28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sosiaalinen yrittäjyys ja sosiaalinen yritystoiminta” (valmisteleva lausunto)

2012/C 24/01

Esittelijä: Ariane RODERT

Euroopan komission varapuheenjohtaja Maroš ŠEFČOVIČ pyysi 6. kesäkuuta 2011 lähettämässään kirjeessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta valmistelevan lausunnon aiheesta

Sosiaalinen yrittäjyys ja sosiaalinen yritystoiminta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 106 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Sosiaalista yrittäjyyttä edistäviä aloitteita tutkittaessa on kyseistä yrittäjyyttä ETSK:n mielestä välttämätöntä tarkastella laajemman käsitteen, sosiaalisen yritystoiminnan, muodostamaa taustaa vasten, koska toimenpiteitä tarvitaan elinkaaren kaikissa vaiheissa.

1.2 Sosiaalinen yritystoiminta on Euroopan sosiaalisen mallin keskeinen elementti. Se liittyy läheisesti Eurooppa 2020 -strategiaan ja edistää merkittävästi yhteiskunnan toimintaa. Tukemalla ja edistämällä sosiaalista yritystoimintaa voidaan parhaiten hyödyntää sen kasvumahdollisuudet sekä kyky luoda sosiaalista arvoa. ETSK kannattaa komission aloitetta luoda poliittiset kehykset ja käynnistää toimintasuunnitelma sosiaalisen yritystoiminnan edistämiseksi Euroopassa ja korostaa sen tärkeyttä, että ne pannaan kaikilta osin täytäntöön sekä EU- että jäsenvaltiotasolla.

1.3 Koska sosiaalisen yrityksen kansalliset määritelmät vaihtelevat, määritelmän olisi pohjauduttava sellaisiin yhteisiin ominaispiirteisiin kuin sosiaaliset tavoitteet, voittojen sijoittaminen uudelleen, oikeudellisten muotojen moninaisuus ja sidosryhmien osallistuminen.

1.4 Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on varmistettava, että sosiaaliset yritykset ovat mukana ja ne huomioidaan yrityksille tarkoitetuissa julkisissa poliittisissa aloitteissa ja ohjelmissa samoin ehdoin kuin muut yritysmuodot. Sosiaalista yritystoimintaa koskevia rajatylittäviä aloitteita edistetään parhaiten rahoittamalla EU:n varoista eurooppalaisia kohtaamispaikkoja ideoiden ja mallien vaihtamista varten.

1.5 Entistä paremmat mahdollisuudet saada pääomaa sekä räätälöidyt rahoitusvälineet ovat ensisijaisen tärkeitä sosiaalisille yrityksille. Komission olisi koottava ja levitettävä jäsenvaltioissa jo olemassa olevia hyviä käytänteitä ja innovatiivisia aloitteita. Niistä mainittakoon hybridipääomainstrumentit ja julkisen ja yksityisen pääoman erilaiset vuorovaikutusmuodot. Lisäksi komission olisi varmistettava, ettei EU:n nykyinen sääntelykehys estä uusien välineiden kehittämistä.

1.6 On keskeisen tärkeää, että rakennerahastojen seuraavaan ohjelmakauteen sisällytetään nimenomaisesti sosiaalisten yritysten perustamista ja kehittämistä tukevia ohjelmia. Komission olisi annettava ohjeita eri lähteistä peräisin olevien rahoitusvälineiden yhdistämisestä ja vaikutusten tehostamisesta.

1.7 Komission olisi käynnistettävä EU:n laajuinen tutkimus, jossa vertaillaan julkiseen rahoitukseen sovellettavia, sosiaalisille yrityksille erityisen hyvin sopivia lähestymistapoja. Komission olisi edistettävä sosiaalisten näkökohtien huomioimista tarjouspyynnöissä ja arvioitava, miten yleistä se on, sekä tarkasteltava kysymystä ylisääntelystä (gold plating) julkisten hankintojen yhteydessä. Valtiontukisääntöjä tarkistettaessa komission olisi harkittava yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden jättämistä kokonaan niiden ulkopuolelle tai vapautettava mittakaavaltaan pienet julkiset palvelut ja eräät sosiaalipalvelut ilmoitusvelvollisuudesta, jotta edistettäisiin useampien sosiaalisten yritysten perustamista.

1.8 Sosiaalisten yritysten oikeudelliset muodot ja sosiaaliset erityistehtävät vaihtelevat, ja siksi tällaisille yrityksille myönnetään tietyissä jäsenvaltioissa veroetuja. Nämä edut olisi tarkistettava ja niistä olisi jaettava tietoa, jotta voitaisiin kannustaa asianmukaisten sääntöjen kehittämiseen.

1.9 Komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä erityisten tukiohjelmien luomista sosiaalisten yritysten kehittämiseksi ja sosiaalisten yrittäjien seuraavan sukupolven tukemiseksi.

1.10 Komission olisi yhdessä sosiaalisten yritysten kanssa alettava tutkia mahdollisuutta luoda yhteinen eurooppalainen järjestelmä sosiaalisten tulosten mittaamiseksi sekä kannustettava nykyisten järjestelmien käyttöön. Lisäksi aloitteita nykyistä avoimemman raportointijärjestelmän luomisesta sijoittajien luottamuksen lisäämiseksi olisi tarkasteltava edelleen. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksen nykyisin käytössä olevista sosiaalisista merkeistä, jotta voidaan luoda yhteinen eurooppalainen järjestelmä tai käytännesäännöstö.

1.11 Sosiaalinen yritystoiminta on sisällytettävä tutkimus-, innovaatio- ja kehittämisohjelmiin. Lisäksi olisi tehtävä aloitteita sosiaalista yritystoimintaa koskevan tilastotiedon keräämiseksi ja jakamiseksi Euroopassa. Tämä voitaisiin antaa sosiaalisen yritystoiminnan seurantakeskuksen tehtäväksi EU:n tasolla.

1.12 Kaikkien muiden työnantajien tavoin myös sosiaalisten yritysten täytyy täyttää asianmukaisia työoloja koskevat vaatimukset sekä noudattaa voimassa olevia työehtosopimuksia ja varmistaa niiden asianmukainen soveltaminen.

1.13 Erityishuomiota on kiinnitettävä uusiin jäsenvaltioihin, jotta voidaan varmistaa sosiaalisen yritystoiminnan kehittyminen niissä avaamalla uusia julkisia palveluita, ryhtymällä harjoittamaan osallisuutta edistäviä politiikkoja sekä tukemalla sosiaalisen yritystoiminnan eri muotoja, kuten osuus- ja yhteisötaloutta.

2. Johdanto

2.1 Lokakuun 27. päivänä 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” (1) esitettiin toimenpiteitä ”erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden” toteuttamiseksi. Yksi näistä oli ”sosiaalisen yrittäjyyden aloite”. Ehdotettu toimenpide oli edelleen keskeinen huhtikuussa 2011 annetussa, sisämarkkinoiden toimenpidepakettia käsittelevän tiedonannon lopullisessa versiossa (2). Lisäksi sen merkitystä yhtenä painopistealana korostettiin ETSK:n sisämarkkinoiden toimenpidepaketista laatimassa lausunnossa (asiakokonaisuus INT/548) (3), jonka komitea antoi vastauksena asiaa koskeneeseen lausuntopyyntöön.

2.2 Euroopan edessä olevat haasteet vaativat ratkaisuja, joissa yhdistyvät taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Sosiaalisen yrittäjyyden ja yritystoiminnan edistäminen erityisesti nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa auttaa hyödyntämään tällaisen yrittäjyyden ja yritystoiminnan tarjoamat kasvumahdollisuudet sekä sen tuoman sosiaalisen arvon. Tarjoutuvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi olisi luotava ja pantava täytäntöön kattava poliittinen kehys, jossa on mukana laaja joukko eri sidosryhmiä kaikilta yhteiskunnan aloilta (kansalaisyhteiskunta, yksityinen ja julkinen sektori) ja kaikilta tasoilta (paikallis-, alue-, valtio- ja Euroopan taso).

2.3 Sosiaalinen yrittäjyys ja sosiaalinen yritystoiminta kattavat useita eri käsitteitä, joiden piiriin kuuluvat toimijat ja joita kuvaavat termit vaihtelevat jäsenvaltiotasolla. Tämän valmistelevan lausunnon otsikko on ”Sosiaalinen yrittäjyys ja sosiaalinen yritystoiminta” (Social Entrepreneurship and Social Enterprise), sillä ETSK katsoo, että lausunnossa pitää käyttää yleisesti laajempaa termiä ”sosiaalinen yritystoiminta” (Social Enterprise, joka kattaa myös sosiaalisen yrittäjyyden), koska toimenpiteitä tarvitaan sosiaalisen yrityksen elinkaaren kaikissa vaiheissa.

2.4 Tässä valmistelevassa lausunnossa pyritään yksilöimään painopistealoja, joiden avulla voidaan luoda sosiaalisen yritystoiminnan mahdollistava ympäristö Euroopassa. ETSK on käsitellyt aihetta useissa vuosien varrella antamissaan lausunnoissa (4) ja on tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää sosiaaliseen yritystoimintaan jälleen huomiota. On myös tärkeää antaa tunnustusta eri sidosryhmien tällä alalla vuosien mittaan tekemälle merkittävälle työlle. Osa siitä on otettu huomioon tässä lausunnossa (5).

3. ETSK:n huomiot

3.1 Sosiaalisen yrityksen määritelmä

3.1.1 Toisistaan poikkeavien kielellisten ja kulttuuristen perinteiden vuoksi myös sosiaalisen yrityksen käsite vaihtelee.

3.1.2 ETSK ymmärtää, että toimenpiteiden kohdentamiseksi tarvitaan selvää määritelmää, mutta ehdottaa määritelmän sijaan muun muassa seuraaviin yhteisiin ominaispiirteisiin perustuvaa kuvausta:

—	Sosiaalisella yrityksellä on voiton tavoittelun sijaa ensisijaisesti sosiaalisia tavoitteita. Sen tavoitteena on tuottaa suurta yleisöä tai jäseniään hyödyttäviä etuja.

—	Sosiaalinen yritys on pääasiassa voittoa tuottamaton yritys, ja syntyvä ylijäämä sijoitetaan pääasiassa uudelleen eikä sitä jaeta yksityisille osakkeenomistajille tai omistajille.

—

Sosiaalisella yrityksellä on useita eri oikeudellisia muotoja ja malleja: niitä ovat esimerkiksi osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, vapaaehtoisjärjestöt, säätiöt ja voittoa tavoittelevat tai tavoittelemattomat yritykset. Eri oikeudellisia muotoja yhdistellään usein ja toisinaan muotoa muutetaan tarpeen mukaan.

—	Sosiaaliset yritykset ovat taloudellisia toimijoita, jotka tuottavat (usein yleishyödyllisiä) tavaroita ja palveluita ja joiden toiminnalle on usein ominaista vahva sosiaalinen innovointi.

—	Sosiaaliset yritykset toimivat itsenäisinä yksikköinä, ja niiden toiminnassa korostuvat osallistuminen ja yhteinen päätöksenteko (henkilöstö, käyttäjät, jäsenet), hallinto ja demokratia (joko edustuksellinen tai avoin).

—	Sosiaaliset yritykset ovat usein lähtöisin kansalaisyhteiskunnan organisaatioista tai yhteydessä niihin.

3.1.3 Sosiaaliset yritykset edistävät tärkeällä tavalla yhteiskunnan toimintaa ja ovat keskeinen osa Euroopan sosiaalista mallia. Ne edistävät Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista luomalla uusia työpaikkoja, kehittämällä innovatiivisia ratkaisuja kansalaisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja lujittamalla sosiaalista koheesiota, osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Niillä on erityisrooli naisten, ikääntyneiden, nuorten, vähemmistöjen ja maahanmuuttajien osallistumisen edistämisessä. On myös todettava, että useat sosiaaliset yritykset ovat pk-yrityksiä. Ne toimivat usein osuus- ja yhteisötalouden alalla, ja monet niistä edistävät aktiivisesti työelämään integroitumista.

3.1.4 Komission on otettava nämä erityispiirteet huomioon työssään, jota se parhaillaan tekee osuus- ja yhteisötalouden oikeudellisten rakenteiden kehittämiseksi, jotta voidaan varmistaa kaikenmuotoisten sosiaalisten yritysten huomioiminen. Komission olisi myös harkittava eräistä jäsenvaltioista peräisin olevien, sosiaalisia yrityksiä koskevien uusien oikeudellisten muotojen ja lainsäädäntöaloitteiden (6) tutkimista niiden käyttökelpoisuuden arvioimiseksi.

3.2 Sosiaalisen yritystoiminnan sisällyttäminen julkiseen yrityspolitiikkaan

3.2.1 Yritystoiminnan kehittämiseen ja lisäämiseen tähtäävät poliittiset toimet ovat yhteydessä useisiin politiikanaloihin, kuten kilpailu-, sisämarkkina-, finanssi- ja innovaatiopolitiikkaan. Sosiaaliset yritykset on huomioitava yritysten perustamisen ja toiminnan helpottamiseksi tehtävissä julkisissa poliittisissa aloitteissa ja ne on otettava niihin mukaan samoin ehdoin kuin muut yritysmuodot sekä jäsenvaltio- että EU-tasolla, ja niiden erityispiirteet on tunnustettava.

3.2.2 Sosiaaliset yritykset toimivat usein paikallisesti, eivätkä ne aina ole luonnollisesti kiinnostuneita laajentumisesta tai laajentuminen ei ole niiden ensisijainen tavoite. Kilpailun tai toimintamallinsa laajentamisen sijaan ne soveltavat kasvuun usein mieluummin muita lähestymistapoja. Tämä on otettava huomioon tarkasteltaessa sosiaalista yritystoimintaa koskevia rajatylittäviä aloitteita. EU:n ja jäsenvaltioiden olisi rahoitettava ja tuettava foorumien perustamista, harjoittelijavaihtoja, ”sosiaalisen innovoinnin leirejä” sekä sosiaalista luvaketoimintaa, joka voi tarjota paremman tavan edistää uusia ideoita ja rajatylittävää yhteistyötä.

3.3 Sosiaalisten investointien edistäminen

3.3.1 Paremmat mahdollisuudet saada pääomaa sekä perustamis- että kasvuvaiheessa on ensisijaisen tärkeää sosiaalisille yrityksille. Nykyään on pulaa erityisesti sosiaalisille yrityksille kehitetyistä rahoitusvälineistä, vaikka sekä rahoituslaitoksissa että sosiaalisissa yrityksissä on huomattavaa kiinnostusta yhteistyötä kohtaan. Paikallis- ja valtiotasolla on nyt kehitteillä eräitä innovatiivisia rahoitusvälineitä. Komission olisi ryhdyttävä kokoamaan ja levittämään hyviä käytänteitä, joilla edistetään kyseisiä innovatiivisia aloitteita, sekä jäsenvaltioissa olemassa olevaa asiantuntemusta, jotta voidaan edistää sosiaalisia yrityksiä hyödyttäviä sosiaalisia investointeja Euroopassa. Näin tehdessään komission olisi pidettävä mielessään seuraavat asiat:

3.3.1.1 Erityispiirteittensä ja vaihtelevien oikeudellisten muotojen vuoksi sosiaaliset yritykset tarvitsevat erilaisia rahoitusvälineitä kuin muunmuotoiset yritykset. Sosiaalisille yrityksille sopii koko niiden elinkaaren aikana paremmin erityismuotoinen räätälöity hybridipääoma (7), joka rakentuu tuista sekä omasta ja vieraasta pääomasta. Hybridipääomassa yhdistyvät tuet (julkiset tuet, hyväntekeväisyysvarat, lahjoitukset) ja oma ja vieras pääoma / riskinjakovälineet. Hybridipääomaluonteisia rahoitusvälineitä ovat muun muassa takaisin maksettavat tuet, anteeksi annettavissa olevat lainat, vaihdettavissa olevat avustukset ja tuotonjakosopimukset. Hybridipääoman käyttö merkitsee usein julkisen ja yksityisen pääoman tiivistä vuorovaikutusta.

3.3.1.2 Olisi myös harkittava sosiaalisille yrityksille erityisesti tarkoitettujen välittäjien käyttöä. Niillä on keskeinen rooli sosiaalisten yritysten ja sijoittajien saattamisessa yhteen, pääomaa koskevan tiedon tarjoamisessa ja pääoman hankkimisessa sekä neuvojen ja tuen antamisessa. Asiaa koskevien kiinnostavien esimerkkien tutkimista olisikin jatkettava (8).

3.3.1.3 Komission olisi lisäksi kiinnitettävä huomiota erityyppisiin julkisiin sosiaalisiin investointeihin (9) ja muihin rahoitusalan aloitteisiin (osuustoiminnalliset pankit (10), sosiaaliset pankit (11), liikepankit, joilla on sosiaalisia ohjelmia (12)) sekä sellaisiin innovatiivisiin välineisiin kuin ”sosiaalivaikutteiset joukkovelkakirjalainat” (13). Näiden aloitteiden tukeminen on erityisen tärkeää nyt kun julkinen rahoitus on vähenemässä.

3.3.2 On erittäin tärkeää, että komissio varmistaa, että EU:n sääntelykehys (mm. valtiontukisäännöt) tukee tällaisten uusien rahoitusvälineiden syntymistä eikä estä sitä.

3.3.3 Rakennerahastojen seuraavaan ohjelmakauteen on nimenomaisesti sisällytettävä ohjelmia sosiaalisten yritysten perustamisen ja kehittämisen tukemiseksi. Ohjelmien on oltava käytettävissä riittävän pitkään, jotta voidaan varmistaa tuen säilyminen riskialttiissa perustamisvaiheessa. Jotta rakennerahastot tukisivat sosiaalista yritystoimintaa, komission olisi lisäksi annettava ohjeita hyvistä käytänteistä, jotka koskevat eri lähteistä peräisin olevien rahoitusvälineiden yhdistämistä ja niiden vaikutusten tehostamista.

3.4 Julkisen rahoituksen ajanmukaistaminen

3.4.1 Sosiaaliset yritykset tuottavat usein julkisin varoin rahoitettavia yleishyödyllisiä tavaroita ja palveluita. Nykyiset oikeudelliset kehykset suosivat tässä toiminnassa usein suuria, vahvasti pääomitettuja yksityisiä toimijoita. Olisikin luotava uusia, sosiaalisille yrityksille paremmin sopivia oikeudellisia välineitä, ja/tai olemassa olevia välineitä olisi kehitettävä. Komission olisi käynnistettävä EU:n laajuinen tutkimus julkiseen rahoitukseen sovellettavien, sosiaalisille yrityksille erityisen hyvin sopivien lähestymistapojen vertailemiseksi.

3.4.2 Kuten ETSK toteaa asiakokonaisuudesta INT/570 antamassaan lausunnossa (14), pk-yritysten, osuus- ja yhteisötalouden yritykset mukaan luettuina, osallistumista julkisiin hankintoihin on kasvatettava. On erittäin tärkeää varmistaa kaikille toimijoille tasavertainen pääsy julkisten hankintojen markkinoille. Hankintoja olisi yksinkertaistettava hallinnollisia menettelyjä yksinkertaistamalla. Komissiolla on tässä yhteydessä keskeinen rooli sosiaalisille yrityksille sopivien tehokkaiden ja yksinkertaisten hankintamallien kartoittamisessa ja levittämisessä.

3.4.3 Julkisia hankintoja käsittelevässä ETSK:n lausunnossa korostetaan lisäksi innovatiivisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien merkitystä hankintojen kannalta. Tässä yhteydessä keskeisessä asemassa on sosiaalisia hankintoja käsittelevä komission käsikirja Buying social (15), jossa yksilöidään tapoja ottaa sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat huomioon hankinnoissa. Sen profiilia olisikin nostettava. Komission olisi lisäksi edistettävä sosiaalisten näkökohtien huomioimista tarjouspyynnöissä ja arvioitava, miten yleistä se on.

3.4.4 Komission on puututtava eräissä jäsenvaltioissa esiintyvään ylisääntelyyn (gold plating) julkisten hankintojen yhteydessä lisäämällä tietoisuutta vaihtoehtoisista, asianmukaisemmista ja innovatiivisista julkisten hankintojen välineistä.

3.4.5 Valtiontukisäännöt ovat usein haasteellisia sosiaalisille yrityksille. Asiakokonaisuudesta TEN/455 antamassaan lausunnossa (16) ETSK antaa tukensa uudelle, entistä eriytetymmälle ja oikeasuhteisemmalle lähestymistavalle, kiinnittää huomiota tarpeeseen ottaa taloudellisten kriteerien lisäksi huomioon myös sosiaaliset, alueelliset ja ympäristönäkökohdat sekä kannattaa myös laadun, tulosten ja kestävyysajattelun mukaisuuden kaltaisten kriteerien käyttämistä tehokkuuden mittaamisessa. Toteutettaessa toimenpiteitä valtiontukisääntöjen yksinkertaistamiseksi ja selventämiseksi on siksi pohdittava, miten sääntöjen tarkistaminen vaikuttaa sosiaalisiin yrityksiin. On myös tärkeää korostaa sääntöihin jo nykyään sisältyviä poikkeuksia (17).

3.4.6 Tarkistaessaan valtiontukisääntöjä komission olisi harkittava poikkeusten laajentamista koskemaan kaikkia yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita tai, kuten ETSK:n lausunnossa ehdotetaan, mittakaavaltaan pienten julkisten palveluiden ja tiettyjen sosiaalipalveluiden vapauttamista ilmoitusvelvollisuudesta. Valtiontukisääntöjen noudattamiseen liittyvä epävarmuus ja hallinnollinen lisätaakka saattavat vähentää yksityisten sijoittajien ja julkisista hankinnoista vastaavien viranomaisten halua tehdä yhteistyötä sosiaalisten yritysten kanssa. Poikkeukset voivat edistää innovointia ja yritysten perustamista. Asiaa koskevaan aloitteeseen olisi kuitenkin vielä sisällytettävä korruptiontorjuntamekanismi.

3.4.7 Sosiaalisten yritysten oikeudelliset muodot poikkeavat toisistaan, minkä vuoksi niihin sovelletaan usein erilaisia verosääntöjä ja -ehtoja. Sosiaalisten tavoitteidensa ja rajallisen tai rajoitetun voitonjakonsa vuoksi sosiaaliset yritykset nauttivat eräissä jäsenvaltioissa verohelpotuksista tai muista verohuojennuksista. Nämä edut on tarkistettava ja niistä on jaettava tietoa, jotta voidaan edistää asianmukaisten sääntöjen kehittämistä sosiaalisille yrityksille niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta.

3.5 Sosiaalisille yrityksille tarkoitettujen kehitysohjelmien käynnistäminen

3.5.1 Sosiaalisten yritysten käyttöön on laadittava erityisiä tukiohjelmia. Aloitteet, joihin sisältyy yritystukea, työpaikkoja ja neuvontaa tarjoavia keskuksia, ovat osoittautuneet tehokkaiksi yritysten perustamisvaiheessa, kuten myös sosiaalisten yritysten verkostojen tarjoamat koulutusohjelmat. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä investointivalmiusohjelmiin. Tällaisten tukiohjelmien syntymistä ja levittämistä olisi edistettävä.

3.5.2 Sosiaalisten yrittäjien seuraavan sukupolven tukemiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Sosiaalista yrittäjyyttä olisi edistettävä virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen yhteydessä. Jäsenvaltioiden olisi jaettava sosiaalista yritystoimintaa koskevia erityiskoulutusmalleja (18).

3.5.3 Komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava asemansa vakiinnuttaneita sosiaalisen yritystoiminnan toimijoita ja verkostoja ja tehtävä yhteistyötä niiden kanssa. Sosiaaliset yritykset ovat usein lähtöisin vapaaehtoistyön tai osuus- ja yhteisötalouden alalta. Nämä tarjoavatkin erinomaisen kanavan sosiaalisten yrittäjien ja yritysten tavoittamiseksi.

3.6 Tietoisuuden lisääminen sosiaalisista yrityksistä ja luottamuksen lisääminen niitä kohtaan

3.6.1 Sosiaalisten yritysten tunnettuutta on parannettava, ja niiden asema yhteiskunnan elintärkeänä sektorina on tunnustettava nykyistä paremmin. Komission olisi harkittava sosiaalisille yrityksille annettavan eurooppalaisen merkin käyttöönottoa tietoisuuden, arvostuksen, luottamuksen ja kysynnän lisäämiseksi. Ensimmäinen askel voisi olla komission aloitteesta ja yhteistyössä sosiaalisten yritysten kanssa tehtävä tutkimus useissa jäsenvaltioissa jo käytössä olevista nykyisistä merkeistä ja muista sertifiointijärjestelmistä (19).

3.6.2 Tutkimuksissa ja politiikanteossa yrityksellä tarkoitetaan usein voittoa tavoittelevaa yksityistä yritystä. Olisikin ryhdyttävä toimenpiteisiin sosiaalisen yritystoiminnan sisällyttämiseksi johdonmukaisesti tutkimus-, innovaatio- ja kehittämisohjelmiin.

3.6.3 Jäsenvaltio- ja EU:n tasolla ei ole sosiaalista yritystoimintaa koskevia yhdistettyjä tilastoja. Satelliittitilinpidon (20) käyttöä olisi edistettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi sosiaalisen yritystoiminnan seurantakeskuksen perustaminen ETSK:n sekä jäsenvaltioiden vastaavien elinten aktiivisella panostuksella ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n tasolle helpottaisi tiedon järjestelmällistä keräämistä, vertailemista ja levittämistä.

3.6.4 Sosiaalisen yritystoiminnan tarjoamat edut on tuotava nykyistä paremmin esille mittaamalla myös muita arvoja kuin pelkkiä taloudellisia arvoja. Sosiaalisten tulosten mittaamiseksi on useita välineitä (21), ja myös sosiaalisia kirjanpitomenetelmiä on paljon. Valitettavasti niiden käyttö on usein pienille toimijoille monimutkaista. EU:n olisi yhdessä sosiaalisten yritysten, tutkijoiden ja pääoman tarjoajien kanssa edistettävä tällaisten jo olemassa olevien järjestelmien käyttöä. Lisäksi niiden olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin nykyisiin järjestelmiin perustuvan mutta niitä yksinkertaisemman yhteisen eurooppalaisen järjestelmän tai käytännesäännöstön luomiseksi.

3.6.5 Luottamuksen ja uskon lisääminen sosiaalisia yrityksiä kohtaan riippuu niiden toiminnan vastuullisuudesta ja avoimuudesta. Sosiaaliset yritykset ovat usein riippuvaisia julkisesta rahoituksesta, yksityisistä lahjoituksista ja jäsenmaksuista. Sijoittajien luottamuksen lisäämiseksi näiden resurssien käytöstä on raportoitava nykyistä avoimemmin avoimen raportointijärjestelmän puitteissa. Kyseessä voisi olla EU:ssa käytössä oleva standardimenetelmä. Avoimuuden lisääminen ja avoin raportointi vähentäisivät myös vaaraa siitä, että sosiaalinen yritys alkaisi nopeasti tavoitella suurempia voittoja ja maksaa ylisuuria palkkioita johtajilleen ja hallituksensa jäsenille.

3.6.6 Ihanteellisten olosuhteiden luominen sosiaalisille yrityksille vaatii johtajuutta ja yhteiskunnan kaikkien sektoreiden jatkuvaa vuoropuhelua. Tämä edellyttää komission johtamaa yhteistyötä EU:n kaikkien toimielinten, jäsenvaltioiden ja koko yhteiskunnan kesken. Tällöin on kiinnitettävä erityishuomiota alueviranomaisiin, sillä ne ovat usein keskeisiä sidosryhmiä. ETSK:lla sekä alueiden komitealla voi olla erittäin tärkeä rooli tämän työn seuraavassa vaiheessa, kun otetaan huomioon niiden kokoonpano, asiantuntemus ja läheiset yhteydet jäsenvaltioihin.

3.7 Muita huomioita

3.7.1 Sosiaalisissa yrityksissä tehdään usein vapaaehtoistyötä. On tärkeää määritellä selvästi vapaaehtoistyöntekijöiden rooli. Marraskuun 27. päivänä 2009 tehdyssä neuvoston päätöksessä (22) korostetaan, että vapaaehtoistyö on toimintaa, jota ”toteutetaan henkilön omasta vapaasta tahdosta ja harkinnasta, oman motivaation perusteella”. Se ei korvaa ammatillisia, palkallisia työllistymismahdollisuuksia, mutta se hyödyttää yhteiskuntaa.

3.7.2 Kaikkien muiden työnantajien tavoin myös sosiaalisten yritysten täytyy täyttää asianmukaisia työoloja koskevat vaatimukset sekä noudattaa voimassa olevia työehtosopimuksia. Pantaessa täytäntöön EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön säännöksiä ja/tai työehtosopimusten määräyksiä, jotka koskevat työntekijöille tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista ja osallistumista, sosiaalisten yritysten on määriteltävä sopivimmat ja asianmukaisimmat tavat varmistaa, että kyseisiä oikeuksia sovelletaan siten kuin pitää.

3.7.3 Sosiaalinen yritystoiminta on kehittynyt toisistaan poikkeavissa kansallisissa puitteissa. ETSK kehottaa komissiota erityisesti keskittymään asianmukaiseen tukeen ja aloitteisiin sosiaalisen yritystoiminnan kehittämiseksi uusissa jäsenvaltioissa. On tärkeää tehdä aloitteita, joilla muutetaan uusien jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä, edistetään aktiivisen osallistumisen politiikkaa, edistetään osuus- ja yhteisötalouden / sosiaalisen yritystoiminnan alan toimijoiden syntymistä sekä avataan julkisten palveluiden markkinoita.

3.7.4 EU:n pitäisi lisäksi edistää sosiaalista yritystoimintaa omien rajojensa ulkopuolella. EU:ssa käytössä olevaa sosiaalisen yrittäjyyden mallia olisi levitettävä vastaavanlaisten mallien kehittämisen edistämiseksi ehdokasmaissa ja kansainvälisesti.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 608 lopullinen.

(2) KOM(2011) 206 lopullinen.

(3) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 47.

(4) EYVL C 95, 30.3.1998, s. 99; EYVL C 117, 26.4.2000, s. 52; EUVL C 112, 30.4.2004, s. 105; EUVL C 234, 22.9.2005, s. 1; EUVL C 120, 20.5.2005, s. 10; EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22; EUVL C 44, 16.2.2008, s. 84.

(5) EMES-verkosto (www.emes.net), Ciriec International (www.ciriec.ulg.ac.be), Cecop (www.cecop.coop).

(6) Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisen edun mukainen yhtiö (Community Interest Company, CIC) 2005, Italian laki 118/2005 ja asetus 155/2006, Suomen laki N:o 1351/2003, Slovenian sosiaalista yrittäjyyttä koskeva laki (Social Entrepreneurship Act) 2011.

(7) http://www.schwabfound.org/pdf/schwabfound/SocialInvestmentManual.pdf.

(8) www.unltd.org.uk; www.commoncapital.org.uk; www.cafonline.org.

(9) Tärkeimpiä, sosiaalisia investointeja tekeviä toimijoita ovat hyväntekeväisyyteen keskittyvät riskirahastot, sosiaaliset sijoitusrahastot, rahoituskonsultit ja sosiaaliset arvopaperipörssit. Yksityiskohtaisempaa tietoa asiasta: Investor Perspectives on Social Enterprise Financing: http://217.154.230.218/NR/rdonlyres/1FC8B9A1-6DE2-495F-9284-C3CC1CFB706D/0/BC_RS_InvestorPerspectivesonSocialInvestment_forweb.pdf. Esimerkkinä sosiaalisesta investointitoiminnasta mainittakoon Yhdistyneen kuningaskunnan Big Society Capital, ks. http://www.cabinetoffice.gov.uk/content/big-society-capital.

(10) www.eurocoopbanks.coop.

(11) www.triodos.be.

(12) Intesa Sanpaolo -pankkiryhmän sosiaalisille yrityksille tarkoitettu aloite; Banca Prossima; www.bancaprossima.com.

(13) www.socialfinance.org.uk/sib.

(14) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 113.

(15) http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=331&langId=en&pubId=606&type=2&furtherPubs=yes.

(16) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 26.

(17) Esimerkiksi tuki, joka on tarkoitettu työntekijöiden kouluttamiseen, työllisyystuki, vammaistuki sekä vähämerkityksellisemmät tukityypit.

(18) Ks. www.sse.org.uk ja sosiaalista yrittäjyyttä koskevat eri maisteriohjelmat (Università di Trento ja Università Bocconi).

(19) www.standardsmap.org/en ja www.socialenterprisemark.org.uk.

(20) http://unstats.un.org/unsd/publication/SeriesF/SeriesF_91E.pdf.

(21) www.thesroinetwork.org; http://iris.thegiin.org; www.iso.org/iso/social_responsibility.

(22) EUVL L 17, 22.1.2010, s. 43.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kriisin vaikutus eurooppalaisten yritysten ilmastoinvestointeihin” (valmisteleva lausunto)

2012/C 24/02

Esittelijä: Josef ZBOŘIL

Euroopan unionin tuleva puheenjohtajavaltio Puola päätti 30. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Kriisin vaikutus eurooppalaisten yritysten ilmastoinvestointeihin (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 75 ääntä puolesta ja 3 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

EU:n tuleva puheenjohtajavaltio Puola päätti marraskuun 2010 lopulla kuulla ETSK:ta kriisin vaikutuksista eurooppalaisten yritysten valmiuksiin toteuttaa ilmastoinvestointeja. Tarkoituksena oli tutkia pääasiassa eurooppalaisen päästökauppajärjestelmän vaikutuksia. Haluttiin tietää, oliko EU:n ilmastonmuutospolitiikan keskeinen pilari eli eurooppalainen päästökauppajärjestelmä toiminut asianmukaisesti vuoden 2008 lopulla alkaneen rahoituskriisin ja EU:n vuonna 2009 kokeman talouden taantuman aikana.

1.2

Kuten kasvihuonekaasu- ja hiilidioksidipäästöjä koskevat tiedot vuosilta 2009 ja 2010 selvästi osoittavat, päästöjen vähenemisen vuonna 2009 aiheutti liiketoiminnan taantuma. Vastaavasti vuonna 2010 tapahtuneen talouden elpymisen myötä päästöt kasvoivat. Tästä voidaan päätellä, että eurooppalaisen päästökauppajärjestelmän hintasignaalit eivät ole riittäviä, jotta ne tarjoaisivat tarpeeksi kannustimia runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien prosessien välttämiseksi ja kannustaisivat tekemään pitkän aikavälin investointeja ympäristöystävällisiin teknologioihin. EU:n päästökauppajärjestelmä on onneksi suunniteltu sellaiseksi, että kyseisenlaiset ongelmat voidaan havaita, ja järjestelmää voidaan muuttaa ja tarkistaa hiilen hinnan asettamiseksi vähennyksiin johtavalle tasolle, kuitenkin niin että heikoimman sopeutumiskyvyn omaavat teollisuudenalat saavat hyvitystä. Vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi tarvitaan investointeja vihreään ja energiatehokkaaseen teknologiaan eikä teollisen tuotannon vähentämistä.

1.3

Eurooppalaisen päästökauppajärjestelmän alkuperäisenä tavoitteena oli optimoida ilmastonmuutoksen lieventämisen kustannukset, ja sitä pidetään yhä tärkeimpänä päästöjen vähentämisen välineenä. Järjestelmää on kiireesti parannettava sen tehon palauttamiseksi ja ympäristötavoitteiden loukkaamattomuuden varmistamiseksi.

1.4

On yhä enemmän todisteita siitä, että päästökauppajärjestelmää muuttamalla ei sinänsä voida varmistaa sellaisen ilmastonmuutospolitiikan onnistunutta toteuttamista, joka vauhdittaisi siirtymistä vähän tai ei lainkaan hiilidioksidipäästöjä tuottaviin energialähteisiin ja samalla tukisi vakaata talouskehitystä. Ympäristömyötäisen ja resurssitehokkaan teknologian edellyttämät alkuinvestoinnit Euroopan tuotantoteollisuudessa ja energia-alalla ansaitsevat sitä vastoin paljon aiempaa vahvemman tuen julkisista varoista. Esimerkiksi Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelman) ja EU:n koheesiopolitiikan puitteissa olisi myönnettävä enemmän tukea kehittämiseen ja käyttöönottoon.

1.5

ETSK suosittaakin, että tarjotaan tarvittava rahoitus, jotta voidaan vauhdittaa teknologian kehitystä merkittävästi ja tarkoituksenmukaisesti. Varojen kokoon saamiseksi olisi käytettävä EU:n päästökauppajärjestelmän huutokaupoista kertyviä jäsenvaltioiden tuloja. Lisäksi ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta yhdenmukaistaa energia- ja hiilidioksidiverotus EU:ssa. ETSK kehottaa jäsenvaltioita käyttämään suurimman osan hiilidioksidi- ja energiaveroista saatavista lisätuloista teollisuuden niukkapäästöisen teknologian innovaatioiden edistämiseen.

1.6

Energian hinnat ovat viime aikoina olleet hyvin epävakaita muutamissa OPEC-maissa käynnissä olevien myllerrysten vuoksi. Tämä kehitys yhdessä Fukushimassa tapahtuneen ydinonnettomuuden kanssa on käynnistänyt uuden vaiheen energiakeskustelussa. Eräiden jäsenvaltioiden aivan äskettäin toteuttamilla yksipuolisilla toimilla ja perushyödykemarkkinoilla esiintyvillä keinottelupyrkimyksillä voi olla vakavia seurauksia EU:n energia-alan kehitykseen, ja niitä olisi analysoitava perusteellisesti.

1.7

Komission yksiköiden laatimassa valmisteluasiakirjassa käytetyillä vaikutustenarviointimalleilla (PRIMES jne.) on päädytty makrotaloudellisella tasolla hyvin optimistisiin tuloksiin, jotka eroavat mikrotaloudellisella tasolla eli toiminta-/alakohtaisella tasolla saaduista tuloksista ja ovat jopa ristiriidassa niiden kanssa. Makrotason arvioita olisikin tarkistettava, ja niitä olisi tarkasteltava alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa noudattaen ennen poliittisten johtopäätösten tekemistä.

1.8

Komitea kehottaa neuvostoa, komissiota ja parlamenttia varmistamaan kaikkien nykyisten vuoteen 2020 ulottuvien hiilidioksidipäästötavoitteiden täysimääräisen toteutumisen ja harkitsemaan vuodeksi 2020 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen tiukentamista 25 prosenttiin ilmastosopimuksen osapuolten 17. konferenssin neuvotteluissa saavutetun edistyksen ja yhteisön talouden odotettavissa olevan kehityksen perusteella pyrittäessä kohti sovittua 80–95 prosentin vähennystä vuoteen 2050 mennessä. Komitean mielestä on tärkeää säilyttää suurin piirtein vertailukelpoiset taloudelliset edellytykset maailmanlaajuisia toimijoita varten. Jotta tällainen sopimus voisi toimia, muiden kehittyneiden maiden olisi samalla toteutettava vastaavia toimia ja muiden keskeisten toimijoiden – pääasiassa nousevan talouden maiden – olisi suostuttava noudattamaan vapaaehtoisesti korkeampia päästövähennystavoitteita osana globaalia, oikeudellisesti sitovaa ja kattavaa Kioton jälkeistä järjestelmää.

1.9

Ilmastosopimuksen osapuolten 15. ja 16. konferenssien perusteella on jokseenkin selvää, että kansainväliset ilmastonmuutosneuvottelut ovat muuttamassa suuntaa ja että niissä tuodaan aiempaa paljon painokkaammin esiin alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. EU:n etenemissuunnitelmassa vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi vuonna 2050 (KOM(2011) 112) tunnustetaan, että on tärkeää siirtyä uusien sitovien tavoitteiden asettamisesta toimenpiteiden suunnitteluun. Se käynnistää keskustelun EU:n jäsenvaltioiden kanssa siitä, onko uusia tavoitteita asetettava. Sekä ylhäältä alaspäin suunnatuilla tavoitteilla että alhaalta ylöspäin suuntautuvalla teknologisen innovoinnin politiikalla on oma sijansa. EU:n ei pidä jättää käyttämättä tätä tilaisuutta todelliseen edistykseen, ja sen on näytettävä hyvää esimerkkiä.

1.10

Kriisinjälkeinen investointiympäristö vaihtelee huomattavasti EU:n eri puolilla, ja tilanne on jo pahenemassa toisen jo ennakoidun kriisin myötä. Julkinen rahoitus näyttää olevan yleisesti niukkenemassa edelleen jatkuvan, kurinalaista finanssipolitiikkaa edellyttävän velkakriisin vuoksi. Pk-sektori on altis tällaisille muutoksille, koska se on riippuvaisempi pankkirahoituksesta kuin suuryritykset, jotka voivat hyödyntää pääomamarkkinoita.

1.11

Infrastruktuuriin ei ole toistaiseksi tehty ratkaisevan tärkeitä uusia investointeja. Sähköntuotanto- ja kaasuinfrastruktuuriin tulisi etenkin yhtenäisiä Euroopan energiamarkkinoita ajatellen kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota, ja lisäksi tulisi edellyttää nykyistä laajempaa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä. Ilman täysin toimivia ja yhteenliitettyjä verkkoja edistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi.

2. Johdanto ja tausta

2.1

Euroopan komission tiedonannossa ”Vaihtoehdot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi yli 20 prosentin tavoitteen ja hiilivuodon riskin arviointi” (1) esitetään useita vaihtoehtoja uuden 30 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän kattamilla aloilla ja muilla aloilla (lähinnä liikenne, rakennettu ympäristö ja maatalous). Koska komission tiedonannossa ei tarkastella talouskriisin vaikutuksia eurooppalaisten yritysten valmiuksiin lisätä ilmastoinvestointeja, unionin puheenjohtajavaltio Puola ehdotti, että ETSK laatisi aiheesta lausunnon.

2.2

On laajalti tunnustettu, että hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ei ole helppo tehtävä ja että ei ole olemassa nopeita ratkaisuja, kun otetaan huomioon jatkuva väestönkasvu ja kehitysmaissa vallitseva energian niukkuus. Toinen keskeinen tekijä on fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energiantuotannon korvaaminen muilla energialähteillä toimitusvarmuuteen liittyvien kysymysten vuoksi. Voidaan todeta, että Kööpenhaminan sopimuksessa ja sitä seuraavissa Cancúnin sopimuksissa on luovuttu oikeudellisesti sitovista tavoitteista – mikä heikentää maailmanlaajuisen ”päästökatto ja -kauppa” -järjestelmän todennäköisyyttä – sikäli, että niissä tarkasteltavaa ajanjaksoa on pidennetty vuoteen 2050 ja että niissä korostetaan teknologisen kehityksen ja innovaatioprosessin merkitystä. Cancúnin sopimuksessa luetellaan useita tärkeitä päämääriä, joihin kuuluvat seuraavat kolme päätavoitetta:

—	Luodaan selkeät tavoitteet ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jotta maapallon keskilämpötilan nousu jäisi alle kahteen asteeseen.

—	Kannustetaan kaikkia maita päästöjen vähentämiseen kunkin maan erilaisten vastuiden ja valmiuksien mukaisesti.

—	Varmistetaan eri valtioiden käynnistämien toimien kansainvälinen avoimuus ja tarkistetaan maailmanlaajuista edistymistä pitkän aikavälin tavoitteessa säännöllisesti.

2.3

On olemassa laaja yhteisymmärrys siitä, että asianmukaisen ja yleisesti hyväksytyn hinnan määritteleminen hiilelle on ilmastonmuutospolitiikan onnistumisen kannalta keskeisen tärkeää (William D. Nordhaus: Economic Issues in a Designing a Global Agreement on Global Warming.). Jos hiilen hinta ei ole asianmukainen ja yleisesti hyväksytty, sillä ei voi olla kannustavaa vaikutusta. Tarvitaan realistista sääntelykehystä: kannustusmekanismien on toimittava käytännössä, jotta voidaan varmistaa poliittisten päätösten tehokkuus. Siksi ETSK kehottaa Euroopan komissiota esittämään vaihtoehtoja EU:n päästökauppajärjestelmän vahvistamiseksi ja samansuuntaisia toimenpiteitä päästökauppajärjestelmän piiriin kuulumattomille aloille.

2.4

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on onnistuttu jossain määrin (ja suhteellisen alhaisin kustannuksin) parantamalla energia-/polttoainetehokkuutta, mutta tekninen uudelleensuuntautuminen ja edistys ovat ainoa tapa tukea asteittaista siirtymistä muihin kuin fossiilisiin polttoaineisiin. Myös tehokkuustoimenpiteet edellyttävät olemassaolevien teknologioiden laajamittaista käyttöä ja innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä (McKinsey Global Institute: The Carbon Productivity Challenge: Curbing Climate Change and Sustaining Economic Growth).

2.5

Runsaasti energiaa kuluttavat teollisuudenalat ovat lisänneet energiatehokkuuttaan pyrkiessään jatkuvasti vähentämään toimintakustannuksiaan. Mikään toimija ei tuota hiilidioksidipäästöjä vain sen vuoksi, että sillä on vapaat tai laajamittaiset päästöoikeudet. Henkilökohtaiseen energiankulutukseen kohdistuvien tehokkuustoimien vaikutukset eivät ole yhtä selkeitä paluuvaikutuksen vuoksi. Sillä tarkoitetaan psykologista ilmiötä, jossa ihmiset kuluttavat kertyneen säästön esimerkiksi nostamalla kodin lämpötilaa ryhdyttyään energiatehokkuutta parantaviin toimiin. Se voi helposti vesittää tarmokkaimmatkin yritykset tehokkuuden parantamiseksi.

2.6

Uusiutuvat energialähteet vaikuttavat osaltaan päästöjen vähentämiseen, vaikka niiden merkitys saattaa olla vähäisempi kuin usein uskotaan. Nykyisin saatavilla olevien uusiutuvien teknologioiden fyysisiä sekä tilaan ja sosiaali- ja ympäristönäkökohtiin liittyviä rajoituksia ei toisinaan oteta täysimääräisesti huomioon, ja niiden voittamiseen teknologisen innovoinnin avulla liittyy taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi nykyisin tunnettujen uusiutuvien energiamuotojen toiminta- ja kustannustehokkuuden parantaminen on taloudellinen haaste, johon eräät jäsenvaltiot ovat tarttuneet mutta toiset eivät.

2.7

Kolme haastetta on ehdottomasti ratkaistava, eikä ole todennäköistä, että mihinkään niistä löytyy tyydyttävää ratkaisua ennen vuotta 2020. Ensinnäkin epäsäännöllisesti saatavilla olevat resurssit on integroitava kattavasti EU:n laajuiseen älykkääseen verkkoon, jonka kapasiteetti ottaa vastaan sähköä epäsäännöllisesti saatavilla olevista uusiutuvista luonnonvaroista yli odotetun 35–40 prosentin osuuden on rajallinen. On kuitenkin huomattava, että Saksan päätös ajaa ydinvoimantuotantokapasiteettinsa nopeasti alas on vauhdittanut alan toimia huomattavasti. Toiseksi tämä edellyttää huomattavaa akkumulointikapasiteettia. Kolmanneksi tarvitaan pitkän aikavälin laajamittaista toteuttamista varten pitkälle edistynyttä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaa, mikäli fossiilisia polttoaineita käytetään jatkossakin laajasti energialähteenä. Ennen kuin nämä kolme kriittistä kysymystä on ratkaistu, tarvitaan välttämättä perinteisiä varavoimanlähteitä, joihin liittyy myös päästöjä, jotta olemassaolevia uusiutuvia energialähteitä voidaan hyödyntää laajalti.

2.8

Sähkön- ja lämmöntuotannon tehostaminen aiheuttaa niin paljon kustannuksia, että se on nykyisen kurinalaisen talouspolitiikan vallitessa epätodennäköistä. Siksi käänteentekevät keksinnöt – samoin kuin olemassa olevien uusiutuviin energialähteisiin perustuvien tekniikoiden laajamittainen käyttöönotto ja kehittäminen – tulevat olemaan tärkeässä asemassa – pyrittäessä saavuttamaan odotettu 80–90 prosentin vähennys vuoteen 2050 mennessä (Kansainvälinen energiajärjestö: Energy Technology Perspective 2010).

2.9

Myös valmistustekniikkojen energiatehokkuuden parantaminen olisi tärkeää. Uudet ja radikaalit innovaatiot ovat sen vuoksi tarpeen kaikenlaisissa vähähiilisen teknologian vaihtoehdoissa. Ilman tällaista innovaatiota ja kehitystä on lähes mahdotonta ottaa käyttöön nopeasti ja laajamittaisesti vähähiilistä energiaa maailmanlaajuiseen energiankysyntään vastaamiseksi ja mahdollisten katastrofaalisten ilmastoriskien välttämiseksi. Tähän keskeiseen innovaatiohaasteeseen on puututtava suoraan ja ennakoivasti.

3. EU:n päästötietojen analyysi; kriisin vaikutukset

3.1

Komission asiakirjassa esitetään lukuisia perusteita, joiden erikseen arvioituina voidaan katsoa merkitsevän, että ilmastonmuutoksen lieventämistä koskevan kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa muttei mahdotonta. EU:n empiirisiä päästötietoja viime vuosilta on tarkasteltava rinnan sen tosiseikan kanssa, että uusiutuvan energian osuus uudesta sähköntuotantokapasiteetista oli vuonna 2009 EU:ssa 61 prosenttia. Todellisuudessa eräiden uusiutuvien energialähteiden vaihtelevuus tekee perussähköhuollon turvaamisesta lyhyellä aikavälillä varsin haastavaa.

3.2

Komission olettamukset perustuvat optimistisiin odotuksiin uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tuloksista ja yksittäisten jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmista. Lisäksi 20 prosentin lisäystä energiatehokkuudessa pidetään itsestään selvänä, vaikka jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot osoittavat edistymisen olevan joissain tapauksissa huomattavasti hitaampaa. Kun otetaan huomioon energiatehokkuuden rooli sähkön- ja lämmöntuotannon keskeisenä osatekijänä – jota voidaan kutsua hiili-intensiteetiksi – voimalaitosten ajanmukaistamistoimien viivästyminen on todennäköinen ja vakava ongelma, joka voi johtaa energiapulaan. Lisäksi Kansainvälisen energiajärjestön analyysit osoittavat, että 80 prosenttia sähköntuotannon kokonaispäästöistä on todellisuudessa sidottu vuoteen 2020 saakka. Sen vuoksi myös tulevalla vuosikymmenellä etenkin hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaan tehtävät investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä vähähiilisen tulevaisuuden kannalta.

3.3

Tutkijat ovat arvioineet, että vuonna 2010 kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät 4 prosentilla, ja EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat teollisuuslaitokset raportoivat 3,2 prosentin lisäyksestä. Vuonna 2009 kokonaispäästöt vähenivät 1,1 prosentilla vuoteen 2008 verrattuna: päästöt vähenivät EU:ssa (-6,4 %), Yhdysvalloissa (-6,5 %) ja Japanissa (-11,8 %), kun taas Kiina ilmoitti niiden lisääntymisestä 9,1 prosentilla. (Richard N. Cooper, Harvard University, Europe's Emission Trading System, kesäkuu 2010; Christian Egenhofer, CEPS, Brussels, The EU ETS and Climate Policy Towards 2050, tammikuu 2011). On selvää, että päästöjen väheneminen teollisuusmaissa vuosina 2008–2009 johtui pääasiassa talouden taantumasta. Alustavat tulokset vuodelta 2010 vahvistavat, että päästötason nousu ja lasku ovat yhteydessä liiketoiminnan tasoon.

3.4

EU:n päästökauppajärjestelmä on maailman suurin päästöjä sääntelevä järjestelmä, ja yksityiskohtaisessa tarkastelussa huolestuttavinta on sen kyvyttömyys vähentää hiilidioksidi- tai kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi. Eurooppalaisen teollisuuden hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöt olivat jo laskeneet kohtuullisesti vuodesta 1990 lähtien, ja tästä suuntauksesta päätellen EU:n päästökauppajärjestelmä vähensi päästöjä vuoteen 2008 mennessä vain kahdella prosentilla verrattuna tasoon, jonka arvioidaan vallitsevan ilman järjestelmän vaikutusta. Lisäksi, jos otetaan huomioon vuosien 2008–2009 talousromahduksen ja laman vaikutukset, EU:n päästökauppajärjestelmällä oli hyvin vähän ellei lainkaan itsenäistä vaikutusta Euroopan kasvihuonekaasupäästöihin.

3.5

Kaiken kaikkiaan päästöjen vähentyminen vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä ja vuonna 2009 sekä päästöjen vuoden 2010 toisella neljänneksellä alkanut lisääntyminen johtuvat selvästi talouskriisin alkamisesta (vuoden 2008 lopulla) ja sen päättymisestä (vuoden 2010 puolivälissä). Ei ole juurikaan todisteita siitä, että järjestelmän muuttuminen olisi johtanut päästöjen vähenemiseen mainittuna aikana.

3.6

On myös tärkeää panna merkille, että teollisuudenalat ovat jo ryhtyneet merkittäviin ja esimerkillisiin toimiin, kuten päästöjen tasaiseen vähentämiseen siirtymällä entistä hiilitehokkaampiin polttoaineisiin ja toteuttamalla tehokkaita toimia energiatehokkuuden parantamiseksi. Tätä kehitystä voidaan nopeuttaa vuoteen 2020 kestävällä seuraavalla päästökauppakaudella, jos lähes kaikilla EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla kehitetään ja otetaan käyttöön käänteentekeviä uusia teknologioita.

3.7

Eräät energiaa paljon kuluttavat teollisuudenalat, kuten teräs-, kalkki- ja sementtiteollisuus, ovat jo lähestymässä hiilitehokkuudessa teknisten mahdollisuuksien rajoja, ja päästöjen lisävähennyksiä voidaan lähitulevaisuudessa toteuttaa ainoastaan vähentämällä tuotantoa (Sustainable steelmaking, Boston Consulting Group, 2009).

3.8

On huomattava, että hiilivuoto liittyy mainitulle ilmiölle alttiiden teollisuudenalojen työllisyysasteisiin. Täsmällinen työllisyysaste vaihtelee eri jäsenvaltioissa – EU:n keskiarvo on noin 3 prosenttia, kun taas esimerkiksi Puolassa näiden paljon energiaa kuluttavien alojen työllisyysaste on 9,5 prosenttia.

3.9

Kuten kohdassa 2.4 mainitaan, tekniikan laajamittainen kehitys ja uusien teknologioiden käyttöönotto ovat keskeisiä tekijöitä kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisessä. Kaikissa aihetta käsittelevissä asiakirjoissa viitataan ratkaisemattomaan kysymykseen tarvittavan rahoituksen saannista. Päästökauppajärjestelmän tuotto on mahdollinen, joskin kaukainen ja epävarma rahoituksen lähde, mutta muutoin näköpiirissä ei ole mitään konkreettista. Myös EU:n nykyiset tutkimus- ja kehittämis- sekä hyödyntämisohjelmat ovat riittämättömiä. Tämä pätee myös Euroopan strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan (SET-suunnitelma), joka sisältää hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmät.

3.10

Monissa OPEC-maissa tapahtuneiden myllerrysten ja jatkuvan epävakauden sekä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi asenteet kansainvälisiä ilmastonmuutosneuvotteluita kohtaan ovat selvästi muuttuneet. Muutokset voivat merkitä jopa mahdollisuutta merkitykselliseen kansainväliseen sopimukseen. EU:n tulisi myös panna merkille Yhdysvaltojen äskettäin julkaisema erittäin kunnianhimoinen innovaatiosuunnitelma (The White House: Strategy for American Innovation: http://www.slideshare.net/whitehouse/a-strategy-for-american-innovation).

3.11

Kaikki mainitut indikaattorit osoittavat, että on kiireesti harkittava rakennemuutoksia, jotka helpottaisivat ja nopeuttaisivat siirtymistä uusiin vähähiilisiin energialähteisiin perustuvaan talouteen. Vaikka osa asiantuntijoista ja poliitikoista haluaa tutkia mahdollisuuksia siirtyä asteittain ”kiintiö ja kauppa” -periaatteesta kohti hiilen kulutukseen perustuvaa veroa, mahdollisuudet ottaa käyttöön EU:n laajuisesti (saati maailmanlaajuisesti) minkäänlaista järkeväntasoista uutta veroa ilmastoinvestointien rahoittamiseksi vaikuttavat kaukaisilta. Asia olisi kuitenkin tutkittava tarkoin valmisteltaessa ilmastonmuutosneuvotteluiden seuraavia vaiheita. EU:n päästökauppajärjestelmää pidetään parhaana vaihtoehtona EU:lle, mutta siihen on tehtävä merkittäviä ja radikaaleja uudistuksia.

3.12

Kriisinjälkeinen investointiympäristö vaihtelee huomattavasti eri puolilla EU:ta, ja tilanne on jo pahenemassa toisen jo ennakoidun kriisin myötä. Julkinen rahoitus näyttää olevan yleisesti niukkenemassa edelleen jatkuvan, kurinalaista finanssipolitiikkaa edellyttävän velkakriisin vuoksi. Yksityisellä sektorilla yritysrahoituksen saatavuus on toistaiseksi pysynyt verrattain vakaana etenkin vientiin suuntautuneilla teollisuudenaloilla. Euroopan valuuttajärjestelmän jatkuva kriisi, valmisteilla oleva lainsäädäntö (Basel III ja Solvenssi II) sekä talousnäkymien mahdollinen synkentyminen saattavat kuitenkin ennen pitkää vaikuttaa pankkilainojen saatavuuteen. Pk-sektori on altis tällaisille muutoksille, koska se on riippuvaisempi pankkirahoituksesta kuin suuryritykset, jotka voivat hyödyntää pääomamarkkinoita.

3.13

Eräät uusiutuvat energiamuodot ovat viime aikoina kehittyneet verrattain dynaamisesti. On syytä tarkastella yksityiskohtaisesti EU-tasolla ja jäsenvaltioittain, onko tämä kehitys tervettä ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Vakaiden tariffien vaikutus energian hintoihin saattaa johtaa pitkäaikaisiin vääristymiin. Lisäksi uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian äkillisen vyöryn takia on varmasti tehtävä merkittäviä investointeja siirtoinfrastruktuuriin toimitusverkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

3.14

Infrastruktuuriin ei ole toistaiseksi tehty riittävästi ratkaisevan tärkeitä uusia investointeja. Sähköntuotanto- ja kaasuinfrastruktuuriin tulisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota, etenkin kun otetaan huomioon Saksan äskettäinen päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Ilman täysin toimivia ja yhteenliitettyjä verkkoja edistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi.

Bryssel, 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2010) 265 lopullinen.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n teollisuus- ja kaivosjätteen käsittely ja hyödyntäminen kaupallisiin ja ympäristötarkoituksiin” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/03

Esittelijä: Dumitru FORNEA

Toinen esittelijä: Zbigniew KOTOWSKI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

EU:n teollisuus- ja kaivosjätteen käsittely ja hyödyntäminen kaupallisiin ja ympäristötarkoituksiin.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 27. syyskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 61 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Teollisuus- ja kaivosjätteen käsittelyn päätarkoituksena on estää sen päätyminen kaatopaikoille. Ympäristön saastumisen, terveysvaarojen ja maisema-arvojen kaltaisiin haasteisiin on puututtava vastuullisesti ja viipymättä. Mikään maa ei tänä päivänä voi jättää huomiotta primaaristen raaka-aineiden hyödyntämisen tuloksena syntyvien jätteiden kierrätysmahdollisuuksia. Näiden jätteiden hylkääminen ilman lisäkäsittelyä sen vuoksi, että se on halvempaa, ei enää ole mahdollista, kun ymmärrämme tästä ympäristölle, ihmisten terveydelle ja yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset.

1.2 Tämäntyyppisten jätteiden käsittely kaupallisiin tarkoituksiin voi parantaa ympäristöä, maisemaa, työllisyyttä ja asianomaisten yhteisöjen sosiaalisia oloja. Elinympäristön saastumisuhan poistumisen ansiosta alueen elinolosuhteet parantuvat, mikä hyödyttää kaikkia osapuolia. Tämän vuoksi näiden jätteiden hyötykäyttöä tulisi pitää osana kestävän kehityksen strategiaa ja kompensoivana toimena asianomaisille paikallisyhteisöille.

1.3 Kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten, kaivos-, metallurgisen sekä energiateollisuuden ammattilaisten, tiedemaailman, laitevalmistajien sekä kuljetusalan ja ammattialajärjestöjen on tärkeää informoida ihmisiä asiasta entistä paremmin ja tehdä tunnetuksi niitä ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja, joita kaivos- ja metallurgisen teollisuuden sekä hiilivoimaloiden tuottamien valtavien jätemäärien käsittelyllä voidaan saada aikaan.

1.4 Paikallisviranomaiset voivat olla tässä keskeisessä asemassa kannustamalla avoimeen kansalaiskeskusteluun aluetasolla ympäristönsuojelua ja jätteiden käsittelyä koskevien ratkaisujen löytämiseksi sekä perustan rakentamiseksi teollisuuden kestävälle kehitykselle. Tätä tarkoitusta varten on tarpeen perustaa julkisten, yksityisten tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden verkosto jakamaan vastuuta tulevista investoinneista, infrastruktuurista ja ympäristönsuojelusta.

1.5 Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tulisi kehittää innovatiivisia välineitä ja toimintatapoja, jotta teollisuus- ja kaivosjätekysymystä voitaisiin lähestyä mahdollisimman tehokkaasti ja kestävästi tutkimukseen, tilastotietoihin ja tieteellisiin tosiseikkoihin pohjautuen. On myös tärkeää pystyä asianomaisten sidosryhmien asianmukaisen kuulemisprosessin kautta ymmärtämään entistä paremmin näiden jätteiden käsittelyyn liittyviä oikeudellisia, poliittisia, hallinnollisia ja yhteiskunnallisia esteitä.

1.6 ETSK korostaa siksi tarvetta edistää tehokasta teollisuus- ja kaivosjätealan politiikkaa Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä, kun otetaan huomioon, että strategian yleisessä lähestymistavassa kestäväpohjainen teollisuuspolitiikka yhdistetään selvästi innovatiivisiin prosesseihin, resurssitehokkuuteen ja raaka-aineiden entistä parempaan saatavuuteen.

1.7 Kaivannaisjätteiden uusien käsittelyprosessien yhteydessä olisi aina annettava tietoa jätteen fyysisistä ja kemiallisista ominaisuuksista, jotta mahdollisia uudelleenkäsittelytoimia tai ympäristönsuojeluohjelmia käynnistävillä viranomaisilla ja yrityksillä olisi käytettävissään riittävästi tietoa.

1.8 Raaka-aineiden toimitusvarmuutta koskevissa nykyisissä poliittisissa aloitteissa tulisi lisätä EU:n ja jäsenvaltioiden taloudellista tukea sellaisten teknologioiden tutkimus- ja kehittämistoiminnalle, joita käytetään prosessoitaessa kaivos- ja teollisuusjätettä sekä otettaessa talteen arvokkaita mineraaleja ja metalleja. Yhtenä prioriteettina tulisi olla sellaisten teknologioiden kehittäminen, jotka mahdollistavat kriittisten sekä ihmisten terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti vaarallisten materiaalien talteenoton.

1.9 Eurooppa 2020 -strategiaan liittyen järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta katsoo, että on aika arvioida direktiivillä 2006/21/EY aikaansaatuja tuloksia. Se on valmis esittämään kommentteja ja ehdotuksia direktiivin täytäntöönpanon parantamiseksi ja edistämään aloitteita kaivosjätteen hyödyntämiseksi.

1.10 Ehdotus kaivostoiminnan ja muun louhinnan sekä metallurgisen teollisuuden tuottamien jätteiden kierrätyksen parantamiseksi ja niiden määrän vähentämiseksi voidaan tiivistää seuraavasti:

—	Sivutuotteen oikeudellinen asema tulisi muuttaa rinnakkaistuotteeksi, jolla on samat ominaisuudet kuin ensisijaisella tuotteella.

—	Sivutuotteiden erityiskäsittely tulisi nimenomaisesti sallia alkuperäisessä laitoksessa tai erityisjärjestelmissä, jotka on suunniteltu antamaan rinnakkaistuotteelle käytön edellyttämät ominaisuudet.

—	Rinnakkaistuotteen markkinointia tulisi edistää helpottamalla kuljetusta ja käyttöä.

—	Rinnakkaistuotteita käyttäville kuluttajille tulisi myöntää verokannustimia.

1.11 EU:ta lähellä olevien instituutioiden pitäisi tarjota enemmän tietoa lämpövoimaloiden jätteiden vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen sekä hiilen polton sivutuotteiden hyötykäytöstä. Tutkimus- ja kehittämistoimet ovat tarpeen, jotta voidaan parantaa hiilen polton sivutuotteita hyödyntäviä sovelluksia. Tutkimusta tarvitaan myös kehitteillä olevan teknologian eteenpäin viemiseksi sekä yleisesti tuhkan hallinnoinnin ja loppukäsittelyn kehittämiseksi.

1.12 EU:n tulisi käynnistää ja rahoittaa hankkeita hiilen polton sivutuotteiden hyötykäytön tunnetuksi tekemiseksi. Näin edistettäisiin kestävää kehitystä kierrättämällä kyseisiä jätteitä ja pitämällä ne pois kaatopaikoilta, mikä vähentäisi tarvetta hankkia uusia raaka-aineita ja säästäisi energiaa ja vettä.

1.13 Euroopan tasolla tulisi käynnistää tutkimus, jossa hankitaan lisätietoa lentotuhkasta, pohjatuhkasta, pohjakuonasta, savukaasujen rikinpoistokipsistä, rikinpoiston märistä ja kuivista puhdistusmateriaaleista sekä liejukerrospolttotuhkasta. EU:n hiilivoimaloita tulisi pyytää antamaan vapaaehtoisesti tietoja tutkimusta varten. On myös laadittava luettelo jo olemassa olevista tuotteista sekä hiilen polton sivutuotteita hyödyntävistä mahdollisista sovelluksista ja päivitettävä luetteloa säännöllisesti.

2. Yleiskatsaus

2.1 Vuonna 2005 hyväksyttiin EU:n kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanon yhteydessä jätteiden synnyn ehkäisemistä ja kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia. Euroopan komissio on nyt antanut strategian jatkotoimena tiedonannon (KOM(2011) 13), jossa arvioidaan, missä määrin strategian tavoitteet on saavutettu, sekä ehdotetaan uusia toimia strategian täytäntöönpanon tehostamiseksi.

2.2 Teollisuus- ja kaivosjätteen muodostama ongelma on merkittävä huolenaihe EU:n kansalaisille ja järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle. Euroopan teollisuuden tulevaisuus riippuu osittain siitä, kuinka tämä ongelma onnistutaan ratkaisemaan. Huomattava osa teollisuushankkeista on tällä hetkellä vaarassa ajautua umpikujaan, sillä ne kohtaavat vastustusta paikallisyhteisöiltä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta, jotka ovat huolissaan teollisuus- ja kaivostoiminnan vaikutuksista kansanterveyteen ja ympäristöön.

2.3 Kansalaisyhteiskunnan huoli johtuu monissa tapauksissa valitettavasti tiedon ja avoimuuden puutteesta, joten on tarpeen varmistaa ympäristövaikutusten arvioinnin täysimääräinen ja asianmukainen täytäntöönpano, jotta voidaan taata moitteeton tiedotus ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen.

2.4 Teollisuus- ja kaivosjäte muodostaa edelleen haasteen lukuisille jäsenvaltioille, joissa on tai on ollut teollisuuslaitoksia ja kaivoksia. Jätteet saattavat olla paikallisyhteisöille joko uhka tai mahdollisuus. Niistä tulee uhka, jos ne vain hylätään ilman toimenpiteitä ympäristöriskien vähentämiseksi, mutta ne voivat jossain tapauksessa muodostua myös mahdollisuudeksi, mikäli jätteen dumppaus synnyttää toimia metallin tai muiden hyödyllisten sekundaaristen raaka-aineiden talteen ottamiseksi.

2.5 Kaivosjätteen metallipitoisuus saattaa joissain tapauksissa olla yhtä suuri tai jopa suurempi kuin malmin metallipitoisuus. Sama pätee metallurgisen teollisuuden jätteisiin: talteenottoteknologiat ovat kehittyneet, ja nyt on mahdollista arvioida uudelleen vanhasta teollisuustoiminnasta aiheutuvan jätteen tarjoamia mahdollisuuksia ja tehdä tästä alasta ekologisesti tarkoituksenmukaista.

2.6 Teollisuus- ja kaivosjäteongelman käsittely on usein paikallisviranomaisten vastuulla, sillä jätteet tai kaatopaikat sijaitsevat usein niiden toimialueella. Näin ollen tältä tasolta voidaan löytää vastaus siihen, kuinka ”haaste” muutetaan ”mahdollisuudeksi” tukemalla yksityisiä hankkeita sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja hallinnollisia kumppanuuksia sellaisten teollisuuspuistojen kehittämiseksi, joissa jätteet hyödynnetään kokonaan yhdistämällä laaja-alaisia ja alakohtaisia lähestymistapoja prosessiteollisuudessa, rakentamisessa ja perusrakenteissa.

2.7 Tässä lausunnossa keskitytään kolmeen jätetyyppiin, joita löytyy Euroopasta huomattavia määriä (miljardeja kuutiometrejä) ja joihin Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden lainsäätäjät ovat kiinnittäneet erityistä huomiota:

—

Kaivosjäte (tai ”kaivannaisjäte” siten kuin se määritellään direktiivissä 2006/21/EY) on peräisin hiilen tai muuhun kuin energiantuotantoon käytettävien mineraalien etsinnästä, louhinnasta ja käsittelystä. Satoja miljoonia tonneja jätettä edelleen toiminnassa olevilta tai entisiltä kaivosalueilta on edelleen varastoitu käsittelemättä enemmän tai vähemmän tiiviisti paikallisyhteisöjen läheisyyteen (1). Suljetut ja hylätyt kaivosjätealueet voivat aiheuttaa vakavan vaaran ympäristölle ja paikallisyhteisöille.

—	Metallurgisen teollisuuden jätteet ovat lähinnä kuonaa, lietettä ja pölyä. Muun kuin rautaan liittyvän metallurgisen teollisuuden jätteissä voi esimerkiksi olla runsaasti raskasmetalleja, jotka saattavat vaikuttaa ympäristöön kielteisesti, mikäli niitä ei käsitellä asianmukaisesti.

—	Lämpövoimaloiden jätteet. Voimaloista peräisin oleva tuhka ja kuona muodostavat kokonaisjätteestä suuren osan erityisesti niissä maissa, joissa lämpövoimateollisuus käyttää suuria määriä heikkolaatuista hiiltä.

2.8 Kaikissa näissä tapauksissa jätteen varastointialueet saattavat, mikäli niitä ei hoideta asianmukaisesti, tehdä paikallisyhteisöjen ympäristöstä erittäin epämiellyttävän ja tehdä käyttökelvottomaksi laajoja maa-alueita, jotka muussa tapauksessa voisivat tuottaa yhteisöille taloudellista, sosiaalista ja ekologista hyötyä.

3. Teollisuus- ja kaivosjätteen käsittelyä edistävät politiikat ja sääntelypuitteet

3.1 Eurooppa 2020 -strategialla, EU:n teollisuuspolitiikalla (2), EU:n strategialla resurssitehokkuuden lisäämiseksi (3), EU:n raaka-ainestrategialla (4), jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaisella strategialla (5) ja EU:n innovaatiostrategialla (6) edistetään seuraavia tavoitteita:

—	Euroopan kestäväpohjainen kasvu resurssitehokkaan sekä entistä ympäristömyönteisemmän ja kilpailukykyisemmän talouden avulla

—	sellaisten teknologioiden ja tuotantomenetelmien hyödyntäminen, jotka vähentävät luonnonvarojen käyttöä ja lisäävät investointeja EU:n olemassa oleviin luonnonvaroihin

—	sellaisen jätehierarkian täysi soveltaminen, jonka perustana on ensi kädessä jätteen syntymisen ehkäisemisen, minkä jälkeen seuraavat uudelleenkäytön ja kierrätyksen valmisteleminen, energian talteenotto ja vasta viimeisenä jätteiden loppukäsittely

—	säädösten tarkistaminen, jotta voidaan tukea teollisuus- ja palvelusektoreiden resurssienkäytön tehostamista, mukaan luettuna kierrätyksen tehostaminen sekä keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden kaupallisen hyödyntämisen ja omaksumisen edistäminen

—	panostaminen kaivannaisteollisuuteen ottamalla käyttöön mineraaleja koskevia maankäytön suunnittelujärjestelmiä, joihin sisältyy digitaalinen geologinen tietokanta sekä läpinäkyvä menetelmä mineraalivarojen löytämiseksi, samalla kun edistetään kierrätystä ja jätteiden vähentämistä

—	eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien käynnistäminen tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden markkinoilletulon vauhdittamiseksi.

3.2 EU:n ensimmäinen jätehuoltodirektiivi on ollut voimassa 1970-luvulta lähtien. Euroopan jäteluettelo otettiin käyttöön vuonna 1991 direktiivillä 91/156/ETY, jota seurasi vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY. Vuonna 2008 annettiin direktiivi 2008/98/EY, joka on erityisen merkityksellinen käsillä olevan lausunnon kannalta, sillä direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa jätehierarkia määritellään aiempaa täsmällisemmin: a) ehkäiseminen, b) valmistelu uudelleenkäyttöön, c) kierrätys, d) muu hyödyntäminen esim. energiana ja e) loppukäsittely (7).

3.3 Direktiivissä 2006/12/EY ja päätöksessä N:o 1600/2002/EY säädetään seuraavaa:

—	Edelleen syntyvän jätteen vaarallisuusastetta on alennettava siten, että jäte aiheuttaa mahdollisimman pienen riskin.

—	Etusija on annettava jätteiden syntymisen ehkäisemiselle ja kierrätykselle.

—	Käsittelyyn menevän jätteen määrän on oltava mahdollisimman vähäinen, ja se olisi hävitettävä turvallisesti.

—	Käsiteltäväksi tarkoitettu jäte on käsiteltävä mahdollisimman lähellä sen syntypaikkaa siinä määrin kuin tämä ei vähennä jätteen käsittelytoimien tehokkuutta.

3.4 Direktiivissä 2006/21/EY kaivannaisteollisuuden jätehuollosta (direktiivi annettiin vuonna 2006, se tuli voimaan toukokuussa 2008 ja sen täytäntöönpanoa on määrä arvioida marraskuussa 2012) asetetaan seuraavanlaisia tavoitteita:

—	Direktiivillä pyritään torjumaan olemassa olevissa ja uusissa kaivoksissa syntyvistä kaivosjätteistä ihmisten terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheutuvia haittavaikutuksia.

—	Direktiivi sisältää toiminnanharjoittajia koskevan velvoitteen jätehuoltosuunnitelman laatimisesta. Suunnitelman tulee noudattaa jätehierarkiaa, eli toimet ovat tärkeysjärjestyksessä valistaminen, ehkäiseminen, uudelleenkäyttö, kierrätys ja viimeisenä loppukäsittely.

—	Direktiivi sisältää jäsenvaltioita koskevan velvoitteen suljettujen ja hylättyjen, ympäristölle ja kansanterveydelle mahdollisesti vahingollisten kaivosjätealueiden luetteloimisesta vuoteen 2012 mennessä (8).

4. Kaivosjätteen käsittely

4.1 Tähänastisissa lainsäädäntöehdotuksissa jäsenvaltioita on kehotettu laatimaan toukokuuhun 2012 mennessä luettelo suljetuista ja hylätyistä kaivannaisteollisuuden jätealueista, joilla voi mahdollisesti olla vaikutusta ihmisten terveyteen tai ympäristöön, sekä julkaisemaan tämä luettelo.

4.2 Vuonna 2004 julkaistussa EU:n Pecomines-tutkimuksessa (9) sekä siihen liittyvässä tapaustutkimusraportissa, jossa tarkasteltiin kaukokartoituksen käyttöä (10), tehtiin alustava arvio eräistä kaivosjätealueista ensimmäisten Itä-Euroopan maiden ollessa juuri liittymässä EU:hun. Tutkimuksessa ei kuitenkaan millään tavoin analysoitu sijoituspaikkojen fyysistä tai kemiallista vakautta.

4.3 Tällä hetkellä ei ole olemassa Euroopan laajuista tietokantaa kaivos- ja muun teollisuusjätteen sijoituspaikoista eikä niiden fyysisistä ja kemiallisista ominaisuuksista. Eräät jäsenvaltiot, kuten Espanja, ovat jo laatineet kansallisia kaivannaisteollisuuden jätehuoltosuunnitelmia. Suunnitelmat perustuvat tilastoituun tietoon rekisteröidyistä, hylätyistä tai käytössä olevista jätteiden kaatopaikoista, padoista ja altaista (11).

4.4 Eräät jäsenvaltiot ovat kehittäneet ja soveltavat menetelmiä vanhojen jätepatoaltaiden ja säilytyspaikkojen turvallisuuden arvioimiseksi. Ne ovat yksilöineet tarvittavat ensisijaiset toimet laajamittaisen saastumisen ehkäisemiseksi (esim. Slovakian ympäristöministeriö). Kaivosjätteen uudelleenkäsittelyn nykyisestä taloudellisesta kannattavuudesta ei kuitenkaan ole tehty kattavaa arviointia. Uudelleenkäsittelyn taloudellinen kannattavuus riippuu suurelta osin kohteena olevan mineraalin/mineraalien markkinahinnasta. Jäsenvaltioiden tulisi tehdä mainitut arvioinnit mahdollisten win-win-tilanteiden kartoittamiseksi.

4.5 Pääsy jätteiden sijoituspaikkoihin kuuluu kansallisten, mineraalien hyödyntämistä ja maankäyttöä koskevien politiikkojen alaisuuteen. Kaikkiin näihin politiikkoihin sovelletaan toissijaisuusperiaatetta – toisin sanoen jäsenvaltioiden on huolehdittava niistä itse mutta noudattaen EU:n lainsäädäntöä vaikutustenarvioinnista ja kaivosjätteestä samoin kuin vesipuitedirektiiviä.

4.6 EU:n raaka-ainestrategiassa ehdotetaan, että laadittaisiin pitkän aikavälin analyysi mineraalien kysynnästä. Se voisi antaa pohjan vanhojen kaivosjätteiden ja jätealueiden uudelleenprosessoinnin taloudelliselle priorisoinnille.

4.7 Jätealueiden käyttötarkoituksen muuttaminen ja kaivosjätteiden käsittely – taloudellisten kannustimien kera tai ilman niitä – voi luoda työpaikkoja sekä parantaa ympäristöä ja asianomaisten yhteisöjen sosiaalisia ja elinolosuhteita erityisesti kohentamalla maisemaa sekä poistamalla saastumisriskin.

4.8 Suljettujen ja hylättyjen kaivosjätealueiden käsittelyssä tulisi ohjenuorana pitää seuraavia näkökohtia:

—

Sellaisten suljettujen ja hylättyjen kaivosjätealueiden käsittely, jotka muodostavat terveys- tai turvallisuusriskin tai jotka voivat saastuttaa ympäristöä tai joilla on kaupallista arvoa vallitsevassa taloustilanteessa, tulisi asettaa etusijalle nopeassa ja huolellisessa lupien myöntämisessä. Edeltäviin toiminnanharjoittajiin liittyvät vastuukysymykset tulisi ratkaista investointien edistämiseksi (12).

—	Sellaisten terveys- tai turvallisuusriskin aiheuttavien tai ympäristöä mahdollisesti saastuttavien suljettujen ja hylättyjen kaivosjätealueiden käsittely, joilla ei ole lainkaan kaupallista arvoa, voi vaatia julkista rahoitusta (13).

—

Terveys- tai turvallisuusriskittömien, ympäristöä saastuttamattomien mutta kaupallista arvoa omaavien suljettujen ja hylättyjen kaivosjätealueiden uudelleenkäsittely tulisi tehdä mahdolliseksi. Edeltäviin toiminnanharjoittajiin liittyvät vastuukysymykset tulisi ratkaista investointien kannustamiseksi.

4.9 Vanhojen, ylikuormitettujen jätteen säilytyspaikkojen uudelleenkäsittelyä ja kunnostamista varten tarvittava teknologia on osittain olemassa, mutta se edellyttää myös jossain määrin uutta tutkimusta. Raaka-aineita koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus voisi tarjota välineen alan tutkimuksen innoittamiseksi. Sen kautta voitaisiin myös mahdollisesti rahoittaa kokeiluhanketta. Tästä asiantuntemuksesta voisi tulla maailman huippua ja sitä voitaisiin hyödyntää Euroopan lisäksi myös maailmanlaajuisesti (esim. Itä-Saksassa Saksojen yhdistymisen jälkeen sovelletut teknologiat). Edistyneemmän teknologian ja menetelmien tutkimus voisi olla ala, jolla eurooppalainen teollisuus voisi olla maailman kärkipäässä.

4.10 Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (Best Available Techniques, BAT) koskevassa asiakirjassa, jossa käsitellään kaivosteollisuuden jätteiden käsittelyä, viitataan vain hyvin lyhyesti parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttöön jätteiden erottelussa lietteen ja muun jätteen tulevan uudelleenprosessoinnin parantamiseksi.

4.11 Euroopan rakennerahastoilla on ratkaiseva merkitys, ja niistä tehdään jo huomattavia investointeja tutkimukseen ja innovointiin. Nykyiselle rahoituskaudelle (2007–2013) on varattu noin 86 miljardia euroa. Näistä varoista on paljon vielä käyttämättä, ja ne olisi hyödynnettävä tehokkaammin innovoinnin hyväksi ja Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.12 EU:n rakennerahastovaroja on ennenkin hyödynnetty eräissä tapauksissa, jolloin uusien alueellisten infrastruktuurien kehittäminen on voitu yhdistää vanhojen teollisuus- ja kaivosalueiden puhdistamiseen ja käyttötarkoituksen muuttamiseen. Menestyksekkäimmissä aloitteissa vanhojen kaivosjätteiden ja jätealtaiden uudelleenprosessointi yhdistetään uuteen kaivokseen, mikä – useimmiten – parantaa taloudellista kannattavuutta mittakaavaetujen ansiosta.

4.13 Tähän asti vain pieni osa EU:n rahoituksesta on käytetty EU:n kaivosjätteen käsittelyyn ja hyödyntämiseen kaupallisiin ja ympäristötarkoituksiin. Eräät eurooppalaiset aloitteet ja hankkeet, kuten kestävien mineraalivarojen eurooppalaiset teknologiayhteisöt, EU:n ProMine-hanke sekä EuroGeoSource, saavat Euroopan komissiolta taloudellista tukea. Odotettavissa on, että näistä hankkeista saadaan aineksia innovatiivisiin teknologioihin, mineraalivaroja koskevan tietämyksen parantamiseen ja kaivosjätettä koskevaan tietokantaan.

5. Metallurgisen teollisuuden jätteet – Teollisuusjätteen käsite – Ympäristöhaasteet – Taloudelliset ja yhteiskunnalliset mahdollisuudet

5.1 Teollisuusjätteen käsite ei ajan myötä ole juurikaan muuttunut: edelleen ajatuksena on, että ”mikä ei ole tuote, on jätettä”. Teollisen toiminnan ”tuotteen” käsitettä on ehkä kuitenkin tarkistettava perusteellisesti, kun otetaan huomioon viimeaikaiset ympäristönsuojelupolitiikat (”jätteettömyyden” tavoite) sekä raaka-aineiden niukkuuteen liittyvät taloudelliset kysymykset.

5.2 Monimutkaisen teollisuustoiminnan tavoitteena on nykyään saada aikaan monia ”rinnakkaistuotteita” yhden ainoan tuotteen sijaan (14). Esimerkiksi masuunikuonaa käytetään nykyään sementin tuotannossa monien sementtiseosten tärkeänä osana (15).

5.3 EU:n nykyisessä lainsäädännössä vaaditaan, että prosessilla saa tuotteen lisäksi olla vain sivutuotteita, ei rinnakkaistuotteita. Tämä merkitsee sitä, että sivutuotetta, mikäli sitä ei käsitellä pääprosessissa, pidetään jätteenä, joka voidaan käyttää uudelleen ja johon sovelletaan kaikkea jätelainsäädäntöä.

5.4 Todellisuudessa tämä ei ole termin määrityksen ongelma (sivutuotetta tai rinnakkaistuotetta voidaan pitää toisiaan vastaavina). Ongelma liittyy rajoitteisiin, joita lainsäädännössä asetetaan sivutuotteille. Direktiivin 2008/98/EY 5 artiklan mukaan sivutuotteen on täytettävä neljä edellytystä: ”a) aineen tai esineen jatkokäyttö on varmaa; b) ainetta tai esinettä voidaan käyttää muuta kuin tavalliseksi katsottavaa teollista ; c) ; ja d) jatkokäyttö on laillista eli aine tai esine täyttää kaikki asiaankuuluvat, sen erityiseen käyttöön liittyvät tuotetta, ympäristöä ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä aiheuta haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle”.

5.5 Kaatopaikoille sijoitetut metallurgisen teollisuuden jätteet voivat sisältää monia haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, mukaan lukien seokset, joita ei ole voitu käyttää ”tuotteen” valmistuksessa. Mikäli nämä aineet (16) sijoitetaan kaatopaikalle, ne tarvitsevat usein myös direktiivin 2006/12/EY mukaisesti ennakkokäsittelyn.

5.6 Haasteena sekundaarisen tuotteen pitämisessä rinnakkaistuotteena on, että se mahdollistaa käsittelyn ja/tai prosessoinnin suorittamisen itse päätuotantolaitoksessa (kuten nykyään) tai erityisissä järjestelmissä, jotka on suunniteltu muuttamaan rinnakkaistuote uudeksi tuotteeksi; tämä tuote voidaan tuoda markkinoille ilman muita rajoitteita kuin rinnakkaistuotteen ilmoittaminen. Nykyisin näin voivat tehdä vain yritykset ja tuotantolaitokset, joille on myönnetty lupa jätteen käsittelyyn direktiiviin 2006/12/EY mukaisesti.

5.7 Ympäristön kannalta tärkein etu on, että maaperän pilaantuminen ja maiseman kärsiminen vähentyvät. Arvioidaan esimerkiksi, että jokainen miljoona tonnia teräskuonaa (hiiliteräksen kuona voidaan inertisoida) vaatii kaatopaikalla noin 900 000 kuutiometrin tilavuuden, ja se säästäisi aggregaateilta saman määrän inerttia kaivantaa. (17) Toinen etu uudelleenkäyttöä varten tehdyn inertisoinnin jälkeen on ympäristöpäästöjen vähentyminen (pöly ja metallien huuhtoutuminen).

5.8 Yhteiskunnalliselta ja taloudelliselta kannalta katsottuna metallurgisen teollisuuden jätteiden käsittelyyn ja kierrättämiseen liittyvät toimet ovat innovatiivisia toimia, jotka vaativat varsinaisen työn lisäksi tutkimus- ja kehittämistoimia ympäristövaikutusten minimoimiseksi ja kustannusten vähentämiseksi. Tähän liittyen Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtiin vuonna 2010 mielenkiintoinen tutkimus, jossa selvitettiin kunnallis- ja teollisuusjätteen keräämistä, hallinnointia ja käsittelyä varten työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. (18)

6. Lämpövoimaloiden jätteet – Hiilen poltosta saatavien sivutuotteiden hyötykäyttö

6.1 Hiili on tärkeä resurssi, jota luonto tuottaa suuria määriä. Vuonna 2008 kivihiilen kokonaistuotanto oli maailmanlaajuisesti 579 miljoonaa tonnia ja ruskohiilen 956 miljoonaa tonnia. (19) Hiili kattaa 27 prosenttia primaarienergiatarpeesta ja tuottaa 41 prosenttia maailman sähköstä. Hiilen merkitys sähkön tuotannolle kasvaa kaikkialla maailmassa, ja vuonna 2030 hiilellä tuotetaan maailmanlaajuisesti 44 prosenttia sähköstä. Todennettujen hiilivarantojen arvioidaan riittävän nykyisellä tuotantotasolla 119 vuotta (20).

6.2 Kun hiiltä poltetaan sähkön ja energian tuottamiseksi, syntyy suuria määriä jätettä, joka tuo mukanaan huolia ja haasteita niille EU:n ja muun maailman yhteisöille, joissa tällaista jätettä tuotetaan ja jotka joutuvat huolehtimaan sen hävittämisestä. Yritykset ja tutkimuslaitokset muun muassa Yhdysvalloissa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat vuodesta 1945 lähtien etsineet hyötykäyttömahdollisuuksia näille jätteille, jotka on luokiteltu hiilen polton sivutuotteiksi. Tärkeimpiä sivutuotteita ovat lentotuhka, pohjatuhka, pohjakuona, liejukerrospolttotuhka, puolikuivan rikinpoistoprosessin tuotos ja savukaasujen rikinpoistokipsi.

6.3 American Coal Ash Association (ACAA, Amerikan kivihiilituhkajärjestö) perustettiin vuonna 1968 Yhdysvalloissa ammattialajärjestöksi, joka pyrkii saamaan hiilivoimaloiden jätteet uudelleenkäyttöön. Järjestön tehtävänä on edistää hiilen poltosta saatavien sivutuotteiden hallinnointia ja käyttöä ympäristön kannalta vastuullisella, teknisesti varmalla, kaupallisesti kilpailukykyisellä ja maailmanlaajuista yhteisöä tukevalla tavalla (21).

6.4 ACAA:n laskelmien mukaan hiilen polton sivutuotteiden tuotanto kasvoi vuosina 1966–2008 Yhdysvalloissa 25 miljoonasta tonnista 135 miljoonaan tonniin, ja hiilen polton sivutuotteiden hyötykäyttö kasvoi samalla ajanjaksolla 5 miljoonasta tonnista noin 55 miljoonaan tonniin.

6.5 European Coal Combustion Products Association (22) (ECOBA, hiilen polton sivutuotteiden eurooppalainen järjestö) arvioi vuonna 2007, että hiilen polton sivutuotteiden kokonaistuotanto oli 27 jäsenvaltion EU:ssa yli 100 miljoonaa tonnia vuodessa ja 15 jäsenvaltion EU:ssa 61 miljoonaa tonnia. Tästä 68,3 prosenttia oli lentotuhkaa, 17,7 prosenttia savukaasujen rikinpoistokipsiä, 9,4 prosenttia pohjatuhkaa, 2,4 prosenttia pohjakuonaa, 1,5 prosenttia liejukerrospolttotuhkaa ja 0,7 prosenttia puolikuivan rikinpoistoprosessin tuotoksia.

6.6 Maailmanlaajuisesti sekä Euroopassa hiilen polton sivutuotteiden potentiaaliset käyttäjät eivät saa asianmukaisesti tietoa näiden uusien materiaalien ja tuotteiden ominaisuuksista ja niiden käytön eduista. Tähän asti Yhdysvaltojen teollisuus on ollut suurin hiilen polton sivutuotteiden tuottaja ja kuluttaja ennen muutamia Euroopan maita, esimerkiksi Saksaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Tilanne on muuttumassa, ja sellaiset maat kuin Kiina ja Intia ovat pääsemässä johtavaan asemaan hiilen polton sivutuotteiden tuotannossa ja kulutuksessa (23).

6.7 Hiilivoimaloiden jätteiden hyötykäytön ympäristöedut

—	Hiilivoimaloiden lähistöllä ympäristön tila kohenee.

—	Luonnonvaroja säästyy.

—	Energiantarve ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät.

—	Jätteen loppukäsittelyyn tarvitaan entistä vähemmän tilaa.

6.8 Hiilen polton sivutuotteiden käyttösovelluksia

—	sementin ja betonin tuotanto; lentotuhka betonin sideaineena (24)

—	vaarallisten jätteiden kiinteytys ja stabilointi

—	pohjatuhkan käyttö asfalttiseoksissa tienrakennuksessa

—	savukaasujen rikinpoistokipsin käyttö maataloudessa

—

ns. kenosfäärien (cenospheres) tai metallien erottelu; kenosfäärejä voidaan käyttää kevytbetonissa, rakennemateriaaleissa ja ultrakevyiden komposiittimateriaalien yhdisteissä; sovellukset autoteollisuudessa, ilmailualalla, renkaissa, maaleissa ja pinnoitteissa, lattianpäällysteissä, kaapeleissa, putkissa, rakennusalalla ja kodinkoneissa

—	maaperän suojelu ja hylättyjen kaivosten regenerointi

—	pohjatuhkan käyttö betoni- ja savitiilien tuotannossa; lentotuhkatiilien valmistus ei vaadi polttoa, ja niihin voidaan sekoittaa suuri määrä kierrätysmateriaalia

—	germaniumin talteenotto lentotuhkasta

—	uusien maalien ja muiden ympäristösovellusten kehittäminen; maalit, joiden tuotannossa on käytetty hiilen polton sivutuotteita, ovat veden-, hapon- ja orgaanisten liuottimien kestäviä

—	puun korvaavat tuotteet

—	lentotuhkan käyttö jätevesien käsittelyssä sellaisten raskasmetallien kuin nikkelin ja kadmiumin kohdalla

—	tutkimus myrkyllisen lentotuhkan muuttamiseksi autoteollisuuden metallivaahdoiksi.

6.9 Suuret määrät lentotuhkaa menee Euroopassa kaatopaikoille, tai sitä käytetään halpoihin sovelluksiin; poikkeuksia on vain muutama (esim. Alankomaat ja Saksa). Tämä johtuu tuhkan laadusta EU:ssa, sillä se ei aina sovellu arvokkaisiin sovelluksiin, mutta syynä ovat myös puutteet tiedoissa ja hiilen polton sivutuotteiden hyötykäytön edistämisessä eri sovelluksissa. Tulevaisuudessa lentotuhkan laadun odotetaan paranevan hiilivoimaloille asetettujen ympäristövaatimuksien johdosta sekä siitä syystä, että teollisuus pyrkii polttamaan hiiltä tehokkaasti ja ympäristöä säästävällä tavalla.

6.10 Hiilen polton sivutuotteiden käyttöön vaikuttavien tekijöiden ymmärtämiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia ja selvityksiä. Tavoitteena tulisi olla näiden tuotteiden älykäs käyttö, ja tätä varten tarvitaan talouteen, hallinnointiin ja logistiikkaan liittyviä innovatiivisia ratkaisuja, suorituskykyyn pohjautuvaa lentotuhkan luokitusjärjestelmää sekä tutkimus- ja kehittämisohjelmia, jotta voidaan parantaa prosessia, jossa hiilen polton sivutuotteet muunnetaan uusiksi, innovatiivisiksi materiaaleiksi, sekä hankkia lisää tietoa lentotuhkasta muodostuvien kenosfäärien koostumuksesta, morfologiasta ja rakenteesta.

6.11 Se, että hiilen polton sivutuotteet määritellään laissa jätteeksi, aiheuttaa esteitä, jotka haittaavat hiilivoimaloiden jätteen hyötykäyttöä. Nykyinen luokittelu perustuu yhdenmukaistettuun luetteloon jätteistä, ja sitä voidaan tarkistaa uuden tiedon ja tutkimustulosten pohjalta. Hiilen polton sivutuotteisiin, jotka eivät kuulu jätelainsäädännön piiriin, voidaan soveltaa REACH-asetusta.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Esimerkkinä voidaan mainita, että Romaniassa on talous-, kauppa- ja yritysympäristöministeriön mukaan 77 kaivosten rikastusjätteen säilytyspaikkaa, joissa on jätettä 340 miljoonaa kuutiometriä ja jotka kattavat 1 700 hehtaarin alueen, sekä 675 kaivosjätteen kaatopaikkaa, joiden yhteistilavuus on 3,1 miljardia kuutiometriä ja yhteispinta-ala 9 300 hehtaaria.

(2) KOM(2010) 614.

(3) KOM(2011) 21.

(4) KOM(2011) 25.

(5) Viimeisin kertomus: KOM(2011) 13.

(6) KOM(2010) 546 lopullinen.

(7) Direktiiviin ei kuitenkaan sisälly säännöksiä tarpeesta vähentää jätteiden haitallisuutta sen jälkeen, kun jäte on otettu vastaan tai kun se on jo kaatopaikalla.

(8) Jäsenvaltioiden avuksi tässä tehtävässä on äskettäin julkaistu ohjeistus luetteloiden laatimisesta.

(9) Jordan, G., D'Alessandro, M., Mining, Mining Waste and Related Environmental Issues: Problems and Solutions in Central and Eastern European Candidate Countries, PECOMINES, JRC 2004 (EUR 20 868 EN).

(10) Vijdea, A.M., Sommer, S., Mehl, W., Use of Remote Sensing for Mapping and Evaluation of Mining Waste Anomalies at National to Multi-Country Scale, PECOMINES, JRC 2004 (EUR 21 885 EN).

(11) Plan Nacional de Residuos de Industrias Extractivas 2007-2015. Suunnitelmasta käy ilmi, että Espanjassa on 988 rekisteröityä kaivosjäteallasta ja -patoa, joiden kokonaistilavuus on 325 878 800 kuutiometriä, ja että vuosina 1983–1989 syntyneen kaivosjätteen määrä on noin 1 375 673 315 kuutiometriä. Kaivosjätteen säilytyspaikkojen kokonaismäärästä 47,2 % on hylättyjä säilytyspaikkoja.

(12) Mielenkiintoisen mallin vastuukysymysten ratkaisuun tarjoaa esimerkiksi Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviraston Good Samaritan Initiative.

(13) Tätä pitäisi soveltaa ainoastaan hylättyihin sijoituspaikkoihin, joille ei voida yksilöidä vastuullista toiminnanharjoittajaa.

(14) Itse asiassa tämä ei ole mikään uusi konsepti. Se vain siirtää teollisuuteen maataloudessa yleisen konseptin, jossa orgaaninen jäte palautetaan maahan lannoitteena tai käytetään polttoaineena.

(15) Eurooppalainen sementtistandardi EN 197-1 sisältää itse asiassa yhdeksän sementtityyppiä. ”Masuunikuonaa” voidaan sementtien valmistuksessa käyttää 6–95 prosenttia painosta.

(16) Esimerkiksi valokaariuunien suodatinpöly (jonka hiiliteräksen tuotannosta peräisin olevan määrän 27 jäsenvaltion EU:ssa arvioidaan olevan 1,2 miljoonaa tonnia) sisältää rautaa (10–40 %), mutta myös sinkkiä (21–40 %), lyijyä (enintään 10 %) sekä kadmiumia ja kuparia (enintään 0,7 %). Kuona (jonka hiiliteräksen tuotannosta – sekä happipuhallusmasuunikaasu että valokaariuunien suodatinpöly – peräisin olevan määrän 27 jäsenvaltion EU:ssa arvioidaan olevan 27 miljoonaa tonnia) voi sisältää teräspisaroita (enintään 10 %) sekä rauta- (10–30 %), mangaani- (3–9 %) ja kromi- (1–5 %) oksideja.

(17) Arvioidaan, että 27 jäsenvaltion EU:ssa vuosittain tuotettu 27 miljoonaa tonnia jätettä vastaa volyymiltaan 20 metriä korkeaa, kaksi kertaa Milanon kaupungin pinta-alan suuruista tornia.

(18) http://www.viridor.co.uk/news/recycling-waste-industry-labour-market-investigation-published/

(19) Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n raportti, 2008.

(20) World Coal Association.

(21) ACAA:n verkkosivujen mukaan järjestö laatii myös tutkimuksia, selvityksiä, kartoituksia, alan asiakirjoja ja asiantuntijalausuntoja kivihiilituhkan, pohjakuonan ja rikinpoistoprosessista saatavien materiaalien uusiokäytöstä. Myös Japanissa on vastaava järjestö: kivihiilituhkan hyötykäyttöä edistävä Japan Coal Energy Center.

(22) ECOBA perustettiin vuonna 1990, ja nykyään se edustaa yli 86:tta prosenttia 27 jäsenvaltion hiilen polton sivutuotteiden tuotannosta.

(23) Esimerkiksi Intiassa energiatarpeen odotetaan olevan vuonna 2020 noin 260 000 MW, josta noin 70 prosenttia on tarkoitus tuottaa kivihiilellä. Hiilivoimaloissa tuotetaan 273 miljoonaa tonnia hiilen polton sivutuotteita.

(24) ACAA:n mukaan Yhdysvalloissa tuotetussa betonissa yli puolessa käytetään lentotuhkaa seosaineena.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Entistä kilpailukykyisemmän eurooppalaisen puu- ja huonekaluteollisuuden mahdollisuudet ja haasteet” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/04

Esittelijä: Josef ZBOŘIL

Toinen esittelijä: Patrizio PESCI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Entistä kilpailukykyisemmän eurooppalaisen puu- ja huonekaluteollisuuden mahdollisuudet ja haasteet

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” hyväksyi lausuntonsa 27. syyskuuta 2011. Esittelijä oli Josef ZBOŘIL ja toinen esittelijä Patrizio PESCI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 120 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan puu- ja huonekaluteollisuudessa (samoin kuin sellu- ja paperiteollisuudessa) käytetään pääasiassa uusiutuvaa luonnon raaka-ainetta eli puuta. Alalla on merkittävä rooli vihreän talouden kehittämisen kannalta. ETSK on huomannut, että EU:n eräissä politiikoissa ja aloitteissa on nykyisellään valitettavasti paikka paikoin huomattavaa epäjohdonmukaisuutta, joka vaikuttaa vakavalla tavalla metsäteollisuuden kilpailukykyyn ja kannattavuuteen.

1.2 Ala joutuu kilpailemaan yhä enemmän puusta uusiutuvan energian alan kanssa, sillä biomassan käyttöä edistetään tuilla ja muilla toimenpiteillä (puu on yksi tärkeimmistä polttoaineista biomassaenergian tuotannossa). Ongelmia on myös investoinneissa, tutkimuksessa, koulutuksessa, nuorten työntekijöiden houkuttelemisessa ja julkisiin hankintoihin liittyvissä hallinnollisissa rajoituksissa. Lisäksi huonekaluteollisuus on tilanteessa, jossa raaka-aineiden – mm. nahkan, muovin, luonnonkuitujen ja öljyjohdannaisten – hinnat ovat nousseet merkittävästi.

1.3 ETSK kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden instituutioita sitoutumaan vakavasti lainsäädäntökehyksen mukauttamiseen ja kehittämiseen siten, että voidaan edistää kilpailukykyä ja auttaa parantamaan tämän raaka-aineen saantia puu- ja huonekaluteollisuudessa sekä sellu- ja paperiteollisuudessa. ETSK muistuttaa, että on tarpeen tehdä yksityiskohtainen tutkimus metsäteollisuuden ja uusiutuvan energian alan (biomassa) puuraaka-aineen saannin ongelmista.

1.3.1 ETSK kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä metsä- ja puuteollisuusalan kanssa, jotta voidaan esittää asianmukaisia erityistoimia ongelmien ratkaisemiseksi. Yhteistyön helpottamiseksi komitea ehdottaa, että perustetaan epävirallinen ja puolueeton toimielinten välinen asiantuntijaryhmä, jossa käsitellään puuta kestäväpohjaisena raaka-aineena ja luodaan samalla yhteyksiä asiaankuuluviin sidosryhmiin. CCMI on luonnollisesti kiinnostunut olemaan mukana tässä ryhmässä.

1.4 Eurooppalainen ”EUwood”-tutkimus (1) osoittaa, että puun kulutuksen ennustetaan lisääntyvän energian tuotannossa 346 miljoonasta kiintokuutiometristä (3,1 EJ) vuonna 2010 aina 573 miljoonaan kuutiometriin (5 EJ) vuonna 2020 ja jopa 752 miljoonaan kuutiometriin (6,6 EJ) vuonna 2030. Nämä tulokset perustuvat oletukseen, jonka mukaan puun osuus uusiutuvista lähteistä peräisin olevassa energiassa laskee vuoden 2008 50 prosentista 40 prosenttiin vuonna 2020. Vuonna 2025 puun vajeen odotetaan olevan 200 miljoonaa kuutiometriä ja vuonna 2030 sen odotetaan olevan 300 miljoonaa kuutiometriä.

1.5 ETSK kehottaa lisäämään perusraaka-aineisiin luettavan puun raaka-aineita koskevaan eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen Euroopan komission raaka-aineita käsittelevässä tiedonannossa esitettyjen suositusten mukaisesti. Tässä yhteydessä voitaisiin tutkia erityisesti uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuuksia.

1.6 EU:n metsäpolitiikoissa pitäisi tukea aktiivista metsänhoitoa. ETSK ehdottaa erityisesti, että Euroopan komission tulisi edistää energiapuun lyhytkiertoviljelyä. Tulisi myös tutkia mahdollisuuksia varmistaa, että teollisuuskäyttöön soveltuvaa puuta ei käytetä uusiutuvan energian tuotantoon.

1.7 ETSK korostaa tarvetta edistää aktiivisesti ekologisia rakennuksia, joissa käytetään koko niiden elinkaaren ajan ympäristöystävällisiä ja resurssitehokkaita rakenteita ja prosesseja. ETSK voisikin tukea yhdessä komission asiaankuuluvien yksiköiden kanssa vuosittaisen kestävää rakentamista ja suunnittelua esittelevän tapahtuman – esimerkiksi workshop-kokoontumisen – järjestämistä.

1.8 ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission varapuheenjohtajan Antonio Tajanin ehdotukseen ”kilpailukykytestistä”, joka tehtäisiin ennen EU:n ja sen ulkopuolisen maan välisen kauppakumppanuussopimuksen allekirjoittamista. Komitea on myös samaa mieltä siitä, että kaikkien muidenkin poliittisten aloitteiden (esim. energia-, kauppa-, ympäristö-, sosiaali- ja kuluttajansuojapolitiikka) vaikutuksia teollisuuden kilpailukyyn olisi arvioitava ennen niiden täytäntöönpanoa.

1.9 Tuottavuuden lisäämiseksi ja kilpailuaseman ylläpitämiseksi ala tarvitsee työntekijöitä, joilla on koulutus tuoreimpaan osaamiseen ja viimeisimpiin tekniikoihin. ETSK suhtautuu myönteisesti teollisuuden proaktiiviseen lähestymistapaan suojeltaessa työntekijöitä altistumiselta haitallisille aineille työpaikalla. Komitea pitää myös tervetulleena alan sitoutumista siihen, että varmistetaan urakehitys ja työllisyysturva, huolehditaan työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista, kehitetään ammattitaitoa ja osaamista sekä autetaan saavuttamaan työ- ja yksityiselämän välinen tasapaino.

1.10 Puu- ja huonekaluteollisuuden tutkimus- ja innovaatiohankkeiden hyväksyminen EU:n tasolla on ollut toistaiseksi varsin vaatimattomalla tasolla. Jotta Euroopan puu- ja huonekaluteollisuudelle voitaisiin tarjota entistä enemmän tukea tutkimuksen ja kehittämisen alalla (t&k), tulevissa ohjelmissa on otettava erikseen huomioon pk-yritysten erityisongelmat ja -tarpeet.

1.11 ETSK muistuttaa, että teollisuuden sekä EU:n ja jäsenvaltioiden julkisen vallan instituutioiden välinen tiivis yhteistyö on tärkeää väärentämisen torjunnassa. ETSK kannattaakin eurooppalaisen standardipatentin luomista ja kehottaa laatimaan huonekaluille ”tuoteselosteet”. Merkittävää apua olisi myös tunnistamista helpottavien tekniikoiden kehittämisestä. ETSK suosittaa, että EU ryhtyisi toimenpiteisiin jäsenvaltioiden tullilaitosten kapasiteetin vahvistamiseksi ja että järjestettäisiin eurooppalainen tai kansallinen väärennösten torjunnan teemapäivä.

2. Puu- ja huonekaluteollisuus Euroopan unionissa (2)

2.1 Puu- ja huonekaluteollisuus on elinvoimainen, kestäväpohjainen, innovatiivinen ja ekologinen teollisuudenala, jonka liikevaihto oli vuonna 2008 noin 221 miljardia euroa ja joka työllisti 2,4 miljoonaa henkeä yli 365 000 yrityksessä, joista suurin osa on pk-yrityksiä. Huonekaluteollisuuden osuus liikevaihdosta on lähes puolet. Seuraavaksi suurin osuus on rakennuselementtien tuotannolla (19,3 prosenttia), sahateollisuudella (13,9 prosenttia) ja puupaneelin tuotannolla (9,2 prosenttia). Yleinen finanssi- ja talouskriisi on vaikuttanut merkittävällä tavalla koko alaan: liikevaihto supistui vuosina 2008–2009 yli 20 prosenttia. Euroopan metsäteollisuuden toisesta puolikkaasta vastaa sellu- ja paperiteollisuus. Sen vuosittainen liikevaihto on 71 miljardia euroa, ja se tuottaa 36 miljoonaa tonnia sellua ja 89 miljoonaa tonnia paperia.

2.2 Alan työpaikoista 51 prosenttia on huonekaluteollisuudessa. Italia on alan suurin työllistäjä (363 000 työpaikkaa). Seuraavaksi tulevat Puola, Saksa, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta. Ala työllistää erityisen suuren joukon ihmisiä EU:n uusissa jäsenvaltioissa: kaikista työssä käyvistä 34 prosenttia työskentelee puuteollisuudessa. Puu- ja huonekaluteollisuuden työpaikat ovat usein syrjäisillä tai heikommin teollistuneilla tai kehittyneillä alueilla, joten sen panos maaseudun elinkeinoelämään on huomattava. Sellu- ja paperiteollisuudessa on 235 000 varsinaista työpaikkaa ja miljoona välillistä työpaikkaa. Kaikista työpaikoista 60 prosenttia on maaseudulla.

2.3 Koska ala käyttää pääasiassa uusiutuvaa luonnon raaka-ainetta eli puuta ja koska se on osoittanut kestävyytensä, se on edelläkävijä vihreän talouden kehittämisessä, mikä on yksi EU:n keskeisistä tavoitteista tulevaisuudessa. Myös sellu- ja paperiteollisuudella on erinomaiset ympäristöansiot. Raaka-aineiden osalta voidaan todeta, että puolet paperinvalmistuksessa käytettävistä kuiduista on kierrätettyjä. Jäljelle jäävässä puoliskossa resurssit käytetään tehokkaasti: 20–30 prosenttia kuiduista on muiden teollisuudenalojen jäänteitä, 40–60 prosenttia metsätalouden harvennuspuuta ja vain 20–30 prosenttia tulee varsinaisista metsänhakkuista.

2.4 EU:n eräissä politiikoissa ja aloitteissa on nykyisellään valitettavasti paikka paikoin huomattavaa epäjohdonmukaisuutta, jolla on vakavia vaikutuksia metsäteollisuuden kilpailukykyyn ja kannattavuuteen. Euroopan puu- ja huonekaluteollisuus joutuu kilpailemaan yhä enemmän puusta uusiutuvan energian alan kanssa, sillä biomassan käyttöä edistetään tuilla ja muilla toimenpiteillä (puu on yksi tärkeimmistä polttoaineista biomassaenergian tuotannossa). Ongelmia on myös investoinneissa, tutkimuksessa, perus- ja ammattikoulutuksessa ja nuorten työntekijöiden houkuttelemisessa. Julkisiin hankintoihin liittyvät hallinnolliset rajoitukset aiheuttavat alalle lisäpaineita.

2.5 Ala joutuu kilpailemaan yhä enemmän voimakkaasti kasvavien halpatuotantomaiden kanssa, ja kaupan tekniset esteet ovat lisääntyneet. Huonekaluteollisuus on lisäksi tilanteessa, jossa raaka-aineiden saatavuudessa on ongelmia ja raaka-aineiden – mm. nahkan, muovin, luonnonkuitujen ja öljyjohdannaisten – hinnat ovat nousseet merkittävästi.

2.6 Jos EU:n toimielimet eivät sitoudu kehittämään kilpailukykyä edistävää lainsäädäntökehystä eivätkä varmista puu- ja huonekaluteollisuuden raaka-aineiden saantia, koko alan tulevaisuus käy epävarmaksi.

3. Uusiutuvia energialähteitä koskevan unionin lainsäädännön vaikutukset puun kysyntään

3.1 ETSK on vakavasti huolissaan komission ilmastonmuutos- ja energiapaketin vaikutuksista uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen sekä teollisuuden raaka-aineena olevan puun yleiseen saatavuuteen. ETSK on pettynyt siihen, että ilmastositoumusten saavuttamista varten luotujen uusiutuvan energian tuotannon epäasianmukaisten tukijärjestelmien käyttö on tehnyt puun poltosta tuottoisampaa kuin sen käyttämisestä tuotteissa. Tällä on ollut vakavia vaikutuksia puun tarjontaan puuteollisuusyrityksille sekä näiden yritysten yleiseen kilpailukykyyn ja kannattavuuteen.

3.2 ETSK kehottaa Euroopan komissiota tekemään yksityiskohtaisen tutkimuksen metsäteollisuuden ja uusiutuvan energian alan (biomassa) puuraaka-aineen saannin ongelmista. ETSK kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä metsä- ja puuteollisuusalan kanssa, jotta voidaan esittää asianmukaisia erityistoimia ongelmien ratkaisemiseksi. Yhteistyön helpottamiseksi komitea ehdottaa, että perustetaan epävirallinen ja puolueeton toimielinten välinen asiantuntijaryhmä, jossa käsitellään puuta kestäväpohjaisena raaka-aineena, ja luodaan samalla yhteyksiä asiaankuuluviin sidosryhmiin. CCMI on luonnollisesti kiinnostunut olemaan mukana tässä ryhmässä.

3.3 ETSK on samaa mieltä puu- ja paperiteollisuuden kanssa siitä, että olisi omaksuttava tasapainoinen lähestymistapa puubiomassaenergian käyttöön, jotta voitaisiin välttää markkinavääristymät tehdasteollisuuden käyttämien metsistä peräisin olevien raaka-aineiden saatavuudessa ja hinnoissa. Olisi myös otettava huomioon, että monet puupaneeleja valmistavat yritykset ovat joutuneet supistamaan kapasiteettiaan kesäkuun 2009 ja kesäkuun 2011 välisenä aikana. Tämä ei johdu taloudellisista tai teknisistä syistä, vaan enemminkin siitä, että raaka-aineita ei ole saatavilla.

3.4 Vaikka puubiomassalla on selkeästi suurin (biomassan) tehotiheys (energiavirta watteina neliömetriä kohden), on huomattava, että se on kuitenkin vielä varsin heikko (0,6 W/m2) ja että esimerkiksi puuvoimala, jonka kapasiteetti olisi 1 GW, käyttökerroin 70 prosenttia ja energian muuntamisen hyötysuhde 35 prosenttia, tarvitsisi vuosittain puuta 330 000 hehtaarin edestä, mikä vastaa lähes 58 × 58 neliökilometrin maa-alaa (3). Uusiutuvaa energiaa koskevien unionin tavoitteiden saavuttaminen suunnitellun biomassaosuuden osalta merkitsisi 340–420 miljoonaa kiintokuutiometriä puubiomassaa.

3.5 Uusiutuvien energialähteiden ja biomassan edistämiseen liittyen ETSK pitää erittäin tärkeinä seuraavia periaatteita:

—	Jäsenvaltioiden tulisi arvioida ennen uusiutuvia energialähteitä edistävien toimien toteuttamista uusiutuvia energialähteitä koskevissa suunnitelmissaan, paljonko puubiomassaa maassa tai alueella on saatavilla selkeästi energiakäyttöä varten ja paljonko puuteollisuus käyttää jo puuta raaka-aineena.

—	Jotta puun materiaalikäytön ja biomassan energiakäytön välille voidaan palauttaa luonnollinen tasapaino, on vältettävä puun polttamisen tukemista.

—	Olisi otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt jätepuun ja tuotantojäämien optimaalisen talteenoton ja kierrätyksen varmistamiseksi.

—	Olisi edistettävä porrastetun käytön periaatetta (tuotteiden valmistaminen, uudelleenkäyttö, korjaaminen ja kierrätys, energiasisällön hyödyntäminen).

—	Eurooppalaisten ja kansallisten instituutioiden tulee edistää toimenpiteitä puun hankinnan lisäämiseksi metsistä ja muista lähteistä (4), ja energiabiomassan tuotannossa on tuettava lyhytkiertoviljelyä.

3.6 Taloudellisesti katsoen puutavarateollisuuden lisäarvon lasketaan olevan kuivan puun kohdalla 1 044 euroa tonnilta ja bioenergiana käytetyn puun kohdalla 118 euroa tonnilta. Työllisyyden kannalta katsottuna puutavarateollisuus tuottaa tonnin kuivaa puuta 54 työtunnissa, kun vastaava luku on bioenergia-alalla vain kaksi työtuntia (5). Puutavarateollisuus tarjoaakin hiilen kiertokulkuun liittyen paljon suurempia etuja työllisyyden ja lisäarvon kannalta kuin puun polttaminen.

3.7 Puuteollisuus on edistänyt energian ja luonnonvarojen kestävää käyttöä jo vuosikymmenten ajan tehden uraauurtavaa työtä uusiutuvan energian tuotannossa. Myös tämä antaa tärkeän panoksen ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

3.8 Suuria energiasäästöjä on saavutettu lisäksi investoimalla uudenaikaisiin laitteisiin ja prosesseihin ja tuottamalla suurin osa teollisissa puuntyöstöprosesseissa tarvittavasta energiasta kierrätykseen soveltumattomalla puubiomassalla. Jopa 75 prosenttia puutavaran valmistamisessa käytetystä energiasta tuotetaan jätepuusta ja talteenotetusta puusta. Ala parantaa myös jatkuvasti puun kierrätysastetta tekemällä merkittäviä investointeja innovatiivisiin tekniikoihin.

3.9 Puu on rajallinen resurssi, ja puuteollisuus on sitoutunut käyttämään sitä mahdollisimman tehokkaasti. Kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ala on kehittänyt logistiikkaverkkoja kierrätetyn puun keräämiseksi ja talteenottamiseksi. ETSK myöntää kuitenkin, että useissa jäsenvaltioissa arvokasta puutavaraa toimitetaan kaatopaikoille unionin kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) tavoitteiden vastaisesti. ETSK kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että unionin kaatopaikkadirektiivi pannaan moitteettomasti täytäntöön, jotta voidaan varmistaa, ettei teollisuuden tarpeisiin tai uusiutuvan energian tuottamiseen soveltuvaa puuta tuhlata.

4. Puu erinomaisena monikäyttöisenä ratkaisuna energian säästämiseksi rakennuksissa

4.1 Energiatehokkuus on älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian keskeisiä elementtejä. Energiatehokkuus on ”yksi tehokkaimmista tavoista parantaa energian toimitusvarmuutta ja vähentää kasvihuonekaasujen ja muiden saasteiden päästöjä” (6).

4.2 Rakennusten osuus energian kulutuksesta on 40 prosenttia ja EU:n hiilidioksidipäästöistä 36 prosenttia. Rakennusten energiatehokkuus on avainasemassa, kun EU pyrkii saavuttamaan lyhyen ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteita.

4.3 Rakennusmateriaalina käytetty puu voi tarjota ratkaisun rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi kustannustehokkaalla tavalla. Monet kansainväliset tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että puurunkoisten rakennusten kasvihuonekaasupäästöt (26 prosenttia) ovat pienempiä kuin teräs- ja betonirunkoisten rakennusten (31 prosenttia). Lisäksi asuntosektorilla teräs- ja betonirunkoiset talot kuluttavat koko elinkaarensa ajan 17 ja 16 prosenttia enemmän energiaa ja tuottavat 14 ja 23 prosenttia enemmän ilman epäpuhtauksia kuin puurunkoiset talot. Alalla voi siis olla keskeinen rooli Euroopan komission vuoteen 2050 ulottuvan etenemissuunnitelman tavoitteiden tukemisessa, kun tavoitteeksi on asetettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

4.4 ETSK korostaa tarvetta edistää ekologisia rakennuksia, joissa käytetään ympäristöystävällisiä ja resurssitehokkaita rakenteita ja prosesseja koko niiden elinkaaren ajan: suunnittelu, rakentaminen, käyttö, ylläpito, korjaaminen ja purkaminen. Olisi otettava käyttöön elinkaarianalyysiin perustuva lähestymistapa, jossa pyritään löytämään materiaalit, jotka edistävät vähiten ilmaston lämpenemistä.

4.5 ETSK on pettynyt siihen, että edelleenkin on olemassa lainsäädäntöön ja yleisiin käsityksiin liittyviä esteitä, jotka haittaavat puun ja puutavaratuotteiden käytön yleistymistä EU:n asuntotuotannossa. Tarkoitusta varten tulisi tehdä jäsenvaltioiden tasolla aloitteita, jotta voitaisiin lisätä paikallis- ja alueviranomaisten tietoisuutta puusta rakennusmateriaalina. Lisäksi asianmukaisen perus- ja ammattikoulutuksen ja taitojen puute – ei ainoastaan puuteollisuudessa, vaan myös siihen liittyvillä keskeisillä ammattialoilla (rakennusinsinöörit, arkkitehdit jne.) – on yksi merkittävimmistä puun käytön lisäämisen esteistä rakentamisessa.

4.6 Puun myönteistä roolia asuntotuotannossa ei valitettavasti aina tunnusteta täysin ekologisen rakentamisen nykyisissä luokittelujärjestelmissä. Jotkut näistä järjestelmistä ovat itse asiassa olleet haitallisia puun käytön kannalta. ETSK kehottaakin käyttämään yleisesti hyväksyttyjä elinkaarianalyysimenetelmiä, joissa otetaan huomioon rakennusmateriaalien kaikki edut ja haitat myös hiilen varastointi.

4.7 Puutavaran käytön edistäminen on ympäristöystävällisin valinta: puun täyden potentiaalin (nielu- ja korvausvaikutus) hyödyntäminen rakennuksissa mahdollistaisi sen, että Euroopassa voitaisiin vähentää hiilidioksidipäästöjä 300 miljoonalla tonnilla (15–20 prosenttia) (7). ETSK toteaa, että ekologisia rakennusmateriaaleja käyttämällä on mahdollista saavuttaa todellista energiansäästöä rakennuksissa.

4.8 Yleisemmin käynnissä olevaan ilmastonmuutoskeskusteluun liittyen ja erityisesti maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta käytävään keskusteluun liittyen ETSK kehottaa viranomaisia

—	tunnustamaan puutavaran aseman hiilivarastona (8)

—	edistämään sellaisten materiaalien käyttöä, jotka toimivat hiilivarastoina ja joiden hiilijalanjälki ja muita resursseja koskeva jalanjälki on pienempi.

5. Maailmantalous: puu- ja huonekaluteollisuuden mahdollisuudet ja haasteet

5.1 Maantieteellinen etäisyys ei enää nykyään suojaa kilpailulta.

5.2 Maailmanlaajuistuminen on vaikuttanut Euroopan puu- ja huonekaluteollisuuteen monilta osin:

—

Tuontiin halpatuotantomaista – erityisesti Aasian maista – on paineita huonekalujen ja puisten lattiapäällysteiden (parketit ja laminaatit) kaltaisten kulutustavaroiden alalla, mutta myös vanerialalla, jolla on jo otettu käyttöön polkumyyntitulli. Vanerin ja huonekalujen hintoihin kohdistuu suuria paineita, jotka johtuvat (erityisesti Kiinasta peräisin olevasta) kilpailusta.

—

Tukkeja (pyökki, tammi, poppeli) viedään Kiinaan, josta ne palaavat Eurooppaan (puoli)valmiina tuotteina. Kiinan tullin mukaan tukkien kokonaistuonti oli vuoden 2010 tammi–huhtikuussa 11 miljoonaa m3, eli 24 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajanjaksona vuonna 2009. Vuonna 2009 puuteollisuustuotteita – sanan varsinaisessa merkityksessä – tuotiin 7 miljardin euron arvosta. Kiina on ollut jo usean vuoden ajan EU:n suurin ulkomainen huonekalutoimittaja. Vuodesta 2008 yli 50 prosenttia koko tuonnista Eurooppaan on ollut peräisin Kiinasta. Euroopan huonekalutuonti Kiinasta on nyt 46,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2005, vaikka huonekalutuonnin kokonaisarvo on vain 12,6 prosenttia suurempi. Tämä tuo korostetusti esille Kiinan hallitsevan osuuden.

5.3 Unionin toimielinten tulisi varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja samat markkinasäännöt sekä eurooppalaisille tuottajille että niiden kilpailijoille. ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission varapuheenjohtajan Antonio Tajanin ehdotukseen ”kilpailukykytestistä”, joka tehtäisiin ennen EU:n ja sen ulkopuolisten maiden välisten kauppakumppanuussopimusten allekirjoittamista. Tulevaisuudessa EU:n ja sen ulkopuolisten maiden kauppa- ja investointisopimuksista tulisi sopia ennen neuvottelujen aloittamista toteutettavan vaikutustenarvioinnin pohjalta. ETSK on myös samaa mieltä siitä, että kaikkien muidenkin poliittisten aloitteiden (esim. energia-, kauppa-, ympäristö-, sosiaali- ja kuluttajansuojapolitiikka) vaikutuksia teollisuuden kilpailukyyn olisi arvioitava ennen niiden täytäntöönpanoa.

5.4 Koska useita maailmanlaajuistumisen vaikutuksia ei voida jarruttaa tai estää, Euroopan puu- ja huonekaluteollisuuden on kehitettävä uutta ja innovatiivista toimintaa. Alalla on jo keskitytty kehittämään seuraavanlaisia kilpailuetuja:

—	joustava tuotanto, joka mahdollistaa räätälöidyt tuotteet

—	korkealaatuiset vaatimukset ja kehittynyt teknologia

—	ensiluokkainen suunnittelu

—	muiden kuin hintaan perustuvien arvojen kehittäminen (esim. brändin rakentaminen, ostokokemus)

—	myyntiä edeltävät ja myynnin jälkeiset palvelut

—	nopea jakelu mahdollisimman vähäisellä varastoinnilla.

5.5 Eurooppalaisessa teollisuudessa keskitytäänkin ”loputtomaan” innovaatioprosessiin teknologian, toiminnallisuuden ja estetiikan aloilla. Erittäin innovatiiviset ja omaperäiset kapean markkinasektorin tuotteet ovat tärkeitä, jotta voidaan kilpailla Kiinan teollisuuden kanssa, joka pystyy tuottamaan kaikenlaisia tuotteita Euroopan hintoja paljon halvemmalla.

6. Sosiaaliset näkökohdat

6.1 Puuntyöstö- ja huonekaluala on valtavien paineiden alla erilaisten ulkoisten stressitekijöiden takia. Näitä ovat muun muassa markkinoiden maailmanlaajuistuminen, teknologisen kehityksen kiihtyminen ja hiljattainen maailmanlaajuinen finanssikriisi. Markkinastrategioita on kohdennettava uudelleen, jotta voidaan säilyttää kilpailukyky ja keskeinen asema Euroopan elinkeinoelämässä. Haasteita asettavat erityisesti eläkesuunnitelmat, työvoiman entistä alempi koulutustaso sekä kyky houkutella nuorta työvoimaa ja pitää se aloillaan ja muuttaa ammattitaitovaatimuksia. Alan työvoiman demografista kehitystä tulisi seurata tarkkaan, ja korjaaviin toimiin olisi ryhdyttävä etukäteen, ettei vaikeuteta alan menestystä tulevaisuudessa.

6.2 Koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on ratkaiseva tekijä. Huonekalujen ja puutavaran tuotantoprosessissa tarvittava eritysosaaminen voi ratkaista itse tuotteen menestyksen. Työntekijöiden koulutuksen tulee perustua perinteisten mallien lisäksi myös uusiin markkinatarpeisiin ja teknologian kehitykseen.

6.3 Alan erityishuolena on tällä hetkellä työvoiman ikääntyminen monilla alasektoreilla sekä sen heikko houkutusvoima nuorten keskuudessa. Ala tarvitsee työntekijöitä, joilla on koulutus tuoreimpaan osaamiseen ja viimeisimpiin tekniikoihin.

6.4 Teollisuus tekee työtä näiden ongelmien ratkaisemiseksi yhdessä ammattiliittojen kanssa (9) keskittyen ammattitaidon puutteeseen sekä tarpeeseen houkutella nuoria työntekijöitä. Alan kilpailukykyä vahvistettaessa on tärkeää varmistaa, että on riittävä määrä ammattitaitoista työvoimaa vastaamaan alan tarpeisiin. Koulutuslaitosten ohjelmien tulisi olla työvoimatarpeiden mukaisia.

6.5 Ala on myös pyrkinyt tekemään työtä sen eteen, että työntekijöitä suojellaan altistumiselta haitallisille aineille työpaikalla, ja on laatinut Euroopan komission tukemana turvallisuuden ja terveyden alan parhaita käytänteitä koskevia hankkeita. REF-Wood- ja Less Dust -hankkeet ovat erinomaisia esimerkkejä puuteollisuuden sitoutumisesta terveen työympäristön luomiseksi työntekijöilleen. Näillä eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten tekemillä aloitteilla on pyritty parantamaan työllisyyttä entistä parempien työolojen avulla, ja niiden vaikutukset tulisi arvioida sekä määritellä lisätoimenpiteet työmarkkinaosapuolten asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Puu- ja huonekaluala katsoo, että on tärkeää varmistaa urakehitys ja työllisyysturva, huolehtia työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista, kehittää ammattitaitoa ja osaamista sekä auttaa saavuttamaan työ- ja yksityiselämän välinen tasapaino. ETSK kannattaa ja tukee sitä, että yritystasolla on sosiaalisia peruskirjoja työntekijöiden ja työnantajien oikeuksista ja velvollisuuksista.

6.6 On tärkeää korostaa, että kyseisillä teollisuudenaloilla on erinomaiset mahdollisuudet luoda paikallistasolle ”vihreitä” työpaikkoja, sillä Euroopan puu- ja huonekaluteollisuus käyttää uusiutuvia raaka-aineita ja kuluttaa vain vähän energiaa, ja teollisuuslaitokset sijaitsevat usein maaseutualueilla.

7. Tutkimus ja innovointi

7.1 Varmistaakseen pääsyn unionin t&k-ohjelmiin Euroopan puuteollisuusala on perustanut yhdessä sellu- ja paperiteollisuuden kumppaniensa ja metsänomistajien kanssa metsäalan teknologiafoorumin. Vaikka tämä on ilman muuta avannut mahdollisuuksia EU-tason t&k-toimissa, puuntyöstö- ja huonekalualan hankkeiden hyväksyminen EU:n tasolla on ollut toistaiseksi varsin vaatimatonta, sillä vain muutamilla pk-yrityksillä on osallistumiseen vaadittavat resurssit.

7.2 ERA-NET-toimien kaltaiset EU:n yhteistyöohjelmat ovat osoittautuneet paremmin pk-yritysten tarpeisiin soveltuviksi, ja ne ovat myös avanneet erityisiä mahdollisuuksia alan yrityksille.

7.3 Jotta Euroopan puu- ja huonekaluteollisuus saisi tulevaisuudessa paremmin t&k-tukea, EU:n tulevissa t&k-ohjelmissa on otettava erikseen huomioon pk-yritysten erityistarpeet, jotta voidaan helpottaa ohjelmiin osallistumista ja mukautua yritysten jokapäiväisiin tarpeisiin.

7.4 ETSK kehottaakin Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon nämä seikat ja pohtimaan niitä käynnissä olevan, yhteistä strategiakehystä EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselle koskevaan vihreään kirjaan liittyvän julkisen kuulemisen valossa. ETSK kannustaa lisäksi unionin toimielimiä harkitsemaan aloitteita muiden kuin teknologian alan innovaatioiden kehittämisen edistämiseksi.

7.5 Innovaatiot kehittyvät omia aikojaan, niitä ei voida tilata. Jäsenvaltioiden ja unionin viranomaiset voivat kuitenkin tukea innovaatioprosesseja tarjoamalla perusedellytykset, jotta yritysten kannattaisi investoida aikaa ja rahaa tulevaisuuteensa.

7.6 Unionin raaka-ainepolitiikassa on keskitytty muiden raaka-aineiden – kuten puun ja uusiopaperin – sijaan kriittisiin raaka-aineisiin. Jotta Euroopan komission politiikassa oleva ilmeinen aukko voitaisiin täyttää, ETSK kehottaa lisäämään perusraaka-aineisiin luettavan puun raaka-aineita koskevaan eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen Euroopan komission raaka-aineita käsittelevässä tiedonannossa esitettyjen suositusten mukaisesti.

8. Immateriaalioikeudet ja tuotteiden väärentäminen

8.1 Immateriaalioikeuksien suojelemisen ja soveltamisen tulee olla prioriteettina, jotta voidaan varmistaa, että EU pystyy edelleenkin kilpailemaan maailmantaloudessa huolimatta siitä, että monilla aloilla esiintyy yhä enemmän kansainvälistä väärentämistä ja piratismia. ETSK tähdentää, että yhteistyötä on vahvistettava teollisoikeuksien alalla erityisesti siten, että luodaan eurooppalainen standardipatentti.

8.2 ETSK muistuttaa, että teollisuuden sekä julkisen vallan (EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla) on tehtävä tiivistä yhteistyötä väärentämisen torjumiseksi. On erittäin tärkeää tukea entistä paremmin julkisen sektorin ja tullin virkailijoiden koulutusta ja lisätä tietoisuutta kuluttajien keskuudessa. Merkittävää apua olisi myös sellaisten tekniikoiden kehittämisestä, jotka helpottaisivat aidon ja väärennetyn tuotteen erottamista toisistaan. ETSK suosittaa, että EU ryhtyisi toimenpiteisiin, jotta voitaisiin vahvistaa jäsenvaltioiden tullilaitosten kapasiteettia väärennettyjen tuotteiden kaupan torjumisessa.

8.3 Italiassa viime vuonna Confindustrian aloitteesta Roomassa ja muutamassa muussa Italian suuressa kaupungissa järjestetty väärennösten torjunnan teemapäivä on esimerkki hyvästä käytänteestä. ETSK kehottaa unionin toimielimiä järjestämään vastaavan tapahtuman Euroopan ja jäsenvaltioiden laajuisesti.

8.4 Väärennetyt huonekalut voivat olla haitallisia terveydelle tai jopa hengenvaarallisia. Jotta voitaisiin vahvistaa immateriaalioikeuksia ja torjua väärennöksiä, ETSK kehottaakin Euroopan komissiota luomaan huonekaluille oman ”tuoteselosteen”. Selosteen pitäisi tulla hankitun tuotteen mukana, jotta voitaisiin varmistaa tarvittava avoimuus tuottajien, jakelijoiden ja kuluttajien välisissä kauppasuhteissa. Euroopan markkinoilla tarjolla olevista huonekaluista tulisi antaa vähintään seuraavat tiedot: tuotteen virallinen nimi tai yhteinen tullitariffi, tuottajan tai tuojan toiminimi, tuotteen alkuperä, tieto ihmisille tai ympäristölle mahdollisesti haitallisista materiaaleista tai aineista, tietoa käytetyistä materiaaleista ja tuotantomenetelmistä, jos niillä on oleellista merkitystä tuotteen laadun tai ominaispiirteiden kannalta, sekä käyttöohjeet.

8.5 Komitea katsoo, että huonekalu- ja puuteollisuuden tukemiselle taloudellisten uudistusten avulla on todellista tarvetta, jotta voidaan tukea tuotteiden kansainvälistä myynninedistämistä ja varmistaa reilu kilpailu. EU:n tulisi myös vaatia nopeasti kehittyvien talouksien maita uudistamaan kansallisia järjestelmiään, jotta voitaisiin puuttua hallinnon tehottomuuteen tai kompensoida tariffeilla sääntelyn ja hallinnon mahdolliset epäsuhdat. Voitaisiin myös parantaa lainsäädäntöpuitteita selkeän sääntelykehyksen luomiseksi eurooppalaisille yrityksille, jotka haluavat investoida EU:n ulkopuolisten maiden markkinoille.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Lähde: eurooppalainen tutkimus Real potential for changes in growth and use of EU forests. EUwood, s. 45, tekstijakso 3.5 Future demand for wood energy: ”– – Wood consumption for energy generation is expected to grow from 346 million m3 in 2010 (3,1 EJ) to 573 million m3 (5 EJ) in 2020 and might reach 752 million m3 in 2030 (6.6 EJ). These results are based on the assumption that wood energy decreases its share in energy from renewable sources from 50 % in 2008 to 40 % in 2020.”

(2) Lähde: European Panel Federation (EPF), Annual Report 2009–2010.

(3) Vaclav Smil: Power Density Primer: Understanding the Spatial Dimension of the Unfolding Transformation to Renewable Electricity Generation, toukokuu 2010.

(4) ”Mobilisation and efficient use of wood and wood residues for energy generation”. Pysyvän metsäkomitean työryhmän II ”puun ja jätepuun hankinta ja tehokas käyttö energiantuotannossa” raportti pysyvälle metsäkomitealle.

(5) Tackle Climate Change: Use Wood. CEI-Bois, marraskuu 2006.

(6) Energiatehokkuussuunnitelma 2011, KOM(2011) 109 lopullinen.

(7) CEI-Bois: www.cei-bois.org.

(8) Dušan Vácha, TSU Internship, Harvested Wood Products, approaches, methodology, application, IPCC/NGGIP/IGES, Kanagawa, Japani, toukokuu 2011.

(9) Ks. esimerkiksi Pfleiderer AG Social Charta (PASOC), joka allekirjoitettiin Frankfurtissa Saksassa 30. marraskuuta 2010. http://www.pasoc.innopas.eu/fileadmin/docs/documents/sozialcharta/EN__IFA-PAG.pdf.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/24

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestävän työllisyyden näkymät rautatiealalla sekä liikkuvan kaluston että infrastruktuurin osalta; miten teollisuuden muutokset vaikuttavat Euroopan työllisyyteen ja osaamiseen?” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/05

Esittelijä: Brian CURTIS

Toinen esittelijä: Monika HRUŠECKÁ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kestävän työllisyyden näkymät rautatiealalla sekä liikkuvan kaluston että infrastruktuurin osalta; miten teollisuuden muutokset vaikuttavat Euroopan työllisyyteen ja osaamiseen? (oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 27. syyskuuta 2011. Esittelijä oli Brian CURTIS ja toinen esittelijä Monika HRUŠECKÁ.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 104 puolesta ja 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan rautatiekalustoala on osoittanut kykynsä tuottaa nykyaikaisia ratkaisuja sellaisten ympäristö- ja käyttäjäystävällisten kulkuvälineiden rakentamiseksi, jotka täyttävät tiukat liikkuvuutta ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat vaatimukset. Kotimarkkinoiden näivettyminen ja vähäiset mahdollisuudet toimia muilla markkinoilla vievät pohjaa Euroopan teollisuuden johtoasemalta. EU:n kunnianhimoista liikennealan toimintasuunnitelmaa ei voida toteuttaa ilman vahvaa eurooppalaista teollisuutta. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittaa seuraavia toimia tämän alan strategisen aseman lujittamiseksi ja vahvistamiseksi Euroopassa.

1.2	Tärkeimpien kansallisten ja kansainvälisten yhteyksien pullonkaulat tulee kartoittaa kattavasti.

1.3	Tulee määrittää viitekohdat vertailemalla Euroopan metropolialueilla käytettävien taajamaliikennejärjestelmien ja nykyaikaisten ratkaisujen energia- ja ympäristötehokkuutta.

1.4	EU:ssa toimivilla tuottajilla olisi oltava vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti yhtäläiset mahdollisuudet toimia EU:n ulkopuolisilla markkinoilla kuin EU:n ulkopuolisilla tuottajilla on toimia EU:n markkinoilla.

1.5

Tarvitaan kattavaa teollisuuspolitiikkaa, jonka puitteissa tehdään mittavia investointeja tavanomaisiin järjestelmiin. Investointien tekemättä jättäminen johtaisi siihen, että tällä tärkeällä alalla menetettäisiin vielä lisää työpaikkoja ja osaamista, mikä puolestaan heikentäisi alaa vaarallisen paljon.

1.6

Vaikka Euroopan rautatievirasto (ERA) on julkaissut yhteentoimivuuden tekniset eritelmät (YTE), rautatieverkko ei ole vielä läheskään yhtenäinen, mikä haittaa selvästi Euroopan laajuista raideliikennettä. ETSK:n mielestä asioiden nykytilan valossa on hyödynnettävä täysimääräisesti Eurooppa 2020 -strategiaa, jossa muun muassa esitetään tiukkoja kehyksiä sellaisten komission ja jäsenvaltioiden toimenpiteiden koordinoinnille, jotka eivät kuulu suoraan EU:n sääntelyn tai lainsäädännön piiriin mutta joilla on suuri merkitys sisämarkkinoille.

1.7

Kansainvälistä yhteistyötä on ehdottomasti lisättävä huomattavasti, ja myös korkeakoulujen, tutkimuskeskusten ja asianmukaisesti koulutettujen nuorten ammattilaisten on osallistuttava siihen, jotta saadaan standardoitua uusien junien kehittäminen, suunnittelu ja tuotanto niin, että junia voidaan käyttää eri rautatie- ja opastinjärjestelmissä. Tämä antaisi jo itsessään piristysruiskeen Euroopan teollisuudelle. Rautateiden käytön tehostamiseksi ja lisäämiseksi ja siten ruuhkien ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi olisi toteutettava erilaisia toimia. Jotta ihmiset muuttaisivat liikkumistottumuksiaan, on samanaikaisesti parannettava rautatieliikenteen kapasiteettia, houkuttelevuutta ja käyttäjäystävällisyyttä kilpailuympäristössä, joka on reilu myös suhteessa muihin liikennemuotoihin.

1.8

EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten olisi edistettävä ja tuettava innovointia yhtenä Euroopan kilpailukykyä ylläpitävänä ja parantavana tekijänä, kuten EU 2020 -ohjelmassa esitetään. Tällä alalla ensisijaista huomiota tulee kohdistaa tekniikan yksinkertaistamiseen, tarjottavien palvelujen laadun (turvallisuus, viihtyvyys, aikatauluissa pitäytyminen ja kapasiteetti jne.) varmistamiseen sekä energiankulutuksen ja hiilijalanjäljen pienentämiseen.

1.9

Kun tekniikka kehittyy, kehittyvät myös alan ammattitaito ja osaaminen sekä sen kyky vetää puoleensa nuoria insinöörejä (kilpailu osaajista). Tekniikan kehitystä vievät eteenpäin potentiaalisten käyttäjien ja muiden sidosryhmien odotukset. Alalla onkin välttämättä tehostettava työmarkkinaosapuolten kumppanuutta ja sidosryhmien osallistumista.

1.10

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä olisi harkittava sellaisen eurooppalaisen sektorikohtaista osaamista käsittelevän neuvoston perustamista, joka määrittelisi, millaista ammattitaitoa ja millaisia työpaikkoja alalla tarvitaan. Näin ollen on tärkeää selvittää rautatiealan työllisyyden nykytilanne ja tuottaa siitä täsmällistä tietoa tulevien tarpeiden määrittelemiseksi.

1.11	Ilman kattavaa teollisuuspolitiikkaa ja asianmukaista rahoitusta sirpaloituminen jatkuu ja Euroopan markkinat menettävät johtoasemansa. Alan työllisyystaso voi pysyä Euroopassa nykyisellään vain, jos kotimarkkinat kääntyvät kasvuun.

2. Johdanto

2.1

Rautateiden henkilö- ja tavaraliikenne on modernin talouden avaintekijöitä: se palvelee suuren yleisön etua ja on strategisesti merkittävää poliittisille päättäjille, kun pyritään lisäämään liikkuvuutta ja logistisia virtoja mutta kuitenkin pienentämään ympäristövaikutuksia. Rautatieliikenne on energiatehokas liikkumismuoto, josta aiheutuu vähiten hiilidioksidipäästöjä, ja se tarjoaa yhden keinon vähentää moottoriteiden ja taajama-alueiden ruuhkautumista. Keskipitkän matkan yhteydet voisivat korvata lentokuljetuksia, ja lähiliikenne ja paikallisyhteydet voisivat vähentää autoilua.

2.2

Tehokas verkko on oleellisen tärkeä ympäristöystävällisen ja liikkumismahdollisuuksia tarjoavan Euroopan yhteisön kannalta sekä koko Euroopan yhteisön että varsinkin uusien jäsenvaltioiden integroitumisen tiivistämiseksi. Nykyinen verkosto ei ole kapasiteetiltaan eikä laadultaan valmis, jotta se houkuttaisi kasvattamaan rautatieliikenteen markkinaosuutta.

2.3

Polttoaineiden hintojen jatkuva nousu ja öljyriippuvuus samoin kuin ympäristötietoisuuden lisääntyminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämispyrkimykset vaikuttavat liikennemuotojen käyttöön. Onkin tarpeen kehittää rautatieliikennettä ja luoda uutta erityisinfrastruktuuria. Maailmanmarkkinoita hallitsee Kiina, joka investoi voimakkaasti taajamien välisten ja sisäisten rautatieverkkojensa laajentamiseen ja kehittämiseen. Myös muut kehittyvän talouden maat, kuten Intia, Venäjä, Brasilia ja Saudi-Arabia, toteuttavat tai suunnittelevat toteuttavansa laajoja hankkeita. Euroopan ulkopuolisten markkinoiden kasvu ja kotimarkkinoiden näivettyminen sekä maailmanmarkkinoiden vastavuoroisuuden puute vievät pohjaa Euroopan johtoasemalta.

2.4	Taajama-alueiden julkisen liikenteen markkinoilla on runsaasti kasvupotentiaalia. Maailmassa on tätä nykyä 300 yli miljoonan asukkaan suurtaajamaa, joissa ei ole raideliikennejärjestelmää (metroa tai raitiovaunuja).

2.5	Kiinassa, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa on suunnitteilla ultranopeita ja tavanomaisia junayhteyksiä. Voidakseen osallistua kilpailuun Euroopan teollisuus tarvitsee kuitenkin yhtäläiset ja vastavuoroiset mahdollisuudet toimia kyseisillä markkinoilla.

2.6

Kuluttajien liikkumistottumusten muuttaminen ja ympäristövaatimuksiin ja työmarkkinoiden liikkuvuustarpeisiin vastaaminen edellyttää tehokasta rautatieinfrastruktuuria sekä nykyaikaisia laitteita ja varusteita. Tämän toteuttaminen edellyttää puolestaan sujuvaa maankäytön suunnittelujärjestelmää sekä asukkaiden kunnollisia mahdollisuuksia osallistua suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin. Järjestelmien monimutkaisuuden ja investointivaltaisuuden takia tuotteiden markkinoillesaattaminen voi kestää vuosikymmeniä. Tämän päivän valinnat määräävät liikennealan tilanteen vuonna 2050.

2.7

Aasialaiset kilpailijat ovat jo saamassa jalansijaa Euroopassa, mutta EU:n ulkopuolisia markkinoita suojellaan edelleen sääntelyn ja lainsäädännöllisten rajoitteiden avulla. Näiden esteiden voittamiseksi eurooppalaiset tuottajat ”ostavat” osuuksia siirtämällä teknologiaa ja sijoittamalla siten teollisuustoimintaa kohdemaahan, mikä loppujen lopuksi nakertaa Euroopan työllisyyttä.

2.8	EU:n ulkopuolelta tulevan kilpailun voimistuminen tuntuu todennäköisesti eniten esimerkiksi 5–10 vuoden kuluttua, kun Kiinan omat markkinat kypsyvät. Tämä vaikuttaa suoraan Euroopan rautatiealan työnäkymiin.

2.9

Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevissa ohjelmissa ohjattiin vuosina 2007–2013 rautatieliikenteelle 4,3 miljardia euroa. EU:n koheesiorahastosta saatava lisärahoitus käytetään lähinnä teihin, eikä sitä hyödynnetä kokonaan. Hidastavana tekijänä ovat yhteisrahoitusvaatimukset. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä uusien jäsenvaltioiden tilanteeseen. Vaikka niiden rautatiejärjestelmät ovat laajuudeltaan, kapasiteetiltaan ja teknisesti EU:n heikoiten kehittyneitä, niihin osoitetaan suhteellisen vähän varoja. Useimmat varsin vähälukuisista suunnitteilla olevista hankkeista ovat edelleen selvitys- tai kokeiluvaiheessa.

2.10

Tieliikenteen rahoittaminen jäsenvaltioissa ja EU:n varoista, autoteollisuuden tukeminen avustuksin ja tukitoimenpitein sekä lentoliikenteen nauttima suotuisa verokohtelu ovat ristiriidassa sen kanssa, miten rautatieliikennettä kohdellaan. Rautatieliikenteen verottaminen sen energiankulutuksen ja lipputulojen mukaan osoittaa selvästi, että se on monessa suhteessa lapsipuolen asemassa. Epäoikeudenmukainen verotus heikentää rautatieliikenteen kykyä kilpailla muiden liikennemuotojen kanssa, vaikka raideliikenne onkin sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä pohjalla.

2.11	Rautatieliikenteen kilpailukykyä heikentävät lisäksi pitkien ajoneuvoyhdistelmien (dieselrekkojen, joita usein kutsutaan harhaanjohtavasti nimellä ecocombi) käyttöönotto ja kasvava pitkän matkan linja-autoliikenne, joka on tulosta sääntelyn purkamisesta useissa Euroopan maissa.

2.12	Tällainen eri liikennemuotojen välinen epäreilu kilpailu ja maailmanlaajuiset kaupan esteet heikentävät selvästi Euroopassa valmistetun liikkuvan kaluston ja rautatieinfrastruktuurin kysyntää.

2.13

Euroopan rautatiekalustoala on kilpailukykyinen teollisuudenala, jolla on huomattava työllistävä vaikutus. Vaikka luotettavia tilastotietoja ei ole käytettävissä, infrastruktuurin ja junien valmistusteollisuus työllistää suoraan vähintään 113 000 henkeä. Kaiken kaikkiaan alalla arvioidaan olevan Euroopassa 300 000 työntekijää. ETSK pitää ilahduttavana komission aloitetta laatia rautatiekalustoalasta toimiala- ja kilpailukykyselvitys, joka auttaa saamaan alasta tarkemman käsityksen.

2.14

Monet maat suunnittelevat infrastruktuurin uusimista tai parantamista, uusien taajama- ja lähiliikennejunien kehittämistä sekä metrolinjojen ja liikkuvan kaluston parantamista tai laajentamista tai molempia, mutta finanssikriisi on vaarantanut monet suunnitelmat ja pakottanut leikkaamaan investointeja. Hankkeiden lykkääminen ja supistaminen on päivän sana.

2.15

Uusimisen ja uuteen teknologiaan investoimisen sijasta monet tavanomaisten verkkojen operaattorit valitsevat nyt vanhan kaluston kunnostamisen. Yhdistettynä sähköistämissuunnitelmien hidastumiseen (48 prosenttia Euroopan 230 000 rautatiekilometristä on sähköistämättömiä) tämä viivästyttää teknistä ja ympäristökehitystä ja voi jopa pysäyttää sen.

2.16

Muualla maailmassa kehittyvät rautatiemarkkinat kiihdyttävät globalisaatioprosessia ja saattavat vaikuttaa tekniseen perustaan ja pitkän aikavälin työllisyyteen Euroopassa. Aasia on jo ohittanut Länsi-Euroopan maailman suurimpina rautatiekalustomarkkinoina; tämän ei ennakoitu tapahtuvan ennen vuosia 2015–2016. Kiina osoitti pelkästään vuonna 2009 rautatieverkkonsa laajentamiseen ja parantamiseen 60 miljardia euroa (1) ja aikoo investoida ensi vuosikymmenellä 300 miljardia. Suunnitelmaan koko Yhdysvallat kattavan matkustajaliikenneverkon (Trans-American Passenger Network) rakentamisesta sisältyy 50 miljardin julkiset investoinnit vuoteen 2050 mennessä.

2.17

Euroopan komissio on ollut erittäin aktiivinen. Se julkaisi vuonna 2007 vihreän kirjan kaupunkiliikenteestä (2). Vuonna 2008 komissio julkaisi oppaan (3) ulkoisten kustannusten arvioimisesta liikennealalla. Vuonna 2009 se julkaisi vihreän kirjan ”Euroopan laajuinen liikenneverkko: katsaus politiikkaan – Integroidumpi Euroopan laajuinen liikenneverkko yhteisen liikennepolitiikan tueksi” (4) ja kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelman (5), joissa esitettiin uusina välineinä mm. selvityksiä, tietokantoja ja tiedotusmateriaalia. Vuonna 2011 komissio julkaisi lopulta valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma” (6), jossa arvioidaan, että infrastruktuuriin on investoitava yli 3 biljoonaa euroa seuraavien 20 vuoden aikana ja että rautateillä tulee olemaan keskeinen asema. ETSK pitää rautatieliikennettä vähäpäästöisimpänä liikennemuotona ja on tyytyväinen tässä valkoisessa kirjassa esitettyihin hyvin kunnianhimoisiin visioihin ja toivoo, että niiden toteuttamiseksi laaditaan tarvittavat toimintalinjat.

3. Yleistä

3.1

Finanssikriisin viivästysvaikutus on lisännyt Euroopan rautatiejärjestelmiin kohdistuvaa painetta. Monet Euroopan maat – etenkin ne maat, joihin finanssi- ja talouskriisi on iskenyt – eivät kykene uusimaan rautatiejärjestelmiään. Rail Baltican kaltaisilla kunnianhimoisilla suurhankkeilla on edessään paljon poliittisia ja budjettihidasteita, ja ne saattavat olla nykytilanteessa uhattuna.

3.2

Kriisin vaikutukset valtioiden talousarvioihin ovat johtaneet tavanomaisiin järjestelmiin kaavailtujen investointien lykkäämiseen. Tavanomaiset junayhteydet ovat kuitenkin tyypillisen lyhyitä matkoja tekevän työmatkalaisen tärkeimpiä kulkumuotoja. Koska tällaiset järjestelmät ovat jo olemassa, niiden ympäristövaikutus on häviävän pieni verrattuna suurnopeusjunayhteyksiin. Kun otetaan huomioon matkustajamäärät ja liikennöintitaajuus, niillä on lisäksi auton käytön vaihtoehtona suurempi saasteita ja ruuhkia vähentävä vaikutus.

3.3	Vaikka keskipitkän matkan suurnopeusverkot ovat kehittyneet muutamana viime vuosikymmenenä nopeasti, seuraavana suurena haasteena on nykyisten verkkojen laajentaminen ja yhteenliittäminen.

3.4

Keskittyminen suurnopeusyhteyksien kehittämiseen on johtanut siihen, että tavanomaisiin rautatieyhteyksiin on investoitu liian vähän. Tämän johdosta liikkuva kalusto on yli-ikäistä ja infrastruktuuri vanhentunutta opastimien, energiatehokkuuden, kapasiteetin ja turvallisuusvaatimusten osalta. Kehitys jatkuu samanlaisena, jos suurnopeusyhteyksiä suositaan edelleen suhteettomasti määrärahojen jaossa.

3.5

Tavanomaiset järjestelmät ovat kehittyneet 150 vuoden aikana alueellisista valtakunnallisiksi. Järjestelmän ominaisuudet (raideleveys, jännite, säätövara, enimmäisnopeudet, opastinjärjestelmät ja turvallisuusnäkökohdat) vaihtelevat maittain ja joissain tapauksissa jopa alueittain. Euroopan tavanomainen rautatieverkko on itse asiassa erilaisista järjestelmistä muodostuva tilkkutäkki. Järjestelmien erojen aiheuttamia ongelmia on yritetty ratkaista monin eri tavoin: standardoinnilla (esim. eurooppalaiset turvallisuusvaatimukset), hybridikalustolla (turvajärjestelmät, jännite ja muutettava raideleveys) sekä teknisillä määräyksillä infrastruktuurista johtuvien rajoitteiden poistamiseksi (mm. kallistuvat ja kaksikerroksiset junat).

3.6

Järjestelmän lisäksi tilkkutäkkimäisiä ovat myös taustalla olevat poliittiset päätökset. Suunnitteluun osallistuu aina lukuisia paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaisia sellaisilta politiikan aloilta kuin liikenne, maankäytön suunnittelu, väestönkehitys sekä elinkeinotoiminnan ja ympäristön kehittäminen. Toimia toteutetaan julkisina hankkeina tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeina ja annetaan yhä enenevässä määrin yksityisten toteutettavaksi. Niin onnistuneista kuin epäonnistuneistakin hankkeista voidaan ottaa oppia.

3.7	Verkon erittäin tuottavat osat saatetaan poliittisten valintojen johdosta eriyttää vähemmän tuottavista ja tappiollisista osista. Tällöin tuloksena on palvelujen huonontuminen verkon syrjäisissä osissa.

3.8

Paikallisliikenteen metrojärjestelmien jatkokehittäminen on hidastunut ja saattaa loppua kokonaan korkeiden kustannusten ja suurten riskien takia. Monilla taajama-alueilla harkitaan metron korvaavana vaihtoehtona käytöstä poistettujen taajamarautatielinjojen muuntamista pikaraitiotieyhteyksiksi ja raitiovaunulinjojen (uudelleen)avaamista. Valtioiden tiukkojen säästötoimien aikaansaama dominovaikutus johtaa näiden suunnitelmien lykkäämiseen ja pysäyttämiseen.

3.9

Raitiovaunujen valmistajat ovat kehittäneet matalalattiavaunuja, energiatehokasta hakkuritekniikkaa, energian talteenottoa ja johtimetonta tehonsiirtoa (Primove ja APS) sekä parantaneet esteettömyyttä, vähentäneet hiilidioksidipäästöjä ja ratkaisseet esteettisiä ja käytännön ongelmia. Monissa taajamissa operaattorit käyttävät kuitenkin edelleen 1930-luvulla kehitetyn PCC-mallin (7) myöhempiä versioita.

4. Erityistä

4.1	Eurooppa oli aikaisemmin rautateiden kehittämisen johtava manner, mutta nyt ”johtoasemien dialektiikka” – julkisten menojen supistamisen vahvistaessa kehitystä – pudottaa Euroopan hännänhuipuksi.

4.2

Tarve liikkua paikasta toiseen aiheuttaa ruuhkia ja saastumista ja pidentää matka-aikoja. Tiemaksujen kaltaisilla toimilla voidaan ehkä vähentää autoilua, mutta tällöin rinnalle tarvitaan kilpailukykyinen, luotettava, ympäristöystävällinen ja miellyttävä liikkumisvaihtoehto. Tiemaksujen käyttöönotto onnistui Tukholmassa ja Lontoossa, koska molemmissa kaupungeissa on laaja metroverkko, johon kaikki julkinen liikenne tukeutuu. Tiemaksuilla voidaan vähentää kaupunkiin suuntautuvaa työmatkaliikennettä, jos on olemassa toimivia ”ovelta ovelle” -vaihtoehtoja.

4.3

Tavanomaisia rautatiejärjestelmiä hyödyntävät taajaan liikennöidyt reitit ovat saavuttaneet kapasiteettinsa rajat. Monilla reiteillä vuorotiheys on saavuttanut turvallisen käytön rajat ja junat ovat niin pitkiä kuin nykyiset laiturit sallivat ja niin suuria kuin vapaata tilaa on käytettävissä. Kapasiteetin lisääminen edellyttää mittavia investointeja.

4.4

Liikennemuotojen yhdistelymahdollisuuksia ei ole vielä optimoitu. Työmatkalaiset tarvitsevat luotettavat liikenneyhteydet kaupungin keskustaan saapuvalta junalta varsinaiseen määränpäähänsä, joka on usein yritysalue kaupungin laidalla. Keskimääräisten ”ovelta ovelle” -matkustusaikojen lyhentämiseksi voidaan edelleen laajentaa ja parantaa metroverkkoja, muusta liikenteestä eristetyllä väylällä kulkevia pikaraitiotieyhteyksiä ja raitiovaunuverkkoja sekä nivoa ne yhä paremmin toisiinsa. Tämäkin edellyttää mittavia investointeja.

4.5

Vaikka suurnopeusverkot ovat kehittyneet nopeasti, useimmat niistä ovat erillisiä. Koillinen liikennekäytävä, yhteydet itään ja kansainväliset yhteydet Välimeren alueelle ja sen sisällä eivät edelleenkään pysty kilpailemaan lentoliikenteen kanssa. Jotta suurnopeusjunista saataisiin kilpailukykyisiä nykyistä useammilla reiteillä, tarvitaan huomattavia investointeja.

4.6

Komissio esittää valkoisessa kirjassaan (8) kunnianhimoisen vision, mutta Euroopan laajuisten rautatieverkkojen rahoitusta koskevia strategisia näkymiä olisi selkeytettävä. Millaista teollisuuspolitiikkaa eri EU-maat ja Euroopan unioni yleensä aikovat harjoittaa, ja millainen sija rautatiekaluston valmistuksella on tässä teollisuuspolitiikassa? Miten realistisia suunnitelmat ovat talous- ja finanssikriisin oloissa? Miten suuri rautatieliikenteen budjetti on muihin verrattuna (maantiet vs. rautatiet)? Vaikuttaako globaali kauppapolitiikka Euroopan teollisuusperustaan, ja mitä asialle voidaan tehdä? Tarjoavatko hankintamenettelyt todella yhtäläiset toimintamahdollisuudet Euroopan teollisuudelle vai tilaisuuksia ulkopuolisille, joiden kotimarkkinoita suojataan kaupan esteiden avulla?

4.7	Ellei alan näivettymistä pysäytetä, se menettää pitkän aikavälin näkymien heikkenemisen takia vetovoimansa nuorten insinöörien ja muiden ammattipätevyyden omaavien infrastruktuurialan työntekijöiden keskuudessa sekä kilpailukykynsä työmarkkinoilla.

4.8	Tilausten väheneminen johtaa pitkien tuotekehittely- ja tuotantoaikojen takia toiminnan ja tuotevalikoiman supistumiseen sekä kilpailun heikkenemiseen.

4.9

Yritysten on selviytyäkseen karsittava toimipaikkojaan, heikennettävä työelämän normeja ja luotettava alihankkijoiden joustavuuteen. Tämä nakertaa kilpailukyvyn perustaa pitkällä aikavälillä ja johtaa siihen, että alan kyky vetää puoleensa ammattipätevyyden omaavaa henkilöstöä heikkenee entisestään.

4.10	Ilman kattavaa teollisuuspolitiikkaa ja asianmukaista rahoitusta sirpaloituminen jatkuu ja Euroopan markkinat menettävät johtoasemansa. Alan työllisyystaso voi pysyä Euroopassa nykyisellään vain, jos kotimarkkinat kääntyvät kasvuun.

4.11

Yleisesti voidaan todeta, että jäsenvaltioita ja niiden hallintotahoja kaikilla tasoilla olisi erityisesti nykyisten budjettirajoitusten aikana kannustettava siihen, että ne eivät luopuisi minkään liikennemuodon välttämättömiin liikenneinfrastruktuureihin tehtävistä investoinneista, sillä investoinnit ovat erittäin tärkeitä Euroopan pitkän aikavälin kehittämisstrategialle ja ne luovat myös uusia työpaikkoja.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Boston Consulting 2010:3.

(2) KOM(2007) 551 lopullinen.

(3) http://ec.europa.eu/transport/sustainable/doc/2008_costs_handbook.pdf

(4) KOM(2009) 44 lopullinen.

(5) KOM(2009) 490 lopullinen.

(6) KOM(2011) 144 lopullinen.

(7) Ensimmäinen PCC-mallin ( Presidents' Conference Committee ) rakennettiin 1930-luvulla . Malli osoittautui kotimaassaan menestykseksi, ja jälkeen se lisensoitiin käyttöön muualla maailmassa.

(8) Ks. alaviite 6.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/29

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n yhteenkuuluvuuden ja sosiaalialan koordinoinnin vahvistaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan mukaisen uuden horisontaalisen sosiaalilausekkeen avulla” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/06

Esittelijä: Christoph LECHNER

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

EU:n yhteenkuuluvuuden ja sosiaalialan koordinoinnin vahvistaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan mukaisen uuden horisontaalisen sosiaalilausekkeen avulla.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. syyskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 113 puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tuomiin perusluonteisiin uudistuksiin kuuluu horisontaalinen sosiaalilauseke (SEUTin 9 artikla), joka kuuluu seuraavasti: ”Unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset.” Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, jolla on Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä entistäkin suurempi velvollisuus edistää EU:n sosiaalista ulottuvuutta, katsoo, että sosiaalilauseke voi olla tärkeä askel kohti nykyistä sosiaalisempaa EU:ta vain, jos sitä myös sovelletaan asianmukaisella tavalla. Näin ollen komitea tukee monia EU:n puheenjohtajavaltion Belgian vuoden 2010 jälkipuoliskolla teettämässä riippumattomassa tieteellisessä tutkimuksessa (1) esitettyjä päätelmiä ja suosituksia.

1.2 ETSK korostaa, että horisontaalisen sosiaalilausekkeen täytäntöönpano on primaarilainsäädännön soveltamista, johon kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet allekirjoittaessaan ja ratifioidessaan Lissabonin sopimuksen. Lausekkeen soveltamisalaa ja menetelmiä ei pidä rajoittaa, vaan päinvastoin sekä EU:n toimielinten että yksittäisten jäsenvaltioiden on sovellettava lauseketta EU:n kaikkien asianmukaisten politiikanalojen ja toimien yhteydessä talouteen liittyvät alat mukaan lukien.

1.3 Koska Euroopan komissiolle on Lissabonin sopimuksella annettu tehtäväksi ”ajaa unionin yleistä etua” (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artikla), sen on valvottava, että sosiaalilauseketta noudatetaan tyydyttävällä tavalla. Komission on niin ikään huolehdittava siitä, että lauseke mainitaan ja otetaan kattavasti huomioon kaikissa asiaankuuluvissa asiakirjoissa, myös tuomioistuimen asiakirjoissa, ja että sekä EU että jäsenvaltiot hyödyntävät sitä perussopimuksen mukaisten uusien tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.4 Euroopan komission olisi vahvistettava edelleen sosiaalisten vaikutusten arvioinnin roolia yleisessä vaikutustenarviointijärjestelmässään. Vaikutustenarviointi olisi tunnustettava tärkeäksi keinoksi varmistaa, että EU:n yhteiset sosiaaliset tavoitteet otetaan huomioon unionin kaikilla asianmukaisilla politiikanaloilla.

1.5 Horisontaalista sosiaalilauseketta on sovellettava uuden unionitason sosiaali- ja talouspoliittisen ohjausjärjestelmän laajoihin osa-alueisiin ja kokonaisrakenteeseen. Ohjausjärjestelmä liittyy Eurooppa 2020 -strategiaan, josta Eurooppa-neuvosto sopi vuonna 2010. Horisontaalista sosiaalilauseketta tulee soveltaa strategian kaikkien kolmen prioriteetin (älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun) yhteydessä sekä seurattaessa edistystä EU:n viiden yleistavoitteen saavuttamisessa (yleistavoitteet on vielä muunnettava kansallisiksi tavoitteiksi ja niiden on määrä tukea tehokkaasti unionin tavoitteiden toteuttamista). Lisäksi horisontaalista sosiaalilauseketta tulee soveltaa seitsemän lippulaivahankkeen, talous- ja työllisyyspolitiikan kymmenen yhdennetyn suuntaviivan, talouspolitiikan EU-ohjausjakson ja talouden uuden ohjausjärjestelmän yhteydessä.

1.6 ETSK ja kaikki sen erityisjaostot ottavatkin oikeudellisesti sitovan horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja myös kaikki muut oikeudellisesti sitovat horisontaaliset lausekkeet (SEUTin 8–12 artikla) asianmukaisesti huomioon lausunnoissaan ja muissa toimissaan EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi.

1.7 ETSK aikoo kaikkien Euroopan komissiolle tai muille EU:n toimielimille laadittavien lausuntojen yhteydessä tarkistaa joka kerta, onko sosiaaliset vaikutukset arvioitu asianmukaisesti, ja kehottaa asianomaisia EU:n toimielimiä tarvittaessa korjaamaan mahdollisen puutteen.

1.8 Sosiaalisen suojelun komitealla, joka vastaa unionitason koordinoinnista ja yhteistyöstä sosiaalialalla, on entistä tärkeämpi asema, kun on kyse Eurooppa 2020 -strategian vahvasta sosiaalisesta ulottuvuudesta ja sosiaalisen EU:n toteuttamisesta yleensäkin. On ratkaisevan tärkeää, että sillä on tulevaisuudessa EU:n talouspoliittisen komitean ja työllisyyskomitean kanssa tasavertainen ja kokonaisvaltainen rooli Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa ja seurannassa.

1.9 Jotta sosiaalisten vaikutusten arviointia jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla voitaisiin edistää ja vahvistaa, sosiaalisen suojelun komitean olisi annettava etusija asiaa koskevien nykyisten toimien tehostamiselle ja varmistettava, että ilmeneviin tasa-arvoepäkohtiin ja muita huonommassa asemassa oleviin ryhmiin kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota. Lisäksi sen olisi edistettävä tällaisen vaikutustenarvioinnin entistä parempaa ymmärtämistä, kehotettava jäsenvaltioita sisällyttämään tämä väline politiikanmuotoiluprosessiinsa jo aikaisessa vaiheessa ja tuettava sen tehokkaan soveltamisen edellyttämiä välineitä, menetelmiä ja tietolähteitä koskevan tietämyksen kehittämistä ja levittämistä. Lisäksi sosiaalisen suojelun komitean olisi seurattava, miten jäsenvaltiot hyödyntävät sosiaalisten vaikutusten arviointimenettelyjä kansallisia uudistusohjelmia laatiessaan, ja raportoitava asiasta säännöllisesti.

1.10 Sosiaalisen suojelun komitea on päättänyt laatia vuosittain raportin, jossa on tarkoitus arvioida edistystä sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden vähentämistä koskevan EU:n yleistavoitteen saavuttamisessa ja seurata yhdennettyjen kasvu- ja työllisyyssuuntaviivojen sosiaalisten näkökohtien täytäntöönpanoa, sosiaalista tilannetta sekä sosiaalialan unionitason koordinoinnin ja yhteistyön yhteydessä toteutettujen toimien kehitystä (2). Raportista voitaisiin kehittää Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisen ulottuvuuden vuosiarviointi, ja se voitaisiin ottaa huomioon komission vuotuisessa kasvuselvityksessä ja EU:n poliittisissa suuntaviivoissa sekä jäsenvaltioille mahdollisesti annettavissa sosiaalisissa suosituksissa, jotka koskevat niiden kansallisia uudistusohjelmia. Kuten sosiaalisen suojelun komitea on sopinut, arvioinnin on tarkoitus perustua jäsenvaltioiden strategisiin vuosikertomuksiin edistyksestä EU:n yhteisten sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisessa sekä ajantasaistettuihin suunnitelmiin, joissa otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion oma poliittinen asialista.

1.11 ETSK antaa vuosittain lausunnon horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja muiden sosiaalisten horisontaalisten lausekkeiden, perusoikeuskirjan ja Lissabonin sopimuksen muiden sosiaalipoliittisten määräysten sekä sekundaarilainsäädännön ja muiden oikeudellisten ja poliittisten toimenpiteiden soveltamisesta ja tarkastelee asiaa päämäärien ja tavoitteiden toteuttamisen ja edistämisen kannalta. Komitea tutkii ja arvioi, missä määrin nämä tekijät edistävät EU:n sosiaalipoliittista ja perusoikeudellista kehitystä, ja esittää suosituksia siitä, millaisin konkreettisin toimenpitein päämäärät ja tavoitteet voitaisiin saavuttaa entistä paremmin. Horisontaalisen sosiaalilausekkeen soveltamiselle on tarkoitus omistaa lausunnossa oma keskeinen osionsa. Aiheesta järjestettävässä kuulemistilaisuudessa myös muut suuret kansalaisyhteiskuntaa edustavat sosiaalialan organisaatiot voivat esittää omat kannanottonsa ja selvityksensä. ETSK:n vuosittaisesta lausunnosta tiedotetaan ja tehdään selkoa EU:n toimielinten edustajille.

1.12 ETSK:n sekä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten olisi sidosryhmänä osallistuttava horisontaalisen sosiaalilausekkeen soveltamiseen ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin tukemalla eurooppalaisia kansalaisaloitteita ja -hankkeita sosiaalipoliittisia kysymyksiä käsittelevän kansalaisvuoropuhelun puitteissa. Lisäksi ETSK:n Eurooppa 2020 -ohjauskomitealla olisi oltava keskeinen rooli kansallisten uudistusohjelmien sisältöä ja etenemistä koskevassa seurannassa ja raportoinnissa.

1.13 ETSK:n ja Euroopan komission olisi tehtävä toimielintenvälinen sopimus siitä, että komissio toimittaa ETSK:lle kaikki komission esityksiä koskevat vaikutustenarvioinnit, jotta komitea voi ottaa ne lausunnoissaan ja selvityksissään huomioon.

2. Nykyistä sosiaalisemman EU:n kehittämisen taustaa

2.1 Lissabonin sopimus ja Eurooppa 2020 -strategia tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia tasapainottaa taloudellisten, työllisyyttä koskevien ja sosiaalisten tavoitteiden suhdetta niin, että ne tukevat toisiaan, ja siten siirtyä kohtia nykyistä sosiaalisempaa EU:ta. Kuten jo edellä mainitusta puheenjohtajavaltio Belgian teettämästä tieteellisestä tutkimuksesta ilmenee, mahdollisuuksia on viisi (3):

2.1.1 Lissabonin sopimuksen sisältämällä horisontaalisella sosiaalilausekkeella on luotu oikeusperusta toimenpiteiden sosiaalisten vaikutusten huomioimiselle yksittäisillä politiikanaloilla. Samalla on luotu myös väline, jonka avulla sosiaaliset tavoitteet voidaan ottaa kattavasti huomioon kaikilla tärkeillä politiikanaloilla (ei pelkästään sosiaalipolitiikassa ja sosiaalisten toimenpiteiden yhteydessä) ja toimenpiteiden vaikutuksia voidaan seurata ja niistä voidaan raportoida.

2.1.2 Perussopimus ja Eurooppa 2020 -strategia (unionitason yleistavoitteineen ja lippulaivahankkeineen) ovat lisänneet sosiaalisten kysymysten mahdollista näkyvyyttä ja merkitystä. Tämä pätee erityisesti, vaikkakaan ei yksinomaan, sosiaaliseen osallisuuteen ja köyhyyden vähentämiseen.

2.1.3 Eurooppa 2020 -strategia mahdollistaa paljon nykyistä yhdennetymmän ja koordinoidumman lähestymistavan taloudellisten, sosiaalisten, työllisyyspoliittisten ja ympäristöön liittyvien asioiden ohjaukseen. Tällaisen lähestymistavan avulla voitaisiin varmistaa, että näillä aloilla toteutettavat toimet todella tehostavat toisiaan.

2.1.4 Uusi perussopimus antaa aiempaa suuremmat mahdollisuudet turvata jäsenvaltiokohtaiset sosiaaliturvajärjestelmät entistä paremmin, vahvistaa ja nykyaikaistaa niitä sekä turvata yleishyödyllisten palvelut, erityisesti sosiaalipalvelut, entistä tehokkaammin. Tämä voi edistää unioni- ja jäsenvaltiotason välisen tasapainon palauttamista.

2.1.5 Perussopimus antaa EU:lle oikeuden ryhtyä toimenpiteisiin aiempaa useammissa sosiaalisissa asioissa, esimerkiksi silloin, kun on kyse koulutuksen korkeasta tasosta, ihmisten terveyden suojelusta ja eriarvoisuuden vähentämisestä. Tämä voisi johtaa tähänastista laajemmassa mielessä ”sosiaalipoliittisten” toimenpiteiden koko laajan ja järjestymättömän kirjon entistä tiiviimpään koordinointiin.

2.2 Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on todennut, että ”Eurooppa 2020 -strategiassa asetetaan tavoitteeksi sosiaalinen osallisuus ja tuodaan esiin kolme köyhyyden ja syrjäytymisen ulottuvuutta. Lisäksi on kuitenkin ratkaisevaa, että jäsenvaltiot ja EU:n kokonaisuudessaan jatkavat tulosten seurantaa kaikkien niiden yhdessä sovittujen indikaattoreiden osalta, joihin unionitason koordinointi ja yhteistyö sosiaalialalla perustuu” (4).

2.3 Seuraavissa (vuoden 2013 jälkeisissä) rahoitusnäkymissä olisi EU:n uuden (Lissabonin sopimuksella asetetun), alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen mukaisesti keskityttävä viime kädessä siihen, että EU:n sosiaaliset tavoitteet otetaan kauttaaltaan huomioon unionin aluepoliittisissa toimissa ja ohjelmissa. Tämä vastaisi myös äskettäisen talousarviouudistuksen tavoitetta käyttää koheesiopolitiikkaan osoitettuja varoja kaikkien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseen ja vahvistaa koheesiopolitiikkaa tällä tavoin. Näin ollen EU:n sosiaaliset tavoitteet ja koheesiopolitiikka olisi kytkettävä toisiinsa, eli alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan uuden tavoitteen tarjoamat mahdollisuudet olisi hyödynnettävä seuraavasta ohjelmakaudesta annettavissa asetuksissa, rakennerahastovaroja käytettäessä olisi varmistettava syrjintäkiellon ja saatavuuden periaatteiden noudattaminen, koheesiopolitiikkaa olisi hyödynnettävä ennaltaehkäisevänä elementtinä (5) EU:n sosiaalisia tavoitteita tukevien rakenteellisten ja institutionaalisten uudistusten edistämiseksi ja alueellisesta lähestymistavasta olisi tultava tärkeä osa unionitason koordinointia ja yhteistyötä sosiaalialalla. On syytä todeta, että paikallisten ja alueellisten toimijoiden osallistuminen on tällaisen ”alueellistamisen” keskeisiä näkökohtia.

2.4 On ratkaisevan tärkeää, että EU:n asettama sosiaalisen osallisuuden tavoite, joka vahvistetaan myös Eurooppa 2020 -strategiassa, muunnetaan tarkoituksenmukaisiksi kansallisiksi ja mahdollisesti myös alueellisiksi ja paikallisiksi) tavoitteiksi. Kansallisten tavoitteiden on edistettävä selvästi EU:n asettaman ylätavoitteen saavuttamista. Tavoitteiden olisi perustuttava konkreettisiin tosiasioihin, ja niissä olisi otettava huomioon köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen johtavat mekanismit sekä sosiaalisen osallisuuden vähentämiseksi asetetut yleiset poliittiset päämäärät. Niiden avulla on voitava mitata todellisia poliittisia tuloksia ja välttää sitä, että poliittiset päämäärät vääristyvät, unohtuvat tai jäävät huomiotta tavoitteita toteutettaessa. Jatkuvan julkisen ja poliittisen tuen varmistamiseksi tavoitteiden asettelun olisi perustuttava seikkaperäiseen, tarkkaan ja avoimeen menettelyyn. Lisäksi on otettava huomioon myös niiden ryhmien näkökannat, joita asia koskee. Edistystä EU:n tavoitteiden ja kansallisten (ja alue- ja paikallistason) tavoitteiden toteuttamisessa on seurattava tarkasti, ja siitä on laadittava raportteja.

3. Horisontaalisen sosiaalilausekkeen soveltamisen taustaa

3.1 Lissabonin sopimuksessa määrätään keskeisistä EU:n sosiaalisen ulottuvuuden toteuttamiseen vaikuttavista uudistuksista. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan sisältämän horisontaalisen sosiaalilausekkeen mukaan unioni ”ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”.

3.2 Horisontaalinen sosiaalilauseke on sopusoinnussa perussopimuksen muiden horisontaalisten lausekkeiden kanssa, jotka koskevat naisten ja miesten tasa-arvoa, syrjimättömyyttä, ympäristönsuojelua, kuluttajansuojaa, eläinsuojelua ja pk-yrityksiä (SEUTin 8, 10, 11, 12, 13 ja 153 artikla). EU kaikkine toimielimeen, joihin myös ETSK neuvoa-antavana elimenä kuuluu, sekä jäsenvaltiot ovat velvollisia soveltamaan näitä horisontaalisia lausekkeita kaikkien asiaankuuluvien esitysten, politiikkojen ja toimenpiteiden yhteydessä (6). Tämä pätee niin ikään kaikkiin asiaankuuluviin asiakirjoihin, myös tuomioistuimen asiakirjoihin.

3.3 Horisontaalisen sosiaalilausekkeen tavoitteena on, että EU kiinnittää kaikessa toiminnassaan huomiota SEUTin 9 artiklan mukaisiin kuuteen alatavoitteeseen ja ottaa siten huomioon sosiaalisen ulottuvuuden kokonaisuudessaan kunnioittaakseen perusarvojaan ja saavuttaakseen perusluonteiset päämääränsä toimivaltansa rajoissa (SEUn 2 ja 3 artikla ja SEUTin 7 artikla).

3.4 Jäsenvaltiot ovat asettaneet ponnistelujensa keskeiseksi tavoitteeksi ”kansojensa elin- ja työolojen jatkuvan parantamisen” (SEUTin johdanto-osan kolmas kappale). Unionin ja jäsenvaltioiden ”tavoitteena on – – työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa – –” (SEUTin 151 artikla).

3.5 Päätöksenteosta vastaavien toimielinten ei pitäisi rajoittaa horisontaalisen sosiaalilausekkeen soveltamisalaa (esimerkiksi köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan) eikä menetelmiä (esimerkiksi vaikutustenarviointiin ja sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaan avoimeen koordinointimenetelmään). Horisontaalisen sosiaalilausekkeen soveltamista ei pitäisi myöskään rajoittaa pelkästään sosiaalisen suojelun komitean toimiin, vaan päätöksentekoelinten on päinvastoin sovellettava lauseketta laajassa mielessä kaikilla EU:n politiikanaloilla, myös talous- ja ulkopolitiikassa. Horisontaalisen sosiaalilausekkeen pohjalta on laadittava säädöksiä, joilla varmistetaan, että sekä EU että jäsenvaltiot toteuttavat perussopimuksen mukaiset uudet tavoitteet.

3.6 Kuten ”Yleiskertomuksessa Euroopan unionin toiminnasta 2010” korostetaan (s. 121), Lissabonin sopimus on vahvistanut ETSK:n velvollisuutta edistää EU:n sosiaalista ulottuvuutta.

3.7 ETSK:n onkin otettava oikeudellisesti sitova horisontaalinen sosiaalilauseke ja myös kaikki muut oikeudellisesti sitovat horisontaaliset lausekkeet (SEUTin 8–12 artikla) kaikissa lausunnoissaan ja muissa toimissaan asianmukaisesti huomioon EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi. Tällä tavoin komitea tukee myös horisontaalisen sosiaalilausekkeen aktiivista ja ennaltaehkäisevää lähestymistapaa.

3.8 ETSK on jo antanut laaja-alaisen lausunnon sekä horisontaalisesta sosiaalilausekkeesta ja sosiaalialan avoimesta koordinointimenetelmästä (7) että sosiaaliturvaetuuksien kokonaisyhteiskunnallisesta merkityksestä (8). Lausunnoissaan komitea on todennut, että horisontaalisen sosiaalilausekkeen tehokas ja tarmokas käytännön soveltaminen EU:n politiikan muotoilussa ja toteuttamisessa voi osaltaan edistää olennaisesti EU:n yhteenkuuluvuutta ja sosiaalialan koordinointia.

3.9 Horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja sosiaalisten vaikutusten arviointimenettelyjen merkitys EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittämiselle tuotiin vuoden 2010 jälkipuoliskolla selvästi esiin useissa puheenjohtajavaltio Belgian aloitteesta järjestetyissä konferensseissa (9). Uuden Lissabonin sopimuksen mukainen horisontaalinen sosiaalilauseke vaatii kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota Euroopan unionin politiikan sosiaaliseen ulottuvuuteen. EU:n kaikkien politiikkojen sosiaalisten vaikutusten huomioiminen edellyttää järjestelmällistä vuoropuhelua kaikkien EU:n toimielinten kesken ja niiden sisällä. Tämän vuoksi komissio, Euroopan parlamentti, EU:n neuvosto ja Euroopan unionin tuomioistuin ovat sitoutuneet käymään toimielintenvälistä ja -sisäistä vuoropuhelua (10).

3.10 Sosiaalipoliittisen koordinoinnin ja yhteistyön parantamiseen soveltuvia välineitä ovat horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja vaikutustenarviointimenettelyjen lisäksi sosiaalialan avoin koordinointimenetelmä, EU:n koheesiopolitiikka sekä sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevat unionitason tavoitteet (11).

3.11 Vaikutustenarviointimenettelyt ovat tärkeä väline horisontaalisen sosiaalilausekkeen täytäntöönpanemiseksi ja soveltamiseksi. Euroopan komissio tukee niitä omien vaikutustenarviointiohjeidensa avulla hyvää hallintotapaa (12) ja parempaa ja järkevämpää sääntelyä (13) edistävien aloitteidensa puitteissa.

3.11.1 Lisäksi Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tehneet toimielintenvälisen sopimuksen vaikutustenarviointimenettelyjen soveltamisesta (14).

3.11.2 Euroopan komissio on myös laatinut omat suuntaviivansa sosiaalisten vaikutusten arvioinnista komissiossa ja sen vaikutustenarviointijärjestelmässä (15). Vuonna 2011 se aikoo toteuttaa 11 vaikutustenarviointia työllisyys- ja sosiaalialalla (16).

3.11.3 Euroopan tilintarkastustuomioistuin on tarkastellut seikkaperäisesti vuosina 2005–2008 tehtyjä vaikutustenarviointeja ja antanut niistä myönteisen arvion (17).

3.11.4 Alueiden komitea tekee jo yhteistyötä Euroopan komission kanssa tiettyjen vaikutustenarviointien osalta (18).

3.11.5 Neuvosto (19) on kehottanut komissiota soveltamaan SEUTin 9 artiklaa ja sosiaalisten vaikutusten arviointimenettelyjä, ja myös sisämarkkinoiden toimenpidepaketti sisältää ehdotuksen sosiaalisten vaikutusten arvioinnista (ehdotus nro 29).

3.11.6 Euroopan unionin perusoikeuskirja on vuodesta 2005 lähtien otettu järjestelmällisesti huomioon Euroopan komission säädösehdotuksissa, ja vuonna 2010 komissio esitti sitä koskevan täytäntöönpanostrategian (20). ETSK on jo laatinut strategiasta lausuntonsa (21).

3.11.7 ETSK on jo antanut myönteisiä lausuntoja vaikutustenarviointien käyttöönotosta, laatimisesta ja soveltamisesta sekä kestävän kehityksen arvioinnista ja Euroopan unionin kauppapolitiikasta (22).

3.11.8 Vaikutustenarvioinnit ovat poliittisia välineitä, jotka tarjoavat suuria mahdollisuuksia mutta joita on vaikea soveltaa käytännössä. Jotta niiden mahdollisuudet voitaisiin täysin hyödyntää ja jotta voitaisiin varmistaa, ettei niitä käytetä jo ennalta päätettyjen poliittisten ehdotusten perustelemiseen, politiikan muotoilussa tarvitaan ajattelutavan muutosta ja vastuuhenkilöillä on oltava riittävästi aikaa, tietoa, osaamista ja tukea. Lisäksi on tuettava niiden ryhmien osallistumista prosessiin, joita asia koskee. Vaikutustenarvioinnit olisi toteutettava kustannustehokkaasti ja asetettujen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

4. Yleistä

4.1 Horisontaalinen sosiaalilauseke (SEUTin 9 artikla) on tärkeimpiä uutuuksia, joita Lissabonin sopimus toi sosiaalialalle. Sen tarjoamat mahdollisuudet olisi hyödynnettävä täysin. Sopimuksessa annetaan selvä valtuutus ottaa sosiaaliset tavoitteet huomioon EU:n kaikilla asianmukaisilla politiikanaloilla ja kaikissa asianmukaisissa aloitteissa ja toimenpiteissä. Kyseisen artiklan perusteella sosiaalisen EU:n kehittämisestä olisi tultava unionin yleinen, kaikki politiikanalat kattava tehtävä. Näin ollen horisontaalista sosiaalilauseketta on ryhdyttävä soveltamaan myös eurooppalaisissa tutkimusohjelmissa.

4.2 Horisontaalinen sosiaalilauseke on nykyään erityisen tärkeä ja välttämätön, sillä EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kattavalla huomioimisella on rahoitusmarkkina-, talous- ja budjettikriisien vaikutusten vuoksi yhä suurempi merkitys sekä koko EU:lle että yksittäisille jäsenvaltioille. Sisämarkkinoiden taloudellisen yhdentymisen ja EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisen välinen epätasapaino on korjattava. Tämän uuden välineen täytäntöönpanon onkin tarkoitus vähentää vallitsevaa tyytymättömyyttä ja monissa jäsenvaltioissa yleistynyttä epäluuloa EU:n politiikan tuomaa lisäarvoa kohtaan, erityisesti kun on kyse taloudellisesta, työllisyyspoliittisesta ja sosiaalisesta edistyksestä, ja samalla lisätä jäsenvaltioiden vastuuta.

4.3 ETSK aikoo kaikkien Euroopan komissiolle tai muille EU:n toimielimille laadittavien lausuntojen yhteydessä tarkistaa joka kerta, onko sosiaaliset vaikutukset arvioitu asianmukaisesti, ja kehottaa asianomaisia EU:n toimielimiä tarvittaessa korjaamaan mahdollisen puutteen.

4.4 Euroopan parlamentilla on tärkeä rooli horisontaalisen sosiaalilausekkeen soveltamisessa muun muassa siksi, että se arvioi jatkuvasti komission ja muiden EU:n toimielinten soveltamia menettelyjä sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi (23).

4.5 Myös jäsenvaltiot ovat velvollisia soveltamaan horisontaalista sosiaalilauseketta ja kaikkia muitakin horisontaalisia lausekkeita kaikkien asiaankuuluvien esitysten, politiikanalojen ja toimenpiteiden yhteydessä sekä kaikissa asiaankuuluvissa asiakirjoissa, myös tuomioistuinasiakirjoissa. Tämän vuoksi niiden olisi tehtävä sosiaalisten vaikutusten arviointeja.

4.6 Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan todellinen osallistuminen kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla on oleellista horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja sosiaalialan avoimen koordinointimenetelmän tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi (24). ETSK on neuvoa-antava elin, joka koostuu kaikkien 27 jäsenvaltion työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen sekä muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajista. Näin ollen se kokoaa yhteen EU:n keskeiset sidosryhmät, ja sillä on siis erinomaiset edellytykset osallistua merkittävällä tavalla vaikutustenarviointien edistämiseen ja optimointiin.

4.7 ETSK voi tiivistää tiedonvaihtoa ja yhteistyötä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten sekä työmarkkinaosapuolten, muiden eturyhmien edustajien ja kansalaisyhteiskunnan muiden keskeisten sosiaalialan organisaatioiden kanssa kaikilla eri tasoilla (unioni-, jäsenvaltio- ja aluetasolla) ja siten edistää jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisten tavoitteiden sekä työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelun kehittämistä ja syventämistä. Lisäksi ETSK:n Eurooppa 2020 -ohjauskomitean, joka seuraa säännöllisesti kansallisten uudistusohjelmien sisältöä ja etenemistä ja raportoi siitä, tulisi toimillaan tukea näitä ponnisteluja.

4.8 Myös Euroopan sosiaalifoorumilla (25) ja sen jäsenillä, joihin kuuluu useita alakohtaisia sosiaalijärjestöjä (naisjärjestöjä, vammaisjärjestöjä, ikääntyneiden, sosiaalisesti heikossa asemassa olevien ja asunnottomien järjestöjä jne.), sekä muilla kansalaisyhteiskuntaa edustavilla eurooppalaisilla tai valtakunnallisilla sosiaalialan organisaatioilla on tärkeä rooli vaadittaessa horisontaalisen sosiaalilausekkeen asianmukaista soveltamista unioni- sekä (paikallis-, alue- ja) jäsenvaltiotasolla.

4.9 Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeen ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi” (26) sekä ETSK:n sitä (27) ja Eurooppa 2020 -strategian muita lippulaivahankkeita koskevien toimien tulisi edistää horisontaalisen sosiaalilausekkeen tasapainoisen soveltamisen takaamista unioni-, jäsenvaltio- sekä alue- ja paikallistasolla.

5. Erityistä

5.1 Lissabonin sopimuksen sosiaalipoliittiset määräykset (erityisesti SEUTin 145–166 ja 168 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirja (etenkin sen IV luku ”Yhteisvastuu”) konkretisoivat horisontaalista sosiaalilauseketta, ja ne on otettava kauttaaltaan huomioon.

5.2 ETSK antaa vuosittain lausunnon horisontaalisen sosiaalilausekkeen, muiden sosiaalisten horisontaalisten lausekkeiden (SEUTin 8, 9, ja 10 artikla), perusoikeuskirjan (etenkin sosiaalisten perusoikeuksien) ja Lissabonin sopimuksen muiden sosiaalipoliittisten määräysten (erityisesti SEUTin 145–166 ja 168 artiklan) sekä sekundaarilainsäädännön ja muiden oikeudellisten ja poliittisten toimenpiteiden soveltamisesta ja tarkastelee asiaa sosiaalisten päämäärien ja tavoitteiden toteuttamisen ja edistämisen kannalta. Lausunnossaan komitea tutkii ja arvioi, missä määrin nämä tekijät edistävät EU:n sosiaalipoliittista ja perusoikeudellista kehitystä, ja esittää tarvittaessa myös suosituksia siitä, millaisin konkreettisin toimenpitein sosiaaliset päämäärät ja tavoitteet voitaisiin saavuttaa entistä paremmin sekä unioni- että jäsenvaltiotasolla. Tässä yhteydessä otetaan huomioon sosiaalisen suojelun komitean vuotuinen raportti Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisesta ulottuvuudesta (28).

5.2.1 ETSK järjestää aina ennen vuosittaisen lausuntonsa antamista asiaa käsittelevän kuulemistilaisuuden, jossa paitsi työmarkkinaosapuolet ja muiden eturyhmien edustajat myös muut suuret kansalaisyhteiskuntaa edustavat sosiaalialan organisaatiot voivat esittää omat kannanottonsa ja selvityksensä.

5.2.2 ETSK:n vuosittaisesta lausunnosta tiedotetaan ja tehdään selkoa EU:n toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston, neuvoston, Euroopan parlamentin, komission, Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan keskuspankin, edustajille.

5.3 ETSK:n sekä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien elinten olisi sidosryhmänä osallistuttava horisontaalisen sosiaalilausekkeen soveltamiseen ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin tukemalla eurooppalaisia kansalaisaloitteita ja -hankkeita sosiaalipoliittisia kysymyksiä käsittelevän kansalaisvuoropuhelun puitteissa.

5.4 ETSK:n ja Euroopan komission olisi tehtävä sopimus siitä, että komissio toimittaa ETSK:lle kaikki komission esityksiä koskevat vaikutustenarvioinnit, jotta komitea voi ottaa ne lausunnoissaan ja selvityksissään huomioon.

5.5 ETSK ja kaikki sen erityisjaostot ottavat oikeudellisesti sitovan horisontaalisen sosiaalilausekkeen ja kaikki muutkin perussopimuksen sisältämät oikeudellisesti sitovat sosiaaliset horisontaaliset lausekkeet (SEUTin 8–12 artikla) asianmukaisesti huomioon kaikissa lausunnoissaan ja muissa toimissaan EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi (esimerkiksi vapaakauppasopimusten sosiaalilausekkeet (29), sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus sekä kestävän kehityksen arvioinnit ja Euroopan unionin kauppapolitiikka (30)).

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Europe 2020: Towards a More social EU? (”Europa 2020 -strategia: kohti entistä sosiaalisempaa EU:ta?”), Marlier, Natali (toim.) ja Rudi Van Dam, Bryssel: Peter Lang, 2010.

(2) Sosiaalisen suojelun komitean lausunto Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisesta ulottuvuudesta, SPC/2010/10/7 lopullinen.

(3) Ks. alaviite 1.

(4) Esipuhe julkaisussa Income and living conditions in Europe (”Tulot ja elinolot Euroopassa”), Atkinson ja Marlier, Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2010.

(5) Euroopan komissio (2010), ”Talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen vakautta, kasvua ja työpaikkoja varten – välineet vahvempaan EU:n talouden ohjausjärjestelmään”, KOM(2010) 367 lopullinen.

(6) Schorkopf, Frank: Art. 9 AEUV (”SEUTin 9 artikla”), teoksessa Martin (toim.) Das Recht der Europäischen Union, Kommentar (”Euroopan unioni oikeus – huomioita”), Nettesheim: 2010.

(7) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean valmisteleva lausunto aiheesta ”Avoin koordinointimenetelmä ja sosiaalilauseke Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä”, EUVL C 44, 11.2.2011, p. 23.

(8) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean valmisteleva lausunto aiheesta ”Sosiaaliturvaetuuksien kehittäminen”, EUVL C 44, 11.2.2011, s. 28.

(9) Tämä koskee erityisesti konferenssia ”Unionitason koordinointi sosiaalialalla Eurooppa 2020 -strategian valossa: katsaus menneeseen ja katse kohti tulevaisuuden mahdollisuuksia”, 14.–15. syyskuuta 2010, La Hulpe, Belgia.

(10) The horizontal social clause and social mainstreaming in the EU, (”Horisontaalinen sosiaalilauseke ja sosiaalinäkökohtien valtavirtaistaminen EU:ssa”), kolmas yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita käsitellyt foorumi, 26.–27. lokakuuta 2010.

(11) Kesäkuussa 2011 kokoontuneen työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston tukema sosiaalisen suojelun komitean lausunto.

(12) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Uudistetun Lissabonin strategian tehokas hallinnointi”, EUVL C 175, 28.7.2009, s. 13.

(13) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Järkevä sääntely”, esittelijä Jorge Pegado Liz, EUVL C 248, 25.8.2011, s. 87.

(14) Inter-Institutional Common Approach to Impact Assessment (”Vaikutustenarviointia koskeva toimielinten yhteinen lähestymistapa”), 14901/05 JUR.

(15) Guidance for assessing Social Impacts within the Commission Impact Assessment system (”Sosiaalisten vaikutusten arviointi komission vaikutustenarviointijärjestelmässä: suuntaviivat”), 2009.

(16) http://ec.europa.eu/governance/impact/planned_ia/roadmaps_2011_en.htm#empl, 20.3.2011.

(17) Erityiskertomus nro 3/2010 Impact Assessments in the EU institutions: do they support decision making? (”Tukevatko EU:n toimielimissä tehtävät vaikutustenarvioinnit päätöksentekoa?”), http://ec.europa.eu/governance/impact/docs/coa_report_3_2010_en.pdf.).

(18) http://ec.europa.eu/governance/impact/ia_in_other/ia_in_other_en.htm, 20.3.2011.

(19) Joulukuun 6. päivänä 2010 kokoontunut työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvosto, lehdistötiedote, http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/118244.pdf.).

(20) Komission tiedonanto KOM(2010) 573 lopullinen.

(21) ETSK:n lausunto Euroopan komission tiedonannosta ”Euroopan unionin strategia perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön”, esittelijä: Gabriele Bischoff, toinen esittelijä: Cristian Pîrvulescu, EUVL C 376, 22.12.2011, s. 74.

(22) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot aiheista ”Yhteiskunnallisten vaikutusten arviointien sisällön, menettelyjen ja menetelmien laatuvaatimukset työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden näkökulmasta”, EUVL C 175, 27.7.2007, s. 21, ja ”Kuuleminen Euroopan komission vaikutustenarviointiohjeiden luonnoksesta”, EUVL C 100, 30.4.2009, s. 28, sekä alaviite 30.

(23) Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2011 antama päätöslauselma (2011/2016(IND)).

(24) Ks. alaviite 8.

(25) Eurooppalaisten valtiovallasta riippumattomien sosiaalialan organisaatioiden foorumi (sosiaalifoorumi) on sosiaalialalla toimivia valtiovallasta riippumattomia organisaatioita edustavien eurooppalaisten järjestöjen ja verkostojen liittohttp://www.socialplatform.org/.

(26) Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi, http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=961&langId=fi.

(27) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle”, esittelijä: Maureen O'Neill, http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.soc-opinions.14953.

(28) Sosiaalisen suojelun komitean lausunto Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisesta ulottuvuudesta, SPC/2010/10/7 lopullinen.

(29) Sozialnormen in Nachhaltigkeitskapiteln bilateraler Freihandelsabkommen (”Sosiaaliset normit kahdenvälisten vapaakauppasopimusten kestävää kehitystä käsittelevissä osioissa”), Steinkellner, Lukas, Ludwig Boltzmann Institut für Menschenrechte, Wien, 2010.

(30) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestävän kehityksen arvioinnit ja Euroopan unionin kauppapolitiikka”, esittelijä: Evelyne Pichenot, http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.rex-opinions.18107; http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?year=2011&serie=C&textfield2=218&Submit=Rechercher&ihmlang=fi.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/35

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Asunnottomuus” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/07

Esittelijä: Eugen LUCAN

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Asunnottomuus.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. syyskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suosittaa seuraavaa:

1.1.1

Euroopan unionin olisi käytettävä rakennerahastovaroja (etenkin ESR- ja EAKR-varoja) paljon enemmän kuin nykyisin etsiäkseen ratkaisua asunnottomuuteen, varsinkin vakituisten asuntojen rakentamiseen.

1.1.2

Asunnottomuuden torjuntaan tähtäävissä politiikoissaan Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden olisi lähdettävä liikkeelle periaatteesta, jossa kunnioitetaan kaikilta osin ihmisoikeuksia, joihin kuuluu oikeus kohtuuhintaiseen ja asianmukaiseen asuntoon. ETSK katsoo, että asunnottomuutta ei ole olemassa erillisenä ilmiönä, vaan että se johtuu poliittisista ja taloudellisista valinnoista. Unionin parhaillaan kohtaaman kriisin vuoksi Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvan osallistavan kasvun tavoitteen yhteydessä on välittömästi tarkasteltava kysymystä vaurauden uudelleensuuntaamisesta.

1.1.3

Eurooppalainen lainsäädäntöarsenaali (perussopimukset, peruskirjat, kansainväliset asiakirjat) kunnianhimoista sosiaalista asuntopolitiikkaa varten on jo olemassa. Lisäksi EU voisi koordinoida toimia kannustaakseen jäsenvaltioita ratifioimaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan (1) uudistetussa muodossaan. Komission, Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin perusoikeusviraston olisi laadittava vuosittain selonteko, jossa arvioidaan, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön perusoikeuskirjan 34 artiklan asumisen tukea koskevan oikeuden osalta.

1.1.4

Eurostatin olisi kehotettava käyttämään yhteisiä määritelmiä, indeksejä ja indikaattoreita, jotta saataisiin selville ilmiön monisäikeisyys ja erityispiirteet Euroopan laajuisesti ja jotta tilastot olisivat yhtenäisiä. ETSK suosittaa, että otetaan käyttöön yleiseurooppalaisen asunnottomuusjärjestöjen liiton FEANTSAn (European Federation of National Organisations Working with the Homeless) lanseeraama ETHOS-typologia ja työstetään sen pohjalta asunnottomuuden määritelmä EU-tasolla.

1.1.5

Euroopan komission olisi laadittava kunnianhimoinen asunnottomuuden torjuntastrategia ja autettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita kansallisia strategioita niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka on esitetty vuonna 2010 laaditussa yhteisessä selonteossa sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta, sekä otettava huomioon asunnottomuutta käsitelleen eurooppalaisen konsensuskonferenssin suositukset. Unionin asuntopolitiikka kuuluisi työllisyyttä ja hyvinvointia edistäviin suuriin hankkeisiin – ja ne puolestaan ovat edelleen kaksi EU:n perussopimusten tavoitteista.

1.1.6

Koska Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on älykäs, kestävä ja osallistava kasvu, ETSK ehdottaa, että EU seuraa asiaa säännöllisesti ja suunnittelee politiikat myös sen mukaan, missä suhteessa asuntomarkkinoilla vallitseva hinta on unionin kansalaisten mahdollisuuteen hankkia tai vuokrata tulojaan vastaava asunto.

1.1.7

EU:n olisi autettava jäsenvaltioita huomioimaan osallistamispolitiikoissaan seuraavat seikat: asunnottomuudesta aiheutuvien kuolemien kokonaismäärän alentaminen; ihmisarvo; useamman tekijän vaikutus; ilmiön ennaltaehkäisy; edunsaajien vastuullistaminen ja osallistuminen sosiaalisen sopimuksen / vuokrasopimuksen avulla; eurooppalaiset säännöt asunnon ja sosiaalipalveluiden kustannus-hyötysuhteesta; vakituisten asuntojen, asumistukiasuntojen ja ennaltaehkäisykeskusten perustaminen kaikkiin kuntiin (2); lähestymistapa, jolla mahdollistetaan pääsy vakituisen asunnon saaminen nopeasti.

1.1.8

Komission olisi perustettava asunnottomuuden eurooppalainen torjuntavirasto.

1.1.9

Jäsenvaltioiden olisi laadittava tehokkaita kriisintorjuntastrategioita, joissa korostettaisiin optimaalista kustannus-hyötysuhdetta, julkisen ja yksityisen sektorin kumppaneiden kuulemista ja kumppanuuden edistämistä sekä asuntokannan lisäämistä, mikäli asuntojen hinnat ovat kriisin vuoksi laskeneet huomattavasti.

2. Taustaa ja yleisiä huomioita asunnottomuudesta Euroopan unionissa

2.1	Asunnottomat olivat Euroopan teemavuoden 2010 (3) ensisijaisena toiminnan kohteena.

2.2	Asunnottomuus mainittiin ensimmäisen kerran keskeisenä teemana sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta käsitelleessä yhteisessä selonteossa vuonna 2005. Euroopan komissio julkaisi vuonna 2007 tutkimuksen (4), jossa arvioitiin asunnottomuutta Euroopan unionin laajuisesti.

2.3	Ongelman torjumisesta on tullut ensisijainen painopiste, sillä se on tärkeä osa sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden EU-strategiaa.

2.4

Euroopan unioni koordinoi ja tukee jäsenvaltioiden toimia sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tähtäävien politiikkojen kehittämistä sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden EU-strategian avulla (joka tunnetaan myös sosiaalialan avoimen koordinaatiomenetelmän nimellä). Strategian mukaisia välineitä ovat raportointimekanismi, yhteiset indikaattorit ja poliittiset loppupäätelmät, jotka Euroopan komissio hyväksyy yhteisymmärryksessä EU:n ministerineuvoston kanssa.

2.5

Euroopan parlamentti on tehnyt joukon merkittäviä aloitteita asunnottomien hyväksi, ja se antoi vuonna 2008 kirjallisen kannanoton (5) kodittomuuden poistamisesta. Kannanotossa neuvostoa kehotetaan sopimaan EU:n laajuisesta sitoutumisesta kodittomuuden poistamiseen vuoteen 2015 mennessä. Viisi eri puolueryhmiin kuuluvaa Euroopan parlamentin jäsentä antoi 6. syyskuuta 2010 uuden kirjallisen kannanoton asunnottomuutta koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta. Asiakirja hyväksyttiin joulukuussa 2010. ETSK katsoo, että edellä mainittujen kunnianhimoisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää unionin rahastotoimia (ESR ja EAKR).

2.6

Sosiaalista osallisuutta käsittelevä EU:n riippumattomien asiantuntijoiden verkosto antoi vuoden 2009 lopulla selonteon (6) asunnottomuudesta ja asumisperäisestä syrjäytymisestä EU:n jäsenvaltioissa. Selonteossa kehotettiin sisällyttämään asunnottomuus kiinteäksi osaksi sosiaalialan avointa koordinaatiomenetelmää ja jatkamaan kysymyksen käsittelyä entistä aktiivisemmin vuoden 2010 jälkeen.

2.7

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 17. kesäkuuta 2010 uuden Eurooppa 2020 -strategian. EU pyrkii poistamaan vuoteen 2020 mennessä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaran ainakin 20 miljoonalta ihmiseltä. Vuoteen 2020 ulottuvassa komission ehdotuksessa esitetään perustettavaksi Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi, jonka tehtävänä on ”määrittää ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla puututaan erityisten riskiryhmien olosuhteisiin (esim. – – ja kodittomat)” (7).

2.8

Alueiden komitea antoi lokakuussa 2010 lausunnon aiheesta ”Asunnottomuuden torjunta”. Alueiden komitea toteaa lausunnossaan, että EU:n on ponnisteltava paljon nykyistä enemmän tämän vitsauksen torjumiseksi. Alueiden komitea ehdottaa, että alettaisiin käyttää ETHOS-typologiaa Euroopan laajuisesti, perustettaisiin eurooppalainen virasto, jonka tehtävänä olisi koordinoida ja tukea asunnottomuuden torjuntaa, toimittaisiin ilmiön ennalta ehkäisemisen puolesta ja otettaisiin alueet mukaan ponnisteluihin.

2.9

Komission ja neuvoston vuonna 2010 julkaisemassa yhteisessä raportissa sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta (8) jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan strategioita, joissa keskitytään seuraaviin seikkoihin: ennaltaehkäisy, vakituisten asuinmuotojen etsiminen (asumistukiasunnot ja vakituiset asunnot), lähestymistapa, jossa ehdottomaan etusijaan asetetaan asuminen ja joihin liittyy sosiaalisia lisäpalveluita, sekä hallintotavan parantaminen.

2.10

Tärkeimmät vuonna 2010 annetut asunnottomuutta koskevat suositukset on kirjattu konsensuskonferenssin päätelmiin (9). Konferenssi järjestettiin Euroopan komission aloitteesta ja Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Belgian tuella köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen eurooppalaisen teemavuoden 2010 lopulla.

2.11	Eurostat julkaisi vuonna 2011 selvityksen (10), jossa kartoitetaan Euroopan asumisoloja vuonna 2009 (Housing Conditions in Europe in 2009). Selvitys osoittaa, että 30 miljoonaa EU:n kansalaista asuu ahtaasti ja puutteellisissa asunnoissa.

3. Oikeus asuntoon

3.1	Asunnottomuus saattaa ilmiönä loukata suoraan Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvien ihmisoikeuksien kunnioittamista (11).

3.2	Samaisen peruskirjan 34 artiklan 3 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja – –.”

3.3

Yhdistyneiden Kansakuntien yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa taataan oikeus asianmukaisiin elinoloihin, joihin kuuluu asunnon sekä lääkäri- ja sosiaalipalveluiden saanti. Yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta.”

3.4

Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan (12) 31 artiklassa määrätään, että kaikilla kansalaisilla on oikeus asuntoon, ja kehotetaan sopimuspuolia sitoutumaan ”– – ryhtymään toimiin, joiden tarkoituksena on edistää kohtuutasoisen asunnon saantia, ehkäistä ja vähentää asunnottomuutta pyrkien sen asteittaiseen poistamiseen [sekä] asumisen kustannusten tekeminen kohtuullisiksi siten, että niilläkin, joilla ei ole riittäviä varoja, on mahdollisuus asumiseen”.

3.5

Oikeudesta asuntoon määrätään useiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa valtiosäännöissä. Asianmukainen asunto on välttämättömyys ja oikeus. ETSK suosittaa, että kaikki jäsenvaltiot auttavat kaikkia ihmisiä, joilla on kyseinen oikeus voimassa olevan kansallisen lainsäädännön nojalla, saamaan asunnon. ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja kansalaisyhteiskuntaa varmistamaan tämän prosessin seurannan. Lakisääteisen oikeuden olemassaolo on perusta, jonka pohjalta asunnottomuuden torjuntaan tähtäävät tehokkaat politiikat voidaan määritellä ja niitä voidaan toteuttaa.

4. Kehnoista asumisoloista johtuva sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys

4.1	Eurostatin mukaan Euroopan unionissa 30 miljoonaa ihmistä asuu ahtaasti ja puutteellisissa asunnoissa (13). Vuonna 2009 EU:n väestöstä 6 % kärsi erittäin huonoista asumisoloista. Lisäksi 12,2 % EU:n väestöstä asuu asunnoissa, joiden kustannukset ovat heidän tuloihinsa nähden korkeat.

4.2

Kadulla elävät asunnottomat ovat köyhyyden ja syrjäytymisen näkyvin ja äärimmäisin muoto. Asunnottomuus kattaa kuitenkin joukon muita tapauksia, kuten hätämajoituksessa ja tilapäisessä tai siirtymävaiheen aikaisessa majoituksessa olevat henkilöt, perheenjäsenten tai ystävien luona väliaikaismajoituksessa olevat henkilöt, erilaisista laitoksista lähtemään joutuvat henkilöt, joilla ei ole asuntoa, karkotusuhan alaiset henkilöt sekä ilman kelvollista tai turvallista asuntoa olevat henkilöt.

4.3	Sopivanlaatuisen asunnon saantia voidaan pitää ihmisen perustarpeena.

4.4	Kehnoille asumisoloille on ominaista puutteellinen varustetaso, ja niitä arvioidaan asunnon kunnon perusteella: asunnot, joissa katto vuotaa, joissa ei ole kylpyammetta/suihkua eikä WC:tä, tai liian pimeät asunnot.

4.5	Eräät EU:hun vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneet jäsenvaltiot, erityisesti Romania, Puola, Bulgaria ja Baltian maat, ovat todenneet, että huomattava osa niiden väestöstä kärsii erittäin kehnoista asumisoloista (14).

4.6	Köyhyys liittyy useissa maissa korkeisiin asumiskustannuksiin: 67 % eurooppalaisista katsoo, että kunnollinen asunto on aivan liian kallis. Tätä mieltä ollaan erityisesti Tšekissä ja Kyproksessa (89 %) sekä Luxemburgissa, Maltassa (86 %) ja Slovakiassa (84 %).

4.7

Yksi kuudesta eurooppalaisesta toteaa, että hänen on vaikea selviytyä päivittäisistä asumiskustannuksistaan (15). EU:n kansalaisista 26 % katsoo, että kunnollinen asunto on yhteiskunnassamme liian kallis. Kun kansalaisilta kysytään köyhyyteen johtaneista syistä, asumiskustannukset tulevat esiin neljännellä sijalla.

5. Asunnottomien ja asunnottomuuden määritelmä

5.1

Ei ole olemassa EU:n laajuista yhteistä toimivaa määritelmää asunnottomille: määritelmä vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Asunnottomuus on monisyinen ja käymistilassa oleva prosessi, ja yksilöiden ja väestöryhmien kehityskulku poikkeaa toisistaan, samoin kuin tavat, joilla tullaan asunnottomien kategoriaan ja siirrytään sieltä pois.

5.2

Asunnottomien joukosta voidaan erottaa erilaisia tyyppiyksilöitä ja kohderyhmiä, kuten kadulla asuvat yksinäiset miehet, katulapset ja -nuoret, lastenkodeista tulevat nuoret; kadulla asuvat yksinhuoltajaäidit; terveysongelmista kärsivät ihmiset, esimerkiksi alkoholistit, päihde- ja huumeriippuvaiset, psyykkisistä tai psykiatrisista ongelmista kärsivät; kodittomat vanhukset; kadulla elävät perheet; etnisiin vähemmistöihin, kuten romaniväestöön tai vaeltavan elämäntyylin omaaviin väestöryhmiin, kuuluvat kodittomat; kodittomat maahanmuuttajat; kodittomat turvapaikanhakijat (pakolaiset) tai toisen sukupolven katulapset, joiden vanhemmat ovat asunnottomia.

5.3

FEANTSA on kehittänyt asunnottomuutta ja asunnottomuuteen liittyvää sosiaalista syrjäytymistä kuvaavan typologian nimeltä ETHOS. ETHOS-typologian mukaan kodilla tarkoitetaan

— fyysiseltä kannalta tarkasteltuna: sitä, että on asianmukainen asunto (tai paikka), joka kuuluu yksinomaan kyseiselle henkilölle tai hänen perheelleen

— oikeudelliselta kannalta tarkasteltuna: sitä, että henkilöllä on omistusoikeus

— sosiaaliselta kannalta tarkasteltuna: sitä, että pystyy säilyttämään intimiteetin ja harjoittamaan ihmisten välistä kanssakäymistä.

5.4

Tämän määritelmän pohjalta voidaan muodostaa seuraavat neljä pääkäsitettä: olla koditon, olla asunnoton, asua puutteellisesti, asua epäasianmukaisesti. Näiden käsitteiden voidaan katsoa osoittavan, että henkilö on vailla kotia. Tästä lähtökohdasta käsin ETHOS luokittelee asunnottomat heidän elämäntilanteensa tai ”asuntotyyppinsä” mukaan. Nämä käsitekategoriat jaetaan puolestaan 13 toiminnalliseen kategoriaan, joita voidaan hyödyntää eri toimintaperiaatteissa esimerkiksi asunnottomuutta kartoitettaessa sekä kyseisiä toimintaperiaatteita laadittaessa, seurattaessa ja arvioitaessa (16).

6. Tilastot, indeksit ja indikaattorit

6.1	Jäsenvaltioiden kansalliset tilastokeskukset ja muut viralliset tilastotietolähteet eivät käytä Euroopan unionin laajuista yhtenäistä ja samanmuotoista menetelmää kerätessään tietoja asunnottomista.

6.2	ETHOS-typologian puitteissa kehitettyä mallia käsitekategorioineen voidaan käyttää tilastojen laatimiseen ja asunnottomien kartoittamiseen, edunsaajien tarpeiden sekä kuntien tai järjestöjen resurssien arvioimiseen samoin kuin toimintaperiaatteiden laatimiseen, seurantaan ja arviointiin.

6.3

Asunnottomuutta on tarkasteltava ja tutkittava EU:n laajuisesti, jotta ymmärretään ilmiön syyt ja rakenteet sekä voidaan muotoilla politiikkoja ja koordinoida ja panna täytäntöön strategioita. ETSK kehottaa Eurostatia (EU-SILC-tietojenkeruujärjestelmän (17) avulla) ja niistä eurooppalaisista ohjelmista vastuussa olevia tahoja, joista on saatu rahoitusta asunnottomien osallistamispyrkimyksiin, arvioimaan viimeksi kuluneina 5–10 vuonna tapahtunutta kehitystä ja esittämään kokonaisnäkemyksen asunnottomuuden kehittymisestä unionitasolla.

7. Asunnottomuuteen liittyvät riskitekijät, jotka altistavat sosiaaliselle syrjäytymiselle – Kausaalisuus

7.1	Asunnottomuuden ilmaantumiseen johtavat syyt ovat usein moninaisia ja toisiinsa nivoutuneita. Tilanteen taustalla on joukko yhteneviä tekijöitä.

7.2

On olemassa erilaisia altistumistekijöitä, joihin on syytä puuttua asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi:

— rakenteelliset tekijät: taloudellisen tilanteen kehittyminen, maahanmuutto, kansalaisuus, asuntomarkkinoiden kehittyminen

— institutionaaliset tekijät: tärkeimmät sosiaalipalvelut, tukien myöntämismekanismit, institutionaaliset menettelyt

— ihmissuhteisiin liittyvät tekijät: perhetilanne, perhesuhteet (esimerkiksi avioero)

— henkilökohtaiset tekijät: vamma, koulutus, päihde- tai huumeriippuvuus, ikä, maahanmuuttajien tilanne

— syrjintä ja/tai oikeudellisen aseman puute: tästä voi olla kyse maahanmuuttajien ja tiettyjen etnisten vähemmistöjen, kuten romaniyhteisöjen, kohdalla.

8. Sosiaali- tai hätäpalvelut ja asunnonsaantistrategiat

8.1

Asunnottomille on olemassa erilaisia sosiaalipalveluita: asumispalveluita tai muita kuin asumispalveluita. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tukeminen on keskeistä pantaessa täytäntöön asunnon saannin mahdollistavia strategioita. On äärimmäisen tärkeää tarjota vakituisia asuntoja ja terveydenhuollon hätäpalveluita sekä tukea kumppanuuksia varsinkin talvi- ja kesäaikaan, sillä tietyissä maissa tietty prosenttiosuus kodittomista kuolee kadulle aina helle- tai pakkasjakson aikana.

8.2

ETSK suosittaa levittämään tietoa uutta luovista malleista ja jakamaan valtakunnallisesti ja unionin laajuisesti hyvien käytänteiden oppaita, joilla edistetään innovatiivisten ja interaktiivisten menetelmien käyttöä jäsenvaltio- ja unionitasolla ja joissa vakituinen asunto ja välttämättömät lisäpalvelut ovat ehdottomasti ensisijainen vaihtoehto. Avoin koordinaatiomenetelmä saattaa osoittautua erittäin hyödylliseksi ajettaessa tehokkaita toimintaperiaatteita asunnottomien integroimiseksi.

8.3

ETSK suosittaa, että kehitetään eriytettyjä palveluita ja ryhdytään laatimaan vähimmäissääntöjä asunnottomille tarkoitetuille kaikille sosiaalipalveluille, jotta heidän erilaiset tarpeensa tulevat otetuiksi huomioon:

—	suorat sosiaalitoimenpiteet: sosiaaliapu ja oikeudellinen apu asunnon saamiseksi, tilapäismajoitus, sosiaaliasunnot, avustus- ja palvelusitoumusverkostot, monitoimikeskukset

—	erityispalvelut (hiv-positiiviset tai erityistarpeita omaavat kodittomat jne.)

—	neuvonta, oikeudellinen neuvonta ja ammatillinen koulutus

—	asunnottomille tarkoitettu yrittäjyyskoulutus sekä osuus- ja yhteisötalous

—	seuranta ja tuki (vertaisryhmäavustaminen)

—	perhe-, sosiaali- ja kulttuuritoiminnan edistäminen, ennaltaehkäisyohjelmat.

8.4

ETSK ehdottaa, että laaditaan yhdennettyjä strategioita, joiden avulla kaikille osa-alueille voidaan luoda riittävästi uusia palveluita ja vastata näin kaikkiin edunsaajien tarpeisiin, erityisesti sosiaaliasuntojen tarpeeseen. ETSK katsoo, että asunnottomien katukuolemien välttämiseksi on ryhdyttävä laatimaan lainsäädäntöä, jolla kullekin alueelle velvoitetaan perustamaan ainakin yksi asunnottomien neuvontakeskus ja hätämajoitustila, jonka kapasiteetti vastaa kadulla asuvien henkilöiden määrää. ETSK korostaa, että on tärkeää löytää pysyviä ratkaisuja vähäosaisten integroimiseksi rakentamalla majoitustiloja ja vakituisia asuntoja sekä ryhtymällä tarjoamaan entistä enemmän sosiaalipalveluja, joiden ansiosta pystytään etenkin säilyttämään perheen sisäiset solidaarisuussuhteet (vanhempi-lapsisuhde jne.) ja mahdollisuuksien mukaan integroimaan lapset uudelleen perheeseen, mikäli heidät on otettu vanhemmilta huostaan köyhyyteen tai vaikeisiin elinoloihin liittyvien syiden vuoksi.

8.5	ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot laativat ensisijaisesti keskipitkän ja pitkän aikavälin ennaltaehkäisystrategioita.

8.6	Asunnottomille tarkoitettuja sosiaalipalveluita ei pidä käyttää järjestelmällisesti kompensoimaan poliittisten päättäjien epäjohdonmukaista toimintaa maahanmuuttoasioissa tai maahanmuuttajien eritysten vastaanottopalveluiden puuttumista.

9. Erityistä

9.1

Asunnon puute saattaa johtaa yksilön tilan heikkenemiseen, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan (vähäosaisiin) kuulumisen perusteella tapahtuvaan syrjintään ja toisinaan jopa kuolemaan (varsinkin äärimmäisen kovina pakkas- tai hellejaksoina). ETSK katsoo, että asunnottomuus saattaa loukata suoraan ihmisoikeuksia, sellaisina kuin ne mielletään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (18) (sen 1, 2, 3, 6, 7, 21 ja 34 artiklassa) sekä uudistetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa.

9.2

Asunnottomien sosiaalinen integroiminen on monisyinen ja vaikea prosessi. ETSK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan kunnianhimoisen strategian, jolla jäsenvaltioita autetaan kitkemään yhteiskunnallinen asunnottomuusongelma siten, että ne panevat täytäntöön tehokkaita kansallisia strategioita. Strategioissa on syytä keskittyä yhteisiin määritelmiin, syihin, toimiin ja vaikutuksiin. ETSK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan asunnottomuutta käsittelevän valistuskampanjan ja korostaa, että kyseessä on ehdoton välttämättömyys. Komitea kehottaa laatimaan unionin politiikat ja strategiat siten, että niiden valmisteluun osallistuvat sosiaalipalveluita tarjoavat organisaatiot, asuntoa vailla olevat henkilöt, viranomaiset sekä tiedeyhteisö ja tutkijat.

9.3

ETSK suosittaa, että komissio kannustaa jäsenvaltioita varaamaan talousarvioistaan vastaisuudessa erityismäärärahoja asunnottomien tukemiseen tarkoitettujen ohjelmien rahoitukseen tai osarahoitukseen (etenkin täydentämään ESR- ja EAKR-rahoitusta). ETSK katsoo, että rakennerahastojen (ESR:n ja EAKR:n) määrärahoja olisi lisättävä ohjelmakaudella 2014–2020 ja että niitä tulisi käyttää täydentämään muuta rahoitusta. Komitea suosittaa lisäksi, että jäsenvaltiot sisällyttävät kansallisiin toimintaohjelmiin asunnottomuuteen liittyviä strategioita (tässä viitataan asetukseen (EY) 1083/2006) sekä toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään talouskriisin kielteisiä vaikutuksia asunnonsaantiin.

9.4

ETSK suosittaa, että ryhdytään toteuttamaan unionipolitiikkoja, joilla pyritään suitsemaan kaikenlaista asuntomarkkinoilla spekulointitarkoituksessa harjoitettavaa toimintaa. Unionin ja jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkoja tarkasteltaessa komitea kehottaa valvomaan nettokuukausipalkan ja asumisen hinnan välistä suhdetta. ETSK katsoo, että kunnollisen asunnon saannin on oltava oikeasuhtainen, kun vertailukohdaksi otetaan yhtäältä asumisesta kuukausittain aiheutuvat kustannukset (tai vuokra), sen jälkeen kun summaan on lisätty päivittäiset kulut, ja toisaalta unionin kansalaisen nettokuukasipalkka.

9.5

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että tietyissä maissa asunnottomuus laajenee laajenemistaan. Kun ongelmasta vielä muutama vuosikymmen sitten kärsivät erityisesti kadulla elävät aikuiset, ongelmavyyhti on monissa Euroopan valtioissa kärjistynyt entisestään ja se on saanut yhä moninaisempia muotoja: nykyisin on yhä enemmän asunnottomia naisia, kadulla eläviä perheitä, kadulla eläviä asunnottomia nuoria ja lapsia, palkansaajia, jotka ovat menettäneet asuntonsa, koska he eivät ole pystyneet maksamaan lainojaan tai he ovat joutuneet asunto- ja talouskriisin uhreiksi, sekä maahanmuuttajia tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvia asunnottomia. Kadulla elävät ”toisen sukupolven” katulapset, joiden vanhemmat ovat vailla asuntoa, on silmiinpistävä ja valitettava todiste siitä, että ilmiö on tietyillä alueilla ryöstäytynyt käsistä.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Vuoden 1961 uudistettu Euroopan neuvoston sosiaalinen peruskirja. Vuonna 1995 laaditulla pöytäkirjalla muutetussa peruskirjan uudistetussa versiossa oikeus asuntoon sisältyy sosiaalisiin perusoikeuksiin. Ainoastaan 14 valtiota peruskirjaan liittyneistä 43 valtiosta on ratifioinut sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(2) Suomen ”Asunto ensin” -projektin mukainen malli osoittaa, että tuensaajakohtaisia kustannuksia voidaan vähentää 14 000 eurolla.

(3) www.2010againstpoverty.eu.

(4) http://ec.europa.eu/employment_social/social_inclusion/docs/2007/study_homelessness_en.pdf.

(5) Ks. liite.

(6) http://www.peer-review-social-inclusion.eu/network-of-independent-experts/2009/homelessness-and-housing-exclusion.

(7) http://eurlex.europa.eu/Notice.do?mode=dbl&lang=en&ihmlang=en&lng1=en,fi&lng2=bg,cs,da,de,el,en,es,et,fi,fr,hu,it,lt,lv,mt,nl,pl,pt,ro,sk,sl,sv,&val=509103:cs&page=.

(8) http://register.consilium.europa.eu/pdf/fi/10/st06/st06500.fi10.pdf.

(9) http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=637&langId=en&eventsId=315&furtherEvents=yes.

(10) http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/product_details/publication?p_product_code=KS-SF-11-004.

(11) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artikla: ”Unioni tunnustaa oikeudet, vapaudet ja periaatteet, jotka esitetään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, – – jolla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla.”

(12) http://conventions.coe.int/Treaty/EN/Treaties/Html/163.htm.

(13) http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/product_details/publication?p_product_code=KS-SF-11-004.

(14) Eurobarometri.

(15) Uusi Eurobarometri-kyselytutkimus köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä, MEMO/09/480/27.10.2009.

(16) ETHOS-typologia on selonteon liitteenä. Ks. myös http://www.feantsa.org/files/freshstart/Toolkits/Ethos/Leaflet/EN.pdf.

(17) http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/microdata/eu_silc.

(18) Euroopan unioni, 2010 / ISBN 979-92-284-2588-6, s. 391–403. Ks. myös tämän lausunnon kohta 3.2.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/40

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Tietotekniikan resurssipalvelut (cloud computing) Euroopassa” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/08

Esittelijä: Eric PIGAL

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Tietotekniikan resurssipalvelut (cloud computing) Euroopassa.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 143 ääntä puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea on päättänyt 2020-strategian ja erityisesti siihen sisältyvän digitaalistrategian valossa tarkastella tällä hetkellä nopeasti kehittyvää, lupaavalta vaikuttavaa tietotekniikkaratkaisua: tietotekniikan resurssipalveluita (cloud computing). Tämän oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on ollut kerätä ja jakaa toimijoiden käytännön kokemuksia niin komitean piiristä kuin resurssipalvelumarkkinoilta. Lausunnossa esitetään myös suosituksia, joilla Eurooppaa (1) kannustetaan huippuyritysten avulla pyrkimään johtoasemaan tällä lupaavalla alalla.

1.2 Resurssipalvelut perustuvat digitaaliarkkitehtuuriin, jonka etuja ovat käyttöönoton nopeus, laajentamisen helppous ja käyttöpohjainen hinnoittelu.

1.3 Resurssipalveluihin keskittyvän toiminnan lähtökohtana on lupaava taloudellinen malli:

—	suuri määrä potentiaalisia käyttäjiä: yksityishenkilöitä, yrityksiä, julkishallinnon tahoja jne.

—	tietoteknisten resurssien ja välineiden keskinäinen jakaminen, jolloin niiden käyttö on optimaalista

—	resurssipalvelujen mahdollistama liikkuvuus: tietosisältö on jatkuvasti liikkuvienkin käyttäjien saatavilla

—	eri teknisten osioiden eli internetin, tietojenkäsittelyn ja laitteistojen ulkoistetun hallinnon, liikkuvuussovelluksien ym. helppo, mukautuva ja läpinäkyvä yhdistäminen

—	pienemmät kustannukset koko tietotekniikkajärjestelmän käyttöiän ajan ilman suuria alkuinvestointeja

—	yritystoiminnan keskittäminen pääasialliseen toimialaan monimutkaisista tietotekniikkajärjestelmistä huolehtimisen sijaan

—	uusien toimintojen ja sitä kautta kasvun mahdollisuudet alan tärkeimmille toimijoille eli järjestelmäintegraattoreille ja ohjelmistokehittäjille.

1.4 Resurssipalvelut ovat kuitenkin vielä tässä vaiheessa keskeneräisiä, ja niihin liittyy myös joitakin heikkouksia:

—	resurssipalvelujen käytön hallintaan ja valvontaan tarkoitettujen sääntöjen moninaisuus

—	sääntöjen noudattamisesta vastaavan yksilöidyn eurooppalaisen hallintoviranomaisen puuttuminen

—	käyttäjien, erityisesti yksityishenkilöiden, kykenemättömyys arvioida palvelujen etuja ja erityisesti riskejä

—	internetin luontainen haavoittuvuus: häiriöistä johtuvat katkokset, verkkorikollisten hyökkäykset jne.

—	internetin ylikuormittuminen: hitaus, siirrettyjen datamäärien (audio, video, roskaposti) voimakas kasvu, osoitejärjestelmän (IP) asettamat rajoitukset

—	palvelinten ylikuormittuminen: ruuhkautuminen, joka aiheutuu niiden liiallisesta kuormituksesta yhteiskäytön vuoksi

—	riskit, jotka aiheutuvat tiedon ulkoistamisesta ja antamisesta ulkopuolisen osapuolen käsiteltäväksi

—	riskit, jotka aiheutuvat tiedon siirtämisestä ja käsittelemisestä EU:n ulkopuolisessa maassa, jossa on omatsääntönsä

—	sosiaalinen riski, joka aiheutuu kehittämis-, ylläpito- ja käyttötoimintojen keskittymisestä. Lisäksi on todettava seuraavaa:

—	Tietotekniikan resurssipalveluiden käyttäjien sekä tarjoajien oikeudet ja vastuut ovat edelleen epäselvät.

—	Tiedonkäsittelystä vastuussa olevia ja henkilötietoja käsitteleviä tahoja ei ole selvästi erotettu toisistaan.

—	Näiden palveluiden tarjoamista koskevat sopimukset ovat muille kuin asiantuntijoille monimutkaisia ja usein vaikeasti ymmärrettäviä, kun ajatellaan kuluttajia koskevien tietojen keräämistä, käsittelyä ja siirtämistä ja kuluttajien lakisääteisiä oikeuksia.

1.5 Euroopan näkökulmasta resurssipalvelut ovat tilaisuus lähteä mukaan lupaaville, merkittäville ja strategisille markkinoille. Menestyksen takaamiseksi komitea suosittelee, että komissio jäsenvaltioiden tuella tai alan eurooppalaiset yritykset toteuttavat seuraavia toimia:

1.5.1 Osaaminen

—	Teetetään tutkimus tietotekniikka-ammattilaisten tarvitsemasta uudesta osaamisesta, jotta pystytään vastamaan resurssipalvelualan ja henkilöstön kehittämisen tarpeisiin.

—	Tuetaan ja/tai koordinoidaan koulutusohjelmien käyttöönottoa.

—	Hyväksytään erityinen todistus tai tutkintoja, joilla tunnustetaan ja todistetaan resurssipalveluihin erikoistuneiden asiantuntijoiden osaaminen.

1.5.2 Tutkimus ja investoinnit

—	Kannustetaan eurooppalaisia tutkimuskeskuksia koordinoimaan toimintaansa, jotta niiden osaaminen ja asiantuntemus pysyvät ajantasaisina.

—	Vauhditetaan optisen kuidun kehittämistä tukemalla (rahallisesti tai kumppanuuksien avulla) eurooppalaisia televiestintäalan toimijoita.

1.5.3 Kumppanuus

—	Edistetään eurooppalaisia teollisuuden yhteenliittymiä, joiden tarkoituksena on investoida yhteisiin resurssipalveluhankkeisiin (esim. tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman yhteydessä).

—	Kannustetaan ja mahdollisesti tuetaan rahallisesti investoijia, jotka perustavat suuren mittakaavan tietokonefarmeja jäsenvaltioiden alueelle muualle maailmaan perustettujen farmien tapaan.

—	Hyödynnetään julkisia hankintoja kumppanuuksien edistämisessä.

—	Luodaan yhteyksiä resurssipalveluratkaisujen kehittelijöiden ja televiestintäyritysten välille, sillä televiestintäyritykset ovat luonnostaan suoraan yhteydessä resurssipalveluratkaisujen kohdeyleisöön.

1.5.4 Säännöt ja hallinto

—	Kannustetaan julkisia ja yksityisiä toimijoita laatimaan yhdessä sääntöjä, joilla ohjaillaan palveluntoimittajien sekä eurooppalaisten yritysten ja yksityishenkilöiden välisiä suhteita.

—	Hyödynnetään EU:n etumatka tietoturvan, yksityiselämän suojan jne. alalla ja vaaditaan niiden tiukkaa noudattamista resurssipalveluratkaisuissa.

—	Perustetaan eurooppalainen virasto, jonka tehtävänä on valvoa mainittujen sääntöjen noudattamista.

—	Säädetään lakeja, joilla rajoitetaan arkaluontoisten tietojen siirtämistä Euroopan ulkopuolelle.

—	Kiinnitetään henkilötietojen suojelemista koskevan direktiivin tulevassa tarkistuksessa asianmukaista huomiota tietotekniikan resurssipalvelusovellusten asettamiin haasteisiin, joskin ETSK myöntää näiden haasteiden olevan erittäin laajat.

2. Johdanto

2.1 Tietotekniikan resurssipalvelut (cloud computing) ovat luonnollista jatkoa muille merkittäville saavutuksille, kuten asiakas/palvelin-mallille ja internetille.

2.2 Tietotekniikan resurssipalveluissa yhdistyvät useat jo käytössä olevat käsitteet ja tekniikat, kuten internet, yhteiskäytössä olevat tietokonefarmit sekä tiedonkäsittelyn ja laitteistojen ulkoistettu hallinnointi, ja optimoidaan niiden käyttö.

Tietotekniikan resurssipalvelu perii siten väistämättä eri osatekijöidensä vahvuudet ja heikkoudet, jotka liittyvät esimerkiksi internetliikenteen suorituskykyyn, tiedonkäsittelyn ja laitteistojen ulkoistetun hallinnoinnin tietosuojaan, yhteiskäytössä olevien tietokoneiden ylikuormitukseen jne.

2.3 Komitea on laatinut lausuntoja eri aihealueista, jotka liittyvät myös tietotekniikan resurssipalveluihin:

—	tietosuoja (2)

—	televiestintäjärjestelmät (3)

—	sähköinen viestintä (4)

—	internet (5)

—	kuluttajansuoja (6)

—	esineiden internet – toimintasuunnitelma Euroopalle (7).

Turhan toiston ja päällekkäisyyksien välttämiseksi tässä lausunnossa keskitytään nimenomaan tietotekniikan resurssipalveluja koskeviin näkökohtiin.

2.4 Komitea ei ole ainoa taho, jota tietotekniikan resurssipalvelut kiinnostavat. Myös muut eurooppalaiset toimijat ja organisaatiot ovat pohtineet aihetta.

2.5 Euroopan komission varapuheenjohtaja Neelie Kroes esitti Maailman talousfoorumissa Davosissa 27. tammikuuta 2011 näkemyksensä tästä uudesta ilmiöstä:

”Tietotekniikan resurssipalvelut ovat ala, jolla emme ymmärtääkseni voi odottaa kaikkien yhteisesti hyväksymää määritelmää. Meidän on tartuttava toimeen nyt. […] Olen Euroopan digitaalistrategian mukaisesti alkanut työstää koko Eurooppaa koskevaa tietotekniikan resurssipalvelujen strategiaa, joka ylittää poliittiset puitteet. En halua tyytyä siihen, että Eurooppa suhtautuu suopeasti tietotekniikan resurssipalveluihin (’cloud-friendly’), vaan haluan, että Eurooppa on aktiivinen toimija tällä alalla (’cloud-active’).”

2.6 Euroopan komissio teki vuonna 2009 digitaalialan asiantuntijoista ja tutkijoista kootun työryhmän avulla tutkimuksen aiheesta ”Tietotekniikan resurssipalvelujen tulevaisuus” (8).

Lisäksi käynnistettiin julkinen kuulemismenettely (9), jonka tulokset otetaan huomioon vuonna 2012 laadittavan, tietotekniikan resurssipalveluja koskevan eurooppalaisen strategian valmistelussa.

Tietotekniikan resurssipalvelut ovat tärkeä osatekijä 2020-strategian ja erityisesti sen kahden lippulaivahankkeen eli digitaalistrategian ja innovoinnin täytäntöönpanossa.

Seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta (10) rahoitetaan jo tietotekniikan resurssipalveluihin liittyviä ohjelmia.

2.7 ENISA (11) julkaisi puolestaan marraskuussa 2009 raportin ”Cloud Computing Benefits, Risks and Recommendations for Internet Security” (Tietotekniikan resurssipalvelut: hyödyt, riskit ja suositukset).

2.8 NIST (12) julkaisi hiljattain teoksen ”Cloud Computing Standards Roadmap” (NIST CCSRWG – 092 – 5. heinäkuuta 2011).

3. Tietotekniikan resurssipalvelut: lyhyt tekninen esittely

3.1 Yritykset sopia yhteisestä määritelmästä ovat kaatuneet pääasiassa ohjelmistokehittäjien pyrkimyksiin nimetä jo olemassa olevat ohjelmistonsa cloud computing- tai cloud ready -ratkaisuiksi.

Siitä ollaan kuitenkin pitkälti yksimielisiä, että resurssipalvelut ovat nopeakäyttöisiä, helposti laajennettavia ja käyttöpohjaisesti hinnoiteltuja.

3.2 Tietotekniikan resurssipalvelujen ominaisuuksia ovat:

— Aineettomuus: Tietotekniikkaresurssien konfiguraatio, sijoitus ja ylläpito tapahtuvat mahdollisimman pitkälle käyttäjän eli yksityishenkilön tai yrityksen näkymättömissä.

— Helppo saatavuus: Käyttäjät voivat käyttää tietosisältöään ja sovelluksiaan missä tahansa ja millä tahansa välineellä (tietokone, kämmentietokone, älypuhelin), kunhan saatavilla on internetyhteys.

— Dynaaminen jako: Palveluntoimittaja mukauttaa tarjolla olevaa tietotekniikkakapasiteettia reaaliaikaisesti käyttäjän tarpeiden mukaan. Kuormitushuiput voidaan siten kattaa ilman että käyttäjän on investoitava tietotekniikkaresursseihin, jotka ovat vajaakäytössä huippujen välillä.

— Yhteiskäyttö: Palveluntoimittaja voi asettaa tietotekniikkaresurssit useamman käyttäjän yhteiseen käyttöön dynaamisen kapasiteettijaon mahdollistamiseksi. Näin useista tuhansista tietokoneista muodostuvien farmien yhteiskäyttö on tehokkaampaa.

— Käyttöpohjainen hinnoittelu: Käyttäjä maksaa vain tietotekniikkaresurssien todellisesta käytöstä, eli hinnoittelussa otetaan huomioon tietotekniikkakapasiteetin tarpeiden vaihtelu. Sopimuskäytännöt ovat vielä usein tapauskohtaisia, mutta vakiintumassa.

3.3 Yrityksissä ensimmäisiä resurssipalvelusovelluksia ovat olleet sähköposti, yhteistoiminta- ja verkkokonferenssivälineet, kehitys- ja testiympäristöt, asiakassuhdehallinta ja liiketoimintatiedon hallinta.

Tulevaisuudessa useimmat tietotekniikkasovellukset ovat todennäköisesti saatavilla resurssipalveluina.

3.4 Tietotekniikan resurssipalveluun käytetään tyypillisesti jotakin seuraavista kolmesta mallista (taikka niiden yhdistelmää), joiden kattavuus vaihtelee ja jotka on suunnattu eri asiakasryhmille:

— IaaS (Infrastructure as a Service),– jossa ainoastaan infrastruktuuri on ulkoistettu resurssipalveluksi; tarkoitettu pääasiassa suuryritysten tietotekniikkapalveluille

— PaaS (Platform as a Service),– jossa infrastruktuuri ja perusohjelmistot on ulkoistettu resurssipalveluksi; tarkoitettu ohjelmistokehittäjille.

— SaaS (Software as a Service):– koko järjestelmä on ulkoistettu resurssipalveluksi sovellusohjelmistoja myöten: tarkoitettu ensisijaisesti loppukäyttäjille, ei niinkään tietotekniikka-ammattilaisille (esimerkiksi yksityishenkilöiden sähköposti).

3.5 Yksityiset tietotekniikan resurssipalvelut (private cloud computing) yleistyvät nopeasti. Niitä käytetään yrityksen sisällä siten, että yritys voi hyötyä resurssipalvelun joustavuudesta ja tuottavuudesta ilman ulkoistamiseen liittyviä huolia ja ongelmia.

Ratkaisu näyttää vastaavan useisiin eri tarpeisiin:

—	Valmistellaan huolellisesti ja (yrityksen) sisäisesti siirtymistä olemassa olevista tietotekniikkajärjestelmistä resurssipalveluna toimivalle alustalle.

—	Muutetaan yritysten tietotekniikkaosastojen toimintamallia siten, että ne ovat palveluorientoituneempia ja käyttöpohjaisen laskutuksen ansiosta läpinäkyvämpiä suhteessa muihin osastoihin.

4. Tietotekniikan resurssipalvelujen vaikutus

4.1 Mitä yritys voi odottaa tietotekniikan resurssipalveluilta?

4.1.1 Kuten edellä on mainittu, tietotekniikan resurssipalvelulla on samat vahvuudet ja heikkoudet kuin sen eri osatekijöillä.

4.1.2 On siten hyvä aluksi muistuttaa yrityksille koituvista hyödyistä, jotka eivät liity suoranaisesti resurssipalveluihin vaan jo aiemmin yleistyneeseen tietojenkäsittelyn ja laitteistojen ulkoistettuun hallinnointiin:

—	keskittyminen omaan osaamisalaan

—	mittakaavaedut palveluntarjonnan teollisen luonteen ja yhteiskäytön ansiosta

—	saatavilla oleva asiantuntemus ja palvelujen laatu.

4.1.3 Tuoreen tutkimuksen mukaan 70 prosenttia tietotekniikkaosaston kustannuksista aiheutuu kertyneen tiedon hallinnoinnista. Jos osa tästä työkuormasta poistuu, tietotekniikkaosastossa vapautuu energiaa innovointiin ja uusien palvelujen tutkimiseen.

4.1.4 Seuraavaksi voidaan mainita yritysten useimmiten mainitsemia etuja:

— Pienemmät alkuinvestoinnit: Uusien digitaaliratkaisujen edellyttämän tietotekniikan käyttöönotto tai laajennus ei enää edellytä suuria investointeja koneisiin, palvelimiin, ohjelmistoihin, tietyn ohjelmistokehittäjän ohjelmistokoulutukseen jne.

On kuitenkin huomattava, että tarvitaan suuria investointeja, jotta niin yritysten kuin ohjelmistokehittäjienkin nykyiset ratkaisut voidaan mukauttaa ja siirtää resurssipalvelualustalle.

— Käyttöönoton nopeutuminen: Kehittämisestä vastaavat työntekijät voivat keskittyä oman alansa haasteisiin välittämättä teknisestä infrastruktuurista, joka on resurssipalvelun tarjoajan vastuulla. Tämä kattaa muun muassa aineellisten resurssien ja henkilöstön asettamisen saataville joustavasti ja tarpeen mukaan.

— Kirjanpito ja kustannushallinta: Tietotekniikka on resurssipalvelun ansiosta toimintakustannus eikä käyttöomaisuutta.

Ylläpito perustuu vuokrausmalliin: esimerkiksi ohjelmistojen ja laitteiden päivitykset ovat läpinäkyviä ja vian korjaamiseksi on saatavilla teknistä tukea suoraan verkossa joko ohjelmistokehittäjältä tai palvelimen suunnittelijalta.

— Palvelumallin vahvistuminen: Tietotekniikkaosaston on helpompi ehdottaa sisäisille asiakkailleen palvelutasosopimuksiin (Service Level Agreement) perustuvaa palvelumallia, kun se voi tukeutua resurssipalvelun tarjoajan laatu-, käytettävyys- ja turvallisuussitoumuksiin sekä välineiden säännöllistä kehittämistä koskeviin sitoumuksiin.

— Työntekijöiden liikkuvuus: Resurssipalveluratkaisu varmistaa, että tietosisältö on laadukasta ja kaikkien yrityksen työntekijöiden saatavilla, olivatpa he liikkuvassa työssä tai paikan päällä.

4.2 Tietotekniikan resurssipalvelut kiinnostavat erityisesti tiettyjä yrityksiä, kuten

—	mikro- ja pk-yrityksiä, joille resurssipalvelu tarjoaa tietotekniikkakapasiteetin (laitteistot, ohjelmistot ja osaamisen) ilman kohtuuttoman korkeita aloituskustannuksia

—	aloittelevia yrityksiä, jotka ovat luonnostaan voimakkaassa kasvuvaiheessa ja joille resurssipalvelumalli mahdollistaa tietotekniikkakapasiteetin mukauttamisen toiminnan kasvuun.

4.3 Miten järjestelmäintegraattorit valmistautuvat resurssipalveluiden tuloon?

4.3.1 Järjestelmäintegraattorien tehtävänä on luoda tietotekniikkaratkaisuja asiakasyrityksilleen.

Niiden asema tietotekniikka-alalla on kasvanut huomattavaksi niin asiantuntemuksen kuin resurssien ansiosta sekä siksi, että ne pystyvät mukautumaan asiakkaiden työkuorman vaihteluihin.

Markkinajohtajia Euroopassa ovat Accenture, Atos, Cap Gemini, HP, IBM, Wipro jne.

4.3.2 Koska tietotekniikka kehittyy yksittäisin ja lyhytkestoisin pyrähdyksin, tietotekniikkaosastot käyttävät järjestelmäintegraattorien palveluja tapauskohtaisesti voidakseen käyttää tietotekniikka-ammattilaisten palveluja pelkästään kehittämisvaiheessa.

Tietotekniikkaosastojen pysyvä henkilöstö osallistuu tähän vaiheeseen vain sen verran kuin on välttämätöntä seuraavan vaiheen eli käytön ja ylläpidon kannalta.

4.3.3 Järjestelmäintegraattorit suunnittelevat ja kehittelevät ratkaisuja asiakasyrityksilleen myös sen jälkeen kun resurssipalvelu on otettu käyttöön.

Resurssipalvelujen tulo merkitsee runsaasti uutta työtä, joten järjestelmäintegraattorit suhtautuvat siihen varmasti myönteisesti ja jopa kannustavat siihen.

4.3.4 Uuden toiminnan pitkäikäisyys on kuitenkin avoin kysymys. Lisääntyykö toiminta vain hetkellisesti, kuten alalla tapahtui vuosituhannen vaihtumisen aiheuttamien tietokoneongelmien tai euron käyttöönoton yhteydessä?

Useiden vuosikymmenten aikana tehdyt innovaatiot ja tekniset edistysaskeleet ovat johtaneet tuottavuuden kasvuun, joka ei kuitenkaan ole vähentänyt kehitystyön eikä tietotekniikka-ammattilaisten määrää, vaan on päinvastoin mahdollistanut tietotekniikkajärjestelmien määrän ja niiden käyttöalan huomattavan kasvun.

Resurssipalvelut ovat loogista jatkoa tälle suuntaukselle. Voidaan siis olettaa, että ne avaavat uusia toiminta- ja kehitysmahdollisuuksia järjestelmäintegraattoreille.

4.4 Miten ohjelmistokehittäjät valmistautuvat resurssipalveluiden tuloon?

4.4.1 Microsoft, Google, Oracle ja SAP – muutamia mainitaksemme – joutuvat kaikki investoimaan suuria summia nykyisen tarjontansa muokkaamiseksi siten, että ratkaisut soveltuvat resurssipalveluiksi (”cloud computing ready”).

4.4.2 Muutos edellyttää aluksi mittavia investointeja uusiin tietotekniikan kehityshankkeisiin. Ennen kaikkea kyse on tiettyjen liiketoimintamallien perinpohjaisesta kyseenalaistamisesta.

Esimerkiksi Microsoftin Office 365 -tarjonta perustuu täysin päinvastaiseen malliin, jossa myydään käyttölisenssejä heti ohjelmiston ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen.

4.5 Miten järjestelmien ylläpitäjät suhtautuvat resurssipalveluihin?

4.5.1 Tiedonkäsittelyn ja laitteistojen hallinnoinnin ja etenkin järjestelmien ylläpidon (palvelimet, verkot ja perusohjelmistot) ulkoistaminen on yleistynyt merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana.

Resurssipalvelut laajentavat tätä lähestymistapaa saattamalla ulkoistetut resurssit määrittelemättömän käyttäjäjoukon (yrityksiä tai yksityishenkilöitä) yhteiskäyttöön.

4.5.2 Resurssipalvelut siis edistävät ulkoistamista, mutta etenkin ylläpitolaitteistojen keskittymistä valtaviksi tietokonefarmeiksi. Resurssipalvelujen tulo johtaneekin alan uudelleenorganisoitumiseen: kilpailun lisääntymiseen palveluntarjoajien välillä, valtavien investointitarpeiden edellyttämiin keskittymiin ja väistämättä sosiaalisiin seurauksiin, joita on esiintynyt myös muilla vastaavien keskittymisvaiheiden läpi käyneillä aloilla.

4.6 Suhtautuuko julkinen sektori resurssipalveluihin eri tavalla kuin yksityinen sektori?

4.6.1 Julkisen sektorin toiminta perustuu strategioihin, toimintakulttuureihin, ihmisiin ja organisaatioihin, joilla on samantapaisia tavoitteita, rajoituksia ja toimintatapoja kuin yksityissektorillakin.

4.6.2 Yritysten resurssipalveluista odottamat hyödyt (ks. edellä) koskevatkin yhtä lailla myös julkishallintoa.

Lisäksi kansalaisille suunnattujen julkisten palvelujen käytettävyyttä, saatavuutta ym. voidaan parantaa resurssipalvelujen ansiosta.

4.6.3 Julkiseen sektoriin liittyy kuitenkin myös erityispiirteitä:

—	Yleinen säästöilmapiiri: Tiukka budjettikuri pakottaa julkisten investointiohjelmien leikkauksiin myös tietotekniikan alalla. Resurssipalvelumalli on tässä tilanteessa perusteltu, sillä se mahdollistaa tietotekniikkakapasiteetin kasvattamisen ilman alkuinvestointeja.

—

Julkinen tutkimus:

Tutkimusta tehdään luonnollisesti myös yksityissektorilla, mutta se on keskeisellä sijalla julkiselle sektorille kuuluvissa kansallisissa tutkimuskeskuksissa, yliopistoissa ja julkisen ja yksityisen sektorin välisissä kumppanuushankkeissa.

Tutkimustyöhön saattaa liittyä tilapäisiä tietotekniikkakapasiteetin tarpeita, joihin pystytään vastaamaan nimenomaan resurssipalveluilla.

—

Julkiset investoinnit:

Investoinnit voisivat vipuvaikutuksensa ansiosta kannustaa kansallisia tai eurooppalaisia yksityisiä toimijoita, erityisesti televiestintäoperaattoreita, investoimaan resurssipalveluihin. Julkiset investoinnit ovat aiemminkin kannustaneet yksityissektoria investointeihin ja strategiseen asemointiin. Esimerkkeinä voidaan mainita ilmailu- ja avaruusteollisuus, matkapuhelimet, suurnopeusjunat jne.

—	Eräät jäsenvaltiot ovat jo tehneet mittavia investointeja hallinnossaan käytettyjen ohjelmistojen siirtämiseksi resurssipalvelurakenteeseen.

4.7 Vaikuttavatko tietotekniikan resurssipalvelut myös yksityishenkilöihin?

4.7.1 On olemassa erityisiä yksityishenkilöille suunnattuja resurssipalveluja. Niitä ovat esimerkiksi Applen iCloud, Microsoftin Office 365, Picasa jne.

4.7.2 Harvat yksityishenkilöt ovat valmiita ostamaan yhden tai useampia palvelimia, verkkoinfrastruktuuria jne. Kaikki eivät myöskään osaa tai halua huolehtia infrastruktuurin ylläpidosta edes yksittäisellä tietokoneella.

4.7.3 Tuotteet, jotka ovat tähän saakka olleet yksittäisillä tietokoneilla (kovalevyillä) – tiedonkäsittely, tulostus, kuvien tallennus, varmuustallennus jne. – korvautuvat vähitellen internetpalveluilla, jotka perustuvat SaaS-malliin (ks. edellä).

4.7.4 Palvelujen perusversioiden käyttö on ilmaista. Ilmaiset palvelut rahoitetaan usein siten, että palveluntoimittaja luo käyttäjäluettelon yksityishenkilöistä, joille voidaan kohdistaa markkinointia ja mainontaa. Useimmiten tarjolla on myös maksullinen Premium-versio, jossa on enemmän tallennustilaa, lisätoimintoja jne.

4.7.5 Tietotekniikan resurssipalvelumalli on yksityishenkilöille ratkaisu myös tietoteknisten välineiden jatkuvaan monimutkaistumiseen: on yksinkertaisempaa, kun niistä huolehtii ulkopuolinen taho. Lisäksi mallissa käytetään tarvepohjaista hinnoittelua, joka soveltuu hyvin yksityishenkilöiden rajalliseen ja ajoittaiseen tietotekniikkaresurssien käyttötarpeeseen.

4.7.6 Myös mahdollisuus käyttää palveluja mistä tahansa ja jatkuvasti houkuttelee yhä useampia. Useat palveluntoimittajat (13) tarjoavat käyttäjille nykyisin mahdollisuutta kuunnella musiikkia, katsella valokuvia jne. missä tahansa.

4.8 Mitä sosiaalisia vaikutuksia tietotekniikan resurssipalveluilla on taloudellisten ja kaupallisten vaikutusten lisäksi?

4.8.1 Resurssipalvelujen tulo vaikuttaa todennäköisesti eniten tietotekniikka-ammattilaisiin.

4.8.2 Järjestelmäintegraattorien työn ei odoteta vähenevän resurssipalvelujen myötä; päinvastoin niiden käyttöönotto saattaa synnyttää tuntuvasti lisätyötä. Vaikka yritysten tietotekniikka-ammattilaisten on hankittava lisäosaamista voidakseen kehittää resurssipalveluratkaisuja, henkilöstön määrään tämä tuskin vaikuttaa.

4.8.3 Järjestelmäintegraattorien asiakasyrityksissä työskentelevät, kehittämistyötä tekevät tietotekniikkavastaavat menettävät pääasiallisen työtehtävänsä, joka on kehittämistyöhön osallistuminen järjestelmäintegraattorien rinnalla, jotta he voivat huolehtia ylläpidosta kehittämistyön päätyttyä. Jos resurssipalvelut osoittautuvat lupaustensa veroisiksi ja osa ylläpidosta siirtyy niihin, ohjelmistokehittäjiä tarvitaan yrityksissä suhteessa vähemmän.

4.8.4 Vaikutukset tuntunevat enemmän käyttöjärjestelmistä vastaavien tietotekniikka-ammattilaisten parissa. On tärkeää muistaa, että tietotekniikan hallinnoinnin ulkoistaminen on jo vaikuttanut heihin suuresti: työntekijät ovat siirtyneet hallinnointipalvelun tarjoajien alaisuuteen. Tietotekniikan hallinnoinnin ulkoistaminen jatkuu edelleen resurssipalvelujen tultua, mutta alalla tapahtuu voimakasta keskittymistä ja toimintojen siirtäminen ulkomaille tulee helpommaksi. Odotettavissa on siis tietotekniikan käytöstä ja ylläpidosta vastaavan henkilöstön uusi vähennys.

4.8.5 Tietotekniikkaosastojen ulkoistaminen osittain tai kokonaan etäännyttää tietotekniikka-ammattilaiset tietotekniikkaratkaisujen loppukäyttäjistä. Tämä etääntyminen organisaatiossa tai jopa maantieteellisesti vähentää näiden kahden ryhmän välistä kanssakäymistä. Kanssakäyminen tarjoaisi tilaisuuden suoraan ja tehokkaaseen näkemystenvaihtoon ja loisi erityisesti sosiaalisen siteen, jonka ansiosta tietotekniikka-ammattilaiset ymmärtäisivät paremmin käyttäjien ongelmia ja odotuksia ja osaisivat vastata niihin.

4.9 Mihin asioihin on kiinnitettävä huomiota resurssipalvelusopimuksessa?

4.9.1 Kuluttajan ja resurssipalvelujen toimittajan välinen suhde määräytyy sen mukaan, onko kyse ilmaisista vai maksullisista palveluista. Ero ei kuitenkaan aina ole täysin yksiselitteinen. Esimerkiksi ilmaisista palveluista saattaa seurata muita kuin rahallisia kustannuksia, kuten kontekstisidonnaista mainontaa tai palveluntoimittajalle tarjoutua mahdollisuus käyttää kuluttajan tietoja muihin tarkoituksiin.

4.9.2 Ilmaiset tai hyvin pientä maksua vastaan tarjottavat palvelut on yleensä suunnattu yksityishenkilöille. Niidenkin yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota yleisiin ehtoihin, jotka eivät vaikuta kovin muodollisilta, mutta merkitsevät sitoutumista sopimukseen. Palveluntoimittajan haltuun annetut tiedot ovat yksityishenkilöille arvokkaita. Ilmainen palvelu saattaa ongelmatapauksessa tulla kalliiksi ajanhukan tai jopa tietojen menetyksen muodossa.

4.9.3 Yrityksenkin on tutkittava tarkasti resurssipalvelusopimuksen sisältö, mielellään asiantuntijoiden avulla. Yritys antaa ulkopuoliselle palveluntarjoajalle arvokkaita tietoja ja välineitä, jotka ongelmatapauksessa voivat saattaa sen suuriin vaikeuksiin.

4.9.4 Resurssipalvelusopimukset ovat harvemmin neuvoteltavissa, ja suurin osa palveluntoimittajista vaatii tulevia asiakkaitaan hyväksymään vakiosopimuskaavakkeen. Silti, kuten aina, jos sopimus on riittävän arvokas tai strategisesti merkittävä, palveluntoimittaja voi suostua mukauttamaan sopimusta.

4.9.5 Olipa sopimus ilmainen tai maksullinen, vakiomuotoinen tai räätälöity, siinä on mainittava seuraavat asiat:

—	resurssipalvelujen taso (IaaS, PaaS, SaaS)

—	tietojen käyttöönsaannin taattu taso ja osapuolten vastuut häviämis- tai vahingoittumistapauksissa

—	resurssien yhteiskäyttötaso (ylikuormituksen vaara)

—	saatavilla ja käytössä olevien resurssien jouston edellytykset ja kulutukseen perustuvat laskutustasot

—	resurssipalvelujen toimittajan oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat tietojen antamista ulkopuolisille, esimerkiksi oikeusviranomaisille

—	palvelut todellisuudessa toimittavien osapuolten tarkat yksilöintitiedot, ennen kaikkea siksi, että järjestely on usein monitasoinen

—	sopimuksen irtisanomismahdollisuudet ja palveluntoimittajan tuki siirtymäkaudelle

—	lainsäädäntö ja tuomiovalta (kansallinen tai kansainvälinen), joiden alaisuuteen sopimus kuuluu etenkin riitatapauksessa.

5. Tietotekniikan resurssipalvelujen heikkoudet

5.1 Tietotekniikan resurssipalvelut perustuvat internetiin, josta ne ovat suuresti riippuvaisia. Internet näyttää kuitenkin olevan hyvin lähellä useampiakin rajojaan. Tämä koskee erityisesti suorituskykyä.

Käyttäjä- ja käyttökertamäärien jatkuva lisääntyminen, siirrettyjen datamäärien räjähdysmäinen kasvu (varsinkin audio- ja videotiedostot) sekä käyttäjien toivomat yhä lyhyemmät reaktioajat ovat muutamia niistä tekijöistä, jotka ovat nostaneet esiin internetin mahdolliset suorituskykyongelmat. Resurssipalveluihin tarvittava liikenne vain pahentaa näitä ongelmia kasvattamalla osaltaan siirrettävää datamäärää, mutta ennen kaikkea lyhentämällä edelleen käyttäjien näkökulmasta hyväksyttäväksi katsottavaa reaktioaikaa.

5.2 Verkon vakaus on toinen internetiin liittyvä riski tietotekniikan resurssipalveluissa. Tekniset häiriöt, verkkorikollisten hyökkäykset ja poliittisten päättäjien päätökset ovat viime aikoina katkaisseet internetin toiminnan ja osoittaneet toisaalta sen haavoittuvuuden ja ennen kaikkea käyttäjien riippuvuuden tästä julkisesta verkosta. Resurssipalvelumalli korostaa entisestään verkon vakauden tarvetta – verkon, jota ei alun perin edes suunniteltu kaupalliseen käyttöön.

5.3 Yksi resurssipalvelujen suuri ja monesta tekijästä johtuva heikkous on tietoturva. Ongelma syntyy pääasiassa tietojen ulkoistamisesta, riippumatta siitä, onko tietojenkäsittely siirretty ulkomaille vai ei.

Ongelma koskee ensinnäkin tietojen jatkuvaa ja lähes välitöntä saatavuutta, joka voi olla resurssipalvelujen käyttäjälle ratkaisevaa tai jopa elintärkeää. Toinen ongelma on ulkopuolisen palveluntarjoajan tallettamien ja käsittelemien tietojen luottamuksellisuus.

Kysymys on erityisen polttava, kun on kyse tiedoista, joilla on suuri lisäarvo esimerkiksi teollisuusvakoilun yhteydessä.

5.4 Mitä suurempia, näkyvämpiä ja kriittisempiä ratkaisujen tukemiseksi suunnitellut ja rakennetut tietokonefarmit ovat, sitä enemmän ne houkuttelevat hakkereita ja ovat siis hyökkäyksille alttiita ja haavoittuvia. Tarvitaankin lisäponnisteluja ja uusia asiantuntijoita, jotta suuremman houkuttelevuuden riskit pystytään torjumaan.

Toisaalta on muistettava myös, että tietotekniikkapalvelujen (ulkoistaminen, resurssipalvelut jne.) toimittajat ovat hyvin perillä turvallisuusongelmista ja verkkorikollisuudesta ja ovat epäilemättä niihin paremmin varautuneita kuin suurin osa niiden asiakasyrityksistä.

Tilannetta voi verrata siihen, että pankin tallelokero on toki rikollisille houkutteleva, mutta se on silti parempi turvapaikka koruille kuin korurasia makuuhuoneessa.

5.5 Tämän riskin lisäksi vaikeutena on määritellä, mitä lainsäädäntöä sovelletaan: tietosisällön omistajan vai ylläpitäjän?

Minkä valvontaviranomaisen tehtäviin kuuluu lainsäädännön noudattamisen valvominen tai omistajan ja ylläpitäjän välisten riitojen ratkaiseminen?

Tässä yhteydessä on muistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (”henkilötietojen suoja”) ja komitean lausunto (14).

Euroopan tietosuojajärjestelmä hillitsee voimakkaasti kaikenlaista tiedonsiirtoa Euroopan ulkopuolelle. Resurssipalvelujen kansainvälinen luonne herättää kysymyksiä tiedonsiirron toteutettavuudesta joko asiakkaan ja palveluntoimittajan välillä tai palveluntoimittajan infrastruktuurin sisällä.

Lisäheikkoutena on tässä yhteydessä se, ettei internetillä tai täsmällisemmin resurssipalveluilla ole (maailmanlaajuista) hallintotahoa.

Tietosuojan lisäksi on tarkasteltava kysymystä tekijänoikeuksista. Tekijänoikeuksien alaiset tiedot saattavat kulkea useiden sivustojen läpi tai hajautua eri sivustoille, jolloin on vaikeaa määritellä, mitä suojaus-, korvaus- ja valvontasääntöjä sovelletaan.

5.6 Eräät toimijat ovat tietotekniikkainnovaation ansiosta päässeet hallitsevaan markkina-asemaan: näitä ovat esimerkiksi Microsoft ja Apple yksittäisten laitteiden toimittajina (tietokoneet, matkapuhelimet jne.) sekä Google ja Facebook (hakukone ja sosiaalinen verkko). Eurooppa on aina ollut valppaana sen suhteen, ettei asema muodostu haitalliseksi muille alan toimijoille, kuten kuluttajille.

Resurssipalvelut, joissa yhdistyy useita merkittäviä tekniikoita, lisäävät hallitsevan markkina-aseman houkutusta mutta myös riskejä. Euroopan on siksi oltava entistäkin valppaampana.

5.7 Kysymys tietosisältöjen siirrettävyydestä ei ole ainoastaan tekninen vaan myös kaupallinen. Jos siirrettävyyttä ei ole taattu, käyttäjän valitsema resurssipalveluratkaisu lukitsee ylläpidetyt resurssit niin, ettei niitä pystytä siirtämään toiselle palveluntoimittajalle. Tällöin on kyse palveluntarjoajien välisen kilpailun esteestä. Avoimien standardien käyttö ja palveluiden ja sovellusten yhteentoimivuuden varmistaminen voivat tarjota kuluttajille mahdollisuuden tietojen helppoon ja nopeaan siirtoon palveluntoimittajalta toiselle ilman erityisiä kustannuksia.

5.8 Kaikki nämä heikkoudet saattavat vaikeuttaa huomattavasti resurssipalvelumallin käyttöönottoa ja yleistymistä. Jos tällaisista ongelmista tai niistä johtuvista riita-asioista uutisoidaan tiedotusvälineissä (lehdissä, viestimissä, sosiaalisessa verkossa ym.), se voi olla resurssipalveluille hyvin haitallista ja se voi heikentää käyttäjien luottamusta resurssipalvelumalliin ja palveluntoimittajiin.

6. Haasteita ja mahdollisuuksia Euroopalle

6.1 Euroopan komissio on asettanut tavoitteeksi, että Euroopasta tulee aktiivinen toimija resurssipalvelualalla (”cloud-active”, ks. Neelie Kroesin puhe edellä). ”Aktiivinen” ei kuitenkaan kerro, tarkoitetaanko sillä vain resurssipalvelujen käyttöä vai niiden kehittämistä. Ensimmäinen tulkinta olisi varsin kunnianhimoton. Paljon selvempää olisi, jos Euroopasta haluttaisiin tehdä ”resurssipalvelujen tuottaja” eli Eurooppa tarjoaisi resurssipalveluratkaisuja eikä vain käyttäisi muiden palveluja.

6.2 Digitaalialaa hallitsevat valtaosin ulkomaiset toimijat: olipa kyse palveluista, tuotteista tai sisällöstä, toimijat ovat pääasiassa pohjoisamerikkalaisia tai aasialaisia.

Televiestintäalalla Eurooppa sen sijaan on samoilla viivoilla muiden alueiden kanssa. Esimerkiksi operaattorit Deutsch Telekom, Orange ja Telefónica ovat alansa huippuja.

6.3 Samaan aikaan kun digitaaliteollisuudesta on tullut kasvun moottori, Eurooppa on joutunut seinää vasten.

Se on lähimenneisyydessä osoittanut kykynsä johtajuuteen ja hallintaan tietyillä aloilla, muun muassa matkapuhelinalalla, vaikkakin sen asema on viime aikoina heikentynyt.

6.4 Resurssipalvelujen tulo on uusi mahdollisuus ”jakaa kortit uudelleen”. Kaikki toimijat pääsevät jälleen taistelemaan johtajuudesta maailmanmarkkinoilla, sillä tämänhetkiset hallitsevat toimijat saavat haastajikseen muita tai uusia tulokkaita.

6.5 Tietotekniikan resurssipalveluiden kansainvälinen luonne vaatii kansainvälisten periaatteiden ja mallien kehittämistä. Euroopan unionin on jatkettava yhteistyötään kansainvälisten organisaatioiden kanssa niiden kehittämiseksi. EU:n on otettava johtoasema toimenpiteissä tällaisten kansainvälisten periaatteiden ja mallien kehittämiseksi ja taattava, että ne varmistavat EU:n lainsäädännön mukaisen henkilötietojen korkeatasoisen suojelun.

6.6 Euroopalla on hyviä valtteja tähän uuteen maailmanlaajuiseen kilpailutilanteeseen:

—	Euroopassa on erinomainen digitaali-infrastruktuuri. Optinen kuitu kehittyy nopeasti. Infrastruktuuria hallitsee ja hoitaa pieni joukko vakiintuneita toimijoita, jotka voivat vaikuttaa televiestintästandardeihin ja investointikohteisiin.

—	Eurooppa voi/osaa harjoittaa vahvaa julkista investointipolitiikkaa, joka toimii yksityisten investointien liikkeellepanijana.

—	Euroopan alueelliset ja kansalliset pk-yritykset toivovat lähellä toimivia kumppaneita eli eurooppalaisia resurssipalvelutoimijoita.

—

Joillakin aloilla (esim. terveys, puolustusvoimat, julkinen liikenne, julkinen sektori) on voimassa kansallisia tai eurooppalaisia sääntöjä ja rajoituksia, joiden vuoksi niillä suositaan kansallisia tai eurooppalaisia resurssipalvelujen tarjoajia. Toisilla aloilla (esim. pankit, vakuutus, energia, lääkkeet) edellytetään tietosuojaa, joka estää kyseisiä toimijoita valitsemasta kansallisen tai eurooppalaisen viitekehyksen ulkopuolisia palveluntoimittajia.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Asiakirjassa käytetään nimityksiä ”Eurooppa”, ”Euroopan unioni” ja ”EU” tarkoittamassa samaa asiaa.

(2) ETSK:n lausunto aiheesta ”Henkilötietojen suoja”, EU VL C 248, 25.10.2011, s. 123.

(3) ETSK:n lausunto aiheesta ”Sähköiset viestintäverkot”, EUVL C 224, 30.8.2008, s. 50.

(4) ETSK:n lausunto aiheesta ”Sähköisen viestinnän yleispalveluiden kehitys”, EUVL C 175, 28.7.2009, s. 8.

(5) ETSK:n lausunto aiheesta ”Internetin kehittäminen”, EUVL C 175, 28.7.2009, s. 92.

(6) ETSK:n lausunto aiheesta ”Luova verkkosisältö sisämarkkinoilla”, EUVL C 77, 31.3.2009, s. 63.

(7) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 60 ja EUVL C 255, 22.9.2010, s. 116.

(8) Euroopan komissio / tietoyhteiskunta ja tiedotusvälineet – Asiantuntijaryhmän raportti – raportin esittelijä: Lutz Schubert.

(9) 16. toukokuuta – 31. elokuuta 2011.

(10) 7th Framework Programme.

(11) European Network and Information Security Agency – Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto.

(12) National Institute of Standards and Technology (Yhdysvallat).

(13) Amazonin Cloud Drive ja Applen iCloud.

(14) EYVL L 159, 17.6.1991, s. 38 (CESE 569/1991).

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/48

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Alueellisten kalakantojen hoito- ja kalastuksenvalvontavyöhykkeiden kehittäminen” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/09

Esittelijä: Brendan BURNS

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Alueellisten kalakantojenhoito- ja kalastuksenvalvontavyöhykkeiden kehittäminen (oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 147 puolesta ja 6 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset

1.1 Komitea suhtautuu myönteisesti aikeeseen uudistaa yhteistä kalastuspolitiikkaa perinpohjaisesti ja on tyytyväinen erityisesti tavoitteeseen saada aikaan hajautettu politiikka, joka on nykyistä riippumattomampi Brysselissä tehdyistä yksityiskohtaisista päätöksistä ja tarjoaa paikallisille ja alueellisille toimijoille enemmän mahdollisuuksia osallistua kalastuksenhoitoon. Suunnitelmista puuttuvat kuitenkin keskeiset yksityiskohdat, selkeys ja seuraamusjärjestelmä, joita tällainen politiikka edellyttää ollakseen tehokasta, ja puute on syytä korjata.

1.2 Kestävä kalatalous edellyttää elinvoimaisia kalakantoja. Komitea suosittaakin, että ympäristön kestävyys asetetaan tärkeysjärjestyksessä etusijalle ja sisällytetään selväsanaisesti perusasetukseen, sillä se luo pohjan taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Tämä merkitsee sitä, että politiikan on perustuttava ennalta varautumisen periaatteen mukaiseen tieteelliseen, ekosysteemilähtöiseen lähestymistapaan.

1.3 Jotta ”kestävään enimmäistuottoon” perustuvia kiintiöpohjaisia hoitosuunnitelmia voidaan vahvistaa tehokkaasti, tasot on määriteltävä nykyistä korkeammiksi niin, että ne todella mahdollistavat kaikkien säänneltyjen lajien menestymisen. Tämä olisi tehtävä vuoteen 2015 mennessä.

1.4 Ehdotetussa markkinalähtöisessä kaupan olevien kalastusoikeuksien järjestelmässä, jossa pyyntiluvat myönnetään sen mukaan, miten toimijat ovat aikaisemmin osallistuneet kalastukseen, on vaarana se, että aiemmasta liikakalastuksesta vastuussa olevat toimijat voivat jatkaa toimintaansa. Tämän vuoksi komitea suosittelee, että jäsenvaltiot soveltavat säännöstä, jonka mukaan pyyntilupien saajat on velvoitettava osoittamaan, että niiden toiminta ei vahingoita meriympäristöä ja että niiden panos rannikkoalueiden kalastusyhteisöjen hyväksi on huomattava. Tällä tavalla kalakantojen epäsuora yksityistäminen on sosiaalisen ja ympäristönäkökohtia koskevan valvonnan alaista.

1.5 Komitea suhtautuu myönteisesti kalojen poisheittämisen osittaiseen kieltämiseen mutta esittää, että siihen olisi yhdistettävä selkeästi myös valikoivien pyyntimenetelmien parantaminen.

1.6 Jatkossa maksettavia tukia ei pitäisi käyttää kalastuskapasiteetin lisäämiseen vaan sellaisten kalastuslaivastojen kehittämiseen, jotka mahdollistavat ympäristölle vähemmän tuhoisan kalastustavan (joka vahingoittaa kalakantoja ja merenpohjaa nykyistä vähemmän, vähentää saaliin poisheittämistä jne.).

1.7 Samoja vaatimuksia ja sääntöjä, jotka koskevat EU:n laivastojen kalastustoimintaa kotivesillä, olisi sovellettava myös silloin, kun ne kalastavat aavalla merellä tai kolmansien maiden aluevesillä: säännöstön ei pitäisi olla kaksijakoinen.

2. Johdanto

2.1 Komissio on julkaissut ehdotuksensa yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) toisesta tarkistuksesta samaan aikaa, kun käsillä olevaa lausuntoa on valmisteltu. Komissio ehdottaa kokonaisvaltaista ja perusteellista uudistusta nykyisten liikakalastusta, laivaston ylikapasiteettia, suuria tukia, heikkoa taloudellista sopeutumiskykyä ja eurooppalaisten kalastajien saaliiden pienenemistä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi. Näin ollen käsillä olevassa lausunnossa esitettävät huomiot alueellisten kalakantojenhoitovyöhykkeiden kehittämisestä on asetettu komission ehdottaman uudistuksen muodostamaan laajempaan kontekstiin.

3. Taustaa

3.1 EU:n perussopimusten ja nykyisen YKP:n mukaan komissiolla on aloitteenteko-oikeus ja neuvostolla yksinomainen toimivalta merten elollisten luonnonvarojen säilyttämisessä. Tämä järjestelmäpohjainen keskittäminen, tai tarkemmin sanottua YKP:n mukaisten velvoitteiden hoitamisessa omaksuttu tapa toimia ylhäältä alaspäin, ei ole tuottanut käyttökelpoisia ratkaisuja YKP:n monia erilaisia soveltamisolosuhteita ja maantieteellisiä täytäntöönpanoalueita ajatellen. Toimintatavan tuloksena syntynyttä säännöstöä kritisoitaessa vedotaankin usein siihen, että yhtä yleispätevää ratkaisumallia ei ole.

3.2 Sidosryhmien osallistumisen tarve tunnustettiin vuonna 2002 toteutetun ensimmäisen uudistuksen yhteydessä, ja sen seurauksena perustettiin alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia, joilla on puhtaasti konsultatiivinen tehtävä.

3.3 Lissabonin sopimuksen hyväksyminen toi mukanaan erittäin suuria ja olennaisia muutoksia. Kaikki kalastuksen sääntelyyn liittyvät asiat kuuluvat nyt Euroopan parlamentin ja neuvoston välisen yhteispäätösmenettelyn piiriin, lukuun ottamatta kalastusmahdollisuuksien määrittelyä, jossa neuvostolla on edelleen yksinomainen toimivalta.

3.4 Yrittäessään puuttua kaikkiin ongelmiin komissio ja neuvosto ovat laatineet liian monimutkaisia säädöksiä, joilla ei ole onnistuttu ratkaisemaan EU:n vesillä vallitsevia ongelmia.

3.5 Kalastusalan toimijoiden mukaan yksityiskohtien ylenpalttisuus alkaa hipoa jo naurettavuutta: säädöksiä on yhteensä 900, ja ne sisältävät pyyntivälineitä koskevia vaatimuksia, teknisiä säännöksiä ja säännöksiä saaliiden sallituista koostumuksista. Tällainen pikkutarkkuus jarruttaa innovointia, sillä se ei kannusta millään tavoin etsimään käyttökelpoisia ratkaisuja. Lisäksi se on heikentänyt luottamusta kalastusalan toimijoiden ja YKP:n valvontaan tarkoitettujen poliittisten järjestelmien ja komiteoiden välillä. Tämä johtaa väistämättä siihen, että säännöksiä pyritään pikemminkin kiertämään kuin noudattamaan.

3.6 Nykyisellä YKP:llä ei ole kannustettu kalastusalaa innovointiin ja kokeiluihin, mutta kalastajien käynnistämistä aloitteista on muutamia hyviä esimerkkejä. Skotlannissa on esimerkiksi tehty useita vakuuttavia innovaatioita Pohjanmeren turskakannan säilyttämiseksi: on poistettu useita aluksia käytöstä ja asetettu reaaliaikaisia kalastuskieltoja, rajoitettu merelläolopäiviä järkevästi sekä kehitetty valikoivia pyydyksiä ja kokeiltu kameravalvontaa. Tämä on auttanut vähentämään poisheitettyjen saaliiden määrää, parantamaan kilpailukykyä ja edistämään kalakannan säilyttämistä. Myös muiden panos on ollut suuri, ja esimerkiksi Alankomaiden puomitroolauksen harjoittajat ovat kantaneet kortensa kekoon vaihtamalla ja kehittämällä pyyntivälineitään ja poistamalla aluksia käytöstä.

3.7 Kaikille näille aloitteille on tunnusomaista se, että kalastusalalla tiedostetaan, että ongelmia on (esimerkiksi saaliiden poisheittämisen vähentämisessä) ja että alan toimijoiden itsensä on tehtävä eniten työtä ratkaisujen löytämiseksi ja täytäntöön panemiseksi. Alueellisista ratkaisuista on olemassa muitakin esimerkkejä, ja ne osoittavat, että aluetason ratkaisut tuottavat parempia tuloksia kuin Brysselissä annetut yleissäädökset.

3.8 Kaikkia näitä kokeiluja rajoittaa kuitenkin yksi perusluonteinen tekijä, nimittäin se, ettei nykyinen YKP mahdollista toimivaltuuksien siirtämistä. Innovoinnin, kokeilujen ja kehitystyön lopputulokset voivat vaikuttaa sääntelyyn vain, jos komissio päättää ottaa ne huomioon.

3.9 Komission taipumus pitää sääntely erittäin tiukasti omissa käsissään selittyy kenties voimakkaalla halulla onnistua velvoitteiden täyttämisessä. Näin oli etenkin ennen Lissabonin sopimusta, ja prosessi on valitettavasti alkanut ruokkia itse itseään. Mitä keskitetympää, monimutkaisempaa ja epätarkoituksenmukaisempaa sääntely on, sitä enemmän sidosryhmät menettävät luottamustaan ja sitä epätodennäköisempää säädösten täydellinen noudattaminen siis on. Tämä taas antaa perusteen keskitetyn sääntelyn tiukentamiselle, ja noidankehä jatkuu.

4. Yleistä

Kaikkien edellä jaksossa 3 (”Taustaa”) esitettyjen syiden vuoksi on täysin loogista perustaa alueellisia viranomaisia hoitamaan EU:n toimintalinjojen täytäntöönpanoa. Tämä taas herättää useita kysymyksiä.

4.1 Toimivallan siirtäminen

4.1.1 Jotta alueellisilla viranomaisilla on todellista merkitystä, niillä on oltava Brysselissä määriteltyjä tieteelliseen näyttöön perustuvia strategisia tavoitteita. Lisäksi Brysselin olisi

—	huolehdittava alueiden ja kalastusten eri alojen tasapuolisista toimintaedellytyksistä

—	valvottava kalastusalaa ja siten varmistettava, että EU:n asettamista kiintiöistä, tavoitteista ja muista päämääristä pidetään kiinni.

4.1.2 Koska maantieteelliset ja muut tekijät ovat hyvin erilaisia kullakin kalastusalueella, jäsenvaltioille on annettava välineitä kalastuksenhoitoon. Näin voidaan varmistaa, että kalastusalan toimijat ja sellaiset asiantuntijat, jotka tietävät ja ymmärtävät, mikä milläkin alueella toimii ja mikä ei, ovat täysipainoisesti mukana sekä unioni- että aluetason sääntöjen ja säännösten kehittämisessä.

4.2 Kalastusalueet ja alueelliset viranomaiset

4.2.1 Koska edellä hahmotellut muutokset koskevat monia hyvin erilaisia alueita, käsillä olevassa lausunnossa ei voida ehdottaa selkeästi määriteltyjä tavoitteita. Komitea voi vain suosittaa, että kaikkien kalastusalueiden perustamisesta vastaavat jäsenvaltioita ja sidosryhmiä edustavat elimet, nimenomaan sellaiset elimet, jotka edustavat pelkästään alueellisia etuja ja joilla ei ole Euroopan laajuisia tehtäviä.

4.3 Saaliiden poisheittäminen

4.3.1 Saaliiden heittämisestä pois etenkin pyynnin aikana on tullut tärkeä kysymys. Siihen on kiinnitetty huomiota tiedotusvälineissä, ja komission jäsen Maria Damanaki on reagoinut asiaan ehdottamalla osittaisen poisheittämiskiellon käyttöönottoa YKP:n tarkistuksen yhteydessä.

4.3.2 Harkitsemattoman lähestymistavan soveltamisella kalojen poisheittämiseen saattaisi olla tuhoisia seurauksia kalastusyhteisöille ja kalastusalalle.

4.3.3 Poisheitettyjen kalojen suuri määrä johtuu pääasiassa nykyisistä sekakalastussäännöksistä – sekakalastuksessahan saaliiksi saadaan kerralla väistämättä useita eri lajeja. Yksittäisten lajien ”suurimpiin sallittuihin saaliisiin” perustuva kalastuksenhoito sekä ”saaliskoostumusta” koskevat säännöt, joilla säännellään sitä, miten suuri osuus eri kalalajeista saadaan purkaa aluksesta, merkitsevät yhdessä jäykkää säännöstöä, jossa ei oteta huomioon tiettyjen kalojen runsasta määrää ja osuutta kulloisessakin ekosysteemissä.

4.3.4 Tarkistetulla YKP:llä olisikin ensisijaisesti pyrittävä muun muassa tukemaan edellä jaksossa 3 esitettyjen nykyistä parempien toimintatapojen käyttöönottoa, jotta poisheitettyjen saaliiden määrä saadaan vähennettyä merkityksettömälle tasolle.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

LIITE

komitean lausuntoon

Lausuntoluonnosta käsiteltäessä hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohdat 1.2, 1.3, 1.4, 1.6 ja 1.7

Poistetaan kohdat 1.2, 1.3, 1.4, 1.6 ja 1.7.

Äänestystulos:

Puolesta	46
Vastaan	102
Pidättyi äänestämästä	14

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/51

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan rooli Euroopan unionin ja Intian vapaakauppasopimuksessa” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/10

Esittelijä: Madi SHARMA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. syyskuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kansalaisyhteiskunnan rooli Euroopan unionin ja Intian vapaakauppasopimuksessa.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 152 ääntä puolesta ja 3 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että EU:n ja Intian välinen vapaakauppasopimus hyödyttäisi sekä Eurooppaa että Intiaa, koska näin pystyttäisiin lisäämään kehitystä, kilpailukykyä, hyvinvointia ja työpaikkojen määrää. Kauppa on merkittävä mekanismi, jolla tuetaan kehitystä ja lievitetään köyhyyttä. Sen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia on kuitenkin arvioitava huolellisesti, avoimesti ja kokonaisvaltaisesti ja otettava huomioon kaikkien osapuolten edut. Tässä kontekstissa kansalaisyhteiskunta voi ottaa itselleen johtoaseman.

1.2 Vapaakauppasopimuksen neuvotteluprosessissa ja sopimuksen mahdollisten vaikutusten selvittämisessä on useita puutteita, jotka kummankin sopijapuolen on korjattava ennen vapaakauppasopimuksen tekemistä. Komission yksiköiden laatimassa kannanotossa todetaan, että ”olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaisia vaikutuksia sopimuksella on harmaan talouden työpaikkoihin”. Jos tutkittaisiin tarkemmin sopimuksen vaikutuksia työvoiman siirtymiseen, ”saataisiin tarkempia ennusteita muista sosiaalisista vaikutuksista, kuten vaikutuksista köyhyyteen, terveyteen ja peruskoulutukseen” (1).

1.3 ETSK muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaan EU:n yhteistä kauppapolitiikkaa tulee harjoittaa ”unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti” ja että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaan unioni edistää muun muassa kestävää kehitystä, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien suojelua. Kauppa ei itsessään ole päämäärä.

1.4 ETSK suosittaa tekemään välittömästi uusia tutkimuksia, joissa otetaan nimenomaisesti huomioon se, miten vapaakauppasopimus todellisuudessa vaikuttaa EU:n ja Intian kansalaisyhteiskuntaan (erityisesti työvoiman tilapäistä siirtymistä koskevaan osaan [mode 4], pk-yrityksiin, työntekijöiden oikeuksiin, naisiin, kuluttajansuojaan, harmaaseen talouteen, maatalouteen, köyhyyteen sekä perushyödykkeiden, kuten elintärkeiden lääkkeiden, saatavuuteen). Avoimuuden nimissä tutkimukset olisi toteutettava julkisten tieteellisten tutkimusten yhteydessä ja kansalaisyhteiskunnan kanssa järjestettävien työpajojen pohjalta. Tutkimustulokset voidaan sitten huomioida parhaillaan loppusuoralla olevissa neuvotteluissa.

1.5 ETSK kehottaa neuvostoa, parlamenttia ja komissiota varmistamaan, että ennen neuvottelujen saattamista päätökseen EU

—	ottaa huomioon unionin kansalaisyhteiskunnan näkemykset ja huolenaiheet

—	arvioi, miten sopimus vaikuttaa mode 4:ää koskeviin todennäköisiin skenaarioihin, jotka kattavat työn laadun ja määrän toimiala- ja jäsenvaltiokohtaisesti, ja toteuttaa arvion kuulemalla asiasta aina työmarkkinaosapuolia

—	täyttää oikeudelliset velvoitteensa varmistaa, ettei vapaakauppasopimuksella lisätä köyhyyttä

ja että

—	sopimuksessa on tosiasiallinen ihmisoikeuslauseke EU:n tähänastisen käytännön ja unionin ilmoittaman menettelytavan mukaisesti

—	sopimuksessa on kunnianhimoinen kestävää kehitystä koskeva luku, joka sisältää tavanomaisten riitojenratkaisumenettelyjen alaisia työelämää ja ympäristöä koskevia määräyksiä tehokkaine korjaavine toimenpiteineen

—	sopimuksella luodaan erityisesti ILO:n vahvistamiin oikeuksiin perustuva kehys harmaassa taloudessa työskenteleville

—	sopimukseen sisältyy kahdenvälinen sosiaalinen suojalauseke, jossa otetaan huomioon paitsi sopijapuolen taloudelle aiheutuvat riskit sekä EU:ssa että Intiassa, myös yhteiskunnalle aiheutuvat riskit, mukaan luettuna työvoiman siirtyminen.

1.5.1 ETSK suosittaa, että perustetaan kansalaisyhteiskunnasta koostuva seurantamekanismi. Seurantamekanismilla tulisi olla valtuudet tehdä suosituksia etenkin tarpeesta ryhtyä soveltamaan sosiaalista suojalauseketta, ja asianomaiset viranomaiset olisi velvoitettava antamaan suositukseen perusteltu vastaus. Seurannan yhteydessä olisi tuettava kansalaisyhteiskunnalle suunnattavaa koulutusta ja valmiuksien parantamista.

1.6 Tällä hetkellä EU:n ja Intian vapaakauppasopimuksen sisältö on luottamuksellinen, minkä vuoksi tässä lausunnossa ei voida käsitellä sen yksityiskohtia.

2. Johdanto

2.1 EU:n ja Intian vapaakauppasopimuksen piiriin kuuluisi noin viidesosa maailman väestöstä, mikä tekisi siitä yhden maailman merkittävimmistä vapaakauppasopimuksista. Sillä on mahdollisuus hyödyttää merkittävästi sekä EU:n että Intian yhteiskuntaa.

2.2 Kummallakin sopijapuolella on edessään mittavia taloudellisia haasteita: EU:ssa väestö ikääntyy ja markkinat ovat kylläiset; Intian väestömäärä on huikea, ja maa kaupungistuu entisestään. Kaupan vapauttaminen ja kummankin osapuolen markkinoiden avaaminen entisestään voi hyödyttää kummankin puolen väestöä, kunhan otetaan huomioon näiden kahden alueen toisistaan poikkeava kehitys.

2.3 EU:n ja Intian liike-elämän organisaatiot myöntävät, että tietynlaista työvoiman siirtymistä saattaa tapahtua. EU:n ja Intian välinen kauppa voisi kuitenkin pitkällä aikavälillä saada aikaan kestävää kasvua, lisätä kilpailukykyä ja luoda uusia työpaikkoja, jos kummatkin markkinat avataan entisestään, kehitetään taitoja, toteutetaan koulutusohjelmia, siirretään tietoa molempiin suuntiin, kehitetään infrastruktuuria ja toimitusketjua koskevia määräyksiä sekä yhteisyrityksiä. Euroopan kauppa- ja teknologiakeskus (European Business and Technology Centre, EBTC), joka on perustettu ratkomaan Intian markkinoille pyrkivien yritysten käytännön ongelmia, on etulyöntiasemassa vastattaessa tiettyihin edellä mainituista haasteista.

2.4 Edistämällä innovointia vapaakauppasopimuksen avulla voidaan varmistaa yritysten tuleva kilpailukyky. Yhä useammat eri alojen eurooppalaiset ja intialaiset yritykset tekevät yhteistyötä teknologian kehittämisen alalla. Intialla on halpaa, hyvin koulutettua työvoimaa, jolla on huomattavaa t&k-osaamista. Kumpikin osapuoli tarvitsee kuitenkin ympäristön, joka kannustaa tekemään kestäviä investointeja innovointiin. Intiassa toimivat EU:n yritykset ja EU:ssa toimivat intialaisyritykset voivat kokemuksensa ja asiantuntemuksensa ansiosta olla merkittävä tekijä pyrittäessä täyttämään näitä kysyntätarpeita.

2.5 Vapaakauppasopimus tarjoaa huomattavia sivujuonteita ulkomaiseen sijoitukseen. Intia on vuodesta 1991 lähtien vapauttanut ja yksinkertaistanut suorien ulkomaisten sijoitusten järjestelmäänsä houkutellakseen maahan enemmän varoja, mikä on johtanut suorien ulkomaisten investointivirtojen kasvuun. Tältä pohjalta vapaakauppasopimus voisi tarjota EU:n yrityksille pääsyn markkinoille ja oikeusvarmuuden (2). Vapaakauppasopimuksen luomassa uudessa toimintaympäristössä tulee arvioida huolellisesti, millaisia vaikutuksia Intiassa aiheutuu markkinoiden avaamisesta suorille ulkomaisille investoinneille. Asiassa tulee omaksua asteittainen lähestymistapa.

2.6 Käsillä olevassa lausunnossa ei tarkastella vapaakauppasopimuksesta koituvia mahdollisia taloudellisia hyötyjä. Lausunnossa ollaan huolissaan sopimuksen epävarmoista sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista EU:lle, etenkin mode 4:n tapauksessa, sekä Intian yhteiskunnan köyhimmille väestönosille. Nämä vaikutukset ovat tärkeä osa due diligence -järjestelmää (asianmukaista huolellisuutta) ja EU:n yritysten tavaramerkkien suojeluintressejä. Yritysten sosiaalinen vastuu sekä työntekijöiden oikeuksiin liittyvät seikat ja ihmisoikeuskysymykset ulottuvat Euroopan rajojen ulkopuolelle EU:n yritysten käydessä kauppaa merien takana.

3. Neuvottelumenettely

3.1 Neuvottelijat ovat kuulleet sekä EU:n että Intian suuryhtiöitä. Kaikkien kansalaisyhteiskunnan tahojen neuvoa-antavana elimenä ETSK:ta huolettaa kuitenkin, etteivät neuvottelijat kuule tasapuolisesti kaikkia yhteiskunnan sidosryhmiä. Komitea kehottaa Euroopan komissiota huomioimaan kaikilta osin kummankin osapuolen kaikkien sidosryhmien näkemykset. Komitea kehottaa Euroopan komissiota kuulemaan seuraavia tahoja: pk-yrityksiä sopimuksen mahdollisista vaikutuksista; ammattiliittoja työhön liittyviä takuita koskevan selvyyden puutteesta ja mode 4:stä; kuluttajaryhmittymiä ja maataloussektoria elintarvikkeiden turvallisuudesta ja ruokaturvasta sekä Intian harmaan talouden sektoria.

3.2 Monet EU:n ja Intian kansalaisjärjestöt ja ammattiliitot sekä EU:n säätiöt ja intialaiset harmaan talouden yritykset ovat tuoneet esiin huolensa sekä vapaakauppasopimuksen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista että kauppaneuvottelujen käymistavasta (3). ETSK myöntää toki, että luottamuksellisuus on kauppaneuvotteluissa tärkeää, mutta komitea kehottaa yhtä tärkeistä avoimuussyistä Euroopan komissiota selvittämään mahdolliset väärinkäsitykset julkaisemalla edellä mainittuja seikkoja koskevat ehdotuksensa.

3.3 ETSK katsoo, ettei Euroopan ulkosuhdehallinnon toimivallassa voida sivuuttaa kauppavaihtoa. On olennaista, että unionin politiikka on johdonmukaista, jotta voidaan pitää kiinni eurooppalaisista arvoista ja periaatteista. Komitea suosittaa, että kaikille asiaankuuluville pääosastoille annetaan tietoa koko neuvottelujen ajan.

4. Kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi (SIA)

4.1 Euroopan komissio teetti kestävää kehitystä koskevan arvioinnin riippumattomilla konsulteilla, jotka antoivat raporttinsa vuonna 2009 (4). Kestävän kehityksen arvion mukaan vapaakauppasopimuksen sosiaaliset vaikutukset olisivat EU:lle vähäpätöisiä, eikä se vaikuttaisi lainkaan palkkoihin, ja työvoiman siirtyminen olisi vain vähäistä (5). Sen sijaan Intiassa sopimus nostaisi sekä ammattitaitoisten että ammattitaidottomien työntekijöiden palkkoja lyhyellä aikavälillä 1,7 % ja pitkällä aikavälillä 1,6 %, ja samalla jonkin verran työvoimaa siirtyisi parempipalkkaisiin työpaikkoihin (6).

4.2 Euroopan komissio ottaa kestävän kehityksen arvioinnista vaarin korostaessaan vapaakauppasopimuksen kokonaishyötyjä (7). On kuitenkin tärkeää todeta, että samaisessa kestävän kehityksen arvioinnissa myös varoitetaan mahdollisista sosiaalisista ja ympäristöriskeistä.

4.3 EU:n ammattiliitot kantavat huolta EU:ssa vallitsevista työntekijöiden oikeuksista ja kehottavat arvioimaan ennen sopimusneuvottelujen saattamista päätökseen sen vaikutuksia mode 4:n todennäköisiin skenaarioihin. Arvioinnin olisi katettava vaikutus työn laatuun ja määrään toimialoittain ja jäsenvaltioittain. Siihen tulisi niin ikään sisältyä kaikinpuolinen työmarkkinaosapuolten kuuleminen, arviointi olisi tehtävä sekä ennen vapaakauppasopimuksen voimaantuloa että sen jälkeen ja siinä tulisi antaa sitovia suosituksia kielteisten vaikutusten ehkäisemisestä tai lievittämisestä.

4.4 Kestävän kehityksen arvioinnissa kuvataan vapaakauppasopimuksen vaikutuksia työelämän normeihin ja työoloihin Intiassa ”epävarmoiksi”. Hallituksen virallisten tilastotietojen mukaan Intiassa noin 90 % maan taloudesta on harmaata taloutta (tai organisoimatonta), ja tilanteen ennustetaan säilyvän suurimmaksi osaksi vakaana lähitulevaisuudessa (8). ILO:n ja WTO:n laskelmien mukaan harmaan talouden piirissä työskentelevillä on päivittäin käytettävissään elämiseen alle 2 dollaria (9). Suurin osa naistyövoimasta työskentelee harmaassa taloudessa (95 %), ja naiset ovat suhteettoman alttiita riskille.

4.5 Kestävän kehityksen arvioinnissa painotetaan potentiaalisia ympäristöriskejä ja todetaan, että ilmakehään (10), maaperän laatuun (11), biologiseen monimuotoisuuteen (12) ja veden laatuun (13) kohdistuu todennäköisesti jonkin verran kielteisiä vaikutuksia. ETSK:n mielestä kestävän kehityksen arvioinnissa esitettyjä varoituksia on tarpeen tarkastella huolellisesti.

4.6 Kestävän kehityksen arvioinnissa omaksuttu menetelmä ei riitä havaitsemaan todellisia vaikutuksia. Kestävän kehityksen arvioinnissa keskityttiin ensisijaisesti viralliseen talouteen, jonka taloudellinen mallintaminen on suhteellisen yksinkertaista (14). Sitä vastoin arvioinnissa esitetyt sosiaaliset ja ympäristövaikutukset pohjautuvat vähemmän läpinäkyvään laatua mittaavaan metodologiaan. Kestävän kehityksen arvioinnissa ei myöskään analysoida asianmukaisesti sopimuksen vaikutusta hiilidioksidipäästöihin, kuluttajien turvallisuuteen tai ruokaturvaan.

4.7 Komission yksiköiden kannanoton mukaan olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten sopimus vaikuttaa ihmisarvoiseen työhön, harmaan talouden työpaikkoihin ja työvoiman siirtymiseen. Näin voitaisiin ”ennustaa tarkemmin muita sosiaalisia vaikutuksia, kuten vaikutuksia köyhyyteen, terveyteen ja peruskoulutukseen” (15).

4.8 Kestävän kehityksen arvioinnissa ei yllättäen mainita niitä lukuisia muita tutkimuksia, joissa annetaan viitteitä vapaakauppasopimuksen mahdollisista vakavista seurauksista Intialle (16), eikä EU:n huolia etenkään mode 4:n vaikutuksista EU:n työllisyyteen.

4.9 ETSK antoi kestävän kehityksen arvioinneista hiljattain lausunnon (17), jossa esitetään suuntaviivat parhaaseen käytäntöön nojaavasta menetelmästä käytettäväksi arvioitaessa vapaakauppasopimusten kaikinpuolista vaikutusta.

4.10 ETSK suosittaa laatimaan välittömästi uusia tutkimuksia, joissa otetaan kyseisten suuntaviivojen pohjalta nimenomaisesti huomioon se, miten vapaakauppasopimus todellisuudessa vaikuttaa EU:n ja Intian yhteiskuntaan, erityisesti työntekijöiden oikeuksiin, mode 4:ään, naisiin, kuluttajansuojaan, pk-yrityksiin, harmaaseen talouteen, ympäristöön, maatalouteen (myös ruokaturvaan), köyhyyteen ja ilmastonmuutokseen. Nämä uudet tutkimukset olisi toteutettava riippumattomien julkisten tieteellisten tutkimusten ja työpajojen pohjalta.

4.11 Edellä esitetyt seikat eivät suinkaan tarkoita, että vapaakauppasopimuksen vaikutus olisi välttämättä kielteinen. Mutta näin ainakin käy ilmeiseksi, että vapaakauppasopimuksella saattaa olla kyseisenlainen vaikutus. Tämä yksin riittää turvaamaan sen, että Euroopan komissio jatkaa asian tarkastelua, varsinkin koska – kuten jäljempänä todetaan – EU:lla on oikeudellinen velvollisuus arvioida, miten sen ulkoinen toiminta vaikuttaa unioniin ja muihin.

5. EU:n vastuu

5.1 On ensisijaisesti kaupan vapauttamisesta neuvottelevan hallituksen vastuulla ottaa huomioon toimintaperiaatteidensa taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Intia on epäilemättä ensisijaisesti vastuussa siitä, miten sen politiikat vaikuttavat maan väestöön. ETSK myöntää, että Euroopan komission tehtävä on haasteellinen sen ollessa tekemisissä Intian kanssa, joka katsoo aivan oikeutetusti voivansa ratkaista omalla tavallaan ihmisoikeuksiin, työelämän normeihin, kestävään kehitykseen ja kansalaisyhteiskuntaansa liittyvät kysymykset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei EU:lla olisi asiassa omaa vastuutaan. Kyseessä on itse asiassa oikeudellinen velvollisuus.

5.1.1 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan mukaan EU:n kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Ne on lueteltu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa, ja niitä ovat

ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteet sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen

sekä tavoitteina

edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksena[an] poistaa köyhyys.

5.2 ETSK kehottaa Euroopan komissiota täyttämään oikeudelliset velvoitteensa varmistaakseen, että EU:n ja Intian vapaakauppasopimuksessa noudatetaan ihmisoikeuksia eikä sillä vaaranneta talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen edistämistä eikä köyhyyden poistamista. Komitea korostaa, että on tärkeää luoda ILO:n vahvistamiin oikeuksiin perustuva kehys harmaassa taloudessa työskenteleville.

6. Vapaakauppasopimuksen seuranta ja mukauttaminen

6.1 EU:n on varmistettava, etteivät sen politiikat vaikuta mahdollisesti kielteisesti köyhyyteen ja että niillä edistetään köyhyyden poistamista. Tämä velvollisuus voidaan täyttää varmistamalla, että vapaakauppasopimuksessa on lausekkeita, joiden nojalla kaupan vapauttamista koskevia määräyksiä voidaan muuttaa, mikäli kyseisiä vaikutuksia ilmenee, ja ottamalla käyttöön tehokas seurantamekanismi, jonka pohjalta kyseisiä lausekkeita voidaan ryhtyä soveltamaan.

6.2 Ihmisoikeuslauseke

6.2.1 EU on todistettavasti sisällyttänyt kahdenvälisiin sopimuksiinsa määräyksiä sen varmistamiseksi, etteivät sopimukset vaaranna sosiaalisia tavoitteita. Vuodesta 1995 lähtien EU on ottanut tavaksi sisällyttää ihmisoikeuslauseke kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppa- ja yhteistyösopimuksiin (18). Sittemmin on otettu tavaksi asettaa vastaisuudessa tehtävien sopimusten ehdoksi nykyisiin puitesopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden noudattaminen. Tämä saattaa olla oikeudellisesti tehokasta riippuen alkuperäisen ihmisoikeuslausekkeen sanamuodosta ja vastaisuudessa tehtävään sopimukseen sisällytettävän ”viittauslausekkeen” sanamuodosta.

6.2.2 On olennaista, että käsillä olevan vapaakauppasopimuksen ehdoksi asetetaan todellinen ihmisoikeuslauseke, toteutettiinpa se sitten miten tahansa. Vuonna 1994 tehty EU:n ja Intian yhteistyösopimus sisältää ihmisoikeuslausekkeen, mutta se on varhemman tyypin lauseke. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, lausekkeen funktio on sallia yhteistyösopimuksen soveltamisen keskeyttäminen (19). Sen nojalla ei voida keskeyttää muiden sopimusten, kuten vapaakauppasopimuksen, soveltamista (20). Olennaista on, että vapaakauppasopimus noudattaa ihmisoikeuslausekkeita koskevaa EU:n ilmoitettua menettelytapaa, tapahtuipa se uuden ihmisoikeuslausekkeen muodossa tai huolellisesti muotoillun viittauslausekkeen muodossa.

6.2.3 ETSK korostaa olevan olennaista, että käsillä oleva vapaakauppasopimus noudattaa ihmisoikeuslausekkeita koskevaa EU:n ilmoitettua menettelytapaa, tapahtuipa se uuden ihmisoikeuslausekkeen muodossa tai huolellisesti muotoillun viittauslausekkeen muodossa. Myös Euroopan parlamentti on puoltanut tätä kantaa (21).

6.3 Kestävää kehitystä koskevat määräykset

6.3.1 On niin ikään tärkeää, että jatketaan ja lujitetaan EU:n parasta toimintatapaa sisällyttää ympäristö- ja työelämän normit vapaakauppasopimukseen. Sekä EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksessa että Cariforumin ja EU:n talouskumppanuussopimuksessa on määräyksiä, joilla sopijapuolia vaaditaan varmistamaan, että noudatetaan ILO:n keskeisiä työelämän normeja (absoluuttinen normi) eikä tingitä sopijapuolten jo soveltamista ympäristön- ja työelämän suojelun tasoista (suhteellinen normi), sekä muita tähän liittyviä määräyksiä.

6.3.2 ETSK suhtautuu myönteisesti komission jäsenen Karel De Guchtin ilmaisemaan sitoumukseen pitää kiinni sosiaali- ja ympäristöosioista (22). Komitea kehottaa kuitenkin niin ikään Euroopan komissiota varmistamaan, että edellä mainituista sopimuksista poiketen kyseisiä määräyksiä noudatetaan antamalla määräyksiä samanlaisista täytäntöönpanotoimenpiteistä kuin vapaakauppasopimuksen muiden osien rikkomistapauksessa tai sisällyttämällä sopimukseen esimerkiksi samantapaisia määräyksiä kuin Yhdysvaltojen tekemissä vapaakauppasopimuksissa (23). ETSK myös kehottaa Euroopan komissiota ottamaan käyttöön kannustimia yhteistyöohjelmien tai vastaavien mekanismien muodossa ja luomaan niiden tueksi tehokkaan seuraamusjärjestelmän määräysten rikkomisen varalta Euroopan parlamentin suositusten mukaisesti (24).

6.3.3 Euroopan komission on sisällytettävä EU:n ja Intian vapaakauppasopimukseen tavanomaisten riitojenratkaisumenettelyjen mukaisesti täytäntöönpanokelpoisia työelämän ja ympäristömääräyksiä, jotka kummankin sopijapuolen on pantava täytäntöön, ja määrättävä korjaavista toimenpiteistä, joihin sisältyy kauppavelvoitteiden keskeyttäminen sekä sakkorangaistuksia.

7. Sosiaalinen suojalauseke

7.1 Kaikissa vapaakauppasopimuksissa on suojalausekkeita, joiden turvin kaupan vapauttaminen voidaan keskeyttää, jos siitä aiheutuu sopijapuolen taloudelle vahinkoa tai häiriötä. Käsillä olevaan vapaakauppasopimukseen sisällytettäneen asiaa koskevia määräyksiä. Määräykset on kuitenkin mitoitettava kulloinkin kyseessä olevan riskin mukaan.

7.2 ETSK kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että sopimukseen sisällytetään kahdenvälinen sosiaalinen suojalauseke, jossa otetaan huomioon sekä sopijapuolen taloudelle aiheutuvat riskit EU:ssa ja Intiassa että yhteiskunnalle aiheutuvat riskit, mukaan luettuna työvoiman siirtyminen. Lauseke olisi muotoiltava samaan tapaan kuin Cariforumin ja EU:n talouskumppanuussopimuksen 25 artiklan 2 kohdan b alakohta, jonka mukaan suojatoimenpiteeseen voidaan ryhtyä, jos tuotteen ”tuonti toisen osapuolen alueelle lisääntyy niin paljon ja sellaisissa olosuhteissa, että tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa häiriöitä jollakin talouden alalla, ”.

8. Kansalaisyhteiskunnasta koostuva seurantamekanismi

8.1 Sekä EU:n että Intian kansalaisyhteiskunta ovat kumpikin hyvin organisoituneita ja toimivat ennakoivasti. Olisi kummankin osapuolen viranomaisten etujen mukaista luoda mekanismi, jolla lisätään avoimuutta ja konsultointia sekä hälvennetään pelkoja varmistamalla, että kansalaisyhteiskunta voi olla ilman välikäsiä yhteydessä päätöksentekijöihin.

8.2 ETSK suosittaa, että perustetaan kansalaisyhteiskunnasta koostuva seurantamekanismi, johon kuuluu mm. liike-elämää, ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja tiedemaailmaa edustavia toimijoita, kuten kestävän kehityksen arvioinnissa suositetaan. ETSK voisi osallistua tähän prosessiin (25). Mekanismi voitaisiin perustaa EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen tai Cariforumin ja EU:n talouskumppanuussopimuksen mallien mukaisesti siten, että joukko kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä saa koulutusta ja rahoitusta, jonka turvin voidaan tarjota tehokas seurantamekanismi (26).

8.3 Sekä kestävän kehityksen arvioinnissa että Euroopan komission kannanotossa suositetaan seurantamekanismin perustamista (27).

8.3.1 Tällaisella seurantamekanismilla olisi myös konkreettinen tehtävä sosiaalisen suojalausekkeen yhteydessä. Suojalausekkeiden tosiasiallinen soveltaminen riippuu tavallisesti siitä, missä määrin kyseinen talouden ala on organisoitunut. Tämä on luonnollisesti paljon hankalampaa, kun kyseessä on harmaa talous.

8.3.2 ETSK suosittaa, että kansalaisyhteiskunnasta koostuvalle seurantamekanismille annetaan valtuudet tehdä suosituksia etenkin tarpeesta ryhtyä soveltamaan sosiaalista suojalauseketta, ja asianomaiset viranomaiset olisivat velvollisia antamaan suositukseen perusteltu vastaus.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Euroopan komission yksiköiden kannanotto Trade SIA for FTA EU-India – EU:n ja Intian vapaakauppasopimuksesta tehty kestävään kehitykseen kohdistuvien kaupan vaikutusten arviointi (SIA – Sustainability Impact Assessment), 31. toukokuuta 2010.

(2) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 150..

(3) Tutkimukset antavat viitteitä hankaluuksista, jotka liittyvät TRIPS+-sopimuksen immateriaalioikeuksia koskevien määräysten vaikutuksiin, finanssipalveluiden vapauttamiseen ja sääntelyn purkamiseen, tavarakaupan vapauttamiseen maataloussektorilla, suurten vähittäismyyntiketjujen tuloon, investointien ja julkisten hankintojen vapauttamiseen sekä vientirajoitteiden kieltoon. Ks. esim. S. Polaski et al, India's Trade Policy Choices: Managing Diverse Challenges (Carnegie, 2009), S. Powell, EU India FTA: Initial Observations from a Development Perspective (Traidcraft, 2008); C. Wichterich, Trade Liberalisation, Gender Equality, Policy Space: The Case of the Contested EU-India FTA (WIDE, 2009); K. Singh, India-EU FTA: Should India Open Up Banking Sector? Special Report (Delhi, 2009); CEO/India FDI Watch, Trade Invaders: How Big Business is Driving the EU-India FTA Negotiations (2010).

(4) ECORYS, CUTS, Centad, Trade SIA FTA EU and India – TRADE07/C1/C01, 18. toukokuuta 2009.

(5) Ibid. s. 17–18. Työvoiman siirtymän arvioidaan olevan 250–360 työpaikkaa kutakin 100 000 työpaikkaa kohden.

(6) Ibid. Työvoiman siirtymän arvioidaan olevan 1 830–2 650 työpaikkaa kutakin 100 000 työpaikkaa kohden.

(7) Komission jäsenen Karel De Guchtin 16. helmikuuta 2011 lähettämä kirje Euroopan parlamentin jäsenille.

(8) National Commission for Enterprises in the Unorganised Sector, The Challenge of Employment in India: An Informal Economy Perspective, Volume 1, Main Report (New Delhi, huhtikuu 2009), s. 2.

(9) Bacchetta et al, Globalization and Informal Jobs in Developing Countries (ILO/WTO, Geneve 2009).

(10) Ks. 4 mainittu asiakirja, s. 277. Kestävän kehityksen arvioinnin 2009 täydelliset tiedot alaviitteessä 4.

(11) Ibid., s. 278.

(12) Ibid., s. 279.

(13) Ibid., s. 280.

(14) Ibid., s. 51.

(15) Ks. alaviite 1.

(16) Ks. alaviite 4.

(17) ETSK, Kestävän kehityksen arvioinnit ja unionin kauppapolitiikka, 5. toukokuuta 2011, EUVL C 218, 23.7.2011, s. 14.

(18) Communication from EC on Inclusion of Respect for Democratic Principles and Human Rights in Agreements between the Community and Third Countries, COM(95) 216.

(19) Asia C-268/94, Portugali vastaan neuvosto, Kok. 1996, s. I-6177, kohta 27.

(20) L Bartels, Human Rights Conditionality in the EU's International Agreements (Oxford: OUP, 2005), 255. Kanta poikkeaa väittämältään sopimuksista, joissa olennaisia seikkoja koskevaan lausekkeeseen liittyy ”täyttämättä jättämistä koskeva lauseke”, jossa määrätään ”tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä”.

(21) Euroopan parlamentin 26. maaliskuuta 2009 antaman päätöslauselman kohta 43, jossa ”[parlamentti] korostaa, että ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet muodostavat keskeisen osan vapaakauppasopimusta”. Ks. myös yleinen toimintaperiaate, joka ilmenee Euroopan parlamentin 11. toukokuuta 2011 antamasta päätöslauselmasta, jossa Euroopan parlamentti ”tukee päättäväisesti käytäntöä, jonka mukaan EU:n kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin sisällytetään oikeudellisesti sitovia ihmisoikeuslausekkeita ja samalla sovelletaan Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaan suunniteltua selkeää ja täsmällistä kuulemismenettelyä”, sekä Euroopan parlamentin päätöslauselma ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta EU:n sopimuksissa (2005/2057(INI)).

(22) Ks. alaviite 7.

(23) Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Jordanian vapaakauppasopimuksen 17 artiklan 2 kohdan b alakohta.

(24) Euroopan parlamentin 25. marraskuuta 2010 antama päätöslauselma ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa, kohta 2.

(25) Ks. alaviitteessä 3 mainittu asiakirja, s. 275–280.

(26) Ks. alaviite 18.

(27) Ks. alaviitteessä 4 mainittu asiakirja, s. 288 sekä alaviitteessä 1 mainittu asiakirja, s. 2.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/56

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n uudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 24/11

Esittelijä: Carmelo CEDRONE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. syyskuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n uudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. toukokuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 111 puolesta ja 23 vastaan 23:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja ehdotukset

1.1 Strategia

1.1.1 Unionin on käytettävä hyväkseen tilaisuutta, joka tarjoutuu Euroopan ulkosuhdehallinnon ja ulkopolitiikan korkean edustajan asettamisen myötä, ja määriteltävä käynnissä olevien suurten muutosten valossa uudelleen ulkopoliittisen strategiansa ja ajantasaistettava sitä sekä toimintalinjojen että etusijalle asetettavien toiminta-alojen osalta. Tähän tavoitteeseen voidaan päästä vain yhteisten intressien ja tiiviin koordinoinnin pohjalta.

1.1.2 Euroopan osuus koko maailman bruttokansantuotteesta on kolmannes. EU ei ole kuitenkaan yksinomaan talousyhteisö. Euroopan unionin roolin varsinainen merkitys käy ilmi todettaessa, että EU:n jäsenvaltiot eivät pysty enää nykypäivänä yksittäisinä kansallisvaltioina puolustamaan etujaan, tuomaan arvojaan kansainväliselle näyttämölle tai selviytymään sellaisista kansainvälisiksi käyneistä haasteista kuin maahanmuutto tai terrorismi. Jäsenvaltioiden yhteisen toiminnan tehostaminen ulkopolitiikan alalla auttaisi myös rajoittamaan hallitustenväliseen menettelyyn joutumista tai ehkäisemään yksittäisten jäsenvaltioiden erillisiä toimenpiteitä, kuten hiljattain on tapahtunut. Jos tämä suuntaus jatkuu, se saattaa kiihdyttää sekä taloudellista että poliittista alamäkeä, mikä puolestaan saattaa vaarantaa EU:n perustana olevat demokraattiset arvot.

1.2 Toimintalinjat

1.2.1 EU:n tulee ennen kaikkea pitää kiinni arvoistaan ulkopolitiikassa siten, että se määrittelee yhteisiä toimintalinjoja ja toimia rauhan säilyttämiseksi, konfliktien ehkäisemiseksi, vakauttamistoimien toteuttamiseksi, kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteita noudattaen sekä demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden, myös työelämän perusnormien, vahvistamiseksi ja tukemiseksi ja luonnonkatastrofien tai ihmisen toiminnasta aiheutuneiden katastrofien uhriksi joutuneiden auttamiseksi. Kun Euroopan unioni tekee sitoumuksia rajojensa ulkopuolella, kyse ei ole pelkästä humaanisuudesta tai lähimmäisenrakkaudesta, vaan siitä, että se on omien etujemme mukaista, jos haluamme säilyttää Euroopan vaurauden. On siis lisäksi tartuttava pakolaisongelmaan ja luotava ihmisille tulevaisuudennäkymiä omissa maissaan.

1.2.2 EU:lla tulee olla eturivin asema näissä asioissa YK:ssa, jolle kuuluu ensisijainen vastuu rauhan ylläpitämisestä kansainvälisellä tasolla. EU:n ja YK:n onkin tehtävä tiivistä yhteistyötä siviilikriisinhallinnassa ja sotilaallisten kriisien hallinnassa ja erityisesti humanitaarisissa avustusoperaatioissa.

1.2.3 Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) mielestä on myös vahvistettava ulkopolitiikan yhdennettyjä ja yhteisiä toimia energiaturvan ja energian toimitusvarmuuden, elintarviketurvan ja ilmastonmuutoksen aloilla sekä maahanmuuttovirtojen sääntelyssä ja järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman kaupan, piratismin ja korruption torjunnassa. Tähän yhdentämis- ja koordinaatioprosessiin on sisällytettävä myös kauppapolitiikka. Kyseessä on kaiken kaikkiaan huomattava ja monitahoinen tehtävä, joka edellyttää EU:n ulkopolitiikan talousarvion mukauttamista.

1.3 Maantieteelliset toiminta-alueet

1.3.1 Unionin on seurattava kaikkea, mitä sen rajojen ulkopuolella tapahtuu, ja kannettava siitä huolta, ja sen on määriteltävä oma liittolaisuusstrategiansa. EU:lla ei ole kuitenkaan vielä kaikkia tarvittavia keinoja ja välineitä, jotta se voisi suoriutua tästä tehtävästä vaadittavalla tavalla siten, että se pystyisi olemaan todellinen poliittinen toimija kansainvälisissä yhteyksissä. Sen tärkeimpänä haasteena ei ole kuitenkaan välineiden puute vaan se, ettei se pysty takaamaan johdonmukaisuutta eri välineiden hallinnassa eikä varmistamaan jäsenvaltioiden poliittista tahtoa tähän suuntaan.

1.3.2 EU:n ei pidä laiminlyödä – ainakaan talouden kannalta – suhteitaan maailman merkittäviin alueisiin, kuten Pohjois-Amerikkaan, jonka kanssa sillä on strategiset suhteet, Etelä-Amerikkaan ja Karibian alueeseen, joiden kanssa Euroopan unioni on luonut alueiden välisen strategisen kumppanuuden, sekä Kiinaan, Intiaan ja Venäjään, mutta sen on kiinnitettävä entistäkin enemmän huomiota omien maantieteellisten rajojensa sisälle jääviin alueisiin ja omiin naapureihinsa. Tätä varten on luotava yhteisvaikutuksia kahdenvälisten ja alueellisten suhteiden kesken.

1.3.3 Onkin tarpeen saada päätökseen laajentumisprosessi Balkanilla, joka on erittäin herkkä alue unionin sisällä, jatkaa neuvotteluja Turkin kanssa ja laatia tehokas naapuruuspolitiikka keskittyen Välimeren alueen ja Lähi-idän tilanteeseen.

1.3.4 Välimeren politiikka on käynnistettävä uudelleen uudelta pohjalta, uusin instituutioin, uusin yhteistyöelimin ja asianmukaisin keinoin ja toimintavälinein. Näissä maissa ilmeneviä demokratisoitumisen ja yhteiskunnallisen kehityksen vaatimuksia on kuunneltava ja tuettava. Unionilla on ensisijainen vastuu varmistaa nopea ja kivuton siirtyminen demokratiaan eikä uudenlaiseen, naamioituun diktatuuriin, jotta nuorten ja koko väestön odotuksia vapaudesta, ihmisarvosta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ei petettäisi.

1.3.5 Unionin talousarviosta onkin myönnettävä enemmän varoja yhteistyöhön näiden maiden kanssa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää institutionaalisten rakenteiden kehittämiseen, taloudelliseen ja sosiaalisen kehitykseen, työpaikkojen luomiseen sekä investointimahdollisuuksiin kyseisissä maissa.

1.3.6 ETSK:lla on tässä yhteydessä tärkeä rooli ihmisten keskinäisiin suhteisiin perustuvan toiminnan toteuttamiseksi ja kiinteiden yhteyksien luomiseksi Välimeren alueen ja Lähi-idän kansalaisyhteiskuntaa todella edustaviin organisaatioihin, jotka ovat olleet käynnistämässä nykyisiä siirtymäprosesseja, jotta voitaisiin tukea kansalaisyhteiskunnan ja hallitusten välistä vuoropuhelua sekä vahvistaa demokraattista osallistumista kansalaisoikeuksien ja oikeusvaltion puolustamiseksi.

1.3.7 Koko Afrikan mantereen tulee olla toinen ensisijainen toiminta-alue unionille. Turvallisuus ja vakaus EU:ssa riippuvat suuresti demokraattisesta kehityksestä ja kasvusta tällä meitä niin lähellä olevalla mantereella. Jos unioni haluaa selviytyä aavikoitumisen, elintarvikekriisien, Afrikan kansojen köyhtymisen, korruptoituneen ja epärehellisen hallinnon sekä oikeuden ja vapauden puutteen synnyttämistä epävakautta luovista valtavista maahanmuuttovirroista, sen tulee toimia tehokkaasti ja ripeästi ja tehdä sopimus Afrikan kanssa.

1.4 Kansainväliset elimet

1.4.1 On toteutettava koordinoituja ja tehokkaita toimia kansainvälisillä foorumeilla ja pyrittävä myös niiden perusteelliseen muuttamiseen, jotta niiden toimintaa voitaisiin parantaa ottaen huomioon uudet velvollisuudet ja tarpeet, joihin niiden on vastattava. EU:n tulee esiintyä yhtenä rintamana näissä yhteyksissä, ja sillä tulisi lopulta voida olla vain yksi edustaja.

1.4.2 Erityisesti olisi kohdeltava yhtäläisesti ILOn perusyleissopimuksissa määrättyjä työelämän oikeuksia sekä taloudellisia ja vapaakauppaa koskevia oikeuksia. EU:n tulisi esiintyä myös ILOssa yhtenäisenä rintamana.

1.4.3 ETSK katsoo, että EU:n tulisi toimia näissä yhteyksissä entistä aktiivisemmin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää G20-prosessiin ja YK:n tärkeimpiin elimiin, etenkin talous- ja sosiaalineuvostoon (ECOSOC), joissa EU:n tulisi esittää yhteisiä kantoja. ECOSOCin uudistus voisi mahdollistaa edistymisen tässä asiassa ja auttaa myös saamaan kansalaisyhteiskunnan äänen paremmin kuuluviin organisaatiossa.

1.4.4 Tulee keskittyä tehokkaisiin ja pitkäaikaisiin toimintalinjoihin euroalueen suojelemiseksi ja luoda asianmukaisia välineitä kansainvälisen tason keinottelun torjumiseksi, poistaa veroparatiisit, vähentää valuuttakursseihin perustuvaa kilpailua sekä elvyttää talouskasvua ja työllisyyttä ihmisarvoisen työn (decent work) edistämiseksi. Perussopimuksen 136 artiklan muuttaminen on ensimmäinen merkittävä etappi. Se on ennen kaikkea suotuisaa Euroopan unionin kannalta: siinä on varmistettu komission keskeinen rooli ja Euroopan parlamentin osallistuminen. Tämä helpottaa demokraattista prosessia. Samoin tulisi toimia ulkopolitiikan kohdalla (24 artiklan muuttaminen).

1.4.5 Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen on edellytys niiden arvojen suojelemiselle ja edistämiselle, jotka ovat kansainvälisen yhteiselon perustana. EU:n tulee edistää ETSK:n, kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolien laajaa kuulemista, jotta voidaan helpottaa osallistumista kansainvälisten organisaatioiden tuleviin hallintorakenteisiin.

1.5 Turvallisuuspolitiikka

1.5.1 Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla on aiheellista vahvistaa Euroopan puolustusvirastoa ja toteuttaa mahdollisimman pian pysyvän rakenteellisen yhteistyön muodot, jotta voitaisiin saavuttaa myös hyödyllisiä synergiaetuja ja valtiontalouden säästöjä. Tähän tulisi pyrkiä osoittamalla säästöistä syntyvät varat tuottaviin investointeihin, uusien työpaikkojen luomiseen tai julkisen velan supistamiseen.

1.5.2 EU:n käytössä olevia turvallisuus- ja puolustuspolitiikan välineitä tulisi voida käyttää tunnustettuina ja todellisina alueellisen turvallisuuden välineinä.

1.5.3 Turvallisuuden alalla EU:n tulisi toimia ensisijaisesti naapurialueillaan toteuttamalla kriisialueiden vakauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä ja rauhanturvaamistoimia.

1.5.4 ETSK toivookin, kuten tapahtui jo vuoden 1998 Saint-Malon sopimusten jälkeen, että yhteiset kokemukset otetaan huomioon Euroopan puolustusviraston ja yhteisen turvallisuuspolitiikan yhteydessä.

1.6 ETSK

ETSK:n tulee hoitaa oma roolinsa ja antaa oma panoksensa unionin ulkopolitiikan määrittelyyn ja toteuttamiseen. Komitea pitääkin tarpeellisena, että sitä kuullaan EU:n ulkopolitiikan toimenpiteistä myös siitä syystä, että voidaan varmistaa aloitteiden avoimuus ja seuranta. Näin ollen on tuotava esille kaikki komitean jo antamat lausunnot, joissa hahmotellaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivoja, sekä lausunnot, joissa käsitellään ulkopolitiikkaan mahdollisesti vaikuttavia yhteistyövälineitä (1). ETSK:n toiminta voisi osoittautua erittäin tehokkaaksi sen toimiessa yhdyssiteenä jäsenvaltioiden ja EU:n sekä kansalaisyhteiskunnan esittämien vaatimusten välillä.

1.6.1 Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan mahdollistaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja suuren yleisön osallistuminen niihin kansainvälistä politiikkaa käsitteleviin päätöksentekoprosesseihin, jotka vaikuttavat välittömimmin talouteen ja Euroopan kansalaisten elämään.

1.6.2 Kansainvälisellä tasolla ETSK voi toteuttaa toimia niillä EU:n politiikan aloilla, joilla tähdätään kansalaisyhteiskunnan roolin korostamiseen neuvotteluissa ja tehtyjen sopimusten toteuttamisessa. Kokemuksen ja jo toteutettujen aloitteiden pohjalta voidaan katsoa, että komitean tulee pyrkiä kumppaneiden kanssa edistämään EU:n kansainvälisiä neuvotteluja ja toisaalta olla mukana sopimusten soveltamis- ja täytäntöönpanoprosesseissa oli sitten kyse assosiaatiosopimuksista, kaupallisista sopimuksista tai muista sopimuksista.

1.6.3 ETSK jatkaa erityisesti kuulemisten ja saamiensa kansainvälisten osallistumismandaattiensa yhteydessä toimiaan yhdyssiteenä kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin maissa ja alueilla, joihin unionin politiikan tulee ensisijaisesti kohdistua.

1.6.4 Tämän vuoksi myös Euroopan ulkosuhdehallinnon on oltava mukana toteuttamassa ETSK:n kuulemisprosessin eri vaiheita, jotta komitea voi hoitaa asianmukaisesti tehtäviään EU:n kansalaisten etujen puolustajana. Tätä varten voitaisiin allekirjoittaa ETSK:n ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteistyösopimus, joka pohjautuisi komission ja ETSK:n väliseen nykyiseen yhteisymmärryspöytäkirjaan ja jossa vahvistettaisiin säännöt ja menettelyt yhdessä tehtävälle järjestelmälliselle työlle.

1.7 EU:n välineet ja rooli

1.7.1 Perussopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia tulee hyödyntää, jotta unioni aina Euroopan ulkosuhdehallinnosta lähtien voisi vahvistaa asemiaan kansainvälisissä yhteyksissä ja puhua yhdellä äänellä, yhdenmukaistaa yhteisön politiikkoja sekä EU:n ja jäsenvaltioiden välisiä toimintalinjoja ja välttää näin suuret eroavuudet, jotka lopulta heikentävät sen julkisuuskuvaa.

1.7.2 Ulkopolitiikan yhteydessä on hyödynnettävä tiiviimmän yhteistyön kaltaisia välineitä, jotta voitaisiin luoda maaryhmittymä, joka toimisi edelläkävijänä ja veturina entistä paremmin integroidulle ulkopolitiikalle. Näin saataisiin aikaan entistä vakaampi ja yhtenäisempi institutionaalinen järjestely yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Aluksi voitaisiin allekirjoittaa ulkopoliittinen sopimus samaan tapaan kuin tehtiin euron kohdalla (neuvosto 24–25. maaliskuuta 2011).

1.7.3 ETSK katsookin, että EU:n päätöksentekoprosessia olisi parannettava ja tehostettava erityisesti EU:n kansainvälisen näkyvyyden lisäämiseksi. ETSK toivoo, että EU löytää oikeat keinot ja ehdotukset voidakseen toimia yhtenäisenä rintamana ulkopolitiikan alalla.

1.8 Välittömät prioriteetit

1.8.1 Kaikkien Euroopan ulkosuhdehallinnon käynnistämiseen osallistuvien Euroopan komission tahojen on pyrittävä todellakin tekemään yhteistyötä ja välttämään sitä, että nykyisten pääosastojen joukkoon tyydytään vain lisäämään uusi ”pääosasto”.

1.8.2 On pyrittävä määrätietoisesti kansainväliseen sopimukseen, jolla vältettäisiin edelleen piilevänä esiintyvän rahoituskeinottelun toistuminen. Sopimuksen tulisi perustua EU:n G20-ryhmässä esittämiin ehdotuksiin.

1.8.3 Välimeren alue on otettava EU:n välittömien ja konkreettisten aloitteiden keskipisteeksi.

1.8.4 Unionin strategista kumppanuutta koskevat Eurooppa-neuvoston päätelmät (16. syyskuuta 2010 ja 24.–25. maaliskuuta 2011) on toteutettava käytännössä.

1.8.5 Lissabonin sopimuksen 11 artiklaa on sovellettava konkreettisesti ja tarkasti siten, että kaikkia toimielimiä kehotetaan noudattamaan velvoitetta kuulla ETSK:ta ja käydä läheisessä yhteydessä EP:iin ja kansallisiin parlamentteihin tiivistä vuoropuhelua aiheista, joilla voi olla suora tai välillinen vaikutus kansalaisyhteiskuntaan.

2. Johdanto

2.1 EU:n ulkopolitiikassa voidaan edetä laadullisesti merkittävällä tavalla uuden perussopimuksen myötä, jos hallitukset sen vain sallivat. Unionin roolia voidaan näin vahvistaa poliittisena toimijana kansainvälisissä yhteyksissä. Vaikka uusi perussopimus ei vielä vastaa unionin objektiivisia tarpeita, se on herättänyt paljon odotuksia jäsenvaltioissa ja kansainvälisellä tasolla. Tehdyt muutokset on nyt toteutettava konkreettisesti ja kansainvälisen yhteisön odotuksiin on vastattava asianmukaisesti, jottei EU menettäisi uskottavuuttaan. Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa ilman kansalaisyhteiskunnan aktiivista ja täysivaltaista osallistumista. ETSK:lla on Lissabonin sopimuksen 11 artiklan nojalla täysi laillinen oikeutus toimia järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajana ja antaa panoksensa Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, joten EU:n ja Euroopan ulkosuhdehallinnon on otettava se suoraan mukaan toimintaansa.

3. Uudet kansainväliset puitteet

3.1 EU:lla on ollut aiemmin pikemminkin marginaalinen rooli ulkopolitiikassa. Nyt sillä on enemmän mahdollisuuksia, joita sen tulee hyödyntää laskusuuntauksen pysäyttämiseksi. Itse asiassa jäsenvaltioista on tullut yksittäisinä tahoina yhä marginaalisempia uudessa kansainvälisessä tilanteessa, joka kehittyy nopeasti ja jatkuvasti. Euroopan sisällä tarvitaankin entistä vahvempaa solidaarisuutta, ja valtaa on siirrettävä yksittäisiltä mailta yhteiselle taholle, koko EU:lle siten, että pyritään välttämään valtioiden välistä kilpailua, joka on lähes aina vahingollista.

3.2 Euroopan unionilla on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan lukuisia maailmanlaajuisia haasteita, jotka edellyttävät entistä johdonmukaisempaa ja yhtenäisempää toimintaa niiden yhä monimutkaisempien uhkien ratkaisemiseksi, jotka muuttavat geopoliittista tasapainoa kohti moninapaista maailmaa. Lähi-idässä Israelin ja Palestiinan kysymys on vielä avoinna ja Iranissa, Afganistanissa, Irakissa, Sudanissa ja muualla maailmassa on vielä ratkaisemattomia konflikteja tai jännitteitä. Kapinointi autoritaarisia hallintoja vastaan on tulehduttanut tilanteen koko Pohjois-Afrikassa, ja on vaikea ennakoida, miten tilanne ratkeaa. Valtioiden turvallisuutta vaarantavat erilaiset globaalit uhat, mukaan lukien uskonnollinen suvaitsemattomuus, tai uudet ydinalan ohjelmat, kuten Iranin tapauksessa.

3.3 Muita erittäin tärkeitä tekijöitä ovat ja/tai voivat olla sellaiset epävakautta ja kapinointia synnyttävät seikat, kuten elintarviketurva, väestönkasvu, kasvava sosiaalinen eriarvoisuus, kaupan epätasapaino sekä taistelu maa-alasta ja harvinaisista metalleista. Nämä kysymykset olisi ratkaistava jo alkuvaiheessa. Nämä ovat kaikki globalisaatioon liittyviä kysymyksiä, jotka ovat kuitenkin myös avanneet uusia mahdollisuuksia valtioille köyhyyden torjumiseksi, työttömyyden vähentämiseksi jne.

3.4 EU on ”pakkotilanteessa”, joka edellyttää siltä toimintaa. Toimiin on ryhdyttävä pikaisesti ja viivyttelemättä, toisin kuin esimerkiksi euroalueen vakausrahaston, Välimeren alueen tai Lähi-idän kohdalla. Yhteinen ulkopolitiikka on loistava vastalääke kaikelle tälle, ja se on erinomainen väline EU:n ja sen yritysten ja kansalaisten etujen puolustamiseksi entistä paremmin. Välimeren alueen kriisi voisi tarjota EU:lle tilaisuuden yhteisen ulkopolitiikan käynnistämiseen.

4. Ulkopolitiikan perusteet ja tavoitteet ja unionin tila

4.1 Globalisaatioprosessi ja finanssikriisi ovat tuoneet esille kasvavan tarpeen rahoitusalan uusille säännöille sekä eurooppalaiselle ja maailmanlaajuiselle ohjausjärjestelmälle, jonka puolestapuhujana EU:n on toimittava. Jäsenvaltioiden on siis toimittava tiiviissä yhteydessä ja esiinnyttävä yhtenäisesti kansainvälisissä organisaatioissa, joissa ne ovat edustettuina erikseen ja joissa niillä on toisinaan jopa suhteettoman suuri edustus kansainväliseen painoarvoonsa nähden. Euroopan unionin valtuuskuntien tulee voida edustaa EU:n kantaa kaikissa kansainvälisissä järjestöissä (perussopimuksen 34 artikla), myös YK:n turvallisuusneuvostossa (ks. Eurooppa-neuvoston 24.–25. maaliskuuta 2011 tekemä päätös).

4.2 ETSK katsoo, että EU:lla tulee olla yhteinen strateginen näkemys globalisaation mukanaan tuomista haasteista ja mahdollisuuksista voidakseen toimia yhtenäisesti. Sen tulee asettaa poliittiset painopisteet, määrittää ensisijaiset kiinnostuksen kohteet ja laajentaa asteittain toiminta-alojaan toimintavälineiden ja -kapasiteetin pohjalta. Tätä varten EU:n tulee määritellä liittolaisuusstrategia maailmanlaajuisessa moninapaisessa järjestelmässä. Olisi aiheellista aloittaa transatlanttisesta strategiasta, jota tulee vahvistaa yhtenäisellä poliittisella strategialla, kun otetaan huomioon, että molemminpuolisilla yhteyksillä on pitkä historia. Näin voitaisiin pysäyttää nykyinen transatlanttisten suhteiden heikkeneminen. Tämä kaikki edellyttää, että unioni täyttää roolinsa vakuuttavasti ja uskottavasti edistäessään konkreettisesti moninapaisuutta ja uudenlaista, tervettä pohjoisen ja etelän välistä tasapainoa kehittäen toimiaan Latinalaisen Amerikan, Aasian ja erityisesti Afrikan suuntaan.

4.3 EU:n on tehtävä valintansa huolellisemmin. Viime vuosina esiintynyt kiinnostuksen puute Välimeren eteläisen puolen kansalaisyhteiskunnan vaatimuksia kohtaan vaarantaa turvallisuuden Euroopan unionin vakauden kannalta elintärkeällä rajalla. Barcelonan prosessi ja sittemmin Välimeren unioni ovat epäonnistuneet selkeällä tavalla. Unionin tulee toimia vastuullisesti ja nähdä nämä monimutkaiset ongelmat mahdollisuutena. Sen tulee vastata kyseisten maiden kansalaisyhteiskunnan esittämiin yhteiskunnallisen, taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen vaatimuksiin sekä edistää demokratian ja oikeusvaltion vahvistamista.

4.4 Nämä pohdinnat on ulotettava koskemaan myös Afrikan mannerta kokonaisuudessaan. Unioni ei voi jättää aloitteellista asemaa Kiinalle, joka ainoana maana on laajentamassa vaikutusvaltaansa Afrikassa. Unionin ei pidä unohtaa historiallista ja maantieteellistä vastuutaan, vaan sen tulee tehdä yhteinen sopimus koko mantereen kanssa.

4.5 Tähän asti unioni on toteuttanut aktiivista ja tehokasta ”ulkopolitiikkaansa” laajentamalla asteittain maantieteellisiä rajojaan idässä ja etelässä. Prosessi on vielä saatettava loppuun jatkamalla neuvotteluja Balkanin maiden ja Turkin kanssa. Tässä ei voida vitkastella ikuisesti, vaan molempien osapuolien on tartuttava asiaan avoimin mielin ja ilman ennakkoluuloja tai pelkoja.

4.6 On toimittava kummankin osapuolen etujen mukaisesti toteuttamalla erilaisia kumppanuuden muotoja maiden tai alueiden kanssa, jotta voitaisiin päästä tasapainoiseen kehitykseen, jossa yhteisen kiinnostuksen ja toiminnan kohteena ovat ihmiset, aliarvioimatta kuitenkaan unionin ja sen kansalaisten strategisia intressejä. EU:n tulee aina tukea ja edistää Euroopan sosiaalista mallia ja asettaa sopimustensa perustaksi perusoikeudet ja työntekijöiden oikeudet.

4.7 ETSK katsoo, että on olemassa tiettyjä toiminta-aloja, joille löytyy vastakaikua EU:n ulkosuhteissa ja joiden kohdalla kansalaisyhteiskunnalla on väistämätön rooli voimakkaiden vaikutusten takia, jotka tuntuvat myös unionin sisällä. Esimerkkeinä voidaan mainita mm. oikeudet, säännöt spekulatiiviselle rahataloudelle, rahapolitiikka (euro varantovaluuttana ja kansainvälisen talouspolitiikan välineenä), energiapolitiikka (jota käytetään usein kiristysvälineenä), ympäristöpolitiikka, kauppapolitiikka, elintarviketurva, turvallisuus ja terrorismin torjunta, maahanmuutto ja korruptio.

4.8 Komission olisikin tärkeää jakaa konkreettisesti ja tehokkaasti objektiivista tietoa EU:n toimista ulkopolitiikan alalla, toiminnan merkityksestä ja sen lisäarvosta suhteessa valtioiden omaan toimintaan. Tässä se voisi käyttää hyväkseen myös ETSK:ta. Tieto jää usein jakamatta, tai jäsenvaltiot antavat sitä vääristyneessä muodossa. Tätä varten on erittäin tärkeää liittää mukaan myös Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit.

4.9 Vaarana on, että Euroopan kansalaiset hämmentyvät ja kyseenalaistavat unionin hyödyllisyyden ja roolin. Valtioiden poliittisella eliitillä ei ole itse asiassa useinkaan kiinnostusta tuoda esille Brysselissä tehtyä työtä, vaan se on enemminkin huolissaan omasta lyhyen aikavälin selviytymisestään sen sijaan, että se ponnistelisi pitkän aikavälin suurimittaisen strategisen hankkeen puolesta.

4.10 Euroopan unioni on kuitenkin yhä edelleen oikeuden, demokratian ja rauhanomaisen yhteiselon arvoille perustuva tasapainoisen ja kestäväpohjaisen kehityksen malli, jota tulisi levittää naapurimaihin. Unionin pehmeä vallankäyttö (soft power) ja sen muutosta ajava diplomatia (transformational diplomacy) ovat mahdollistaneet Euroopan vakauttamisen ja vieneet demokraattista prosessia ja vaurautta moniin valtioihin laajentumis- ja naapuruuspolitiikkojen myötä.

4.11 Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Syyskuun 16. päivänä 2010 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että Euroopan unionin on oltava todellinen maailmanlaajuinen toimija, joka on valmis jakamaan vastuun maailman turvallisuudesta ja ottamaan johtavan aseman yhteisten haasteiden edellyttämien yhteisten vastausten määrittelyssä.

4.12 Unioni on edelleen pääasiallinen avustaja apua tarvitseville maille. Tämän vuoksi unionin tulisi hyödyntää entistä paremmin kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Unioni on maailman suurin kauppamahti ja sen ympäristöpoliittiset kannat ovat edistyksellisimpiä, kuten äskettäinen Cancúnin kokous osoitti. Sen oikeutena ja velvollisuutena on siten osallistua etulinjassa uusien monenvälisten sääntöjen määrittelyyn ja ohjailla niiden muotoilua.

4.13 Kansainvälisen järjestelmän huipulla on YK. Monenvälisyyttä on uudistettava poliittisten ja taloudellisten haasteiden ratkaisemiseksi. Kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä on toimittava syvälle luotaavasti, ja on osallistuttava muun muassa sellaisten elinten kuin Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja WTO:n perinpohjaiseen uudistamiseen. Lisäksi on aiheellista antaa uutta hierarkiaa luomatta G20:lle entistä yhtenäisempi ja määrätietoisempi rooli liike- ja rahoitustoimien sääntelyn parantamiseksi niin kuin on jo pitkään vaadittu.

5. Turvallisuuspolitiikka

5.1 Unioni on kehittänyt yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan luomalla välineitä kriisinhallintaan ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset kannat. Sillä tulee olla tärkeä vakauttava rooli naapurimaissa. Unionin onkin pyrittävä vahvistamaan kansainvälisen rauhanomaisen yhteiselon perustana olevat periaatteet ja saamaan kaikki valtiot noudattamaan niitä pitäen mielessä, että perusoikeuksista ei voida tinkiä.

5.2 EU on pitkään osallistunut suoraan (tai jäsenvaltioidensa kautta) erilaisiin sotilaallisiin ja siviilioperaatioihin. Kyseessä on käytännössä maailmanlaajuinen sitoumus, jolla on toisinaan vain symbolinen arvo. EU:n välineitä olisi vahvistettava ja niitä tulisi käyttää todellisina alueellisen turvallisuuden välineinä ja tunnustaa ne sellaisiksi. EU:n on toimittava konkreettisella tavalla hyödyntäen kaikkia välineitään, kuten Euroopan ulkosuhdehallintoa ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa.

5.3 Unionin tulisi toimia turvallisuuden alalla ensisijaisesti lähialueillaan: Itä-Euroopassa, Kaukasuksella, Balkanin alueella, Välimeren alueella ja Afrikassa. Sen tulisi toteuttaa toimenpideyhdistelmää, jolla tähdätään kriisialueiden vakauttamiseen rauhanturvaamistoimin, kehittämällä institutionaalisia rakenteita ja edistämällä taloudellista kehitystä. Kansalaisyhteiskunnalla voi olla juuri näillä aloilla merkittävä rooli rauhanomaisen kehityksen edistämiseksi. ETSK toimii jo aktiivisesti tehdäkseen arvokasta työtä tähän suuntaan.

5.4 Myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kaltainen ala, joka kuuluu perinteisesti kansallisen itsemääräämisoikeuden piiriin, on käymässä yhä merkityksellisemmäksi kansalaisyhteiskunnalle ja suurelle eurooppalaiselle yleisölle niiden strategisten vaikutusten, budjettivaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten takia, joita alalla tehdyillä valinnoilla saattaa olla.

5.5 Tässä mielessä EU:n ja Naton on kehitettävä ja syvennettävä strategista kumppanuuttaan kriisinhallintayhteistyön parantamiseksi. Euroopan unionin yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on keskeinen tekijä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mutta se on myös kiinteä osa Atlantin liiton uutta strategista konseptia, josta päätettiin Lissabonissa 20. syyskuuta 2010 Naton ja EU:n korkeimmalla institutionaalisella tasolla.

6. ETSK:n rooli

6.1 ETSK:n ulkosuhdetoiminnan tavoitteena on tuoda esille järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkökulma EU:n kauppa-, laajentumis-, kehitysyhteistyö- ja ulkopolitiikkaan.

6.2 ETSK seuraa jatkuvasti Euroopan unionin ja maailman muiden maiden suhteiden kehitystä kiinnittäen erityisesti huomiota valtioihin ja alueisiin, joiden kanssa EU:lla on vakiintuneet suhteet, ja pitää lisäksi yhteyttä näiden maiden kansalaisyhteiskuntaan. EU:n ulkopuolisten maiden työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan muiden organisaatioiden kanssa on luotu tiiviit suhteet yhteisten ehdotusten muotoilemiseksi pääasiassa taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä, jotta näin voitaisiin osaltaan vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Tässä yhteydessä poliittiselle johdolle on annettu yhteisiä julistuksia.

6.3 Suhteita kumppaneihin hoidetaan pysyvien komiteoiden avulla. Neuvoa-antavat sekakomiteat on perustettu ehdokasvaltioiden kanssa (Turkki, Kroatia, entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia) ja niiden maiden kanssa, joiden kanssa on voimassa oleva assosiaatiosopimus (Euroopan talousalueen maat). Länsi-Balkanin maiden, Venäjän, Japanin ja Itä-Euroopan naapurimaiden kanssa on perustettu yhteysryhmät. Lisäksi on kumppaneidensa kanssa yhteistyötä tekeviä seurantakomiteoita, joiden toimialaan kuuluvat suhteet Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maihin, Latinalaiseen Amerikkaan ja Välimeren unioniin. Kansalaisyhteiskunnan pyöreän pöydän ryhmät kokoontuvat säännöllisesti Brasilian ja Kiinan talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa.

6.4 ETSK toteuttaa tärkeää toimintaa seuraavilla kolmella erillisellä politiikanalalla:

—

Kehitysyhteistyöpolitiikan alalla ETSK tekee säännöllistä yhteistyötä komission kanssa välittääkseen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panoksen kehitysyhteistyön pääosaston ehdotuksiin joko lausuntojen tai AKT-maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa yhdessä laadittujen suositusten muodossa.

—

EU:n laajentumispolitiikan alalla ETSK työskentelee ehdokasvaltioiden kanssa perustamalla kansalaisyhteiskunnan neuvoa-antavia sekakomiteoita. Näiden sekakomiteoiden tehtävänä on toimia yhteisten politiikkojen ja unionin säännöstön täytäntöönpanoon liittyvän osaamisen, kokemusten ja tiedon väylänä Euroopan unionin sekä näiden valtioiden yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen välillä.

—

Kauppapolitiikan alalla ETSK toimii kyseessä olevien maiden tai alueiden kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteiseltä pohjalta luotujen mekanismien välittäjänä ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan viestinviejänä ja seuraa tässä ominaisuudessaan neuvotteluja sekä pyrkii varmistamaan EU:n tekemien sopimusten taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten valvonnan. Tämä voidaan toteuttaa lisäämällä osallistumista EU:n kansainvälisiä sopimuksia koskeviin neuvotteluihin, joissa tulisi ottaa erikseen huomioon järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta ja sen rooli.

6.5 ETSK on saanut myös tehtäväkseen osallistua EU:n ja Cariforumin, EU:n ja Väli-Amerikan sekä EU:n ja Korean välisten kauppasopimusten täytäntöönpanon seurantaan. Kauppaneuvottelujen lisääntyminen kasvattanee tätä roolia merkittävällä tavalla. Lisäksi ETSK seuraa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen sekä kansainvälisen yhteistyön rahoitusvälineen käyttöä siten, että se järjestää erityisiä tapaamisia komission kanssa ja tekee yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, jolla on näitä välineitä koskeva valvontaoikeus.

6.6 ETSK voi näin antaa varsin huomattavan panoksen niiden unionin politiikkojen yhdenmukaisuuden parantamiseen, joilla on yhä suurempi merkitys kansainvälisessä politiikassa ja jotka riippuvat siitä. Huomattakoon esimerkiksi sisämarkkinoilla ja kansainvälisesti toteutettavien politiikkojen väliset tiiviit yhteydet muun muassa seuraavilla aloilla: talous-, rahoitus-, rahatalous-, energia-, ympäristö-, kauppa-, sosiaali-, maatalous- ja teollisuuspolitiikka. ETSK voisi toimia erityisen tehokkaasti jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten toteuttaman toiminnan ja kansalaisyhteiskunnan esittämien vaatimusten välisenä yhdyssiteenä.

6.7 ETSK katsoo, että näihin tavoitteisiin tulee pyrkiä myös siten, että varmistetaan kansalaisyhteiskunnan asianmukainen edustus kansainvälisissä elimissä, muun muassa YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa, ILOssa sekä talous- ja rahoitusalan elimissä, jotka olisi jo pitkään ollut aiheellista uudistaa perusteellisesti, ja että näissä yhteyksissä toimitaan ponnekkaammin, jotta voitaisiin ottaa huomioon jokapäiväiset nopeat muutokset ja varmistaa entistä avoimemmat päätöksentekoprosessit, joita varten ei useinkaan ole tehokkaita seurantajärjestelmiä.

6.8 Lissabonin sopimus antaa EU:lle mahdollisuuden toimia yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tätä mallia voitaisiin tehdä tunnetuksi ja edistää kansainvälisissä yhteyksissä. ETSK voi perussopimuksen 11 artiklan nojalla ottaa merkittävän roolin ulkopolitiikassa unionin perustana olevan osallistuvan demokratian toteuttamiseksi ja toimia ”kansalaisdiplomatian” toteuttajana ja varmistajana suhteessa kansalaisiin myös aloitteiden avoimuuden osalta. ETSK katsoo sekä näistä syistä että tähän asti kansainvälisissä yhteyksissä tehdyn työn takia, että sen tulisi olla, kuten jo tapahtuu muilla politiikan aloilla, yksi komission ja sitä kautta EU:n uuden ulkosuhdehallinnon, parlamentin ja neuvoston kumppaneista ulkopolitiikkaa laadittaessa ja seurattaessa. ETSK ehdottaakin Euroopan ulkosuhdehallinnolle yhteistyöpöytäkirjan laatimista, jotta voitaisiin helpottaa rakenteiden muotoilua kansalaisyhteiskunnan osallistumiseksi EU:n ulkopolitiikkaan joko lausuntopyyntöjen tai muiden säännöllisen kuulemisen mekanismien avulla.

6.9 ETSK on jo pitkään toiminut tiiviisti kansainvälisissä yhteyksissä. Se on luonut suhdeverkoston vastaaviin elimiin eri puolilla maailmaa ja vienyt eteenpäin unionin perustana olevia periaatteita ja kansalaisyhteiskunnan vaatimuksia talouden, yhteenkuuluvuuden, kumppanuuden sekä sosiaalisen syrjinnän ja eriarvoisuuden torjunnan aloilla.

6.10 ETSK toivoo komission eri pääosastojen ja EU:n eri elinten toiminnan johdonmukaisuuden parantamista. Lisäksi komitea katsoo, että WTO:n olisi asetettava työelämän oikeudet samalle tasolle taloudellisten ja vapaakauppaa koskevien oikeuksien kanssa, sillä on maita, jotka eivät sovella ILOn perusnormeja tai jotka jättävät ne kokonaan huomioimatta. Nämä valinnat vaikuttavat Euroopan yhteiskuntaan, yrityksiin ja työntekijöihin. ETSK:n mielestä EU:n tulisikin ajaa entistä kunnianhimoisempaa ja oikeudenmukaisempaa globalisaation käsitettä, jotta vältettäisiin tilanne, jossa elpymisestä ilman työpaikkoja (jobless recovery) tulisi pysyvää.

6.11 ETSK katsoo, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta tulisi ottaa aktiivisemmin mukaan kansainvälisen politiikan kysymyksiin luomalla suorat yhteydet Euroopan ulkosuhdehallintoon, jonka tulisi kuulla komiteaa säännöllisesti. ETSK haluaa välttää sen, etteivät unionin kansalaiset saa oikeaa tietoa heitä suoraan koskevista asioista.

6.12 ETSK voi näin tuoda Euroopan tasolle keskustelua kysymyksistä, joita ei voida enää ratkaista kansallisella tasolla: maahanmuutto, energia, naapuruuskysymykset, ympäristö, väestönmuutos, korruptio, sosiaali- ja elintarvikekysymykset, kauppa ja kehitys jne. ETSK voi lisäksi pitää näitä keskusteluja esillä myös silloin, kun muut kiireelliset kysymykset ovat pudottamassa ne unionin asialistalta.

6.13 ETSK voi tarjota unionin toimielinten käyttöön myös kokemuksensa ja kykynsä analysoida EU:n politiikkoja uudesta näkökulmasta, joka edustaa asiaankuuluvien alojen erityisiä intressejä: muun muassa osuus- ja yhteisötalouden edistäminen unionin ulkopuolisissa maissa, viljelijöiden edut elintarvikkeiden kansainvälisessä kaupassa, kansalaisyhteiskunnan rooli kehitysyhteistyöpolitiikassa, kansainvälinen vesitalous, maataloustuotteiden kansainvälinen kauppa WTO:n puitteissa, pienyrittäjyys, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja alueellinen integraatio.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Ks. esimerkiksi ”Uudistetun Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus” (EUVL C 128, 18.5.2010, s. 41–47), ”Kehitystä edistävä AKT-maiden alueellinen yhdentyminen” (EUVL C 317, 23.12.2009, s. 126–131), ”Kestävän kehityksen arvioinnit ja Euroopan unionin kauppapolitiikka” (EUVL C 218, 23.7.2011, s. 14–18), ”Euroopan unionin kehitysyhteistyön rahoitusväline: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten rooli” (EUVL C 44, 11.2.2011, s. 123–128), ”Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline” (EUVL C 182, 4.8.2009, s. 13–18).

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/63

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Neuvoston direktiivi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)”

KOM(2011) 121 lopullinen – 2011/0058 CNS

2012/C 24/12

Esittelijä: Joachim WUERMELING

Euroopan unionin neuvosto päätti 6. huhtikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Neuvoston direktiivi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)

KOM(2011) 121 lopullinen – 2011/0058 CNS.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 137 ääntä puolesta ja 22 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK kannattaa yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB) koskevaa hanketta suurena ja tärkeänä askeleena eurooppalaisilla sisämarkkinoilla. Sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen edellyttää yhtiöveron perustojen yhdenmukaistamisen jatkamista.

1.1.1 Komission ehdotus direktiiviksi on onnistunut, sillä CCCTB:llä . Kaiken kaikkiaan ehdotetut säännöt mahdollistavat yhtiöveron perimisen taloudellisen saavutuksen mukaisesti, vääristymien välttämisen sekä veronkierron estämisen. Ehdotetun direktiivin yksityiskohtia on kuitenkin vielä konkretisoitava ja joiltain osin myös muutettava.

1.1.2 CCCTB:llä voidaan vähentää tai jopa poistaa useimmat EU:ssa harjoitettavaan , joita ovat esimerkiksi rajojen yli tapahtuvan tappioiden kompensoinnin rajoittaminen, siirtohinnoittelun mutkikas laskutapa sekä kaksinkertainen verotus ja toimipaikkojen ja tytäryritysten eriarvoinen kohtelu EU:n alueella riippuen niiden sijainnista jäsenvaltion rajojen sisällä tai ulkopuolella.

1.1.3 ETSK odottaa, että ehdotettu direktiivi johtaa jo keskipitkällä aikavälillä siihen, että yrityksille merkittävästi ja lisäksi jäsenvaltioille aiheutuvat hallintokustannukset pienenevät.

1.1.4 CCCTB:lla vähennetään . Uuden järjestelmän myötä yritystoimintaa koskevassa päätöksenteossa ei tarvitse enää ottaa huomioon verotusta. Näin ollen CCCTB edistää reilua ja kestäväpohjaista kilpailua ja vaikuttaa myönteisesti .

1.2 ETSK panee merkille , joiden mukaan CCCTB saattaa merkitä , verotuksellisten toimenpiteiden mahdollisuuden vähentämistä, verotulojen laskua tai muita tahattomia seurauksia. Erityisenä vaarana on, että nopeasti muuttuvassa ja ankaran kilpailun täyteisessä globaalissa taloudessa Euroopan unionilla, joka toteuttaa 27 jäsenvaltion CCCTB-järjestelmää, ei ole rakenteita, joiden avulla se kykenee vastaamaan nopeasti maailmanlaajuisiin veromuutoksiin tai kannustinpaketteihin (esimerkiksi t&k-toimiin liittyen), mikä saattaa johtaa suorien ulkomaisten investointien menettämiseen.

1.2.1 Huoli verotuksellisen itsemääräämisoikeuden vähentymisestä ja verotulojen laskusta on otettava asianmukaisesti huomioon myös CCCTB:n puitteissa. Aikana, jolloin julkiseen talouteen kohdistuu huomattavia paineita kaikkialla EU:ssa, on erittäin tärkeää, ettei jäsenvaltioiden tuloihin kohdistu tarpeettomia kielteisiä vaikutuksia ja että ne kykenevät ennakoimaan kansantalouksiensa tilinpitoon kohdistuvat vaikutukset. Jäsenvaltioilla on veropohjan oman osuutensa osalta. Vero-oikeudellisista talouspoliittisista toimenpiteistä CCCTB:n osalta voidaan kuitenkin enää päättää vain EU:n tasolla. Huolena on, että tämä vähentää Euroopan unionin joustavuutta ja kykyä kilpailla suorista ulkomaisista investoinneista, minkä johdosta investointeja menetetään sellaisiin maihin kuin Sveitsi tai Singapore.

1.2.2 On vain vaikea arvioida, onko CCCTB:llä kielteisiä yritysten toimipaikkojen valinnan suhteen etenkin, kun yhtiöverotus on vain yksi tärkeä tekijä tällaisten päätösten tekemisessä. , että tehdään tähän liittyvä .

1.2.3 Veropohja on asetettu laajemmaksi kuin nykyisin jäsenvaltioissa keskimäärin. Tästä seuraa aluksi verotulojen lisääntyminen. Rajatylittävien tappioiden hyvitys taas voi johtaa verojen keventymiseen. ETSK:n käsityksen mukaan muutokset tulevat vuosien mittaan keskimäärin tasaamaan toisensa, joten jäsenvaltioissa .

1.2.4 ETSK katsoo, että . Siksi ETSK kannattaa direktiiviin sisällytettyä mahdollisuutta, jonka mukaan jäsenvaltiot mukauttavat verokannat siten, että kokonaisveron määrä pysyy samana.

1.2.5 Parhaillaan käytävässä keskustelussa etualalla ovat tietysti veropolitiikkaa ja verojärjestelmiä koskevat kysymykset. ETSK suosittaa kuitenkin Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille, että ne ottaisivat hankkeen kokonaistarkastelussa huomioon myös , joita CCCTB tarjoaa luomalla vapaat ja oikeudenmukaiset verotukselliset kilpailuolosuhteet kaikille jäsenvaltioille.

1.2.6 CCCTB:n myötä . ETSK:n käsityksen mukaan CCCTB ei poistaisi kansallisten verokantojen merkitystä yritysten toimipaikkoja koskevassa päätöstenteossa, koska myös CCCTB:n käyttöönoton jälkeen jäsenvaltioiden verokannat eroaisivat toisistaan. Nykyisessä verokilpailussa kyse on ensisijaisesti voittojen ja tappioiden siirroista jäsenvaltioihin, joiden verotus on suhteellisen alhaista tai korkeaa. CCCTB:n avulla verokilpailu rajoittuisi niihin tekijöihin, jotka on otettu huomioon veropohjan jakokaavassa.

1.3 ETSK pitää eri jäsenvaltioissa tehtyjen (konsolidointia) CCCTB-säännöksen ytimenä. Vain yhdistämisellä voidaan poistaa nykyiset siirtohinnoitteluongelmat, mahdollistaa EU:n laajuiset veroneutraalit rakennemuutokset ja välttää kaksinkertainen verotus. Koska tämä yhdistäminen on CCCTB:n tarjoama varsinainen taloudellinen etu, yhteisen veropohjan tulisi alusta lähtien sisältää tämä elementti.

1.4 CCCTB:n soveltamisalan huomioon ottaen ETSK ei enää vaadi CCCTB:n välitöntä pakollista soveltamista, vaan käyttöönottovaiheessa. Pitkällä aikavälillä CCCTB:n tulisi kuitenkin olla pakollinen – aluksi tietyn kynnyksen ylityttyä. CCCTB:n jatkuva valinnainen soveltaminen aiheuttaisi pysyvän suuren hallintotaakan jäsenvaltioille, kun uuden CCCTB-järjestelmän rinnalla olisi edelleen pidettävä yllä myös tähänastista kansallista yritysverojärjestelmää.

1.5 ETSK pitää tervetulleena, että ehdotuksen mukaan CCCTB:tä voivat hyödyntää riippumatta siitä, toimivatko ne rajatylittävästi vai pelkästään yhdessä jäsenvaltiossa. Nimenomaan CCCTB-vaihtoehto tarjoaa , koska verosääntöjen noudattamisesta rajatylittävässä toiminnassa aiheutuva kustannusten nousu vähenee selvästi. Tämä ei kuitenkaan koske niitä lukuisia pk-yrityksiä, jotka henkilöyhtiöinä ja yksityisyrittäjinä eivät ole yhtiöveron alaisia.

1.6 EU:n ulkopuolella saatujen tulojen kaksinkertaisen verotuksen välttäminen soveltamalla lähtökohtaisesti vapautusmenetelmää on tervetullut, ja sitä tulisi kehittää edelleen. ETSK .

1.7 Joitain yksittäisiä sääntöjä Tämä on tarpeen, jotta voidaan . Erityisesti tarvittaisiin lisää määritelmiä, eikä ehdotuksessa käytetä riittävästi konkretisoituja oikeudellisia termejä. Tämä vaarantaa yhdenmukaisen soveltamisen.

1.8 ETSK pitää veropohjan määrittelemiseksi, jotta etenkin pk-yritysten veromenettelyt yksinkertaistuvat ja sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkien veronmaksajien kohdalla. Tämä edellyttää kuitenkin, että parannetaan jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä, joka tässä vaiheessa on olematonta – erityisesti konsolidoinnin soveltamisalaan liittyvien tietojen automaattisen toimittamisen osalta. ETSK huomauttaa kuitenkin, että mahdollisuudet kiistojen syntymiseen jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja pääasiallisen veroviranomaisen välillä ovat huomattavat. Kiistoja voi syntyä toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettavista lausuntopyynnöistä, tulojen tarkastuksista ja jakokaavaa koskevista kysymyksistä.

1.9 ETSK:n mielestä Euroopan komission olisi harkittava tarkemmin ehdotettua jakojärjestelmää. Nykyinen ehdotus, jossa painotetaan yhtä paljon määränpään mukaan jaettua myyntiä kuin omaisuuseriin ja työvoimaan liittyviä jakotekijöitä, voi suosia jäsenvaltioita, jotka kuluttavat muita enemmän, yksinkertaisesti niiden koon vuoksi, ja teollis- ja tekijänoikeuksien jättäminen lähes huomiotta jakokaavassa voi johtaa siihen, että järjestelmä perustuu vanhentuneeseen visioon modernista eurooppalaisesta taloudesta, mikä ei edistäisi eikä tukisi älykkään talouden kehittämistä.

1.10 Kahden tai useamman jäsenvaltion hankkeet, joilla yhtenäistetään yhtiöveropohjaa valtioiden välisessä yhteistyössä, edistävät ETSK:n mielestä vero-oikeudellista lähentymistä. Tällaiset aloitteet on kuitenkin suunniteltava siten, etteivät ne luo uusia yhdenmukaistamisen esteitä unionissa eikä niillä pyritä määräämään ennalta koko EU:ta koskevasta hankkeesta.

2. Ehdotuksen sisältö ja tausta

2.1 Komissio hyväksyi 16. maaliskuuta 2011 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (KOM(2011) 121/4, IP/11/319). Tähän asti yritysten on täytynyt laskea veropohja jopa 27 erilaisen kansallisen järjestelmän säännösten mukaisesti. Tämä aiheuttaa suuren hallintotaakan, etenkin pk-yrityksille, ja johtaa kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla.

2.2 CCCTB:llä on tarkoitus poistaa tai ainakin vähentää , jotka vaikeuttavat sisämarkkinoiden loppuunsaattamista:

—	Hallinnolliset kustannukset verojen määrittelemiseksi (”verosääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset”) vähenevät huomattavasti.

—	Yrityksen sisäisen siirtohinnoittelujärjestelyn mutkikas kysymys poistuu, kun verotuskohtelu on kaikkialla sama.

—	Rajatylittävät tappiot voidaan kompensoida.

—	Kaksinkertaisen verotuksen ongelma ratkaistaan EU:n laajuisesti yhdenmukaisesti.

2.3 Komission arvioiden mukaan CCCTB antaa EU:n yrityksille mahdollisuuden säästää vuosittain 700 miljoonaa euroa sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, 1,3 miljardia euroa yhdistämisen avulla sekä jopa miljardi euroa ryhtyessään harjoittamaan rajatylittävää toimintaa. Lisäksi CCCTB:n on tarkoitus lisätä EU:n kiinnostavuutta ulkomaisten sijoittajien silmissä.

2.4 Ehdotetun direktiivin mukaan riippuu viime kädessä verokantoja koskevista jäsenvaltioiden päätöksistä, vaikuttaako CCCTB:n käyttöönotto kielteisesti verotulojen määrään. Euroopan komission esimerkkilaskelmien mukaan usean seuraavan vuoden ajan ei ole odotettavissa verotulojen menetyksiä, etenkin koska CCCTB:n veropohja on keskimäärin laajempi kuin kansallisissa järjestelmissä.

2.5 Rajojen yli tapahtuvan tappioiden kompensoinnin tapauksessa kylläkin kapenisi jossain määrin. Sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten laskeminen ja kiinnostuksen lisääntyminen kolmansien maiden sijoittajien keskuudessa kompensoinevat tätä ainakin osittain.

2.6 kuuluvat säännöt CCCTB:n soveltamisalasta, veropohjan määrittelemisestä, rajojen yli tapahtuvasta voittojen ja tappioiden yhdistämisestä (”konsolidointi”), verotulojen jakamisesta jäsenvaltioiden kesken sekä yhdenmukaisesta yhteyspisteestä yrityksille.

2.7 on rajattu EU:ssa yhtiöveron alaisiin oikeushenkilöihin. CCCTB:tä ei siis sovelleta henkilöyhtiöihin, luonnollisiin henkilöihin tai sijoitusrahastoihin.

2.8 Soveltamisalaan kuuluvilla yhtiöillä on oikeus valita CCCTB:n mukainen verotus (ehdotetun direktiivin 6 artikla), johon ne sitoutuvat aluksi viideksi ja sen jälkeen kolmeksi vuodeksi (ehdotetun direktiivin 105 artikla).

2.9 Ehdotettu direktiivi sisältää kaikki säännöt . Ehdotetussa direktiivissä ei viitata tiettyyn tilinpäätössäännöstöön, vaikka kauppaoikeudellisten IFRS-standardien periaatteet ovat tunnistettavissa yksittäisistä säännöistä. Verotettavan tulon määrittely perustuu voitto- ja tappiolaskelmaan ja vastaa tavanomaista kansainvälistä käytäntöä.

2.10 CCCTB:n valitsevat (konsolidointi). Tämä on nykyisin mahdollista vain rajallisesti tai ei ollenkaan, mikä asettaa kansallisen toimipaikan ulkopuolella toimivat yritysosat vero-oikeudellisesti huomattavasti heikompaan asemaan.

2.11 Henkilöllinen kattaa lähtökohtaisesti kaikki EU:ssa kotipaikkaansa pitävät konsernit sekä EU:ssa sijaitsevat toimipaikat. Tytäryritykset otetaan mukaan, mikäli emoyhtiöllä on oikeus käyttää yli 50 prosenttia äänioikeuksista ja sillä on yli 75 prosentin osuus pääomasta. Asialliseen soveltamisalaan kuuluvat kaikki konserniyhtiöiden saamat tulot. Maantieteellinen soveltamisalue rajoittuu Euroopan unioniin.

2.12 Yhtenäisten sääntöjen mukaisesti määritelty voitto jaetaan jäsenvaltioittain (työvoiman, omaisuuserien ja liikevaihdon mukaan mitatun) yrityksen asianomaisessa jäsenvaltiossa harjoittaman (taloudellisen) liiketoiminnan laajuuden pohjalta. Jako tapahtuu kolmeen lisäarvotekijään (työvoima, liikevaihto, omaisuuserät) perustuvan kaavan avulla. Erityispiirteet (esimerkiksi rahoitusalalla rahoituslaitokset ja vakuutusyritykset) otetaan huomioon tekijöitä mukauttamalla. Jokaisessa jäsenvaltiossa veron konkreettinen määrä saadaan soveltamalla kansallista verokantaa jako-osuuteen.

3. Yleistä

3.1 ETSK , joka on merkittävä toimenpide verotuksellisten esteiden ylittämiseksi sisämarkkinoilla: sen myötä poistuvat kaksinkertainen verotus, toimipaikkojen erilainen kohtelu sisämarkkinoilla sekä siirtohinnoittelun ongelma, ja lisäksi rajatylittävät tappiot voidaan kompensoida.

3.2 ETSK on jo aiemmin kannattanut vapaiden ja oikeudenmukaisten kilpailuolosuhteiden luomista rajatylittävän toiminnan edistämiseksi myös vero-oikeuden alalla (1). Komitea on viimeksi ottanut laajasti kantaa aiheeseen ”Yhteisen konsolidoidun yritysveropohjan luominen EU:ssa”14. helmikuuta 2006 (2). .

3.3 Komission esittämä näyttö on kuitenkin ristiriitaista. Vaikutusarvioinnissa mainitaan yhtäältä esimerkkinä Deloitten selvitys, joka osoittaa, että sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset nimenomaan silloin, kun monikansallinen yritys perustaa uuden tytäryhtiön toiseen jäsenvaltioon, voisivat pienentyä yli 60 prosenttia. Toisaalta PWC:n selvityksessä, joka koskee joukkoa vakiintuneita monikansallisia konserneja, arvioidaan sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten pienenevän vain yhden prosentin. Eräässä Ernst and Youngin selvityksessä arvioidaan, että sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset nousisivat 13 prosenttia, koska veroilmoituksen laatimisesta ja jättämisestä sekä tähän liittyvästä veroasioiden hallinnoinnista aiheutuvat lisäkustannukset ylittäisivät siirtohinnoittelutarpeen vähenemisestä odotettavissa olevat kustannussäästöt. Veroviranomaisten hallintokustannukset nousisivat, koska CCCTB-järjestelmän rinnalla on sovellettava kansallista järjestelmää.

3.4 Ehdotetulla direktiivillä saavutetaan se, että yrityksille ja jäsenvaltioille aiheutuvat hallintokustannukset vähenevät myös, vaikka aluksi onkin odotettavissa siirtymäkustannuksia.

3.5 . Nykyisin yritystoimintaan liittyviä päätöksiä ei EU:ssa tehdä pelkästään kilpailukriteereiden perusteella. Sen sijaan usein ratkaisevia ovat ”verotuksellista optimointia” koskevat pohdinnot: esimerkiksi tutkimusinvestointeja tehdään siellä, missä nämä sijoitukset ovat vähennyskelpoisia, ja riskitoimia toteutetaan siellä, missä tappiot voidaan korvata verovähennyksin. On sisämarkkinoiden perusajatuksen vastaista, että yritystoimintaan liittyviä päätöksiä tehdään vääristyneesti verotuksellisista näkökohdista, ja se vaikuttaa kielteisesti kasvuun ja työpaikkojen syntymiseen.

3.6 ETSK ei kuitenkaan vähättele useiden tahojen, erityisesti yhdeksän jäsenvaltion parlamenttien (3) esittämiä Ne pitävät ehdotusta toissijaisuusperiaatteen vastaisena, koska niiden mukaan uusi järjestelmä saattaa merkitä kansallisen itsemääräämisoikeuden rajoittamista, verotuksellisten toimenpiteiden mahdollisuuden vähentämistä, verotulojen laskua tai muita tahattomia seurauksia.

3.6.1 On totta, että jäsenvaltiot CCCTB:tä soveltavien yritysten osalta talouspoliittisiin vero-oikeudellisiin toimiin, koska veropohja asetetaan EU:n tasolla. Toisaalta voidaan ryhtyä sellaisiin kilpailukykyä lisääviin ja työpaikkoja luoviin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat myönteisesti koko sisämarkkinoihin, ilman että yksittäiset yritykset alkavat toimia erilaisissa toimintapuitteissa.

3.6.2 Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä CCCTB voi aiheuttaa sellaisen , jotka on perustettu tiettyyn paikkaan kansallisten verohoukuttimien vuoksi. CCCTB:n avulla tulisikin nimenomaan välttää tällaisia vero-oikeudellisilla etuisuuksilla aiheutettuja kilpailuvääristymiä. Tästä huolimatta ETSK:n mielestä komission tulisi tarkastella yksityiskohtaisemmin näitä näkökohtia , jotta EU:n toimielimet ja muut sidosryhmät voisivat arvioida tällaisia seurauksia paremmin.

3.7 Jäsenvaltioiden , sillä jäsenvaltioilla on edelleen oikeus päättää verokantansa oman osuuteensa osalta. CCCTB:llä yhdenmukaistetaan veropohja eikä verokantoja. Jäsenvaltiot voivat edelleen määritellä omat verokantansa valtion varainhoitoa koskevien poliittisten tavoitteidensa mukaisesti. Väliaikaisesti verotulot saattavat kuitenkin laskea, ja niitä voidaan korjata nostamalla verokantaa ainoastaan tulevaisuutta ajatellen.

4. Yksityiskohtaiset huomiot

4.1 Komission ehdotus direktiiviksi on suuri saavutus, mutta sen . Kaiken kaikkiaan ehdotetut säännöt mahdollistavat kuitenkin yhtiöveron perimisen taloudellisen saavutuksen perusteella, vääristymien välttämisen sekä veronkierron estämisen.

4.2 ETSK pitää tervetulleena, että ehdotuksen mukaan CCCTB:ta voivat hyödyntää riippumatta siitä, toimivatko ne rajatylittävästi vai pelkästään yhdessä jäsenvaltiossa, vaikka ehdotettu direktiivi on suunnattu ennen kaikkea rajatylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille tai konserneille. Tuleva direktiivi helpottaa kuitenkin myös pk-yritysten toiminnan laajentumista rajojen yli, sillä CCCTB tuo merkittäviä kustannushyötyjä usean kansallisen järjestelmän mukaan tapahtuvaan verotukseen verrattuna. Pääomayhtiön muodossa toimiville pk-yrityksille CCCTB-vaihtoehto tarjoaa etuja. Tämä ei kuitenkaan koske niitä lukuisia pieniä ja keskisuuria yksityisyrittäjiä eikä henkilöyhtiöitä, jotka eivät ole yhtiöveron alaisia.

4.3 Tästä näkökulmasta ETSK ei enää vaadi CCCTB:n välitöntä pakollista soveltamista, vaan kannattaa käyttöönottovaiheessa. Pitkällä aikavälillä CCCTB:n tulisi kuitenkin olla pakollinen rajatylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille – aluksi tietyn kynnyksen ylityttyä. CCCTB:n jatkuva valinnainen soveltaminen aiheuttaisi pysyvän suuren hallintotaakan jäsenvaltioille, kun niiden olisi uuden CCCTB-järjestelmän rinnalla edelleen pidettävä yllä myös tähänastista yritysverojärjestelmää.

4.4 Konsernin yhtiöiden kaikkien voittojen ja tappioiden yhteenlaskeminen () on keskeisessä asemassa sisämarkkinoiden veroesteiden poistamisessa ja . Vain yhdistämisellä varmistetaan seuraavat edut: rajojen yli tapahtuva tappioiden kompensointi, siirtohinnoitteluongelmien välttäminen, EU:n laajuisesti veroneutraalin yritysrakenteen mahdollisuus, kaksinkertaisen verotuksen välttäminen sekä tytäryritysten ja toimipaikkojen yhtäläinen kohtelu EU:n alueella. Yhdistämistä on siis kannatettava varauksettomasti. Se on ”laajana” ratkaisuna suositeltava verrattuna ilman yhdistämistä toteutettavaa yhteisen yritysveropohjan ”suppeaan” ratkaisuun.

4.5 CCCTB:n soveltamisala perustuu asianmukaiseen määrittelyyn. Muodollisten kriteerien mukaan toteutetulla henkilöllisen soveltamisalan määrittelyllä on se etu, että kriteerit ovat helppoja käyttää ja helposti todennettavissa ja vähemmän alttiita muutoksille. Yritysten kannalta kyseiset kriteerit ovat samalla käytännössä toteutettavia ja tarjoavat oikeusvarmuutta. Tämä koskee vain rajoitetusti konserniin liittymistä tai siitä eroamista. Asiallisen soveltamisalan laaja määritelmä, jonka mukaan on otettava huomioon kaikki saadut tulot, on järkevä rajaamisvaikeuksien välttämistä ajatellen. Myös maantieteellinen soveltamisalue – Euroopan unioni – on asianmukainen. Laajempi soveltamisala, eli maailmanlaajuisten tulojen huomioonottaminen edellyttäisi maailmanlaajuisten verojen laskentasääntöjen puuttumisen vuoksi hyvin työläitä täsmäytyslaskelmia.

4.6 ETSK pitää jäsenvaltioiden välillä arvonlisätekijöiden (työvoima, omaisuuserät ja myynti) perusteella konkreettisen taloudellisen yhteyden vuoksi järkevämpänä kuin makrotaloudellisiin tunnuslukuihin perustuvaa laskentatapaa.

4.6.1 . Verovelvollisten mahdollisuutta osoittaa jakotekijöitä sellaiseen maahan, jossa verotus on mahdollisimman alhainen, on rajattu huomattavasti ottamalla huomioon useita jakotekijöitä. Vaihtoehtoisten jakomenetelmien soveltaminen edellyttää selkeitä erottelusääntöjä ja erityisiä perusteluita. Nämä vaatimukset koskevat esimerkiksi rahoitusalaa (pankkeja ja vakuutusyrityksiä) niiden erityisten liikemallien vuoksi.

4.6.2 On kuitenkin olemassa , että yksittäiset jäsenvaltiot , jolloin kaikkien jako-osuuksien summa on suurempi tai pienempi kuin todella jaettava kokonaistulo. Seurauksena olisi näin ollen jaettavien kokonaistulojen moninkertainen tai vajaa verotus. Komission on estettävä tämä antamalla piakkoin täytäntöönpanosäädös.

4.6.3 Mitä tulee puitteissa, tarvitaan tarkempaa rajausta taloudellisen hallinnan ja todellisen käytön osalta. Lisäksi olisi pohdittava tapoja ottaa huomioon teollis- ja tekijänoikeudet. Kaksijakoisen kohdalla jako henkilöstön määrän mukaan on yksinkertainen ja käytännöllinen, mutta voi osoittautua ongelmalliseksi, erityisesti mikäli työ suoritetaan konserniyhtiön ”valvonnan ja vastuun alaisena”. Työntekijät-tekijän perusteella tehtävällä jaolla voi tutkimusten mukaan olla kielteisiä taloudellisia vaikutuksia työmarkkinoihin. Sosiaali- ja eläkemaksujen huomioon ottaminen saattaa kuitenkin EU:n erilaisten sosiaalivakuutusjärjestelmien vuoksi aiheuttaa lisää riitoja jäsenvaltioiden välillä. on markkinasuuntautunut ja voi suosia perusteetta suuria jäsenvaltioita yksinkertaisesti niiden koon vuoksi. Olisikin harkittava kyseisen tekijän poistamista jakokaavasta tai sen painotuksen muuttamista.

4.7 Veropohja on asetettu laajemmaksi kuin nykyisin jäsenvaltioissa keskimäärin. Tästä seuraa aluksi verotulojen lisääntyminen. Rajatylittävien tappioiden hyvitys taas voi johtaa verotaakan keventymiseen. ETSK katsoo, että . Siksi ETSK kannattaa direktiiviin sisällytettyä mahdollisuutta, jonka mukaan jäsenvaltiot mukauttavat verokannat siten, että kokonaisveron määrä pysyy samana.

4.8 Valittu pohjautuu kansainvälisiin standardeihin, erityisesti 25 (27:sta) jäsenvaltiossa käytössä oleviin standardeihin. ETSK pitää tätä asianmukaisena. Ehdotetussa direktiivissä ei viitata kauppaoikeudellisiin IFRS:n kirjanpitosääntöihin, koska CCCTB edustaa säännöstöä omatoimista verotuksellista voiton määrittelyä varten. IFRS-periaatteet – jotka ovat pitkällisen CCCTB-hankkeen aikana kehittyneet entisestään – löytyvät kuitenkin yksittäisistä säännöistä.

4.9 Joitain yksittäisiä sääntöjä , jotta voidaan välttää kansallisten soveltamistapojen aiheuttamaa pirstaloitumista. Erityisesti , eikä ehdotuksessa käytetä riittävästi konkretisoituja oikeudellisia termejä (omaisuuserä sekä omaisuuserien hankinta- ja valmistusmenot). Yksityiskohtaisten sääntöjen puute yksittäisillä aloilla (kuten rahoitusvarojen kohtelun osalta) tai puutteelliset yksityiskohtaiset säännöt (kuten taloudellisen haltijan määrittelyssä) vaarantavat .

4.10 Yleisen käyttöönotto on valitussa muodossaan kyseenalaista. Ehdotetun direktiivin mukaan pelkästään verotuksen välttämiseksi suoritettuja keinotekoisia liiketapahtumia ei oteta huomioon veropohjaa laskettaessa (ehdotetun direktiivin 80 artikla). Tällaisen yleisen väärinkäyttölausekkeen soveltaminen tai tulkinta aiheuttaa huomattavia vaikeuksia, sillä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan väärinkäytökset on näytettävä toteen kussakin yksittäistapauksessa.

4.11 välttämiseen siten, että tällaisille tuloille myönnetään lähtökohtaisesti vapautus veroista. Näin ollen EU:n yritysten tulee maksaa veroa vain EU:n ulkopuolisissa maissa. ETSK:n mielestä ei ole selvää, miksi komissio ehdottaa, että ulkomaisten verojen ollessa alhaiset periaatteesta tulisi poiketa. tapauksissa, joissa ulkomainen verorasitus on alhainen, on ETSK:n näkemyksen mukaan kyseenalainen, sillä kyse ei ole vain väärinkäyttötilanteista vaan myös tavallisista liiketoimista.

4.12 ETSK:n näkemyksen mukaan on rajoitettu liikaa mahdollisuutta tehdä varauksia.

4.12.1 Varauksien teko on rajoitettu toimintoihin, joiden perustana on ainoastaan oikeudellisia velvollisuuksia. Tämä sulkee pois . Tämä ei ole ETSK:n mielestä perusteltua taloudellisessa mielessä, koska myös taloudellisesta toiminnasta aiheutuvat maksut rajoittavat taloudellista suorituskykyä ja siihen liittyen verotettavaa voittoa.

4.12.2 Oikeudellisiin velvollisuuksiin perustuvissa varauksissa tulee selventää niiden käyttämisen . Myöskään luotettavaa arviointia koskevia kriteerejä ei ole määritelty riittävän tarkasti. Uhkaavia tappioita koskevien varausten kohtelu jää ilman täsmennystä epäselväksi yksityiskohtien osalta. Direktiivissä ei mainita myöskään eläkevarauksia, mutta ne tulee silti ottaa huomioon; muutoin itsenäistä arvottamista koskeva sääntö on turha.

4.12.3 Direktiiviehdotuksessa ei konkretisoida EU:n oikeudessa tunnustettuja, eikä siirretä komissiolle täytäntöönpanovaltaa. Siihen sisältyy ainoastaan erityissäännös vakuutusyritysten teknisten varausten vähennyskelpoisuudesta, jolloin jäsenvaltioille myönnetään tasoitusvarausten osalta vähennysoikeus.

4.12.4 Lisää yksityiskohtaisia sääntöjä tarvitaan erityisesti , jotta voidaan ottaa riskeihin liittyvät erityispiirteet asianmukaisesti huomioon (rahoituskriisi huomioon ottaen). Yksityiskohtaiset säännöt puuttuvat erityisesti johdannaisten ja liisauksen kohtelun osalta. Lisäksi vaikuttaa olevan tarpeen ottaa käyttöön sääntö, joka ottaa huomioon joko pankkien teknisten varausten vähennyskelpoisuuden (pankkitoiminnan yleisten riskien osalta) tai taloudellisten omaisuuserien arvon vähentymisen. Direktiiviin tulisi sisältyä rahoitusalaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt samaan tapaan kuin vakuutuksia koskevassa erityissäännöksessä.

4.13 On asianmukaista, että yhtiövero itsessään ja sen kaltaiset verot ovat vähennyskelvottomia. CCCTB-direktiiviehdotuksen 14 artiklaan liittyvän III taulukon vähennyskelvottomien valtiollisten verojen luetteloa tulee kuitenkin tarkastella vielä kerran kriittisesti. Näin ollen vakuutussopimuksista kannettava vero, jonka on määrä olla vähennyskelpoinen vain kotimaassa kannetun veron osalta, ei ole verrattavissa yhtiöveroon. Sikäli kuin vakuutussopimuksista kannettava vero perustuu vakuutusmaksuihin ja vakuutusyhtiö kirjaa sen tuloksi, myös vähennyksen tulisi olla mahdollinen toimintakustannuksena.

4.14 määrittäminen vaikuttaa yhtenäisen veronkannon näkökulmasta asianmukaiselta, koska valinnanvapaus synnyttäisi liikaa harkintavaltaa. Näin ollen ei ole ongelmatonta, että poikkeustapauksissa voidaan turvautua sovittuihin korkokantoihin.

4.15 Ehdotuksessa annetaan mahdollisuus käyttää sijasta. Tämä on asianmukaista. Pooling-menetelmä tarjoaa yrityksille sisäisen rahoituksen mahdollisuuden. Poistojen ollessa vain 25 prosenttia valtaosa kokonaispoistoista kompensoituisi kuitenkin vasta korvausinvestoinnin hetkellä. Sen vuoksi pooling-menetelmässä poistoja tulisi korottaa asianmukaisesti.

4.16 Suunnittelemattoman poiston rajoittaminen käyttöomaisuuden poistokelvottomiin omaisuuseriin tilanteissa, joissa osoitetaan pysyvä arvonalennus, rajoittaa aivan liikaa tappioiden huomioon ottamista. Lisäksi ehdotuksesta puuttuu ”pysyvän arvonalennuksen” tarpeellinen konkretisointi. Erityissäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty sellainen käyttöomaisuus, jonka luovutuksesta saatavat tulot ovat verovapaita, esimerkiksi pääomayhtiöiden osuudet. Tämä voisi vaikuttaa haitallisesti holding- ja riskipääomayhtiöihin.

4.17 ETSK pitää hyödyllisenä ottaa käyttöön veropohjan määrittelemiseksi, jotta etenkin pk-yritysten veromenettelyt yksinkertaistuvat ja sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkien veronmaksajien kohdalla. Tämä edellyttää kuitenkin, että parannetaan jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä, jota tässä vaiheessa ei ole. Yhteistyötä on parannettava etenkin konsolidoinnissa sovellettavan, vuosittain vaihtelevan perustan (yhtiöt, tytäryhtiöt, kiinteät toimipaikat) tehokkaan valvonnan osalta. Automaattisesta tietojenvaihdosta on tultava sääntö, kuten unionin sisäisessä alv-järjestelmässä.

4.18 Korostettakoon, että kaiken verohallinnon kanssa tapahtuvan viestinnän on määrä tapahtua vain ryhmän niin kutsutun pääasiallisen veronmaksajan ja toimivaltaisen pääasiallisen veroviranomaisen välillä. Näin ollen veronmaksajan ei tarvitsisi enää olla yhteydessä eri kansallisiin veroviranomaisiin. ETSK on tyytyväinen siihen, että tästä johtuen verovelvollisia ja verohallintoa rasittava byrokratia vähenee.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaiset tavoitteet tulevina vuosina”, EYVL C 48, 21.2.2002, s. 73.

(2) Komission pyynnöstä laadittu valmisteleva lausunto, EUVL C 88, 14.4.2006, s. 48.

(3) Alankomaiden, Bulgarian, Irlannin, Maltan, Puolan, Romanian, Slovakian, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentit ovat toimittaneet toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan (N:o 2) 6 artiklan mukaiset perustellut lausunnot Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan komissiolle.

LIITE

Euroopan talous ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraava muutosehdotus, joka sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskustelussa:

Kohta 1.4

Muutetaan seuraavasti:

1.4

CCCTB:n soveltamisalan huomioon ottaen ETSK ei enää vaadi CCCTB:n välitöntä pakollista soveltamista, vaan hyväksyy myös valinnaisen toteutuksen käyttöönottovaiheessa. Pitkällä aikavälillä CCCTB:n tulisi kuitenkin olla pakollinen – aluksi tietyn kynnyksen ylityttyä. CCCTB:n jatkuva valinnainen soveltaminen aiheuttaisi pysyvän suuren hallintotaakan jäsenvaltioille, kun uuden CCCTB-järjestelmän rinnalla olisi edelleen pidettävä yllä myös tähänastista kansallista yritysverojärjestelmää..

Muutosehdotus hylättiin äänin 70 puolesta ja 90 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/70

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus – Neuvoston direktiivi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta”

KOM(2011) 169 lopullinen – 2011/0092 CNS

ja ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Ehdotus energiaverodirektiivin tarkistamisesta EU:n energiaverotuksen järkiperäistämiseksi”

KOM(2011) 168 lopullinen

2012/C 24/13

Esittelijä: Eric PIGAL

Neuvosto päätti 29. huhtikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheista

Ehdotus – Neuvoston direktiivi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta

KOM(2011) 169 lopullinen – 2011/0092 CNS

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Ehdotus energiaverodirektiivin tarkistamisesta EU:n energiaverotuksen järkiperäistämiseksi

KOM(2011) 168 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 158 ääntä puolesta ja 4 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Päätelmät

1.1.1 Nyt kun useat jäsenvaltiot määrittelevät parhaillaan strategioitaan talous- ja finanssikriisistä selviytymiseksi, energiaverodirektiivin tarkistaminen tarjoaa mahdollisuuksia sovittaa yhteen ympäristö- ja taloustavoitteet. Tarkistaminen mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat toivoessaan siirtää osan työhön tai pääomaan kohdistuvasta verotuksestaan sellaiseen verotusmuotoon, joka kannustaa ympäristömyönteiseen ja energiatehokkuutta edistävään käyttäytymiseen Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti.

1.1.2 Unioni ei voi tyytyä vain asettamaan tavoitteita energiapolitiikalle. Sen on nyt hankittava itselleen keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Onnistuakseen unionin tulee antaa vahva hintasignaali. Tämä on tehokas, ellei peräti ainoa keino, jolla voidaan muuttaa ajattelutapoja ja käyttäytymistä.

1.1.3 Energiaverodirektiivin uudelleenlaatiminen merkitsee kiistatta edistystä alkuperäiseen versioon verrattuna. Kahden kertoimen käyttöönotto energian mittaamista/verottamista varten tekee direktiivistä entistä tarkemman ja tarkoituksenmukaisemman. Hiilidioksidiperusteinen verotus täydentää EU:n päästökauppajärjestelmää.

1.1.4 Näiden kahden verotuskertoimen pohjalta suurinta osaa energiamuodoista on käsiteltävä/verotettava yhtäläisellä tavalla niiden hiilidioksidipäästöjen ja energiasisällön perusteella. On kuitenkin huomautettava, että sähköön ei sovelleta samaa mukauttamisvaatimusta kuin muihin energiamuotoihin.

1.1.5 Vaikka moottoripolttoaineiden ankaran verotuksen antama hintasignaali tuntuu tällä hetkellä piinalliselta, se valmistaa eurooppalaisia energiankuluttajia väistämättömästi edessä oleviin rajoituksiin ja polttoainepulaan, sillä se edistää investointeja ja energiansäästötoimia, lisää uusiutuvien energiamuotojen houkuttelevuutta ja kehittämistä, vahvistaa kykyä selviytyä öljykriiseistä jne.

Lämmityspolttoaineissa verotukseen liittyvä hintasignaali jää sen sijaan huomaamattomaksi, ja energiaverodirektiivin uudelleenlaatiminen ei luultavastikaan muuta tätä. Energiansäästötoimet ja niihin tarkoitetut investoinnit eivät tuo lämmityspolttoaineiden kohdalla havaittavia etuja kuluttajille, ja kuluttajat joutuvat kärsimään markkinoiden ennakoimattomista vaihteluista.

1.1.6 Se, että lämmityspolttoaineiden säästäminen olisi houkuttelevampaa kuluttajien kannalta, olisi hyödyksi myös alan yrityksille, sillä se nopeuttaisi laitteistojen uudistamista ja tarjoaisi uusia markkinamahdollisuuksia.

1.1.7 Paljon energiaa kuluttavat teollisuudenalat, jotka eivät tähän asti ole kuuluneet energiaverodirektiivin soveltamisalaan, lisätään siihen nyt aivan perustellusti.

Soveltamisalan ulkopuolelle jää kuitenkin kokonaan tai osittain muita aloja, muun muassa

—	maatalous, rakentaminen, julkiset urakat

—	julkinen liikenne, asevoimat, jätteiden keruu, julkishallinto

—	sairasautot (mutta eivät taksit), lentoliikenne, yhteisön meriliikenne

—	kotitalouksien kuluttama sähkö.

Kaikissa näissä poikkeuksissa on vaikea nähdä johdonmukaisuutta varsinkin kun tahot, joihin niitä ei sovelleta, eivät luultavastikaan ymmärrä niitä.

1.1.8 Toisin kuin Euroopan komission tiedonannossa väitetään, uudessa energiaverodirektiivissä ei määritellä puitteita, ei oteta kantaa eikä edes esitetä suosituksia liittyen siihen, että jäsenvaltiot käyttäisivät osan tai kaikki uudesta verotusjärjestelmästä saamansa tulot pyrkiäkseen suuntaamaan tarjontaa uuteen teknologiaan tai puhtaampaan energiaan.

1.1.9 ETSK huomauttaa kuitenkin, että energiaverodirektiivi kehittää osaltaan yhtenäismarkkinoita, koska sillä pyritään energia-alan verotuksen yhdenmukaistamiseen, minkä se mahdollistaa.

1.2 Suositukset

1.2.1 Komitea kannattaa Euroopan komission pyrkimyksiä saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Energiaverodirektiivin uudelleenlaatiminen on selkeästi tähän suuntaan menevä toimi, sillä sen tavoitteena on

—	tukea kestävää kehitystä ja suojella ympäristöä

—	suojella sisämarkkinoita ja edistää kasvua

—	mahdollistaa työvoimakustannusten ja budjettivajeiden supistaminen.

1.2.2 ETSK kuitenkin pahoittelee, ettei energiaverodirektiivin uudelleenlaatiminen ole kunnianhimoisempaa ja johdonmukaisempaa. Itse asiassa Euroopan komissio on päättänyt lisätä tekstiin jo ennen sen esittämistä neuvostolle (ja käsittelyä neuvostossa) poikkeuksia ja vapautuksia, joiden tavoitteena on välttää herättämästä tyytymättömyyttä yksissä jäsenvaltioissa ja pyrkiä taas tyydyttämään toisia jäsenvaltioita.

Kun asiasta ryhdytään neuvottelemaan neuvostossa, vaarana on, ettei Euroopan komissiolla ole enää liikkumavaraa, ellei se sitten halua vääristää lopullisesti ja vaarallisesti nyt esitetyssä muodossa olevan uudelleenlaaditun tekstin henkeä.

1.2.3 Jäsenvaltioiden odotetaan suhtautuvan asiaan vastahakoisesti tai jopa vastustavan sitä. Komitea katsoo kuitenkin, että unionin ja erityisesti Euroopan komission tulisi pystyä velvoittamaan jäsenvaltiot toimenpiteisiin, varsinkin kun osa niistä on kansallisella tasolla pattitilanteessa pyrkiessään tekemään päätöksiä saavuttaakseen unionin tasolla yhdessä hyväksytyt tavoitteet.

1.2.4 Euroopan komission on sitä paitsi valmistauduttava lobbaustoimiin niiden tahojen suunnalta, jotka haluavat estää kaikki muutokset vetoamalla ”mahdollisiin lisäkustannuksiin” tai ”vaaralliseen kilpailukyvyn menetykseen”. Vaikka komission on luonnollisesti kannustettava jäsenvaltioita ottamaan huomioon tietyt vähemmistöön jäävät ja arkaluonteiset tilanteet, sen on myös pidettävä mielessä unionin energia-alan tavoitteet ja tuotava esille innovoinnin strategiset edut mm. uusien energiamuotojen, työpaikkojen luomisen, kasvun ja elämänlaadun parantumisen kannalta.

1.2.5 Jäsenvaltioiden mahdollisen vastahakoisuuden vähentämiseksi komitea ehdottaa, että Euroopan komissio määrittelee ratkaisuja, joilla voidaan tukea vaadittuja muutoksia ja jotka se mahdollisuuksien mukaan sisällyttää ehdotettuun tekstiin. Tämä lähestymistapa vaikuttaa paremmalta kuin ennen jäsenvaltioiden kanssa käytäviä neuvotteluja tehdyt myönnytykset, varsinkin kun sen avulla myös kuluttajat pystyisivät valmistautumaan paremmin toivottuihin muutoksiin.

2. Johdanto

2.1 Tiivistelmä

2.1.1 Tarkasteltavana ei ole uusi direktiivi vaan energiaverodirektiivin uudelleenlaatiminen. Uudelleen laaditun direktiivin on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta 2013. Ajankohta osuu yhteen EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannen vaiheen kanssa.

2.1.2 Tarkistetussa direktiivissä kaikkia moottori- tai lämmityspolttoaineita varten otetaan käyttöön kaksi verotuskerrointa, joilla on molemmilla omat tavoitteensa:

—	hiilidioksidipäästö perusteinen verotus, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasujen aiheuttamaa saastumista

—	energiasisältöön perustuva verotus, jolla pyritään vähentämään energiankulutusta käytetyistä energiatuotteista riippumatta.

2.1.3 Moottoripolttoaineet:

—	Vuonna 2013 hiilidioksidiperusteinen vero on 20 euroa hiilidioksidipäästötonnia kohti.

—	Vuonna 2018 energiankulutusvero on 9,6 euroa gigajoulea kohti.

2.1.4 Lämmityspolttoaineet:

—	Vuonna 2013 hiilidioksidiperusteinen vero on 20 euroa hiilidioksidipäästötonnia kohti.

—	Vuonna 2013 energiankulutusvero on 0,15 euroa gigajoulea kohti.

2.1.5 Muistutettakoon, että sekä nykyisessä energiaverodirektiivissä että sen uudelleenlaatimista koskevassa ehdotuksessa säädetään vähimmäisverotasoista. Jäsenvaltiot voivat asettaa itselleen korkeamman verotason, minkä suurin osa tekeekin.

2.2 Taustaa

2.2.1 Tämä uudelleenlaadintaehdotus on jatkoa koko joukolle aiemmin laadittuja ja hyväksyttyjä direktiivejä, muun muassa

—	2003/96/EY: energiatuotteiden verotusta koskeva direktiivi, jota on tarkistettava

—	2003/87/EY: direktiivi, jossa määritellään kasvihuonekaasut ja säädetään hiilidioksidipäästöoikeuksien kaupan järjestelmän perustamisesta EU:hun

—	2009/29/EY: direktiivi, jossa säädetään päästöoikeuksien tarkistamisesta vuodesta 2013 lähtien

—	2006/32/EY: energiatehokkuusdirektiivi, jonka liitteessä II määritellään nettolämpöarvo (1)

—	2009/28/EY: direktiivi, jossa säädetään kestävyyskriteereistä erityisesti biomassasta tuotettaville moottori- ja lämmityspolttoaineille.

2.2.2 Sen lisäksi, että käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan energiaverodirektiivin uudelleenlaadintaehdotusta, siinä otetaan huomioon myös Euroopan komission laatimassa tiedonannossa (2) ja muistiossa (3) annetut lisätiedot.

2.2.3 On tärkeää huomata, että Euroopan komission pyrkimykset tämän unionin toimintalinjan käyttöönottamiseksi ovat yhteydessä kansainväliseen tilanteeseen, joka vaikuttaa voimakkaasti eri osa-alueisiin. Esimerkkeinä voidaan mainita

— sääntely: Chicagon yleissopimus rajoittaa tiukasti ja sitovasti ilmailualan verotusta.

— markkinat: Tutkimus on mahdollistanut öljyliuskeen louhinnan. Tämä keksintö on tehnyt mahdolliseksi hyödyntää uusia alueita ja lisännyt näin fossiilisen energian tarjontaa. Se on myös mullistanut perusteellisesti kaasumarkkinoita: kaasun maailmanmarkkinahinta on laskenut nopeasti, mikä on vähentänyt muiden energiamuotojen, erityisesti uusiutuvan energian houkuttelevuutta.

— strategia: Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumat vaikuttavat merkittävästi polttoaineiden hintaan, mutta myös siihen, miten jäsenvaltiot suhtautuvat kyseessä oleviin energiamuotoihin.

— ympäristö: Kioton sopimukset ja Cancunissa käydyt keskustelut on otettava huomioon, ja unionin strategioita ja politiikkoja on tarpeen tullen muutettava niiden mukaisesti.

— yleinen mielipide: Fukushiman tapahtumat osoittivat, miten merkittävät ja odottamattomat tapaukset vaikuttavat suuresti yleiseen mielipiteeseen. Jäsenvaltiot ja unioni eivät voi olla ottamatta tätä huomioon strategioissaan ja päätöksissään. On itsestään selvää, että viranomaisten on mukautettava pikaisesti toimintalinjojaan.

2.2.4 Onkin pohdittava sitä, miten energiamuotojen verotusta koskeva kysymys voidaan asettaa kansainväliseen asiayhteyteen:

—	Mikä viitehinta hiilidioksidille tulisi asettaa unionissa, kun asiasta ei ole kattavaa kansainvälistä sopimusta?

—	On myös aiheellista ottaa esille ajatus kansainvälisestä yleisestä verosta.

2.3 Kehityskulku

2.3.1 Edellinen direktiivi (2003/96/EY) perustui Euroopan komission vuonna 1996 tekemään ehdotukseen. Ehdotusta muutettiin huomattavasti Euroopan unionin neuvostossa käydyissä pitkissä neuvotteluissa jäsenvaltioiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Muutosten johdosta ehdotettiin asteittain etenevää soveltamista siirtymäaikoineen, poikkeuksineen ja vapautuksineen. Vuoden 1996 direktiiviehdotus hyväksyttiin lopulta vuonna 2003.

2.3.2 Direktiivin täytäntöönpano jäsenvaltiossa, energiamarkkinoiden kehitys ja energiankulutuksen ympäristö- ja ilmastovaikutusten tiedostaminen ovat saaneet huomion kiinnittymään tiettyihin heikkouksiin ja mahdollisiin parannuskeinoihin (ks. jäljempänä).

2.3.3 Direktiivin tarkistus käynnistettiin vuonna 2005. Ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoöljyyn keskittynyt ensimmäinen yritys pantiin alulle vuonna 2007, mutta se ei koskaan päätynyt neuvostoon. Eurooppa-neuvosto kehotti maaliskuussa 2008 antamissaan päätelmissä laatimaan uuden tarkistusehdotuksen, josta tuli Euroopan komission ensisijainen tavoite sen vuoden 2011 vuotuisessa kasvuselvityksessä.

Komission kollegio hyväksyi 12. huhtikuuta 2011 energiaverodirektiivin säännösten uudelleenlaadintaehdotuksen.

3. Yleistä

3.1 Energiaverodirektiivin uudelleenlaatimisen tarkoituksena on vastata ensinnäkin Euroopan unionin uusiin, Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyihin prioriteetteihin. Näitä ovat muun muassa

—	ilmastonmuutoksen torjuminen

—	kestävän kehityksen asettaminen ensisijaiseen asemaan

—	entistä vihreämpi ja kilpailukykyisempi talous

—	osallistuminen verotuksen yhdenmukaistamiseen

—	työhön kohdistuvan verorasitteen keventäminen

—	tukien myöntäminen pienituloisille kotitalouksille

—	jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttaminen.

3.2 Tarkoituksena on myös vastata EU:n ilmasto- ja energiastrategian 2013–2020 ”3x20”-sääntöön:

—	Kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosentilla.

—	Energiasta 20 prosenttia tuotetaan uusiutuvista lähteistä vuoteen 2020 mennessä.

—	Energiatehokkuutta parannetaan 20 prosentilla.

3.3 Lisäksi uudelleen laatimisella pyritään korjaamaan edellisen energiaverodirektiivin heikkoudet ja puutteet:

—	Nykyisiä vähimmäistasoja sovelletaan yleisesti kulutettuun määrään ottamatta huomioon energiasisältöä tai saastumista.

—	Tämä johtaa käyttäytymiseen, joka on ristiriidassa EU:n tavoitteiden kanssa, sillä se mm. kannustaa hiilen käyttöön ja haittaa uusiutuvien energiamuotojen käyttöä.

—	Nykyisessä energiaverodirektiivissä ei kannusteta edistämään vaihtoehtoisia energiamuotoja. Etanoli onkin kaikkein raskaimmin verotettu energiatuote.

—	Energiaverodirektiivin ja EU:n päästökauppajärjestelmän välinen riittämätön koordinointi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jättämiseen alasta riippuen.

3.4 Uudelleenlaatimisessa otetaan huomioon ulkoiset vaatimukset:

—	verojärjestelmien muuttaminen ja uudistaminen

—	talouskriisi, joka on vähentänyt jäsenvaltioiden liikkumavaraa ja lisännyt budjettipaineita

—	ilmastonmuutoksen ensimmäisten vaikutusten esiintulo konkreettisella ja mitattavissa olevalla tavalla

—	kansainväliset jännitteet, jotka aiheuttavat häiriöitä ja levottomuutta energian maailmanmarkkinoilla.

3.5 Uudelleenlaatimisessa on taivuttava myös tiettyihin sisäisiin vaatimuksiin:

—	On pidettävä huoli siitä, ettei energiaverotus syrji ketään eikä vääristä jäsenvaltioiden yritysten välistä kilpailua.

—	Toisaalta on rajoitettava vääristymiä, jotka liittyvät siihen, ettei energiaverotusta ole yhdenmukaistettu unionissa.

4. Erityistä

4.1 Keskeiset tekijät

4.1.1 Kuten johdannossa todetaan, ehdotuksessa on keskeistä kahden verotuskertoimen määrittely (1 artikla). Lisäksi siinä vahvistetaan (4 artikla), että kyseessä ovat vähimmäis verotasot ja että jäsenvaltiot voivat ylittää ne. Vähimmäistasoja mukautetaan kolmen vuoden välein.

4.1.2 Ehdotuksen toinen tärkeä elementti on uuden velvoitteen asettaminen jäsenvaltioille (4 artiklan 3 kohta), joiden on sovellettava kaikkiin tiettyyn käyttötarkoitukseen käytettäviin tuotteisiin (moottori- tai lämmityspolttoaineisiin) yhtäläisiä verotasoja, jotka lasketaan niiden hiilidioksidipäästöjen ja energiasisällön perusteella.

4.1.3 Alkuperäisessä direktiivissä vähimmäisverotasot määritellään tuotekohtaisesti (ja käyttökohtaisesti), mutta liittämättä niitä toisiinsa.

4.1.4 Tämän muutoksen johdosta jäsenvaltioiden tulee laskea uudelleen (kansalliset) verotasonsa varmistaakseen, että niissä noudatetaan samaa suhdetta kuin unionin vähimmäistasoissa (ks. tarkistetun energiaverodirektiivin liitteessä I olevat taulukot A, B ja C).

4.1.5 Velvoite koskee moottori- ja lämmityspolttoaineita. Sitä ryhdytään soveltamaan vuonna 2013 moottoripolttoaineisiin ja vuodesta 2023 lähtien lämmityspolttoaineisiin. Siirtymäkausi on tarpeen, kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja.

4.1.6 Sähköön sovellettavat vähimmäisverotasot on esitetty puolestaan erillisessä taulukossa (taulukko D), eikä sähkölle aseteta velvoitetta verotasojen suhteuttamiseen eikä mukauttamiseen.

4.1.7 Sähköstä kannetaan edelleenkin energiavero loppukuluttajalta (”pistorasiasta”) kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi: ensin tuotannon sitten kulutuksen verottaminen.

4.1.8 Koska sähkön kulutus ei tuota hiilidioksidia, hiilidioksidiperusteista verotusta voidaan soveltaa vain sähkön tuottajiin. Suuret laitokset vapautetaan energiaverodirektiivistä, sillä ne kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin.

Ydinsähköstä ei kanneta hiilidioksidiperusteista veroa (ei päästöjä), mutta siihen sovelletaan energiankulutusveroa.

4.1.9 Hiilidioksidin päästöoikeuksia koskevan direktiivin 2003/87/EY integroimiseksi ja kaikenlaisen päällekkäisyyden välttämiseksi tarkistetussa direktiivissä ehdotetaan (14 artiklan 1 kohdan d alakohta), että energiatuotteet, joita käytetään EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvaan toimintaan, vapautetaan hiilidioksidiperusteisesta verotuksesta. Samalla toiminta, joka on tähän asti suljettu EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, lisätään nyt energiaverodirektiivin soveltamisalaan.

4.2 Erilliset toimialat

4.2.1 Ehdotuksessa otetaan myös huomioon, että jotkin toimialat voivat olla alttiita hiilivuoto riskille (14 a artikla), ja siinä esitetään, että asianomaisille laitoksille myönnetään verohyvitys vuoteen 2020 asti. Verohyvityksen määrä lasketaan laitoksessa viitekaudella tapahtuneen energiatuotteiden vuotuisen mediaanikulutuksen perusteella.

4.2.2 Joitain toimintoja, jotka on tähän asti vapautettu verotuksesta (2 artikla), lisätään nyt soveltamisalaan sekä hiilidioksidiperusteiseen osioon että energiasisältöosioon.

4.2.3 Eriytetyissä verokannoissa (5 artikla) ainoana muutoksena on taksien jättäminen säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.

4.2.4 Lentoliikenne (yksityinen lentoliikenne pois lukien) ja yhteisön meriliikenne (yksityiset huvialukset pois lukien) vapautetaan energiaverodirektiivin soveltamisesta.

4.2.5 Moottoripolttoaineita voidaan verottaa lämmityspolttoaineiden tapaan (8 artikla) erillisillä toimialoilla:

—	maatalous, puutarhatalous, vesiviljely ja metsänhoito

—	kiinteästi asennetut moottorit

—	rakentaminen, tekniset työt ja julkiset urakat

—	ajoneuvot, joiden käyttö tieliikenteessä ei ole sallittua.

4.2.6 Maatalouteen ja sen hiilidioksidipäästöihin liittyen Euroopan komissio aikoo selvittää, onko maatalousala altis hiilivuoto riskille(14 a artikla). Jos näin on, komissio antaa jäsenvaltioille luvan myöntää verohyvitystä maatiloille.

Lisäksi Euroopan komissio myöntää täydellisen vapautuksen energiasisältöön perustuvasta verosta (15 artiklan 3 kohta), jos maataloussektori pystyy vastasuoritukseen, jolla varmistetaan energiatehokkuuden paraneminen. Tämän käsitteen tulkinta jätetään kunkin jäsenvaltion oman harkinnan varaan.

4.2.7 Biopolttoaineita (16 artikla) ei enää veroteta vastaavien fossiilisten polttoaineiden tapaan. Niihin (niiden energiasisältöön) sovelletaan yleistä energiaveroa.

4.2.8 Sen sijaan hiilidioksidiperusteisessa verossa on eroja. Kaikki biopolttoaineet eivät ole uusiutuvia. Osa niistä voi tuottaa enemmän hiilidioksidia kuin ne kuluttavat. Uusiutuvista biopolttoaineista ei kanneta veroa, koska ne ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden hiilidioksidipäästöjä voidaan pitää olemattomina. Biopolttoaineista, jotka eivät ole uusiutuvia, kannetaan hiilidioksidiperusteista veroa samaan tapaan kuin tavanomaisista energiatuotteista.

4.2.9 Jäsenvaltiot voivat soveltaa edelleenkin vuoteen 2023 asti energiaverodirektiivin vähimmäistasoja alempia erityisiä verokantoja.

4.2.10 Jäsenvaltioilla on edelleenkin mahdollisuus vapauttaa kotitalouksien ja hyväntekeväisyysjärjestöjen lämmityspolttoaineet ja sähkö verotuksesta joko kokonaan tai osittain (15 artiklan 1 kohdan h alakohta).

5. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto

5.1 Energiaverodirektiivin perusteet

5.1.1 Kahden kertoimen huomioon ottaminen energiaverojen laskemisessa on ilman muuta edistysaskel vanhaan direktiiviin verrattuna. Sillä vastataan Eurooppa 2020 -strategian kahteen tavoitteeseen eli hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja energiankulutuksen vähentämiseen.

Lisäksi se mahdollistaa energiankulutuksen haittavaikutusten – saastumisen ja maailmanlaajuisten resurssien liikakulutuksen – entistä tarkemman mittaamisen (verrattuna siihen, että kriteereitä olisi vain yksi).

5.1.2 Ehdotuksessa energiaverodirektiivin tarkistamisesta säädetään hiilidioksidiperusteisen veron asettamisesta kansalliselle tasolle kussakin jäsenvaltiossa. Muistutettakoon, että unionin tasolla on jo olemassa toinen järjestelmä eli EU:n päästökauppajärjestelmä.

Jos laitos kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmään, siihen ei voida enää soveltaa energiaverodirektiiviä, josta se näin ollen vapautetaan. Energiaverodirektiivissä vältetään siis kaksinkertaista hiilidioksidiperusteista verotusta näiden kahden järjestelmän välillä. Energiaverodirektiivissä annetaan puolestaan mahdollisuus ottaa käyttöön verotusväline, jota sovelletaan myös pieniin laitoksiin, jotka ovat tähän asti jääneet EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle kokonsa vuoksi.

ETSK kannattaa ehdotusta EU:n päästökauppajärjestelmän liittämisestä energiaverodirektiiviin, sillä näin voidaan korjata EU:n päästökauppajärjestelmää, joka on jättänyt ulkopuolelleen 50 prosenttia moottori- ja lämmityspolttoaineiden hiilidioksidipäästöistä.

5.1.3 Toiset energiamuodot saastuttavat toisia enemmän. Eräät energiamuodot ovat tiheämpiä, ja ne mahdollistavat muita suuremman kulutuksen. Direktiivin tarkistamisessa ehdotettu energialähteiden tasapuolinen tasapainottaminen on näin ollen lähtökohtaisesti johdonmukaista ja oikeudenmukaista.

Se johtaa kuitenkin tiettyjen energiamuotojen verotuksen merkittävään lisääntymiseen. Tämä koskee energiamuotoja, joita verotetaan nykyään eräissä jäsenvaltioissa kevyemmin. Silmiinpistävin esimerkki on dieselöljy, jonka vähimmäisverotason tulisi olla bensiinin vähimmäisverotasoa korkeampi, kun otetaan huomioon, että se tuottaa hieman enemmän hiilidioksidipäästöjä ja erityisesti se, että dieselin energiasisältö on suurempi. Tilanne on kuitenkin useissa jäsenvaltioissa nykyään aivan päinvastainen. Koska dieselöljyn verotus on kevyempää, ja se on halvempaa, autokannassa suuntaus suosii vahvasti dieselmoottoreita.

5.1.4 Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että dieselin ollessa selkeästi bensiiniä halvempaa dieselin liian suuri kysyntä ja bensiinin heikko kysyntä aiheuttavat tällä hetkellä häiriöitä jalostusmarkkinoilla. Dieselin verotuksen kiristäminen edistää ilman muuta tasapainoon pääsemistä.

5.1.5 ETSK varoittaa Euroopan komissiota kuitenkin myös siitä, että bensiinin ja dieselin hintaerojen kääntäminen saattaa sekoittaa perusteellisesti autoteollisuuden markkinoita sekä kasvattaa kotitalouksien autoilukustannuksia. Siirtymän pitäisi olla myös näiltä osin asteittainen.

5.1.6 Paradoksaalista kyllä, moottoripolttoaineiden kohdalla korkeat verot ovat suojelleet kuluttajia öljykriisien vaikutuksilta. Korkea hinta kannustaa itse asiassa pienentämään kulutusta jo ennakolta, ja korkeat verot vähentävät puolestaan moottoripolttoaineiden osuutta, joka on altis markkinavaihteluille (kriiseille).

5.1.7 Valmistajat ovat ymmärtäneet ja osanneet investoida useampien vuosikymmenien ajan tutkimukseen ja kehittämiseen, ja ne ovat vähentäneet onnistuneesti moottoreiden polttoainekulutusta. Toistuvista öljykriiseistä huolimatta liikenneala ei ole vielä koskaan lamaantunut.

5.1.8 Tämän analyysin pohjalta ETSK huomauttaa, että moottori- ja lämmityspolttoaineilla on sama hiilidioksidivero. Se on 20 euroa hiilidioksidipäästötonnia kohti. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi (lämmityksessä sekä muussa tarkoituksessa käytetyn) dieselöljyn vero on 0,0533 euroa litralta.

Komitea ihmettelee kuitenkin sitä, että yleinen energiavero on

—	moottoripolttoaineille 9,6 euroa gigajoulea kohti eli 0,316 euroa dieselöljylitralta

—	lämmityspolttoaineille niinkin alhainen kuin 0,15 euroa gigajoulea kohti eli 0,0054 euroa lämmitysöljylitralta.

5.1.9 ETSK toivookin, että lämmityspolttoaineiden energiaverosta tehtäisiin sellainen, että kuluttajat huomaavat sen, mitä ei voi tapahtua veron ollessa 0,0054 euroa litralta.

ETSK suosittaa asteittaista, mutta huomattavasti korkeampaa veroa, jotta voitaisiin

—	ottaa huomioon kuluttajien väistämättömät lämmitystarpeet

—	vähentää lämmityspolttoaineiden kulutusta

—	antaa perusteet talouden toimijoiden investoinneille energia-alan innovaatioihin elinympäristön hyväksi ja teollisuuden tarpeiden täyttämiseksi (samaan tapaan kuin autoteollisuudessa on tapahtunut).

5.2 Energiaverodirektiivin poikkeukset ja vapautukset

5.2.1 Viisi jäsenvaltiota sallii ammattitarkoitukseen käytettävälle dieselpolttoöljylle (raskaat ajoneuvot, linja-autot, taksit jne.) yksityiskäyttöön tarkoitettavaa dieselpolttoöljyä kevyemmän verotuksen. Energiaverodirektiivin tarkistuksessa käsitellään uudelleen tätä mahdollisuutta ja velvoitetaan jäsenvaltiot tasapainottamaan järjestelyjä.

Dieselin aiheuttama saastuminen on aina samaa käytöstä riippumatta (ammatti- tai yksityiskäyttö), joten veronalennuksen poistaminen on järkevää ja ennen kaikkea johdonmukaista Eurooppa 2020 -strategian periaatteiden kanssa. Lisäksi valtaosin dieseliä käyttävän maantieliikenteen eksponentiaalinen kehitys osoittaa, että on tarpeen pyrkiä pysäyttämään tämä suuntaus ja jopa vähentämään raskasta tieliikennettä.

Dieselin verotusta korottavan kahden toimenpiteen (tasapainottaminen suhteessa bensiiniin [ks. edellä] ja ammattikäyttöön tarkoitetun dieselöljyn veronalennuksen poistaminen) kumulatiiviset vaikutukset johtavat kuitenkin dieselin hinnan huomattaviin korotuksiin eräissä jäsenvaltioissa. Tällaisessa tapauksessa tietyt hyvin järjestäytyneet ja mobilisoitavissa olevat ammattialat saattavat joko painostaa omien valtioidensa hallituksia tai käynnistää laajoja työtaistelutoimia.

ETSK varoittaakin Euroopan komissiota liian suurten tai nopeiden muutosten vaaroista ja jäsenvaltioiden väistämättömästä vastahakoisuudesta. Komitea ehdottaa näin ollen liitännäistoimenpiteitä yhtäältä Eurooppa 2020 -strategian vaatimusten täyttämiseksi ja toisaalta jäsenvaltioiden rohkaisemiseksi kannattamaan energiaverodirektiivin tarkistusta.

5.2.2 Jäsenvaltioiden tulee huolehtia siitä, että ne verottavat kaikkia energiamuotoja oikeudenmukaisesti ja oikeassa suhteessa niiden hiilidioksidipäästöihin ja energiasisältöön (ks. edellä). Sähkö on kuitenkin jätetty tämän yhdenmukaistamisvaatimuksen ulkopuolelle.

ETSK ihmettelee tätä poikkeusta ja toivoo, että Euroopan komissio muuttaisi ehdotustaan siten, että sähköä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin muita energiamuotoja.

5.2.3 Edellisessä direktiivissä energiaverotuksesta vapautetuista toiminnoista osaa on nyt tarkoitus mukauttaa muihin toimintoihin ja näin ollen verottaa niitä samalla tavalla hiilidioksidipäästöjen ja energiankulutuksen perusteella.

Muistutettakoon, että verotuksesta vapautettuja toimintoja olivat metallurgia, kemiallinen pelkistys, elektrolyyttiset prosessit, sähköä paljon kuluttavat yritykset (joissa sähkökustannukset muodostavat yli 50 % tuotantokustannuksista) sekä ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus (sementti, lasi, kalkki jne.).

Tämä muutos osoittaa direktiivin tarkistuksen tekijöiltä selkeää johdonmukaisuutta: kaikkia saastuttavia ja energiaa kuluttavia toimintoja verotetaan erotuksetta ja toisaalta kaikkia aloja kannustetaan investoimaan energiavaikutustensa vähentämiseksi.

ETSK kannattaakin tätä uudelleen löydettyä oikeuden- ja johdonmukaisuutta. Komitea on kuitenkin huolissaan kyseisten toimintojen sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista. Se ehdottaa myös tässä kohdin liitännäistoimenpiteitä, jotta voidaan

—	auttaa näitä aloja investoimaan ja/tai tekemään muutoksia

—	varmistaa toiminnan jatkuvuus ja toimintojen pysyminen EU:n alueella.

Komitea pohtii lisäksi tämän muutoksen todellisia vaikutuksia, kun nämä toiminnot sisällytetään energiaverodirektiivin soveltamisalaan samalla kun siitä poistetaan toimintoja, jotka kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan.

ETSK pohtii myös aiemmin verotuksesta vapautettujen toimintojen mahdollista hiilivuotoriskiä. EU:n päästökauppajärjestelmään sisältyy suojamekanismeja. Energiaverodirektiivi voisi ottaa niistä mallia.

5.2.4 Jäsenvaltiot voivat edelleenkin soveltaa eriytettyjä verokantoja lähes kaikessa samassa toiminnassa kuin aiemmin. Mahdollisuuden säilyttäminen paikallisessa julkisessa henkilöliikenteessä ei todellakaan kannusta investoimaan saastuttamisen tai polttoaineenkulutuksen vähentämiseen. Säilyttämistä voidaan perustella sitä vastoin sillä, että se kannustaa julkisen liikenteen käyttöön yksityisautoilun sijaan.

ETSK ihmettelee kuitenkin, millä perustellaan mm. jätteiden keruulle, sairasautoille, julkishallinnolle, vammaisille ja asevoimille myönnettyjen poikkeusten säilyttämistä.

Komitea suosittaakin ehdotuksen muuttamista, jotta niitä erinomaisia perusteluja, joiden pohjalta taksit jätetään eriytettyjen verokantojen hyödyntämisen ulkopuolelle, sovellettaisiin samalla tavoin myös muihin liikennevälineisiin.

5.2.5 Tukeutuen samaan analyysiin kuin eriytettyjen verokantojen kohdalla ETSK ihmettelee, mitkä syyt ovat perusteena lentoliikenteen ja yhteisön meriliikenteen vapauttamiselle energiaverodirektiivin soveltamisesta.

5.2.6 Vaikka lento- ja meriliikenne saattavat tulevaisuudessa kuulua hiilidioksidipäästöjen osalta EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin, ETSK on huolissaan siitä, että näitä paljon energiaa kuluttavia aloja ei veroteta energiankulutuksesta.

Tosin näitä kahta liikennemuotoa ei voida verottaa energiasisällöstä kansainvälisten sopimusten vuoksi. Komitea ehdottaakin, että kansainvälisellä tasolla käydään neuvotteluja, jotta nämä sopimukset saataisiin vastaamaan paremmin unionin lainsäädäntöä.

5.2.7 ETSK ihmettelee sitä, että jäsenvaltiot säilyttävät mahdollisuuden vapauttaa kotitaloudet (muun muassa) lämmityspolttoaine- ja sähköverosta.

Tämä mahdollisuus vaarantaa energiaverodirektiivin johdonmukaisuuden. Energiaverodirektiivin periaatteenahan on oletus, että hintasignaali kannustaa asianomaisia toimijoita vähentämään hiilidioksidipäästöjään ja energiankulutustaan. Miksi tätä viestiä ei välitettäisi myös kotitalouksille, jotka ovat merkittäviä energiankuluttajia.

ETSK suosittaa näin ollen, että tekstistä poistetaan mahdollisuus kotitalouksien lämmityspolttoaineiden vapauttamiseen verosta kunnioittaen kuitenkin kuluttajien erityisrajoitteita paikallisella/kansallisella tasolla.

5.2.8 Energiaverodirektiivin tarkistuksessa pyritään varmistamaan johdonmukaisuuden nimissä, että toistaiseksi soveltamisalan ulkopuolelle jäänyt toiminta saadaan uudelleen direktiivin piiriin ja että dieselin käyttöä ammattitarkoituksessa ei enää aseteta yksityiskäyttöä edullisempaan asemaan.

Miten näin ollen voidaan selittää, että osalle toimialoista (esimerkiksi maatalous, rakentaminen, julkiset urakat) sallitaan edelleenkin edullisempi kohtelu: moottoripolttoaineiden verottaminen lämmityspolttoaineisiin sovellettavilla verokannoilla eli paljon kevyempi verotus? Varsinkin kun näiden alojen tulisi olla esimerkkinä, sillä ne ovat toimintansa ja näkyvyytensä takia keskeisessä asemassa pyrittäessä parantamaan maankäytön suunnittelua ja elinympäristöä.

5.2.9 ETSK ihmettelee, mitkä ovat tämän poikkeuksen perusteet, sillä ne eivät voi olla taloudellisia, sosiaalisia eikä ympäristöön liittyviä. Komitea on huolissaan siitä, että tätä lähestymistapaa saatetaan käyttää uuden energiaverodirektiivin käyttöönoton hidastamiseksi tai estämiseksi vedoten siihen, että se on mielivaltainen ja syrjivä.

5.2.10 Maatalouden osalta ETSK varoittaa Euroopan komissiota siitä, että tarkistettu energiaverodirektiivi on varsin epäselvä ja että jäsenvaltiot saattavat vaatia selvennöksiä ja varmuuksia ennen ehdotuksen hyväksymistä.

Selkiytyksiä kaivataan seuraavilta osin:

—	perustelut maatalouden erityiselle ja erittäin suotuisalle kohtelulle, joka on ristiriidassa energiaverodirektiivin taustalla olevien periaatteiden ja hintasignaalien kanssa sekä muilta, yhtälailla vaikeuksissa olevilta aloilta vaadittavien ponnistusten kanssa

—	prosessit ja arviointikriteerit, jotka koskevat hiilivuotoriskiä sekä ehdotettua vastasuoritusta energiatehokkuuden parantamiseksi.

5.3 Energiaverodirektiivin eri näkökohtia

5.3.1 Uusi energiaverodirektiivi ei voi olla yksinkertainen patenttiratkaisu. Euroopan unionin energiapolitiikka on vielä enemmän kuin muualla moniin tekijöihin perustuvaa ja mutkikasta. Se edellyttää joko useista ratkaisuista koostuvaa yhdistelmää tai monitahoista ratkaisua.

ETSK toteaa kuitenkin, että energiaverodirektiivin tarkistuksen tekijät ovat pyrkineet yksinkertaistamaan sen periaatteita, tavoitteita ja täytäntöönpanoa.

5.3.2 Kuten edellä todettiin, energiaverodirektiivin uudelleenlaatiminen tapahtuu monimutkaisessa ja monipuolisessa sääntely-ympäristössä. Siinä onkin runsaasti viitteitä muihin teksteihin ja direktiiveihin. Näillä tekstien välisillä riippuvuussuhteilla vältetään toistuvien elementtien redundanssia useissa direktiiveissä.

Energia- ja ympäristöala ovat kuitenkin nopeasti kehittyviä aloja. Tästä on osoituksena nimikkeistön koodien päivittämismahdollisuus (2 artiklan 5 kohta). Muutoin kaikki viitetekstiin tehtävät muutokset voivat vaikuttaa muihin teksteihin odottamattomalla tai ei-toivotulla tavalla.

ETSK ehdottaa ensinnäkin, että viitetekstit kootaan liitteeseen. Lisäksi voitaisiin tarpeen tullen selvittää, voisiko jotkin liitteenä olevat elementit vakiinnuttaa tulevan energiaverodirektiivin johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

5.3.3 Ehdotuksen 4 artiklan mukaan vähimmäisverotason laskemisessa käytetään ”kaikkia kannettuja välillisiä veroja” mukaan lukien siis sellaiset puhtaasti kansalliset toimenpiteet kuin eräiden jäsenvaltioiden hiilivero. Jäsenvaltioiden hiiliverolle valitsema soveltamisala ja vapautukset voivat kuitenkin erota siitä, mitä energiaverodirektiivissä säädetään.

ETSK:n mielestä Euroopan komissio voisi tehdä selväksi, että jäsenvaltioiden tulee yhdistää nämä kaksi hiilidioksidiveroa saattaessaan direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

5.3.4 Tarkistuksessa keskitytään energian verottamiseen. Euroopan komissio myöntääkin, ettei energiaverodirektiivi kata sitä, miten jäsenvaltiot käyttävät energiaverodirektiivin ansiosta saatavat verotulot.

Eurooppa 2020 -strategiassa painopistealaksi asetetaan kestävä kasvu talouden kehittämiseksi entistä resurssitehokkaampaan, vihreämpään ja kilpailukykyisempään suuntaan.

ETSK ihmettelee, ettei tulevaan energiaverodirektiiviin ole sisällytetty erityisiä toimenpiteitä jäsenvaltioiden yhteisen ja johdonmukaisen toiminnan varmistamiseksi pyrittäessä kohti entistä kestävämpää, vihreämpää ja kilpailukykyisempää taloutta. Esimerkkeinä voidaan mainita

—	sosiaaliset toimenpiteet, joilla edistetään työllisyyttä ja supistetaan työvoimakustannuksia

—	teknologisen kehittämisen tukeminen uusiutuvien energiamuotojen alalla

—	jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttaminen.

5.3.5 Hiilidioksidipäästöt ilmaistaan tonneina ja energiasisältö gigajouleina (GJ). Kunkin energiatuotteen vähimmäisverotaso lasketaan sen hiilidioksidipäästöjen ja energiasisällön pohjalta. Vähimmäisverotasot on sen jälkeen muunnettava tavanomaisiin laskutus- ja verotusyksiköihin soveltuvaan muotoon. Moottoripolttoaineen ja tiettyjen lämmityspolttoaineiden kohdalla käytetään yleensä litroja, sähkön kohdalla kilowattitunteja (KWh) jne. Tämä muuntaminen edellyttää Euroopan komission yksiköiden tekemiä laskelmia. Laskennan sääntöjä ja siinä käytettäviä oletuksia ei kuitenkaan selitetä, eivätkä joidenkin jäsenvaltioiden edustajat voi päätyä samoihin tuloksiin.

ETSK muistuttaa, että muuntolaskentatapojen yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, ja ehdottaakin, että tekstissä tehdään selväksi, millä menettelyllä yksiköt muunnetaan. Perustana tulee käyttää mahdollisuuksien mukaan yksiköitä, jotka vastaavat parhaiten todellisuutta jäsenvaltioiden verotuksessa.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Nettolämpöarvo: energiatuotteiden ja sähkön alempi lämpöarvo.

(2) KOM(2011) 168 lopullinen.

(3) MEMO 11/238.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/85

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla”

KOM(2011) 128 lopullinen

2012/C 24/20

Esittelijä: Stefano MALLIA

Euroopan komissio päätti 24. maaliskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla

KOM(2011) 128 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 126 ääntä puolesta ja 4 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Vihreään kirjaan liittyvän kuulemismenettelyn avulla komissio pyrkii saamaan paremman käsityksen sähköisesti välitettävien rahapelien toimialasta, joka laajenee nopeasti, on luonteeltaan rajatylittävä ja jota säädellään jäsenvaltioissa erilaisin kansallisin järjestelmin.

1.2 ETSK toteaa, että monet tavoitteista ovat yhteisiä kaikille EU:n jäsenvaltioille. Niitä ovat laittoman vedonlyönnin torjuminen, kuluttajien suojeleminen, yleisen järjestyksen säilyttäminen ja yleisen edun mukaisten toiminnan (hyvät tarkoitukset) rahoittaminen.

1.3 Kuluttajansuoja-asioissa EU voi tuoda kansalaisilleen lisäarvoa. EU:n pitäisi luoda unionin kuluttajansuojalainsäädännön muodossa puitekehys, joka sitoo kaikkia EU:ssa toimiluvan saaneita välittäjiä. Näin luotaisiin vähimmäistason mukaiset (ei matalat) kuluttajansuoja vaatimukset. Jäsenvaltioilla on silti oltava oikeus asettaa kansallisille markkinoilleen halutessaan tiukemmat kuluttajansuojamääräykset. Jäsenvaltioiden oman lainsäädännön yhtenä päämääränä on oltava erityisesti pelihimon ehkäisy ja hoito.

1.4 Petosten, sähköisen identiteetin varastamisen, rahanpesun ja muiden rikosten torjuminen vaatii tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä EU:n tasolla. ETSK ehdottaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välille luodaan virallinen yhteistyörakenne. Ennen kaikkea jokaisen jäsenvaltion tulisi julkaista lista pelivälittäjistä, joilla on toimilupa kyseisessä valtiossa, ja rahanpesudirektiivi (1) pitäisi laajentaa kattamaan kasinoiden lisäksi muu sähköinen rahapelitoiminta, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset saisivat enemmän valtaa rikollisen toiminnan torjumiseksi.

1.5 Mahdollisuus rahapelien pelaamiseen voi johtaa peliriippuvuuteen. ETSK kehottaa komissiota tekemään EU:n laajuisen tutkimuksen, jonka avulla määriteltäisiin tarkka profiili peliriippuvuuteen johtavista tekijöistä. Tämän jälkeen olisi käynnistettävä tarvittavat, myös ennaltaehkäisevät toimenpiteet. Niinpä komitea ehdottaa, että osa kerätyistä verotuloista osoitetaan pelihimon ehkäisyyn ja hoitoon.

1.6 ETSK ehdottaa myös, että annettaisiin tiukat säännöt, jotka kieltävät alaikäisille suunnatun rahapelien mainonnan tai mainonnan, johon osallistuu alaikäisiä tai henkilöitä, jotka eivät ilmeisestikään ole saavuttaneet rahapeleihin osallistumiselle kansallisessa lainsäädännössä asetettua alaikärajaa. Näin pyritään takaamaan alaikäisten ja muiden haavoittuvien ryhmien tehokas suojelu.

1.7 Toimialalle on tällä hetkellä tyypillistä se, että on luvattomia rahapelipalveluita, joita tarjoavat kokonaan ilman toimilupaa toimivat pelivälittäjät (määritelty vihreässä kirjassa pimeiksi ja laittomiksi markkinoiksi) sekä yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneet välittäjät, jotka tarjoavat palveluitaan kuluttajille toisessa jäsenvaltiossa ilman vaadittavaa lupaa (määritelty vihreässä kirjassa harmaiksi markkinoiksi). Jotta toimiala voi kehittyä yhdenmukaisesti ja sovittaa yleisen edun mukaiset tavoitteet yhteen sisämarkkinoiden periaatteiden kanssa, tarvitaan parempaa oikeusvarmuutta.

1.8 Yleisen edun mukaista toimintaa rahoitetaan jäsenvaltioissa monella eri tavalla. ETSK tukee periaatetta, jonka mukaan kiinteä prosenttiosuus tuloista tai rahapelitoimintaan kohdistuvan veron tuotosta ohjataan suoraan urheilun tai muun yleisen edun mukaisen toiminnan hyväksi.

1.9 ETSK yhtyy kilpailukykyneuvoston 10. joulukuuta 2010 hyväksymiin päätelmiin uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevista puitteista EU:n jäsenvaltioissa.

1.10 ETSK kehottaa komissiota selvittämään, mikä vaikutus rajatylittävällä tarjonnalla on urheilun rahoitukseen ja tavoittaako tämä rahoitus ruohonjuuritason urheilutoiminnan, sekä ehdottamaan konkreettisia toimia tällaisen rahoituksen takaamiseksi urheilulle.

1.11 Jäsenvaltiot ovat ryhtyneet ennaltaehkäiseviin ja tukahduttaviin toimiin torjuakseen sähköisten rahapelien laitonta tarjontaa. Laittoman tarjonnan nopea leviäminen viittaa kuitenkin siihen, että toimet eivät ole olleet riittävän tehokkaita. Tämän vuoksi ETSK:n mielestä on välttämätöntä määritellä ja ottaa käyttöön rikkomuksia ja seuraamuksia säätelevä järjestelmä, jolla taataan säännösten tehokas soveltaminen; seuraamuksia voivat olla toiminnan estäminen, laitonta pelitoimintaa tukevien tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien välineiden sulkeminen ja jopa toiminnan harjoittamiseen liittyvien välineiden takavarikointi ja tuhoaminen.

1.12 Viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten on taattava se, etteivät sähköisesti välitettävät rahapelit vaikuta kielteisesti muiden kuin sähköisesti välitettävien rahapelien toimialan työllisyyteen.

2. Johdanto

2.1 ETSK:n mielestä vihreä kirja sähköisesti välitettävistä rahapeleistä on hyvä aloite käytännönläheiselle ja perusteelliselle mietintätyölle toimi-alan tulevaisuudesta Euroopan unionissa. Tätä taustaa vasten ETSK pyytää EU:ta tekemään pikaisesti perusteellisen tutkimuksen ja arvioimaan, millaisia mahdollisia työllisyysvaikutuksia toiminnalla on julkisella ja yksityisellä rahapelialalla.

2.2 Komission käynnistämän, vihreään kirjaan liittyvän kuulemismenettelyn tavoitteena on herättää laaja-alaista keskustelua sähköisesti välitettävistä rahapeleistä, jotta saataisiin parempi käsitys erityiskysymyksistä, joita EU:n jäsenvaltioissa asuville kuluttajille suunnattujen online-rahapelien tarjoaminen sekä laillisesti että vailla hyväksyntää (pimeät ja harmaat markkinat) aiheuttaa. Nämä palvelut ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden tarjoaminen ei useinkaan ole niiden valtioiden viranomaisten kontrolloitavissa, joiden kansalaisille pelejä tarjotaan.

2.3 Vihreä kirja on myös vastaus Euroopan parlamentin 10. maaliskuuta 2009 antamaan päätöslauselmaan online-rahapelien yhtenäisyydestä (2), ja neuvosto on pyytänyt sitä 10. joulukuuta 2010 julkaistussa asiakirjassa ”Päätelmät uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevista puitteista Euroopan unionin jäsenvaltioissa” (3).

2.4 Rahapelien sääntely EU:n sisällä on vaihtelevaa, ja sitä tarkastellaan parhaillaan uudelleen monissa jäsenmaissa pyrittäessä ottamaan huomioon sähköisten markkinoiden laajeneminen rajojen yli.

2.5 Komission ensisijainen tavoite on saada kuulemismenettelyn avulla faktoihin perustuva kokonaiskuva online-rahapelien toimialan tämänhetkisestä tilanteesta EU:ssa. Kuulemismenettelyn avulla pyritään saamaan selkeä kokonaiskuva yhteiskunnallisista ja yleisen järjestyksen piriin kuuluvista haasteista, joita sähköisesti välitettävien rahapelien tarjoaminen EU:ssa aiheuttaa, sekä siihen liittyvistä sääntely- ja teknisistä haasteista.

2.6 ETSK kehottaa EU:n toimielimiä, erityisesti komissiota puuttumaan pikaisesti tärkeään kysymykseen kilpailun vääristymisestä, joka aiheutuu siitä, että kuluttajien asuinmaassa ilman lupaa toimivat ulkomaiset yritykset tarjoavat kuluttajille online-rahapelipalveluita ja hyötyvät sijaintivaltiossaan matalasta verotuksesta ja alhaisista sosiaalimaksuista. Tämän lisäksi ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään voimakkaaseen kamppailuun laittomia pelivälittäjiä vastaan, sillä suurin osa petoksista, rahanpesusta ja muusta rikollisesta toiminnasta juontaa juurensa pimeille markkinoille.

3. Yleisen edun mukaiset tavoitteet

3.1 ETSK:n mielestä on erityisen tärkeää varmistaa, että vihreässä kirjassa mainittuja yleisen edun mukaisia tavoitteita suojellaan. Kuluttajia on suojeltava varsinkin petoksilta, ongelmapelaamiselta ja peliriippuvuudelta sekä sen aiheuttamilta terveyshaitoilta ja ylivelkaantumiselta. Pelitoimintaa on harjoitettava jäsenvaltioiden myöntämien kansallisten toimilupien pohjalta, jotta taataan yleisen järjestyksen turvaaminen, torjutaan petoksia, ehkäistään peliriippuvuutta, suojellaan alaikäisten oikeuksia ja turvataan pelien osanottajien oikeudet.

3.2 Tähän viitaten ETSK toteaa, että monet tavoitteista ovat yhteisiä kaikille EU:n jäsenvaltioille: laittoman vedonlyönnin torjuminen, kuluttajien suojeleminen (rahapelien pelaajat, alaikäiset ja muut haavoittuvat ryhmät, peliriippuvuuden torjuminen), yleisen järjestyksen säilyttäminen (petosten, rahanpesun ja muiden rikosten estäminen) ja yleisen edun mukaisten toiminnan (hyvät tarkoitukset) rahoittaminen sekä sähköisesti ja muissa muodoissa välitettävien rahapelien toimialan työntekijöiden oikeuksien puolustaminen.

3.3 Online-rahapelit ovat erityisluonteisia niihin liittyvien sosiaalisten, terveydellisten ja yleistä järjestystä koskevien näkökohtien vuoksi. ETSK painottaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että koska alaa ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, jäsenvaltioilla on harkintavalta (4) säännellä ja valvoa rahapelimarkkinoitaan omien perinteidensä ja kulttuuriensa mukaisesti. Rajoittavien toimenpiteiden on kuitenkin oltava oikeassa suhteessa tuomioistuimen oikeuskäytännössään määrittelemien edellytysten kanssa (5).

3.4 On kuitenkin tavoitteita, joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät pysty saavuttamaan riittävän hyvin ja joihin EU-tason toimenpiteet voisivat tuoda selkeätä lisäarvoa.

3.5 Koska nämä tavoitteet ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille, ETSK suosittaa, että parhaiden käytänteiden vaihtoa kyseisten jäsenvaltioiden välillä edistettäisiin. ETSK panee merkille itsesääntelyaloitteet, joita kansalliset ja kaupalliset rahapelien välittäjät ovat tehneet. ETSK painottaa kuitenkin, että toimialan itsesääntely voi ainoastaan täydentää lainsäädäntöä, ei korvata sitä. Tämän vuoksi ETSK katsoo, että EU:n toimielinten pitäisi pyrkiä tuomaan yhteisiin tavoitteisiin eurooppalainen ulottuvuus toissijaisuusperiaatetta kaikilta osin kunnioittaen.

3.6 EU voi tuoda lisäarvoa kansalaisilleen erityisesti kuluttajansuoja-asioissa. ETSK:n mielestä EU:n toimielinten pitäisi luoda EU:n kuluttajasuojalainsäädännön muodossa alustava puitekehys, joka sitoo EU:ssa toimiluvan saaneita välittäjiä. Näin luotaisiin vähimmäistason mukaiset (ei matalat) kuluttajansuojavaatimukset. Tähän suojelun vähimmäistasoon on sisällytettävä muun muassa ongelmapelaamisen estäminen, ikärajojen asettaminen kaikenlaisille uhkapeleille, luoton käyttökielto sekä alaikäisille suunnatun mainonnan kieltäminen tai sellaisen mainonnan kieltäminen, johon osallistuu alaikäisiä tai henkilöitä, jotka eivät ilmeisestikään ole saavuttaneet rahapeleihin osallistumiselle kansallisessa lainsäädännössä määriteltyä ikärajaa. Jäsenvaltioiden hallituksilla on silti oltava oikeus asettaa kansallisille markkinoilleen halutessaan tiukemmat kuluttajansuojamääräykset.

3.6.1 Kuluttajien tulisi kaikkialla EU:n markkinoilla kyetä erottamaan toisistaan laittomat pelisivustot ja sivustot, jotka toimivat jonkin EU:n jäsenvaltion myöntämällä luvalla. Tämän vuoksi ETSK suosittaa, että jokainen EU:n jäsenvaltio velvoittaa myöntämänsä toimiluvan alaiset pelivälittäjät panemaan verkkosivujensa etusivulle näkyvälle ja kiinteälle paikalle interaktiivisen tunnuksen, josta ilmenee, että kyseisellä välittäjällä on toimilupa. Tunnusta käyttäisivät kaikki jäsenvaltiot, ja sen tulisi sisältää yhteisiä piirteitä, jotta se olisi helposti tunnistettavissa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Myös toimiluvan alkuperämaan pitäisi kuitenkin tulla siinä selkeästi ilmi. Toimenpiteen täytäntöönpanon valvonnan tulisi olla Euroopan komission vastuulla.

3.7 ETSK ehdottaa, että jokaiseen jäsenvaltioon perustettaisiin itsenäisesti toimiva elin, joka olisi vastuussa edellä kohdassa 3.6 mainitun kuluttajasuojalainsäädännön valvonnasta ja sen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamisesta. EU:n kuluttajasuojalainsäädännön luomisen yhteydessä pitäisi myös järjestää tiedotuskampanja jokaisessa jäsenvaltiossa. Kunkin jäsenvaltion viranomaisten on velvoitettava välittäjät panemaan valtion myöntämän toimiluvan numero näkyvästi esille pelivälittäjän identiteetin tunnistamiseksi ja ratkaisemaan kuluttajien valitukset kansallisen kuluttajaoikeuden mukaisesti kotipaikkansa tuomioistuimessa.

3.8 Vastuullista rahapelitoimintaa koskeva politiikka edellyttää, että pelitoimintaan puututaan kokonaisvaltaisesti ja harjoitetaan yritysten sosiaalisen vastuun politiikkaa, jossa rahapeleihin suhtaudutaan monitahoisena ilmiönä, joka vaatii sekä ennaltaehkäiseviä, valistus-, interventio- ja valvontatoimia että kielteisten seurausten vähentämistä. Näin ollen on

—	kiinnitettävä asianmukaista huomiota riskiryhmiin

—	annettava kansalaisille riittävästi tietoa, jotta nämä pystyvät tekemään tietoisia valintoja pelitoiminnastaan, jotta edistetään kohtuullista ja vastuullista pelaamista ilman pelihimoa

—	tiedotettava kunkin pelin luonteen ja pelivälineiden mukaisesti osallistumiskiellosta, joka koskee alaikäisiä sekä niitä, jotka ovat vapaaehtoisesti hakeneet osallistumiskieltoa.

3.9 ETSK toteaa, että osa jäsenvaltioista on kerännyt peliriippuvuudesta luotettavia tietoja, mutta toiset eivät. Valtioiden tasolla on tehty lukuisia kokemusperäisiä tutkimuksia, joiden johtopäätökset ovat erilaisia ja osittain ristiriitaisia. Selvää on kuitenkin, että mahdollisuus rahapelien pelaamiseen voi johtaa peliriippuvuuteen, joka puolestaan saa aikaan yhteiskunnallisia ongelmia. Tämä näkökohta on aina otettava huomioon kehitettäessä toimi-alalle kuluttajansuojapolitiikkaa.

3.10 Lisäksi on otettava huomioon muun muassa se, että verkkoympäristö on avannut lisää väyliä rahapelaamiseen. Uusi teknologia on avannut mahdollisuuksia rahapelien pelaamiseen kansalaisille, jotka viettävät muita enemmän aikaa kotona (esimerkiksi eläkeläiset, kotiäidit ja työttömät). On taattava, että telemaattisten ja interaktiivisten välineiden kautta toimiviin rahapeleihin pääsy estetään alaikäisiltä, vajaavaltaisilta sekä kaikilta niiltä, jotka ovat saaneet pelaamiskiellon joko omasta tahdostaan tai tuomioistuimen päätöksellä.

3.11 ETSK ehdottaa, että tehtäisiin kattava EU:n laajuinen tutkimus, jonka avulla määriteltäisiin tarkka profiili peliriippuvuuden syistä sekä sähköisesti välitettävissä että muissa rahapeleissä, jotta EU:n lainsäätäjä voi ryhtyä tehokkaisiin ja kohdennettuihin toimiin ongelman torjumiseksi ja estämiseksi.

3.12 ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden yhteistyö EU:ssa rehottavan laittoman rahapelitoiminnan torjumisessa olisi tehokas EU-tason tapa vähentää rahanpesua. Niinpä ETSK kehottaa EU:n jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaat mekanismit päämäärien saavuttamiseksi, sillä niillä olisi varmasti positiivinen vaikutus verotulojen lisääntymiseen.

3.13 Lisäksi ETSK on vahvasti sitä mieltä, että rahanpesudirektiivi pitäisi laajentaa kattamaan kasinoiden lisäksi muu sähköinen rahapelitoiminta, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset saisivat enemmän toimivaltaa rikollisen toiminnan torjumiseksi.

3.14 Ottelutapahtumien ennaltajärjestelyn osalta ETSK toteaa, että urheilun rehellisyys on pyrittävä säilyttämään kaikin keinoin. ETSK panee merkille kansallisten ja eräiden yksityisten vedonlyöntivälittäjien panostuksen urheiluvedonlyönnin rehellisyyteen, urheilijoiden ja urheiluvirkailijoiden valistusohjelmiin sekä epäilyttävään vedonlyöntikäyttäytymisen varhaiseen havaitsemiseen ja siitä varoittaviin järjestelmiin; nämä toimet ovat olleet laadultaan ja kattavuudeltaan vaihtelevia. ETSK:n mielestä on luotava puitekehys koordinoimaan kaikkien osapuolten toimia, jotta kysymystä voidaan käsitellä kokonaisvaltaisesti ja vältetään päällekkäisten resurssien käyttö. Erityisesti olisi luotava järjestelmä, joka ei rajoitu pelkkään havaitsemiseen, vaan sisältää myös ennaltaehkäiseviä, valistavia ja valvontatoimia.

3.15 Vihreässä kirjassa viitataan myös yleishyödyllisen ja yleisen edun mukaisen toiminnan sekä verkkoympäristössä tapahtuvan urheiluvedonlyönnin perustana olevien tapahtumien rahoittamiseen. ETSK tukee järjestelmää, jossa osa rahapelitoiminnalla kerätyistä tuloista ohjataan tällaiseen toimintaan ja tapahtumiin. ETSK kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia toimenpiteitä kansallisten rahoitusjärjestelmien säilyttämiseksi kilpailukykyneuvoston kokouksessa 10. joulukuuta 2010 hyväksyttyjen, uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevia puitteita Euroopan unionin jäsenvaltioissa käsittelevien päätelmien mukaisesti. Lisäksi ETSK:n mielestä on oltava tarkkana siitä, että toimien avulla ei yritetä kumota rahapeleihin liitettyjä kielteisiä sosiaalisia vivahteita ja kannusteta rahapelien pelaamista sillä perusteella, että toiminta edistää hyvää tarkoitusta. ETSK kehottaa jäsenvaltioita myös kanavoimaan osan veronkannon kautta kerätyistä tuloista pelihimon ehkäisy- ja parantamishoitoihin sekä alan työntekijöiden ammatilliseen ja jatkokoulutukseen.

4. Sijoittautuminen ja rahapelitoimiluvan myöntäminen

4.1 Sähköisesti välitettävien rahapelien toimialalle on tällä hetkellä tyypillistä pirstoutuminen, joka johtuu jäsenvaltioissa noudatettavista erilaisista kansallisista järjestelmistä.

4.2 Yksi toimialan kannalta keskeisimmistä kysymyksistä on se, että yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut välittäjä saattaa tarjota palveluitaan kuluttajille toisessa jäsenvaltiossa ilman lupaa, vaikka lupa vaadittaisiin kyseisessä jäsenvaltiossa. Tällaista tarjontaa pidetään ”vailla hyväksyntää olevana” (6).

4.3 Toisaalta huhtikuun 2006 ja helmikuun 2008 välillä komissio lähetti 12 virallista ilmoitusta 10 eri jäsenvaltiolle, ja 7 niistä siirtyi perustellun lausunnon asteelle. Komissio lopetti Italiaa koskeneen menettelyn 5. toukokuuta 2010 ja Ranskaa koskeneen rikkomusmenettelyn 24. marraskuuta 2010. Komissio on aloittanut rikkomusmenettelyn rahapelien rajatylittävää tarjontaa koskevia rajoituksia kohtaan varmistaakseen niiden oikeasuhtaisuuden, koska se on saanut useita kanteluita perussopimusten väitetystä rikkomisesta. ETSK kehottaa komissiota päättämään selkeästi, millä tavalla se aikoo edetä vireillä olevien tapausten osalta.

4.4 Sähköisesti välitettävien rahapelien luonteesta ja oikeudellisesta asemasta on oikeuskäytännön perusteella saatu periaatelinjauksia. Ensinnäkin rahapelipalvelut kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 56 artiklan soveltamisalaan, ja niihin sovelletaan näin ollen palvelujen vapaata tarjoamista koskevia sääntöjä.

4.5 Koska rahapelipalveluita eivät tällä hetkellä koske unioninlaajuiset yhtenäiset säännöt, jäsenvaltioilla on ”harkintavalta” (7) säännellä näitä palveluita, mikä kattaa välittäjien lukumäärän sekä tarjolla olevien pelien muodon ja määrän rajoittamisen.

4.6 Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhdessä jäsenvaltiossa luvanvaraisesti toimivat pelioperaattorit voivat tarjota palvelujaan kuluttajille muissa jäsenvaltioissa, elleivät nämä aseta rajoituksia, jotka ovat perusteltavissa yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä. Tällaisia voivat olla muun muassa kuluttajien suojeleminen tai yleinen tarve estää yhteiskuntajärjestykselle aiheutuvat häiriöt.

4.7 Näiden rajoitusten on oltava oikeasuhtaisia, syrjimättömiä ja osa politiikkaa, jota noudatetaan johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti.

4.8 ETSK toteaa, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate ei koske rahapelien toimialaa. Jäsenvaltio voi katsoa, että välittäjän laillinen pelien tarjoaminen toisessa jäsenvaltiossa ei pelkästään riitä takaamaan sitä, että kuluttajia kyseisen jäsenvaltion alueella suojellaan petosten ja rikollisuuden uhalta; tässä yhteydessä on otettava huomioon vaikeudet, jotka sijoittautumisjäsenvaltion viranomaisilla voi olla pelioperaattorin ammattitaitoisuuden ja rehellisyyden arvioinnissa.

4.9 Kohtaan 4.8 viitaten on edelleenkin selvää, että toimiala tarvitsee parempaa oikeusvarmuutta, jotta se voi kehittyä yhdenmukaisesti ja kunnioittaa sekä yleisen edun mukaisia tavoitteita että sisämarkkinoiden periaatteita. Vihreään kirjaan liittyvä kuulemismenettely lieneekin merkittävä kehitysaskel tähän suuntaan.

4.10 Lisäksi ETSK katsoo, että rahapelien mainonnan on oltava tiukasti säänneltyä, jotta varmistetaan, että suojellaan haavoittuvimpia ryhmiä, kuten alaikäisiä. On erityisen tärkeää asettaa mainonnalle rajat, joilla estetään erityisesti alaikäisten ja vajaavaltaisten pääsy peleihin ja kaikkien sellaisten kuvien, viestien tai esineiden käyttö, joilla voidaan suoraan tai epäsuoraan loukata ihmisarvoa sekä perusoikeuksia ja -vapauksia, samoin kuin kaikenlainen mahdollinen rotuun tai sukupuoleen perustuva syrjintä sekä kehottaminen väkivaltaan tai rikollisen toiminnan harjoittamiseen.

5. Urheilu

5.1 Komissio haluaa keskittyä kahteen urheilua koskevaan kysymykseen: 1) pitäisikö vedonlyönnin kohteena olevien urheilutapahtumien saada kohtalainen taloudellinen korvaus niihin liittyvästä rahapelitoiminnasta ja 2) onko olemassa vaara niin sanotusta ”vapaamatkustajuudesta”.

5.2 ETSK toteaa, että jäsenvaltioissa yleisen edun mukaista toimintaa rahoitetaan monella eri tavalla. Eräissä jäsenvaltioissa kansallinen lainsäädäntö velvoittaa esimerkiksi kansalliset arpajaisyhtiöt ohjaamaan kiinteän prosenttiosuuden tuloistaan välittömästi urheiluun ja/tai muuhun määriteltyyn yleisen edun mukaiseen toimintaan. Toisissa jäsenvaltioissa julkisista varoista osoitetaan prosenttiosuus rahapelitoiminnan kautta kerätyistä verotuloista erilaisiin yleisen edun mukaisiin toimintoihin.

5.3 ETSK tukee periaatetta, jonka mukaan kiinteä prosenttiosuus tuloista tai rahapelitoimintaan kohdistuvan veron tuotosta ohjataan suoraan urheilun tai muun yleisen edun mukaisen toiminnan hyväksi.

5.4 ETSK korostaa valtiollisten/kansallisten arpajaisyhtiöiden ja muun laillisen rahapelitoiminnan merkityksen tärkeyttä urheilun rahoitukselle erityisesti ruohonjuuritasolla. ETSK toteaa myös, että toiselle lainkäyttöalueelle sijoittautuneen välittäjän tarjoamilla rajatylittävillä online-rahapeleillä ja vedonlyöntipalveluilla voi olla kielteinen vaikutus urheilun ja muiden yleisen edun mukaisten tavoitteiden rahoitukseen lainkäyttöalueella, jonne se toimittaa palveluja.

5.5 Niinpä ETSK kehottaa komissiota selvittämään, mikä vaikutus rajatylittävällä tarjonnalla on urheilun rahoitukseen ja tavoittaako tämä rahoitus ruohonjuuritason urheilutoiminnan, sekä ehdottamaan konkreettisia toimia tällaisen rahoituksen takaamiseksi urheilulle.

5.6 ETSK suhtautuu varauksellisesti mahdolliseen ”urheiluoikeuden” luomiseen tai oikeudenmukaisen korvauksen periaatteeseen. ETSK:n mielestä tarvitaan lisää selvyyttä siitä, mitä oikeudenmukaisen korvauksen periaatteella tarkoitetaan ja johtaako se siihen, että unionin tasolla luodaan uudenlaiset immateriaalioikeudet urheilutapahtumille.

5.7 Tämän vuoksi ETSK kehottaa komissiota selvittämään oikeudenmukaisen korvauksen periaatteen luonteen, ulottuvuuden ja vaikutuksen sekä siihen sovellettavan oikeusperustan.

5.8 ”Vapaamatkustajuus” on verotuksen alaan liittyvä kysymys, joten ETSK:n mielestä sen tulisi kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan. ETSK katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden on keskusteltava ja sovittava oikeudenmukaisesta lähestymistavasta, jolla taataan korvauksen kaikille osapuolille. Tämä on vaikea aihe EU-tasolla käytävään keskusteluun, mutta jossakin vaiheessa siitä on välttämätöntä käydä perusteellisempaa keskustelua, jotta vältetään merkittävät häiriöt toimialalla.

5.9 ETSK kehottaa komissiota selventämään, ovatko vihreässä kirjassa esille nostetut urheiluun liittyvät kysymykset ja urheilun rehellisyys kytköksissä toisiinsa vai pitääkö näitä kysymyksiä käsitellä erillään toisistaan. Komission tulisi lisäksi selvittää, onko oikeudenmukaisen korvauksen tai urheiluoikeuden luominen sen mielestä tehokas tapa taata urheilun rehellisyys.

6. Valvonta

6.1 Välittömiä toimenpiteitä vaativa kysymys on laittomien rahapelien tarjonta kaikkialla EU:ssa (8). Tästä koituu haittaa kuluttajien suojelulle, yleiselle järjestykselle sekä yleisen edun mukaisten tavoitteiden rahoitukselle.

6.2 Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on ehdottoman tärkeää eurooppalaisten kuluttajien suojelemiseksi laittomilta pelivälittäjiltä. ETSK katsoo, että sääntely-yhteistyön rakenteiden vakiinnuttaminen unionitasolla helpottaisi yhteistyötä (9). Erityisesti jokaisen jäsenvaltion tulisi julkaista luettelo pelivälittäjistä, joilla on toimilupa kyseisessä valtiossa. Nämä luettelot tulisi toimittaa komission, jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelijöiden ja kuluttajien saataville. Jäsenvaltioiden yhteistyön olisi sisällettävä myös parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

6.3 ETSK toteaa niin ikään, että elinkeinoalasta ei ole olemassa tarpeeksi tietoa. Niinpä alasta ja sen erityispiirteistä ei ole mahdollista tehdä kunnollista analyysiä. ETSK ehdottaakin, että EU-tasolla laadittaisiin yhteiset tiedonkeruuvaatimukset, jotka koskevat kaikkia sääntelyviranomaisia. Nämä puolestaan velvoittaisivat kaikki toimiluvan haltijat toimittamaan vaadittavat tiedot, jotka voitaisiin sen jälkeen kerätä yhteen EU-tasolla. Olisi myös toivottavaa saada tietoa siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin laittomia verkkosivustoja vastaan on ryhdytty, jotta saataisiin kokonaiskuva kansallisten toimenpiteiden tehokkuudesta pimeiden markkinoiden torjumisessa.

6.4 Laittomien pelivälittäjien torjuminen edellyttää tehokkaita säännösten noudattamisen valvontatoimia. ETSK katsoo tämän olevan edelleen puutteellinen alue, joka edellyttää jäsenvaltioilta enemmän toimia, joilla estetään laittomia pelivälittäjiä tarjoamasta palveluitaan sähköisesti. Näihin voisi kuulua sanktiojärjestelmä. ETSK kehottaakin komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ehdottaa oikeudellisesti sitovaa välinettä, joka velvoittaisi pankit, luottokorttiyhtiöt ja muut maksujärjestelmien osapuolet estämään rahansiirrot asiakkaiden ja laittomien rahapelivälittäjien kesken laillisia liiketoimia haittaamatta. Muita seuraamuksia voisivat olla toiminnan estäminen, laitonta pelitoimintaa tukevien tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien välineiden sulkeminen ja jopa toiminnan harjoittamiseen liittyvien välineiden takavarikointi ja tuhoaminen

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Direktiivi 2005/60/EY, EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

(2) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=REPORT&reference=A6-2009-0064&format=XML&language=FI.

(3) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/intm/118398.pdf (ei saatavissa suomeksi).

(4) Asiaa C-212/08 Zeturf koskevassa ennakkoratkaisupyynnössä 30. kesäkuuta 2011 annettu päätös, 39 kohta.

(5) Asiassa Placanica ym. annettu päätös, 48 kohta; asiassa Liga Portuguesa ym. annettu päätös, 59 kohta.

(6) Vihreä kirja SEK(2011) 321 lopullinen, s. 6.

(7) Asiaa C-212/08 Zeturf koskevassa ennakkoratkaisupyynnössä 30. kesäkuuta 2011 annettu päätös, 39 kohta.

(8) Ks. asianomainen kohta vihreän kirjan sivuilla 3–4.

(9) Eräät jäsenvaltiot osallistuvat vapaaehtoisuuden pohjalta rahapeliasioiden sääntelyviranomaisten eurooppalaiseen foorumiin, joka tunnetaan yleisesti lyhenteellä GREF (Gaming Regulators European Forum) – http://www.gref.net/.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Erityisjaoston lausunnosta poistettiin täysistunnon hyväksymän muutosehdotuksen mukaisesti seuraava kohta, joka sai tuekseen yli neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 54 artiklan 4 kohta):

Kohta 4.11

”ETSK kehottaa komissiota arvioimaan vaatimuksia ja ehtoja, joita tällä hetkellä eri jäsenvaltioissa asetetaan kansallisille toimiluville ja valvonnalle. Tällä pyritään luomaan ehdoille yhteinen puitekehys, jota ei tarvitsisi soveltaa uudelleen aina, kun toimiluvan haltija yhdessä EU-maassa hakee toimilupaa toisessa maassa. Samaan aikaan taataan yleisen edun mukaisten tavoitteiden suojelu, kuten edellä tekstijaksossa 2 todetaan.”

Äänestystulos

Puolesta	:	73
Vastaan	:	46
Pidättyi äänestämästä	:	18

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/91

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeva kehys”

KOM(2011) 164 lopullinen

2012/C 24/21

Esittelijä: Milena ANGELOVA

Toinen esittelijä: Denis MEYNENT

Euroopan komissio päätti 5. huhtikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeva kehys

KOM(2011) 164 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 168 ääntä puolesta ja 6 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää tervetulleena komission vihreän kirjan taustalla olevaa aikomusta, mutta suosittaa painokkaasti (1) yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän täsmällisempää ja selkeämpää määrittelyä.

1.2 Vihreässä kirjassa esitetään aidosti tärkeitä kysymyksiä. ETSK haluaisi kaikkiin niihin vastatessaan aina ottaa esiin yritysten hyvän hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän kymmenen periaatetta, jotka on lueteltu kohdassa 2.14. ETSK kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin, jotta voidaan varmistaa, että kaikki yritykset noudattavat näitä periaatteita ja niihin liittyviä kohdassa 2.15 lueteltuja toimintasääntöjä.

1.3 Kun otetaan kuitenkin huomioon kohdassa 2.4 kuvattu kansallisten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien suuri moninaisuus, ETSK:n mielestä on erityisen vaikeaa tarjota kaikille sopivaa yhtenäistä ratkaisua. Lainsäädännön, perinteiden, liiketoimintatapojen ja osakkeenomistajien käyttäytymismallien erityispiirteet vaihtelevat jäsenvaltioittain, minkä vuoksi on hyvin haastavaa luoda vakaa EU-tason lainsäädäntökehys.

1.4 Vaikka ETSK:n näkemyksen mukaan useimpiin vihreän kirjan kysymyksiin on vastattu yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevissa kansallisissa säännöstöissä, se ei merkitse, etteikö vihreässä kirjassa esitetyllä soveltamisalalla tarvita EU:n lainsäädäntötoimia, joilla pyritään parantamaan yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää Euroopan unionissa optimoimalla yhteisön säännöstö ja ei-sitovat säädökset.

1.5 ETSK kehottaa kuitenkin komissiota noudattamaan varovaisuutta päättäessään lainsäädäntöaloitteista. Sen vuoksi on hyvin suositeltavaa laatia huolellinen vaikutustenarvio ennen lainsäädännön antamista.

1.6 ETSK korostaa, että jos komissio haluaa asianmukaiset vastaukset kysymyksiin 16–25, sen tulisi laatia ja asettaa saataville yksityiskohtainen selvitys viimeaikaisista kehityskuluista ja suuntauksista osakkeenomistajatyypeissä, rakenteessa ja suhteellisessa merkityksessä heidän omistamiinsa osakkeisiin nähden.

2. Johdanto

2.1 ETSK on tyytyväinen komission monitahoiseen aloitteeseen, jonka tavoitteena on parantaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää, kuten useissa asiakirjoissa todetaan. Asia on myös komission uudistusohjelman (2) ytimessä. Tässä lausunnossa esitellään ETSK:n kannanottoja Euroopan komission tähänastisiin aihetta koskeviin asiakirjoihin (3) ja pyritään kehittämään niitä edelleen.

2.2 Vihreän kirjan tavoitteena on parantaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää Euroopan unionissa lainsäädännön ja ei-sitovien säädösten järjestelmän optimoimisella. Vihreässä kirjassa esitetään 25 kysymystä, jotka on jaettu kolmeen jaksoon: yrityksen hallituksen kokoonpano ja työskentely, osakkeenomistajien rooli sekä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan kehyksen perustana olevan ”noudata tai selitä” -lähestymistavan soveltaminen.

2.3 Vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin vastatessaan ETSK viittaa yrityksen ylimpään johtoon (Top Board) riippumatta siitä, onko kyseessä hallitus tai hallintoneuvosto. Komission tulisi ottaa paremmin huomioon yksi- ja kaksitasoisten järjestelmien erityispiirteet. Välttäessään tämän kysymyksen ja tehdessään ohuen (sekä harhaanjohtavan (4)) eron hallituksen ja hallintoneuvoston välillä komissio ei ota huomioon EU:ssa toimivien järjestelmien monimuotoisuutta.

2.4 ETSK kehottaa komissiota ottamaan huomioon yritysten olemassa olevien hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien erot.

2.4.1 Brittiläiselle yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmälle tyypillistä on ”yritysten omistaja-arvon” (shareholder value) erityiskäsite. Osakemarkkinoilla on merkittävä rooli yritysten rahoittamisessa ja ulkoisessa valvonnassa. Yrityksillä on yksitasoinen hallintorakenne, ja omistajuuden keskittyminen on yleensä erittäin vähäistä.

2.4.2 Vastaavasti niin sanotussa ”germaanisessa mallissa” yrityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä nähdään kumppanuutena, jonka osapuolilla on ”panos” yrityksen toiminnassa. Omistaja-arvon maksimoinnin lisäksi yrityksillä on laajahko valikoima strategisia tavoitteita. Yritysten pääoman hankinnassa pankkirahoituksella on paljon merkittävämpi rooli kuin pääomamarkkinoilla. Pankit omistavat hyvin usein suuria pääomaosuuksia, tarjoavat finanssipalveluita ja -neuvoja sekä edustavat osakkeenomistajia yritysten hallituksissa. Suurten eräomistusten sekä osakkeiden ristiinomistuksen vuoksi ulkoiset markkinat yritysten valvonnassa ovat lähes olemattomat. Hallinnon päätöksentekoa vahvistaa osakkeenomistajien suora vaikutusvalta kaksitasoisessa järjestelmässä, jossa osakkeenomistajien lisäksi myös muut sidosryhmät ovat edustettuina (5).

2.4.3 Näiden kahden mallin välissä mutta lähempänä jälkimmäistä on ”latinalainen malli” yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä. Siinä on samanlaisia ominaisuuksia kuin yllä mainituissa malleissa, mutta erona on valtion merkittävä rooli sekä suuret perheomistajuudet. Lisäksi Keski- ja Itä-Euroopan uusissa jäsenvaltioissa alkoi kehittyä uusi malli siirryttäessä markkinatalouteen kommunistisen hallinnon kaatumisen jälkeen. Tämä malli ei ole yhtenäinen: osa alueen valtioista korostaa omistaja-arvoa, kun taas toiset muistuttavat manner-Euroopan malleja painottaessaan sidosryhmiä (6). Erityinen yhteinen piirre on yksityistämisprosessista johtuva työntekijöiden suhteellisen suuri omistajaosuus, kun taas pääomamarkkinat ovat kehittyneet suhteessa heikommin.

2.5 ETSK on tyytyväinen vihreän kirjan tavoitteeseen, mutta huomauttaa, että komission määritelmä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä ei ole riittävän kattava. ETSK:n mielestä sitä olisi täydennettävä, joten ETSK ehdottaa terävämpää ja yleisempää käsitettä (7). Erityisesti ETSK kehottaa komissiota pitämään mielessä, että yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän päätavoite on varmistaa, että yritys pystyy jatkamaan toimintaansa ja menestymään kestävällä tavalla. Sen vuoksi hallituksen on täytettävä osakkeenomistajien kohtuulliset odotukset ja varmistettava sidosryhmien – kuluttajat, kumppanit, toimeksisaajat, tavaroiden ja palvelujen toimittajat ja työntekijät – kohtuullinen tyytyväisyys (8).

2.6 ETSK kehottaa komissiota selvittämään tarkkaan ja ottamaan huomioon, mitä uusia osakkeenomistajatyyppejä on olemassa ja mikä on niiden suhteellinen osuus osakkeista EU:n pääomamarkkinoilla, sillä maanosan perinteiset yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät ovat käyneet läpi 1990-luvun puolivälissä alkaneen rajun muutoksen. Sääntelyn purkamisen ja rahoitusmarkkinoiden globalisaation vuoksi maailmanlaajuisen kilpailun luomat paineet vaikuttavat yhä enemmän rahoituslaitoksiin kaikkialla Euroopassa (9). Suuret yksityiset pankit ja suurimmat pörssiyritykset ovat luopuneet läheisistä pankki-yhtiö-suhteista. Samaan aikaan kun nämä suhteet pankkijärjestelmään ovat purkautuneet, yritysrahoituksen merkitys on kasvanut osakemarkkinoilla. Kiristyvä kilpailu tuotemarkkinoilla luo eurooppalaisille yrityksille kannusteita saavuttaa riittävä koko ja vaikutusvalta markkinoilla etupäässä ulkoisten kasvustrategioiden ja osakkeenvaihtostrategioiden avulla (10). Tärkeä näkökohta on ulkomaalaisten (pääasiassa britannialaisten ja yhdysvaltalaisten) institutionaalisten sijoittajien, esimerkiksi eläke-, sijoitus- ja hedge-rahastojen kasvava läsnäolo EU:n pörssimarkkinoilla. Nämä sijoittajat puoltavat vahvasti yritysten omistaja-arvon maksimointia ja aiheuttavat lisäpainetta yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän perinteisiä malleja kohtaan eri puolella Eurooppaa, jotta painopiste siirtyisi sidosryhmien eduista kohti osakkeenomistajien lyhyen aikavälin etua.

2.7 ETSK on yhtä mieltä komission esittämästä kritiikistä lyhytnäköisyyden ja liiallisen riskinoton vaaroja kohtaan. Nämä kaksi yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän merkittävää osatekijää ovat kasvaneet asteittain 20 viimevuoden aikana. ETSK:n näkemyksen mukaan yritysten olisi pyrittävä kasvattamaan pitkän aikavälin arvoa kestäväpohjaisten toimintalinjojen avulla, mikä monesti edellyttää sitä, että nykyisen yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän parantamista jatketaan.

2.8 ETSK tukee tarvetta vahvistaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän roolia suunniteltaessa ”toimia kestävän kasvun turvaamiseksi ja vahvemman kansainvälisen rahoitusjärjestelmän luomiseksi” (11). Hyvän hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän periaatteiden noudattaminen hyödyttää varmasti yrityksiä, sillä se antaa niille mahdollisuuden hallita tehokkaammin liiketoimintaprosesseja ja -riskejä, saavuttaa päämääränsä ja vaikuttaa samalla yleisen hyvinvoinnin edistämiseen EU:ssa. Tällainen toimintamalli auttaa kuluttajaa saamaan vastuullisesti tuotettuja tuotteita, jotka perustuvat reiluun kauppaan ja asianmukaiseen tietoon. Yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän periaatteiden laajentaminen lainsäädännöllä ja ei-sitovilla säädöksillä noteeraamattomiin yrityksiin on prosessi, jota pitää tukea ja edistää.

2.9 ETSK kiinnittää huomiota myös yritysten yhteiskunnalliseen tehtävään osallistavassa yhteiskunnassa sekä siihen, että niiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään on sisällyttävä periaatteet sosiaalisesta vastuusta.

2.10 ETSK toteaa, että eräissä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän malleissa työntekijöiden edustajat ovat hallituksen jäseniä ja vaikuttavat suoraan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään. Näistä järjestelyistä huolimatta yritysneuvostot ja muut osallistumisjärjestelyt edesauttavat työntekijöiden sitoutumista yrityksen toimintaan. ETSK ehdottaa, että nämä huomiot sisällytetään komission lopulliseen asiakirjaan.

2.11 Julkisesti noteeratut yritykset ovat erikokoisia pääomaltaan, liikevaihdoltaan ja työntekijämäärältään; asteikon ääripäissä ovat suuret, monikansalliset yritykset ja toisaalta mikro- ja pienyritykset. Yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä käytävän keskustelun painopiste on isommissa yrityksissä, koska niillä on taloudellista ja sosiaalista vaikutusta sekä onnistuessaan että epäonnistuessaan. Hyvän hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän toimenpiteitä tulisi mukauttaa myös pk-yritysten ominaispiirteisiin ja tarpeisiin. Tämä on välttämätöntä, sillä pk-yritysten voimavarat ovat rajalliset varsinkin hallinnollisella ja henkilöstöpuolella.

2.12 Yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän muutoksia valmisteltaessa ETSK kehottaa komissiota tekemään perusteellisen vaikutustenarvioinnin aiheutuvista kuluista sekä vaadittavista henkilöstöresursseista ja lainsäädännöllisistä uudistuksista, jotta sen tuleva esitys olisi realistinen (12). Paras tapa saavuttaa tavoite on ottaa huomioon yritysten koko, rakenne ja merkitys sekä kansainvälisten konsernien taloudellinen tilanne.

2.13 Komission ehdotuksen lopullisessa versiossa on mahdollistettava se, että julkiset noteeratut yritykset (sekä laajentamisen tapauksessa myös noteeraamattomat yritykset) kykenevät toimimaan tehokkaasti ja pysymään kilpailukykyisinä, jotta ei vaaranneta talouskasvua ja työpaikkojen luomista (13).

2.14 ETSK kehottaa komissiota tulevissa lainsäädäntöehdotuksissaan sovittamaan yhteen lainsäädännön ja ei-sitovat säädökset, muun muassa suositukset sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevat säännöstöt. ETSK on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että laadukkaan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän takaamiseksi säännöstöjen tulisi perustua seuraaviin periaatteisiin:

2.14.1

Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa, että yritys pystyy jatkamaan toimintaansa ja menestymään.

2.14.2

Hallitusten on toimittava yrityksen etujen mukaisesti ja otettava huomioon osakkeenomistajien odotukset sekä kohdeltava osakkeenomistajia tasapuolisesti. Hallitusten on käytävä aktiivista vuoropuhelua sidosryhmien kanssa, jotta voidaan sidosryhmien odotusten mukaisesti taata yrityksen pitkän aikavälin toimintakyky, joka luo vaurautta ja työpaikkoja.

2.14.3

Hallitusten on oltava vastuussa yrityksen koko tehtäväkentästä, johon sisältyvät strateginen ohjaus, tärkeimmät toimet, riskienhallinta, yritystoiminnan suunnittelu, hallinnon tehokas valvonta ja raportointi.

2.14.4

Hallitusten jäsenistön valinnassa on otettava huomioon monipuolinen asiantuntemus, jota kyseinen elinkeinoala sekä liiketoiminnan kenttä ja sijainti edellyttävät. Hallituksissa on myös oltava oikeassa suhteessa molempien sukupuolten edustajia, arvovaltaa, toimivaan johtoon kuuluvia ja kuulumattomia jäseniä sekä eri intressien edustajia, jotta näkökulmasta tulee laajempi ja kattavampi.

2.14.5

Hallitusten jäsenten on pystyttävä sitoutumaan tehokkaasti tehtäviensä hoitoon ja varattava siihen riittävästi aikaa ja voimavaroja. Heidän päätöstensä tulee perustua tarkkoihin, asiaankuuluviin ja ajantasaisiin tietoihin.

2.14.6

Hallituksen on johdettava yritystä sen edun mukaisesti ja ottaen huomioon omistajat tai osakkaat ja työntekijät sekä yleinen etu. Päätökset on näin ollen tehtävä tarkkojen, asiaankuuluvien ja ajantasaisten tietojen perusteella. Hallituksen jäsenten aito riippumattomuus olisi varmistettava rajoittamalla peräkkäisten toimikausien määrää.

2.14.7

Yritysten on määriteltävä avoimet palkka- ja palkkiokäytännöt, jotka osakkeenomistajien on hyväksyttävä. Hallituksen jäsenille maksettavissa palkkioissa olisi otettava huomioon tehtävien laajuus, vastuu ja yrityksen tavoitteiden saavuttaminen sekä yrityksen taloudellinen tilanne, ja ne edellyttävät osakkaiden hyväksyntää.

2.14.8

Yritysten on tuotava esiin totuudenmukaisella ja oikea-aikaisella tavalla kaikki yritystä koskevat oleelliset asiat. Yritysten on kannustettava osakkeenomistajia osallistumaan yhtiökokouksiin ja oltava valmiita avoimeen vuoropuheluun hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevista asioista osakkeenomistajien ja muiden sidosryhmien kanssa.

2.14.9

Yritysten on pyrittävä noudattamaan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevien kansallisten säännöstöjen mukaisia hyviä hallinnointi- ja ohjauskäytäntöjä, joissa otetaan huomioon paikallisen talouskehityksen ja lainsäädännön erityispiirteet.

2.15 ETSK ehdottaa, että yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeviin säännöstöihin sisällytetään seuraavat yrityksen hallituksen työhön liittyvät toimintasäännöt:

2.15.1

Yhtenäisessä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmässä yrityksen hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan roolit olisi erotettava toisistaan.

2.15.2

Hallituksen uudet jäsenet olisi valittava muodollisella, tiukalla ja avoimella menettelyllä.

2.15.3

Kaikilla hallituksen jäsenillä olisi oltava mahdollisuus käyttää riittävästi aikaa yrityksen asioiden hoitamiseen, jotta he voisivat täyttää velvollisuutensa tehokkaasti.

2.15.4

Kaikki hallituksen jäsenet tulisi perehdyttää tehtäviinsä heidän liittyessään hallitukseen, ja heidän tulisi säännöllisesti päivittää ja kohentaa taitojaan ja tietojaan.

2.15.5

Hallituksen tulisi vuosittain tehdä muodollinen ja tiukka arvio omasta toiminnastaan sekä komiteoidensa ja yksittäisten jäsenten toiminnasta.

2.15.6

Johdon palkitsemispolitiikan kehittämiseksi olisi oltava muodollinen ja avoin menettely.

3. Kysymykset

3.1 Johdanto

Kysymys 1. Olisiko yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevissa EU:n toimenpiteissä otettava huomioon julkisesti noteerattujen yritysten koko? Millä tavalla? Olisiko otettava käyttöön julkisesti noteerattuja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva eriytetty, suhteutettu järjestelmä? Jos vastaus on kyllä, onko käytettävissä tarkoituksenmukaisia määritelmiä tai kynnysarvoja? Jos on, ehdottakaa tapoja, joilla määritelmiä ja kynnysarvoja voitaisiin tarvittaessa mukauttaa pk-yrityksiin vastattaessa jäljempänä oleviin kysymyksiin.

EU:n säännellyillä markkinoilla tehdään kauppaa monenlaisten yritysten arvopapereilla. Kullakin yrityksellä on omat ominaispiirteensä, joihin vaikuttavat ratkaisevasti jäsenvaltioiden talouskehityksen taso ja lainkäyttövalta. Yrityksen koolla, rakenteella ja liiketoimintamallilla on vaikutusta sen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään. Koska eri sidosryhmillä on kuitenkin oikeutettuja etuja kaikenlaisissa yrityksissä ja kytköksiä niihin, edellä kohdassa 2.13 lueteltuja yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää ohjaavia periaatteita tulisi soveltaa kaikkiin julkisesti noteerattuihin yrityksiin. Jäsenvaltioiden omat yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevat säännöstöt tarjoavat tätä varten hyvän pohjan, ja ne toimivat myös tehokkaana mekanismina yritysten suorituskyvyn seuraamiseksi ja valvomiseksi (tehtävää hoitavat yleensä markkinavalvontaviranomaiset). ETSK katsoo, että olisi otettava käyttöön eriytetty, suhteutettu järjestelmä sellaisia julkisesti noteerattuja pk-yrityksiä varten, joiden osakkeilla ei käydä kauppaa säänneltyjen markkinoiden ylimmillä segmenteillä.

Kysymys 2. Olisiko EU:n tasolla toteutettava noteeraamattomien yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevia toimenpiteitä? Olisiko EU:n keskityttävä noteeraamattomia yrityksiä koskevien vapaaehtoisten säännöstöjen kehittämisen ja soveltamisen tukemiseen?

Joka jäsenvaltiossa on suuri joukko merkittäviä noteeraamattomia yrityksiä. ETSK on tietoinen siitä, että ne voivat olla yhteiskunnalle yhtä tärkeitä kuin noteeratut yritykset. EU:n tasolla toteutettavat noteeraamattomien yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevat toimenpiteet ovat kuitenkin tässä vaiheessa tarpeettomia, sillä kyseisten yritysten hallinnoinnin keskeisiä näkökohtia tulisi säännellä kansallisen yhtiöoikeuden avulla. Komission tulisi korostaa ja edistää jäsenvaltiotasolla vapaaehtoisten säännöstöjen kehittämistä ja niiden soveltamista noteeraamattomiin yrityksiin ja erityisesti niihin, joiden yhteiskunnallinen merkitys on huomattava, etenkin yrityksiin, joissa valtiolla tai kunnalla on osakkuus (14) tai joilla on huomattavaa markkinavoimaa.

3.2 Yritysten hallitukset

Kysymys 3. Olisiko EU:n pyrittävä varmistamaan, että hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävien ja velvollisuuksien välillä on selkeä ero?

ETSK kannattaa hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävien ja velvollisuuksien selkeää erottamista, sillä siten voidaan varmistaa hallituksen tehokas organisointi, luoda parempi valvontajärjestelmä ja estää vallan keskittyminen. Komitea katsoo kuitenkin, että päätös näiden tehtävien ja velvollisuuksien mahdollisesta erottamisesta kuuluu yritykselle itselleen (osakkeenomistajille ja hallitukselle), eikä kannata EU:n lainsäädäntöä, joka velvoittaisi tällaisen eron tekemiseen. Lopullinen päätös tulisi jättää tehtäväksi yrityksen oman hallinnointi- ja ohjauspolitiikan puitteissa, koska on pienyrityksiä, joiden hallitusten jäsenmäärä on erittäin pieni. EU:n tasolla tällainen erottaminen on kuitenkin erittäin suositeltavaa.

3.2.1 Hallituksen jäsenyys

Kysymys 4. Olisiko johdon ja myös hallituksen puheenjohtajan profiili määritettävä tarkemmin valintamenettelyssä, jotta voidaan varmistaa, että johtajilla on tarvittavat taidot ja hallitus on riittävän monipuolinen? Jos vastaus on kyllä, mikä olisi paras tapa päästä tähän tavoitteeseen ja millä hallinnointitasolla, ts. kansallisella, EU:n vai kansainvälisellä tasolla, tämä olisi toteutettava?

On toivottavaa, että hallituksen kokoonpanossa saavutetaan asianmukainen tasapaino kokemuksen, asiantuntemuksen, pätevyyden ja jäsenkunnan monipuolisuuden välillä etenkin ”laumamentaliteetin” välttämiseksi ja uusien ideoiden syntymisen edistämiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi voitaisiin kiinnittää huomiota ulkopuolisten jäsenten edustuksen laajentamiseen, sukupuolten tasapainoon ja työntekijöiden edustukseen. Lausunnossaan aiheesta ”Vihreä kirja – Rahoituslaitosten hallinto- ja ohjausjärjestelmät sekä palkka- ja palkkiokäytännöt” (15) ETSK esitti jo vastauksensa vastaavanlaiseen kysymykseen ja totesi katsovansa, että yrityksen hallitusta muodostettaessa on suositeltavaa analysoida, millaista pätevyyttä ja kokemusta tietyssä tehtävässä tarvitaan, ja nimittää sen jälkeen tehtävään kyseiset kriteerit parhaiten täyttävä ehdokas. On tärkeää, että hallitus koostuu luotettavista, pätevistä ja omistautuneista henkilöistä, ja on yrityksen tehtävä päättää näistä vaatimuksista.

Kysymys 5. Olisiko julkisesti noteerattuja yrityksiä vaadittava ilmoittamaan, noudattavatko ne monimuotoisuutta tukevia toimintalinjoja, ja jos olisi, kuvailemaan sen tavoitteita ja perussisältöä sekä raportoimaan säännöllisin väliajoin tilanteen kehittymisestä?

Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevissa säännöstöissä suositellaan tai vaaditaan ”noudata tai selitä” -periaatteeseen pohjautuvaa tiedottamista. Sen vuoksi ilmoittaminen monimuotoisuutta tukevan toimintalinjan noudattamisesta tulisi olla pakollista yrityksille, jotka ovat hyväksyneet tällaiset säännöstöt tai liittyneet niihin. Yrityksissä, jotka eivät ole tehneet niin, monimuotoisuutta tukevasta toimintalinjasta tiedottamista voitaisiin edistää siksi, että siitä on niille etua avoimuus- ja ilmoitusperiaatteiden käytännön täytäntöönpanossa.

Kysymys 6. Olisiko julkisesti noteerattuja yrityksiä vaadittava varmistamaan, että niiden hallituksissa on tasapuolisempi sukupuolijakauma? Jos kyllä, millä tavoin?

ETSK panee merkille sen myönteisen seikan, että naisten rooli EU:n yritys- ja yhteiskuntaelämässä on kiistatta kasvanut ja että he ovat entistä tasapainoisemmin edustettuina kaikilla aloilla eurooppalaisen arvojärjestelmän mukaisesti (16). Tässä yhteydessä viittamme asiakirjaan ”Strategy of equality between men and women 2010–2015” (Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015) (17), komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin käynnistämään ”Women on the Board” (naiset hallituksessa) -aloitteeseen (18) sekä Euroopan parlamentin 6. heinäkuuta 2011 antamaan päätöslauselmaan (muu kuin lainsäädäntöpäätöslauselma) naisista ja yritysjohtajuudesta (19).

ETSK on tietoinen siitä, että naisten osallistuminen päätöksentekoprosessiin on vielä riittämätöntä. Tasapuolinen sukupuolijakauma toisi asioiden hoitoon erilaisia näkökulmia, ja sitä tulisi edistää. Naisilla tulee olla mahdollisuus päästä kaikkiin tehtäviin, joihin heillä on tarvittava kokemus, taidot ja pätevyys. Hallituksen jäsenyyden ratkaisevana tekijänä tulisi tietenkin ensisijaisesti olla pätevyys eikä sukupuoli, ja avainkriteerit tulisi määritellä siten, että hallituksen kokoonpanossa voidaan varmistaa paras mahdollinen tasapaino koulutuksen, asiantuntemuksen, kokemuksen, tietojen sekä taitojen välillä ja luoda siten yritykselle edellytykset päästä tavoitteisiinsa ja täyttää osakkeenomistajien ja muiden sidosryhmien kohtuulliset odotukset.

3.2.2 Käytettävissäolo ja ajankäyttö

Kysymys 7. Olisiko toimivaan johtoon kuulumattomien johtajien toimikausien määrälle mielestänne asetettava rajoituksia EU:n tasolla? Jos vastaus on kyllä, miten ne olisi muotoiltava?

Toimivaan johtoon kuulumattoman johtajan samanaikaisesti hoitamien tehtävien määrää olisi periaatteessa rajoitettava, mutta täsmällistä määrää ei ole helppo määrittää mielivaltaisin perustein. ETSK:n mielestä on kuitenkin löydettävä järkevä tasapaino, jotta johtajat voivat hoitaa tehtäviään asianmukaisesti ja jotta heillä on riittävästi aikaa tutkia asiakirja-aineistoa, osallistua asiantuntijakomiteoiden kokouksiin, osallistua koulutukseen ja suorittaa erityisesti yrityksen kirjanpitoon liittyviä tarkastustehtäviä jne. Oli toimikausi mikä tahansa, heillä tulisi joka tapauksessa olla aikaa hoitaa vaadittavat tehtävät.

3.2.3 Hallituksen arviointi

Kysymys 8. Olisiko julkisesti noteerattuja yrityksiä kannustettava suorittamaan ulkoinen arviointi säännöllisin väliajoin (esim. kolmen vuoden välein)? Jos vastaus on kyllä, kuinka tämä olisi tehtävä?

Yrityksissä olisi edistettävä hyviä hallinnointi- ja ohjauskäytäntöjä sekä luotava ja sovellettava mekanismeja, joiden avulla investoijia, osakkeenomistajia, kuluttajia, työnantajia, muita sidosryhmiä ja koko yhteiskuntaa voidaan informoida entistä paremmin yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien vertailuarvoista. Hyödyllinen askel tähän suuntaan voisi olla pörssi-indeksien ja hyviä hallinnointi- ja ohjauskäytäntöjä koskevien riippumattomien luokitusten laadinnan tukeminen. Puheenjohtajat tai hallintoneuvostot voisivat tarvittaessa teettää ulkoisia arviointeja tai pyytää tilintarkastuskomiteoilta erityisiä raportteja sisäiseen käyttöön. Tätä pidetään hyvänä käytäntönä, joka voitaisiin laajentaa koskemaan kysymyksessä 2 tarkoitettuja noteeraamattomia yrityksiä.

3.2.4 Johtajien palkat ja palkkiot

Kysymys 9. Olisiko palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevien tietojen antaminen, vuotuinen palkka- ja palkkioselvitys (selvitys palkka- ja palkkiopolitiikan toteuttamisesta edellisen vuoden aikana) sekä yksilöllisen palkka- ja palkkiopolitiikan soveltaminen toimivaan johtoon ja toimivaan johtoon kuulumattomiin johtajiin muutettava pakollisiksi käytännöiksi?

ETSK katsoo, että osakkeenomistajilla, mahdollisilla investoijilla ja kaikilla sidosryhmillä on oltava riittävästi täsmällistä tietoa yritysten hallituksista ja yritysjohdon kannustinjärjestelmistä ja niiden rakenteesta sekä erityisesti yrityksen palkka- ja palkkiopolitiikasta (20) (ks. kohta 2.13.7). ETSK katsoo sen vuoksi, että kaikkien yritysten tulisi julkaista palkka- ja palkkiopolitiikastaan selkeä ja helposti ymmärrettävä selvitys, joka sisältää erityisesti 30. huhtikuuta 2009 annetun suosituksen 2009/384/EY (21) kohdassa 5 mainitut tiedot.

Kysymys 10. Olisiko osakasäänestyksen järjestäminen palkka- ja palkkiopolitiikasta sekä palkka- ja palkkioselvityksestä muutettava pakolliseksi?

ETSK kannattaa ehdotusta, sillä osakkeenomistajia tulee informoida ja samalla heillä olisi oltava oikeus hyväksyä tuleva politiikka ja saada palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia selvityksiä. Osakkeenomistajille yhtiökokouksessa ehdotettavasta esityksestä on kuitenkin keskusteltava etukäteen yrityksen hallituksessa, ja koko hallituksen on hyväksyttävä se. Tämä noudattaa niitä uusia käytänteitä, jotka Saksassa on otettu käyttöön vuonna 2009 annetun, johdon palkkioiden kohtuullisuutta koskevan lain seurauksena.

3.2.5 Riskienhallinta

Kysymys 11. Oletteko sitä mieltä, että hallituksen olisi hyväksyttävä yrityksen riskinottokyky, otettava vastuu siitä ja raportoitava siitä asianmukaisesti osakkeenomistajille? Olisiko tällaisten tietojen julkistamisjärjestelyjen katettava myös asian kannalta merkitykselliset keskeiset yhteiskunnalliset riskit?

ETSK kehottaa kiinnittämään huomion siihen seikkaan, että ajoissa tehdyt selvitykset riskeistä auttavat lisäämään luottamusta yritysten hallitusten ja sidosryhmien välillä. Nykyisissä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevissa säännöstöissä suositellaan vakaiden riskienhallintajärjestelmien käyttöönottoa ja ylläpitoa. Kyseisiä säännöstöjä noudattavien yritysten on ilmoitettava, miten nämä järjestelmät toimivat ja mitä vaikeuksia niihin liittyy.

Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset riskit on otettava tarkasti huomioon paitsi sisäisissä riskinvalvontajärjestelmissä myös niitä koskevissa ilmoituksissa OECD:n suositusten mukaisesti (22). Toisin sanoen hallituksen tai hallintoneuvoston ei pitäisi pelkästään vahvistaa yrityksen (taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä) riskinottokyky ja valvoa sitä vaan myös raportoida siitä asianmukaisesti osakkeenomistajille, työntekijöille ja heidän edustajilleen sekä muille sidosryhmille säännöstöissä tarkoitettujen julkistamismekanismien mukaisesti.

Kysymys 12. Oletteko sitä mieltä, että hallituksen olisi varmistettava, että yrityksen riskienhallintajärjestelyt ovat tehokkaita ja oikeassa suhteessa sen riskiprofiiliin?

Kyllä. Silloin kuin säännöt ovat olemassa, yrityksen hallitus on ja sen tulee olla vastuussa siitä, että riskienhallinta on tehokasta ja oikeassa suhteessa yrityksen riskiprofiiliin. Sen vuoksi tehokkaista riskienhallintamekanismeista huolehtiminen kuuluu hallituksen tehtäviin, kuten muutkin yrityksen liiketoimintastrategiaan liittyvät näkökohdat. Johdon tulee raporteissaan antaa tietoa yrityksen toiminnasta ja siihen liittyvistä riskeistä. EuropeanIssuers -järjestön hyväksymät riskienhallinta- ja valvontajärjestelmien toimintaa koskevat periaatteet (23) tukevat tätä näkemystä.

3.3 Osakkeenomistajat

3.3.1 Pääomamarkkinoiden lyhytnäköisyys

Kysymys 13. Onko EU:n voimassa olevassa lainsäädännössä sääntöjä, jotka mielestänne edistävät aiheetonta lyhytnäköisyyttä sijoittajien keskuudessa? Jos vastaus on kyllä, kuinka kyseisiä sääntöjä voitaisiin muuttaa lyhytnäköisen käyttäytymisen estämiseksi?

Uusien investoijien, kuten hedge-rahastojen, tulo markkinoille ja omaisuudenhoitajien motivaatiorakenteen muuttumisen vaikutus ovat muuttaneet perusteellisesti pääomamarkkinoita. EU:n nykyinen sulautumisia ja yritysostoja koskeva sääntely ei estä vihamielisiä ostotarjouksia, joiden ainoana tarkoituksena on nostaa osakkeen hintaa lyhyellä aikavälillä, mikä heikentää osakkeenomistajien ja sidosryhmien pitkällä aikavälillä saamaa lisäarvoa. Sääntelyä olisi siksi tarkistettava vastaavasti.

ETSK:n mielestä ilmoitustoiminta on tehokkaampaa, kun se on kaksipuolista. Koska EU:n julkisesti noteerattuja yrityksiä sitovat lukuisat oikeudelliset vaatimukset, jotka velvoittavat yritykset ilmoittamaan ajoissa kaikki säännellyt, hintojen kannalta merkittävät tai sisäiset tiedot, voisi olla hyödyllistä, että myös institutionaaliset sijoittajat velvoitettaisiin julkaisemaan investointipolitiikkaansa koskevat tiedot. Tästä olisi hyötyä kohdeyrityksille, kuten ennustettavuus mahdollisessa pääoman hankintatilanteessa, avoimuuden lisääntyminen ja julkisesti noteerattujen yritysten mahdollisuus kehittää investoijasuhteita koskeva pitkän aikavälin politiikka.

ETSK ehdottaa, että komissio tarkistaisi eläkerahastojen vakavaraisuutta koskevia tilinpitosääntöjä, jotta potentiaalisten ongelmien arviointi olisi mahdollista. Samasta syystä voitaisiin tarkistaa myös tilinpäätösraportointia koskevia lyhytjaksoisia vaatimuksia.

3.3.2 Institutionaalisten sijoittajien ja omaisuudenhoitajien välinen agenttisuhde

Kysymys 14. Onko pitkäaikaisten institutionaalisten sijoittajien sijoitussalkkuja hoitavien omaisuudenhoitajien kannustinrakenteisiin ja suorituskyvyn arviointiin aiheellista kohdistaa toimenpiteitä? Jos vastaus on kyllä, mitä toimenpiteitä?

Kyllä. Pitkäaikaisten institutionaalisten sijoittajien salkunhoitajien kannustinrakenteet ja erityisesti palkka- ja palkkiopolitiikka tulisi ilmoittaa. ETSK kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä eturistiriitojen välttämiseksi omaisuudenhoitoprosessissa sekä liiketoimien rajoittamiseksi, jos asiakkaan etua ei ole otettu huomioon.

Kysymys 15. Olisiko EU:n oikeudessa säädettävä institutionaalisten sijoittajien omaisuudenhoitajiin kohdistaman valvonnan tehostamisesta (mm. strategiat, kustannukset, kaupankäynti ja se, kuinka laajasti omaisuudenhoitajat sitoutuvat kohdeyrityksiin)? Jos vastaus on kyllä, kuinka tämä olisi tehtävä?

ETSK katsoo, että kohdeyrityksiä koskevia vaatimuksia on tarpeen tiukentaa. Tätä tarkoitusta varten omaisuudenhoitajat voisivat julkaista tietoa kohdeyrityksiä koskevasta politiikastaan. Strategioita ja kustannuksia sekä julkistamisprosesseja säännellään useimmissa tapauksissa asianmukaisesti sopimustasolla.

3.3.3 Muita institutionaalisten sijoittajien sitoutuneisuutta mahdollisesti heikentäviä esteitä

Kysymys 16. Olisiko EU:n säännöissä edellytettävä tietynasteista riippumattomuutta omaisuudenhoitajien johto- ja hallintoelimeltä, esimerkiksi sen emoyritykseltä, tai tarvitaanko muita tietojen julkistamista ja eturistiriitojen hallintaa edistäviä (lainsäädäntö)toimenpiteitä?

Kyllä. ETSK kehottaa laatimaan EU:n tasolla selvät ja tiukat säännöt, joissa edellytetään omaisuudenhoitajien johto- ja hallintoelimen tietynasteista riippumattomuutta sekä eturistiriitojen ilmoittamista ja niiden hallintaa. Lisäksi omaisuudenhoitajia on kannustettava liittymään vapaaehtoisiin aloitteisiin, kuten hyväksymään yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevia säännöstöjä ja ilmoittamaan myös tietoja, joita laissa säädetyn vähimmäismäärän mukaan ei edellytetä.

Kysymys 17. Miten EU voisi helpottaa parhaalla mahdollisella tavalla osakkeenomistajien välistä yhteistyötä?

ETSK suosittelee ensimmäiseksi askeleeksi oikeudellisen kehyksen selkiyttämistä ja sitä, että pohditaan keinoja pitkäaikaisten sijoittajien välisen yhteistyön tukemiseksi.

Nykyiset tietotekniikat ja niiden kohtuullinen hinta merkitsevät sitä, että yhteistyö osakkeenomistajien kesken internetin välityksellä on täysin mahdollista ja myös erittäin tehokasta. Tarkoitusta varten voitaisiin perustaa aihetta koskevia foorumeja etenkin yhteistyössä sidosryhmien ja niiden organisaatioiden kanssa, ja toimintaan voitaisiin ohjata jonkinlaista institutionaalista tukea.

3.3.4 Valtakirjoja koskevat neuvontapalvelut

Kysymys 18. Olisiko EU:n lainsäädännössä edellytettävä valtakirjoja koskevien neuvontapalvelujen tarjoajilta kattavampaa tiedotusta, esimerkiksi laajempien tietojen antamista käytetyistä analyyttisista menetelmistä, eturistiriidoista ja niiden säätelystä ja/tai käytännesääntöjen soveltamisesta? Jos vastaus on kyllä, miten tämä voitaisiin tehdä parhaalla mahdollisella tavalla?

ETSK ehdottaa uusien vaatimusten asettamista valtakirjoja koskevien neuvontapalvelujen avoimuuden lisäämiseksi. Palvelujen tarjoajien tulee ilmoittaa hyvissä ajoin paitsi asiakkailleen myös yrityksille mahdollisista eturistiriidoista äänestyksissä tai annettaessa äänestyskäyttäytymistä koskevia konsulttipalveluja. Niiden on myös ilmoitettava, miten ne toimivat tällaisten eturistiriitojen välttämiseksi. Asianmukaisen valvontamekanismin käyttöönottoa tulisi myös harkita.

Kysymys 19. Pidättekö muita (lainsäädäntö-)toimenpiteitä tarpeellisena, esimerkiksi rajoitusten asettamista sille, onko valtakirjoja koskevien neuvontapalvelujen tarjoajilla oikeus tarjota konsulttipalveluja kohdeyrityksille?

Kyllä. Se ei estäisi hyvämaineisten liikkeeseenlaskijoiden toimintaa, mutta auttaisi samaan aikaan välttämään mahdollisia eturistiriitoja. Valtakirjoja koskevien neuvontapalvelujen tarjoajat eivät saa antaa konsulttipalveluja yrityksille, joiden omille asiakkaille ne tarjoavat valtakirjoja koskevia neuvontapalveluja.

3.3.5 Osakkeenomistajien tunnistaminen

Kysymys 20. Tarvitaanko Eurooppaan tekninen ja/tai oikeudellinen järjestelmä, joka auttaisi liikkeeseenlaskijoita tunnistamaan osakkeenomistajansa ja helpottaisi siten vuoropuhelua yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään liittyvistä kysymyksistä? Jos vastaus on kyllä, uskotteko, että tällainen järjestelmä edistäisi myös sijoittajien välistä yhteistyötä? Olkaa hyvä ja tarkentakaa (esim. tavoitteet, tarkoituksenmukainen väline, tiheys, yksityiskohtaisuus ja kustannusten kohdentaminen).

ETSK pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että tällaisia järjestelmiä suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon henkilötietojen suojaa koskevan kansallisen lainsäädännön erityispiirteet (24). Tästä syystä ongelma olisi parempi ratkaista jäsenvaltioiden eikä EU:n tasolla. Yksi mahdollisuus olisi suositella jäsenvaltioiden talletuslaitoksille, että ne lisäävät osakkeenomistajien tileihin internetosoitteen, joka tarjoaisi uuden vaihtoehdon liikkeeseenlaskijoiden ja osakkeenomistajien väliseen yhteydenpitoon.

3.3.6 Vähemmistöosakkaiden suoja

Kysymys 21. Tarvitsevatko vähemmistöosakkaat mielestänne laajempia oikeuksia puolustaakseen tehokkaasti etujaan yrityksissä, joissa on määräävässä asemassa olevia tai määräysvaltaa käyttäviä osakkeenomistajia?

Se ei ole tarpeen. Unionin lainsäädäntökehykseen, joka koskee osakkeenomistajien oikeuksien suojelua ja jolla helpotetaan heidän osallistumistaan yhtiökokouksiin, on tehty viime aikoina muutoksia. Näin on luotu toimiva järjestelmä, jossa osakkeenomistajilla on mahdollisuus saada tietoa, osallistua helposti yhtiökokouksiin ja harjoittaa kaikkia oikeuksiaan. Jos halutaan lisätä muita täydentäviä oikeuksia, on pohdittava tarkasti tasapainoa vähemmistöosakkaiden ja määräävässä asemassa olevien osakkeenomistajien etujen välillä, jottei estetä tärkeiden päätösten tekoa. Määräävässä asemassa olevan osakkeenomistajan läsnäolo voisi antaa lisämahdollisuuden valvoa hallituksen jäseniä ja toimintaa.

Kysymys 22. Tarvitsevatko vähemmistöosakkaat mielestänne kattavamman suojan lähipiirin liiketoimia vastaan? Jos vastaus on kyllä, millaisia toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa?

Kyllä, sillä lähipiirin liiketoimet saattavat monissa tapauksissa aiheuttaa mahdollisia eturistiriitoja. Lähipiirin liiketoimia olisi säänneltävä yhdenmukaisesti Euroopan tasolla. Sääntelyn on oltava selkeää mutta samalla riittävän joustavaa, jotta voidaan estää yrityksiä tekemästä suuria virheitä. Sääntely ei saa mahdollistaa sitä, että sääntelyelimet tekevät mielivaltaisia päätöksiä, jos teksti on epäselvä tai harhaanjohtava.

3.3.7 Työntekijöiden osakkeenomistus

Kysymys 23. Onko työntekijöiden osakkeenomistuksen edistämiseksi syytä toteuttaa toimenpiteitä EU:n tasolla? Jos vastaus on kyllä, mitä toimenpiteitä?

ETSK ei pidä sitä tarpeellisena EU:n tasolla. Tässä vaiheessa riittää täysin, että tällainen mahdollisuus on periaatteessa olemassa, mutta se ei ole pakollinen, vaan sitä voidaan käyttää soveltuvissa tilanteissa.

Työntekijöiden motivointi tarjoamalla heille osakeomaisuutta on keino, jota voidaan käyttää työntekijöiden sitoutumisen ja tuottavuuden parantamiseksi, mutta se ei missään tapauksessa saa korvata palkkaa tai estää työehtosopimuksiin liittyviä palkkaneuvotteluja. Se ei myöskään saa korvata muita kohdassa 2.9 mainittuja osallistumismuotoja. Jokaisen yrityksen tulisi joka tapauksessa voida päättää asiasta itsenäisesti, sillä käytäntö ei välttämättä ole aina tarkoituksenmukainen (25).

3.4 ”Noudata tai selitä” -periaatteeseen perustuvat puitteet – yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevien säännöstöjen valvonta ja täytäntöönpano

Kysymys 24. Oletteko sitä mieltä, että yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevien säännöstöjen suosituksista poikkeavia yrityksiä olisi vaadittava perustelemaan yksityiskohtaisesti, miksi ne ovat poikenneet suosituksista, ja kuvailemaan vaihtoehtoisia ratkaisuja, joihin kyseiset yritykset ovat päätyneet?

Kyllä. Joissakin tapauksissa poikkeaminen voi olla perusteltua. Kun tällaiset tapaukset selitetään ja perustellaan, suojellaan yrityksen etuja samantasoisesti kuin niiden sijoittajien etuja, joille ilmoitettaisiin suosituksista poikkeamisen tarpeesta. Muutoin säännöstöjen merkitys yritysten hyvien hallinnointi- ja ohjauskäytäntöjen edistämisvälineenä heikentyy.

Kysymys 25. Oletteko sitä mieltä, että valvontaelimellä pitäisi olla oikeus tarkastaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä annettavien selvitysten informatiivinen laatu ja vaatia yrityksiltä tarvittaessa lisäperusteluja? Jos vastaus on kyllä, millaisia tehtäviä valvontaelimille olisi tarkkaan ottaen annettava?

Kyllä. Kyseinen tieto on epäilemättä tärkeä osakkeenomistajille ja sijoittajille, ja se olisi otettava huomioon sijoituspäätöstä tehtäessä. Sääntelyelimillä on oltava tällainen oikeus vastaavasti kuin niillä on oikeus saada muut liikkeeseenlaskijayritysten julkaisemat tiedot. Niillä olisi oltava seurannan ja joissakin harvoissa tapauksissa opastuksen (esim. merkittävät yhteiskunnalliset riskit) lisäksi valmiudet ryhtyä toimenpiteisiin. Muutoin luottamus yritysten hallinnointia ja ohjausta koskeviin ilmoituksiin laskee ja sijoittajat ja muut sidosryhmät joutuvat alttiiksi suuremmille riskeille.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 13.

(2) Komissio on julkaissut yhdessä kahden vihreän kirjan kanssa – KOM(2010) 284 lopullinen ja KOM(2011) 164 lopullinen – useita yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevia asiakirjoja (esim. KОМ(2010) 561 lopullinen ja KОМ(2010) 579 lopullinen). Aihetta käsitellään myös komission alustavassa lainsäädäntöehdotuksessa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” (KOM(2010) 608 lopullinen).

(3) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 13; EUVL C 284, 25.8.2011, s. 92 ja 101.

(4) ”Käsitteellä ’hallitus’ viitataan tässä vihreässä kirjassa pääasiassa johdon valvontatehtävään”, s. 6. Jos hallintoneuvosto hoitaa aidosti valvontatehtävää, niin hallitus voi ottaa hallintoroolin ottamalla osaa strategiseen päätöksentekoon (fuusiot/yrityskaupat, yritysten myynti/ostaminen).

(5) J. Weimer ja J. Pape, A Taxonomy of Systems of Corporate Governance, Theory Papers in Corporate Governance, Vol 7(2), huhtikuu 1999, Blackwell Publishers.

(6) A. Vliegenthart, Transnational actors and the converging corporate governance regulation in ECE, Central and East European International Studies Association (CEEISA), 2006.

(7) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 13.

(8) Ibid., kohta 2.4.

(9) J. Fichtner, Activist hedge funds and the erosion of Rhenish capitalism: The impact of impatient capital, Working Paper Series Number 17 CCGES/CCEAE 2009.

(10) M. Goyer, Varieties of Institutional Investors and National Models of Capitalism: The Transformation of Corporate Governance in France and Germany. POLITICS & SOCIETY, vol. 34, nro 3, syyskuu 2006, s. 399–430.

(11) G20-maiden valtiovarainministerien ja keskuspankkien johtajien tiedote, 5.9.2009.

(12) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 101.

(13) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 13

(14) OECD on kehittänyt kansainvälisen standardin, jonka tarkoituksena on auttaa valtiovaltaa parantamaan osakkeenomistajuuteensa liittyvän vallan käyttöä. Ks. OECD Guidelines on Corporate Governance of State-Owned Enterprises, OECD, 2005.

(15) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 13.

(16) Ks. Lissabonin sopimuksen 2 artikla ja 3 artiklan 3 kohta sekä EUVL C 83, 30.3.2010, s. 17.

(17) http://www.equalities.gov.uk/pdf/EN_document_travail%5Bmain%5D.pdf.

(18) http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/reding/womenpledge/index_en.htm.

(19) Ks. Euroopan parlamentin 6. heinäkuuta 2011 antama päätöslauselma (muu kuin lainsäädäntöpäätöslauselma) naisista ja yritysjohtajuudesta, http://www.europarl.europa.eu/oeil/file.jsp?id=5862452&noticeType=null&language=fi, http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=REPORT&mode=XML&reference=A7-2011-0210&language=FI.

(20) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 13.

(21) EUVL L 120, 15.5.2009, s. 22.

(22) ”Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä vaatii tai rohkaisee hallituksia ottamaan huomioon sidosryhmien edut ja ilmoittamaan julkisesti, miten tämä tapahtuu merkittävissä kysymyksissä”, OECD, 2006, Methodology for assessing the implementation of the OECD principles of corporate governance, s. 112.

(23) EuropeanIssuers on liikkeellelaskijoiden yhdistysten kattojärjestö. Ks. http://www.europeanissuers.eu/_mdb/position/200_Towards_Common_Principles_for_ICRM_European_Companies__final_100127.pdf.

(24) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 123.

(25) EUVL C 51, 17.2.2011, s. 1.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/99

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – Yhdessä uuteen kasvuun”

KOM(2011) 206 lopullinen

2012/C 24/22

Esittelijä: Benedicte FEDERSPIEL

Toiset esittelijät: Martin SIECKER ja Ivan VOLEŠ

Euroopan komissio päätti 13. huhtikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ”Yhdessä uuteen kasvuun”

KOM(2011) 206 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 150 puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on seurannut tarkasti sisämarkkinoita kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta, ja se perusti tätä varten vuonna 1994 yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän. Komitea on antanut panoksensa komission aloitteeseen yhtenäismarkkinoiden uudelleenkäynnistämiseksi ja elvyttämiseksi, mutta pahoittelee, ettei komissio ole ottanut asianmukaisesti huomioon Montin, Lamassouren, Gonzálezin, Grechin ja Herzogin raportteja eikä pystynyt luomaan aidosti kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettuja yhtenäismarkkinoita, kuten Euroopan parlamentti esittää 20. toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa.

1.2 ETSK luetteli sisämarkkinoiden toimenpidepaketista antamassaan lausunnossa (1) joukon toimia, jotka puuttuvat paketista. Puuttuvat viputekijät koskevat mm. tekijänoikeusmaksuja, tekijänoikeusdirektiivin tarkistusta, verkon riippumattomuutta, tietosuojaa, sijoittajansuojaa, sosiaalialan pöytäkirjaa, yksityisen eurooppayhtiön perussääntöä, sähköisiä hankintoja, eurooppalaisia luottoluokituslaitoksia, sukupuolten tasa-arvoa, mikro- ja perheyrityksiä, uusien yritysten perustamiseen ja olemassa olevien laajentamiseen liittyviä tukitoimia, luotto- ja pankkikortteja, sähköisiä maksuja, kulutusluottoja ja ylivelkaantumista, pankkien välisiä tilisiirtoja, nuorisoa sekä yhteisvaluutta euron käyttöönoton täyttä toteuttamista ja yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) toiminnan parantamista.

1.3 Komitea oli valinnut seuraavat yhdennettyjä sisämarkkinoita koskevat painopistealat, joista monet mainitaan nyt 12 viputekijäksi kutsuttujen ensisijaisten toimenpiteiden joukossa: perusoikeuskirja erottamattomana osana sisämarkkinoita; palvelut; vähittäisrahoituspalvelut; yleishyödylliset palvelut; kestävä kehitys; pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yrittäjyyden oikeudelliset muodot; kilpailukyky; standardointi; digitaaliset sisämarkkinat; yritysten hyvä hallintotapa ja työntekijöiden osallistuminen; työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja taloudelliset vapaudet; julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö; ulkoinen ulottuvuus sekä kollektiiviset oikeussuojakeinot.

2. Komission tiedonannon pääsisältö

2.1 Sisämarkkinoilla on tiettyjä puutteita, jotka Mario Monti otti esille raportissaan ”Uusi sisämarkkinastrategia” ja Euroopan parlamentti päätöslauselmassaan (Louis Grechin mietintö) ”Kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen”. Näiden puutteiden korjaaminen edellyttää ennakoivaa, monialaista strategiaa. Markkinat on eheytettävä ja palvelujen liikkuvuutta, innovointia ja luovuutta haittaavat esteet on poistettava. Kansalaisten luottamusta sisämarkkinoihin on näin ollen lujitettava, ja kuluttajille on annettava tilaisuus saada täysi hyöty sisämarkkinoiden tuomista eduista.

2.2 Vastatakseen näihin haasteisiin komissio esitti tiedonannossaan ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” 50 ehdotusta, joista se käynnisti julkisen keskustelun (2). Komissio on yksilöinyt 12 viputekijää julkisen keskustelun kuluessa esitettyjen kannanottojen perusteella. Komissio ehdottaa, että EU hyväksyy vuoden 2012 loppuun mennessä kullekin viputekijälle avaintoimen kasvun vauhdittamiseksi ja kansalaisten luottamuksen lisäämiseksi.

2.3 Jotta ehdotetuilla toimilla olisi odotusten mukaisia vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen, niiden kehittämistä ja tehokasta toteutusta koskevien ehtojen on täytyttävä. Näitä ehtoja on ainakin neljä: 1) parempi vuoropuhelu koko kansalaisyhteiskunnan kanssa, 2) tiiviimpi kumppanuus eri toimijoiden kanssa, 3) tehokas tiedotus kansalaisille ja yrityksille sekä 4) sisämarkkinasääntöjen soveltamisen aktiivisempi valvonta. Vuoden 2012 päättyessä sisämarkkinoiden kehittämisessä siirrytään uuteen vaiheeseen. Ideoita haetaan laajalla taloustutkimuksella, jonka tulosten perusteella on tarkoitus yksilöidä markkina-alueita, joilla on käyttämätöntä kasvupotentiaalia, ja löytää mahdollisesti uusia viputekijöitä kasvun vauhdittamiseksi. Komissio huolehtii uusien hallinnointivälineiden avulla siitä, että myös kansalaisyhteiskunta ja kaikki sisämarkkinatoimijat saavat tilaisuuden esittää näkemyksiään.

3. Yleishuomioita ja suosituksia

3.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen tehostaa kasvua ja vahvistaa luottamusta sisämarkkinoihin. Komitea muistuttaa, että sisämarkkinat ovat Euroopan yhdentymisen keskeinen osa ja että niiden avulla voidaan tuottaa etuja, jotka ovat välittömästi eurooppalaisten sidosryhmien havaittavissa, sekä luoda Euroopan talouksiin kestävää kasvua. Nykyisessä talousympäristössä toimivat ja tulevaisuuteen suuntautuneet sisämarkkinat eivät ole vain suotavat, vaan myös olennaiset Euroopan unionin poliittisen ja taloudellisen tulevaisuuden kannalta. Näiden etujen aikaansaamiseksi on ehdottoman tärkeää, että komission ehdotukset ovat kunnianhimoisia ja että niissä ei keskitytä ratkaisemaan vain pienen mittakaavan yksityiskohtaisia haasteita.

3.2 Komitea tunnustaa, että komission tiedonanto on vasta toinen askel prosessissa, jossa on otettava vielä paljon lisää askeleita. Käsiteltävänä olevassa tiedonannossa komissio poimii aiheesta ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” annetussa tiedonannossa esitetyistä 50 alkuperäisestä ehdotuksesta 12 viputekijää, ja jatkaa niiden käsittelyä. Komitea on todennut, että monet ehdotetuista viputekijöistä eivät olleet lupauksen mukaisesti uusia, sillä ne sisältyivät jo vuosia 2010 ja 2011 koskeviin komission työohjelmiin (3).

3.3 Komitea haluaisi lisäksi ymmärtää, millä logiikalla on tehty se yleinen poliittinen valinta, joka johti lopulta siihen, että komissio valitsi useista vaihtoehdoista juuri nämä kaksitoista viputekijää edistämään sisämarkkinoiden toteuttamista. Prosessi ei käy ilmi sen enempää tiedonannosta kuin mainittujen toimien analyysistakaan.

3.4 ETSK kehottaa Euroopan komissiota jatkamaan työskentelyä muidenkin alkuperäisessä tiedonannossa (KOM(2010) 608 lopullinen) lueteltujen, mutta 12 viputekijän ulkopuolelle jätettyjen ehdotusten parissa. Se suosittelee lisäksi, että komissio tarkastelisi komitean aikaisemmin sisämarkkinoiden toimenpidepaketista antamassa lausunnossa luettelemia puuttuvia viputekijöitä (ks. kohta 1.2). Komitea haluaa saada tietoa edistymisestä molemmilla aloilla ja muistuttaa komissiolle, että nopeat jatkotoimet ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että sisämarkkinoiden kehittämisellä voidaan vaikuttaa Euroopan talouskasvuun lähitulevaisuudessa myönteisesti.

3.5 Valmisteilla on jo joukko ehdotuksia, jotka on tarkoitus esittää vuoden loppuun mennessä. ETSK odottaa komission lausuntopyyntöä näistä ja muista konkreettisista ehdotuksista voidakseen tuoda esiin kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien näkemykset. ETSK on lisäksi valmis osallistumaan sen arviointiin, millaisia vaikutuksia uudella lainsäädännöllä olisi sisämarkkinoihin, sekä antamaan panoksensa kattavaan taloustutkimukseen, jonka tulosten perusteella tulisi voida löytää markkinarakoja, joissa on hyödyntämätöntä kasvupotentiaalia sekä mahdollisia uusia kasvun viputekijöitä. ETSK toteaa, että lisätoimet ovat tarpeen, jotta voidaan määritellä aikaisemman ja nykyisen sisämarkkinalainsäädännön vaikutuksia erityisesti sitä silmällä pitäen, onko toimien yhdistelmän avulla onnistuttu saamaan aikaan ratkaiseva muutos siinä, kuinka sisämarkkinat toimivat suhteessa yritysten, työntekijöiden ja kuluttajien välittömästi havaitsemiin hyötyihin.

3.6 ETSK korostaa lisäksi, että vastuu sisämarkkinoiden kehittämisestä ei ole vain sisämarkkinoiden pääosaston vastuulle kuuluvien toimien ja toimenpiteiden varassa, vaan se kuuluu myös muille politiikanaloille. Komitea kiinnittää tässä yhteydessä huomiota sellaisten aloitteiden kuin ”Digitaalistrategia” (4) ja ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen” (5) merkitykseen ja kehottaa komissiota varmistamaan, että toimivien sisämarkkinoiden toteuttamisessa edistytään mainittujen tiedonantojen kattamilla aloilla.

3.7 Komissio korostaa asiakirjansa johdannossa kestävän kehityksen merkitystä. Komitea on pahoillaan siitä, että komission vuonna 2008 hyväksymä kunnianhimoinen kestävän kehityksen strategia ei saa jatkoa tässä tiedonannossa. Tarpeelle siirtyä kestävämpiin tuotanto- ja kulutusmalleihin tulisi antaa sen ansaitsema tuki.

3.8 Ennen Lissabonin sopimusta katsottiin, että uudelleen yhdentyvän Euroopan tarjoamat poliittiset ja taloudelliset edut olivat sosiaali- ja kestävyyskysymyksiä tärkeämpiä. Voidaan kuitenkin sanoa, että Lissabonin sopimuksessa epätasa-arvoinen tilanne on saatettu tasapainoon, ja rinnalle on tullut muita yhtä tärkeitä seikkoja (käytännön tuloksia ei tosin ole vielä nähty). Tiedonannossa todetaan useita kertoja, että yrityksille ei pitäisi aiheutua ylimääräistä taakkaa eikä kuluttajille ylimääräisiä kustannuksia, mutta siinä ei viitata lainkaan työntekijöihin ja viranomaisiin kohdistuviin vaikutuksiin.

3.9 ETSK toistaa kehotuksensa omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa. Se pitää kasvun ja liiketoimintapotentiaalin edistämistä olennaisena, mutta katsoo kuitenkin, että ehdotuksissa tulisi keskittyä enemmän kuluttajiin ja kansalaisiin itsenäisinä toimijoina sisämarkkinoiden luomisessa.

3.10 ETSK kehottaa soveltamaan nollatoleranssia siihen, että jäsenvaltiot eivät pane EU:n lainsäädäntöä täytäntöön, ja muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että viivästynyt, epäjohdonmukainen ja epätäydellinen täytäntöönpano on edelleen merkittävä este sisämarkkinoiden toiminnalle. Komitea pitäisi erittäin tervetulleena sitä, että jäsenvaltiot julkaisisivat vastaavuustaulukkoja, joiden avulla voitaisiin paremmin edistää ja ymmärtää sisämarkkinoita (6).

4. 12 viputekijää koskevia erityishuomioita ja suosituksia

4.1 Pk-yrityksiä koskevat toimet

4.1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin, joiden tuloksena pitäisi löytyä ratkaisu joihinkin pk-yritysten ongelmiin erityisesti rajatylittävää pääomasijoittamista koskevan rahoituksen saatavuuden parantamisessa. Komitea kuitenkin toteaa, että tämä ei riitä ratkaisemaan rahoituksen saatavuuden rajallisuuteen liittyviä ongelmia, joita monilla pk-yrityksillä on kriisin jälkimainingeissa eri puolilla Eurooppaa. Lisäksi tulisi kiinnittää enemmän huomiota mikro- ja perheyritysten tarpeisiin, sillä ne eivät monesti pysty hyödyntämään olemassa olevia tukijärjestelmiä, ja niiden rahoituksen kestävyyttä heikentävät usein myöhässä olevat maksut tai maksamatta jättäminen. Olisi tarpeen arvioida Basel III -sopimuksen vaikutusta pankkien halukkuuteen rahoittaa pk-yrityksiä.

4.1.2 ETSK muistuttaa lisäksi, että myös useimmat muut avaintoimet vaikuttavat ainakin jossain määrin pk-yrityksiin. Small Business Act -aloitteen merkitystä ei tule aliarvioida. ”Pienet ensin” -periaatetta tulisi näin ollen soveltaa kaikkiin säädösehdotuksiin, ja niiden vaikutuksia pk-, pien- ja perheyrityksiin tulisi tarkastella etukäteen. Täytäntöönpanoa ja sen seurantaa tulisi pitää ensisijaisena EU:n pk-yrityspolitiikassa.

4.1.3 EU:n patentin tulevalla kielijärjestelyllä tulee syrjinnän välttämiseksi varmistaa sellaisista maista peräisin olevien yritysten rahoitustuki, joiden virallinen kieli ei kuulu EU:n patentin virallisiin kieliin.

4.2 Kansalaisten liikkuvuus

4.2.1 Ehdotettu avaintoimi kansalaisten liikkuvuuden lisäämiseksi on se, että uudistetaan ammatillisen koulutuksen tunnustamista. Työntekijöiden ammatillista ja maantieteellistä liikkuvuutta edistämällä voitaisiin auttaa parantamaan eurooppalaisten työmarkkinoiden toimintaa ja rajatylittävien palveluiden tuottamista. Yritykset kaikkialla Euroopassa painivat vakavien osaamispuutteiden kanssa osittain siitä syystä, että ammattikoulutus on puutteellista. Vaikka tällä alalla saavutettu kehitys on tervetullutta, komitea kehottaa komissiota käsittelemään myös moninaisia muita esteitä, jotka estävät edelleen kansalaisia liikkumasta helposti rajojen yli EU:n alueella.

4.2.2 Ammatillisen koulutuksen tunnustamista on kokeiltu aikaisemminkin, 1980-luvun loppupuolella, mutta silloin jäsenvaltioita oli vähemmän. Vuonna 2005 hyväksytyllä ammattipätevyyden tunnustamista koskevalla direktiivillä yhdistettiin 15 aikaisempaa direktiiviä, jotka koskivat säänneltyjen ammattien eri ryhmiä. Koska direktiivillä ei ollut saavutettu asetettua päämäärää, Euroopan komissio käynnisti vuonna 2010 direktiivin tarkistamisen.

4.2.3 ETSK korostaa, että ennen kuin nykyisen direktiivin rinnalle annetaan uutta lainsäädäntöä, tulisi laatia perusteellinen analyysi siitä, kuinka nykyistä lainsäädäntöä voitaisiin muuttaa siten, että se tukisi ammattitaidon vastavuoroista tunnustamista. ETSK esittää seuraavat huomiot:

—	Säänneltyjen ammattien määrän vähentäminen: olisi toteutettava järjestelmällinen selvitys siitä, mitkä säännellyt ammatit on tarpeen säilyttää säänneltyinä uudet työmarkkinatarpeet huomioiden.

—	Ajatusta eurooppalaisen ammattikortin luomisesta tulisi käsitellä tarkemmin (automaattinen tunnustaminen sellaisten viranomaisten toimesta, joilla tulisi olla valtuudet myöntää näitä kortteja).

—	Koulutuksen vähimmäisvaatimusten ajantasaistamisen tulisi perustua tuloksiin pikemminkin taitojen ja pätevyyden kuin koulussa vietettyjen tuntien kannalta.

—	Tulisi voida taata toisaalta ammattipätevyyden tunnustamista koskevalla direktiivillä asetetun yleisjärjestelmän ja toisaalta EQF:n (7) ja Bolognan ja Kööpenhaminan prosessien muiden avoimuusvälineiden rinnakkaisuus.

4.2.4 ETSK ehdottaa, että sillä aikaa kun odotetaan yhdenmukaistamisen saamista päätökseen 27 jäsenvaltiossa, arvioitaisiin mahdollisuutta soveltaa toista lähestymistapaa, joka perustuu pienemmän jäsenvaltiojoukon yhteisiin toimiin, mahdollisesti toteuttamalla tiiviimpää yhteistyötä, jossa seurataan maahanmuuton muotoja ja työmarkkinoiden kehitystä. Tämä saattaisi johtaa lopputulokseen, jota työntekijöiden liikkuvuuden parantaminen edellyttää. Ensimmäisen askelen jälkeen voisi olla helpompaa saavuttaa täysimääräinen yhdenmukaisuus.

4.2.5 ETSK ei pidä työeläkelaitosten toiminnasta annetun direktiivin tarkistamista tarpeellisena, sillä siinä on luotu riittävä oikeudellinen kehys. Sen rajatylittävien osatekijöiden toimintaa on kuitenkin tarpeen parantaa.

4.3 Immateriaalioikeudet

4.3.1 Immateriaalioikeuksien tulee hyödyttää niin tekijöitä, tekijänoikeuksien käyttäjiä kuin kuluttajiakin (8). Kuluttajilla tulisi olla mahdollisuus käyttää tekijänoikeuksilla suojattua sisältöä sekä tuotteita ja palveluita, jotka perustuvat tekijänoikeuksilla suojattuun materiaaliin, riippumatta heidän asuinpaikastaan EU:n alueella. Tarvitaan siis yleiseurooppalaisempi lähestymistapa lisenssien myöntämiseen ja tekijänoikeusmaksuihin.

4.3.2 Nykyinen immateriaalioikeuksia koskeva oikeudellinen kehys on kuluttajien kannalta hämmentävä. Tilanne on yleiseurooppalaisella tasolla vielä pahempi. Oikeudellista kehystä on tarpeen selventää, ja oikeudellisissa seuraamuksissa ja niiden täytäntöönpanossa tulee soveltaa suhteellisuutta. Yksittäisiin kuluttajiin, jotka saattavat rikkoa immateriaalioikeuksia epähuomiossa ja/tai pienessä mittakaavassa oman käyttönsä yhteydessä, tulee ehkä suhtautua eri tavalla kuin laajaan/kaupalliseen rikolliseen toimintaan.

4.4 Kuluttajat sisämarkkinoiden toimijoina

4.4.1 Vaihtoehtoinen riidanratkaisu voi olla hyödyllinen väline pyrittäessä suojelemaan kuluttajia ja auttamaan heitä käyttämään oikeuksiaan nopeasti ja edullisesti – eikä vain sähköisen kaupankäynnin yhteydessä vaan yleisemminkin. Kuluttajien etujen tulee olla keskeisessä asemassa tässä tuomioistuimen ulkopuolisessa mekanismissa, ja kuluttajilla tulee tarvittaessa olla mahdollisuus turvautua muutoksenhakuun myös oikeusteitse. Komitea suhtautuu myönteisesti vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevaan säädösehdotukseen, joka mainitaan vuotta 2011 koskevassa komission työohjelmassa, ja muistuttaa, että ehdotuksen tulee johtaa korkeatasoiseen suojeluun.

4.4.2 Vaihtoehtoisen riidanratkaisun lisäksi oikeusasioiden pääosasto on toteuttanut kuulemisen kollektiivisista oikeussuojakeinoista. Valitettavasti marraskuussa ei ole odotettavissa säädösehdotusta, vaan ainoastaan toinen tiedonanto keväisen kuulemisen tuloksista, mikä on komitealle pettymys. Nyt on korkea aika siirtyä kuulemisista toimintaan. Komitea odottaa, että säädösehdotus annetaan lähitulevaisuudessa. Ehdotuksen tulee johtaa kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmään, joka toimii sekä kansallisesti että rajatylittävästi ja joka on avoin kaikille sisämarkkinoiden piirissä toimiville kuluttajille.

4.4.3 Tällaisten mekanismien tulisi olla kaikkien niiden käytettävissä, joiden oikeuksia rikotaan sisämarkkinoilla. Kuluttajien oikeuksia rikkovat sekä tavaroiden ja palveluiden tuottajat että epäreilut sopimusehdot ja kaupalliset menettelyt. Mutta myös työntekijöillä, joiden oikeuksia rikotaan, ja yleisemminkin syrjinnästä kärsivillä kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus käyttää kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmiä. Pk-yritykset saattavat tarvita samanlaista suojelua mm. epäreiluja kaupallisia menettelyjä vastaan.

4.4.4 Kuluttajat eivät suurelta osin huomaa vielä sisämarkkinoiden tuottamia hyötyjä vähittäisrahoituspalveluiden alalla. Vaikka komitea suhtautuukin myönteisesti työskentelyn jatkamiseen pankkimaksujen läpinäkyvyyden ja lainanottajien paremman suojaamisen aloilla, se katsoo, että tarvitaan enemmän toimia vähittäisrahoituspalveluiden rajatylittävän käytön kannustamiseksi. Myös perusmaksutilien tulisi olla kaikkialla EU:ssa asuvien käytettävissä.

4.4.5 ETSK suhtautuu myönteisesti yleistä tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamiseen, jossa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota kuluttajanäkökulmaan, ja odottaa mahdollisuutta kommentoida konkreettisia ehdotuksia. Se suhtautuisi myönteisesti myös markkinavalvonnan lisäämiseen sekä kansallisella että yleiseurooppalaisella tasolla.

4.4.6 Sisämarkkinoihin perustuvat kuluttajien ja kansalaisten suorat oikeudet ovat markkinoiden yhdentymisen keskeinen rakennusaine, ja ne edustavat Euroopan taloudellisen integraation suoraan hyödynnettävissä olevia etuja, olipa kyse sitten matkustajien oikeuksista, verkkovierailumaksuista tai sähköisestä kaupasta. Kuluttajilla/matkustajilla tulee olla käytettävissään nopeita ja helppoja mekanismeja, joiden kautta he voivat käyttää oikeuksiaan erityisesti hätätilanteessa, esimerkiksi ollessaan ulkomailla ilman mahdollisuutta palata kotimaahansa. Lisäksi todettakoon, että yhdenmukainen soveltaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä matkustajia ei kohdella kaikkialla EU:ssa tasa-arvoisesti, mikä johtuu täytäntöönpanomenettelyjen sekä voimassa olevien sääntöjen ja asetusten tulkinnan suuresta vaihtelusta.

4.5 Palvelut

4.5.1 Komitea kannattaa ehdotusta standardointijärjestelmän laajentamisesta kattamaan myös palvelut, mutta huomauttaa, että palveluiden erityisluonne tulisi ottaa huomioon ja että tavaroiden standardointia koskevaa mallia ei voida kopioida automaattisesti. Palveluja koskevien standardien jatkokehittelyssä on otettava huomioon markkinoiden ja yhteiskunnan tarpeet sekä kuluttajien turvallisuus.

4.5.2 ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen liike-elämän palveluita käsittelevän korkean tason työryhmän perustamisesta yksilöimään markkinoiden pääasiallisia esteitä ja pullonkauloja.

4.5.3 Komitea on tyytyväinen aloitteeseen uudistaa julkishallintoa perustamalla keskitettyjä asiointipisteitä ja suhtautuu erittäin myönteisesti hallinnollisen yhteistyön kehittämiseen rajatylittävissä asioissa. Tätä yhteistyötä on laajennettava myös sellaisille politiikanaloille, joilla vaatimusten noudattaminen ei ole varmaa. ETSK katsoo, että komission päätelmät palveludirektiivin vaikutuksesta ja palvelualan toiminnasta ovat ennenaikaisia, sillä direktiivi on ollut voimassa vasta muutaman vuoden (9).

4.6 Verkot

4.6.1 Komitea katsoo energiaverkkojen (10) osalta, että jäsenvaltioiden on edelleen voitava vapaasti valita energiamuotonsa. Yleisen edun osatekijöitä ovat hyvät verkot, laadukkaat palvelut ja kaikki niiden yleiskattavuuden varmistavat keinot sekä turvallisuus ja jatkuvuus kohtuullisin hinnoin. ETSK toivoo, että unioni esiintyisi yhtenäisenä kansainvälisissä yhteyksissä energia-asioissa ja energiankuljetusverkkoja koskevissa kysymyksissä ja että unioni kohtelisi näitä aloja, ja erityisesti energiatoimitusten varmuutta, diplomatiansa olennaisena osana (ENP). Unionin tulisi myös tehdä ehdotuksia, jotka koskevat hallinnon normeja läpikulkumaissa. Jäsenvaltioiden tulisi puolustaa tätä solidaarisuutta energia-asioissa maailmanlaajuisissa yhteyksissä yhdessä unionin kanssa ja kunnioittaa yleisen edun periaatetta unionissa. Lisäksi ETSK kehottaa perustamaan energiakysymyksiä ja ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen neuvoa-antavan komitean.

4.6.2 Liikennekysymysten (11) osalta ETSK kehottaa parantamaan sekä EU:n länsi- ja itäosien että sen pohjois- ja eteläosien yhteyksiä. Se haluaa myös, että kiinnitetään erityistä huomiota ns. naapuruuspolitiikkaan ja lisätään yhteyksiä EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin. Komission ja jäsenvaltioiden tulisi keskittyä ensisijaisesti itse verkkoon eikä yksittäisiin infrastruktuurihankkeisiin. Näin edistetään myös jäsenvaltioiden yhteisvastuuta. Komitea korostaa, että mikäli EU:n tavoitteena on luoda Eurooppaan aidot yhdennetyt liikenteen sisämarkkinat ja jatkaa koheesiopolitiikan toteuttamista, on verkkojen valintaa muutettava radikaalisti. ETSK kannattaa tähän liittyen Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevan politiikan hiljattain toteutettua tarkistusta. Lisäksi ETSK suosittelee hyödyntämään harkiten ja valikoiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoituksessa. Jäsenvaltioiden eritasoiset kokemukset tulisi ottaa huomioon, ja lisäksi tarvitaan johdonmukainen rahoitusstrategia, jotta kaikki asiaankuuluvat EU:n ja kansallisen tason rahoitusvälineet saadaan mukaan ”paremman rahoituksen” lähestymistapaan.

4.7 Digitaaliset sisämarkkinat

4.7.1 Sähköinen kaupankäynti vaikuttaa olevan suurimpia kärsijöitä pirstoutuneilla sisämarkkinoilla. Sähköisen rajatylittävän kaupankäynnin tarjoaman suuren potentiaalin täysimääräistä hyödyntämistä haittaavat niin tuottajien kuin kuluttajienkin kannalta mm. seuraavat seikat: sääntöjä ei ole yhtenäistetty, tietojärjestelmät eivät ole yhteentoimivia (12), immateriaalioikeuksia koskevia ongelmia ei ole ratkaistu, maksuliikenteen turvallisuus on puutteellista ja kuluttajien oikeudet ovat epäselviä erityisesti tuoteturvallisuuteen liittyen. Vaikka komission tiedonannossa ehdotetuilla toimilla puututaan joihinkin digitaalisten sisämarkkinoiden esteisiin, komitea muistuttaa, että sisämarkkinoiden valmistelemiseksi tiedon aikakauteen tarvitaan vielä paljon lisätoimia, kuten tasaisen korkeita tietosuojavaatimuksia esimerkiksi sähköisten allekirjoitusten alalla. ETSK toistaa tässä yhteydessä pyyntönsä siitä, että verkon riippumattomuus tunnustettaisiin yhdeksi digitaalisten sisämarkkinoiden perusperiaatteista.

4.7.2 Tiedonannossa mainittujen sähköiseen kaupankäyntiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen voisi lisätä kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin. Tähän mennessä on kuitenkin ehdotettu vain hyvin vähän konkreettisia toimia. Komitea kehottaa komissiota laatimaan sähköisen kaupankäynnin kehittämiseksi kunnianhimoisen toimintasuunnitelman, jonka keskiössä ovat kuluttajat. Tuloksena tulee olla EU:n sähköiset markkinat, joilla kuluttajat voivat tuntea olonsa suojatuksi ja turvalliseksi tietäessään, mistä saavat tukea, mikäli heidän oikeuksiaan rikotaan.

4.7.3 Toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden tulee johtaa siihen, että kuluttajien ja liikeyritysten kohtaamat kansalaisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvat ongelmat poistuvat. Tämän tulee tarkoittaa sitä, että kuluttajat voivat tilata digitaalisia tuotteita, kuten musiikkia, vapaasti muista EU-maista, mikä on erityisen tärkeää pyrittäessä välittämään sisämarkkinoiden merkitys myös tuleville eurooppalaisille sukupolville.

4.8 Sosiaalinen yrittäjyys

4.8.1 ETSK suhtautuu myönteisesti sosiaalisen yrittäjyyden edistämiseen ja komission aloitteeseen poliittisten puitteiden luomisesta tukemaan sen potentiaalin hyödyntämistä. Sosiaalista yrittäjyyttä koskevien aloitteiden tulisi noudattaa sisämarkkinalainsäädännön perusperiaatteita, jotka koskevat esimerkiksi kilpailua ja valtiontukisääntöjä, ja niissä tulisi huomioida ETSK:n tällä alalla tekemä työ (13).

4.8.2 ETSK on kannattanut eurooppalaisten säätiöiden perussäännön laatimista, mutta kehottaa komissiota harkitsemaan, tulisiko nykyisten säätiöiden rajatylittävän toiminnan helpottamista lainsäädännön keinoin pitää täydentävänä toimintatapana, kun otetaan huomioon, että uuden säännön edeltäjät, kuten eurooppaosuuskunnan ja Eurooppayhtiön säännöt, on otettu heikosti käyttöön.

4.8.3 Komission tulee lujittaa EU:n sitoumusta vahvistaa yritysten hyvää hallintotapaa, jotta voidaan kehittää edelleen henkilöstöedustusta ja lisätä yritysten toimittamien tietojen avoimuutta. Työntekijöiden oikeus saada tietoja, tulla kuulluksi ja osallistua on kirjattu perussopimukseen perusoikeutena työntekijöiden osallistumisen eri muodoissa: SEUTin 151 artiklan ensimmäiseen kohtaan on kirjattu ”työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu” ja 153 artiklan 1 kohdan mukaan ”unioni tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa seuraavilla aloilla:”, ja tämän kohdan f alakohdan mukaan yksi näistä aloista on ”työntekijöiden ja työnantajien edustaminen ja heidän etujensa kollektiivinen turvaaminen, mukaan lukien yhteistoiminta työpaikalla”. Julkisessa kuulemismenettelyssä tulisi näin ollen pohtia tapoja parantaa niiden tietojen läpinäkyvyyttä, joita yritykset antavat sosiaalisista näkökohdista, ympäristönäkökohdista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Sitten kun ETSK saa konkreettisen lausuntopyynnön, se aikoo tarkastella kriittisesti sosiaalista yrittäjyyttä koskevaa hanketta ja myös mahdollisuutta säilyttää yritysten yhteiskuntavastuun vapaaehtoisuuden perusta.

4.9 Verotus

4.9.1 ETSK korostaa energiaverotusta koskevan direktiivin tarkistamisen osalta, että hiiliveron käyttöönotolla tulisi täydentää päästökauppajärjestelmää ja energiatehokkuussuunnitelmaa (14). Hiiliveron tulisi tarjota rahoitustukea, jota tarvitaan kiihdyttämään t&k-toimintaa vähähiilisten prosessien ja innovatiivisten teknologioiden kehittämiseksi, ja sen tuotto tulisi käyttää ainoastaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Vero tulee asettaa siten, että se ei vaaranna kasvua eikä aiheuta vastustusta poliitikkojen tai kansan taholta, ja sen soveltaminen ei saisi johtaa energiaköyhyyslukujen kasvuun.

4.9.2 Hiiliveron tulisi perustua tuotannon sijasta kulutukseen. Komission olisi kehitettävä joukko yleisiä hiiliveron maksamista koskevia suuntaviivoja, mutta jättää yksityiskohdat muilta osin yksittäisten jäsenvaltioiden päätettäväksi. Niillä olisi vapaus periä vero omien valmistus- ja energiantuotantoteollisuuden rakenteidensa mukaisesti.

4.9.3 Komitea suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla puututaan joihinkin verotuksellisiin epäjohdonmukaisuuksiin esimerkiksi alv:n, energiaverotuksen ja yhtiöveropohjan aloilla. Vaikka toissijaisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen huolehtia siitä, että yksittäiset jäsenvaltiot kykenevät rahoittamaan julkisia palveluitaan, on tarpeen keskittyä myös kansalaisten ja pk-yritysten päivittäin sisämarkkinoilla kohtaamiin vaikeuksiin, jotka johtuvat erilaisista verojärjestelmistä ja niiden täytäntöönpanosta. Näin voidaan varmistaa sisämarkkinoiden aiempaa tehokkaampi toiminta. Ehdotetun transaktioveron avulla voitaisiin puuttua myös alalla harjoitettavaan kestämättömään riskinottoon.

4.10 Sosiaalinen yhteenkuuluvuus

4.10.1 ETSK kannattaa ajatuksia, joita komissio esittää sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan viputekijän yhteydessä. Niissä ei keskitytä ainoastaan parantamaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa, kuten komissio alun perin ehdotti tiedonannossaan ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti”. Komissio suunnittelee antavansa säädösehdotuksen, jolla pyritään parantamaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa. Ehdotukseen joko sisällytetään täsmennys, joka koskee sosiaalisten perusoikeuksien käyttöä sisämarkkinoiden taloudellisten vapauksien yhteydessä, tai sitä täydennetään vastaavasti liitteellä. Siinä ei ehdoteta direktiivin tarkistusta vaan uutta säädöstä direktiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi. Direktiivin täytäntöönpanossa esiintyvät ristiriidat tulisi selvittää, ja pitäisi määrittää asianmukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltuudet noudattaa omia työelämää koskevia normejaan ja työmarkkinasuhdejärjestelmiään, kun otetaan huomioon myös erimuotoisten työehtosopimusneuvottelujen ratkaiseva rooli. Tämän selvitystyön tulokset osoittanevat, onko työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin tarkistaminen tarpeen. Tämän ei tulisi tapahtua kilpailusääntöjen eikä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon kustannuksella. Olemassa olevan lainsäädännön tarkistamisen tai uuden lainsäädännön antamisen tulisi perustua työmarkkinaosapuolten kuulemiseen ja korkeatasoisten työnormien ja taloudellisten vapauksien tasapainoon sekä pimeän työn markkinoiden aiheuttamien ongelmien käsittelyyn.

4.11 Yritysten sääntely-ympäristö

4.11.1 Sääntelyä ei voida leimata esteeksi tai taakaksi, jos se tarkoittaa yhteiskunnallisten intressien, kuten kuluttajien ja työntekijöiden oikeuksien, suojelua. Ehdotettu tilinpäätösstandardeja koskevien direktiivien yksinkertaistaminen, joka vähentäisi yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollista taakkaa, vaikuttaa oikeanlaiselta panokselta suotuisan liiketoimintaympäristön kehittämiseen. Sen tulisi kuitenkin olla vain yksi osa kattavaa kartoitusta, jolla selvitetään eurooppalaisten yritysten tarpeetonta sääntelyrasitetta, joka heikentää niiden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla.

4.11.2 ETSK suhtautuu myönteisesti ja tukien ehdotettuihin toimiin, joita ovat mm. kaupparekistereiden yhteenliittäminen, sosiaalisia vaatimuksia vastaavat yksityisen eurooppayhtiön säännöt sekä Small Business Act -aloitteen aiempaa yhdenmukaisempi täytäntöönpano EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Se kuitenkin korostaa, että on tarpeen vähentää tarpeetonta hallinnollista taakkaa edelleen, ja odottaa komission ehdottavan tavoitteita vuoden 2012 jälkeiselle ajalle, jolloin hallinnollisen taakan on pitänyt jo vähentyä 25 prosenttia. Komitea toteaa, että tarpeettoman taakan vähentäminen on aina suotavaa, olipa sen kohteena sitten liikeyrityksiä, kuluttajia tai viranomaisia, mutta jatkaa, että tarvitaan huolellinen arviointi sen varmistamiseksi, että lainsäädännön alkuperäinen tarkoitus ei vaarannu. Komitea muistuttaa, että myös yhteinen EU-tason lähestymistapa voi vähentää hallinnollista taakkaa, mikäli se korvaa 27 erilaista kansallista lähestymistapaa.

4.12 Julkiset hankinnat

4.12.1 ETSK suhtautuu myönteisesti aloitteeseen kehittää tasapainoinen julkisia hankintoja koskeva politiikka, joka tukee ympäristönäkökohdat huomioon ottavaa, innovatiivista ja sosiaalisesti vastuullista kehittämistä. Huomiota tulee kiinnittää myös sen varmistamiseen, että korruptioon ja julkisten varojen väärinkäyttöön hankintaprosesseissa puututaan kaikkialla EU:ssa. On kuitenkin olemassa vaara, että julkisista hankinnoista tulee niin monimutkaisia, ettei niitä voida soveltaa johdonmukaisesti (15). Toimia tulisi tehostaa ainakin siinä, että parannetaan julkishallinnon valmiuksia soveltaa julkisia hankintoja koskevia sääntöjä johdonmukaisesti ja annetaan niille samalla mahdollisuus sisällyttää tarjouseritelmiinsä julkisia hankintoja koskevat uudet vaatimukset. Komission tulisi lisäksi kannustaa julkisviranomaisia käyttämään käytännesääntöjä laajemmin, jotta pk-yritysten olisi helpompi osallistua hankintamenettelyihin (16).

4.12.2 Sen jälkeen kun sisämarkkinahanke käynnistettiin 1980-luvun puolivälissä, on keskusteltu perustavan sosiaalilausekkeen sisällyttämisestä sääntöihin. Nämä vaatimukset täytettiin osittain tarkistettaessa hankintasääntöjä vuonna 2005. Julkisia hankintoja koskevien EU:n direktiivien tarkistuksessa tulisi mahdollistaa nykyisten puitteiden täysimittainen hyödyntäminen sosiaalisten ja ekologisten kriteerien sisällyttämiseksi julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin. Myös kolmansissa maissa toimivien palveluntuottajien tulee noudattaa näitä kriteerejä, sillä edellytyksellä, että ne ovat tasapainossa Lissabonin sopimuksessa asetettujen EU:n oikeuden perusperiaatteiden kanssa.

4.12.3 Komission julkisten hankintojen alan aloitteessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota avoimuuden epätasapainon sitkeään ongelmaan, joka vallitsee yhtäältä EU:n ja toisaalta sen tärkeimpien kauppakumppanien julkisten hankintojen markkinoilla. Tulisi pohtia, missä määrin EU:n julkisten hankintojen markkinoilla on kestokykyä pysyä avoimina, jos EU:n ulkopuoliset maat pitävät yllä epätasapuolisia toimintaedellytyksiä. Sen vuoksi kaikkien toimijoiden, niin jäsenvaltioiden kuin EU:n ulkopuolisten maidenkin, tulee noudattaa ratifioituja ILO:n yleissopimuksia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia. EU:n tulisi edistää tätä politiikkaa aktiivisesti globaalilla tasolla.

5. Onnistumisen edellytykset

5.1 Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että komission tiedonannossa tunnustetaan kansalaisyhteiskunnan halukkuus osallistua sisämarkkinoiden kehittämiseen sekä tämän osallistumisen tärkeys. Komitea muistuttaa roolistaan siltana Euroopan ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välillä ja toteaa näin ollen, että sillä on ainutlaatuisen hyvät edellytykset auttaa komissiota kehittämään sisämarkkinoita. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä komissiolle, että pelkkä konsultointi ei riitä, vaan on tarpeen myös osoittaa, kuinka kuulemiset ja neuvoa-antavat lausunnot ovat vaikuttaneet ehdotusten muotoiluun.

5.2 Sisämarkkinafoorumista tulisi tehdä tehokas foorumi, jolla sisämarkkinoiden moitteettomasta toiminnasta vastaavat EU:n ja kansallisen tai alueellisen tason hallintoviranomaiset voisivat käydä vuoropuhelua keskeisten toimijoiden kanssa. Komitea kannattaa vahvasti komission jäsenen Michel Barnierin esittämää ajatusta Single Market Week -tapahtumasta (sisämarkkinaviikko), joka kokoaisi yhteen yksittäisten jäsenvaltioiden viranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita.

5.3 Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä (17) (IMI) on kansallisten hallintoviranomaisten yhteistyön pääasiallinen tekninen apuväline, mutta sitä voitaisiin käyttää myös sisämarkkinoiden käyttäjien foorumina.

5.4 Unionin kansalaisten Euroopan yhdentymiselle osoittama tuki heikkenee. Tähän puuttuminen edellyttää tiivistä ja kohdennettua viestintästrategiaa ja kaikkien sellaisten välineiden hyödyntämistä, joilla tuetaan niin liikeyrityksiä kuin työntekijöitä ja kansalaisiakin. Näitä ovat mm. SOLVIT, EURES, Yritys-Eurooppa-verkosto, Euroopan kuluttajaneuvontakeskukset ja RAPEX. Sinun Eurooppasi -portaalin kehittäminen yrityksille ja kansalaisille voi olla hyödyllistä, mutta vain siinä tapauksessa, että tieto on kattavaa, asiaankuuluvaa, arvovaltaista ja kaikkien saatavilla. On tarpeen tunnustaa, että myös kansalaisilla ja liikeyrityksillä on oltava mahdollisuus esittää kysymyksensä suoraan jollekin henkilölle pelkkään sähköiseen materiaaliin turvautumisen sijasta.

Bryssel, 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 47.

(2) KOM(2010) 608 lopullinen; ETSK:n lausunto, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 47.

(3) KOM(2010) 135 lopullinen, 31.3.2010 ja KOM(2010) 623 lopullinen, 27.10.2010.

(4) http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2010:0245:FIN:FI:PDF.

(5) http://ec.europa.eu/justice/citizen/files/com_2010_603_en.pdf.

(6) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 87.

(7) Eurooppalainen tutkintojen viitekehys, European Qualifications Framework.

(8) EUVL C 18, 19.1.2011, s. 105.

(9) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 109.

(10) EUVL C 306, 16.12.2009, s. 51.

(11) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 101.

(12) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 105.

(13) Ks. tämän virallisen lehden sivu 1.

(14) Ks. tämän virallisen lehden sivu 7.

(15) Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot: EUVL C 224, 30.8.2008, s. 32, EUVL C 318, 29.10.2011, s. 99. ja EUVL C 318, 29.10.2011, s. 113.

(16) ”Eurooppalaiset julkisia hankintoja koskevat käytännesäännöt, jotka parantavat pk-yritysten mahdollisuuksia saada julkisia hankintasopimuksia”, SEC(2008) 2193.

(17) Lisätietoja saa osoitteesta http://ec.europa.eu/internal_market/imi-net/index.html.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/106

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen”

KOM(2011) 12 lopullinen

2012/C 24/23

Esittelijä: Alfredo CORREIA

Euroopan komissio päätti 18. tammikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen

KOM(2011) 12 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. syyskuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 79 puolesta, 2 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK korostaa olevansa erittäin kiinnostunut ja halukas kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta. On ensiarvoisen tärkeää, että EU:ssa jatketaan toimia urheilun kehittämiseksi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja kunnioittaen toissijaisuusperiaatetta, jota rajoittaa perussopimuksessa unionille annettu toimivalta.

1.2 Urheilu auttaa kiistatta edistämään fyysistä ja mielenterveyttä ja rakentamaan sellaisia arvoja kuin kurinalaisuus ja ryhmähenki, jotka puolestaan edistävät sosiaalista integraatiota. Urheilun harrastaminen on olennaista monien sairauksien ennaltaehkäisemisen kannalta. Terveysongelmat ovat suoraan yhteydessä ihmisten alhaiseen tuottavuuteen. Urheilun harrastaminen parantaa eurooppalaisten elämänlaatua ja pidentää eliniän odotetta; se myös lisää Euroopan talouden tuottavuutta ja kilpailukykyä. ETSK kehottaa EU:ta tukemaan urheilun harrastamista ja toteuttamaan tämänsuuntaisia toimia.

1.3 ETSK myöntää, että urheilu kärsii doping-ongelmasta. On tärkeää, että EU ja jäsenvaltiot sopivat siitä, miten tätä sosiaalista vitsausta torjutaan. Doping voi vaarantaa urheilijoiden – ennen kaikkea nuorten harrastelijaurheilijoiden – terveyden, ja se myös vääristää urheilun totuudenmukaisuutta.

1.4 Komissio on omaksunut urheilun harrastamiseen ja kehittämiseen opetuksessa kannan, johon komitea suhtautuu myönteisesti, sillä se vastaa ETSK:n aiempaa suositusta (1). ETSK toteaa jälleen kerran, että on tärkeää kohentaa urheilutiloja, pukeutumishuoneita ja muita infrastruktuureja ja huolehtia siitä, että urheilua voidaan harrastaa otollisissa olosuhteissa ja alhaisin kustannuksin.

1.5 ETSK kantaa erityisesti huolta siitä, että urheilijoille tarjotaan korkeatasoista koulutusta. On liian monia esimerkkejä siitä, että nuoret keskeyttävät koulunkäyntinsä urheilun vuoksi. On luotava olosuhteet sille, että urheilua voidaan harjoittaa ammattimaisesti ja kehittää uraa luopumatta opinnoista kahden uran periaatteen mukaisesti. Tämän periaatteen soveltaminen on tärkeää myös siksi, että uransa päättäneet urheilijat saadaan integroitua työmarkkinoille tarvittavin pätevyyksin. Tavoitteen saavuttamiseksi urheiluohjaajien koulutusta on myös tuettava, jotta ohjaajat pystyvät välittämään valmennettavilleen vankan arvomaailman.

1.6 Urheiluväkivalta on valitettavaa, ja siihen on puututtava päättäväisesti, jotta se onnistutaan kitkemään joko poliisin toimesta tai asianmukaisella rikoslainsäädännöllä. EU voi ja sen tulee koordinoida jäsenvaltioiden toimia, jotta voidaan tehostaa tietojenvaihtoa tuloksellisimmista toimintatavoista.

1.7 ETSK kiinnittää urheilussa erityistä huomiota vähäosaisimpiin väestöryhmiin, kuten vammaisiin ja vanhuksiin. Heillä on oikeus osallistua urheiluun muiden kanssa yhdenvertaisin edellytyksin. ETSK palauttaa mieliin EU:n liittyneen vammaisten oikeuksia koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen: on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot takaavat tämän yleissopimuksen noudattamisen.

1.8 ETSK toistaa vuonna 2008 esittämänsä kehotuksen (2) kiinnittää erityistä huomiota naisten läsnäoloon urheilussa ja edistämään tasa-arvoa tällä toimintalohkolla.

1.9 ETSK korostaa voittoa tavoittelemattomien urheiluseurojen roolia urheiluharrastuksen edistämisessä. Tällaisia rakenteita on tarpeen tukea joko asianmukaisin määrärahoin tai kannustamalla näissä organisaatioissa toimivia vapaaehtoisia.

1.10 Ammattijärjestöjen ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen on niin ikään tehtävä aktiivisesti yhteistyötä keskenään, sillä urheilun kehittyminen riippuu myös tästä yhteistoiminnasta. ETSK pitää ensiarvoisen tärkeänä löytää kestäviä rahoitusmuotoja, jotta yhteistyö olisi käytännössä mahdollista.

1.11 ETSK toteaa olevansa erityisen huolissaan laittoman ja sääntöjen vastaisen vedonlyönnin ja lottopelien lisääntymisestä, sillä alalta puuttuu selvästikin sääntely ja asianmukaiset sanktiot. On tärkeää painottaa, että tämä valtion harjoittama tai valtion myöntämän luvan varassa harjoitettava veikkaustoiminta ja vedonlyönti voi olla urheilun rahoituksen kannalta merkittävää, kun tulot investoidaan urheilurakenteiden nykyaikaistamiseen. On ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltiot käynnistävät keskustelun siitä, miten löytää toimintamallit, joissa noudatetaan parhaiten EU:n periaatteita. Urheiluun liittyvien vedonlyönti- ja lottopelimarkkinoiden sääntely on myös erittäin tärkeää urheilun totuudenmukaisuuden ja avoimuuden kannalta.

1.12 ETSK myöntää, että EU:n on vaikea säännellä vedonlyöntimarkkinoita. Sisämarkkina- ja kilpailulainsäädäntöä on kunnioitettava kaikilta osin, ja sääntelyn on oltava kaikin puolin toissijaisuusperiaatteen mukaista. ETSK kehottaa komissiota seuraamaan asiaa tarkoin ja laatimaan kyseisten markkinoiden sääntelylle viitteellisen kehyksen ottamalla huomioon edellä mainitut periaatteet ja käynnissä olevan kuulemisen yhteydessä (3) mahdollisesti saatavat arvokkaat tiedot.

2. Yleistä

2.1 Johdanto

2.1.1 Euroopan komissio antoi 18. tammikuuta 2011 tiedonannon urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisestä. Siinä kerrataan yleisesti urheilun valkoisesta kirjasta saatuja tuloksia. Euroopan unionin neuvosto on määritellyt työryhmien työskentelyn pohjalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan mukaisesti toimintasuunnitelman asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi käytännössä.

2.1.2 Kaikki – niin jäsenvaltiot kuin kaikki alan toimijat – myöntävät urheilun merkityksen. Urheilun yhteiskunnalle tuomaa lisäarvoa ei voida kieltää. Koska urheilusta on hyötyä terveydelle, sosiaaliselle integraatiolle ja EU:n taloudelle, on tarpeen tehdä yhteistyötä ja laatia yhteisesti sovittuja strategioita. EU on soveliain taho ohjaamaan jäsenvaltioita saamaan alalla aikaan myönteisiä tuloksia.

2.1.3 Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden merkitys on ilmeinen sekä alan ohjelmien ja erityistoimien rahoittamiseksi että asiaankuuluvien vuoropuhelu- ja tiedonvaihtofoorumeiden kehittämiseksi.

2.1.4 Lontoossa vuonna 2012 järjestettävät olympiakisat tarjoavat tilaisuuden kehittää urheilun eurooppalaista ulottuvuutta monilla tasoilla, olipa kyse organisaatio-, seuranta- tai koordinointimalleista tai eri toimijoiden käymän vuoropuhelun tuloksista.

2.2 Tiedonannon tavoitteet ja sisältö

2.2.1 Uuden perussopimuksen voimaantulon myötä EU sai uuden toimivaltuuden urheilun alalla. Aiemmin urheilun eurooppalaista ulottuvuutta kehitettiin välillisesti sosiaalialaan, peruskoulutuksen ja terveyden alaan kuuluvan toimivallan puitteissa ja tätäkin epäsuoremmin sisämarkkina- ja kilpailulainsäädännön periaatteiden yhteydessä.

2.2.2 Edellä mainituista rajoituksista huolimatta myönnettiin aina, että olisi jäsenvaltioiden etujen mukaista tehdä yhteistyötä urheilun kehittämiseksi. EU:sta tuli sopiva taho kehittää urheilupolitiikkaa.

2.2.3 Nyt on pyritty mieltämään urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden tarpeet ja merkitys. On kartoitettu EU-tason toiminnan kannalta merkittävimmät seikat, joihin ei ole vielä puututtu. Tarkoitusta varten eri toimijoille on järjestetty julkisia kuulemisia, jotta saadaan selville ensisijaiset kehittämistä kaipaavat osa-alueet. Tulokseksi on saatu kolme merkittävää osa-aluetta:

—	urheilun yhteiskunnallinen merkitys

—	urheilun taloudellinen merkitys

—	urheilualan järjestäytyminen.

Kultakin osa-alueelta kartoitettiin niiden merkittävimmät näkökohdat.

2.2.4 Tarkastelun kohteena olevassa tiedonannossa pyritään kehittelemään/syventämään valkoisen kirjan sisältöä ja otetaan huomioon tähänastinen toiminta sekä hyödynnetään luonnollisesti uuden perussopimuksen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan) voimaantulon myötä saatua uutta toimivaltaa.

3. Erityistä

3.1 Terveys

3.1.1 ETSK toteaa, että urheilu edistää yleisesti ihmisten fyysistä ja henkistä terveydentilaa ja vaikuttaa välittömästi myönteisesti sekä ihmisten tuottavuuteen työssä että heidän elämänlaatuunsa, sillä urheilu on tärkeä keino torjua istumatyön aiheuttamia haittoja.

3.1.2 Urheilu auttaa ehkäisemään ja torjumaan liikalihavuutta ja monia vakavia sairauksia, etenkin sydän- ja verisuonitauteja. Tässä mielessä urheilun harrastamisesta on yhä enemmän taloudellista hyötyä, sillä se vähentää terveydenhoitokustannuksia ja sosiaaliturvamenoja.

3.1.3 Urheilulla on niin ikään sosiaalisen integraation ja vanhusten hyvinvoinnin kannalta perusluonteinen tehtävä. Sen avulla ei ainoastaan torjuta sairauksia vaan myös edistetään sukupolvien välistä kanssakäymistä.

3.2 Dopingin torjunta

3.2.1 Dopingin torjunta on mitä tärkeintä. Urheilijoiden fyysisen koskemattomuuden suojelu ja urheilun totuudenmukaisuus edellyttävät kaikilla tasoilla koordinoitua toimintaa ei vain kaikkien 27 jäsenvaltion ja niiden urheilusta vastaavien tahojen kesken vaan myös kansainvälisesti. Mitä tiiviimpää yhteistyö on ja mitä yhtenäisemmin kaikki mieltävät parhaat toimintatavat, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan.

3.2.2 Erityisen tärkeää on torjua dopingia sekä ammattiurheilussa että myös harrastajaurheilussa.

3.2.3 On olennaista, että jäsenvaltiot toimivat päättäväisesti ja koordinoidusti huumaavien aineiden kaupan sääntelyn ja valvonnan alalla. ETSK kannattaakin komission aikomusta ehdottaa luonnosta neuvotteluvaltuuksiksi liittymisestä Euroopan neuvoston dopingin vastaiseen yleissopimukseen.

3.3 Urheilualan koulutus ja tutkinnot

3.3.1 Koululiikunta on ensimmäinen askel juurrutettaessa nuoriin urheilun arvot, joita he kantavat mukanaan läpi elämän. ETSK kannattaa täysin toimia hyvien urheilukäytänteiden panemiseksi täytäntöön koulutusjärjestelmässä ja tarpeellisten infrastruktuurien parantamiseksi.

3.3.2 ETSK on samaa mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että urheilijoiden koulutuksessa on otettava huomioon myös kahden uran merkitys.

3.3.3 ETSK tukee niin ikään elinikäistä oppimista koskevaan ohjelmaan liittyviä aloitteita. Ohjelma on komitean mielestä tärkeä strategia urheilun mainioiden arvojen toteuttamiseksi käytännössä.

3.3.4 Urheiluvalmentajien ja valmennettavien asianmukainen tutkinto on toinen olennainen tekijä urheilun arvojen varmistamiseksi. ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden tutkintojärjestelmiin on aiheellista sisällyttää urheilualan tutkintoja, jotta ne vastaisivat eurooppalaista tutkintojen viitekehystä (EQF).

3.3.5 Urheilun vapaaehtoistyöllä, jota tehdään ennen kaikkea paikallisissa urheiluseuroissa, on huomattava arvo koko yhteiskunnalle. Voittoa tavoittelemattomat urheilujärjestöt eivät kuitenkaan usein saa poliittisilta päätöksentekijöiltä niille kuuluvaa tunnustusta, ja järjestöillä on tätä nykyä edessään suuria haasteita. ETSK korostaa, ettei komission tiedonannossa oteta urheilun vapaaehtoistyön merkitystä riittävästi huomioon. Niinpä komitea kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin urheilun vapaaehtoistoiminnan tukemiseksi nykyistä enemmän. Euroopan tasolla olisi tuettava nykyistä ponnekkaammin erityisesti vapaaehtoistyöntekijöiden pätevyyttä ja koulutusta sekä heidän tietojensa hankkimista ja ammattitaitonsa tunnustamista. Komission olisi lisäksi oltava mukana prosessissa ja vältettävä aiheuttamasta unionin lainsäädäntöä laadittaessa ei-toivottuja haittavaikutuksia voittoa tavoittelemattomille urheilujärjestöille.

3.4 Urheiluväkivallan torjuminen

3.4.1 ETSK suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laatia ja panna täytäntöön urheiluväkivaltaan liittyviä valistustoimia, joiden kohderyhmänä ovat sekä katsojat että poliisit.

3.4.2 Katsojien valistaminen tapahtuu myös pienestä pitäen koulun penkillä. Liikunnan ja urheilun arvot on asetettava sairaalloisen kilpailun yläpuolelle.

3.4.3 Urheiluväkivalta on vakava asia, ja sitä esiintyy kaikkialla Euroopassa. Väkivaltaan liittyy yleisesti rasismia, muukalaisvihaa, homofobiaa ja muita samantapaisia tunteita. Toimenpiteet on suunnattava näiden ilmiöiden torjumiseen, sillä ne ovat täysin vastakkaisia urheilun arvoille.

3.4.4 Katsojien turvallisuudesta vastaavien organisaatioiden on seurattava jatkuvasti tietoja ja tehtävä yhteistyötä ennen kaikkea ehkäistäessä ennalta tunnistettujen riskiryhmien tekemiä rikkomuksia etenkin kansainvälisissä urheilutapahtumissa.

3.5 Sosiaalisen osallisuuden edistäminen urheilussa ja urheilun kautta

3.5.1 Urheilupaikat on suunniteltava siten, että kaikki pääsevät niihin, ja samalla on pidettävä huoli siitä, että kaikki – myös vammaiset ja vanhukset – voivat urheilla. Julkiset tuet ovat tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta ratkaisevia.

3.5.2 Vammaisurheilua ei ole tutkittu tarkastelemalla vammaisten mahdollisuuksia harrastaa kaikkia urheilulajeja. ETSK kannattaa komission tekemää tämänsuuntaista aloitetta.

3.5.3 Jäsenvaltioiden ja EU:n liittyminen vammaisten oikeuksia koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen merkitsee sitä, että on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin asioiden saattamiseksi yleissopimuksen mukaisiksi. ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan, mihin toimenpiteisiin jäsenvaltiot ovat tässä asiassa ryhtyneet.

3.5.4 Urheilun harrastamisessa on varmistettava sukupuolten tasa-arvo, sillä naiset ovat monilla urheilun osa-alueilla aliedustettuina. ETSK kannattaa aloitteita, joiden tarkoituksena on ryhtyä noudattamaan tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta. Komitea on samaa mieltä siitä, että syöttötieto ”urheiluala” sisällytetään johtavassa asemassa olevien naisten tietokantaan.

3.5.5 Urheilu voi toimia eri kulttuurien välisenä integraatio- ja vuoropuheluvälineenä, ja se voi edistää Euroopan kansalaisuuden henkeä. On syytä korostaa, että urheilu voi edistää huono-osaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien integroitumista. ETSK on täysin samaa mieltä tarpeesta tukea ohjelmia, joiden tavoitteena on sosiaalinen integraatio urheilun avulla. Kansalaisjärjestöillä on tällä saralla perusluonteinen tehtävä, jota on syytä tukea.

3.5.6 Urheilijat vaihtavat yhä useammin asuinmaata. Urheilijoiden ja heidän perheidensä kotouttaminen vastaanottaviin valtioihin tarjoaa valtiolle tavan tehdä kulttuuriaan ja yhteiskuntaansa tunnetuksi. ETSK antaa tukensa jäsenvaltioiden ja komission ponnisteluille ryhtyä edistämään lainsäädännön voimin urheilijoiden vastaanottoa, heidän sijoittumistaan aloilleen ja syrjimättömyyttään.

3.6 Urheilun taloudellinen merkitys

3.6.1 ETSK toteaa, että urheilun taloudellinen merkitys on lisääntynyt. Alan osuus koko EU:n BKT:stä on lähes 2 prosenttia. Urheilumarkkinat edistävät työllisyyttä ja kasvuvauhtia. Monista järjestöistä on tullut yrityksiä, mutta suurin osa niistä on kuitenkin edelleen rakenteeltaan voittoa tavoittelemattomia. Näiden kahden organisaatiotyypin välille on solmittava yhteyksiä tai kehitettävä olemassa olevia yhteyksiä, jotta ne olisivat taloudellisesti kestävällä pohjalla.

3.6.2 Yksityissektorilla on urheilun kehittämisessä sosiaalinen merkitys joko suoraan erityistukien muodossa tai markkinoinnin sponsoroijana.

3.6.3 ETSK kannattaa urheilun satelliittitilinpitoa ja antaa sille tunnustusta. On ensiarvoisen tärkeää saada luotettavia tietoja urheilun tuottamista tuloista, jotta voidaan päättää tarkoituksenmukaisimmista toimintaperiaatteista. Mitä enemmän yhteistyötä tehdään ja tietoja tuotetaan, sitä paremmin voidaan etsiä järkevimpiä politiikkoja.

3.6.4 Tarkasteltavana olevassa tiedonannossa pidetään erittäin tärkeänä kysymystä urheilutapahtumien järjestäjien tapahtumaan kohdistuvan omistusoikeuden sekä niiden teollis- ja tekijänoikeuksien hyödyntämisestä. ETSK on samaa mieltä tämän kysymyksen korostamisesta. Televisio-oikeuksien samoin kuin mainostuotteiden myynnistä saadaan suuri osa urheilurakenteiden tuloista. Urheilujärjestöjen oikeuksia olisi tässä mielessä vahvistettava EU:n lainsäädännössä. Urheilutapahtumien järjestäjillä tulisi olla oikeus vaatia oikeudenmukainen korvaus järjestämiensä tapahtumien hyödyntämisestä riippumatta siitä, minkätyyppinen tapahtuma on kyseessä tai mikä on tapahtumasta saatava taloudellinen hyöty.

3.6.5 ETSK yhtyy tiedonannossa esitettyyn oikeudelliseen analyysiin kilpailulainsäädännön mahdollisesta noudattamatta jättämisestä oikeuksien yhteismyynnin vuoksi. On kuitenkin hyvä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta koskevat vaatimukset täytetään, ja ETSK myöntää, että urheilurakenteet hyötyvät eittämättä oikeuksien yhteismyynnistä ja että niiden on harjoitettava yhteismyyntiä siten, että se tapahtuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolella.

3.6.6 Urheiluvälineiden ja -vaatteiden sekä muiden oheistuotteiden (tuotanto ja) kauppa on miljardiluokan liiketoimintaa myös Euroopassa. Mainonnan ja sponsoroinnin kautta ala on urheilun suurimpia rahoituslähteitä. Useissa eurooppalaisten järjestöjen teettämissä tutkimuksissa on paljastunut, että urheilutuotteiden globaalissa valmistusketjussa esiintyy runsaasti työoloihin liittyviä epäkohtia, jotka voivat heikentää koko urheiluliikkeen eettistä uskottavuutta. Urheilijoilta, urheiluliikkeeltä ja urheilutapahtumia sponsoroivilta alan yrityksiltä ja yhteistyökumppaneilta tulee edellyttää tuotantoketjun ja sen työolojen luotettavaa ja läpinäkyvää valvontaa (ja eettistä ohjeistoa, joka perustuu ILO:n vahvistamiin kansainvälisiin työnormeihin).

3.6.7 ETSK toteaa, että valtion harjoittama tai valtion myöntämän luvan varassa harjoitettava vedonlyönti- ja lottopelitoiminta on hyvin tärkeää urheilun taloudelliselle kannattavuudelle. Niistä saadaan huomattavia verotuloja, ja niiden avulla voidaan epäsuorasti tukea rahallisesti useita urheilijapolvia. Lisäksi sähköistä urheiluvedonlyöntiä tarjoavien pelivälittäjien on sopimuksella annettava urheilutapahtumien järjestäjille mahdollisuus valvoa tarjottujen vedonlyöntikohteiden luonnetta, jolloin pelivälittäjät saavat vastineeksi oikeuden käyttää tapahtumia online-vedonlyönnin pohjana.

3.6.8 Eurooppalaisen urheilulottopelin perustaminen antaisi mahdollisesti uuden kannustimen tälle markkinasegmentille ja auttaisi keräämään varoja alueellisten urheilurakenteiden sekä urheilukoulutuksen ja -valistuksen kehittämiseen.

3.6.9 ETSK myöntää, että pelimarkkinoiden sääntely on hankalaa, ja muistuttaa komissiota siitä, että sisämarkkina- ja kilpailuoikeusperiaatteiden mukaisesti on niin ikään mahdollista tukea toimia alan muuttamiseksi aiempaa avoimemmaksi.

3.6.10 Laittomaan vedonlyöntiin liittyy lahjontaa ja mafioita. Ne pyrkivät – ja toisinaan onnistuvat – vääristämään tuloksia ja vaikuttavat kielteisellä tavalla urheilun totuudenmukaisuuteen lahjomalla eri toimijoita ja osallistujia sekä vääristämällä urheilun arvoja. ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan tällaista laitonta toimintaa yhdenmukaistamalla lainsäädäntöä.

3.6.11 ETSK on ilahtunut aloitteesta seurata valtiontukilainsäädännön soveltamista urheilun alalla, jotta taataan, että unionin lainsäädäntöä noudatetaan kaikilta osin.

3.6.12 ETSK kannattaa täysin mahdollisuutta tukea urheiluinfrastruktuurien kunnostamista Euroopan aluekehitysrahastovaroin, sillä vapaaehtoistahot tarvitsevat tämänkaltaista tukea, joka vahvistaa jäsenvaltioiden aluekehitystä ja maaseudun kehittämistä.

3.7 Urheilualan järjestäytyminen

3.7.1 On erittäin tärkeää selkiyttää urheilualaan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä. ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti komission tekemään aloitteeseen tarjota apua ja ohjausta urheilun erityisluonteen käsitteen soveltamisesta aihepiiri kerrallaan.

3.7.2 ETSK yhtyy täysin viimeaikaiseen huoleen siitä, onko urheilualan toimijoiden toiminta lainmukaista. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää ja tutkia sitä, miten tällainen toiminta vaikuttaa urheilurakenteisiin ja koulutukseen, sekä pitää huolta siitä, että urheilijoita suojellaan entistä paremmin.

3.7.3 ETSK kannattaa ajatusta järjestää konferenssi, jossa tarkastellaan säännöllisesti urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittymistä ja sen vaikutusta. Komitea toivoo saavansa osallistua konferenssiin aktiivisesti.

3.7.4 ETSK katsoo komission tapaan, että on erittäin tärkeää tukea työmarkkinaosapuolten ja urheilujärjestöjen jatkuvaa vuoropuhelua ja toteuttaa se käytännössä, sillä näin tarjoutuu tilaisuus tarkastella urheilua sivuaviin osa-alueisiin liittyviä kysymyksiä, kuten perus- ja ammatillista koulutusta, alaikäisten suojelua, terveyttä ja turvallisuutta, työllisyystilannetta, työoloja ja sopimussuhteen vakautta, sekä vaihtaa niistä mielipiteitä.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunto aiheesta ”Urheilun valkoinen kirja”, EUVL C 151, 17.6.2008.

(2) Ks. ed. alaviite.

(3) KOM(2011) 12 lopullinen, s. 10.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/111

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto – Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020”

KOM(2011) 244 lopullinen

2012/C 24/24

Esittelijä: Lutz RIBBE

Euroopan komissio päätti 3. toukokuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto – Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020

KOM(2011) 244 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. lokakuuta 2011. Esittelijä oli Lutz RIBBE.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 120 ääntä puolesta ja 5 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Komitean päätelmät ja suositukset

1.1	ETSK suhtautuu käsillä olevassa, vain neljän vuoden aikana jo neljännessä biologista monimuotoisuutta koskevaa politiikkaa tarkastelevassa lausunnossaan jälleen myönteisesti siihen, että komission mielestä on tehtävä paljon enemmän, jotta Eurooppa-neuvoston asettamat tavoitteet voidaan saavuttaa.

1.2

ETSK suhtautuu kuitenkin kriittisesti siihen, ettei komissio tosiasiassa arvioi syitä siihen, miksei jo vuosia tunnettuja ja komitean aina kannattamia vaatimuksia – esimerkiksi vuonna 2006 laaditun biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman 160:tä toimenpidettä – ole pantu riittävässä määrin tai laisinkaan täytäntöön. On erittäin tärkeää analysoida vuoden 2006 biologista monimuotoisuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyvän laajan toimenpidejoukon toteutumatta jäämistä tai epäonnistumista, sillä loppujen lopuksi vain tältä pohjalta voidaan laatia kohdennetusti uusia ja entistä lupaavampia toimia ja strategioita.

1.3

Nyt esitetyssä strategiassa ei ole mitään olennaisesti uutta. Ongelmaa ei voida ratkaista esittämällä uusi strategia-asiakirja, joka sisältää vanhoja tunnettuja vaatimuksia. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi on jo olemassa lakeja, direktiivejä, ohjelmia, mallihankkeita, poliittisia julistuksia tai suosituksia, mutta täytäntöönpano ja koordinointitoimet ovat puutteellisia kaikilla poliittisilla toimintatasoilla.

1.4

Poliitikoilla ei tähän mennessä ole ollut voimaa tai tahtoa toteuttaa jo vuosia tarpeellisiksi tunnustettuja toimia, vaikka tiedonannossa tehdään jälleen kerran selväksi, että yhteiskunta ja talous hyötyisivät yhtä lailla tiukasta biodiversiteettipolitiikasta. Jäsenvaltiot eivät ole edes panneet kokonaan täytäntöön EU:n keskeisiä luonnonsuojeludirektiivejä – 32 tai 19 vuotta niiden voimaantulon jälkeen.

1.5	ETSK on täysin tietoinen siitä, että biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä on osittain onnistuttu. On kuitenkin muistettava, että biologinen monimuotoisuus vähenee koko ajan huomattavasti. Tämän vuoksi EU:n haasteena on laatia täytäntöönpanoon suunnattu strategia.

1.6

Valitettavasti on edelleen epäselvää, miten voidaan korjata edelleen puuttuvaa poliittista tahtoa. Tässä mielessä esitetty luonnon monimuotoisuutta koskeva strategia ei ole todellinen edistysaskel. Tarkasteltavasta tiedonannosta ministerineuvostossa tähän mennessä käydyistä keskusteluista ilmenee, että edelleen ollaan kaukana biodiversiteettipolitiikan integroinnista muihin politiikanaloihin.

1.7

Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että tulevat poliittiset uudistusprosessit (esimerkiksi kalastus-, maatalous-, liikenne-, energia- ja koheesiopolitiikka) nivotaan tiiviisti luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiaan. ETSK:n mielestä tässä on kuitenkin vielä suuria puutteita. Tämä koskee myös vuosien 2014–2020 rahoitusnäkymistä esitettyjä suunnitelmia, jotka eivät ETSK:n mielestä näytä varmistavan tarvittavaa rahoitusta riittävässä määrin. Komission on suhtauduttava vakavammin omaan luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiaansa!

1.8

Käsillä olevan lausunnon laatimisen aikana tehtiin tämän keskustelunaiheen yhteydessä rinnastuksia velka- ja eurokriisiin. Jos EU:n jäsenvaltiot eivät itse suhtaudu vakavasti periaatteisiinsa ja kriteereihinsä, olipa kyse sitten luonnonsuojelusäännöksistä tai Maastrichtin sopimuksessa asetetuista rahaliiton vakauskriteereistä, on tuskin hämmästyttävää, jos a) kyseisellä politiikanalalla syntyy ongelmia tai b) kansalaiset menettävät luottamuksensa poliitikkoihin.

1.9	Tarvitaan yksiselitteisesti tiedotusta ja tietoa biologisesta monimuotoisuudesta ja sen monitahoisista vuorovaikutussuhteista kehitykseen ja työllisyyteen. Lisäksi on kartoitettava ja tuettava onnistuneita esimerkkitapauksia.

1.10	Komitea kehottaa komissiota lopultakin esittämään jo vuonna 2006 luvatun luettelon ympäristölle haitallisista tuista.

2. Komission asiakirjan pääsisältö ja tausta

2.1

Göteborgissa vuonna 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti EU:n kestävän kehityksen strategiasta, jossa muotoillaan selkeä tavoite myös biodiversiteettipolitiikalle. Tavoite on seuraava: ”Suojellaan ja palautetaan ennalleen luontotyyppejä ja ekosysteemeitä sekä pysäytetään biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä” (1).

2.2

Maaliskuussa 2010 EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten oli tunnustettava, etteivät he ole saavuttaneet tavoitettaan. He kannattivatkin uutta, komission tiedonannossaan ”Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen” (2) ehdottamaa tavoitetta. Se ulottuu vuoteen 2020, johon mennessä ”pysäytetään EU:n luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen ja ennallistetaan ne mahdollisimman pitkälle sekä tehostetaan EU:n toimia, joilla torjutaan koko maailman luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä”.

2.3	Neuvosto on antanut komission tehtäväksi laatia luonnoksen uudeksi strategiaksi kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, ja se esitetään tässä tarkasteltavassa tiedonannossa.

2.4

Komissio korostaa siinä – esittäen jo vuosia tiedossa olleita tosiasioita – tarvetta ryhtyä lopultakin toimiin:

—	Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on ilmastonmuutoksen ohella ”merkittävin ympäristöuhka maailmassa”, ja komission mukaan nämä kaksi uhkaa liittyvät tiiviisti toisiinsa.

—	Lajeja häviää tällä hetkellä ennennäkemätöntä vauhtia: lajien häviämisvauhti on tällä hetkellä 100–1 000 kertaa luonnollista vauhtia nopeampi.

—	EU:ssa unionin lainsäädännöllä suojelluista luontotyypeistä ja lajeista ainoastaan 17 prosenttia ja keskeisistä ekosysteemeistä 11 prosenttia on suotuisassa tilassa (3) (4).

—

Vuodesta 2001 toteutetuista toimista on saatu vain harvoja myönteisiä tuloksia, ja ”Euroopan luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat jatkuvat ja kasvavat paineet ovat kumonneet näistä toimista saadut hyödyt. Nämä paineet, kuten maankäytön muutokset, luonnon monimuotoisuuden ja sen osatekijöiden liikakäyttö, haitallisten vieraslajien leviäminen, pilaantuminen ja ilmastonmuutos, ovat pysyneet tasaisina tai lisääntyneet.”

—	Se, ettei biologisen monimuotoisuuden taloudellista arvoa oteta huomioon päätöksenteossa, lisää myös huomattavasti biodiversiteetin häviämistä.

2.5

Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen taloudellisiin näkökohtiin kiinnitetään tiedonannossa enemmän huomiota kuin aiemmissa EU:n asiakirjoissa, mikä ilmenee muun muassa käsitteen ”ekosysteemipalvelut” yhä useammin esiintyvästä käytöstä. Tiedonannossa viitataan jälleen TEEB (5) -tutkimukseen ja mainitaan esimerkkinä, että hyönteisten suorittaman pölytyksen arvo EU:ssa on arviolta 15 miljardia euroa vuodessa. Tästä päätellään, että ”[m]ehiläisten ja muiden pölyttäjien jatkuvalla vähentymisellä voisi olla vakavia seurauksia EU:n maanviljelijöille – –”.

2.6

Tiedonannon kolmannessa osassa esitetään toimintapuitteet seuraavaa vuosikymmentä varten. Toimintapuitteisiin sisältyy kuusi tavoitetta:

—	tavoite 1: lintu- ja luontodirektiivien täysimääräinen täytäntöönpano

—	tavoite 2: ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen ylläpito ja ennallistaminen

—	tavoite 3: luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen kohdistuvan maatalouden ja metsätalouden vaikutuksen vahvistaminen

—	tavoite 4: kalavarojen kestävän käytön varmistaminen

—	tavoite 5: haitallisten vieraslajien torjuminen

—	tavoite 6: maailman luonnon monimuotoisuuden häviämisen torjumisen edistäminen.

2.7	Kukin tavoite sisältää toimenpidepaketin, jonka tarkoituksena on edistää tavoitteen taustalla olevien erityishaasteiden ratkaisemista. Yhteensä kuvataan 37 toimenpidettä.

2.8	Tiedonannossa todetaan useaan otteeseen, että biodiversiteettipolitiikka on integroitava nykyistä paremmin EU:n muihin politiikanaloihin (kuten maatalous- tai kalastuspolitiikkaan).

2.9	Etenkin kahdella alalla tarvitaan rahoitusta: Natura 2000 -verkoston loppuunsaattamisessa sekä sovittujen maailmanlaajuisten sitoumusten toteuttamisessa (6).

2.10	Lisäksi todetaan, että ”[h]aitallisiin tukiin liittyvä uudistus – – hyödyttää myös luonnon monimuotoisuutta”.

3. Yleistä

3.1	ETSK on jo helmikuussa 2007, heinäkuussa 2009 ja syyskuussa 2010 ottanut kantaa biodiversiteettipolitiikkaa koskeviin kysymyksiin.

3.2	ETSK toteaa, että nykyisessä strategialuonnoksessa mainitut alat, tavoitteet ja toimenpiteet olivat jo vuoden 2006 toimintasuunnitelman keskeinen osa.

3.3

Nyt esitetyssä strategiassa ei ole mitään olennaisesti uutta, mutta se osoittaa jälleen kerran, mitkä lähtökohdat ovat ehdottoman välttämättömiä ja mitkä ovat sekä kiireellisimpiä että lupaavimpia. Strategia on pitkälti vanhojen ja jo pitkään tiedossa olleiden tosiasioiden, vaatimusten ja toimenpiteiden ”leikkausta ja liimausta”. Asiat tiedetään jo entuudestaan. Enää ei ole tarvetta pohtia, mitä on tehtävä, vaan pikemminkin sitä, miksi näin ei tehdä ja miten voidaan toimia entistä kohdennetummin. Strategiassa ei kuitenkaan vielä vastata tähän keskeiseen kysymykseen.

3.4	Tämän vuoksi komission asiakirja on äärimmäisen epätyydyttävä. ETSK kehottaakin painottamaan toteutusta vuoteen 2020 ulottuvassa luonnon monimuotoisuutta koskevassa strategiassa.

3.5

ETSK muistuttaa vuonna 2007 jo tiivistämistään seikoista:

—	Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on välttämätöntä ja tärkeää. Se ei ole vain eettinen ja moraalinen velvollisuus. Nopealle ja tehokkaalle toiminnalle on olemassa myös taloudellisia perusteita.

—	Lajien katoaminen Euroopassa on seurausta kuluneina vuosikymmeninä tehdyistä miljoonista yksittäisistä arvovalinnoista, joista ehdottomasti suurin osa on tehty voimassa olevia lakeja noudattaen.

—	Biologinen monimuotoisuus vähenee edelleen. Tähän mennessä ei ole löytynyt poliittista tahtoa myös toteuttaa toimia, jotka on jo kauan sitten todettu välttämättömiksi.

—	Komissio on täysin oikeassa, kun se mainitsee ”hallinnon epäonnistumiset ja perinteisen taloustieteen kyvyttömyyden tunnistaa luonnonpääoman ja ekosysteemipalvelujen taloudellista arvoa”.

—	Tämä ja se tosiseikka, että suunnitteluun liittyvissä ja poliittisissa pohdintaprosesseissa eettiset ja moraaliset seikat ovat pikemminkin toissijaisia, ovat johtaneet tilanteen nykyiseen kärjistymiseen.

—

Komitea oli tyytyväinen komission vuonna 2006 esittämään toimintasuunnitelmaan ja piti suunnitelman mukaisia toimia (joita on kaikkiaan 160!) mielekkäinä. Enemmistö suunnitelman toimista ei kuitenkaan ollut uusia, vaan ne olivat olleet ajankohtaisia jo vuosia. ETSK pahoittelee, ettei asiakirjassa tarkastella strategisesti komitean 18. toukokuuta 2006 antamassa valmistelevassa lausunnossa (7) esitettyä kysymystä, miksi biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat tavoitteet, lupaukset ja todellisuus ovat niin kaukana toisistaan, ja että tämä ongelma on jätetty tiedonannossa ja toimintasuunnitelmassa lähes täysin huomiotta.

—	ETSK kannattaa käsitystä EU:n globaalista vastuusta.

3.6	Täysistunnossa vuonna 2007 annetun lausunnon ydinajatukset ovat edelleen ajankohtaisia. ETSK pahoittelee syvästi, ettei kuluneina vuosina ole tapahtunut mitään ratkaisevaa muutosta.

3.7

Vuoden 2006 biologista monimuotoisuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyvän laajan toimenpidejoukon toteutumatta jäämisen tai epäonnistumisen syitä ei ole analysoitu nytkään tarkasteltavassa komission tiedonannossa. Epäonnistumisen laadullinen analyysi olisi hyvin tärkeä, sillä loppujen lopuksi vain sen pohjalta voidaan laatia kohdennetusti uusia ja lupaavia toimenpiteitä ja strategioita. Ongelmaa ei voida ratkaista esittämällä uusi strategia-asiakirja, joka sisältää vanhoja tunnettuja vaatimuksia.

3.8

Vaikka komissio on pyrkinyt jo vuosia painottamaan yhä enemmän biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen taloudellisia perusteita, tulokset ovat olleet heikkoja. ETSK, joka on kuvannut biodiversiteettipolitiikkaa ”pitkän aikavälin taloudellisuudeksi”, minkä vuoksi ”talous- ja valtiovarainministerienkin tulisi viimein ottaa asia yhä enemmän omakseen” (8), on yhtäältä tyytyväinen yritykseen osoittaa laiminlyödyn biodiversiteettipolitiikan seuraukset talouteen. Biodiversiteettipolitiikkaa ei kuitenkaan ole tähän mennessä integroitu EU:n talous- ja finanssipolitiikkaan. Uudessa strategiassa tulisi vastata siihen, miten tähän asiaan saadaan muutos.

3.9

Toisaalta ETSK kiinnittää huomiota vaaraan, joka saattaa liittyä taloudellisten seikkojen lisääntyvään korostamiseen. Biologisen monimuotoisuuden suojelu saattaisi nimittäin tulevaisuudessa keskittyä etenkin aloille, jotka tarjoavat tai näyttävät tarjoavan voittoa lyhyellä aikavälillä. Komission olisikin pohdittava, miten suhtaudutaan lajeihin ja luontotyyppeihin, joiden taloudellista arvoa ei voida suoraan mitata. Suurnisäkkäiden, kuten susien, karhujen tai ilvesten, arvoa lienee vaikea ilmaista euroissa ja senteissä, ja sama koskee sammakkoja, heinäsirkkoja, kattohaikaroita ja tuhansia muita lajeja. Lisäksi lajit, joiden ”tehtävän” taloudellista arvoa ei voida yliarvioida, ovat täysin poliittisen keskustelun ulkopuolella: missä ovat suojeluohjelmat bakteereille, sienille tai kastemadoille, eli hajottajille, joita ilman orgaanisten aiheiden hajottaminen ei olisi mahdollista?

3.10

Strategiassa keskitytään voimakkaasti maa- ja metsätalouteen sekä kalastuspolitiikkaan. Tämä on yhtäältä oikeutettua, sillä a) ne vaikuttavat biologiseen monimuotoisuuteen ja b) kyseessä ovat politiikanalat, jotka koskevat laajoja aloja ja joihin EU voi vaikuttaa. Toisaalta muita biologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten liikennettä ja asutuskehitystä, ei tarkastella riittävästi.

3.11

Komissio on varmasti oikeassa todetessaan strategialuonnoksessa seuraavaa: ”Haitallisiin tukiin liittyvä uudistus – – hyödyttää myös luonnon monimuotoisuutta”. Komission tulisi vain lopultakin laatia luettelo ympäristölle haitallisista tuista. Se lupasi tehdä näin jo vuonna 2006, muttei ole vielä täyttänyt lupaustaan.

3.12	ETSK on tyytyväinen komission ilmoitukseen tutkia kaikkien menojensa yhteensopivuus biodiversiteetin säilyttämisen kanssa ja huolehtia siitä, ettei ”ei nettohävikkiä” -aloitteesta koidu haittaa biologiselle monimuotoisuudelle.

4. Tavoitteita koskevat kommentit

4.1

ETSK tarkoituksena on kuutta tavoitetta ja eräitä toimenpiteitä tarkastelemalla selventää, miksei se pidä uutta biologista monimuotoisuutta koskevaa strategiaa kovinkaan kunnianhimoisena. Komissio on muotoillut toimenpiteet luultavasti poliittista syistä hyvin hillitysti. Yksittäisten toimenpiteiden asettamista käsittelevät erittäin jäykät neuvottelut ympäristöneuvostossa osoittavat, ettei biodiversiteettiä ole edelleenkään integroitu muihin politiikanaloihin.

4.2

Tavoite 1

4.2.1

Vuonna 1979 annettu lintudirektiivi ja vuonna 1992 annettu luontodirektiivi ovat Euroopan luonnonsuojelun keskeisiä direktiivejä, joita ilman luonnonsuojelua ei voida toteuttaa täysimääräisesti Euroopassa. Uuden biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteen 1 otsikko, ” Lintu- ja luontodirektiivien täysimääräinen täytäntöönpano ”, voidaan kuitenkin ymmärtää vakavana merkkinä. ETSK:n mielestä unionin biodiversiteettipolitiikan suurimpana ongelmana on, ettei kyseisiä direktiivejä ole 32 tai 19 vuoden jälkeenkään pantu täysimääräisesti täytäntöön. Tämä osoittaa selvästi, että biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi on olemassa oikeusperustoja tai strategioita, mutta poliittinen tahto puuttuu. Tässä yhteydessä tarvitaan varmasti unionin tuomioistuinta, sillä hyvilläkään strategioilla ei voida korvata selvästi puuttuvaa poliittista tahtoa.

4.2.2

ETSK on erittäin pettynyt kyseisten direktiivien hitaaseen toteuttamiseen, sillä useimmat onnistuneet käytännön toimet ovat liittyneet välittömästi tai välillisesti kyseisiin luonnonsuojeludirektiiveihin. Poliittisella tasolla esitetään toisinaan kysymys, ovatko kyseiset direktiivit ja niiden tavoitteet edelleen ”ajanmukaisia”. ETSK vastaa kysymykseen yksiselitteisesti ja selkeästi: kyllä. Komitea katsoo, ettei uusia tavoitteita voida saavuttaa, jollei nykyisiä direktiivejä panna nopeasti ja täysimääräisesti täytäntöön.

4.2.3

4.2.4

Kyseisen tavoitteen saavuttamisen edellyttämien toimien joukossa toimenpidettä ”Varmistetaan riittävä rahoitus Natura 2000 -alueita varten” kuvataan ensisijaiseksi. ETSK on asiasta samaa mieltä, muttei kykene päättelemään ajanjaksoa 2014–2020 koskevasta luonnoksesta rahoitusnäkymiksi, että uudella rahoituskaudella on odotettavissa tarvittavia huomattavia parannuksia. Natura 2000 -alueiden hoidosta – esimerkiksi maatalouden avulla – annettava palkkio olisi hyvä merkki, mutta YMP:n uudistus ei valitettavasti sisällä tällaista.

4.2.5

Unionin lainsäädännöllä suojelluista luontotyypeistä ja lajeista ainoastaan 17 prosenttia ja keskeisistä ekosysteemeistä 11 prosenttia on suotuisassa tilassa. ETSK kehottaa komissiota selventämään, onko tavoite – vuoteen 2020 mennessä ”arvioinneista sellaiset, jotka osoittavat suojelun tason parantuneen, lisääntyvät luontotyyppien osalta 100 prosentilla ja lajien osalta 50 prosentilla” – tosiasiassa riittävä pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden vähenemisen. Komitea ymmärtää muotoilun siten, että komissio olisi tyytyväinen, jos vuonna 2020 lainsäädännöllä suojelluista luontotyypeistä ja lajeista 34 prosenttia olisi suotuisassa tilassa (ja näin ollen kaksi kolmasosaa epäsuotuisassa tilassa).

4.3

Tavoite 2

4.3.1

Tavoitteen 2 pyrkimyksenä on ” Ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen ylläpito ja ennallistaminen ”. Valtion- ja hallitusten päämiehet antoivat jo vuonna 2001 tällaisen lupauksen. Vuoteen 2020 mennessä on tarkoitus saada aikaan vastaavia parannuksia muun muassa luomalla vihreää infrastruktuuria ja ennallistamalla ainakin 15 prosenttia huonontuneista ekosysteemeistä (9).

4.3.2

ETSK painottaa, että maankäyttökonfliktit ovat kuluneina vuosikymmeninä kärjistyneet huomattavasti kaikilla aloilla (esimerkiksi maa- ja metsätalous, energiantuotanto, liikenne ja kuljetus, asutuskehitys). Huonontuneiden ekosysteemien ennallistaminen nykyisin perusedellytyksin vahvistaa maankäyttökonflikteja, sillä luonnonsuojelu on – maankäyttäjien kannalta – lisäkilpailija maankäyttöä koskevissa asioissa. ETSK kehottaa esittämään kyseisiin konflikteihin ratkaisuja vuodeksi 2012 luvatussa täytäntöönpanostrategiassa.

4.4

Tavoite 3

4.4.1

Myös tavoitteesta 3, ” Vahvistetaan maatalouden ja metsätalouden vaikutusta luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen ”, on keskusteltu jo vuosia, mutta ongelmaan ei ole löytynyt ratkaisua. ETSK on useaan otteeseen todennut, että maa- ja metsätaloustuottajat suhtautuvat erittäin myönteisesti luonnon- ja biotooppien suojeluun. Useat mallihankkeet osoittavat, että kumppanuudella voidaan saada aikaan myönteisiä tuloksia.

4.4.2

Viljelijät ovat valmiita ottamaan vastaan yhteiskunnan heihin kohdistaneen haasteen harjoittaa pelkän tuotantotoiminnan sijaan monitoimista maataloutta. Mutta he katsovat, että heiltä odotetaan tehtäviä, joista ensinnäkin aiheutuu kustannuksia ja jotka eivät tuo tuloja, sillä tuottajahinnoissa ei oteta huomioon maataloustoiminnalta odotettavia lisätehtäviä.

4.4.3

Yhteistä maatalouspolitiikkaa onkin mukautettava vastaavasti tämän pulman ratkaisemiseksi. Komitea viittaa aiempiin asiaa koskeviin lausuntoihinsa ja seuraa myös tältä osin tiiviisti tulevaa YMP:n uudistusta.

4.4.4

Olisi tarkasteltava myös EU:n maatalousbudjetin ulkopuolisia rahoitusvaihtoehtoja tarvittavan kannustinvaikutuksen varmistamiseksi.

4.5

Tavoite 4

4.5.1

Tavoite 4, ” Kalavarojen kestävän käytön varmistaminen ” nivoutuu suoraan EU:n kalastuspolitiikkaan. Kaupallisen kalastuksen ja biologisen monimuotoisuuden suojelun intressit ovat edelleen keskenään ristiriitaisia. Ei olekaan yllättävää, että kalastusta varten muotoillut tavoitteet (esimerkiksi toimi 13, ”Parannetaan kalastettujen kantojen hoitoa”) ovat hyvin yleisluonteisia ja sisältävät tuskin lainkaan määrällisiä luonnonsuojelutavoitteita. ETSK on tyytyväinen tavoitteeseen säilyttää kalakanta vuodesta 2015 (eikä vasta vuodesta 2020) sellaisella tasolla (tai saattaa se jälleen sellaiselle tasolle), jolla ”voidaan varmistaa kestävät enimmäistuotot”. On kuitenkin muistettava, että tämä on pikemminkin kalataloudellinen eikä niinkään luonnonsuojelupoliittinen tavoite. Neuvostossa käydyt keskustelut ovat kuitenkin osoittaneet, että tällaisia sitoumuksettomiakin muotoiluja vastustetaan huomattavasti. ETSK:lle tämä on merkki siitä, että biodiversiteettipolitiikka on edelleen vähämerkityksisempää kuin jo pitkään kestämättömiksi tunnustetut tuotantomenetelmät. Komitea seuraa edelleen tiiviisti kalastuspolitiikan uudistuksesta käytäviä neuvotteluja.

4.6

Tavoitteet 5 ja 6

4.6.1

ETSK on jo ottanut lausunnossaan (10) kantaa tavoitteeseen 5, ” Haitallisten vieraslajien torjuminen ”. Ongelma ei ole uusi, mutta odottaa edelleen ratkaisua, kuten tavoite 6, ” Maailman luonnon monimuotoisuuden häviämisen torjumisen edistäminen ”. Viimeksi mainitun osalta komitea toteaa, ettei monia ilmoituksia ja lupauksia maailman luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ole ilmeisestikään pantu täytäntöön. Esimerkkinä mainittakoon Yasuni National Park Ecuadorissa, jossa valtioyhteisön tarkoituksena oli antaa rahoitustukea, jos öljyntuotannosta luovutaan. Rahoitus ei kuitenkaan ollut luvatun suuruinen, joten öljyntuotanto jatkuu sademetsän luonnon kustannuksella.

4.6.2

ETSK kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia tekemään selväksi, miten paljon varoja uudella rahoituskaudella 2014–2020 asetetaan globaalin biodiversiteettipolitiikan käyttöön. Tähänastisista asiakirjoista asia ei ilmene. EU ja jäsenvaltiot ovat tähän mennessä kohdentaneet alle 0,004 prosenttia taloudellisista voimavaroistaan maailman biologisen monimuotoisuuden kehittämis- ja säilyttämistoimiin. Näin ei voida ratkaista ongelmia, jotka ovat nykyisen maailmanlaajuisen maankäytöstä käytävän kilpailun vuoksi pikemminkin lisääntymässä.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) KOM(2001) 264 lopullinen, 15.4.2001, s. 14.

(2) KOM(2010) 4 lopullinen.

(3) http://www.eea.europa.eu/publications/eu-2010-biodiversity-baseline/

(4) Luontotyyppejä ja lajeja, joita ei ole suojeltu lainsäädännöllä, ei mainita, vaikka myös ne ovat merkittäviä biologisen monimuotoisuuden kannalta.

(5) The Economics of Ecosystems and Biodiversity (TEEB), ks. http://teebweb.org.

(6) Ks. biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten kymmenes konferenssi Nagoyassa.

(7) EUVL C 195, 18.8.2006, s. 96.

(8) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 150, kohta 1.6.

(9) Tämä tavoite on biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) vastaavan tavoitteen mukainen.

(10) EUVL C 306, 16.12.2009, s. 42.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/116

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä annetun asetuksen (EY) N:o 302/2009 muuttamisesta”

KOM(2011) 330 lopullinen – 2011/0144 COD

2012/C 24/25

Esittelijä: Gabriel SARRÓ IPARRAGUIRRE

Euroopan unionin neuvosto päätti 24. kesäkuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 18. heinäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä annetun asetuksen (EY) N:o 302/2009 muuttamisesta

KOM(2011) 330 lopullinen – 2011/0144 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 129 puolesta ja 1 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1

ETSK kannattaa Euroopan komission ehdotuksia ja antaa tunnustusta jäsenvaltioiden ja kalastajien ponnistuksille Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) tonnikalakannan elvyttämiseksi laatiman vaativan suunnitelman toteuttamiseksi. Elvytyssuunnitelma kantaa jo hedelmää, mutta sen täytäntöönpanolla on merkittäviä sosioekonomisia seurauksia, jotka olisi otettava huomioon.

1.2	Komitea kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan soveltavan tieteellisen tutkimuksen tukemista, jotta tonnikalakanta elpyisi ja jotta jatkossa voitaisiin toteuttaa mahdollisimman tehokkaita kalavarojen hoitotoimenpiteitä.

2. Johdanto

2.1	Komission ehdottamalla asetuksella muutetaan tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä annettua asetusta (EY) N:o 302/2009.

2.2

Asetuksella (EY) N:o 302/2009, joka annettiin 6. huhtikuuta 2009 kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) marraskuussa 2008 pitämässä 16. erityiskokouksessa hyväksymän suosituksen 08-05 seurauksena, kumottiin 17. joulukuuta 2007 annettu asetus (EY) N:o 1559/2007, jolla tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma Itä-Atlantilla ja Välimerellä oli alun perin perustettu.

2.3	ICCAT antoi vuosikokouksessaan 2010 suosituksen silloisen elvytyssuunnitelman muuttamisesta. Tavoitteena oli tonnikalakannan elvyttäminen Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

2.4	Vuoden 2010 suosituksessa esitetään suurimman sallitun saaliin (total allowable catch, TAC) lisävähennystä, kalastuskapasiteettia alentavien toimenpiteiden vahvistamista sekä erityisesti siirtotoimia ja kasvatushäkkiin siirtämistä koskevien valvontatoimenpiteiden tehostamista.

2.5	Toimenpiteiden tavoitteena on varmistaa suunnitelman tehokkuus, jotta vuoteen 2022 mennessä voitaisiin saavuttaa tavoite kestävää enimmäistuottoa vastaavasta biomassasta (Bmsy) vähintään 60 prosentin todennäköisyydellä.

2.6	ICCAT:n suosituksista tulee velvoittavia sopimuspuolille, jotka eivät ole vastustaneet niitä. Koska Euroopan unioni on vuodesta 1997 alkaen ollut sopimuspuolena tässä järjestössä, sen on sovellettava edellä mainittua suositusta, jota se ei ole vastustanut.

2.7	Asetuksen tavoitteena on näin ollen saattaa ICCAT:n suositus osaksi unionin lainsäädäntöä.

3. Muutokset

3.1	Muutettavaksi ehdotetaan ensinnäkin elvytyssuunnitelman tavoitetta. Uutena tavoitteena on saavuttaa kestävää enimmäistuottoa vastaava biomassa yli 60 prosentin todennäköisyydellä nykyisen 50 prosentin sijaan.

3.2	Asetuksen määritelmiin tehdään eräitä muutoksia, joista mainittakoon erityisesti ”apualuksen” ja ”siirtotoimien” määritelmien laajentaminen, ”kasvatuksen” määritelmän täsmentäminen sekä ”vastuussa olevan jäsenvaltion” määritelmän lisääminen.

3.3	Luvussa II ”Kalastusmahdollisuudet” jäsenvaltiot velvoitetaan toimittamaan komissiolle viimeistään kunkin vuoden syyskuun 15. päivänä seuraavaa vuotta koskeva alustava vuosittainen kalastussuunnitelma.

3.4

Lukuun III ”Kapasiteettia koskevat toimenpiteet” asetusehdotuksessa esitetään lisättäväksi vuosien 2010 ja 2013 väliin ajoittuva jäsenvaltioiden kalastuskapasiteetin mukauttamisaikataulu, jonka mukaan kunkin jäsenvaltion kalastuskapasiteetin ja sen kiintiötä vastaavan kalastuskapasiteetin välisen eron tulee pienentyä siten, että viimeisenä vuotena se on kaikissa jäsenvaltioissa pienentynyt 100 prosenttia. Tämä koskee sekä kalastusaluksia että rysiä.

3.5	Teknisiä toimenpiteitä koskevassa luvussa IV kalastuksenkieltokautta, jolloin nuottakalastus on kiellettyä, pidennetään yhdellä kuukaudella siten, että se kestää kesäkuun 15. päivästä seuraavan vuoden toukokuun 15. päivään.

3.6

Lukuun V sisältyy valvontatoimenpiteitä koskevia muutoksia, joista mainittakoon erityisesti seuraavat:

3.6.1

Komissio ei hyväksy kalastus- tai pyyntialusten taannehtivaa sisällyttämistä luetteloihin, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vähintään 45 päivää ennen kulloisenkin kalastuskauden alkamista.

3.6.2

Tonnikalankalastuksen tiukan valvonnan varmistamiseksi EU:n pyyntialuksen päällikön on kirjattava kalastuspäiväkirjaan yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamista koskevan yhteisön valvontajärjestelmän vaatimien tietojen lisäksi ehdotetun asetuksen liitteessä II luetellut tiedot.

3.6.3

Muiden sopimuspuolten kanssa toteutettavia yhteisiä kalastustoimia ei sallita lainkaan.

3.6.4

Asetuksen 302/2009 siirtotoimia koskeva artikla ehdotetaan korvattavaksi kokonaan uudella artiklalla, jossa säädetään aiempaa tehokkaammasta ja selvemmästä siirtotoimien valvontajärjestelmästä.

3.6.5

Myös artikla, jossa säädetään kasvatushäkkiin siirtämistä koskevista toimista, korvataan kokonaan uudella.

3.6.6

Alusten satelliittiseurantajärjestelmää (VMS, satellite-based vessel monitoring system) koskevaa artiklaa laajennetaan siten, että siihen sisällytetään velvoite, jonka mukaan ICCAT:n tonnikalaa pyytävien alusten rekisteriin kuuluvien kalastusalusten on alettava toimittaa ICCAT:lle VMS-tietoja vähintään 15 päivää ennen kalastuskausien alkua ja jatkettava sitä vähintään 15 päivää kalastuskausien päättymisen jälkeen. VMS-tietojen toimittamista ei myöskään saa keskeyttää alusten ollessa satamassa.

3.6.7

Rysäpyynnin kirjaamista ja siitä raportoimista koskevaa artiklaa muutetaan siten, että jokaisen kalastustoimen jälkeen kirjatun rysällä pyydetyn saaliin lisäksi on ilmoitettava arvio rysässä jäljellä olevista määristä.

3.6.8

Myös ICCAT:n yhteistä kansainvälistä tarkastusjärjestelmää koskevaa artiklaa laajennetaan siten, että jos yli 15 jonkin jäsenvaltion kalastusalusta harjoittaa milloin tahansa tonnikalan kalastustoimintaa ICCAT-yleissopimusalueella, kyseisellä jäsenvaltiolla on tuolloin oltava yleissopimusalueella tarkastusalus tai sen on tehtävä yhteistyötä toisen jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa tarkastusaluksen operoimiseksi alueella.

3.6.9

Kansallista tarkkailijaohjelmaa koskevaa 30 artiklaa muutetaan laajentamalla ohjelmaa siten, että se kattaa

—	100 prosenttia 24 metrin pituisista aktiivisista nuottaa käyttävistä pyyntialuksista vuonna 2011

—	100 prosenttia enintään 20 metrin pituisista aktiivisista nuottaa käyttävistä pyyntialuksista vuonna 2012

—	100 prosenttia hinausaluksista.

3.6.10

ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa koskevan artiklan 1 kohta korvataan säännöksellä, jonka mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava ICCAT:n alueellisen tarkkailijan läsnäolo

—	kaikilla yli 24 metrin pituisilla nuotta-aluksilla koko vuoden 2011 kalastuskauden ajan

—	kaikilla yli 20 metrin pituisilla nuotta-aluksilla koko vuoden 2012 kalastuskauden ajan

—	kaikilla nuotta-aluksilla niiden pituudesta riippumatta koko kalastuskauden ajan vuodesta 2013 lähtien.

3.6.10.1

Mainituille nuotta-aluksille, joilla ei ole alueellista tarkkailijaa, ei anneta lupaa kalastaa tonnikalaa tai harjoittaa tonnikalankalastukseen liittyvää toimintaa.

3.6.11

Videotallenteiden saatavuutta koskeva 32 artikla korvataan artiklalla, johon lisätyn uuden kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alkuperäisen videotallenteen korvaamisen, editoinnin tai muuntelun välttämiseksi.

3.6.12

Asetukseen ehdotetaan lisättäväksi uusi 33 a artikla, jonka otsikko on ”Unionin tarkastussuunnitelman toimittaminen ICCAT:lle” ja jonka mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden syyskuun 15. päivänä seuraavaa vuotta koskeva tarkastussuunnitelmansa. Komissio toimittaa unionin tarkastussuunnitelman ICCAT:n sihteeristölle vahvistettavaksi.

3.6.13

Markkinatoimenpiteitä koskevan 34 artiklan 1 kohta ehdotetaan korvattavaksi uudella säännöksellä, jossa paitsi kielletään sellaisten tonnikalojen kotimaan kauppa, purkaminen, tuonti, vienti, siirtäminen häkkiin lihotettavaksi tai kasvatettavaksi, jälleenvienti ja jälleenlaivaus, joiden mukana ei ole asetuksessa edellytettäviä tarkkoja, täydellisiä ja vahvistettuja asiakirjoja, myös edellytetään, että näiden toimien yhteydessä mukana ovat lisäksi tonnikalaa (Thunnus thynnus) koskevasta saaliinkirjausohjelmasta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1984/2003 muuttamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 640/2010 vaaditut asiakirjat.

3.6.14

Lopuksi asetusehdotuksessa tehdään valvontatoimenpiteitä koskevaan lukuun V sisältyvät muutokset asetuksen liitteiden korvaamiseksi ja muuttamiseksi kaikkien muutettujen toimien mukaisesti.

4. Yleistä

4.1

ETSK arvostaa ja tukee kaikkia esitettyjä – muutettuja sekä uusia – teknisiä ja valvontaa koskevia toimenpiteitä, sillä se katsoo niiden perustuvan kertyneeseen kokemukseen ja uskoo niiden auttavan elvyttämään Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalakannan ja saavuttamaan vuoteen 2022 mennessä tavoitteen kestävää enimmäistuottoa vastaavasta biomassasta (Bmsy) vähintään 60 prosentin todennäköisyydellä.

4.2	Komitea kehottaa niin ikään komissiota soveltamaan asetusta mahdollisimman tiukasti kaikkiin niihin jäsenvaltioihin ja sopimuspuoliin, jotka harjoittavat tonnikalan kalastus- tai kasvatus- ja lihotustoimintaa ICCAT-yleissopimusalueella.

4.3

ETSK antaa tunnustusta Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja kalastajien viime vuosien ponnistuksille laivastojen kapasiteetin mukauttamiseksi käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin sekä vaativan elvytyssuunnitelman toteuttamiseksi siitä aiheutuvine sosiaalisine ja taloudellisine seurauksineen, jotka tulisi ottaa huomioon.

4.4	Komitea toteaa tyytyväisenä, että tehdyt uhraukset kantavat jo hedelmää ja että niin tutkijat kuin asianomaiset kalastajat ovat voineet panna merkille tonnikalakannan elpymisen.

4.5

Komitea kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan kansallisten tiedelaitosten toiminnan tukemista, jotta ne pystyisivät tekemään mahdollisimman tarkkoja arvioita tonnikalakannasta ja elvytyssuunnitelman vaikutuksista. Komitea onkin tyytyväinen tieteellisen seurantakeskuksen perustamiseen hallintojen, tutkijoiden ja rysäpyynnin harjoittajien kesken sekä yritysten ja tutkijoiden kehittämiin yksityisiin aloitteisiin tietämyksen lisäämiseksi lajista.

4.6	Tutkijat ovat tehneet nykyisiä nuottakalastuksen kieltokausia koskevia muutosehdotuksia, joiden tavoitteena on kyseisen toiminnan niin taloudellisen, sosiaalisen kuin ekologisen kestävyyden parantaminen. Komitea katsoo, että kyseisiin muutosehdotuksiin olisi perehdyttävä seikkaperäisesti.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/119

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista ruokavaliovalmisteista”

KOM(2011) 353 lopullinen – 2011/0156 COD

2012/C 24/26

Esittelijä: Madi SHARMA

Euroopan parlamentti ja neuvosto päättivät 5. heinäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista ruokavaliovalmisteista

KOM(2011) 353 lopullinen – 2011/0156 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 141 ääntä puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea antaa komissiolle kiitosta siitä, että se on luonut kattavan katsauksen voimassa olevaan elintarvikelainsäädäntöön, ja myöntää, että koko väestölle tarkoitettujen elintarvikkeiden ja erityisryhmille tarkoitettujen ruokavaliovalmisteiden välistä selkeää eroa on vaikea tehdä. Tämän selkeyden puutteen vuoksi erityisesti jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan on vaikea tulkita, soveltaa ja valvoa nykyistä lainsäädäntöä.

1.2

Komissio on tehnyt perusteellisen vaikutustenarvioinnin ja toteuttanut siihen liittyvät kuulemismenettelyt paneutuakseen tavoitteiksi asettamiinsa sisämarkkinoiden johdonmukaisuuteen, yksinkertaistamiseen ja yhdenmukaistamiseen. Vaikutustenarvioinnissa on tarkasteltu muun muassa hallintotaakkaa, tuotteiden muuttamista ja merkitsemistä, innovointia, kilpailukykyä, hintaa, kuluttajien turvallisuutta ja kuluttajille annettavaa tietoa, mahdollisia työllisyysvaikutuksia ja vaikutuksia pienyrityksiin sekä sosiaalista hyvinvointia.

1.3

On erittäin tärkeää säilyttää ”erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen ruokavaliovalmisteiden” nykyinen määritelmä, jotta ne voidaan erottaa yleiseen kulutukseen tarkoitetuista ruokavalmisteista ja jotta voidaan varmistaa aminohappojen ja oligo-peptidien kaltaisten elintärkeiden ainesosien sisällyttäminen niiden koostumukseen.

1.4	ETSK puolustaa myös sitä, että ravitsemuksellisesti täysipainoisten perusruokavaliovalmisteiden kategoriaan sisällytetään keskosille tarkoitetut valmisteet, kun otetaan huomioon, että keskoset ovat erittäin haavoittuva väestöryhmä, jonka terveydentila on usein heikko.

1.5

Kuten komissio toteaa, puitelainsäädännön nykyinen soveltaminen johtaa sisämarkkinoilla käytävän kaupan vääristymiseen, mikä johtuu lainsäädännön epäjohdonmukaisesta tulkinnasta ja täytäntöönpanosta eri jäsenvaltioissa. On toivottavaa, että ehdotettu uusi asetus korjaa tämän vääristymän vaikuttamatta haitallisesti alan työllisyyteen tai pk-yrityksiin ja mahdollistaa jatkuvan innovoinnin.

1.6

Kaikkia ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita suojellaan nykyisin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn tukemalla EU:n lainsäädännöllä elintarvikkeiden turvallisuudesta, merkitsemisestä ja niitä koskevista väittämistä. Uusi ehdotus vahvistaa EU:n elintarviketurvallisuus- ja kuluttajansuojasääntöjä ja poistaa samalla päällekkäisyydet ja monitulkintaisuudet. Se on toissijaisuusperiaatteen mukainen, koska jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallisia sääntöjä silloin, kun se on kansanterveyden suojelun kannalta perusteltua.

1.7	ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen 12–36 kuukauden ikäisille imeväisille tarkoitettuja kasvua edistäviä valmisteita huolellisen tieteellisen arvion pohjalta. Niistä on nykyään esitetty ristiriitaisia tieteellisiä päätelmiä, ja yleisö tarvitsee selkeää opastusta ja tietoa.

1.8

ETSK kehottaa säilyttämään uudessa lainsäädännössä nykyisen säännöksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston 6. toukokuuta 2009 antama direktiivi 2009/39/EY erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista, 8 artiklan 2 kohta), jonka mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöille voidaan jakaa tietoa erityisravinnoksi tarkoitetuista tuotteista ja niiden asianmukaisesta käytöstä, jotta nämä voivat tiedottaa asiasta oikein ja antaa oikeanlaisia suosituksia kuluttajille ja potilaille.

1.9

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, ettei urheilijoille tarkoitettujen ruokavaliovalmisteiden alalla ole vääristymiä; sen osuus Euroopan vähittäismarkkinoista on arviolta 2 357 miljoonaa euroa, ja alan vuotuinen kasvuvauhti on 7 %. Laajemmassa elintarvikkeiden turvallisuuteen ja merkitsemiseen liittyvässä kontekstissa ETSK kehottaa komissiota niin ikään harkitsemaan, että vastaisuudessa annettavalla lainsäädännöllä otetaan käyttöön varoitusmerkintöjä elintarvikkeista, joiden ravitsemusominaisuuksilla (etenkin urheilijoille tarkoitettujen ruokavaliovalmisteiden ja laihdutus-/erityisravintovalmisteiden tapauksessa) saattaa olla haittavaikutuksia, mikäli tuotteita käytetään pitkiä ajanjaksoja tai yli suositusmäärien.

1.10

ETSK myöntää, että Euroopassa nykyisin vallitsevista taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista eroista johtuen saattaa olla, etteivät kaikki väestöryhmät voi saada kaikkia terveelliseen elämään tarvittavia ravintoaineita. Tämä on johtanut siihen, että on alettu kehittää ravintoaineilla täydennettyjä elintarvikkeita, joiden mainonnasta ja merkitsemisestä komissio on samanaikaisesti antanut sääntöjä. ETSK kannattaa vakaasti EU:n nykyisiä lainsäädäntö- ja täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kaikki ruokatuotteita koskevat vapaaehtoiset väittämät ovat selkeitä, tarkkoja ja perusteltuja. Väittämät eivät saa olla harhaanjohtavia, jotta loppukäyttäjät voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja ja jotta lääketieteen, ravitsemustieteen ja farmasian ammattilaiset voivat olla riittävän hyvin perillä erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen ruokavaliovalmisteiden ravintosisällöstä ja oikeanlaisesta käytöstä.

1.11	ETSK antaa tukensa jatkuvasti esitetylle vaatimukselle soveltaa elintarvikkeita ja rehuja koskevaa nopeaa hälytysjärjestelmää (RASFF), sellaisena kuin se esitetään komission ehdotuksen johdanto-osassa, kuluttajien joutuessa kärsimään elintarvikekriiseistä missä tahansa Euroopassa.

2. Taustaa

2.1

Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on olennainen osa sisämarkkinoita, ja se vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. EU:n elintarvikelainsäädäntöä on kehitetty tältä osin ja varmistettu, että ”elintarvikkeita ei saateta markkinoille, elleivät ne ole turvallisia”. Vaatimus koskee sekä fyysistä sisältöä että merkitsemissääntöjä.

2.2

Erityisruokavaliovalmisteiden puitedirektiivi (direktiivi 2009/39/EY) annettiin vuonna 1977. Sen tavoitteena on ”poistaa erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevien kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot ja näin mahdollistaa elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet”. Ehdotuksessa on säilytetty ”erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen ruokavaliovalmisteiden” määritelmän termit, mikä varmistaa niiden erottamisen tavanomaisista elintarvikkeista sekä olennaisten ainesosien sisällyttämisen niiden koostumukseen. Yleisiin säännöksiin ja yleisiin merkintäsääntöihin sisältyvän ”erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden yleisen määritelmän” mukaan erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden kolme keskeistä ominaisuutta ovat seuraavat:

—	Ne ovat erityisiä ja erottuvat tavanomaisista elintarvikkeista (koostumuksensa tai valmistusprosessinsa ansiosta).

—	Ne on tarkoitettu suuren yleisön sijaan erityisille väestöryhmille.

—	Ne vastaavat niiden henkilöiden ravitsemuksellisia erityisvaatimuksia, joille tuotteet on tarkoitettu.

2.3

Erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita, sellaisina kuin ne on määritelty erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista annetussa puitedirektiivissä, ovat muun muassa imeväisille tai pikkulapsille tarkoitetut ruoat, gluteeni-intoleranssista kärsiville henkilöille soveltuvat ruoat ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut ruokavaliovalmisteet, joiden pakkausmerkinnässä on oltava ”maininta niiden soveltuvuudesta tietyksi erityisravinnoksi”. Useista näihin ryhmiin kuuluvista valmisteista (äidinmaidonvastikkeista, viljapohjaisista valmisruoista ja vauvanruoista, vähäenergisistä elintarvikkeista, lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista ruokavaliovalmisteista ja gluteeni-intoleranssista kärsiville henkilöille soveltuvista elintarvikkeista) on jo annettu erityislainsäädäntöä, joka sisältää niiden koostumusta ja merkintöjä koskevia säännöksiä. Sen sijaan urheilijoille tarkoitetuista ruokavaliovalmisteista tai diabeetikoille tai laktoosi-intoleranssista kärsiville henkilöille soveltuvista elintarvikkeista ei ole annettu erityislainsäädäntöä.

2.4

Komissio käynnisti vuonna 2007 jäsenvaltioiden kuulemismenettelyn erityisruokavaliovalmisteita koskevasta puitedirektiivistä. Sen jälkeen on kuultu jäsenvaltioita, komission yksiköiden (terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto, tutkimuksen pääosasto, kauppapolitiikan pääosasto ja pääsihteeristö) alaisuudessa toimivia seurantaryhmiä sekä teollisuutta ja kuluttajaryhmiä ja teetetty selvitys ulkopuolisella konsultilla.

2.5

Komissio teki kuulemisten pohjalta käsillä olevan ehdotuksen asetukseksi imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista ruokavaliovalmisteista. Ehdotetulla asetuksella kumotaan seuraavat direktiivit:

—	erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista annettu direktiivi 2009/39/EY (uudelleenlaadittu vuoden 1989 puitedirektiivi)

—	kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitetuista äidinmaidonvastikkeista ja vieroitusvalmisteista annettu direktiivi 92/52/ETY

—	laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergisistä elintarvikkeista annettu direktiivi 96/8/EY

—	gluteenille intoleranteille henkilöille soveltuvien elintarvikkeiden koostumuksesta ja merkitsemisestä annettu komission asetus (EY) N:o 41/2009.

2.6

Komission nyt tekemällä ehdotuksella yksinkertaistetaan ja selkeytetään lainsäädännöllisiä edellytyksiä, jotka koskevat vain muutamia elintarvikeryhmiä, ja luodaan yksi luettelo (”unionin luettelo”) aineista, joita tämän ehdotuksen kattamiin elintarvikkeisiin saa lisätä. Erityisesti ehdotuksen avulla

—	kumotaan erityisruokavaliovalmisteiden käsite

—

luodaan uusi yleinen lainsäädäntökehys, jolla on selkeä ja tarkoin määritelty soveltamisala: se kattaa ainoastaan muutamat tarkoin määritellyt elintarvikeryhmät, jotka on katsottu olennaisen tärkeiksi tietyille tarkoin määritellyille kuluttajaryhmille, joilla on erityisiä ravitsemuksellisia tarpeita

—	pidetään voimassa näitä perusluonteisia elintarvikeryhmiä koskevat erityistoimenpiteet

—	annetaan kyseisiin elintarvikeryhmiin sovellettavat, elintarvikkeiden koostumusta ja merkintöjä koskevat yleiset säännöt

—	yksinkertaistamalla lainsäädäntöä poistetaan jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden väliset tulkintaerot ja -vaikeudet, joita esiintyy sovellettaessa elintarvikelainsäädännön eri osia

—	poistetaan ilmoitusmenettelyyn liittyviä tehtäviä

—	varmistetaan, että samanlaisia tuotteita kohdellaan samalla tavalla koko unionissa

—	poistetaan säännöt, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi, epäjohdonmukaisiksi ja mahdollisesti ristiriitaisiksi

—	luodaan yksi lainsäädännöllinen väline kaikille aineille, joita voi lisätä tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluviin elintarvikkeisiin.

2.7	Komission ehdottamassa 6 artiklassa on lueteltu hätätoimenpiteitä, joita sovelletaan tilanteisiin, joissa tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluva elintarvike muodostaa vakavan riskin ihmisten terveydelle.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/122

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Neuvoston direktiivi vaatimuksista väestön terveyden suojelemiseksi juomavedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta”

KOM(2011) 385 lopullinen – 2011/0170 NLE

2012/C 24/27

Esittelijä: Josef ZBOŘIL

Euroopan komissio päätti 27. kesäkuuta 2011 Euratomin perustamissopimuksen 31 ja 32 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Neuvoston direktiivi vaatimuksista väestön terveyden suojelemiseksi juomavedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta

KOM(2011) 385 lopullinen – 2011/0170 NLE.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 105 ääntä puolesta ja 2 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Päätelmät

1.1.1 Komitea pitää tervetulleena käsillä olevaa ehdotusta, jossa määritellään perusnormit väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta juomavedessä olevien radioaktiivisten aineiden osalta.

1.1.2 ETSK kannattaa Euratomin perustamissopimuksen III luvun valintaa ehdotuksen oikeusperustaksi, sillä se takaa lähestymistavan yhdenmukaisuuden kyseisen sopimuksen ympäristöllisten seurantavaatimusten ja säteilyturvan perusnormien kanssa.

1.1.3 Ehdotuksessa määritellään laatu- ja seurantavaatimukset tavanomaisille olosuhteille. Säteilytilanteet ja niistä seuraava juomaveden saastuminen ihmisen toiminnan aiheuttamista radioaktiivisista lähteistä on katettu erillisellä säteilytila-asetuksella (1).

1.1.4 Komitea ymmärtää, että juomaveden radiologista laatua radonin ja sen pitkäikäisten hajoamistuotteitten osalta käsitellään väestön suojelemiseksi altistumiselta juomaveden radonille 20. joulukuuta 2001 annetussa komission suosituksessa 2001/928/Euratom (2).

1.2 Suositukset

1.2.1 Komitea yhtyy siihen käsitykseen, että radon ja sen pitkäikäiset hajoamistuotteet pitäisi sisällyttää ehdotetun direktiivin soveltamisalaan huolimatta olemassa olevasta suosituksesta 2001/928/Euratom.

1.2.2 ETSK suosittaa kuitenkin, että pitkäikäiset radionuklidit polonium-210 ja lyijy-210 sisällytettäisiin viitteellisen kokonaisannoksen määritelmään.

1.2.3 ETSK toteaa, että ehdotetussa direktiivissä raskasmetalli uraanin myrkyllisyys otetaan huomioon liitteen III kohdassa 3 ”Suoritusarvot ja määritysmenetelmät”. Komitea suosittaa myös, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annettuun neuvoston direktiiviin 98/83/EY lisätään säännös juomavesikäyttöön tarkoitetun pohjaveden toksikologisesta valvonnasta sellaisilla alueilla, joiden geologisissa kerrostumissa uraania esiintyy tavallista enemmän.

1.2.4 ETSK panee merkille, että ehdotetun direktiivin liitteessä I mainitut tritiumin enimmäisarvot ovat sata kertaa alhaisemmat kuin juomaveden laatua koskevissa Maailman terveysjärjestön suuntaviivoissa mainitut arvot (Geneve, 3. painos, 2008). Vaikka aivan liian alhainen tritiumin enimmäisarvo ei tällä hetkellä johda aiheettomiin rajoituksiin ja siitä voi olla hyötyä muiden ongelmien tunnistamisessa, arvoa olisi tarkasteltava uudelleen tulevaisuuden teknologioiden näkökulmasta.

1.2.5 Komitea arvostaa kaikkien asianomaisten elinten ehdotuksen valmistelussa tekemää perusteellista työtä ja suosittaa, että ehdotettu direktiivi hyväksytään mahdollisimman pian.

2. Tausta

2.1 Vesiala on yksi säännellyimmistä unionin ympäristölainsäädännön aloista. Vain hyvin pieni osa juomavesijärjestelmistä sijaitsee alueilla, joilla on mahdollisia ihmisen toiminnan aiheuttaman radioaktiivisen saastumisen lähteitä, jotka ovat peräisin radioaktiivisia aineita käyttävistä, tuottavista tai loppusijoittavista laitoksista.

2.2 Vesijärjestelmiä, jotka ovat alttiita tämäntyyppiselle saastumiselle, on seurattava laajasti sen varmistamiseksi, että niiden juomavesi on myrkytöntä. Euroopassa on kuitenkin monia alueita, joilla radioaktiivisten aineiden luonnollinen esiintyminen aiheuttaa huolta.

2.3 EU:n tasolla saatiin yli viisi vuotta sitten valmiiksi tekniset vaatimukset väestön terveyden suojelemiseksi juomavedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta. Tätä varten oli kuultu Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklassa tarkoitettua asiantuntijaryhmää, juomavesidirektiivillä perustettua komiteaa ja Euratomin perustamissopimuksen 35 ja 36 artiklalla perustettua jäsenvaltioiden edustajien komiteaa. Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annetussa neuvoston direktiivissä 98/83/EY vahvistettuja tritiumin ja viitteellisen kokonaisannoksen seurantaa koskevia vaatimuksia ei ole vielä pantu täytäntöön, koska liitteiden II (Valvonta) ja III (Muuttujien määritysten erittely) muutoksia ei ole vielä hyväksytty.

2.4 On perusteltua sisällyttää radioaktiivisuustason seurantaa koskevat vaatimukset erityiseen Euratomin perustamissopimuksen nojalla annettavaan lainsäädäntöön, jotta voidaan säilyttää säteilyturvalainsäädännön yhtenäisyys, johdonmukaisuus ja täydellisyys yhteisön tasolla.

2.5 Komissio on siksi esittänyt Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklan pohjalta ehdotuksen vaatimuksista väestön terveyden suojelemiseksi juomavedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta.

2.6 Hyväksymisen myötä käsillä olevan, Euratomin perustamissopimuksen nojalla laaditun direktiivin säännökset syrjäyttävät ne direktiivin 98/83/EY säännökset, jotka koskevat radioaktiivisia aineita juomavedessä.

2.7 Ehdotetun direktiivin keskeiset periaatteet ovat seuraavat:

2.7.1

Oikeusperusta: Direktiivin säännökset liittyvät väestön terveyden suojelua koskeviin perusnormeihin. Näin ollen oikeusperustaksi on valittu Euratomin perustamissopimus ja erityisesti sen 31 ja 32 artikla.

2.7.2

Toissijaisuusperiaate: Koska yhteisöllä on Euratomin perustamissopimuksen toisen osaston III luvun mukaan yksinomainen toimivalta, ehdotukseen ei sovelleta toissijaisuusperiaatetta.

2.7.3

Suhteellisuusperiaate: Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä siinä esitetään yhdenmukaiset vähimmäisnormit tritiumin ja viitteellisen kokonaisannoksen seurannalle sekä mukautetaan direktiivissä 98/83/EY vahvistetut radioaktiivisuutta koskevat vaatimukset uusimpaan tieteelliseen ja tekniseen edistykseen.

2.7.4

Sääntelytavan valinta:

—	Yhteisön tehtävänä on vahvistaa yhtenäiset säteilyturvasäännöt, ja jäsenvaltiot puolestaan vastaavat näiden sääntöjen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä niiden täytäntöönpanosta.

—	Direktiivi on siksi paras keino luoda yhteinen lähestymistapa radioaktiivisuusmuuttujia koskevien yhdenmukaisten vaatimusten määrittelyä ja juomaveden laadun seurantaa varten.

3. Kommentit

3.1 Komitea pitää tervetulleena käsillä olevaa keskitettyä ja johdonmukaista ehdotusta, jolla määritellään selkeästi ja perusteellisesti perusnormit väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta juomavedessä olevien radioaktiivisten aineiden osalta. Ehdotuksella annetaan varmuus jakelujärjestelmissä kulkevan veden radiologisesta laadusta.

3.2 ETSK kannattaa Euratomin perustamissopimuksen III luvun valintaa ehdotuksen oikeusperustaksi, sillä se takaa lähestymistavan yhdenmukaisuuden kyseisen sopimuksen ympäristöllisten seurantavaatimusten ja säteilyturvan perusnormien kanssa.

3.3 Ehdotus on tulosta laajasta konsultointityöstä, johon on osallistunut säteilyturva-asiantuntijoita. Ehdotuksessa määritellään laatu- ja seurantavaatimukset tavanomaisille olosuhteille. Säteilytilanteet, joista seuraa juomaveden (”nestemäisten elintarvikkeiden”) saastuminen ihmisen toiminnan aiheuttamista radioaktiivisista lähteistä, on katettu erillisillä säteilytilasäännöillä ja -menettelyillä (3).

3.4 Komitea ymmärtää, että väestön suojelemiseksi altistumiselta juomaveden radonille 20. joulukuuta 2001 annetussa komission suosituksessa 2001/928/Euratom käsitellään juomaveden radiologista laatua radonin ja sen pitkäikäisten hajoamistuotteitten osalta.

3.5 Komitea toteaa, että esimerkiksi talousveden sisältämälle radonkaasulle altistuminen tapahtuu ensisijaisesti sisätiloihin haihtuvan kaasun hengittämisen ja huomattavasti pienemmässä määrin veden juomisen kautta.

3.6 ETSK katsoo kuitenkin, että pitkäikäiset radionuklidit polonium-210 ja lyijy-210 tulisi sisällyttää viitteellisen kokonaisannoksen määritelmään.

3.7 ETSK toteaa, että ehdotetussa direktiivissä raskasmetalli uraanin myrkyllisyys otetaan huomioon liitteen III kohdassa 3 ”Suoritusarvot ja määritysmenetelmät”. Alueilla, joiden geologisissa kerrostumissa uraania esiintyy tavallista enemmän, tulisi juomavedeksi käytettävän pohjaveden toksikologisuus tutkia. Tällainen säännös tulisi lisätä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annettuun neuvoston direktiiviin 98/83/EY, ja siinä tulisi ottaa huomioon uraanille asetettu alustava viitteellinen arvo (30 μg/l), jota suositellaan juomaveden laatua koskevissa WHO:n suuntaviivoissa (4).

3.8 ETSK panee merkille, että ehdotetun direktiivin liitteessä I mainitut tritiumin enimmäisarvot ovat sata kertaa alhaisemmat kuin juomaveden laatua koskevissa Maailman terveysjärjestön suuntaviivoissa mainitut arvot (Geneve, 3. painos, 2008). Vaikka aivan liian alhainen tritiumin enimmäisarvo ei tällä hetkellä johda aiheettomiin rajoituksiin ja siitä voi olla hyötyä muiden ongelmien tunnistamisessa, arvoa olisi tarkasteltava uudelleen tulevaisuuden teknologioiden näkökulmasta.

3.9 ETSK huomauttaa, että salliessaan, että jäsenvaltiot käyttävät ”vedenjakelualueella asuvien asukkaiden lukumäärää” vesimäärän sijasta jakeluverkosta peräisin olevan juomaveden jaksoittaisen seurannan tiheyden määrittelyyn ehdotetun direktiivin liitteen II ”Radioaktiivisten aineiden seuranta” huomautuksen 2 mukaisesti, komissio ei ota huomioon sitä mahdollisuutta, että jakeluverkosta otettua vettä pullotetaan myytäväksi.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Neuvoston asetus (Euratom) N:o 3954/87.

(2) Komission suositus, annettu 20. joulukuuta 2001, väestön suojelemiseksi altistumiselta juomaveden radonille (2001/928/Euratom).

(3) Neuvoston asetus (Euratom) N:o 3954/87.

(4) WHO Guidelines for drinking-water quality, neljäs painos 2011, 12 luku Chemical fact sheets.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/125

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Lentomatkustajien oikeuksien toimivuus ja täytäntöönpano”

2012/C 24/28

Esittelijä: Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

Euroopan parlamentti päätti 1. kesäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Lentomatkustajien oikeuksien toimivuus ja täytäntöönpano (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 157 ääntä puolesta 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK pitää tarpeellisena ryhtyä tarkistamaan asetusta N:o 261/2004, jotta kaikki lentomatkustajien oikeudet konsolidoidaan yhteen ja samaan tekstiin. Tarkistukseen tulisi yhtäältä sisällyttää unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja samalla tulisi toisaalta pyrkiä määrittelemään, miten laajasti, konkreettisesti ja missä määrin tunnistettaviksi ”poikkeukselliset olosuhteet” käsitetään. Samoin on määriteltävä, miten laaja on oikeus saada apua, ja käsiteltävä kaikkia muita tässä lausuntotekstissä mainittuja näkökohtia, jotta taataan lentomatkustajien suojelun korkea taso.

1.2 Matkustajille on annettava nykyistä paremmin tietoa ja heille on kerrottava selkeästi heidän oikeuksistaan. Matkustajien oikeudet olisi laajennettava kattamaan lähtöporttialueet ja matkustajien oikeuksista olisi pyrittävä levittämään nykyistä enemmän tietoa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan muille toimijoille, kuten kuluttajajärjestöille jne.

1.3 Lentoyhtiöt ovat yksinään ja yksinomaan vastuussa matkustajille asetuksen 261/2004 13 artiklan mukaisten velvollisuuksien täyttämisestä. Tämä merkitsee sitä, että ne voivat toisinaan vaatia korvausta kolmansilta, kuljetussopimuksen ulkopuolisilta osapuolilta, jotka ovat aiheuttaneet kyseisen tapahtuman (myöhästymisen tai peruuntumisen). Tällaisia korvaustoimia varten olisi otettava käyttöön ripeitä ja tehokkaita mekanismeja.

1.4 ETSK katsoo, että avoimuutta on syytä lisätä hyödyntämällä tehokkaita tiedonvaihtovälineitä, hallinnon ja oikeuden päätökset mukaan luettuina, sekä julkistamalla langetetut seuraamukset ja tiedot siitä, missä määrin liikenteenharjoittajat noudattavat asetusta 261/2004. Lisäksi on otettava käyttöön sellaisia yhtenäistettyjä, saatavilla olevia ja tehokkaita määräajallisia käsittelymenettelyjä, joiden puitteissa tehdyt päätökset ovat sitovia.

1.5 Liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet ovat ongelmallisia, sillä asetuksen 1107/2006 soveltaminen ei ole tyydyttävää. ETSK kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten ja asianosaisia, myös liikuntarajoitteisia henkilöitä, edustavien järjestöjen kanssa suuntaviivoja, joissa selvennetään asetuksen määritelmät ja parannetaan sen soveltamista. Mikäli suuntaviivat eivät ratkaise liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksien täytäntöön panematta jättämisen aiheuttamia ongelmia, ETSK kehottaa tarkistamaan asetuksen 1107/2006 viipymättä.

1.6 ETSK katsoo, että asetuksen 261/2004 tarkistusprosessin yhteydessä olisi täsmennettävä, mistä osatekijöistä lentoliikennepalveluiden lopulliset kustannukset koostuvat, ja eriteltävä ne.

2. Johdanto

2.1 Lentoliikennettä säännellään nykyisin monenlaisin ja hajanaisin säädöksin. Tämän ominaispiirteen vaikutukset tulevat kielteisimmin esiin, kun säädökset koskevat lentoliikenteen harjoittajien vastuuta matkustajiin nähden.

2.2 Nykyisellään lentoliikenteen lisääntyminen on vaikuttanut kielteisesti laatuun. Laadun heikkenemiseen on monia syitä, jotka on eritelty komission tiedonannossa KOM(2011) 174 lopullinen.

2.3 Matkustajaliikenne on lisäksi yksi keskeisistä keinoista toteuttaa ja säilyttää Euroopan unionin (EU:n) periaatteet eli tavaroiden vapaa liikkuvuus ja unionin kansalaisten vapaa liikkuvuus.

2.4 Tiedonannon julkaistuaan komissio tekee arvion asetuksen 261/2004 vaikutuksista, jotta lentomatkustajien oikeuksien turvaamista voidaan parantaa ja samalla pysyä mukana sosiaalisen ja taloudellisen toimintaympäristön kehityksessä.

ETSK on tietoinen nk. yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan eli SES II -paketin täytäntöönpanosta johtuvista moninaisista näkökohdista. Komitea on käsitellyt pakettia erillisessä lausunnossa (1).

3. Parlamentin ETSK:lle esittämä lausuntopyyntö

3.1 Euroopan parlamentti on toimittanut liikenne- ja matkailuvaliokuntansa puheenjohtajan välityksellä ETSK:n puheenjohtajalle pyynnön arvioida, varmistaako voimassa olevien unionin säännösten noudattaminen matkustajien oikeuksien asianmukaisen suojelun, ja kartoittamaan alat, joilla katsotaan tarpeelliseksi ryhtyä uusiin toimenpiteisiin. Tarkemmin sanottuna parlamentti pyytää nimenomaisesti vastausta mainitussa kirjeessä esitettyihin kysymyksiin.

3.2 Kysymys 1: Mitkä ovat tärkeimmät puutteet, joita nykyisen säännöstön noudattamisessa on havaittu? Mitä toimenpiteitä voidaan suosittaa näiden seikkojen korjaamiseksi? Onko kaiken kaikkiaan tarvetta tehdä jokin säädösaloite?

3.2.1 Lentoyhtiösektori on pitkälti sääntelystä vapautettu ja kilpailtu ala. Siksi on erittäin tärkeää, että alalla on EU-tasolla sääntelypuitteet, joiden avulla voidaan varmistaa sisämarkkinoiden tasapainoinen kehittäminen takaamalla lentoliikenteen harjoittajien kilpailukyky, edistämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kestävyyttä, valvomalla lentoyhtiöiden kaupallisten käytäntöjen avoimuutta ja viime kädessä huolehtimalla käyttäjien oikeuksien korkeasta tasosta.

3.2.2 Kuluttajansuojapolitiikassa pidetään olennaisena viitekohtana oikeutta kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja taloudellisten etujen suojeluun, oikeutta korvaukseen kärsityistä vahingoista sekä oikeutta tiedonsaantiin, valistukseen ja edustukseen. On erittäin tärkeää, että nämä oikeudet otetaan huomioon kaikissa asetuksen 261/2004 tulevissa muutoksissa tai tarkistuksissa, jotta taataan matkustajien oikeuksien suojelun korkea taso.

3.2.3 Alan erityispiirteet tiedostava lainsäätäjä on huomioinut ennakolta oikeuden korvata lentoliikenteen harjoittajalle kärsitty vahinko silloin, kun vahingon aiheuttajana on ulkopuolinen taho ja lentoliikenteen harjoittaja on palvelun toimittamisesta vastuullisena tahona joutunut vastaamaan matkustajalle aiheutuneista vahingoista. Lentoyhtiöt eivät toistaiseksi ole perehtyneet tähän toimintatapaan, ulkopuolisen tahon ollessa tunnistettavissa muun muassa lentoasemaviranomaisiksi, ilmailun vastuutahoiksi, maahuolintapalvelujen tarjoajiksi, matkatoimistoiksi tai matkanjärjestäjiksi.

3.2.4 Eri asia ovat sitten jäljempänä lueteltujen kaltaiset tapaukset, joissa on kyse luonnonvoimien aiheuttamista poikkeuksellisista olosuhteista.

3.2.4.1 Joissakin tapauksissa vastuu ei ole tunnistettavissa. Viime vuosina on sattunut joukko tapauksia, jotka julistettiin poikkeuksellisiksi olosuhteiksi: islantilaistulivuorten purkaukset, vuosien 2010 ja 2011 alun rankat lumisateet jne. Ne aiheuttivat EU:n lentoyhtiöille runsaasti häiriötilanteita, mistä koitui vastaavasti taloudellisia kustannuksia ja käyttäjille vahinkoa.

3.2.4.2 Se, miten laajasti, konkreettisesti ja missä määrin tunnistettaviksi ”poikkeukselliset olosuhteet” käsitetään, on muun muassa yksi asetuksen tulkintaan liittyvistä kiistanalaisista seikoista, sillä se merkitsee lentoyhtiöille velvoitteita, kuten matkustajien oikeutta saada apua.

3.2.4.3 Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että EU:n lainsäätäjä on tyytynyt laatimaan poikkeuksellisista olosuhteista pelkästään viitteellisen luettelon. Tällainen epämääräisyys saa aikaan sekaannusta ja ennen kaikkea oikeudellista epävarmuutta niin lentoliikenteen harjoittajien kuin käyttäjien keskuudessa.

3.2.4.4 On selvennettävä, mitä poikkeuksellisilla olosuhteilla tarkoitetaan, ja määriteltävä, mihin rajaan asti lentoyhtiöt ovat velvollisia huolehtimaan tietyistä velvoitteistaan. Tilanteeseen olisi puututtava ja siitä olisi annettava sääntöjä, kun asetusta seuraavan kerran muutetaan.

3.2.4.5 Eräs vaihtoehto tässä kysymyksessä saattaisi olla laatia avoin luettelo, jossa poikkeukselliset olosuhteet esitettäisiin yksityiskohtaisesti: ongelmien on johduttava tapahtumista, jotka eivät luonteeltaan tai alkuperältään liity erottamattomasti kyseeseen tulevan lentoliikenteen harjoittajan normaaliin toimintaan ja jotka eivät ole liikenteenharjoittajan hallittavissa.

3.2.5 EU:n tuomioistuimelle viimeksi kuluneina kuukausina esitetyistä ennakkotapauspyynnöistä on pääteltävissä, että sääntö on vähitellen saatettava ajan tasalle.

3.2.5.1 EU:n tuomioistuin on puolestaan selkiyttänyt tuomioissaan tiettyjä asian kannalta merkityksellisiä näkökohtia, joiden ei pitäisi olla kiistanalaisia. Näin on pyritty varmistamaan käyttäjien luottamus ilmailualaan ja lentoyhtiöiden oikeusvarmuus. Myös kansalliset tuomioistuimet ovat antaneet selventäviä tuomioita, joista mainittakoon Namurin kauppatuomioistuimen äskettäin tekemä päätös, jossa se julistaa tietyt kuljetussopimuksen yleiset ehdot kohtuuttomiksi sopimuslausekkeiksi.

3.2.6 Syyt asetuksen 261/2004 tarkistukseen

3.2.6.1 Komission tiedonannossa KOM(2011) 174 lopullinen tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja tarkoin kyseisen asetuksen soveltamista. Asetus on merkinnyt käännekohtaa lentomatkustajien suojelussa.

3.2.6.2 Alan viime vuosien aikaisen kehityksen huomioon ottaen asetusta on tarpeen tarkistaa. Seuraavassa luetellaan viitteenomaisesti muutamia parannuksia, joita voimassa olevan tekstin tulevassa tarkistuksessa olisi käsiteltävä:

—	Liitetään EU:n tuomioistuimen tuomioihin sisältyvät ratkaisut tulevaan säädöstekstiin.

—	Määritellään, miten laajasti, konkreettisesti ja missä määrin tunnistettaviksi ”poikkeukselliset olosuhteet” käsitetään.

—

Määritetään tiettyjen poikkeustapausten osalta, miten laaja on oikeus saada apua tai missä sen raja kulkee, päättämällä, miten matkustajien oikeutetut oikeudet voitaisiin turvata vaihtoehtoisilla mekanismeilla siten, että oikeudet ratkaistaan osapuolia sitovien päätösten avulla kohtuullisen ajan kuluessa.

—	Puututaan tilanteisiin, joita lentoaikataulujen muutokset nykyisin aiheuttavat.

—	Puututaan ongelmiin, jotka johtuvat ensimmäisen lennon myöhästymisen aiheuttamasta jatkoyhteyden menettämisestä silloin, kun lentoliikenteen harjoittaja operoi vain kohteesta toiseen.

—	Puututaan velvollisuuteen antaa apua vaihtokohteissa.

—	Puututaan korvausoikeuteen säätämällä, että vuodelta 2004 peräisin olevat, voimassa olevat välittömät vakiokorvaukset saatetaan säännöllisin väliajoin ajan tasalle.

—	Sisällytetään lentoyhtiöiden nimissä työskentelevä maahuolintahenkilöstö niiden toimijoiden joukkoon, jotka tarjoavat asetuksessa tarkoitettuja palveluita.

—	Täsmennetään, mikä on toimivaltainen viranomainen käsittelemään käyttäjien valituksia ja valvomaan asetuksen noudattamista.

—

Seurataan valituksia ja julkistetaan ne jäsenvaltioiden toimesta EU:n laajuisesti yhtiöittäin ja sen mukaan luokiteltuina, millaisesta asetuksen noudattamatta jättämisestä on kyse, sekä mahdollistetaan, että kussakin jäsenvaltiossa voidaan suorittaa lentotoimintaluvan saaneiden yhtiöiden tarkastuksia.

—	Korjataan asetuksen 14 artiklan 1 ja 2 kohdan keskenään epäjohdonmukainen sanamuoto.

—

Säädetään velvollisuudesta korvata matkustajille vahingot lentoyhtiön ajauduttua konkurssiin siten, että muut lentoyhtiöt, joiden lennoilla on vapaita paikkoja, noudattavat vahingon korvaamiseksi yhteisvastuullisuuden periaatetta, sekä perustetaan rahasto, josta matkustajille voidaan maksaa korvaus ”markkinoille osallistuva maksaa” -periaatteella.

—	Annetaan mahdollisuus luovuttaa kuljetussopimus kolmannelle osapuolelle.

—	Kielletään lentoyhtiöiden nykyinen käytäntö perua lentoreititys, mikäli matkustaja ei ole käyttänyt samaan lippuun sisältyvää menolentoa.

3.3 Kysymys 2: Ovatko annetut tiedot ja tarjotut palvelut matkustajien kannalta riittäviä ja asianmukaisia? Mikäli näin ei ole, miten niitä voidaan parantaa?

3.3.1 ETSK katsoo, että tieto on olennaista sekä tehtäessä päätöksiä että vaadittaessa oikeuksia, jotka sääntöjen mukaan kuuluvat edunsaajalle. Asetuksen nojalla vastuu tietojen antamisesta kuuluu lentoyhtiöille.

3.3.2 Oikeus saada tietoa on näennäisesti taattu. Yhtiöt eivät kuitenkaan aina täytä niille asetettuja velvollisuuksia.

3.3.3 Nykyisessä säädöstekstissä lentoliikenteen harjoittajille ei aseteta velvollisuutta antaa matkustajille tietoa, kun lento saapuu määränpäähän kolme tuntia tai yli kolme tuntia myöhässä, EU:n tuomioistuimen tapauksessa Sturgeon antaman tuomion mukaisesti.

3.3.4 Riippumatta siitä, että epäjohdonmukaisuudet korjataan ja asetukseen lisätään uutta aineistoa, asetuksen 14 artiklaan sisältyvät velvollisuudet olisi ulotettava kattamaan myös lähtöporttialueet eikä vain lähtöselvitysalueita.

3.3.5 Komissio on panostanut matkustajien oikeuksista tiedottamiseen, mutta tämän lisäksi niistä voisivat ryhtyä levittämään tietoa myös muut ketjun toimijat yhteistyössä kansallisten lentoasemaviranomaisten, kuluttajajärjestöjen, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien, eurooppalaisten kuluttajakeskusten ja asetuksen noudattamisen valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa.

3.4 Kysymys 3: Alan kannalta saattaisi olla hyödyllistä arvioida joidenkin nykyisten velvoitteiden oikeasuhtaisuutta, esimerkiksi rajoittamatonta vastuuta oikeudesta antaa apua poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka eivät ole liikenteenharjoittajan hallittavissa, kuten suuret luonnonkatastrofit tai äärimmäiset sääolot.

3.4.1 Asetuksen nimenomaisia päätoimijoita ovat ainoastaan lentoyhtiöt, sillä ne ovat viime kädessä vastuussa palvelun tarjoamisesta, ja niitä sitovat sopimusvelvoitteet. Mutta on muita toimijoita, jotka vaikuttavat niihin, ja jotkut niistä voisivat omalta osaltaan parantaa palvelua ja toiset taas antaa panoksensa lentoliikennepalveluiden käyttäjien oikeuksista tiedottamiseen.

3.4.2 Ensiksi mainittujen toimijoiden joukkoon kuuluvat lentoasematoiminnan harjoittajat, jotka osallistuvat lentoyhtiöiden toiminnasta tiedottamiseen; ne voivat antaa neuvoja ja ottaa vastaan valituksia silloin, kun yhtiöiden edustajia ei ole paikalla; ne voivat omista toimipisteistään käsin osallistua avun antamiseen force majeure -tilanteissa tai poikkeuksellisissa olosuhteissa; ne ovat vastuussa matkatavaroiden logistiikkapalveluista; ne voisivat välineistönsä avulla toimittaa tietoa kriisitilanteissa pyrkiäkseen välttämään tiloissaan väentungosta tai yleisiä järjestyshäiriöitä jne.

3.4.3 Myös ilmailun vastuutahoilla on merkittävä rooli. Niiden toiminnalla on merkitystä muun muassa lentoyhtiöille myönnettyjen lähtö- ja saapumisaikojen noudattamisen ja liikenteen hallinnan kannalta.

3.4.4 Jälkimmäisten toimijoiden joukkoon kuuluvat matkatoimistot tai matkanjärjestäjät, jotka voisivat olla mukana levittämässä tietoa matkustajille kuuluvista oikeuksista ja jakamassa lentoyhtiöiltä saamiaan tiedotteita silloin, kun lento on peruttu tai uudelleenreititetty.

3.4.5 Kannattaa korostaa huolinta- tai maapalveluyritysten (handling) mahdollista roolia matkustajien suojelussa. Asetuksessa ei anneta näille yrityksille minkäänlaista tehtävää. Ne olisi aiheellista sisällyttää oikeudellisesti matkustajista huolehtivien tahojen joukkoon. Niiden rooli voitaisiin mainita nykyisessä asetuksessa tai tarkistettaessa direktiiviä 96/67/EY pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla.

3.4.5.1 Todellisuudessa matkustajien auttamisesta huolehtivat huolintayritykset, joten olisi suositeltavaa, että niille asetetaan velvollisuus tarjota kyseinen palvelu. Asetuksen soveltamista voitaisiin parantaa myös säätämällä, että lentoyhtiöillä on oltava lentoliikenteen keskeytymisen varalta – paikallisen asiamiehen välityksellä – toimintasuunnitelmia ja -menettelyjä, joilla varmistetaan avun antaminen ja vaihtoehtoinen kuljetus muilla kulkuvälineillä. Huolintayrityksille olisi annettava tähän tarkoitukseen oikeustoimikelpoisuus ja taloudelliset valmiudet kyseisen palvelun tarjoamiseen ja tehtävä niistä lentoyhtiöiden ”viestinviejiä” lentoasematoiminnan harjoittajaan ja kansallisiin viranomaisiin nähden.

3.4.5.2 Edellä mainittua toimenpidettä sovellettaisiin ainoastaan lentoasemiin, joiden vuotuinen liikennemäärä ylittää kaksi miljoonaa matkustajaa. Kullakin liikenteenharjoittajalla olisi oltava edustaja tai sen tulisi olla laillisesti edustettuna maapalveluyrityksensä välityksellä. Kyseisellä avun antajalla tulee olla valtuudet tehdä lentoyhtiön puolesta taloudellisia ja oikeudellisia sitoumuksia, joita asetuksen 8 ja 9 artiklan asianmukainen soveltaminen edellyttää.

3.4.5.3 Lentoyhtiöt ovat yksinään ja yksinomaan vastuussa matkustajille asetuksen 261/2004 13 artiklan mukaisten velvollisuuksien täyttämisestä. Tämä merkitsee sitä, että ne voivat toisinaan vaatia korvausta kolmansilta, kuljetussopimuksen ulkopuolisilta osapuolilta, jotka ovat aiheuttaneet kyseisen tapahtuman (myöhästymisen tai peruuntumisen). Mainittu korvaus voi siis näiden velvollisuuksien seurauksena keventää kyseisten liikenteenharjoittajien taloudellista rasitusta ja jopa absorboida sen kokonaan.

3.4.5.4 Olisi harkittava unionin laajuisen palauttamisvaatimuksen käyttöönottoa (actio in rem verso), mikä yksinkertaistaisi ja nopeuttaisi prosessia ja alentaisi riitauttamiskustannuksia palauttamisvaatimuksista syntyneisiin velkoihin liittyvissä rajatylittävissä riita-asioissa. Toinen mahdollinen ratkaisu olisi sisällyttää tällaiset vaateet eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annetun asetuksen 1896/2006 (2) soveltamisalaan.

3.5 Kysymys 4: Mitä on tehtävissä kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyölle, jotta varmistetaan, että kansalliset viranomaiset tulkitsevat matkustajien oikeuksia ja panevat ne täytäntöön nykyistä yhtenäisemmin kaikkialla Euroopan unionissa? Katsotteko, että tuomiot, joita EU:n tuomioistuin on antanut asetuksesta 261, olisi sisällytettävä EU:n lainsäädäntöön?

3.5.1 Komission tiedonannossa käsitellään laajasti tarvetta parantaa kansallisten viranomaisten yhteistyötä, jotta varmistetaan, että asetusta tulkitaan ja sovelletaan yhtenäisesti.

3.5.2 Komissiolla on olennainen rooli opastajana ja toiminnan alullepanijana. Lainsäätäjä on turvautunut säädösvälineenä asetukseen, joka on suoraan kaikkien viranomaistahojen tai yksityisten tahojen sovellettavissa kaikissa unionin valtioissa ilman, että säädöksen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä tarvittaisiin sisäistä oikeusnormia, jotta se olisi kaikilta osin soveltamiskelpoinen. Yksityiset tahot voivat niin ikään hakea oikeudellista suojaa kansallisilta tai EU:n tuomioistuimilta.

3.5.3 Yhtäkään nykyisistä välineistä ei ole hyödynnetty kuluttajien tai käyttäjien suojan parantamiseksi lentoliikenteen alalla, vaikka tarjolla olisi esimerkiksi asetus 2006/2004 kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä.

3.5.4 Asetus 2006/2004 saattaisi olla erittäin hyödyllinen niiden näkökohtien osalta, jotka eivät tarkkaan ottaen kuulu asetuksen 261/2004 soveltamisalaan. Niitä ovat etenkin epäterveistä kaupallisista käytänteistä tiedottamiseen liittyvät seikat tai tapaukset, joissa on kyse siitä, etteivät yhtiöt täytä sopimusvelvoitteita.

3.5.5 Edellä mainitun välineen täytäntöönpantavuus on ongelmallista, koska lentomatkustajien oikeuksiin liittyvän kuluttajansuojan parissa työskentelevät instituutiot ovat eri jäsenvaltioissa hajallaan.

3.5.6 Ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, onko EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö sisällytettävä asetukseen 261/2004, sillä tuomioistuin takaa sen, että lainsäädäntöä noudatetaan tulkittaessa ja pantaessa täytäntöön perussopimuksia ja johdettua oikeutta. Siitä, että tiettyjä seikkoja ei ole määritelty konkreettisesti, on osoituksena asetuksesta 261/2004 esitettyjen ennakkotapauspyyntöjen erittäin suuri määrä.

3.6 Kysymys 5: Syntyykö ongelmia tiettyjen määritelmien (esimerkiksi liikuntarajoitteiset henkilöt) tulkinnasta tai liikenteenharjoittajan oikeudesta evätä liikuntarajoitteiselta henkilöltä pääsy lennolle turvallisuussyistä? Onko toisaalta tarpeen tarkistaa, mikä taho on vastuussa liikuntarajoitteisille henkilöille tarjottavista palveluista: lentoasema, lentoyhtiö vai maahuolintapalvelut?

3.6.1 Asetus 1107/2006 vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä kuvastaa yhteiskuntaan integroitumista, sillä säädöksellä pyritään varmistamaan vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeus matkustaa lentoliikenteessä tasavertaisesti muiden kansalaisten kanssa. Lentoasematoiminnan harjoittajat ja lentoyhtiöt eivät kuitenkaan sovella asetusta asianmukaisesti siltä osin kuin se koskee kyseisille henkilöille annettavaa apua siitä hetkestä lähtien, kun he tulevat lentoasemalle, siihen asti kunnes he poistuvat lentoasemalta, mikä olisi toivottavaa. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, ettei liitteessä II kuvata kaikkia asianmukaisia palveluja, joita tulisi tarjota vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille. Koska alalla ei myöskään sovelleta tiukkoja laatustandardeja, kyseenalaistetaan yhtäläinen kohtelu.

3.6.2 Asetuksessa ei kuitenkaan ole määritelty riittävän selkeästi sitä, mitä vammaisella tai liikuntarajoitteisilla henkilöillä tarkoitetaan, sillä asetuksella pyritään auttamaan monipuolisesti matkustajaryhmiä, jotka tarvitsevat erityistarpeisiin sopeutettua apua.

3.6.3 Koska saattaa olla vaikea liittää säädökseen määritelmä siitä, mitä vammaisuudella tai liikuntarajoitteisuudella tarkoitetaan, olisi suositeltavaa, että komissio laatisi yhteistyössä tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien tahojen sekä asianosaisia edustavien organisaatioiden, myös vammaisjärjestöjen, kanssa määritelmien tulkintaoppaita tai suuntaviivoja. On luotava eurooppalaiset standardit, jotta varmistetaan, että liikkumiseen tarkoitettuja apuvälineitä tai lääkinnällisiä laitteita käyttäviin lentomatkustajiin sovellettavat turvatarkastukset ovat selkeitä ja yhteneviä ja että kunnioitetaan kyseisten matkustajien ihmisarvoa.

3.6.3.1 Edellä mainituissa oppaissa olisi käsiteltävä muun muassa palveluiden laatua ja maapalveluista tiedottamista ja pyrittävä johdonmukaisuuteen asetuksen 261/2004 ja asetuksen 1107/2006 välillä. Mikäli suuntaviivoilla ei kuitenkaan päästä siihen, että liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet pannaan täytäntöön tehokkaasti, ETSK kannattaa asetuksen 1107/2006 tarkistamista viipymättä.

3.6.4 Asetuksen mukaan lennolle pääsyä ei voida evätä vetoamalla matkustajan vammaisuuteen tai liikuntarajoitteisuuteen, mutta seuraavassa, 4 artiklassa säädetään tätä periaatetta koskevasta poikkeuksesta vetoamalla turvallisuusvaatimuksiin ja ilma-aluksen kokoon tai siihen, että aluksen ovet eivät anna mahdollisuutta ottaa vammaista tai liikuntarajoitteista henkilöä lennolle tai kuljettaa häntä.

3.6.5 Edellä mainittu kysymys ei ole puolueeton tai neutraali, sillä lentoliikenteen harjoittajat itse ehdottavat riskianalyysinsa pohjalta toimintaansa koskevia turvallisuusmääräyksiä, jotka toimivaltainen ilmailuviranomainen yleensä hyväksyy. Näin ollen syrjimättömyyden periaate riippuu yhden osapuolen käyttämistä kriteereistä. Lentoyhtiöitä on vaadittava selittämään syyt vammaisten tai liikuntarajoitteisten lennoille pääsyn epäämiselle ja laatimaan asiaa koskevat sisäiset toimintalinjauksensa sekä esittämään asianmukaiset todisteet. Toimivaltaisen ilmailuviranomaisen olisi tutkittava nämä todisteet sen periaatteen pohjalta, että lentoyhtiön tehtävänä on osoittaa konkreettiset turvallisuusriskit sen sijaan että vammaisen vastuulla olisi todistaa päinvastaista.

3.6.6 Tämä seikka kaipaisi vähintään avoimuutta, joka koskee mahdollisuuksia päästä ilma-aluksiin. Asiasta olisi tiedotettava selkeästi ja avoimesti matkalippua hankittaessa.

3.6.7 Yksi hankalimmista kysymyksistä on liikkumiseen tarkoitetuista välineistä maksettava korvaus, mikäli ne vahingoittuvat tai katoavat. Montrealin yleissopimuksen mukaisesti määrätty korvaus on riittämätön, jotta sillä voitaisiin kattaa liikuntarajoitteiselle henkilölle aiheutuneet vahingot riippumatta hänelle mahdollisesti koituneesta moraalisesta vahingosta, kun henkilö on menettänyt mahdollisuutensa toimia itsenäisesti. Näin ollen korvauksen riittävä taso on varmistettava lentoyhtiöiden käytännöissä ja viime kädessä lainsäädäntöä tarkistamalla.

3.7 Kysymys 6: Tarvitaanko matkustajien oikeuksien alalla nykyistä avoimempaa järjestelmää ilmentämään matkalipusta perittävää hintaa, mukaan luettuna kysymys kulujen lisäämisestä hintaan?

3.7.1 Asetuksessa 1008/2008 lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä EU:ssa täsmennetään, miten lentoliikennepalveluiden käyttäjille on tiedotettava matkalipun lopullisesta hinnasta.

3.7.2 Tämä EU:n lainsäätäjän pyrkimys ei ole tuottanut asiaankuuluvia tuloksia, mikä on vastaavasti saanut aikaan turhautumista käyttäjissä, jotka eivät voi verrata palveluiden hintoja.

3.7.3 Lentoliikennepalveluiden käyttäjät törmäävät nykyisin joukkoon kaupallisia käytäntöjä, joiden vuoksi on usein mahdotonta ymmärtää kaikkia komponentteja, joista lentoliikennepalveluiden lopullinen hinta koostuu.

3.7.4 Mainittuun asetukseen sisältyy periaate, jonka mukaan lentoyhtiöt määrittävät vapaasti kuljetus- ja rahtimaksut. Periaate on kiistaton, mutta se ei saa estää tarjoamasta vertailukelpoista tietoa.

3.7.5 ETSK:n lausunnossa ”Kuluttajille annettava tieto” (3) luetellaan joukko kuluttajille annettavalta tiedolta edellytettäviä ominaispiirteitä: tiedon on oltava luotettavaa, ajantasaista, puolueetonta, tarkkaa, tarkoituksenmukaista, tiivistettyä, ymmärrettävää, selkeää, luettavaa ja helposti saatavilla. Lentoyhtiöiden vapaasti harjoittamien kaupallisten käytäntöjen puitteissa on erittäin tärkeää tietää, mistä kuljetushinta koostuu: veroista, lentoasema- ja muista maksuista tai veroista, joista saadaan tulokseksi loppuhinta.

3.7.6 Niinpä lainsäätäjän olisi täsmennettävä, mistä osatekijöistä lentoliikennepalveluiden lopulliset kustannukset koostuvat, ja eriteltävä ne (4). Viimeisenä pohdinnan arvoisena seikkana mainittakoon se, että nykyisin matkaliput hankitaan tietyssä määrin ennen todellista matkustusajankohtaa. Liikenteenharjoittajat olisi velvoitettava olemaan muuttamatta hintoja ainakin kolmen kuukauden ajan.

3.7.7 Kuten tiedonannossa KOM(2011) 174 lopullinen todetaan, kuluttajat eivät saa avoimesti tarvitsemiaan tietoja, kuten tietoja täsmällisyydestä ja lentojen määrästä, johon keskeytyminen on vaikuttanut, eivätkä sovelletuista lentomatkustajien oikeuksia koskevista toimenpiteistä, asetuksen soveltamista koskevista kansallisten valvontaviranomaisten päätöksistä eivätkä lentoyhtiöille sääntöjen noudattamatta jättämisestä määrätyistä seuraamuksista.

3.8 Tuomioistuimen ulkopuolisten riitojenratkaisumenettelyjen täytäntöönpanon tehostaminen

3.8.1 Kansalliselle valvontaviranomaiselle esitettäviä tuomioistuimen ulkopuolisia valituksia koskevan järjestelmän olisi perustuttava yhtenäisiin, tehokkaisiin ja ripeyttä edellyttäviin sääntöihin tuomioistuimen ulkopuolisia kuluttajavalituksia koskevien periaatteiden mukaisesti. Järjestelmään tulisi sisältyä yhteinen monikielinen vakiolomake 12. toukokuuta 2010 annetun komission suosituksen tarkoittaman yhdenmukaistetun menetelmän mukaisesti. Päätökset olisi joka tapauksessa annettava kohtuullisen ajan kuluessa, ja niiden olisi oltava molempia sopimuspuolia sitovia.

3.8.2 Menettelyn määräajoista olisi sovittava yhtenäisesti ainakin seuraavilta osin:

—	määräaika, jonka kuluessa lentoyhtiön on vastattava kuluttajavalituksiin: korkeintaan yksi kuukausi

—	määräaika, jonka kuluessa asetuksen 261/2004 soveltamisesta vastaavien kansallisten valvontaviranomaisten on ratkaistava kuluttajien lentoyhtiöistä tekemät valitukset: kaksi kuukautta

—	määräaika, jonka kuluessa kansallisten valvontaviranomaisten on julkistettava lentoyhtiöille määrättyjen seuraamusten sisältö: kaksi kuukautta siitä, kun päätös on lainvoimainen.

3.8.3 Kansallisten valvontaviranomaisten ja eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten olisi ilmoitettava komissiolle kaikki tekemänsä päätökset, jotka koskevat asetuksen 261/2004 soveltamista, samaan tapaan kuin asetuksen 1/2003 osalta, ja komission tehtävänä olisi levittää tietoa päätöksistä.

3.8.4 Lentoliikennepalveluiden tarjoamisesta johtuvien ongelmien yhteydessä tavallisesti ilmenevien työtaistelutoimien varalta on tarpeen, että kuluttajansuojajärjestöt voivat ajaa kollektiivista oikeussuojaa. ETSK toteaa jälleen kerran, että tällaisista oikeustoimista on säädettävä EU:n tasolla ja perustettava korvausrahasto, josta rahoitetaan tällaisista prosesseista kuluttajajärjestöille koituvat kustannukset, sillä juuri lentomatkustajat tarvitsevat kipeimmin tämänkaltaista suojaa.

3.8.5 Siviilioikeudelliset rangaistusseuraamukset voivat olla varoittavia, oikeasuhtaisia ja tehokkaita, kun niiden lisäksi määrätään korvaamaan matkustajien kärsimät vahingot kuluttajansuojalainsäädännön noudattamatta jättämisestä, kuten ETSK on jo todennut aiemmissa lausunnoissaan.

3.8.6 Asetusta 261/2004 tarkistettaessa olisi pidettävä huoli siitä, että se on johdonmukainen muiden jo olemassa olevien kuluttajansuojasäädösten kanssa, joista mainittakoon matkapakettidirektiivi ja vilpillisistä kauppatavoista annettu direktiivi.

Bryssel 27. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 376, 22.12.2011, s. 38.

(2) EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1.

(3) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 62.

(4) EUVL C 128, 18.5.2010, s. 142.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/131

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus verkkovierailuista yleisissä matkaviestintäverkoissa unionin alueella” (uudelleenlaatiminen)

KOM(2011) 402 lopullinen – 2011/0187 COD

2012/C 24/29

Esittelijä: Raymond HENCKS

Neuvosto päätti 22. heinäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus verkkovierailuista yleisissä matkaviestintäverkoissa unionin alueella (uudelleenlaatiminen)

KOM(2011) 402 lopullinen – 2011/0187 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 150 puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1	Asetuksen (EY) N:o 717/2007, jossa vahvistetaan matkaviestintäverkon verkkovierailujen tukku- ja vähittäistason hintakatot, voimassaoloaika päättyy 30. kesäkuuta 2012. Tervettä kilpailua ei kuitenkaan ole syntynyt, ja käyttäjät saattavat edelleen joutua maksamaan kohtuuttomia hintoja.

1.2	Vaikuttaakin siltä, että EU:n on puututtava tilanteeseen uudelleen, jos se haluaa saavuttaa Euroopan digitaalistrategiassa asetetun tavoitteen eli sen, että verkkovierailuhintojen ja kansallisten hintojen ero on lähellä nollaa vuoteen 2015 mennessä.

1.3

ETSK kannattaa ehdotettuja uusia toimenpiteitä, joilla pyritään takaamaan yleistä taloudellista etua koskevan palvelun saatavuus ja kohtuuhintaisuus, ja katsoo, että ne ovat siihen nähden oikeasuhtaisia ja tarkoituksenmukaisia. Hintakattojen laskeminen edelleen on oikeansuuntainen ehdotus, joka ohjaa kehitystä siten, että erityisestä verkkovierailuhinnoittelusta luovutaan keskipitkällä aikavälillä.

1.4	ETSK kannattaa periaatteessa myös säännöstä, jonka nojalla asiakas voi vapaasti käyttää minkä hyvänsä yhteenliitetyn, vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin puhelu-, tekstiviesti- ja dataverkkovierailupalveluja säilyttäen oman puhelinnumeronsa.

1.5	ETSK pahoittelee kuitenkin sitä, ettei komission ehdotuksen yhteydessä ole arvioitu uusien toimenpiteiden vaikutuksia alan työllisyyteen ja työoloihin.

1.6	ETSK kehottaa lyhentämään soitettujen verkkovierailupuhelujen vähimmäislaskutusaikaa, joka on nykyisin 30 sekuntia, ottaen samalla huomioon asiassa tapahtuvan kehityksen eräissä jäsenvaltioissa.

2. Taustaa

2.1	EU:n sähköistä viestintää ja alan teollisuutta koskevan politiikan yhtenä tavoitteena on vuodesta 2005 ollut alentaa hintoja, joita Euroopan unionin alueella matkustavat henkilöt joutuvat maksamaan verkkovierailuistaan matkaviestintäverkoissa.

2.2	Kun komissio oli useaan otteeseen turhaan kehottanut operaattoreita alentamaan matkaviestintäverkon verkkovierailujen kohtuuttomia hintoja, EU päätti turvautua hintasääntelyyn.

2.3	EU otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 717/2007 syyskuun 1. päivästä 2007 alkaen verkkovierailupuheluille (tukku- ja vähittäistaso) minuuttikohtaisen enimmäishinnan (eurotariffi), jota laskettiin vuoteen 2010 asti 0,03 euroa vuodessa.

2.4	Vaikka eurotariffi määriteltiin siten, että operaattorien väliselle terveelle kilpailulle jäi riittävästi varaa sallitun enimmäistason alapuolella, komissio joutui toteamaan, että operaattorien perimät keskihinnat olivat pääsääntöisesti hyvin lähellä asetettuja hintakattoja.

2.5

Näin ollen asetuksen (EY) N:o 717/2007 voimassaoloa jatkettiin kesäkuun 30. päivään 2012 siten, että puhelujen enimmäishintoja lasketaan edelleen vuoden välein. Samalla asetettiin (tukku- ja vähittäistason) hintakatot myös tekstiviesteille sekä tukkuhinnat verkkovierailudatapalveluille. Vähittäistason datapalveluille ei sen sijaan asetettu säänneltyä hintaa.

2.6	Lisäksi haluttiin suojella kuluttajia piilokustannuksilta ja otettiin 1. heinäkuuta 2009 käyttöön sekuntiperusteinen laskutus, jota sovelletaan soitettuihin puheluihin 30 ensimmäisen sekunnin jälkeen ja vastaanotettuihin puheluihin koko puhelun pituudelta.

3. Komission uusi ehdotus

3.1

Asetuksen (EY) N:o 717/2007 voimassaoloaika päättyy 30. kesäkuuta 2012. Lisäksi komission laatima raportti verkkovierailupalvelumarkkinoiden kehittymisestä osoittaa, että hinnat (erityisiä pakettihintoja lukuun ottamatta) eivät ole laskeneet riittävästi sen takaamiseksi, että käyttäjät eivät joutuisi maksamaan kohtuuttomia hintoja kilpailukykyisiin kotimaisiin hintoihin verrattuna. Komissio on tältä pohjalta julkaissut uuden ehdotuksen asetuksen muuttamiseksi.

3.2

Uudessa sääntelyehdotuksessa esitetään hintakattoihin huomattavia laskuja vuoteen 2016 tai 2022 asti, ja siihen sisältyy lisäksi seuraavia rakenteellisia toimenpiteitä:

—	verkkovierailupalvelun eriyttäminen kotimaisesta palvelusta, jotta tilaaja voi valita toisen operaattorin verkkovierailupalveluja (puhelu-, tekstiviesti- ja datapalvelut) säilyttäen oman puhelinnumeronsa

—	matkaviestintäoperaattoreille asetettu velvoite antaa tukkutason käyttöoikeudet verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi.

3.3	Hintasäännösten osalta komissio ehdottaa, että rakenteellisten uudistusten vaikutuksia odoteltaessa asetuksen (EY) N:o 717/2007 voimassaoloaikaa jatketaan 10 vuotta eli 30. kesäkuuta 2022 asti.

3.4	Vähittäistason hintakattoja on määrä soveltaa 30. kesäkuuta 2016 asti. Tukkutason hintakatot olisi puolestaan säilytettävä koko sääntelyjakson ajan, ellei kilpailu ole sitä ennen kehittynyt riittävästi.

3.5	Datapalvelujen verkkovierailut ovat ainoa palvelu, jonka hintoja ei vielä säännellä vähittäistasolla. Hinnat ovatkin edelleen kohtuuttomia, toisinaan jopa seitsenkertaisia tukkuhintoihin verrattuna.

3.6

Näin ollen ehdotetaan, että asetuksella alennettaisiin datapalvelujen kilotavukohtaisia vähittäishintoja asteittain vuoteen 2014 asti. Hintakatot pysyvät muuttumattomina heinäkuusta 2014 heinäkuuhun 2016, minkä jälkeen ne poistetaan, ellei terveen kilpailun syntyminen mahdollista niiden poistamista aiemmin.

3.7	Datapalvelujen tukkuhintakattoja lasketaan vuoden välein 30. kesäkuuta 2015 asti, minkä jälkeen ne pysyvät muuttumattomina, kunnes uuden asetuksen voimassaolo päättyy (näillä näkymin vuonna 2022).

4. Yleistä

4.1	Tarve puuttua verkkovierailuihin liittyviin ongelmiin todellisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi perustuu niin EU 2020 -strategiaan, sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin kuin Euroopan digitaalistrategiaan.

4.2	ETSK muistuttaa, että sähköinen viestintä on yleistä taloudellista etua koskeva palvelu, jonka on määritelmän mukaan oltava kaikkien saatavilla ja käytettävissä kohtuulliseen hintaan.

4.3

ETSK kannattaakin kaikkia toimenpiteitä, joilla kuluttajia pyritään suojelemaan kohtuuttomilta hinnoilta verkkovierailupuheluja soitettaessa tai vastaanotettaessa. ETSK pyytää komissiota puuttumaan yhtä päättäväisesti myös muiden yleistä taloudellista etua koskevia palveluja tarjoavien, hallitsevassa markkina-asemassa olevien operaattorien kohtuuttomiin voittomarginaaleihin.

4.4

Yksi Euroopan digitaalistrategian tärkeimmistä osa-alueista liittyy verkkovierailuihin matkaviestintäverkoissa, ja siinä asetetaan tavoitteeksi tilanne, jossa verkkovierailuhintojen ja kansallisten hintojen ero on lähellä nollaa vuoteen 2015 mennessä eli verkkovierailujen erityishinnoittelusta luovutaan keskipitkällä aikavälillä.

4.5	Siitä huolimatta, että tätä julkisesti esitettyä tavoitetta ei ole kirjattu muodolliseksi säännökseksi lausunnon aiheena olevaan asetukseen, kansallisten hintojen ja verkkovierailuhintojen välille ei juuri jää marginaalia sen jälkeen, kun verkkovierailujen hintakattoja on jälleen laskettu.

4.6

Vaikka nykyinen lähestymistapa eli hinnanalennuksiin pakottaminen hintakattojen avulla on johtanut hintojen huomattavaan laskuun (ks. jäljempänä ETSK:n laatima taulukko), toimintatapa on lausunnon aiheena olevassa ehdotuksessa saavuttanut rajansa eikä ole kestäväpohjainen.

	Puhelut euroa/minuutti (ei sisällä alv:a)			Tekstiviestit euroa/viesti (ei sisällä alv:a)		Data euroa/kilotavu (ei sisällä alv:a)
	Tukkuhinta	Soitetun puhelun vähittäishinta	Vastaanotetun puhelun vähittäishinta	Tukkuhinta	Vähittäishinta	Tukkuhinta	Vähittäishinta
Keskimääräinen hinta ennen 1.9.2007		0,7692	0,417	—	—	—	—
Asetus (EY) N:o 717/2007
enimmäishinta 1.9.2007–31.8.2008	0,30	0,49	0,24	—	—	—	—
enimmäishinta 1.9.2008–30.6.2009	0,28	0,46	0,22	—	—	—	—
enimmäishinta 1.7.2009–30.6.2010	0,26	0,43	0,19	0,04	0,11	1,00	—
Asetus (EY) N:o 580/2008
enimmäishinta 1.7.2010–30.6.2011	0,22	0,39	0,15	0,04	0,11	0,80	—
enimmäishinta 1.7.2011–30.6.2012	0,18	0,35	0,11	0,04	0,11	0,50	—
enimmäishinta 1.7.2012–30.6.2013	0,14	0,32	0,11	0,03	0,10	0,30	0,90
Asetusehdotus KOM(2011) 402
enimmäishinta 1.7.2013–30.6.2014	0,10	0,28	0,10	0,03	0,10	0,20	0,70
enimmäishinta 1.7.2014–30.6.2015	0,06	0,24	0,10	0,02	0,10	0,10	0,50
enimmäishinta 1.7.2015–30.6.2016	0,06	0,24	0,10	0,02	0,10	0,10	0,50
enimmäishinta 1.7.2016–30.6.2022	0,06	Ei enimmäis-hintaa (1)	Ei enimmäis-hintaa (1)	0,02	Ei enimmäis-hintaa (1)	0,10	Ei enimmäis-hintaa (1)

4.7

Hintojen alentaminen ei ratkaise verkkovierailumarkkinoilla edelleen ilmeneviä rakenteellisia ongelmia. Tästä syystä ETSK on tyytyväinen siihen, että uuteen sääntelyehdotukseen sisältyy hintasääntöjen lisäksi rakenteellisia säännöksiä, joilla kotioperaattorit velvoitetaan tarjoamaan tilaajilleen heinäkuun 1. päivästä 2014 mahdollisuus käyttää minkä hyvänsä yhteenliitetyn, vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin puhelu-, tekstiviesti- ja dataverkkovierailupalveluja.

4.8

ETSK kannattaa periaatteessa tätä säännöstä, mutta pelkää, että toimenpide johtaa liikenteen ohjautumiseen liiallisesti hallitsevassa markkina-asemassa oleville suurille yhtymille pienten operaattorien kustannuksella, varsinkin kun ehdotetun toimenpiteen teknisen ja kaupallisen toteuttamisen kustannukset ovat pienille operaattoreille suhteessa suuremmat kiinteiden kustannusten vuoksi.

4.9	ETSK pyytää komissiota varmistamaan, että toiminnan läpinäkyvyys loppuasiakkaan näkökulmasta säilyy, vaikka matkaviestintäpalvelun tarjontaan osallistuu useampia toimijoita.

4.10

Vaikka komission ehdotus laajentaa pääsyä rajat ylittäviä matkaviestintäpalveluja tarjoavien toimijoiden (matkaviestinnän virtuaaliverkko-operaattorien) markkinoille voi kiihdyttää kilpailua, ETSK pahoittelee, ettei asetuksen vaikutuksia pieniin matkapuhelinpalvelujen tarjoajiin unionissa ja niiden asemaan verkkovierailumarkkinoilla yleensä ole arvioitu, kuten Euroopan parlamentti vuonna 2005 vaati.

4.11	ETSK:n on myös todettava, ettei ehdotuksen liitteenä olevasta vaikutustenarvioinnin tiivistelmästä tai vaikutustenarvioinnista käy mitenkään ilmi, miten uusien toimenpiteiden odotetaan vaikuttavan alan työllisyyteen ja/tai työoloihin. ETSK kehottaakin tekemään täydentäviä analyyseja.

4.12	ETSK kehottaa lyhentämään soitettujen verkkovierailupuhelujen vähimmäislaskutusaikaa, joka on nykyisin 30 sekuntia, ottaen samalla huomioon asiassa tapahtuvan kehityksen eräissä jäsenvaltioissa.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Edellyttäen, että kilpailu on kehittynyt riittävästi.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/134

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta”

KOM(2011) 370 lopullinen — 2011/0172 (COD)

2012/C 24/30

Esittelijä: André MORDANT

Toinen esittelijä: Thierry LIBAERT

Euroopan unionin neuvosto päätti 15. heinäkuuta 2011 ja Euroopan parlamentti 1. elokuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan ja 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta

KOM(2011) 370 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 165 ääntä puolesta ja 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Suositukset ja päätelmät

1.1 ETSK suosittaa neuvostolle ja parlamentille, että komissio arvioi mahdollisimman nopeasti, pystyykö unioni todennäköisesti saavuttamaan 20 prosentin energiansäästötavoitteen, ja että toimet kohdennetaan konkreettisten tulosten saavuttamiseen.

1.2 ETSK kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioissa jo sovellettavien hyvien käytänteiden tuntemusta ja hyödyntämistä etenkin rakennuskannan energiatehokkuuden parantamisen osalta.

1.3 ETSK suosittaa, että komissio pyrkii löytämään EU-tason lisärahoitusmahdollisuuksia toimille, joiden avulla voidaan edesauttaa direktiivin tavoitteiden saavuttamista, ja tukemaan niiden käyttöönottamista.

1.4 ETSK kehottaa komissiota kiireesti selvittämään käytettävissä olevien resurssien vähäisen hyödyntämisen syitä ja tarkistamaan rahoitussääntöjä tarpeen mukaan sekä tutkimaan mahdollisuuksia vahvistaa vasta perustetun energiatehokkuusrahaston roolia niin rahoituslähteiden kuin rahoituksen myöntämisperusteidenkin osalta. Myöntämisperusteiden on edistettävä ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamista.

1.5 Lisäksi ETSK kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa ehdotustaan hankkeiden rahoittamiseen tarkoitetuista Eurooppa 2020 -joukkovelkakirjalainoista koskemaan myös hankkeita, joilla pyritään edistämään käsillä olevan direktiiviehdotuksen tavoitteiden saavuttamista.

1.6 ETSK kehottaa komissiota arvioimaan pikaisesti, kuinka paljon energiatehokkuuden parantamismahdollisuuksia teollisuudessa on mahdollisesti käyttämättä, jotta voidaan määritellä asianmukaiset toimet, joita tällä alalla olisi toteutettava.

1.7 ETSK suosittaa, että komissio tutkii, missä määrin ja millä edellytyksillä (BREF-asiakirjoissa määriteltyjä) hiilidioksidi- ja muiden päästöjen vertailuanalyysivälineitä voitaisiin hyödyntää samalla tavoin kuin teollisuuden päästöjä koskevassa direktiivissä ja missä määrin ja millä edellytyksillä niitä voitaisiin kehittää osana hallinnointijärjestelmää, johon osallistuvat kaikki asianomaiset toimijat, kuten työnantajat, ammattiliitot ja valtiovallasta riippumattomat elimet.

1.8 ETSK suosittaa tiukentamaan älykkäiden mittarien mahdollisen käyttöönoton edellytyksiä ja turvaamaan tässä yhteydessä periaatteet, jotka koskevat energian saantia yleishyödyllisenä palveluna ja kuluttajien energiansaantimahdollisuuksia sekä henkilötietojen suojaa.

1.9 ETSK:n mielestä direktiivissä tulee säätää, että jäsenvaltioiden on itse määrittelemiensä toteuttamissääntöjen mukaisesti hillittävä toimenpiteiden, etenkin älykkäiden mittarien mahdollisen käyttöönoton, kustannusten vaikutusta loppukäyttäjän maksamaan laskuun ja varmistettava, että pienituloiset kotitaloudet eivät joudu maksamaan mistään tähän liittyvistä toimenpiteistä.

1.10 ETSK kehottaa komissiota osaltaan myötävaikuttamaan siihen, että eurooppalaisten yritys- ja työpaikkaneuvostojen toimivaltuuksia laajennettaisiin direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi niin, että ne kattavat myös energiatehokkuuden.

1.11 ETSK kehottaa komissiota määrittelemään tarkemmin, mitä ’pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ tarkoitetaan koon ja toiminta-alojen puolesta, jotta liian väljästä määritelmästä ei seuraisi, että suuri osa yrityksistä ei joutuisi teettämään energiakatselmuksia eikä osallistumaan direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen tähtääviin toimiin.

1.12 ETSK kehottaa komissiota edistämään liikennealan integrointia ja ryhtymään tarkasteltavana olevan direktiivin puitteissa toimenpiteisiin, joilla edesautetaan tavoitteen saavuttamista.

1.13 ETSK kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita harkitsemaan koko rakennuskantaansa sovellettavia mahdollisia sitovia lisätoimia. Komitea kehottaa vahvistamaan tällaisen tavoitteen ja asianmukaiset rahoitus-, kannustus- ja tukitoimenpiteet.

1.14 ETSK kehottaa komissiota edistämään EU-tason koordinointia, jota tarvitaan koulujen ja yliopistojen oppimäärien sekä koulutus- ja t&k-ohjelmien kehittämiseksi, jotta niissä otettaisiin huomioon direktiivissä asetetut haasteet ja tavoitteet ja niiden yhteydessä suosittaisiin tällaista kehitystä edistäviä kumppanuuksia.

1.15 ETSK korostaa paikallisten tai alueellisten julkisten palvelujen perustavaa roolia energiakatselmusten yhteydessä yksityisten ihmisten auttamiseksi ja kannustamiseksi parantamaan asuntojensa energiatehokkuutta.

1.16 ETSK katsoo kuluttajien olevan avainasemassa energiankulutuksen vähentämisessä. Euroopan komission on varmistettava jäsenvaltiotason strategioiden olemassaolo kuluttajien sitouttamiseksi ja aktivoimiseksi kyseisen päämäärän tavoitteluun, jotta saataisiin aikaan yksittäisten kuluttajien sekä koko yhteiskunnan näkökulmasta mahdollisimman hyviä tuloksia. Energiatehokkuutta parantavia poliittisia toimia on tuettava oikeanlaisilla (taloudellisilla) kannustimilla, joiden on oltava kuluttajille houkuttelevia, jotta he hyväksyisivät ne. Kaikkiin energiatehokkuuspolitiikkoihin on kuuluttava oleellisena osana vaikeassa asemassa olevien kuluttajaryhmien tarpeiden huomioiminen.

2. Johdanto

Käsillä olevan lausunnon aiheena on energiatehokkuusdirektiiviä koskeva ehdotus (KOM(2011) 370 lopullinen), joka perustuu voimassa oleviin yhteistuotantoa ja energiapalveluja koskeviin direktiiveihin. Ehdotuksen tavoitteena on näiden direktiivien perinpohjainen uudistaminen niin, että lopputuloksena on yksi yhtenäinen ja kattava säädös energiatoimitusten ja energian loppukäytön energiatehokkuudesta.

3. Energiatehokkuutta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamista koskevan direktiiviehdotuksen pääsisältö

3.1 EU on asettanut tavoitteekseen vähentää primäärienergian kulutusta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tästä tavoitteesta on myös tehty yksi älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian viidestä yleistavoitteesta.

3.2 Komission tuoreimpien arvioiden mukaan EU saavuttaa ainoastaan puolet 20 prosentin tavoitteestaan vuoteen 2020 mennessä. Näissä arvioissa on otettu huomioon vuoteen 2020 ulottuvat kansalliset energiatehokkuustavoitteet, jotka jäsenvaltiot ovat asettaneet Eurooppa 2020 -strategian puitteissa. Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat kehottaneet komissiota laatimaan uuden kunnianhimoisen energiatehokkuusstrategian, jonka puitteissa voitaisiin toteuttaa määrätietoisia toimia olemassa olevien merkittävien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

3.3 Antaakseen uutta pontta energiatehokkuuden parantamiselle komissio esitti 8. maaliskuuta 2011 uuden energiatehokkuussuunnitelman, jossa määritellään toimenpiteet uusien säästöjen saavuttamiseksi energian tuotannossa ja käytössä.

4. Yleishuomioita direktiiviehdotuksesta

4.1 Käsillä oleva lausunto pohjautuu komitean 14. heinäkuuta 2011 aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Energiatehokkuussuunnitelma 2011” antamaan lausuntoon (CESE 1180/2011) ja täydentää sitä. Komitea palauttaa mieliin etenkin lämmön- ja sähköntuotannosta, yhteistuotannosta (kohta 5.3) ja energiapalveluista (kohta 5.4) kyseisessä lausunnossa esittämänsä näkemykset. Lisäksi komitea muistuttaa kehotuksestaan tutkia rakennusten energiatehokkuuden sertifiointiin ja kotitalouskoneiden ympäristömerkintöihin ja älykkäisiin mittareihin nykyisin sovellettavien säännösten toimivuutta sekä tarpeen mukaan muuttaa niitä.

4.2 Komitea kannattaa direktiiviehdotuksen päämäärää ja tavoitteita vahvistaa ”yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämiselle unionissa, jotta voidaan varmistaa unionin tavoitteena olevan 20 prosentin säästön saavuttaminen primäärienergian kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä ja tasoittaa tietä energiatehokkuuden parantamiselle myös sen jälkeen”. Komitea on vakuuttunut energiatehokkuuden edistämisen merkityksestä unionissa, sillä mahdollisuuksia on edelleen käyttämättä ja energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen hyödyttäisi unionia sekä ympäristön kannalta että taloudellisesti ja sosiaalisesti. ETSK toteaa, että viime vuosina on tehty lukuisia säädös- ja muita aloitteita ympäristöystävällisistä rakennuksista tai rakennusalan tuotteista. Ympäristöystävällistä rakentamista koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa näyttää kuitenkin puuttuvan, minkä seurauksena toimenpiteiden koordinointi on puutteellista ja resursseja hukataan. Olisikin hyödyllistä, jos Euroopan komissio laatisi ympäristöystävällistä rakentamista käsittelevän vihreän kirjan, johon sisältyvät kaikki rakennuksia ja rakennusmateriaaleja koskevat aloitteet.

4.3 Komitea kannattaa direktiiviehdotuksessa kaavailtua yhteistuotantodirektiivin 2004/8/EY ja energiapalveludirektiivin 2006/32/EY kumoamista ja niiden sisällön muokkaamista ja yhdistämistä, sillä tällainen yhdennetty lähestymistapa voi auttaa luomaan synergiavaikutuksia etenkin sähkön ja lämmön yhteistuotannon alalla ja edistämään siten asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Komitea katsoo, että lisäksi olisi pyrittävä parantamaan liikennealan integrointia ja toteutettava tarkasteltavana olevan direktiivin puitteissa toimia, joilla edistetään tavoitteen saavuttamista.

4.4 Komitea pitää ratkaisevan tärkeänä saavuttaa 20 prosentin säästötavoite primäärienergian kulutuksessa vuoteen 2020 mennessä. Komitea suosittaa, että komissio arvioi jo vuonna 2013, pystyykö unioni todennäköisesti saavuttamaan tämän tavoitteen voimassa olevien säännösten puitteissa. ETSK suosittaa, että kaikki toimet kohdennetaan konkreettisten tulosten saavuttamiseen.

4.5 Kun otetaan huomioon työpaikkojen merkitys kehityksen ja ehdotettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon kannalta, komitea pitää valitettavana, ettei ehdotuksessa viitata niihin ja tarpeeseen edistää työpaikoilla sosiaalista vuoropuhelua asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Työntekijöiden sitoutuminen ja osallistuminen energiatehokkuusohjelmiin on oleellista tavoitteiden saavuttamiseksi, samoin kuin asianmukaisten perehdytys- ja täydennyskoulutusohjelmien sekä moitteettomien työolojen ja työterveyden ja -turvallisuuden varmistamiseen tähtäävien toimenpiteiden kehittäminen ja toteuttaminen. Työntekijöitä on informoitava ja kuultava näistä asioista sosiaalisessa vuoropuhelussa, jota on edistettävä.

4.5.1 Lisäksi ETSK suosittaa, että laaditaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY mallin mukaisesti liite direktiivin kohteena olevien palvelujen suorittajan sertifiointiin tai pätevyyteen johtavasta koulutuksesta.

4.6 Komiteaa huolettaa kysymys tarvittavien investointien rahoittamisesta. Kuten lausunnon CESE 1180/2011 kohdassa 6.5.1 korostetaan, EU-rahoituksen osuus on nykyisin monissa tapauksissa liian pieni toimiakseen kannustimena. Direktiiviehdotuksen perustelujen kohdassa 4 todetaan vain, että ehdotettu direktiivi ”pannaan täytäntöön nykyistä talousarviota käyttäen, eikä sillä ole vaikutusta monivuotiseen rahoituskehykseen”. Olemassa olevia rahoitusvälineitä on tietysti tärkeää hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, mutta tosiasiat on tunnustettava: nykyiset rahoitusvälineet eivät ole asianmukaisia, sillä jäsenvaltiot ja alueet hyödyntävät rakennerahastojen ja koheesiorahaston tarjoamia resursseja puutteellisesti. Komitea on vakuuttunut, että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi komission tulee

—

selvittää kiireesti resurssien vähäisen hyödyntämisen syitä ja tarkistaa rahoitussääntöjä tarpeen mukaan. Tämän merkitys ja kiireellisyys korostuvat entisestään nykyisessä julkisten talouksien rajoittamispaineissa, jotka johtuvat mm. EU-tasolla tiukkojen säästöohjelmien yhteydessä tehdyistä päätöksistä

—	tutkia mahdollisuuksia vahvistaa vasta perustetun energiatehokkuusrahaston roolia sekä rahoituslähteiden että rahoituksen myöntämisperusteiden osalta. Komitea katsoo, että myöntämisperusteiden avulla on varmistettava sekä ekologisten että taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttaminen

—	tutkia mahdollisuutta laajentaa ehdotustaan hankkeiden rahoittamiseen tarkoitetuista Eurooppa 2020 -joukkovelkakirjalainoista koskemaan myös sellaisia investointihankkeita, joilla pyritään edistämään käsillä olevan direktiiviehdotuksen tavoitteiden saavuttamista

—

tarkastella muita mahdollisia rahoitusmekanismeja, mm. järjestelmiä, joissa ulkopuoliset sijoittajat tarjoavat ennakkorahoituksen ja saavat sijoituksensa takaisin asuntojen energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien saneeraustöiden ansiosta saavutetusta energiansäästöstä. Tässä suhteessa ETSK kannattaa komission ehdotusta energiapalveluyhtiöiden (Energy Service Companies, ESCO) käyttämisestä mm. älykkäiden mittarien asennuksessa.

4.7 Komitea korostaa, että asiakirjan ”Energiatehokkuussuunnitelma 2011” mukaan julkisten rakennusten osuus EU:n rakennuskannasta on vain 12 prosenttia. Komitea painottaa näin ollen muun rakennuskannan merkitystä ja ehdottaa, että jäsenvaltiot harkitsevat koko rakennuskantaan sovellettavia mahdollisia sitovia lisätoimia. Komitea kehottaa vahvistamaan tällaisen tavoitteen ja asianmukaiset rahoitus-, kannustus- ja tukitoimenpiteet. Tätä tarvetta korostaa entisestään se ehdotetun direktiivin johdanto-osan 15 kappaleessa mainittu seikka, että ”olemassa oleva rakennuskanta muodostaa suurimman potentiaalisen energiansäästösektorin” ja että ”rakennukset ovat myös ratkaisevassa asemassa kun pyritään saavuttamaan EU:n tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna”. Komitea korostaa myös, että EU:n rakennuskannan energiasaneeraus

—	loisi Eurooppaan runsaasti työpaikkoja; niiden laadukkuus tulee taata sosiaalista vuoropuhelua vahvistamalla, ja niiden luomisen on pohjauduttava asianmukaisiin perehdytys- ja täydennyskoulutusohjelmiin

—	lisäisi näin valtioiden tuloja (etenkin työttömyyden vähenemisen ja verotulojen lisääntymisen ansiosta)

—	edistäisi Euroopan elpymistä

—	mahdollistaisi myös sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisen pieni- ja keskituloisten kotitalouksille suunnattavien erityistukitoimien avulla; saneeraus auttaisi pienentämään kotitalouksien lämmitys- ja valaistusenergialaskuja.

5. Erityistä

5.1 Ehdotetun direktiivin 4 artiklassa säädetään velvoitteesta kunnostaa vuosittain kolme prosenttia jäsenvaltioiden julkisten elinten omistamien rakennusten kokonaispinta-alasta, joka määritetään sellaisten rakennusten mukaan, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 neliömetriä. Komitea katsoo, että velvoitteiden olisi pädettävä EU:n toimielinten omistamiin rakennuksiin. Komiteaa askarruttaa 250 neliömetrin kynnysarvo; se arvelee, että kynnysarvo sulkisi kunnostusvelvoitteiden piiristä käytännössä pois mm. sosiaalisin perustein myönnettäviä asuntoja hallinnoivat tahot, koska tällaisten asuntojen asuinpinta-alat ovat usein pienempiä. Asetettuihin energiatehokkuustavoitteisiin pyrittäessä on kuitenkin pidettävä mielessä myös sosiaalinen päämäärä ja päätettävä toimenpiteistä, joiden avulla pyritään pienentämään vähäosaisten kotitalouksien energialaskua kannustamalla tekemään energiasaneeraus heille tarkoitetuissa asunnoissa.

5.1.1 Nykyinen taloudellinen tilanne saattaa kuitenkin merkitä sitä, ettei 4 ja 6 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä voida toteuttaa määräajassa. ETSK:n mielestä komission tulisi harkita eurooppalaista yhteisvastuuta niiden valtioiden tueksi, jotka eivät yksin pysty saavuttamaan tavoitteita.

5.2 Ehdotetun direktiivin 6 artiklassa mainitut energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät ovat ehkä tarpeellisia, mutta niistä aiheutuu kustannuksia. Komitean mielestä toimenpiteiden kustannusten vaikutusta loppukäyttäjän maksamaan laskuun on hillittävä (ks. kohta 4.5.5 lausunnossa CESE 1180/2011). Se katsoo erityisesti, että parannusten tulisi olla pienituloisille kotitalouksille maksuttomia (ks. kohta 6.7.2 samassa lausunnossa CESE 1180/2011).

5.3 Ehdotetun direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on kannustettava mm. pieniä ja keskisuuria yrityksiä teettämään energiakatselmuksia. Komitea mielestä 2 artiklassa olisi siksi määriteltävä, mitä ’pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ tarkoitetaan.

5.4 Ehdotetun direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan muissa kuin ”pienissä ja keskisuurissa yrityksissä” tulee teettää energiakatselmus 30. päivään kesäkuuta 2014 mennessä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein edellisestä energiakatselmuksesta. Kuten komitea toteaa lausunnon CESE 1180/2011 kohdassa 5.5.1, teollisuudessa voi edelleen olla käyttämättömiä mahdollisuuksia energiankäytön tehostamisessa, vaikka edistystä on tapahtunut ja EU-tason toimet, kuten päästökauppajärjestelmä, koskevat jo energiaintensiivistä teollisuutta. Jotta voidaan määritellä mahdollisimman nopeasti teollisuuden käyttämättömät mahdollisuudet ja tällä alalla siten tarvittavat toimenpiteet, komitea ehdottaa

—	energiakatselmusten varhaista ja tehokasta toteuttamista

—	sellaisten perinteisten ja uusien välineiden laajaa tukemista, kehittämistä ja levittämistä, jotka helpottavat sekä energiaintensiivisten laitosten että pk-yritysten laitteistojen energiatehokkuuden kohdennettua ja johdonmukaista parantamista

—

sekä hallinto- että rakennekysymysten tarkastelemista katselmuksissa. Hallinnolliset muutokset on suhteellisen helppo toteuttaa, mutta rakenteelliset muutokset (lattiat, katot, rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen, raskaat materiaalit) ovat kalliita ja aikaavieviä, etenkin koska katselmuksessa annettujen suositusten toteuttamiseksi on tehtävä kustannus-hyötyselvitys ja toteuttamissuunnitelma, jotta voidaan laatia tarkasti määritelty tarjous ja budjetti. Tämän lisäksi usein on haettava lupia, mikä pidentää kunnostusprosessia huomattavasti. Näin ollen on tarpeen mahdollistaa katselmusten uusimisvälin pidentäminen silloin, kun katselmuksessa annettujen suositusten noudattaminen edellyttää laajoja töitä.

5.4.1 Työntekijöiden osallistuminen on oleellista energiatehokkuuden parantamiseksi. Ilman heidän osaamistaan, kokemustaan ja sitoutumistaan ei voida saada aikaan tuloksia. ETSK suosittaakin sen tutkimista, missä määrin ja millä edellytyksillä hiilidioksidin ja muiden saastuttavien kaasujen päästöjen vertailuanalyysivälineitä (entisen IPPC-direktiivin ja vuonna 2010 annetun teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin soveltamista tukevat, Sevillassa sijaitsevan Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen laatimat BREF-asiakirjat, joita käytetään myös päästökauppajärjestelmässä ja jotka sisältävät energiatehokkuutta koskevia viitetietoja) voitaisiin hyödyntää tarkasteltavana olevassa direktiivissä samoin kuin teollisuuden päästöjä koskevassa direktiivissä ja missä määrin ja millä edellytyksillä niitä voitaisiin kehittää osana hallinnointijärjestelmää, johon osallistuvat kaikki asianomaiset toimijat, kuten työnantajat, ammattiliitot ja valtiovallasta riippumattomat elimet. Näin varmistettaisiin, että tilanteiden määrittelyssä ja tällaiseen hallinnointijärjestelmään liittyen laadittavissa ehdotuksissa voidaan ottaa huomioon toteutettavissa olevien energiatehokkuustoimien kustannukset ja hyödyt sekä mm. sosiaalinen ja työllisyysulottuvuus, vaikutukset työoloihin, työelämää koskeviin analyyseihin ja työnormeihin sekä työllisyystarpeiden ja tarvittavien ammattipätevyyksien ja -koulutuksen ennakointivälineisiin ja lisäksi näiden edellyttämät järjestelyt.

5.5 Ehdotetun direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa kiinnitetään huomiota ehtoihin, jotka on täytettävä, kun otetaan käyttöön älykkäitä mittareita. Ehdot ovat komitean mielestä puutteelliset. Komitea kehottaa jokaista valtiota selvittämään etukäteen perusteellisesti tällaisten mittareiden käyttöönoton kustannukset ja hyödyt omassa sääntely-ympäristössään ja katsoo, että selvityksessä olisi otettava huomioon älykkäiden mittareiden asentamisen tekninen toteutettavuus ja kustannustehokkuus investoijien kannalta, ylläpito-, hallinta- ja vaihtokustannukset mukaan luettuina, sekä älykkäisiin mittareihin mahdollisesti liittyvät riskit, siltä osin kun on kyse energian saantiin yleishyödyllisenä palveluna ja kuluttajien energiansaantimahdollisuuksiin sekä henkilötietojen suojaamiseen liittyvistä periaatteista ja niiden noudattamisesta. Sähkön osalta tällainen selvitys sisältyy 13. heinäkuuta 2009 annetun direktiivin 2009/72/EY liitteen 1 kohdassa 2 mainittuun taloudelliseen arviointiin.

5.6 Ehdotetun direktiivin 10 artiklan 1 kohdassa säädetään velvoitteesta laatia kansallinen lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelma. Tässä olisi otettava huomioon myös kilpailunäkökohdat ja puututtava kaukolämpömonopoleista mahdollisesti johtuviin ongelmiin.

5.7 Hyvin konkreettisella tasolla ETSK korostaa, että on tärkeää kehittää julkishallintojen tai yksityisten yritysten tarjoamia energiapalveluja, joiden tavoitteena on energiatehokkaampien ratkaisujen luominen yrityksille, yhteisöille ja yksityishenkilöille. EU-tuen avulla olisi mahdollistettava yleiseen etuun pohjautuvien edellytysten mukaisesti palvelujen kehittäminen niin, että yksityishenkilöt ja pk-yritykset voivat käyttää niitä.

5.8 Oikeudellisessa mielessä komission ehdotuksessa mainitut energiatehokkuutta koskevat sopimukset – tosin julkisten toimijoiden kanssa solmittavien sopimusten puitteissa – ovat yksi keino yleistää sellaista toimintatapaa, jonka avulla pyritään systemaattisesti yhä parempaan energiatehokkuuteen.

5.9 Soveltamisalaa koskevassa 1 artiklassa olisi suljettava pois historiallisesti arvokkaiksi luokitellut rakennukset, koska niissä mm. älykkäiden mittarien asentaminen aiheuttaa yleensä paljon suurempia käytännön ja esteettisiä ongelmia. Usein esimerkiksi historiallisen rakennuksen omistaja ei rakennusperinnön suojelua koskevan lainsäädännön takia voi ottaa käyttöön uusia energianhallintajärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää vapaasti ja tapauskohtaisesti, mihin historiallisesti arvokkaiksi luokiteltuihin rakennuksiin olisi sovellettava tätä poikkeusta ja joustavampaa ratkaisuvalikoimaa.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/139

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Avoin internet ja verkon neutraliteetti Euroopassa”

KOM(2011) 222 lopullinen

2012/C 24/31

Esittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Euroopan komissio päätti 19. huhtikuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Avoin internet ja verkon neutraliteetti Euroopassa

KOM(2011) 222 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 151 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Avoimen internetin ja verkon neutraliteetin käsitteet (nk. verkkovapaudet) ovat keskeisiä sääntelylle, jonka tarkoituksena on taata vapaus käyttää internetiä viestintävälineenä.

1.2 Avoimen internetin ja verkon neutraliteetin takaaminen on EU:n tasolla tunnustettu perustavanluonteiseksi poliittiseksi tavoitteeksi useissa tärkeissä asiakirjoissa, erityisesti digitaalistrategiassa, joka on yksi 2020-strategian tärkeimmistä pilareista.

1.3 ETSK suhtautuukin myönteisesti komission tiedonantoon, jonka tarkoituksena on seurata markkinoiden ja teknologian kehittymisen vaikutuksia verkkovapauksiin. Tiedonanto ei kuitenkaan täytä ETSK:n oikeutettuja odotuksia.

1.4 Komissio tunnustaa, että käsiteltävänä olevia periaatteita saatetaan tietyissä tilanteissa rikkoa, mutta periaatteiden suojelemiseen tähtäävien toimenpiteiden sijaan ehdotetaan ”odotetaan ja katsotaan” -lähestymistapaa.

1.5 Koska asia on ajankohtainen ja merkittävä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen tulevaisuuden kannalta, ETSK suosittaa voimakkaasti avoimen internetin ja verkon neutraliteetin periaatteiden vahvistamista virallisesti EU:n lainsäädännössä mahdollisimman pian. Alan teknologian kehittyminen (uusin teknologia) on pidettävä aina mielessä.

1.6 ETSK katsoo myös, että nyt on oikea hetki määritellä periaatteet, jotka takaavat internetin avoimuuden ja neutraliteetin. Komitea suositteleekin kohdassa 7.12 periaatteita, jotka sen mielestä olisi omaksuttava.

1.7 ETSK uskoo myös, että periaatteet ovat ensiarvoisen tärkeitä edellytyksiä internetin kehittymiselle tulevaisuudessa siten, että siitä tulee EU:n perusoikeuskirjaan perustuvan paremman kansalaisuuden väline ja Genevessä (vuonna 2003) ja Tunisissa (vuonna 2005) määriteltyjen WSIS:n tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä lähtökohta.

1.8 ETSK on sitä mieltä, että välitön toiminta tällä alalla on ratkaisevan tärkeää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, digitaalistrategian toteuttamiseksi ja sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseksi, ja on tyytyväinen komission jäsenen Neelie Kroesin viimeaikaisiin julkisiin lausuntoihin tästä asiasta.

1.9 Komitea pyytääkin, että Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot ryhtyisivät ennakoivasti suojelemaan verkkovapauksia, ja odottaa, että komissio toimii tämän mukaisesti.

2. Komission tiedonannon sisältö ja luonne

2.1 Tiedonanto on poliittinen asiakirja, jolla Euroopan komissio täyttää telelainsäädännön uudistuspaketin (1) yhteydessä vuonna 2009 esittämäänsä julistukseen sisältyneen lupauksen ”valvoa markkinoiden ja teknologian kehittymisen vaikutuksia ’verkkovapauksiin’ ja raportoida Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2010 loppuun mennessä siitä, tarvitaanko lisäohjeistusta”.

2.1.1 Komissio ilmaisi julistuksessa voimakkaana ja yksiselitteisenä sitoumuksenaan, että se ”pitää erittäin tärkeänä internetin avoimen ja riippumattoman luonteen säilyttämistä ja ottaa täysin huomioon parlamentin ja neuvoston tahdon sisällyttää verkon riippumattomuus nyt poliittiseksi tavoitteeksi ja sääntelyperiaatteeksi, joita kansalliset sääntelyviranomaiset edistävät”.

2.2 Euroopan digitaalistrategiassa komissio puolestaan ilmoitti, että se ”seuraa myös tiiviisti internetin avointa ja neutraalia luonnetta koskevien uusien säännösten täytäntöönpanoa” (2).

2.3 Tiedonannossa kuvaillaan komission vuonna 2010 toteuttamaa kuulemis- ja selvitysprosessia (3) ja komission ja parlamentin yhteistä konferenssia, joka järjestettiin 11. marraskuuta 2010 (4).

2.4 Komissio päätyy siihen, ettei toimenpiteisiin tule nyt ryhtyä, sillä ei ole riittävää näyttöä siitä, että uutta lainsäädäntöä tarvittaisiin.

2.4.1 Useat sidosryhmät ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC) ilmoittivat kuulemisprosessissa, että eräät internetpalveluntarjoajat ovat harjoittaneet ”kuristamista”, ”estämistä” ja syrjivää hinnoittelua tietyntyyppisen liikenteen yhteydessä (5).

2.4.2 Komissio kuitenkin toivoo, että EU:n sähköisen viestinnän tarkistettuun sääntelyjärjestelmään sisältyvät sopimuksia (6), läpinäkyvyyttä (7), palveluntarjoajan vaihtamista (8) ja palvelunlaatua (9) koskevat säännöt auttavat tuottamaan kilpailuun perustuvia tuloksia.

2.4.3 Komissio on lisäksi sitä mieltä, että mainittujen säännösten täytäntöönpanolle on jätettävä riittävästi aikaa, jotta nähdään, miten ne toimivat käytännössä (10).

2.5 Keskeisiä käsitteitä ei määritellä tiedonannossa erikseen, sillä niille saatetaan antaa tulkinta unionin lainsäädännössä. Tiedonannossa todetaan, että ” ’internetin neutraliteetille’ ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää”.

2.5.1 Tiedonannossa sen sijaan sulautetaan nämä kaksi käsitettä ja lukitaan EU:n oikeudellinen kanta molempiin viittaamalla puitedirektiivin 8 artiklan 4 kohdan g alakohtaan, jossa kansallisille sääntelyviranomaisille asetetaan velvoite varmistaa loppukäyttäjien mahdollisuudet saada ja jakaa tietoa tai käyttää haluamiaan sovelluksia ja palveluja (sovellettavan lainsäädännön rajoissa) (11).

2.6 Komissio sitoutuu tiedonannon lopussa julkaisemaan BERECin lisätutkimusten tulokset, jotka koskevat internetpalvelun tarjoajien mahdollisesti kilpailunvastaisia ja internetin avoimuuden ja neutraliteetin periaatetta rikkovia käytäntöjä. Jos todetaan, että markkinoilla esiintyy vakavia ja pysyviä ongelmia, ja komissio katsoo, että lisäsääntelylle on tarvetta, komissio esittää neuvostolle suosituksia tarvittavista toimista.

3. Mistä on kyse?

3.1 Kyseessä olevien pääkäsitteiden määrittelemättä jättäminen on vakava ongelma. Kun määritelmää ei ole, ei voida esittää selkeitä perusteluja tai selkeitä ohjeita markkinoille ja sääntelyviranomaisille siitä, kuinka laajasti unionin lainsäädäntöä on tällä alalla tarkoitus soveltaa.

3.2 Avoin internet

3.2.1 Avoin internet on käsite, joka juontaa juurensa internetin alkuajoista ja WWW:n (World Wide Web) luomisesta: julkisessa internetverkossa oleva sisältö asetettiin kaikkien internetyhteyttä käyttävien ihmisten saataville ympäri maailmaa.

3.2.2 Avoin internet on periaate, jonka mukaan käyttäjät saavat vapaasti olla yhteydessä julkiseen internetiin ilman että hallitukset tai internetpalveluntarjoajat voivat asettaa rajoituksia sisällölle, sivuille, foorumeille, liitettäville laitteille tai sallituille viestintätavoille.

3.2.3 Internet on ”avoin”, koska se käyttää ilmaisia, julkisesti saatavilla olevia standardeja, joita kuka tahansa voi käyttää verkkosivujen, sovellusten ja palvelujen luomiseen, ja koska se käsittelee kaikenlaista liikennettä pääsääntöisesti samalla tavalla.

3.2.4 Kun yhteys julkiseen internetiin on luotu, käyttäjä ei tarvitse lupaa eikä hänen tarvitse maksaa lisämaksuja internetpalveluntarjoajalle voidakseen olla yhteydessä muihin verkossa oleviin. Jos käyttäjä luo uuden, innovatiivisen palvelun, hän ei tarvitse lupaa voidakseen jakaa sitä muille ympäri maailmaa.

3.2.5 Viestinnän ja innovoinnin vapaus selittää internetin valtavan suosion.

3.2.6 Todellisuudessa suuri osa julkisesta internetistä ei enää nykyisin ole ”avointa”. Verkko on edelleen avoin, mutta älypuhelinten sovellukset, sosiaaliseen verkottumiseen tarkoitetut sivut ja maksullinen sisältö kuuluvat suljettuun internetiin, johon pääsee vain omistus- tai sovellusrajapintojen (12) kautta.

3.2.6.1 Valtiot (13), yritykset (14) ja verkko-operaattorit (15) rajoittavat yhä yleisemmin pääsyä julkiseen internetiin tai muuttavat sen toimintamalleja poliittisten, teknisten tai kaupallisten syiden vuoksi.

3.2.7 Internet avoimuus on kuitenkin mahdollistanut sen, että internet on voinut edistää taloudellista innovointia, demokraattista osallistumista, sananvapautta ja verkko-oppimista eri puolilla maailmaa. Avoimuus on elintärkeä käsite vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien vaalimiseksi, kuten EU:n perusoikeuskirjassa todetaan.

3.2.8 Avoimen internetin periaatetta käsitellään sähköistä viestintää koskevan puitedirektiivin 1 artiklan 3 a kohdassa ja 8 artiklan 4 kohdan g alakohdassa sekä kansalaisten oikeuksia koskevan direktiivin 2009/136/EY johdanto-osan 28 kappaleessa, vaikkei käsitettä erikseen nimetä.

3.3 Verkon neutraliteetti

3.3.1 Verkon neutraliteetin käsite on johdettu avoimen internetin käsitteestä. Avoin internet liittyy avoimiin standardeihin ja vapauteen olla yhteydessä internetiin ja käyttää sitä, kun taas verkon neutraliteetissa on kysymys siitä, millaista kaupallista lähestymistapaa internetpalveluntarjoajat soveltavat internetasiakkaisiin. Tarkoituksena on suojella avoimen internetin periaatteeseen perustuvia kuluttajan oikeuksia ja varmistaa, ettei verkkopalvelun tarjoaja harjoita kaupallista väliintuloa perusteettomasti.

3.3.2 Verkon neutraliteetti tarkoittaa sitä, että internetpalveluja tarjoavien yritysten tulee kohdella kaikkia samankaltaisen internetdatan lähteitä samalla tavalla ja pidättyä syrjimästä tietyntyyppisiä liikennevirtoja kaupallisista syistä.

3.3.2.1 Tämän periaatteen mukaan internetin käyttäjät kontrolloivat sitä, millaista sisältöä he katselevat ja mitä sovelluksia käyttävät internetissä, eivätkä internetpalveluntarjoajat saa käyttää markkinavoimaansa kilpailevien sovellusten tai sisältöjen syrjimiseen.

3.3.2.2 Periaate ei välttämättä ole ristiriidassa liikenteenhallintatoimenpiteiden kanssa, kunhan varmistetaan, että toimenpiteet eivät ole syrjiviä, ne ovat kuluttajille läpinäkyviä ja niillä tavoitellaan palvelun laatuun liittyviä oikeutettuja päämääriä. Liikenteenhallintatoimenpiteet eivät kuitenkaan saa luoda kannustimia sille, että verkon kehittämistä hidastetaan jotta voitaisiin periä korkeampia hintoja resurssien niukkuuteen vedoten.

3.3.3 Periaatteen mukaan internetyhteyksien markkinat olisi pidettävä oikeudellisesti erillään sisältö- ja sovellusmarkkinoista, eli molemmilla markkinoilla toimivien yritysten olisi erotettava niiden hallinta asianmukaisesti toisistaan.

3.3.4 Periaate saattaa kuitenkin olla uhattuna (16). Internetpalveluntarjoajat saattavat käyttää omaa infrastruktuuriaan erityisesti kilpailijoidensa internetsovellusten ja -sisällön (esim. verkkosivut, palvelut, protokollat) estämiseen tai liiketoimintamallinsa muuttamiseen siten, että eri käyttäjien saaman yhteyden laatua alennetaan tai laajuutta supistetaan. Tällaiset liiketoimintamallin muutokset voisivat johtaa epäreiluun syrjintään, joka koskee hinnoittelua ja palvelun laatua.

3.4 ETSK:n aikaisemmat lausunnot

3.4.1 ETSK on useissa lausunnoissa asettunut selkeästi puolustamaan näitä kahta periaatetta ja on perustellut kantaansa pääasiassa vapaudella ja ihmisoikeuksilla, tietosuojalla ja yksityisyydensuojalla, demokraattisella ja yhteistyöhön perustuvalla hallinnolla, osallisuudella ja valtuuttamisella sekä innovoinnilla ja talouskasvulla (17).

3.4.2 ETSK on jo todennut erityisesti lausunnossa CESE 362/2011 (18) seuraavasti: ”Komitea katsoo, että verkon riippumattomuuden periaate on äärimmäisen tärkeä Euroopassa tuotettavien internetpalveluiden tulevaisuuden kannalta.”

4. Periaatteiden taustaa: yhteys 2020-strategiaan ja digitaalistrategiaan

4.1 Digitaalitalous

4.1.1 Eurooppa 2020 -strategiassa (19) pyritään lippulaivaohjelmaksi nimetyn digitaalistrategian (20) avulla hyödyntämään internetin ja digitaalitalouden valtava kasvupotentiaali.

4.1.2 Kahdella miljardilla ihmisellä on nyt internetyhteys, ja sähköisessä kaupassa liikkuu vuosittain lähes 5,5 biljoonaa euroa. Internetiin liittyvä kulutus ja rahankäyttö on nyt suurempaa kuin maataloudessa tai energia-alalla, ja maissa, joissa internetin levittäytyminen on jo pitkällä, sen osuus BKT:n kasvusta oli viiden viime vuoden aikana 21 prosenttia. (21)

4.1.3 Tuoreen, lähes 5 000 pk-yrityksen parissa tehdyn McKinsey-tutkimuksen (22) mukaan yritykset, jotka toimivat aktiivisesti verkossa, kasvoivat kaksinkertaista vauhtia verrattuna yrityksiin, joiden näkyvyys verkossa oli vähäistä tai olematonta. Ne myös loivat yli kaksinkertaisen määrän työpaikkoja muihin verrattuna.

4.1.4 Jotta tätä vaikutusvaltaista kasvun ja muutoksen moottoria voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, olisi tehtävä kaikki mahdollinen, jotta internetiin pääsy ja sen käytön vapaus olisivat mahdollisimman laajoja ja sen kustannukset kuluttajille ja yrittäjille mahdollisimman pienet.

4.2 Pk-yritykset, innovointi, työllisyys ja kasvu

4.2.1 Yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista on parantaa erityisesti pk-yritysten liiketoimintaedellytyksiä, alentaa liiketoimintakustannuksia, edistää innovointia pk-yrityksissä ja tukea aloittelevia yrityksiä.

4.2.2 Toimintapolitiikka, jossa luovutaan avoimen internetin ja verkon neutraliteetin periaatteista suurten verkko-operaattorien suosimiseksi Euroopan 23 miljoonan pk-yrityksen (23) ja kuluttajien kustannuksella, heikentäisi Euroopan kykyä uudistaa taloutta ja yhteiskuntaa Eurooppa 2020 -strategiassa kaavaillulla tavalla.

4.3 Sisämarkkinat ja reilu kilpailu

4.3.1 Avoin internet ja verkon neutraliteetti, joilla taataan reilun kilpailun toteutuminen ja jotka edistävät innovointia, ovat myös välttämättömiä periaatteita vahvojen digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi (24).

5. Eräät verkko-operaattorit verkon neutraliteetin periaatetta vastaan

5.1 Eräät verkko-operaattorit ovat painostaneet jäsenvaltioiden hallituksia, komissiota ja Euroopan parlamenttia auttamaan niitä internetistä saatavan tulo-osuutensa kasvattamisessa (25). Niillä ei ole omien sanojensa mukaan varaa tehdä Euroopan tarvitseman nopean laajakaistan edellyttämiä pääomainvestointeja, elleivät ne pysty luomaan uusia sisällön tarjoamiseen perustuvia tulovirtoja (26).

5.1.1 Eräät yksityisomistuksessa olevat verkko-operaattorit, jotka kilpailevat internetyhteyksien markkinoilla ja hakevat nopeaa tuottoa investoinneilleen, eivät tällä hetkellä ole innokkaita investoimaan tälle alalle, koska liiketoimintanäkymät eivät vaikuta riittävän kannattavilta etenkään syrjäseuduilla.

5.2 Uusia infrastruktuurin tarjoajia ilmaantuu kuitenkin internetyhteyksien markkinoille, sillä EU tarjoaa investointitukia nopean laajakaistan tarjoamista varten (27), ja laajakaistayhteyksien kysynnän kasvunäkymät ovat houkuttelevat. Samalla kun Eurooppaan syntyy kilpailulle yhä avoimemmat laajakaistainfrastruktuurimarkkinat, uuden maanpäällisen ja langattoman laajakaistateknologian kehittyminen vaikuttaa myönteisesti laajakaistayhteyksien saatavuuteen ja tarjonnan kustannuksiin. Parhaillaan on käynnissä suuria hankkeita nopeiden internetyhteyksien tarjoamiseksi erityisesti maaseudulla siten, että hyödynnetään analogisista lähetyksistä digitaaliseen lähetystekniikkaan siirtymisestä vapautuvaa taajuusylijäämää.

5.3 Ongelmana on, että eräiden internetpalveluntarjoajien ehdotukset liiketoimintamalliensa muuttamisesta siten, että ne hylkäävät verkon neutraliteetin periaatteen, kasvattavat internetsisällön ja -palvelujen kustannuksia tai vähentävät internetin avoimuutta.

5.3.1 Jos verkon neutraliteetin periaatteen annetaan rapautua ja internetpalveluntarjoajien sallitaan ”verottaa”, kuristaa tai estää internetliikennettä asiakkaiden ja palveluntarjoajien välillä, internetpalvelujen hinta nousee Euroopassa, mikä vaikuttaa haitallisesti innovointiin, kasvuun, työllisyyteen ja Eurooppa 2020 -strategiaan.

5.3.2 Jopa Genevessä (2003) ja Tunisissa (2005) sovittujen, vuosituhattavoitteiden kanssa yhdensuuntaisten tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) tavoitteiden (28) saavuttaminen olisi vaarassa.

6. Verkon neutraliteettia koskevan lain säätäminen Alankomaissa KPN:n (29) toiminnan vuoksi

6.1 Komission 19. huhtikuuta antamassa tiedonannossa todetaan, ettei operaattoreiden puuttumisesta internetliikenteeseen kaupallisten etujensa suojaamiseksi ole riittävää näyttöä, jotta olisi perusteltua säätää tässä vaiheessa uusia lakeja verkon neutraliteetin periaatteen suojelemiseksi.

6.2 Kuitenkin sen jälkeen eli 10. toukokuuta alankomaalainen internetpalveluntarjoaja KPN (30) ilmoitti, että se aikoi heinäkuusta lähtien periä asiakkailtaan lisämaksun tiettyjen internetsovellusten, kuten VoIP:n (Skype) ja tekstiviestit korvaavan älypuhelinsovelluksen WhatsApp:n käytöstä.

6.2.1 Kävi ilmi, että KPN oli muiden internetpalveluntarjoajien tapaan käyttänyt pakettien syvätarkastusteknologiaa (deep packet inspection, DPI) (31) asiakkaidensa internetliikenteen analysoimiseen ja aikoi periä lisämaksua VoIP-puheluista, WhatsApp-liikenteestä ja muusta sisällöstä, jonka se halusi estää tai josta se halusi saada hyötyä.

6.2.2 KPN ilmoitti avoimesti aikomuksestaan ”verottaa” tietynlaista internetliikennettä, koska verkon neutraliteetin periaatteen huomiotta jättäminen oli KPN:n strategisen edun mukaista ja koska mikään lainsäädäntö ei velvoittanut sitä noudattamaan periaatetta.

6.3 KPN:n toiminnan ja tulevien aikomusten julki tuleminen synnytti poliittisen myrskyn Alankomaissa, ja Alankomaiden parlamentin alahuone hyväksyi 22. kesäkuuta Euroopan ensimmäiset lait, joilla suojellaan avoimen internetin ja verkon neutraliteetin periaatteita.

6.4 KPN:n aieilmoitus osoitti kiistatta sen, että eräät verkko-operaattorit eivät katso sähköisen viestinnän tarkistetun sääntelyjärjestelmän tai EU:n kilpailulainsäädännön säännösten suojelevan verkon neutraliteetin periaatetta tosimielessä.

7. Tulisiko EU:n ryhtyä nyt toimiin vai ”odotella ja katsoa”?

7.1 Komissio kannattaa tiedonannossaan ”odotellaan ja katsotaan” -lähestymistapaa.

7.2 Tiedonannossa todetaan, että tarkistetun sääntelyjärjestelmän saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä riittänee suojelemaan avoimen internetin periaatetta. Jos operaattori ei noudata lakia, kansallisella sääntelyviranomaisella on selkeä toimivalta puuttua asiaan.

7.3 Tiedonannon mukaan verkon neutraliteetin periaatetta ei sen sijaan tarvitse vahvistaa lainsäädännöllä. Komissio katsoo, että kilpailulle avoimet laajakaistayhteyksien markkinat yhdistettynä tarkistetun sääntelykehyksen säännöksiin avoimuudesta ja palveluntarjoajan vaihtamismahdollisuudesta riittävät.

7.4 Tiedonannossa annetaan ymmärtää, että olisi parempi odottaa ja katsoa, riittävätkö nykyiset lait ja kilpailuolosuhteet suojaamaan verkon neutraliteetin periaatetta, ja että tapauskohtaisen lainsäädännön täytäntöönpano tässä vaiheessa saattaisi vaikuttaa kielteisesti Euroopan internettalouden kehittymiseen jarruttamalla investointeja tai estämällä muiden innovatiivisten liiketoimintamallien syntymisen.

7.5 Odottavalle kannalle kallistuvat tahot viittaavat kilpailulle avoimiin eurooppalaisiin internetpalvelumarkkinoihin ja toteavat, että jos verkko-operaattorit alkavat harjoittaa syrjivää hinnoittelua sisällöntarjonnassa, tyytymättömät asiakkaat vaihtavat internetpalveluntarjoajaa.

7.5.1 Tässä perustelussa kuitenkin aliarvioidaan vaikeudet, joihin monet asiakkaat todellisuudessa törmäävät yrittäessään vaihtaa palveluntarjoajaa (32), sekä haitalliset vaikutukset, joita seuraa siitä, jos suurimmat internetpalveluntarjoajat päättävät kaikki alkaa periä syrjiviä hintoja sisällöntarjonnasta.

7.6 Euroopan kotitalouksista, joilla on tällä hetkellä pääsy internetiin, 61 prosenttia ostaa nykyisin internetyhteyden osana pakettitarjousta, johon sisältyy internet, puhelin ja televisiolähetykset. Lisäksi 92 prosenttia kotitalouksista, joilla on palvelupaketti, ei ole vaihtanut palveluntarjoajaa, vaikka 36 prosenttia on sitä harkinnut (33). On selvää, että internetpalveluntarjoaja voi älykkäällä markkinataktiikalla kasvattaa valtaansa markkinoilla, ja tämä heikentää kuluttajien taipumusta vaihtaa palveluntarjoajaa – älykäs markkinointi heikentää kuluttajan valtaa. Älykkään markkinoinnin avulla internetpalveluntarjoajat voivat hyödyntää asemaansa ja soveltaa seuraamuksetta verkon neutraliteetin periaatetta rikkovia käytäntöjä, jolloin ne saavat kohtuuttomia voittoja ja vähentävät kilpailua ja innovointia – ellei tätä estetä lainsäädännöllä.

7.7 Sähköistä viestintää koskevien uusien sääntöjen tehokkuuden arviointiprosessiin kuluu joka tapauksessa paljon aikaa.

7.7.1 Kun otetaan huomioon, kuinka kauan kestää sääntelytoimenpiteen suunnitteleminen, laatiminen ja voimaantulo 27 jäsenvaltion EU:ssa ja kuinka nopeasti internetpalveluntarjoajat nähtävästi siirtyvät uusiin liiketoimintamalleihin, verkon neutraliteetin käsite saattaa olla menettänyt merkityksensä jo ennen kuin mahdollisia sääntelytoimenpiteitä on edes kirjoitettu.

7.8 ETSK ehdottaakin erilaista ennakoivaa lähestymistapaa, joka perustuu pääasiassa komitean aiemmassa lausunnossa aiheesta ”Ennakoiva oikeus: askel kohti parempaa sääntelyä EU:n tasolla” (34) kuvattuihin ennalta ehkäisemisen ja ennalta varautumisen periaatteisiin, ja pitää tervetulleena komission jäsenen Neelie Kroesin viimeaikaisia julkisia lausuntoja, jotka näyttävät tukevan tätä lähestymistapaa.

7.9 Tämän lähestymistavan mukaan avoimen internetin ja verkon neutraliteetin periaatteet olisi määriteltävä yksiselitteisesti ja vahvistettava unionin lainsäädännössä, jolloin niistä tulee EU:n perusoikeuskirjan määritelmän mukaisia kansalaisen oikeuksia.

7.10 Komission tulisi laatia internetin avoimuuden ja neutraliteetin periaatteiden määritelmät pohdittuaan huolellisesti erilaisia muotoiluja ja kuultuaan kaikkia sidosryhmiä sekä ottaen huomioon alan teknologian kehittymisen (uusin teknologia).

7.11 Avoimen internetin periaatetta toki käsitellään enemmän tai vähemmän kattavasti unionin lainsäädännössä eli puitedirektiivin (35) 1 artiklan 3 a kohdassa ja 8 artiklan 4 kohdan g alakohdassa sekä kansalaisten oikeuksia koskevan direktiivin (36) johdanto-osan 28 kappaleessa, mutta periaatteesta voitaisiin tehdä eksplisiittisempi ja yksiselitteisempi. Verkon neutraliteetin periaatetta ei sen sijaan ole erikseen määritelty unionin lainsäädännössä, eikä sitä kateta riittävästi millään säännösyhdistelmällä.

7.12 Komitea on tutkinut internetin neutraliteettia koskeviin norjalaisiin ohjeisiin (37) sisältyviä periaatteita, BEUC:n vastausta verkon neutraliteettia koskevaan komission julkiseen kuulemiseen (38), transatlanttisen kuluttaja-asioita koskevan vuoropuhelufoorumin (Trans Atlantic Consumer Dialogue, TACD) päätöslauselmaa verkon neutraliteetista (39) ja äskettäin hyväksyttyä Alankomaiden lainsäädäntöä (40) ja katsoo muun muassa näiden perusteella, että periaatteiden määritelmissä olisi oltava ainakin seuraavat osatekijät:

i.	Internetyhteyden vapaus ja laatu Euroopan komission olisi sovittava yleisen edun periaatteiden mukaisesti yhteisestä EU:n standardista, joka kuvastaa ”palvelun vähimmäislaatua”, ja varmistettava, että sen noudattamista valvotaan käytännössä.

ii.

Syrjimättömyys internetliikennevirtojen välillä

Yksittäisiä datavirtoja ei yleisesti ottaen tulisi käsitellä eri tavoin sisällön, palvelun, sovelluksen, laitteen tai virtojen lähetys- tai määränpääosoitteen mukaan. Tämä koskee kaikkia verkon kohtia, myös yhteenliitäntäpisteitä.

Periaatteeseen voidaan sallia poikkeuksia, jos ne ovat ehdotetussa suosituksessa iii asetettujen ohjeiden mukaisia.

iii.

Internetliikenteen hallintamekanismien valvonta

Poikkeuksena ehdotuksissa i ja ii esitettyihin periaatteisiin ja niistä poikkeamisen rajoittamiseksi: kun internetpalveluntarjoajat käyttävät liikenteenhallintamekanismeja internetyhteyden laadun varmistamiseen, on huolehdittava siitä, että yleisiä merkityksellisyyden, suhteellisuuden, tuloksellisuuden, osapuolten välisen syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita noudatetaan.

iv.

Hallinnoidut palvelut

Jotta kaikkien toimijoiden innovaatiokapasiteetti säilyisi, sähköisen viestinnän operaattorien on voitava markkinoida ”hallinnoituja palveluja” internetyhteyden rinnalla, kunhan hallinnoitu palvelu ei huononna internetyhteyden laatua tiettyä tyydyttävää tasoa heikommaksi ja myyjät noudattavat voimassa olevaa kilpailulainsäädäntöä ja alan sääntelyä.

Lisää avoimuutta loppukäyttäjien näkökulmasta sekä määrätyt vakiotiedot

Internetpalveluntarjoajan tarjoamista palveluista ja sovelluksista olisi oltava saatavilla selkeää, täsmällistä ja hyödyllistä tietoa, joka koskee palvelun laatua, mahdollisia rajoituksia ja liikenteenhallintakäytäntöjä. Euroopan komission olisi taattava, että tiedotus kuluttajille on avointa. Se merkitsee selkeiden tietojen antamista ehdoista, oikeudesta käyttää laillisia sovelluksia ja keinoista vaihtaa palveluntarjoajaa. Euroopan komission olisi edistettävä vuoropuhelua ja tehokkaita yhteissääntelymekanismeja toimialan ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä komission alaisuudessa, jotta pysyttäisiin sopimaan EU:n laajuisista avoimuusperiaatteista ja annettavista vakiotiedoista.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL L 337, 18.12.2009.

(2) KOM(2010) 245 lopullinen, 26.8.2010.

(3) http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/library/public_consult/net_neutrality/index_en.htm.

(4) http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/library/public_consult/net_neutrality/index_en.htm.

(5) Kuristaminen: Internetpalveluntarjoaja voi supistaa kaistanleveyttä tahallaan alentaakseen tietyn asiakkaan palvelun nopeutta tietyntyyppisessä liikenteessä. BEREC ilmoitti, että eräät operaattorit Ranskassa, Kreikassa, Unkarissa, Liettuassa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa harjoittavat tiedostojen jakamiseen tai videon suoratoistoon käytettyjen vertaisverkkojen (P2P) ”kuristamista”. Estäminen: Internetpalveluja tarjoava yritys voi tahallaan estää pääsyn tiettyjen verkkosivujen IP-osoitteisiin, jotta internetpalveluasiakkaat eivät pysty käyttämään tiettyjä sovelluksia ja palveluja. BERECin mukaan eräät matkaviestintäoperaattorit Itävallassa, Saksassa, Italiassa, Alankomaissa, Portugalissa ja Romaniassa estävät internetvälitteisiä puheluja tai perivät niistä lisämaksuja.

(6) Yleispalveludirektiivin 20 artiklan 1 kohdan b alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna kansalaisten oikeuksia koskevalla direktiivillä 2009/136/EY.

(7) Yleispalveludirektiivin 21 artiklan 3 kohdan c ja d alakohta, sellaisena kuin ne ovat muutettuna kansalaisten oikeuksia koskevalla direktiivillä 2009/136/EY.

(8) Kansalaisten oikeuksia koskevan direktiivin 2009/136/EY johdanto-osan 47 kappale.

(9) Yleispalveludirektiivin 22 artiklan 3 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna kansalaisten oikeuksia koskevalla direktiivillä 2009/136/EY.

(10) Komissio käynnisti 19. heinäkuuta 2011 oikeudellisen menettelyn 20:tä jäsenvaltiota vastaan, koska nämä eivät olleet saattaneet tarkistettua puitelainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(11) Direktiivi 2002/21/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla direktiivillä 2009/140/EY (EUVL L 337, 18.12.2009).

(12) Sovellusrajapinta (API) on kahden ohjelman väliin lisätty ohjelmointikoodi, jonka ansiosta ne voivat olla yhteydessä toisiinsa ja toimia yhdessä.

(13) ”Kiinan palomuuri” on järjestely, jossa valvotaan tarkasti internetyhteyksiä muuhun maailmaan, seurataan liikennettä ja estetään lukuisten verkkosivujen tai palvelujen käyttö. Myös muut valtiot, kuten Iran, Kuuba, Saudi-Arabia ja Vietnam, ovat tehneet vastaavaa, ja muutkin valtiot valvovat yhä tiukemmin sitä, mitä ihmiset voivat nähdä ja tehdä internetissä.

(14) Applen matkaviestintälaitteiden käyttäjät käyttävät monia internetpalveluja pienten ladattavien ohjelmistosovellusten eivätkä verkkoselaimen kautta. Sanelemalla, mitkä sovellukset ovat sen laitteissa sallittuja, Applesta on tullut portinvartija. Kun sovellukset yleistyvät muissakin matkaviestintälaitteissa ja jopa autoissa ja televisioissa, muutkin yritykset tekevät samoin. (Economist, 2.9.2010.)

(15) Internetpalveluntarjoajat ja televiestinnän verkko-operaattorit, jotka etsivät uusia tulonlähteitä, hyödyntävät teknologiaa erityyppisten internetliikennevirtojen erilaiseen kohteluun siten, että tietyistä palveluista voidaan periä lisämaksua, niiden laatua voidaan heikentää tai ne voidaan jopa estää.

(16) Vastauksessaan komission julkiseen kuulemiseen (30. kesäkuuta 2010) BEREC mainitsi kolme pääasiallista huolenaihetta, jotka liittyvät tulevaan kehitykseen: 1) mahdollisuus harjoittaa hintasyrjintää käyttämällä erilaisia tekniikoita, kuten pakettien syvätarkastusta (DPI, deep packet inspection), sekä taloudelliset kannustimet ja vertikaalisen integroinnin mahdollisuus, mistä aiheutuu kilpailunvastaisia vaikutuksia, 2) mahdolliset pidemmän aikavälin kielteiset seuraukset internettalouteen (innovointiin, sananvapauteen jne.) ja 3) avoimuuden puutteesta aiheutuvat sekaannukset/haitta kuluttajille.

(17) Ks. ETSK:n lausunto CESE 984/2008 sähköisistä viestintäverkoista (TEN/327–329, 29. toukokuuta 2008, esittelijä Bernardo Hernández Bataller), etenkin kohdat 1.1, 1.2.7 ja 4.4, lausunto CESE 1915/2008 aiheesta ”Laajakaistayhteydet kaikille: sähköisen viestinnän yleispalveluiden kehitys” (TEN/353, 3. joulukuuta 2008, esittelijä Raymond Hencks), etenkin kohta 1.5, lausunto CESE 1628/2010 Euroopan digitaalistrategiasta (TEN/426, 13. joulukuuta 2010, esittelijä Thomas McDonogh), etenkin kohdat 1.6, 1.9 ja 4.5, lausunto CESE 525/2011 sisämarkkinoiden toimenpidepaketista (INT/548, 15. maaliskuuta 2011, esittelijät Benedicte Federspiel, Martin Siecker ja Ivan Voleš) ja erityisesti tuore lausunto CESE 669/2011 aiheesta ”Digitaalisen lukutaidon, osaamisen ja osallisuuden parantaminen” (TEN/453, esittelijä Laure Batut).

(18) Ks. ETSK:n lausunto CESE 362/2011 aiheesta ”Ensimmäinen radiotaajuuspoliittinen ohjelma / Laajakaista Euroopassa” (TEN/434–435).

(19) KOM(2010) 2020 lopullinen.

(20) Euroopan digitaalistrategia, KOM(2010) 245 lopullinen.

(21) ”Internet matters: The Net's sweeping impact on growth, jobs, and prosperity”, McKinsey Global Institute, toukokuu 2011.

(22) ”Internet matters: The Net's sweeping impact on growth, jobs, and prosperity”, McKinsey Global Institute, toukokuu 2011, http://www.mckinsey.com/mgi/publications/internet_matters/pdfs/MGI_internet_matters_full_report.pdf.

(23) Eurostat (Eurostatin vuosikirja 2010, http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/publications/eurostat_yearbook_2010).

(24) Määritelty sekä tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta – 50 ehdotusta” (KOM(2010) 608 lopullinen/2, 11.11.2010) että tiedonannossa ”12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – Yhdessä uuteen kasvuun” (KOM(2011) 206 lopullinen, 13.4.2011), kohta 2.7.

(25) Neljä Euroopan suurinta internetpalveluntarjoajaa – Deutsche Telekom, France Telecom, Telecom Italia ja Telefónica – tilasivat vaatimustensa tueksi tutkimuksen: A.T. Kearney, 2010, A Viable Future Model for the Internet.

(26) Euroopan suurimmat internetpalveluntarjoajat väittävät, että jos ne kehittävät verkkojaan ilman lisätuloja siten, että voidaan vastata ennakoituun laajakaistayhteyksien kysyntään vuonna 2014, niiden pääoman tuotto laskee 3 prosenttiyksikköä noin 9 prosenttiyksikköön. Lähde: A.T. Kearney, 2010, A Viable Future Model for the Internet.

(27) Ks. KOM(2010) 471 lopullinen – Ensimmäinen radiotaajuuspoliittinen ohjelma, KOM(2010) 472 lopullinen – Laajakaista Euroopassa: investointi digitaalivetoiseen kasvuun ja 2010/572/EU (ks. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2010:251:0035:0048:FI:PDF) – Komission suositus seuraavan sukupolven liityntäverkkojen käyttöoikeuksien sääntelystä. Ks. myös digitaalistrategian tulostaulu (SEC(2011) 708 lopullinen, 31.5.2011).

(28) Ks. ”Monitoring the WISIS Targets A mid-term review” (World Telecommunication/ICT Development Report 2010, ITU, Geneve, 2010).

(29) KPN on alankomaalainen televiestintäyhtiö, jolla on toimintaa monissa Euroopan maissa. Se on Alankomaiden suurin internetpalveluntarjoaja, jonka tulot vuonna 2010 olivat 13,4 miljardia euroa ja liikevoitto 1,8 miljardia euroa.

(30) Ks. verkkolähetys ”KPN Investor Day: Group Strategy” osoitteessa http://pulse.companywebcast.nl/playerv1_0/default.aspx?id=12193&bb=true&swf=true.

(31) Pakettien syvätarkastus (deep packet inspection, DPI) on tekniikka, jonka avulla internetpalveluntarjoaja tutkii yksityiskohtaisesti datapaketin sen kulkiessa tarkastuspisteen kautta. Syvätarkastus (ja suodatus) mahdollistaa edistyksellisen verkonhallinnoinnin, käyttäjäpalvelun ja turvallisuustoiminnot sekä internettietojen louhinnan, salakuuntelun, sensuroinnin jne.

(32) Ofcom on tehnyt tutkimuksen palveluntarjoajan vaihtamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa (10. syyskuuta 2010). Sen mukaan 45 prosenttia laajakaista-asiakkaista pitää vaihtamista liian hankalana, vaikka heillä olisi valinnanvaraa, eivätkä kuluttajat todennäköisesti vaihda palveluntarjoajaa vain siksi, että muutama heidän käyttämänsä internetpalvelu on estetty tai ylihinnoiteltu: http://stakeholders.ofcom.org.uk/binaries/consultations/consumer-switching/summary/switching.pdf.

(33) Kaikki tilastotiedot ovat kotitalouksien sähköistä viestintää käsittelevästä Eurobarometri-erityistutkimuksesta nro 362 heinäkuulta 2011, http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_362_en.pdf.

(34) Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ennakoiva oikeus: askel kohti parempaa sääntelyä EU:n tasolla” (EUVL C 175, 28.07.2009, s 6).

(35) Direktiivi 2002/21/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla direktiivillä 2009/140/EY (EUVL L 337, 18.12.2009).

(36) 2009/136/EY.

(37) Internetin neutraliteettia koskevat ohjeet, 2009: http://www.npt.no/ikbViewer/Content/109604/Guidelines%20for%20network%20neutrality.pdf.

(38) Kuluttajilla tulisi olla oikeus

1.	internetyhteyteen, jonka nopeus ja luotettavuus ovat ilmoitetun mukaisia

internetyhteyteen, jonka avulla he voivat

a.	lähettää ja vastaanottaa haluamaansa sisältöä

b.	käyttää valitsemiaan palveluja ja sovelluksia

c.	luoda yhteyden valitsemaansa laitteistoon ja käyttää valitsemiaan ohjelmistoja, jotka eivät ole haitallisia verkolle

3.	internetyhteyteen, jossa ei harjoiteta syrjintää sovelluksen, palvelun tai sisällön tyypin tai lähettäjän tai vastaanottajan osoitteen perusteella

4.	verkon, sovellusten, palvelujen ja sisällön tarjoajien väliseen kilpailuun

5.	tietää, millaisia verkonhallintakäytäntöjä verkontarjoaja käyttää. (http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/doc/library/public_consult/net_neutrality/comments/08industry_social_consumer_orgs_ngos_etc/beuc.pdf).

(39) TACD:n päätöslauselma, huhtikuu 2010 (asiakirja nro INFOSOC 42-09).

(40) Epävirallinen englanninnos osoitteessa https://www.bof.nl/2011/06/15/net-neutrality-in-the-netherlands-state-of-play/.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/146

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valkoinen kirja – Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”

KOM(2011) 144 lopullinen

2012/C 24/32

Esittelijä: Pierre-Jean COULON

Toinen esittelijä: Stefan BACK

Komissio päätti 28. maaliskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Valkoinen kirja – Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää

KOM(2011) 144 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. lokakuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 170 puolesta ja 3 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu pääosin myönteisesti valkoiseen kirjaan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma” (jäljempänä ’etenemissuunnitelma’). Etenemissuunnitelmassa esitetyt strategiat vastaavat suurelta osin sitä, mitä komitea on aiemmissa lausunnoissaan esittänyt. Komitea suhtautuu kuitenkin varauksellisesti tiettyihin kohtiin.

1.2

ETSK on samaa mieltä siitä, että tavoite vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä on EU:n yleisten ilmastopoliittisten tavoitteiden mukainen, vaikkakin erittäin haasteellinen päämäärä, ja että siinä on onnistuttu sovittamaan tasapainoisesti yhteen toisaalta tarve vähentää kasvihuonekaasupäästöjä nopeasti ja toisaalta aika, joka vaaditaan energiatehokkuuden optimoimiseen yhtenäisellä Euroopan liikennealueella ja uusien, kestävien polttoaineiden ja käyttövoimajärjestelmien kehittämiseen, jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

1.3

ETSK toteaa, että tavoitteiden, niiden saavutuskeinojen ja niiden saavuttamiseen tarvittavan rahoituksen välillä on suuri kuilu. ETSK suosittelee etenemissuunnitelman strategisten toimenpiteiden (vuoteen 2050 asti) ja käytännönläheisempien, lähitulevaisuudessa toteutettavien toimenpiteiden (2020 ja 2030) sovittamista paremmin yhteen.

1.4

Kuten etenemissuunnitelmassa aivan oikein todetaan, vaihtoehtoisten liikennemuotojen markkinaosuuden kasvattaminen edellyttää suuria infrastruktuuri-investointeja. Asiakirjassa käsitellään kuitenkin pääasiassa vain tulevan Euroopan laajuisen liikenneverkon runkoverkon rahoitusta ja esitetään mahdollisia keinoja siihen tarvittavan rahoituksen hankkimiseen ainakin osittain. Käyttömaksut ja yksityinen rahoitus eivät ole toteuttamiskelpoisia ratkaisuja kaikkialla. Nämä huomautukset liittyvät niin ikään yleisesti infrastruktuuriin, myös edelleen tarvittavaan tieinfrastruktuuriin ja sen ylläpitoon. ETSK suosittelee, että liikenneinfrastruktuuria varten varataan riittävästi rahoitusta vuoden 2013 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä. Tulevat hankkeet edellyttävät, että jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet koordinoivat paremmin suunnitteluun ja painopisteiden määrittelyyn käyttämiään kriteerejä. Hankkeissa on huolehdittava myös olemassa olevan infrastruktuurin uudenaikaistamisesta.

1.5

ETSK kannattaa sellaisen strategian laatimista, jolla edistetään siirtymistä tehokkaaseen ja aidosti kestäväpohjaiseen liikenteeseen Euroopassa ja jossa otetaan talouteen ja ympäristöön liittyvien haasteiden lisäksi huomioon myös sosiaaliset haasteet. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on otettava kaikkien liikennemuotojen kehittämisessä aiempaa enemmän huomioon, ja sitä on lisättävä. ETSK panee merkille, että etenemissuunnitelmassa viitataan ”vähimmäispalveluvaatimuksiin”. Se kuitenkin katsoo, että tämä asia kuuluu käsitellä EU:n jäsenvaltioissa käytävissä työehtosopimusneuvotteluissa. Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on olennaisen tärkeää työriitojen välttämiseksi, ja työntekijöiden oikeutta kollektiiviseen toimintaan on kunnioitettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklan mukaisesti.

1.6	Sen lisäksi, että korostetaan suotuisten edellytysten luomista liikennealan laadukkaille työpaikoille, on ehdotettava toimenpiteitä, joilla parannetaan koulutusta ja avustetaan markkinatoimijoita rekrytoinnissa. Etenemissuunnitelman sosiaalinen ulottuvuus on kaiken kaikkiaan heikko.

1.7

Etenemissuunnitelmassa ei suhtauduta kovin optimistisesti hiilen käytön vähentämismahdollisuuksiin teiden rahtiliikenteessä. Uusien käyttövoimajärjestelmien ja polttoaineiden kehittämisen lisäksi olisi ehkä tarpeen tukea vieläkin enemmän sellaisia toimenpiteitä, joilla kyetään optimoimaan liikenteen käyttö ja vähentämään sen määrää sekä samalla ylläpitämään kokonaiskapasiteettia. Tätä varten voitaisiin toteuttaa sähköisiä rahtitoimenpiteitä, käyttää parempaa logistiikkaa ja ajoneuvoja sekä kehittää ”vihreitä” liikennekäytäviä.

1.8

Etenemissuunnitelmassa tukeudutaan liikennemuotojen yhdistämiseen (yksi komodaalisuuden osatekijä), mutta siinä ehdotetaan myös erityisiä liikennemuotosiirtymätavoitteita maanteiden rahtiliikenteelle (yli 300 km:n pituisista maanteiden tavarankuljetuksista siirretään muihin liikennemuotoihin, kuten rautatie- tai vesiliikenteeseen, 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja yli 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä). Tällaiselle ”yhden koon” ratkaisulle ei ole riittäviä tieteellisiä perusteita, eikä kynnysarvon valintaa perustella sen enempää valkoisessa kirjassa kuin vaikutusten arvioinnissakaan.

1.9

Etenemissuunnitelmassa kehotetaan laajentamaan sääntelyn purkamispolitiikkaa erityisesti rautatieliikenteessä. ETSK:n jäsenet toivovat, että laaditaan tasapainoinen arvio eri jäsenvaltioissa tehdyistä uudistuksista ja erityisesti tavoista, joilla infrastruktuurin hallinto ja junaliikenne on erotettu toisistaan, sekä tämän vaikutuksista rautateiden käytön ja hyödyntämisen lisääntymiseen, turvallisuuteen, työllisyyteen, palvelun laatuun, tuotantokustannuksiin ja kohtuullisiin matkustajahintoihin.

1.10

Etenemissuunnitelmassa ehdotetaan, että asetetaan velvoite, jonka mukaan julkisen palvelun tarjontasopimuksia voidaan tehdä ainoastaan tarjouskilpailujen pohjalta. ETSK odottaa, että Euroopan komissio esittää ennen aihetta koskevia ehdotuksia ja viimeistään kuusi kuukautta joulukuun 3. päivän 2014 jälkeen kertomuksen asetuksen (EY) N:o 1370/2007 täytäntöönpanosta sen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

1.11

Komitea korostaa julkisen kaupunkiliikenteen huomattavia mahdollisuuksia kestävän liikennepolitiikan yhteydessä. Olisi ehdottomasti kehitettävä tehokasta, turvallista ja kohtuuhintaista julkista kaupunkiliikennettä, joka pystyy kilpailemaan yksityisliikennöinnin kanssa. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon ilmeisen myönteiset vaikutukset päästöihin, meluun ja ruuhkiin. Komitea kannattaakin sitä, että Euroopan unioni asettaa toissijaisuusperiaatteen rajoissa jäsenvaltioille julkisen kaupunkiliikenteen kehittämistä koskevia tavoitteita ja käyttää rakennerahastojen ja koheesiorahaston varoja sen kehittämisen ja modernisoinnin tukemiseen. Samalla olisi tuettava kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen toimintaa.

1.12

Etenemissuunnitelmassa käsitellään myös kaupunkien jakeluliikennettä, mutta liian suppeasti ja puolustuskannalta. Tässä yhteydessä olisi voitu pohtia alan yhteisen toimintalinjan määrittämisen ja sitovan lainsäädännön ehdottamisen tarpeellisuutta ja mahdollisuutta, sillä viimeinen jakeluosuus kaupunkiliikenteessä on elintärkeä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla ja tarjoaa mahdollisuuden kannustaa siirtymään kestäväpohjaisiin kuljetusmuotoihin.

2. Johdanto

2.1

Vuosien 1992 ja 2001 valkoisilla kirjoilla pyrittiin ensisijaisesti tekemään liikenteestä aiempaa kestävämpää esimerkiksi kannustamalla siirtymään tieliikenteestä ympäristöä vähemmän kuormittaviin liikennemuotoihin, kuten meri-, sisävesi- tai rautatieliikenteeseen, tukemalla ympäristön kannalta suotuisia ratkaisuja edellyttämällä, että liikenneala maksaa yhteiskunnalle aiheuttamansa todelliset kustannukset ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttämisen kautta, sekä pyrkimällä vähentämään liikenteen tarvetta tehokkaan suunnittelun ansiosta.

2.2

Ajan myötä ja erityisesti Euroopan komission vuonna 2001 antaman valkoisen kirjan vuonna 2006 tehdyn välitarkistuksen jälkeen on alettu korostaa aiempaa enemmän liikennemuotojen yhteistoimintaa, useampaa liikennemuotoa hyödyntäviä tehokkaita liikenneketjuja ja riittävän infrastruktuurin ja tukijärjestelmien tarvetta keinona pienentää liikennealan ekologista jalanjälkeä.

2.3

Etenemissuunnitelma eroaa aiemmista valkoisista kirjoista toisaalta laajuudeltaan, sillä se kattaa yli neljä vuosikymmentä aina vuoteen 2050 asti, vaikkakin tietyille tavoitteille on asetettu lyhyempi aikaraja vuoteen 2020 ja 2030, ja toisaalta siksi, että siinä selkeästi todetaan, ettei liikkuvuuden vähentäminen ole vaihtoehto. Etenemissuunnitelmassa asetetaan silti kunnianhimoisia kestävän kehityksen tavoitteita, jotka koskevat erityisesti energiatehokkuutta, öljyriippuvuuden vähentämistä, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja teknistä kehittämistä.

3. Yleistä

3.1	ETSK suhtautuu myönteisesti etenemissuunnitelmaan, joka on arvokas panos tehokkaan ja kestävän liikennejärjestelmän kehittämiseen Euroopassa. Etenemissuunnitelmassa esitetyt strategiat vastaavat suurelta osin sitä, mitä komitea on aiemmissa lausunnoissaan esittänyt.

3.2

On kuitenkin valitettavaa, että ehdotettujen toimenpiteiden luettelossa mainitaan hyvin vähän määräaikoja. Niitä olisi ehkä mahdollista päätellä vertaamalla luetteloa etenemissuunnitelman kohdassa 2.5 esitettyyn kymmenen tavoitteen luetteloon, mutta se olisi puhdasta otaksumaa. Käytännössä etenemissuunnitelmassa ei määritellä selkeästi strategisten toimenpiteiden (vuoteen 2050 asti) ja taktisten toimenpiteiden (jotka voidaan toteuttaa heti) suhdetta toisiinsa. Etenemissuunnitelmassa olisi erityisesti esitettävä tarkempi työsuunnitelma vuosiksi 2013–2020.

3.3

ETSK tunnustaa liikenteen olennaisen aseman kilpailukykyä ja vaurautta lisäävänä tekijänä ja tarpeen luoda yhtenäinen eurooppalainen liikennejärjestelmä sekä tarpeen parantaa kestävyyttä ja edistää hiilipäästöiltään vähäisiä liikennemuotoja, energia- ja resurssitehokkuutta ja polttoainehuollon varmuutta ja riippumattomuutta sekä vähentää liikenneruuhkia. ETSK hyväksyy painopisteen asettamisen useampaa liikennemuotoa hyödyntävien logistiikkaketjujen optimointiin ja liikenneinfrastruktuurin aiempaa tehokkaampaan hyödyntämiseen. Komitea kannattaa myös etenemissuunnitelmassa esitettyä tavoitetta hyödyntää markkinavetoisia toimenpiteitä enemmän kuin aiemmissa valkoisissa kirjoissa.

3.4

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan niin ikään kehottanut ryhtymään täsmällisiin ja konkreettisiin toimiin, joiden avulla toivotut tavoitteet voidaan saavuttaa. Etenemissuunnitelmaa voidaan tietyiltä osin pitää tässä suhteessa merkittävänä edistysaskeleena. Tällainen on esimerkiksi kohdan 13 yleinen toteamus, jonka mukaan entiseen tapaan jatkamalla ei saavuteta riittäviä tuloksia öljyriippuvuuden, hiilidioksidipäästöjen, saavutettavuuden tai onnettomuuksista ja melusta aiheutuvien sosiaalisten kustannusten alalla.

3.5

Suurin osa suunnitelluista toimista on tarkoitettu eri liikennemuotoja yhdistelevän järjestelmän luomiseen yhtenäiselle Euroopan liikennealueelle. Liikennemuotojen yhteistoiminnan painottaminen on tervetullutta. ETSK korostaa, että liikennemuotojen yhteistoiminta, johon etenemissuunnitelma tukeutuu, merkitsee kaikkien liikennemuotojen ja niiden keskinäisen yhteentoimivuuden optimointia. Eräistä suunnitelluista toimenpiteistä on kuitenkin esitettävä huomautuksia.

3.6

Etenemissuunnitelmassa asetetaan hyvin kunnianhimoisia tavoitteita liikennejärjestelmän ”viherryttämiselle”, mutta arviot tavoitteiden saavuttamiskeinoista ja kustannuksista eivät ole realistisia. ETSK on huolissaan kuilusta tavoitteiden, niiden saavutuskeinojen ja niiden saavuttamiseen tarvittavan rahoituksen välillä.

3.7	Erityisesti pitkän aikavälin tavoite, jonka mukaan liikennealan hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, on erittäin haasteellinen päämäärä, josta voi tulla liikennealan teknisen ja poliittisen kehityksen kulmakivi, mikäli siinä pitäydytään lähitulevaisuudessa.

3.8

ETSK on samaa mieltä siitä, että päästötavoitteet vastaavat EU:n yleistä ilmastonsuojelukantaa ja että niissä on onnistuttu sovittamaan yhteen tarve vähentää nopeasti yhteiskunnan kasvihuonekaasupäästöjä ja mahdollisuus käyttää nopeasti vaihtoehtoisia polttoainelähteitä Euroopan unionin taloudelle erittäin merkittävällä liikennealalla. Komitea ehdottaa, että näitä etenemissuunnitelman pitkän aikavälin tavoitteita täydennetään yksityiskohtaisemmilla, mitattavilla, öljyriippuvuuden, melusaasteen ja ilmansaasteen vähentämistä koskevilla keskipitkän aikavälin erityistavoitteilla.

3.9

ETSK panee merkille etenemissuunnitelman kohdan 18 selkeän ja merkittävän toteamuksen, jonka mukaan ”liikkuvuuden rajoittaminen ei ole vaihtoehto”. Komitea pitää tärkeänä, ettei tämän lausuman virheellisesti tulkita olevan ristiriidassa minkään sellaisen toimenpiteen kanssa, jolla pyritään parantamaan liikenteen energiatehokkuutta ja vähentämään sen päästöjä esimerkiksi optimoimalla liikennekuormat, parantamalla logistiikkaa korkeamman lastaustehon saavuttamiseksi tai edistämällä julkisen liikenteen tarjoamia vaihtoehtoja. Toimenpiteet luetellaan etenemissuunnitelmassa, ja ne ovat yleisesti ottaen tervetulleita. Lausuma edistää käyttäytymis- ja kulutustottumusten muuttumista. Etenemissuunnitelman mukaisten päästötavoitteiden saavuttamisen ja EU:n yhteiskunnan liikkuvuustarpeisiin vastaamisen sovittaminen yhteen on luonnollisesti hyvin haasteellista. Tästä syystä ETSK pitää kohdan 18 lausumaa merkittävänä.

3.10

Maanteiden tavaraliikenteen alalla ETSK kannattaa vaatimusta käyttää saatavilla olevia resursseja tehokkaasti koordinoimalla pieniä lähetyksiä ja ottamalla käyttöön eri liikennemuotoja optimaalisesti yhdisteleviä ”vihreitä” liikennekäytäviä julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyön kautta. ETSK huomauttaa kuitenkin, että kunnianhimoinen hiilen käytön vähentämistavoite (60 prosenttia) saattaa edellyttää laajempia ja pidemmälle meneviä toimenpiteitä.

3.11

Etenemissuunnitelmassa otetaan huomioon, että tieliikenteelle vaihtoehtoisten liikennemuotojen kilpailukykyä on parannettava. Komitea tukee tätä tavoitetta, kunhan se toteutetaan edistämällä rautateiden, sisävesiliikenteen ja lähimerenkulun kapasiteettia ja niiden kuljetusten laatua sekä tehokkaita intermodaalipalveluja eikä estämällä tehokkaiden ja kestäväpohjaisten tieliikennepalvelujen kehittämistä EU:hun.

3.12

Samalla kun Euroopan komissio ja jäsenvaltiot edistävät aktiivisesti vaihtoehtoisia liikennemuotoja, niiden olisi myös kaikin keinoin kehitettävä tieliikennettä taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmäksi. ETSK on huolissaan jännitteistä, joita maanteiden tavaraliikennemarkkinoilla vallitsevat sosiaaliturva- ja palkkaerot ovat synnyttäneet. Komitea korostaa tällä alalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä 4. joulukuuta 2011 voimaan tulevaan tieliikennepakettiin sisältyvien valvontatoimenpiteiden tehokkaan täytäntöönpanon tärkeyttä. ETSK pyytää komissiota seuraamaan tarkasti paketin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan kaikki tarvittavat resurssit tieliikennesäännöstön noudattamisen valvontaan. EU:n olisi myös ryhdyttävä toimenpiteisiin reilun kilpailun, ihmisarvoisten työolojen ja paremman tieturvallisuuden takaamiseksi. Tämä käsittää myös toimenpiteet, jotka koskevat EU:n ulkopuolisten maiden tiekuljetusalan toimijoiden pääsyä liikennealan sisämarkkinoille sekä mahdollisia markkinoiden vääristymisriskejä.

3.13

Kuten etenemissuunnitelmassa aivan oikein todetaan, vaihtoehtoisten liikennemuotojen markkinaosuuden kasvattaminen edellyttää suuria infrastruktuuri-investointeja, myös maantieliikenneinfrastruktuuriin. Asiakirjassa ei kuitenkaan esitetä selvästi, miten rahoitus on tarkoitus järjestää. Yleinen suuntaus, jossa turvaudutaan yksityisiin sijoituksiin ja infrastruktuurin käyttömaksuihin, ei sovellu kaikkiin tilanteisiin. Kuten komitea on aiemmissa lausunnoissaan korostanut, se kannattaa liikennealan ulkoisten kulujen sisällyttämistä hintoihin. Myös komitea on sitä mieltä, että ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaan taloudellisissa välineissä on otettava huomioon kuljetuksen todelliset kustannukset yhteiskunnalle, jotta markkinakäyttäytymistä voidaan ohjata kestävämpään suuntaan. Tässä yhteydessä kerättävät lisämaksut onkin korvamerkittävä kestäväpohjaisen liikenteen kehittämiseen ja koko liikennejärjestelmän optimointiin, jotta voidaan toteuttaa todella kestävää liikkuvuuspolitiikkaa. Ne olisi myös pidettävä erillään rahoitustarkoituksessa käyttöön otetuista maksuista, jotka kerätään ”käyttäjä maksaa” -periaatteen perusteella.

3.14

ETSK toistaa tukevansa ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin kaikissa liikennemuodoissa (1). Hiljattain antamassaan lausunnossa ETSK totesi, että EU:n on korvattava asteittain nykyiset liikennealan verot tehokkaammilla markkinapohjaisilla välineillä, joilla ulkoiset kustannukset sisällytetään hinnoittelurakenteeseen.

3.15

ETSK suhtautuu hyvin epäilevästi siihen, onko etenemissuunnitelmassa esitetty erityinen liikennemuotosiirtymää koskeva tavoite (yli 300 km:n pituisista maanteiden tavarankuljetuksista siirretään muihin liikennemuotoihin, kuten rautatie- tai vesiliikenteeseen, 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja yli 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä) asianmukainen. Tällaiselle ”yhden koon” ratkaisulle ei ole riittäviä tieteellisiä perusteita, eikä kynnysarvon valintaa perustella sen enempää valkoisessa kirjassa kuin vaikutusten arvioinnissakaan. Toteutuessaan tämä lähestymistapa olisi lisäksi suuri rasite monille syrjäisille jäsenvaltioille, ja se uhkaisi näin alueellisen koheesion periaatetta. ETSK kehottaa komissiota pohtimaan tarkasti tätä asiaa ja esittämään kaikki tarvittavat perustelut. ETSK huomauttaa kuitenkin myös, että noin 85 prosenttia EU:n rahtikuljetuksista on lyhyen matkan kuljetuksia (alle 150 km), joissa todellista vaihtoehtoa tieliikenteelle tuskin ilmaantuu lähivuosikymmeninä.

3.16	Sama koskee myös tavoitetta, jonka mukaan keskipitkän matkan matkustajaliikenne pyritään hoitamaan pääasiassa rautateitse. Julkisen linja-autoliikenteen kehittäminen vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta, jota etenemissuunnitelmassa ei ole otettu huomioon.

4. Erityistä

4.1	ETSK tukee Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaa ohjelmaa. Komitea huomauttaa, että laajentuneella EU:lla on yhä suurempia liikenneinfrastruktuuritarpeita ja että on syytä pohtia nykyisten poliittisten linjausten ja niiden täytäntöönpanovälineiden mukauttamista tuleviin haasteisiin (2).

4.2

ETSK tukee yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomista, sillä se on olennainen tekijä eurooppalaisen ilmailualan kilpailukyvyn takaamisessa maailmanmarkkinoilla. Komitea kehottaa kaikkia ilmailun sidosryhmiä sitoutumaan voimakkaammin siihen, että EU:n lentoliikenteelle asetetut kunnianhimoiset turvallisuus-, kustannusvaikuttavuus-, kapasiteetti- ja kestävyystavoitteet saavutetaan kokonaisuudessaan ja nopeasti.

4.3	ETSK muistuttaa, että yhteisen eurooppalaisen rautatiealueen luominen on välttämätöntä, jotta ala voi kilpailla kestävästi muiden liikennemuotojen kanssa. ETSK korostaa, että eri liikennemuodoille on luotava mahdollisimman tasapuoliset markkina- ja rahoitusedellytykset (3).

4.4	ETSK muistuttaa, että yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttaminen riippuu suuresti teknisen yhteentoimivuuden edistymisestä (3).

4.5

Etenemissuunnitelmassa kehotetaan laajentamaan sääntelyn purkamispolitiikkaa rautatieliikenteen alalla. Ennen kuin tämänsuuntaisia toimenpiteitä, kuten palvelujen ja infrastruktuurin rakenteellista eriyttämistä, kuitenkaan toteutetaan, ETSK toivoo tasapainoisen arvion tekemistä toimenpiteiden vaikutuksista rautatien kilpailukykyyn, palvelun laatuun, työllisyyteen ja tuotantokustannuksiin. Näin voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon se tosiasia, että jäsenvaltioiden toteuttamista erilaisista uudistuksista on saatu hyvin erilaisia kokemuksia.

4.6

ETSK muistuttaa, että rautatieinfrastruktuurille on löydettävä uusia rahoituslähteitä puolueettomien ja vertailukelpoisten kustannus/hyöty-analyysien pohjalta. Komitea viittaa tässä yhteydessä äskettäin antamaansa lausuntoon yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta, jossa se ehdottaa investointikannustinten pohtimista tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” esitettyjen ehdotusten nro 15 (yksityisten obligaatiolainojen käyttöönotto eurooppalaisten hankkeiden rahoittamiseksi) ja nro 16 (selvitetään, millaisilla toimenpiteillä voitaisiin edistää erityisesti pitkäaikaisten yksityisten investointien aktiivisempaa panosta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen) pohjalta. ETSK voi hyväksyä erillisen liikennerahaston perustamisen vain, jos siinä suhtaudutaan kaikkiin liikennemuotoihin neutraalisti ja tasapainoisesti (3).

4.7

4.8

ETSK korostaa, että Euroopan meriliikenne on maailman huippua kaikenlaisten meriliikennepalvelujen tarjoamisessa. Meriliikenteen kansainvälinen luonne olisi otettava huomioon kaikissa näkökulmissa, erityisesti vapaassa pääsyssä markkinoille, EU:n meriliikenteen kilpailuasemassa sekä turvallisuus-, ympäristö- ja työmarkkina-asioissa.

4.9

ETSK muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioita kehotetaan ratifioimaan välittömästi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) merityösopimus yhtäläisten toimintaedellytyksien takaamiseksi kansainvälisellä tasolla, sanotun kuitenkaan estämättä sitä, että EU:ssa voidaan soveltaa tiukempia vaatimuksia. EU:n lainsäädännön olisi oltava täysin yhdenmukainen kansainvälisen lainsäädännön, erityisesti ILO:n merityösopimuksen ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan säännöstön kanssa.

4.10

Etenemissuunnitelmassa tuetun ”sinisen vyöhykkeen” käsitteen eli yhteisen eurooppalaisen merenkulkualueen tavoitteena on vähentää tullimenettelyistä aiheutuvaa hallinnollista rasitetta EU:n sisäisessä meriliikenteessä. Tämä on myönteistä. Tässä yhteydessä ei viitata työelämän normeihin, joten ETSK odottaa, että EU:n jäsenvaltiot saattavat välittömästi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 2006 merityösopimuksen voimaan ja valvovat sen noudattamista merenkulkualan työelämän normien edistämiseksi. ETSK toivoo lisäksi, että Euroopan komissio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sosiaalisten normien yhdenmukaistamiseksi EU:n sisäisen liikenteen yhteydessä. Samalla on muistettava tarve luoda yhtäläiset kansainväliset toimintaedellytykset tällä alalla.

4.11

Meri- ja sisävesiliikenteen EU-rekisterin ja EU-lipun luomisen yhteydessä on tehtävä huolellinen arvio EU-rekisterin toteutettavuudesta. Rekisterin liittäminen hyödylliseen järjestelmään, josta myönnettäisiin etuja (kuten satamamaksujen alennuksia, alempia vakuutusmaksuja tai vähemmän tarkastuksia), olisi käytännössä vaikeaa tai jopa mahdotonta, sillä monista näkökohdista on sovittu EU:n jäsenvaltioiden välisissä kansainvälisissä sopimuksissa, joihin sisältyy ”kansallista kohtelua” koskeva lauseke. EU-rekisterin perustamiseksi tarvittaisiin EU:n yhteinen taloushallinto, jota ei tällä hetkellä ole.

4.12

EU-rekisterin tavoin myös ajatus EU:n rannikkovartiostoista nousee esiin toistuvasti. Tämä on ensisijaisesti EU:n jäsenvaltioiden asia, koska se kuuluu niiden yksinomaiseen toimivaltaan. Koska rannikkovalvontaan liittyvä toiminta on järjestetty eri tavoin EU:n jäsenvaltioissa, EU:n rannikkovartioston luominen näyttää olevan tarpeetonta tai ennenaikaista tässä vaiheessa. Sen sijaan olisi pyrittävä tiivistämään jäsenvaltioiden rannikkovartiostojen välistä yhteistyötä, erityisesti laittoman maahanmuuton ja huumekaupan kaltaisissa kysymyksissä. Jo toiminnassa olevia yhteistyöjärjestelyjä olisi pyrittävä kehittämään.

4.13

Merenkulun ympäristönsuojelun tason parantamiseksi tarvitaan innovaatioita. Voisi olla perusteltua, että EU tarkastelisi uudelleen meriliikenteessä Itämerellä ja Pohjanmerellä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuutta koskevien erityissääntöjen soveltamista vuodesta 2015 alkaen ja tutkisi tapoja, joilla voidaan torjua tämän toimenpiteen kilpailua vääristäviä vaikutuksia sekä sen mahdollisia vaikutuksia liikennemuotosiirtymään.

4.14

Etenemissuunnitelmassa suunnitellaan tieinfrastruktuurin rahoittamista ”käyttäjä maksaa”- ja ”saastuttaja maksaa” -maksuilla. Vaikka yritysten kannalta onkin varmasti kannattavaa käyttää tiekuljetuksia tällaisin ehdoin Euroopan keskiosissa, joissa mm. kauttakulkuliikennettä on runsaasti, on se monissa syrjäisissä jäsenvaltioissa riskialttiimpaa. Korkeammat tiemaksut myös vaikuttaisivat erityisen voimakkaasti syrjäisiltä alueilta peräisin oleviin tai niille menossa oleviin rahteihin ja saattaisivat siten vääristää kilpailua erityisesti maailmanmarkkinoilla kilpailevien yritysten välillä. On korostettava, että infrastruktuurin rahoituksen tulisi normaalisti kuulua valtioille tai Euroopan unionille, mutta tästä säännöstä on mahdollista poiketa, jos yksityisen rahoituksen edellytykset ovat olemassa käyttäjälle (myös taloudellisesti ja fyysisesti heikossa asemassa oleville) järkevin ehdoin.

4.15

ETSK panee merkille, että tieliikenteen kabotaasia varten halutaan ottaa käyttöön vapaampia sääntöjä. Komitea ymmärtää, että nykyiset rajoitukset alentavat lastaustehoa ja lisäävät ilman lastia liikennöimistä eivätkä siten vastaa etenemissuunnitelman yleistä resurssien käytön tehokkuuspolitiikkaa. Toisaalta komitea korostaa, että kyseisen toimialan sosiaali- ja verosääntöjen yhdenmukaistamisessa ja noudattamisen valvonnassa ei ole saavutettu läheskään sitä tasoa, joka tarvittaisiin markkinoiden avaamiseen täysimittaisesti. Kabotaasiliikenteen vapauttaminen saattaisi pahentaa palkka- ja sosiaaliturvaeroista aiheutuvia ongelmia. Joulukuun 4. päivänä 2011 voimaan tulevassa tieliikennepaketissa edellytetään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja asianmukaista valvontaa, mikä saattaa auttaa lieventämään näitä ongelmia. Niitä olisi myös pohdittava tieliikennettä käsittelevässä korkean tason työryhmässä, jolle komissio on antanut tehtäväksi tarkastella tieliikennemarkkinoiden toimintaa. ETSK painottaa, että lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin säännökset on pantava kokonaisuudessaan täytäntöön, erityisesti tieliikenteen kabotaasin yhteydessä (4).

4.16

ETSK pitää erittäin tärkeänä toimivan eurooppalaisen tiemaksujärjestelmän tehokasta toteuttamista, jotta vältyttäisiin lukuisilta ajoneuvoon asennettavilta laiteyksiköiltä ja sopimuksilta. Tämä helpottaisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja kansainvälisten kuljetuspalvelujen vapaata tarjontaa. ETSK kannattaa tarkoituksenmukaisen yhteisen yhteysyksikön perustamista käyttäjiä varten.

4.17

Valkoisessa kirjassa asetetaan tavoitteeksi tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen vuoteen 2020 mennessä ja saattaminen lähelle nollaa vuoteen 2050 mennessä. Äskettäin julkaistuissa tieliikenneturvallisuuden poliittisissa suuntaviivoissa 2011–2020 ei kuitenkaan käsitellä kaupallista tieliikennettä. Komitea suosittelee, että 1) Euroopan komissio puuttuu kaikkiin niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat kielteisesti tieturvallisuuteen (myös kuljettajan väsymys), 2) laaditaan yhdenmukaisia ja kattavia tilastoja kaikenlaisista tieliikenneonnettomuuksien osatekijöistä, jotta voidaan puuttua tieliikenteen korkeiden onnettomuuslukujen todellisiin syihin, 3) ammattikuljettajille tarkoitettujen turvallisten, valvottujen, helppopääsyisten ja kohtuuhintaisten parkkialueiden ja lepoalueiden rakentamista tuetaan ja siihen investoidaan riittävästi, ja 4) tieturvallisuus on ensisijainen tavoite kaikissa tulevissa unionin tasolla hyväksyttävissä säädöksissä.

4.18	Komitea on tyytyväinen siihen, että maailmanlaajuiset puitteet, joissa liikenneala toimii, on otettu huomioon, ja että tarve soveltaa ympäristönormeja mahdollisimman laajalla alueella on tuotu selvästi esiin.

4.19	Eurooppalaisen liikennealan tutkimus-, innovaatio- ja käyttöönottostrategian tavoitteena on tukea energiankulutuksen kannalta puhtaampien ja tehokkaampien käyttövoimajärjestelmien, liikenteen tukijärjestelmien ja logistiikan kehittämistä ja käyttöönottoa.

4.20

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen kehittää strateginen liikenneteknologiasuunnitelma tiiviissä yhteistyössä jo olemassa olevan strategisen energiateknologiasuunnitelman kanssa, jotta voidaan taata tutkimustulosten nopea käyttöönotto ja tukea jo toteuttamisvaiheessa olevia hankkeita, joita ovat esimerkiksi vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskeva Green Cars -aloite ja vuoden 2010 strategia, jossa pyritään kehittämään puhtaita ajoneuvoja.

4.21

Teknisen kehityksen ja sellaisten toimien edistäminen, joilla pyritään vaikuttamaan tottumuksiin sekä matkojen ja rahtiliikenteen suunnitteluun, ovat Euroopan komission ehdottaman strategian toisen osan kaksi päänäkökohtaa. Suunnitellut toimenpiteet sopivat yhteen vapaiden markkinoiden kehittämisen kanssa, joten ne ovat tervetulleita.

4.22

Komitea korostaa, että ehdotetuissa toimenpiteissä, joiden avulla pyritään kehittämään uusia käyttäytymismalleja niin tavara- kuin matkustajaliikenteeseen, on otettava huomioon liikenteen todellinen kysyntä ja julkisen liikenteen yhteydessä myös sosiaaliset realiteetit. Vaikka esimerkiksi matkustajille tarkoitettu intermodaalinen lipunmyyntijärjestelmä voisikin olla hyödyllinen aloite, komitea katsoo tehokkaammaksi kehittää mieluummin uusinta liputonta matkapuhelintekniikkaa, jonka ansiosta eri liikennemuotoja voidaan käyttää lähitiedonsiirtoteknologiaa (Near Field Communication, NFC) hyödyntävällä kortilla tai sirulla varustettujen matkapuhelinten avulla. Olisi harkittava NFC-teknologian ripeää standardointia Euroopassa, jotta eri liikennemuotojen vaihtaminen ja valtioiden rajojen ylittäminen matkan aikana sujuisi joustavasti. Kuljetuskustannusten alentamiseen uusien hyväksyttyjen toimenpiteiden avulla on kiinnitettävä huomiota.

4.23	Komitea katsoo, että kaavailtu yhteinen sähköinen kuljetusasiakirja on tavaraliikenteessä hyödyllinen, jos se auttaa vähentämään sopimuslomakkeiden ennestäänkin liiallista määrää.

4.24	Se, että korostetaan tarvetta luoda suotuisat olosuhteet laadukkaille työpaikoille, on myönteistä liikennealan tulevalle kehitykselle. Siksi olisi myös ehdotettava toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään koulutusta ja avustamaan markkinatoimijoita rekrytoinnissa kaikissa liikennemuodoissa.

4.25

ETSK viittaa EU:n liikennepolitiikan sosiaalisista näkökohdista antamaansa tuoreeseen lausuntoon, jossa se suosittaa ”houkuttelemaan naisia ja nuoria työntekijöitä liikennealan työpaikkoihin toimilla, jotka parantavat kaikkien liikennemuotojen työpaikkojen laatua, työoloja, koulutusta ja elinikäistä oppimista, uramahdollisuuksia sekä toimintaturvallisuutta ja työsuojelua ja jotka edistävät työ- ja perhe-elämän välistä tasapainoa” (5).

4.26	ETSK kehottaa myös noudattamaan tarkemmin ja tiukemmin valtiontukia koskevia suuntaviivoja merenkulkualalla ja erityisesti tutkimaan mahdollisuutta vahvistaa kytköstä julkisten tukien tai verovapautusten myöntämisen ja työllisyystakuiden ja koulutusvelvoitteiden välillä.

4.27	ETSK vahvistaa niin ikään tarpeen luoda merenkulkualalle sosiaali-, työllisyys- ja koulutusasioiden seurantakeskus.

4.28

Etenemissuunnitelman sosiaalinen ulottuvuus on kaiken kaikkiaan heikko. Siinä ei muun muassa pyritä mitenkään puuttumaan sosiaalisten ehtojen ja palkkojen polkemiseen, joka muodostaa vakavan ongelman ainakin kolmella alalla: maanteiden tavaraliikenteessä, sisävesiliikenteessä ja meriliikenteessä. Ihmisarvoiset työolot ja tasa-arvoiset toimintaedellytykset voidaan taata työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun avulla sekä asettamalla työoloja koskevat vähimmäisvaatimukset, kuten etenemissuunnitelmassa ehdotetaan. Erityiset toimenpiteet, kuten kohdennetut valtiontukitoimenpiteet, saattavat kuitenkin olla tarpeen sellaisilla aloilla, joilla kilpaillaan alhaisilla kustannuksilla. Meriliikenteen valtiontukea koskevia suuntaviivoja on tarkoitus tarkistaa piakkoin, ja tämä tarjoaa ensimmäisen tilaisuuden kannustaa tuen avulla kehittämään EU:n ja ETA:n kansalaisten työllistämistä ja koulutusta.

4.29

On hyvä, että etenemissuunnitelmassa on tuotu esiin kaupunkiliikenne sekä matkustajien että tavaroiden näkökulmasta, koska yhä useammat eurooppalaiset asuvat kaupunkialueella. Etenemissuunnitelmassa tarkennetaan, että kaupunkiliikenne ei kuulu EU:n lainsäädännölliseen toimivaltaan ja että tämä rajoittaa poliittisten toimenpiteiden hyväksymistä. Ainakin rahdin osalta olisi ehkä kuitenkin pohdittava sitä, missä määrin matkan viimeinen kaupunkiliikenneosuus liittyy tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla ja on sen kannalta merkityksellinen. ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio tutkii mahdollisuutta toteuttaa tarvittaessa sitovia EU:n poliittisia toimenpiteitä tällä alalla. Komitea toteaa jälleen, että etenemissuunnitelmassa esitetään muutamia sellaisia ehdotuksia, joita komitea on esittänyt aiemmissa lausunnoissaan kaupunkiliikenteestä. Näitä ovat esimerkiksi matkustajaliikenteen koordinointijärjestelmät ja rahdin logistiikkakeskukset.

4.30

ETSK panee tyytyväisenä merkille sen, että sähköajoneuvojen ja niiden akkujen lataamiseen tarvittavan infrastruktuurin käyttöönottoon sekä niihin liittyviin standardointikysymyksiin on kiinnitetty huomiota. ETSK on jo aiheesta laatimassaan lausunnossa (6) ilmaissut varauksettoman tukensa pyrkimyksille kehittää sähköajoneuvoja ja erityisesti sähköautoja.

4.31

Etenemissuunnitelmassa käsitellään yleisesti sitä, että painoa ja kokoa koskevia sääntöjä on tarkistettava resurssitehokkuuden parantamiseksi. Siksi on tutkittava muun muassa mahdollisuutta käyttää Euroopan moduulijärjestelmää enintään 25,25 metriä pitkille tieliikenteen yhdistelmäajoneuvoille. Järjestelmä on jo käytössä yhä useampien jäsenvaltioiden kotimaanliikenteessä. Komitea on tietoinen siitä, että tällaisten yhdistelmäajoneuvojen hyödyllisyydestä kiistellään edelleen. Komitea harmittelee, ettei asiaan oteta selkeästi kantaa etenemissuunnitelmassa. Komitean mielestä se, että tällaisilla ajoneuvoilla ei nykyisin saa ylittää edes sellaisten jäsenvaltioiden välistä rajaa, joiden kotimaanliikenteessä ne ovat sallittuja, on selkeä sääntelyn aiheuttama pullonkaula, joka haittaa tavaroiden vapaata liikkumista rajojen yli. Komitea katsoo kiellon olevan ristiriidassa myös sen kanssa, että liikenteen tehokkuutta ja kestävyyttä pyritään parantamaan liikennemuotojen yhteistoiminnan kautta. Komitea kehottaakin komissiota tekemään kiireellisesti aloitteen kiellon purkamiseksi. Pidemmällä aikavälillä on syytä arvioida, voitaisiinko esimerkiksi uusia polttoaineita käyttävien pidempien tieajoneuvojen käyttöä kytkeä etenemissuunnitelmassa kaavailtujen eri liikennemuotoja yhdistelevien liikennekäytävien kehittämiseen osana Euroopan laajuisten liikenneverkkojen runkoverkkoa. Sama koskee luonnollisesti myös pidempien ja raskaampien junien käyttöönottoa EU:ssa tällaisiin multimodaalikäytäviin sisältyvien rautatieyhteyksien kapasiteetin kasvattamiseksi. Komitea tietää, että myönteinen arvio teillä sallittujen kuorman painojen muutoksista edellyttää sitä, ettei muutoksilla ole kielteisiä vaikutuksia kuljetusyksiköiden multimodaaliseen käyttöön, etenkään yhdistettyihin rautatie- ja maatiekuljetuksiin. Nykyistä pidemmistä tai raskaammista ajoneuvoista tai junista mahdollisesti aiheutuvat ylimääräiset infrastruktuurikustannukset on arvioitava tarkasti ja jaettava asianmukaisesti muutoksista hyötyvien käyttäjien kesken.

4.32

ETSK pahoittelee, ettei valkoisessa kirjassa mainita lainkaan tarvetta löytää tehokkaampia ja kestävämpiä ratkaisuja alppisolien ongelmaan. Nykyisen rautatie- ja tieinfrastruktuurin kapasiteetti ei riitä vastaamaan seuraavien kymmenen vuoden liikennekysyntään. ETSK kehottaa komissiota kiinnittämään tähän huomiota.

4.33	Etenemissuunnitelmassa vahvistetaan, että liikennealan toimijoiden kuljetussuunnitelmien koordinointi on hyödyllistä resurssien käytön tehostamiseksi. ETSK pohtiikin, olisiko komission laadittava suuntaviivoja, jotta konflikteja voimassa olevien kilpailusääntöjen kanssa ei syntyisi.

4.34

Kun otetaan huomioon väestökehitys ja väestön ikääntyminen sekä se, että vammaisten osuus kokonaisväestöstä on 15 prosenttia, komitea tunnustaa, että liikkuvuustavoitteen saavuttamiseksi liikenneketjun jokaisen lenkin (mukaan luettuna rakennettu ympäristö, liikennemuodot, erilaiset laitteet, tietojärjestelmät, varausjärjestelmät, palvelut jne.) on oltava kaikkien saatavilla. Komitea tukee siksi täysimääräisesti Euroopan komission suunnitelmaa ehdottaa esteettömyyttä koskevaa unionin säädöstä.

4.35

Komitea toteaa kuitenkin myös, että etenemissuunnitelman monista myönteisistä puolista huolimatta vammaisuuteen liittyviä käytännön näkökohtia ei ole otettu riittävästi huomioon. Kestävyyden ja turvallisuuden kaltaisia keskeisiä periaatteita käsitellään mainitsematta esteettömyyttä. Komitea katsoo, että esteettömyyden parantamiseksi on tärkeää, että kaikki sidosryhmät tekevät yhteistyötä sellaisten standardien laatimiseksi, jotka sopivat täysin yhteen kaikkien liikennemuotojen kanssa, jotta voidaan saada aikaan todella esteetön liikenne. Tiettyjä matkustajien oikeuksiin liittyviä sääntelynäkökohtia on myös selvennettävä ja yhdenmukaistettava. Tämä koskee esimerkiksi vammaisten liikennevälineeseen pääsyn epäämistä, oikeutta ottaa mukaan liikkumis- ja apuvälineitä, tiedottamista jne.

4.36

Komitea ehdottaa, että esteettömyys sisällytetään monivuotiseen rahoituskehykseen rahoituksen ennakkoedellytyksenä. Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjetista tai muusta EU:n rahoituslähteestä, kuten rakennerahastoista, ei saisi myöntää rahoitusta, ellei hankkeissa noudateta kaikkien käyttäjien tarpeet huomioon ottavan suunnittelun periaatetta. Vammaisten liikkumisen vapauden edistämiseksi komitea kehottaa myös hyväksymään eurooppalaisen liikkuvuuskortin, joka mahdollistaisi tietyt yhdenmukaiset oikeudet EU:n jäsenvaltioissa.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunto ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 80 (CESE 1195/2009).

(2) ETSK:n lausunto aiheesta ”Unionin liikennepolitiikan kestävä kehitys ja Euroopan laajuinen liikenneverkko”, EUVL:C 248, 25.8.2011, s. 31.

(3) ETSK:n lausunto yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 99.

(4) ETSK:n lausunto aiheesta ”EU:n politiikkojen vaikutus liikennetyöntekijöiden työllistymismahdollisuuksiin, koulutustarpeisiin ja työoloihin” (valmisteleva lausunto), EUVL C 248, 25.8.2011, s. 22.

(5) ETSK:n lausunto aiheesta ”EU:n politiikkojen vaikutus liikennetyöntekijöiden työllistymismahdollisuuksiin, koulutustarpeisiin ja työoloihin” (valmisteleva lausunto), EUVL C 248, 25.8.2011, s. 22.

(6) ETSK:n lausunto aiheesta ”Sähköajoneuvojen yleistyminen” (valmisteleva lausunto), EUVL C 44, 11.2.2011, s. 47.

28.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/154

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ennalta ehkäisevät toimenpiteet lasten suojelemiseksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä” (lisälausunto)

2012/C 24/33

Esittelijä: Madi SHARMA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 20. tammikuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

Ennalta ehkäisevät toimenpiteet lasten suojelemiseksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä (lisälausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat ja kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. lokakuuta 2011 pitämässään 475. täysistunnossa (lokakuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 79 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK tuomitsee jyrkästi kaiken lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen vahvistaa EU:n päämäärätietoisuutta lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa esittämällä uusi direktiivi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjunnasta.

1.2

ETSK on antanut ehdotettua direktiiviä koskevia suosituksia aikaisemmassa lausunnossaan (1). Vaikka ennaltaehkäisy on yksi direktiivin tavoitteista, sen käsittely direktiivissä on riittämätöntä. Ennaltaehkäisy usealla tasolla on keskeistä lasten suojelemisessa. Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä loukataan sietämättömällä tavalla oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, minkä lisäksi sen uhrit kärsivät elinikäisistä ja kammottavista sosiaalisista, emotionaalisista ja psyykkisistä seurauksista. Tässä lisälausunnossa esitetään ennaltaehkäisyä koskevia suosituksia.

1.3

ETSK kehottaa jälleen kaikkia jäsenvaltioita sekä Euroopan unionia uuden Lissabonin sopimuksen nojalla allekirjoittamaan ja ratifioimaan kiireellisesti Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä (2) sekä lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta (3), jotta EU:lla olisi entistä paremmat valmiudet ehkäistä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.

1.4

Euroopan unionin on luotava johdonmukainen ja yhtenäinen lähestymistapa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseen kaikkialla EU:ssa. ETSK kehottaa Euroopan komissiota edistämään lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan unionin strategian toteuttamista sellaisen vakaan vision luomiseksi, jonka perusteella Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat pyrkiä suojelemaan lapsia ja vahvistamaan heidän oikeuksiaan. Strategian tavoitteiden pitäisi jakautua seuraavasti:

Koulutus

—	koulutuksen yhteydessä järjestettävät valistusohjelmat lapsille

—	ammattihenkilöille ja vapaaehtoisille annettava koulutus ja tuki

—	tiedotusvälineille suunnattava valistus

—	myönteistä vanhemmuutta koskevat ohjelmat

—	turvallinen internetin käyttö

Lainvalvontaviranomaiset ja muut tukirakenteet

—

seulonta

—	kadonneita lapsia koskeva neuvontapuhelin

—	kadonneita lapsia koskeva hälytysjärjestelmä

—	kansainvälinen lainvalvontajärjestelmä

Kansalaisyhteiskunnan tehtävät

—	lisärahoitus nykyisten ohjelmien kehittämiseksi

—	yleiset tiedotuskampanjat

Tutkimus ja standardit

—	eurooppalainen selvittelykeskus

—	lasten kannat ja mielipiteet

—	internetin turvallisuutta koskevat standardit ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän sisällön poistaminen.

1.5

Tässä lausunnossa esitetyt toimenpiteet eivät ole kaikenkattavia (4). ETSK pitää kiitettävänä useiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja erityisesti kansalaisjärjestöjen toimintaa ennalta ehkäisevien toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi. Esimerkkejä parhaista käytännöistä on enemmän kuin tässä voidaan luetella, mutta ne ovat korvaamatonta oppimateriaalia muille tahoille. Tätä oppimista varten ETSK on luonut tietokannan parhaista käytännöistä (5).

2. Tausta ja tavoitteet

2.1	Ennaltaehkäisytoimenpiteiden keskeisenä tavoitteena on oltava lasten seksuaalisen hyväksikäytön täydellinen kitkeminen. Kaikkien politiikkojen on perustuttava lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen periaatteisiin. Lapsi on yleissopimuksen määritelmän mukaisesti alle 18-vuotias henkilö.

2.2

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö voi ilmetä monella tavalla: insestinä ja seksuaalisena hyväksikäyttönä, pornografiana, prostituutiona, ihmiskauppana, korruptiona ja seksuaalisena väkivaltana lapsen oman vertaisryhmän sisällä (6). Hyväksikäyttöön on puututtava usealla tasolla: paikallisesti, kansallisesti, Euroopan laajuisesti ja maailmanlaajuisesti. Ennaltaehkäisytoimenpiteitä pitäisi kuitenkin koordinoida, ja niiden pitäisi olla johdonmukaisia kautta linjan. Toimenpiteitä on valvottava jatkuvasti sen varmistamiseksi, että ne ovat kehittyvien rakenteiden ja parhaiden käytäntöjen mukaisia ja että niillä vastataan uusiin mahdollisuuksiin käyttää lapsia hyväksi (esim. uuden teknologian avulla).

2.3

Lapset ovat erityisen alttiita kaikille hyväksikäytön muodoille ja kärsivät todennäköisemmin kuin aikuiset yleisistä rikoksista, kuten väkivallasta ja raiskauksista. Vaikka tilastot ovat puutteellisia, saatavissa olevien tietojen perusteella noin yksi viidestä eurooppalaisesta lapsesta joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi vähintään kerran lapsuutensa aikana (7). Arvioiden mukaan uhri tuntee tekijän 70–85 prosentissa tapauksista, mikä pitäisi ottaa erityisesti huomioon ennaltaehkäisytoimenpiteissä. Uhreissa on sekä poikia että tyttöjä, kuten myös kaikkien yhteisöjen ja etnisten ryhmien jäseniä. Eräiden tutkimusten mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö alkaa usein 12–13 vuoden iässä. Monissa ennaltaehkäisystrategioissa kuitenkin keskitytään pääosin nuorempiin lapsiin. ”Haavoittuvat” lapset ovat tyypillisesti suurimmassa vaarassa joutua hyväksikäytön uhreiksi. Heihin lukeutuvat muun muassa vammaiset lapset, huostaan otetut lapset, huoltajistaan eroon ja ihmiskaupan uhreiksi joutuneet lapset, huume- ja alkoholiongelmista kärsivät lapset, yhteiskunnallisesti huono-osaiset lapset ja jo aikaisemmin hyväksikäytöstä kärsineet lapset.

2.4

EU tunnustaa lapsen oikeudet Lissabonin sopimuksen 3 artiklassa (sopimus Euroopan unionista) ja perusoikeuskirjassa, erityisesti sen 24 artiklassa, jossa määrätään positiivisesta velvoitteesta varmistaa lapsen suojelu lapsen oman edun mukaisesti. Tämän pohjalta on kehitetty kohdennettu politiikka lapsen oikeuksien edistämiseksi, suojaamiseksi ja toteuttamiseksi (8).

2.5

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission hiljattain julkaisemaan lapsen oikeuksia koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan. Toimintasuunnitelmassa lapsen oikeudet asetetaan perusoikeuskirjan periaatteiden mukaisesti politiikan ytimeen keskeisillä aloilla, kuten internetin turvallisuudessa ja ihmiskaupalta suojelemisessa.

2.6

Yksi tämän lausunnon tärkeimmistä tavoitteista on tuoda esille, että ennaltaehkäisytoimenpiteet ovat mahdollisia ja että monet sidosryhmät tekevät paljon hyvää työtä tällä alalla. ETSK pitää kiitettävänä useiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja erityisesti kansalaisjärjestöjen toimintaa ennalta ehkäisevien toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi. Esimerkkejä parhaista käytännöistä on enemmän kuin tässä lausunnossa voidaan luetella, mutta ne ovat korvaamatonta oppimateriaalia ja tietopohja muille tahoille, ja niiden avulla voidaan käynnistää kansalaisyhteiskunnan toimia. Tätä varten ETSK on perustanut tietokannan parhaista käytännöistä (9).

3. Yleistä – Ennalta ehkäisevät toimenpiteet

3.1

Ennalta ehkäisevien toimenpiteiden pitäisi olla kokonaisvaltaisia sekä lapsikeskeisiä, ja niihin pitäisi ryhtyä mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman vähäeleisesti. Tällaisista toimista on monia erinomaisia ja edistämisen arvoisia esimerkkejä. ETSK kehottaa Euroopan komissiota hyväksymään ja panemaan täytäntöön lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan unionin strategian, jolla luodaan jäljempänä lueteltuihin neljään lohkoon kuuluvien tavoitteiden perusteella kaikille jäsenvaltioille yhteinen ja koordinoitu visio.

3.2

ETSK on tietoinen siitä, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön kaltaisen rikoksen torjuminen on äärimmäisen haasteellista. Tämä hyväksikäytön muoto on usein näkymätöntä, koska se tapahtuu yleensä salassa ja koska sen uhrit jättävät usein ilmoittamatta asiasta monimutkaisten häpeän- ja pelontunteiden vuoksi tai sen vuoksi, etteivät he tunne omia oikeuksiaan. Internet ja muut teknologiat tarjoavat uusia mahdollisuuksia hyväksikäyttäjille sekä lapsipornografian tuottamiseen ja jakamiseen. Matkustusvapaus tarjoaa hyväksikäyttäjille mahdollisuuksia valita uhreikseen kaikkein haavoittuvaisimpia lapsia. Hyväksikäyttäjät ovat yhä järjestäytyneempiä ja heidän toimintatapansa yhä pidemmälle kehittyneitä, minkä johdosta nuoremmat lapset ovat yhä suuremmassa vaarassa. Tapauksista noin 10 prosenttia tulee lastensuojeluviranomaisten tietoon (10). Lapsia hyväksikäyttävillä henkilöillä voi olla millainen tausta tahansa, eikä useimmilla hyväksikäyttäjillä ole aikaisempaa tuomiota seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä rikoksista (11).

3.3

Ensisijainen ennaltaehkäisy, jossa asiaan puututaan ennen kuin lapsen hyväksikäyttöä tapahtuu, pitäisi kohdistaa haavoittuvaisimpiin lapsiin, jotka ovat vaarassa joutua hyväksikäytön uhreiksi jatkuvasti ja uudestaan. Suorat toimenpiteet, kuten yleinen valistus ja varhainen puuttuminen, ovat vain ensimmäisen vaiheen toimenpiteitä. Niiden lisäksi pitäisi pyrkiä ehkäisemään uhrien lisäkärsimykset, jotta mahdollinen ”hyväksikäytön kierre” saataisiin murrettua. Myös hyväksikäyttäjien ja mahdollisten hyväksikäyttäjien hoitoon on kiinnitettävä huomiota.

3.4

Vaikka hyväksikäyttö tapahtuu useimmiten perheen sisällä tai yhteisöissä (12), se voi olla erittäin järjestäytynyttä rikollisuutta, johon osallistuu useita hyväksikäyttäjiä. Tällainen toiminta voi olla hyvin tuottoisaa; ihmiskauppa on maailmanlaajuisesti kolmanneksi suurin kansainvälisen rikollisuuden muoto (13). Maailmassa on noin 2,5 miljoonaa ihmiskaupan uhria (14). Arvioiden mukaan heistä noin 43:a prosenttia käytetään seksuaalisesti hyväksi ja melkein puolet heistä on lapsia (15). Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on usein rajatylittävää rikollisuutta, jota on käsiteltävä kansalliset rajat ylittävästi.

3.5

Lasten ja nuorten osallistuminen on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että heidän näkemyksensä otetaan huomioon ja että ne sisällytetään ennaltaehkäisystrategioihin. Tällaisesta toiminnasta on käytössä jo monia malleja (16). Nuorisokielen käyttäminen rohkaisee lapsia keskustelemaan avoimemmin asiasta ja auttaa tabun rikkomisessa.

4. Lohko 1: Koulutus

4.1	ETSK suosittelee, että kaikille lapsille tarjotaan jäsenvaltioissa koulutuksen yhteydessä valistusohjelmia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On äärimmäisen tärkeää antaa lapsille tietoa heidän ikäänsä sopivalla tavalla ja antaa heille mahdollisuus puhua seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

4.2

Valistusohjelmat ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi ensisijaisen ennaltaehkäisyn strategioiksi muilla aloilla. Ne tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden ennaltaehkäisyyn ja ovat ihanteellinen tapa edistää rikoksista ilmoittamista. Jos mahdollista, koulutuksen yhteydessä järjestettävät valistusohjelmat voidaan sisällyttää käynnissä oleviin ohjelmiin, kuten esimerkiksi Stay Safen (17) ja SPHE:n (18) kaltaisiin ohjelmiin. Ohjelmien pitäisi

—	olla lasten kehitysvaiheeseen sopivia, minkä lisäksi niillä pitäisi pyrkiä terveeseen seksuaaliseen kehitykseen ja välttämään lasten joutumista uhriksi heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseksi

—	olla kohdennettuja erityisesti lapsille eikä niinkään vanhemmille, minkä lisäksi niissä pitäisi erityisesti ottaa huomioon vanhemmat lapset

—	mahdollistaa erityisten ennaltaehkäisytoimien kohdentaminen suurimmassa vaarassa oleviin lapsiin

—	tarjota yhteys lapsiystävällisiin neuvonta-, valitus- ja ilmoitusmekanismeihin, joihin lapsilla on suora pääsy (19)

—	tarjota yhteys tarvittaviin tukipalveluihin, joissa on riittävä henkilöstö

—	olla uusiin parhaisiin käytäntöihin perustuvan säännöllisen valvonnan ja arvioinnin kohteena.

4.3

ETSK kehottaa jäsenvaltioita tekemään lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemistä koskevasta koulutuksesta pakollista kaikille ammattihenkilöille ja vapaaehtoisille, jotka työskentelevät lasten parissa, erityisesti lainvalvonnassa, terveydenhuollossa sekä (virallisen ja epävirallisen) koulutuksen aloilla. Ammattiala- ja ammattijärjestöillä sekä työmarkkinaosapuolilla on oma tehtävänsä tässä asiassa samoin kuin uskonnollisilla, urheilu- ja harrastusjärjestöillä. Lapsiuhrien kanssa työskentelevälle henkilöstölle pitäisi tarjota asianmukaisia tukimekanismeja, kuten säännöllistä seurantaa ja psykologista tukea.

4.4	ETSK suosittelee, että tiedotusvälineille tarjottaisiin valistusohjelmia. Lisäksi pitäisi kehittää raportointia koskevia eettisiä ohjeita.

4.5	Vanhemmille ja perheille pitäisi tarjota myönteistä vanhemmuutta koskevia ohjelmia lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Vanhemmille pitäisi jakaa tietoa ennaltaehkäisytoimenpiteistä neuvola- ja äitiyshuollon yhteydessä.

4.6	ETSK kannattaa internetin käyttöturvallisuutta koskevaa Euroopan komission ohjelmaa (20), Insafe- (21) ja INHOPE (22)-verkostoja sekä muita aloitteita, joilla edistetään lasten ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten turvallista internetin käyttöä (23).

5. Lohko 2: Lainvalvontaviranomaiset ja muut tukirakenteet

5.1

ETSK suosittelee jäsenvaltioiden johdonmukaista lähestymistapaa lainvalvontaan, tietojenvaihtoon sekä poliisivoimien ja rekisteröityjen kansainvälisten järjestöjen väliseen yhteistyöhön. Tähän pitäisi sisältyä kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia, tehokkaampia IT-työkaluja jäljittämiseen ja parempia seulontamekanismeja. Tuomioistuinkäsittelyjen viiveet voivat vähentää halukkuutta ilmoittaa hyväksikäytöstä. Pitkien odotusaikojen välttämiseksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksille pitäisi antaa etusija. Tuomioistuinkäsittelyjä, joissa uhrit eivät ole todistajina, pitäisi harkita vakavasti. Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa lainvalvontahenkilöstön asianmukaista koulutusta tarvitaan kiireellisesti, ja kuulustelupöytäkirjojen laatimisella ehkäistään lisäkärsimysten aiheuttamista uhreille. Johdonmukaisilla Euroopan laajuisilla standardeilla ehkäistään hyväksikäyttäjien siirtymistä jäsenvaltioista toiseen. Maailmanlaajuisella tasolla Europolin ja muiden tahojen hiljattainen operaatio lasten suojelemiseksi hyväksikäytöltä (Operation Rescue), jonka puitteissa havaittiin yli 200 lapsen hyväksikäyttö (24), osoitti, miten Euroopan unioni voi toimia edelläkävijänä.

5.2

Johdonmukainen lähestymistapa kaikkien lasten kanssa työskentelevien henkilöiden seulontaan on välttämätön jäsenvaltioiden välisten porsaanreikien sulkemiseksi. Henkilöiden seulominen lastensuojelurikkomuksien osalta pitäisi tehdä pakolliseksi – myös ”pehmeän tiedon” osalta (tiedot ihmisistä, jotka on määritelty riskiksi lapsille, mutta joilla ei ole rikostuomiota lasten hyväksikäytöstä). Aikaisemman lausuntonsa (25) tapaan komitea viittaa malliin, jossa useat elimet huolehtivat kansalaisten suojelusta (26).

5.3

Euroopan laajuisen kadonneita lapsia koskevan neuvontapuhelimen numero on määritetty, mutta se on käytössä vasta 16 jäsenvaltiossa, mikä tarkoittaa, että 11 muun jäsenvaltion on välittömästi ryhdyttävä toimiin hyvälaatuisen neuvontapuhelinpalvelun takaamiseksi (27). Tällaisella palvelulla pitää olla käytössään riittävät voimavarat, ja sille pitää luoda asianmukaiset tukipalvelut. Lisäksi pitäisi harkita palvelun laajentamista EU:n ulkopuolelle.

5.4	Vaikka yksittäisissä jäsenvaltioissa on käytössä tehokkaita toimintamalleja (28), ETSK suosittelee Yhdysvaltojen Amber Alertin (29) kaltaisen koordinoidun, Euroopan laajuisen kadonneita lapsia koskevan hälytysjärjestelmän perustamista.

5.5	ETSK toistaa kehotuksensa perustaa kansainvälinen lainvalvontaelin, jonka tehtävänä olisi suorittaa tutkintaa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä eri puolilla maailmaa, tunnistaa uhrit ja asettaa hyväksikäyttäjät syytteeseen (30).

6. Lohko 3: Kansalaisyhteiskunnan tehtävät

6.1

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäiseminen on kaikkien yhteiskunnan jäsenten velvollisuus. ETSK suosittelee, että keskushallinnon virastot ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät jatkavat yhteistyötään lasten hyväksikäyttöä ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamiseksi. ETSK kannattaa Euroopan neuvoston kampanjoiden ”1 in 5 campaign” (31) ja ”Alusvaatesääntö” (32) kaltaisia aloitteita. Kansalaisjärjestöjen ”Stop It Now!” (33) ja erityiskampanjat, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan Barnardo's-järjestön ”Cut Them Free” (34), sekä ECPAT Internationalin ja The Body Shopin kampanja ”Stop Sex Trafficking of Children and Young People” (35) ovat tärkeitä esimerkkejä kansalaisyhteiskunnan toiminnasta.

6.2

Työnantajilla, ammattiliitoilla ja muilla kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on tärkeä velvoite asettaa selkeät standardit työpaikoille sen varmistamiseksi, ettei lasten seksuaalista hyväksikäyttöä suvaita. (36) Näihin rikoksiin puuttuminen kuuluu työnantajien yritysten yhteiskuntavastuun piiriin. Mm. matkailu- ja hotelliala on niin ikään tärkeässä asemassa. (37) ETSK ehdottaa, että järjestöt sitoutuvat ETSK:n aikaisemmin ehdottamaan arvojulistukseen (38), joka sisältyy ETSK:n keräämään jäsenvaltioiden hyvien käytäntöjen tietokantaan. ETSK peräänkuuluttaa (39) jälleen lisärahoitusta sellaisten ohjelmien laajentamiseksi ja kehittämiseksi, joita kansalaisyhteiskuntaa edustavat kumppanit voisivat toteuttaa.

6.3

Olisi toteutettava lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ilmoittamista koskeva maailmanlaajuinen valistuskampanja, jota tuettaisiin maksuttomalla kansainvälisellä vihjepuhelimella, jossa on reaaliaikainen sähköinen ilmoitusmenettely (40). Se voisi toimia samankaltaisesti kuin Child Helpline International -järjestön tarjoama verkosto. Tällaiselle vihjepuhelimelle pitäisi olla tarvittavat tukipalvelut.

6.4	Kansalaisyhteiskunta ja hallitukset voivat lisätä tietoisuutta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja edistää ennaltaehkäisyajattelun kehittymistä markkinoimalla aktiivisesti maailmanlaajuista lasten hyväksikäytön estämisen teemapäivää, joka pidetään vuosittain 19. marraskuuta (41).

7. Lohko 4: Tutkimus ja standardit

7.1

ETSK kehottaa lisäämään tutkimusta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien tietojen puutteen korjaamiseksi, jotta saataisiin selkeämpi kuva uhrien ja rikosten tekijöiden profiileista ja voitaisiin jakaa parhaita käytäntöjä. Tällä hetkellä lainvalvontaviranomaiset tuottavat paljon tietoa. Olisi perustettava eurooppalainen selvittelykeskus, joka olisi samankaltainen kuin National Child Protection Clearinghouse Australiassa (42) tai Child Welfare Information Gateway Yhdysvalloissa (43) ja palvelisi lasten hyväksikäytön ehkäisemistä koskevaa tutkimusta, politiikkaa ja käytäntöjä. Se perustuisi työhön, jota on tehty yksittäisissä hankkeissa, kuten verkossa tapahtuvaa lasten viekoittelua koskevassa eurooppalaisessa hankkeessa, tai kansallisella tasolla esimerkiksi Child Focus Belgiumissa (44). Yhteiset Euroopan laajuiset määritelmät edesauttaisivat tietojenvaihtoa ja tietojen vertailukelpoisuuden parantamista.

7.2	Lasten hyväksikäyttöä koskevassa tutkimuksessa pitäisi ottaa huomioon lasten näkemykset ja mielipiteet (45).

7.3

ETSK kehottaa luomaan selkeästi määritellyt, Euroopan laajuiset internetin turvallisuutta koskevat standardit. Internetpalveluntarjoajia ”voidaan tukea ja kannustaa kehittämään vapaaehtoisesti käytännesäännöt ja ohjeet, jotka koskevat pääsyn estoa tällaisille internetsivuille” (46). ETSK korostaa, että etusijalla olisi oltava sisällön poistaminen sen lähteestä ja että sivuille pääsyn estäminen saisi olla vaihtoehto vain, kun tämä ei ole mahdollista (EU:n ulkopuolella). Tästä olisi tehtävä EU:n sisäinen lakisääteinen vaatimus, joka osoittaisi elinkeinoelämän, internetpalveluntarjoajien sekä talous- ja rahoitusalan toimijoiden, kuten luottokorttiyhtiöiden, sitoutuneen aidosti hyväksikäytön kitkemiseen. ETSK kannustaa verkkoyhteisöpalvelujen tarjoajia sitoutumaan EU:ssa toimivien verkkoyhteisöjen turvallisiin toimintaperiaatteisiin (2009) (47).

7.4	ETSK pyytää Euroopan komissiota koordinoimaan toimia EU:n laajuisesti johdonmukaisen lähestymistavan mahdollistamiseksi.

Bryssel 26. lokakuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoamisesta”, EUVL C 48, 15.2.2011, s. 138–144.

(2) Tšekki ja Latvia eivät ole allekirjoittaneet tätä yleissopimusta, ja 15 jäsenvaltiota ei ole ratifioinut sitä: http://conventions.coe.int/Treaty/Commun/ChercheSig.asp?NT=201&CM=&DF=&CL=ENG.

(3) Tšekki, Suomi ja Irlanti eivät ole vielä ratifioineet pöytäkirjaa: http://treaties.un.org/Pages/ViewDetails.aspx?src=TREATY&mtdsg_no=IV-11-c&chapter=4&lang=en.

(4) Niiden suunnittelun yhteydessä on kuultu Children's Rights Alliance Irelandia, yli 90 kansalaisjärjestön liittoumaa, joka pyrkii turvaamaan lasten oikeudet ja edut Irlannissa kampanjoimalla YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen täyden täytäntöönpanon puolesta (www.childrensrights.ie), sekä alalla toimivia eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä.

(5) http://www.eesc.europa.eu/prevent-child-abuse.

(6) Euroopan neuvoston kampanja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan lopettamiseksi www.coe.int/t/dg3/children/1in5/source/Outline_en.pdf.

(7) Ks. edellinen alaviite.

(8) Esimerkiksi EU:n nuorisostrategia, jossa otetaan monialainen poliittinen lähestymistapa nuorisoasioihin ja vahvistetaan yhteistyötä päätöksenteossa: http://europa.eu/legislation_summaries/education_training_youth/youth/ef0015_en.htm.

(9) Ks. alaviite 6.

(10) Euroopan neuvoston apulaispääsihteerin puhe viidennessä lapsen oikeuksia käsittelevän EU:n foorumin kokouksessa Italiassa (marraskuussa 2010): www.coe.int/t/dc/press/news/20101129_disc_sga_en.asp.

(11) Finkelhor, The Prevention of Childhood Sexual Abuse (2009), s. 178.

(12) Ks. alaviite 6.

(13) ECPAT International, Factsheet – Sex Trafficking of Children in the UK.

(14) ILO, Forced Labour Statistics Factsheet (2007).

(15) Viviane Redingin puhe uudesta sitoutumisesta lapsen oikeuksiin (lokakuussa 2010): http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=SPEECH/10/550&format=HTML&aged=1&language=EN&guiLanguage=en.

(16) Esimerkiksi Euroopan neuvoston ”Kiko ja Käsi”.

(17) Henkilökohtaisia turvataitoja edistävä ohjelma Irlannin ala-asteille lasten hyväksikäytön ehkäisemiseksi: www.staysafe.ie.

(18) Irlannin yläkouluille suunnattu sosiaali- ja terveyskasvatusta ja henkilökohtaista kehitystä koskeva ohjelma, joka tukee henkilökohtaista kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia: www.sphe.ie.

(19) Esimerkkeinä mainittakoon lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa käsittelevän erityisraportoijan ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän pääsihteerin erityisedustajan raportti lapsiystävällisistä neuvonta-, valitus- ja ilmoitusmekanismeista: http://www2.ohchr.org/english/bodies/hrcouncil/docs/16session/A-HRC-16-56.pdf. Lisäksi YK:n Ecosocin päätöslauselma 2005/20 oikeuden suuntaviivoista asioissa, joihin liittyy lapsiuhreja ja lapsia rikosten todistajina: www.un.org/docs/ecosoc/documents/2005/resolutions/Resolution%202005-20.pdf.

(20) http://ec.europa.eu/information_society/activities/sip/index_en.htm.

(21) Eurooppalainen tiedotuskeskusten verkosto, joka edistää nuorten turvallista ja vastuullista internetin käyttöä: www.saferinternet.org.

(22) Aloite, jonka avulla voidaan tehdä anonyymisti ilmoitus internetsisällöistä, lasten hyväksikäyttöön liittyvä aineisto mukaan luettuna: www.inhope.org.

(23) Child Focus Belgiumilla on käynnissä samankaltainen kansalaisjärjestöaloite.

(24) ”More than 200 children identified and rescued in a worldwide police operation”: https://www.europol.europa.eu/content/press/more-200-children-identified-and-rescued-worldwide-police-operation-465.

(25) EUVL C 317, 23.12.2009, s. 43–48.

(26) Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin oleva malli, jossa useat elimet arvioivat ja käsittelevät yhteisön seksuaalirikoksiin syyllistyneitä henkilöitä.

(27) http://www.missingchildreneurope.eu/index.php?option=com_content&view=article&id=46:news01&catid=1:latest-news&20 Itemid=68.

(28) Esimerkiksi Belgian Child Alert: www.childalert.be.

(29) www.amberalert.gov.

(30) Ks. alaviite 1.

(31) ETSK on lupautunut kääntämään tämän Euroopan neuvoston kampanjan asiakirjoja usealle kielelle.

(32) www.coe.int/t/dg3/children/1in5/default_en.asp ja www.underwearrule.org.

(33) Lasten hyväksikäyttöä ehkäisevä Lucy Faithfull Foundation hallinnoi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin kampanjaa: http://www.stopitnow.org.uk ja www.lucyfaithfull.org.

(34) www.barnardos.org.uk/get_involved/campaign_form/cutthemfree.htm.

(35) Maailmanlaajuisessa kampanjassa on kerätty 2,3 miljoonaa allekirjoitusta EU:ssa (22. kesäkuuta 2011).

(36) Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, 3 artikla.

(37) Esimerkiksi Accor Hotels ja Maailman matkailujärjestö.

(38) Aiheesta ”Lasten suojeleminen seksuaalirikoksiin syyllistyviltä matkailijoilta” annetun ETSK:n lausunnon liite I (EUVL C 317, 23.12.2009, s. 43–48).

(39) Ks. alaviite 1.

(40) Ks. alaviite 25.

(41) http://www.woman.ch/index.php?page=children_19nov&hl=en.

(42) www.aifs.gov.au/nch.

(43) www.childwelfare.gov/index.cfm.

(44) www.stopchildporno.be.

(45) Lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 12 artikla.

(46) Ks. alaviite 1.

(47) http://ec.europa.eu/information_society/activities/social_networking/docs/sn_principles.pdf.

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2012.024.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 24

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	55. vuosikerta 28. tammikuu 2012

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	475. täysistunto 26. ja 27. lokakuuta 2011
2012/C 024/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaalinen yrittäjyys ja sosiaalinen yritystoiminta (valmisteleva lausunto)	1

2012/C 024/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kriisin vaikutus eurooppalaisten yritysten ilmastoinvestointeihin (valmisteleva lausunto)	7

2012/C 024/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n teollisuus- ja kaivosjätteen käsittely ja hyödyntäminen kaupallisiin ja ympäristötarkoituksiin (oma-aloitteinen lausunto)	11

2012/C 024/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Entistä kilpailukykyisemmän eurooppalaisen puu- ja huonekaluteollisuuden mahdollisuudet ja haasteet (oma-aloitteinen lausunto)	18

2012/C 024/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kestävän työllisyyden näkymät rautatiealalla sekä liikkuvan kaluston että infrastruktuurin osalta; miten teollisuuden muutokset vaikuttavat Euroopan työllisyyteen ja osaamiseen? (oma-aloitteinen lausunto)	24

2012/C 024/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n yhteenkuuluvuuden ja sosiaalialan koordinoinnin vahvistaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan mukaisen uuden horisontaalisen sosiaalilausekkeen avulla (oma-aloitteinen lausunto)	29

2012/C 024/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Asunnottomuus (oma-aloitteinen lausunto)	35

2012/C 024/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tietotekniikan resurssipalvelut (cloud computing) Euroopassa (oma-aloitteinen lausunto)	40

2012/C 024/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Alueellisten kalakantojen hoito- ja kalastuksenvalvontavyöhykkeiden kehittäminen (oma-aloitteinen lausunto)	48

2012/C 024/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan rooli Euroopan unionin ja Intian vapaakauppasopimuksessa (oma-aloitteinen lausunto)	51

2012/C 024/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan rooli EU:n uudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (oma-aloitteinen lausunto)	56

	III Valmistavat säädökset
	EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA
	475. täysistunto 26. ja 27. lokakuuta 2011
2012/C 024/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Neuvoston direktiivi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)KOM(2011) 121 lopullinen – 2011/0058 CNS	63

2012/C 024/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus – Neuvoston direktiivi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY muuttamisestaKOM(2011) 169 lopullinen – 2011/0092 CNS ja Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Ehdotus energiaverodirektiivin tarkistamisesta EU:n energiaverotuksen järkiperäistämiseksiKOM(2011) 168 lopullinen	70

2012/C 024/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta takaisin maksettavan tuen ja rahoitusjärjestelyjen osaltaKOM(2011) 483 lopullinen – 2011/0210 COD	78

2012/C 024/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Muutettu ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kansainvälisen suojeluaseman myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu) KOM(2011) 319 lopullinen – 2009/0165 COD	79

2012/C 024/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Muutettu ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (uudelleenlaadittu) KOM(2011) 320 lopullinen – 2008/0244 COD	80

2012/C 024/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osaltaKOM(2011) 482 lopullinen – 2011/0211 COD	81

2012/C 024/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta tiettyjen rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osaltaKOM(2011) 481 lopullinen – 2011/0209 COD	83

2012/C 024/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan kalatalousrahastosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 muuttamisesta tiettyjen rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osaltaKOM(2011) 484 lopullinen – 2011/0212 COD	84

2012/C 024/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoillaKOM(2011) 128 lopullinen	85

2012/C 024/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeva kehysKOM(2011) 164 lopullinen	91

2012/C 024/22	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – Yhdessä uuteen kasvuunKOM(2011) 206 lopullinen	99

2012/C 024/23	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminenKOM(2011) 12 lopullinen	106

2012/C 024/24	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto – Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020KOM(2011) 244 lopullinen	111

2012/C 024/25	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä annetun asetuksen (EY) N:o 302/2009 muuttamisestaKOM(2011) 330 lopullinen – 2011/0144 COD	116

2012/C 024/26	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista ruokavaliovalmisteistaKOM(2011) 353 lopullinen – 2011/0156 COD	119

2012/C 024/27	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Neuvoston direktiivi vaatimuksista väestön terveyden suojelemiseksi juomavedessä olevilta radioaktiivisilta aineiltaKOM(2011) 385 lopullinen – 2011/0170 NLE	122

2012/C 024/28	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Lentomatkustajien oikeuksien toimivuus ja täytäntöönpano	125

2012/C 024/29	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus verkkovierailuista yleisissä matkaviestintäverkoissa unionin alueella (uudelleenlaatiminen) KOM(2011) 402 lopullinen – 2011/0187 COD	131

2012/C 024/30	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta ja direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisestaKOM(2011) 370 lopullinen — 2011/0172 (COD)	134

2012/C 024/31	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Avoin internet ja verkon neutraliteetti EuroopassaKOM(2011) 222 lopullinen	139

2012/C 024/32	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja – Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmääKOM(2011) 144 lopullinen	146

2012/C 024/33	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ennalta ehkäisevät toimenpiteet lasten suojelemiseksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä (lisälausunto)	154