Tämä vuoden 2025 ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi – joka on neljäs lajissaan sen jälkeen, kun komissio käynnisti prosessin vuonna 2016 1 – on säännöllinen kertomus Euroopan unionin (EU) ympäristölainsäädännön ja -politiikkojen täytäntöönpanon tilasta. Tämänvuotinen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointipaketti sisältää tämän tiedonannon, jossa keskitytään EU:n laajuisiin suuntauksiin, ja 27 raporttia (yhden jokaisesta jäsenvaltiosta) täytäntöönpanon tilasta. Raporteissa suositellaan myös ensisijaisia toimia kullekin jäsenvaltiolle.

I. Täytäntöönpanon rooli EU:n ympäristölainsäädännössä ja -politiikassa

1. Tavoitteet ja haasteet

Ilmastonmuutos, saastuminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen ovat tämän hetken vakavimpia ja kiireellisimpiä riskejä sekä maailmanlaajuisesti että EU:ssa, ja niitä pahentaa kestämätön luonnonvarojen käyttö. 2 EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan tavoitteena on torjua näitä riskejä, ja niiden täytäntöönpano on parantunut merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Kiertotalousmateriaalien käyttöasteeseen ja resurssituottavuuteen liittyvät EU:n laajuiset indikaattorit osoittavat edistymistä jäsenvaltioiden siirtymisessä kiertotalouteen. Ilmanlaatu on sekin parantunut huomattavasti ja hyvän ilmanlaadun terveyshyödyt näin ollen lisääntyneet. Teollisuuden päästöt ja teollisuusonnettomuudet ovat vähentyneet huomattavasti. Suojelualueet ovat lisääntyneet merkittävästi kaikkialla EU:ssa, mikä auttaa EU:ta saavuttamaan luonnon monimuotoisuutta koskevassa maailmanlaajuisessa kehyksessä asetetun tavoitteen, jonka mukaan 30 prosenttia maa-alueesta on suojeltava lailla. Myös EU:n vuoteen 2030 ulottuvat ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa. 3 Täytäntöönpanossa on kuitenkin edelleen puutteita. Joillakin aloilla tarvitaan nopeampaa edistymistä, jotta voidaan vähentää jatkuvasti aiheutuvaa vahinkoa ja siitä aiheutuvia kustannuksia, saavuttaa EU:n kahdeksannessa ympäristöalan toimintaohjelmassa 4 vuodeksi 2050 asetetut tavoitteet sekä vastata ihmisten huolenaiheisiin.

Kaikki tämä olisi saatava aikaan siten, että kestävyys ja kilpailukyky kulkevat käsi kädessä. Tavoitteena on varmistaa, että vähähiilistäminen ja luonnonsuojelu johtavat kilpailukykyiseen kiertotalouteen, joka palauttaa luontoon enemmän kuin ottaa. 5 Avainasemassa tämän tavoitteen saavuttamisessa ovat lainsäädännön täytäntöönpano ja yksinkertaistaminen.

Toistuvat ja toisiinsa liittyvät ympäristökatastrofit ja -riskit, kuten tulvat, kuivuus, tulipalot ja zoonoosit, ovat osoittaneet, että ympäristönsuojelu on myös turvallisuuskysymys. Esimerkiksi luonnon suojeleminen merkitsee niiden 234 miljardin euron arvoisten ekosysteemipalvelujen turvaamista, joita luonto tällä hetkellä tarjoaa taloudellemme. 6 Saastumisen vähentäminen parantaa ihmisten terveyttä, vesihuoltoa ja luonnon hyvinvointia. Kiertotalous vähentää louhinnasta ja jätteistä aiheutuvaa pilaantumista sekä parantaa resurssitehokkuutta (myös vesitehokkuutta) ja siten taloudellista turvallisuutta. 7 Korkeat ympäristöstandardit edistävät yksityisen sektorin innovointia EU:n maailmanlaajuisesti kilpailukykyisellä puhtaan teknologian sektorilla, joka on myös vihreän siirtymän keskeinen edistäjä sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. 8 Yhteenvetona voidaan todeta, että ympäristöpolitiikka on EU:n kilpailukyvyn keskeinen tekijä.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää johdonmukaista, pitkäjänteistä, hyvin rahoitettua ja koko yhteiskunnan kattavaa toimintaa sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Jokaisen on tehtävä osansa.

2. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin rooli täytäntöönpanon ohjauksessa

Ensisijainen vastuu EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan käytännön täytäntöönpanosta on jäsenvaltioilla. 9 Komissio tukee jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimia monin tavoin, esimerkiksi poliittisen ja teknisen vuoropuhelun avulla, antamalla ohjeita säännösten tulkinnasta, myöntämällä EU:n rahoitusta esimerkiksi Life-ohjelman, koheesio- ja aluerahastojen, yhteisen maatalouspolitiikan ja elpymis- ja palautumistukivälineen kautta sekä tarjoamalla teknistä apua (tietoa, parhaita käytäntöjä ja koulutusta). 10

Perussopimusten valvojana myös komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimia käynnistämällä tarvittaessa rikkomismenettelyjä. 11 Komission valvontatehtävä ja rooli EU:n rahoituksen ohjaamisessa jäsenvaltioiden ympäristöpoliittisiin painopisteisiin täydentävät toisiaan. EU:n rahoitusta voidaan tietyin edellytyksin käyttää rikkomusten ehkäisemiseen tai lopettamiseen. Toisaalta ympäristörikkomuksia koskevat menettelyt toimivat vahvana kannustimena ohjata EU:n rahoitusta näiden tapausten korjaamiseen.

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi on lisäväline täytäntöönpanon seuraamiseksi ja tukemiseksi.

·Täytäntöönpanon seuranta. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa arvioidaan EU:n lainsäädännön ja politiikan täytäntöönpanon nykytilaa jäsenvaltioissa käyttäen yhdenmukaistettuja tietoja ja menetelmiä, jotka mahdollistavat vertailuanalyysin ja vertailun jäsenvaltioiden ja eri ajanjaksojen välillä. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi perustuu muun muassa komission, Euroopan ympäristökeskuksen ja kansallisten viranomaisten tietoihin. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi lisää jäsenvaltioiden viranomaisten ja suuren yleisön tietoisuutta tärkeimmistä täytäntöönpanoon ja investointeihin liittyvistä puutteista ja tarpeista kaikilla EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan tärkeimmillä aloilla. Niitä ovat kiertotalous ja jätteet, saasteettomuus, luonto ja biologinen monimuotoisuus, ilmasto, hallinto ja rahoitus. 12

·Täytäntöönpanon tukeminen. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa yksilöidään hyviä käytäntöjä ja haasteita jäsenvaltioissa sekä suositellaan parannuksia, ratkaisuja ja ensisijaisia toimia. Tämä auttaa jäsenvaltioiden ja komission päättäjiä priorisoimaan resurssien, kuten EU:n varojen ja teknisen avun, käyttöä EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa. Tämä on erityisen tärkeää EU:n seuraavan talousarvion osalta (monivuotinen rahoituskehys). 13 Täytäntöönpanon seuraamiseksi ja tukemiseksi tämä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointia koskeva tiedonanto sisältää liitteitä, joissa esitetään yleiskatsaus kaikista ensisijaisista toimista alueittain ja jäsenvaltioittain, sekä tulostaulun, jossa esitetään myönteinen, neutraali tai kielteinen arvio ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon tilasta alueittain ja jäsenvaltioittain. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa korostetaan täytäntöönpanon nykytilaa ja suuntauksia, kun taas ensisijaisissa toimissa ja tulostaulussa keskitytään tällä hetkellä tarpeellisiin toimiin.

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi on poliittinen väline, joka antaa kuvan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon tilasta jäsenvaltioissa. Siinä tehdyillä havainnoilla ei ole oikeudellista vaikutusta komission tai jäsenvaltioiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi ei vaikuta komission toimivaltaan arvioida, noudattavatko jäsenvaltiot EU:n lainsäädäntöä esimerkiksi rikkomusmenettelyjen yhteydessä.

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa yksilöidään ongelmia ja tarjotaan ratkaisuja. Siksi se on lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan tavoitteen valossa keskeinen väline täytäntöönpanovuoropuhelujen tukemiseen sekä lainsäädännön täytäntöönpanoa ja sen noudattamisen valvontaa koskevia vuotuisia tilannekatsauksia varten. 14 Lainsäädännön täytäntöönpano ja yksinkertaistaminen kulkevat käsi kädessä, koska niillä on sama päämäärä: tavoitteiden saavuttaminen kustannustehokkaasti. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnilla edistetään kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman täytäntöönpanoa ja annetaan tietoa eurooppalaista ohjausjaksoa varten määrittämällä ensisijaiset toimet lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

3. Huomattavia puutteita täytäntöönpanossa ja investoinneissa

Tässä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa esitetään EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanon tilanne

·kunkin aihealueen osalta koko EU:n tasolla tämän tiedonannon II osassa

·kunkin aihealueen osalta kussakin jäsenvaltiossa tämän tiedonannon liitteenä olevissa maakohtaisissa raporteissa.

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa esitellään edistymistä resurssien käytön ja kiertotalouden, puhtaamman ilman ja veden, suojeltujen luontoalueiden sekä ilmaston osalta. Jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan vielä täyttäneet kaikkia EU:n ympäristölainsäädännön mukaisia velvoitteitaan. 15

Täytäntöönpanon puutteet koskevat vaihtelevasti kaikkia EU:n ympäristölainsäädännön osa-alueita ja kaikkia jäsenvaltioita (ks. liitteessä 1 oleva ensisijaisten toimien luettelo). Jäsenvaltioille suositelluista 96 ensisijaisesta toimesta 22 koskee kiertotaloutta ja jätteitä, 36 vettä ja saastumista, 28 luontoa ja biologista monimuotoisuutta, 9 hallinnollisia asioita ja 1 rahoitusta.

Kansalliset viranomaiset ja kansalliset tuomioistuimet, jotka ovat ensisijaisesti vastuussa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta, ovat pyrkineet komission tuella panemaan täytäntöön EU:n ympäristösääntöjä ja valvomaan niiden noudattamista. Jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla vireillä olevien ympäristöön liittyvien oikeustapausten, rikkomismenettelyjen, vetoomusten ja kanteluiden määrä osoittaa kuitenkin, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpano on puutteellista. Joissakin tapauksissa myös yhden jäsenvaltion eri alueiden välillä on merkittäviä eroja.

Jos komissio havaitsee rikkomuksen, joka kuuluu sen valvonnan painopisteisiin ja joka ei ratkea nopeasti kahdenvälisen yhteydenpidon avulla, se voi toteuttaa täytäntöönpanotoimia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258 artiklan nojalla. Yli 90 prosentissa rikkomistapauksista käsittely päätetään ilman että tapaus viedään Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. 16 Tämä osoittaa, että komissio ja jäsenvaltio ovat usein yhtä mieltä sääntöjen tulkinnasta ja niiden noudattamisen varmistamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Ympäristön pilaantumisen haitat ovat kuitenkin saattaneet jatkua jo kuukausia, joskus jopa vuosia.

Huhtikuun 2. päivänä 2025 oli vireillä 309 EU:n ympäristölainsäädäntöä koskevaa rikkomistapausta (lukuun eivät sisälly ilmastolainsäädäntöä koskevat tapaukset). Tämä on noin 19 prosenttia komission kokonaistapauskuormituksesta kaikilla EU:n lainsäädännön aloilla. Näistä 309 tapauksesta

·24 prosenttia koski kiertotaloutta ja jätteitä, 45 prosenttia saasteettomuutta, 24 prosenttia luontoa ja luonnon monimuotoisuutta ja 7 prosenttia hallintoa

·5 prosenttia koski ilmoittamatta jättämistä (jäsenvaltio ei ollut ilmoittanut komissiolle kansallisia sääntöjä, joilla EU:n direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä), 25 prosenttia vaatimustenvastaisuutta (jäsenvaltio ei ollut varmistanut, että EU:n direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kansallisilla säännöillä asianmukaisesti, selkeästi ja täsmällisesti) ja 70 prosenttia puutteellista soveltamista (jäsenvaltio ei ollut noudattanut EU:n lainsäädännössä asetettuja merkittäviä velvoitteita, kuten ympäristötavoitteita)

·62 tapauksessa (20 % EU:n ympäristölainsäädännön 309 rikkomistapauksesta) tuomioistuin on antanut päätöksen, jota jäsenvaltio ei ole vielä noudattanut.

Joissakin tapauksissa komissio voi pyytää unionin tuomioistuinta määräämään jäsenvaltiolle kiinteämääräisen hyvityksen ja/tai uhkasakon unionin tuomioistuimen aiemman tuomion noudattamatta jättämisestä. EU:n ympäristölainsäädännön alalla viisi jäsenvaltiota maksaa tällä hetkellä seuraamuksia EU:n talousarvioon, koska ne eivät ole vielä saavuttaneet vaatimustenmukaisuutta. Taulukossa 1 luetellaan lopullisesti maksetut seuraamukset siitä alkaen, kun vuoden 1992 Maastrichtin sopimus mahdollisti taloudelliset seuraamukset, mutta käytännössä kaikki nämä seuraamukset on määrätty ja maksettu viimeisten 15 vuoden aikana. Seuraamusten kokonaissumma on lähes 1,2 miljardia euroa.

Taulukko 1 – Jäsenvaltioiden SEUT-sopimuksen 260 artiklan mukaisesti maksamat kiinteämääräiset hyvitykset ja uhkasakot vireillä olevissa ympäristölainsäädännön noudattamatta jättämistä koskevissa tapauksissa 2. huhtikuuta 2025

Jäsenvaltio	Maksettu yhteensä, EUR
Italia	806 399 685
Kreikka	232 962 511
Espanja	90 510 924
Irlanti	17 225 744
Romania	8 000 400
Yhteensä	1 155 099 265

Täytäntöönpanon puutteiden lisäksi jäsenvaltioiden nykyisten ympäristömenojen ja täytäntöönpanon puutteiden korjaamiseksi tarvittavan menotason välillä on investointivaje. Vaje on 122 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa 0,8:aa prosenttia EU:n BKT:stä. 17 Ero vaihtelee jäsenvaltioiden välillä huomattavasti: 0,1 prosentista 2,9 prosenttiin kansallisesta BKT:stä. Investointivajeesta 48 prosenttia koskee saastumista ja vesihuoltoa, 30 prosenttia taas luontoa ja luonnon monimuotoisuutta. Loput 22 prosenttia vajeesta muodostavat kiertotalous ja jätteet. Näihin investointivajearvioihin ei sisälly ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen tarvittavia investointeja.

