1. 

Tässä Okresný súdin (Dunajská Stredan alueellinen tuomioistuin, Slovakia) esittämässä ennakkoratkaisupyynnössä kansallinen tuomioistuin pyytää täsmentämään kulutusluottosopimuksista annetun direktiivin 2008/48/EY ( 2 ) tulkintaa. Se esittää useita toisiinsa liittyviä kysymyksiä, jotka koskevat tällä direktiivillä toteutetun yhdenmukaistamisen soveltamisalaa ja sitä, miltä osin jäsenvaltiot eivät voi ottaa käyttöön tai pitää voimassa sellaisia säännöksiä, jotka koskevat kulutusluottosopimusten tekemiselle asetettuja muotovaatimuksia. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee, i) onko vaatimusta, jonka mukaan luottosopimukset on ”laadittava kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla”, pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä; ii) merkitseekö tämä velvollisuus sitä, että sopimuspuolten on myös allekirjoitettava sopimus ja että pakolliset tiedot, jotka luotonantajan on annettava luotonottajalle, on sisällytettävä samaan asiakirjaan kuin luottosopimus; iii) onko luotonantajan ilmoitettava sopimuksen mukaisten maksuerien tarkat eräpäivät ja esitettävä taulukko, josta ilmenee pääoman pienentyminen sitä mukaa, kun maksueriä suoritetaan luottoaikana, ja iv) ovatko tietyt kansallisen oikeuden mukaiset seuraamukset, joita sovelletaan, jos luotonantaja on jättänyt pakollisia tietoja antamatta, oikeasuhteisia.

2.

Direktiivin 2008/48 kahtena päätavoitteena on taata korkeatasoinen ja yhtäläinen kuluttajansuoja kuluttajien luottamuksen varmistamiseksi ja luoda aidot sisämarkkinat. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on säädetty täydellisesti yhdenmukaistetuista unionin puitteista useilla keskeisillä aloilla. ( 3 ) Jotta kuluttaja voi tehdä päätöksensä täysin tietoisena kaikista tosiseikoista, hänen olisi saatava ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät tiedot harkittavakseen. ( 4 ) Jäsenvaltiot voivat luottosopimusten pätevyyteen liittyvien sopimusoikeudellisten kysymysten alalla pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, jos ne ovat unionin oikeuden mukaisia. ( 5 ) Jotta kuluttaja voi tietää luottosopimuksen mukaiset oikeutensa ja velvollisuutensa, sopimuksessa olisi oltava selkeästi ja tiiviisti kaikki tarvittavat tiedot. ( 6 ) Jäsenvaltioiden olisi annettava säännökset tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. ( 7 )

3.

Direktiivin 2008/48 1 artiklan mukaan tämän direktiivin tarkoituksena on kulutusluottosopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen.

4.

Direktiivin 2008/48 2 artiklan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan luottosopimuksiin, ellei niitä ole nimenomaisesti suljettu pois sen soveltamisalalta.

5.

Merkityksellisiä ovat seuraavat 3 artiklaan sisältyvät määritelmät:

– –

– –”

6.

Direktiivin II lukuun sisältyvät ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot ja sovellettavat käytännöt. Tässä luvussa olevassa 5 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot on toimitettava kirjallisina tai muulla pysyvällä välineellä. ( 8 )

7.

Velvollisuus antaa tiedot kuluttajille kirjallisina tai muulla pysyvällä välineellä toistetaan myös useissa muissa direktiivin 2008/48 säännöksissä. ( 9 )

8.

Direktiivin 10 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Luottosopimukset on laadittava kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla.

Kaikkien sopimuspuolten on saatava yksi kappale luottosopimuksesta. Tämä artikla ei vaikuta sellaisiin kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat luottosopimusten tekemisen pätevyyttä ja jotka ovat yhteisön oikeuden mukaisia.”

9.

Direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa on 22 kohdan luettelo tiedoista, jotka on mainittava luottosopimuksessa selkeästi ja tiiviisti (jäljempänä pakolliset tiedot). Tämän luettelon mukaan on mainittava muun muassa:

Lyhennystaulukossa on ilmoitettava suoritettavat maksut sekä maksukaudet ja ‑ehdot; taulukossa on oltava kunkin maksuerän erittely, josta käy ilmi pääoman lyhennys, lainakoron perusteella laskettu korko ja mahdolliset lisäkustannukset; jos korko ei ole kiinteä tai jos lisäkustannuksia voidaan luottosopimuksen mukaan muuttaa, lyhennystaulukossa on ilmoitettava selvästi ja tiiviisti se, että taulukon tiedot ovat voimassa vain siihen asti, kun lainakorkoa tai lisäkustannuksia muutetaan luottosopimuksen mukaisesti;

– –”

10.

Direktiivin 10 artiklan 3 kohdassa todetaan, että ”tapauksissa, joissa 2 kohdan i alakohtaa sovelletaan, luotonantajan on asetettava kuluttajan saataville maksutta ja milloin tahansa luottosopimuksen koko kestoaikana lyhennystaulukon muodossa esitettävä tiliote”.

11.

