—

W. P. Willems, itse,

—

H. J. Kooistra, itse,

—

M. Roest ja L. J. A. van Luijk, edustajanaan advocaat J. Hemelaar,

—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään J. Langer, M. Bulterman ja H. Stergiou,

—

Ranskan hallitus, asiamiehenään F.-X. Bréchot,

—

Sveitsin hallitus, asiamiehenään D. Klingele,

—

Euroopan parlamentti, asiamiehinään P. Schonard ja R. van de Westelaken,

—

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään E. Sitbon, I. Gurov ja K. Michoel,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Martenczuk ja G. Wils,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista 13.12.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2252/2004 (EUVL L 385, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 6.5.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 444/2009 (EUVL L 142, s. 1, oikaisu EUVL L 188, s. 127; jäljempänä asetus N:o 2252/2004), 1 artiklan 3 kohdan ja 4 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina ovat W. P. Willems ja Burgemeester van Nuth, H. J. Kooistra ja Burgemeester van Skarsterlân, M. Roest ja Burgemeester van Amsterdam sekä L. J. A. van Luijk ja Burgemeester van Den Haag (Burgemeesterit yhdessä jäljempänä pormestarit) ja joissa on kyse siitä, että viimeksi mainitut kieltäytyivät myöntämästä pääasioiden kantajille passia (C-446/12, C-448/12 ja C-449/12) ja henkilökorttia (C-447/12) ilman, että heiltä samanaikaisesti otetaan heidän biometriset tietonsa.

3

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL L 281, s. 31) 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että henkilötiedot kerätään tiettyä nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä myöhemmin saa käsitellä näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Saman artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan näiden tietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia eivätkä ne saa olla liian laajoja siihen tarkoitukseen nähden, mihin ne on kerätty ja missä niitä myöhemmin käsitellään.

4

Kyseisen direktiivin 7 artiklan c, e ja f alakohdassa säädetään, että henkilötietoja voidaan käsitellä ainoastaan, jos käsittely on tarpeen ”rekisterinpitäjän laillisen velvoitteen noudattamiseksi” tai ”yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai sellaisen julkisen vallan käyttämiseksi, joka kuuluu rekisterinpitäjälle tai sivulliselle, jolle tiedot luovutetaan” taikka ”rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeutetun intressin toteuttamiseksi, paitsi milloin tämän intressin syrjäyttävät rekisteröidyn 1 artiklan 1 kohdan perusteella suojaa tarvitsevat intressit ja perusoikeudet ja ‑vapaudet”.

5

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77) 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Unionin kansalaisilla, joilla on voimassa oleva henkilötodistus tai passi, ja heidän perheenjäsenillään, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia mutta joilla on voimassa oleva passi, on oikeus poistua jäsenvaltion alueelta matkustaakseen toiseen jäsenvaltioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta matkustusasiakirjoihin kansallisilla rajoilla kohdistettavia tarkastuksia koskevien määräysten soveltamista.”

6

Kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on sallittava unionin kansalaisen, jolla on voimassa oleva henkilötodistus tai passi, ja hänen perheenjäsentensä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia ja joilla on voimassa oleva passi, tulo alueelleen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta matkustusasiakirjoihin kansallisilla rajoilla kohdistettavia tarkastuksia koskevien määräysten soveltamista.”

7

Asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Passeissa ja matkustusasiakirjoissa on oltava erittäin turvallinen tallennusväline, johon on tallennettu kasvokuva. Jäsenvaltioiden on tallennettava niihin myös kaksi sormenjälkeä, jotka otetaan alas painetuista sormista yhteentoimivassa muodossa. Tiedot on suojattava, ja tallennusvälineen on oltava kapasiteetiltaan riittävä ja kyettävä takaamaan tietojen eheys, aitous ja luottamuksellisuus.

– –

3.   Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioiden myöntämiin passeihin ja matkustusasiakirjoihin. Sitä ei sovelleta jäsenvaltioiden kansalaisilleen myöntämiin henkilökortteihin eikä väliaikaisiin passeihin ja matkustusasiakirjoihin, jotka ovat voimassa enintään 12 kuukautta.”

