EU:n ja sen jäsenvaltioiden suojeleminen EU:n ulkopuolisten maiden harjoittamalta taloudelliselta pakottamiselta

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EU) 2023/2675 unionin ja sen jäsenvaltioiden suojelemisesta kolmansien maiden harjoittamalta taloudelliselta pakottamiselta

ASETUKSEN TARKOITUS

Asetuksella otetaan käyttöön Euroopan unionin (EU) toimia koskevat säännöt ja menettelyt, joilla varmistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden etujen tehokas suojeleminen EU:n ulkopuolisen maan (kolmannen maan) harjoittamalta taloudelliselta pakottamiselta. Ensisijaisena tavoitteena on estää EU:n ulkopuolisia maita turvautumasta taloudelliseen pakottamiseen. Kun taloudellista pakottamista tapahtuu, tavoitteena on vastata siihen lopettamalla pakottaminen.

Asetuksella vahvistetaan puitteet, joiden avulla EU voi vastata

• tarkastelemalla ja määrittämällä taloudellisen pakottamisen tapauksia
• käymällä vuoropuhelua EU:n ulkopuolisen maan kanssa, jotta pakottaminen voidaan lopettaa yksittäistapauksissa
• toteuttamalla toimenpiteitä taloudellista pakottamista vastaan viimeisenä keinona yksittäistapauksissa
• hakemalla hyvitystä taloudellisesta pakottamisesta EU:lle tai EU-maalle aiheutuneesta vahingosta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• 1.

  Tarkastelu ja määrittäminen

  Taloudellisella pakottamisella tarkoitetaan sitä, että EU:n ulkopuolinen maa soveltaa tai uhkaa soveltaa kauppaan tai sijoituksiin vaikuttavia toimenpiteitä tarkoituksenaan estää tai saada aikaan EU:n tai EU-maan tietyn toimen lopettaminen, muuttaminen tai hyväksyminen ja puuttua näin EU:n tai EU-maan oikeutettuihin suvereeneihin valintoihin.

  Määrittäessään voidaanko EU:n ulkopuolisen maan toimenpide katsoa edellä mainittujen edellytysten perusteella taloudelliseksi pakotukseksi, Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto ottavat huomioon seuraavat seikat:

  • toimenpiteen voimakkuus, vakavuus, toistuvuus, kesto, laajuus ja suuruus, mukaan lukien sen vaikutus kauppa- tai investointisuhteisiin EU:n kanssa, sekä siitä johtuva EU:hun tai EU-maahan kohdistuva paine;
  • harjoittaako EU:n ulkopuolinen maa asioihin puuttumista, jonka tarkoituksena on estää EU:ta, EU-maata tai muuta EU:n ulkopuolista maata ryhtymästä tiettyihin toimiin tai saada ne ryhtymään niihin;
  • missä määrin EU:n ulkopuolisen maan toimenpiteellä puututaan EU:n tai EU-maan suvereniteettiin kuuluvaan alueeseen;
  • käyttääkö EU:n ulkopuolinen maa toimintansa perusteena kansainvälisesti tunnustettua oikeutettua huolta;
  • onko kyseinen EU:n ulkopuolinen maa ennen toimenpiteensä käyttöönottoa yrittänyt vilpittömässä mielessä vakavasti ratkaista asian kansainvälisen koordinoinnin tai ratkaisumenettelyn avulla.

  Komissio voi omasta aloitteestaan tai asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä tarkastella mitä tahansa EU:n ulkopuolisen maan toimenpidettä. Komission tarkastelu on yleensä saatava päätökseen neljän kuukauden kuluessa. Komissio suorittaa tarkastelun sen omasta aloitteesta kerättyjen tai luotettavasta lähteestä, kuten EU-maalta ja sidosryhmiltä, saatujen perusteltujen tietojen perusteella.

  Neuvosto päättää, täyttyvätkö taloudellisen pakottamisen edellytykset, komission ehdotukseen perustuvan täytäntöönpanosäädöksen avulla. Neuvostolla on enintään kahdeksan viikkoa aikaa toteuttaa tämä vaihe. Neuvosto voi käyttää tähän yli kahdeksan viikkoa (mutta periaatteessa enintään 10 viikkoa) edellyttäen, että se ilmoittaa komissiolle kyseisestä viivästymisestä ja sen syistä. Neuvosto voi myös päättää, että EU pyytää taloudellista pakottamista harjoittavaa maata hyvittämään pakottamisesta aiheutuneen vahingon.

• 2.

  Vuoropuhelu

  Komissio tarkastelee tarvittaessa vaihtoehtoja vuoropuhelun käymiselle pakottamista harjoittavan maan kanssa, jotta taloudellinen pakottaminen voidaan lopettaa ja aiheutuneet vahingot hyvittää. Pakottamista harjoittavan EU:n ulkopuolisen maan on käytävä tätä vuoropuhelua vilpittömässä mielessä.

• 3.

  EU:n vastatoimenpiteet

  EU määrää komission täytäntöönpanosäädöksillä vastatoimenpiteitä, kun kaikki kolme edellytystä täyttyvät:

  • pyrkimykset (kuten vuoropuhelu pakottamista harjoittavan maan kanssa) eivät ole tuottaneet tulosta kohtuullisen ajan kuluessa (EU:n ulkopuolinen maa ei ole lopettanut taloudellista pakottamista tai ei ole hyvittänyt mahdollisia vahinkoja);
  • EU:n vastatoimet ovat välttämättömiä EU:n ja EU-maiden etujen ja oikeuksien suojelemiseksi kyseisessä tapauksessa käytettävissä olevat vaihtoehdot huomioon ottaen;
  • EU:n vastatoimet ovat EU:n edun mukaisia.

  Taloudellisen pakottamisen mahdollisia vastatoimia ovat muun muassa seuraavat:

  • uudet tai korotetut tullit;
  • viennin tai tuonnin rajoittaminen, mukaan lukien vientivalvonta;
  • tavaroiden passitukseen sovellettavat toimenpiteet tai tavaroihin sovellettavat sisäiset toimenpiteet;
  • toimittajien, tavaroiden tai palvelujen jättäminen julkisten hankintojen ulkopuolelle tai tavaroita tai palveluja koskevien tarjousten pistemäärän oikaisu;
  • palvelukauppaan vaikuttavat toimenpiteet;
  • suorien ulkomaisten sijoitusten unioniin pääsyyn vaikuttavat toimenpiteet;
  • teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa tai niiden kaupallista hyödyntämistä koskevat rajoitukset;
  • rajoitusten asettaminen pankki- ja vakuutusalalle, EU:n pääomamarkkinoille pääsylle ja muulle rahoituspalvelutoiminnalle;
  • kemikaalien pääsyä EU:n markkinoille koskevat uudet rajoitukset tai rajoitusten lisääminen;
  • uudet rajoitukset tai rajoitusten lisääminen mahdollisuudelle saattaa unionin markkinoille tavaroita, jotka kuuluvat terveyttä ja kasvinsuojelua koskevien unionin säädösten soveltamisalaan.

  Nämä toimenpiteet voivat merkitä EU:n kansainvälisten velvoitteiden laiminlyöntiä pakottamista harjoittavaa EU:n ulkopuolista maata kohtaan, jos taloudellinen pakottaminen on kansainvälisen oikeuden vastainen teko.

  Komissio valitsee ja suunnittelee asianmukaiset EU:n vastatoimet objektiivisin perustein. Erityisessä säännöksessä määritetään EU:n etu EU:n torjuntatoimenpiteiden osalta.

  EU:n torjuntatoimenpiteet voivat olla yleisesti sovellettavia toimenpiteitä tai niitä voidaan soveltaa henkilöihin, jotka ovat yhteydessä tai liittyvät pakottamista harjoittavan maan hallitukseen.

  EU:n vastatoimista annetussa komission täytäntöönpanosäädöksessä säädetään seuraavaa:

  • Siinä asetetaan määräaika toimenpiteiden soveltamiselle (yleensä kolmen kuukauden kuluessa), ellei pakottamista harjoittava EU:n ulkopuolinen maa lopeta pakottamista ja tarvittaessa hyvitä EU:lle aiheutunutta vahinkoa. Määräaikaa on pidennettävä, jos on uskottavaa tietoa siitä, että pakottamista harjoittava EU:n ulkopuolinen maa toteuttaa jo toimia pakottamisen lopettamiseksi, jotta komissio voi tehdä tätä koskevan päätöksen.
  • Säädöksessä määrätään, että komission on kehotettava EU:n ulkopuolista maata lopettamaan välittömästi taloudellinen pakottaminen ja tarvittaessa hyvittämään EU:lle aiheutunut vahinko. Komission on myös tarjouduttava neuvottelemaan ratkaisusta EU:n ulkopuolisen maan kanssa sekä ilmoitettava tälle, että EU:n vastatoimenpiteitä sovelletaan, ellei taloudellinen pakottaminen lakkaa ja ellei vahinkoja tarvittaessa hyvitetä.
  • Poikkeustapauksissa EU:n vastatoimia sovelletaan jo ennen kuin komissio kehottaa pakottamista harjoittavaa maata lopettamaan pakottamisen ja hyvittämään vahingon ja ilmoittaa sille toimenpiteiden soveltamisesta, jos se on tarpeen erityisesti toimien tehokkuuden vuoksi.
  • Jos taloudellinen pakottaminen koostuu uhkasta soveltaa kauppaan tai sijoituksiin vaikuttavaa toimenpidettä, EU:n vastatoimia voidaan soveltaa vasta siitä päivästä alkaen, jona uhka toteutuu.

  Asetuksen nojalla komission on kerättävä tietoja ja näkemyksiä, joiden perusteella se voi määrätä asianmukaisia yksittäistapauksiin sovellettavia toimia. Tämä on sidosryhmille tosiasiallinen tilaisuus antaa tietoja, jotka komission on otettava huomioon asianmukaisten toimenpiteiden valinnassa ja suunnittelussa.

  Täytäntöönpanosäädöksen avulla komissio voi keskeyttää EU:n vastatoimet sekä muuttaa niitä tai lopettaa ne asetuksessa määritellyissä tilanteissa. Välittömästi sovellettavat täytäntöönpanosäädökset ovat mahdollisia asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa.

  Komissio voi jatkaa pyrkimyksiään ongelman ratkaisemiseksi neuvottelemalla pakottamista harjoittavan maan kanssa ja halutessaan keskeyttää EU:n vastatoimet.

• 4.

  Kansainvälinen yhteistyö

  Kansainvälistä yhteistyötä muiden EU:n ulkopuolisten maiden kanssa voidaan soveltaa koko prosessin ajan ja samanaikaisesti muiden taloudellista pakottamista koskevien ongelmien ratkaisemiseen liittyvien yksittäisten tapausten kanssa. Neuvotteluihin ja yhteistyöhön voi sisältyä asiaankuuluvien tietojen vaihtoa ja vastatoimien koordinointia tai niitä voidaan toteuttaa asiaankuuluvien kansainvälisten elinten puitteissa.

• 5.

  Horisontaaliset määräykset

  Asetuksessa siirretään komissiolle valta muuttaa liitteessä II olevia alkuperää ja kansalaisuutta koskevia sääntöjä.

  Siinä säädetään keskitetyn yhteyspisteen perustamisesta sidosryhmille, vahvistetaan tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevat säännöt sekä vahvistetaan komission uudelleentarkastelua ja raportointia koskevat velvoitteet.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Sitä on sovellettu 27. joulukuuta 2023 alkaen.

TAUSTAA

Ks. lisätietoja:

• Pakottamiselta suojautuminen (Euroopan komissio)
• Kysymyksiä ja vastauksia pakottamistoimien vastaisestä välineestä – Euroopan komissio (Euroopan komissio)
• Keskitetty yhteyspiste (Euroopan komissio).

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2675, annettu 22 päivänä marraskuuta 2023, unionin ja sen jäsenvaltioiden suojelemisesta kolmansien maiden harjoittamalta taloudelliselta pakottamiselta (EUVL L, 2023/2675, 7.12.2023).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – I osasto – Yhteiset määräykset – 3 artikla (aiempi SEU-sopimuksen 2 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 17).

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – V osasto – Yleiset määräykset unionin ulkoisesta toiminnasta ja erityismääräykset yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta – 1 luku – Yleiset määräykset unionin ulkoisesta toiminnasta – 21 artikla (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 28–29).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Viides osa – Unionin ulkoinen toiminta – II osasto – Yhteinen kauppapolitiikka – 207 artikla (aiempi EY-sopimuksen 133 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 140–141).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Viides osa – Unionin ulkoinen toiminta – V osasto – Kansainväliset sopimukset – 218 artikla (aiempi EY-sopimuksen 300 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 144–146).

Neuvoston asetus (EY) N:o 2271/96, annettu 22 päivänä marraskuuta 1996, tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta (EUVL L 309, 29.11.1996, s. 1–6).

Asetukseen (EY) N:o 2271/96 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 09.02.2024