Direktiivin 22 artiklassa säädetään, että tässä direktiivissä olevien yhdenmukaistettujen säännösten osalta jäsenvaltiot eivät voi kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä annetuista.

12.

Direktiivin 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava säännökset tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista.

13.

Direktiivin 97/7/EY ( 10 ) säännöksillä pyritään suojaamaan kuluttajia etäsopimusten tekemisessä. Direktiivin 4 artiklan mukaan kuluttajalle on annettava tietyt tiedot ennen etäsopimuksen tekemistä. ( 11 ) Tämän direktiivin 5 artiklan otsikko on ”Tietojen kirjallinen vahvistaminen”. Sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kuluttajan on saatava kirjallinen vahvistus tai vahvistus muulla kuluttajan saatavissa ja käytettävissä olevalla pysyvällä tavalla 4 artiklan 1 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetuista tiedoista hyvissä ajoin sopimuksen täyttämisen kuluessa ja tavaroita toimitettaessa viimeistään tavaran luovutushetkellä paitsi, jos kyse on tavaran toimittamisesta kolmannelle. Vahvistusta ei tarvita, jos tiedot on jo ennen sopimuksen tekemistä toimitettu kuluttajalle kirjallisina tai muulla kuluttajan saatavissa ja käytettävissä olevalla pysyvällä tavalla.

– –” ( 12 )

14.

Slovakian siviililain ( 13 ) mukaan kirjallisessa muodossa oleva oikeustoimi on pätevä, jos sen osapuoli (osapuolet) on (ovat) allekirjoittanut (allekirjoittaneet) sen. ( 14 ) Oikeustoimi on pätemätön, jos sitä ei ole toteutettu laissa säädetyssä muodossa (tai jos se ei perustu osapuolten sopimukseen).

15.

Slovakian kauppalain ( 15 ) mukaan järjestön yleiset sopimusehdot voidaan saattaa osaksi luottosopimusta viittaamalla niihin.

16.

Kulutusluottosopimus on tehtävä kirjallisesti ja jokaiselle sopimuspuolelle on annettava siitä vähintään yksi kappale kirjallisessa muodossa tai muulla pysyvällä välineellä. ( 16 ) Kulutusluottosopimuksessa on mainittava muun muassa lyhennyserien, korkojen ja muiden kulujen suuruus, lukumäärä ja eräpäivät sekä tarvittaessa järjestys, jonka mukaisesti maksut osoitetaan eri saatavien lyhentämiseksi silloin, kun saatavista peritään erisuuruisia lainakorkoja. ( 17 ) Kuluttajalla on oikeus saada milloin tahansa luottosopimuksen koko kestoaikana pyynnöstään lyhennystaulukon (jos pääomaa lyhennetään) ( 18 ) muodossa esitettävä tiliote. ( 19 )

17.

Kulutusluotto katsotaan myönnetyn koroitta ja kuluitta, jos kulutusluottosopimusta ei ole tehty kirjallisessa muodossa eikä siihen sisälly kulutusluotoista annetussa laissa tarkoitettuja tietoja. ( 20 )

18.

Pääasian kantaja Home Credit Slovakia a.s. (jäljempänä luotonantaja) teki 29.6.2011 kulutusluottosopimuksen vastaajan, Klára Bíróován (jäljempänä luotonottaja), kanssa vakiolomakkeella, joka oli täytettävä kirjallisessa muodossa. Luotonottaja sai 700 euron suuruisen lainan. Hän sitoutui maksamaan takaisin 1087,56 euron kokonaismäärän kuukausittaisina 32,50 euron suuruisina erinä. Laina oli maksettava takaisin 36 kuukauden kuluessa luoton myöntämisestä lukien.

19.

Luotonottaja allekirjoitti luottosopimuksen vahvistaen samalla, että hän oli vastaanottanut luottoehdot ja ilmoitti tahtonsa sitoutua niihin. Luottosopimuksen liitteenä olivat sopimusehdot, joiden nimenä oli ”Home Credit Slovakia, a.s. ‑yhtiön luottosopimusehdot – käteisluotto” (jäljempänä yleiset sopimusehdot) ja joiden tunnus ISH111 oli merkitty kunkin sivun yläkulmaan. Luotonottaja vahvisti allekirjoituksellaan luottosopimuksessa vastaanottaneensa yleiset sopimusehdot ja tutustuneensa niihin, ymmärtäneensä kaikki sopimusehdot ja ilmoittaneensa tahtonsa sitoutua niihin. Luotonantaja ja ‑ottaja eivät kumpikaan allekirjoittaneet näitä yleisiä sopimusehtoja. Näissä sopimusehdoissa todetaan muun muassa, että luotonottaja on velvollinen maksamaan myönnetyn luoton takaisin asianmukaisesti ja määräajassa säännöllisissä kuukausierissä, joiden lukumäärä, suuruus ja eräpäivät täsmennetään sopimuksessa. Luotonottajalla on oikeus saada milloin tahansa luottosopimuksen koko kestoaikana pyynnöstään ja maksutta lyhennystaulukon muodossa esitettävä tiliote, jossa ilmoitetaan maksettavat erät, määräajat ja takaisinmaksun ehdot, mukaan lukien kunkin maksuerän erittely pääoman lyhennykseen, korkoihin ja (muihin mahdollisiin) lisäkuluihin.