8

Kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Biometriset tiedot on kerättävä ja tallennettava passien ja matkustusasiakirjojen tallennusvälineeseen tällaisten asiakirjojen myöntämistä varten. Tämän asetuksen soveltamiseksi passien ja matkustusasiakirjojen sisältämiä biometrisiä tunnisteita saa käyttää ainoastaan:

9

Asetuksen N:o 444/2009, jolla muutettiin asetusta N:o 2252/2004, johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Asetuksessa [N:o 2252/2004] edellytetään, että biometriset tiedot kerätään ja tallennetaan passien ja matkustusasiakirjojen tallennusvälineeseen tällaisten asiakirjojen myöntämistä varten. Tällä ei rajoiteta näiden tietojen muuta käyttöä tai tallentamista jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Asetus [N:o 2252/2004] ei muodosta oikeusperustaa näiden tietojen tallentamiseen käytettävien tietokantojen perustamiselle tai ylläpitämiselle jäsenvaltioissa, mikä on yksinomaan kansallisen lainsäädännön piiriin kuuluva asia.”

10

Matkustusasiakirjojen myöntämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta 26.9.1991 annetun lain (Rijkswet houdende het stellen van regelen betreffende de verstrekking van reisdocumenten; Stb. 1991 nro 498; jäljempänä passilaki) 2 §:n 1 momentin johdannon a kohdan mukaan kansallinen passi on eräs Alankomaiden kuningaskunnan myöntämistä matkustusasiakirjoista.

11

Kyseisen lain 2 §:n 2 momentin mukaan Alankomaiden henkilökortti on Alankomaiden eurooppalaisen osan matkustusasiakirja, joka on pätevä niissä maissa, jotka ovat Pariisissa 13.12.1957 henkilöiden liikkumisesta Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa tehdyn yleissopimuksen sopimuspuolia.

12

Passilain, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 3 §:n 3 momentin mukaan matkustusasiakirjassa on oltava kasvokuva, kaksi sormenjälkeä ja haltijan nimikirjoitus. Lain 3 §:n 8 momentin mukaan myöntämiseen toimivaltaiset viranomaiset valvovat myönnettyjä matkustusasiakirjoja koskevien tietojen säilyttämistä.

13

Passilain, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 65 §:n 1 ja 2 momentissa säädettiin seuraavaa:

”1.   Matkustusasiakirjan myöntänyt viranomainen säilyttää 3 §:n 8 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetussa rekisterissä

2.   Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot luovutetaan ainoastaan viranomaisille, laitoksille ja henkilöille, jotka ovat vastuussa tämän lain soveltamisesta, kun nämä tiedot ovat soveltamisen kannalta tarpeen.”

14

Passilaki sisältää myös 4a ja 4b §:n, mutta ne eivät olleet voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan; voimaantulo edellyttää kuninkaallista päätöstä. Tämän lain 4a §:ssä säädettiin, että eräs ministeri ylläpitää matkustusasiakirjojen keskusrekisteriä, jossa säilytetään matkustusasiakirjoja koskevat tiedot. Tähän rekisteriin oli sisällytettävä mainitun lain 3 §:ssä tarkoitetut tiedot ja hakijan kahdet muut kuin matkustusasiakirjassa olevat sormenjäljet lain 3 §:n 3 momentin mukaisesti. Passilain 4b §:ssä vahvistettiin edellytykset, joilla matkustusasiakirjojen keskusrekisteriin sisältyvät tiedot voitiin luovuttaa muille toimielimille, elimille tai henkilöille erityisesti katastrofien tai onnettomuuksien uhrien tunnistamista varten, rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten ja valtion turvallisuutta uhkaavien tekojen tutkimista varten.

15

Passilain 3, 4a, 4b ja 65 §:ää muutettiin 20.1.2014 lukien. Lain 3 §:n 9 momentin mukaan, joka lisättiin lakiin tällä muutoksella, sormenjälkiä säilytetään vain passin haku- ja myöntämismenettelyn ajan eli siihen saakka, kunnes passi luovutetaan haltijalle. Uuden passin luovuttamisen jälkeen sormenjäljet poistetaan. Kyseisen lain 4a ja 4b §:ää muutettiin siten, että niissä ei enää säädetä keskitetystä tallennuksesta ja otettujen sormenjälkien luovuttamisesta kolmansille. Lain 65 §:n 1 ja 2 momentti kumottiin ja korvattiin edellä mainitulla 3 §:n 9 momentilla.

16

Willems, Roest ja van Luijk tekivät kukin passihakemuksen. Toimivaltaiset pormestarit hylkäsivät hakemukset, koska asianomaiset kieltäytyivät luovuttamasta sormenjälkiään. Kooistra teki Alankomaiden henkilökorttia koskevan hakemuksen, joka niin ikään hylättiin sen vuoksi, että hän kieltäytyi luovuttamasta sormenjälkiään ja toimittamasta kasvokuvaa.

17

Pääasian kantajat kieltäytyivät toimittamasta näitä biometrisiä tietoja siitä syystä, että niiden ottaminen ja säilyttäminen merkitsee heidän ruumiillisen koskemattomuutensa ja heidän yksityiselämän suojaa koskevan oikeutensa vakavaa loukkausta.

18

Pääasian kantajien mukaan tämä loukkaus aiheutuu erityisesti siitä, että tiedot tallennetaan kolmelle eri tallennusvälineelle. Ne näet säilytetään paitsi passiin tai Alankomaiden henkilökorttiin sisältyvässä tallennusvälineessä, myös hajautetussa tietokannassa. Lisäksi näiden tietojen turvallisuutta koskevat riskit lisääntyvät siitä syystä, että passilain mukaan hajautetut kunnalliset tietokannat yhdistetään lopuksi keskitetyksi tietokannaksi.

19

Ei myöskään ole olemassa säännöksiä, jossa selvästi yksilöidään henkilöt, joilla on pääsy biometrisiin tietoihin, joten pääasioiden kantajat menettävät tietojen kontrollin.

20

Pääasioiden kantajat väittävät lisäksi, että viranomaiset voivat tulevaisuudessa käyttää biometrisiä tietoja muihin tarkoituksiin, kuin mihin ne on niille toimitettu. Erityisesti näiden tietojen tallentamista tietokannassa voitaisiin käyttää tuomioistuinlaitoksen sekä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen tarkoituksiin. Asetuksesta N:o 2252/2004 seuraa kuitenkin, että sitä sovellettaessa sormenjälkien kaltaisia biometrisiä tietoja voidaan käyttää vain asiakirjan aitouden ja haltijan henkilöllisyyden toteamiseksi. Mainittu muu käyttö olisi myös perusoikeuksien vastaista.

21

Koska pääasioiden kantajien kanteet pormestarien epäävistä päätöksistä hylättiin ensimmäisessä oikeusasteessa, he hakivat muutosta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

22

Viimeksi mainittu pohtii ensiksi, kuuluuko asiassa C-447/12 Alankomaiden henkilökortti asetuksen N:o 2252/2004 soveltamisalaan. Tältä osin henkilöiden vapaata liikkumista koskevasta unionin oikeudesta seuraa, että henkilökortti on myös matkustusasiakirja Euroopan unionissa. Tämä kortti mahdollistaa lisäksi matkustamisen unionin ulkopuolella, nimittäin unioniin liittymistä hakeviin valtioihin. Ei myöskään ole pois suljettua, että mainitun asetuksen 1 artiklan 3 kohtaa voitaisiin lukea siten, että säännöksessä tarkoitettua käsitettä ”henkilökortti” olisi luettava yhdessä niin ikään samaan säännökseen sisältyvän ilmauksen ”jotka ovat voimassa enintään 12 kuukautta” kanssa. Alankomaiden henkilökortin voimassaoloaika on viisi vuotta.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tämän jälkeen, että pääasioiden menettelyjen tulos riippuu siitä, onko pääasioiden kantajien esittämä peruste, jonka mukaan ei ole selvää, mihin tarkoituksiin passin tai matkustusasiakirjan myöntämistä varten kerättyjä tietoja mahdollisesti voidaan käyttää tulevaisuudessa, perusteltu.

