Arvonlisäveroa sovelletaan kaikkiin verovelvollisten EU:ssa suorittamiin toimiin, joista maksetaan. Verovelvollisella tarkoitetaan yksittäisiä henkilöitä tai yrityksiä, jotka itsenäisesti liiketoiminnassaan luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluita.
EU:hun suuntautuva tuonti on arvonlisäveron alaista. Neuvoston direktiivin (EU) 2025/1539 mukaisesti alkaen EU:n ulkopuolelta tuotujen tavaroiden etämyynnin suorittaja tai oletettu suorittaja (alustat) on aina velvollinen maksamaan tuonnin arvonlisäveron, toisin kuin yleissäännössä, jonka mukaan vastuu on tuojalla.
Muutosdirektiivillä (EU) 2025/516 tehdään laajoja muutoksia, joilla arvonlisäverojärjestelmää nykyaikaistetaan ja mukautetaan digitaaliseen talouteen. Muutoksiin kuuluvat uudet sähköistä laskutusta ja digitaalista raportointia koskevat säännöt alustoille, jotka mahdollistavat lyhytaikaisia majoituspalveluja ja matkustajaliikennettä, sekä laajennetut arvonlisäveron erityisjärjestelmät, joilla vähennetään edelleen tarvetta arvonlisäverorekisteröintiin useissa jäsenvaltioissa. Soveltamisen määräajat on porrastettu vuosille 2027–2035.
Verollisiin liiketoimiin kuuluvat tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset EU:n sisällä, tavaroiden hankinta EU:n jäsenvaltioiden välillä (tavarat, jotka yhdessä jäsenvaltiossa toimiva yritys luovuttaa ja lähettää tai kuljettaa toisessa jäsenvaltiossa toimivalle yritykselle) sekä tavaroiden maahantuonti EU:hun EU:n ulkopuolisista maista.
Liiketoimien verotuspaikka riippuu liiketoimen luonteesta, luovutetusta tavarasta sekä siitä, liittyykö liiketoimeen kuljetusta.
Tavaroiden hankinta jäsenvaltioiden välillä. Paikka, johon tavarat toimitetaan (eli jäsenvaltio, jossa tavarat lopulta sijaitsevat, kun ne on kuljetettu toisesta jäsenvaltiosta).
Tavaroiden maahantuonti. Yleensä jäsenvaltio, johon tavarat saapuvat.
Palvelujen suoritukset. Paikka, jossa palvelut ilmoitetaan suoritetuksi. Tämä ei riipu ainoastaan suoritetun palvelun tyypistä vaan myös palvelun vastaanottavan asiakkaan tyypistä. Yleinen sääntö on, että palvelua verotetaan palvelun hankkijan kotipaikassa, tai paikassa, johon palvelun suorittaja on sijoittautunut, jos hankkija on yksityishenkilö. Jotta voidaan varmistaa, että palvelu verotetaan siellä, missä se todellisuudessa käytetään, näihin yleisiin sääntöihin on olemassa joitakin poikkeuksia, kuten
kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut (kiinteistöt)
matkustajien kuljetus
kulttuuri-, urheilu-, koulutus- ja viihdetoiminta
ravintolapalvelut.
Arvonlisävero veloitetaan liiketoimen luonteen mukaisesti silloin, kun tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan. Jäsenvaltioiden välisessä tavaroiden hankinnassa arvonlisävero veloitetaan silloin, kun tavaroiden luovutus asiaankuuluvaan jäsenvaltioon on saatu päätökseen. Maahantuonnin yhteydessä arvonlisävero veloitetaan, kun tavarat on tuotu johonkin jäsenvaltioon. EU:n ulkopuolelta tuotujen tavaroiden etämyynnin suorittaja tai oletettu suorittaja (alustat) on alkaen velvollinen suorittamaan aina tuonnin arvonlisäveron. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tietyin edellytyksin sallia, että asiakas maksaa tuonnin arvonlisäveron, jos suorittaja tai oletettu suorittaja ei täytä velvollisuuksiaan, rajoittamatta kuitenkaan suorittajan vastuuta.