20.

Luottoehtoihin ei sisältynyt yksityiskohtaisempia määräyksiä pääomalle maksettavien korkojen laskemisesta eikä määräyksiä, joissa olisi eritelty se kuukausierän (32,50 euroa) osa, joka käytettäisiin korkoihin ja kuluihin, ja se osa, joka käytettäisiin lainatun pääoman takaisinmaksuun (lyhennykseen).

21.

Luotonottaja maksoi vain kaksi sopimuksen mukaista erää. Luotonantaja vaati tätä 26.4.2012 maksamaan koko erääntyneen luoton määrän. Se vaati luotonottajaa maksamaan i) velan pääoman, ii) koron, iii) viivästyskoron ja iv) sopimuksen mukaiset viivästysseuraamukset. Luotonottaja ei maksanut mitään. Luotonantaja nosti kanteen, jolla se vaati 1155,52 euron suoritusta viivästyskorkoineen, jotka se vaati laskettavaksi 0,024 prosentin päiväkoron suuruisina 778,34 euron määrälle 11.2.2014 lähtien loppuvelan suoritukseen saakka.

22.

Kansallinen tuomioistuin toteaa, että kansallisten oikeussääntöjen mukaan kulutusluottosopimus on tehtävä kirjallisessa muodossa ja siinä on mainittava muun muassa lyhennyserien, korkojen ja muiden kulujen suuruus, lukumäärä ja eräpäivät sekä tarvittaessa pääoman lyhentämistä koskevat tiedot. ( 21 ) Jos osapuolet eivät ole allekirjoittaneet luottosopimusta, se ei ole kansallisten oikeussääntöjen mukainen eikä näin ollen pätevä. ( 22 ) Pääasiassa nämä tiedot (osa pakollisista tiedoista) sisältyvät yleisiin sopimusehtoihin, joita ei ollut allekirjoitettu. Näin ollen esille tulee kysymys siitä, onko 29.6.2011 tehty kulutusluottosopimus pätevä. Tässä tilanteessa kansallinen tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisua seitsemään kysymykseen, jotka ovat ehkä helpommin ymmärrettävissä seuraavasti tiivistettyinä:

Ensimmäinen ja toinen kysymys

Kolmas ja neljäs kysymys

Viides ja kuudes kysymys

Seitsemäs kysymys

23.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Saksan ja Slovakian hallitukset sekä Euroopan komissio. Slovakian hallitus ja komissio esittivät suullisia huomautuksia 24.2.2016 pidetyssä istunnossa.

24.

Kuluttajille annettavia tietoja koskeva sääntelytekniikka perustuu periaatteeseen, jonka mukaan valistunut kuluttaja voi paremmin valita edullisimman lainatarjouksen, ja sillä pyritään myös varmistamaan, että kuluttaja on tietoinen kulutusluottosopimuksen mukaisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi annetut tiedot eivät saa olla esillä vain hetkellisesti vaan niiden on pikemminkin oltava kuluttajan käytettävissä pysyvästi.

25.

Näin ollen direktiivin 2008/48 3 artiklan m kohdassa tarkoitetaan ”‘pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla kuluttaja voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat helposti saatavissa myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asiamukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen tulostamisen muuttumattomina”. Kuitenkaan käsitettä ”kirjallinen” ei määritellä. Tätä käsitettä on näin ollen tulkittava sen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon lainsäädännöllinen asiayhteys ja direktiivin 2008/48 tavoitteet. ( 23 )

26.

Direktiivin 10 artiklan 1 kohdan yhteydessä ilmaisulla ”kirjallis[e]na” viitataan tapaan, jolla luottosopimus laaditaan ja annetaan kuluttajalle. Ilmaisusta ”tai muulla pysyvällä tavalla” seuraa implisiittisesti, että ilmaisulla ”kirjallis[e]na” tarkoitetaan tiettyä pysyvää tapaa tai keinoa, jolla luottosopimus annetaan kuluttajalle direktiivissä 2008/48 tarkoitetulla tavalla. Direktiivin 10 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa todetaan, että kaikkien sopimuspuolten on saatava yksi kappale luottosopimuksesta. Tämä merkitsee myös, että 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan tapaa, jolla sopimus annetaan kuluttajan käytettäväksi.

27.

Kirjallisella luottosopimuksella on seuraavat ominaispiirteet, jotka täyttävät direktiivin 2008/48 3 artiklan m kohdan vaatimukset (”pysyvän välineen” määritelmä). Se mahdollistaa sen, että kuluttaja voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitetut tiedot ja varmistaa sen, ettei luottosopimuksen sisältöä muuteta ja että tiedot ovat saatavissa asiamukaisen ajan. Tämä on kuluttajansuojan korkeaa tasoa koskevan tavoitteen saavuttamisen mukaista erityisesti, koska näin varmistetaan, että kuluttaja on tietoinen minkä tahansa luottosopimuksen mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

28.

Direktiivin 2008/48 muut säännökset, jotka koskevat kuluttajien oikeuksia saada luottosopimusta koskevia tietoja, heijastavat samaa lähestymistapaa. ( 24 )

29.

