Elatusvelvoitteet

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Asetusta sovelletaan elatusvelvoitteisiin, jotka johtuvat

• perhesuhteista
• sukulaisuussuhteista
• avio- tai lankoussuhteista.

Lainkäyttövalta

• Tuomioistuin, jolla on toimivalta ratkaista elatusvelvoitteisiin liittyviä kysymyksiä on
  • vastaajan tai velkojan asuinpaikan tuomioistuin tai
  • tuomioistuin, jolla on toimivalta tutkia henkilön oikeudellista asemaa (esimerkiksi avioeroa) tai vanhempainvastuuta, jos näihin liittyy elatussaatavia (edellyttäen, että tämä toimivalta ei perustu yksinomaan osapuolen kansallisuuteen).
• Osapuolet voivat tietyin edellytyksin sopia asiaa käsittelevästä Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion tuomioistuimesta tai tuomioistuimista, joilla on toimivalta ratkaista riita, paitsi jos riita liittyy alle 18-vuotiastalasta koskevaan elatusvelvoitteeseen.
• Jäsenmaan tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa, ellei vastaaja kiistä sen toimivaltaa.
• Jos yksikään edellä mainituista edellytyksistä ei täyty, riita voidaan tietyin edellytyksin saattaa sen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi, jonka kansalaisia molemmat osapuolet ovat.
• Jos yksikään edellä mainituista edellytyksistä ei täyty, kanne voidaan käsitellä sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, johon riita-asialla on riittävä liittymä, jos menettelyä ei voida kohtuudella toteuttaa maassa, johon riita-asia liittyy läheisesti.
• Niin kauan kuin velkoja asuu edelleen elatusvelvoitetta koskevan päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa, velkoja voi ainoastaan poikkeustapauksessa panna jossain toisessa jäsenvaltiossa vireille menettelyn päätöksen muuttamiseksi. Hän voi kuitenkin antaa suostumuksensa siihen, että riita ratkaistaan jossain toisessa tuomioistuimessa.
• Jos samojen osapuolten välillä pannaan vireille samaa asiaa koskeva oikeudenkäynti usean eri jäsenvaltion tuomioistuimissa, toimivalta on tuomioistuimella, jossa kanne on pantu ensimmäisenä vireille.
• Välitoimi- tai turvaamistoimihakemuksia voidaan tehdä missä tahansa jäsenvaltiossa kaikille tuomioistuimille riippumatta siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan pääasian.

Päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano

• Jäsenvaltiossa tehty elatusvelvoitteita koskeva päätös on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.
• Tanskaa lukuun ottamatta kaikkia jäsenvaltioita sitoo elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 23. marraskuuta 2007 tehty Haagin pöytäkirja.
• Jos päätös on tehty jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja sitoo, sen tunnustamista ei voida vastustaa. Tätä sovelletaan vain, jos Haagin pöytäkirja sitoi jäsenvaltiota menettelyn alussa.
• Jos päätös on tehty jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido, päätöksen tunnustamisesta voidaan joissain tapauksissa kieltäytyä, ja se voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa sillä edellytyksellä, että täytäntöönpaneva jäsenvaltio julistaa sen täytäntöönpanokelpoiseksi. Tämä pätee myös tilanteisiin, joissa alkuperäinen oikeudenkäynti aloitettiin ennen kuin elatusta koskevaa asetusta alettiin soveltaa (18. kesäkuuta 2011), mutta ei ennen kuin Bryssel I -asetus sitoi kyseistä jäsenvaltiota (asetus (EY) N:o 44/2001).
• Päätöksen tehnyt tuomioistuin voi kaikissa tapauksissa julistaa päätöksen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi. Kun päätös pannaan täytäntöön muussa kuin päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa, menettelyyn sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia.
• Toisessa jäsenvaltiossa tehdyllä päätöksellä annettua asiaratkaisua ei saa tutkia uudelleen jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta tai täytäntöönpanoa pyydetään.
• Maksutonta oikeusapua voidaan antaa silloin, kun hakemus koskee vanhemman ja lapsen suhteesta johtuvaa elatusvelvoitetta alle 21-vuotiasta henkilöä kohtaan ja kun hakemus on jätetty keskusviranomaiselle.

Keskusviranomaiset

• Kunkin jäsenvaltion on nimettävä keskusviranomainen, jonka tehtävänä on avustaa osapuolia elatusavun saamisessa ja perinnässä. Keskusviranomaiset muun muassa toimittavat edelleen ja ottavat vastaan asetuksen mukaisia hakemuksia ja ryhtyvät toimiin tarvittavien menettelyjen vireille panemiseksi tai vireillepanon helpottamiseksi.
• Keskusviranomaisten on tehtävä keskenään yhteistyötä, edistettävä maansa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja etsittävä ratkaisuja ongelmiin, joita tämän asetuksen soveltamisessa saattaa ilmetä. Tätä varten niiden olisi käytettävä päätöksellä 2001/470/EY perustettua siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellista verkostoa.

Loppusäännökset

Asetuksella korvataan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (EY) N:o 44/2001 elatusvelvollisuutta koskevat säännöt. Sillä korvataan myös riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta annettu asetus (EY) N:o 805/2004 lukuun ottamatta elatusvelvoitteita koskevia eurooppalaisia täytäntöönpanoperusteita, jotka on annettu jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido (ks. tiivistelmä).

Lainsäädännön muutokset

Asetusta (EY) N:o 4/2009 on muutettu neljä kertaa

• täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1142/2011 vahvistettiin uudet liitteet (liitteet X ja XI), joissa luetellaan jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset ja toimivaltaiset viranomaiset
• asetuksella (EU) N:o 517/2013 muutettiin useita EU:n asetuksia ja päätöksiä, myös asetusta (EY) N:o 4/2009 Kroatian Euroopan unioniin liittymisen johdosta
• täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/228 korvattiin liitteet I–VII, koska
  • Kroatia liittyi Euroopan unioniin
  • Viro, Latvia ja Liettua muuttivat rahayksikköjään
  • Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti haluavansa osallistua asetuksen (EY) N:o 4/2009 soveltamiseen
  • oli tarve sisällyttää liitteisiin II ja IV viittaukset Tanskaan, koska Tanska halusi soveltaa asetusta (EY) N:o 4/2009 tietyiltä osin
  • liitteiden VI ja VII tiettyjen kohtien muuttaminen helpotti niiden soveltamista
• täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/1937 korvattiin liite X Yhdistyneen kuningaskunnan ja Latvian Euroopan komissiolle ilmoittamien hallintoviranomaisten muutosten huomioon ottamiseksi.