Tavaroiden luovuttamisen tai palvelujen suorittamisen sekä jäsenvaltioiden välisen tavaroiden hankinnan veron peruste sisältää kaikki luovuttajalle tai suorittajille suoritettavat maksut. Maahantuotavien tavaroiden tapauksessa peruste on niiden tullausarvo. Veron perusteeseen sisältyvät tullit, verot ja muut maksut, mutta siihen ei sisällytetä arvonlisäveroa itsessään, hinnan alennuksia ja hyvityksiä hinnasta.
Kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava tavaroihin ja palveluihin yleistä arvonlisäverokantaa, joka on vähintään 15 prosenttia. Jäsenvaltiot voivat soveltaa yhtä tai kahta alennettua, vähintään viiden prosentin verokantaa direktiivin liitteessä III lueteltuihin erityisiin tavaroihin tai palveluihin. Näihin sääntöihin sovelletaan myös joitakin poikkeuksia (esim. alhaisemmat hinnat toisista tavaroista tai palveluista) tietyin edellytyksin.
Direktiivillä sallitaan arvonlisäverovapautuksia. Suurimmassa osassa vapautuksista ei ole vähennysoikeutta (esim. lääketieteellisessä hoidossa, sosiaalipalveluissa tai rahoitus- ja vakuutuspalveluissa). On kuitenkin olemassa myös vapautuksia, joihin liittyy vähennysoikeus (esim. jäsenvaltioiden väliset tavaroiden luovutukset tai tavaroiden vienti EU:n ulkopuolelle). Suurin osa vapautuksista on jäsenvaltioille pakollisia, mutta osa niistä on vapaaehtoisia.
Sähköisen arvonlisäverovapautusta koskevan todistuksen käyttö tulee alkaen pakolliseksi tietyissä direktiivin 151 artiklan nojalla verosta vapautetuissa liiketoimissa. Siihen asti jäsenvaltiot voivat käyttää halutessaan edelleen paperille laadittuja todistuksia tai olemassa olevia sähköisiä järjestelmiä. Niiden on annettava mennessä tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset uusien sääntöjen noudattamiseksi. Todistuksen myöntää verovapautukseen oikeutettu elin tai yksityishenkilö, jonka hankintoihin vapautusta sovelletaan. Todistus on allekirjoitettava sähköisesti yhdessä sijaintijäsenvaltion kanssa, ja se korvaa aiemmin käytössä olleen paperilomakkeen.
Euroopan komissio kehittää sähköisten verosta vapauttamista koskevien todistusten tallentamista ja käsittelyä varten keskitetyn sähköisen tietojärjestelmän ja hallinnoi sitä. Järjestelmään tallennetaan verovapautukseen oikeutettujen elinten tai yksityishenkilöiden myöntämät todistukset, sillä varmistetaan todistusten saatavuus suorittajille ja kansallisille viranomaisille, ja se toimii yhteisten teknisten eritelmien mukaisesti.
Verovelvollinen voi vähentää verollisiin liiketoimiin käytetyistä hankituista tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron määrän siinä jäsenvaltiossa, jossa tavarat tai palvelut hankitaan. Tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron voi vähentää verollisista liiketoimista maksettavan arvonlisäveron määrästä (esim. tavaroiden luovutus tai palveluiden suoritus kotimaassa). Yleisesti ottaen vähennysoikeutta ei ole silloin, kun on kyse arvonlisäverosta vapautetuista liiketoimista tai kun verovelvollinen soveltaa tiettyjä erityisjärjestelmiä. Tietyissä tapauksissa vähennyksiä saatetaan rajoittaa tai mukauttaa.
Direktiivissä säädetään velvollisuudet verovelvollisille ja tietyille henkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia. Yleisesti ottaen arvonlisäveron on velvollinen maksamaan verovelvollinen, joka suorittaa verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun. Poikkeuksiin lukeutuvat erityiset liiketoimet, joiden yhteydessä arvonlisäveron maksaa hankkija (esim. toisessa maassa toimivan suorittajan yritykselle tarjoamat palvelut, ja liiketoimet, joista jäsenvaltio voi määrätä asiakkaan maksamaan arvonlisäveron, sekä tietyt petosalttiit luovutukset).
EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden, tuontitavaroiden etämyyntiä harjoittavien suorittajien tai oletettujen suorittajien, jotka eivät ole rekisteröityneet tuontia koskevaan arvonlisäveron erityisjärjestelmään, on alkaen nimettävä tuontijäsenvaltioon veroedustaja arvonlisäverovelvoitteiden täyttämiseksi edellytykset täyttävien lähetysten osalta. Tätä velvoitetta ei sovelleta, jos suorittaja on sijoittautunut maahan, joka kuuluu EU:n keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen alaan.
Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että muut henkilöt, kuten välilliset tulliedustajat tai tullivelasta vastuussa olevat henkilöt, ovat yhteisvastuullisesti velvollisia huolehtimaan tuotujen tavaroiden etämyynnistä kannettavasta tuonnin arvonlisäverosta.
Direktiivissä sallitaan jäsenvaltioiden myöntämät poikkeukset yleisiin arvonlisäverosääntöihin (esim. tietynlaisten veropetosten estämiseksi). On olemassa myös erityisiä arvonlisäverojärjestelmiä paperityön vähentämiseksi (esim. pienyrittäjille ja maanviljelijöille).
Lisäksi direktiivissä sallitaan, että sellaiset jäsenvaltiot, jotka kärsivät eniten arvonlisäveropetoksista, soveltavat tilapäisestiyleistä käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta. Tämä tarkoittaa arvonlisäveron maksamista koskevan velvollisuuden siirtämistä luovuttajalta tai suorittajalta ostajalle. Jäsenvaltiot voivat käyttää tätä toimenpidettä vain sellaiseen tavaroiden luovutukseen tai palveluiden suoritukseen omassa maassaan, joka ylitti 17 500 euron kynnysarvon liiketointa kohden. Toimenpidettä voitiin soveltaa vain 30. kesäkuuta 2022 saakka ja erittäin tiukkojen ehtojen täyttyessä.
Direktiiviin 2006/112/EY on tehty useita muutoksia, muun muassa joitakin covid-19-pandemian aiheuttamia muutoksia.
Muutosdirektiivillä (EU) 2020/284 säädetään maksupalveluntarjoajiin sovellettavia tiettyjä vaatimuksia, jotta voidaan pitää kirjaa sähköiseen kaupankäyntiin liittyvistä rajatylittävistä maksuista. Tiedot toimitetaan kansallisille veroviranomaisille tiukkojen ehtojen täyttyessä, mukaan lukien tietosuojaan liittyvät ehdot. Näitä vaatimuksia on sovellettu lähtien.
Muutosdirektiivillä (EU) 2020/285 otetaan käyttöön yksinkertaistettuja sääntöjä pienyritysten hallinnollisen taakan ja sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi ja suotuisamman verotusympäristön luomiseksi, jotta tehostetaan pienyritysten kasvua ja rajatylittävää kauppaa. Pienyritykset voivat hyödyntää yksinkertaistettuja alv-sääntöjä, jos niiden vuosittainen liikevaihto on alle asianomaisen jäsenvaltion asettaman raja-arvon, joka ei saa ylittää 85 000:ta euroa. Tietyin edellytyksin muiden jäsenvaltioiden pienyritykset, joiden liikevaihto ei ylitä raja-arvoa, voivat myös hyödyntää yksinkertaistettua järjestelmää, jos niiden koko vuosittainen liikevaihto koko EU:n alueella ei ylitä 100 000:ta euroa. Näitä uusia sääntöjä on sovellettu lähtien. Muutosdirektiivillä (EU) 2025/516 selvennetään, miten liikevaihdon raja-arvot lasketaan, ja varmistetaan, että ainoastaan suorittajan sijoittautumisjäsenvaltiosta tapahtuva etämyynti otetaan huomioon.
Verkkokaupan alv-säännöksiä koskevalla paketilla (muutosdirektiivit (EU) 2017/2455 ja (EU) 2019/1995) otetaan käyttöön uusia yksinkertaistuksia rajatylittävää tavaroiden tai palvelujen myyntiä harjoittaville yrityksille. Sillä varmistetaan, että tällaisista palveluista maksettava arvonlisävero maksetaan oikein hankkijan jäsenvaltiolle määräpaikkana olevan jäsenvaltion verotusperiaatteen mukaisesti. Ensimmäiset toimenpiteet tulivat voimaan vuonna 2015, ja ne koskivat ainoastaan televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja. Yritykset, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja kuluttajakaupassa EU:ssa, voivat nyt ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveron yksinkertaistetussa järjestelmässä (arvonlisäveron erityisjärjestelmä). Muutosdirektiivillä (EU) 2025/516 laajennetaan edelleen yksinkertaistuksesta hyötyvien liiketoimien soveltamisalaa.
Covid-19-pandemian johdosta muutospäätöksellä (EU) 2020/1109 lykättiin toisen paketin voimaantulopäivää aina , jotta jäsenvaltioilla ja yrityksillä oli enemmän aikaa valmistautua uusiin sääntöihin.
Yhdistyneen kuningaskunnan erottua EU:sta otettiin muutosdirektiivillä (EU) 2020/1756 käyttöön arvonlisäverotunnisteet Pohjois-Irlannissa erityisellä etuliitteellä, jonka avulla erotetaan toisistaan
verovelvolliset ja oikeushenkilöt, jotka eivät ole verovelvollisia ja joiden Pohjois-Irlannissa sijaitsevilla tavaroilla suoritettuihin liiketoimiin sovelletaan EU:n arvonlisäverosäännöksiä
henkilöt, jotka suorittavat muita liiketoimia, joita varten ne on tunnistettu arvonlisäverotarkoituksissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
myöntää vapautuksen, johon liittyi arvonlisäveron vähennysoikeus covid-19-rokotteiden ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden luovutuksille tai rokotuksiin ja tällaisiin laitteisiin läheisesti liittyvien palvelujen suorituksille
soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa covid-19-taudin in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettuihin lääkinnällisiin laitteisiin ja tällaisiin laitteisiin läheisesti liittyviin palveluihin, kuten rokotteiden kohdalla jo tapahtui.
Muutosdirektiivi (EU) 2021/1159 liittyy tuontia ja tiettyjä luovutuksia ja suorituksia koskeviin tilapäisiin vapautuksiin vastauksena covid-19-pandemiaan. Komission ja EU:n virastojen oli siten helpompi ostaa tavaroita ja palveluja, jotta ne voitiin jakaa maksutta (eli lahjoituksina) jäsenvaltioille.
päivitetään luetteloa tavaroista ja palveluista, joihin voidaan soveltaa alennettuja alv-kantoja (liite III); niiden tuotteiden määrä, joihin voidaan soveltaa alennettuja alv-kantoja, on kuitenkin rajoitettu alennettujen alv-kantojen leviämisen estämiseksi
avataan olemassa olevat poikkeukset, joiden nojalla tietyt jäsenvaltiot voivat soveltaa tiettyjen tuotteiden osalta etuustulleja kaikissa jäsenvaltioissa edellyttäen, että ne ovat sovittujen periaatteiden mukaisia
lakkautetaan asteittain alennettujen verokantojen tai poikkeuksien soveltaminen tuotteisiin, joilla on kielteinen vaikutus ympäristöön (esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin ja muihin tavaroihin, joilla on samanlainen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin: soveltaminen päättyy viimeistään ; ja kemiallisiin torjunta-aineisiin ja lannoitteisiin: soveltaminen päättyy viimeistään )
internetyhteyspalveluihin, jotta puututaan näiden palvelujen heikkoon kattavuuteen ja edistetään niiden kehittämistä
aurinkopaneeleihin, sähköpolkupyöriin ja jätteiden käsittelypalveluihin, joita pidetään ympäristöystävällisinä tavaroina ja palveluina
tavaroihin ja palveluihin, jotka palvelevat erityisiä sosiaali- ja kulttuuripoliittisia tavoitteita.
Neuvoston direktiivi (EU) 2025/425, annettu , muuttaa direktiiviä 2006/112/EY pakollisen sähköisen ALV-vapautustodistuksen käyttöönoton osalta. Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä uusia sääntöjä viimeistään alkaen, ja siirtymäkausi päättyy , jolloin sähköisen todistuksen käyttö tulee pakolliseksi.
annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2025/516 muutetaan direktiiviä 2006/112/EY arvonlisäverosääntöjen mukauttamiseksi digiaikaan. Sen myötä otetaan käyttöön sähköinen laskutus oletusarvoisesti, uudet digitaaliset raportointivelvoitteet, lyhytaikaista vuokramajoitusta ja henkilökuljetuspalveluja tarjoavia alustoja koskevat oletettuna suorittajana pitämistä koskevat säännöt, unionin arvonlisäveron erityisjärjestelmän laajennettu soveltamisala sekä porrastetut soveltamisen määräajat vuosille 2027–2035.
annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2025/1539 muutetaan direktiiviä 2006/112/EY tuotujen tavaroiden etämyyntiä koskevien arvonlisäverosääntöjen, veroedustajien nimeämisen ja erityisjärjestelyjen kumoamisen osalta. Sitä sovelletaan alkaen.
Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu , yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, , s. 1–118)
Direktiiviin (EU) 2006/112/EC tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Neuvoston direktiivi (EU) 2025/1539, annettu , direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta maahantuotujen tavaroiden etämyynnin mahdollistavien verovelvollisten sekä kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä koskevan erityisjärjestelmän ja tuonnin arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista koskevien erityisjärjestelyjen soveltamista koskevien arvonlisäverosääntöjen osalta (EUVL L, 2025/1539, ).
Neuvoston Direktiivi (EU) 2020/285, annettu , yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienten yritysten erityisjärjestelmän osalta ja asetuksen (EU) N:o 904/2010 muuttamisesta pienten yritysten erityisjärjestelmän asianmukaisen soveltamisen valvomiseksi tehtävän hallinnollisen yhteistyön ja tietojenvaihdon osalta (EUVL L 62, , s. 13–23).
Neuvoston Direktiivi (EU) 2020/284, annettu , Direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tiettyjen maksupalveluntarjoajia koskevien vaatimusten käyttöön ottamiseksi (EUVL L 62, , s. 7–12).
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta – Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä (COM(2016) 148 final, ).
Neuvoston asetus (EU) N:o 904/2010, annettu , hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla (EUVL L 268, , s. 1–18).
Neuvoston direktiivi 2009/132/EY, annettu , direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (EUVL L 292, , s. 5–30).
Neuvoston Direktiivi 2008/9/EY, annettu , yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille (EUVL L 44, , s. 23–28).
Neuvoston Direktiivi 2007/74/EY, annettu , kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta (EUVL L 346, , s. 6–12).
Neuvoston direktiivi 2006/79/EY, annettu , tavaroiden maahantuonnissa pieninä muina kuin kaupallisina lähetyksinä kolmansista maista sovellettavista verovapautuksista (kodifioitu toisinto) (EUVL L 286, , s. 15–18)