Näin ollen vaatimus, jonka mukaan luottosopimus on laadittava kirjallisena, merkitsee, että sen on myös oltava kirjoitetussa muodossa – tämä vastaa 10 artiklan 1 kohdan vaatimuksen, jonka mukaan luottosopimus on laadittava kirjallisena, merkitystä yleiskielessä.

30.

Kansallinen tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössään (ja Slovakian hallitus sekä komissio ovat tämän vahvistaneet), että 10 artiklan 1 kohdan slovakinkielisessä versiossa ilmaisua ”kirjallisina” vastaa ilmaisu ”písomne”, joka käännetään sananmukaisesti ”kirjoitetussa muodossa” (in writing) englanniksi. Näyttää kuitenkin siltä, että valittu sanamuoto pikemminkin ilmentää kansallisen lain vaatimusta, jonka mukaan sopimuspuolten on allekirjoitettava asiakirja, kuin vastaa täsmällisesti ilmaisua ”kirjallisina”, jota käytetään eräissä muissa direktiivin 2008/48 kieliversioissa. ( 25 )

31.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on. ( 26 )

32.

Direktiivin 10 artiklan 1 kohdan asiayhteydessä ilmaisua ”kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla” on pidettävä unionin oikeuden käsitteenä ja sillä on näin ollen oltava sama merkitys kaikissa jäsenvaltioissa. Edellä olevasta 24 ja 26 kohdasta seuraa, että tällä ilmaisulla tarkoitetaan välinettä, jolla luottosopimus annetaan kuluttajalle.

33.

Lisään, että ilmaisuja ”kirjoitetussa muodossa” (in writing) ja ”kirjallinen” (on paper) on pidetty synonyymeinä etämyyntidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan asiayhteydessä. ( 27 ) Tuomiossa Content Services unionin tuomioistuin tarkasteli sitä, voitiinko asianomaisen yrityksen noudattaman liiketoimintakäytännön, jossa tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kaltaiset ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot olivat kuluttajien saatavilla yksinomaan internetsivustolle johtavan hyperlinkin kautta, katsoa vastaavan vaatimusta, jonka mukaan on varmistettava, että kuluttaja saa kirjallisen vahvistuksen pakollisista tiedoista. Unionin tuomioistuin katsoi, että ilmaisua ”kirjallisina” oli pidettävä vaihtoehtona ilmaisulle ”muulla pysyvällä tavalla”. ( 28 )

34.

Näin ollen vaikka direktiivin slovakinkielisessä versiossa viitataan 10 artiklan 1 kohdassa velvollisuuteen laatia luottosopimus ”kirjoitetussa muodossa” (in writing) pikemminkin kuin ”kirjallisena” (on paper), katson, että näillä kahdella ilmaisulla on sama merkitys tässä säännöksessä.

35.

”Luottosopimuksen” käsite on määritelty direktiivin 2008/48 3 artiklan c kohdassa. Direktiivin 10 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan tässä säännöksessä luetellut tiedot on sisällytettävä kaikkiin luottosopimuksiin. Vaikka näitä tietoja ja itse luottosopimusta ei välttämättä tarvitse sisällyttää yhteen asiakirjaan, kaikki sopimukset on kuitenkin laadittava kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla 10 artiklan 1 kohdan vaatimusten noudattamiseksi.

36.

Direktiivin 2008/48 systematiikka tukee tätä tulkintaa. Direktiivin 5 artiklan mukaan ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja ei tarvitse esittää samassa asiakirjassa kuin tarjousta (5 artiklan 1 kohta). Nämä tiedot on toimitettava räätälöidyssä asiakirjassa – ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot” ‑lomakkeella. ( 29 ) Näin ollen se, että pakolliset tiedot on toimitettava itse luottosopimukseen nähden erillisessä asiakirjassa, ei ole vastoin direktiivin 2008/48 systematiikkaa.

37.

Mikään 10 artiklassa ei osoita, että osapuolten olisi allekirjoitettava luottosopimus tai että tämän sopimuksen tulisi muodostua yhdestä asiakirjasta. ( 30 ) Sanamuodon, jonka mukaan 10 artikla ”ei vaikuta sellaisiin kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat luottosopimusten tekemisen pätevyyttä” – luettuna yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 30 perustelukappaleen kanssa, jossa todetaan, että direktiivillä 2008/48 ei säännellä sopimusoikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät luottosopimusten pätevyyteen – perusteella tämä säännös ei koske sopimuksen tekemiseen liittyviä muodollisuuksia.

38.

On kiistanalaista, miltä osin jäsenvaltioilla on edelleen harkintavaltaa pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia sääntöjä kuluttajaluottosopimusten alalla. On vaikea yksilöidä tarkasti sitä, missä vaiheessa yhdenmukaistetut säännöt poistavat tällaisen harkintavallan – silti tämä on juuri se kysymys, johon kansallinen tuomioistuin haluaa selvennystä.

39.