24

Kyseinen tuomioistuin pohtii lopulta, seuraako asetuksesta N:o 2252/2004, että lailla eli sitovalla ja yleisesti sovellettavalla säännöllä on taattava, että tämän asetuksen perusteella kerättyjä biometrisiä tietoja ei voida käyttää muihin kuin mainitussa asetuksessa säädettyihin tarkoituksiin.

25

Näissä olosuhteissa Raad van State päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle kaksi ennakkoratkaisukysymystä asioissa C-446/12, C-448/12 ja C-449/12 ja kolme kysymystä asiassa C-447/12.

26

Asioissa C-446/12, C-448/12 ja C‑449/12 esitetyt ensimmäiset kysymykset ja asiassa C-447/12 esitetty toinen kysymys koskivat asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 2 kohdan pätevyyttä. Ne vastasivat ennakkoratkaisukysymystä, joka johti tuomioon Schwarz (C-291/12, EU:C:2013:670).

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin peruutti edellisessä kohdassa mainitut kysymykset viimeksi mainitun tuomion antamisen jälkeen.

28

Raad van State sen sijaan pysytti asiassa C-447/12 esitetyn ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen, jonka sanamuoto on seuraava:

”Onko [asetuksen N:o 2252/2004] – – 1 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että asetusta ei sovelleta Alankomaiden henkilökortin kaltaiseen jäsenvaltion kansalaiselleen myöntämään henkilökorttiin, riippumatta henkilökortin voimassaolon kestosta ja riippumatta siitä, voidaanko henkilökorttia käyttää matkustusasiakirjana?”

29

Samoin Raad van State pysytti asioissa C-446/12, C-448/12 ja C-449/12 esitetyt toiset kysymykset sekä asiassa C-447/12 esitetyn kolmannen kysymyksen, jotka ovat samanlaisia ja joiden sanamuoto on seuraava:

”– – onko asetuksen [N:o 2252/2004] 4 artiklan 3 kohtaa [luettuna] Euroopan unionin perusoikeuskirjan [(jäljempänä perusoikeuskirja)] 7 ja 8 artiklan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn [Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun] yleissopimuksen 8 artiklan 2 kappaleen sekä [direktiivin 95/46] 7 artiklan f alakohdan, kun näitä luetaan yhdessä direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, valossa tulkittava siten, että kun jäsenvaltiot soveltavat asetusta, niiden on taattava lailla, että asetuksen perusteella kerättyjä ja tallennettuja tietoja ei saada kerätä, käsitellä ja käyttää muuhun tarkoitukseen kuin asiakirjan myöntämistä varten?”

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kysymyksellään selvittää ennen kaikkea, onko asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että tätä asetusta ei sovelleta Alankomaiden henkilökorttien kaltaisiin jäsenvaltion kansalaisilleen myöntämiin henkilökortteihin riippumatta sekä niiden voimassaoloajasta että siitä, onko niitä mahdollista käyttää matkustusasiakirjana tämän valtion ulkopuolella.

31

Asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaan asetusta ei sovelleta jäsenvaltioiden kansalaisilleen myöntämiin henkilökortteihin eikä väliaikaisiin passeihin ja matkustusasiakirjoihin, jotka ovat voimassa enintään 12 kuukautta.

32

On ensiksi tutkittava, vaihteleeko asetuksen N:o 2252/2004 soveltamisala henkilökortin voimassaoloajan mukaan.

33

Tältä osin asetuksen 1 artiklan 3 kohdan toisesta virkkeestä ilmenee, että säännöksessä rajoitetaan asetuksen soveltamisalaa siten, että siinä suljetaan soveltamisalan ulkopuolelle kaksi asiakirjaryhmää. Kun otetaan huomioon, että näitä asiakirjaryhmiä yhdistää tekstissä konjunktio ”eikä”, niitä on pidettävä toisistaan erillisinä.

34

Tätä päätelmää vahvistaa se, että useissa asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen kieliversioissa ja erityisesti englanninkielisessä versiossa (temporary passports and travel documents having a validity of 12 months of less) ja hollanninkielisessä versiossa (tijdelijke paspoorten en reisdocumenten die een geldigheidsduur van 12 maanden of minder hebben) sanoja ”väliaikainen” ja ”jotka ovat voimassa enintään 12 kuukautta” ei sovelleta yhteen edellisessä kohdassa mainituista asiakirjaryhmistä eli jäsenvaltioiden myöntämiin henkilökortteihin.

