28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/1

1.1

Sen lisäksi, että sukupuolten tasa-arvo on tavoite jo sinänsä, se on yksi ennakkoedellytyksistä kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.2

Sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman väliarviointi toteutetaan talouskriisin vallitessa. On tarkkailtava kriisin vaikutuksia ja seurauksia naisiin ja miehiin ja otettava huomioon heidän erilainen asemansa yhteiskunnassa.

1.3

Tasa-arvon on oltava osa kaikkia politiikkoja, erityisesti sosiaali- ja työllisyyspolitiikkoja. On myös jatkettava toimia naisten ja miesten täysipainoista ja yhtäläistä osallistumista työmarkkinoille haittaavien esteiden poistamiseksi.

1.4

Naisten taloudellisen riippumattomuuden varmistamiseksi ja lisäämiseksi on parannettava naisten työpaikkojen määrää ja laatua ja tuettava itsenäisiä ammatinharjoittajia. Lisäksi on torjuttava naisten epävarmojen työpaikkojen riskiä sekä edistettävä perheen ja kodin velvollisuuksien tasapuolista jakautumista.

1.5

Palkkaeron syy on rakenteellinen: perinteisesti naisille ominaisiksi katsottujen kykyjen aliarvostaminen, ammatillinen ja alakohtainen eriytyminen, epävarmat työsuhteet, työnteon keskeytykset jne. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset ovat tehokkaita välineitä palkkaerojen vähentämiseksi, minkä lisäksi kaikkien talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osallistuminen on välttämätöntä.

1.6

Naisten entistä vahvempi osallistuminen yritystoimintaan ja politiikkaan edistää tasa-arvoa, naisten taloudellista riippumattomuutta, sukupuolistereotypioista eroon pääsemistä sekä naisten etenemistä päätöksenteossa.

1.7

Naiset ovat erityisen alttiita sosiaaliselle syrjäytymiselle ja köyhyydelle. Sosiaalisten oikeuksien yksilöllistäminen, taattu vähimmäistoimeentulo sekä hoivatyöstä johtuvien työelämästä poissaolon jaksojen ja lyhennettyjen työpäivien huomioon ottaminen ovat toimenpiteitä, joilla parannetaan sosiaalista suojelua ja pienennetään väestön köyhyysriskiä.

1.8

Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on ensiarvoisen tärkeää tasa-arvon saavuttamiseksi ja naisten työllisyyden parantamiseksi; siihen päästään korkealaatuisten julkisten sosiaalipalveluiden avulla sekä jo olemassa olevia äitiys-, isyys- ja vanhempainlomia parantamalla. On edettävä niin, että kaikki yhteiskuntaelämän toimijat ottavat yhdessä vastuun kotitalous- ja hoivatyön tasapuolisesta jakautumisesta.

1.9

ETSK pitää välttämättömänä edistää naisten yhdenvertaista edustusta päätöksenteossa. Sitä varten jäsenvaltioiden on sitouduttava entistä voimakkaammin asettamalla selkeät tavoitteet ja ryhtymällä tehokkaisiin toimenpiteisiin (myönteiset toimet, tasa-arvosuunnitelmat jne.).

1.10

Sukupuoleen perustuvan väkivallan ja ihmiskaupan kukoistaessa itsepintaisesti ETSK katsoo, että on huolehdittava nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanosta, laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia, joita koordinoidaan eurooppalaisen kokonaisvaltaisen strategian avulla, ja lisättävä erityisohjelmia.

1.11

Sukupuolistereotypioiden torjumiseksi ETSK pitää välttämättömänä kasvattaa ja kouluttaa kansalaisia ei-seksististen mallien pohjalta, tarjota koulutusta sekä miehille että naisille, kannustaa naisia luonnontieteellisen ja teknisen alan opintoihin, parantaa perinteisesti naisille tyypillisinä pidettyjen työtehtävien arvostusta ja välttää seksismiä tiedotus- ja viestintävälineissä.

1.12

EU:n ulko- ja kehityspolitiikkaa on hyödynnettävä naisten oikeuksien edistämiseksi kansainvälisellä areenalla parantamalla heidän valmiuksiaan ja vaikutusvaltaansa.

1.13

ETSK katsoo, että sukupuolianalyysi on sisällytettävä kaikilta osin laaja-alaisesti komission kaikkiin toiminta-aloihin ja että sukupuolianalyysia on sovellettava talousarvioihin sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla. Tätä varten tarvitaan henkilöresursseja, joilla on tasa-arvokysymysten asiantuntemusta, sekä sukupuolen mukaan eriytettyjä indikaattoreita, joiden avulla on mahdollista havainnollistaa naisten ja miesten tilannetta sekä arvioida sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman noudattamista.

1.14

Uudessa tasa-arvostrategiassa, jota ryhdytään soveltamaan vuodesta 2010 lähtien, tavoitteet eivät voi olla pelkkiä komission jäsenvaltioille antamia suosituksia vaan suuntaviivoja, joiden noudattaminen on pakollista ja joihin liittyy määrällisiä tavoitteita. Tämä edellyttää entistä aktiivisempaa poliittista osallistumista kaikilla tasoilla. EU:n toimielinten on näytettävä esimerkkiä ja tarkasteltava tähän mennessä toteutettuja toimia ennakoinnin näkökulmasta sekä arvioitava täytäntöönpanon vaikutuksia.

2.1

Sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010 on osoitus Euroopan komission sitoumuksesta edistää tasa-arvoa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. ETSK laatii siitä komission pyynnöstä arvion analysoimalla toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia sekä sitä, miten suunnitelmaa on noudatettu. Lisäksi komitea tekee toimintaehdotuksia vuodesta 2010 lähtien sovellettavaa uutta strategiaa silmällä pitäen.

2.2

ETSK tunnustaa EU:n pitkäaikaisen sitoutumisen tasa-arvoon: vuonna 1957 solmittuun Rooman sopimukseen sisältyy palkkatasa-arvon periaate, vuonna 1997 tehdyssä Amsterdamin sopimuksessa käytetään kaksitahoista lähestymistapaa, jossa poikkialaisuus yhdistetään erityistoimenpiteisiin, ja Lissabonin sopimukseen sisältyy nimenomainen sitoumus poistaa eriarvoisuus ja edistää tasa-arvoa.

2.3

Kansainvälisellä tasolla Euroopan unioni on liittynyt Pekingin toimintaohjelmaan, vuosituhattavoitteisiin sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen, jossa nainen asetetaan ihmisoikeuskysymysten keskipisteeseen.

2.4

Edellä mainitusta laajasta sääntelykehyksestä huolimatta asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu ja eriarvoisuus naisten ja miesten välillä jatkuu edelleen. Yhdelläkään sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 poliittisia toimia koskevalla kuudella painopistealalla ei ole saatu aikaan huomattavaa edistymistä. Tämän vuoksi onkin syytä kysyä, onko muutokseen todellista poliittista tahtoa. Sukupuolten tasa-arvon periaate on kilpailukyvyn ja kasvun kannalta ratkaiseva tekijä; sen huomioiminen on asetettava etusijalle uudessa EU 2020 -toimintastrategiassa.

2.5

Sukupuolten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 arviointi toteutetaan talouskriisin vallitessa. Kriisin vaikutuksia naisiin on tarpeen analysoida ja ottaa huomioon heidän erilainen asemansa työmarkkinoilla ja sosiaalimenoihin liittyvissä julkisissa politiikoissa, erityisesti sosiaalipalveluissa, joilla on merkittävin vaikutus naisiin.

2.6

Kriisin vaikutukset kohdistuivat ensin perinteisiin miesten työpaikkoihin (rakennusala, liikenne ja teollisuus) ja levisivät myöhemmin muille aloille, jotka työllistävät enemmän naisia (pankkipalvelut, kauppa jne.). Näin ollen monissa tapauksissa perheen ainoaksi tulonlähteeksi on jäänyt pelkästään naisten saama palkka, joka on yleensä miesten palkkaa alempi, koska naiset työskentelevät etupäässä palvelualalla, osa- tai määräaikaisin työsopimuksin tai harmaan talouden piirissä. Kaikilla edellä mainituilla seikoilla on puolestaan kielteinen vaikutus kansantalouteen, sillä ne vähentävät yksityistä kulutusta ja hidastavat siten elpymistä.

2.7

Kriisi vaikuttaa myös sosiaalipolitiikkoihin; työttömyyskorvausten kattavuus on naisilla sekä määrän että keston osalta huonompi heidän usein epäedullisesta työmarkkina-asemastaan johtuen. Lisäksi julkiset peruspalvelut, kuten terveydenhuolto, koulutus ja sosiaalipalvelut, vähentävät tarjontaansa tilanteessa, jossa perheet ja erityisesti naiset tarvitsevat niitä eniten. Koska ne kaikki ovat aloja, joihin naistyövoima keskittyy, tällä on jälleen kielteinen vaikutus naisten työllisyyteen.

2.8

Toimenpiteet kriisin torjumiseksi eivät voi olla sukupuolineutraaleja, ja talouden elvyttämiseen tähtäävissä toimintalinjoissa sekä rakennerahastojen nykyisissä ohjelmissa on tarvittaessa otettava huomioon naisten ja miesten erilainen asema yhteiskunnassa.

2.9

Tasa-arvo on asetettava etusijalle sekä nykyisen kriisin ratkaisemista ja sen jälkeistä elvyttämistä silmällä pitäen että niihin demografisiin ja taloudellisiin haasteisiin vastaamista silmällä pitäen, jotka vaikuttavat eurooppalaiseen sosiaalimalliin ja näin myös naisiin ja heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa.

1.

Naisten ja miesten yhdenvertaisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen

2.

Työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen

3.

Naisten ja miesten yhdenvertainen edustus päätöksenteossa

4.

Kaikenmuotoisen naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen

5.

Sukupuolistereotypioiden poistaminen

6.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ulko- ja kehityspolitiikassa.

3.1.1.1

Monet maat eivät ole vielä saavuttaneet Lissabonin strategiaan sisältyvää naisten 60 prosentin työllisyysasteen tavoitetta. Kun miesten työllisyysaste on 70,9 prosenttia, naisilla se on vastaavasti ainoastaan 58,8 prosenttia (1), ja yli 55-vuotiaiden osalta 36,8 prosenttia naisista on työllistynyt ja vastaavasti miehistä 55 prosenttia. Naiset kärsivät enemmän työttömyydestä, mutta kriisin edetessä kyseinen ero kaventuu (naisista työttömiä on 9,8 prosenttia, ja vastaavasti miehistä 9,6 prosenttia).

3.1.1.2

Naisten työpaikkojen määrän lisäksi on parannettava työpaikkojen laatua, sillä naiset ovat yliedustettuina alhaisen tulotason aloilla sekä työpaikoissa, joissa epävarmuuden riski on suurempi. Osa-aikatyöllisyys on ennen kaikkea naisille ominaista (31,5 prosenttia naisista ja vastaavasti 8,3 prosenttia miehistä), ja 14,3 prosenttia työssäkäyvistä naisista on määräaikaisessa työsuhteessa. Lisäksi kun naisilla on lapsia, heidän työllisyysasteensa putoaa yli kymmenen prosenttiyksikköä, mikä on osoitus perhevastuiden epätasaisesta jakautumisesta ja hoitoinfrastruktuurin puutteellisuudesta.

3.1.1.3

ETSK suosittaa laatimaan yhteisanalyysin naisten työttömyysasteesta sekä perhesyistä johtuvasta työmarkkinoiden ulkopuolelle jättäytymisen yleisyydestä (2). Koska naiset ottavat vastuulleen perheen hoitamisen, he eivät useinkaan täytä edellytyksiä, jotta heitä pidettäisiin ”työttöminä”, vaan työelämästä poissaolo näyttäytyy piilotyöttömyytenä.

3.1.1.4

Tarvitaan monialainen lähestymistapa, jonka avulla työllisyyspolitiikkoja voidaan täydentää sosiaalisin ja koulutustoimenpitein: siihen kuuluvat koulutus, jolla poistetaan työelämää koskevat stereotypiat, korkealaatuiset julkiset sosiaalipalvelut, joilla varmistetaan huollettavien henkilöiden hoito, sekä valistuskampanjat kotitaloustöiden jakamiseksi naisten ja miesten kesken.

3.1.1.5

Komission on sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo kaikkiin ohjelmiinsa ja edistettävä sitä niiden puitteissa (kuten Progress-ohjelmassa). Rakennerahastot tarjoavat tältä osin ainutlaatuiset puitteet: niiden avulla on mahdollista saada tietoa täytäntöönpanon etenemisestä eri jäsenvaltioissa, toteuttaa vuotuinen arviointi kyseisten toimenpiteiden sukupuolivaikutuksista jäsenvaltioittain sekä ottaa käyttöön tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä ja seuraamuksia niitä varten, jotka eivät takaa naisten työllistymistä määrällisesti ja laadullisesti.

3.1.2.1

Samapalkkaisuuden saavuttaminen on välttämätöntä tasa-arvon saavuttamiseksi. Lainsäädännössä aikaansaaduista edistysaskelista huolimatta naisten ja miesten välinen palkkakuilu on kuitenkin 17,4 prosenttia ja kohoaa jopa 30 prosenttiin, kun kyse on yli 50 vuotiaista naisista.

3.1.2.2

Palkkauksellisen epätasa-arvon syyt ovat rakenteellisia: ammatillinen eriytyminen vähän arvostetuille talouden aloille sekä alhaisen ansiotason ammatteihin, työskentely usein harmaan talouden piirissä ja epävarmoissa työsuhteissa sekä työssäkäynnin keskeyttäminen tai vähentäminen perhesyiden johdosta. Kyseisillä tekijöillä on kielteinen vaikutus naisten palkkatasoon.

3.1.2.3

ETSK (3) suosittaa, että kaikki jäsenvaltiot tarkistavat sopimusehtoja ja palkkausta koskevia mekanismejaan naisten suoran ja välillisen syrjinnän estämiseksi.

3.1.2.4

Lainsäädäntöön on sisällytettävä valvontamekanismeja sukupuoleen perustuvan syrjinnän havaitsemiseksi samalla kun tuetaan avoimia ammattiluokitusjärjestelmiä, joissa koko henkilöstön ammattitaitoa, kokemusta ja potentiaalia arvioidaan samalla tavalla ja niistä maksetaan samanlainen korvaus.

3.1.2.5

Työehtosopimusneuvottelut ovat tehokas väline ottaa käyttöön työpaikkojen ei-seksistisiä arviointijärjestelmiä, naisten työuralla etenemiseen tähtääviä koulutusvapaita, sapattivapaita tai perhesyihin perustuvia vapaita, joustavia työaikoja jne. palkkaerojen kaventamiseksi.

3.1.3.1

Korkeasta koulutuksestaan huolimatta naiset kuuluvat edelleen vähemmistöön yritysten vastuullisissa tehtävissä. Komissio on edistänyt tasa-arvoa yritysten sosiaalisen vastuun puitteissa, korottanut valtiontukia naisten perustamille uusille yrityksille (asetus (EY) N:o 800/2008) ja tukenut yrittäjänaisten verkostoa. Kyseisen verkoston tulisi käsittää hallitusten ja virallisten elinten lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan keskeiset organisaatiot, jotta hyödyttäisiin kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihdosta.

3.1.3.2

Komitea kehottaa panemaan täytäntöön yrittäjyyttä koskevan EU:n toimintaohjelman suositukset naisten perustamien yritysten määrän lisäämiseksi esimerkiksi parantamalla rahoitus- ja luottomahdollisuuksia, kehittämällä organisatorisia ja neuvontapalveluita tarjoavia yrittäjäverkostoja, tarjoamalla asianmukaista ammatillista ja uudelleenkoulutusta, edistämällä hyviä käytänteitä jne.

3.1.4.1

Naiset ovat erityisen alttiita sosiaaliselle syrjäytymiselle ja köyhyydelle. Tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat naisten eriarvoinen asema työmarkkinoilla sekä heidän riippuvuutensa sosiaalisen suojelun järjestelmistä.

3.1.4.2

Naisten ja miesten edellytykset päästä sosiaalisen suojelun piiriin on yhdenmukaistettava. Työpäivän lyhentäminen perhesyiden johdosta, äitiys- ja vanhempainlomien ottaminen hoivatyötä varten, osa-aika- tai määräaikaistyö, ammatillinen eriytyminen ja palkkasyrjintä ovat tekijöitä, jotka vähentävät naisten saamien tulevien sosiaalietuuksien – erityisesti työttömyyskorvauksen ja eläkkeen – määrää ja kestoa. Jotta tätä eriarvoista tilannetta voitaisiin jossain määrin kohentaa, on välttämätöntä muiden toimenpiteiden ohella tunnustaa palkattomaan työhön käytetty aika sekä perhesyistä johtuvat lyhennetyn työajan ja työelämästä poissaolon jaksot etuuksiin oikeuttavana aikana.

3.1.4.3

Julkisessa sosiaalisen suojelun järjestelmässä on turvattava ihmisarvoinen vähimmäistulo, joka vähentää köyhyysriskiä, kiinnittämällä erityistä huomiota iäkkäisiin naisiin, johdettuihin oikeuksiin perustuvaa eläkettä saaviin leskinaisiin ja yksinhuoltajaäitien perheisiin.

3.1.4.4

Erityistä huomiota on kiinnitettävä eräissä jäsenvaltioissa käyttöön otettuihin yksityisiin eläkejärjestelmiin, sillä tulevien eläkkeiden ehdot määräytyvät henkilökohtaisten tulojen ja eliniänodotteen perusteella, mistä kärsivät erityisesti naiset.

3.1.4.5

Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi, ja samana vuonna Lissabonin strategia päättyy ja avoin koordinointimenetelmä otetaan käyttöön. Uudessa EU 2020 -strategiassa on vahvistettava konkreettiset tavoitteet ja entistä tehokkaammat sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimenpiteet erityisesti naisten köyhyyden torjumiseksi.

3.1.5.1

ETSK katsoo, että tarvitaan uusi terveysstrategia, jossa otetaan huomioon miesten ja naisten erilaiset terveydelliset tarpeet, mutta huomauttaa, että konkreettisia tämänsuuntaisia toimia ei ole suunnitteilla. Siksi on saatava aikaan edistymistä naisten terveyden ja sairauksien tutkimuksessa.

3.1.5.2

Väestön ikääntyminen ja naisten osallistuminen työmarkkinoille lisäävät tulevaisuudessa pitkäaikaishoitopalveluiden kysyntää. Jäsenvaltioiden on taattava korkealaatuiset julkiset terveys- ja sosiaalipalvelut, sillä niiden puuttumisella olisi kielteinen vaikutus erityisesti naisiin, koska nimenomaan he tekevät useimmiten hoitotyötä.

3.1.6.1

ETSK toteaa jälleen kerran, että sukupuolinäkökulma on sisällytettävä siirtolais- ja turvapaikkapolitiikkaan. Maahanmuuttajanaisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota, sillä eriarvoisuus vaikuttaa heihin muita enemmän ja he ovat muita suojattomammassa asemassa erityisesti talouskriisin aikana (4).

3.1.6.2

Siirtolaisuuden naisvaltaistuminen liittyy suoraan suurelta osin sosiaalisten infrastruktuurien vähäisyydestä johtuvaan työvoiman kysyntään kotitalouksissa ja hoitoalalla. Huomattava määrä maahanmuuttajanaisia työskentelee edellä mainituilla aloilla, joille on ominaista epävirallisuus ja epävarmuus. Kyseiset työpaikat on ammatillistettava ja laillistettava, ja lisäksi on tuettava ammatillista pätevöitymistä, jotta parannetaan maahanmuuttajanaisten integroitumista työmarkkinoille.

3.2.1

Lissabonin strategian tavoitteet naisten työllisyyden osalta on saavutettu huolimatta siitä, että lastenhoitopalveluja koskeviin Barcelonan tavoitteisiin (palvelut kattavat vähintään 33 prosenttia alle 3-vuotiaista ja 90 prosenttia 3–6-vuotiaista lapsista) ei ole päästy. Tarvitaan hoitopalveluinfrastruktuuria, jossa paikkoja on saatavilla, jonka palveluntarjonta on joustavaa ja jonka avulla varmistetaan yksilöllinen ja korkeatasoinen hoito: siihen kuuluvat työaikojen ulkopuoliset ja lomakausien aikaiset järjestelyt, ruokalat sekä hoitotarpeen mukaan erikoistuneet keskukset. Investoinnit sosiaalipalveluihin eivät vaikuta myönteisesti ainoastaan talouteen ja erityisesti työllisyyteen, vaan myös niiden sosiaalinen hyöty on merkittävä.

3.2.2

Lasten- ja huollettavien henkilöiden hoito edellyttää joustavia aikatauluja; työaikoja on näin ollen järjesteltävä uudelleen mukauttamalla ne perheiden ja työelämän tarpeisiin siten, että järjestely on mahdollinen sekä naisille että miehille.

3.2.3

Huomattava osa naisista hyödyntää osa-aikatyötä keinona sovittaa työ- ja perhe-elämä yhteen, mikä johtuu osaksi hoitoinfrastruktuurin puutteellisuudesta. Osa-aikatyön naisvaltaistuminen ei kuitenkaan johdu yksinomaan perhesyistä, vaan usein se on naisille ainoa keino päästä työmarkkinoille (5).

3.2.4

Vapaiden osalta yksilölliset oikeudet naisten ja miesten välillä on yhtäläistettävä työsuhteesta riippumatta (esimerkiksi itsenäinen ammatinharjoittaja, määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva työsopimus). ETSK suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen, Businesseuropen, julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja käsiteollisuuden sekä pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalaisen liiton UEAPME:n välillä päästyyn yhteisymmärrykseen laajentaa vanhempainlomaa (6), vaikka se pitää välttämättömänä jatkaa ponnisteluja kohti täyttä yhdenvertaisuutta. ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta parantaa raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden suojelua ja on samaa mieltä siitä, että on taattava vähintään 18 viikon pituinen äitiysloma (7).

3.2.5

On pyrittävä selkeästi siihen, että kaikki yhteiskuntaelämän toimijat yhdessä jakavat vastuun kotitalous- ja hoivatyöstä, josta useimmiten huolehtivat naiset, ja varmistettava näin koko henkisen pääoman hyödyntäminen. Tarvitaan kampanjaa, jolla edistetään eriarvoisuutta aiheuttavan kotitalous- ja hoivatyön jakamista ja palautetaan tämän työn arvostus.

3.3.1

On sitouduttava entistä määrätietoisemmin siihen, että saavutetaan naisten ja miesten yhdenvertaisuus talouden, politiikan, tieteen ja tekniikan alan päätöksenteossa (8). Naisten asema ei ole juuri muuttunut viime vuosina. Siksi on asetettava selkeät tavoitteet ja määräajat niiden saavuttamiselle ja otettava käyttöön poliittisia erityistoimia ja tehokkaita toimenpiteitä (myönteiset toimet, tasa-arvosuunnitelmat, erityiskoulutus, osallistumiskiintiöt, valistuskampanjat jne.).

3.3.2

Naisten ja miesten yhdenvertaisuuden politiikassa on oltava Euroopan rakentamisen keskeinen tukipilari. Kesäkuussa 2009 pidetyissä vaaleissa naiset saivat 35 prosenttia Euroopan parlamentin paikoista, ja komission jäsenistä kymmenen on naisia ja 17 miehiä. Jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksissa naisten osuus on 24 prosenttia, ja jäsenvaltioiden hallituksissa naisilla on 25 prosenttia ministeripaikoista (9). ETSK:n nykyisistä jäsenistä 23,6 prosenttia on naisia ja 76,4 prosenttia miehiä, kun taas johtotehtävätasolla (johtajat, apulaisjohtajat, apulaispääsihteerit) naisten osuus on vain 16,7 prosenttia ja vastaavasti miesten 83,3 prosenttia. Miesten ja naisten yhdenvertaisen edustuksen tulee olla ensisijainen tavoite tasa-arvon saavuttamiseksi kaikilla tasoilla.

3.3.3

Edistyminen julkiseen sektoriin kuuluvan tutkimuksen alalla on ollut erittäin vaatimatonta (naisten osuus on 39 prosenttia), eikä talous- ja rahoitussektorilla ole juurikaan otettu edistysaskelia (keskuspankkien johtajina ei ole naisia, ja niiden valtuustojen jäsenistä naisia on 17 prosenttia, ja ainoastaan kolme prosenttia suuryritysten hallitusten jäsenistä on naisia).

3.4.1

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on edelleen erittäin vakava ongelma. Kyseessä on maailmanlaajuinen ja järjestelmällinen ilmiö, jonka ilmenemismuodot ovat moninaiset. ETSK on komission tavoin huolestunut väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten lukumäärästä, naiskaupan ja prostituution saamasta laajuudesta erityisesti maahanmuuttajanaisten keskuudessa sekä perinteiden ja uskonnon varjolla tehtyjen rikollisten tekojen jatkumisesta (10).

3.4.2

On ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja oikeudellisiin toimenpiteisiin, jotta vähennetään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa aiheuttavia tekijöitä ja poistetaan ne: aineellisten resurssien puute, taloudellinen riippuvuus, alhainen koulutustaso, sukupuolistereotypioiden sitkeys, työmarkkinoille siirtymisen vaikeus jne.

3.4.3

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajanaisiin, jotka joko sosiaalisesta ympäristöstä eristäytyneisyytensä tai epävarman tilanteensa johdosta ovat kaikkein suojattomimmassa asemassa. Kieli, sosiokulttuuriset erot sekä tietämättömyys tukirakenteiden olemassaolosta estävät heitä toisinaan pyytämästä apua, kun he ovat kotiväkivallan uhreja. Tilanne kärjistyy tarvittavia asiakirjoja vailla olevien maahanmuuttajanaisten keskuudessa, joten on otettava käyttöön erityistoimenpiteitä, joiden avulla esteet poistetaan ja heidän oikeutensa taataan.

3.4.4

Tarvitaan erityisohjelmia (lisäksi on jatkettava nykyisiä ohjelmia, joista esimerkkinä mainittakoon Daphne-ohjelmat) ja lisärahoitusta naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Unionin tasolla koordinoidun strategian puitteissa on laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia konkreettisine toimenpiteineen ja aikatauluineen, joilla varmistetaan niiden tehokas täytäntöönpano. Jäsenvaltioiden on ensisijaisesti huolehdittava siitä, että nykyinen lainsäädäntö perheväkivallan ehkäisemiseksi sekä uhrien ja mahdollisten uhrien, esimerkiksi lasten, suojelemiseksi pannaan täytäntöön. Lisäksi tarvitaan indikaattoreita, jotka antavat yksityiskohtaisen kuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan kaikista aspekteista, seksuaalinen häirintä ja ihmiskauppa mukaan luettuina. EU:n tasolla yhtenäistetyt tilastot ovat välttämättömät kehityksen seuraamiseksi ja arvioimiseksi tällä alalla.

3.4.5

Komission päätös sisällyttää sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunta nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) hankkeisiin on asianmukainen, kun otetaan huomioon väkivaltatapausten – sukupuoleen perustuva väkivalta mukaan luettuna – huolestuttava lukumäärä nuorten keskuudessa. Lisäksi väkivallattomuuden kulttuuri sekä kaikkien ihmisten oikeuksien kunnioitus on sisällytettävä kaikkiin lapsille ja nuorille suunnattuihin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ohjelmiin.

3.5.1

Sukupuolistereotypiat ovat kulttuurisia ja sosiaalisia asenteita, joissa oletuksena on, että on olemassa erityisiä miesten ja naisten rooleja ja tehtäviä. Tämä vaikuttaa koulutukseen ja työllistymisvaihtoehtoihin ja aiheuttaa eriytymistä työmarkkinoilla. Stereotypiat ovat esteenä tasa-arvolle sekä naisten ja miesten täysipainoiselle osallistumiselle päätöksentekoon.