Direktiivin 2008/48 22 artiklan 1 kohdasta ilmenee, kun sitä tulkitaan kyseisen direktiivin johdanto-osan yhdeksännen ja kymmenennen perustelukappaleen valossa, että direktiivin tavoitteena on täydellinen yhdenmukaistaminen kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien luottosopimusten osalta. Näin ollen jäsenvaltioilla ei ole oikeutta pitää voimassa tai ottaa käyttöön muunlaisia kuin direktiivissä 2008/48 säädetyn kaltaisia kansallisia säännöksiä aloilla, joita yhdenmukaistaminen koskee. ( 31 )

40.

Direktiivin 2008/48 1 artiklan perusteella on kuitenkin selvää, että kyseisessä direktiivissä yhdenmukaistetaan ainoastaan kulutusluottosopimuksia koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen tiettyjä seikkoja. Aloilla, joita yhdenmukaistaminen ei koske, jäsenvaltioilla on edelleen vapaus pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia sääntöjä.

41.

Tältä osin on riidatonta, että pääasiassa kyseessä oleva luottosopimus kuuluu direktiivin 2008/48 soveltamisalaan. On näin ollen tarpeen tarkastella unionin säännöillä toteutetun yhdenmukaistamisen alaa.

42.

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, että direktiivillä yhdenmukaistetaan kulutusluottosopimuksiin sisällytettävät tiedot; kaikki jälkimmäisessä säännöksessä luetellut 22 seikkaa on mainittava kuluttajalle annettavassa luottosopimuksessa. Direktiivissä 2008/48 säädetään myös siitä, kuinka 10 artiklan 2 kohdan mukaiset tiedot on toimitettava (kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla), ja edellytetään, että ne on mainittava ”– – selkeästi ja tiiviisti”.

43.

Vaikka on totta, että unionin oikeudessa asetetaan muotovaatimuksia muilla aloilla, kuten eurooppalaisten maksamismääräysten osalta, ( 32 ) tällaiset sopimusten tekoa koskevat muodollisuudet eivät kuulu direktiivin 2008/48 soveltamisalalle. Näin ollen kysymyksiä, jotka koskevat sitä, onko luottosopimus allekirjoitettu tai onko pakolliset tiedot ja luoton myöntämisehdot sisällytetty yhteen asiakirjaan, ei ole yhdenmukaistettu direktiivillä 2008/48.

44.

Slovakian kansallisen oikeuden mukainen täsmällinen tilanne ei ole täysin selvä. Yhtäältä Slovakian siviililaissa täsmennetään, että kirjallisessa muodossa oleva oikeustoimi on pätevä, jos osapuoli (osapuolet) on (ovat) allekirjoittanut (allekirjoittaneet) sen. ( 33 ) Toisaalta Slovakian kauppalaissa ilmeisesti sallitaan se, että järjestön yleiset sopimusehdot voidaan saattaa osaksi luottosopimusta viittaamalla niihin. ( 34 ) Kulutusluotoista annetussa laissa säädetään siitä, mitä on sisällytettävä kulutusluottosopimukseen. ( 35 ) Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan tarkalleen tiedä, miten nämä kansallisen oikeuden eri säännökset vaikuttavat toisiinsa.

45.

Ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tietojen perusteella itse luottosopimus (jonka luotonottaja allekirjoitti) sisälsi tiettyjä direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja pakollisia tietoja. Luotonottaja ja luotonantaja eivät allekirjoittaneet luotonantajan yleisiä sopimusehtoja, jotka ilmeisesti sisälsivät joitakin (vaikka eivät ehkä kaikkia) muita pakollisia tietoja. On epäselvää, selvitettiinkö – ja jos näin on, missä laajuudessa – allekirjoitetussa luottosopimuksessa luotonottajalle täsmällisesti, mistä kohdasta pakolliset tiedot, joita ei ollut sisällytetty luottosopimukseen, löytyivät yleisistä sopimusehdoista.

46.

Auttaakseni unionin tuomioistuinta tarjoamaan ohjausta kansalliselle tuomioistuimelle tarkastelen näin ollen tätä ongelmaa seuraavasti.

47.

Ensinnäkin tarkastelen sitä, onko direktiivi 2008/48 esteenä kansalliselle säännökselle, jossa edellytetään, että kaikki pakolliset tiedot on esitettävä kirjallisina yhdessä allekirjoitetussa asiakirjassa.

48.

Olen sitä mieltä, että vastaus tähän kysymykseen on kieltävä. Pakolliset tiedot olisivat kirjallisina ja ne toimitettaisiin kaikki kuluttajalle, jolloin 10 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimukset täyttyisivät. Kaikki tarvittavat tiedot saatettaisiin ilman muuta kuluttajan tietoon, jotta hän voi tehdä perustellun päätöksen, koska nämä tiedot sisältyisivät yhteen asiakirjaan. Tällainen kansallisen oikeuden vaatimus tukisi näin ollen korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamista koskevaa direktiivin tavoitetta eikä se nähdäkseni olisi esteenä direktiivin toiselle tavoitteelle eli sisämarkkinoiden edistämiselle. ( 36 ) Vaikka direktiivissä 2008/48 ei vaadita, että kaikki pakolliset tiedot olisi sisällytettävä yhteen allekirjoitettuun asiakirjaan, siinä ei myöskään kielletä tällaista järjestelyä.

49.

Tämä ei tarkoita sitä, että jäsenvaltioilla olisi täysi valta asettaa muita muotovaatimuksia kulutusluottosopimusten tekemiselle. Esimerkkinä voidaan todeta seuraavaa: istunnossa unionin tuomioistuin tiedusteli, olisiko hyväksyttävää vaatia, että molemmat osapuolet allekirjoittaisivat jokaisen kulutusluottosopimuksen notaarin edessä. Tällainen järjestely saattaisi todellakin edistää kuluttajansuojaa. Se muuttaisi kuitenkin huomattavasti tasapainoa kahden tavoitteen eli korkeatasoisen kuluttajansuojan ja sisämarkkinoiden toiminnan edistämisen välillä ja haittaisi huomattavasti jälkimmäisen tavoitteen toteutumista. Se velvoittaisi molemmat osapuolet (vaikka taakka asetettaisiin luultavasti ensisijaisesti luotonantajille) noudattamaan muotovaatimuksia, joista aiheutuisi huomattavasti suurempia kuluja, ja se saattaisi hyvinkin heikentää kuluttajaan nähden toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden luotonantajien asemaa. Tästä syystä katson, ettei tällainen vaatimus kuulu jäsenvaltioilla edelleen olevaan harkintavaltaan asettaa kansallisessa oikeudessa vaatimuksia tällaisten sopimusten tekemiselle.

50.

Toiseksi tarkastelen sitä, onko direktiivi 2008/48 esteenä kansalliselle säännökselle, jolla sallitaan osan pakollisista tiedoista toimittaminen kirjallisina luotonantajan yleisissä sopimusehdoissa itse (allekirjoitetun) kulutusluottosopimuksen sijasta?

51.

Mielestäni tähänkin kysymykseen on vastattava kieltävästi tietyin lisäedellytyksin. Kuten edellä, pakolliset tiedot esitettäisiin kirjallisina ja ne toimitettaisiin kuluttajalle (vaikkakin jaettuna kahteen asiakirjaan), mikä yhä täyttäisi 10 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimukset. Tähän asti kaikki on hyvin. Kun tiedot kuitenkin jaetaan kahteen asiakirjaan, on ilmeisenä vaarana, että kuluttaja ei tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa, että hän voisi arvioida kaikkien tietojen nojalla perustellusti ja ajoissa hänelle ehdotettua sopimusta direktiivissä 2008/48 tarkoitetulla tavalla.

52.

Katson näin ollen, että kansallisessa oikeudessa olisi asetettava lisäksi seuraavat vähimmäisedellytykset, jotta tällainen järjestely olisi hyväksyttävissä: i) erilliset asiakirjat, joihin kaikki pakolliset tiedot sisältyvät, on toimitettava kuluttajalle samaan aikaan ja ennen sopimuksen tekemistä (jotta kuluttaja voi arvioida ehdotettua järjestelyä ennen kuin hän hyväksyy sen itseään sitovaksi), ii) itse luottosopimuksen on sisällettävä selvät ja täsmälliset viittaukset luotonantajan yleisten sopimusehtojen oikeisiin ja nimenomaisiin kohtiin, jotta kuluttaja voi täsmällisesti yksilöidä, mistä kukin luottosopimuksesta puuttuva pakollinen tieto löytyy ( 37 ) ja iii) olisi oltava selkeät todisteet siitä, että pakolliset tiedot on kokonaisuudessaan tosiasiallisesti toimitettu kuluttajalle ajoissa (ja joka tapauksessa ennen kulutusluottosopimuksen tekemistä).

53.

Kansallisen tuomioistuimen – joka yksin toteaa tosiseikat ja on toimivaltainen tulkitsemaan kansallisen lain toimintaa – asiana on arvioida, ovatko kansalliset säännökset tämän selvennyksen mukaisia ja onko direktiivi 2008/48 näin ollen esteenä niille vai ei.

54.

Katson näin ollen, että direktiivin 2008/48 10 artiklan ilmaisu ”kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla” koskee sekä osapuolten tekemän luottosopimuksen ehtoja että direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdassa lueteltuja tietoja, jotka muodostavat osan luottosopimusta. Direktiivin 10 artiklassa ei vaadita, että osapuolten on allekirjoitettava luottosopimus tai että 10 artiklan 2 kohdassa luetellut tiedot on toimitettava yhdessä asiakirjassa. Direktiivi 2008/48 ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa edellytetään, että kaikki pakolliset tiedot on esitettävä kirjallisessa muodossa yhdessä allekirjoitetussa asiakirjassa. Direktiivi 2008/48 ei myöskään ole esteenä kansalliselle säännökselle, jolla sallitaan pakollisiin tietoihin kuuluvien seikkojen toimittaminen kirjallisina tai muulla pysyvällä tavalla luotonantajan yleisissä sopimusehdoissa itse (allekirjoitetun) kulutusluottosopimuksen sijasta, jos vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät: i) erilliset asiakirjat, joihin kaikki pakolliset tiedot sisältyvät, toimitetaan kuluttajalle samaan aikaan ja ennen sopimuksen tekemistä, ii) luottosopimus sisältää selvät ja täsmälliset viittaukset pakollisiin tietoihin ja siinä ilmoitetaan, mistä kohdasta luotonantajan yleisiä sopimusehtoja pakolliset tiedot löytyvät ja iii) luotonantaja pystyy todistamaan esittäneensä pakolliset tiedot kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä. Kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida, ovatko kansalliset säännökset näiden edellytysten mukaisia ja onko direktiivi 2008/48 näin ollen esteenä niille vai ei.

55.

Direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan h alakohdassa säädetään, että ”kuluttajan suoritettaviksi tulevien maksujen suuruus, lukumäärä ja maksuvälit” ovat pakollisiin tietoihin kuuluvia seikkoja, jotka on toimitettava kuluttajalle. Siinä ei todeta, että luottosopimuksessa olisi yksilöitävä jokainen eräpäivä, jolloin maksu erääntyy. Kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä annettavien tietojen (5 artikla) ja sopimuksen tekohetkellä annettavien tietojen (10 artikla) välillä on päällekkäisyyttä. ( 38 ) Tämä vastaa direktiivin 2008/48 kuluttajansuojan tavoitetta. Kuluttajan on tiedettävä, koska luoton takaisinmaksuerät erääntyvät. Jos luotonantaja kuitenkin käyttää objektiivisesti yksilöitävissä olevia seikkoja, tämä tavoite saavutetaan. Selkeä menetelmä on viitata kalenteriin ja käyttää kansallisen tuomioistuimen ehdottaman kaltaista muotoiluja – esimerkiksi ”kuukausittaiset maksuerät erääntyvät jokaisen kalenterikuukauden 15. päivään mennessä”.

56.

Lainsäädäntöhistorian perusteella velvollisuus todeta maksujen suuruus, lukumäärä ja maksuvälit tai eräpäivät otettiin ensiksi käyttöön direktiivissä 90/88/ETY, ( 39 ) jolla se lisättiin direktiivin 87/102/ETY ( 40 ) 4 artiklan 2 kohdan c alakohtaan. Velkojille annettiin nimenomaisesti vapaus valita, yksilöivätkö ne maksujen lukumäärän ja maksuvälin vai eräpäivät. Mielestäni nykyisellä sanamuodolla ei ole mitenkään otettu käyttöön (uutta) vaatimusta, jonka mukaan eräpäivien yksilöiminen olisi pakollista.

57.

Katson näin ollen, että direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan h alakohdan ilmaisulla ”maksuvälit” ei edellytetä, että luotonantaja ilmoittaisi tarkan eräpäivän, jolloin kukin luottosopimuksen mukainen maksusuoritus on tehtävä.

58.

Kun kyseessä on sellaisen luottosopimuksen pääoman lyhennys, jossa luottoaika on kiinteä, kuluttajalla on oikeus saada milloin tahansa luottosopimuksen koko kestoaikana pyynnöstään ja maksutta lyhennystaulukon muodossa esitettävä tiliote. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko tällainen taulukko sisällytettävä myös osapuolten tekemään luottosopimukseen.

59.

Mielestäni ei ole.

60.

Direktiivin 10 artiklan 2 kohdan i alakohdassa yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä näkökohtia lyhennystaulukon esittämistä koskevan vaatimuksen ja tämän taulukon sisällön osalta. Näin ollen säännöt, jotka koskevat sitä, milloin taulukon esittämistä voidaan vaatia, ja tietoja, jotka sen on sisällettävä, on yhdenmukaistettu täydellisesti.

61.

Direktiivin 10 artiklan 2 kohdan i alakohdan sanamuodon perusteella kuluttajalla on oikeus saada milloin tahansa luottosopimuksen koko kestoaikana pyynnöstään lyhennystaulukko. Jos luotonantajilla olisi velvollisuus esittää taulukko ainoastaan luottosopimuksen allekirjoituksen yhteydessä, ilmaisu ”– – kuluttajan oikeu[s] saada milloin tahansa luottosopimuksen koko kestoaikana pyynnöstään ja maksutta lyhennystaulukon muodossa esitettävä tiliote” tehtäisiin tarpeettomaksi ja kuluttajalle annettu oikeus olisi tällöin huomattavasti hyödyttömämpi. Lyhennystaulukko, joka esitetään luottosopimuksen alussa, on vain tulevaisuuden tapahtumia koskeva tahdonilmaisu. Se ei auta kuluttajaa ymmärtämään, miten luoton takaisinmaksu edistyy. Tätä varten hänen on pyydettävä päivitettyä taulukkoa.

62.

Tätä tulkintaa tukee direktiivin 10 artiklan 3 kohta, jonka mukaan, luettuna yhdessä 10 artiklan 2 kohdan i alakohdan kanssa, luotonantajan on annettava luotonottajalle tämän pyynnöstä päivitetty lyhennystaulukko.

63.

Katson näin ollen, että direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että lyhennystaulukko on esitettävä, kun kyseessä on sellaisen luottosopimuksen pääoman lyhennys, jossa luottoaika on kiinteä, ja kuluttaja on pyytänyt lyhennystaulukkoa. Jos nämä kaksi edellytystä jäävät täyttymättä, luotonantajilla ei ole velvollisuutta esittää tällaisia tietoja direktiivin 2008/48 nojalla. Mielestäni kansallinen säännös, jonka mukaan lisätaulukko on esitettävä luottosopimuksen alussa, ei kuitenkaan haittaa direktiivin 2008/48 kummankaan tavoitteen saavuttamista. En näin ollen katso, etteivät jäsenvaltiot voisi ottaa käyttöön sääntöä, joka velvoittaa luotonantajat toimimaan näin.

64.

Viimeisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, läpäiseekö kulutusluottoja koskevan lain 11 §, jonka mukaan siitä, että luotonantaja laiminlyö velvollisuutensa antaa direktiivin 2008/48 (joka saatettiin osaksi kansallista oikeutta kulutusluottoja koskevalla lailla) 10 artiklan 2 kohdassa luetellut tiedot, seuraa, että luotto katsotaan myönnetyn koroitta ja kuluitta (jolloin luotonottaja on velvollinen maksamaan takaisin ainoastaan pääoman), ( 41 ) direktiivin 2008/48 23 artiklan mukaisen suhteellisuusarvioinnin.

65.

Kysymys on esitetty hyvin yleisessä ja abstraktissa muodossa. Jossain määrin tämä on väistämätöntä. Kansallinen tuomioistuin ei ole vielä saanut unionin tuomioistuimelta tarpeellista selvennystä voidakseen päättää, täyttyvätkö luottosopimuksen sisältöä koskevat direktiivin 2008/48 10 artiklan vaatimukset, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ellei näiden pakollisten vaatimusten saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä ole rikottu, seuraamuksia ei voida soveltaa. Kysymys ei kuitenkaan ole selkeästi hypoteettinen tai merkityksetön kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian ratkaisun kannalta. Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että sääntöjä on rikottu, sen on sovellettava ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia” seuraamuksia.

66.

Direktiivin 23 artiklassa säädetään, että seuraamusjärjestelmän, jota sovelletaan, kun kansallisia säännöksiä, joissa yksilöidään luottosopimukseen sisällytettävät pakolliset tiedot, on rikottu, on oltava tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava, ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tällaiset säännökset pannaan täytäntöön. Näissä rajoissa seuraamusten valinta on jäsenvaltioiden harkinnassa. ( 42 ) Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että seuraamusten on erityisesti ankaruudeltaan oltava oikeassa suhteessa niillä rangaistavien virheiden vakavuuteen nähden ja niillä on erityisesti varmistettava todellinen varoittava vaikutus yleistä suhteellisuusperiaatetta kuitenkin noudattaen. ( 43 )

67.

Kansallisen tuomioistuimen kuvaaman seuraamuksen vaikutuksena on, että luotonantaja menettää kaiken liiketoimesta saatavan voiton (tai hieman toisin muotoiltuna hänet velvoitetaan luopumaan tuotosta, jonka kyseisen määrän lainaaminen olisi muuten tuottanut) ja häntä vaaditaan vastaamaan kustannuksista, jotka liittyvät luoton myöntämiseen ja pääoman takaisinmaksun vastaanottamiseen luotonottajalta. Näyttäisi intuitiivisesti uskottavalta, että tällainen seuraamus on sekä tehokas että varoittava.

68.

Onko tällainen seuraamus oikeasuhteinen?

69.

Tältä osin unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. ( 44 ) Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan ainoastaan (juuri seitsemännen kysymyksen tekstissä), että kansallisen oikeussäännön ”mukaan se, että luottosopimuksesta puuttuu suurin osa direktiivin – – 10 artiklan 2 kohdassa edellytetyistä tiedoista merkitsee sitä, että myönnetyn luoton katsotaan olevan koroton ja kuluton” (korostus tässä). Ei ole kuitenkaan selvää, mitä ”suurin osa – – tiedoista” tosiasiallisesti merkitsee, katsotaanko kansallisessa oikeudessa jotkin direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa luetelluista 22 tiedoista muita tärkeämmiksi (jolloin niiden pois jättäminen on vakavampaa) tai miten vakava rikkomisen on oltava, jotta seuraamusta sovelletaan.

70.

Mielestäni seitsemänteen ennakkoratkaisukysymykseen tulisi näin ollen vastata siten, että unionin tuomioistuin pyytäisi kansallista tuomioistuinta arvioimaan yksittäistapauksessa, ovatko kulutusluottosopimuksesta pois jätetyt direktiivin 2008/48 10 artiklan 2 kohdassa luetellut pakolliset tiedot sellaisia, että tämän vuoksi kuluttajan mahdollisuudet arvioida luottosopimuksen tekemisen kannattavuutta vaarantuvat vakavasti, sen ratkaisemiseksi, onko seuraamusta, jonka mukaan luotonantajaa vaaditaan luopumaan kaikesta tuotosta ja vastaamaan kaikista luottosopimukseen liittyvistä kuluista, pidettävä oikeasuhteisena vai olisiko lievempi seuraamus asianmukainen.

71.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Okresný súdin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavaa: