5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/1

A.

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, jonka mukaan ikään perustuvan syrjinnän kieltämisen periaate, sellaisena kuin se on esitetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa, kuuluu yhteisön lainsäädännön yleisiin periaatteisiin,

B.

katsoo, että ikään perustuva erilainen kohtelu on ikään perustavaa syrjintää, jollei kohtelun erilaisuus ole objektiivisesti perusteltu ja jolleivät sen saavuttamiseen käytetyt keinot ole asianmukaisia ja välttämättömiä,

C.

ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen mukaan komissio ei ole pystynyt riittävästi perustelemaan yli 65-vuotiaiden ylimääräisten freelance-konferenssitulkkien (”ACI-tulkit”) kohtelua ja että komissio pitää edelleen kiinni ACI-tulkkien palkkaamista koskevasta nykyisestä politiikastaan,

D.

ottaa huomioon, että oikeusasiamies pitää tätä huonona hallintona,

E.

katsoo, että unionin ainoana vaaleilla valittuna elimenä parlamentilla on vastuu Euroopan oikeusasiamiehen riippumattomuuden turvaamisesta ja suojelemisesta tämän hoitaessa tehtäviään Euroopan kansalaisiin nähden sekä oikeusasiamiehen suositusten täytäntöönpanon valvomisesta,

1.

hyväksyy Euroopan oikeusasiamiehen kriittiset huomautukset ja tämän suosituksen, joka koskee komission politiikkaa yli 65-vuotiaiden ACI-tulkkien palkkaamisen yhteydessä;

2.

kehottaa komissiota muuttamaan nykyistä politiikkaansa, jolla käytännössä kielletään yli 65-vuotiaiden ACI-tulkkien palkkaaminen; ei kuitenkaan katso, että korvaukset ovat perusteltuja tämän tapauksen yhteydessä;

3.

panee merkille, että saatuaan oikeusasiamieheltä vastaavan suositusluonnoksen parlamentti ryhtyi viipymättä toimenpiteisiin muuttaakseen yli 65-vuotiaiden ACI-tulkkien palkkaamista koskenutta käytäntöään ja alkoi tulkita voimassaolevia sääntöjä tavalla, joka ei johda syrjintään;

4.

katsoo, että voimassaolevien sääntöjen muuttaminen ja ikäsyrjinnän poistaminen palkkaamisprosessista ei velvoita yhteisöjen toimielintä palkkaamaan yli 65-vuotiaita ACI-tulkkeja, mutta tällaisella toimenpiteellä saatettaisiin komission säännöt vastaamaan yhtä Euroopan unionin lainsäädännön yleisistä periaatteista; katsoo lisäksi, että koska tiettyjen virallisten kielten tulkeista on pulaa, näin voitaisiin parantaa toimielimen mahdollisuuksia turvata paras mahdollinen palvelu, kuten parlamentissa on osoitettu;

5.

kehottaa komissiota tekemään parlamentin kanssa yhteistyötä tarkistettaessa ACI-tulkkien ja muun henkilöstön palkkaamiseen sovellettavia sääntöjä, jotta varmistetaan kaikkinaisen syrjinnän välttäminen;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja Euroopan oikeusasiamiehelle.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/3

1.

hyväksyy 2. huhtikuuta 2009 järjestetyn kolmikantakokouksen tulokset;

2.

korostaa, että sopimus, johon monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta päästiin, on tulosta menestyksekkäästä toimielinten välisestä yhteistyöstä, jolla pyritään vastaamaan jäsenvaltioiden parhaillaan kokemaan rahoitus- ja talouskriisiin edistämällä solidaarisuutta energiavarojen alalla ja kehittämällä laajakaistayhteyksiä maaseutualueilla sekä tukemalla maatalousalaa;

3.

muistuttaa, että tällä sopimuksella parlamentti, sekä lainsäädäntövallan että budjettivallan käyttäjänä, on suojellut nykyisiä prioriteettejaan kuten se teki vuoden 2008 talousarviomenettelyssä, kun Galileo-ohjelman rahoittamisesta sovittiin;

4.

hyväksyy poliittisen kompromissin, jossa on päädytty tasoitusmekanismiin, jota suunnitellaan käytettävän vuoden 2010 talousarviomenettelyssä sekä - mutta vain tarvittaessa - vuoden 2011 talousarviomenettelyssä; muistuttaa, että, kuten Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 2. huhtikuuta 2009 pitämän kolmikantakokouksen yhteydessä annetussa yhteisessä julistuksessa todetaan, tasoitusmekanismi ei vaikuta yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyjen ohjelmien määrärahoihin eikä vuotuiseen talousarviomenettelyyn, ja se rahoitetaan hyödyntämällä kaikkia talousarvioasioita koskevassa lainsäädäntökehyksessä käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia;

5.

toistaa, että 17. toukokuuta 2006 tehtyä toimielinten sopimusta koskevien neuvottelujen tuloksissa esiintyneet puutteet ja avoimiksi jääneet kysymykset ovat yhä ratkaisematta ja että näitä puutteita olisi käsiteltävä vuosien 2008–2009 väliarvioinnissa, kuten 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen julistuksessa 3 määrätään, sekä vuosittaisten talousarviomenettelyjen yhteydessä, mahdollisesti joustavuutta lisäämällä ja joka tapauksessa kaikilla tavoilla, joista on määrätty 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa; muistuttaa, kuten parlamentti totesi 2. huhtikuuta 2009 pidetyn kolmikantakokouksen yhteydessä antamassaan yksipuolisessa julistuksessa, että komission olisi otettava väliarviointiprosessin yhteydessä huomioon periaatteet, jotka parlamentti on esittänyt 25. maaliskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa;

6.

varoittaa käyttämästä otsakkeen 2 liikkumavaroja säännöllisesti muiden otsakkeiden rahoittamiseen, koska tämä voisi vaarantaa maatalousalan intressit markkinahintojen odottamattoman laskun yhteydessä;

7.

pitää valitettavana, että neuvoston kanssa päästiin sopimukseen vasta kaksi kuukautta ennen parlamentin vaalikauden loppumista, mikä jätti vähemmän tilaa neuvotteluille, ja pahoittelee sitä, että tämän vuoksi toimielimet joutuivat toimimaan paineen alaisina, joskin tavanomaisessa lojaalin yhteistyön ilmapiirissä;

8.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

9.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/6

A.

ottaa huomioon, että direktiivin 92/75/ETY, jäljempänä ”puitedirektiivi”, pääasiallisena tarkoituksena on, kuten direktiivin 1 artiklassa todetaan, ”mahdollistaa tiettyjen kodinkonetyyppien energian ja muiden olennaisten voimavarojen kulutusta koskevien tietojen, erityisesti merkintöjen ja tuotetietojen, julkaisua koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistaminen niin, että kuluttajat saavat mahdollisuuden valita energiatehokkuudeltaan parhaimmat laitteet”,

B.

ottaa huomioon, että puitedirektiivissä todetaan myös, että ”tarkan, olennaisen ja vertailukelpoisen tiedon tarjoaminen erityisesti kodinkoneiden energiankulutuksesta voi vaikuttaa yleisön valintoihin sellaisten laitteiden eduksi, jotka kuluttavat vähemmän energiaa”,

C.

ottaa huomioon, kuten tähdennettiin komission vaikutusten arvioinnissa, joka on liitetty ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (SEC(2008)2862), että alkuperäistä, menestyksekästä A-G-merkkiä on käytetty mallina maailman eri maissa kuten Brasiliassa, Kiinassa, Argentiinassa, Chilessä, Iranissa, Israelissa ja Etelä-Afrikassa,

D.

ottaa huomioon, että televisiolaitteet ovat paljon energiaa kuluttavia laitteita ja että näin ollen energiaa voidaan säästää mahdollisesti huomattavasti lisäämällä tämän luokan laitteet puitedirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun järjestelmään,

E.

ottaa huomioon, että televisiolaitteiden energiakulutusta koskevan merkinnän olisi vastattava mahdollisimman hyvin muita kodinkoneita koskevia määriteltyjä energiamerkintäluokituksia,

F.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa komission tiedonannossa todetaan, että ”nykyisiä merkintäluokituksia tarkennetaan ja ne mitoitetaan uudelleen viiden vuoden välein tai teknologian kehityksen siihen oikeuttaessa ekologista suunnittelua koskevien tutkimusten perusteella siten, että A-luokituksen saa energiatehokkaimmat 10–20 prosenttia laitteista”,

G.

katsoo, että energiamerkintäjärjestelmän menestyksekkään täytäntöönpanon kannalta on olennaista, että otetaan käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla kodinkoneista annetaan kuluttajalle selvää, kattavaa, vertailukelpoista ja helppotajuista tietoa,

H.

ottaa huomioon, että jos kuluttaja ostaa entistä enemmän tehokkaita laitteita vähemmän tehokkaiden laitteiden asemasta, tämä lisäisi laitevalmistajien tuloja,

I.

ottaa huomioon, että erityisesti mitä tulee energiamerkin suunnitteluun ja energiatehokkuusluokkiin, luonnoksessa komission direktiiviksi tehdään toinen muutos lisäämällä uudet A-luokat (esimerkiksi A-20 %, A-40 % ja A-60 %), jotka mahdollisesti hämmentävät kuluttajia entisestään, estävät heitä ymmärtämästä oikein energiamerkintäjärjestelmää ja heikentävät heidän mahdollisuuksiaan valita laitteita, joiden energiatehokkuus on muita parempi,

J.

katsoo, että pieni määrä merkkiin tehtäviä teknisiä muutoksia voisi tehdä merkistä entistä selvemmän ja ymmärrettävämmän kuluttajille,

K.

ottaa huomioon, että tutkimustulokset osoittavat, että kuluttajien mielestä A–G-asteikko on selkeä, mutta komissio ei ole tehnyt vaikutusten arviointia osoittaakseen, onko A-20 %, A-40 % ja A-60 % yhdessä tyhjien alaluokkien kanssa kuluttajille hyödyllinen vai heitä harhaanjohtava,

L.

katsoo, että nykyisten tuotteiden uudelleen luokitteleminen suljettuun A–G-asteikkoon estäisi erityisesti sen, että syntyy tyhjiä alempia luokkia, jotka voivat johtaa kuluttajia harhaan,

M.

katsoo, että kyseisten uusien tehokkuusluokkien käyttöön ottaminen nykyisten A-G-merkkien ohella myös muita tuotteita varten todennäköisesti lisää epävarmuutta siitä, edustaako luokka A tehokasta vai tehotonta tuotetta,

N.

katsoo, että tällainen toimenpide ei palvele perussäädöksen tarkoitusta, joka on tarkkojen, asianmukaisten ja vertailukelpoisten tietojen antaminen kuluttajille,

O.

ottaa huomioon, että komissio on tehnyt ehdotuksen puitedirektiivin laatimiseksi uudelleen, minkä yhteydessä voitaisiin ottaa käyttöön lisää muutoksia, jotka vaikuttaisivat ehdotettuihin täytäntöönpanotoimenpiteisiin,

1.

vastustaa sitä, että luonnos komission direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/75/ETY täytäntöönpanosta ja muuttamisesta televisioiden energiamerkintöjen osalta hyväksytään;

2.

katsoo, että luonnos komission direktiiviksi ei ole yhteensopiva perussäädöksen tavoitteen kanssa;

3.

kehottaa komissiota peruuttamaan direktiiviluonnoksen ja tekemään suljettuun A-G-asteikkoon perustuvan uuden ehdotuksen direktiivin 92/75/ETY 10 artiklassa mainitulle komitealle mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 30. syyskuuta 2009;

4.

katsoo, että energiankulutusta koskevista merkinnöistä annetun direktiivin olennainen osa on merkin ulkoasu, josta olisi päätettävä parhaillaan yhteispäätösmenettelyä noudattaen toteutetun tarkistamisen ja uudelleenlaadinnan yhteydessä;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/8

A.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallintokomitea äänesti 15. huhtikuuta 2009 kirjallisella menettelyllä valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) laadittua vuotuista toimintaohjelmaa 2009 (CMTD(2009)0387 - D004766/01) koskevan luonnoksen puolesta,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti sai päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 3 kohdan sekä neuvoston päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 3. kesäkuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen 1 kohdan mukaisesti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen hallinnointikomitealle toimitetut ehdotukset täytäntöönpanotoimiksi sekä äänestystulokset,

C.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolia kehityksessä koskevalla aihekohtaisella ohjelmalla muun muassa ”lisätään Euroopan kansalaisten tietoisuutta kehityskysymyksistä ja haetaan yhteisön ja liittyvien maiden kansalaisten aktiivista tukea köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen strategioille kumppanimaissa”,

D.

ottaa huomioon, että 11 jäsenvaltiota lähetti 19. maaliskuuta 2009 komissiolle jäsenvaltioiden yhteisen julkilausuman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen valtiosta riippumattomista toimijoista ja paikallisviranomaisista, jossa ilmaistiin huoli komission aikeista lopettaa Trialog- ja Deeep-hankkeiden (4) suora rahoitus, jota on jatkettu vuodesta 1998 (Trialog) ja 2003 (Deeep) lähtien, ja velvoittaa ne osallistumaan ”tarjouskilpailuun”,

E.

ottaa huomioon, että 11 jäsenvaltion (joista 9 ”uutta” jäsenvaltiota) yhteisessä julkilausumassa varoitetaan, että komission suunnitelma Trialog- ja Deeep-hankkeiden suoran rahoituksen lopettamisesta osuu ajoitukseltaan erittäin hankalaan vaiheeseen, kun otetaan huomioon monien ”uusien” jäsenvaltioiden nykyinen rahoitustilanne ja sen vaikutukset kansalaisjärjestöjen kykyyn toimia ja kehittyä, ja ilmaistaan huolestuminen rahoitukseen mahdollisesti tulevista aukoista, jotka haittaavat näitä hankkeita aiheuttamalla pätevän henkilöstön, tietämyksen ja jo perustettujen verkostojen menetyksiä,

F.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtaja otti esille vastaavia huolenaiheita 19. maaliskuuta 2009 päivätyssä kirjeessään huomauttaen, että kehitysyhteistyötä koskevien tietojen ja valmiuksien kartuttaminen uusissa jäsenvaltioissa ja eurooppalaisten kehityskasvatus ovat olleet koko ajan etusijalla valiokunnan toiminnassa ja että komission pitäisi toimittaa parlamentille objektiiviset ja avoimet vaatimukset, joiden perusteella se päättää, mitkä toimet ja hankkeet saavat suoraa rahoitusta, ja viimein, että ehdotetun toimen täytäntöönpanoa olisi siirrettävä vähintään yhdellä vuodella mahdollisten rahoitusaukkojen välttämiseksi ja näiden erittäin hyödyllisten hankkeiden elinkelpoisuuden turvaamiseksi,

G.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa kehityskysymyksiä ja kehityskasvatusta koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi Euroopassa toteutettujen toimien yleisarvioinnissa todetaan, että kohdennettujen hankkeiden strateginen käyttö on osaltaan mahdollistanut Euroopan kehitysyhteistyöjärjestöjen kanssa toteutetun yhteisrahoitusohjelman, ja että Deeep on ollut tärkeä koordinointimekanismi vuoropuhelun lisäämiseksi, parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämiseksi sekä kansallisten ohjelmien ja EU:n välisten tai EU:n tason verkostojen ja kumppanuussuhteiden rakentamiseksi; ottaa huomioon, että Trialog on toiminut tehokkaasti parantaessaan vuoropuhelua ja valmiuksia uusissa jäsenvaltioissa ja jäsenyyttä valmistelevissa valtioissa,

H.

ottaa huomioon, että Trialog-ohjelma täyttää osaltaan ne tarpeet, joihin parlamentti puuttui 13. maaliskuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta uusissa jäsenvaltioissa ja jotka koskevat viestintä- ja koulutuspolitiikan kokonaisstrategiaa korvaamaan uusissa jäsenvaltioissa esiintyvää kehitysyhteistyöpolitiikan julkisen tunnustuksen puutetta ja joissa Deeep-ohjelmaa pyydettiin vastaamaan pyyntöihin kehityskoulutuksen ja tiedottamisen lisäämisestä eurooppalaisessa koulutuksessa,

I.

ottaa huomioon, että edellä mainitun vuotuisen toimintaohjelman 2009 yhteydessä komissio ehdottaa myös suoraa tukea European Foundation of Management Development -säätiön hankkeelle Kuuban johtajakoulutuksen lujittamiseksi; ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen aihekohtaista ohjelmaa valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä ei ole aiemmin käytetty toimintaan kumppanuusmaissa,

J.

ottaa huomioon, että komissio on sittemmin julkaissut selventävän muistion kehitysyhteistyön rahoitusvälineen valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten hallintokomitealle (5), jossa se selvittää kohdennettujen toimien valintakriteerejä, jotka perustuvat varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 168 artiklaan (6), ja että tukea voidaan myöntää elimille, joilla on lakisääteinen tai tosiasiallinen monopoli, ja toimiin, joiden ominaispiirteet edellyttävät tietyn tyyppistä elintä teknisten valmiuksien, erikoisosaamisen tai hallinnollisen toimivallan vuoksi,

1.

vastustaa sitä, että luonnos komission päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) (CMTD(2009)0387 – D004766/01), hyväksytään nykyisessä muodossaan;

2.

pyytää komissiota selventämään kriteerejä, joilla määritellään ’lakisääteinen tai tosiasiallinen monopoliasema’, koska 11 jäsenvaltiota mainitsi yhteisessä julkilausumassaan, että ”uusien” jäsenvaltioiden kannalta tosiasiallinen monopoliasema on vielä vallalla Trialog- ja Deeep-hankkeiden kautta toteutettavissa Euroopan laajuisissa toimissa;

3.

vaatii kohdennetuille hankkeille myönnettävän suoran rahoituksen kriteerien avointa ja monialaista soveltamista, jotta kaikilla olisi yhtäläiset toimintaedellytykset; vaatii siksi, että samoja kriteerejä sovelletaan Trialog- ja Deeep-hankkeisiin ja Kuuban johtajakoulutuksen lujittamista koskevaan hankkeeseen;

4.

vaatii, että parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämistä, EU:n tasoisten sekä kansallisten toimijoiden ja EU:n välisten verkostojen ja kumppanuuksien rakentamista, vuoropuhelun parantamista sekä uusien jäsenvaltioiden ja liittymistä valmistelevien valtioiden valmiuksien parantamista koskevien arvokkaiden toimien keskeytymätön rahoitus on varmistettava strategisella, Euroopan laajuisella ohjelmalla;

5.

pyytää komissiota käynnistämään vuoropuhelun parlamentin kanssa aihekohtaisten ohjelmien ehdottamista koskevan järjestelmän tulevasta uudelleentarkastelusta (7); pitää epäasianmukaisena ennakoida uudelleentarkastelun jälkeisiä suosituksia järjestelmän muutoksista tai parannuksista; kehottaa siksi jättämään nykyiset suorarahoitustoimia koskevat järjestelyt ennalleen 12 kuukauden ajanjaksoksi, ja mukauttamaan tulevat muutokset uudelleenarviointiprosessin tuloksiin pitkän aikavälin ennakoitavan ja kestävän kehitysyhteistyötoiminnan varmistamiseksi;

6.

kehottaa komissiota mukauttamaan luonnostaan päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) (CMTD(2009)0387 - D004766/01), siten, että siihen sisällytetään EU:n laajuisia hankkeita kehitysyhteistyökysymyksistä tiedottamiseksi laajentuneen EU:n alueella ja kehityskasvatusvaihdon käynnistämiseksi EU:ssa;

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/11

A.

ottaa huomioon, että nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä johtuva merkittävin kielteinen seuraus on työttömyyden huomattava lisääntyminen, joka vaikuttaa vakavimmin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin; ottaa huomioon, että korkeampi työttömyyden taso liittyy köyhyyden lisääntymiseen, terveyttä koskevaan epätasa-arvoon, syrjäytymiseen, rikollisuuteen, turvattomuuteen ja luottamuksen puutteeseen,

B.

katsoo, että nykyisestä kriisistä huolimatta EU:lla oli jo vaikeuksia, jotka johtuivat heikosta talouskasvusta, räjähdysalttiista väestökehitystilanteesta ja vaikeuksista elää koko ajan globaalimmassa taloudessa,

C.

ottaa huomioon, että 15,2 prosenttia 18–24-vuotiaista unionin kansalaisista keskeytti koulunkäynnin vuonna 2007,

D.

ottaa huomioon, että työllisyys ei edelleenkään takaa tietä ulos köyhyydestä monille ihmisille EU:ssa ja että kahdeksalla prosentilla työssäkäyvistä ihmisistä oli köyhyysriski vuonna 2006,

E.

ottaa huomioon, että vuonna 2006 köyhyysriski koski 16 prosenttia unionin kansalaisista; ottaa huomioon, että lapset, suurperheet, yksinhuoltajat, työttömät, vammaiset, nuoret, vanhukset, etniset vähemmistöt ja maahanmuuttajat ovat erityisen heikossa asemassa,

F.

katsoo, että naisilla köyhyyden riski on suurempi kuin miehillä heidän taloudellisen riippuvuutensa takia, sukupuolten välillä vallitsevien palkkaerojen takia ja sen takia, että naisten osuus matalapalkka-aloilla on suurempi kuin miesten; katsoo, että tilanne lisää sitä riskiä, että köyhyys siirtyy seuraaville sukupolville,

G.

ottaa huomioon, että viime vuosien hinnankorotuksilla on ollut merkittävä vaikutus kotitalouksien budjetteihin, ja etenkin heikossa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät ovat kärsineet niistä suhteettomasti,

H.

ottaa huomioon, että monet tutkimukset (esimerkiksi Russell Sage -säätiön teettämä työn tulevaisuutta käsittelevä tutkimus) ovat osoittaneet, että yksi neljästä kehittyneimmissä talouksissa työssäkäyvästä saattaa pian kuulua matalapalkkaisiin, ja heidän köyhyysriskinsä saattaa kasvaa; ottaa huomioon, että matalapalkkaiset työt ovat hyvin samankaltaisia, koska työsuhteet ovat niissä usein epätyypillisiä, ja että matalan taitotason työntekijöillä, osa-aikaisilla, naisilla, maahanmuuttajilla ja nuorilla työntekijöillä riski on suurempi; ottaa huomioon, että taipumus matalapalkkaiseen työhön näyttää siirtyvän sukupolvelta toiselle, ja ottaa huomioon, että se rajoittaa hyvän koulutuksen, hyvän terveydenhoidon ja muiden peruselinehtojen saatavuutta,

I.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa todetaan, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusarvoista,

J.

ottaa huomioon EU:n väestörakenteen muutoksen, jonka tärkeimpiä piirteitä ovat elinajanodotteen nousu ja hedelmällisyysluvun lasku, vaikka joissakin maissa hedelmällisyyslukua koskevan suuntauksen kääntymisestä on merkkejä,

K.

ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksen vuoksi vanhusten huoltosuhteen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, millä on seurauksia erityisesti väestön fyysiseen ja henkiseen terveyteen,

L.

pitää myönteisenä vuoden 2008 väestörakennetta koskevaa komission kertomusta sosiaalisten tarpeiden täyttämisestä ikääntyvässä yhteiskunnassa (Meeting Social Needs in an Ageing Society (SEC(2008)2911)), sillä siinä tunnustetaan epävirallisten läheishoitajien keskeinen asema yhteiskunnassa; kehottaa komissiota harkitsemaan vahvoja sosiaalisia perusteluja hoitajien sisällyttämiseksi tulevan politiikan laatimiseen,

M.

ottaa huomioon, että vaikka finanssikriisin vaikutuksia reaalitalouteen ei vielä tunneta täysin, viiden miljoonan uuden työpaikan luomista EU:ssa vuosina 2008–2009 koskevan tavoitteen saavuttaminen tulee olemaan mahdotonta; ottaa huomioon, että talouden taantuma johtaa työttömyyden ja ehdottomasti myös köyhyyden kasvuun ja aiheuttaa haasteita Euroopan sosiaalisille malleille,

N.

katsoo, että rahoitus- ja talouskriisi aiheuttaa työttömyyden ja turvattomuuden lisääntymistä, jolloin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen koko EU:ssa kohdistuu huomattavaa painetta, mikä ilmenee yhteiskunnallisina säröinä ja jännitteinä monissa jäsenvaltioissa,

O.

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävään kehitykseen ja että tästä sitoumuksesta mahdollisesti kumpuavat tilaisuudet uusien työpaikkojen luomiseen olisi hyödynnettävä täysimääräisesti,

P.

ottaa huomioon, että sosiaalinen vuoropuhelu voi olla tärkeällä sijalla vastattaessa luottamuskriisiin, jota nykyinen talouskriisi pahentaa, ja että tulevaisuus pelottaa monia yhteiskuntamme jäseniä; katsoo, että etusijalle on asetettava yhdenvertaisesti myös ne, jotka ovat jo syrjäytyneet ja joiden nykyinen tilanne huononee nykyisen kriisin takia,

Q.

katsoo, että EU:n aktiivisemmilla institutionaalisilla järjestelyillä, joille on ominaista tulojen uudelleen jakaminen tietyissä määrin ja ”Euroopan sosiaalista mallia” koskeva yhteinen käsite, on myönteinen vaikutus työmarkkinoidemme heikommassa asemassa olevaan osaan kuuluvien miljoonien miesten ja naisten työelämään,

R.

katsoo, että erilaisten järjestelmien yhtenäisten arvojen saavuttamisen edellytyksenä on se, että kunnioitetaan kansallisia oikeudellisia ja sopimuksellisia puitteita, joille on ominaista kyseisiä malleja tasapainottava työlainsäädäntö ja työehtosopimukset, joilla kyseisiä malleja säännellään,

S.

ottaa huomioon, että epätyypillisiä työsuhteita koskeviin tapauksiin ei enää sovelleta sitä, että osapuolet määrittelevät säännöt ja menettelyt työehtosopimusneuvotteluissa,

T.

ottaa huomioon, että uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman olisi perustuttava siihen periaatteeseen, että tehokas ja toimiva sosiaalipolitiikka edistää talouskasvua ja hyvinvointia, ja se voi myös auttaa palauttamaan kansalaisten heikentyneen tuen EU:lle,

U.

katsoo, että on valitettavaa, että uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa ei käsitellä yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen oikeusturvaa koskevaa kysymystä,

V.

ottaa huomioon, että uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman tehtävästä ja näkyvyydestä on ilmaistu huomattavasti huolta, mukaan luettuna sen tavoitteen selkeyden puute ja se, miten sitä toteutetaan, sekä sosiaalipolitiikan avoimelle koordinointimenetelmälle annetun merkityksen väheneminen,

W.

ottaa huomioon, että Euroopan sosiaaliset mallit perustuvat yhteisiin arvoihin monien erilaisten järjestelmien puitteissa, ja ne kuuluvat yleensä jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo, että EY:n perustamissopimuksessa, perusoikeuskirjassa ja Lissabonin sopimuksessa vahvistettuja sosiaalista Eurooppaa koskevia tavoitteita on korostettava EU:n kaikenkattavana tavoitteena, jos EU haluaa vastata kansalaistensa pelkoihin ja odotuksiin; ottaa huomioon, että perättäisissä kevään Eurooppa-neuvostoissa on toistettu köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista koskeva tavoite ja tarve vahvistaa Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta; ottaa huomioon, että kunkin kansallisen sosiaali- ja työllisyyspolitiikan epäonnistuminen tai menestyminen heijastuu myös muihin jäsenvaltioihin, minkä vuoksi Euroopan sosiaalisen mallin uudistamisesta käytävä keskustelu on asetettava unionin ja jäsenvaltioiden välisen vuorovaikutuksen ytimeen,

X.

katsoo, että on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota siihen, että Lissabonin strategia on epäonnistunut köyhyyden vähentämisessä – tällä hetkellä EU:ssa köyhyydessä elää 78 miljoonaa ihmistä – ja siihen, että epätasa-arvoisuus on lisääntynyt; katsoo, että EU:n on edistyttävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista koskevien EU:n tason ja kansallisen tason päämäärien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa ja niillä tärkeimmillä alueilla, joita varten indikaattoreita tällä hetkellä on, jos ihmisille halutaan vakuuttaa, että EU:n ensisijaisena tehtävänä on ihmisten palveleminen ja vasta sitten liikeyritysten ja pankkien palveleminen,

Y.

ottaa huomioon, että monissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsittelemissä asioissa on ilmaisua ”poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestyksen suojelemiseksi välttämättömät säännökset” käytetty selventämättä sitä, kuka voi tässä yhteydessä päättää, mitkä säännökset ovat välttämättömiä yleisten yleistä järjestystä koskevien säännösten suojelemiseksi jäsenvaltiossa,

Z.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ei ole jäsenvaltioiden vastuulla määritellä yksipuolisesti yleisen järjestyksen määritettä tai säätää yksipuolisesti kaikista niiden työlainsäädäntöön kuuluvista pakollisista säännöksistä toiseen jäsenvaltioon sijoittuneille palvelujen tarjoajille, ja katsoo, että on epäselvää, kenellä toimivalta on, jos se ei ole jäsenvaltioilla,

AA.

katsoo, että pelkästään työvoiman alihankinnalla ja laittomalla ihmiskaupalla ja todellisten itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa tehtyihin lainmukaisiin sopimuksiin perustuvien palvelujen tarjonnan välillä ei ole selvää eroa; katsoo, että laittomien käytäntöjen ja todellisten yhteiskunnallisten ja kaupallisten liiketoimintasuhteiden väliseen eroon pitäisi puuttua,

1.

talouden taantuman huomioon ottaen kehottaa neuvostoa ja komissiota muistuttamaan siitä, että on tärkeää turvata vahva sosiaalinen Eurooppa, johon kuuluu kestävä, tehokas ja toimiva sosiaali- ja työllisyyspolitiikka; kehottaa komissiota kehittämään kunnianhimoisen sosiaalipoliittisen toimintaohjelman kaudelle 2010-2015;

2.

kehottaa komissiota esittämään ihmisarvoista työtä koskevan johdonmukaisen poliittisen suunnitelman Euroopan unionin perusoikeuskirjan säännösten mukaisesti;

3.

korostaa, että työpaikkojen luomisen ja niiden edistämisen asettaminen etusijalle sosiaalisessa toimintaohjelmassa näinä vaikeina aikoina on tärkeää; katsoo, että suurempi joustavuus työpaikalla on nyt tärkeämpää kuin koskaan;

4.

kehottaa komissiota yhdistämään uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman muihin aloitteisiin, kuten Euroopan tasa-arvosopimus, eurooppalaisen nuorisosopimus ja Euroopan perheallianssi, jotta sosiaaliedut olisivat paremmin huono-osaisten sosiaaliryhmien saatavilla;

5.

on huolissaan siitä, että komission tiedonannossa uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta ehdotetut toimenpiteet eivät ole riittävän johdonmukaisia, jotta niillä voitaisiin vaikuttaa köyhyyden ja syrjäytymisen nykyisiin tasoihin EU:ssa ja käsitellä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden nykyisiä haasteita;

6.

pitää erityisen valitettavana, että komission tiedonannossa uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta ei ole ehdotuksia seuraavista aiheista, jotka ovat olennaisia taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten oikeuksien välisen tasapainon saavuttamiseksi:

7.

korostaa tarvetta kehittää edelleen työhön liittyvien oikeuksien vähimmäisnormeja; on tietoinen siitä, että taloudellisia vapauksia ja kilpailusääntöjä ei saa asettaa etusijalle sosiaalisiin perusoikeuksiin nähden;

8.

toteaa, että sosiaalipolitiikan olisi katettava avaintoimet, kuten vahvojen sosiaalisten oikeuksien ja markkinavapauden parempi tasapainottaminen, syrjinnän torjunta ja tasa-arvon edistäminen, Euroopan sosiaalisten mallien ajanmukaistaminen ja uudistaminen sekä niiden arvojen vahvistaminen;

9.

huomauttaa, että määritelmä siitä, mitä jäsenvaltioiden poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestyksen suojelemiseksi välttämättömät säännökset ovat, on poliittinen asia, ja se pitäisi määritellä demokraattisesti oikeutetussa menettelyssä; kehottaa tämän vuoksi komissiota käynnistämään avoimen vuoropuhelun, jotta voidaan selvittää, mistä kyseiset yleistä järjestystä koskevat yleiset säännökset koostuvat, ja tekemään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia;

10.

katsoo, että tämä ei ole oikea hetki vähentää sosiaalimenoja vaan pikemminkin pitäisi vahvistaa rakenneuudistuksia; katsoo lisäksi, että EU:n olisi tuettava jäsenvaltioiden sosiaalisten mallien perustana olevia infrastruktuureja, muun muassa yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja, muistuttamalla jälleen niiden yleisen saatavuuden, korkean laadun ja kestävyyden tärkeydestä;

11.

pitää valitettavana, että vaikka rahoituskriisi osoittaa julkisen vallan tärkeyden taloudellisen toiminnan ylläpitämisessä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä, komissio ei turvaa EU:n julkisten palveluiden tulevaisuutta ja tärkeää asemaa yleishyödyllisiä palveluita koskevalla puitedirektiiviehdotuksella;

12.

kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, jolla pyritään varmistamaan yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen oikeusturva;

13.

korostaa, että on välttämätöntä löytää keinoja modernisoida ja uudistaa kansallisia turvajärjestelmiä pitkällä aikavälillä köyhyyden poistamiseksi etenkin riittävän vähimmäistulon, eläkkeiden ja terveyspalvelujen osalta; korostaa, että vähimmäispalkan ja eläkejärjestelmien taloudellista kestävyyttä sekä terveyspalvelujen laatua ja tehokkuutta voidaan parantaa tehostamalla niiden organisointia ja saatavuutta sekä lisäämällä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä toissijaisuusperiaatteita kunnioittaen ja tukien lisäponnisteluja progressiivista verotusta koskevien järjestelmien luomiseksi, jotta vähennetään epätasa-arvoa;

14.

panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vähimmäispalkan käsitteen; katsoo, että muut jäsenvaltiot voisivat hyötyä näissä jäsenvaltioissa saaduista kokemuksista; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallistumisen edellytykset kaikille ja erityisesti säätämään minimipalkasta tai tekemään muita lainsäädännöllisiä ja yleisesti velvoittavia järjestelyjä tai kansallisten perinteiden mukaisia työehtosopimuksia, joiden avulla kokopäivätyötä tekevät työntekijät saavat ansioillaan kohtuullisen elintason;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus käyttää tavanomaisia pankkipalveluita;

16.

katsoo, että urheilu- ja kulttuuritoiminta ovat sosiaalisen osallisuuden olennaisia välineitä ja vaikuttavat myönteisesti henkilökohtaiseen kehittymiseen, edistävät yhteiskunnan etua ja kannustavat lahjakkuuksia;

17.

kehottaa komissiota sisällyttämään nopeasti ympäristö- ja terveysongelmat EU:n kaikkiin politiikkoihin korkeatasoisen terveyden ja ympäristön suojelun takaamiseksi EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti;

18.

haluaa komission tavoin laajentaa sosiaalista toimintaohjelmaa uusille aloille; pahoittelee, että ympäristö otetaan liian usein huomioon vain ilmastonmuutoksen kannalta; pitää tervetulleena komission uudistettuja lausumia vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavan kestävän talouden puolesta, mutta pahoittelee, että komission ehdotuksessa ei ole konkreettisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon ympäristökriisin ja ilmastokriisin sosiaaliset ja terveydelliset seuraamukset;

19.

korostaa, että äärimmäistä köyhyyttä ja siitä johtuvaa sosiaalista syrjäytymistä ei voida enää arvioida pelkästään taloudellisin luvuin, vaan myös ihmisoikeudet ja kansalaisuus on otettava huomioon; katsoo, että pääomien ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate ei sellaisenaan voi poistaa köyhyyttä eikä varsinkaan erityisen pitkäaikaista köyhyyttä ja että äärimmäinen köyhyys vie ihmisiltä mahdollisuudet ja estää heitä osallistumasta täysimääräisesti yhteisön elämään, koska se saa heidät suhtautumaan välinpitämättömästi ympäristöönsä;

20.

pitää myönteisenä vuoden 2008 lopussa käynnistettyyn työ- ja yksityiselämän tasapainoa käsittelevään komission pakettiin sisältyviä ehdotuksia; kannustaa komissiota antamaan suosituksia niille jäsenvaltioille, jotka ovat selkeästi jäljessä vuoden 2002 Barcelonan Eurooppa-neuvoston lastenhoidon järjestämistä vuoteen 2010 mennessä koskevista tavoitteista; pyytää komissiota edelleen kannustamaan työnantajien avoimuutta joustavissa työjärjestelyissä, tieto- ja viestintätekniikan alan osaamisessa sekä uusien työn organisointimuotojen optimaalisessa hyödyntämisessä ja siten edistämään työaikataulujen joustavuutta ja niiden yhteensopivuutta liike-elämän, hallinnon ja koulujen aikataulujen kanssa;

21.

pyytää komissiota tekemään ehdotuksen työ-, yksityis- ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta, jossa hyödynnetään optimaalisesti tieto- ja viestintätekniikan alan osaamista sekä uusia työn organisointimuotoja, otetaan huomioon lasten tarpeet ja hyvinvointi ja edistetään tehokkaampaa työssäkäynnin suojaa, millä vahvistetaan vanhempien ja läheishoitajien oikeus joustaviin työmalleihin, jotka vastaavat heidän tarpeitaan ja joissa otetaan erityisesti huomioon saatavuus matalapalkkaisille ja epävarmassa tai huonolaatuisessa työpaikassa oleville;

22.

pitää valitettavana EU:n politiikan ja jäsenvaltioiden politiikan heikkoutta lisääntyvän köyhyyden, erityisesti lasten köyhyyden käsittelyssä;

23.

kehottaa jäsenvaltioita säätämään taatusta vähimmäistoimeentulosta yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti;

24.

ehdottaa, että uusia demografisia haasteita voitaisiin käsitellä puuttumalla niiden naisten tilanteeseen, jotka elävät köyhyydessä ja joilla ei ole tasapuolisia ja riittäviä mahdollisuuksia ravinnonsaantiin, asuntoon, koulutukseen eikä palkkaan ja joilla on vaikeuksia työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa;

25.

kehottaa ehkäisemään ja torjumaan tehokkaammin koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistämään ajatusta, että ”koulutus kannattaa”; vaatii tehokkaasti organisoituja, tulevaisuuden työmarkkinoihin sopeutettuja koulutusjärjestelmiä ja opetusohjelmia, joissa otetaan huomioon yhteiskunnan tarpeet ja tekninen kehitys; kehottaa edistämään ja tukemaan enemmän toisen mahdollisuuden koulua koskevaa järjestelmää sekä epävirallista ja epämuodollista koulutusta, jonka on osoitettu johtavan siihen, että nuoret ja aikuiset osallistuvat koulutukseen perinteisiä kouluympäristöjä paremmin, mikä alentaa koulunsa keskeyttäneiden määrää EU:ssa; kehottaa siksi viimein poistamaan kaiken mahdollisuuksien epätasa-arvon EU:n koulutusjärjestelmissä, poistamaan erityisesti matalatasoisen ja eriytetyn opetuksen, jolla on peruuttamattomia kielteisiä vaikutuksia syrjäytyneisiin ryhmiin, erityisesti romaneihin;

26.

korostaa tarvetta tehostaa elinikäisen oppimisen ja koulutuksen ohjelmia, joilla pyritään parantamaan etenkin vähiten koulutettujen kansalaisten valmiuksia siirtyä (takaisin) työmarkkinoille sujuvasti ja syrjimättä sekä edistämään sosiaalista innovointia; kehottaa painottamaan ohjelmissa yrittäjyysvalmiuksia, pääasiassa naisten ja nuorten yrittäjyyttä, tieto- ja viestintätekniikan osaamista sekä kommunikointivalmiuksia, taloudellisia valmiuksia ja kielitaitoa;

27.

korostaa, että koulutusta EU:ssa on parannettava käynnistämällä jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien yhteensopivuutta ja vertailtavuutta koskeva prosessi, jotta helpotettaisiin ammatillisen pätevyyden ja normien molemminpuolista tunnustamista;

28.

katsoo, että aktiivisilla sosiaalista osallisuutta koskevilla toimilla on vaikutettava ratkaisevasti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseen sekä palkallisessa työssä (”työssäkäyvät köyhät”) että palkattomassa työssä olevien osalta;

29.

painottaa, että yliopistojen ja liikealan yhteistyötä on edistettävä, koska on tärkeää varmistaa, että nämä kumppanit toimivat yhteistyössä ja tukevat toisiaan omien organisaatioidensa, henkilökuntansa ja opiskelijoidensa hyödyksi; katsoo, että yliopiston opintosuunnitelman ja yritysmaailman välille olisi rakennettava siltoja ja että liike-yrityksillä pitäisi olla mahdollisuus muun muassa täydentää opinto-ohjelmia, tarjota työharjoittelupaikkoja, järjestää opiskelijoille avointen ovien päiviä jne.;

30.

kiinnittää huomiota siihen, että on omaksuttava tasapainoisempi lähestymistapa joustavuuden, turvan ja kunnollisten palkkojen takaamiseen välillä, jotta voidaan edistää nuorten, iäkkäiden, naisten, pitkäaikaistyöttömien ja huonompiosaisten ryhmien siirtymistä työmarkkinoille; ehdottaa, että jäsenvaltiot ottavat huomioon parlamentin 29. marraskuuta 2007 antaman päätöslauselman yhteisistä joustoturvaperiaatteista, kun ne panevat täytäntöön kansallisia joustoturvastrategioitaan;

31.

katsoo, että erityisesti usein erottamisiin ja rakenneuudistuksiin johtavien rahoitus- ja talouskriisien aikana työntekijöiden osallistuminen heidän elämäänsä ja toimeentuloonsa vaikuttavien yhtiöiden päätöksentekomenettelyyn on erittäin tärkeää; pitää myönteisenä eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY (15) äskettäistä tarkistusta (16); toistaa kehotuksensa vahvistaa edelleen eurooppalaisten yritysneuvostojen toimintaa direktiivin 94/45/EY soveltamisesta 4. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman mukaisesti (17);

32.

korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikan olisi tuettava työpaikkojen luomista, ja se olisi otettava nopeasti käyttöön vastaukseksi tämänhetkiseen talouskriisiin, sen olisi tarjottava työ- ja koulutusmahdollisuuksia sekä lievennettävä tulonmenetyksiä; korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikan on aktiivisesti kannustettava ihmisiä etsimään työtilaisuuksia tai perustamaan oma yritys; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tätä tarkoitusta varten harkittava kannattavia rahoituskanavia, kuten luottotakuita, alennettua korkokantaa tai tarjottava työttömyysetuuksien kertakorvauksia, jotka paitsi lieventävät tulonmenetyksiä myös tarjoavat mahdollisuuksia koulutukseen, jonka seurauksena työttömät löytävät helpommin uutta työtä; muistuttaa aktiivista osallisuutta koskevasta komission kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, joka sisältää riittävän tulotuen, osallisuutta edistäville työmarkkinoille pääsyn ja laadukkaat sosiaalipalvelut;

33.

kehottaa komissiota tekemään aloitteita, joiden avulla voidaan tehdä selkeä ero yhtäältä työnantajien, todellisten itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienyrittäjien ja toisaalta työntekijöiden välillä;

34.

korostaa, että äitien tukeminen lasten alaikäisyyden aikaisten perhe-etuuksien ja äitien palaamista työelämään koskevien asianmukaisten puitteiden luomisen avulla on erittäin tärkeää ja että siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota yksinhuoltajiin, jotka ovat heikossa asemassa;

35.

huomauttaa, että sosiaalitaloudella yrittäjyyden yhtenä muotona on olennainen asema, sillä se edistää kestävää eurooppalaista taloutta yhdistämällä tuottavuuden ja solidaarisuuden; toteaa lisäksi, että sosiaalisen talouden yritykset tarvitsevat turvalliset oikeudelliset puitteet; korostaa vapaaehtoistyön huomattavaa merkitystä sosiaalityössä, erityisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien ryhmien tukemisessa;

36.

korostaa, että kaikki ihmiset eivät pysty tekemään työtä, eikä kaikille ole tällä hetkellä työtä, ja toistaa, että on tärkeää panna täytäntöön 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymä suositus 92/441/ETY, joka koskee riittäviä resursseja ja sosiaalitukea, jotta ihmisarvoinen elämä olisi mahdollista, laajentamalla vähimmäistuloa koskevia järjestelmiä kaikkiin jäsenvaltioihin ja nostamalla tasoja saatavuuden ja riittävyyden varmistamiseksi;

37.

uskoo, että mikroluoton kehittämisellä voi olla tärkeä rooli etenkin pitkäaikaistyöttömien kannustamisessa itsensä työllistämiseen yrittäjänä; huomauttaa, että mikroluotot ovat jo auttaneet monia tällaisissa siirtymistä takaisin työelämään koskevissa tilanteissa ja että tämä on Lissabonin strategian mukaista; kehottaa komissiota parantamaan mikroluottojen mahdollisuuksia ja saatavuutta koskevien tietojen laatimista ja näiden tietojen saantia ja kohdistamaan aktiivisesti huomion niihin yhteiskunnan ryhmiin, jotka voivat eniten hyötyä mikroluottojen tarjoamisesta ja jotka tarvitsevat niitä eniten;

38.

kehottaa kytkemään paremmin yhteen joustoturvan toteuttamisen ja sosiaalisen vuoropuhelun lisäämisen kansallisia tapoja ja käytäntöjä kunnioittaen;

39.

vaatii poistamaan pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa haittaavat hallinnolliset esteet; kehottaa panemaan tehokkaammin täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa aloitetta koskevassa komission tiedonannossa ehdotetut periaatteet;

40.

tunnustaa täysin, että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia palkkapolitiikassa, mutta ehdottaa, että kansallisen tason työmarkkinaosapuolet keskustelisivat uusista palkkapolitiikan menetelmistä, jotka voisivat kääntää päinvastaiseksi nykyisen laskevan prosenttiosuuden palkkojen ja voittojen välillä ja joihin voisi kuulua työntekijöiden aikaisempaa huomattavampi osallistuminen yrityksen tulokseen käyttämällä järjestelmiä, jotka lieventävät inflaation vaikutuksia; katsoo, että tällaiset järjestelmät voisivat mahdollistaa työntekijöiden ylimääräisten tulojen kanavoinnin yritysten luomiin erityisiin kasvurahastoihin; kehottaa käymään keskustelua tavoista kannustaa yrityksiä tällaisten menetelmien käyttöönottoa varten; kehottaa lisäksi keskustelemaan oikeudellisesta kehyksestä, jolla säännellään työntekijöiden oikeutta näihin rahastoihin asteittain ajan kuluessa; muistuttaa työmarkkinaosapuolille, miten tärkeä on ihmisarvoisen elämän takaavia palkkoja koskeva uudistettu sitoumus, jolla taataan huomattavasti riittävän tulotason yläpuolella olevat vähimmäispalkat, jotta ihmiset pääsevät pois köyhyydestä ja hyötyvät myönteisesti työstä;

41.

vaatii, että syrjimättömyyden ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämisessä nojataan sekä vakaaseen lainsäädäntöperustaan että moniin poliittisiin välineisiin ja että syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus on sisällytettävä kaikkiin uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman näkökohtiin;

42.

pyytää komissiota tekemään tutkimuksia osaamisen liikkuvuuden keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksista, jotta tuloksia voidaan käyttää vahvana pohjana kielteisten vaikutusten lieventämistoimenpiteissä;

43.

kiinnittää huomiota niihin haittavaikutuksiin (mahdollinen aivovuoto), joita maahanmuutto voi aiheuttaa lähtömaiden kehitysprosessiin, muun muassa perherakenteisiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja tutkimukseen; muistuttaa toisaalta talouskriisin epätasapainottavista vaikutuksista isäntävaltioiden työmarkkinoihin;

44.

korostaa, että eettinen rekrytointi kolmansista maista on tärkeää erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten osalta, ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä laatineet kansainvälisen rekrytoinnin menettelysääntöjä, laatimaan ne;

45.

korostaa, että maahanmuuton pitkän aikavälin vaikutuksia väestömuutokseen ei tunneta varmuudella muuttovirtojen, perheenyhdistämisen ja syntyvyyslukujen epävakauden vuoksi;

46.

katsoo, että laillisesti työllistetyt maahanmuuttajat voivat antaa panoksensa sosiaaliturvajärjestelmien kestävään kehitykseen sekä turvata oman eläkkeensä ja sosiaaliset oikeutensa;

47.

korostaa, että onnistuneessa ihmisoikeuksiin perustuvassa maahanmuuttopolitiikassa olisi edistettävä maahanmuuttajien integrointia koskevaa johdonmukaista ja tehokasta strategiaa, jolla taataan heidän perusoikeutensa ja varmistetaan tasapaino oikeuksien ja velvollisuuksien välillä yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatteen pohjalta;

48.

pitää myönteisenä komission ehdotusta säätää seuraamuksista niille työnantajille, jotka ottavat töihin laittomasti maassa oleskelevia kolmannen maan kansalaisia; korostaa, että on tärkeää torjua laittomasti maassa oleskelevien kolmannen maan kansalaisten hyväksikäyttöä ja samalla kunnioittaa heikommassa asemassa olevien oikeuksia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota edistämään laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten mahdollisuuksia lailliseen työhön;

49.

pitää myönteisenä ehdotusta direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista (KOM(2008)0414); kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että direktiivi ei saa puolestaan johtaa unionin kansalaisten suurempaan syrjintään näiden taloudellisen aseman perusteella;

50.

katsoo, että kansallisen ja yhteisön lainsäädännön ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten nojalla voimassa olevan työlainsäädännön täytäntöönpanon ja valvonnan vahvistamisen on oltava EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden painopisteala;

51.

korostaa, että syrjimättömyyttä koskevaa lainsäädäntöä on vahvistettava edelleen koko EU:ssa; kehottaa komissiota edistämään edelleen jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa maahanmuuttajien onnistuneen integroinnin osalta; panee merkille, että erityisesti taloudellisesti vaikeat ajat vaikuttavat usein suhteettomasti yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa oleviin, joiden joukoissa on usein maahanmuuttajia;

52.

uskoo, että EU voisi ulkosuhteissaan edistää aktiivisemmin olennaisia sosiaali- ja ympäristönormeja; on vakuuttunut tarpeesta ponnistella edelleen rikkomusten ehkäisy-, valvonta- ja rangaistusmekanismien kehittämiseksi;

53.

katsoo, että EU voisi tehdä enemmän kansainvälisellä kentällä ihmisarvoisen työn toimintaohjelman hyväksi ja edistää aktiivisesti ILOn yleissopimusten, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, ja että näin voitaisiin edesauttaa maailmanrauhaa sekä suojella EU:n intressejä ja arvoja;

54.

korostaa, että yhteisön oikeudellisten puitteiden kehittäminen joko primaari- tai sekundaarilainsäädännön nojalla ei saa olla vastoin ILOn yleissopimusten mukaisia kansainvälisiä velvoitteita;

55.

toteaa, että EU:n olisi pyrittävä sellaiseen globalisaatioon, joka on sosiaalisesti osallistavaa sekä taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävää; huomauttaa, että yritysliittymien liiketoimintatavalla on laajojen taloudellisten vaikutusten lisäksi merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia erityisesti kehitysmaissa; kehottaa siksi komissiota edistämään aktiivisesti yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä joko oikeudellisesti sitomattomia välineitä edistämällä tai tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksilla;

56.

ehdottaa, että rakennerahastojen potentiaalia vahvistetaan yksinkertaistamalla ja tehostamalla menettelyjä sekä lisäämällä niiden joustavuutta ja sosiaaliseen integraatioon liittyvää ulottuvuutta, millä pyritään auttamaan jäsenvaltioita optimoimaan sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tulokset; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita ottamaan osapuolet täysimääräisesti mukaan rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen (18) 16 artiklan mukaisesti; suosittelee vakavasti, että kumppaneille annetaan pääsy Euroopan sosiaalirahastoon valmiuksien vahvistamiseksi;

57.

korostaa, että uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa on sitouduttava selkeästi siihen, että EU:n rakenne- ja koheesiorahastoilla autetaan sosiaalisen toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista; kehottaa siksi jäsenvaltioita käyttämään Euroopan sosiaalirahastoa ja kaikkia muita rakennerahastoja työllistettävyyden parantamisen lisäksi myös sosiaalisen infrastruktuurin parantamiseen;

58.

tunnustaa, että rakennerahastot ovat edelleen suurelta osin tärkein rahoitusväline sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vuorovaikutusta muiden ohjelmien kanssa ja tukemaan johdonmukaisuutta kaikissa monivuotisissa puiteohjelmissa kuten Daphne, Progress, kansanterveysohjelma ja Kansalaisten Eurooppa;

59.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota globalisaation vaikutuksista pahiten kärsiviin alueisiin sekä niihin uusien jäsenvaltioiden alueisiin, joilla on käynnissä sosiaalisen lähentymisen prosessi;

60.

ehdottaa, että Progress-ohjelmaa voitaisiin käyttää pilottihankkeiden arvioimiseen paremman kuvan saamiseksi Euroopan sosiaalisten mallien nykyaikaistamisen edistymisestä;

61.

katsoo, että henkilöiden vapaan liikkuvuuden takia joissakin EU:n osissa ja etenkin suuremmissa kaupungeissa ilmenee uusia ongelmia, jotka liittyvät sosiaalista hätää koskevan suojelun tarjoamiseen ihmisille, jotka eivät pysty elättämään itseään, mikä aiheuttaa ylimääräistä painetta (vapaaehtoisille) yksityisille ja julkisille palveluille, jotka antavat suojelua hädässä esimerkiksi kodittomille tai yhteiskunnan syrjäytyneille ryhmille;

62.

korostaa, että joustavuus ja muutosten hyväksyminen kansalaisten keskuudessa voi lisääntyä molemminpuolisella luottamuksella, jota voidaan parantaa tehokkaammalla ja avoimemmalla sosiaalisella vuoropuhelulla ja varmistamalla tehokkaampi osallistuva demokratia politiikan suunnittelussa ja päätöksenteossa;

63.

katsoo, että sosiaalisella vuoropuhelulla on erityisen tärkeää rohkaista työterveys- ja turvallisuuspolitiikkaa ja yleisesti edistää parannuksia työpaikan elämänlaadussa; kehottaa komissiota käynnistämään vuoropuhelun siitä, miten ne työntekijät, jotka eivät työskentele kokoaikaisesti (kuten tilapäiset työntekijät, osa-aikaiset työntekijät tai määräaikaisten sopimusten nojalla työskentelevät työntekijät), voidaan saada mukaan sosiaaliseen vuoropuheluun;

64.

ottaen huomioon, että Euroopan työmarkkinaosapuolten käymien neuvottelujen tulokset tunnetaan yleensä huonosti eikä niitä tuoda riittävästi esiin, kehottaa lisäämään tietoisuutta sosiaalisen vuoropuhelun tuloksista sen vaikutusten tehostamiseksi ja sen kehittämiseksi edelleen;

65.

uskoo, että työmarkkinoiden vastakkainasettelun kulttuurin korvaavaa yhteistyöhenkeä pitäisi edelleen rohkaista sosiaalista vuoropuhelua edistämällä;

66.

uskoo, että kansalaisjärjestöt ja köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kokevat ihmiset on otettava suoremmin mukaan keskusteluihin taloudellisista ja sosiaalisista malleista tasa-arvoisin perustein;

67.

huomauttaa, että työmarkkinaosapuolten olisi pyrittävä hyödyntämään työssään monivuotisia suunnitelmia, joissa on määritelty tarkka aikataulu ja asetettu määräaikoja kestävän pitkän aikavälin strategian toteuttamiseksi;

68.

kehottaa eurooppalaisia sidosryhmiä, kansallisia viranomaisia, työnantajia, työntekijöitä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä keskustelemaan laajasti sosiaalisesta toimintaohjelmasta vuoden 2010 jälkeistä kautta varten;

69.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden pitäisi tukea uusia mitattavissa olevia, sitovia ja määrällisiä sosiaalisia tavoitteita ja indikaattoreita Lissabonin strategian vuoden 2010 jälkeistä kautta varten, mukaan luettuna sitoumukset köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamisen edistämiseksi sekä sellaisen uuden sosiaalista edistystä koskevan sopimuksen kehittäminen, jonka nojalla laadittaisiin tavoitteet ja rakenne uutta sosiaalisesti kestävää ja maailmanlaajuisesti oikeudenmukaista EU:ta varten ja jossa pitäisi kehittää ja vahvistaa sosiaalipolitiikan avointa koordinointimenetelmää keskeisenä pilarina;

70.

huomauttaa, että yrityksillä on EU:ssa tärkeä rooli paitsi taloudellisella myös sosiaalisella kentällä; kiinnittää siksi huomion yritysten sosiaalisen vastuun edistämiseen ja tarpeeseen edistyä välittömästi laadukkaan työn osalta, mukaan luettuna ihmisarvoisen elämän takaavat palkat, ja tukea sosiaalista mallia ja estää sosiaalinen polkumyynti;

71.

kannattaa parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan välistä tehokasta vuoropuhelua, jota tarvitaan myös jäsenvaltioiden sisällä keskitetysti sekä alue- ja paikallistasolla;

72.

huomauttaa, että vapaaehtoisuuden eurooppalainen teemavuosi olisi EU:lle ihanteellinen tilaisuus ottaa yhteyttä kansalaisyhteiskunnan järjestöihin; kehottaa komissiota valmistelemaan ilmapiiriä, jotta vuosi 2011 julistettaisiin vapaaehtoisuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi, esittämällä sitä varten asianmukaisen lainsäädäntöehdotuksen mahdollisimman pian;

73.

katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt olisi otettava alusta alkaen mukaan päätöksentekoon ja että tiedon olisi oltava julkisesti saatavilla, palautteen olisi oltava vastavuoroista ja osanottajille olisi tehtävä selväksi, missä määrin muutokseen on varaa;

74.

korostaa kuulemismenettelyn merkitystä ja arvoa tehokkaana välineenä kansalaisten osallistamiseksi, sillä sen nojalla he voivat vaikuttaa suoraan EU:n tason poliittisiin prosesseihin; kehottaa komissiota ryhtymään uusiin toimenpiteisiin tiedottaakseen tulevista EU:n kuulemisista tiedotusvälineiden ja muiden asianmukaisten foorumien avulla kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

75.

katsoo, että EU:n toimielinten, kansallisen tason työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on välttämättä ja kiireellisesti hyväksyttävä sosiaalinen sopimus, jossa sosiaaliset toimet yhdistetään sitoviin realistisiin tavoitteisiin ja indikaattoreihin;

76.

huomauttaa, että kansalaisten osallistuminen alkaa lapsuudessa, ja kehottaa edistämään ja tukemaan lasten ja nuorten osallistumista koskevia rakenteita ja aloitteita paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

77.

korostaa, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan asetuksen ja eläkeoikeuksien siirrettävyyttä koskevan direktiivin sekä uskonnosta tai vakaumuksesta, vammasta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevasta direktiivistä annettavan ehdotuksen laadinnassa on edistyttävä ja ne on viimeisteltävä;

78.

kehottaa parantamaan lainsäädäntömenettelyä EU:n tasolla täsmentämällä, miksi toimet ovat kyseisellä tasolla tarpeen, varmistamalla sisältöjen laadun ja toteuttamalla luotettavan ja riippumattoman vaikutusten arvioinnin, joka kattaa yhteiskuntaan, ympäristöön ja talouteen liittyvät vaikutukset; kehottaa erityisesti panemaan tehokkaasti täytäntöön vuonna 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä (19);

79.

korostaa, että etusijalle olisi asetettava jäsenvaltioiden välinen toimiva yhteistyö ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon tehokas valvonta;

80.

katsoo, että EU:n tasolla toteutettavan paremman lainsäädäntömenettelyn olisi pyrittävä ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan ja vastattava kansalaisten huoliin ja lähennettävä siten kansalaisia ja EU:ta;

81.

katsoo, että talous-, ympäristö- ja sosiaalipolitiikan välistä yhteyttä on vahvistettava EU:n tasolla ja että alkuperäisen Lissabonin strategian tavoitteet on vahvistettava uudelleen ja varmistettava, että talous- ja työllisyyspolitiikalla edistetään aktiivisesti köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista;

82.

korostaa, että on annettava oikeudellisesti sitova sosiaalisten perusoikeuksien kirja;

83.

huomauttaa, että Lissabonin sopimuksen mukaan unionin politiikan laadinnassa ja toteutuksessa on huomioitava olennaiset sosiaalipoliittiset tekijät;

84.

katsoo, että Lissabonin strategian vuoden 2010 jälkeiseen kauteen olisi kuuluttava vahvistettu avoin koordinointimenetelmä, ja kehottaa komissiota kannustamaan enemmän jäsenvaltioita määrittelemään sellaiset kansalliset määrälliset tavoitteet, erityisesti köyhyyden vähentämisen ja sosiaalisen osallisuuden lisäämisen osalta, joita tukevat erityisesti uudet mitattavissa olevat ja määrälliset indikaattorit;

85.

kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan tilaisuuksia parlamentin todelliselle osallistumiselle vuoden 2010 jälkeistä kautta koskevaan Lissabonin strategiaan;

86.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/23

A.

katsoo, että aktiivisen osallisuuden edistämistoimet eivät saa korvata sosiaalista osallisuutta, koska heikossa asemassa olevilla väestöryhmillä, jotka eivät pysty osallistumaan työmarkkinoille, on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja täysimääräiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen, ja siksi heillä on myös oikeus vähimmäistoimeentuloon, ja katsoo, että mahdollisuus käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita esteettömiä yhteiskunnallisia palveluja ei saa riippua siitä, pystyykö henkilö osallistumaan työmarkkinoille,

B.

katsoo, että aktiivinen osallisuus ei liity ainoastaan yksilön valmiuksiin vaan myös siihen, miten yhteiskunta on rakentunut, ja katsoo siksi, että on puututtava myös syrjäytymisen rakenteellisiin syihin, kuten syrjintään ja palvelujen riittämättömyyteen,

C.

katsoo, että ilmeinen syrjäytyminen työmarkkinoilta voi pikemmin olla seurausta riittämättömistä ihmisarvoisista työllistymismahdollisuuksista kuin yksilön aikaansaamattomuudesta,

D.

katsoo, että työmarkkinoille osallistuminen ei saa olla edellytyksenä oikeudelle vähimmäistoimeentuloon ja mahdollisuudelle käyttää laadukkaita yhteiskunnallisia palveluja ja että vähimmäistoimeentulo ja mahdollisuus käyttää laadukkaita yhteiskunnallisia palveluja ovat työmarkkinoille integroitumisen välttämättömiä edellytyksiä,

E.

katsoo, että työmarkkinoilta kauimmas etääntyneet ovat usein huono-osaisia ihmisiä, joilla on moninaisia ja mutkikkaita ongelmia ja vaikeuksia, kuten pitkäaikainen riippuvuus matalasta tai riittämättömästä toimeentulosta, pitkäaikaistyöttömyys, alhainen koulutustaso ja lukutaidottomuus, varttuminen haavoittuvassa asemassa olevassa perheessä, vammaisuus, heikko terveys, asuminen alueella, jossa huono-osaisuus on monimuotoista, tilapäinen asuminen ja kodittomuus sekä rasismi ja syrjintä, ja katsoo tämän vuoksi, että osallistamisstrategioissa on otettava huomioon syrjäytyneiden erilaisuus,

F.

katsoo, että sosiaalinen syrjäytyminen ja työmarkkinoilta syrjäytyminen vaarantavat huomattavasti niistä kärsivien ihmisten mielenterveyttä ja että pitkäaikaistyöttömillä on suurempi riski masentua ja kärsiä muista mielenterveyshäiriöistä,

G.

katsoo, että työmarkkinoilta syrjäytyneillä on suurempi ammatillisen koulutuksen tarve siksi, että heidän koulutuksensa on riittämätöntä, tai siksi, että he eivät enää voi käyttää tehokkaasti hyödykseen saamaansa koulutusta oltuaan pitkään poissa työmarkkinoilta,

H.

ottaa huomioon, että aktiivista osallisuutta edistävien politiikkojen ehdollisuus vaikuttaa usein heikommassa asemassa oleviin ryhmiin ja että näitä vaikutuksia on seurattava ja kielteiset vaikutukset on estettävä,

I.

katsoo, että aktiivista osallisuutta edistävien toimien on oltava myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevien EU:n ja jäsenvaltioiden tavoitteiden mukaisia,

J.

ottaa huomioon, että perheen pää on usein nainen ja että useimmat yksinhuoltajat ja hoitotyötä tekevät ovat naisia; katsoo, että sen vuoksi aktiivista osallisuutta edistäviin politiikkoihin on sisällytettävä kaikenkattavat toimet, jotka auttavat työmarkkinoilta kauimmas etääntyneitä naisia hyötymään käytännössä aktiivista osallisuutta edistävistä strategioista; ottaa huomioon, että naisten työmarkkinatilanne on suoraan yhteydessä lähinnä naisia koskettavaan ikääntyneiden köyhyyteen,

K.

ottaa huomioon, että taloudellisen laskusuhdanteen ja lisääntyvän työttömyyden aikana vaarana on, että suuri määrä uusia irtisanomisia lisää entisestään köyhyydestä kärsivien ja työmarkkinoilta syrjäytyneiden määrää erityisesti heikoimmassa asemassa olevissa yhteiskuntaryhmissä, joita ovat naiset, ikääntyneet ja vammaiset; pitää tärkeänä, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa edistetään sosiaalista osallisuutta ja siihen liittyvää työvoimapolitiikkaa kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen lähestymistavan avulla; katsoo, että julkisia varoja tulisi käyttää sosiaalisten sekä terveyden ja koulutuksen alan investointien ja muiden tärkeiden yhteiskunnallisten palvelujen ja yleishyödyllisten palvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen,

L.

katsoo, että näkemys, jonka mukaisesti työ on paras tapa torjua syrjäytymistä, pitää todella paikkansa ainoastaan, jos työ on luonteeltaan kestävää ja hyvälaatuista ja siitä maksettava palkka on riittävä; katsoo, että periaate, jonka mukaisesti samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkkaa, ei ole toteutunut kehuttavasti,

M.

ottaa huomioon, että perheissä hoitotyötä tekevät tuottavat tärkeitä työllisyysjärjestelmän ulkopuolisia hoito-, kasvatus- ja tukipalveluja ilman tuloja tai sosiaalisia oikeuksia ja heillä ei ole oikeutta palata työmarkkinoille ja saada tunnustusta perheelle tarjotun hoivan aikana hankituista tai kehitetyistä taidoistaan,

1.

panee tyytyväisenä merkille, että komission suositus 2008/867/EY perustuu suositukseen 92/441/ETY, jossa tunnustetaan yksilön perusoikeudeksi riittävä toimeentulo ja toimeentuloturva siten, että hän voi elää ihmisarvoista elämää, ja määritellään yhteiset periaatteet tämän oikeuden toteuttamiseksi; tunnustaa yhteiset periaatteet ja käytännön suuntaviivat, jotka on esitetty suosituksessa 2008/867/EY aktiivisen osallisuuden strategiasta, joka perustuu kolmeen tukipilariin: riittävään toimeentulotukeen, kaikkien pääsyyn työmarkkinoille ja laadukkaiden palvelujen saantiin; huomauttaa erityisesti, että kaikkien aktiivisen osallisuuden strategioiden on perustuttava yksilön oikeuksien, ihmisarvon kunnioittamisen sekä syrjimättömyyden, yhtäläisten mahdollisuuksien ja sukupuolten tasa-arvon periaatteiden noudattaminen, työmarkkinoille pääsyn ja täysimääräisen yhteiskunnallisen osallistumisen edistäminen sekä laadun, riittävyyden ja saatavuuden periaatteiden toteutuminen kaikissa kolmessa pilarissa;

2.

on samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että suosituksen 92/441/ETY täytäntöönpanoa täytyy tehostaa vähimmäistoimeentulon ja sosiaalisten tulonsiirtojen suhteen ja että toimeentuloturvan avulla on varmistettava riittävä vähimmäistoimeentulo, jotta ihmiset pystyvät elämään ihmisarvoista elämää, vähintään ”köyhyysriskin” yläpuolella, ja sen on oltava riittävää, jotta ihmiset voidaan nostaa köyhyydestä, ja että etuisuuksien käyttöastetta on lisättävä;

3.

suhtautuu myönteisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 17. heinäkuuta 2008 antamaan tuomioon C-303/06, joka koskee hoitotyötä tekevien syrjintää sen vuoksi, että he ovat kanssakäymisissä vammaisen henkilön kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään riittäviin toimiin varmistaakseen, että hoitotyötä tekeviä suojellaan tällaiselta työelämään pääsyä koskevalta syrjinnältä, ja rohkaisee jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että tuomioistuimen päätöstä noudatetaan;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ottamalla käyttöön riittävän toimeentulotuen; huomauttaa, että suosituksiin 92/441/ETY ja 2008/867/EY perustuvan toimeentulotuen tason on oltava riittävä ja siinä on noudatettava avoimuutta, sen on oltava kaikkien saatavilla ja pitkäkestoista;

5.

pitää ehdottoman tärkeänä, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön direktiivin 2000/78/EY, jonka avulla vakiinnutetaan yhdenvertaista kohtelua työssä koskevat oikeudelliset puitteet syrjinnän torjumiseksi työssä ja ammatissa uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella;

6.

korostaa neuvostolle esittämäänsä pyyntöä sopia EU:n minimipalkkajärjestelmätavoitteesta ja maksuihin perustuvasta korvaavien tulojen järjestelmästä, josta annetaan toimeentulotukea, joka on suuruudeltaan vähintään 60 prosenttia kansallisista keskivertotuloista, ja sopia aikataulusta, jonka puitteissa kaikkien jäsenvaltioiden on saavutettava tämä tavoite;

7.

on tietoinen siitä, että toimeentuloturvan ja työmarkkinoille osallistumisen vuorovaikutus on monimutkainen prosessi erityisesti silloin, kun saatavilla oleva työ voi olla lyhytaikaista, kausiluonteista tai epävarmaa tai osa-aikaista ja kun etuisuuksien kelpoisuusehdot ja sosiaaliturvajärjestelmät tai marginaaliveroaste voivat tehdä palkallisen työn vastaanottamisesta vähemmän kannattavaa ja toimeentulotukijärjestelmä on liian hidas reagoimaan; pitää sen vuoksi kiireellisenä sellaisten järjestelmien kehittämistä, jotka tehokkaasti tukevat ihmisiä siirtymävaiheissa eivätkä rankaise tai lannista heitä ja lopeta tukea liian nopeasti, kun ihminen menee töihin;

8.

korostaa, että on tärkeää säätää sosiaaliturvaetuuksia heikossa asemassa oleville työhön kykeneville ihmisille; huomauttaa kuitenkin, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, kyseiset etuudet ovat jäsenvaltioiden asia;

9.

huomauttaa, että riittävän toimeentulotuen varassa elävillä ja heidän perheenjäsenillään on mahdollisuus välttää köyhyyteen vajoaminen ja tulla aktiivisiksi kansalaisiksi, jotka myötävaikuttavat yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen elämään sekä sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämiseen;

10.

ehdottaa, että jäsenvaltiot harkitsisivat aktiivisesti vähimmäispalkkapolitiikkaa, jotta voitaisiin auttaa yhä lukuisampia ”työssäkäyviä köyhiä” ja tehdä työstä mahdollinen tulevaisuudennäkymä työmarkkinoilta syrjäytyneille;

11.

katsoo, että aktiiviseen osallisuuteen vaaditaan yhteisön alueiden ja seutujen välisen eriarvoisuuden vähentämistä nopeuttamalla taloudellisen kriisin koettelemien seutujen elvyttämistä ja kehittämällä maaseutualueita;

12.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia laittoman ja pimeän työn torjumiseksi, jonka tekijät jäävät ilman tiettyjä sosiaalisia etuuksia ja palveluja;

13.

pyytää, että aktiivisen osallisuuden edistämistoimet olisivat

14.

kehottaa komissiota harkitsemaan kokonaistaloudellista lähestymistapaa aktiivisen osallisuuden edistämisen ja sosiaalisen osallisuuden suhteen, koska kokemus on osoittanut, että investoinnit ja ennaltaehkäisevät toimet varhaisessa vaiheessa voivat pitkällä tähtäimellä vähentää yhteiskunnan kokonaiskustannuksia; pitää myönteisenä, että suosituksessa 2008/867/EY ehdotetaan tämän mukaisesti sosiaalista osallisuutta edistävien investointien lisäämistä;

15.

katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi tarjota heikossa asemassa oleville ryhmille (kuten vammaisille tai pitkäaikaissairaille, yksinhuoltajille tai monilapsisille kotitalouksille) kohdennettuja lisäetuuksia, jotka kattavat ylimääräiset kustannukset esimerkiksi henkilökohtaisen tuen, erityispalvelujen käytön sekä sairaanhoidon ja sosiaalihuollon yhteydessä, ja määrittää esimerkiksi kohtuullinen hintataso lääkkeille heikommassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä varten; korostaa tarvetta taata työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeen kohtuullinen taso;

16.

katsoo, että koska ihmisten tarpeet ovat usein moninaisia, on tarpeen suunnitella ja toteuttaa räätälöityjä aktiivisen osallisuuden edistämistoimia, joissa yhdistyvät vähimmäistoimeentulo, pääsy työmarkkinoille ja yhteiskunnalliset palvelut, että ongelmien varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä on korostettava ja että etusija olisi annettava heikoimmassa asemassa oleville;

17.

katsoo, että tällaisia toimia suunnitellessa ja toteutettaessa olisi otettava huomioon niiden näkemykset, jotka ovat toimien kohteena; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sosiaalisiin kysymyksiin erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä helpottaakseen niiden osallistumista osallisuutta edistävien politiikkojen muotoilemiseen ja toteuttamiseen;

18.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään entistä rakentavamman lähestymistavan huumausainepolitiikkaan painottaen rikosoikeudellisten seuraamusten sijaan ennaltaehkäisyä, valistusta ja riippuvuuden hoitoa;

19.

pyytää torjumaan mielenterveysongelmista tai oppimisvaikeuksista kärsivien ihmisten leimautumista, edistämään mielenterveyttä ja hyvinvointia, ehkäisemään mielenterveysongelmia sekä lisäämään hoitoon myönnettäviä varoja;

20.

katsoo, että koska syrjäytymiseen liittyvät ongelmat ovat usein näkyvissä jo elämän ensimmäisinä vuosina, ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää, että voidaan tunnistaa jo varhain ne lapset ja nuoret, joiden kohdalla syrjäytymisen vaara on suurin, jo hyvissä ajoin ennen kuin he keskeyttävät koulutuksensa; panee merkille, että koulusta syrjäytyneillä nuorilla esiintyy muita todennäköisemmin epäsosiaalista ja rikollista käyttäytymistä, mikä vaikeuttaa entisestään myöhempää työmarkkinoille pääsyä; katsoo, että osallisuutta edistävien toimien onnistumisen kannalta on olennaista, että monien eri toimijoiden välillä käydään keskustelua ja että tuetaan ennaltaehkäiseviä toimia ja yhteiskunnallisia palveluja vaikeassa asemassa olevien lasten ja nuorten aikuisten mahdollisuuksien parantamiseksi; korostaa myös syrjäytymisen ongelmia, jotka koskevat työttömiksi joutuvia iäkkäämpiä ihmisiä, joilla ei ole enää pääsyä työmarkkinoille;

21.

katsoo, että ensimmäistä työpaikkaansa hakevien nuorten tarpeita on tarkasteltava huolellisesti ja että kansallisella tasolla on otettava käyttöön politiikkoja ja toteutettava toimia, joiden avulla voidaan edistää siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille; katsoo lisäksi, että nuorisojärjestöjen kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun on oltava jatkuvasti sidoksissa EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa tehtävän työn kanssa;

22.

kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään käsittelemään tehokkaammin hoitotyötä tekevien ongelmia, joita ovat muun muassa oikeus valita vapaasti, haluavatko he toimia hoitajina ja missä määrin he voivat tarjota hoitoa, mahdollisuus yhdistää hoitotyö palkkatyöhön ja työpaikkaan sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja vanhuuseläkkeiden saatavuus, jotta vältettäisiin tällaisesta hoitotyöstä johtuva köyhtyminen;

23.

panee tyytyväisenä merkille, että kohtuuhintaisten ja laadukkaiden yhteiskunnallisten palvelujen yleisen saatavuuden on myönnetty olevan perusoikeus ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin oleellinen osa ja lisäksi tarpeellinen ihmisten työssä pysymisen tukemiseksi, ja panee tyytyväisenä merkille suosituksessa 2008/867/EY määritellyt periaatteet; katsoo, että tällaisiin yhteiskunnallisiin palveluihin kuuluvat vakituinen kohtuuhintainen asunto, helppokäyttöinen julkinen liikenne, ammatillinen peruskoulutus, terveydenhuolto sekä kohtuuhintaisten energiapalvelujen ja muiden verkkopalvelujen saatavuus; toteaa, että yleishyödyllisiä palveluja koskevien yleispalveluvelvoitteiden takaamista on edistettävä; katsoo, että on tarpeen laatia toimintasuunnitelma yleishyödyllisiä palveluja koskevan EU:n puitedirektiivin laatimiseksi näiden velvoitteiden takaamiseksi; panee merkille, että lasten kohtuuhintaista hyvälaatuista päivähoitoa koskevien Barcelonan tavoitteiden saavuttamisessa ei ole edistytty riittävästi, ja katsoo, että päivähoitoa olisi tehostettava laajentamalla se kattamaan kaikki peruskoulun ala-asteella olevat lapset; panee lisäksi merkille, että muiden huollettavien hoitotarpeista ei myöskään ole huolehdittu riittävästi ja niiden suhteen olisi meneteltävä samalla tavalla;

24.

katsoo, että osallisuuden edistämisen kannalta on keskeistä torjua syrjintää, jota ihmiset kohtaavat tavaroiden, palvelujen ja etujen saatavuuden yhteydessä, ja sen vuoksi panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen kattavasta direktiivistä työn ulkopuolella tapahtuvan ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi;

25.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sosiaalisia maksuluokkia heikommassa asemassa oleville ryhmille, esimerkiksi energian ja julkisen liikenteen alalla, ja mahdollisuuksia saada mikrolainoja, jotta aktiivista osallisuutta voidaan edistää, sekä ilmaista terveydenhoitoa ja koulutusta taloudellisista ongelmista kärsiville;

26.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään luotto-osuuskuntien tunnettuutta, jotta voidaan tarjota ihmisille turvallinen ja säännelty ympäristö säästää ja lainata rahaa sekä hallita henkilökohtaista velkaantumista, joka aiheuttaa yhä enemmän ongelmia; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että yksilöillä on oikeus avata pankkitili kohtuullisin kustannuksin, koska tilinavaus on olennaisen tärkeää taloudelliseen toimintaan ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumisessa;

27.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan vammaisille sen ylimääräisen tuen, jota he tarvitsevat päästäkseen työmarkkinoille ja työelämässä ollessaan; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta ja sen valinnaista pöytäkirjaa, tekemään niin; toteaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset menetelmät ja rakenteet tämän yleissopimuksen panemiseksi täytäntöön omalla alueellaan;

28.

katsoo, että nuorten aktiiviseen osallisuuteen liittyy erityisongelmia, kuten perusteeton ikään perustuva syrjintä ja vaikeudet päästä kohtuuhintaiseen ammatilliseen koulutukseen;

29.

suhtautuu myönteisesti vammaisten kotiuttamiseen laitoshoidosta, mutta huomauttaa, että tämä edellyttää riittäviä ja laadukkaita itsenäisen asumisen mahdollistavia avohoitopalveluja sekä oikeutta henkilökohtaiseen apuun, taloudelliseen riippumattomuuteen ja täysimittaiseen osallistumiseen jäsenvaltioiden yhteiskuntaelämään;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään riittävät resurssit elinikäisen oppimisen ohjelmiin pääsyn helpottamiseksi, sillä näin rajoitetaan muun muassa ikääntyneiden syrjäytymistä työelämästä ja edistetään heidän jatkuvaa osallistumistaan sosiaaliseen, kulttuuri- ja yhteiskuntaelämään;

31.

katsoo, että perheväkivallan sekä lasten ja vanhusten huonon kohtelun torjumiseksi tulisi tehdä enemmän;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että voimassa oleva sukupuolten tasa-arvoa, yleistä tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskeva yhteisön lainsäädäntö pannaan kaikilta osin, asianmukaisesti ja tehokkaasti täytäntöön; kehottaa laajentamaan ja noudattamaan sitä työllisyyden ja ammatillisen koulutuksen rakenteellisten esteiden poistamiseksi;

33.

katsoo, että korkeatasoinen koulutus on tulevaisuuden onnistuneen työllisyyden ja integraation ehdoton edellytys; kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan julkista koulutusta koskevaa lainsäädäntöä kaikkien mahdollisten koulutuksen esteiden poistamiseksi varmistaakseen yhtenäisen koulutuksen ja koulutukseen pääsyn kaikille; katsoo, että pitkäksi aikaa työmarkkinoilta syrjäytyneillä on oltava laajemmat oikeudet elinikäisen oppimisen rahoitukseen erityisesti, kun on kyse ”avaintaidoista”;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatetta kautta linjan aktiivista osallisuutta edistävän strategian toteutuksessa;

35.

katsoo, että koulutusta tarjottaessa olisi otettava huomioon kunkin yksilön tarpeet ja koulutuksen tulisi olla näiden tarpeiden mukaista; kehottaa tarjoamaan kohdennettua koulutusta ja sopeutumisvalmennusta, koska vakiotyyppisessä koulutuksessa ja valmennuksessa jätetään usein huomiotta vammaisten tarpeet ja myös niiden ihmisten tarpeet, joilla on hoitovelvollisuuksia tai terveysongelmia; viittaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja EQUAL-ohjelman parhaisiin käytäntöihin sellaisen tarveperusteisen koulutuksen kohdentamiseksi työmarkkinoilta kauimmas etääntyneille, jossa otettaisiin huomioon myös muut kuin todistuksin osoitettavat taidot sekä muodollisen koulutuksen ulkopuolella hankitut taidot;

36.

suosittaa koulutuksen laadun parantamista ja koulutusjärjestelmien sopeuttamista työmarkkinoihin ja sosiaalisen osallistumisen kriteereihin sekä eriarvoisuuden vähentämistä kaikenlaiseen koulutukseen pääsyssä ja tarjolla olevan koulutuksen laadussa;

37.

katsoo, että koulutuksessa olisi myös varmistettava, että yksilöt ovat tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työssä, mukaan lukien perehtyminen työterveyteen ja -turvallisuuteen, oikeuteen liittyä ammattiyhdistyksen jäseneksi, saada tietoa ja opastusta sekä osallistua elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen;

38.

panee merkille, että rahoituksen saaminen työmarkkinoille pääsyn mahdollistamiseksi työmarkkinoilta kauimmas etääntyneille on ehkä vaikeampaa mielikuvituksekkaammille kuin kapea-alaisemmille lähestymistavoille, joiden tuloksia voidaan arvioida määrällisesti; kehottaa komissiota sen vuoksi tehostamaan rakennerahastojen ja erityisesti ESR:n käyttöä alhaalta ylöspäin suuntautuvien lähestymistapojen rahoittamisessa sekä sosiaalisen ja aktiivisen osallisuuden edistämistä mittaavien indikaattorien kehittämistä, jotta innovatiivisia ruohonjuuritason hankkeita voidaan kohdentaa aktiivisen osallisuuden edistämiseen osana sosiaalista osallisuutta koskevia tavoitteita Lissabonissa rakennerahastoille korvamerkityistä varoista, sosiaalisille innovaatioille esitetyistä varoista ja muista rahoituslähteistä;

39.

panee merkille, että demografisen muutoksen myötä työelämässä mukana olevien ja sen ulkopuolelle jäävien henkilöiden suhdeluku on vuonna 2030 arviolta 2:1; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään aktiivista osallisuutta edistäviä politiikkoja sen varmistamiseksi, että hoitotyötä tekevät henkilöt, joista monet joutuvat vetäytymään työmarkkinoilta hoitovelvollisuuksien vuoksi, eivät joudu myöhemmin epäedulliseen asemaan;

40.

toteaa, että kaikkien aktiivista osallisuutta edistävien strategioiden ytimessä on oltava työmarkkinat, joille kaikilla on pääsy ja joilla kaikkien työntekijöiden kohdalla työn ihmisarvoisissa ehdoissa ja työtehtävien laadussa otetaan huomioon erilaiset työolosuhteisiin liittyvät tarpeet, työntekijöiden yksilölliset vaatimukset, työtavat ja työaikamallit, eri ihmisten erilaiset taidot sekä erilaiset perhe-, yksityis- ja työelämän yhteensovittamista koskevat tarpeet; toteaa, että korkeatasoiset työpaikat ovat olennaisen tärkeitä työssä pysymisen edistämiseksi;

41.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään kilpailukykyisiä työmarkkinoita suosimalla julkisia ja yksityisiä sosiaaliturvajärjestelmiä kohtuullisin kustannuksin, jotta asianosaisilla, etniset vähemmistöt mukaan lukien, olisi valinnanmahdollisuus vähentää työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen riskejä;

42.

kehottaa jäsenvaltioita eri keinoin motivoimaan kaikkia toimijoita luomaan työmarkkinat, joille kaikilla on pääsy, ja edistämään työmarkkinoilta kauimmas etääntyneiden osallistumista; muistuttaa paikallisten työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, taloudellisiin kannustimiin, veroetuisuuksiin ja sosiaalitalouden kehittämiseen liittyvistä mahdollisuuksista; suhtautuu myönteisesti komission suositukseen tukea sosiaalitaloutta tärkeänä keinona luoda aloitustyöpaikkoja heikossa asemassa oleville;

43.

huomauttaa, että paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on kolme roolia aktiivisen osallisuuden edistämisessä: toimia työnantajina, taloudellisen kehityksen ja työllisyyden tukijoina sekä julkisten palvelujen tuottajina mukaan lukien heikoimmassa asemassa oleville tarkoitetut palvelut; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan alueellisen ja paikallisen tason verkostoja ihmisten neuvomiseksi ja ohjaamiseksi, jotta he voivat saada apua päästäkseen työmarkkinoille ja saadakseen kunkin yksilöllisiä tarpeita vastaavia sosiaalipalveluja (esimerkiksi sosiaalietuuksia, terveys- ja mielenterveyspalveluja, sosiaalihuollon palveluja ja ammatillista koulutusta);

44.

uskoo vahvasti, että turvapaikanhakijoiden osallisuutta haittaavien esteiden torjumiseksi olisi tehtävä enemmän; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että turvapaikanhakijoiden riippuvuus etuuksista loppuu antamalla heille luvan työskennellä, ja tarkastelemaan laillisempien maahanmuuttoreittien kehittämistä;

45.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita turvaamaan ihmisoikeuksiin perustuvan turvapaikkapolitiikan pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja muun asiaa koskevan ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti;

46.

tunnustaa, että ihmiskauppa aiheuttaa suunnattomia kärsimyksiä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään tehokkaammin valvomaan ihmiskaupan ja syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattamista, sopeuttamaan ihmiskaupan uhrit uudelleen yhteiskuntaan ja erityisesti allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton ja turvapaikan hakemisen harhaanjohtavan sekoittamisen toisiinsa sekä näiden molempien sekoittamisen laittomaan maahanmuuttoon;

48.

katsoo, että ihmisten vangitseminen ilman asianmukaista yhteiskuntaan sopeuttamista ja koulutusta luo esteitä osallisuudelle ja johtaa usein pelkästään pahempaan sosiaaliseen syrjäytymiseen, työttömyyteen ja rikollisuuteen;

49.

uskoo vahvasti, että pakollinen eläkkeellejäämisikä estää aktiivista osallisuutta ja pakottaa monet ihmiset, jotka saattaisivat haluta jatkaa työntekoa, tarpeettomasti pois työmarkkinoilta;

50.

kehottaa komissiota koordinoimaan tehokkaasti erityisesti laadukkaiden yhteiskunnallisten palvelujen osalta aktiivisen osallisuuden edistämiseen liittyviä politiikkoja ja vapaaehtoista laadukkaiden yleishyödyllisten yhteiskunnallisten palvelujen puitteiden kehittämistä ja tutkimaan viipymättä kaikki mahdolliset keinot selvittää yleishyödyllisten yhteiskunnallisten palvelujen oikeudelliset puitteet sekä luomaan niille niiden perustana toimivan oikeudellisen viitekehyksen erityisesti ottamalla käyttöön lainsäädäntövälineitä, puitedirektiivi mukaan lukien;

51.

korostaa komissiolle ja neuvostolle äskettäin esittämäänsä pyyntöä asettaa sellaisia tavoitteita, jotka koskevat köyhyyden poistamista (köyhyyden yleisesti sekä lapsiköyhyyden, työssäkäyvien köyhyyden ja pitkäaikaisen jatkuvan köyhyyden poistamista), eläkkeiden takaamaa vähimmäistulotasoa ja terveydenhoitopalvelujen saatavuutta ja laatua (lapsikuolleisuuden vähentäminen, terveyden parantaminen ja odotettavissa olevan eliniän piteneminen jne.); toistaa esittämänsä pyynnön asettaa EU:n tavoite lasten köyhyyden vähentämiseksi 50 prosentilla vuoteen 2012 mennessä ja lasten, nuorten ja aikuisten asunnottomuuden lopettamiseksi vuoteen 2015 mennessä;

52.

kehottaa laatimaan konkreettisen suunnitelman aktiivista osallisuutta edistävän strategian täytäntöönpanemiseksi siten, että perustana on kansalaisyhteiskunnan edustajien ja muiden sidosryhmien, köyhyydessä elävät mukaan lukien, osallistuminen; katsoo, että suunnitelmassa olisi määriteltävä aikataulu ja realistiset, erityisiin indikaattoreihin perustuvat määrälliset ja laadulliset tavoitteet, jotka on määriteltävä osapuolten kesken käydyn yksityiskohtaisen vuoropuhelun jälkeen; katsoo lisäksi, että suunnitelmassa olisi esitettävä, kuinka aktiivista osallisuutta edistetään ja seurataan sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden avoimen koordinointimenetelmän avulla erityisesti paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission aloitteeseen ottaa paikalliset viranomaiset mukaan valvomaan aktiivista osallisuutta edistävien strategioiden täytäntöönpanoa rahoittamalla Progress-ohjelman kautta paikallisviranomaisten muodostamaa aktiivisen osallisuuden seurantaryhmien verkostoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan kyseisille seurantaryhmille tärkeän roolin tulevaisuuden poliittisessa prosessissa ja valtavirtaistamaan aktiivisen osallisuuden edistämisohjelmat tarkistetun Lissabonin strategian kansallisten uudistusohjelmien ja erityisesti Euroopan työllisyysstrategian avulla;

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/32

A.

ottaa huomioon, että naisten ihmisoikeuksien toteutuminen sekä naisten vaikutusvallan ja toimijuuden lisääminen ei ole tärkeää pelkästään sukupuolten epätasa-arvon kitkemiseksi ja todellisen sukupuoliulottuvuuden täytäntöönpanemiseksi EU:n ulkosuhteiden alalla, vaan nämä näkökohdat ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n ulkoisten politiikkojen täytäntöönpanon onnistumiseksi muun muassa avun, kehitysavun, laajentumisen, naapuruuspolitiikan, konfliktien ratkaisemisen, turvallisuuden ja rauhanrakentamisen sekä kansainvälisen kaupan alalla,

B.

ottaa huomioon, että vaikka jäsenvaltiot ovat jo mukana kaikissa merkittävissä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevissa kansainvälisissä välineissä ja vaikka EU:n tasolla on laadittu joitakin toimintapoliittisia asiakirjoja, sitoutuminen käytännössä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen ulkoisessa politiikassa on edelleen heikkoa, nykyisten toimintapoliittisten asiakirjojen täytäntöönpano vaatimatonta ja määrärahojen kohdentaminen erityisesti sukupuolten tasa-arvon edistämiseen riittämätöntä,

C.

ottaa huomioon, että huolimatta sukupuolten tasa-arvon huomattavasta edistymisestä viime vuosina, EU:n päätoimielimissä eli parlamentissa, neuvostossa ja komissiossa ei ole riittävästi henkilöstöä, joiden tehtävänä olisi nimenomaan tasa-arvotavoitteiden täytäntöönpaneminen ulkoisen politiikan ja laajentumisen alalla, ja suurin osa tasa-arvoasioista vastaavasta henkilöstöstä joutuu hoitamaan sen lisäksi vähintään yhtä ja joskus useaakin muuta tehtävää,

D.

katsoo, että EU tarvitsee kokonaisvaltaista ja johdonmukaista lähestymistapaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen,

1.

myöntää, että EU:n toimielimet ovat kiinnittäneet aikaisempaa enemmän huomiota sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen, mutta korostaa, että tehtävää on vielä paljon poliittisten sitoumusten toteuttamiseksi käytännössä, ja tähdentää riittävän rahoituksen ja tasa-arvotavoitteiden täytäntöönpanosta vastaavan henkilöstön merkitystä;

2.

muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen vaatii korkean tason kannanottojen lisäksi myös EU:n ja jäsenvaltioiden johdon poliittista tahtoa, tavoitteiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja saavutetun edistyksen valvontaa;

3.

pitää myönteisenä edellä mainittua kokonaisvaltaista lähestymistapaa naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa sekä yleisten asioiden neuvoston 8. joulukuuta 2008 antamia suuntaviivoja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä hyväksyneet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 koskevia kansallisia toimintasuunnitelmiaan, noudattamaan pikaisesti turvallisuusneuvoston pyyntöä tehdä niin; kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea ja apua niille kolmansille maille, jotka ovat halukkaita kehittämään kansallisia strategioitaan edellä mainittujen turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanemiseksi;

4.

on tyytyväinen, että EU:n turvallisuusstrategian muutettu teksti sisältää viittauksen edellä mainittuihin turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin S/RES/1325 (2000) ja S/RES/1820 (2008) sekä päätöslauselmaan S/RES/1612 (2005);

5.

kehottaa komissiota vauhdittamaan työtään ja tekemään heinäkuuhun 2009 mennessä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja neuvoston sihteeristön kanssa ehdotuksen EU:n toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi EU:n ulkoisten toimien alalla, jota sovellettaisiin 27 jäsenvaltiossa ja kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa, sekä esittämään tehokkaita seurantavälineitä;

6.

pyytää neuvostoa ja komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen järjestelmällisesti poliittiseen vuoropuheluun ja poliittisiin keskusteluihin, joita EU käy kumppanimaidensa kanssa;

7.

pyytää parlamentin valtuuskuntia käsittelemään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyviä asioita suhteissaan kolmansien maiden parlamentteihin; korostaa, että on tärkeää antaa tukea ja apua kolmansien maiden parlamenteille, jotta ne voivat vahvistaa valmiuksiaan soveltaa tasa-arvonäkökulmaa lainsäädäntötyöhönsä;

8.

korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkitystä naisten vaikutusvallan lisäämisessä; kehottaa komissiota ohjaamaan niille riittävästi taloudellista tukea ja edistämään naisten kansalaisjärjestöjen osallistumista kumppanimaiden kanssa käytävään poliittiseen keskusteluun sekä rauhanneuvotteluihin kaikkialla maailmassa;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyvien toimintalinjojensa johdonmukaisuutta; pyytää, että tällä alalla nykyisin käytössä olevat erilaiset toimintapoliittiset kehykset yhdistetään tasa-arvoa koskevaksi EU:n konsensukseksi, joka kattaa sekä sisäiset että ulkoiset politiikat;

10.

kannustaa pitämään säännöllisesti konferensseja, joissa keskustellaan naisten ja miesten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin liittyvistä asioista ja joihin osallistuu naisista ja miehistä koostuvia kansallisten parlamenttien valtuuskuntia, sekä kehittämään yhteisiä strategioita aiheeseen liittyvien hankkeiden täytäntöönpanemiseksi;

11.

pyytää komissiota käsittelemään sukupuolten epätasa-arvoa johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin ulkoisen avun välineiden, etenkin turvallisuusalan uudistukseen liittyvän avun, ohjelmatyössä ja täytäntöönpanossa ja priorisoimaan sen tässä yhteydessä entistä paremmin; kehottaa painokkaasti sisällyttämään tasa-arvotavoitteita, -toimintaa ja -rahoitusta maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin ja ottamaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat niissä entistä paremmin huomioon; korostaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeyttä käytettäessä ulkoisen avun välineitä, kuten liittymistä valmistelevaa tukivälinettä, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälinettä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista välinettä, vakautusvälinettä ja aihekohtaisia ohjelmia, kuten ”Investointi ihmisiin” -ohjelmaa, jotta voidaan parhaiten saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat tavoitteet;

12.

katsoo, että terveydenhuoltoalalle ja näin myös tyttöjen ja naisten terveydenhoitoon osoitetut varat ovat riittämättömiä EU:n kehitysyhteistyösitoumuksiin nähden; korostaa, että naisten terveysohjelmiin on tarpeen kohdentaa lisää rahoitusta ulkoisen avun välineiden kautta; korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tammikuussa 2009 julkaistussa erityiskertomuksessa, joka koskee yhteisön kehitysapua terveydenhuoltopalveluille Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, todetaan, että kyseisen alueen terveydenhuollon määrärahojen osuus yhteisön yhteenlasketusta terveydenhuoltoalan kehitysavusta ei ole kasvanut vuoden 2000 jälkeen samalla, kun vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista koskevassa selvityksessä vuodelta 2007 todetaan, että alueen äitiyskuolleisuus on edelleen hyvin korkea;

13.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvon tuloksekas valtavirtaistaminen edellyttää tuenantajien ja toimijoiden välisen koordinoinnin parantamista, vastuumekanismeja ja sitä, että kansalliset hallitukset ottavat enemmän vastuuta kehitysprosessista; korostaa tältä osin EU:n ja YK:n kumppanuusaloitteen sukupuolten tasa-arvon, kehityksen ja rauhan edistämiseksi ja sukupuolitietoisten budjetointialoitteiden tuottamaa lisäarvoa; pitää myönteisenä naisiin, rauhaan ja turvallisuuteen keskittyvän työryhmän perustamista osana edellä mainittua kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla EU panee täytäntöön turvallisuusneuvoston päätöslauselmat S/RES/1325 (2000) ja S/RES/1820 2008;

14.

toistaa, että huomiota ei saisi kohdistaa pelkästään naisiin vaan myös sukupuolten välisiin suhteisiin, joiden vuoksi syntyy sukupuolten välistä pysyvää epätasa-arvoa; katsoo, että tämän seurauksena hankkeissa olisi otettava huomioon sekä miehet että naiset;

15.

korostaa, että EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ja sosiaalisesti syrjäytyneimpiin naisten, etenkin vammaisten naisten, pakolaisnaisten tai vähemmistöryhmiin kuuluviin naisten tarpeisiin;

16.

kehottaa komissiota kehittämään edelleen menettelyjä, vertailuarvoja ja indikaattoreita varmistaakseen, että se täyttää sitoumuksensa sukupuolten tasa-arvon noudattamisesta ulkoisessa politiikassaan;

17.

katsoo, että vuonna 2006 perustetun Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminta olisi käynnistettävä niin pian kuin mahdollista ja että sen toimivaltuudet olisi ulotettava myös ulkoisten politiikkojen alalle;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan Brysselin toimintakehotuksen konflikteihin liittyvän ja muun seksuaalisen väkivallan kitkemiseksi;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia ehkäistäkseen ja torjuakseen ihmiskauppaa;

20.

korostaa, että raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa käytetään sodissa aseena; tähdentää, että niistä pitäisi rankaista sotarikoksina ja ihmisyyttä vastaan tehtyinä rikoksina; vaatii näiden rikosten uhrien tukiohjelmien lisäämistä;

21.

korostaa, että on syytä hyödyntää EU:n kumppanuutta YK:n kanssa ja käyttää hyväksi YK:n maailmanlaajuista asiantuntemusta sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä, jotta saadaan parannettua EU:n politiikkojen ja avun tehoa ja vaikutusta, sekä varmistaa kumppanimaille niiden asiaa koskevien velvoitteiden täyttämiseksi tarjottavan ulkoisen avun johdonmukaisuus;

22.

katsoo, että neuvostossa ja komissiossa ei ole tällä hetkellä riittävästi tasa-arvoasioiden parissa työskentelevää henkilöstöä; kehottaa kyseisiä toimielimiä osoittamaan EU:n ulkoisesta toiminnasta vastaaviin rakenteisiin lisää henkilöstöä, jonka erityisenä vastuualueena on sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja naisten vaikutusvallan lisääminen;

23.

panee merkille naisten edelleen vähäisen määrän korkean tason viroissa neuvostossa ja komissiossa ja kehottaa toimimaan päättäväisemmin erityisesti naisten määrän lisäämiseksi EU:n lähetystöjen päälliköiden ja EU:n erityisedustajien viroissa; korostaa, että tulevaa Euroopan ulkosuhdehallintoa perustettaessa olisi huolehdittava miesten ja naisten tasapainoisemmasta edustuksesta erityisesti korkean tason viroissa ja siitä, että ulkosuhdehallintoon otetaan enemmän tasa-arvoasioista vastaavaa henkilöstöä;

24.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan enemmän naisia ETPP:n tehtäviin ja operaatioihin ja pyytää lisäämään naisten osuutta suunnittelun ja täytäntöönpanon kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa; korostaa, että tasa-arvoasiantuntijoita olisi käytettävä aivan tehtävän tai operaation suunnittelun alkuvaiheista lähtien ja että on tärkeää antaa järjestelmällistä ja olennaista tasa-arvokoulutusta ennen henkilöstön siirtämistä tehtäviin tai lähettämistä operaatioihin;

25.

panee merkille, että sukupuolten tasa-arvon huomioon ottavan lähestymistavan valtavirtaistamiseksi ETPP:n piirissä tehdään parhaillaan paljon työtä muun muassa kehittämällä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen määrällistä ulottuvuutta ETPP:ssa (esimerkiksi tekemällä kyselylomakkeita, laatimalla tarkistuslistoja, kartoittamalla naisten ja miesten määrää ETPP:n toiminnoissa jne.); korostaa kuitenkin tarvetta kehittää laadullinen käsitteellinen kehys, jotta voidaan ymmärtää sosioekonomista yhteyttä, jossa ETPP:n operaatioita toteutetaan (eli konfliktialueita), ja toimien ja ohjelmien täytäntöönpanoon liittyviä tasa-arvokysymyksiä;

26.

pitää myönteisenä sitä, että lähes kaikkiin ETPP:n operaatioihin on nimitetty tasa-arvoneuvonantaja edellä mainittujen neuvoston marraskuussa 2006 antamien päätelmien mukaisesti; korostaa kuitenkin, että näiden tasa-arvoneuvonantajien työtä saattaa hankaloittaa se, että EU:lla ole konkreettista sukupuolten tasa-arvoa koskevaa politiikkaa – ja erityisesti, että EU:ssa ei tiedosteta sukupuolen merkitystä ja/tai ollaan haluttomia ottamaan se huomioon – ja se, että ETTP:n operaatioiden rahoituksessa ei ole erityisiä sukupuolinäkökohtiin liittyviä budjettikohtia;

27.

pitää myönteisinä aloitteita tarjota tasa-arvokoulutusta ETPP:n operaatioiden henkilöstölle ja esikunnalle ja komission merkittäviä ponnisteluja kouluttaa erityisesti lähetystöjensä henkilöstöä; toistaa, että koko henkilöstön olisi saatava riittävästi koulutusta kaikilla EU:n ulkoisten politiikkojen suunnittelun, ohjelmatyön ja täytäntöönpanon tasoilla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että pakollisen koulutuksen piiriin kuuluu kaikki operaatioissa ja lähetystöissä työskentelevä henkilöstö, johtoporras mukaan lukien, ja että henkilöstölle tarjotaan ohjausta tasa-arvoasioissa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevissa asioissa;

28.

on vakuuttunut siitä, että ETPP:n operaatioiden suunnittelussa on otettava huomioon se, että paikalliset naisjärjestöt on otettava mukaan rauhanprosessiin, jotta niiden erityispanosta voidaan hyödyntää ja jotta tunnustetaan erityiset tavat, joilla konfliktit vaikuttavat naisiin;

29.

korostaa, että kiintiöt ovat tällä hetkellä välttämätön keino varmistaa sukupuolten tasa-arvo rauhanoperaatioissa ja turvallisuusoperaatioissa sekä kansallisten ja kansainvälisten jälleenrakennusprosessien päätöksenteossa sekä taata naisille mahdollisuus osallistua poliittisiin neuvotteluihin;

30.

korostaa sukupuolitietoisen budjetoinnin merkitystä; huomauttaa, että sukupuoli olisi otettava teemaksi tärkeimmissä ulkoisen avun välineissä, että sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin olisi kohdennettava erityisiä määrärahoja ja että olisi yksilöitävä vertailuarvoja, joilla voidaan mitata, kuinka tehokkaasti varoja käytetään;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/37

1.

suhtautuu myönteisesti Lissabonin sopimuksella Euroopan unionin perusoikeuskirjalle annettavaan sitovaan luonteeseen ja EU:n kaikkia kansalaisia ja asukkaita koskevien oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden tunnustamiseen perusoikeuskirjassa; painottaa, että parlamentti sitoutuu noudattamaan perusoikeuskirjaa täysimääräisesti;

2.

suhtautuu myönteisesti edustuksellisen ja osallistuvan demokratian vahvistamiseen, johon vaikuttaa muun muassa niin sanotun kansalaisaloitteen käyttöönotto (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella), sillä sen mukaan miljoona eri jäsenvaltioista kotoisin olevaa kansalaista voi pyytää komissiota esittämään säädösehdotuksen;

3.

suhtautuu myönteisesti siihen, että ympäristönsuojelulle on annettu näkyvä asema EU:n kaikilla politiikanaloilla ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa mainitaan nimenomaisesti ilmastonmuutoksen torjunta kansainvälisellä tasolla; painottaa, että parlamentin pitää jatkossakin edellyttää Euroopan unionilta johtavaa asemaa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja maapallon lämpenemisen estämisessä;

4.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus kytkee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen perusoikeuksien ja EU:n ja sen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien suojelemiseen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artikla);

5.

kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tavoitteena on ”täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen” (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohta) ja jolla kytketään sisämarkkinoiden toteuttaminen muihin tavoitteisiin;

6.

panee tyytyväisenä merkille, että naisten ja miesten tasa-arvo on sisällytetty unionin arvoihin (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla) ja tavoitteisiin (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan kolmas kohta);

7.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan mukaan unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikka täydentävät ja tukevat toisiaan, kun taas EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikalla täydennetään jäsenvaltioiden harjoittamaa politiikkaa; korostaa, että unionilla on tulevaisuudessa suurempi rooli politiikan linjaamiseen liittyvissä aloitteissa, minkä pitäisi johtaa avunantajien entistä parempaan koordinointiin ja työnjakoon sekä entistä tehokkaampaan apuun köyhyyden vähentämiseksi ja lopulta sen poistamiseksi vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä, ja että tämä tarkoittaa myös parlamentin suurempaa vastuuta;

8.

katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden sisällyttäminen unionin tavoitteisiin (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artikla) täydentää taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita ja että oikeusperustojen luominen kyseisille aloille vahvistaa parlamentin valtuuksia arvioida unionin keskeisten toimintalinjojen alueellisia vaikutuksia; toteaa tyytyväisenä, että syrjäisimpien alueiden erityisasema on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 ja 355 artiklassa;

9.

pitää myönteisenä horisontaalisten lausekkeiden käyttöönottoa sellaisiin kysymyksiin liittyen kuin korkea työllisyysaste, sosiaalinen suojelu, sosiaalisen syrjäytymisen estäminen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso, syrjinnän torjunta ja ympäristönsuojelu, ja katsoo, että nämä lausekkeet toimivat yleisperiaatteina unionin politiikan linjauksissa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 10 ja 11 artikla);

10.

suhtautuu lisäksi myönteisesti kuluttajansuojan vahvistamiseen ja valtavirtaistamiseen unionin muita politiikkoja määriteltäessä ja toteutettaessa, koska läpäisyperiaate on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 12 artiklan myötä nostettu selvästi merkittävään asemaan;

11.

suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklassa selvästi ilmaistuun yhteisvastuun ajatukseen, jonka mukaan neuvosto voi päättää aiheellisista toimenpiteistä, jos ilmenee suuria vaikeuksia tiettyjen tuotteiden saatavuudessa, ennen kaikkea energia-alalla;

12.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artiklassa humanitaarinen apu tunnustetaan unionin varsinaiseksi politiikaksi; katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan III osaston 1 luvussa (Kehitysyhteistyö) ja 3 luvussa (Humanitaarinen apu) annetaan kehitysyhteistyölle ja humanitaariselle avulle selvä oikeusperusta, jossa sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä;

13.

suhtautuu myönteisesti myös Euroopan unionin toimivallan vahvistamiseen kolmansien maiden siviiliväestön suojelussa ja tilapäisavun ja katastrofiavun tarjoamisessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artikla);

14.

painottaa, että Lissabonin sopimuksella tapahtuva unionin ulkoisten toimien laajentaminen, ulkopolitiikkaan liittyvien alojen uudet oikeusperustat ja välineet mukaan luettuina (ulkoiset toimet ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)/Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka), edellyttää uutta toimielinten välistä tasapainoa, jolla turvataan parlamentin harjoittama asianmukainen demokraattinen valvonta;

15.

suhtautuu myönteisesti siihen, että energiakysymykset on katettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan erillisessä XXI osastossa ja että kyseisen alan toimilla on näin oikeusperusta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artikla); toteaa kuitenkin, että energialähteiden valintaa koskevat päätökset kuuluvat jatkossakin jäsenvaltioiden toimivaltaan, vaikka yleisesti noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, kun taas alan verotukselliset toimenpiteet edellyttävät jatkossakin pelkästään parlamentin kuulemista;

16.

panee tyytyväisenä merkille unionin yhteiset arvot yleistä taloudellista etua koskevissa palveluissa ja pitää myönteisenä oikeusperustaa, joka mahdollistaa yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamisperiaatteiden ja -ehtojen vahvistamisen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla ja pöytäkirja N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista);

17.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomilla muutoksilla yhteisen kauppapolitiikan alalla (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 206 ja 207 artikla) edistetään kokonaisvaltaisesti sen demokraattista legitiimiyttä ja tehokkuutta, etenkin kun noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä ja edellytetään, että kaikista sopimuksista on saatava puoltava lausunto; toteaa, että yhteistä kauppapolitiikkaa koskevat asiat kuuluvat jatkossa unionin yksinomaiseen toimivaltaan, mikä tarkoittaa, että jatkossa ei enää ole kauppasopimuksia, jotka ovat sekä unionin että jäsenvaltioiden tekemiä;

18.

on tyytyväinen uuteen säännökseen eurooppalaisesta avaruuspolitiikasta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 189 artikla) ja suhtautuu myönteisesti parlamentille ja neuvostolle annettuun mahdollisuuteen säätää tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavista toimenpiteistä eurooppalaisen avaruusohjelman luomiseksi; katsoo kuitenkin, että kyseisessä artiklassa esiintyvä sanamuoto ”jotka eivät käsitä jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista” voi vaikeuttaa yhteisen eurooppalaisen avaruuspolitiikan toteuttamista;

19.

panee merkille, että Lissabonin sopimukseen sisältyy uusi oikeusperusta, joka mahdollistaa yhteispäätösmenettelyn noudattamisen teollis- ja tekijänoikeusasioissa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 118 artikla);

20.

suhtautuu myönteisesti EU:n toimien soveltamisalan laajentamiseen nuorisopolitiikassa, millä rohkaistaan nuoria osallistumaan Euroopan demokraattisen elämään (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artikla);

21.

suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklalla luotuun uuteen oikeusperustaan, jonka mukaan unionin toimielimet, elimet ja laitokset tukeutuvat tehtäviään suorittaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon, sillä tämä muodostaa pohjan unionin hallintomenettelystä annettavalle asetukselle;

22.

suhtautuu myönteisesti oikeusperustan lujittamiseen, jotta mahdollistetaan unionin toimenpiteiden hyväksymisen petosten torjunnassa ja yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artikla); korostaa, että Lissabonin sopimuksella poistetaan EY:n perustamissopimuksen 280 artiklan sisältämä edellytys, jonka mukaan nämä toimenpiteet eivät koske kansallisen rikosoikeuden soveltamista tai kansallista oikeudenhoitoa;

23.

huomauttaa, että uuden sopimuksen säännöksiin oikeudellisesta yhteistyöstä siviili- ja rikosoikeudellisissa asioissa sisältyy myös oikeusperusta tuomarikunnan ja oikeuslaitosten henkilökunnan koulutusta tukevien toimenpiteiden hyväksymiselle (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 ja 82 artikla);

24.

painottaa, että Lissabonin sopimukseen sisältyy myös mahdollinen Euroopan syyttäjänviraston perustaminen unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artikla);

25.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön sitovat säännökset lapsen oikeuksien suojelemiseksi Euroopan unionin sisäisissä ja ulkoisissa tavoitteissa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan 2 alakohta ja 5 kohta);

26.

pitää myönteisenä sitä, että matkailu on lisätty Lissabonin sopimukseen uutena osastona (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 195 artikla), jonka mukaan unioni täydentää jäsenvaltioiden toimintaa matkailualalla; suhtautuu myönteisesti myös siihen, että kyseisen osaston toimenpiteistä säädetään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

27.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksessa urheilu on sisällytetty aloihin, joille on vahvistettu oikeusperusta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artikla); painottaa erityisesti, että unioni voi vihdoinkin ryhtyä kehittämään urheilua ja sen eurooppalaista ulottuvuutta ja ottaa urheilun erityisluonteen asianmukaisesti huomioon muita eurooppalaisia toimintalinjoja toteuttaessaan;

28.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksella vahvistetaan huomattavasti Euroopan unionin demokraattista legitimiteettiä laajentamalla parlamentin yhteispäätöstoimivaltaa;

29.

suhtautuu myönteisesti siihen, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue on sisällytetty täysimääräisesti Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (67 ja 89 artikla), mikä tarkoittaa kolmannen pilarin virallista lopettamista; suhtautuu myönteisesti siihen, että useimmissa siviilioikeutta, turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja viisumia koskevia käytäntöjä sekä rikosasioiden oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä koskevissa päätöksissä noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä;

30.

katsoo, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattaminen yhteisen maatalouspolitiikan alalla parantaa Euroopan unionin demokraattista vastuuvelvollisuutta, koska parlamentti säätää lakeja samanarvoisena neuvoston kanssa; painottaa, että yhteispäätösmenettelyä sovelletaan kaikessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä ja että tämä koskee myös maatalousalan neljää keskeistä horisontaalista tavoitetta (yhteinen markkinajärjestely, suoria tukia koskeva asetus, maaseudun kehittämisasetus ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus); huomauttaa sen lisäksi, että laatua, luonnonmukaista viljelyä ja sen edistämistä koskeva lainsäädäntö kuuluu myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan;

31.

korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaiset neuvoston valtuudet hyväksyä toimenpiteitä edellyttävät, että ensin hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu säännös, jossa vahvistetaan neuvostolle myönnettyjä valtuuksia koskevat ehdot ja rajoitukset; katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa ei anneta oikeusperustaa tai itsenäistä toimivaltaa, jonka nojalla voitaisiin hyväksyä tai muuttaa yhteisen maatalouspolitiikan alalla voimassa olevia neuvoston säädöksiä; kehottaa neuvostoa pidättymään hyväksymästä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä kuulematta parlamenttia ennen päätöksentekoa;

32.

toteaa, että Lissabonin sopimus tuo mukanaan mittavia muutoksia yhteisen kalastuspolitiikan päätöksentekoon ja lisää sen demokraattista vastuuta; suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentti ja neuvosto laativat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavat säännöt, joilla voidaan saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta); katsoo tältä osin, että tavallista lainsäätämisjärjestystä sovelletaan kaikkiin vuotuiseen asetukseen liittyviin seikkoihin, kuten teknisiin toimenpiteisiin tai pyyntiponnistuksiin tai alueellisten kalastusjärjestöjen hyväksymien sopimusten, joilla on omat oikeusperustansa, sisällyttämiseen, pyyntimahdollisuuksien säätämistä tai kiintiöiden myöntämistä tai niihin liittyviä toimia lukuun ottamatta;

33.

suhtautuu myönteisesti siihen, että tavallista lainsäätämisjärjestystä aletaan soveltaa yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseen monenvälisestä valvontamenettelystä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 6 kohta), minkä pitäisi vahvistaa taloudellista koordinointia;

34.

katsoo, että kun Euroopan keskuspankki (EKP) tunnustetaan Euroopan unionin toimielimeksi, sen vastuu raportoida tekemistään rahapoliittisista päätöksistä on entistä suurempi; suhtautuu myönteisesti siihen, että monia Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussääntöä voidaan muuttaa parlamentin kuulemisen jälkeen perussäännön 40 artiklan 2 kohdan mukaisesti; vahvistaa, että tämä ei heikennä EKP:n rahapoliittista riippumattomuutta eikä perussopimuksessa asetettuja painopisteitä;

35.

pitää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 182 artiklaa parannuksena, sillä siinä mainitut monivuotinen puiteohjelma ja eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen; huomauttaa kuitenkin, että artiklassa mainitut erityisohjelmat hyväksytään noudattaen erityistä lainsäätämisjärjestystä, joka edellyttää ainoastaan parlamentin kuulemista (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 182 artiklan 4 kohta);

36.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimuksessa parlamentti on asetettu samanarvoiseen asemaan neuvoston kanssa rakennerahastojen täytäntöönpanon osalta, sillä siinä korvataan nykyinen puoltavan lausunnon menettely tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä; pitää tätä erityisen merkittävänä vuoden 2013 jälkeisen kauden rakennerahastojen osalta, sillä se edistää avoimuutta ja lisää näiden rahastojen vastuuvelvollisuutta kansalaisia kohtaan;

37.

panee merkille, että lainsäädännössä, jolla kielletään sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, noudatetaan jatkossa erityistä lainsäätämisjärjestystä, jossa edellytetään parlamentin puoltavaa lausuntoa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artikla);

38.

suhtautuu myönteisesti siihen, että noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä sellaisten toimenpiteiden hyväksymisessä, joilla torjutaan erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 2 kohta ja 83 artiklan 1 kohta);

39.

pitää myönteisenä määräenemmistöpäätöksen ulottamista koskemaan koulutus ja urheilu (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 4 kohta);

40.

suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteispäätösmenettelyä sovelletaan tästedes Euroopan unionin virkamiehiin sovellettaviin henkilöstösääntöihin (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 336 artikla), koska parlamentti voi osallistua samanarvoisena neuvoston kanssa kyseisten sääntöjen muuttamiseen;

41.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksella muutetaan huomattavasti unionin rahoitusta, etenkin toimielinten välisten suhteiden ja päätöksentekomenettelyjen osalta;

42.

panee merkille, että neuvoston ja parlamentin on sovittava niiden käytettävissä olevien omien varojen rajoissa menosuunnitelmista, joista tulee oikeudellisesti sitovia (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artikla); pitää myönteisenä, että sekä parlamentin että neuvoston on hyväksyttävä talousarvio kokonaisuudessaan monivuotista rahoituskehystä noudattaen; suhtautuu myönteisesti pakollisten menojen ja muiden kuin pakollisten menojen erottamisen lakkauttamiseen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artikla); pitää myönteisenä, että varainhoitoasetus hyväksytään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 322 artikla);

43.

viittaa Lissabonin sopimuksen rahoituskysymyksistä 7. toukokuuta 2009 antamaansa päätöslauselmaan (4);

44.

suhtautuu myönteisesti siihen, että yksinkertaistettu tarkistusmenettely, joka koskee määräenemmistöpäätöksen ja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttöönottoa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston tietyllä alalla tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen alalla, edellyttää parlamentin puoltavaa lausuntoa;

45.

panee merkille lausekkeen, joka mahdollistaa jäsenvaltioiden eroamisen unionista (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artikla); korostaa, että sopimusta eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä ei voida tehdä ennen parlamentin puoltavan lausunnon saamista;

46.

pitää myönteisenä, että moniin unionin tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin tarvitaan myös parlamentin puoltava lausunto; painottaa aikomustaan pyytää neuvostoa tapauksen mukaan pidättymään kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen aloittamisesta, ennen kuin parlamentti on ilmoittanut kantansa, ja antamaan parlamentille mahdollisuuden hyväksyä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön perusteella neuvottelujen kaikissa vaiheissa suosituksia, jotka on otettava huomioon ennen neuvottelujen loppuunsaattamista;

47.

vaatii, että kaikki jatkossa tehtävät sopimukset, joihin sisältyy EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuulumattomia ja siihen kuuluvia elementtejä, on käsiteltävä yleensä yhden ainoan oikeusperustan nojalla, jonka olisi liityttävä suoraan sopimuksen pääasialliseen sisältöön; toteaa, että parlamentilla on oikeus tulla kuulluksi, lukuun ottamatta tilanteita, joissa sopimus liittyy yksinomaan EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan;

48.

pitää myönteisenä, että parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston tekemän ehdotuksen pohjalta Euroopan parlamentin vaalit huomioon ottaen; viittaa Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta Euroopan unionin institutionaalisen tasapainon kehittymiseen 7. toukokuuta 2009 antamaansa päätöslauselmaan (5);

49.

pitää myönteisenä, että parlamentti äänestää komission varapuheenjohtajan/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission muiden jäsenten hyväksymisestä sekä komissiolle esitettävästä epäluottamuslauseesta, mistä johtuen komissio on vastuuvelvollinen parlamentille;

50.

suhtautuu myönteisesti unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden ja julkisasiamiesten uuteen valintamenettelyyn, josta säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklassa ja jonka mukaan kansallisten hallitusten päätöstä edeltää seitsemästä asiantuntijasta, joista yksi on parlamentin ehdottama, koostuvan lautakunnan arvio ehdokkaiden soveltuvuudesta kyseisiin tehtäviin;

51.

painottaa avoimuuden ja demokraattisen valvonnan tarvetta luotaessa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua Euroopan ulkosuhdehallintoa ja muistuttaa oikeudestaan tulla kuulluksi Euroopan ulkosuhdehallinnon luomisesta; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinto olisi liitettävä hallinnollisesti komissioon;

52.

odottaa selvennyksiä kriteereihin, jotka koskevat EU:n erityisedustajia ja heidän nimeämistään ja arvioimistaan, mukaan lukien EU:n erityisedustajien tehtävien määrittely ja tarkoitus, heidän toimikautensa pituus sekä heidän tehtäviensä koordinointi ja täydentävyys unionin tulevien delegaatioiden kanssa;

53.

painottaa avoimuuden ja demokraattisen valvonnan tarvetta Euroopan puolustusviraston ja siihen liittyvien toimien osalta varmistamalla erityisesti Euroopan puolustusviraston pääjohtajan ja parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan säännöllinen tiedonvaihto;

54.

suhtautuu myönteisesti uuteen neuvoa-antavaan rooliinsa, jonka se saa EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 40 artiklan 2 kohdan nojalla EKP:n neuvoston kokoonpanon muuttamisessa;

55.

pitää myönteisenä, että virastoihin, etenkin Europoliin ja Eurojustiin, kohdistetaan aiempaa laajempi parlamentaarinen valvonta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 85 ja 88 artikla); katsoo, että kuulemismenettelyn noudattaminen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen alan yhteisyritysten perustamisessa (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 187 ja 188 artikla) ei ole välttämättä yhteensopiva virastojen perustamista koskevien unionin säädösten kanssa;

56.

kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa tiedottamaan parlamentille Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelusta ja toimittamaan parlamentille selonteon kokousten tuloksista mahdollisuuksien mukaan kahden työpäivän kuluessa (tarvittaessa parlamentin ylimääräiseen istuntoon);

57.

kehottaa neuvoston kiertävän puheenjohtajuuden puheenjohtajaa tiedottamaan parlamentille puheenjohtajakauden ohjelmista ja sen aikana saavutetuista tuloksista;

58.

kehottaa tulevaa komission varapuheenjohtajaa/unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sopimaan parlamentin kanssa asianmukaisista menettelyistä, joilla parlamentille tiedotetaan ja sitä kuullaan unionin ulkoisista toimista ja joiden avulla parlamentin kaikki valiokunnat, joilla on toimivalta korkean edustajan vastuulle kuuluvilla aloilla, voivat osallistua asianmukaisella tavalla kyseisistä toimista tiedottamiseen ja kuulemiseen;

59.

painottaa, että komissiolla tulee olemaan kansainvälisten sopimusten neuvottelemisen ja tekemisen suhteen oikeudellinen velvollisuus tiedottaa neuvottelujen etenemisestä parlamentille ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklassa mainitulle neuvoston nimeämälle erityiskomitealle; vaatii, että sille tiedotetaan samanarvoisesti ja -aikaisesti kuin kyseisessä artiklassa tarkoitetulle neuvoston asianomaiselle komitealle;

60.

suhtautuu myönteisesti uuteen rooliinsa sopimusten tarkistamista koskevien ehdotusten esittäjänä; aikoo hyödyntää kyseistä oikeutta ja ehdottaa Euroopan tulevaisuutta koskevia uusia ideoita uusien haasteiden niin edellyttäessä;

61.

pitää myönteisenä, että parlamentilla on oikeus tehdä aloitteita sen oman kokoonpanon osalta noudattaen sopimuksissa vahvistettuja periaatteita (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artikla);

62.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksen myötä määritellään erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla väliaikaisten tutkintavaliokuntien käyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artikla);

63.

suhtautuu myönteisesti kansallisille parlamenteille myönnettäviin uusiin oikeuksiin valvoa toissijaisuusperiaatteen noudattamista kaikessa unionin lainsäädännössä; katsoo, että kansallisten parlamenttien harjoittama tehokkaampi EU-politiikkojen valvonta lisää myös kansalaisten tietoisuutta unionin toimista;

64.

painottaa, että kansallisten parlamenttien uusia oikeuksia on kunnioitettava täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen voimaantulosta alkaen;

65.

suhtautuu myönteisesti paikallisten ja alueellisten viranomaisten velvollisuuteen noudattaa toissijaisuusperiaatetta; ottaa huomioon alueiden komitean oikeuden saattaa tapauksia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos se katsoo, että toissijaisuusperiaatetta on loukattu (pöytäkirja N:o 2, 8 artiklan 2 kohta);

66.

arvostaa parannuksia, joita uusi sopimus tuo lainsäädäntöön ja normihierarkiaan, etenkin säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artikla), joiden ansiosta komissiolle voidaan siirtää toimivalta hyväksyä soveltamisalaltaan yleisiä muita kuin lainsäädäntötoimia tai muuttaa säädöksen muita kuin keskeisiä osia; huomauttaa, että parlamentin ja neuvoston on määriteltävä selvästi tällaisen toimivallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto;

67.

suhtautuu erityisen myönteisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan parlamentilla (ja neuvostolla) on oikeus sekä peruuttaa säädösvallan siirto että vastustaa yksittäisiä säädösvallan siirron nojalla annettuja säädöksiä;

68.

panee merkille, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei tarjota oikeusperustaa säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä koskevalle puitetoimelle; ehdottaa kuitenkin, että EU:n toimielimet voisivat sopia tällaista säädösvallan siirtoa koskevasta yleisestä mallista, jonka komissio voisi sisällyttää aina lainsäädäntöehdotuksiin; painottaa, että tällä säilytettäisiin lainsäätäjän vapaus;

69.

pyytää komissiota selventämään, miten se aikoo tulkita Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitettyä julistusta 39, joka koskee asiantuntijoiden kuulemista rahoituspalveluiden osalta, ja miten se aikoo soveltaa kyseistä tulkintaa niiden Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettujen säännösten lisäksi, jotka koskevat säädösvallan siirtoa;

70.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksella kumotaan EY:n perustamissopimuksen nykyinen 202 artikla täytäntöönpanotoimivallasta ja otetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklalla käyttöön täytäntöönpanosäädöksiä koskeva uusi menettely, joka antaa komissiolle mahdollisuuden soveltaa siirrettyä täytäntöönpanotoimivaltaa tapauksissa, joissa unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset edellyttävät yhdenmukaista täytäntöönpanoa;

71.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan 3 kohdan nojalla parlamentin ja neuvoston on vahvistettava etukäteen asetuksilla yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat sitä, miten komissio käyttää täytäntöönpanotoimivaltaa;

72.

panee merkille, että nykyinen komiteamenettely ei ole enää sopusoinnussa Lissabonin sopimuksen kanssa ja että vireillä olevat lainsäädäntöehdotukset, joita ei ole hyväksytty ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, on muutettava, jotta ne täyttävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan vaatimukset;

73.

katsoo, että neuvoston kanssa voitaisiin neuvotella aluksi sovellettavasta väliaikaisratkaisusta, jotta ei synny mahdollisesta oikeudellisesta tyhjiöstä aiheutuvia ongelmia ja jotta lainsäätäjä voi hyväksyä uuden asetuksen komission ehdotusten asianmukaisen arvioinnin jälkeen;

74.

kehottaa komissiota välittämään lainsäätäjille kaikki vireillä olevat ehdotukset, joita uudet oikeusperustat ja lainsäädäntömenettelyn muutokset koskevat;

75.

huomauttaa, että parlamentti päättää kannastaan sellaisten lausuntojen suhteen, jotka on jo hyväksytty kuulemismenettelyssä ja jotka koskevat asioita, joissa noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, jolloin kyse voi olla sekä aiemman kannan vahvistamisesta että uuden kannan hyväksymisestä; painottaa, että parlamentti voi äänestää lausuntojen vahvistamisesta parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannaksi vasta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen;

76.

vaatii tekemään toimielinten välisen sopimuksen, jolla estetään vireillä olevien ”kolmanteen pilariin” kuuluvien ja perusoikeuksiin vaikuttavien lainsäädäntöehdotusten hyväksyminen ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, jotta on mahdollista toteuttaa tällaisia asioita koskeva kattava oikeudellinen valvonta, kun taas toimenpiteistä, jotka eivät vaikuta lainkaan tai vaikuttavat vain rajallisesti perusoikeuksiin, voidaan päättää myös ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa;

77.

kehottaa muita toimielimiä käynnistämään neuvottelut toimielinten välisestä sopimuksesta, joka kattaa:

78.

pyytää päivittämään parlamentin ja neuvoston välisen sopimuksen, joka koskee kyseisten toimielinten ulkoisten toimien työsuhteita ja luottamuksellisten tietojen vaihtamista, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 ja 36 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 295 artiklan perusteella;

79.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta tehdä parlamentin kanssa uusi toimielinten välinen sopimus, jossa säädetään parlamentin osallistumisesta kansainvälisten sopimusten tekemisen kaikkiin vaiheisiin;

80.

kehottaa tarkistamaan talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehtyä toimielinten välistä sopimusta monivuotista rahoituskehystä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artikla) ja varainhoitoasetusta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 322 artikla) koskevien uusien säännösten johdosta;

81.

katsoo, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin Euroopan unionin tiedotus- ja viestintäpolitiikan luomiseksi, ja pitää kolmen toimielimen yhteistä poliittista julistusta viestinnästä asianmukaisena ensiaskeleena kohti tämän tavoitteen saavuttamista;

82.

kehottaa komissiota esittämään viipymättä aloitteen kansalaisaloitteen täytäntöönpanosta ja määrittelemään selkeät, yksinkertaiset ja käyttäjäystävälliset ehdot kansalaisten oikeuksien harjoittamiselle; viittaa 7. toukokuuta 2009 antamaansa päätöslauselmaan, jossa komissiota kehotetaan tekemään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitetta koskevien määräysten täytäntöönpanosta (6);

83.

kehottaa komissiota antamaan asetukset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklan (hyvä hallintotapa) täytäntöönpanemiseksi ja reagoimaan näin parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen usein esittämään vaatimukseen yhteisen hallinto-oikeudellisen järjestelmän luomisesta unionin hallinnolle;

84.

panee merkille, että Lissabonin sopimus antaa mahdollisuuden sisällyttää Euroopan kehitysrahasto unionin talousarvioon, mikä vahvistaa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeän osan demokraattista legitiimiyttä; kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään tarvittaviin unionin talousarviota koskeviin toimenpiteisiin ajanjaksoa 2008/2009 koskevan väliarvion yhteydessä;

85.

suosittaa tarkistamaan ja vahvistamaan pikaisesti unionin asemaa kansainvälisissä järjestöissä sen jälkeen kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan ja unionista on tullut Euroopan yhteisöjen seuraaja;

86.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan parlamentin kanssa strategiasta, jolla on tarkoitus varmistaa johdonmukaisuus hyväksytyn lainsäädännön, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja perussopimusten säännösten välillä esimerkiksi syrjinnän torjunnassa, turvapaikanhakijoiden suojelussa, avoimuuden lisäämisessä, tietosuojakysymyksissä, vähemmistöjen oikeuksissa ja uhrien ja epäiltyjen oikeuksissa;

87.

pyytää neuvostoa ja komissiota myötävaikuttamaan unionin ja kansallisten toimielinten välisten suhteiden parantamiseen etenkin lainsäädäntö- ja oikeusasioissa;

88.

kehottaa komissiota ja neuvostoa luomaan tehokkaan yhteisen energiapolitiikan, jonka tavoitteena on koordinoida tehokkaasti EU:n jäsenvaltioiden energiamarkkinoita ja kehittää niitä edelleen, ja ottaa samalla huomioon ulkoiset näkökohdat, erityisesti energianlähteet ja energiantoimitusreitit;

89.

kehottaa neuvostoa tarkastelemaan yhdessä parlamentin kanssa, miten olisi hyödynnettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 6 kohdan säännöksiä, joiden nojalla neuvosto voi antaa Euroopan keskuspankille erityistehtäviä, jotka koskevat luottolaitosten sekä muiden rahoituslaitosten kuin vakuutusyritysten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää politiikkaa;

90.

sitoutuu mukauttamaan sisäistä organisaatiotaan ja optimoimaan ja järkeistämään Lissabonin sopimuksen sille antamien uusien toimivaltuuksien harjoittamista;

91.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/46

A.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella otetaan käyttöön perinpohjaisia muutoksia unionin rahoitukseen, erityisesti toimielinten välisiin suhteisiin ja päätöksentekomenettelyyn,

B.

katsoo, että siinä asetetaan tarkka hierarkia unionin varainhoitoa ja budjettia koskevien perussäädösten välille, millä selvennetään aiheellisesti päätöksentekojärjestelmää,

C.

katsoo, että monivuotisesta rahoituskehyksestä, jossa on kyse menojen monivuotisesta suunnittelusta, jossa näkyvät unionin poliittiset painopisteet rahoituksessa ja jossa asetetaan yläraja unionin menoille tiettynä aikana, tulee Lissabonin sopimuksessa oikeudellisesti sitova säädös, joka perustuu uuteen erityiseen oikeusperustaan tätä kehystä koskevalle asetukselle,

D.

katsoo, että rahoituskehysten ja Euroopan parlamentin ja komission toimikausien osuminen eri ajanjaksoille on toistaiseksi vienyt parlamentilta budjettivaltaa, sillä se on usein sidottu aiemmalla vaalikaudella neuvoteltuun ja hyväksyttyyn rahoituskehykseen,

E.

katsoo, että jollei aikatauluun tehdä muutoksia, parlamentin tietyillä vaalikausilla ei koskaan voida tehdä sitovia budjettipäätöksiä, sillä edeltäjien hyväksymä rahoituskehys on voimassa koko vaalikauden ajan,

F.

katsoo, että kullakin otsakkeella käytettävissä olevien nykyisten marginaalien rajallisuus sekä mahdollisten joustavuusmenetelmien rajoitetut määrärahat vaikeuttavat erittäin paljon unionin asianmukaista reagointia yllättäviin poliittisiin tilanteisiin ja uhkaavat vesittää vuosittaisen talousarviomenettelyn sisällön,

G.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä on keskeistä, että unionin rahoitus- ja budjettipäätöksistä vastaavat toimielimet pääsevät sopimukseen parhaasta mahdollisesta siirtymisestä uusilla säädöksillä ja päätöksentekomenettelyillä käyttöön otettaviin järjestelyihin,

H.

katsoo, että talous- ja rahaliiton moitteeton toiminta edellyttää sitä, että EU:n talousarvio otetaan huomioon sovitettaessa jäsenvaltioiden budjettistrategioita yhteen,

I.

ottaa huomioon, että 11.–12. joulukuuta 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti uudelleen, että Lissabonin sopimus on välttämätön, jotta laajentunut unioni voisi toimia tehokkaammin, demokraattisemmin ja vaikuttavammin, myös kansainvälisissä asioissa, ja että se määritteli etenemistavan ja oikeudelliset takeet, jotka vastaavat irlantilaisten äänestäjien esittämiin huolenaiheisiin, ottaen samalla huomioon perussopimusten tavoitteet, jotta sopimus voisi tulla voimaan vuoden 2009 loppuun mennessä;

1.

panee tyytyväisenä merkille Lissabonin sopimuksella saavutetun edistyksen unionin rahoituksen demokraattisessa valvonnassa ja avoimuudessa; korostaa tarvetta parantaa ja mukauttaa toimielinten välisiä neuvottelumenettelyjä ja sisäisiä yhteistyömenettelyjä, jotta parlamentti voisi käyttää täysimääräisesti uutta toimivaltaansa;

2.

pahoittelee sitä, etteivät jäsenvaltiot ole unionin omien varojen suhteen käyttäneet hyväkseen tilaisuutta perustaa unionin todellisten omien varojen järjestelmä, joka olisi tasapuolisempi, avoimempi ja kansalaisille helpommin ymmärrettävä ja joka alistettaisiin demokraattisemmalle päätöksentekomenettelylle;

3.

pahoittelee erityisesti sitä, ettei parlamentin ottamisessa mukaan määrittelemään unionin käytettävissä olevien varojen rajoja ja tyyppejä ole edistytty; palauttaa mieliin, että määrärahoja koskevat päätökset ja menoja koskevat päätökset erotetaan edelleen toisistaan;

4.

panee sitä vastoin tyytyväisenä merkille pyrkimykset hyväksyä omista varoista tehtyjen päätösten täytäntöönpanotoimenpiteet erityisellä lainsäädäntömenettelyllä, jossa neuvosto tekee päätöksen määräenemmistöllä vasta parlamentin hyväksynnän jälkeen;

5.

pyytää neuvostoa käyttämään mahdollisimman paljon tätä menetelmää, jotta päätöksentekomenettelystä saataisiin joustavampi;

6.

panee tyytyväisenä merkille monivuotisen rahoituskehyksen virallistamisen Lissabonin sopimuksessa, jossa siitä on tehty oikeudellisesti sitova säädös; palauttaa mieliin, että monivuotisessa rahoituskehyksessä laaditaan suunnitelma unionin menoista ja asetetaan yläraja unionin menoille tiettynä ajanjaksona ja näin ollen vahvistetaan budjettikuria;

7.

panee tyytyväisenä merkille sen, että monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annettava asetus on hyväksyttävä erityismenettelyllä sekä parlamentissa että neuvostossa;

8.

pahoittelee kuitenkin sitä, että Lissabonin sopimuksessa on säilytetty vaatimus neuvoston yksimielisyydestä monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä, mikä vaikeuttaa suuresti päätöksentekomenettelyä ja suosii periaatteen ”pienin yhteinen nimittäjä” perusteella käytäviä neuvotteluja; kehottaa tämän vuoksi Eurooppa-neuvostoa käyttämään mahdollisuuksien mukaan varaumaa, jonka perusteella se voi yksimielisesti tehdyllä päätöksellä siirtyä määräenemmistöpäätökseen monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä;

9.

pahoittelee myös sitä, että parlamentilla on uudessa menettelyssä vain hyväksymisoikeus eikä todellista yhteispäätösvaltaa; korostaa kuitenkin sitä, että Lissabonin sopimuksessa määrätään, että toimielinten on tehtävä kaikkensa jo menettelyn alkuvaiheessa lopullisen onnistumisen takaamiseksi; kehottaa näin ollen neuvostoa olemaan käytettävissä jo menettelyn alkuvaiheessa, jotta parlamentin kanssa saataisiin aikaan rakenteellinen poliittinen vuoropuhelu ja otettaisiin täysin huomioon parlamentin asettamat painopisteet;

10.

toteaa, että Lissabonin sopimuksessa määrätään, että monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetaan ”vuotuiset enimmäismäärät maksusitoumusmäärärahoille menoluokittain ja vuotuinen enimmäismäärä maksumäärärahoille” sekä ”määrätään kaikista muistakin toimenpiteistä, jotka ovat hyödyksi vuotuisen talousarviomenettelyn moitteettomalle toteuttamiselle” (5);

11.

panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimuksessa määrätään mahdollisuudesta viiden vuoden rahoitussuunnittelukauteen, jolloin se voidaan sovittaa (edellyttäen, että välttämättömät mukautukset tehdään) mahdollisimman hyvin yhteen parlamentin vaalikauden ja komission toimikauden kanssa, mikä on demokratian kannalta loogista; korostaa, että erityisjärjestelyt voivat olla tarpeen sellaisten politiikanalojen kohdalla, joiden rahoitusta on suunniteltava pidemmällä aikavälillä;

12.

kannattaa näin ollen siirtymistä viisivuotiseen rahoituskehykseen, mutta on tietoinen, että rahoituskehyksen ja Euroopan parlamentin vaalikauden sekä komission toimikauden täydellinen yhteensovittaminen saattaa olla vaikeaa, sillä vähintään vuoden pituinen neuvottelukausi saattaa olla tarpeen, jotta jokainen uusi parlamentti ja uusi komissio voisi tehdä perustavaa laatua olevia talouspoliittisia päätöksiä toimikautensa aikana;

13.

pitää erittäin myönteisenä monivuotisen rahoituskehyksen liittämistä toimielinten välisen suunnittelustrategian kokonaisuuteen – mitä lisäksi on vahvistettu Lissabonin sopimuksessa – niin kuin toimielinten välistä tasapainoa koskevassa perussopimusvaliokunnan mietinnössä (6) ehdotettiin;

14.

kannattaa tässä mietinnössä tehtyä ehdotusta, jonka mukaan uuden komission kollegion on ”vaalikauden ohjelmaa” esittäessään toimitettava rahoituskehyksen suuntaviivoja koskevat ehdotukset, joita se pitää toimikautensa poliittisten painopisteiden toteuttamisen kannalta välttämättöminä ja joita, sen jälkeen kun toimielimet ovat hyväksyneet vaalikauden ohjelman, kehitetään sen ehdotusten pohjalta monivuotisessa rahoituskehyksessä;

15.

katsoo lisäksi, että komission puheenjohtajaehdokkaaksi nimetyn henkilön olisi jo täysistunnon keskusteluissa ja parlamentin valiokuntien kuulemistilaisuuksissa pystyttävä antamaan viitteitä niiden poliittisten tavoitteiden oletettavista rahoitusseuraamuksista, joita uusi komissio aikoo noudattaa;

16.

korostaa, että siirtyminen viisivuotiseen rahoitussuunnitelmajärjestelmään, kuten edellä on mainittu, saattaa edellyttää nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jatkamista ja mukauttamista koskemaan myös vuotta 2016 niin, että seuraava monivuotinen rahoituskehys voi tulla voimaan viimeistään vuoden 2017 alussa (7); suosittaa, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat neuvottelut saatetaan joka tapauksessa päätökseen vuoden 2016 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana, jotta vuoden 2017 talousarviomenettely sujuisi jo vuonna 2017 voimaan astuvan rahoituskehyksen rajoissa;

17.

korostaa, että neuvotteluja olisi käytävä niin, että toimielimet voisivat harkita uuden rahoituskehyksen voimaantuloa jo vuonna 2016;

18.

katsoo, että nykyisen rahoituskehyksen jatkamista ja mukauttamista olisi harkittava seuraavan väliarvioinnin yhteydessä vuonna 2010;

19.

korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellinen sitovuus vaatii enemmän kuin koskaan lisää joustavuutta, jotta unioni voisi reagoida yllättäviin haasteisiin riittävän joustavasti ja tehokkaasti sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella;

20.

kiinnittää huomiota siihen, että Lissabonin sopimuksessa määrätään päättyvän rahoituskehyksen viimeistä vuotta koskevien enimmäismäärien ja muiden toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta, jollei uutta monivuotista rahoituskehystä ole annettu ennen edellisen voimassaolon päättymistä; katsoo, että tämä on lisäperuste joustavuuden lisäämiselle;

21.

korostaa tässä mielessä otsakkeiden sisäisten ja niiden välisten joustomekanismien vahvistamisen tärkeyttä sekä alakohtaisten ja marginaalit ylittävien joustovälineiden merkitystä;

22.

palauttaa mieliin, että budjettivaliokunta ilmaisee mielipiteensä näistä seikoista, kun se hyväksyy mietintönsä vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen välitarkistuksesta;

23.

palauttaa mieliin, että hyvissä ajoissa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa on päästävä toimielinten kesken sopimukseen siitä, miten nykyisestä toimielinten sopimuksesta siirrytään säädöksessä annettuun monivuotiseen rahoituskehykseen, sellaisena kuin siitä on määrätty Lissabonin sopimuksessa; muistuttaa, että säädösluonnosten tarkasteluun kansallisissa parlamenteissa tarvitaan kahdeksan viikkoa aikaa;

24.

katsoo tähän liittyen, että olisi päästävä sopimukseen toimielinten sopimuksen nykyisten määräysten jaosta ja niistä, jotka ”siirretään” monivuotiseen rahoitussopimukseen, ja niistä, jotka otettaisiin mukaan tulevaan varainhoitoasetukseen tai jotka edellyttäisivät tarvittaessa budjettiyhteistyötä koskevan toimielinten sopimuksen säilyttämistä – mahdollisesti uusilla määräyksillä täydennettynä; palauttaa mieliin, että tämä nykyisen toimielinten sopimuksen määräysten jako olisi tehtävä ottaen huomioon Lissabonin sopimuksessa annetut kriteerit;

25.

panee erittäin tyytyväisenä merkille eron poistamisen pakollisten menojen (PM) ja ei-pakollisten menojen (EPM) väliltä, minkä välittömänä seurauksena parlamentti saa oikeuden päättää yhdenvertaisesti neuvoston kanssa unionin kaikista menoista;

26.

korostaa, ettei PM:n ja EPM:n välisen eron poistaminen ole ristiriidassa unionin velvoitteen kanssa noudattaa rahoitussitoumuksia, ja panee tyytyväisenä merkille sen, että Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission tehtäväksi huolehtia ”siitä, että käytettävissä on varoja, joiden avulla unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan” (8);

27.

katsoo, että vuosittaiseen menettelyyn tehtävillä muutoksilla olisi pyrittävä menettelyn yksinkertaistamiseen perustamalla kullekin toimielimelle yksi käsittely ja useita välineitä, joilla helpotetaan yhteisymmärrystä kahden budjettivallankäyttäjän välillä; korostaa, että näiden muutosten pitäisi vähentää byrokratiaa;

28.

korostaa komission roolin vahvistamista, sillä komissio saa aloiteoikeuden budjettiasioissa ja se voi muuttaa talousarvioesitystään siihen saakka, kunnes sovittelukomitea kutsutaan koolle;

29.

panee tyytyväisenä merkille, että sopimuksessa tunnustetaan myös komission oikeus tehdä tarvittavat aloitteet parlamentin ja neuvoston kantojen lähentämiseksi sovittelukomitean työn aikana, ja kehottaa komissiota kantamaan täysin vastuunsa parlamentin ja neuvoston välisenä sovittelijana, jotta sopimukseen päästäisiin;

30.

kiinnittää huomiota siihen, että uudessa menettelyssä on vain yksi talousarvioesityksen käsittely kussakin toimielimessä; korostaa, että uudessa menettelyssä ja sen yhdessä käsittelyssä toimielimet eivät enää tosiasiallisesti voi korjata, kuten ennen, kantaansa toisessa käsittelyssä; on näin ollen vakuuttunut siitä, että tämä menettely edellyttää sitä, että parlamentin on päätettävä poliittisista painopisteistään varhaisemmassa vaiheessa ja muutettava vastaavasti toimintatapaansa ja organisointiaan, jotta saavutetaan kaikki asetetut tavoitteet;

31.

palauttaa mieliin, että käsittelyssä on vahvistettava parlamentin poliittiset painopisteet ja parlamentin on samalla päästävä sopimukseen neuvoston kanssa sovittelukomitean avulla (tai hyväksyttävä suurella enemmistöllä uudelleen tarkistukset siinä tapauksessa, että parlamentti on hyväksynyt ja neuvosto hylännyt sovittelukomitean tekstin);

32.

korostaa tässä yhteydessä, että on syytä säilyttää nykyisen kaltainen käytännön aikataulu, ja kehottaa samalla neuvottelumenetelmien käyttöönottamiseen ajoissa; palauttaa lisäksi mieliin, että toimielinten välisten epävirallisten vuoropuhelumekanismien käyttöönotto on ratkaisevan tärkeää, jotta päästäisiin sopimukseen ennen menettelyn aloittamista ja sen kuluessa;

33.

on vakuuttunut siitä, että Lissabonin sopimus lisää parlamentin valtaa, mikäli parlamentti ottaa käyttöön keinot hallita tehokkaasti uuden menettelyn edellyttämää aikataulun tiukentamista ja sen myötä lisääntynyttä tarvetta ennakointiin;

34.

katsoo, että parlamentin ennen ensimmäistä neuvottelukokousta antama päätöslauselma on vastaisuudessa entistä tärkeämpi, sillä sen avulla parlamentti voi esittää virallisesti talousarviota koskevat painopisteensä tulevana varainhoitovuonna ilman, että sen on otettava huomioon talousarvioesitystä koskevasta neuvoston kannasta johtuvat taktiset seikat; katsoo, että tämän päätöslauselman avulla myös muut toimielimet voivat saada tarkan kuvan parlamentin painopisteistä ennen toimielinten välisiä neuvotteluja; lisää, että tämä antaa parlamentille myös tilaisuuden antaa alustavia suuntaviivoja koskien pilottihankkeita ja valmistelutoimia;

35.

muistuttaa, että nämä painopisteet ovat hyödyllisiä myös parlamentille suuntaviivoina talousarvioesityksen käsittelylle ja valtuutuksena parlamentin valtuuskunnalle sovittelukomitean neuvotteluissa;

36.

korostaa, että on tärkeää järjestää kunkin vuoden heinäkuussa kolmikantaneuvottelut, jotta kukin toimielin saa selvän kuvan toistensa painopisteistä ja jotta parlamentti voi esitellä toisille toimielimille heinäkuun päätöslauselman talousarvioesityksestä;

37.

korostaa kansallisten parlamenttien vastaavien valiokuntien kanssa talousarvioesityksestä ja parlamentin painopisteistä vuosittaisessa talousarviomenettelyssä käytävän perinpohjaisen vuoropuhelun käyttöön ottamisen poliittista merkitystä – kunkin toimivaltaa kunnioittaen;

38.

korostaa sovittelukomitean tulevaa merkitystä kahden budjettivallankäyttäjän poliittisten erimielisyyksien sovitteluelimenä; palauttaa mieliin, että komitean tehtävänä on päästä 21 päivässä sopimukseen kompromissitekstistä, joka tulee voimaan, jollei budjettivallankäyttäjä sitä hylkää; katsoo, että on varmistettava, että tämän komitean jäsenet ovat korkeimman tason poliitikkoja;

39.

panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimuksessa parlamentille annetaan ratkaiseva rooli menettelyn loppuvaiheessa; huomauttaa, että

40.

korostaa, että olisi toivottavaa, että parlamentin valtuuskunnan johdossa sovittelukomiteassa olisi budjettivaliokunnan puheenjohtaja ja että valtuuskuntaan kuuluisi, tarvittaessa ja rajoittamatta poliittisten ryhmien suorittaman jäsentensä nimittämisen poliittista luonnetta, kyseisen valiokunnan jäsenten lisäksi parlamentin muiden eri valiokuntien jäseniä, mikäli neuvotteluissa käsitellään erityisesti niiden toimivaltaan kuuluvaa asiaa;

41.

kehottaa neuvostoa pääsemään nopeasti sopimukseen parlamentin kanssa sovittelukomitean toimintatavoista;

42.

katsoo omasta puolestaan, että sovittelukomitean olisi kokoonnuttava vähintään kaksi kertaa, jos se on välttämätöntä sopimukseen pääsemiseksi, korkeimmalla poliittisella tasolla, ja ennen sen kokouksia on pidettävä valmisteleva poliittinen kolmikantaneuvottelu perinteisen mallin mukaisesti; palauttaa mieliin, että neuvoston edustajilla on oltava näissä tapaamisissa poliittiset neuvotteluvaltuudet;

43.

ehdottaa, että näitä töitä valmistelee toimielinten välinen valmisteleva ryhmä, joka koostuu parlamentin puolelta yleisesittelijästä ja poliittisten ryhmien edustajista sekä puheenjohtajavaltion pysyvästä edustajasta, jonka ohella osallistua voivat myös troikan kahden muun puheenjohtajavaltion edustajat;

44.

muistuttaa myös, että toimielinten on päästävä sopimukseen komitean sihteeristön koostumuksesta, jossa pitäisi todennäköisesti olla molempien budjettivallankäyttäjien virkamiehiä ja jota komission olisi avustettava;

45.

kiinnittää huomiota sääntöön, jonka mukaan komissio ei voi muuttaa esitystä sen jälkeen, kun sovittelukomitea on kutsuttu koolle, minkä vuoksi ei enää voida turvautua perinteiseen syksyn oikaisukirjelmämenettelyyn, jossa otettaisiin huomioon maatalouspolitiikan päivitetyt ennusteet ja niiden vaikutukset talousarvioon; katsoo, että tässä tapauksessa sopivin menettely olisi komission – tarvittaessa – tekemä alakohtaisen lisätalousarvioesityksen (”maatalouden lisätalousarvio”) esittely sen jälkeen, kun kaikki maataloutta koskevat tiedot on vahvistettu lopullisesti;

46.

korostaa, että parlamentin budjettivallan laajentaminen koskemaan kaikkia unionin menoja ja lainsäädäntöön liittyvän yhteispäätösmenettelyn samanaikainen lähes täydellinen yleistäminen edellyttävät lainsäädäntötoiminnan budjettivaikutusten suurempaa huomioon ottamista; katsoo, että tässä mielessä on tarpeen lisätä budjettivaliokunnan ja alakohtaisten valiokuntien välistä yhteistyötä, jotta parlamentin lainsäädäntötyön rahoitusvaikutus otettaisiin asianmukaisesti huomioon, erityisesti sen vaikutukset monivuotiseen rahoituskehykseen ja vuosittaiseen talousarvioon; ehdottaa tässä tarkoituksessa, että lainsäädännön sovittelukomiteoihin kysymyksissä, joilla on rahoitusvaikutuksia, otettaisiin jäsen budjettivaliokunnasta; muistuttaa tältä osin parlamentin uudistusta käsittelevän työryhmän työstä, erityisesti sen kolmannessa väliraportissa käsitellyistä parlamentin valiokuntien erityisistä yhteistyömuodoista;

47.

palauttaa lisäksi mieliin, että Lissabonin sopimuksessa ulotetaan talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamisen valvonta unionin kaikkien toimielinten velvollisuudeksi; palauttaa mieliin, että parlamentin työjärjestyksessä määrätään jo erityismenettelystä, jolla tämän periaatteen noudattaminen varmistetaan; katsoo, että tämä menettely olisi saatava toimivammaksi ja tehokkaammaksi;

48.

panee tyytyväisenä merkille, että varanhoitoasetuksesta tulee asetus, joka annetaan parlamentin ja neuvoston tavanomaista lainsäädäntömenettelyä (yhteispäätösmenettelyä) noudattaen tilintarkastustuomioistuimen annettua lausuntonsa;

49.

palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimus sisältää tärkeimmät määräykset, joiden avulla on määriteltävä ne nykyisen toimielinten välisen sopimuksen määräykset, jotka olisi säilytettävä myös tulevassa toimielinten välisessä sopimuksessa, ja määräykset, jotka olisi sen sijaan sisällytettävä monivuotiseen rahoituskehykseen;

50.

panee kuitenkin merkille, että varainhoitoasetukseen olisi otettava kaikki tarvittavat säännökset, joilla menettely määritellään perussopimuksen mukaisesti (9); katsoo, että tämä muotoilu kattaisi sovittelukomitean toiminnan, aloittamismekanismin ja tietysti varainhoitoasetuksen päivittämisen niiltä osin, joita Lissabonin sopimuksen muutokset suoraan koskevat (toisin sanoen PM:n ja EPM:n välisen jaon kumoaminen, määrärahojen siirtoja koskeva uusi yhteispäätösmenettely jne.);

51.

pitää hyvin tärkeänä, että toimielimet pääsevät näistä kysymyksistä poliittiseen sopimukseen hyvissä ajoin, jotta varainhoitoasetuksen tarvittavat muutokset voidaan ottaa nopeasti käyttöön uuden menettelyn mukaisesti heti, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, ja että ne antavat tarvittaessa väliaikaisia säännöksiä, jotka mahdollistavat talousarviomenettelyn jatkumisen saumattomasti;

52.

kehottaa komissiota tekemään hyvissä ajoin ehdotuksen, jonka avulla parlamentti ja neuvosto pääsevät sopimukseen 49 kohdassa tarkoitetun nykyisen toimielinten sopimuksen sisällön jaottelun soveltamisesta;

53.

katsoo, ettei tätä varainhoitoasetuksen mukauttamista saa mitenkään sekoittaa kyseisen asetuksen tarkistamiseen joka kolmas vuosi, seuraavan kerran vuonna 2010;

54.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaikuttaa myös unionin talousarvioon toimielinten tasolla käyttöön otettavien uudistusten kautta, erityisesti Eurooppa-neuvoston korottamisella toimielimeksi, jolla on pysyvä puheenjohtaja, sekä korkean ulkopoliittisen edustajan toimen ja hänen työtään tukevan ulkosuhdehallinnon perustamisella;

55.

vahvistaa jo nyt aikomuksensa käyttää täysimääräisesti toimielinten uudistamisessa saamaansa budjettivaltaa ja korostaa, että on tärkeää päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa hyvissä ajoin Eurooppa-neuvoston ja erityisesti sen pysyvän puheenjohtajan rahoituksesta sekä unionin tulevan ulkosuhdehallinnon rahoituksesta; korostaa, että ulkosuhdehallinnon rahoitus on pidettävä täysin budjettivallankäyttäjän valvonnassa;

56.

korostaa, että Lissabonin sopimuksessa määrätään YUTP:n/YTPP:n yhteydessä uusista menettelyistä, joiden mukaisesti unionin talousarviosta saadaan nopeasti varoja ja perustetaan jäsenvaltioiden rahoittama käynnistysrahasto; painottaa kuitenkin, että kaikkia unionin ulkoisia toimia olisi pääsääntöisesti rahoitettava yhteisön varoista ja vain poikkeuksellisesti – hätätapauksissa – unionin talousarvion ulkopuolisista varoista;

57.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella on myös vaikutus talousarvioon, tosin rajoitettu, unionille annetun uuden toimivallan seurauksena; ilmoittaa olevansa valmis analysoimaan aikanaan tämän uuden toimivallan käytön konkreettisia seurauksia; katsoo, ettei sitä kokonaisuudessaan todennäköisesti toteuteta heti Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, vaan sitä mukaa, kun siihen liittyvät lainsäädäntöehdotukset saadaan laadittua; katsoo kuitenkin, ettei sen rahoitusta pidä toteuttaa unionin nykyisen toiminnan rahoittamisen kustannuksella;

58.

haluaa pyytää kansallisia parlamentteja osallistumaan joka vuosi yhteiseen julkiseen keskusteluun jäsenvaltioiden ja yhteisön budjettipolitiikkojen suuntaviivoista ennen talousarvioesitysten tarkastelua, niin että käytössä olisi aivan alusta alkaen yhteinen pohdintakehys, jotta jäsenvaltioiden kansalliset politiikat voidaan sovittaa yhteen ottaen samalla huomioon yhteisön panos;

59.

huomauttaa, että unionin tärkeisiin tavoitteisiin liittyvien budjettimenojen jakamista koskevaa päätöstä kannattaisi havainnollistaa siten, että kukin jäsenvaltio julkaisisi vuosittain näihin tavoitteisiin käytettävät kansalliset ja mahdollisesti alueelliset budjettimäärärahat;

60.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/54

A.

ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikassa ja piakkoin perustettavassa itäisessä kumppanuudessa tunnustetaan Moldovan tasavallan EU-jäsenyyspyrkimykset sekä Moldovan merkitys maana, jolla on tiiviit historialliset, kulttuuriset ja taloudelliset yhteydet Euroopan unionin jäsenvaltioihin,

B.

ottaa huomioon, että Moldovan tasavaltaa koskevalla EU:n toimintasuunnitelmalla pyritään edistämään poliittisia ja institutionaalisia uudistuksia Moldovan tasavallassa, muun muassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja tiedotusvälineiden vapautta sekä hyviä naapuruussuhteita,

C.

ottaa huomioon, että tavoitteena on käynnistää kesäkuussa 2009 Moldovan tasavallan ja EU:n välistä uutta sopimusta koskevat neuvottelut EU:n ja Moldovan tasavallan yhteistyöneuvostossa,

D.

ottaa huomioon, että Moldovan tasavalta on Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsen ja että se on näin ollen sitoutunut aidosti edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista muun muassa kidutuksen, pahoinpitelyn ja muun epäinhimillisen ja nöyryyttävän kohtelun ennaltaehkäisyn ja torjunnan osalta,

E.

ottaa huomioon, että Moldovan tasavallassa pidettiin 5. huhtikuuta 2009 parlamenttivaalit ja että vaaleja valvoi Etyj/ODIHR:stä sekä Euroopan parlamentin, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen edustajista muodostuva kansainvälinen vaalitarkkailuvaltuuskunta,

F.

ottaa huomioon, että valtion julkisiin tiedotusvälineisiin kohdistama valvonta, oppositiojohtajien ja yksityisten tiedotusvälineiden pelottelu ja häirintä sekä hallinnollisten resurssien väärinkäyttö hallituspuolueen hyväksi herättivät vakavaa huolta ennen vaaleja,

G.

ottaa huomioon, että ulkomailla asuu puolesta miljoonasta miljoonaan moldovalaista ja että Moldovan viranomaisille lähetettiin ennen 5. huhtikuuta 2009 pidettyjä vaaleja useiden kansalaisjärjestöjen ja ulkomailla asuvien moldovalaisten perustamien järjestöjen allekirjoittamia vetoomuksia, kuten helmikuussa 2009 Moldovan tasavallan presidentille, parlamentin puhemiehelle ja Moldovan tasavallan pääministerille osoitettu vetoomus ulkomailla asuvien moldovalaisten äänioikeuden epäämistä koskevista toimenpiteistä, mutta vetoomukset jätettiin huomiotta; ottaa huomioon, että hyvin pieni määrä moldovalaisia (22 000) äänesti vaaleissa Moldovan tasavallan ulkopuolella,

H.

ottaa huomioon, että yksipuolisesti itsenäiseksi julistautuneen Transnistrian valtaapitävät viranomaiset estivät suurta joukkoa Moldovan kansalaisia osallistumasta vaaleihin,

I.

ottaa huomioon, että kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan alustavien havaintojen mukaan vaalit sujuivat monien kansainvälisten vaatimusten ja sitoumusten mukaisesti mutta että vielä tarvitaan parannuksia, jotta voidaan varmistaa vaaliprosessi, johon viranomaiset eivät puutu kohtuuttomasti, ja lisätä kansalaisten luottamusta,

J.

ottaa huomioon, että oppositiopuolueet ja vuoden 2009 koalitio -niminen ryhmä valittivat 5. huhtikuuta 2009 järjestettyjen vaalien aikana laajoista säännönvastaisuuksista vaaliluettelojen ja varaluettelojen valmistelussa sekä ääntenlaskennassa ja taulukoinnissa,

K.

ottaa huomioon, että keskusvaalilautakunta julkisti 21. huhtikuuta 2009 äänten uudelleenlaskennan jälkeen vaalien lopulliset tulokset, jotka perustuslakituomioistuin vahvisti 22. huhtikuuta 2009,

L.

ottaa huomioon, että vaalien jälkeisiä tapahtumia leimasivat väkivalta sekä Moldovan hallituksen harjoittama laajamittainen pelottelu ja väkivalta, mikä herättää epäilyjä Moldovan viranomaisten sitoutumisesta demokraattisiin arvoihin ja ihmisoikeuksiin sekä kansalaisten luottamuksesta kyseisiä viranomaisia kohtaan,

M.

ottaa huomioon, että rauhanomaisten mielenilmausten taustalla olivat vaalien oikeudenmukaisuutta koskevat epäilyt ja epäluottamus julkisia instituutioita, myös vaaliprosessista vastanneita instituutioita, kohtaan ja että viranomaiset käyttivät valitettavia väkivaltaisuuksia ja tihutöitä hyväkseen pelotellakseen kansalaisia vastaamalla mielenilmauksiin väkivaltaisesti ja suhteettomasti sekä rajoittaakseen lisää Moldovan kansalaisten jo ennestään hauraita perusoikeuksia ja -vapauksia,

N.

ottaa huomioon, että tietojen mukaan vähintään 310 henkilöä pidätettiin ja vangittiin, että osa pidätetyistä on yhä vankilassa ja että pidätyksen yhteydessä heitä pahoinpideltiin poliisiasemilla järjestelmällisesti siinä määrin, että heidän kohteluaan voitaisiin pitää kidutuksena,

O.

ottaa huomioon, että siviilien pahoinpitelyillä ja aiheettomilla pidätyksillä, joiden taustalla olivat tunnistamattomat poliisiyksiköt, ei ilmeisesti pyritty rauhoittamaan tilannetta vaan että ne pikemminkin johtivat tahallisiin sortotoimiin,

P.

katsoo, että Moldovan viranomaisten vakavat ihmisoikeusloukkaukset, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja mielenosoittajien perusteeton häirintä sekä oikeusvaltioperiaatteen ja Moldovan tasavallan allekirjoittamien asiaankuuluvien eurooppalaisten yleissopimusten noudattamatta jättäminen jatkuvat edelleen kyseisessä maassa,

Q.

ottaa huomioon, että Moldovan hallitus syytti Romaniaa osallisuudesta vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin ja määräsi Romanian suurlähettilään poistumaan maasta; ottaa huomioon, että Moldovan hallitus otti myös uudelleen käyttöön kyseisen EU:n jäsenvaltion kansalaisia koskevan viisumipakon,

R.

katsoo, että on syytä korostaa, ettei esille ole tullut vakavia viitteitä tai todisteita, joiden perusteella jokin EU:n jäsenvaltio voitaisiin asettaa vastuuseen viime viikkojen väkivaltaisista tapahtumista,

S.

katsoo, että aitoa ja tasapainoista kumppanuutta voidaan kehittää ainoastaan yhteisten, erityisesti demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamista koskevien arvojen pohjalta,

T.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni pyrkii itäistä kumppanuutta koskevan ohjelmansa avulla lisäämään vakautta ja parantamaan hallintoa ja talouskehitystä Moldovan tasavallassa ja muissa itäisissä rajavaltioissaan,

1.

korostaa, että on tärkeää tiivistää EU:n ja Moldovan tasavallan välisiä suhteita, ja vahvistaa, että on tarpeen työskennellä yhdessä vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi Euroopassa ja uusien jakolinjojen muodostumisen estämiseksi;

2.

toistaa olevansa sitoutunut jatkamaan merkityksellistä ja päämäärätietoista vuoropuhelua Moldovan tasavallan kanssa, mutta pitää erittäin tärkeänä, että käyttöön otetaan oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia tehokkaita säännöksiä, sekä korostaa samalla, että esimerkiksi uuden, entistä paremman sopimuksen avulla tapahtuvan suhteiden lujittamisen ehdoksi olisi asetettava Moldovan viranomaisten todellinen ja selkeä sitoutuminen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin;

3.

painottaa, että kansainvälisten demokraattisten normien tinkimätön noudattaminen ennen vaaleja, niiden aikana ja niiden jälkeen on erittäin tärkeää Moldovan tasavallan ja Euroopan unionin suhteiden tulevaa kehittymistä ajatellen;

4.

tuomitsee jyrkästi laajamittaisen häirinnän, vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja kaikki muut Moldovan hallituksen laittomat toimet parlamenttivaalien jälkeen;

5.

kehottaa Moldovan viranomaisia välittömästi lopettamaan kaikki laittomat pidätykset ja toteuttamaan virallisia toimia demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia koskevien maan kansainvälisten sitoumusten ja velvoitteiden mukaisesti;

6.

on erityisen huolissaan laittomista ja mielivaltaisista pidätyksistä sekä pidätettyjen ihmisoikeuksien laajamittaisista loukkauksista, jotka koskevat erityisesti oikeutta elämään, oikeutta olla joutumatta fyysisen väkivallan, kidutuksen tai epäinhimillisen tai nöyryyttävän kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi, oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeutta kokoontumis-, yhdistymis- ja sananvapauteen, sekä siitä, että tällaiset väärinkäytökset jatkuvat yhä;

7.

korostaa, että hallituksen ja oppositiopuolueiden välillä on käynnistettävä kansallista vuoropuhelua, jotta voidaan määrätietoisesti pyrkiä olennaisesti parantamaan Moldovan tasavallan demokraattisia menettelyjä ja maan demokraattisten instituutioiden toimintaa, ja että siinä on viipymättä puututtava kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan havainnoissa todettuihin puutteisiin;

8.

korostaa kuitenkin, että sisäiset jännitteet Moldovan tasavallassa ovat erittäin voimakkaita, ja on sen vuoksi vahvasti sitä mieltä, että on pikaisesti perustettava riippumaton tutkintakomitea, jossa on mukana EU ja Euroopan neuvoston yhteydessä toimivan kidutuksen vastaisen komitean edustajia sekä riippumattomia asiantuntijoita, jotta voidaan varmistaa tutkinnan puolueettomuus ja avoimuus;

9.

vaatii, että kaikki ne, joiden todetaan olleen vastuussa raaoista väkivaltaisuuksista pidätettyjä kohtaan, on tuotava oikeuden eteen; toteaa lisäksi, että tutkintakomitean havaintojen perusteella olisi toteutettava Moldovan tasavallan oikeusjärjestelmän ja poliisivoimien tosiasiallinen uudistus;

10.

vaatii erityistutkinnan toteuttamista niiden henkilöiden tapauksista, jotka saivat surmansa vaalien jälkeisten tapahtumien yhteydessä, sekä kaikista väitetyistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä säilöönoton ja poliittisista syistä tehtyjen pidätysten, kuten Anatol Mătăsarun ja Gabriel Statin pidätysten, yhteydessä;

11.

tuomitsee Moldovan viranomaisten harjoittaman toimittajiin, kansalaisyhteiskunnan edustajiin ja oppositiopuolueisiin kohdistuvan häirinnän, erityisesti toimittajien pidätykset ja karkotukset, verkkosivustoille ja televisioasemille pääsyn estämisen, propagandalähetykset julkisilla kanavilla sekä julkisten tiedotusvälineiden käytön epäämisen opposition edustajilta; katsoo, että kyseiset toimet ovat omiaan eristämään Moldovan tasavallan kotimaisilta ja kansainvälisiltä tiedotusvälineiltä sekä kansalaisten harjoittamalta valvonnalta; pitää valitettavana, että tällaista sensuuria on jatkettu sisäministerin ja oikeusministerin kansalaisjärjestöille, poliittisille puolueille ja joukkotiedotusvälineille lähettämissä kirjeissä, ja tuomitsee sen;

12.

pitää erittäin valitettavana, että Moldovan viranomaiset päättivät karkottaa Romanian suurlähettilään ja ottaa käyttöön kyseisen EU:n jäsenvaltion kansalaisia koskevan viisumipakon; on ehdottomasti sitä mieltä, ettei EU:n kansalaisten syrjintää heidän kansalaisuutensa perusteella voida hyväksyä, ja kehottaa Moldovan viranomaisia palauttamaan viisumivapauden Romanian kansalaisille;

13.

kehottaa neuvostoa ja komissiota samalla tarkistamaan EU:n Moldovan tasavaltaa koskevaa viisumijärjestelmää, jotta voidaan lieventää viisumien myöntämistä Moldovan kansalaisille koskevia ehtoja, erityisesti taloudellisia ehtoja, ja parantaa matkajärjestelyjen sääntelyä; toivoo kuitenkin, etteivät Moldovan kansalaiset käytä parantuneita viisumi- ja matkajärjestelyjä hyväkseen aloittaakseen laajamittaista maastamuuttoa vaan että he haluavat aktiivisesti osallistua kotimaansa kehittämiseen;

14.

huomauttaa, että väitteet, joiden mukaan eräs EU:n jäsenvaltio oli osallisena tapahtumissa, vaikuttavat perusteettomilta ja ettei niistä keskusteltu eikä niitä toistettu ad hoc -valtuuskunnan kokouksissa Moldovan tasavallassa;

15.

pyytää välitöntä ja kattavaa näyttöä mielenosoittajien oletetusti rikollisia toimia ja ulkomaiden hallitusten osallisuutta koskevien Moldovan hallituksen väitteiden tueksi;

16.

panee merkille Moldovan viranomaisten lausunnot, joiden mukaan on käynnistetty rikosoikeudellinen menettely ”valtiovallan anastamista koskevasta yrityksestä 7. huhtikuuta 2009”, ja vaatii, että tutkinta suoritetaan avoimesti ja että siinä selvitetään kaikki Moldovan viranomaisten esittämät väitteet, jotka koskevat yhden tai useamman kolmannen maan mahdollista osallisuutta näihin tapahtumiin;

17.

tuomitsee kaikenlaiset väkivaltaisuudet ja tihutyöt mutta ei voi hyväksyä, että kaikki mielenilmaukset tulkitaan rikoksiksi ja väitetyksi ”perustuslainvastaiseksi salajuoneksi”; on sitä mieltä, että rauhanomaisten mielenilmausten taustalla olivat pitkälti vaalien oikeudenmukaisuutta koskevat epäilyt, epäluottamus julkisia instituutioita kohtaan sekä tyytymättömyys Moldovan tasavallan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen tilanteeseen;

18.

katsoo, että rakentava vuoropuhelu oppositiopuolueiden, kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten järjestöjen edustajien kanssa on ainoa ratkaisu Moldovan tasavallan nykyiseen tilanteeseen;

19.

korostaa, että uusien vaalien järjestämiseksi opposition ja hallituksen on päästävä yksimielisyyteen vaaliprosessin konkreettisista parannuksista;

20.

korostaa jälleen oikeuslaitoksen riippumattomuuden merkitystä ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla varmistetaan kaikkien tiedotusvälineiden, myös Radio Television Moldovan, toimituksellinen riippumattomuus, lopettamaan ProTV-televisiokanavaan kohdistuvan pelottelun ja sen toimiluvan jatkamiseen liittyvät uhkaukset sekä tekemään Moldovan vaalilakiin huomattavia parannuksia, sillä nämä seikat ovat olennainen osa tulevaa vaaliprosessia ja demokratian lujittamista Moldovan tasavallassa;

21.

pitää valitettavana, ettei Moldovan hallitus pyrkinyt helpottamaan ulkomailla asuvien Moldovan kansalaisten äänestämistä Euroopan neuvoston Venetsian komission ehdotusten mukaisesti; kehottaa Moldovan viranomaisia ryhtymään aikanaan tarvittaviin toimiin, jotta tämä tavoite toteutuisi;

22.

korostaa, että Etyj/ODIHR:n alustava raportti vaalien kulusta poikkeaa huomattavasti useiden moldovalaisten kansalaisjärjestöjen esittämistä väitteistä, joiden mukaan vaaleissa esiintyi laajoja sääntöjenvastaisuuksia; huomauttaa, että tällaiset poikkeamat on otettava huomioon, kun tulevaisuudessa tarkastellaan Etyj/ODIHR:n vaalitarkkailutoimia ja EU:n osallistumista kansainvälisiin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin;

23.

katsoo, että jotta EU säilyttäisi uskottavuutensa Moldovan tasavallan kansalaisten silmissä, sen olisi osallistuttava nykyisen tilanteen selvittämiseen ennakoivasti, perusteellisesti ja kattavasti; kehottaa neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta lähettää Moldovan tasavaltaan oikeusvaltioperiaatetta käsittelevä valtuuskunta, joka voisi avustaa lainvalvontaviranomaisia uudistusprosessissa erityisesti poliisin ja oikeuslaitoksen osalta;

24.

korostaa, että neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden on hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan naapuruusohjelmaa ja etenkin uutta itäisen kumppanuuden ohjelmaa, jotta voidaan lisätä vakautta, parantaa hallintoa ja tasapainottaa talouskehitystä Moldovan tasavallassa ja muissa unionin itäisissä rajavaltioissa;

25.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Moldovan tasavallalle ihmisoikeuksien ja perusvapauksien alalla annettava EU:n rahoitus on entistä laajakantoisempaa, erityisesti hyödyntämällä täysimääräisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä sekä eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä; kehottaa komissiota toimittamaan sille yksityiskohtaisen kertomuksen kaikkien EU:n varojen käytöstä Moldovan tasavallassa siten, että erityisenä painopisteenä ovat hyvään hallintoon ja demokratiakehitykseen osoitetut varat;

26.

kehottaa neuvostoa ja komissiota vahvistamaan Moldovan tasavallassa olevan EU:n erityisedustajan asemaa sekä toiminta-alan että keinojen osalta;

27.

toistaa tukevansa Moldovan tasavallan alueellista koskemattomuutta ja huomauttaa, että EU:lla on oltava entistä vahvempi asema Transnistrian kysymyksen ratkaisemisessa;

28.

korostaa jälleen, että Euroopan unionin on tehtävä kaikki voitavansa aidosti eurooppalaisen tulevaisuuden tarjoamiseksi Moldovan tasavallan kansalaisille; kehottaa kaikkia Moldovan tasavallan poliittisia voimia ja Moldovan kumppaneita olemaan käyttämättä nykyistä epävakaata tilannetta hyväkseen Moldovan EU-jäsenyyteen suuntautuneen kehityksen kariuttamiseksi;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisille yleiskokouksille sekä Moldovan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.