3.5.2

Hankkimastaan korkeasta koulutustasosta huolimatta naiset keskittyvät edelleen sellaisiin talouden aloihin (terveydenhuolto ja sosiaalitoimi, koulutus, kauppa, julkishallinto, yrityspalvelut, hotellit ja ravintolat jne.) ja ammatteihin (myyjät, kotiapulaiset, hoitotyöntekijät, hallintohenkilöstö jne.), joita perinteisesti pidetään naisille tyypillisinä, sekä alimpiin tehtäväluokkiin, joissa on vähemmän ylenemismahdollisuuksia. Ammatillinen eriytyminen on pysynyt ennallaan viime vuosina, sillä naisten työllisyys on lisääntynyt aloilla, joilla jo ennestään oli enemmän naisia.

3.5.3

Sukupuolistereotypioiden torjumiseksi on:

3.6.1

Komission on jatkossakin edistettävä naisten oikeuksia kansainvälisellä areenalla ulko- ja kehityspolitiikkansa avulla. Sukupuoliulottuvuus on sisällytettävä yhteistyön kaikkiin näkökohtiin ottamalla käyttöön naisille suunnattuja erityistoimia sekä edistämällä naisten osallistumista päätöksentekoprosesseihin ja heidän aloitekykyään. On myös tuettava kehitysmaiden valmiuksia, jotta ne ottaisivat vastuun tasa-arvon edistämisestä.

3.6.2

Sukupuolinäkökulma on sisällytettävä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (ETPP) kriisitilanteissa toimimista silmällä pitäen. Komission tulee humanitaarisen avun osalta (ECHO) kiinnittää luonnonkatastrofeissa erityistä huomiota naisiin, joilla on vastuullaan lapsia tai perheenjäseniä, ja konfliktien aikana naisiin, jotka ovat miesten väkivallan uhreja.

4.1

Sukupuolianalyysi on sisällytettävä laaja-alaisesti komission kaikkiin toiminta-aloihin, talousarvio mukaan luettuna, ja samalla on laadittava arvio edistymisestä tasa-arvokysymyksissä sen oman rakenteen puitteissa. Tämä edellyttää henkilöresursseja, joilla on asiantuntemusta tasa-arvokysymyksistä, sekä tarkoituksenmukaisia eriteltyjä indikaattoreita, jotka mahdollistavat naisten tilanteen havainnollistamisen.

4.2

Komission on ylläpidettävä avointa ja jatkuvaa vuoropuhelua naisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan muiden organisaatioiden kanssa ymmärtääkseen eriarvoisuusongelmia entistä paremmin.

4.3

ETSK pyytää, että komissio kehottaa kaikkia yksiköitä käyttämään ei-seksististä kieltä kaikissa asiakirjoissa, virallisissa teksteissä, kaikkien kielten tulkkauksessa sekä internetsivuilla.

5.1

Sukupuolten tasa-arvoa tarkasteltaessa on sovellettava kokonaisvaltaista näkemystä. Sen lisäksi, että unionin politiikkojen tavoitteena tulee olla – muun muassa – naisten osallistumisen vahvistaminen kaikilla aloilla, väestökehitykseen liittyviin haasteisiin vastaaminen sekä lasten hyvinvoinnin parantaminen, unionin toimenpiteet on suunnattava nimenomaan niin, että vähennetään eriarvoisuutta perheeseen, hoivatyöhön ja kotiin liittyvien velvollisuuksien jaossa erityisesti naisten ja miesten välillä ja yleisesti kaikkien yhteiskuntaelämän toimijoiden välillä.

5.2

Komission on ensi tilassa ryhdyttävä noudattamaan sukupuolten tasa-arvoa laaja-alaisesti kaikissa toiminta-aloissaan, komiteoissaan, yksiköissään, toimenpiteissään, politiikoissaan ja osastoissaan. Sukupuolikysymys ei koske yksinomaan työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosastoa.

5.3

Tarvitaan sukupuolikysymysten asiantuntijoita, jotka tarjoavat tarvittavaa koulutusta ja materiaalia, jotta lisättäisiin unionin henkilöstön tietoisuutta ja tietämystä tasa-arvosta sekä siihen liittyviä valmiuksia. Eurostatin on jatkossakin eriytettävä tilastonsa sukupuolen mukaan, parannettava nykyisiä menetelmiä ja otettava käyttöön uusia indikaattoreita, joiden avulla on mahdollista tutustua entistä paremmin naisten todellisuuteen ja tarjota näin kokonaisvaltainen kuva EU:ssa vallitsevasta tilanteesta.

5.4

Sukupuolinäkökulma on sisällytettävä EU:n ja kaikkien jäsenvaltioiden talousarvioihin. Tarvitaan myös tutkimuksia, jotta voidaan arvioida toiminnan vaikutuksia naisiin ja miehiin.

5.5

Rakennerahastot tarjoavat oivalliset puitteet, jotta jäsenvaltiot sisällyttäisivät sukupuolten tasa-arvon toimenpideohjelmiinsa ja rakennerahastotoimien toteuttamisen eri vaiheisiin ja toteuttaisivat lisäksi sukupuolivaikutuksia koskevan arvioinnin kyseisten ohjelmien kunkin toimintalinjan tai -alan osalta. Koordinointia ja yhteistyötä rakennerahastojen ja kunkin jäsenvaltion tasa-arvoelinten välillä on lisättävä tulosten parantamiseksi.

5.6

Komission on huolehdittava siitä, että lainsäädäntöä todella noudatetaan tarjoamalla esimerkkejä hyvistä käytänteistä ja määräämällä seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät kunnioita sukupuolten tasa-arvon periaatetta. On seurattava ja arvioitava sukupuolten tasa-arvoa kaikessa komission toiminnassa ja kaikissa sen osastoissa. Tämä edellyttää sellaista arviointimenetelmää, jonka avulla voidaan havainnoida ja arvioida asetettujen tavoitteiden toteutumista ja tapahtunutta edistymistä tai taantumista. Lisäksi on perustettava arviointiyksikkö, joka seuraa ja arvioi järjestelmällisesti eri jäsenvaltioiden toimintaa tasa-arvon etenemissuunnitelmassa jo esiteltyjen indikaattoreiden avulla.

5.7

Siinä tapauksessa, että tulevaan etenemissuunnitelmaan tehdään muutoksia, komitea suosittaa muuttamaan ensimmäistä aihealuetta jakamalla se osiin, sillä se käsittää erilaisia ongelma-alueita (työllisyys, terveys, maahanmuutto), jotka edellyttävät erilaisia välineitä, jotta ongelmat voitaisiin ratkaista. Olisi myös suositeltavaa ottaa mukaan uusi aihealue ”naiset ja ympäristö”, sillä naisilla on keskeinen asema kestävässä kehityksessä, koska he kantavat erityistä huolta nykyisten ja tulevien sukupolvien elämänlaadusta ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesta elämästä (11).

5.8

ETSK painottaa, että työmarkkinaosapuolilla on merkittävä rooli tasa-arvon edistämisessä sosiaalisen vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen avulla. Sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimintapuitteet vuodelta 2005 ovat tästä hyvä esimerkki.

5.9

Euroopan tasa-arvoinstituutilla tulee olla merkittävä rooli hallintotavan parantamisessa sekä valistusta ja tasa-arvoa koskevan nykyisen lainsäädännön tarkistamisessa. Sen on valvottava ja varmistettava, että tasa-arvo otetaan huomioon ja että sitä edistetään kaikissa politiikoissa, ja kannustettava entistä vastuullisempaan ja kattavampaan kansalaislähtöiseen ja poliittiseen osallistumiseen sukupuolikysymyksissä.

5.10

EU:n talous- ja rahoitusongelmat tai väestörakenteen muutokset eivät saa vaikuttaa tasa-arvotavoitteeseen eivätkä työntää sitä taka-alalle.

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/8

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)?fntype grp=ma ezm=560? kehottaa lisäämään EU 2020 -strategiaa hyväksyttäessä työllisyyden suuntaviivoihin ja sosiaaliseen toimintaohjelmaan vammaisuutta käsittelevän osion, jotta aihe on varmasti esillä poikkialaisesti ja entistä koordinoidummin kaikissa yhteisön toimintalinjoissa.

1.2

ETSK huomauttaa, että vammaispolitiikkoja vahvistavien perusteiden lisääminen tulevaan EU 2020 -strategiaan hyödyttää taloudellisesti koko yhteiskuntaa, ja samalla edistetään sosiaalista osallisuutta ja syrjimättömyyttä.

1.3

ETSK katsoo, että on tehtävä erityinen Euroopan vammaissopimus, joka toimisi unionin uuden vammaispolitiikan lähtökohtana. Se liittyisi komission tulevaan vammaispoliittiseen strategiaan ja noudattelisi Lissabonin sopimusta sekä Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta vammaisten oikeuksista ja siihen liitettyä pöytäkirjaa. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on liityttävä yleissopimukseen mahdollisimman pikaisesti.

1.4

ETSK kehottaa laatimaan politiikkoja, joilla tuetaan innovointia, jotka perustuvat tilastotietoihin ja joiden ansiosta vammaiset tuodaan näkyvästi esiin kaikissa unionin ja jäsenvaltioiden keskeisissä tilastoissa.

1.5

ETSK kannattaa markkinoita, joille kaikki voivat osallistua. Komitea toteaa, että vammaisten työllistämispolitiikat on suunnattava siten, että lähestymistapa kattaa työllistymiseen liittyvän elämäntilanteen kaikilta osin (lifestreaming), ja niissä on keskityttävä erityisesti peruskoulutukseen, työhönottoon, työpaikan säilyttämiseen ja uudelleen työllistämiseen. Tulevassa EU 2020 -strategiassa ja komission uudessa vammaispoliittisessa strategiassa on annettava etusija vammaisnuorille ja myöhemmällä iällä vammautuneille tarkoitetuille toimille.

1.6

ETSK pyytää komissiota laatimaan vuoden kuluessa selvityksen direktiiviin 2000/78/EY sisältyvien vammaisten työllistymistä koskevien säännösten täytäntöönpanosta.

1.7

ETSK huomauttaa, että tavanomaisessa työympäristössä työskentely edellyttää asianmukaisia sosiaalitoimen palveluita sekä kannustimia ja motivointia. Komitea antaa myös tunnustusta yrityksille, jotka ottavat palvelukseensa enimmäkseen vammaisia, sekä ylipäätään osuus- ja yhteisötalouden yrityksille ja pk-yrityksille. Nekin tarvitsevat tuekseen sosiaalitoimen palveluita ja tarkoituksenmukaisia kannustimia. Komitea korostaa niin ikään työmarkkinatoimijoiden merkitystä tällä saralla.

1.8

ETSK kehottaa toteuttamaan tiedotustoimia, joilla hälvennetään vammaisista työntekijöistä vielä vallalla olevia stereotypioita, ja korostaa tiedotusvälineiden roolia monimuotoisuuden hyväksymisessä.

1.9

ETSK tähdentää, että esteettömistä mahdollisuuksista hyötyy koko yhteiskunta eivätkä vain vammaiset, ja ne merkitsevät yrityksille asiakaskunnan lisääntymistä.

1.10

ETSK suosittaa toteuttamaan esteettömät mahdollisuudet käytännössä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin yhteisten tavoitteiden avulla (asettamalla uusille ja myös nykyisille tuotteille, palveluille ja infrastruktuureille selkeän ja lopullisen määräajan).

1.11

Komitea kannattaa ajatusta nimetä kaikille esteettömien mahdollisuuksien eurooppalainen pääkaupunki.

1.12

ETSK toteaa, että on pikimmiten tehtävä aloitteita esteetöntä tietoyhteiskuntaa (eAccessibility) koskevaksi lainsäädännöksi, ja vahvistaa sitoutuneensa kaikkien tarpeet huomioon ottavan suunnittelun periaatteeseen sekä esteettömien mahdollisuuksien standardien kehittämiseen. Komitea kehottaa laatimaan asiasta intensiivisen toimintasuunnitelman ennen vuotta 2011. ETSK suhtautuu luottavaisesti kehitteillä olevaan eurooppalaisen vammaiskorttiin, joka helpottaisi vammaisten oikeuksien vastavuoroista tunnustamista ja vammaisten liikkumista yli rajojen.

1.13

Sukupuoli on huomioitava poikkialaisesti vammaispolitiikkojen suunnittelussa, laadinnassa, seurannassa ja arvioinnissa, jotta vammaiset naiset ja tytöt eivät enää jää piiloon eikä heitä syrjitä moninkertaisesti.

1.14

ETSK myöntää työmarkkinaosapuolten merkityksen varmistettaessa, että vammaiset tekevät työtä muiden kanssa tasavertaisissa, oikeudenmukaisissa ja suotuisissa olosuhteissa.

1.15

Työmarkkinaosapuolten on sisällytettävä vammaisperspektiivi kaikkiin toimialojen välisiin sekä ala- ja yrityskohtaisiin toimiin ja neuvotteluihin, varsinkin kun ne liittyvät työllisyyteen, esteettömiin mahdollisuuksiin ja sosiaaliseen suojeluun.

1.16

ETSK vahvistaa kannattavansa täysin periaatetta ”ei mitään vammaisille ilman vammaisia”. Sitä on sovellettava EU 2020 -strategiassa sekä julkisrahoitteisissa vammaisohjelmissa.

1.17

EU:n ja jäsenvaltioiden on varmistettava kansalaisyhteiskunnan kehittämisen tukeminen ja taattava sen rahoitus, jotta se on varmasti riippumaton ja pystyy osallistumaan sosiaalipolitiikkojen laadintaan ja/tai sosiaalipalveluiden tuottamiseen.

2.1

ETSK ottaa ilomielin vastaan puheenjohtajavaltio Espanjan pyynnön laatia valmisteleva lausunto aiheesta ”Vammaisten työllistymisen ja esteettömien mahdollisuuksien vaiheittainen parantaminen EU:ssa – Lissabonin strategia vuoden 2010 jälkeen”.

2.2

ETSK on lausunnoissaan aina rakentanut aiheesta eräänlaista poikkialaista säännöstöä. Siitä lähtien kun aiheesta laadittiin ensimmäinen oma-aloitteinen lausunto ”Vammaisten integroituminen yhteiskuntaan”, joka hyväksyttiin heinäkuussa 2002 (1), säännöstössä on kannatettu vammaisten ja heidän perheidensä tasavertaista kohtelua ja syrjimättömyyttä (2).

2.3

Vammaisten osuus väestöstä on yli 16 % (heitä on ainakin 80 miljoonaa) (3) ja osuus kasvaa väestön ikääntyessä.

2.4

ETSK toteaa, että lainsäädännössä (4) ja unionin politiikkojen täytäntöönpanossa (5) on tapahtunut edistystä, ja ne ovat yhdessä vuonna 2002 annetun Madridin julistuksen (6) kanssa omalta osaltaan olleet luomassa EU:sta vammaisille entistä osallistavampaa. Kuten eurooppalaisen toimintasuunnitelman 2003–2010 väliarvioinnissa (7) todetaan, lainsäädännössä ja unionin politiikoissa on kuitenkin vielä parantamisen varaa, sillä ne ovat olleet alakohtaisia ja hajanaisia eivätkä ne ole perustuneet yhtenäiseen strategiaan. Myös Euroopan komissiossa unionin vammaisasioiden parissa työskentelevien yksiköiden vahvuutta on lisättävä.

2.5

ETSK viittaa vuonna 2009 tehdyn Eurobarometri-kyselytutkimuksen (8) tuoreimpiin tuloksiin, joista käy selvästi ilmi, että vammaisuuteen perustuvan syrjinnän katsotaan lisääntyneen huomattavasti (havaintojen määrä lisääntyi viime vuonna 8 %, toisin sanoen vuonna 2008 todennetusta 45 %:sta 53 %:iin vuonna 2009). Kyselyssä yli 33 % vammaisista ilmoitti vuonna 2009 tunteneensa itsensä syrjityksi.

2.6

ETSK toteaa, että vammaisasioissa on edetty suureksi osaksi siksi, että Euroopan vammaisliike sitä edustavine järjestöineen, joiden katto-organisaationa toimii Euroopan vammaisfoorumi, ovat tehneet valistus- ja painostustyötä ja työmarkkinaosapuolet ovat antaneet asialle tukensa.

2.7

ETSK tähdentää neuvoston kolmelle peräkkäiselle puheenjohtajamaalle, että niiden on tärkeää ottaa käsillä oleva lausunto huomioon toimiessaan neuvoston puheenjohtajina.

3.6.1.1

ETSK kehottaa parantamaan EU 2020 -strategian ja sosiaalisen toimintaohjelman avulla nykyisen Lissabonin strategian ja tarkistetun sosiaalisen toimintaohjelman koordinointia ja rajallista vaikutusta (12). Siksi niihin on lisättävä vammaisille ja heidän perheilleen omistettu osio, jossa käsitellään muun muassa työllistymistä, peruskoulutusta, osallisuutta ja sosiaalista suojelua sekä esteettömiä mahdollisuuksia ja taataan vammaisuuden huomioiminen kolmella pääasiallisella lohkolla (13).

3.6.1.2

ETSK huomauttaa, että vammaispolitiikkojen sisällyttäminen EU 2020 -strategiassa EU:n toimivaltaan hyödyttää taloudellisesti koko yhteiskuntaa, kun samalla edistetään sosiaalista osallisuutta ja syrjimättömyyttä. Tämä käy ilmi tuoreista kustannus–hyöty-analyyseista (14).

3.6.1.3

Eurooppalaisen vammaissopimuksen on liityttävä komission tulevaan vammaispoliittiseen strategiaan (15), jolla korvataan nykyinen vammaispoliittinen toimintasuunnitelma 2003–2010.

3.6.1.4

Sosiaaliseen osallisuuteen, sosiaaliseen suojeluun, eläkkeisiin, peruskoulutukseen, nuorisoon ja muihin osa-alueisiin sovellettavan Euroopan työllisyysstrategian ja avoimen koordinointimenetelmän avulla vammaisasiat on edelleen sisällytettävä jäsenvaltioiden suuntaviivoihin ja yhteisiin tavoitteisiin sekä vahvistettava niiden osuutta, jotta vammaisuus olisi mukana kansallisissa suunnitelmissa. Samalla on lisättävä jäsenvaltioiden analyyttisia valmiuksia ja sisällytettävä analyysien tulokset määräaikaiskertomuksiin.

3.6.1.5

Unionin politiikoilla on autettava kitkemään kaikki perusoikeuksien loukkaamiseen liittyvät ääri-ilmiöt. Niitä ovat erityisesti vammaisten sulkeminen laitoksiin, muista erillään tapahtuva koulunkäynti, oikeustoimikelpoisuuden epääminen tai vammaisiin kohdistuva väkivalta. Politiikoissa on otettava huomioon myös vammaisten naisten ja tyttöjen sekä huomattavan avun tarpeessa olevien henkilöiden vakava tilanne (16).

3.6.1.6

Tarvitaan tilastotietoihin perustuvia, innovointia tukevia politiikkoja. Vammaissopimuksella pyritään tuomaan vammaiset esiin kaikissa keskeisissä tilastoinstrumenteissa yhtenäistettyjen, ajanmukaisten ja luotettavien lähteiden, indikaattoreiden ja tilastointivälineiden avulla (17). Tämä tapahtuu muun muassa sisällyttämällä Euroopan työvoimatutkimukseen pysyvä vammaisosio ja vammaisten osallistumista yhteiskuntaan kuvaava osio sekä käsittelemällä vammaiskysymyksiä keskeisissä yleisosioissa.

3.6.1.7

ETSK kehottaa sisällyttämään EU:n neuvoston aikanaan hyväksymiin ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista lainsäädäntöä koskeviin EU:n suuntaviivoihin vammaisten oikeuksiin liittyvän suuntaviivan, joka perustuu vammaisten oikeuksista tehtyyn YK:n yleissopimukseen.

3.6.2.1

ETSK toteaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo tuo mukanaan uusia oikeusperusteita. Komitea muistuttaa myös asemaltaan sopimuksen arvoisen perusoikeuskirjan 10, 11 ja 19 artiklan sekä 21 ja 26 artiklan merkityksestä.

3.6.2.2

Vammaisten oikeuksista tehty YK:n yleissopimus merkitsee EU:lle uusia velvoitteita. Niinpä ETSK kehottaa toimimaan seuraavasti:

3.6.2.3

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että nyt on tehty ehdotus direktiiviksi (21) syrjimättömyydestä myös muualla kuin työssä, mutta toteaa, ettei se vastaa riittävästi vammaisten oikeuksista tehtyä YK:n yleissopimusta. Direktiivillä, jota neuvosto parhaillaan käsittelee, on varmistettava, että syrjintä-käsitteen puitteissa vammaisille myönnetään tietyissä olosuhteissa etuuskohtelu. Sosiaalisen suojelun, terveydenhuollon ja peruskoulutuksen on oltava vammaisten ulottuvilla, ja muista erillään tapahtuva koulunkäynti on miellettävä syrjiväksi. Vammaisten esteettömien mahdollisuuksien on toteuduttava käytännössä yleisesti. Kohtuullisten uudelleenjärjestelyjen on myös oltava sovelluskelpoisia kaikilla aloilla, jotta niiden toteuttamiseen voidaan myöntää julkisia kannustimia. Esteettömien mahdollisuuksien on katettava niin ikään kaikki yleisölle tarjottavat tavarat ja palvelut. Täytäntöönpanokysymyksissä EU:n velvollisuudet on määriteltävä nykyistä konkreettisemmin. Sääntelyä on ryhdyttävä soveltamaan välittömästi uudisrakentamiseen, ja nykyisessä rakennuskannassa on tehtävä realistisia kompromisseja.

3.6.3.1

Komitea huomauttaa, että rakennerahastojen yleisasetuksen säännökset vammaisten syrjimättömyydestä ja esteettömistä mahdollisuuksista on säilytettävä EU:n osarahoittamien hankkeiden valinta- ja toteuttamisperusteina (22) ja niitä on vahvistettava tulevassa koheesiopolitiikassa. Lisäksi on varmistettava riittävien rahoitusvälineiden avulla, että kaikissa jäsenvaltioissa ryhdytään vammaisille suunnattaviin ja heidän itsensä toteutettaviksi tarkoitettuihin toimiin. Nämä periaatteet on ulotettava unionin talousarvioon ja muihin eurooppalaisiin ohjelmiin, joita toteutetaan muun muassa tutkimuksen, kilpailukyvyn, ammatillisen koulutuksen, työllisyyden, sosiaalipolitiikan ja kehitysyhteistyön alalla, vuonna 2014 käynnistettävät uudet ohjelmat mukaan luettuina.

3.6.3.2

ETSK toteaa, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ESR:n (ammatillinen koulutus ja työllisyys) ja EAKR:n hallinnointiin ilman väliportaita on tuottanut hyvin myönteisiä tuloksia. Komitea kehottaa ottamaan mallin yleisesti käyttöön rakennerahastojen toimintaohjelmissa vuodesta 2013 alkaen.

3.6.3.3

ETSK katsoo, että rahoituksen myöntäminen edelleen Progress-tukiohjelmasta eurooppalaisille vammaisjärjestöille, kuten Euroopan vammaisfoorumille, ja yhteiskuntaan integroitumista edistäville tahoille vahvistaa EU:n demokratiaa ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa.

4.1

Vammaisten työllistyminen on sisällytettävä Euroopan työllisyysstrategiaan. Työtekijöiden työllisyystilanne on Euroopassa hankala, mutta vammaisten työntekijöiden tilanne on vieläkin vaikeampi. Siksi on tehostettava kaikkien osallisuutta edistäviä työmarkkinoita.

4.2

ETSK ilmaisee huolensa vammaisten työttömyystilanteesta. Ennen kriisiä näet 78 % vaikeavammaisista ei saanut työtä, heidän osuutensa työvoiman ulkopuolelle jääneistä oli kaksi kertaa suurempi kuin muun väestön ja heidän työllisyysasteensa juuttui vielä 20 % alemmalle tasolle kuin terveiden henkilöiden keskivertotyöllisyys (23).

4.3

Kriisi (jonka seurauksena EU:n työttömyysaste on 10 % (24)) vaikeuttaa vammaisten asemaa työmarkkinoilla kahdessa mielessä: ensinnäkin heidän on entistä vaikeampi työllistyä, (25) ja toiseksi hallituksilla on taipumus korjata budjettivajetta leikkaamalla kaikenlaisia avustuksia ja eläkkeitä. ETSK huomauttaa, etteivät vammaiset voi olla kriisin pääasiallisia uhreja, ja komitea vastustaa heidän avustuksiensa leikkaamista. (26)

4.4

On olemassa vaara, että kriisi lisää vammaisten ja heidän perheidensä köyhyysriskiä. Toisaalta kriisi voi merkitä tilaisuutta kehittää erilaisten kannustimien avulla aiempaa osallistavampaa yritystoimintaa ja saattaa näin lisätä yritysten tuottavuutta, mikä puolestaan tehostaa koko taloudellista toimintaa.

4.5

Komitea toteaa, että vammaisten työllistymisen tukeminen on asetettava yhdeksi Euroopan työllisyysstrategian päätavoitteeksi. Komitea kehottaa sisällyttämään työllisyyden suuntaviivoihin tavoitteen, jossa otetaan huomioon keväällä 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmä N:o 34 (27): ”Yhtenä tärkeänä tavoitteena on lisätä erityisesti – – vammaisten – – osallistumista työmarkkinoille. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.” On laadittava luettelo toimenpiteistä, jotka valtioiden on pantava täytäntöön kansallisissa suunnitelmissaan.

4.6

Työmarkkinaosapuolilla on vammaisten työllistymismahdollisuuksien ja yrityksiin sijoittumisen kannalta ratkaiseva tehtävä työehtosopimusneuvotteluja käytäessä. Ne vaikuttavat myös monimuotoisuuspolitiikkojen täytäntöönpanoon ja neuvottelevat työnantajien kanssa monimuotoisuussuunnitelmista. Työnantajia on kannustettava edistämään monimuotoisuutta. Tähän tarkoitukseen ne voivat hyödyntää yritysten sosiaaliseen vastuuseen liittyviä toimintaperiaatteita. ETSK on tyytyväinen siihen, että eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet saivat joulukuussa 2009 onnistuneesti päätökseen neuvottelunsa uudesta itsenäisten ammatinharjoittajien sopimuksesta osallisuuden edistämiseksi työmarkkinoilla.

4.7

ETSK pyytää laatimaan vuoden kuluessa selvityksen direktiiviin 2000/78/EY (28) sisältyvien vammaisten työllistymistä koskevien säännösten täytäntöönpanosta.

4.8

ETSK toteaa jälleen kerran, että vammaiset pystyvät täysipainoiseen työntekoon siinä missä muutkin ihmiset, eikä heidän kykyjään tule aliarvioida vaan tukea heidän osaamistaan. Vammaisilla on samanlainen oikeus tehdä työtä kuin kenellä tahansa muulla henkilöllä.

4.9

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että Eurofoundin tekemän tutkimuksen mukaan mielenterveysongelmien lisääntyessä niistä on tullut suurin syy varhaiseen työmarkkinoilta vetäytymiseen. Eräissä maissa mielenterveysongelmien osuus ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisen syistä on lähes 40 % (29). Mielenterveysongelmista kärsiviin työntekijöihin asennoitumista on muutettava ja pyrittävä saamaan kansalaiset ja viranomaiset tiedostamaan heidän tilanteensa.

4.10

ETSK muistuttaa, että edellä tarkoitetun pätevyyden tunnustamiseksi on oltava mekanismeja, joilla osaaminen voidaan todentaa, olipa kyseessä kokemusperäinen osaaminen (pätevyys, jota ei virallisesti ole hyväksytty) tai hyväksyttyyn koulutukseen perustuva osaaminen. ETSK kehottaakin ottamaan käyttöön ”taitopassin” (30), joka mahdollistaa vammaistyövoiman liikkuvuuden EU:ssa.

4.11

Vammaisille suunnattavien työllisyyspolitiikkojen on katettava työllistymiseen liittyvä elämäntilanne kaikilta osin (lifestreaming  (31)), ja niissä on huomioitava asuminen, peruskoulutus, ammatillinen koulutus, perheen velkaantuminen, rahoitusvaikeudet, terveydenhuolto, epäsuotuisat toimintaympäristöt ja paikallinen elinkeinoelämä sekä työhönotto, työpaikan säilyttäminen ja uudelleen työllistyminen.

4.12

Vapaa liikkuvuus (joka on yhteisön periaate) ei ole kaikilta osin toteutunut vammaisten osalta. Tämä tulee esiin vammaisten mahdollisuudessa siirtyä työskentelemään EU:n alueella, ja se pätee myös opiskeluun, eläkepäivien viettoon tai mihin tahansa muuhun toimintaan.

4.13

Vapaan liikkuvuuden tiellä olevista esteistä mainittakoon erityisesti se, etteivät sellaiset oikeudet kuin henkilökohtainen avustaja, ole siirrettävissä toiseen valtioon. Se voisi olla käytännössä mahdollista, jos sosiaaliturvajärjestelmiä ryhdyttäisiin koordinoimaan konkreettisin toimenpitein ja jos järjestettäisiin Euroopan laajuisia valistus- ja koulutuskampanjoita.

4.14

ETSK muistuttaa, että ”aktiivisella osallistamisella” on oltava yhtymäkohtia työmarkkinoihin, ja sen avulla on varmistettava riittävä tulotaso sekä niin laadukkaiden sosiaalipalveluiden saatavuus, että ne parantavat elinolosuhteita, työttömien tilanne mukaan luettuina (32).

4.15

ETSK huomauttaa, että tavanomaisessa työympäristössä työskenteleminen edellyttää työvoimapalveluita, ammatillista kuntoutusta, sosiaali- ja terveydenhoitopalveluita, tulotason säilyttämistä ja tulojen hallintaa sekä kannustimia (33).

4.16

ETSK kannattaa sosiaalietuuksien ja verotuksen sovittamista siten, ettei työmarkkinoille siirtyminen heikennä vammaisten ostovoimaa. Niillä on motivoitava hakeutumaan laadukkaisiin työpaikkoihin, joissa työnteosta saa oikeudenmukaisen palkan. Komitea kannattaa niin ikään yritysten rahallista kannustamista, jolla tuetaan vammaisten työhönottoa, heidän työllistymistään avoimilla työmarkkinoilla tukitoimien avulla ja itsensä työllistämistä ja kannustetaan vammaisia yrittäjiksi muun muassa mikroluottorahoituksen (34) avulla. Kannustimia kaivataan myös kansalaisjärjestöille, jotka tarjoavat tukipalveluita vammaisille työntekijöille ja heidän perheilleen.

4.17

On ryhdyttävä toimenpiteisiin, joiden avulla myöhemmällä iällä vammautuneet voivat säilyttää työpaikkansa tai työllistyä uudelleen, jotta vammautuminen ei merkitse varhaista vetäytymistä työmarkkinoilta. Työpaikka ympäristöineen on niin ikään sovitettava vammaisten tarpeisiin (kohtuullisin uudelleenjärjestelyin). Vammaisille on taattava ammatti- ja uudelleenkoulutusohjelmat, joilla varmistetaan urakehitys. (35) Sellaisissa maissa, joissa on kiintiöjärjestelmiä, on varmistettava asianmukaisin mekanismein ja tukitoimenpitein, että ne täyttävät työhönottotavoitteet. Julkishallinnon tarjoamiin työpaikkoihin liittyvä sosiaalinen ulottuvuus voi niin ikään parantaa vammaisten työllistymistä.

4.18

ETSK uskoo täysin siihen, että työllistymisen rahoittaminen on edullisempaa kuin työttömyyskorvausten maksaminen. Se motivoi vammaisten työllistymishalukkuutta, työnantajien halukkuutta ottaa palvelukseensa vammaisia ja vammaisten halukkuutta työllistää itse itsensä.

4.19

ETSK uskoo vammaisnuorille suunnattaviin politiikkoihin, varhaiskasvatus mukaan luettuna, ja ensikertalaisten työllistymiseen, samaan tapaan kuin komitea uskoo myöhemmällä iällä vammautuneille suunnattaviin politiikkoihin, joilla taataan työpaikan säilyminen ja uudelleen työllistyminen. Nämä ryhmät on asetettava etusijaan uudessa EU 2020 -strategiassa, ja ne on huomioitava komission vammaisstrategiaa tarkistettaessa. ETSK palauttaa mieliin asiakokonaisuuteen SOC/349 kuuluvassa lausunnossa (36) ilmaisemansa kannan, että strategia on suunniteltava sekä nuorille että nuorten kanssa.

4.20

Komitea antaa myös tunnustusta yrityksille, jotka ottavat palvelukseensa enimmäkseen vammaisia, ja muille alalla muita aktiivisemmin toimiville yrityksille sekä ylipäätään osuus- ja yhteisötalouden yrityksille, kuten keskinäisille yhtiöille, yhdistyksille tai säätiöille, jotka edistävät sosiaalista osallisuutta ja vammaisten osallistumista työmarkkinoille siten, että heillä on samat työelämän oikeudet kuin muilla, mutta heihin sovelletaan jäsenvaltioissa voimassa olevaa erityistukijärjestelmää.

4.21

ETSK korostaa, että on tuettava pk-yrityksiä, jotta ne omaksuvat työhön osallistavan asenteen ja toteuttavat perusluonteista tehtäväänsä ja varmistavat näin vammaisten työllistämistoimenpiteiden tehokkuuden.

4.22

Unionin toimielinten ja elinten sekä jäsenvaltioiden on tunnettava tilanne ja näytettävä esimerkkiä ottamalla palvelukseensa vammaisia. Niiden on laadittava suunnitelma ja parannettava konkreettisin toimenpitein nykyistä työllistymisastetta, joka yleisesti ottaen on hyvin alhainen.

4.23

ETSK toteaa, että joustoturva-käsite on vammaisten kannalta tärkeä, koska se parantaa henkilökunnan joustoa ja mukautumiskykyä yrityksissä ja kohentaa samalla työoloja ja työturvallisuutta. Strategioilla on turvattava työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen, elinikäinen oppiminen sekä vammaisten mahdollisuus työllistyä erilaisista elämäntilanteista ja sosiaalisista resursseista käsin.

4.24

ETSK kannattaa uusien ympäristömyönteisten ja sosiaalialan työpaikkojen tukemista sekä esteettömien mahdollisuuksien ja kaikkien tarpeet huomioivan suunnittelun (DFA-periaatteen) edistämistä. Tällä tavoin mahdollistetaan vammaisten työllistäminen.

4.25

ETSK puolustaa apua tarvitsevien vammaisten työntekijöiden tukemista sekä tarvittavia palveluita, joiden turvin vammaisten perheenjäsenet voivat jatkaa työssäkäyntiään.

4.26

Vammaisista työntekijöistä vallalla olevia stereotypioita (37) hälventävät valistustoimet on suunnattava työmarkkinaosapuolille, yritysjohdolle ja työntekijöille, terveydenhoitohenkilökunnalle ja julkishallinnolle (38).

4.27

Mainittujen tukivälineiden on oltava yritysten ja työntekijöiden kannalta helppokäyttöisiä, ja julkisen tahon on tehtävä niitä hyvin tunnetuksi ja hyödynnettävä niitä.

4.28

On syytä tähdentää tiedotusvälineiden roolia keskeisinä valistajina ja tiedonvälittäjinä edistettäessä suvaitsevaisuuden, sosiaalisen osallisuuden ja monimuotoisuuden hyväksymisen periaatteita eurooppalaisessa yhteiskunnassa.

4.29

ETSK kannattaa sellaisten innovatiivisten aloitteiden kehittämistä kuin edellä jo mainitut ”taitopassi” ja lifestreaming. Muista aloitteista kannattaa mainita esimerkiksi seuraavat:

5.1

ETSK muistuttaa EU:n neuvoston 17. maaliskuuta 2008 antamasta päätöslauselmasta (42), jonka mukaan ”– – saavutettavuus on syrjimättömyyteen perustuvan osallistavan yhteiskunnan kulmakivi – –”. Työmarkkinaosapuolilla on asiassa perusluonteinen tehtävä, koska esteettömät mahdollisuudet ovat työllistymisen ennakkoedellytys.

5.2

ETSK yhtyy aiheesta ”Yhtäläiset mahdollisuudet vammaisille” laatimaansa valmistelevaan lausuntoon (43), jossa todetaan, että vammaisilla on samat oikeudet kuin muilla mutta eri tarpeet ja erilaiset tavat hyödyntää tavaroita ja palveluita.

5.3

ETSK suosittaa toteuttamaan esteettömät mahdollisuudet käytännössä asteittain lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin yhteisten tavoitteiden avulla (asettamalla uusille ja myös nykyisille tavaroille, palveluille ja infrastruktuureille selkeän ja lopullisen määräajan). Jäsenvaltiot on saatava sitoutumaan täytäntöönpanoon hyödyntämällä muun muassa julkisen sektorin työhönottopotentiaalia.

5.4

ETSK toteaa, että esteettömät mahdollisuudet ovat keskeisessä asemassa käytettäessä välittömiä poliittisia ja kansalaisoikeuksia. Ne on muokattava erityisiksi saavutettavuussuunnitelmiksi sääntöineen ja sanktioineen, jotka velvoittavat kaikkia julkisen vallan tahoja. Vammaisilla kansalaisilla on oltava mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan tarkoitusta varten luotujen mekanismien avulla. Enää ei pitäisi järjestää Euroopan parlamentin vaaleja takaamatta esteetöntä pääsyä vaalihuoneistoihin ja antamatta vammaisille mahdollisuutta asettua näkyvästi ehdokkaaksi. Jäsenvaltioiden on lisäksi omalla tahollaan ryhdyttävä asiassa tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin.

5.5

ETSK toteaa, että jäsenvaltiot ja komissio ovat ponnistelleet taatakseen esteettömät mahdollisuudet, joiden tavoitteena on oltava kaiken kattava saavutettavuus (julkiset rakennukset, julkishyödylliset rakennukset, yksityisyritykset, tavarat ja palvelut, matkailu, sähköinen kaupankäynti, tieto, liikennevälineet, teknologiat ja viestintä).

5.6

ETSK tähdentää, että esteettömistä mahdollisuuksista hyötyvät kaikki (ikääntyvä väestö, raskaana olevat naiset, liikuntaesteiset jne.). Esteettömiksi suunnitellut yritykset saavat lisää asiakkaita (15 % kuluttajista). Uudet tuotteet poikivat lisää markkinoita, ja ne ovat kestävän talouskasvun lähde.

5.7

ETSK toteaa lisäksi, että sitoutuminen esteettömiin mahdollisuuksiin on sitoutumista unionin kansalaisten perusoikeuksiin, kuten komitea on todennut aiheesta ”Esteetön tietoyhteiskunta (eAccessibility)” antamassaan lausunnossa (44).

5.8

ETSK huomauttaa unionin toimielimille – ja varsinkin komissiolle –, että vain harvat niiden rakennuksista ja sähköisistä tietojärjestelmistä täyttävät esteettömien mahdollisuuksien vaatimukset (esimerkiksi internetsivuilla oleva komission järjestämien julkisten kuulemisten sivusto). Ohjelmaan onkin otettava esteettömyyssuunnitelma, joka osoittaa todellista sitoutumista vammaisiin (45).

5.9

ETSK peräänkuuluttaa yksityissektorin yrityksille ja palveluille valtiontukia (46), jotta direktiivissä 2000/78 (47) tavoitteeksi asetetut kohtuulliset uudelleenjärjestelyt voidaan toteuttaa. Yksityisiin palveluihin on sovellettava ennaltaehkäisevien esteettömien mahdollisuuksien periaatetta.

5.10

Esteettömyysstandardeja on kehitettävä edelleen julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön tueksi ottamalla esimerkkiä Yhdysvaltojen onnistuneesta lainsäädännöstä. ETSK muistuttaa instituutioiden, teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelun merkityksestä kyseisiä standardeja määriteltäessä (48).

5.11

Komitea kannattaa sitä, että ryhdyttäisiin nimeämään kaikille esteettömien mahdollisuuksien eurooppalainen pääkaupunki. Tunnustus perustuisi lippujen myöntämisjärjestelmään, jolla eurooppalaisille kaupungeille ja alueille myönnetään tunnustus esteettömien mahdollisuuksien hyväksi tehdyistä ponnisteluista alueillaan sekä tavara- ja palvelutarjonnassaan ja jolla edistetään paikallisviranomaisten toteuttamien toimien kestävää kehittämistä.

5.12

ETSK toivoo, että meriliikenteestä, kaupunki- ja kaukoliikenteen ajoneuvoista ja takseista annettaviin uusiin säädöksiin ja määräyksiin sisällytetään tyydyttävästi vammaisten erinäiset tarpeet siten, että kaikki kulkuvälineet ja liikkumisympäristöt mukautetaan niihin ja noudatetaan lento- ja rautatieliikenteestä nykyisin annettujen asetusten mallia.

5.13

ETSK suhtautui aikanaan myönteisesti komission antamaan tiedonantoon esteettömästä tietoyhteiskunnasta (eAccessibility) (49) ja kehotti EU:ta kokoamaan ehdotetut toimet tietoyhteiskunnan eurooppalaisiksi strategisiksi puitteiksi. On tehtävä pikimmiten esitys esteetöntä tietoyhteiskuntaa koskevaksi lainsäädännöksi muun muassa seuraavilla osa-alueilla: internetsivujen esteetön käytettävyys, osallistava viestintä, etäpalvelut, matkapuhelimet, digitaaliteknologia ja pankkiautomaatit. Nämä tavoitteet mainittiin jo vuonna 2003 Kreetalla annetussa ministeritason julkilausumassa (50) ja Riian julkilausumassa. Nykyisin voidaan kohtuudella epäillä tavoitteiden saavuttamista asetetuissa määräajoissa. Komitea kehottaa toteuttamaan ennen vuotta 2011 intensiivisen toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

5.14

ETSK toistaa sitoutumisensa kaikkien tarpeet huomioon ottavan suunnittelun periaatteeseen ja katsoo, että on olennaista sisällyttää käsite sekä ammattikoulutuksen että korkeakouluopintojen opetussuunnitelmiin, jotta kaikki ammattilaiset soveltavat periaatetta.

5.15

ETSK uskoo eurooppalaisen vammaiskortin kehittelyyn eurooppalaisen pysäköintikortin esimerkin pohjalta. Sen avulla vammaisten oikeudet tunnustettaisiin vastavuoroisesti heidän liikkuessaan valtakunnan rajojen yli ja heillä olisi kaikkialla samanlaiset mahdollisuudet käyttää esteettömästi liikennevälineitä ja hyödyntää kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluja.

6.1

ETSK toteaa, että Euroopan vammaisista 60 % on naisia. Heidän tilanteensa ei ole yhdenvertainen, ja heitä syrjitään yhä oikeuksien tunnustamisessa sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa (muun muassa terveyspalveluissa, peruskoulutuksessa ja ehkäistäessä sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa).

6.2

Vammaisten naisten työllisyysaste on vuosikymmenen ajan pysynyt muuttumattomana, ja heistä suuri osa ei ole työelämässä tai on työttömänä. He ovat muita matalapalkkaisempia ja heidän on muita hankalampi päästä työmarkkinoille.

6.3

Sukupuoli on otettava poikkialaisesti huomioon vammaispolitiikkojen suunnittelussa, kehittelyssä, seurannassa ja arvioinnissa. On oltava erityistoimenpiteitä ja -toimia, joilla pyritään takaamaan naisten työllistyminen ja tuetaan heidän työhönottoaan.

7.1

ETSK kehottaa työmarkkinaosapuolia varmistamaan, että vammaisilla on muiden kanssa tasavertaiset, oikeudenmukaiset ja suotuisat työskentelyolosuhteet ja etenkin yhdenvertaiset mahdollisuudet ja sama palkka samanarvoisesta työstä ja että he voivat nauttia työntekijöiden oikeuksista ja ammattiyhdistysoikeuksista. Komitea rohkaisee erityisesti vammaisia osallistumaan ammattiala- ja työntekijäjärjestöjen toimintaan ja pyytää, että alihankintana tehtävää työtä tehdään samoin työehdoin kuin muuta työtä (51) (vammaisten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 27 artikla).

7.2

Työmarkkinavuoropuhelulla on ratkaiseva rooli puolustettaessa työllistymiseen, sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja työsuojeluun sekä muihin seikkoihin liittyviä vammaisten oikeuksia, yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä. Sillä on keskeinen asema toteutettaessa myönteiseen toimintaan tähtääviä toimenpiteitä vammaisten työntekijöiden työllistymisen ja esteettömien mahdollisuuksien hyväksi sekä koulutuksessa, uralla etenemisessä ja tukipalveluissa.

7.3

Työmarkkinaosapuolten on yhteistyössä vammaisia edustavan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa sisällytettävä vammaisperspektiivi kaikkiin toimialojen välisiin sekä ala- ja yrityskohtaisiin toimiin ja neuvotteluihin varsinkin, kun ne liittyvät työllistymiseen, esteettömiin mahdollisuuksiin ja sosiaaliseen suojeluun.

7.4

Työmarkkinaosapuolten on osallistuttava kaikkeen vammaisten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen seurantaan ja täytäntöönpanoon työelämän suhteiden ja sosiaalisen suojelun osa-alueilla.

8.1

ETSK vahvistaa kannattavansa periaatetta ”ei mitään vammaisille ilman vammaisia” (52) ja uskoo yksilön vastuullistamiseen (vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen) perustuviin toimintaperiaatteisiin ja yksilön oikeuksien omaehtoiseen edistämiseen.

8.2

ETSK katsoo, että vammaisten ja heidän perheidensä kanssa käytävä kansalaiskeskustelu tarjoaa asianmukaiset puitteet parantaa EU:n hallintotapaa ottamalla käyttöön velvoittavia mekanismeja ja säännöstöjä sekä luomalla EU:hun varta vasten suunniteltuja osallistumisväyliä ja kuulemistahoja.

8.3

Vammaisjärjestöjen on oltava mukana laatimassa määräaikaiskertomuksia, joissa arvioidaan työllistymiseen ja esteettömiin mahdollisuuksiin tähtääviä politiikkoja, vammaisten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa sekä komission ohjelmia ja rahoitusvälineitä. Näin taataan kansalaisyhteiskunnan näkemyksen huomioiminen esimerkiksi vaihtoehtoisten selontekojen muodossa.

8.4

EU:n ja jäsenvaltioiden on varmistettava kansalaisyhteiskunnan kehittämisen tukeminen ja taattava sen rahoitus, jotta se on varmasti riippumaton ja pystyy osallistumaan sosiaalipolitiikkojen laadintaan ja/tai sosiaalipalveluiden tuottamiseen.

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/16

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/23

—

Toteutetaan kunnianhimoinen liikkuvuuden ja liikenteen alan tutkimus- ja kehityssuunnitelma (moottorien ja polttoaineiden kehittäminen, päästöjen vähentäminen, energiatehokkuus).

—

Luodaan sivusto kaupunkiliikennettä tai pitkän matkan kuljetuksia koskevien hyvien käytäntöjen vaihtamista varten.

—

Rakennetaan paikoitusalueita, joista on kuljetusyhteys keskustaan, ja kehitetään julkista liikennettä, erityisesti bussikaistoja sekä raitiovaunu- ja metroliikennettä.

—

Kehitetään tieto- ja viestintäteknologiaa keinona parantaa julkisen liikenteen tehokkuutta, luotettavuutta ja turvallisuutta.

—

Perustetaan riittävän laajoille maantieteellisille alueille todellisia liikkuvuudenhallintapalveluja, joiden tehtävänä on optimoida ja taata eri liikennemuotojen sujuvuus ja niiden hyvä yhdistettävyys.

—

Luodaan lähijakelualueita ja kaupunkijakelukeskuksia ydinkeskustaa varten.

—

Pidetään yllä kaupunkien rautatieverkkoja.

—

Edistetään verotusteknisin keinoin energiatehokkaimpien ja vähiten hiilidioksidipäästöjä ja muita epäpuhtauksia tuottavien liikennemuotojen ja tekniikoiden käyttöä.

—

Luodaan maantiekuljetuksia ajaville kuljettajille turvallisia ja mukavia levähdysalueita sekä parannetaan heidän työehtojaan, työolojaan ja koulutustaan.

—

Toteutetaan nopeasti ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnattuja rautatieverkkoja ja luodaan tälle alalle todellinen asiakaspalvelukulttuuri.

—

Edistetään tarvittaessa verotusteknisin keinoin vaihtoehtoisista lähteistä saatavalla energialla ja kolmannen sukupolven biopolttoaineilla toimivien autojen käyttöä.

—

Luodaan todellinen eurooppalainen sähköautojen kehittämistä koskeva strategia, jonka ansiosta Euroopan unioni pääsisi määrittelemään tämän tulevaisuuden alan kansainvälisiä standardeja tai joka tapauksessa osallistumaan niiden määrittelyyn.

—

Kehitetään ”vihreiden satamien” käsitettä ja toteutetaan merten moottoritiet.

—

Parannetaan merenkulkijoiden työoloja ja koulutusta.

—

Kehitetään jokiliikenteen sekä meri-jokiliikenteen liikenteen moottoriteitä sekä otetaan käyttöön uudenlaisia proomuja, joka soveltuvat paremmin puoliperävaunujen ja konttien kuljettamiseen.

—

Otetaan kestävyys- ja ympäristönsuojeluvaatimukset huomioon liikenneinfrastruktuuria koskevissa valinnoissa.

—

Sisällytetään liikenteen ulkoiset kustannukset hintoihin liikenteen kaikilla aloilla, jotta mikään liikennemuoto ei kärsisi aiheettomasti ja jotta saadaan selville liikenteen todelliset kustannukset.

—

Varmistetaan, että paikallisliikennettä järjestävät julkisyhteisöt omaksuvat realistisia tavoitteita kasvihuonekaasujen ja muiden epäpuhtauksien vähentämiseksi ja kestävyyden edistämiseksi.

—

Otetaan nämä tavoitteet huomioon julkisen liikenteen suunnittelussa ja infrastruktuurivalinnoissa.

—

Laaditaan vankat ja realistiset vaikutusarvioinnit aina ennen ehdotettujen politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanoa.

—

Länsi-Euroopan sisäisen liikenteen ennustetaan kasvavan 33 prosenttia.

—

Itä-Euroopan sisäisen liikenteen ennustetaan kasvavan 77 prosenttia.

—

Länsi-Euroopasta Itä-Eurooppaan suuntautuvan liikenteen ennustetaan kasvavan 68 prosenttia.

—

Itä-Euroopasta Länsi-Eurooppaan suuntautuvan liikenteen ennustetaan kasvavan 55 prosenttia.

3.2.1

Tähän liikennemuotoon liittyy erityisiä rajoitteita. Maantieliikenteen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä 40 prosenttia ja muista epäpuhtauksista 70 prosenttia tulee kaupunkiliikenteestä. Kaupunkien ruuhkautumisesta aiheutuu kansanterveyshaittojen lisäksi kustannuksia, jotka yltävät arviolta noin 2 prosenttiin Euroopan unionin bkt:stä. Julkista liikennettä on välttämätöntä kehittää, mutta sen on täytettävä tietyt kriteerit, jotta se vastaa todellisen yleishyödyllisen palvelun vaatimuksia ja voi siten tarjota vaihtoehdon henkilöautoilulle: liikenteen tulee olla tiheää, nopeaa, turvallista, mukavaa, helppokäyttöistä, kohtuuhintaista, kattavaa ja sujuvaa. Näin voidaan vastata paitsi ympäristöhaasteisiin myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden haasteisiin, esimerkiksi parantaa esikaupunkialueiden yhteyksiä.

3.2.2

Sähköllä toimivien kulkuneuvojen käyttö on suotavaa, mutta sähkökin on tuotettava kestävällä tavalla ja mikäli mahdollista hiilidioksidipäästöjä aiheuttamatta. Myös kimppakyytijärjestelyjä ja muuta autojen yhteiskäyttöä on edistettävä.

3.2.3

Itse asiassa olisikin kehitettävä todellista kestävää kaupunkiliikennepolitiikkaa. Se edellyttää yksilöliikenteen hillitsemistä ottamalla kaupungeissa mahdollisesti käyttöön tiemaksuja ja ennen kaikkea parantamalla julkisen liikenteen laatua ja helpottamalla sen käyttöä niin, että kehitetään infrastruktuureja ja palveluja, joita tehokas intermodaalisuus edellyttää. Kun otetaan huomioon, millainen julkisen talouden tilanne on monissa EU:n jäsenvaltioissa, tätä voisi eräissä tapauksissa helpottaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien solmiminen uusien infrastruktuurien kehittämiseksi. Tällä tarkoitetaan muun muassa bussikaistoja, raitiovaunu-, johdinauto- ja metrolinjoja, uusia alueellisia rautatielinjoja tai käytöstä poistettujen linjojen ottamista takaisin käyttöön, liikennealan tieto- ja viestintäteknologian kehittämistä, matkalippujärjestelmien modernisoimista ja yksinkertaistamista jne.

3.2.4

Järkevillä toimenpiteillä – esimerkiksi rakentamalla pysäköintialueita, joista on hyvät yhteydet asutuskeskuksiin, ottamalla käyttöön bussikaistoja tai ottamalla uudelleen käyttöön käytöstä poistettuja rautatielinjoja – voitaisiin käytännössä saada aikaan todellista edistystä kohtuullisin kustannuksin.

3.2.5

Tieto- ja viestintäteknologian kehittäminen on tehokas keino parantaa liikenteen intermodaalisuutta todellisen alueellisen liikenteenhallintapolitiikan avulla. Tällaisen tekniikan avulla liikennettä voidaan hallita tarkemmin ja pystytään todennäköisesti kehittämään järjestelmiä tieverkoston ajoneuvovirtojen energiankäytön optimoimiseksi. Niiden avulla voidaan myös lähettää matkustajille reaaliaikaista tietoa koko matkan ajan, yksinkertaistaa ja optimoida matkalippujärjestelmiä ja sujuvoittaa varausjärjestelyjä. Tällaisen teknologian avulla matkustaja voi valita parhaan mahdollisen reitin, hankkia tietoa aikatauluista ja vuorojen tiheydestä ja jopa laskea valitsemansa liikennemuodon energiataseen. Tieto- ja viestintäteknologian avulla voidaan siis hyödyntää eri liikennemuotojen yhteisvaikutuksia, käyttää infrastruktuureja ja tehostaa energiankäyttöä.

3.2.6

Liikennejärjestelmien hallinnan ongelmat ulottuvat usein kunnan rajojen ulkopuolelle ja vaikuttavat laajaan alueeseen keskustan ympärillä. Suurille ja yhtenäisille alueille voitaisiin luoda asianomaisten paikallisviranomaisten aloitteesta todellisia liikenteenhallintajärjestelmiä esimerkiksi siirtämällä julkisen palvelun hoitamisvelvoite. Liikenteen hallinnasta vastaavan tahon tehtävänä olisi muun muassa

3.2.7

Järjestävä viranomainen säilyttäisi tietenkin vapautensa valita paikalliset toimijat sekä päättää hinnoittelusta ja liikenne- ja kaavoituspolitiikastaan. Se takaisi sopimusten avoimuuden, määrittelisi hallinnasta vastaavaa tahoa ja asiaankuuluvia yhteisöjä velvoittavat sopimustavoitteet ja asettaisi palvelun laatua koskevat tavoitteet.

3.2.8

ETSK on aiemminkin korostanut, että paikallisviranomaisilla on ratkaiseva rooli julkisen liikenteen organisoinnissa ja maankäytön suunnittelussa. Toissijaisuusperiaatteella on tietysti oma sijansa näissä yhteyksissä. Euroopan unioni haluaa kuitenkin oikeutetusti edistää kestävimpiä kaupunkiliikenteen malleja. EU on jo myöntänyt rahoitusta rakennerahastoista, koheesiorahastosta ja Civitas-ohjelmasta. EU:n tulisi edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa kaupunkiliikenteen alalla ja rahoittaa seuraavassa puiteohjelmassa liikenteen ja kaupunkisuunnittelun vuorovaikutukseen keskittyvää tutkimusta.

3.3.1

Kaupunkien tavarakuljetukset aiheuttavat paljon liikennettä. Esimerkiksi Pariisissa niiden osuus liikenteestä on 20 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöistä 26 prosenttia. On siis hiottava kaupunkilogistiikkaa ja suosittava liikennemuotosiirtymää raide- tai sisävesiliikenteeseen, kun se on mahdollista.

3.3.2

Voitaisiin esimerkiksi

3.4.1

Maanteiden tavaraliikenteen lisääntyminen tuo mukanaan monia haasteita, joihin on vastattava. Niitä ovat hiilidioksidipäästöjen kasvu, liikennealan voimakas riippuvuus fossiilisista polttoaineista, tarve parantaa erityisesti infrastruktuurien turvallisuutta sekä hyvien työehtojen ja -olojen takaaminen kuljettajille.

3.4.2

Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on tehostettava tutkimusta ja kehitystä sekä kehitettävä erityisesti uusia moottoreja ja vaihtoehtoisia energiamuotoja. Kunnianhimoisen tutkimuspolitiikan avulla voidaan tehostaa vaihtoehtoisten kulkuvoimalähteiden hyödyntämiseen ja hiilidioksidipäästöjen supistamiseen tähtäävien tuotteiden ja/tai toimenpiteiden edistämistä verotusteknisin keinoin. Tässä yhteydessä kustannukset on sisällytettävä hintoihin (1) tasapuolisesti kaikissa liikennemuodoissa.

3.4.3

On välttämätöntä kehittää teknologisia ratkaisuja ja ottaa käyttöön maantieliikenteen tavarakuljetuksiin sovellettavaa tieto- ja viestintäteknologiaa, jotta voidaan vastata alan edessä oleviin haasteisiin sekä vähentää energiariippuvuutta, ajoneuvojen päästöjä ja verkkojen ruuhkautumista. Tulisi luoda selvät puitteet uuden teknologian ja avoimien standardien luomiselle. Näin turvattaisiin yhteentoimivuus ja lisättäisiin t&k-panostusta niihin tekniikoihin, jotka eivät ole vielä saavuttaneet tarvittavaa kypsyysastetta päästäkseen markkinoille. Tällaisten teknologioiden avulla tulee myös pyrkiä vähentämään tyhjäajoja parantamalla logististen järjestelyjen tietopohjaa, ja niistä voi olla paljon hyötyä tieliikenneturvallisuuden parantamisessa.

3.4.4

Lisäksi tulee parantaa infrastruktuureja, erityisesti pysäköinti- ja levähdysalueita. Niiden on oltava hyvin varusteltuja, turvallisia ja valvottuja, jotta varkauksia ja rikoksia ei tapahtuisi ja kuljettajilla olisi siellä turvallista.

3.4.5

Kuljettajan ammatti on pidettävä houkuttelevana turvaamalla hyvät työehdot ja -olot, kuten säännelty työaika ja yhdenmukaiset ajo- ja lepoajat. Näiden ei pidä perustua tyhjiksi lupauksiksi jääviin säännöksiin, vaan ne tulee toteuttaa käytännössä (2).

3.5.1

Vaikka suurnopeusjunat ovat lisänneet matkustajajunaliikennettä erityisesti pitkillä matkoilla, rahtijunaliikenne on edelleen liian vähäistä. Vain noin 8 prosenttia rahtitavarasta kuljetetaan rautateitse. Yleisesti tulee varmistaa, että turvallisuusvaatimuksiin ja liikenteen jatkuvuuteen huonon sään kausina kiinnitetään runsaasti huomiota, kun rautateitä modernisoidaan ja niiden kilpailukykyä parannetaan.

3.5.2

ETSK kannattaa komission ehdotusta ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnatuista rautatieverkoista, mutta alalle on luotava asiakaspalvelukulttuuri, liiketoimintakulttuuri ja kilpailukykyisen toiminnan kulttuuri. Kilpailulle avautumisen pitäisi edistää tätä muutosta.

3.5.3

Ajatuksessa ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnatuista verkoista on kyse siitä, että määriteltäisiin ajankohdat ja maantieteelliset paikat, joissa rahtijunilla olisi etuajo-oikeus, matkustajajunaliikennettä haittaamatta.

3.5.4

On myös syytä muistaa, että EU:ssa on jo toteutettu muutamia hankkeita ja että tietyt reitit, kuten Rotterdamin sataman ja Saksan välinen Betuwe-linja, on jopa varattu rahtiliikenteelle. Lisäksi voidaan mainita New opera- ja Ferrmed-hankkeet.

3.5.5

Rautateiden rahtiliikenteen kehittäminen edellyttää, että

3.5.6

Rautateiden rahtiliikenteen kehittäminen edellyttää myös rautatie-maantieliikenteen intermodaaliterminaalien kehittämistä. Tässä suhteessa on ilahduttavaa, että Lyonin ja Torinon rautatie-maantieliikenneyhteyttä koskevassa hankkeessa on päästy eteenpäin. Rautatie-maantieliikenteen epäjohdonmukaisen kehittämisen jälkeen nyt tulee edistää rautatie-maantieliikenteeseen soveltuvia rautateiden valtaväyliä (esim. alppiväylä tai Perpignanin ja Luxemburgin välinen Lorry-Rail-linja) sekä merten moottoriteitä, kuten ranskalais-espanjalaista Fres Mos -hanketta, joka koskee Nantes Saint-Nazairen ja Gijónin välistä reittiä.

3.6.1

Energia- ja ilmastopaketti asettaa autonvalmistajille tiukkoja vaatimuksia. On kehitettävä uusia, vaihtoehtoisella energialla kulkevia autoja, erityisesti sähkö- tai hybridiautoja. Myöskään keskustelua biopolttoaineista ei pidä lopettaa. Tällä hetkellä kehitetään entistä tehokkaampia kolmannen sukupolven biopolttoaineita. Niitä valmistetaan erityisesti levistä, minkä ansiosta vältetään kiistat ihmisravinnoksi käytettävien maataloustuotteiden tuotantoon tarkoitetun viljelymaan käytöstä.

3.6.2

Edistystä on tapahtunut käytettävissä olevissa tekniikoissa ja ajoneuvojen tarjonnassa, mutta myös muissa kysymyksissä, kuten energian- ja tilansäästössä. Tila on nykyisin kortilla liikenteen ruuhkaisuuden takia. Edistystä ovat myös eräissä suuryrityksissä tai virastoissa järjestetyt taloudellisen ajon kurssit, kimppakyytijärjestelyt tai muu auton yhteiskäyttö sekä pienten sähköajoneuvojen vuokraus eräissä kaupungeissa.

3.7.1

Kaupungeissa ihmisiä on rohkaistava näiden liikkumismuotojen käyttöön, mutta sitä rajoittavat maaston pinnanmuodostus, sää ja liikkujien ikä. On kuitenkin selvää, että paikallisyhteisöjen tulisi rakentaa suojattuja pyöräteitä, sillä pyöräilyn kehittämisen yhtenä esteenä on autoliikenteen aiheuttama vaara.

4.2.1

Aluksissa käytetään erittäin saastuttavia öljyn sivutuotteita. Teknologiaa on kehitettävä, ja lisäksi alan edustajien kanssa on pohdittava, miten korvata haitalliset ympäristövaikutukset. Ellei hiilidioksidipäästöjen kiintiöjärjestelmä sovellu tähän tarkoitukseen, on kenties harkittava ympäristöveroa. Tätä kysymystä tulisi pohtia kansainvälisissä merenkulkualan elimissä.

4.2.2

ETSK muistuttaa joka tapauksessa kannattavansa aluksiin, polttoaineisiin ja ”vihreisiin satamiin” liittyviä t&k-investointeja ja korostaa, että Euroopan laajuisia verkkoja koskevaan ohjelmaan sisältyvät merten moottoritiet on toteutettava.

4.3.1

Merionnettomuuksia ja haaksirikkoja ei kyetä koskaan täysin välttämään, mutta matkustajien ja laivaväen turvallisuuden takaamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, kun aluksia suunnitellaan ja huolletaan. EU:n meriturvallisuussäännökset kuuluvat maailman kattavimpiin. Sitä vastoin luvatonta tankkien tyhjentämistä on torjuttava järkähtämättömän tiukasti ja ankarasti.

4.4.1

EU:n meriliikennealan säilyttäminen ja kehittäminen edellyttää, että nuoret hakeutuvat edelleen alan eri tehtäviin ja haluavat jäädä alalle. Siksi merenkulkijoiden koulutuksen laatua sekä heidän elin- ja työolojaan laivalla on parannettava ja laivaväkeä on pyrittävä vahvistamaan.

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/30

1.1

Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen ala on EU:ssa huomattava taloudellinen tekijä ja työllistäjä. Valmistajia on hyvin erilaisia: osa niistä toimii maailmanlaajuisesti ja markkinoiden kaikilla lohkoilla tai pitkälle erikoistuneilla lohkoilla, kun taas osa toimii yhdessä maassa tai vain paikallisesti, joskus lähes käsityöläisen tavoin. Sama pätee vahvasti pk-yritysten hallussa olevaan alihankintaan (1).

1.2

Vuoden 2008 viimeisen neljänneksen kriisistä alkanut kysynnän alamäki on aiheuttanut erilaisia kielteisiä seurauksia koko alalle sekä heikentänyt huomattavasti rakenteellista ja työllisyystilannetta (kysyntä väheni 31 prosenttia, minkä johdosta liikevaihto ja tilauskanta supistuivat 35 prosenttia ja työllisyystilanne heikkeni). Vuoden 2009 alustavat tiedot vahvistavat markkinoiden kielteisen kehityssuunnan, jonka mukaan markkinat supistuivat vuoteen 2008 verrattuna 21 prosenttia ja vuoteen 2007 verrattuna 25 prosenttia.

1.3

ETSK pelkää, että vuonna 2010 menetetään vielä huomattavasti lisää työpaikkoja, ellei mahdollisimman pian määritellä kohdennettuja toimia alan tukemiseksi.

1.4

ETSK järjesti 67. kansainvälisten moottoripyörämessujen yhteydessä (Milanossa 12. marraskuuta 2009) julkisen kuulemistilaisuuden kootakseen lisää valmistajien, osanvalmistajien, ammattiliittojen, kuluttajien, kansalaisjärjestöjen ja yliopistomaailman näkemyksiä. Kuuleminen vahvisti oleellisesti työryhmässä jo muodostuneet käsitykset.

1.5

Tätä taustaa vasten ETSK

2.1

Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alalla on EU:ssa huomattava taloudellinen tekijä ja työllistäjä. Sillä on joitakin yhtymäkohtia autoteollisuuteen (3), mutta se eroaa kuitenkin autoteollisuudesta huomattavasti omien erityispiirteidensä takia: se on alana pienimuotoisempi, rakenteeltaan pirstaleisempi ja tuotannoltaan monipuolisempi.

2.2

Alan tilanne on muuttunut viimeksi kuluneina vuosikymmeninä huomattavasti, ja perinteikkäät eurooppalaismerkit joutuvat kilpailemaan yhä enemmän japanilaistuotannon kanssa. Alan päätoimijoihin nykyisin lukeutuvilla japanilaisvalmistajilla on tuotantoa suoraan EU:n alueella. Euroopassa alaa ovat muokanneet uudelleenjärjestelyt, fuusiot ja yrityskaupat sekä keskisuurten teollisuusryhmittymien syntyminen. Niiden rinnalla toimii kapeiden markkinasektorien tuottajia ja huomattava määrä pk-yrityksiä.

”Perinteiset” eurooppalais-, japanilais- ja amerikkalaisvalmistajat ovat toistaiseksi johtoasemassa Euroopan markkinoilla, mutta 1990-luvulta alkaen markkinoille on tullut yhä enemmän kilpailua nousevan talouden maista. Valmistettujen ajoneuvojen määrässä mitattuna EU:n osuus on keskinkertainen (1,4 miljoonaa kappaletta) verrattuna erityisesti Kiinaan (yli 20 miljoonaa), Intiaan (yli 8 miljoonaa) ja Taiwaniin (1,5 miljoonaa), mutta Euroopassa tuotetaan tyypillisesti korkeamman lisäarvon ajoneuvoja, jotka voittavat muut innovatiivisuudessa, laadussa ja turvallisuudessa.

2.3

Eurostat luokittelee kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alan koodiin NACE 35.41. Tuoreimpien, vuotta 2006 koskevien tietojen mukaan EU:n 27 jäsenvaltiossa kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja valmistaa 870 yritystä, joista 80 prosenttia sijaitsee kuudessa jäsenvaltiossa (Italia, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska, Espanja ja Itävalta). Yritysten keskimääräinen liikevaihto on 8 miljoonaa euroa. Pk-yrityksiä on siis runsaasti: arvioiden mukaan 650 kappaletta eli noin 75 prosenttia kaikista yrityksistä.

2.4

Satakunta keskisuurta ja pienehköä valmistajaa vastaa 90 prosentista eurooppalaistuotannosta. Näillä valmistajilla on tuotantoa useissa EU-maissa (edellä mainittujen lisäksi Tšekissä, Alankomaissa, Portugalissa, Sloveniassa ja Ruotsissa) sekä Norjassa ja Sveitsissä. Loppu 10 prosenttia eurooppalaistuotannosta jakautuu pienten tai erittäin pienten valmistajien kesken.

2.5

Valmistajia on hyvin erilaisia: osa niistä toimii maailmanlaajuisesti ja markkinoiden kaikilla lohkoilla (sylinteritilavuuksiltaan erilaiset moottoripyörät eri käyttötarkoituksiin, eri sylinteritilavuuksien skootterit, mopot, kolmi- ja nelipyörät) tai pitkälle erikoistuneilla lohkoilla, kun taas osa toimii yhdessä maassa tai vain paikallisesti, kokonsa ja tuotantoprosessin puolesta joskus lähes käsityöläisen tavoin.

2.6

Teknisissä säännöissä (eurooppalainen tyyppihyväksyntä) kaksipyöräiset moottoriajoneuvot määritellään ominaisuuksien (sylinteritilavuus, käyttötarkoitus) mukaan eri luokkiin. Lisäksi EU:n ajokorttidirektiivissä määritellään erilaiset kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen kuljettamisen ehdot (mopo AM, moottoripyörä A1, moottoripyörä A2, moottoripyörä A). Tällainen monimuotoisuus on omiaan pirstomaan tuotantoa ja pienentämään mittakaavaetuja.

2.7

Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alan pirstaleisuudella on osin historialliset juuret, mutta pääasiallisesti se johtuu kyseisten markkinoiden luonteesta. Hyötyajoon (erityisesti kaupunkiajoon) kiinteimmin liittyvissä alalohkoissa, kuten skootterien valmistuksessa, synergiaa on enemmän etenkin moottoritekniikan alalla, mutta moottoripyörien valmistuksessa on vaikeampi luoda synergiaa esim. käyttämällä samoja moottoreita ja osia eri merkeissä ja malleissa. Etenkin dynaamiset ominaisuudet vaihtelevat hyvin paljon ajoneuvon koon mukaan, ja ajoneuvojen kirjoa lisäävät myös niiden erityiset käyttötarkoitukset ja erilaiset käyttöodotukset. Monissa tapauksissa eri merkit yhdistetään vahvasti tiettyihin moottorirakenteisiin (esim. BMW:n vastaisku- eli bokserimoottori, Ducatin pakko-ohjattu eli desmodrominen venttiilikoneisto, Moto Guzzin V-twin-moottori, Triumphin kolmisylinterinen moottori) tai ajoneuvon rakenteen erityispiirteisiin. Näin vastataan lähinnä innokkaisiin harrastajiin pohjautuvaan markkinakysyntään sekä Euroopassa että vientimarkkinoilla.

2.8

Ajoneuvoja valmistetaan pieninä sarjoina ja pienehköjä määriä, joten investoidun pääoman tuottavuus on pienempi kuin autoteollisuudessa. Tämä heijastuu osin myös osanvalmistukseen ja jakeluun.

2.9

Vuonna 2006 valmistajien liikevaihto ylsi EU:ssa 7 miljardiin euroon Euroopan unionin kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alan koko liikevaihdosta, joka oli 34 miljardia euroa. Tätä kehitystä tuki EU:n markkinoiden kasvu vuodesta 2002 (+22 prosenttia vuosina2002–2007). On kiinnostavaa huomata, että vuosina 2004–2006 ala kasvoi EU:ssa 12 prosenttia eli prosentteina enemmän kuin valmistusteollisuus yleensä ja autoteollisuus (molemmat +8 prosenttia). Tämä on vaikuttanut myönteisesti työllisyyteen.

3.1

Huomattava pirstaleisuus on tyypillistä myös osanvalmistukselle ja jakelulle.

3.2

Osanvalmistukseen osallistuu myös kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alalla vähäisessä määrin toimivia autoteollisuuden alihankkijoita (polttoainejärjestelmät), mutta sitä hallitsevat (pyöriin, pakoputkiin, kytkimiin jne.) erikoistuneet alihankkijat. Alihankkijoita arvioidaan olevan noin 500. Historiallisesti osanvalmistajat ovat olleet eurooppalaisia (valmistus keskittyy Italiaan, Espanjaan, Ranskaan, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Saksaan ja Alankomaihin), mutta aasialaisten alihankkijoiden osuus on kasvanut viime vuosina. Selvitäkseen tässä kilpailussa jotkin eurooppalaiset alihankkijat ovat puolestaan siirtäneet osia toiminnoistaan Aasiaan. Eurooppalaiset osanvalmistajat ovat kuitenkin täysin riippuvaisia eurooppalaisvalmistajien tilauksista.

3.3

Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen (erityisesti mopojen ja skootterien) jakelu- ja huoltoverkon on ulotuttava lähelle käyttäjiä, ja niin se myös tekee: EU:ssa toimii noin 37 000 myynti- ja huoltopistettä, joita hoitavat usein perheyritykset. Jakelu- ja huoltoalan liikevaihdosta 91 prosenttia kertyy Italiassa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Espanjassa, Alankomaissa, Kreikassa ja Ruotsissa. Liikevaihto kasvoi 5 prosenttia vuosina 2004–2006.

4.1

Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alan työpaikat lisääntyivät vuosina 2002–2007 jatkuvasti, ja ala työllisti EU:ssa 150 000 henkeä vuonna 2007. Mielenkiintoinen huomio on, että alan työpaikat lisääntyivät vuosina 2004–2006 EU:ssa 4 prosenttia, kun taas yleensä valmistusteollisuuden työpaikat vähenivät 3 prosenttia ja autoteollisuuden työpaikat 5 prosenttia. Tällainen kehitys osoittaa alan dynaamisuuden ja innovatiivisuuden. Vaikeana aikana tukea on saatu kaupunkiliikenteessä käytettävien ja vapaa-ajan ajoneuvojen kysynnän kasvusta.

4.2

Työpaikoista 25 000 liittyy suoraan kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen valmistukseen. Pääosa näistä työpaikoista sijaitsee Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Itävallassa ja Alankomaissa. Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen valmistuksessa on markkinoiden kausivaihtelun takia (pääsesonki: kevät ja kesä) huippukausia tietyissä vaiheissa vuotta, jolloin valmistajat käyttävät myös kausityöntekijöitä. Markkinoiden kausittaisten vaatimusten täyttäminen edellyttää siis lisäjoustoja.

4.3

Työpaikoista 20 000 liittyy osanvalmistukseen. Pääosa näistä työpaikoista sijaitsee Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Alankomaissa ja Unkarissa.

4.4

Työpaikoista 105 000 liittyy myyntiin ja huoltopalveluihin. Ne jakautuvat luonteensa takia ympäri EU:ta, mutta 92 prosenttia niistä sijaitsee Italiassa, Saksassa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa, Alankomaissa, Kreikassa, Belgiassa ja Ruotsissa.

5.1

Edellä esitetystä ilmenee, että kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen ala on ollut viime vuosina hyvin dynaaminen: Euroopan markkinat ovat kasvaneet ja ylsivät vuonna 2007 yli 2,7 miljoonaan ajoneuvoon (EU:n ajoneuvokannan arvioidaan olevan noin 34 miljoonan vahvuinen). Viimeisten kahden vuoden ajan jatkuneen kriisin takia EU:n markkinat kuitenkin supistuivat vuoteen 2007 verrattuna 7,4 prosenttia vuonna 2008. Erityisen huomattavaa supistuminen oli vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä: –34 prosenttia vuoden 2007 vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Laskusuuntaus jyrkkeni vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä, jolloin kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen myynti pieneni 37 prosenttia vuoden 2008 vastaavasta ajanjaksosta. Vuoden 2009 vielä alustavat tiedot vahvistavat markkinoiden kielteisen kehityssuunnan, jonka mukaan markkinat supistuivat vuoteen 2008 verrattuna 21 prosenttia ja vuoteen 2007 verrattuna 25 prosenttia.

5.2

Kriisin vaikutukset tuntuvat koko alalla. Valmistajille myynnin taantuminen on merkinnyt tuoton voimakasta supistumista ja tuotantoleikkauksia ylijäämävarastojen purkamiseksi. Tuotantoleikkausten takia taas on lyhennetty työaikaa, pidetty tuotantoseisokkeja ja vähennetty kausityöntekijöiden käyttöä sekä tarkistettu lyhyen ja keskipitkän aikavälin liiketoimintasuunnitelmia. Joissakin tapauksissa on jouduttu vähentämään pysyvästi työntekijöiden määrää jopa 25 prosentilla. Jotkin pienehköt valmistajat ovat hakeutuneet valvotun hallinnon menettelyyn ja ovat parhaillaan myynnissä. Toiset taas ovat lopettaneet toimintansa. Tällainen kehitys enteilee uusia uudelleenjärjestelyjä, mutta vaikutuksia talousrakenteeseen ja sosiaalisiin oloihin sekä mahdollisiin tuotannon ulkoistamisiin pois Euroopasta on vaikea ennakoida.

5.3

Kun kysyntä valmistajien taholta supistuu, myös osanvalmistajien on vähennettävä tuotantoaan, mikä vaikuttaa työllisyyteen. Osa alan alihankkijoista on joutunut lopettamaan toimintansa, ja tätä nykyä konkurssin arvioidaan uhkaavan niistä noin 10 prosenttia. Tällainen tilanne lisää myös valmistajien kustannuksia, sillä niiden on tehtävä ennakoimattomia investointeja osanvalmistajien tukemiseksi tai etsittävä uusia osanvalmistajia ja jopa uusittava alumiini- tai muoviosien muotteja, koska tavaraa ei ole muuten saatavilla. Tilauskannan ja liikevaihdon pieneneminen on tällä hetkellä 40 prosentin luokkaa. Säilyttääkseen kilpailukykynsä varsin monet valmistajat turvautuvat kaakkoisaasialaisiin alihankkijoihin.

5.4

Jakelu- ja huoltoala on kärsinyt voimakkaasti kriisistä ja toiminnan vähentymisestä myös sen takia, että yritykset ovat pieniä (pk- ja perheyrityksiä). Esimerkiksi Espanjassa myyntipisteet vähenivät 25 prosentilla vuonna 2008 ja yli 6 000 henkeä irtisanottiin. Ellei kehityssuunta käänny, vuosina 2009–2010 on odotettavissa, että Espanjassa lopettaa toimintansa noin 25 prosenttia yrityksistä ja jälleenmyyjistä sekä 60 prosenttia edustajista. Jakeluverkkoon kohdistuvista kriisin vaikutuksista aiheutuu lisäkustannuksia myös valmistajille, sillä niiden on ylläpidettävä verkkoa, jotta tuotteiden jakelukanavat säilyvät ja valmistajat voivat hyötyä talouden tulevasta elpymisestä.

5.5

ETSK pelkää, että vuonna 2010 menetetään vielä huomattavasti lisää työpaikkoja, ellei alan tukemiseksi määritellä mahdollisimman pian kohdennettuja toimia. Lisäksi alan työllisyyden ylläpitämiseksi tulee kehittää työmarkkinavuoropuhelua sekä edistää myös yliopistotasoista työntekijöiden täydennyskoulutusta ja erikoistumismahdollisuuksia ja pyrkiä samanaikaisesti karsimaan epävarmoja työsuhteita.

5.6

Toimenpiteet kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen kysynnän elvyttämiseksi ovat olleet toistaiseksi irrallisia ja riittämättömiä. Toisin kuin autoteollisuuden alalla, Euroopassa vain Italia otti lyhytaikaisesti käyttöön romutuskannustimen, jonka vaikutukset olivat Italian markkinoille myönteiset ja heijastuivat myös Euroopan markkinoihin. Kannustin edisti myös saastuttavimpien ajoneuvojen poistumista liikenteestä. Italiassa markkinat kääntyivät vuoden 2009 kahden ensimmäisen kuukauden aikana alun laskusta (–35 prosenttia) nousuun pienimoottoristen skootterien osalta. Niihin sovellettiin 500 euron suuruista vanhojen ajoneuvojen romutuspalkkiota. Moottoripyörien ja mopojen markkinasuuntaus on kuitenkin edelleen laskeva: vähennystä on yli 20 prosenttia. Espanjassa hyväksyttiin heinäkuussa kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen romutusta koskeva kannustinjärjestelmä useita kuukausia kestäneiden ennakkopuheiden jälkeen, mutta järjestelmää ei ole vielä otettu käyttöön. Tämä vahvistaa kuluttajien taipumusta odotteluun ja jarruttaa siis ostohaluja entisestään (tammikuusta elokuuhun 2009 mopomarkkinat supistuivat 52 prosenttia ja moottoripyörien markkinat 43 prosenttia verrattuna samaan ajanjaksoon vuonna 2008). Tämä esimerkki osoittaa, että EU-tason oikeudelliselle kehykselle, jonka avulla vakautetaan kansallisia markkinoita ja lujitetaan kuluttajien luottamusta, on ilmeinen tarve.

5.7

Kysynnänelvytystoimet hyödyttävät varmasti käyttäjiä mutteivät välttämättä ratkaise osanvalmistajien tai Euroopan moottoripyöräalan ongelmia. Esimerkiksi Italiassa 500 euron vakiohyvitys on lisännyt räjähdysmäisesti 1 500–2 000 euron listahinnalla myytävien taiwanilaisten pienten (125 ja 150 cm3:n) tuontiskootterien myyntiä ja jonkin verran vähemmän listahinnaltaan kalliimpien eurooppalaisvalmisteisten ajoneuvojen myyntiä, mutta se ei ole lisännyt 6 000–8 000 euron keskikokoisten moottoripyörien kysyntää. Eurooppalaiset osanvalmistajat eivät ole hyötyneet toimista millään tavalla, sillä aasialaisvalmistajat eivät ole niiden asiakkaita. Jotta koko ala hyötyisi, kysyntää tulee elvyttää niin, että hyvitys on sitä suurempi, mitä korkeampi on kannustimeen oikeuttavan ajoneuvon listahinta. Toimet tulisi kohdistaa erityisesti ajoneuvoihin, joissa käytetään edistyksellisiä turvajärjestelmiä ja ratkaisuja ympäristökuormituksen pienentämiseksi.

5.8

EU:ssa toimivien alan yritysten rahoitusmahdollisuuksia tulee parantaa, jotta ne selviävät kriisin aiheuttamista lisäkustannuksista ja voivat jatkaa investointejaan tutkimus-, kehittämis- ja innovointityöhön (ajoneuvojen ja osien valmistajat yhdessä). Näin ne voivat säilyttää kilpailukykynsä panostamalla laatuun ja innovointiin sekä tuottaa yhä ekologisempia ja turvallisempia ajoneuvoja.

6.1

Mikäli koko vuoden 2009 tulokset jäävät huonoiksi vuoden alkupuoliskon tapaan, koko ala joutuu vuonna 2010 kärsimään pankkisuhteissaan luottokelpoisuuden heikkenemisestä. Vaikka elpyminen tapahtuisi välittömästi, alan investointi-, tutkimus- ja kehittämisvalmiudet heikkenevät, mikä on haitaksi keskipitkällä aikavälillä ja heikentää yritysten asemaa entisestään. Tämä saattaa heijastua edelleen työllisyyteen.

6.2

Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen päästöt vähenivät viime vuosikymmenellä merkittävästi siirryttäessä vuonna 1999 käyttöön otetusta Euro 1 standardista nykyisiin standardeihin. CO- ja HC-päästöt pienenivät noin 90 prosenttia ja NOx-päästöt yli 50 prosenttia. Myös melutason alentamisessa on saavutettu rohkaisevia tuloksia. Koko ala (kuluttajajärjestöt mukaan luettuina) pyrkii edelleen lisäparannuksiin. Niitä voidaan saavuttaa lähinnä siirtymällä käyttämään vain tyyppihyväksyttyjä pakoputkia ja muuttamalla ajotapaa ympäristöä vähemmän kuormittavaksi. Turvallisuusasioissa ala on osoittanut uudistushenkisyytensä kehittämällä useita edistyksellisiä jarrujärjestelmiä, joita ollaan vähitellen ottamassa käyttöön erilaisissa kaksipyöräisissä moottoriajoneuvoissa ja myös uudentyyppisissä ajoneuvoissa, kuten kolmi- ja nelipyörissä.

6.3

Komission odotetaan julkaisevan valmisteilla olevan kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja koskevan asetusehdotuksensa vuoden 2010 alkukuukausina. Ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtien kehittämistä on jatkettava, mutta nykyisessä taloustilanteessa on perustavan tärkeää karttaa radikaaleja muutoksia ja ottaa huomioon alan tosiasialliset valmiudet ja toimijoiden koko. Uusiin Euro-standardeihin ehdotettavien tavoitteiden tulee olla alan suorituskyvyn rajoissa, ja niiden täytäntöönpanon tulee olla vähittäistä ja noudattaa suunnittelun, teollisen valmistuksen ja markkinoiden rytmiä. Uudessa asetuksessa tulisi suosia lähestymistapaa, jonka avulla ala voi hyödyntää omaa innovointikykyään. Lisäksi asetuksella tulee taata suhdannetilanteen ja tuotteiden (teknisten ominaisuuksien ja markkinoiden) moninaisuuden edellyttämä joustavuus etenkin edistyksellisten jarrujärjestelmien laajempaa käyttöönottoa ajatellen. Alan toimijat ovat jo esittäneet komissiolle tämänsuuntaisia ehdotuksia ympäristö- ja liikenneturvallisuuskysymyksistä.

6.4

”Perinteiset” valmistajat ovat etenkin nykyisessä taloustilanteessa yhä suojattomampia sellaista varsinkin Kaakkois-Aasiasta juontuvaa kilpailua vastaan, joka perustuu mataliin kustannuksiin ja heikkoon laatuun. Tämä koskee erityisesti pienen tai keskisuuren sylinteritilavuuden moottoripyöriä, joissa on marginaalit ovat pieniä. Tehdyissä selvityksissä on ilmennyt, että tällaiset tuontituotteet ovat usein eurooppalaisten normien vastaisia ja aiheuttavat vaaraa kuluttajille ja ympäristölle. EU:hun tuoduille kiinalaisvalmisteisille kaksipyöräisille moottoriajoneuvoille tehdyissä testeissä tuli esiin vaatimusten laiminlyöntejä: esimerkiksi jarrutusmatkat olivat jopa 35 prosenttia pidempiä ja saastuttavat päästöt jopa 20 kertaisia EU:n tyyppihyväksyntävaatimuksiin nähden. Lisäksi ongelmana on eurooppalaisvalmisteisten ajoneuvojen tai ajoneuvon osien väärentäminen nousevan talouden maissa toimivien valmistajien toimesta. Vaatimuksia vastaamattomia ajoneuvoja EU:hun tuovat yritykset myös väärentävät vaatimustenmukaisuustodistuksia. EU:n markkinoiden sillä lohkolla, jolla hinnan merkitys korostuu, tulee yhtäläisten kilpailuedellytysten turvaamiseksi vahvistaa tyyppihyväksynnän yhteydessä ja markkinoilla suoritettavaa valvontaa. Tähän liittyen toimivaltaisten viranomaisten ja/tai teknisen valvonnan yksiköiden tulee suorittaa myytäville ajoneuvoille tarkkoja tuotannon vaatimuksenmukaisuutta koskevia kontrolleja sen varmistamiseksi, että ne ovat hyväksytyn tyypin mukaisia ja että teollis- ja tekijänoikeuksia noudatetaan.

6.5

Kuluttajat arvostavat ”perinteisten” valmistajien tuotesuunnittelua sekä tuotteiden laatua, innovatiivisuutta ja turvallisuutta. Tämä näkyy pieni- ja keskikokoisella moottorilla varustettujen arvoajoneuvojen ja erityisesti suurimoottoristen korkean lisäarvon ajoneuvojen markkinoilla. Nämä ajoneuvot erottuvat muista teknisiltä ratkaisuiltaan, ja merkki on niiden yhteydessä tärkeä. Kyseiset tuotteet kärsivät eniten nykyisessä taloustilanteessa. Teknisesti edistyksellisten ajoneuvojen, esimerkiksi markkinoille vasta tulleiden hybridi- ja sähkökäyttöisten ajoneuvojen, yleistyminen on pitkälti riippuvaista julkisista tuista ja siis yleisestä kyvystä nousta nykyisestä kriisistä.

6.6

Erityishuomiota tulee kiinnittää vapaakauppasopimuksiin; niiden yhteydessä tulee varmistaa, että EU:n ja Kaakkois-Aasian maiden välinen tullivapaus hyödyttää molempia osapuolia. Myös muut kuin tulliesteet (esim. yli 250 cm3:n moottorilla varustettujen kaksipyöräisen moottoriajoneuvojen käyttökielto Kiinassa) tulee purkaa, sillä ne ovat eurooppalaisille vientiyrityksille hyvin ongelmallisia.

6.7

Nykyisiin haasteisiin vastaamiseksi eurooppalaisvalmistajien tulee – kuten ne ovat aiemminkin tehneet – jatkaa rakenneuudistuksia, fuusioita ja yrityskauppoja ja lisätä yhteistyötä, jotta kaikki synergiat tulevat mahdollisimman tarkoin hyödynnetyksi.

6.8

Eurooppalaisten osanvalmistajien selviytyminen on oleellisen tärkeää, jotta käyttäjien ainutlaatuisena pitämän ja muista erottuvan eurooppalaisen tuotannon erityisluonne säilyy. Tulee siis varoa toistamasta sitä virhettä, joka esimerkiksi polkupyöräalalla tapahtui. Merkittävät polkupyörän osien, kuten runkojen, tuottajat ovat kadonneet, minkä johdosta eurooppalainen polkupyörien kokoonpano on riippuvaista Kiinasta.

6.9

Eurooppalaiset osanvalmistajat eivät pysty kilpailemaan hinnalla. Niiden on pakko panostaa innovointiin, yhteissuunnittelun kehittämiseen ajoneuvojen valmistajien kanssa mittakaavaetujen saavuttamiseksi – silloin kun se on mahdollista – ja tehokkaaseen kumppanuuteen, jonka avulla varmistetaan korkealuokkaisten tuotteiden valmistajien ja tavarantoimittajien keskinäinen tilausvirta.

6.10

Kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alalle tulisi luoda koko alan kattava CARS21:tä vastaava erityinen lähestymistapa, jotta näihin haasteisiin voidaan vastata mahdollisimman tehokkaasti, tukea alan kilpailukykyä ja edistää työllisyyttä.

6.11

Kyseisten tavoitteiden saavuttamista voidaan edistää tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännen puiteohjelman varoin suosimalla Euroopassa toimivia tuotantoyrityksiä ja eurooppalaista tuotantoa hyödyntäviä yrityksiä. Erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia edistäisi huomattavasti tutkimusfoorumin perustaminen kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alalle. Siten yritykset voisivat osallistua tutkimuksen painopisteitä määritteleviin konsortioihin samaan tapaan kuin autoteollisuuden alalla.

6.12

Komissio julkaisi äskettäin kaupunkiliikennettä koskevan toimintasuunnitelman, jonka lukuisiin tavoitteisiin sisältyy myös liikenteen sujuvoittaminen. Se on kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen luontainen ominaisuus. Kriisi on painanut kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen alan heikkoon asemaan. Mikäli nykyiset talousvaikeudet kyetään voittamaan lähitulevaisuudessa ilman peruuttamattomia vahinkoja, ala kuitenkin hyötyy pitkällä aikavälillä kasvavista tarpeista saada käyttöön vähäpäästöisiä vaihtoehtoisia ajoneuvoja nykyistä kestävämpää liikkuvuutta varten etenkin kaupungeissa.

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/35

—

kykenee tuotantoon kaikilla Euroopan alueilla maailmanmarkkinoiden (usein vääristynein) ehdoin

—

täyttää samalla kaikki tuotantoon liittyvät odotukset (laatu, turvallisuus, luonnonvarojen suojelu ja eläinten hyvinvointi jne.) ja suoriutuu Euroopassa aiheutuvista kustannuksista.

—

takaa lisäksi nykyaikaiset ja palkkatasoltaan houkuttelevat työmarkkinat, joilla niin työpaikkojen ja työturvallisuuden kuin myös koulutuksen ja muun ammatillisen pätevöitymisen taso on korkea.

—

yhä epävakaammat markkinat, joilla tuotantohinnat ovat laskusuunnassa

—

jakelu- ja markkinointisektoreiden jatkuvasti kasvava markkinavoima tuottajiin nähden

—

selkeät ongelmat paikallisten ja alueellisten korkealaatuisten tuotteiden tuotannossa ja markkinoille saattamisessa. Paikallisiin ja alueellisiin markkinoihin suuntautuvaa maataloutta varten tarvitaan näin ollen erityislainsäädäntöä.

—

harvat vielä olemassa olevat toimet markkinoiden vakauttamiseksi säilytetään ja toteutetaan markkinoiden niin vaatiessa ja että laaditaan ja otetaan käyttöön uusia, WTO:n sääntöjen mukaisia toimia markkinoiden vakauttamiseksi.

—

kun ajatellaan kansainvälisten maatalousmarkkinoiden lisääntyviä epävarmuustekijöitä, maataloustuotteita varastoidaan strategisen kriisihuollon varmistamiseksi.

—

lisäksi pohditaan sitä, miten markkinoita voidaan vakauttaa tuottajaorganisaatioiden tai alakohtaisten sopimusten avulla.

—

maitopakkauksissa esiintyy laiduntavia lehmiä, jos maito ei ole peräisin laidunruokinnassa olleista lehmistä. Sen sijaan on edistettävä entistä eriytetympää lähestymistapaa markkinoilla (heinä- tai laidunruokintaohjelmista tuottajien tai pienten osuuskuntien alueelliseen markkinointiin).

—

mainonnassa käytetään alueellisia merkintöjä, vaikka tuotteet on tuotettu muualla.

—

ensimmäisen tai toisen pilarin suorat tuet suunnataan yksinomaan maataloutta elinkeinonaan harjoittaville maataloustuottajille, maisemansuojelusta huolehtiville järjestöille ja muille kulttuurimaiseman suojeluun keskittyneille tahoille

—

ensimmäisen tai toisen pilarin suorissa tuissa otetaan huomioon kullakin tilalla olemassa olevat ja luodut työpaikat

—

ensimmäisen tai toisen pilarin suorien tukien avulla suoritetaan korvaus maatalouden yhteiskunnallisista palveluista, jotka ovat välttämättömiä eurooppalaisen maatalousmallin säilyttämiselle; maataloustuottajien tulojen tulisi perustua ensi sijassa hintoihin säännellyillä markkinoilla, joilla tunnustetaan tuotantokustannukset

—

koska Euroopan unionissa on hyvin erilaiset viljely- ja ilmasto-olosuhteet, tulisi ensimmäisen tai toisen pilarin suoriin tukiin sisältyä myös osia, joilla tasapainotettaisiin erilaisista viljely- ja ilmasto-olosuhteista viljelijöille aiheutuvia kuluja kaikissa jäsenvaltioissa (5).

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/43

1.1

Maailman taloudet ovat nyt sidoksissa toisiinsa tiiviimmin kuin koskaan aiemmin. Maailmanlaajuiset kriisit ja maailman monikeskuksisuus edellyttävät kansainvälisiltä organisaatioilta uudenlaista hallintotapaa ja aiempaa vahvempaa legitimiteettiä. Sen on perustuttava yhteisiin arvoihin, standardeihin ja tavoitteisiin, johdonmukaisuuteen ja tehokkuuteen sekä kaikkien valtioiden ja niiden kansalaisten osallistumiseen. ETSK tukee EU:n aktiivista osallistumista kansainvälisten organisaatioiden hallintotavan uudistamiseen.

1.2

Jo ennen nykyistä kriisiä myönnettiin, että kansainvälisten organisaatioiden, YK:n järjestöjen ja Bretton Woods -instituutioiden, uudistaminen on tarpeen. Talous- ja rahoituskriisi on antanut uudistuspyrkimyksille lisävauhtia. Rahoituskriisin vaikutusten peruuttamattomuuden käytyä ilmi G20-ryhmä otti tilanteessa johtavan roolin. G20-prosessin kiitellyistä tuloksista huolimatta ryhmän maiden päätösten legitimiteetti on asetettu kyseenalaiseksi. ETSK pyytää EU:ta luomaan toimivat yhteydet G20-prosessin ja asiaankuuluvien YK:n järjestöjen välille sekä vahvistamaan Ecosocia.

1.3

Kehittyvien ja kehitysmaiden roolia kansainvälisten organisaatioiden hallinnossa on vahvistettava. ETSK kannattaa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rakenteiden uudistamisen jatkamista siten, että näiden maiden edustusta vahvistetaan.

1.4

Kansainvälisten organisaatioiden hallintotavan pitäisi perustua YK:n peruskirjaan ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. EU on toiminut voimakkaasti monenvälisen yhteistyön puolesta, ja ETSK antaa tälle politiikalle täyden tukensa. Komitea kuitenkin huomauttaa, että toimintaympäristö monenvälisyyden arvojen edistämisessä on muuttunut ja siksi ETSK katsoo, että aihetta käsitteleviä komission tiedonantoja on tarpeen tarkastella uudelleen  (1).

1.5

Vaikka kansainvälisillä organisaatioilla onkin selkeät tavoitteet, ne kärsivät tehottomuudesta, joka johtuu niiden päätösten jatkotoimien riittämättömästä seurannasta ja päätösten vaikutusten puutteellisesta arvioinnista. EU on kehittänyt valvontajärjestelmiä, jotka tarjoavat esimerkin hyvistä käytänteistä ja jotka voitaisiin ottaa käyttöön kansainvälisesti monimutkaisten ja monitasoisten toimenpiteiden valvomiseksi. ETSK kannustaa EU:ta esittelemään nämä seurantajärjestelmät kansainvälisille organisaatioille.

1.6

ETSK tukee kansainvälisten organisaatioiden auktoriteetin vahvistamista rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuisessa sääntelyssä uusien rahoituskriisien välttämiseksi. ETSK tukee sääntelyn lisäämistä Euroopassa ja kansainvälisesti seuraavilla aloilla: varantojen lisääminen, hedge-rahastojen sääntely, veroparatiisien sulkeminen, liiallisten ja kohtuuttomien palkkioiden rajoittaminen, velkaantuneisuuteen liittyvien riskien vähentäminen sekä valvontaviranomaisten vakiinnuttaminen ylikansallisesti.

1.7

ETSK tukee EU:n kaikkia mahdollisia aloitteita kansainvälisten organisaatioiden yhteistyön ja niiden toiminnan johdonmukaisuuden lisäämiseksi. ETSK kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin Saksan liittokansleri Angela Merkelin esittämän aloitteen toteuttamiseksi, jotta kansainvälisten organisaatioiden välistä virallista vuoropuhelua voitaisiin tukea ILO:n ihmisarvoista työtä koskevaan ohjelmaan perustuvan yhteistyön mukaisesti.

1.8

ETSK on tyytyväinen Euroopan parlamentin päätöslauselmaan, jossa vaaditaan EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan voimassa olevat ILO:n yleissopimukset, ja tukee Euroopan parlamentin komissiolle esittämää kehotusta laatia jäsenvaltioille suositus voimassa olevien ILO:n yleissopimusten ratifioimisesta ja niiden täytäntöönpanon aktiivisesta edistämisestä. ETSK toivoo voivansa osallistua kyseisen suosituksen valmisteluun aktiivisesti.

1.9

ETSK arvostaa EU:n kansainvälisten organisaatioiden hallintorakenteissa harjoittamaa ”pehmeää vallankäyttöä”, mutta katsoo kuitenkin, että unionin tulisi laatia kutakin kansainvälistä organisaatiota varten strategia vaikutusvaltansa ja asemansa parantamiseksi. ETSK:ta tulisi kuulla neuvoa-antavissa kokouksissa näitä strategioita valmisteltaessa.

1.10

ETSK toivoo, että uusi Lissabonin sopimus, uusi unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja sekä diplomatian alalla lisääntyvä yhteistyö auttavat EU:ta esiintymään yhtenäisempänä ja parantavat sen asemaa kansainvälisissä organisaatioissa. ETSK kannustaa EU:ta johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan ja toimimaan tavoitteidensa mukaisesti.

1.11

Uuden hallintorakenteen valmisteluprosessi ei ole kovin avoin. Työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt tulisi ottaa mukaan valmisteluun. Lisäksi ETSK odottaa, että EU saattaa valmistelua koskevat tiedot helposti saataville.

1.12

Asianomaisten kansalaisjärjestöjen sekä ammattiliittojen ja työnantajanjärjestöjen osallistuminen kansainvälisten organisaatioiden toimintaan parantaisi sen vaikuttavuutta. Niiden tulee olla osa kansainvälisten järjestöjen avoimia kuulemisrakenteita ja seurantajärjestelmiä. ETSK odottaa, että EU (Euroopan komissio ja jäsenvaltiot) edistää ja tukee kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten kuulemisen kehittämistä kansainvälisten organisaatioiden tulevissa hallintorakenteissa.

2.1

Kansainvälisten organisaatioiden hallintojärjestelmästä on käyty keskustelua aiemminkin, mutta vasta maailmanlaajuisen rahoituskriisin nopea leviäminen ja ankarat seuraukset ovat osoittaneet maailmanlaajuisen hallintotavan heikkoudet globalisoituneessa taloudessa. Kriisi on osoittanut, että valtioiden keskinäinen riippuvaisuus on lisääntynyt. Sen lisäksi, että kriisi vaikuttaa kaikkiin talouksiin, se on myös tuonut mukanaan vakavia työllisyysongelmia, jotka kohdistuvat miljooniin jo ennestään vaikeassa asemassa oleviin työntekijöihin ja yrityksiin. Kriisin haittavaikutusten minimoimiseksi ja tulevien kriisien välttämiseksi on parannettava sääntelyä rahoitusalalla, jolta kriisi sai alkunsa. Se ei kuitenkaan riitä. Kestävän ja arvoihin perustuvan talouden rakentaminen edellyttää uutta ja tehokkaampaa sekä vastuullisempaa ja avoimempaa maailmantalouden hallintotapaa.

2.2

Tässä lausunnossa keskitytään kansainvälisiin organisaatioihin, jotka säätelevät sosiaali-, talous- ja rahoituspolitiikkaa, ottaen huomioon näiden organisaatioiden käynnissä olevat uudistukset ja tämänhetkinen rahoituskriisi. Nämä organisaatiot ovat YK, WTO, ILO, Maailmanpankki, IMF, OECD, G20-maat ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä.

2.3

Meneillään oleviin vakaviin kansainvälisiin kriiseihin voidaan puuttua tehokkaasti vain kansainvälisellä tasolla. Tämä ei koske vain nykyistä rahoitus- ja talouskriisiä, vaan myös elintarvike-, vesi- ja energiakriisiä sekä köyhyyden lisääntymistä, ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia, turvallisuutta ja kasvavaa siirtolaisuutta.

2.4

Globalisaatio on muuttanut taloudellisia suhteita, ja tämän on heijastuttava maailmanlaajuisen taloushallinnon rakenteessa. Valtasuhteet ovat muuttumassa BRIC-valtioiden – Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan – taloudellisen, poliittisen ja strategisen merkityksen kasvaessa. Kylmän sodan ”kaksinapaisesta” maailmasta ollaan siirtymässä Yhdysvaltojen hallitseman ”yksinapaisen” järjestelmän kautta monenkeskiseen maailmaan. Nopean talouskasvun maiden ja kehitysmaiden on osallistuttava elimiin, jotka muodostavat uuden maailmanlaajuisen hallintomallin.

2.5

Näihin haasteisiin voivat vastata vain elimet, joiden asema on legitiimi. Uusi hallintomalli voi saada legitimiteetin vain, jos mukana olevat hallintoelimet noudattavat johdonmukaista politiikkaa, panevat sitä tehokkaasti täytäntöön ja mikäli hallintomalli käsittää kaikki valtiot kansalaisineen.

2.6

Viime vuosina on tehty useita aloitteita kansainvälisten organisaatioiden maailmanlaajuisen hallintojärjestelmän tarkistamiseksi ja YK:n uudistamiseksi. Kansallisella tasolla on tapahtunut kehitystä nk. ”yhden YK:n lähestymistavassa” YK:n kenttäkoordinaattorin johdolla. YK:n korkean tason koordinaatioelin julkisti vuonna 2009 yhdeksän YK:n järjestöjen ja Bretton Woods -instituutioiden yhteistä aloitetta. Erään näkemyksen mukaan maailmantalouden hallintorakennetta uudistettaessa olisi syytä vahvistaa Ecosocin asemaa ja toimivaltuuksia. Uudistusprosessi on saanut vauhtia rahoitus- ja talouskriisin puhjettua ja G20-ryhmän otettua tilanteessa johtoaseman.

2.7

G20-maiden johtajat tekivät Pittsburghissa, Yhdysvalloissa, 24. ja 25. syyskuuta 2009 pidetyssä tapaamisessa päätöksiä, jotka tulevat muuttamaan kansainvälisten organisaatioiden hallintotapaa merkittävästi. He päättivät tehdä G20-ryhmästä ensisijaisen kansainvälisen talousyhteistyön fooruminsa. He päättivät jatkaa pyrkimyksiään rahoitusmarkkinoiden säätelemiseksi ja laadukkaiden työpaikkojen asettamiseksi talouden elvyttämisen keskiöön. G20-maiden johtajat päättivät luoda puitteet vahvalle, kestävälle ja tasapainoiselle talouskasvulle. He sitoutuivat samalla laatimaan yhteiset välitavoitteet makrotaloutta, verotusta ja kauppaa koskevien politiikkojensa yhtenäistämiselle kestävän ja tasapainoisen maailmantalouden kasvun kanssa. Vuoropuhelunsa helpottamiseksi johtajat antoivat IMF:lle valtuudet avustaa heitä politiikkojensa arvioimisessa. Näin he kasvattivat merkittävällä tavalla IMF:n roolia, jota oli jo vankennettu 500 miljardin Yhdysvaltain dollarin lisärahoituksella. Maailmanpankin asemaa köyhyyden vähentämisessä on vahvistettu 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvoisella lisälainalla sekä keskittymällä erityisesti köyhien elintarvike- ja energiaturvallisuuteen. G20-maiden johtajat tapaavat seuraavan kerran kesäkuussa 2010 Kanadassa, marraskuussa 2010 Koreassa ja vuonna 2011 Ranskassa.

2.8

G20-maiden johtajat sopivat taloudellisen yhteistyön rakenteiden uudistamisesta. Nopean talouskasvun maiden äänestysoikeuksia IMF:ssä kasvatetaan 5 prosentilla yliedustettujen, pienempien talouksien kustannuksella. Myös Maailmanpankkia pyydetään tarkistamaan nopean talouskasvun maiden edustusta päätöksentekorakenteissaan.

2.9

G20-tapaamisten tulosten kohtuullisen hyvästä vastaanotosta huolimatta ryhmän johtajuuden legitimiteettiä epäillään. Maailman köyhimmät maat ovat jääneet keskustelun ulkopuolelle. G20-tapaamisten esityslista ei perustu sovittuun politiikkaan, eivätkä kaikki asianomaiset kansainväliset organisaatiot osallistu aktiivisesti sen toimintaan. YK:ssa pelätään, että järjestön asema on murenemassa erityisesti taloutta ja sosiaaliasioita koskevissa kysymyksissä. G20-ryhmän, YK:n ja sen järjestöjen sekä Bretton Woods -instituutioiden välille on luotava uudenlainen tasapaino. Poliittisten ja taloussuhteiden jatkuvien ja nopeiden muutosten perusteella voidaan odottaa, että esiin nousee uusia aloitteita ja ideoita.

2.10

G20-maiden on luotava toimivia yhteyksiä YK:n vastaaviin toimintoihin, jotta kaikkien eri puolilla maailmaa sijaitsevien asianosaisten valtioiden intressit voidaan ottaa huomioon uudessa ja osallistavassa globaalissa rakenteessa. Tämän rakenteen rinnalle tulee luoda talous- ja sosiaaliasioita käsittelevä YK:n ”turvallisuusneuvosto”, nykyisestä huomattavasti uudistettu ja entistä päätösvaltaisempi Ecosoc tai vaihtoehtoisesti ”Globaali talousneuvosto” (2). Näissä muutoksissa EU:n on oltava mukana, ja osa tarkkailijoista onkin huolissaan, että voimatasapainon muutos rapauttaa eurooppalaisten vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisellä areenalla.

2.11

Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten asemaan ei tässä prosessissa kiinnitetä riittävästi huomiota. ETSK suosittelee, että G20-ryhmä suo kansalaisyhteiskunnan edustajille ja työmarkkinaosapuolille virallisen sijan ja kannustaa G20-maiden työministereitä ottamaan kansainvälisellä tasolla työmarkkinajärjestöjä edustavia organisaatioita mukaan työhönsä. Vaikka jotkin kansainväliset organisaatiot ovat antaneet työmarkkinaosapuolille ja kansalaisjärjestöille neuvoa-antavan aseman, menettely on kuitenkin avoimuuden kannalta puutteellinen, ja eri tahoja edustaville organisaatioille, kuten ETSK:lle sekä sosiaali- ja talousneuvostoille, tulisi antaa aktiivisempi rooli.

3.1

Kansainvälisten organisaatioiden uuden hallintotavan tulee perustua YK:n periaatteisiin ja arvoihin. Kansainvälisillä organisaatioilla voi olla kullakin oma hallintorakenteensa, mutta niiden kaikkien toiminnan pitäisi pohjautua YK:n peruskirjaan, perusihmisoikeuksiin, ihmisarvoon sekä sukupuolten tasa-arvoon. Toiminnan pitäisi perustua myös oikeudenmukaisuuteen sekä kansainvälisten perussopimusten ja standardien noudattamiseen. Sen pitäisi edistää yhteiskunnallista kehitystä, elintason nousua sekä aiempaa suurempaa vapautta. Kansainvälisten organisaatioiden uuden hallintorakenteen tulee edistää kestävää kehitystä ja sosiaalista osallisuutta ja sen on vastattava tehokkaasti keskeisiin globaaleihin ongelmiin.

3.2

YK:n peruskirjan ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen arvot ovat myös Euroopan unionin arvoja. EU:n keskeisiä periaatteita ovat vapaus ja ihmisarvo, vuoropuhelu ja vakaus sekä kansainvälisten sopimusten noudattaminen. EU on toiminut aktiivisesti monenvälisyyden sekä YK:n ja sen perussopimusten puolestapuhujana, ja ETSK kannattaa sen toimia. ETSK huomauttaa kuitenkin, että monenvälisten arvojen edistämisen konteksti on muuttunut, ja katsoo sen vuoksi, että monenvälisyyttä edistävää EU:n politiikkaa koskevia EC:n tiedonantoja on syytä tarkastella uudelleen (KOM(2001) 231 lopullinen aiheesta ”Toimivan kumppanuuden luominen Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa kehitysyhteistyön ja humanitaaristen asioiden alalla” ja KOM(2003) 526 lopullinen aiheesta ”Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat: Monenvälisyys”).

3.3

Maailmantalouden uuden hallintorakenteen pitäisi perustua taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja keskittyä kiireellisten yhteiskunnallisten ongelmien, kuten työttömyyden, köyhyyden, elintarviketurvallisuuden ja kasvavan eriarvoisuuden, ratkaisemiseen. Sen tulisi auttaa rakentamaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisempaa maailmaa. Hallintorakenteella tulisi olla näkyvämpi rooli vihreän talouden edistämisessä sekä puhtaan veden ja ilman kaltaisten julkisten hyödykkeiden sekä luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

4.1

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja muita EU:n elimiä edistämään aktiivisesti kansainvälisten organisaatioiden hallintotavan uudistamista, jonka tavoitteena on kehittää organisaatioiden johdonmukaisuutta ja tehokkuutta, jotta nämä voisivat tukea kestävää kehitystä sekä hyvien työpaikkojen ja kestävällä pohjalla olevienyritysten luomista.

4.2

Kansainvälisillä organisaatioilla, erityisesti YK:lla ja sen järjestöillä, on selkeät tavoitteet, mutta niiden tehokkuudessa on usein kehittämisen varaa. Organisaatioiden tavoitteet on usein vahvistettu kansainvälisissä sopimuksissa ja standardeissa, mutta siitä huolimatta tavoitteiden täytäntöönpano on usein puutteellista, eikä tehokasta vaikutusten arviointijärjestelmää ole. Kansainvälisten organisaatioiden uudessa hallintotavassa on keskityttävä aiempaa enemmän päätösten täytäntöönpanoon ja seurantaan.

4.3

Valvonnasta on tulossa tärkeä väline, jolla pyritään takaamaan politiikkojen johdonmukainen täytäntöönpano ja tarjoamaan johtajille ja päättäjille tiedot, joita he tarvitsevat voidakseen keskittyä tärkeimpinä pitämiinsä ongelmakohtiin. Valvonta tarjoaa myös ”ennakkovaroituksia”, joiden ansiosta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa ja asianmukaisesti. ETSK ehdottaa tämän lähestymistavan hyödyntämistä ja kehittämistä kansainvälisten organisaatioiden tarpeita vastaavasti kansainvälisellä tasolla entistä laajemmin ja koordinoidummin, sillä Euroopassa monitasoisten ja monimuotoisten toiminen seurannasta saadut myönteiset kokemukset ovat edistäneet julkisviranomaisten, eri alojen ammattilaisten ja yksityissektorin yhteistä hallintokapasiteettia.

4.4

Kansainväliset organisaatiot voivat lisätä tehokkuuttaan tukemalla toistensa tavoitteita. Jotkin kansainväliset organisaatiot hyödyntävät kanteluita ja sitovia sovittelumenettelyitä (WTO), toiset soveltavat pitkälle kehitettyjä valvontajärjestelmiä tosin ilman vahvistettuja toimivaltuuksia (ILO). Kansainvälisten järjestöjen politiikkojen ei tulisi olla keskenään ristiriitaisia, sillä niiden yhteisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että YK:n järjestöt, kansainväliset rahoitusinstituutiot ja EU edistävät toimissaan esim. sukupuolten tasa-arvoon, kestävyysajatteluun, inhimillisiin työoloihin ja kaupan vapauttamiseen liittyviä standardeja.

4.5

Rahoituslaitosten, IMF:n, Maailmanpankin ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän, hallinnointi on noussut keskeiseksi aiheeksi maailmantalouden kansainvälisestä hallintotavasta keskusteltaessa. Tarve säännellä rahoitusmarkkinoita ja lisätä niiden avoimuutta on nyt suurempi kuin koskaan, sillä kansallisen tason toimenpiteet eivät enää riitä. Jotta kansainväliset organisaatiot voisivat estää tulevia kriisejä nykyistä tehokkaammin, ETSK kannattaa niiden toimivaltuuksien tasapuolista lisäämistä rahoitusmarkkinoiden kansainvälisessä sääntelyssä siten, että vältetään liiallinen rajoittavuus, jäykkyys ja byrokratia. ETSK tukee sääntelyn lisäämistä Euroopassa ja maailmanlaajuisesti muun muassa seuraavilla aloilla: varantojen lisääminen, hedge-rahastojen sääntely, veroparatiisien sulkeminen, liiallisten ja kohtuuttomien palkkioiden rajoittaminen, velkaantuneisuuteen liittyvien riskien vähentäminen sekä valvontaviranomaisten vakiinnuttaminen ylikansallisesti.

4.6

Rahoituskriisin reaalitaloudelle aiheuttamien seurausten lieventäminen edellyttää kansainvälisen yhteistyön tiivistämistä. Maailmantalouden turvaaminen vaatii nykyistä voimakkaampaa ja aiempaa enemmän arvoihin perustuvaa sääntelyä. Saksan liittokansleri Angela Merkel on tehnyt tässä suhteessa tärkeän aloitteen. Hän ehdotti WTO:n, Maailmanpankin, IMF:n, ILO:n ja OECD:n alkuvuonna 2009 pidetyssä tapaamisessa kestävää taloushallintoa koskevaa peruskirjaa (3), jossa luotaisiin pohja johdonmukaisille, yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi laadituille politiikoille. Kukin organisaatio pyrkisi toteuttamaan näitä tavoitteita oman mandaattinsa puitteissa. G20-maiden johtajat muotoilivat Pittsburghissa tämän peruskirjan pohjalta kestävän taloudellisen toiminnan ydinarvoja koskevan asiakirjan, jossa he tuovat julki eri sidosryhmiä – kuluttajia, työntekijöitä, sijoittajia ja yrittäjiä – kohtaan tuntemansa velvollisuuden kasvattaa kansalaisten hyvinvointia johdonmukaisten talous-, sosiaali- ja ympäristöstrategioiden avulla. OECD on laatinut 2000-luvun globaaleja standardeja koskevan asiakirjan, joka perustuu sen olemassa oleviin omistajavalvontaa, monikansallisia yhtiöitä, korruption torjuntaa ja verotusyhteistyötä koskeviin standardeihin (4). Stiglitzin johtama komitea esittää vahvoja toimia, joiden tarkoituksena on saada kysyntä uuteen nousuun, luoda työpaikkoja ja saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet. ETSK kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan näitä aloitteita.

4.7

ILO:lla tulee olemaan uudessa hallintorakenteessa erityinen asema. ILO:n keskeiset työstandardit sekä näkemys ihmisarvoisesta työstä ja kestävällä pohjalla olevista yrityksistä näyttävät suuntaa työllisyyskriisin ratkaisemisessa. ILO:n kolme pääosapuolta sopivat kesäkuussa 2009 pidetyssä 98. konferenssissa globaalista työpaketista, jonka toimenpiteiden tarkoituksena on kääntää työllisyys ja kasvu nousuun. ETSK kehottaa EU:ta viemään eteenpäin kansainvälisten organisaatioiden virallista vuoropuhelua, joka perustuu ILO:n ihmisarvoista työtä koskevaan ohjelmaan ja jossa huomioidaan ohjelman työllisyyttä, yritysten kehittämistä, sosiaaliturvaa, inhimillisiä työolosuhteita, asianmukaisia työmarkkinasuhteita ja työelämän oikeuksia koskevat periaatteet.

4.8

Johdonmukaisuuden lisäämiseksi komitea kehottaa EU:ta edistämään sekä omassa piirissään että unionin ulkopuolella ILO:n voimassa olevien yleissopimusten ratifiointia ja ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman täytäntöönpanoa. Komitea pitää erityisen tärkeänä ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman kannalta keskeisimpien yleissopimusten ratifiointia ja täytäntöönpanoa; näitä ovat muun muassa työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat yleissopimukset, sosiaaliturvaa koskevat yleissopimukset sekä sopimus 94, joka koskee työlausekkeita välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena. EU:n säännöt eivät vapauta jäsenvaltioita ratifioitujen ILO:n yleissopimusten velvoitteista. ETSK tukee Euroopan parlamentin komissiolle päätöslauselmassaan 26. marraskuuta 2009 esittämää kehotusta suositella jäsenvaltioille voimassa olevien ILO:n yleissopimusten ratifiointia ja niiden täytäntöönpanon aktiivista edistämistä. Annettuaan lausunnot ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus” (5) ja ”Ihmisarvoista työtä kaikille” (6) ETSK toivoo voivansa osallistua aktiivisesti tämän suosituksen valmisteluun.

4.9

Tämän lisäksi ETSK tukee kaikkia EU:n aloitteita, joilla pyritään edistämään kansainvälisten organisaatioiden yhteistyötä tietyillä aloilla. Hyviä esimerkkejä ovat WTO:n ja ILO:n yhteistyö työllisyysasioissa, Maailmanpankin ja ILO:n yhteistyö sosiaaliturvaa koskevissa asioissa sekä Maailmanpankin ja IMF:n yhteistyö työelämän perusnormien täytäntöönpanossa. Nuorten työllisyys, mikroluotot ja sosiaaliturva ovat aiheista tärkeimpiä.

5.1

Kansainvälisten organisaatioiden hyväksymässä uudessa globaalissa hallintorakenteessa on annettava aiempaa merkittävämpi asema kehitysmaille ja nopean talouskasvun maille. Niiden osallistumisen on kuitenkin perustuttava YK:n sääntöihin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Kansainvälisten organisaatioiden politiikkojen ohjenuorana tulisi olla pyrkimys turvata ihmisarvoinen työ ja ILO:n perustyönormien täytäntöönpano nopean talouskasvun maissa ja kehitysmaissa. Maailmanpankin ja IMF:n on uudistettava rakennettaan siten, että köyhimpien maiden edustus ja valta lisääntyvät niiden instituutioissa ja toimissa.

5.2

Kehitysmaita on tarpeen avustaa, jotta ne voivat osallistua tehokkaasti päätöksentekoon WTO:n piirissä. On huolehdittava siitä, että nämä maat voivat osallistua kauppaneuvotteluihin nykyistä tehokkaammin. Lisäksi niitä on kannustettava syventämään osaamistaan kaupankäynnissä ja parantamaan teknisiä valmiuksiaan ja kykyjään markkinoiden yhdentymisen alalla. Kehitysmaille on kauppaneuvotteluissa sallittava legitiimi poliittinen liikkumavara.

5.3

Maaliskuussa 2009 IMF analysoi matalan tulotason maiden haavoittuvuutta suhteessa maailmanlaajuiseen talouskriisiin ja sitä seuranneeseen taantumaan. (7) ILO:n arvioiden mukaan yli 200 miljoonaa ihmistä saattaa ajautua äärimmäiseen köyhyyteen; heistä suurin osa elää kehitysmaissa ja nopean talouskasvun maissa. Alle 2 Yhdysvaltain dollaria päivässä ansaitsevien, työtä tekevien köyhien lukumäärä voi nousta 1,4 miljardiin, mikä tekisi tyhjäksi köyhyyden vähentämisessä kuluneen vuosikymmenen aikana saavutetun kehityksen. Köyhyyden lisääntyminen vaikuttaa eniten naisiin, sillä 60 prosenttia maailman köyhistä on naisia. Näissä olosuhteissa vuosituhattavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisätoimenpiteitä. ETSK kehottaa EU:ta ryhtymään painokkaisiin toimenpiteisiin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

6.1

EU:lla on tällä kansainvälisellä näyttämöllä erityinen asema. Euroopan unioni on maailman suurin viejä, kehitysmaiden tärkein avustaja sekä markkina-alue, jota käytetään maailmanlaajuisesti vertailukohtana. Tästä huolimatta joidenkin tutkimusten perusteella näyttää siltä, että EU:n asema YK:ssa on heikkenemässä (8). EU:n esittämät ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmat saavat yleiskokouksissa vähemmän kannatusta kuin vuosikymmen sitten, sillä Kiinan ja Venäjän kaltaisten ”sisäisiin asioihin” sekaantumista vastustavien maiden vaikutusvalta on lisääntynyt (9).

6.2

EU:lla on globaalin hallintojärjestelmän suhteen paljon pelissä. EU:n sosiaalisen markkinatalouden malli on ainutlaatuinen, ja se on osoittautunut erityisen sopivaksi vastaamaan nykyisen talouskriisin monitahoisiin ongelmiin. EU:n ja sen elinten on toimittava aktiivisesti turvatakseen intressinsä ja edistääkseen arvojaan.

6.3

EU on edustettuna kaikissa maailmantalouden hallintaan osallistuvissa kansainvälisissä organisaatioissa. Joissain tapauksissa osa sen jäsenvaltioista on mukana niiden johtavissa elimissä, toisissa tapauksissa EU koordinoi jäsentensä politiikkoja organisaatioissa, EU:ta edustaa senhetkinen puheenjohtajavaltio tai Euroopan komissio on suoraan edustettuna. EU:lla on useimmissa kansainvälisissä organisaatioissa – WTO:ta ja FAO:ta lukuun ottamatta – vain tarkkailijan asema ja se pyrkii vaikuttamaan ainoastaan ”pehmeän vallankäytön” keinoin. Vaikka ”pehmeä vallankäyttö” ja EU:n hyväntahtoinen verkosto voivat olla tehokkaita, EU:n pitäisi kuitenkin pyrkiä viralliseen asemaan siellä, missä se on mahdollista. EU:n pitäisi laatia kutakin kansainvälistä organisaatiota varten strategia vaikutusvaltansa lisäämiseksi ja asemansa lujittamiseksi, jotta se voisi edistää tehokkaampaa ja oikeudenmukaisempaa hallintotapaa kyseisissä organisaatioissa.

6.4

IMF:ssä Euroopan unionia edustavat eri tahot (EURIMFin puheenjohtaja, EKP:n, euroryhmän puheenjohtaja ja EU:n puheenjohtajavaltion valtionvarainministeri). Jäsenvaltioiden erimielisyydet rahoitus- ja kehitysasioissa estävät EU:ta esiintymästä yhtenäisenä. Euroopan komissiolla on valtuudet puhua EU:n puolesta kauppa-asioissa, mutta muissa rahoitus- tai talousasioissa eivät nekään 16 EU-maata, joilla on yhteinen raha ja jotka ovat siirtäneet osan toimivallastaan EKP:lle, välttämättä löydä yhteistä kantaa. Koska Bretton Woods -instituutioiden ja erityisesti IMF:n merkitys on kasvanut huomattavasti ETSK kehottaa EU:ta ja sen elimiä kiireesti parantamaan näiden instituutioiden hallinnointiin liittyvien toimiensa koordinointia. EU-mailla on IMF:ssä käytettävistä äänistä yhteensä 32 prosenttia (Yhdysvalloilla 17 prosenttia). Vaikutusvalta, jonka pienemmät EU:n jäsenvaltiot menettävät tehdessään tilaa nopean talouskasvun maille, voidaan korvata koordinoimalla EU:n politiikkaa aiempaa paremmin.

6.5

ETSK kehottaa EU:ta kannustamaan IMF:ää, jotta tämä edistäisi politiikkoja, jotka parantavat erityisesti pk-yritysten ja maanviljelijöiden luoton ja rahoituksen saantia, sillä pk-yritykset ja maatalous ovat kaikkien kansallisten talouksien selkäranka ja tärkein työllistäjä. Lisäksi ETSK pyytää, että EU kehottaisi kansainvälisiä rahoituslaitoksia tarjoamaan varoja kehitysmaiden ulottuville, jotta nämä voisivat panna täytäntöön suhdanteita tasaavia toimenpiteitä ja siten pidättäytyä suhdanteita vahvistavista ehdollisista velvoitteista.

6.6

EU on vuodesta 2000 kasvattanut huomattavasti tukeaan Maailmanpankille (241 miljoonaa euroa vuonna 2008). ETSK myöntää Maailmanpankin merkityksen köyhyyden poistamiselle ja suosittelee, että EU kannustaa Maailmanpankkia omaksumaan talouden kehityspolitiikkoja, joiden osatekijöinä ovat ihmisarvoinen työ, terveys- ja koulutuspalvelujen sekä muiden julkisten hyödykkeiden saatavuus. ESTK kehottaa EU:ta tukemaan Maailmanpankkia rahoittamaan nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä kärsivien maiden elvytyssuunnitelmia, joissa keskitytään yritysten kestävään kehitykseen, työpaikkojen luomiseen, julkisiin investointeihin, aktiivisiin työmarkkinapolitiikkoihin, perussosiaaliturvan tarjoamiseen kaikille, täydentävien turvaverkkojen luomiseen heikoimmassa asemassa oleville sekä ”vihreään talouteen” tehtäviin sijoituksiin.

6.7

Uuden Lissabonin sopimuksen nojalla Euroopan parlamentin toimivalta yhteispäätösmenettelyissä laajenee myös kauppapolitiikan saralle. ETSK:lle tämä avaa uusia mahdollisuuksia vahvistaa yhteistyötä Euroopan parlamentin ja komission kanssa kauppapoliittisten kysymysten alalla. ETSK on laatinut useita merkittäviä lausuntoja, jotka koskevat kauppaa sekä tarvetta johdonmukaistaa kauppapolitiikkoja EU:n sosiaali- ja ympäristöpolitiikkojen kanssa (10).

6.8

EU käyttää paljon aikaa näkemystensä ja kantojensa koordinointiin kansainvälisissä organisaatioissa, eikä sille siten jää aikaa hankkia tukea yhteisille kannoille kansainvälisten järjestöjen muiden jäsenten parissa. Vammaisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus on yksi viimeaikaisista myönteisistä poikkeuksista. Kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat antaa yhteiselle kannalle tukensa. ETSK panee merkille, että EU:n jäsenvaltioiden äänestyskäyttäytymisessä on havaittavissa lähentymistä, ja se rohkaisee unionia puhumaan yhdellä äänellä, jottei sen vaikutusvalta hupene jäsenten erimielisyyden vuoksi. Tilanne toivottavasti paranee Lissabonin sopimuksen myötä. Uusi sopimus, vasta perustettu korkean edustajan virka sekä tehostettu diplomaattinen yhteistyö tarjoavat tilaisuuden parantaa EU:n kansainvälistä asemaa.

6.9

Kansainvälisten organisaatioiden hallintotavan parantaminen, johdonmukaistaminen ja siten myös tehostaminen alkaa EU:n sisältä. EU:n politiikkojen tulisi noudattaa samoja periaatteita ja edistää samoja tavoitteita niin YK:n ja sen järjestöjen, G20-ryhmän kuin Bretton Woods -instituutioidenkin sisällä kunkin organisaation toimialueen ja rakenteen puitteissa. Johdonmukaisten politiikkojen kehittäminen kansainvälisten organisaatioiden sisällä vaatii vielä paljon työtä. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on tästä myönteinen esimerkki. ETSK halua muistuttaa myös sisäisten ja ulkoisten politiikkojen johdonmukaisuudesta Lissabonin strategiassa (11).

7.1

Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen on edellytys kansainvälisten organisaatioiden perusarvojen suojelemiselle ja edistämiselle. Kansainvälisten organisaatioiden hallintotapa on kansalaisyhteiskunnalle merkittävä kysymys. Nykyinen kriisi on osoittanut, että kansalaisyhteiskunnan jäsenet, kuten veronmaksajat, työntekijät, kuluttajat, säästäjät, kiinteistönomistajat ja yrittäjät, joutuvat maksamaan puutteellisesta ja tehottomasta globaalista hallintotavasta kalliin hinnan.

7.2

Hallintorakenteen uudistusta hahmotellaan korkean tason diplomaattisissa huippukokouksissa. Valmisteluprosessi ei ole kovin avoin. Kansalaisjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet saavat valmistelusta vain vähän tietoa, eivätkä juurikaan voi osallistua päätöksentekoon. Kansalaisjärjestöt ja ammattijärjestöt yrittävät saada yleisen mielipiteen puolelleen ja vaikuttaa maidensa hallituksiin saadakseen esiin näkemyksensä globaalin talouden uudesta hallintorakenteesta. Joidenkin liike-elämän alojen edustajia kuullaan, toiset on suljettu kokonaan prosessin ulkopuolelle. Kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten näkemykset tulisi ottaa paremmin huomioon EU:n kansainvälisiä organisaatioita koskevissa politiikoissa.

7.3

Kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla on tarjolla monia hyviä esimerkkejä siitä, miten kansalaisjärjestöt osallistuvat kansainvälisten organisaatioiden hallintoon. Kansainvälisistä esimerkeistä nousee muiden yläpuolelle ILO. Työnantajien ja työntekijöiden edustajat osallistuvat ILO:n kaikkien osien toimintaan tasavertaisina hallitusten rinnalla oli kyse sitten hallinnosta, päätöksenteosta, standardien asettamisesta ja/tai seurannasta. Myös OECD:n liike-elämän ja teollisuuden neuvoa-antava komitea (BIAC) sekä ammattiyhdistysliikkeen neuvoa-antava komitea (TUAC) tarjoavat hyviä esimerkkejä työmarkkinaosapuolten virallisesta kuulemisesta. Muut kansainväliset organisaatiot kuulevat työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä vähemmän. Esimerkiksi YK:ssa kansalaisjärjestöillä on neuvoa-antava asema, kun G20-ryhmässä niillä taas ei ole minkäänlaista asemaa. Kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten osallistumisen virallistaminen olisi avoin tapa vahvistaa kansainvälisten organisaatioiden tehokasta hallintaa. Kansainvälisten organisaatioiden tehokkuutta voisi myös lisätä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten mahdollisuus osallistua niiden seuranta-, tarkkailu- ja ennakkovaroitusjärjestelmiin.

7.4

ETSK toivoo EU:n ottavan kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja työmarkkinaosapuolet mukaan valmistelemaan kansainvälisten organisaatioiden hallintouudistusta koskevia politiikkojaan ja kantojaan. Lisäksi komitea odottaa EU:n edistävän kansainvälisissä organisaatioissa avoimuutta kuulla kansalaisyhteiskuntaa ja työmarkkinaosapuolia käytäessä keskustelua organisaation hallintorakenteesta. Mielekäs kuuleminen merkitsee avoimuutta ja asiakirjojen saatavuutta riittävän ajoissa, jotta sidosryhmien näkemysten tarkasteleminen ja huomioon ottaminen on mahdollista.

7.5

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/50

—

jatkaa laajentumisprosessia

—

vauhdittaa Albanian sekä Bosnia ja Hertsegovinan kanssa käynnistettyä prosessia viisumipakon poistamiseksi, jotta niiden kansalaiset voivat matkustaa Schengen-maihin ilman viisumia, sekä aloittaa Kosovon (1) kanssa neuvottelut samasta asiasta

—

ottaa käyttöön kaikki tarjolla olevat rahoituslähteet infrastruktuurihankkeisiin tehtävien investointien maksimoimiseksi ja hyödyntää äskettäin luotua Länsi-Balkanin investointikehystä tähän tarkoitukseen

—

pitää sosiaalista ulottuvuutta edelleen ensisijaisen tärkeänä, kun sopimusta liikenneyhteisön perustamisesta pannaan täytäntöön. Sosiaalifoorumia tulisi tukea, jotta se kehittyy tehokkaaksi työmarkkinaosapuolten aluetasolla käymää sektorikohtaista vuoropuhelua palvelevaksi välineeksi.

—

tukee siirtymistä nykyistä ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin, esimerkiksi sisävesi- ja rautatieliikenteeseen, Länsi-Balkanin alueella

—

ottaa huomioon arvion liikenneverkkojen sosioekonomisista vaikutuksista kehittäessään yhteistä liikennepolitiikkaa

—

tukee keskeisen alueellisen liikenneverkon modernisointia tarpeiden mukaisesti

—

ottaa huomioon Kaakkois-Euroopan keskeisen alueellisen liikenneverkon Euroopan laajuisen liikenneverkon tulevana osana sitä koskevan politiikan tarkistuksessa, jotta Länsi-Balkanin maiden lähentymistä EU:hun voidaan edistää edelleen

—

käynnistää tutkimuksen liikenneyhteisösopimukseen osallistuvien Länsi-Balkanin maiden työllisyydestä. Lisäksi tulee kiinnittää asianmukaisesti huomiota sellaisten työnantajille ja -tekijöille suunnattujen koulutusohjelmien kehittämiseen, jotka auttavat näitä vastaamaan muutoksiin työmarkkinoilla.

—

osoittaa liikenneyhteisön sihteeristölle riittävästi henkilöresursseja sosiaaliasioiden hoitoa ja työmarkkinavuoropuhelua varten.

—

kannustaa neuvoa-antavien sekakomiteoiden toiminnan välityksellä Länsi-Balkanin maiden työmarkkinaosapuolia osallistumaan aktiivisesti sekä valtakunnalliseen että alueelliseen työmarkkinavuoropuheluun

—

järjestää Länsi-Balkanin alueen liikennepolitiikkaa käsittelevän konferenssin, johon osallistuu Länsi-Balkanin maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, Euroopan komission ja ETSK:n edustajia

—

yksilöi menetelmiä liikenneyhteisösopimuksen nojalla perustettavan alueellisen sosiaalifoorumin kanssa tehtävän yhteistyön käynnistämiseksi ja institutionalisoimiseksi.

—

vahvistavat alueellista yhteistyötä liikennepolitiikan ja liikenteen perusrakenteiden alalla

—

varmistavat alueita hyödyttävien liikennealan julkisten investointien tehokkaan suunnittelun ja tehostavat liikennealan valmiuksien kehittämistä

—

toteuttavat tarvittavat uudistukset ja vauhdittavat unionin säännöstön omaksumista

—

hyödyntävät mahdollisuudet rahoittaa ensisijaiset ja täydentävät hankkeet kokonaan tai osittain yksityisin varoin (julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus) ja luovat suotuisan ympäristön tällaisille hankkeille

—

parantavat julkisten hankintojen avoimuutta

—

parantavat rajaturvallisuutta ja lisäävät rajanylityspaikkojen kapasiteettia, jotta voidaan nopeuttaa liikennettä ja parantaa liikennepalveluiden laatua aluetasolla

—

kehittävät johdonmukaisia alueellisia toimintalinjoja intermodaaliliikenteen edistämiseksi ja älykkäiden liikennejärjestelmien hyödyntämiseksi

—

parantavat edelleen suhteitaan naapurimaihin ja ratkaisevat avoimet kysymykset kahdenvälisissä neuvotteluissa

—

osallistuvat aktiivisesti valmisteilla olevan Tonava-strategian kehittämiseen voidakseen hyötyä EU:n jäsenvaltioiden ja naapurimaidensa kanssa toteutettavista yhteisistä infrastruktuurihankkeista

—

huolehtivat työmarkkinaosapuolten ja muiden asianosaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajien osallistumisesta alueellisen liikennepolitiikan kehittämiseen sekä työllisyyspolitiikan ja uudistusten yhteensovittamisesta.

2.2.1

Länsi-Balkanilla on välitöntä merkitystä EU:lle, koska alue sijaitsee Euroopan ytimessä. Kaikki Länsi-Balkanin maat ovat joko jäsenehdokasmaita tai mahdollisia ehdokasmaita. Saadakseen unionin jäsenyyden niiden on täytettävä kaikki jäsenyyskriteerit ja -ehdot. Alueellinen yhteistyö on yksi edellytys sille, että Länsi-Balkanin maiden liittyminen EU:hun onnistuu, ja näin ollen se kuuluu myös vakautus- ja assosiaatioprosessin (SAP) keskeisiin elementteihin. Tämän vuoksi EU tukee mielellään alueellisten hankkeiden kehittämistä, muun muassa keskeistä alueellista liikenneverkkoa, jonka rooli on ratkaisevan tärkeä.

2.2.2

EU pitää liikennepolitiikkaa tehokkaaseen alueelliseen yhteistyöhön sopivana luontaisena politiikanalana ja katsoo siksi, että Länsi-Balkanin alueen liikennepolitiikka voi olla kauaskantoista ja edistää alueen maiden lainsäädännön lähentämistä EU:n säännöstöön. Liikennepolitiikan merkitystä vahvistaa vielä se, että kymmenestä yleiseurooppalaisesta liikennekäytävästä neljä kulkee Länsi-Balkanin läpi. EU pyrkii Länsi-Balkania koskevalla liikennepolitiikallaan kolmeen päätavoitteeseen: Ensinnäkin tavoitteena on parantaa ja modernisoida Kaakkois-Euroopan liikenneverkkoa sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi. Toiseksi pyritään parantamaan verkon liikennettä toteuttamalla pehmeitä / horisontaalisia toimia. Kolmanneksi tavoitteena on auttaa alueen maita lähentämään lainsäädäntöään unionin liikennesäännöstöön. Näiden ensisijaisten tavoitteiden edistämiseksi EU neuvottelee parhaillaan Länsi-Balkanin maiden kanssa sopimuksesta liikenneyhteisön perustamiseksi (ks. kohta 4.3).

3.2.1

Keskeinen rautatieverkko on yhteensä 4 615 km pitkä. Käytävien osuus on 3 083 km ja reittien 1 532 km. Vain 15 prosenttia keskeisestä rautatieverkosta luokitellaan hyväkuntoiseksi, 19 prosenttia taas huono- tai erittäin huonokuntoiseksi. (5)

3.2.2

Rautatieliikenne on kaikista liikennemuodoista heikoimmassa tilassa. Saavutettavuusanalyysi osoittaa, että matkat samoista lähtöpaikoista samoihin määränpäihin voivat rautateitse kestää jopa 200 prosenttia kauemmin kuin maanteitse. Rautatieinfrastruktuuri on heikosti kehittynyttä kaikissa Länsi-Balkanin maissa. Siksi niissä kaikissa tarvitaan kattavia rautatieinvestointeja. Lisäksi haasteena on rautatieyhtiöiden rakenteellinen uudistaminen, sillä niiden henkilöstömääriä pidetään usein liian suurina.

3.3.1

Tonava (käytävä VII) kulkee Kroatian ja Serbian alueella yhteensä 588 km:n matkan (6), ja Sava-joen liikennöintikelpoinen osuus on pituudeltaan 593 km. Lisäksi keskeiseen liikenneverkkoon kuuluu seitsemän merisatamaa ja kaksi jokisatamaa. (7) Tonava on noin 30 km:n osuutta lukuun ottamatta enimmäkseen hyvässä kunnossa, mutta Sava on huomattavasti huonokuntoisempi. (8)

3.3.2

Sisävesiliikenne on liikennemuodoista ympäristöystävällisin ja edullisin. Sen huono puoli on kuitenkin kuljetusten hitaus.

3.3.3

Intermodaaliliikenne on vähäistä, ja kyse on tällä hetkellä lähinnä meriliikenteen konttien maantiekuljetuksista satamiin ja satamista. Lisäksi nykyisiä intermodaaliterminaaleja käytetään edelleen liian vähän. Intermodaaliliikenteen potentiaali keskeisessä liikenneverkossa on kuitenkin noin 10 prosenttia, ja se kasvanee 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.

3.3.4

Voidaan perustellusti todeta, että kaikki alueen maat edistyvät koko ajan liikennealan uudistamisessa toteuttamalla kansallisia liikennestrategioitaan ja säätämällä uusia, EU:n liikennesäännöstön ja -politiikan mukaisia lakeja ja asetuksia. Ne tiedostavat yleisesti, että uudistusten tulisi olla alueellisten intressien mukaisia, mikä tarkoittaa sitä, että ne eivät saisi aiheuttaa sellaisia eroja, jotka voivat haitata keskeisen liikenneverkon kehittämistä ja tehokasta hallinnointia. Aivan kuten EU-jäsenyysprosessissa, myös tässä asiassa toiset maat ovat edenneet tosia pidemmälle.

4.1

Länsi-Balkanin alueen yhteinen liikennepolitiikka juontaa juurensa vuonna 1999 tehdystä Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksesta. Kuten edellä jo todettiin, EU pitää alueellista yhteistyötä Länsi-Balkanin maiden tulevan EU-jäsenyyden ennakkoehtona ja alueellisen liikennepolitiikan kehittämisen edellytyksenä. Unioni onkin kannustanut Länsi-Balkanin maita kehittämään alueen sisäistä yhteistyötä ja parantamaan koordinointia yhteisen liikennepolitiikan alalla. Kaakkois-Euroopan liikenneinfrastruktuurin kehittämisen vauhdittamiseksi Euroopan komissio ja alueella sijaitsevat kumppanimaat allekirjoittivat vuonna 2004 yhteisymmärryspöytäkirjan keskeisen alueellisen liikenneverkon kehittämisestä. Sen tuloksena erilaiset foorumit, jotka olivat mukana alueellisissa liikenneinfrastruktuuritoimissa, korvattiin kolmella keskeisellä koordinointielimellä: strategiset päätökset tehdään vuosittain ministerikokouksessa, ohjauskomitea koordinoi yhteisymmärryspöytäkirjan täytäntöönpanoa, ja Kaakkois-Euroopan liikenneobservatorio (SEETO) toimii pysyvänä sihteeristönä (9). Yhteisymmärryspöytäkirja velvoittaa osapuolet yhdessä kehittämään ja panemaan täytäntöön säännöllisesti päivitettävän viisivuotisen toimintasuunnitelman. Lisäksi se on tärkeä siksi, että se tarjoaa puitteet koordinoidulle menettelylle Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtävän liikenneyhteisösopimuksen valmistelemiseksi.

4.2

Sopimuksesta liikenneyhteisön perustamiseksi Länsi-Balkanin maiden kanssa neuvotellaan parhaillaan, ja se korvaa nykyisen yhteisymmärryspöytäkirjan. Sopimuksen tavoitteena on luoda infrastruktuureille sekä maantie-, sisävesi- ja meriliikennejärjestelmille ja -palveluille yhtenäiset markkinat, jotka on tiiviisti nivottu asiaankuuluviin Euroopan unionin liikenteen sisämarkkinoihin. Liikenneyhteisön perustaminen vauhdittaisi liikennejärjestelmien yhdentymistä Länsi-Balkanin alueella sekä niiden integroitumista EU:n liikennejärjestelmiin. Se nopeuttaisi asiaa koskevan lainsäädännön, myös asianomaisten työ- ja sosiaalisäädösten, lähentämistä unionin säännöstöön ja tarjoaisi liikennepalveluiden käyttäjille ja kansalaisille mahdollisuuden päästä hyötymään liittymisprosessista nopeammin. Lisäksi liikenneyhteisö toisi liikennealan toimijoille ja sijoittajille oikeusvarmuutta ja siten edistäisi ja vauhdittaisi tarvittavia investointeja ja talouskehitystä. (10)

4.3

Liikenneyhteisösopimuksen tavoitteena on myös luoda vakaat sääntely- ja markkinapuitteet, jotka houkuttelevat investoimaan kaikkiin liikennemuotoihin ja erilaisiin liikenteenohjausjärjestelmiin, parantaa liikennemuotojen tehokkuutta ja edistää kestävyysajattelua nykyistä paremmin noudattavaa liikennemuotojakaumaa sekä huolehtia myös sosiaalisesta edistyksestä ja ympäristön huomioonottamisesta liikennettä kehitettäessä. On syytä korostaa, että sopimus tulee tietyissä Länsi-Balkanin maissa voimaan vasta sitten, kun ne ovat panneet tarvittavan unionin säännöstön kokonaan täytäntöön.

5.1.1

Liikennealalla yhdentymisen kantava voima on sääntelyn yhdenmukaistaminen ja koordinointi viranomaisten kesken. Koska alueellisen liikennepolitiikan kehittämiseen osallistuu monia toimijoita, toimet on syytä suunnitella ja koordinoida asianmukaisesti.

5.1.2

Kansallisella tasolla unionin säännöstön täytäntöönpano velvoittaa Länsi-Balkanin hallitukset suunnittelemaan ja toteuttamaan tärkeitä uudistuksia liikennealoilla ja muilla niihin liittyvillä sektoreilla. Vaikutusten tarkan arvioinnin tulisi täydentää tätä prosessia.

5.1.3

Liikennepolitiikan tehokkaan kehittämisen tärkeistä näkökohdista on paikallaan mainita julkisen varainkäytön tehokas suunnittelu ja yhteistyö muiden sidosryhmien, muun muassa työmarkkinaosapuolten ja kansainvälisten rahoituslaitosten, kanssa.

5.1.4

Muista asiaan liittyvistä haasteista mainittakoon tarve sovittaa kansalliset liikennestrategiat yhteen alueellisten etujen kanssa sekä keskeiseen liikenneverkkoon liittyvän hankkeen koordinointi tehokkaan hallinnoinnin ja kehityksen tukemiseksi.

5.1.5

Lisäksi on syytä todeta, että Kaakkois-Euroopan liikenneobservatorion (SEETO) monivuotisten säännöllisesti päivitettävien toimintasuunnitelmien laatiminen keskeisen alueellisen liikenneverkon kehittämiseksi vaatii toimien tehokasta suunnittelua ja koordinointia aluetasolla. Tällaista koordinointia tarvitaan myös alueellisessa sosiaalifoorumissa, johon osallistuu Länsi-Balkanin maiden työmarkkinaosapuolten ja muiden keskeisten sidosryhmien, kuten valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden, edustajia.

5.2.1

Kansallisten lainsäädäntöjen mukauttaminen EU:n liikennesäännöstöön ja -standardeihin on ensisijaisen tärkeää. Unionin liikennesäännöstö on erittäin kattava, ja se ulottuu markkinoille pääsystä työ- ja sosiaalinormeihin, teknisiin ja verotuksellisiin normeihin sekä turvallisuus- ja ympäristövaatimuksiin. Monista asetuksista, direktiiveistä ja päätöksistä koostuvan liikennesäännöstön soveltaminen ja täytäntöönpano onkin haaste Länsi-Balkanin maille. Toinen haaste liittyy unionin säännöstön valikoivaan voimaansaattamiseen ja täytäntöönpanoon.

5.2.2

Koska Kaakkois-Euroopan alue on hyvin hajanainen, rajanylityspaikkoja koskevat kysymykset ovat hyvin tärkeitä. Nykyään odotusajat rajanylityspaikoilla vaikuttavat merkittävästi keskeisen alueellisen liikenneverkon tehokkuuteen ja kilpailukykyyn. Alueellisen liikenneverkon piiriin kuuluvien Länsi-Balkanin maiden tulisi ponnistella nykyistä enemmän rajavartiotoiminnan ja -menettelyjen parantamiseksi sekä odotusaikojen lyhentämiseksi.

5.2.3

Myös ympäristönäkökohtia tulisi korostaa. Ympäristöstandardien soveltaminen on yhä tärkeämpää infrastruktuurihankkeita kehitettäessä. Koska ympäristölainsäädäntö on tärkeä osa unionin säännöstöä, kysymys siitä, onko sitä sovellettava vai ei, on turha. On kuitenkin perusteltua todeta, että Länsi-Balkanin mailla on ollut suuria ongelmia ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa.

5.3.1

Liikenneverkoston kehittämiseen ja ylläpitoon tarvitaan rahoitusta, eikä sitä ole saatavissa julkiselta sektorilta. Avunantajien keskinäisellä koordinoinnilla onkin tässä yhteydessä tärkeä merkitys. EU:n ohella Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, Maailmanpankin, Euroopan investointipankin ja Euroopan neuvoston kehityspankin kaltaisten kansainvälisten rahoituslaitosten sekä bilateraalisesti toimivien avunantajien tulisi koordinoida toimintaansa ja myöntää tarvittavaa rahoitusta. Lisäksi Länsi-Balkanin maiden hallitukset voivat rahoittaa liikenneverkkoja turvautumalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin.

5.3.2

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä korostettiin Sarajevossa syyskuussa 2009 pidetyssä ministerikokouksessa. Ministerikokouksen julkislausumassa osanottajat tunnustavat yksityissektorin tärkeän roolin infrastruktuurin kehittämisessä ja suhtautuvat siihen suopeasti sekä myöntävät, että on tarpeen luoda sellainen institutionaalinen ja lainsäädännöllinen ympäristö, joka mahdollistaa yksityissektorin osallistumisen infrastruktuurihankkeisiin tällaisten kumppanuuksien välityksellä. Lisäksi he ilmoittavat sitoutuvansa valmistelemaan infrastruktuurihankkeita alueellisella tasolla ja tukevat Kaakkois-Euroopan julkis- ja yksityissektorin kumppanuusverkoston perustamista. (11) Julkilausuma sinänsä tarjoaa hyvät puitteet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin perustuvien infrastruktuurin kehittämishankkeiden edistämiselle alueella. Sen toteuttaminen käytännössä vaatii kuitenkin uudistuksia, muun muassa lainsäädäntö- ja sääntelyjärjestelmien uudistamista, sekä kansainvälisten kumppaneiden (Euroopan komission, kansainvälisten rahoituslaitosten ja kahdenvälisen avun antajien) aktiivista teknistä ja taloudellista tukea.

5.3.3

Toinen tärkeä toimenpide kansainvälisten rahoituslaitosten, kahdenvälisen avun antajien ja Euroopan unionin entistä tiiviimmän yhteistyön varmistamiseksi on Länsi-Balkanin investointikehys. Investointikehys otettiin käyttöön joulukuussa 2009, ja se koostuu yhteisestä avustus- ja yhteisestä lainoitusvälineestä, jotka on tarkoitettu Länsi-Balkanilla toteutettavien ensisijaisten hankkeiden rahoittamiseen. Infrastruktuurihankkeilla on niiden joukossa keskeinen rooli. (12)

6.1.1

Liikenne on ollut työllisyyden kannalta yksi alueen merkittävimmistä aloista. Siksi työnantajien olisi oltava mukana muotoilemassa politiikkoja ja toteuttamassa uudistuksia, joista on hyötyä sekä heidän yrityksilleen että kotimaan työtekijöille ja kansalaisille. Liikennesektorin alakohtaisilla organisaatioilla ja yksittäisillä työnantajilla on oma roolinsa myös neuvoteltaessa kansallisten ja alueellisten liikenneverkkojen prioriteeteista ja analysoitaessa niiden vaikutusta liikkuvuuden edistämiseen, työpaikkojen luomiseen ja säilyttämiseen sekä kansantalouksille kertyvään yleiseen hyötyyn.

6.1.2

Työnantajajärjestöjen näkyvyys ja vaikutusvalta vaihtelee alueen eri maissa. Yleisesti ottaen niiden asema on melko heikko lähinnä siksi, ettei niillä ole sisäisiä mobilisointivalmiuksia, niillä on vaikeuksia huolehtia tehokkaasti edunvalvonnasta eivätkä ne puolusta ja aja etujaan tehokkaasti hallitukseen ja muihin sidosryhmiin nähden.

6.1.3

Työnantajajärjestöjen edunvalvonta- ja analysointitaitoja on syytä kehittää, sillä siitä voisi olla hyötyä sekä yksittäisille maille että EU:lle.

6.2.1

Liikenneala on ollut yksi alueen suurimmista työnantajista. Sosiaaliset ja työmarkkinaolosuhteet ovat useimmissa alueen maissa epävarmat: työttömyys on edelleen runsasta, aktiiviväestön köyhyys- ja muuttoasteet ovat korkeat, ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat ylikuormitettuja. Rautatiealalla keskimäärin 50 prosenttia työvoimasta on jättänyt työpaikkansa kymmenen vuoden aikana. (13) Kussakin maassa toteutettava rautatieuudistus tarkoittaa muun muassa henkilöstövähennyksiä, rahtitoimintojen yksityistämistä ja kannattamattomien paikallisliikenneosuuksien sulkemista. (14) Rautatieliikenteen vapauttamissuunnitelmat vaikuttavat siis työllisyyteen ja työolosuhteisiin.

6.2.2

Työpaikkojen menetykset koskevat myös satamaelinkeinoa sekä satamista riippuvaisia yhteisöjä ja kansantalouksia. Vastaavanlaisia työpaikkojen menetyksiä on havaittu sisävesiliikenteen alalla.

6.2.3

Ammattijärjestöillä on yhdessä muiden työmarkkinaosapuolten kanssa tärkeä rooli arvioitaessa, miten keskeisen alueellisen liikenneverkon kehittäminen vaikuttaa työllisyyteen. Alueen liikennealan ammattijärjestöt ovat sekä kansallisella että EU-tasolla osallistuneet Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton koordinoimiin kampanjoihin sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi ja huomioimiseksi liikenneyhteisön perustamissopimuksen strategisen suunnittelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa. (15) Lisäksi ammattijärjestöjen keskeisenä pyrkimyksenä on sovittaa työllisyyspolitiikat ja uudistukset yhteen.

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/56

1.1

Joulukuun 1. päivänä 2009 voimaantulleen Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionin neuvoston institutionaalinen järjestelmä muuttui huomattavasti: Eurooppa-neuvosto sai mm. pysyvän puheenjohtajan. Lissabonin sopimuksessa luotiin oikeusperusta ”kolmikon puheenjohtajakaudelle” (1). EU:n neuvoston puheenjohtajuuskausi kestää 18 kuukautta, ja sen aikana kolme jäsenvaltiota vastaavat ennalta sovitun ohjelman pohjalta kukin oman puheenjohtajuuskautensa tehtävistä.

1.2

Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta Lissabonin sopimuksen 11 artikla on erityisen tärkeä, sillä siinä määrätään osallistavan demokratian vahvistamisesta sekä kansalaisvuoropuhelun tehostamisesta ja jäsentämisestä, yhteisön politiikkojen laatimisen yhteydessä toteutettavista perusteellisista kuulemisista ja uudesta kansalaisaloitteesta. Nämä kaikki toimet vahvistanevat osaltaan kansalaisvuoropuhelua.

1.3

Käsillä olevassa asiakirjassa on tarkoitus tarkastella edellä mainittuja teemoja. Niinpä jäljempänä korostetaan ETSK:n erityistä roolia järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan virallisena edustajana unionitasolla, muotoillaan ehdotuksia tämän roolin vahvistamiseksi sekä ilmaistaan täysi tuki Lissabonin sopimuksen määräyksille, joilla Euroopan unionin toimintaa pyritään tehostamaan, tekemään entistä avoimemmaksi sekä legitiimimmäksi.

2.1

Euroopan unionin neuvoston jäsenvaltiolta toiselle kiertävä puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajuus ei ole uutuus. Kulloinkin vuorossa oleva puheenjohtajamaa antaa EU:lle kasvot ja äänen, määrittelee strategiat ja toimii organisaattorin ja edustajan roolissa.

2.2

Puheenjohtajamaan tehtäviin liittyy huomattava vastuu ja tehtävän hoitaminen edellyttää kyseisen jäsenvaltion koko hallituksen panosta. Puheenjohtajamaana toimiva jäsenvaltio ei saa ajaa omaa kansallista etuaan.

2.3

Puheenjohtajuutta koskevia sääntöjä muutettiin 15. syyskuuta 2006 neuvoston päätöksellä neuvoston työjärjestyksen vahvistamisesta (2006/683/EY). Päätöksellä luotiin puheenjohtajamaiden ”kolmikkojärjestelmän” edellyttämä perusta. Työjärjestyksessä määrätään, että kolme puheenjohtajavaltiota laativat 18 kuukauden välein läheisessä yhteistyössä komission kanssa ja asiaankuuluvien kuulemisten jälkeen ehdotuksen neuvoston toimintaohjelmaksi mainitulle kaudelle.

2.4

Mitä etua uusi puheenjohtajuusmenettely tarjoaa? Jäsenvaltiolle sen puolivuotisella puheenjohtajuuskaudella tarjoutunut liikkumavara säilyy jatkossakin. Kolmikon yhdessä laatima toimintaohjelma edistää jäsenvaltioiden yhteistyötä; ne voivat siten entistä paremmin varmistaa unionin politiikkojen ja siten unionin toiminnan jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden.

2.5

Ensimmäisen kolmen peräkkäisen puheenjohtajamaan ryhmän (”kolmikon”) muodostivat Saksa, Portugali ja Slovenia, joiden yhteinen puheenjohtajuuskausi alkoi 1. tammikuuta 2007. Sitä seurasi Ranskan, Tšekin ja Ruotsin muodostama kolmikko, joka oli vuorossa 1. heinäkuuta 2008 alkaneella ja 31. joulukuuta 2009 päättyneellä jaksolla. On arvioitu, että eri syistä, mutta varmasti ennen kaikkea oikeusperustan puuttumisen vuoksi, näiden kolmikkojen toimintaa leimasivat (kolmikon) yhteisten kantojen sijaan kansalliset näkökohdat ja tavoitteet.

2.6

Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen puheenjohtajakolmikon muodostavat Espanja, Belgia ja Unkari, joiden puheenjohtajakausi alkoi 1. tammikuuta 2010. Kolmikon toiminta perustuu 17. joulukuuta 2009 Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksyttyyn kunnianhimoiseen ja monialaiseen työohjelmaan. Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka edesauttaa kolmikon työskentelyn onnistumista on sen koostumus: mukana on yksi suurista jäsenvaltioista ja/tai perustajavaltio, jolla on runsaasti kokemusta unionin toiminnasta, myöhemmin unioniin liittynyt valtio sekä nk. ”uusi jäsenvaltio”.

2.7

Kokemus on osoittanut, että vaikka poliittiselta painoarvoltaan suurimpien maiden neuvotteluasemakin on muita vahvempi, pienet jäsenvaltiot voivat korvata tämän monesti ainoastaan näennäisen puutteen tai mahdollisen kokemattomuutensa paneutumalla huolellisesti priorisointiin, neuvottelustrategiaan ja kompromissien etsimiseen.

2.8

Lissabonin sopimuksen voimaantultua vuorostaan aloittaneen puheenjohtajakolmikon toiminta tarjoaa itse asiassa ennakkotapauksen, kun ajatellaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, jonka toimikausi on kaksi ja puoli vuotta (ja joka voidaan valita uudelleen kerran), ja uuden ”trio”-muotoisen kiertävän puheenjohtajuuden tehtäväjakoa, joka ei vielä ole kaikilta osilta täysin selvä. Onnistuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että nykyistä järjestelmää sovelletaan jatkossakin monilla aloilla, voidaan odottaa, että jäsenvaltioiden hallitukset luonnollisesti tuovat vastedeskin esiin omia näkökantojaan ja pyrkivät toimimaan tehokkaasti omalla kuusi kuukautta kestävällä puheenjohtajakaudellaan. Uusi tilanne nostaa kuitenkin esiin myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kannalta tärkeitä seikkoja.

3.1

Lähtökohta on, että neuvoston kiertävän puheenjohtajuuteen kuuluvien tehtävien hoidosta vastaavat jäsenvaltioiden hallitukset. Keskeinen asema näiden tehtävien hoitamisessa on virkamiehillä (diplomaateilla), asiantuntijoilla ja poliitikoilla. Lissabonin sopimuksessa tai muissa puheenjohtajuuteen liittyvien tehtävien hoitamista sääntelevissä asiakirjoissa ei kuitenkaan mainita kansalaisyhteiskunnan järjestäytynyttä ja institutionaalista osallistumista.

3.2

EU:n toimielimet sekä kulloinkin EU:n neuvoston kiertävästä puheenjohtajuudesta huolehtivat jäsenvaltioiden hallitukset kuitenkin myöntävät yhä useammin, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja kansalaisten, eli ”yhteiskunnan” osallistuminen voisi osaltaan edistää asetettujen tavoitteiden saavuttamista huomattavasti. Tämä osoittaa, että osallistavan demokratian arvo ja kansalaisvuoropuhelun merkitys tunnustetaan.

3.3

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että unioni tasolla sovellettaisiin yhdenmukaisia käytänteitä tai politiikkaa, kun on kyse kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumisesta Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuuskausien ohjelmien toteuttamiseen. Tilanne jäsenvaltiotasolla voi vaihdella maittain hyvinkin paljon. Tähän vaikuttaa ratkaisevasti se, miten järjestäytynyt ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta kussakin puheenjohtajamaassa on ja millaiset suhteet sillä on maan hallitukseen. Tyypillisesti niiden suhdetta ei voida kuvailla kumppanuudeksi.

3.4

Edellä esitetystä voidaan päätellä, ettei kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen kulloisenkin puheenjohtajavaltiot painopisteiden valintaan ole yleistä. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, ettei kansalaisyhteiskunta juurikaan tunne puheenjohtajuuskauden tavoitteita omikseen.

3.5

Koska puheenjohtajakolmikko on melko tuore toimintamalli, on selvää, että kolmikon maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteisiä ja yhdessä etukäteen sopimia toimia tai aloitteita on vähän. Espanjan, Belgian ja Unkarin muodostaman kolmikon puheenjohtajuuskaudella on kuitenkin saatu ensimmäisiä rohkaisevia merkkejä tällaisesta toiminnasta varsinkin kun on ollut kyse varsin näkyvien kansalaisyhteiskunnan tapahtumien valmistelusta ja järjestämisestä (2010 Malagassa ja 2011 Budapestissä).

3.6

Jo muutamia vuosia on ollut tapana, että EU:n neuvoston kulloinenkin puheenjohtajavaltio järjestää komission tuella kansalaisyhteiskunnan edustajien tapaamisen. Ranska järjesti omalla kaudellaan laajan kansalaisyhteiskuntafoorumin La Rochellessa syyskuussa 2008. Näissä tapaamissa käsitellään kansalaisyhteiskunnan organisaatioita suoraan koskettavia kysymyksiä, jotka parhaassa tapauksessa otetaan maan puheenjohtajuuskauden painopisteiksi.

3.7

Eurooppalaiset teemavuodet (esim. köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi 2010) tarjoavat kansalaisyhteiskunnan organisaatioille hyvät mahdollisuudet osallistua neuvoston puheenjohtajuuskauden ohjelmiin ja toimintaan.

—

puheenjohtajavaltion korkeatasoisten edustajien osallistuminen ETSK:n täysistuntoon ja muiden elinten (erityisjaostot, ryhmät) kokouksiin;

—

komitean prioriteettien ja toimien valmistelu puolivuotisen puheenjohtajuuskauden ohjelmaan liittyen;

—

puheenjohtajavaltion pyytämien ja oma-aloitteisten lausuntojen antaminen eri aiheista;

—

osallistuminen puheenjohtajavaltioiden eri ohjelmiin, komitea näkemysten esiintuominen keskusteltavista aiheista;

—

puheenjohtajavaltioon suuntautuvat matkat, osallistuminen erityisohjelmiin ja suhteiden vahvistaminen kansalaisyhteiskunnan eri organisaatioihin;

—

puheenjohtajavaltiossa järjestettäviin laajoihin ja unionitason kansalaisyhteiskunnan tapahtumiin osallistuminen;

—

konferenssien, esittelyjen, kulttuuritapahtuminen, näyttelyiden jne. järjestäminen komiteassa kulloisenkin puheenjohtajavaltion ja sen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tunnetuksi tekemiseksi;

—

puheenjohtajavaltion (kansalaisyhteiskuntaa edustavien) vierailijaryhmien vastaanottaminen komiteassa;

—

huomion keskittäminen komitean viestintäpolitiikassa kulloiseenkin puheenjohtajavaltioon ja sen kansalaisyhteiskuntaan.

5.1

Lähtökohtana on Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009. Sen myötä luotiin asianmukaiset edellytykset sille, että Euroopan unioni voi antaa tulevaan luotaavia vastauksia edessä oleviin lukuisiin haasteisiin.

5.2

Komitean tavoitteena on kehittää osallistavaa demokratiaa, tiivistää kansalaisten kanssa käytävää dialogia ja vahvistaa kansalaisvuoropuhelua EU:n toimielinten demokraattisen legitimiteetin vahvistamiseksi.

5.3

Lissabonin sopimuksen 11 artikla tarjoaa edellä mainitulle hyvän perusta. Artiklassa määrätyt uudet mahdollisuudet vastaavat täysin ETSK:n aiemmissa lausunnoissaan ja erityisesti aiheista ”Komissio ja valtiosta riippumattomat järjestöt – Kumppanuuden lujittaminen” (13. heinäkuuta 2000) (2) ja ”Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden edustavuus kansalaisvuoropuhelun yhteydessä” (14. helmikuuta 2006) (3) esiintuomia kantoja. Tästä syystä ETSK:lla on mahdollisuus toimia järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan unionitason virallisena edustajana aktiivisesti Lissabonin sopimuksen ja erityisesti sen 11 artiklan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi, ja sen on myös tähän mahdollisuuteen tartuttava. Näin se onkin jo tehnyt lausunnossaan aiheesta ”Lissabonin sopimuksen toteuttaminen: osallistava demokratia ja kansalaisaloite” (lausunto asiakokonaisuudesta SC/32, annettu myöskin 17. maaliskuuta 2010) (4).

5.4

Tässä yhteydessä EU:n neuvoston puheenjohtajuuskausi on asianmukainen väline:

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/59

—

kansalaisten osallistumismahdollisuuksien käytölle ei aseteta tarpeettomia esteitä, koska kysymys on vain ”asialista-aloitteesta”

—

aloitteen tekijöille tehdään selvien pelisääntöjen ja määräysten avulla helpommaksi organisoida aloitteensa 27 jäsenvaltiossa ilman, että he törmäävät yllättäviin jäsenvaltiotason esteisiin

—

aloitteen tekijöille myönnetään mahdollisesti rahoitustukea, kun tietty kynnys ylittyy.

—

horisontaalista kansalaisvuoropuhelua

—

vertikaalista kansalaisvuoropuhelua

—

komission soveltamaa nykyistä kuulemiskäytäntöä

—

uutta eurooppalaista kansalaisaloitetta.

4.1.1

Tämä määräys muodostaa horisontaalisen ”kansalaisvuoropuhelun” oikeusperustan määrittämättä sitä tarkemmin. Komitea on ottanut useissa lausunnoissaan kantaa kansalaisvuoropuheluun (4)  (5)  (6) ja katsonut sen olevan osallistumisen avaintekijä eurooppalaisessa demokratiamallissa. Se on myös useaan otteeseen korostanut olevansa valmis toimimaan tämän vuoropuhelun foorumina ja lisääjänä sekä edistämään panoksellaan sen osaksi tulevaa eurooppalaista julkisuutta. Tässä yhteydessä komitea on myös toistuvasti painottanut, että se haluaa ja aikoo osaltaan muotoilla kansalaisvuoropuhelun kehitystä kumppanin ja välittäjän ominaisuudessa. Se on tässä yhteydessä valmis laajentamaan rooliaan kohtaamispaikkana ja antamaan myös käytännön tukea esimerkiksi tarjoamalla käyttöön infrastruktuurinsa. Komiteasta on erittäin tärkeää, että se osaltaan auttaa kansalaisvuoropuhelua saamaan tarvittavan (eurooppalaisen) julkisuuden ja kehittymään aidoksi vuorovaikutteiseksi keskusteluksi.

4.1.2

Komitea painottaa jälleen kerran, että tämä osallistavan demokratian väline on määriteltävä selvästi ja että sen toiminnalle on annettava konkreettiset säännöt. On esimerkiksi täsmennettävä, millaiset edustavuusvaatimukset tässä kohdassa mainittujen järjestöjen on täytettävä voidakseen osallistua vuoropuheluun. Myös järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden edustavuutta koskevasta kysymyksestä komitea on jo huomauttanut (7), kuinka tärkeää on erottaa toisistaan määrällinen (asianomaisten enemmistön legitiimi edustus) ja laadullinen (kulloistakin aihetta koskeva asiantuntemus) edustavuus. Komitean näkemyksen mukaan vuoropuheluun mukaan kutsuttavien järjestöjen on oltava sekä määrällisesti että laadullisesti edustavia.

4.1.3

Lisäksi lainsäätäjän on täsmennettävä lähemmin, mitä sen itsensä on konkreettisesti tehtävä täyttääkseen vaatimuksen ”asianmukaisista kanavista” (ks. SEU:n 11 artiklan 1 kohta).

4.1.4

Tässä yhteydessä komitea pitää tärkeänä muistuttaa Euroopan kansalaisvuoropuhelun ja Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun erosta ja varoittaa sotkemasta käsitteitä toisiinsa. Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on luonnollisesti myös keskeinen osa asiantuntevaa osallistumista, mutta sen sisällölle, osallistumiselle, menettelyille ja vaikutuksille on olemassa erityiset säännöt. Sen oikeudellinen kirjaaminen perustussopimukseen heijastaa sen merkitystä.

4.2.1

Tällä kohdalla otetaan huomioon vertikaalinen kansalaisvuoropuhelu, ja unionin toimielimet velvoitetaan käymään sitä säännöllisesti. Komitea on jo ottanut kantaa myös tähän kansalaisvuoropuhelun muotoon (8) ja kehottaa komissiota laatimaan myös sitä koskevat tarkemmat säännöt, joissa määritellään sekä sisällölliset että menettelyoikeudelliset seikat.

4.2.2

Euroopan parlamentti perusti jo jonkin aikaa sitten – tätä perussopimuksen määräystä ennakoiden – niin kutsutun ”Agora-kansalaisfoorumin” ja loi siten vertikaalisen kansalaisvuoropuhelun välineen.

4.2.3

Koska SEU:n 11 artiklan 2 kohdassa kaikki toimielimet velvoitetaan käymään vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, kehottaa komitea kaikkia muita toimielimiä, ja varsinkin neuvostoa, ilmoittamaan mahdollisimman pian omista aikeistaan panna tämä sopimuksen artikla täytäntöön.

4.2.4

Komitea tarjoaa verkostonsa ja infrastruktuurinsa kaikkien unionin toimielinten käyttöön, jotta ne voivat käynnistää järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vertikaalisen vuoropuhelun ja seurata sitä rakentavasti.

4.3.1

Tämän määräyksen avulla komission tähänkin asti laajasti sovellettu kuulemiskäytäntö siirretään eurooppalaisen demokratiamallin nyt vahvistetun osallistavan pilarin kontekstiin. Komitea muistuttaa (9)  (10), että tämä kuulemiskäytäntö on pohjimmiltaan oleellinen osa komission vuonna 2001 käyttöön ottamaa ”eurooppalaisen hallintotavan” käsitettä (11) ja mahdollistaa ylhäältä alaspäin suuntautuvana toimena ainoastaan välillisesti kansalaisyhteiskunnan toiminnan. Komitea muistuttaa jälleen myös siitä, että ”kuuleminen” esivallan taholta tapahtuvana toimena on eri asia kuin kansalaisoikeuksiin kuuluva ”osallistuminen”. Se ei sisällä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistamista alhaalta ylös suuntautuvaan prosessiin.

4.3.2

Komitea on valmis tukemaan toimeksiantonsa rajoissa Euroopan komissiota, jos tämä haluaa toteuttaa muita kuin yleensä käytettäviä online-kuulemisia, esimerkiksi järjestämällä yhteisiä kuulemisia tietyistä aiheista tai avoimia kuulemisia sidosryhmäfoorumien yhteydessä avoimen keskustelun (”open space”) menetelmän mukaisesti.

4.3.3

Pelkät kuulemiset eivät kuitenkaan ole vielä todellista vuoropuhelua järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tästä syystä komitea kehottaa komissiota tarkistamaan tähänastista kuulemiskäytäntöä ja jäsentämään sitä: Yhtäältä kuulemisten aikataulun on oltava riittävä, jotta järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla ja kansalaisilla on todella aikaa laatia vastauksensa eikä kuulemista toteuteta vain muodon vuoksi. Toisaalta arviointiprosessista on tehtävä nykyistä avoimempi. Käynnistääkseen todellisen vuoropuhelun komission tulisi vastata esitettyihin kannanottoihin ja selittää, miksi tietyt ehdotukset on hyväksytty tai hylätty. Komission olisi neuvoteltava näistä ja muista parannuksista tiiviisti järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

4.4.1

Komitea yhtyy arvioon, jonka mukaan uudella eurooppalaisella kansalaisaloitteella on paljon oikeudellista ulottuvuuttaan laajempi merkitys Euroopan yhdentymiselle ja sitä on pidettävä ensimmäisenä suoran demokratian elementtinä valtioiden välisellä tasolla, joskin se rajoittuu määräyksen sanamuodon mukaan unionin kansalaisiin. Komitea pitäisi tervetulleena sitä, että sopimusta tarkistettaessa siihen sisällytettäisiin myös unionin alueella pysyvästi asuvat EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset.

4.4.2

On korostettava, että uudessa eurooppalaisessa kansalaisaloitteessa ei ole kyse monissa jäsenvaltioissa säädetystä sitovan kansanäänestyksen laukaisevasta ”kansanaloitteesta”, vaan ”asialista-aloitteesta”, jolla komissiota kehotetaan lainsäädäntötoimiin. Se on vähemmistöille tarkoitettu väline, jolla vain luodaan mahdollisuus osallistua poliittisen asialistan muotoiluun. Oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita säilyy komissiolla, ja mahdollinen myöhempi lainsäädäntöprosessi noudattaa säädettyjä menettelyjä.

4.4.3

Tämä väline edellyttää luonnollisesti tiettyjä sääntöjä ja normeja. Koska unionin tason suoran demokratian välineet on kuitenkin vielä luotava, eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle olisi annettava puitteet, jotka mahdollistavat sen kehittymisen edelleen. SEU:n 11 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanoasetuksessa tulisi asettaa mahdollisimman väljät vähimmäisvaatimukset ja hyväksymisehdot ja jättää harkinta- ja tulkintavaraa aloilla, joilta unionin tasolla ei ole kokemuksia, sillä eurooppalaisella kansalaisaloitteella voidaan enintään saada ehdotettu aihe komission toimintasuunnitelmaan.

4.4.4

Komitea ei kuitenkaan missään nimessä yhdy Euroopan parlamentin näkemykseen (12), jonka mukaan kansalaisaloitetta koskevan menettelyn valvominen on parlamentin poliittinen tehtävä, ja vastustaa sitä, että lainsäätäjä valvoo lainsäädäntöä edeltävän vaiheen prosessia. Tällainen ”valvonta” rikkoisi vallanjaon periaatetta; siksi komitea ehdottaa riippumattoman ”neuvontaelimen” tai ”tukipalvelun” perustamista, joka voi avustaa aloitteentekijöitä eurooppalaisen kansalaisaloitteen valmistelussa ja käynnistämisessä, jotta ilmeiset ristiriidat hyväksyttävyyttä ja täytäntöönpanoa koskevien määräysten kanssa ainakin yleensä vältetään, vaikka niitä ei voida kokonaan sulkea pois.

4.4.5

Parlamentti viittaa samassa päätöslauselmassa aivan perustellusti tarpeeseen erottaa toisistaan parlamentille osoitettavat vetoomukset sekä komissiolle kehotuksena osoitettavat kansalaisaloitteet. Tässä mielessä myös näitä ruohonjuuritason osallistumisen välineitä koskevat menettelyt ja vaatimukset on laadittava täysin erilaisiksi.

4.4.6

Eurooppalainen kansalaisaloite on suoran demokratian välineenä myös tehokas keino käynnistää valtioiden rajat ylittäviä neuvotteluprosesseja. Kansalaiset, jotka tällä hetkellä ovat lähinnä kääntäneet selkänsä ”poliittiselle Euroopalle”, voivat nyt ehdottaa konkreettisia aloitteita ja tavoitteita. Mitä enemmän heitä kutsutaan ja kannustetaan osallistumaan aloitteeseen ilman turhia hallinnollisia esteitä, sitä nopeammin he lakkaavat näkemästä itsensä käsittämättömien päätösten katselijoina ja muuttuvat objekteista eurooppalaisen yhteisöllisyyden subjekteiksi. Tällainen vaiheittain käynnistetty prosessi, joka edellyttää Euroopan kannalta merkityksellisten ongelmien käsittelyä, johtaa väistämättä eurooppalaisen tietoisuuden, eurooppalaisen julkisuuden muodostumiseen.

4.4.7

Sisältöön liittyen on muistutettava, että eurooppalainen kansalaisaloite ei luonnollisesti saa olla perustamissopimuksen tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan vastainen. Kuten välillisessä tai parlamentaarisessa prosessissakin, saattaa kuitenkin myös suorassa tai kansalaislähtöisessä mielipiteenmuodostusprosessissa sattua, että ääriryhmittymät hyödyntävät tarjolla olevia mielipiteenmuodostuksen kanavia ja (väärin)käyttävät niitä omiin tarkoituksiinsa. Tässä piilee kaikkien demokratioiden suuri perustavanlaatuinen haaste, mutta myös niiden suurin etu suhteessa epädemokraattisiin järjestelmiin. Modernissa edustuksellisessa demokratiassa, joka perustuu sekä välillisiin että suoriin pilareihin, on kyettävä keskustelemaan avoimesti myös epämukavista ja jopa ekstremistisistä näkemyksistä.

4.5.1

Vaikka komitea ei osallistunut suorasti jo loppuun saatettuun kuulemismenettelyyn, se haluaa ennen asetusehdotusten lähiaikoina tapahtuvaa käsittelyä parlamentissa ja neuvostossa antaa asiantuntevan panoksen mielipiteenmuodostukseen ja esittää seuraavassa kantansa vihreässä kirjassa käsiteltyihin kysymyksiin.

4.6.1

Komitea yhtyy komission kantaan, jonka mukaan vähimmäismäärä on määritettävä objektiivisin perustein. Se ei ole samaa mieltä komission kanssa siitä, että vasta kolmannes jäsenvaltioista eli yhdeksän valtiota riittää takaamaan, että aloite edustaa unionin etua riittävän laajalti, mutta ei myöskään monien organisaatioiden kanssa, joiden näkemyksen mukaan jo neljä jäsenvaltiota muodostaa vaadittavan ”merkittävän määrän”.

4.6.2

Komitea yhtyy pikemminkin Euroopan parlamentin kantaan, jonka mukaan neljännes jäsenvaltioista eli nykyisin seitsemän valtiota muodostaa sopivan vähimmäismäärän. Tämä määrä perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 76 artiklaan, jossa määrätään, että toimenpiteet, joilla varmistetaan hallinnollinen yhteistyö rikosasioissa tai poliisiyhteistyö, hyväksytään aloitteesta, jonka on tehnyt yksi neljäsosa jäsenvaltioista. Komitea pitää tätä asianmukaisena viitekohtana kansalaisaloitteen riittävälle eurooppalaiselle ulottuvuudelle.

4.7.1

Koska Lissabonin sopimuksessa puhutaan vain ”merkittävästä määrästä jäsenvaltioita”, yksi vaihtoehto olisi olla asettamatta allekirjoituksille jäsenvaltiokohtaista vähimmäismäärää. Komitea viittaa kuitenkin sopimuksessa moneen kertaan mainittuun kaksinkertaiseen enemmistöön ja on samaa mieltä komission kanssa siitä, että luopuminen allekirjoituksille asetettavasta jäsenvaltiokohtaisesta vähimmäismäärästä jäsenvaltiota kohti olisi sopimuksen hengen vastaista.

4.7.2

Sen sijaan, että asetetaan kaavamaisesti 0,2 prosentin vähimmäismäärä jäsenvaltiota kohti, komitea ehdottaa liukuvaa järjestelmää, joka voisi muodostaa mielekkään tasoituksen valtioiden välille. Voitaisiin vaatia 0,08 prosentin (13) ehdotonta vähimmäismäärää, jotta jäsenvaltion allekirjoitukset lasketaan mukaan. Yhteensä kansalaisaloitteen on luonnollisesti kerättävä vähintään miljoona allekirjoitusta. Näiden molempien perusteiden yhdistelmästä syntyy automaattinen tasoitus, joka vastaa myös sopimuksen vaatimusta edustavuudesta ja aidosta unionin laajuisesta edusta.

4.7.3

Tällainen joustava järjestely toimeenpanon helpottamiseksi vaikuttaa komiteasta myös siitä syystä perustellulta, että eurooppalainen kansalaisaloite ei viime kädessä johda sitovaan päätökseen, vaan muodostaa vain kehotuksen komissiolle.

4.8.1

Komitea yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan tarpeettoman hallintotaakan välttämiseksi kansalaisaloitteen allekirjoittamisoikeuden yleisenä edellytyksenä olisi oltava se, että kansalainen on ikänsä puolesta äänioikeutettu Euroopan parlamentin vaaleissa asuinvaltiossaan. Ajatus nuorten mukaan kutsumisesta (esimerkiksi laskemalla ikäraja 16 vuoteen) on kyllä kannatettava, mutta tällainen poikkeaminen Euroopan parlamentin vaalien äänioikeudesta vaikeuttaisi suhteettomasti allekirjoitusten tarkastamista, sillä lähes kaikkien valtioiden olisi perustettava kaksinkertaiset äänioikeusrekisterit.

4.9.1

Myös tällä kohden komitea pitää liian jäykkiä muotoa koskevia määräyksiä epäasianmukaisina; olisi sovellettava viranomaisten kanssa käytävää kirjeenvaihtoa koskevia välttämättömiä muotovaatimuksia ja asetettava tietyt vähimmäisvaatimukset (ks. myös kohta 4.13). Aloitteen sisältö ja vaadittu päätös tulee esittää johdonmukaisesti ja yksiselitteisesti. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen allekirjoittajille on aina oltava selvää, mitä he tukevat.

4.10.1

Mikään ei estä sitä, että kunkin valtion kansallisesta lainsäädännöstä poiketen unionin tasolla asetetaan yhteisiä menettelysääntöjä tai normeja allekirjoitusten keräämistä, tarkastusta ja vahvistamista varten, sillä eurooppalainen kansalaisaloite on (uusi) valtioiden välinen osallistumisväline.

4.10.2

Olisi sallittava kaikki sellaiset allekirjoitusten keräämistavat, jotka mahdollistavat henkilöllisyyden tarkistamisen. Allekirjoitusten keräämisen internet-portaalin avulla tulisi olla mahdollista yhtä lailla kuin niiden keräämisen yleisillä paikoilla. Vaatimukset esimerkiksi siitä, että kansallisten viranomaisten tai notaarin olisi varmennettava allekirjoitusten aitous, muodostaisivat komitean mielestä kohtuuttoman esteen. Henkilöllisyyden tarkistamisen ohella on kuitenkin myös varmistettava, että aloitteen kannattajat ovat antaneet allekirjoituksensa itsenäisesti ja vapaasta tahdostaan. Tätä varten on erityisesti sähköisesti tapahtuvaa allekirjoitusten keräämistä varten toteutettava erityisjärjestelyjä.

4.10.3

Turva- ja varmennustoimenpiteiksi riittävät nimi, osoite, syntymäaika sekä internetissä tapahtuvan keräämisen yhteydessä varmennussähköposti. Tavoitteena on oltava, että kaikki aloitteet, jotka täyttävät asetuksessa asetetut allekirjoitusten keruuta koskevat vähimmäissäännöt, voivat olla varmoja, etteivät ne törmää missään unionin jäsenvaltioissa yllättäviin lisäesteisiin. Ulkomailla asuvien EU:n kansalaisten antamat allekirjoitukset tulee osoittaa osallistujan asuinjäsenvaltioon.

4.10.4

Jäsenvaltioiden tulee varmentaa annetut allekirjoitukset. Tämä voidaan aivan hyvin toteuttaa eräissä jäsenvaltioissa käytettävillä pistokokeilla.

4.11.1

Ennen Lissabonin sopimusta tehdyistä kansalaisaloitteista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että juuri aloitteen käynnistäminen saattaa viedä paljon aikaa. Tästä syystä komitea pitää komission ehdottamaa yhden vuoden aikarajaa liian lyhyenä ja esittää sen sijaan 18 kuukauden aikarajaa. Kuten edellä viitattiin, aloitteella käynnistetään sen konkreettisen tavoitteen lisäksi prosessi aidon eurooppalaisen julkisuuden hankkimiseksi, ja tästä syystä komiteasta olisi valitettavaa, jos yhden vuoden suhteellisen lyhyt määräaika vaarantaisi tämän prosessin onnistumisen kaikkine oikeus- ja yhteiskuntapoliittisine seurannaisvaikutuksineen.

4.12.1

Komitea yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan on aloitteen tekijöiden tehtävä selvittää etukäteen aloitteensa legitimiteetti ja hyväksyttävyys. Rekisteröinti pitäisi voida suorittaa komission käyttöön asettamalla internetsivustolla, jolla on myös sisältöä koskevia tietoja, jotta kaikki kansalaiset voivat saada tietoa meneillään olevista aloitteista.

4.12.2

Tässä yhteydessä komitea ehdottaa, että komissio tarjoaa perustettavalla eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalla internetsivustolla myös verkkovälineen, jolla allekirjoituksia voidaan kerätä. Lisäksi sivusto voisi toimia myös eri aloitteita käsittelevänä keskustelufoorumina ja luoda siten osan eurooppalaista julkisuutta.

4.12.3

Komitea katsoo kuitenkin, että kansalaisaloitteen tekijöitä varten tulisi lisäksi perustaa asiointipiste, joka neuvoo heitä paitsi menettely- myös sisältökysymyksissä. Komitea on valmis toimimaan tällaisena neuvontapalveluna.

4.12.4

Voitaisiin myös harkita keltaisten ja punaisten korttien järjestelmää, jolla kansalaisaloitteen tekijöille ilmoitettaisiin suhteellisen varhain, että heidän aloitteensa ei ehkä ole muodollisten kriteerien vuoksi hyväksyttävä esimerkiksi siksi että komissiolla ei ole toimivaltaa kyseisellä alalla tai aloite rikkoo selvästi perusoikeuksia.

4.13.1

Komitea katsoo, että aloitteen tekijöiden olisi julkaistava seuraavat tiedot:

4.13.2

Komitea ei voi missään tapauksessa hyväksyä komission ilmoitusta, jonka mukaan kansalaisaloitteille ei aiota tarjota mitään erityistä julkista rahoitusta, eikä varsinkaan perustelua, jonka mukaan vain näin voidaan varmistaa aloitteiden riippumattomuus ja kansalaisvetoisuus. Euroopan komissio tukee rahallisesti monien tehokkaiden valtiosta riippumattomien järjestöjen rakenteita ja työtä, ja olisi kohtuutonta päätellä tästä, että nämä komissiolta rahoitusta saavat kansalaisyhteiskunnan toimijat olisivat tästä syystä riippuvaisia siitä. Lisäksi komission lähestymistavan looginen seuraus olisi, että vain suuret organisaatiot, joilla on taloudellisesti vahvoja tukijoita, voisivat ylipäätään harkita eurooppalaisen kansalaisaloitteen tekemistä.

4.13.3

Näin ollen komitea ehdottaa, että EU myöntää rahoitustukea, kun ensimmäinen etappi, esimerkiksi 50 000 allekirjoitusta kolmesta jäsenvaltiosta, on saavutettu. Näin karsitaan pois toivottomat tai pilailumielessä käynnistetyt kampanjat. Myös tässä yhteydessä voitaisiin käyttää ehdotettua keltaisten ja punaisten korttien järjestelmää.

4.14.1

Komitean mielestä komission ehdottaman kuuden kuukauden määräajan olisi oltava ehdoton enimmäisraja, ja se kannattaa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa ehdotettua kaksivaiheista lähestymistapaa (kaksi kuukautta muodollisen hyväksyttävyyden tutkimiseen ja kolme kuukautta sisältöä koskevan päätöksen tekemiseen (14). Komission olisi tehtävä tästä sisäisestä päätöksentekoprosessista mahdollisimman avoin.

4.14.2

Kun menestyksellinen kansalaisaloite on jätetty, sen oikeudellinen hyväksyttävyys tutkitaan lopullisesti.

4.14.3

Komission suorittaman poliittisen arvioinnin aikana komitea järjestää – mahdollisesti yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa – kuulemisia, joissa aloitteen tekijät esittelevät aloitteensa komissiolle. ETSK voisi tarvittaessa täydentää tätä prosessia aihetta käsittelevällä valmistelevalla tai oma-aloitteisella lausunnolla.

4.14.4

Komission päätös aloitteen hyväksymisestä, osittaisesta hyväksymisestä tai hylkäämisestä on perusteltava aloitteen tekijöille yksityiskohtaisesti ja julkisesti. Hylkäystapauksissa komission on tehtävä virallinen päätös, johon on voitava hakea muutosta yhteisöjen tuomioistuimessa.

4.15.1

Komitean mielestä on aloitteen tekijöiden harkinnan varassa käynnistää sisällöllisesti samankaltainen aloite. On vielä kerran syytä muistuttaa, että uusi eurooppalainen kansalaisaloite on ”asialista-aloite”. Siksi komitea ei näe mitään syytä asettaa tässä yhteydessä kieltoja tai esteitä.

4.16.1

Komitea katsoo, että komission olisi otettava hoitaakseen sellaisten kansalaisaloitteiden tekstien kääntäminen kaikille virallisille kielille, jotka ovat jo saaneet 50 000 tukijaa kolmesta jäsenvaltiosta.

—

Laaditaan arvioinnin määräajan kuluessa lausunto kansalaisaloitteesta, jonka komissio on virallisesti hyväksynyt.

—

Laaditaan mahdollisesti lausunto meneillään olevan kansalaisaloitteen tukemiseksi.

—

Järjestetään menestyksellisiä aloitteita koskevia kuulemisia (aloitteen tekijät, komissio, Euroopan parlamentti, neuvosto).

—

Perustetaan neuvontapalvelu (kansalaisten yhteyspisteeksi menettely- ja muissa kysymyksissä).

—

Annetaan täydentävää tietoa (julkaistaan käsikirja osallistavasta demokratiasta, järjestetään seminaareja käytännön toimeenpanosta ja niin edelleen).

—

15 jäsenvaltioiden valtioiden ja hallitusten päämiesten edustajaa,

—

13 ehdokasvaltioiden valtioiden ja hallitusten päämiesten edustajaa,

—

30 jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien edustajaa,

—

26 ehdokasvaltioiden kansallisten parlamenttien edustajaa,

—

16 edustajaa Euroopan parlamentin jäsenistöstä,

—

2 Euroopan komission edustajaa.

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/66

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/67

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/68

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/69

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/70

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/71

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/72

28.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/73

—

Asetusta ei sovelleta yksinomaan henkilöautoihin vaan myös muihin ajoneuvoluokkiin, kuten linja-autoihin tai kuorma-autoihin.

—

Valmistajat velvoitetaan valitsemaan joko valikoiva tai yksinoikeuteen perustuva jakelujärjestelmä, joskin poikkeuksen muodostavat pääasiassa kaksi erilaista jakelujärjestelmää:

—

Samaan sopimukseen ei saa sisällyttää valikoivaa ja yksinoikeuteen perustuvaa jakelujärjestelmää koskevia lausekkeita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei valikoivaan jakelujärjestelmään saa sisällyttää nk. sijoituspaikkaa koskevia lausekkeita, kun taas yksinoikeudella toimiville jälleenmyyjille tällainen lauseke on voitu määrätä.

—

Asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tuotemarkkinat jaetaan kolmeen ryhmään:

—

Markkinaosuuksille asetettujen rajoitusten lisäksi asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan erot, jotka johtuvat siitä, että ”sopimustavaroiden tai vastaavien tavaroiden hinnat ja toimitusehdot vaihtelevat merkittävästi eri maantieteellisillä markkinoilla”, ovat perustamissopimuksen kanssa ristiriidassa, joten komissio voi jopa tältä osin peruuttaa asetuksessa säädetyn poikkeuksen.

—

Komissio on pyrkinyt torjumaan rinnakkaiskaupan esteitä. Asetuksen 1400/2002 mukaan rajoitukset, jotka koskevat jälleenmyyjien myyntiä loppukäyttäjille muissa jäsenvaltioissa (esimerkiksi asettamalla ostohinta tai jälleenmyyjän korvaus riippuvaiseksi ajoneuvojen määränpäästä tai loppukäyttäjien asuinpaikasta), vastaavat myynnin välillistä rajoittamista. Sallittuja eivät myöskään ole myyntitavoitteet eivätkä tuotteiden valikoiminen tai bonusjärjestelmät, jotka perustuvat suppeampaan myyntialueeseen kuin yhtenäismarkkinat.

—

Luonnos: Komission asetus perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla.

—

Luonnos: Komission tiedonanto – Täydentävät suuntaviivat moottoriajoneuvojen myyntiä ja korjaamista koskevien sopimusten vertikaalisista rajoituksista.

a)

Uusien moottoriajoneuvojen myyntiä koskevat sopimukset 31. toukokuuta 2013 alkaen

b)

Korjaus- ja huoltopalveluita sekä varaosien jakelua koskevat sopimukset 31. toukokuuta 2010 alkaen