35

Näissä olosuhteissa on todettava, että sanat ”väliaikainen” ja ”jotka ovat voimassa enintään 12 kuukautta” eivät liity jäsenvaltioiden kansalaisilleen myöntämiin henkilökortteihin.

36

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaan asetusta ei sovelleta jäsenvaltioiden kansalaisilleen myöntämiin henkilökortteihin riippumatta siitä, ovatko ne väliaikaisia vai eivät ja mikä niiden voimassaoloaika on.

37

Myös asetuksen N:o 2252/2004 esityöt tukevat tätä päätelmää. Erityisesti jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista annettavaa neuvoston asetusta koskevan ehdotuksen (neuvoston asiakirja nro 11489/04, 26.7.2004) 1 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että tätä asetusta sovelletaan ”passeihin ja matkustusasiakirjoihin, jotka ovat voimassa vähintään 12 kuukautta. Sitä ei sovelleta jäsenvaltioiden kansalaisilleen myöntämiin henkilökortteihin”.

38

Toiseksi on tutkittava, voiko se, että Alankomaiden henkilökortin kaltaista henkilökorttia voidaan käyttää unionissa ja eräisiin kolmansiin valtioihin matkustettaessa, saattaa kyseisen kortin asetuksen N:o 2252/2004 soveltamisalaan.

39

Tältä osin on todettava, että Alankomaiden henkilökortin kaltainen henkilökortti voi täyttää tehtävänsä haltijansa tunnistamiseksi niihin kolmansiin valtioihin nähden, jotka ovat tehneet kahdenvälisiä sopimuksia asianomaisen jäsenvaltion kanssa, sekä direktiivin 2004/38 4 ja 5 artiklan mukaisesti useiden jäsenvaltioiden välillä tehtävillä matkoilla.

40

Asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 3 kohdan toisesta virkkeestä, kun sitä tulkitaan ottaen huomioon edellä 32–37 kohdassa todettu, käy kuitenkin ilmi, että unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti päättänyt jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäsenvaltioiden kansalaisilleen myöntämät henkilökortit.

41

Tästä seuraa, että se, että Alankomaiden henkilökortin kaltaista henkilökorttia voidaan käyttää unionissa ja eräisiin kolmansiin valtioihin matkustettaessa, ei voi saattaa kyseistä korttia asetuksen N:o 2252/2004 soveltamisalaan.

42

Edellä esitetyn perusteella on esitettyyn kysymykseen vastattava, että asetuksen N:o 2252/2004 1 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kyseistä asetusta ei sovelleta Alankomaiden henkilökorttien kaltaisiin jäsenvaltioiden kansalaisilleen myöntämiin henkilökortteihin riippumatta sekä niiden voimassaoloajasta että siitä, onko niitä mahdollista käyttää matkoilla tämän valtion ulkopuolella.

43

Näillä kysymyksillä, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ennen kaikkea, onko asetuksen N:o 2252/2004 4 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 95/46 6 ja 7 artiklan sekä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se velvoittaa jäsenvaltiot takaamaan, että asetuksen perusteella kerättyjä ja tallennettuja biometrisiä tietoja ei saada kerätä, käsitellä ja käyttää muihin tarkoituksiin kuin passin tai matkustusasiakirjan myöntämistä varten.

44

Tältä osin on ensiksi todettava, että kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen asiassa C-447/12 annettu vastaus, näin muotoiltuja kysymyksiä on syytä tarkastella vain asioiden C-446/12, C-448/12 ja C‑449/12 yhteydessä.

45

Asetuksen N:o 2252/2004 4 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että passien ja matkustusasiakirjojen myöntämistä varten biometriset tiedot on ”kerättävä” ja ”tallennettava” näiden asiakirjojen tallennusvälineeseen. Säännöksessä säädetään näiden tietojen käyttämisestä, että se on sallittua tämän asetuksen soveltamiseksi ainoastaan passin aitouden toteamiseksi tai haltijan henkilöllisyyden varmistamiseksi tilanteessa, jossa passi tai matkustusasiakirja on lain mukaan esitettävä.

