rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista rikoksista tuomittujen henkilöiden lukumäärästä ja jäädytetyn, takavarikoidun tai menetetyksi tuomitun omaisuuden euromääräinen arvo;

b a)	tiedot, joissa esitetään lisätutkimuksista aiheutuvien ilmoitusten lukumäärä ja prosenttiosuus sekä ilmoitusvelvollisille annettava vuosittainen kertomus, jossa yksilöidään niiden esittämien ilmoitusten hyödyllisyys ja seurantatoimet; [tark. 109]

b b)	tiedot sellaisten rajat ylittävien tietopyyntöjen lukumäärästä, joita rahanpesun selvittelykeskus on esittänyt, vastaanottanut, jotka se on torjunut ja joihin se on vastannut osittain tai täydellisesti. [tark. 110]

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tilastoraporteista julkaistaan yhteenveto, ja toimitettava 2 kohdassa tarkoitetut tilastot komissiolle.

VI LUKU

TOIMINTAPERIAATTEET, MENETTELYT JA VALVONTA

1 jakso

Sisäiset menettelyt, koulutus ja palaute

42 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset, jotka ovat osa ryhmää, panevat täytäntöön koko ryhmää koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt, mukaan luettuina tietosuojaperiaatteet sekä ryhmän sisäistä tietojenvaihtoa koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi. Nämä toimintaperiaatteet ja menettelyt on pantava tehokkaasti täytäntöön jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa sijaitsevissa sivuliikkeissä ja enemmistöomisteisissa tytäryrityksissä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun ilmoitusvelvollisilla on sivuliikkeitä tai enemmistösomisteisia tytäryrityksiä sellaisissa kolmansissa maissa, joissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat vähimmäisvaatimukset ovat lievempiä kuin kyseisessä jäsenvaltiossa, niiden kolmansissa maissa sijaitsevat sivuliikkeet ja enemmistösomisteiset tytäryritykset panevat kyseisen jäsenvaltion vaatimukset täytäntöön, tietosuojaa koskevat vaatimukset mukaan luettuina, siinä määrin kuin kolmannen maan säännökset ja määräykset sen sallivat.

3.   Jäsenvaltioiden ja Euroopan valvontaviranomaisten on ilmoitettava toisilleen tapauksista, joissa kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita 1 kohdassa edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja joissa voitaisiin pyrkiä ratkaisuun koordinoidulla toiminnalla.

4.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että silloin kun kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamista, ilmoitusvelvolliset toteuttavat lisätoimenpiteitä torjuakseen tehokkaasti rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskin ja ilmoittavat asiasta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille. Jos lisätoimenpiteet eivät ole riittäviä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on harkittava muita valvontatoimia, tarvittaessa myös sitä, että finanssiryhmittymää vaaditaan lakkauttamaan toimintansa kyseisessä vastaanottavassa maassa.

5.   Euroopan valvontaviranomaiset laativat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa yksilöidään, minkätyyppisiä tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut lisätoimenpiteet ovat ja mitä vähimmäistoimia 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten on toteutettava, jos kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamista.

Euroopan valvontaviranomaiset toimittavat teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … (*6). [tark. 111]

6.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä 5 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmän sisäinen tietojenvaihto sallitaan sillä edellytyksellä, että se ei vaikuta tutkimukseen tai analyysiin, jonka rahanpesun selvittelykeskus tai muut toimivaltaiset viranomaiset suorittavat mahdollisesta rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

8.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 3 kohdassa määritellyt sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat ja direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 9 kohdassa määritellyt maksupalvelujen tarjoajat, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueelle ja joiden kotipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa tai unionin ulkopuolella, nimittävät keskitetyn yhteyspisteen alueelleen valvomaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevien sääntöjen noudattamista.

9.   Euroopan valvontaviranomaiset laativat teknisten sääntelystandardien luonnokset sellaisten olosuhteiden määritysperusteista, joissa 8 kohdan mukaisen keskitetyn yhteyspisteen perustaminen on asianmukaista, sekä tällaisen yhteyspisteen tehtävistä.

Euroopan valvontaviranomaiset toimittavat viimeistään … päivänä …kuuta … (*7) teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle.

10.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä 9 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

43 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittavat ilmoitusvelvollisia toteuttamaan toimenpiteet, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden riskeihin, luonteeseen ja kokoon nähden, jotta niiden asianomaiset työntekijät olisivat tietoisia tämän direktiivin nojalla annetuista säännöksistä, tietosuojaa koskevat vaatimukset mukaan luettuina.

Näihin toimenpiteisiin on kuuluttava asianomaisten työntekijöiden osallistuminen jatkuviin erityiskoulutusohjelmiin, jotka auttavat heitä tunnistamaan rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen mahdollisesti liittyvät toimet ja joissa heitä ohjeistetaan, miten tällaisissa tapauksissa on toimittava.

Jos 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa lueteltuihin ammattiryhmiin kuuluva luonnollinen henkilö harjoittaa ammattitoimintaansa oikeushenkilön työntekijänä, tämän jakson velvoitteita sovelletaan kyseiseen oikeushenkilöön eikä kyseiseen luonnolliseen henkilöön.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvollisilla on käytettävissään ajantasaista tietoa rahanpesijöiden tai terrorismin rahoittajien menetelmistä sekä seikoista, joiden avulla epäilyttävät liiketoimet voidaan tunnistaa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyistä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista tapauksista laadittavien ilmoitusten vaikutuksesta ja seurannasta annetaan mahdollisuuksien mukaan oikea-aikaista palautetta ilmoitusvelvollisille . [tark. 112]

3 a.     Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ilmoitusvelvolliset nimeävät ylimmän hallintoneuvoston jäsenen tai jäsenet, joka on tai jotka ovat vastuussa tämän direktiivin noudattamiseksi tarvittavien lakien asetusten ja hallinnollisten määräysten täytäntöönpanosta. [tark. 113]

2 JAKSO

VALVONTA

44 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että valuutanvaihtotoimistoilla ja huolto-omaisuus- (trust) ja yrityspalvelujen tarjoajilla on oltava toimilupa tai niiden on oltava rekisteröityjä ja että rahapelipalvelujen tarjoajilla on oltava toimilupa.

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen liiketoimintaa todellisuudessa tai tulevaisuudessa johtavat henkilöt tai niiden todelliset omistajat ja edunsaajat ovat soveliaita ja luotettavia.

3.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a, b, d ja e alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja itsesäätelyelimet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään mainituilla aloilla rikoksista tuomittuja rikollisia ja heidän yhteistyökumppaneitaan omistamasta huomattavaa tai määräysvallan tuottavaa osuutta, olemasta tällaisen osuuden todellisia omistajia ja edunsaajia tai toimimasta johtotehtävissä kyseisissä ilmoitusvelvollisissa. [tark. 114]

45 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat tehokkaasti tämän direktiivin vaatimusten noudattamista ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet, muun muassa valtuudet vaatia esittämään kaikki tiedot, joilla on merkitystä vaatimusten noudattamisen seurannassa ja tarkastusten suorittamisessa, ja että niillä on riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit tehtäviensä hoitamiseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisten viranomaisten henkilöstö ylläpitää korkeaa ammatillista tasoa, luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevat normit mukaan luettuina, ja että se on erittäin luotettava ja asianmukaisella tavalla pätevä.

3.   Luotto- ja finanssilaitosten sekä rahapelipalvelujen tarjoajien osalta toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava laajemmat valvontavaltuudet, erityisesti mahdollisuus suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia. Luotto- ja finanssilaitosten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on valvottava saamansa lainopillisen neuvonnan soveltuvuutta, jotta voidaan vähentää oikeuden ja sääntelyn katvealueiden väärinkäyttöä aggressiivisessa verosuunnittelussa ja veronkierrossa. [tark. 115]

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava vaadittava , että ilmoitusvelvolliset, joilla on sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä muissa jäsenvaltioissa, noudattavat kyseisen toisen jäsenvaltion kansallisia säännöksiä, jotka liittyvät tähän direktiiviin. [tark. 116]

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaiset, johon sivuliike tai tytäryritys on sijoittautunut, tekee yhteistyötä sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jossa ilmoitusvelvollisella on kotipaikka, sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin vaatimusten noudattamista valvotaan tehokkaasti.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että riskiperusteista lähestymistapaa noudattaessaan toimivaltaiset viranomaiset, jotka noudattavat valvonnassa riskialttiuteen perustuvaa lähestymistapaa, [tark. 117]

a)	käsittävät selkeästi omassa maassaan esiintyvät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit;

b)	pääsevät toimitiloista ja niiden ulkopuolelta kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, jotka koskevat ilmoitusvelvollisten asiakkaisiin, tuotteisiin ja palveluihin liittyviä kansallisia ja kansainvälisiä riskejä; ja

c)	päättävät toimitiloissa ja niiden ulkopuolella toteutettavien valvontatoimien tiheydestä ja perusteellisuudesta ilmoitusvelvollisen riskiprofiilin sekä kyseisessä maassa esiintyvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien perusteella.

7.   Arviointia, joka tehdä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevasta ilmoitusvelvollisen riskiprofiilista, vaatimustenvastaisuuden riski mukaan luettuna, on tarkasteltava uudelleen määräajoin sekä silloin, kun ilmoitusvelvollisen johdossa ja toiminnassa esiintyy merkittäviä tapahtumia tai muutoksia.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon ilmoitusvelvolliselle sallitun harkintavallan ja tarkastelevat asianmukaisesti tämän harkintavallan perustana olevia riskinarviointeja sekä kyseisen yksikön toimintaperiaatteiden, sisäisten tarkastusten ja menettelyjen riittävyyttä ja täytäntöönpanoa.

9.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten osalta jäsenvaltiot voivat sallia, että itsesääntelyelimet suorittavat 1 kohdassa tarkoitetut tehtävät, jos ne noudattavat 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia.

10.   Euroopan valvontaviranomaiset antavat viimeistään … päivänä …kuuta … (*8) toimivaltaisille viranomaisille osoitetut asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaiset ohjeet tekijöistä, jotka on otettava huomioon riskialttiuden perusteella toteutettavassa valvonnassa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä liiketoiminnan luonteeseen ja kokoon, ja erityistoimenpiteistä olisi säädettävä sellaisia tapauksia varten, joissa niiden käyttö on asianmukaista ja oikeasuhteista.

3 jakso

Yhteistyö

I alajakso

Kansallinen yhteistyö

46 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätöksentekijöillä, rahanpesun selvittelykeskuksella, lainvalvontaviranomaisilla, valvontaviranomaisilla , tietosuojaviranomaisilla ja muilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan osallistuvilla toimivaltaisilla viranomaisilla on tehokkaat mekanismit, joilla ne voivat tehdä yhteistyötä ja koordinoida kansallisesti toimintaperiaatteiden ja toiminnan kehittämistä ja toteuttamista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi. [tark. 118]

II alajakso

Yhteistyö Euroopan valvontaviranomaisten kanssa

47 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava Euroopan valvontaviranomaisille kaikki merkitykselliset tiedot, joita nämä tarvitsevat tämän direktiivin mukaisten tehtäviensä hoitamiseen , tämän kuitenkaan vaikuttamatta tietosuojasääntöjen soveltamiseen . [tark. 119]

III alajakso

Komission ja rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyö

48 artikla

Komissio antaa tarvittaessa apua helpottaakseen koordinointia, muun muassa kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa unionissa. Se voi pitää säännöllisesti kokouksia kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten edustajien edustajista koostuvan EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumin kanssa ja tarvittaessa kokouksia EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumin ja EPV:n EVLEVin ja EAMV:n kanssa. EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumi on perustettu laatimaan ohjeita rahanpesun selvittelykeskusten ja ilmoitusvelvollisten kannalta keskeisten seikkojen täytäntöönpanosta, helpottamaan rahanpesun selvittelykeskusten toimintaa kansainvälisen yhteistyön helpottamiseksi ja näkemysten vaihtamiseksi yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä ja yhteisten analyysien osalta, jakamaan tietoja suuntauksista ja riskitekijöistä sisämarkkinoilla ja varmistamaan rahanpesun selvittelykeskusten osallistuminen FIU . net-järjestelmän hallinnoimiseen. [tark. 120]

49 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset tekevät mahdollisimman paljon keskinäistä yhteistyötä keskenään ja kolmansien maiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa riippumatta siitä, ovatko ne hallinto-, lainvalvonta- vai oikeusviranomaisia vai näiden sekamuotoja , tämän kuitenkaan vaikuttamatta unionin tietosuojasääntöjen soveltamiseen . [tark. 121]

50 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset vaihtavat oma-aloitteisesti sekä muiden jäsenvaltioiden että kolmansien maiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa automaattisesti tai pyynnöstä kaikki tiedot, joilla voi olla merkitystä niiden käsitellessä tai analysoidessa tietoja tai tehdessä tutkimuksia, jotka koskevat rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen liittyviä liiketoimia ja niihin osallistuvia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Pyyntöön on sisällyttävä merkitykselliset tosiseikat, taustatiedot, pyynnön perustelut ja pyydettyjen tietojen käyttötarkoitus. [tark. 122]

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskus, jolle pyyntö esitetään, velvoitetaan käyttämään kaikkia kansallisia valtuuksiaan tietojen saamiseksi ja analysoimiseksi, kun se vastaa 1 kohdassa tarkoitettuun toisen unioniin sijoittautuneen rahanpesun selvittelykeskuksen esittämään tietopyyntöön. Rahanpesun selvittelykeskuksen, jolle pyyntö esitetään, on vastattava siihen ajoissa, ja sekä pyynnön esittäneen että pyynnön vastaanottaneen rahanpesun selvittelykeskuksen on käytettävä tietojenvaihdossa turvallisia digitaalisia välineitä aina kun se on mahdollista. [tark. 123]

Erityisesti tilanteessa, jossa kansallinen rahanpesun selvittelykeskus pyrkii saamaan lisätietoja alueellaan toimivasta toisen jäsenvaltion ilmoitusvelvollisesta, pyyntö osoitetaan sen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle, jonka alueelle ilmoitusvelvollinen on sijoittunut. Tämä rahanpesun selvittelykeskus välittää pyynnöt ja vastaukset nopeasti ja suodattamatta. [tark. 124]

3.   Rahanpesun selvittelykeskus voi kieltäytyä ilmaisemasta tietoja, jotka voisivat häiritä pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa suoritettavana olevaa rikostutkintaa, tai poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa tietojen ilmaiseminen olisi selvässä epäsuhteessa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai kyseisen jäsenvaltion oikeutettuihin etuihin nähden tai merkityksetöntä niihin tarkoituksiin nähden, joihin niitä on pyydetty. Tällainen kieltäytyminen on perusteltava pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle asianmukaisesti.

51 artikla

Edellä olevien 49 ja 50 artiklan nojalla saatuja tietoja ja asiakirjoja on käytettävä tässä direktiivissä säädettyjen rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävien suorittamiseksi. Toimittaessaan tietoja ja asiakirjoja 49 ja 50 artiklan mukaisesti rahanpesun selvittelykeskus voi asettaa tietojen käytölle rajoituksia ja ehtoja. Rahanpesun selvittelykeskuksen, joka vastaanottaa tiedot, on noudatettava näitä rajoituksia ja ehtoja. Tämä ei vaikuta tietojen käyttöön rikostutkinnoissa ja syytteissä, jotka liittyvät rahanpesun selvittelykeskuksen tehtäviin ehkäistä, havaita ja tutkia rahanpesua ja terrorismin rahoitusta.

52 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset toteutettavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, turvallisuustoimenpiteet mukaan luettuina, sen varmistamiseksi, että mitkään muut viranomaiset, virastot tai yksiköt eivät saa käyttöönsä 49 ja 50 artiklan säännösten nojalla toimitettuja tietoja, jollei tiedot toimittava rahanpesun selvittelykeskus ole hyväksynyt sitä ennakolta.

53 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on kannustettava rahanpesun selvittelykeskuksiaan vaadittava rahanpesunselvittelykeskuksiaan käyttämään suojattuja tiedonvälityskanavia rahanpesun selvittelykeskusten välillä sekä keskitettyä FIU.net-tietokoneverkkoa keskenään. [tark. 125]

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden rahanpesun selvittelykeskukset tekevät yhteistyötä keskenään ja Europolin kanssa sen toimivaltuuksien puitteissa kehittyneen tekniikan käytössä suorittaakseen tässä direktiivissä säädetyt tehtävänsä. Rahanpesun selvittelykeskusten on voitava tällaisen tekniikan avulla sovittaa tietonsa nimettömästi yhteen muiden rahanpesun selvittelykeskusten tietojen kanssa varmistaen henkilötietojen täyden suojan, jotta kyseiset selvittelykeskukset voivat jäljittää niitä kiinnostavat kohteet muissa jäsenvaltioissa ja yksilöidä niiden tulot ja varat. [tark. 126]

54 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden rohkaistava rahanpesun selvittelykeskukset tekevät selvittelykeskuksiaan tekemään yhteistyötä Europolin kanssa analyyseissä käsiteltävänä olevissa tapauksissa , joilla on rajatylittävä ulottuvuus ja jotka koskevat vähintään kahta jäsenvaltioita jäsenvaltiota . [tark. 127]

54 a artikla

Komission olisi lisättävä painostustaan veroparatiiseja kohtaan, jotta ne tehostavat yhteistyötään ja tietojenvaihtoaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi. [tark. 128]

4 jakso

Seuraamukset

55 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset voidaan saattaa vastuuseen tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta. Rangaistusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. [tark. 129]

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa asianmukaiset hallinnolliset toimenpiteet ja määrätä hallinnollisia seuraamuksia, jos ilmoitusvelvolliset rikkovat tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuja kansallisia sääntöjä, ja että nämä viranomaiset varmistavat niiden soveltamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Toimenpiteiden ja seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun velvollisuudet koskevat oikeushenkilöitä, seuraamuksia voidaan soveltaa ylimmän hallintoelimen jäseniin tai muihin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikkomisesta.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisille viranomaisilla on kaikki tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Käyttäessään seuraamusvaltuuksiaan toimivaltaisten viranomaisten on oltava tiiviissä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että seuraamuksilla tai hallinnollisilla toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajatylittäviä tapauksia.

56 artikla

1.   Tätä artiklaa sovelletaan ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa ilmoitusvelvolliset ovat järjestelmällisesti jättäneet täyttämättä seuraavissa artikloissa säädetyt vaatimukset:

a)	9–23 artikla (asiakkaan tuntemisvelvollisuus);

b)	32, 33 ja 34 artikla (epäilyttävistä liiketoimista ilmoittaminen);

c)	39 artikla (tietojen säilyttäminen); ja

d)	42 ja 43 artikla (sisäiset tarkastukset).

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:

a)	julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja tarvittaessa rikkomisen luonne ja joka on oikeasuhteinen tapauskohtaisen arvioinnin mukaisesti ; [tark. 130]

b)	määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

c)	toimiluvan peruuttaminen, jos ilmoitusvelvollisella on oltava toimilupa;

d)	väliaikainen kielto, jolla kielletään ketä tahansa ilmoitusvelvollisen ylimmän hallintoelimen jäsentä, jota pidetään vastuussa olevana, hoitamasta tehtäviään laitoksissa;

e)	kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 10 prosenttia kyseisen oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena;

f)	kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana … päivänä …kuuta … (*9);

g)	hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään kaksi kertaa niin suuret kuin rikkomisella saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää.

Jos kyseinen oikeushenkilö on emoyrityksen tytäryritys, vuotuisena kokonaisliikevaihtona on ensimmäisen alakohdan e alakohtaa sovellettaessa perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tytäryrityksen tilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto edellisenä tilikautena. [tark. 131]

57 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittaessa toimivaltaiset viranomaiset julkistavat viipymättä ja tapauskohtaisen arvioinnin mukaisesti oikeasuhteisesti kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi hyväksyttyjen kansallisten säännösten rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset tai toimenpiteet, mukaan luettuina tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet, paitsi siinä tapauksessa, että julkistaminen uhkaisi vakavasti finanssimarkkinoiden vakautta. Jos julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa osapuolille, toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava toimivaltaiset viranomaiset voivat julkistaa seuraamukset ilman nimiä. [tark. 132]

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan luettuina seuraavat:

a)	rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)	vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;

c)	vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön varallisuus, jonka osoittavat kyseisen henkilön kokonaisliikevaihto tai kyseisen henkilön vuosiansiot;

d)	vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;

e)	rikkomisen kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;

f)	vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

g)	vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat rikkomiset.

3.   Euroopan valvontaviranomaiset antavat viimeistään … päivänä …kuuta …  (*10) toimivaltaisille viranomaisille osoitetut asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaiset ohjeet 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin sovellettavien hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden tyypistä ja niihin sovellettavien hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta varmistaakseen niiden yhdenmukaisen soveltamisen ja varoittavan vaikutuksen koko unionissa . [tark. 133]

4.   Oikeushenkilöiden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne voidaan saattaa vastuuseen 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista rikkomisista, jotka on niiden hyödyksi itsenäisesti tai osana oikeushenkilön organisaatiota toimien toteuttanut kuka tahansa henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema, joka perustuu johonkin seuraavista:

a)	valtaan edustaa oikeushenkilöä;

b)	valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c)	valtuuteen käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

5.   Tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tapausten lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos mainitussa kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on voinut toteuttaa 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rikkomiset kyseisen oikeushenkilön hyödyksi.

58 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomisista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin mekanismeihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

a)	erityismenettelyt rikkomisia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten;

b)	laitosten sellaisten työntekijöiden asianmukainen suojelu, jotka ilmoittavat laitoksessa tehdyistä rikkomisista;

b a)	syytetyn henkilön asianmukainen suojelu; [tark. 134]

c)	säännösten rikkomisesta ilmoittavan henkilön henkilötietojen suojaaminen ja sen luonnollisen henkilön henkilötietojen suojaaminen, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, direktiivissä 95/46/EY vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvollisilla on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomisista sisäisesti erityisen riippumattoman ja nimettömän kanavan kautta.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

59 artikla

Komissio laatii viimeistää … päivänä …kuuuta … (*11) kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja antaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta …  (*12) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen vakavia verorikoksia koskevista säännöistä ja rangaistuksista jäsenvaltioissa, verorikosten rajat ylittävästä merkityksestä sekä mahdollisesti koordinoidun lähestymistavan tarpeesta unionissa ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. [tark. 135]

60 artikla

Kumotaan direktiivit 2005/60/EY ja 2006/70/EY … päivästä …kuuta … (*13).

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

61 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta … (*13). Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

62 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

63 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL C 166, 12.6.2013, s. 2.

(2)  EUVL C 271, 19.9.2013, s. 31.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. maaliskuuta 2014.

(4)  Neuvoston direktiivi 91/308/ETY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 1991, rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä (EYVL L 166, 28.6.1991, s. 77).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/97/EY, annettu 4 päivänä joulukuuta 2001, rahoitusjärjestelmien rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/308/ETY muuttamisesta (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 76).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).

(7)  Komission direktiivi 2006/70/EY, annettu 1 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä ”poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön” määritelmän sekä yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä sekä satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti harjoitetun rahoitustoiminnan perusteella myönnettyjä poikkeuksia koskevien teknisten perusteiden osalta (EUVL L 214, 4.8.2006, s. 29).

(8)   Lähteet: ”Tax havens and development. Status, analyses and measures”, NOU, Official Norwegian Reports, 2009.

(9)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/17/EU, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, neuvoston direktiivin 89/666/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2005/56/EY ja 2009/101/EY muuttamisesta keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhteenliittämisen osalta (EUVL L 156, 16.6.2012, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(14)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(15)   Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta (EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1).

(16)  Neuvoston päätös 2000/642/YOS, tehty 17 päivänä lokakuuta 2000, jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä koskevista järjestelyistä, joita noudatetaan tietojenvaihdossa (EYVL L 271, 24.10.2000, s. 4).

(17)   Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22).

(18)   EUVL C 32, 4.2.2014, s. 9.

(19)  Neuvoston puitepäätös 2002/475/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, terrorismin torjumisesta (EUVL L 164, 22.6.2002, s. 3).

(20)  Neuvoston puitepäätös 2008/919/YOS, tehty 28 päivänä marraskuuta 2008, terrorsmin torjumisesta tehdyn puitepäätöksen 2002/475/YOS muuttamisesta (EUVL L 330, 9.12.2008, s. 21).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(24)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/92/EY, annettu 9 päivänä joulukuuta 2002, vakuutusedustuksesta (EYVL L 9, 15.1.2003, s. 3).

(27)  Neuvoston yhteinenen toiminta 98/733/YOS, hyväksytty 21 päivänä joulukuuta 1998, rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa (EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1).

(28)  EYVL C 316, 27.11.1995, s. 49.

(29)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(30)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

(*1)   12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(31)   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

(*2)   12 kuukautta tämän direktiiivin voimaantulopäivästä.

(*3)   12 kuukautta tämän direktiiivin voimaantulopäivästä.

(*4)   12 kuukautta tämän direktiiivin voimaantulopäivästä.

(*5)   Kolme vuotta tämän direktiiivin voimaantulosta.

(*6)   18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(*7)  Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäviästä.

(*8)  Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(*9)  Tämän direktiivin voimaantulopäivä.

(*10)   12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(*11)  Neljä vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(*12)   Yksi vuosi tämän direktiivin voimaantulosta.

(*13)  Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaanulopäivästä.