Luottolaitosten maksuvalmiusvaatimukset
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:
Delegoitu asetus (EU) 2015/61 asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta
ASETUKSEN TARKOITUS
Tässä delegoidussa asetuksessa esitetään yksityiskohtaisesti, miten sovelletaan asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (vakavaraisuusasetus) käyttöön otettua yleistä periaatetta, jonka mukaan luottolaitoksilla on oltava riittävästi varoja nostopyyntöihin 30 päivän kauden aikana.
Se tunnetaan maksuvalmiusvaatimuksia koskevana delegoituna asetuksena, ja siinä määritetään, mitkä varat katsotaan likvideiksi varoiksi*. Siinä esitetään, miten 30 päivän kauden aikana odotetut käteisen ulos- ja sisäänvirtaukset voidaan laskea.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen on oltava vähintään 100 prosenttia. Tämä vastaa sen maksuvalmiuspuskurin* ja likviditeetin nettoulosvirtauksen* suhdetta 30 päivän kauden aikana.
Luottolaitos on stressin* kohteena seuraavissa tilanteissa (luettelo ei ole tyhjentävä):
- luottolaitoksen vähittäistalletusten ulosvirtaus huomattavilta osin
- vakuudettoman tukkurahoituskapasiteetin tai vakuudellisen lyhytaikaisen rahoituksen osittainen tai täydellinen menettäminen
- ylimääräiset likviditeetin ulosvirtaukset, jotka johtuvat luottoluokituksen alenemisesta
- markkinoiden lisääntyneen epävakauden vaikutus vakuuksien arvoon
- likviditeetti- ja luottosopimuksia koskevat ennakoimattomat nostot
- mahdollinen velvollisuus velan takaisinostoon tai sopimuksenulkoisten velvoitteiden täyttämiseen.
Likvidien varojen
- on koostuttava luottolaitoksen hallussa olevasta omaisuudesta, oikeudesta, saamisesta tai korosta, joka voidaan muuttaa käteiseksi rahaksi 30 päivässä
- liikkeeseenlaskija ei saa olla luottolaitos itse eikä muu elin, kuten sijoituspalveluyritys, vakuutusyritys tai rahoitusalan holdingyhtiö
- arvo on voitava määrittää helposti saatavilla olevien markkinahintojen perusteella
- on oltava listattuina virallisesti hyväksyttyyn pörssiin tai niillä on käytävä kauppaa joko suoran myynnin tai yksinkertaisen takaisinostosopimuksen* kautta.
Likvidit varat jaetaan eri luokkiin
- taso 1 (likvidein), kuten kolikot ja setelit tai takaukset Euroopan keskuspankilta, kansallisilta keskuspankeilta tai aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta
- taso 2A, kuten takaukset aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta tai julkisoikeudellisilta laitoksilta 20 prosentin riskipainolla
- taso 2B, kuten omaisuusvakuudelliset arvopaperit, yritysten joukkolainat, osakkeet edellyttäen, että ne täyttävät tietyt vaatimukset, ja tietyt arvopaperistamiset*, joiden on täytettävä tiukat ehdot, jotta ne hyväksytään tason 2B varoiksi.
Luottolaitosten on varmistettava
- että niiden maksuvalmiuspuskurissa olevat varat ovat aina riittävästi hajautettuja ja helposti saatavilla ja että ne voidaan muuttaa käteiseksi rahaksi 30 päivässä
- että puskurista vähintään 60 prosenttia on tason 1 varoja ja vähintään 15 prosenttia tason 2B varoja
- 30 päivässä, että ne eivät pidä likvideinä varoina sellaisia varoja, jotka eivät enää täytä kriteereitä.
Likviditeetin ulos- ja sisäänvirtausten sekä sovellettavien menettelyjen määrittämiseen ja mittaamiseen käytetään yksityiskohtaisia sääntöjä ja laskelmia.
Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/1620 tehtiin tiettyjä muutoksia vuoden 2015 lainsäädäntöön sen käytännön soveltamisen parantamiseksi. Tärkeimmät niistä ovat
- odotettujen likviditeetin ulos- ja sisäänvirtausten laskennan saattaminen takaisinostosopimuksissa, takaisinmyyntisopimuksissa* ja vakuudellisissa vaihtosopimuksissa* vastaamaan täysin Baselin pankkivalvontakomitean kansainvälistä likviditeettistandardia
- tytäryritysten tai sivuliikkeiden hallussa pitämien keskuspankkivarantojen käsittelyn määrittely
- liikkeeseenlaskun vähimmäismäärää koskevan vapautuksen mukauttaminen tiettyjen EU:n ulkopuolisten maiden arvopaperien osalta
- kumoamismekanismin* parantaminen likvidin puskurin laskemista varten
- arvopaperistamista koskevien uusien yksinkertaisten, avointen ja standardoitujen kriteerien sisällyttäminen asetukseen.
Komission delegoitua asetusta (EU) 2018/1620 sovelletaan 30. huhtikuuta 2020 alkaen.
MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?
Asetusta on sovellettu 1. lokakuuta 2015 alkaen.
TAUSTAA
Lisätietoja:
KESKEISET TERMIT
Likvidit varat: varat, jotka voidaan helposti muuttaa käteiseksi rahaksi.
Maksuvalmiuspuskuri: likvidien varojen määrä, joka luottolaitoksella on hallussaan.
Nettoulosvirtaukset: määrä, joka saadaan vähentämällä käteisen sisäänvirtaukset käteisen ulosvirtauksista.
Stressi: luottolaitoksen vakavaraisuuden tai likviditeettiaseman äkillinen tai vakava heikkeneminen.
Takaisinostosopimus: tai ”reposopimus” on lyhytaikainen laina, jossa arvopaperin myyjä sopii ostavansa sen takaisin tiettyyn hintaan määrättynä aikana.
Arvopaperistaminen: menettely, jossa erilaiset varat tai sopimuksiin perustuvat velat, kuten auto- tai kiinnelainat, paketoidaan uudelleen ja myydään sijoittajille.
Takaisinmyyntisopimus: tai käänteinen reposopimus tarkoittaa arvopaperien ostamista sopien niiden myynnistä korkeampaan hintaan määrättynä päivänä tulevaisuudessa.
Vakuudellinen vaihtosopimus: likvidien varojen lainaaminen vähemmän likvidejä vakuuksia vastaan. Lainanottaja suorittaa lainanantajalle maksun siihen liittyvistä riskeistä.
Kumoamismekanismi: sellaisten transaktioiden (kuten takaisinosto- tai takaisinmyyntitransaktioiden) sulkeminen, jotka erääntyvät seuraavan 30 päivän aikana.
ASIAKIRJA
Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1–36)
Asetukseen (EU) 2015/61 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission delegoitu asetus (EU) 2018/1620, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 muuttamisesta (EUVL L 271, 30.10.2018, s. 10–24).
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1–1861)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149–178)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/EU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34–85)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1–337)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338–436)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1–59)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EU, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 135, 31.5.1994, s. 5–14)
Ks. konsolidoitu toisinto.
Viimeisin päivitys: 16.01.2019