46

Unionin tuomioistuin on jo tuomiossaan Schwarz (C-291/12, EU:C:2013:670) todennut, että biometristen tietojen käyttö ja tallentaminen asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin on perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa asetettujen vaatimusten mukaista.

47

Näiden tietojen kaiken muun käytön ja tallentamisen osalta asetuksen N:o 2252/2004 4 artiklan 3 kohdasta, joka koskee mainittujen tietojen käyttöä vain tämän asetuksen soveltamiseksi, seuraa, kun se luetaan asetuksen N:o 444/2009, jolla muutettiin asetusta N:o 2252/2004, johdanto-osan viidennen perustelukappaleen valossa, että tietojen mainittua käyttöä ja tallentamista ei säännellä viimeksi mainitulla asetuksella. Kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa todetaan näet, että asetusta N:o 2252/2004 sovelletaan rajoittamatta näiden tietojen muuta käyttöä tai tallentamista jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että se ei muodosta oikeusperustaa näiden tietojen tallentamiseen käytettävien tietokantojen perustamiselle tai ylläpitämiselle jäsenvaltioissa, mikä on yksinomaan kansallisen lainsäädännön piiriin kuuluva asia.

48

Tästä seuraa erityisesti, että asetuksessa N:o 2252/2004 ei velvoiteta jäsenvaltiota takaamaan lainsäädännössään, että jäsenvaltio ei käytä eikä tallenna biometrisiä tietoja muihin kuin kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettuihin tarkoituksiin (ks. vastaavasti tuomio Schwarz, C-291/12, EU:C:2013:670, 61 kohta).

49

Siltä osin kuin sitten on kyse perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklasta, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia on noudatettava silloin, kun kansallinen lainsäädäntö kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan. Toisin sanoen unionin oikeuden sovellettavuus merkitsee perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien sovellettavuutta (tuomio Åkerberg Fransson, C-617/10, EU:C:2013:105, 20 ja 22 kohta ja tuomio Texdata Software, C-418/11, EU:C:2013:588, 71–73 kohta).

50

Koska käsiteltävässä asiassa ei sovelleta asetusta N:o 2252/2004, ei ole tarpeen tutkia, ovatko biometristen tietojen käyttö ja tallentaminen muihin kuin asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettuihin tarkoituksiin yhdenmukaisia perusoikeuskirjan kyseisten artiklojen kanssa.

51

Edellä esitetyt seikat eivät vaikuta mahdolliseen tutkimiseen, jonka kansalliset tuomioistuimet suorittavat siltä osin, ovatko kaikki biometristen tietojen käyttämiseen ja tallentamiseen liittyvät kansalliset toimenpiteet yhteensoveltuvia niiden kansallisen lainsäädännön ja tarvittaessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen kanssa (ks. vastaavasti tuomio Schwarz, C-291/12, EU:C:2013:670, 62 kohta).

52

Siltä osin kuin lopuksi on kyse direktiivin 95/46 6 ja 7 artiklasta, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisukysymyksillään asetuksen N:o 2252/2004 ja ainoastaan tämän asetuksen tulkintaa. Koska edellä esitetyistä seikoista seuraa, että mainittua asetusta ei sovelleta käsiteltävässä asiassa, ei ole syytä erikseen tutkia, vaikuttavatko nämä artiklat biometristen tietojen säilyttämistä ja käyttöä koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön asetuksen N:o 2252/2004 soveltamisalan ulkopuolella.

53

Näin ollen esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 2252/2004 4 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei velvoiteta jäsenvaltioita takaamaan lainsäädännössään, että mainitun asetuksen perusteella kerättyjä ja tallennettuja biometrisiä tietoja ei kerätä, käsitellä ja käytetä muihin tarkoituksiin kuin passin tai matkustusasiakirjan myöntämistä varten, koska tämä näkökohta ei kuulu mainitun asetuksen soveltamisalaan.

54

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: