Rahoitusvakuusjärjestelyt - oikeudellisen selkeyden parantaminen

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Soveltamisalaan kuuluvat vastapuolet

Direktiiviä sovelletaan seuraavien vastapuoliryhmien välisiin rahoitusvakuusjärjestelyihin oikeusvarmuuden varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa:

• keskuspankit
• viranomaiset
• tietyt valvotut rahoituslaitokset
• keskuksena toimivat vastapuolet, selvitysosapuolet ja selvitysyhteisöt
• muut henkilöt kuin luonnolliset henkilöt (mukaan lukien yritykset ja yhtymät, joista ei ole muodostettu yhtiöitä) edellyttäen, että rahoitusvakuusjärjestelyn toinen osapuoli on jokin edellä mainituista yhteisöistä ja että EU:n jäsenvaltio ei ole päättänyt olla käyttämättä tätä mahdollisuutta.

Vakuustyypit

Direktiivissä määritellään varat, joita voidaan käyttää rahoitusvakuutena:

• hyväksyttyjä vakuuksia ovat raha, rahoitusvälineet (kuten osakkeet ja joukkovelkakirjat) ja lainasaamiset
• jäsenvaltiot voivat rajoittaa tiettyjen välineiden, kuten vakuuden antajan tai sen sidosyritysten liikkeeseen laskemien osakkeiden, käyttöä.

Vakuusjärjestelyjen muodot

Direktiivissä tunnustetaan kahdentyyppisiä järjestelyitä, joissa velvoitteiden vakuutena on vakuus, seuraavasti:

• omistusoikeuden siirtävät rahoitusvakuusjärjestelyt, joissa vakuuden täysi omistusoikeus siirtyy vakuuden saajalle
• panttioikeuteen perustuvat rahoitusvakuusjärjestelyt, joissa vakuus annetaan vakuutena mutta omistusoikeus säilyy vakuuden antajalla.

Muodolliset vaatimukset

Direktiivillä minimoidaan kansalliset muodollisuudet, jotta rahoitusvakuusjärjestelyt ovat tehokkaita ja täytäntöönpanokelpoisia ilman liiallista hallinnollista rasitetta. Direktiivissä edellytetään kuitenkin, että rahoitusvakuusjärjestelyt on todennettava kirjallisesti tai oikeudellisesti vastaavalla todisteella.

Määräämisoikeus panttioikeuteen perustuvissa rahoitusvakuusjärjestelyissä

Panttioikeuteen perustuvassa rahoitusvakuusjärjestelyssä vakuuden saaja voi sovittujen ehtojen mukaisesti käyttää annettua rahoitusvakuutta ikään kuin omistaisi sen:

• jos vakuutta käytetään, vakuuden saajan on palautettava vastaavat varat velvoitteen päättyessä
• direktiivissä sallitaan vakuuksien korvaaminen, millä varmistetaan joustavuus ja säilytetään molempien osapuolten suoja.

Vakuuden realisointi

Direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat vakuuden realisointia täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman, kuten vakuuden antajan tai saajan laiminlyönnin, sattuessa:

• vakuus voidaan realisoida myymällä, omaksiottamalla tai kuittaamalla sen arvo asianomaisia rahoitusvelvoitteita vastaan (vakuudesta riippuen)
• realisoinnissa on noudatettava sovittuja sopimusehtoja, eikä se saa edellyttää tuomioistuimen ennakkohyväksyntää
• omaksi otetun vakuuden arvo on määritettävä kaupallisesti järkevällä tavalla, ja siitä on sovittava panttioikeuteen perustuvassa rahoitusvakuusjärjestelyssä.

Sulkeutuva nettoutus²

Direktiivissä edellytetään sulkeutuvan nettoutuksen tunnustamista myös maksukyvyttömyysmenettelyissä. Sulkeutuvassa nettoutuksessa täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman toteutuessa keskinäiset saatavat muunnetaan yhdeksi osapuolten välillä maksettavaksi summaksi joko nettoutuksen, kuittauksen tai muun järjestelyn kautta. Näin varmistetaan rahoitusvakauden säilyminen rajoittamalla laiminlyönneistä aiheutuvien häiriöiden leviämistä.

Suoja maksukyvyttömyyslainsäädännöltä

Rahoitusvakuusjärjestelyjä suojataan direktiivissä tietyiltä kansallisilta maksukyvyttömyyssäännöiltä seuraavasti:

• rahoitusvakuusjärjestelyjä ei voida julistaa mitättömiksi pelkästään sillä perusteella, että ne on tehty juuri ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista
• lisärahoitusvakuutta suojataan riitauttamiselta ainoastaan sillä perusteella, että se on annettu vähän ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista, jos lisärahoitusvakuuden antaminen on tarpeen alun perin annetun rahoitusvakuuden arvossa tai asiaankuuluvan rahoitusvelvoitteen määrässä tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi
• vakuuden saajat voivat panna oikeutensa täytäntöön vakuuden antajaan kohdistuvasta likvidaatiomenettelystä tai tervehdyttämistoimenpiteistä huolimatta, vaikka rahoitusvakuus olisi annettu likvidaatiomenettelyn tai tervehdyttämistoimenpiteiden aloittamispäivänä mutta niiden aloittamisen jälkeen, jos ne voivat osoittaa, etteivät ne olleet tietoisia eikä niiden olisi pitänyt olla tietoisia tällaisten menettelyjen tai toimenpiteiden aloittamisesta.

Lainvalinta

Direktiivissä säädetään, että arvo-osuusvakuuteen sovelletaan tietyissä kysymyksissä sen maan lakia, jossa tiliä, jolla vakuudet ovat, pidetään.

Suhde muihin EU:n säädöksiin

Direktiiviä muutettiin direktiivillä 2009/44/EY, direktiivillä 2014/59/EU (ks. yhteenveto) ja asetuksella (EU) 2021/23 (ks. yhteenveto), jolloin se yhdenmukaistettiin rahoitusmarkkinoita ja kaatumassa olevien laitosten kriisinratkaisua koskevan EU:n kehyksen kanssa. Direktiivillä (EU) 2025/1 muutetaan myös direktiiviä 2002/47/EY sen selventämiseksi, että kun vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin kohdistetaan EU:n kriisinratkaisumenettelyjä, tavanomaisia oikeuksia vakuuksien käyttämiseen, täytäntöönpanoon tai kuittaamiseen voidaan rajoittaa. Näin direktiivi yhdenmukaistetaan pankkeja ja keskuksena toimivia vastapuolia koskevien EU:n nykyisten kriisinratkaisujärjestelmien kanssa ja varmistetaan yhdenmukainen kohtelu koko rahoitusalalla.