4. Lainsäädännön täysimittainen, oikea-aikainen, oikeudenmukainen ja kustannustehokas täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää

Lainsäädännön täytäntöönpano on komission keskeinen painopistealue. Komission hiljattain antamassa tiedonannossa Yksinkertaisemmin ja nopeammin toimiva EU muistutetaan nopeiden ja päättäväisten täytäntöönpanotoimien merkityksestä ja siitä, että komission on jatkettava ”strategista toimintamalliaan, jossa käsitellään ensisijaisesti rikkomisia, joiden vaikutukset yleiseen etuun ja elinkeinoelämän etuihin ovat kaikkein suurimmat”. 18

Lisäksi EU:lle aiheutuu tällä hetkellä EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon puutteiden vuoksi suuria kustannuksia esimerkiksi ennenaikaisista kuolemista. Joka kymmenes kuolema EU:ssa voidaan yhdistää saastumiseen. 19 Kustannuksia aiheutuu myös taudeista (esimerkiksi terveydenhuoltokustannuksia ja tuotannon menetystä), puhdistamisesta ja ekosysteemipalvelujen vähenemisestä. 20

Kun tarkastellaan tämäntyyppisiä kustannuksia EU:n ympäristölainsäädännön kolmella tärkeimmällä osa-alueella – kiertotalous ja jätteet, saasteettomuus sekä luonto ja luonnon monimuotoisuus –, hiljattain tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanon laiminlyönnin kustannukset ovat vähintään 180 miljardia euroa vuodessa. 21

Toisin sanoen täytäntöönpanon puutteet maksavat EU:lle 180 miljardia euroa vuodessa, mutta niiden korjaaminen maksaisi vähemmän (122 miljardia euroa vuodessa). Tämä tarkoittaa, että EU:n ympäristölainsäädännön täydellinen, oikea-aikainen ja kustannustehokas täytäntöönpano on investointi, koska ympäristön pilaantumisen jo tällä hetkellä koettavien seurausten korjaaminen on huomattavasti kalliimpaa.

5. Lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon keskeiset tekijät

EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpano edellyttää pitkäjänteisiä toimia, jotka perustuvat pitkän aikavälin suunnitteluun, hyvään tietopohjaan, yhteistyöhön alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, olennaiseen infrastruktuuriin ja rahoitukseen sekä sidosryhmien tuomiseen mukaan täytäntöönpanotyöhön.

Niiden täytäntöönpanoa koskevien keskustelujen, joita komissio on käynyt jäsenvaltioiden kanssa rikkomistapausten, rahoituspyyntöjen ja teknisen avun pyyntöjen yhteydessä, perusteella on mahdollista yksilöidä viisi keskeistä tekijää, jotka erottavat lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon puutteellisesta täytäntöönpanosta.

Nämä tekijät ovat 1) ympäristötavoitteiden sisällyttäminen julkiseen politiikkaan poliittisen vuoropuhelun avulla sillä periaatteella, että täytäntöönpanon kustannukset jaetaan sidosryhmien kesken, 2) rahoitus, 3) hallinnolliset valmiudet erityisesti asianmukaisen suunnittelun ja koordinoinnin varmistamiseksi, 4) digitaalinen data sekä 5) yleisön osallistuminen ympäristöasioita koskevaan päätöksentekoon ja oikeussuojan saatavuus.

Kaikilla sidosryhmillä – komissiosta jäsenvaltioihin, alue- ja paikallisviranomaisiin, yksityiseen sektoriin, kansalaisyhteiskuntaan ja kotitalouksiin – on oma tehtävänsä yhteisten etujen edistämisessä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa.

Ympäristötavoitteiden sisällyttäminen julkiseen politiikkaan poliittisen vuoropuhelun avulla sillä periaatteella, että täytäntöönpanon kustannukset jaetaan sidosryhmien kesken

Täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa ympäristöpolitiikan riittävä integrointi julkisten politiikkojen määrittelyyn ja toteuttamiseen järjestelmällisesti, varhaisemmassa vaiheessa ja monialaisesti. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että on huomioitava julkisen politiikan, talousarvion ja talouden vaikutukset ympäristöön – ja viime kädessä ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Tämä suhde on vastavuoroinen: on ratkaisevan tärkeää ottaa huomioon myös ympäristön vaikutukset julkisiin politiikkoihin, talousarvioon ja talouteen.

Ympäristöasioiden integroinnissa pitää lisäksi huomioida täytäntöönpanon kustannusten jakaminen sidosryhmien kesken. Tämä edellyttää oikeudenmukaista, oikea-aikaista ja vakaata poliittista päätöksentekoa. Esimerkiksi ilma-, luonto- ja vesipolitiikka edellyttävät velvoitteiden asettamista eri sidosryhmille, kuten julkiselle sektorille, teollisuudelle, maataloudelle ja kotitalouksille. Luonnon ennallistamisen, maatalouden, asumisen, teollisuuden ja kestävän energian yhteensovittaminen edellyttää maankäyttöä koskevia päätöksiä. Kukin jäsenvaltio voi päättää siitä, miten täytäntöönpanon kustannukset jaetaan sidosryhmien kesken – kansallisella ja joskus alueellisella ja paikallisella tasolla – oman tilanteensa perusteella sopivan tasapainon saavuttamiseksi. Tämä edellyttää laajoja vuoropuheluja ja kuulemisia varhaisessa vaiheessa, yhteisten etujen tunnustamista sekä vakaita, ennakoitavia oikeudellisia kehyksiä, jotka eivät ole vaarassa kumoutua tuomioistuimissa.

Esimerkiksi vuoden 2024 vihreää Tanskaa koskeva sopimus on tässä suhteessa merkittävä saavutus. Kyseessä on laaja poliittinen kompromissi, jolla on maatalous-, ympäristö- ja muiden sidosryhmien sekä useimpien puolueiden tuki. Siinä sovitaan erityisesti karjan, maatalouskalkin ja ojitettujen turvemaiden päästöjen verottamisesta ja noin 400 000 hehtaarin maatalousmaa-alueen muuttamisesta luonnoksi ja metsiksi Tanskassa. 22

Toisaalta mitä pidempään ympäristöongelmien käsittely viivästyy, sitä enemmän ympäristökustannuksia kertyy. Lopulta ne kasvavat niin suuriksi, että ne edellyttävät radikaaleja lyhyen aikavälin toimia, jotka voivat aiheuttaa voimakasta vastustusta asianomaisissa sidosryhmissä. Tällaisissa skenaarioissa ympäristötoimien toteuttamatta jättäminen tai viivästyneet toimet johtavat todennäköisesti oikeudenkäynteihin, jotka aiheuttavat lisäviivästyksiä ja vähentävät poliittisen vuoropuhelun ja ratkaisun mahdollisuuksia.

Rahoitus

Rahoitus on keskeinen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon mahdollistaja. Jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä juurikaan käytä ympäristöverotusta. Ne voisivat harkita, miten yritysten ja kuluttajien valintoja voitaisiin ohjata ja saada samalla verotuloja, joita voitaisiin käyttää investointivajeen täyttämiseen. Ympäristöverotulojen suhde BKT:hen vaihteli vuonna 2022 koko EU:ssa 0,9 prosentista (Irlanti) 5,6 prosenttiin (Kreikka). 23

Saastuttaja maksaa ‑periaatteen toteutumisen parantamiseksi voitaisiin käyttää veroja, laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä ja muita mekanismeja. Yksityisen rahoituksen saaminen edellyttää asianmukaisia kannustimia, esimerkiksi yritysten kannustamista arvostamaan ekosysteemipalveluja asianmukaisesti ja maksamaan niistä. 24

Lisäksi jäsenvaltioilla on merkittäviä ympäristölle haitallisia menoja, kuten fossiilisten polttoaineiden tukia. 25 Tämä johtaa siihen, että erityyppiset julkiset menot toimivat toisiaan vastaan, mikä vähentää niiden tehokkuutta ja hidastaa vihreää siirtymää. Sekä tässä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointipaketissa että eurooppalaista ohjausjaksoa 2024 koskevassa paketissa suositellaankin ympäristölle haitallisten menojen vähentämistä.

Menoja olisi myös ohjattava vihreään T&K-toimintaan, koska se voisi merkittävästi nopeuttaa teknologista kehitystä ja vihreän teknologian käyttöönottoa markkinoilla. Tämä puolestaan alentaisi ympäristölainsäädännön toteutuksen kustannuksia. 26

Hallinnolliset valmiudet

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpano edellyttää riittävää henkilöstöä, osaamista, rahoitusta, tietoa ja digitalisaatiota sekä kansallisella, alueellisella että paikallisella tasolla. Ympäristöalan hallinnollisten valmiuksien parantamisen tarkoituksena on tuottaa tuloksia – kuten hallinnollisia ja oikeudellisia päätöksiä tai infrastruktuuria – tehokkaasti ja nopeasti. Tästä on hyötyä sekä julkiselle että yksityiselle sektorille, ja viime kädessä se hyödyttää myös ympäristöä ja parantaa ihmisten terveyttä ja turvallisuutta. Tuloksien tehokasta ja nopeaa saavuttamista on tuettava asianmukaisella tiedonkeruulla ja seurannalla, valvontaelimillä, joilla on tarkastusvaltuudet, sekä asiaan erikoistuneilla poliiseilla, syyttäjillä ja tuomioistuimilla.

Komissio avustaa jäsenvaltioita tässä asiassa EU:n rahoituksen ja ComPAct-aloitteen, teknisen tuen välineen sekä valmiuksien kehittämistä ja teknistä apua koskevien TAIEX-ohjelmien kautta (ks. II osan 5 jakso jäljempänä). 27 Jäsenvaltioiden teknisen tuen pyyntöjen määrä ylittää jatkuvasti käytettävissä olevat resurssit. Tämä osoittaa, että näihin välineisiin on kiinnostusta ja niistä voi olla hyötyä jäsenvaltioiden hallinnollisten valmiuksien tarkastelussa ja tukemisessa.

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon tarvittavien hallinnollisten valmiuksien saavuttaminen edellyttää myös riittävää suunnittelua ja koordinointia. Tämä vaatii johdonmukaista pitkän aikavälin suunnittelua eri politiikan alojen välisten yhteyksien tunnistamiseksi. Esimerkiksi ylimitoitettu puupolttoainetta käyttävä voimalaitos tai polttolaitos aiheuttaa todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia. Toisaalta yksittäisellä hankkeella voidaan luoda synergioita, jotka edistävät useita ympäristötavoitteita samanaikaisesti. Esimerkiksi kosteikkojen ennallistaminen voi edistää samanaikaisesti hiilen sitomista, tulvasuojelua ja lajien elpymistä.

Näin ollen yhdennetympi ja kokonaisvaltaisempi lähestymistapa – esimerkiksi eri politiikan alojen tai alueiden viranomaisten yhteen saattaminen – on yleensä pitkäkestoisempi, osallistavampi, johdonmukaisempi, vaikuttavampi ja tehokkaampi vaihtoehto. 28 Sen sijaan siiloutuneet ja hajanaiset lähestymistavat ovat yleensä lyhytkestoisempia, ristiriitaisempia (tai päällekkäisempiä) ja alttiimpia erityisintressien vaikutukselle.

Esimerkiksi kaikkia merkityksellisiä ympäristönäkökohtia olisi arvioitava järjestelmällisesti ympäristölle aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi ennen sellaisten toimien hyväksymistä, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Jos ympäristövaikutusten arvioinnit ja lupamenettelyt suunnitellaan ja toteutetaan hyvin – eli niille osoitetaan riittävästi aikaa, asianmukaista osaamista sekä oikeat inhimilliset ja digitaaliset resurssit –, ne voidaan toteuttaa nopeasti ja kilpailukykytavoitteen mukaisesti. Komissio antoi vuonna 2022 suosituksia ja ohjeita uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden lupamenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi ja tukee edelleen jäsenvaltioita tässä työssä. 29

Myös kansallisen ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa alueellisella ja paikallisella tasolla on tuettava. Tämä edellyttää vertikaalista koordinointia kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välillä (”monitasoinen hallinto”). Joissakin jäsenvaltioissa alue- tai paikallisviranomaisilla on valtuudet toteuttaa ympäristötoimia mutta niillä ei aina ole siihen tarvittavaa henkilöstöä, osaamista tai budjettia. Kansalliset ympäristövirastot tarjoavat tukea tiedon, teknisen avun tai koordinointipalvelujen muodossa, mutta tämä ei aina riitä varmistamaan oikea-aikaisia, tehokkaita paikallisen tason toimia.

Digitaalinen data

Digitaalisen datan saatavuus ja käyttö on yksi ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon keskeisistä tekijöistä. Ympäristön tilaa ja ympäristöpolitiikkaa koskeva data on ratkaisevan tärkeää päätöksenteon ja tieteellisen tiedon tukemiseksi, edistymisen seuraamiseksi sekä vertailuanalyysien, politiikan arvioinnin ja vastuuvelvollisuuden mahdollistamiseksi. Tämä edellyttää, että kerättävä, analysoitava ja levitettävä data on FAIR-periaatteiden (löydettävissä oleva, saatavilla oleva, yhteentoimiva ja uudelleenkäytettävä – Findable, Accessible, Interoperable, Reusable) mukaista sekä riittävän tarkkaa, taajaan kerättyä ja käyttäjäystävällistä. 30 Varsinkin Viro erottuu edukseen käyttämällä yleisesti ja runsaasti digitaalista dataa ympäristönseurantatarkoituksiin, jätehuolto mukaan lukien.

Jäsenvaltioiden osalta ehdoton vähimmäisvaatimus on ympäristötietodirektiivin täydellinen täytäntöönpano, mutta uuden, paremman datan käyttö tukee ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa myös kokonaisuutena. Nopeasti kehittyvän teknologian, kuten maanhavainnoinnin ja Copernicus-järjestelmän, tuottama digitaalinen data tarjoaa yleisesti ottaen uusia mahdollisuuksia ympäristövaatimusten noudattamisen tehokkaampaan varmistamiseen. 31 On myös tärkeää parantaa olemassa olevia tietokokonaisuuksia. Komissio totesi hiljattain esimerkiksi, että ”jäsenvaltioiden edistyminen vesitietojen digitalisoinnissa on ollut riittämätöntä”. 32 Tältä osin on tärkeää löytää oikea tasapaino tietojen saatavuuden ja liikesalaisuuksien suojaamisen tai viranomaisten luottamuksellisten menettelyjen välillä.

Yleisön osallistuminen ympäristöasioita koskevaan päätöksentekoon ja oikeussuojan saatavuus

Täytäntöönpanon puutteet osoittavat myös, että yleisön osallistuminen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon kansallisella tasolla ja oikeussuojan saatavuus kansallisissa tuomioistuimissa eivät ole olleet riittäviä. Näiden välineiden vaikuttavuuden varmistaminen onkin keskeinen osa ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa.

Sidosryhmillä on merkittävä rooli ympäristöä koskevassa päätöksenteossa: ne tarjoavat tietoja ja osallistuvat arviointeihin ympäristövaikutusten arviointia koskevassa direktiivissä ja strategista ympäristöarviointia koskevassa direktiivissä vahvistetun menettelyn puitteissa. Vastaavasti sidosryhmillä on merkittävä rooli on EU:n ympäristölainsäädännön noudattamisen valvonnassa kansallisten tuomioistuinten puitteissa. Uusi ympäristörikosdirektiivi ja ympäristövastuudirektiivin arviointi luovat perustan oikeussuojakeinojen ja seuraamusten tehostamiselle.

Jäsenvaltioiden on ratkaisevan tärkeää panna täytäntöön tarkistettu ympäristörikosdirektiivi. Sen avulla voidaan lisätä pelotevaikutusta tarkastuksilla ja seuraamuksilla sekä varmistaa riittävät resurssit täytäntöönpanoelimille, asiaan erikoistuneille poliiseille, syyttäjille ja tuomioistuimille.

Komission ensisijaisena tavoitteena on jatkaa kansallisten täytäntöönpano- ja oikeuselinten tukemista tiedotuksen, koulutuksen ja parhaiden käytäntöjen jakamisen avulla. Toinen ensisijainen tavoite on parantaa kannekelpoisia oikeuksia, oikeussuojan saatavuutta ja seuraamuksia koskevaa oikeudellista kehystä alakohtaisessa lainsäädännössä. Esimerkiksi hiljattain tarkistetut ilmanlaatudirektiivi ja teollisuuden päästödirektiivi edustavat kehitystä tällä alueella. 33 Komissio sai ympäristövastuudirektiivin arvioinnin päätökseen lopulta huhtikuussa 2025 (ks. II osan 5 jakso jäljempänä).

6. Päätelmät

EU:n ympäristölainsäädäntö ja -politiikka edistävät EU:n hyvinvointia, kilpailukykyä ja turvallisuutta ja ovat välttämättömiä unionin kestävälle kehitykselle. Komissio jatkaa EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanon parantamista tukemalla jäsenvaltioita teknisillä valmiuksilla ja rahoituksella sekä tarvittaessa lainsäädännön yksinkertaistamisella ja valvonnalla.

Joidenkin ympäristölainsäädännön ja -politiikan alojen täytäntöönpano EU:ssa on parantunut merkittävästi, mikä on suoraan pelastanut ihmishenkiä ja vähentänyt kustannuksia. Edistymisvauhtia olisi kuitenkin nopeutettava EU:n ympäristölainsäädännön vaatimusten ja kahdeksannessa ympäristöalan toimintaohjelmassa asetettujen vuosien 2030 ja 2050 tavoitteiden täyttämiseksi. Kyseiset tavoitteet perustuvat tieteellisiin arviointeihin sekä EU:n kansainvälisiin sitoumuksiin.

Niin kauan kuin EU:n jäsenvaltiot eivät onnistu korjaamaan täytäntöönpanon puutteita, niille aiheutuu huomattavia kustannuksia täytäntöönpanon laiminlyönnistä – vähintään 180 miljardia euroa vuodessa, vaikka ilmastolainsäädännön ja -politiikan kustannuksia ei oteta lukuun. Määrään sisältyy menetettyjen ihmishenkien, sairauksien, terveydenhuollon, puhdistamisen ja ekosysteemipalvelujen heikkenemisen kustannuksia. Se ei sisällä muita, vaikeammin määritettäviä kustannuksia, kuten oikeusvaltioperiaatteen ja tasapuolisten toimintaedellytysten heikkenemiseen liittyviä kustannuksia. Ratkaisevaa on, että täytäntöönpanon kustannukset ovat huomattavasti täytäntöönpanon laiminlyönnin kustannuksia pienemmät. Lainsäädännön täytäntöönpano on siis järkevä investointi.

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa voitaisiin parantaa sisällyttämällä ympäristötavoitteet paremmin julkisiin politiikkoihin käymällä poliittisia vuoropuheluja ja tekemällä valintoja siirtymäkustannusten jakamisesta sidosryhmien kesken, lisäämällä rahoitusta, parantamalla hallinnollisia valmiuksia, käyttämällä tehokkaasti digitaalista dataa sekä varmistamalla yleisön osallistuminen ja oikeussuojan saatavuus ympäristöasioissa. Yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla – kuten kansallisilla ja alueellisilla hallituksilla, paikallisviranomaisilla, yksityisellä sektorilla ja koko kansalaisyhteiskunnalla – on yhteinen intressi käyttää näitä keinoja ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi ja sen kustannustehokkuuden parantamiseksi.

II. Täytäntöönpanon tila EU:n ympäristölainsäädännössä ja -politiikassa

1. Kiertotalous ja jätteet

Tausta: pitkän aikavälin tavoitteet ja suuntaukset, tärkeimmät mittarit ja alan keskeinen lainsäädäntö

Kuten kilpailukykykompassia ja puhtaan teollisen kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa korostettiin, 34 EU:n kilpailukyky, työllisyyden kasvu, taloudellinen turvallisuus, häiriönsietokyky, ilmastoneutraalius ja yleinen ympäristön kestävyys perustuvat resurssien tehokkaaseen, kiertotalouden periaatteiden mukaiseen käyttöön. Kiertotalouden käytännöt tuottavat kustannussäästöjä EU:n teollisuusyrityksille, jotka kuluttavat yleisesti ottaen yli kaksi kertaa enemmän rahaa materiaaleihin kuin työvoimaan tai energiaan. Uudelleenkäyttö ja kierrätys sekä kaatopaikkajätteen vähentäminen ovat avainasemassa energian säästämisessä, kasvihuonekaasupäästöjen ja saastumisen vähentämisessä, raaka-aineiden toimitusvarmuuden lisäämisessä ja EU:n riippuvuuden vähentämisessä EU:n ulkopuolisista maista tulevasta tuonnista. Ne luovat paikallisia työpaikkoja ja edistävät uusia teknologisia innovaatioita kestävien tuotteiden ja materiaalien hallinnan aloilla.

Tässä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa raportoidaan kiertotalouteen siirtymistä koskevan EU:n poliittisen kehyksen, joka on vahvistettu kiertotalouden toimintasuunnitelmassa vuonna 2020, täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa. 35 Poliittisen kehyksen tavoitteena on laajentaa kiertotalouden ratkaisuja, jotta kestävistä tuotteista tulisi normi, muuttaa jäte taloudellisesti arvokkaaksi ja keskittyä keskeisiin arvoketjuihin. Siinä otetaan käyttöön joukko lainsäädännöllisiä ja muita toimia tuotteiden koko elinkaaren ajalle ja arvoketjujen alusta loppuun. Näitä ovat esimerkiksi kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva asetus 36 , jolla otetaan käyttöön suoritustaso- ja tietovaatimukset tuoteryhmittäin. Keskeisiä arvoketjuja varten on otettu käyttöön tiettyjä aloitteita, joiden avulla voidaan parantaa kiertotalouden periaatteiden toteuttamista. Niitä ovat esimerkiksi kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskeva EU:n strategia 37 , akku- ja paristoasetus 38 sekä pakkaus- ja pakkausjäteasetus 39 .

Tässä yhteydessä EU:n jätepolitiikalla pyritään edistämään kiertotaloutta hyödyntämällä jätteestä saatavia korkealaatuisia resursseja, kuten kriittisiä raaka-aineita. EU:n jätepolitiikan päätavoitteena on suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä jätteiden syntymisen ja käsittelyn haitallisilta vaikutuksilta.

Alan keskeistä lainsäädäntöä ovat jätepuitedirektiivi 40 , kaatopaikkadirektiivi 41 , akkuja ja käytettyjä akkuja koskeva asetus 42 , ehdotettu romuajoneuvoja koskeva asetus, joka korvaa nykyisen direktiivin, 43 sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskeva direktiivi 44 ja jätteensiirtoasetus 45 . Näissä ja muissa säädöksissä vahvistetaan jätehuoltoa koskevat säännöt, jotka koskevat pysyviä orgaanisia yhdisteitä, vaarallista jätettä, alusten kierrätystä, kaivosjätettä ja voiteluöljyjä. 46

Kiertotalouteen siirtymiselle ei ole kaiken kattavaa indikaattoria. Sen keskeisiä indikaattoreita ovat kuitenkin kiertotalousmateriaalien käyttöaste, joka mittaa uusioraaka-aineiden osuutta EU:n materiaalikysynnästä, sekä resurssituottavuus, joka mittaa bruttokansantuotetta (BKT) materiaalin kotimaisen kulutuksen yksikköä kohti (ks. kaaviot jäljempänä). Jätteen keskeisiä indikaattoreita ovat jätteen syntymistä kuvaavat luvut sekä kierrätysasteet ja kaatopaikkajätteen asteet.

EU:n tunnusluvut

Kaavio 1

Lähde: Eurostat, Circular material use rate, env_ac_cur, päivitetty 13.11.2024, sivustolla vierailtu 10.12.2024, https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/env_ac_cur/default/table .

Kaavio 2

Lähde: Eurostat, Resource productivity, env_ac_rp, päivitetty 7.8.2024, sivustolla vierailtu 10.12.2024, https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/env_ac_rp/default/table .

Tärkeimmät havainnot

·Jäsenvaltiot ovat edistyneet hieman kiertotalouteen siirtymisessä. Kaaviosta 1 käy ilmi, että EU:n laajuinen kiertomateriaalin käyttöaste nousi 11,2 prosentista 11,8 prosenttiin vuosina 2020–2023. Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa asetettu tavoite on kaksinkertaistaa vuoden 2020 kierrätysaste 22,4 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Näin ollen tarvitaan lisäponnisteluja, erityisesti kiertotalouden alkuvaiheen toimenpiteiden käyttöönottoa koko arvoketjussa, 47 sekä keskittymistä jätteiden syntymisen vähentämiseen ja materiaalien uudelleenkäyttöön.

·Jotkin jäsenvaltiot ja alueet ovat siirtymän kärjessä kiertotalouden indikaattoreiden ja toteutettujen toimenpiteiden osalta, kun taas toiset ovat jääneet jälkeen.

·Kiertotalouteen siirtymistä tarvitaan kiireellisesti erityisesti rakennetussa ympäristössä 48 , jotta voidaan vähentää haitallisia vaikutuksia (lähinnä resurssien kulutusta ja jätettä), säilyttää tuotteiden ja omaisuuden arvo järjestelmässä sekä tuottaa uusia ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä 49 .

·Vaikka yhdyskuntajätteen kierrätys on lisääntynyt ja kaatopaikalle sijoittaminen vähentynyt, monet jäsenvaltiot ovat vaarassa jäädä yhdyskuntajätteen uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevasta vuoden 2025 tavoitteesta (55 %), pakkausjätteen kierrätystä koskevasta vuoden 2025 tavoitteesta (65 %) ja yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoitusta koskevasta vuoden 2035 tavoitteesta (10 %). Merkittäviä mineraaleja lukuun ottamatta jätteiden kierrätysaste ei ole juuri kasvanut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

·Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niillä on ajantasaiset kansalliset jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat ohjelmat kierrätyskelvottoman jätteen määrän vähentämiseksi. Monet niistä ovat hiljattain hyväksyneet ja ovat panemassa täytäntöön jätehuollon uudistuksia, joilla lisätään kierrätysastetta. Suuri talteenottoaste ja erilliskeräyksen laatu ovat olennaisia uudelleenkäyttöön valmistelun ja kierrätyksen edellytyksiä.

·Jätteiden kaatopaikalle sijoittamisen ja polttamisen vähentämiseksi on käytettävä taloudellisten toimenpiteiden koko kirjoa, kuten kannustimia ja investointeja. Investointeja tarvitaan sellaisen jäteinfrastruktuurin kehittämiseen, jolla tuetaan jätteen syntymisen ehkäisemistä sekä jätteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä erityisesti biojätteen ja muovin osalta, sekä pakkausten panttijärjestelmien käyttöönottoon.

Esimerkkejä hyvistä toimintatavoista

·Virossa otetaan vuonna 2025 käyttöön digitaalinen järjestelmä jätteitä koskevan datan reaaliaikaiseen hallintaan ja jäljittämiseen. 50 Järjestelmän avulla yritykset voivat lähettää jätteitä koskevia datakokonaisuuksia sähköisesti kansallisille viranomaisille, mikä vähentää hallinnollista taakkaa. Sen odotetaan myös tukevan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa ja politiikan kehittämistä.

·Puola on ottanut käyttöön osittaisen vapautuksen jätemaksusta 51 sellaisten kiinteistöjen omistajille, jotka kompostoivat jätteensä kotona. Tämä kannustaa kotikompostointiin ja parantaa seurantaa, koska poikkeuksen saamiseksi kotitalouksien on ilmoitettava kotikompostoinnista kunnalle.

2. Saasteettomuus (kemikaalit mukaan lukien)

Toinen Zero Pollution Monitoring and Outlook -julkaisu 52 osoittaa selvästi, ettei puhtaan ilman, puhtaan veden ja puhtaan maaperän saavuttamisessa ole edistytty riittävästi. Kun otetaan huomioon viime vuosina hyväksytty uusi ja tarkistettu lainsäädäntö, tavoitteiden saavuttamisessa on keskityttävä nimenomaan lainsäädännön täytäntöönpanoon.

A. Vesi

Tausta: pitkän aikavälin tavoitteet ja suuntaukset, tärkeimmät mittarit ja alan keskeinen lainsäädäntö

Vesivarojen ja niistä riippuvaisten ekosysteemien suojelu sekä puhtaan veden saatavuus ovat elintärkeitä ihmiselämän, talouden (vettä tarvitaan kaikilla talouden aloilla) ja ympäristön kannalta. EU:n vesipolitiikka on kattavaa: se kattaa veden laadun ja määrän ja siinä säädetään toimivaltaisia viranomaisia ja vesialaa koskevista velvoitteista. 53 Tälle vahvalle vesipolitiikalle rakentuu eurooppalainen vesiresilienssiä koskeva strategia 54 , jolla politiikkaa kehitetään, jotta EU:n talous, yhteiskunta ja luonto olisivat tulevaisuudessa häiriönsietokykyisempiä veteen liittyvien riskien osalta. Vesiresilienssi on myös keskeinen osa EU:n kilpailukykyä. Vesitehokas talous, joka pitää EU:n vesialan kehityksen eturintamassa, mahdollistaa sen, että EU saavuttaa ympäristö- ja taloudelliset tavoitteensa säilyttäen samalla strategisen riippumattomuutensa.

Tärkeimmät tätä alaa koskevat EU:n lait ovat vesipuitedirektiivi 55 ja sen pinta- ja pohjavesiä koskevat tytärdirektiivit, tulvadirektiivi 56 , veden uudelleenkäyttöasetus 57 , juomavesidirektiivi 58 , uimavesidirektiivi 59 , nitraattidirektiivi 60 , yhdyskuntajätevesien käsittelydirektiivi 61 ja meristrategiapuitedirektiivi. 62 Tähän mennessä tehdyt arvioinnit osoittavat, että vesidirektiivit ovat yleisesti ottaen tarkoituksenmukaisia. Silti niiden täytäntöönpanoa on parannettava. Juomavesidirektiiviä ja yhdyskuntajätevesien käsittelydirektiiviä on tarkistettu vuosina 2020 ja 2024.

Jäsenvaltioiden on joka kuudes vuosi raportoitava komissiolle vesipiirien hoitosuunnitelmistaan ja tulvariskien hallintasuunnitelmistaan. Komissio on arvioinut vesipiirien kolmannen kauden hoitosuunnitelmat ja tulvariskien toisen kauden hallintasuunnitelmat, jotka kattoivat vuodet 2022–2027; ne oli toimitettava maaliskuuhun 2022 mennessä, ja komissio raportoi niistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle helmikuussa 2025. 63

EU:n tunnusluvut

EU:n vesimuodostumien tila ei ole parantunut merkittävästi, kun tarkastellaan kaikkien vesimuodostumien tietoja yhdessä. Tietyt paineet ovat vähentyneet selvästi, kun jäsenvaltiot ovat lisänneet veteen liittyviä menojaan tai edistyneet merkittävästi muun tähän aiheeseen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanossa. Pohjavesimuodostumista valtaosan määrällinen ja kemiallinen tila on hyvä, ja ne ovat kehittyneet edellisen raportointikauden jälkeen myönteisesti (kaaviot 5 ja 6). Pintavesien tila sen sijaan on kriittinen. Ekologinen tila on hyvä alle puolessa (39,5 %) ja kemiallinen tila alle kolmanneksessa (26,8 %) arvioiduista EU:n pintavesimuodostumista (kaaviot 3 ja 4). 64

Kaavio 3: EU:n pintavesimuodostumien ekologisen tilan muutos ensimmäisten, toisten ja kolmansien vesipiirin hoitosuunnitelmien välillä (2009, 2015, 2022)

Kaavio 4: EU:n pintavesimuodostumien kemiallisen tilan muutos ensimmäisten, toisten ja kolmansien vesipiirin hoitosuunnitelmien välillä (2009, 2015, 2022)

Kaavio 5: EU:n pohjavesimuodostumien määrällisen tilan muutos ensimmäisten, toisten ja kolmansien vesipiirin hoitosuunnitelmien välillä (2009, 2015, 2022)

Kaavio 6: EU:n pohjavesimuodostumien arvioidun kemiallisen tilan muutos ensimmäisten, toisten ja kolmansien vesipiirin hoitosuunnitelmien välillä

Tärkeimmät havainnot

·Komission kertomus kolmansista vesipiirin hoitosuunnitelmista kattaa 20 jäsenvaltiota, koska muut seitsemän jäsenvaltiota eivät raportoineet ajoissa. Kertomus kattaa kuitenkin noin 90 prosenttia EU:n pintavesi- ja pohjavesimuodostumista (noin 97 000 pintavesimuodostumaa ja 15 000 pohjavesimuodostumaa).

·Jäsenvaltioiden tietämys vesimuodostumien tilasta on lisääntynyt, kun muun muassa seurantajärjestelmien maantieteellinen kattavuus on parantunut ja seurattavien veden biologisten ja kemiallisten laatutekijöiden ja prioriteettiaineiden määrät ovat kasvaneet. Jäsenvaltioiden käytännöissä on kuitenkin suuria eroja, ja ekologisen tilan seurannassa on edelleen suuria puutteita.

·Hyvässä kemiallisessa tilassa olevien pintavesimuodostumien pieni osuus (alle 30 %) johtuu suurelta osin pysyvistä, biokertyvistä ja myrkyllisistä aineista (uPBT-aineista), joita ilman kemiallinen tila olisi ollut hyvä 81 prosentissa pintavesimuodostumista.

·Jäsenvaltioiden ennusteiden perusteella on selvää, että vesipuitedirektiivin tavoitteita ei saavuteta kokonaisuudessaan vuoteen 2027 mennessä kolmansissa vesipiirin hoitosuunnitelmissa esitetyillä toimenpideohjelmilla. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen nostettava tavoitetasoaan ja vauhditettava toimiaan nykytilanteen ja vaatimusten noudattamisen välisen kuilun pienentämiseksi. On erityisen tärkeää korjata merkittävät rahoitusvajeet ja sisällyttää veteen liittyvät kysymykset paremmin muihin asiaan liittyviin politiikkoihin. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava lisätoimenpiteitä nykyisten pysyvien ympäristöpaineiden vähentämiseksi perusteellisten puuteanalyysien pohjalta. Erityisesti tämä koskee ravinteiden ja torjunta-aineiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä, jokien esteettömyyden ja hydrologis-morfologisten olosuhteiden parantamista, puuttumista lailliseen ja laittomaan liialliseen vedenottoon sekä vedenkäytön tehokkuuden edistämistä.

·Kaikilla jäsenvaltioilla on eritasoisia ongelmia muun muassa maataloudesta peräisin olevien ravinteiden aiheuttaman pilaantumisen kanssa. Niiden olisi tehostettava toimiaan maataloudesta peräisin olevien nitraattipäästöjen vähentämiseksi pohjavedessä sekä rehevöitymisen vähentämiseksi. Jäsenvaltioiden tulisi sisällyttää toimintasuunnitelmiinsa asianmukaisia toimenpiteitä ja huolehtia siitä, että kaikki nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiit vyöhykkeet määritellään oikein ja riittävän ajoissa.

·Vaikka edistymistä on tapahtunut jonkin verran, yhdyskuntajätevettä ei monissa jäsenvaltioissa edelleenkään kerätä eikä käsitellä asianmukaisella tavalla. Useimpiin näistä jäsenvaltioista kohdistuukin rikkomusmenettelyjä, 65 ja muutamille niistä on määrätty taloudellisia seuraamuksia 66 . Edistyminen riippuu siitä, priorisoivatko jäsenvaltiot investoimista jäteveden keruujärjestelmiin ja käsittelylaitoksiin esimerkiksi hyödyntäen koheesiopolitiikan rahoitusta tai Euroopan investointipankin lainoja. Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettua direktiiviä tarkistettiin vuonna 2024 nykyisten käsittelystandardien vahvistamiseksi ja uuden lisäkäsittelyn ottamiseksi käyttöön yhdyskuntajätevesien mikroepäpuhtauksille. Muut uudet vaatimukset liittyvät siirtymiseen kohti alan energianeutraaliutta, laajennetun tuottajavastuujärjestelmän perustamiseen, jolla varmistetaan mikroepäpuhtauksien käsittelyn kestävä rahoitus saastuttavimmilta teollisuudenaloilta, ja jätevesihuollon takaamiseen erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ryhmille. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että juomaveden ottoon käytettävien vesimuodostumien valuma-alueille johdettavista yhdyskuntajätevesistä seurataan useiden PFAS-yhdisteiden pitoisuuksia. Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi saatettava päätökseen 31. heinäkuuta 2027 mennessä.

·Tulvariskien hallinta on parantunut huomattavasti edellisestä kaudesta. Kaikki jäsenvaltiot ovat asettaneet tulvariskien hallintaa koskevia tavoitteita, ja entistä useammat jäsenvaltiot ovat esittäneet selvän yhteyden tavoitteidensa ja täytäntöönpanotoimenpiteidensä välillä. Vain harvoissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa kuitenkin raportoidaan tavoitteiden edistymisestä, minkä vuoksi suunnitelmien vaikuttavuudesta on vaikea tehdä johtopäätöksiä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset otetaan entistä paremmin huomioon mallintamisen ja skenaarioiden avulla, ja tunnistettuja riskialueita on enemmän.

·Kaiken kaikkiaan EU:ssa noudatetaan uimavesidirektiiviä erinomaisesti tai ainakin hyvin.

·Uudelleenlaadittu juomavesidirektiivi on nyt voimassa, vaikka jotkin jäsenvaltiot ovat jäljessä sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöään. 67 Komissio on antanut tällä alalla delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä 68 direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Erityisesti se pyrkii perustamaan EU:n laajuisen järjestelmän sellaisten materiaalien testaamiseksi ja hyväksymiseksi, joiden sallitaan olevan kosketuksissa juomaveden kanssa. PFAS-yhdisteiden osalta komissio on tukenut jäsenvaltioita juomaveden seurantamenetelmiä koskevilla teknisillä ohjeilla. Yhdenmukaistettuja PFAS-laatustandardeja sovelletaan tammikuusta 2026 alkaen. Ihmisten terveyteen kohdistuvia vaikutuksia koskevan tieteellisen tiedon kehittyessä komissio on myös tehnyt yhteistyötä Maailman terveysjärjestön kanssa juomaveden terveysperusteisten PFAS-arvojen päivittämiseksi vuoden 2026 loppuun mennessä. 69

·Meristrategiapuitedirektiivin edistymisestä on kerrottu luonnon monimuotoisuutta koskevan luvun maaraporteissa, sillä pilaantumisen vähentämiseksi tai meriympäristön suojelemiseksi toteutetut toimet parantavat lopulta myös merilajien ja niiden elinympäristöjen terveyttä ja resilienssiä. Komissio on vuoden 2022 ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin jälkeen tarkastellut jäsenvaltioiden meristrategioiden päivitettyjen toimenpideohjelmien riittävyyttä meristrategiapuitedirektiivin tavoitteen saavuttamiseksi eli ympäristön hyvän tilan säilyttämiseksi tai saavuttamiseksi EU:n merivesissä. 70

Esimerkkejä hyvistä toimintatavoista

·Luxemburgin kolmannet vesipiirin hoitosuunnitelmat keskittyvät morfologisten muutosten aiheuttamien paineiden vähentämiseen lieventävillä ja korvaavilla toimenpiteillä. Niiden avulla voidaan paremmin säännellä asianmukaisia ekologisia virtausjärjestelmiä ja varmistaa nämä. Esimerkiksi EIP:n yhteisrahoittama Pétrussejoen ennallistaminen vähentää tulvariskejä, lisää luonnon monimuotoisuutta ja edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista.

·Tšekin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisessa strategiasuunnitelmassa kiinnitetään huomiota veden laadun parantamiseen. Siihen sisältyvät viljelijöiden kannustaminen käyttämään vesistöjen ympärillä laajoja puskurivyöhykkeitä, joilla ei käytetä torjunta-aineita, ja luonnonmukaisen maatalouden lisääminen 16 prosentista (yli EU:n keskiarvon, joka oli vuonna 2021 noin 10 %) 21,3 prosenttiin maatalousmaasta vuonna 2030 (EU:n vihreän kehityksen ohjelman tavoite on 25 %).

B. Ilma ja melu

Tausta: pitkän aikavälin tavoitteet ja suuntaukset, tärkeimmät mittarit ja alan keskeinen lainsäädäntö

Ilman saastumisella ja melusaasteella on vakavia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Ne ovat suurimpia ympäristön pilaantumisen syitä. Vähintään 10 prosenttia vuotuisista ennenaikaisista kuolemista EU:ssa johtuu ilmansaasteista ja melusta, pääasiassa niiden aiheuttaessa merkittäviä terveysriskejä, kuten hengitystiesairauksia ja sydän- ja verisuonitauteja. 71 Ilman saastuminen vaikuttaa myös liikuntaan, joka on keskeinen terveyden taustatekijä. Yhtäältä ilmansaasteet vähentävät ulkoliikuntaa 72 , toisaalta ulkoliikunta ilmansaasteista huolimatta voi aiheuttaa haittoja. 73

Voimassa olevassa ilmanlaatua koskevassa lainsäädännössä vahvistetaan kaksi pääasiallista ilmansaasteisiin kohdistuvaa velvoitetta ilman saastumisen vähentämiseksi.

·Ensinnäkin ilman epäpuhtauspitoisuuksille on terveyteen perustuvat standardit. 74 Ne koskevat hiukkasia (PM2.5 ja PM10), typpidioksidia (NO2), rikkidioksidia (SO2), bentseeniä, hiilimonoksidia (CO), lyijyä (Pb), arseenia (As), kadmiumia (Cd), nikkeliä (Ni), bentso(a)pyreeniä ja otsonia.

·Toiseksi on laadittu kansalliset päästövähennysvelvoitteet viidelle ilman epäpuhtaudelle: rikkidioksidille (SO2), typen oksideille (NOx), muille haihtuville orgaanisille yhdisteille kuin metaanille (NMVOC), ammoniakille (NH3) ja pienhiukkasille (PM2.5). 75

Erityisesti kaupunkiväestö altistuu edelleen sellaisille ilmansaasteiden tasoille, jotka ovat haitallisia terveydelle. 76 Ilmansaasteet vaikuttavat kielteisesti myös ekosysteemeihin pääasiassa happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin aiheuttaman hapettumisen välityksellä siten, että luonnon monimuotoisuus vähenee ja maatalouden sadot pienenevät. Kaiken kaikkiaan ihmiset altistuvat EU:ssa edelleen ilmansaastepitoisuuksille, jotka ylittävät huomattavasti Maailman terveysjärjestön (WHO) suosittelemat pitoisuudet. Euroopan ympäristökeskus arvioi, että vuonna 2022 noin 239 000 vuotuista kuolemantapausta EU27-maissa johtui altistumisesta WHO:n ilmanlaadun ohjetasoja korkeammille PM2.5-hiukkasten pitoisuuksille. 77

EU:n ilmanlaatupolitiikan täytäntöönpano on parantanut ilmanlaatua merkittävästi: PM2.5-hiukkasista johtuvat kuolemantapaukset EU:ssa vähenivät 45 prosenttia vuosina 2005–2022, mikä lähestyy vuoteen 2030 ulottuvassa saasteettomuustoimintasuunnitelmassa asetettua 55 prosentin tavoitetta. 78 Monissa jäsenvaltioissa ilmanlaatudirektiivin mukaiset ilman epäpuhtauksien raja-arvot kuitenkin ylittyvät edelleen tai kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä vahvistettuja päästövähennysvelvoitteita ei ole saavutettu. Komissio seuraakin niitä tarkasti.

Ilmansaasteiden ohella merkittävä ympäristöhaittojen aiheuttaja on ympäristömelu, joka johtaa 27 000 uuteen sydänsairaustapaukseen ja aiheuttaa vakavia unihäiriöitä 4,5 miljoonalle ihmiselle vuodessa EU27-maissa. 79 Jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan vuoden 2030 melutavoitteen saavuttamiseksi. 80 Ympäristömeludirektiivillä 81 pyritään suojelemaan ihmisten terveyttä velvoittamalla jäsenvaltiot arvioimaan melutasoja sekä hyväksymään toimintasuunnitelmia ympäristömelun ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi tarvittaessa – erityisesti silloin, kun altistuminen voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle.

EU:n tunnusluvut

Kaavio 7: Jäsenvaltiot, jotka eivät noudattaneet päästörajadirektiivin vuosia 2020–2029 koskevia päästövähennysvelvoitteita vuosina 2020–2022

Tärkeimmät havainnot

·Parannuksista huolimatta ilmansaasteet ovat edelleen merkittävä terveysongelma EU:ssa. Jos ilmanlaadun raja-arvot ovat jatkuvasti ylittyneet, komissio on johdonmukaisesti aloittanut rikkomusmenettelyn tärkeimpien epäpuhtauksien, kuten hiukkasten ja typpidioksidin, osalta. 82 Monissa tapauksissa unionin tuomioistuin on jo antanut tuomioita, joissa jäsenvaltioita vaaditaan ryhtymään korjaaviin toimiin. 83

·Jäsenvaltioiden on täytettävä ilmanlaadun seurantaa koskevat vaatimukset järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti, jotta puhdasta ilmaa ja luonnon monimuotoisuutta koskevalle politiikalle saadaan vankempi perusta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.

·Jäsenvaltiot ovat vuosien mittaan vähentäneet tärkeimpien ilman epäpuhtauksien päästöjä, vaikkakin eri tahtiin epäpuhtauksien tyypistä ja sektorista riippuen. Päästövähennysvelvoitteiden noudattaminen edellyttää lisätoimia erityisesti ammoniakkipäästöjen osalta, jotka johtuvat pääasiassa maataloudesta, koska kahdeksan jäsenvaltiota ei noudattanut päästövähennysvelvoitettaan vuonna 2022. 84 Vaatimusten noudattaminen edellyttää toimenpiteitä, kuten vähäpäästöisten maataloustekniikoiden käyttöönottoa muun muassa karjanhoidossa, lannan käsittelyssä ja lannoitteiden käytössä. Neljä jäsenvaltiota ei saavuttanut yhtä tai useampaa typen oksidien 85 , PM2.5-hiukkasten 86 , NMVOC-yhdisteiden 87 ja rikkidioksidin 88 päästövähennysvelvoitetta vuonna 2022.

·Ympäristömeludirektiivin mukaisten karttojen ja toimintasuunnitelmien laadinnan osalta tilanne on parantunut, mutta monissa jäsenvaltioissa niitä ei ole vieläkään laadittu. Näitä jäsenvaltioita vastaan on käynnistetty rikkomusmenettelyt 89 , joista osa on saatettu Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi.

Esimerkkejä hyvistä toimintatavoista

·Irlanti järjesti TAIEX-EIR-välineellä usean maan työpajan, jossa käsiteltiin toimenpiteitä liikenteen ja asuinrakennusten energiankulutuksen aiheuttaman ilman saastumisen vähentämiseksi. Tämä mahdollisti hyvien käytäntöjen vaihdon, myös viestinnän osalta. 90

·Romania toteutti meluntorjuntatoimenpiteitä ja melukartoitusta koskevia hyviä käytäntöjä käsittelevän TAIEX-EIR-työpajan oppiakseen muilta jäsenvaltioilta ja antaakseen esimerkkejä hyvistä käytännöistä meluntorjuntatoimenpiteiden ja melukartoituksen toteuttamisesta tieliikenteessä, rautatieliikenteessä, lentoasemaliikenteessä ja teollisuusalueilla. 91

C. Teollisuuden päästöt ja kemikaalit

Tausta: pitkän aikavälin tavoitteet ja suuntaukset, tärkeimmät mittarit ja alan keskeinen lainsäädäntö

Teollisuuden päästöjä ja kemikaaleja koskevassa EU:n politiikassa ja lainsäädännössä voidaan yksilöidä neljä keskeistä osatekijää.

Ensinnäkin teollisuuden päästödirektiivi 92 on EU:n tärkein väline, jolla vähennetään suurista teollisuuslaitoksista ja tehokarjankasvatusta harjoittavilta tiloilta (sika- ja siipikarjatilat) ilmaan, veteen ja maahan kulkeutuvia päästöjä. Teollisuuden päästödirektiivin mukaisesti kansalliset lupaviranomaiset myöntävät kyseisille laitoksille ja tiloille lupia, jotka perustuvat sellaiseen parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, joka on ympäristön kannalta tehokkainta sekä taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisinta päästöjen ehkäisemiseen ja valvontaan.

Teollisuuden päästödirektiiviä tarkistettiin vuonna 2024. Tällöin siinä asetettiin korkeampi tavoitetaso EU:n saasteettomuustavoitteen saavuttamiseksi. Uuden teollisuuden päästödirektiivin tavoitteet ovat i) ilman, veden ja maaperän suojeleminen sekä ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisten vaikutusten ehkäiseminen, ii) jätteen syntymisen ehkäiseminen ja kiertotalouden edistäminen, iii) energia- ja resurssitehokkuuden parantaminen sekä iv) vähähiilistämisen edistäminen. Siinä säädetään myös tiukemmista seuraamuksista.

Toiseksi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen ehkäisemisestä annetulla direktiivillä (direktiivi 2012/18/EU, Seveso III -direktiivi) 93 pyritään i) torjumaan vaarallisista aineista, erityisesti kemikaaleista, aiheutuvia suuronnettomuusvaaroja, ii) rajoittamaan niiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön sekä iii) parantamaan suuronnettomuuksien ennaltaehkäisyä, niihin varautumista ja niihin reagointia.

Kolmanneksi elohopea-asetuksessa 94 vahvistetaan elohopean, elohopeayhdisteiden ja elohopeaseosten käyttöä, varastointia ja kauppaa, lisättyä elohopeaa sisältävien tuotteiden valmistusta, käyttöä ja kauppaa sekä elohopeajätteen käsittelyä koskevat toimenpiteet ja edellytykset. Asetuksen vuoden 2024 tarkistuksessa vahvistettiin elohopean viimeisiä tarkoituksellisia käyttökohteita koskevat säännöt EU:ssa. 95

Neljänneksi REACH 96 - ja CLP 97 -asetuksilla on luotu kemikaalien hyvää hallintaa koskeva kattava sääntelykehys, joka muodostuu kielloista, rajoittavista toimenpiteistä ja tuotteisiin liittyvistä velvoitteista 98 .

EU:n tunnusluvut

Kaavio 8: Teollisuuden ilmansaasteiden aiheuttamat haitat ja intensiteetti (2021)

Lähde: Euroopan ympäristökeskus, 2024, EU large industry air pollution damage costs intensity .

Kaavio 9: Teollisuuden raskasmetallipäästöt veteen ja niiden intensiteetti (2022)

Lähde: Euroopan ympäristökeskus, 2024, EU large industry water pollution intensity .

Tärkeimmät havainnot

·Euroopan teollisuuspäästöportaalin 99 mukaan teollisuuden ilmapäästöt aiheuttivat vuosina 2012–2021 arviolta 2,7–4,3 biljoonan euron vahingot, joiden keskiarvo oli 268–428 miljardia euroa vuodessa. 100 Samana ajanjaksona teollisuuden ilmansaasteiden aiheuttamat vahingot vähenivät lähes 35 prosenttia, vaikka ne kääntyivätkin jälleen kasvuun vuonna 2020 tapahtuneen laskun jälkeen. Suurin osa viime vuosikymmenen laskusta tapahtui energia-alalla, mikä johtui parhaan käytettävissä olevan tekniikan onnistuneesta käyttöönotosta ja siirtymisestä vähemmän saastuttaviin ja hiili-intensiivisiin polttoaineisiin.

·Muutaman laitoksen osuus pahimpien ilman epäpuhtauksien aiheuttamista vahingoista on edelleen 50 prosenttia. Lähes puolet 50 saastuttavimmasta laitoksesta vuonna 2021 oli ruskohiiltä tai kivihiiltä polttavia lämpövoimaloita, joista suurin osa sijaitsee Saksassa ja Puolassa.

·Kaiken kaikkiaan teollisuuden päästöt veteen ovat ajan mittaan vähentyneet EU:ssa kaikkien tärkeimpien epäpuhtauksien osalta. Ne näyttävät – keskimäärin EU:ssa – irtautuneen teollisesta toiminnasta, joka on lisääntynyt samalla ajanjaksolla.

·Seveso-direktiivi, joka kattaa noin 12 000 teollisuuslaitosta, on auttanut vähentämään suuronnettomuuksien esiintymistaajuutta. Direktiiviä pidetään yleisesti teollisuusonnettomuuksien toimintapolitiikan mittapuuna, ja monet maailman maat ovat laatineet omaa lainsäädäntöään sen pohjalta.

·Turvatakseen säännöksen hyödyt komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyt monia jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole saattaneet teollisuuden päästöjä koskevaa direktiiviä 101 eivätkä Seveso III ‑direktiiviä 102 asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

·Tiedot osoittavat, että REACH- ja CLP-asetusten velvoitteiden noudattamatta jättäminen on suhteellisen yleistä. 103 Alustavat havainnot viittaavat siihen, että käyttöturvallisuustiedotteita, joita jaetaan toimitusketjuissa, jotta toiminnanharjoittajilla olisi asianmukaiset tiedot ja kemikaalien asianmukainen hallinta voitaisiin taata, ei ole saatettu asianmukaisesti ajan tasalle. Havainnot osoittavat myös, että aineiden kielloista poikkeavia lupapäätöksiä ei ole useinkaan noudatettu kaikilta osin käyttöolosuhteiden ja riskinhallintatoimenpiteiden osalta. Lisäksi monet vaatimustenvastaisuustapaukset liittyvät internetissä myytäviin aineisiin ja seoksiin.

Esimerkkejä hyvistä toimintatavoista

·Digitaalisten välineiden käytöstä teollisuuden päästödirektiivin hallinnollisen taakan vähentämiseksi on useita onnistuneita käytäntöjä. Belgia (Flanderi) on kehittänyt sähköisen lupamenettelyn teollisuuspäästödirektiivin alaisille laitoksille. Suomi on kehittänyt digitaalisen työkalun kemikaalien hallintaa koskevien vaatimusten täyttämiseen teollisuuspäästödirektiivin alaisissa laitoksissa. Alankomaat on kehittänyt useita sähköisiä välineitä saasteilmoitusten ja kotieläintilojen lupamenettelyjen yksinkertaistamiseksi (esimerkiksi Permit Check -välineen, joka osoittaa, mihin toimintoihin on haettava lupaa).

·Myös uusien saastuttajien progressiivisesta sääntelystä (tai sääntelytoimenpiteiden valmistelusta) on esimerkkejä. Teollisuuden per- ja polyfluorattujen hiilivetyjen (PFAS-yhdisteiden) päästöjä veteen on seurattu ja niistä on raportoitu Tšekissä vuodesta 2024 alkaen. Velvoite koskee 20 PFAS-yhdisteen kokonaispäästöjä. Ranska käynnisti vuonna 2023 PFAS-saastumista koskevan toimintasuunnitelman. Siihen sisältyy mittauskampanja, joka koskee 20 PFAS-yhdisteen päästöjä veteen 31 teollisuudenalalla ja 49 PFAS-yhdisteen päästöjä ilmaan jätteenpoltosta.

3. Luonto ja luonnon monimuotoisuus

Tausta: pitkän aikavälin tavoitteet ja suuntaukset, tärkeimmät mittarit ja alan keskeinen lainsäädäntö

Luonnon monimuotoisuus ja terveet ekosysteemit tukevat hyvinvointiamme, talouttamme ja kykyämme hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen. Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuuskehys, josta on sovittu biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa, pyrkii ohjaamaan maailmanlaajuisia toimia luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ennallistamiseksi sekä sen ihmisille tuottamien etujen turvaamiseksi. Kaikkien biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten, myös EU:n ja kaikkien sen jäsenvaltioiden, oli vuoden 2024 loppuun mennessä hyväksyttävä luonnon monimuotoisuutta koskeva kansallinen strategia tai toimintasuunnitelma ja esitettävä kansalliset tavoitteensa maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuskehyksen täytäntöönpanemiseksi.

Tärkein politiikan väline, jonka avulla EU täyttää Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuskehyksen mukaiset velvoitteensa, on EU:n vuoteen 2030 ulottuva biodiversiteettistrategia 104 . Siinä asetetaan EU:n tason tavoitteita ekosysteemien suojelemiseksi, ennallistamiseksi ja kestävän käytön varmistamiseksi sekä otetaan käyttöön mahdollistavia toimenpiteitä, joilla varmistetaan lainsäädännön täytäntöönpano ja tuetaan luonnon monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti.

Strategiassa arvioidaan, että sen täytäntöönpanoon tarvittavan, luonnon monimuotoisuutta koskevan rahoituksen tarve on 20 miljardia euroa vuodessa, mikä hankitaan julkisista ja yksityisistä lähteistä kansallisella ja EU:n tasolla. EU pyrkii kohdentamaan luonnon monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin vähintään 7,5 prosenttia talousarvionsa vuotuisista menoista vuonna 2024 ja 10 prosenttia vuosina 2026 ja 2027.

Lisäksi strategiassa kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan biodiversiteettiä koskevat näkökohdat paremmin huomioon niin julkisessa kuin yritysten päätöksenteossa kaikilla tasoilla sekä kehittämään luonnonpääomaa koskevaa tilinpitoa. Asetuksella (EU) 2024/3024 105 otetaan käyttöön uusia ekosysteemitilinpitomoduuleja, joilla saadaan parempia tietoja ekosysteemien laajuudesta, tilasta ja palveluista vuodesta 2026 alkaen. EU:n elinkeinoelämän ja luonnon monimuotoisuuden foorumi tukee yrityksiä ja rahoituslaitoksia luontoa ja sen monimuotoisuutta koskevien näkökohtien sisällyttämisessä niiden päätöksentekoon.

Biologista monimuotoisuutta koskevaa strategiaa täydentävät vuoteen 2030 ulottuva EU:n maaperästrategia 106 ja EU:n metsästrategia 2030 107 . Molemmissa on hahmoteltu puitteet ja konkreettisia toimenpiteitä maaperän ja metsien suojelemiseksi, ennallistamiseksi ja kestävän käytön varmistamiseksi sekä niiden roolin kasvattamiseksi ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa. Molempiin sisältyy myös lainsäädäntöä metsien ja maaperän seurannan parantamiseksi. Maaperän seurantaa koskevasta laista käytävät toimielinten väliset neuvottelut ovat nyt loppusuoralla.

Lintu- ja luontotyyppidirektiivit 108 sekä EU:n luonnon ennallistamista koskeva asetus 109 ovat keskeisiä oikeudellisia välineitä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja ennallistamiseksi jäsenvaltioiden Euroopassa sijaitsevilla alueilla.

Lintu- ja luontotyyppidirektiivit ovat lisänneet merkittävästi suojelualueita maalla ja merellä. Natura 2000 -verkosto, jonka alueiden valintaprosessi perustuu tieteelliseen tietoon, kansalliset rajat ylittävään luonnonmaantieteelliseen lähestymistapaan ja visioon yhtenäisestä rajat ylittävästä verkostosta, on tehokkaampi kuin puhtaasti kansalliset lähestymistavat. Sen avulla EU voi myös pyrkiä saavuttamaan luonnon monimuotoisuutta koskevan maailmanlaajuisen kehyksen tavoitteet, joiden mukaan 30 prosentin maa- ja merialueista olisi oltava suojeltu lailla. Direktiiveissä asetetaan suotuisan suojelun tason tavoite mutta jätetään jäsenvaltioille huomattavasti joustavuutta valita useista mahdollisista toimenpiteistä, mekanismeista ja menettelyistä sen saavuttamiseksi ja uusien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, ratkaisemiseksi.

EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti vuonna 2024 hyväksytyllä luonnon ennallistamista koskevalla EU:n asetuksella pyritään ottamaan käyttöön tehokkaita ennallistamistoimenpiteitä 20 prosentille EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. Jäsenvaltioiden on toimitettava syyskuuhun 2026 mennessä luonnokset kansallisiksi ennallistamissuunnitelmiksi. Niissä tulee esittää ennallistettavat alat ja yksityiskohtaiset tiedot toimenpiteistä, jotka on toteutettava luonnon ennallistamista koskevan asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja velvoitteiden täyttämiseksi, sekä arvioidut rahoitustarpeet ja suunnitellut rahoituskeinot. Komissio kannustaa jäsenvaltioita edistämään valmistelutyötä parhaan käytettävissä olevan tietämyksen pohjalta osallistavassa prosessissa, johon osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, ja tarvittaessa edistämään synergioita muiden jäsenvaltioiden ja olemassa olevien alueellisten yhteistyörakenteiden kanssa.

Haitallisia vieraslajeja koskevassa asetuksessa 110 luetellaan tällä hetkellä 88 haitallista vieraslajia, jotka aiheuttavat merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle ja taloudelle. Asetuksen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla estetään haitallisten vieraslajien kulkeutuminen alueelle, varmistetaan niiden varhainen havaitseminen ja nopea hävittäminen sekä hallitaan alueella jo laajalle levinneitä lajeja. Haitallisia vieraslajeja koskevan asetuksen 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle asetuksen täytäntöönpanosta 1. kesäkuuta 2025 mennessä.

EU:n tunnusluvut

Kaavio 10: Suojeltujen maa-alueiden osuus EU27-maissa

Lähde: Terrestrial protected areas in Europe | Euroopan ympäristökeskuksen kotisivu .

Kaavio 11: Suojeltujen maa-alueiden osuus maittain ja EU27-maissa vuoden 2022 lopussa

Lähde: Terrestrial protected areas in Europe | Euroopan ympäristökeskuksen kotisivu .

Tärkeimmät havainnot

·Lintu- ja luontotyyppidirektiivit ovat parantaneet merkittävästi monien sellaisten lajien oikeudellista suojelua, joihin kohdistui tahallista vainoa tai kestämätöntä metsästystä. Monet aiemmin uhanalaiset nisäkäs- ja lintulajit (joihin kuului suurpetoja, hylkeitä, saukkoja ja majavia, kattohaikaroita, kurkia, haikaroita ja useimmat petolinnut) ovat elpyneet merkittävästi direktiivien tarjoaman oikeudellisen suojan ansiosta. Joissakin tapauksissa tämä on saattanut johtaa rinnakkaiseloa koskeviin haasteisiin, joihin ollaan vastaamassa.

·Yleisesti ottaen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on kuitenkin edelleen lajien elpymistä nopeampaa. Maankäytön muutoksista ja maatalouden tehostamisesta johtuvan luonnon pilaantumisen ehkäisemiseksi tarvitaankin lisätoimia. Suojelun tasoltaan heikoimpien luontotyyppien eli niittyjen, dyynien, turvemaiden ja kosteikkojen sekä vesiluontotyyppien suojelua on kiireellisesti parannettava.

·Kaikkien jäsenvaltioiden olisi kaikilla tasoilla keskityttävä erityisesti seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen: a) Natura 2000 -alueiden ja kansallisesti suojeltujen alueiden hoidon parantaminen edelleen, b) suojelualueiden (myös Natura 2000 -alueiden) kattavuuden laajentaminen Euroopan laajuisen luontoverkoston kattavuuden ja yhtenäisyyden lisäämiseksi, c) luonnon ennallistamiseen tehtävien investointien lisääminen ja kansallisten ennallistamissuunnitelmien laatiminen sekä d) tarkastusviranomaisten valmiuksien lisääminen ja täytäntöönpanon vahvistaminen haitallisten vieraslajien osalta.

·Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuisessa luonnon monimuotoisuuskehyksessä edellytetty luonnon monimuotoisuutta koskeva kansallinen strategia ja toimintasuunnitelma on hyväksytty tähän mennessä vain 11 jäsenvaltiossa (Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kypros, Luxemburg, Malta, Ranska, Slovenia, Tanska ja Unkari). Jotkin jäsenvaltiot (Kroatia, Ruotsi, Suomi ja Tšekki) ovat esittäneet vain kansallisia tavoitteita, joista osa on luonnostasolla. Komissio kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, hyväksymään luonnon monimuotoisuutta koskevat kansalliset strategiat ja toimintasuunnitelmat, esittämään kansalliset tavoitteensa mahdollisimman pian biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssin suunnittelu-, seuranta-, raportointi- ja uudelleentarkastelumekanismeja koskevan päätöksen 15/6 mukaisesti ja panemaan ne kiireellisesti täytäntöön.

·Jäsenvaltioiden – EU:n rahoitusvälineiden puitteissa – tekemät arviot luonnon monimuotoisuuden rahoituksesta osoittavat, että EU on saavuttamassa luonnon monimuotoisuuteen liittyvän 7,5 prosentin vuoden 2024 menotavoitteen. Luonnon monimuotoisuutta koskevan rahoituksen käyttö vaihtelee kuitenkin huomattavasti EU-maiden ja EU:n rahoitusvälineiden välillä. Lisäksi arvioidaan, että EU alittaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden rahoitustavoitteen vuosiksi 2026 ja 2027. Jäsenvaltioita kannustetaan vahvasti tutkimaan uusia mahdollisuuksia saada käyttöönsä EU:n rahoitusta luonnon monimuotoisuuteen sekä varmistamaan ohjelmoidun rahoituksen täysimääräinen käyttö, jotta vältetään sen myöhempi uudelleenkohdentaminen muihin tavoitteisiin.

Esimerkkejä hyvistä toimintatavoista

·Irlanti myönsi EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä 108 miljoonaa euroa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien tukemiseen ennallistamalla kosteikkoja ja siirtämällä maankäyttöä turpeen tuotannosta hiilensidontaan. 111

·Life-ohjelmaan integroidun LatviaNature-hankkeen puitteissa toteutettavalla, kukkivia niittyjä koskevalla Blooming Meadows -pilottiohjelmalla (2023–2026) tuetaan maanomistajia monivuotisten niittyjen hoidossa biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi ja autetaan heitä luokittelemaan ne yhteisön kannalta tärkeiksi EU:n suojelemiksi luontotyypeiksi. Ohjelma koskee biologisesti arvokkaita niittyjä, joiden luonnolliset ominaisuudet ovat palaamassa. Se tarjoaa kuulemisia, asiantuntija-apua ja taloudellista tukea. Niittyjen suojelluksi luontotyypiksi määritteleminen oikeuttaa maanomistajat jatkuvaan tukeen YMP:n rahoituksesta. Ohjelma on esimerkki yksityisen maan tehokkaasta vapaaehtoisesta suojelusta.

4. Ilmastotoimet

Tausta: pitkän aikavälin tavoitteet ja suuntaukset, tärkeimmät mittarit ja alan keskeinen lainsäädäntö

Ihmisen toiminnan aiheuttama ilmaston lämpeneminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla ja vaikuttaa kaikkiin maailman alueisiin. Eurooppa lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. 112 Jotta lämpeneminen voidaan rajoittaa Pariisin sopimuksen 1,5 celsiusasteen lämpötilatavoitteen mukaiseksi ja jotta voidaan turvata elinkelpoinen tulevaisuus kaikille ja välttää ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset, maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 84 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 2019 tasosta. 113 Ilmastonmuutos lisää ääri-ilmiöiden, kuten tappavien helleaaltojen, rankkasateiden, hurrikaanien, metsäpalojen ja kuivuusjaksojen, yleisyyttä ja voimakkuutta. 114 Vuonna 2022 Euroopassa kirjattiin 60 000 – 70 000 kuumuuteen liittyvää kuolemaa 115 116 , ja vuoden 2023 helleaalloissa kuoli lähes 50 000 eurooppalaista 117 . Lisäksi ilmastopolitiikka liittyy läheisesti luonnonvarojen kestävään käyttöön, saastumisen vähentämiseen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Kaikki edellä mainitut kolme tekijää ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan sen vaikutuksiin. Esimerkiksi ilmastonmuutos on yksi luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pääasiallisista syistä, ja luonnon ennallistaminen on olennaisen tärkeää ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja yhteiskuntiemme selviytymiskyvyn parantamiseksi.

Jotta EU voi osallistua maailmanlaajuisiin ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin, vuoden 2021 eurooppalaisessa ilmastolaissa 118 asetetaan sitovaksi tavoitteeksi saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä ja vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.

Tätä varten EU on luonut uusista ja tehostetuista politiikoista ja toimenpiteistä muodostuvan kokonaisvaltaisen kehyksen, joka tunnetaan 55-valmiuspakettina. Valmiuspaketilla pyritään nopeuttamaan päästövähennyksiä EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) piiriin ja taakanjakoasetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla sekä lisäämään hiilenpoistoa maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) sektorilla. Parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet kaikki paketin ehdotukset energiaverodirektiivin tarkistamista lukuun ottamatta, 119 joten EU:n politiikat ovat nyt yhdenmukaisia edellä mainitun vuoden 2030 tavoitteen kanssa. Tällä hetkellä keskitytään paketin täytäntöönpanoon, jotta EU ja jäsenvaltiot voivat vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä 120 ja edetä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

EU on viime vuosikymmeninä vähentänyt kasvihuonekaasujen nettopäästöjä ja samalla edistänyt taloudellista hyvinvointia. Vuonna 2022 kasvihuonekaasujen nettopäästöt olivat vähentyneet 31 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Uusi lainsäädäntöpaketti on merkittävä askel kohti 55 prosentin nettovähennystä vuoteen 2030 mennessä. Sen avulla EU jatkaa kasvihuonekaasupäästöjensä jyrkkää vähentämistä. Jotta jäljellä oleva ero voidaan kuroa umpeen vuoteen 2030 mennessä, on olennaisen tärkeää, että nopeita päästövähennyksiä jatketaan tulevina vuosina. Osana pyrkimystä ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä komissio ehdotti 2. heinäkuuta 2025 EU:n ilmastolain muuttamista asettamalla vuoteen 2040 ulottuvan 90 prosentin välitavoitteen.

Ilmastopolitiikan täytäntöönpanosta on lisätietoa ilmastotoimien edistymistä koskevassa kertomuksessa 121 .

EU:n tunnusluvut

Kaavio 12: EU:n kasvihuonekaasujen nettopäästöt, ennusteet ja tavoitteet

Tärkeimmät havainnot

·Useilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia rakennusten, tieliikenteen ja pienteollisuuden päästökauppajärjestelmän (ETS2) täytäntöönpanossa. Jäsenvaltioista 12 ei ole ilmoittanut järjestelmän saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään lainkaan. 122 Viisi jäsenvaltiota taas on ilmoittanut sen vain osittaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään. 123

·Taakanjakoasetuksessa asetetaan EU:n laajuinen tavoite vähentää taakanjakoon kuuluvien alojen päästöjä 40 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n kokonaistavoite on jaettu vuodeksi 2030 asetetuiksi kansallisiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiksi ja vuotuisiksi kasvihuonekaasujen päästörajoiksi jäsenvaltioille. Vuonna 2022 taakanjakoasetuksen piiriin kuuluvien alojen EU:n laajuiset päästöt jäivät 3,1 prosenttia alle yhteenlasketun päästörajan. Ne ylittivät vuotuiset päästökiintiöt kahdeksassa jäsenvaltiossa 124 .

·LULUCF-sektorin osalta tavoitteena on lisätä EU:ssa maankäyttöön perustuvia nettopoistumia 42 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vuoteen 2030 mennessä. 125 Tämä johtaa 310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin nettopoistumiin EU:n tasolla. Velvoitekauden 2021–2025 kahdelta vuodelta saatujen tietojen perusteella – ottamatta huomioon joustoja, joita jäsenvaltiot voivat käyttää velvoitekauden lopussa – kahdeksassa jäsenvaltiossa havaittiin nettopäästöjä, mikä tarkoittaa, että nämä maat saattavat kohdata haasteita sitoumusten täyttämisessä vuonna 2025. Nettopäästöjen määrä oli suurin Ranskassa, Suomessa ja Tšekissä. 126 Sitä vastoin kirjatut poistumat ylittivät kirjatut päästöt 19 jäsenvaltiossa, mikä tarkoittaa, että kyseiset maat täyttävät ”ei debetsaldoa” ‑sitoumuksen. Koko EU:ssa nettopoistumien määrä oli suurin Romaniassa, Espanjassa ja Saksassa. 127

5. Hallinto

Tausta: pitkän aikavälin tavoitteet ja suuntaukset ja alan keskeinen lainsäädäntö

Ympäristöhallinto on laaja käsite. Se kattaa jäsenvaltioiden toimet, jotka koskevat ympäristönäkökohtien sisällyttämistä päätöksentekoon, yleisön osallistumista, oikeussuojan saatavuutta ympäristöasioissa, ympäristötiedon jakamista, ympäristövastuuasioiden käsittelyä sekä lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa ja pelotteita jäsenvaltioiden tasolla (tehokkaiden tarkastusten, syytetoimien ja seuraamusten avulla). EU:n tukemat valmiuksien kehittämistoimet voivat parantaa ympäristöhallintoa jäsenvaltioissa.

Ympäristötietodirektiivi 128 on ympäristöhallinnon kannalta keskeinen säädös. Lisäksi INSPIRE-direktiivillä 129 pyritään perustamaan eurooppalainen paikkatietoinfrastruktuuri julkisten ympäristöä koskevien paikkatietojen jakamiseksi viranomaisten välillä sekä yrityksille ja kansalaisille. Useimpien jäsenvaltioiden 130 on lisättävä paikkatietojen saatavuutta edelleen ja asetettava INSPIRE-direktiivin täytäntöönpanossa etusijalle ympäristötietoaineistot – erityisesti ne, jotka on määritelty arvokkaiksi paikkatietoaineistoiksi. Komissio arvioi parhaillaan INSPIRE-direktiiviä osana GreenData4All-aloitetta 131 .

Kilpailukykykompassin 132 ja puhtaan teollisen kehityksen ohjelman 133 perusteella EU:n, kansallisten ja paikallisten toimielinten on tehtävä huomattavia ponnistuksia yksinkertaisempien sääntöjen laatimiseksi ja hallinnollisten menettelyjen nopeuttamiseksi ympäristötakeet säilyttäen ja ihmisten terveyttä suojellen. Kansallisia ja paikallisia toimielimiä kannustetaan hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti EU:n ympäristölainsäädännössä olevia yksinkertaistamismahdollisuuksia, erityisesti yhdistämällä ympäristöarviointeja ja hyödyntämällä lupien myöntämisessä digitalisaation koko potentiaalia.

Ympäristövaikutusten arviointia (YVA) ja strategista ympäristöarviointia koskevien direktiivien 134 tarkoituksena on selvittää uusien hankkeiden ja suunnitelmien/ohjelmien mahdolliset merkittävät ympäristövaikutukset ennen päätöksentekoa. Arviointien keskeinen hyöty on, että ne lisäävät avoimuutta ja sosiaalista hyväksyntää sekä edistävät kestäviä ratkaisuja. Arviointimenettelyissä keskeisessä roolissa ovat suuren yleisön sekä ympäristö-, paikallis- ja alueviranomaisten kuulemiset. Kymmenen jäsenvaltion 135 osalta ollaan aloittamassa rikkomismenettelyt YVA-direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jotkin jäsenvaltiot 136 eivät ole toimittaneet riittävästi tietoa YVA-prosessien nopeudesta. Yli puolessa jäsenvaltioista 137 on edelleen varmistettava, että asiaankuuluvat tiedot YVA- ja strategisen ympäristöarvioinnin menettelyistä toimitetaan asianmukaisessa sähköisessä muodossa, oikea-aikaisesti ja oikealla hallinnollisella tasolla.

Komission ensisijaisena tavoitteena on edelleen oikeussuojan saatavuus ympäristöasioissa, varsinkin viimeaikaisen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon edistämiseksi. 138 EU on pyrkinyt sisällyttämään oikeussuojasäännöksiä esimerkiksi yhdyskuntajätevesidirektiiviin 139 , ilmanlaatudirektiiviin 140 ja metsäkatoasetukseen 141 . Oikeussuojasäännöksiä on vahvistettu myös tarkistetussa teollisuuspäästödirektiivissä 142 . Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeussuojan saatavuutta koskevan oikeuskäytännön yhdenmukainen soveltaminen on pyritty varmistamaan jäsenvaltioiden vastaisilla rikkomusmenettelyillä. 143 Jäsenvaltioiden edistyminen oikeussuojan saatavuuden parantamisessa on kuitenkin ollut vähäistä, erityisesti vesiin, ilmaan, meluun ja luontoon liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien osalta. Vuoden 2022 ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa yksilöidyt esteet, kuten menettelyjen kesto tai kohtuuttomat kustannukset, jatkuvat edelleen 19 jäsenvaltiossa 144 .

Asiaankuuluvaa EU:n oikeudellista kehystä on parannettu merkittävästi hyväksymällä uusia yksityiskohtaisia tarkastuksia ja seuraamuksia koskevia säännöksiä useissa uusissa tai tarkistetuissa unionin säädöksissä, kuten tarkistetussa teollisuuden päästödirektiivissä ja jätteensiirtoa koskevassa asetuksessa. On ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot antavat tarkastus- ja valvontaviranomaisilleen riittävät resurssit ja varmistavat niiden erikoistumisen.

Jotta voidaan puuttua jatkuvasti lisääntyvään ja entistä vakavampaan ympäristörikollisuuteen, uusi ympäristörikosdirektiivi, joka korvaa aiemman, vuoden 2008 ympäristörikosdirektiivin (direktiivi 2008/99/EY), tuli voimaan toukokuussa 2024. 145 Jäsenvaltioiden on saatettava uusi ympäristörikosdirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 21. toukokuuta 2026 mennessä. Niitä kannustetaan toteuttamaan muitakin aiempaa kunnianhimoisempia toimenpiteitä ympäristörikosten torjunnan tehostamiseksi, kuten vahvistamaan rikosprosessiketjua ja torjumaan ympäristörikollisuutta tehokkaammin paremman koulutuksen, koordinoinnin, yhteistyön ja strategisten lähestymistapojen avulla.

Ympäristövastuudirektiivin 146 tarkoituksena on luoda aiheuttamisperiaatteeseen perustuva ympäristövastuujärjestelmä ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Ympäristövastuudirektiivin tavoitteet auttavat pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen sekä varmistamaan vesien puhtauden ja maaperän säilymisen terveenä. Komissio sai huhtikuussa 2025 päätökseen ympäristövastuudirektiivin arvioinnin ja totesi, että vaikka ympäristövastuudirektiivi on ollut tehokas sen varmistamisessa, että kaikilla EU:n jäsenvaltioilla on ympäristövahinkoja koskevat säännöt, sitä ei sovelleta tasapuolisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja se on joissakin jäsenvaltioissa alikäytetty.

Lisäksi komissio tukee ympäristöhallintoa jäsenvaltioissa rahoittamalla teknistä apua ja valmiuksien kehittämistä. Komissio käyttää tähän pääasiassa kolmea välinettä eli ComPAct-aloitetta, teknisen tuen välinettä ja TAIEX-EIR-vertaistyökalua:

·Komission vuoden 2023 ComPAct-aloitteella 147 autetaan jäsenvaltioiden julkishallintoja ja kansallisia viranomaisia toteuttamaan uudistuksia ja ennakoimaan tulevia suuntauksia vuosina 2025 ja 2026 toteutettavilla kohdennetuilla toimilla. ComPAct-aloite edistää ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin käyttöä ympäristölainsäädännön ja ‑politiikan tehottoman täytäntöönpanon perimmäisten syiden selvittämiseen jäsenvaltioissa, jotta voidaan suunnitella tukitoimenpiteitä ympäristöhallinnan parantamiseksi.

·Teknisen tuen väline on EU:n pääasiallinen rahoitusohjelma räätälöidyn teknisen asiantuntemuksen tarjoamiseen EU:n jäsenvaltioille uudistusten suunnittelemiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. 148 Tuki on kysyntälähtöistä eikä edellytä yhteisrahoitusta jäsenvaltioilta. Se on kaikkien niiden jäsenvaltioiden käytettävissä, joilla on haasteita uudistusten suunnittelussa, kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Tähän sisältyvät sekä uudistukset, joilla pyritään edistämään EU:n painopisteitä, että jäsenvaltion omasta aloitteesta toteutettavat uudistukset. Jäsenvaltioiden on toimitettava pyyntönsä vuosittain 31. lokakuuta mennessä. Tämän jälkeen komissio hyväksyy kiireellisimmät ja laadukkaimmat pyynnöt vuotuisen talousarvionsa ja resurssiensa rajoissa. Kysyntä on välineen käyttöönotosta alkaen joka vuosi ylittänyt käytettävissä olevat määrärahat ja resurssit (kauden 2021–2027 talousarvio on 864,4 miljoonaa euroa käypinä hintoina). Teknisen tuen väline on edistänyt ympäristöuudistusten täytäntöönpanoa merkittävästi. Välineellä on tuettu esimerkiksi hankkeita, jotka koskevat vihreää budjetointia, ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen toteuttamista julkisessa taloudessa, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevien kansallisten rahoitussuunnitelmien laatimista ja ympäristölle haitallisten tukien poistamista.

·TAIEX-EIR-vertaisväline 149 tarjoaa joustavan, kysyntälähtöisen, nopeasti käyttöönotettavan ja räätälöidyn välineen, jolla tuetaan jäsenvaltioiden ympäristöpolitiikkaa ja -lainsäädäntöä täytäntöön panevien kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Vertaisoppiminen parantaa kansallisten ympäristöviranomaisten valmiuksia ja taitoja sekä auttaa kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakamisessa. Ohjelma on onnistunut, ja kaikkien jäsenvaltioiden eritasoisia ympäristöviranomaisia – paikallisista kansallisiin viranomaisiin – on osallistunut noin sataan TAIEX-EIR-vertaistapahtumaan (työpajat, opintokäynnit ja asiantuntijamatkat) vuodesta 2017 lähtien. Komissio on vuodesta 2022 lähtien järjestänyt useiden maiden strategisia lippulaivatyöpajoja, joissa esitellään uutta tai tulevaa lainsäädäntöä kaikille jäsenvaltioille. Työpajoja on tähän mennessä järjestetty 19 (tilanne 3. huhtikuuta 2025).

Esimerkkejä hyvistä toimintatavoista

·Romania on laatinut kansalliset suuntaviivat vesivoimahankkeita koskevien YVA-selostusten laatimiselle.

·Espanja on kehittänyt riskianalyyseja varten tietoteknisiä välineitä, joiden avulla voidaan laskea rahavakuus ympäristövastuudirektiivin mukaisille kunnostustoimenpiteille ja muuntaa niiden kustannukset rahaksi.

6. Rahoitus

Tausta: pitkän aikavälin tavoitteet ja suuntaukset, tärkeimmät mittarit ja alan keskeinen lainsäädäntö

EU:n kestävän kilpailukyvyn tukemiseksi on olennaisen tärkeää, että EU:n ympäristölainsäädäntö pannaan kokonaisvaltaisesti täytäntöön ja että se on asianmukaisesti rahoitettua. Suurin osa rahoituksesta on annettava jäsenvaltioiden julkisista talousarvioista ja yksityisistä varoista. EU:n rahoituksella (erityisesti koheesiopolitiikan, YMP:n ja elpymis- ja palautumistukivälineen kautta) 150 on kuitenkin merkittävä rooli täytäntöönpanon ohjaamisessa ja EU:n edelleen merkittäviin ympäristöinvestointitarpeisiin vastaamisessa.

Vuoden 2020 Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelmassa yhdistetään ympäristörahoitusta ja -investointeja ja otetaan käyttöön biljoona euroa (julkisiin ja yksityisiin) vihreisiin investointeihin vuosikymmenen aikana. Sitä tuetaan EU:n vuosien 2021–2027 talousarviosta, myös monivuotisesta rahoituskehyksestä, ja edelleen elpymis- ja palautumistukivälineestä vuodesta 2021 alkaen. Tällä hetkellä eri ohjelmiin, joiden osuus EU:n vuosien 2021–2027 talousarviosta on noin puolet (esimerkiksi elpymis- ja palautumistukiväline, koheesiopolitiikan rahastot ja InvestEU-rahasto), sisältyy ”ei merkittävää haittaa” -periaate, jonka tarkoituksena on välttää EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteita vahingoittavien toimien tukeminen. 151

EU:n kestävyysluokitusjärjestelmä 152 ja muut kestävän rahoituksen aloitteet (kuten kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla annettu asetus ja Euroopan vihreitä joukkovelkakirjoja koskeva standardi) ovat alkaneet lisätä avoimuutta ja valtavirtaistaa ympäristönäkökohtia, ja niiden odotetaan ohjaavan ympäristötavoitteisiin myös yksityisiä pääomavirtoja.

Luonnon ennallistamista koskevassa asetuksessa 153 edellytetään julkisen ja yksityisen rahoituksen käyttöönottoa – myös innovatiivisten rahoitusvälineiden, joiden avulla voidaan korjata luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien ennallistamisen puutteita.

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa tarkastellaan jatkossakin täytäntöönpanoon liittyviä investointitarpeita ja verrataan niitä käyttöön annettuihin resursseihin, mikä vastaa vuonna 2020 laaditussa Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelmassa esitettyä toimeksiantoa.

EU:n tunnusluvut 154

Taulukko 2: EU:n ympäristöinvestointivajeen arvioitu jakautuminen

Ympäristöpäämäärä	Arvioitu investointivaje (EU-27, vuodessa)
	miljardia euroa	% kokonaismäärästä
Kiertotalous ja jätteet	26,6	22 %
Ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen	35,6	29 %
Vesien suojelu ja hoito	22,4	18 %
Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemit	37,4	31 %
Yhteensä	122,0	100 %

Kaavio 13: Ympäristörahoituksen ja investointien kokonaisvaje EU27-maissa (2021–2027, % BKT:stä)

Lähde: ympäristöasioiden pääosaston laskelmat, 2025.

Tärkeimmät havainnot

·Ympäristöinvestointien kokonaisrahoituksen 155 (kansallisista ja EU:n lähteistä yhteensä) arvioidaan olevan EU27-maissa noin 1,6 prosenttia BKT:stä vuosina 2021–2027. Arvio on suurempi kuin vuoden 2022 ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa esitetty arvio (0,6–0,7 % BKT:stä vuosina 2014–2020), mikä johtuu pääasiassa kiertotalouden perustason investointien merkittävästä kasvusta. 156 EU27-maiden arvioidusta rahoituksesta 17 prosenttia on EU:n rahoitusta. 157 Joissakin maissa yli puolet (esimerkiksi Kreikka, Romania ja Bulgaria) tai lähes niin paljon (esimerkiksi Kroatia ja Slovakia) rahoituksesta on EU:n rahoitusta. EU:n keskiarvo osoittaa, että puolet kokonaisrahoituksesta (50,2 %) oli peräisin julkisista lähteistä (EU:n varat ja kansalliset julkiset rahoituslähteet yhteensä). Yhdeksässä maassa yli kaksi kolmasosaa rahoituksesta tuli julkisista lähteistä, mikä osoittaa julkisten lähteiden merkityksen.

·EU:n tason vuotuiset ympäristöinvestointitarpeet ohjelmakaudella 2021–2027 ovat arvion mukaan 2,4 prosenttia BKT:stä. Tämä osoittaa, että investointivaje on huomattava (0,8 % BKT:stä, mikä on 122 miljardia euroa vuodessa). Näin ollen siihen on puututtava, jotta voidaan varmistaa ensisijaisten ympäristötavoitteiden tehokas täytäntöönpano ja tukea EU:n vihreää siirtymää. Vaje vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä: 0,4 prosentista 2,9 prosenttiin kansallisesta BKT:stä. 158

·Lähes puolet ympäristöinvestointien vajeesta liittyy saastumisen torjuntaan (29 %) ja vesistöjemme suojeluun ja hoitoon (18 %). Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien osuus vuotuisesta rahoitusvajeesta on noin 31 prosenttia eli 37 miljardia euroa vuodessa. 159 Kiertotalouden ja jätteiden investointivajeen arvioidaan olevan 22 prosenttia kokonaismäärästä eli vähintään 27 miljardia euroa vuodessa.

·Ilmastonmuutoksen hillitsemistä (energia, liikenne) koskevien lisäinvestointitarpeiden (eli investointivajeen) arvioidaan olevan 477 miljardia euroa vuodessa (suhteessa vuoden 2030 tavoitteisiin) ja lisäksi 35 miljardia euroa vuodessa REPowerEU-välinettä varten ja 92 miljardia euroa vuosina 2023–2030 EU:n nollanettotuotantokapasiteetin lisäämiseen. 160 Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannukset voivat olla huomattavia, sillä ne vaihtelevat 35–62 miljardista eurosta (kapeampi soveltamisala) 158–518 miljardiin euroon (laajempi soveltamisala) vuodessa. Energiaan ja liikenteeseen suunnatuilla vihreillä investoinneilla tuetaan merkittävästi ympäristötavoitteiden, esimerkiksi Euroopan ilmanpuhtauden parantamisen ja ympäristömelun vähentämisen, saavuttamista. Niillä ei kuitenkaan täytetä esimerkiksi vesi- ja jäteinfrastruktuuriin tai ‑huoltoon liittyviä merkittäviä tarpeita.

·Elpymis- ja palautumistukivälineen 650 miljardin euron kokonaismäärärahoista (avustukset ja lainat) 343 miljardia euroa edistää vihreää siirtymää (noin 53 %). Vihreästä kokonaisrahoituksesta 27 prosenttia koskee energiatehokkuutta, 26 prosenttia kestävää liikkumista ja 19 prosenttia uusiutuvaa energiaa ja verkkoja. Ympäristötavoitteiden kokonaisrahoitus on 13 prosenttia: vesien ja merien osuus on 6 prosenttia, kiertotalouteen siirtymisen 4 prosenttia, luonnon monimuotoisuuden 2 prosenttia ja (erillisen) pilaantumisen ehkäisemisen ja valvonnan 1 prosentti. Lisäksi koko elpymis- ja palautumistukivälineen arvioidut ilmastomenot ovat noin 42 prosenttia, mikä ylittää 37 prosentin tavoitteen. 161

·Ympäristöverot saavuttivat vuonna 2022 (EU27-maat) 2,02 prosenttia BKT:stä (320,8 miljardia euroa), josta 1,56 prosenttia oli energiaveroja, 0,38 prosenttia liikenneveroja ja 0,08 prosenttia saaste-/resurssiveroja. Energiatukien kokonaismäärä oli vuonna 2023 (EU27-maat) 354 miljardia euroa, josta 213 miljardia koski energian kysyntää, 75 miljardia tuotantotukea, 44 miljardia energiatehokkuuden tukea, 9 miljardia infrastruktuuritukea, 7 miljardia tutkimus- ja kehitystukea ja 5 miljardia teollisuuden rakennemuutosten tukea. Fossiilisten polttoaineiden tukien määrä vuonna 2021 EU27-maissa oli 56 miljardia euroa (0,36 % EU:n BKT:stä; osuus on pysynyt ajan mittaan vakaana 0,10–1,40 %:ssa mutta vaihdellut eri jäsenvaltioissa). 162

Esimerkkejä hyvistä toimintatavoista

·Jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön ”maksa itse omat jätekustannuksesi” ‑veron, joka määräytyy kotitalouksien ja yritysten tuottaman ja jätteen keräyksestä vastaavien viranomaisten keräämän jätteen painon tai tilavuuden perusteella. Tällä välineellä tuetaan jätteen syntymisen ehkäisemisen periaatetta.

·Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa, Italiassa ja Espanjassa laskettiin vuosina 2021–2023 liikkeeseen runsaasti vihreitä joukkovelkakirjoja, yhteensä 420 miljardin euron edestä (73 % EU:n kokonaismäärästä).

·Italia on edistynyt kansallisen talousarvionsa ympäristövaikutusten seurannassa ja raportoinnissa (vihreä budjetointi). Italia on vuodesta 2000 alkaen kehittänyt raportointia ympäristönsuojeluun ja resurssienhallintaan liittyvistä suunnitelluista menoista. Raportointiin sisältyy myös 12 indikaattoria, joilla mitataan oikeudenmukaista ja kestävää hyvinvointia, mikä on kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030 ‑toimintaohjelman tavoitteiden mukaista.

(1)

Ks. komission vuonna 2016 antama tiedonanto säännöllisestä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista: EU:n ympäristöpolitiikan hyötyjen varmistaminen säännöllisten täytäntöönpanon arviointien avulla, COM(2016) 316 final, 27.5.2016 . Ks. myös verkkosivu, jolla on julkaistu kaikki ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnit . Komissio on tähän mennessä hyväksynyt ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointipaketteja kahden tai kolmen vuoden välein eli vuosina 2017, 2019 ja 2022.

(2)

JRC, Cross-border and emerging risks in Europe, 2024, JRC137818 ; Maailman talousfoorumi, Global risks report 2025 ; Trust ym., Planetary solvency – finding our balance with nature – Global risk management for human prosperity, University of Exeter, 2025 ; Euroopan ympäristökeskus, Editorial – Time to speed up towards a sustainable and resilient Europe, 24.9.2024 ; Euroopan ympäristökeskus, Editorial – Why Europe needs to stay the course to sustainability in a changing world, 16.12.2024 ; Euroopan ympäristökeskus 2025, ympäristön tilaa koskeva kertomus, määrä julkaista 30.9.2025 ; Richardson ym., Earth beyond six of nine planetary boundaries, Sci. Adv. 9, 2023 .

(3)

Tiedonanto Delivering the Union’s 2030 energy and climate objectives, 27. toukokuuta 2025, COM(2025) 274.

(4)

Kahdeksas ympäristöalan toimintaohjelma, EUVL L 114, 12.4.2022, s. 22–36 .

(5)

Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma, COM(2025) 85 final, 26.2.2025 .

(6)

Eurostat, Accounting for ecosystems and their services in the European Union, 2021 .

(7)

Euroopan vesiresilienssistrategia, 4. kesäkuuta 2025, COM(2025) 280 .

(8)

EU:n kilpailukykykompassi, COM(2025) 30 final, 29.1.2025 ; Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma, COM(2025) 85 final, 26.2.2025 ; komission poliittiset suuntaviivat vuosiksi 2024–2029 ; Eurooppa-neuvoston strateginen ohjelma 2024–2029 ; EIP, Financing and commercialisation of cleantech innovation, 2024 .

(9)

SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohta ja SEUT-sopimuksen 197 artiklan 1 kohta.

(10)

SEUT-sopimuksen 197 artiklan 2 kohta: ”Unioni voi tukea jäsenvaltioiden ponnisteluja parantaa hallinnollista valmiuttaan panna unionin oikeus täytäntöön. Tähän toimintaan voi erityisesti kuulua tietojenvaihdon ja virkamiesvaihdon helpottaminen sekä koulutusohjelmien tukeminen.”

(11)

SEU-sopimuksen 17 artikla ja SEUT-sopimuksen 258–260 artikla; komission tiedonanto – EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla, EUVL C 18/10, 19.1.2017 ; komission tiedonanto – EU:n lainsäädäntö: toimiva täytäntöönpano, tuloskuntoinen EU, 13.10.2022 ; vuosikertomus EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta .

(12)

Useat Euroopan vihreän kehityksen ohjelman lainsäädäntöohjelman nojalla vuoden 2019 jälkeen hyväksytyt EU:n ympäristölait ovat tulleet voimaan vasta tämän ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin laatimisen jälkeen tai tulevat voimaan tulevaisuudessa. Tämä koskee esimerkiksi tarkistettua yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettua direktiiviä, tarkistettua ilmanlaatudirektiiviä, luonnon ennallistamista koskevaa asetusta ja EU:n metsäkatoasetusta. Ne on selvyyden vuoksi otettu huomioon tässä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointia koskevassa tiedonannossa ja soveltuvin osin ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin maaraporteissa. Tässä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa ei kuitenkaan arvioida, noudattavatko jäsenvaltiot kyseisiä säädöksiä.

(13)

Komission tiedonanto – Kohti seuraavaa monivuotista rahoituskehystä, COM(2025) 46 final, 11.2.2025 .

(14)

Komission tiedonanto – Yksinkertaisemmin ja nopeammin toimiva EU: tiedonanto lainsäädännön täytäntöönpanosta ja yksinkertaistamisesta , COM(2025) 47, 11.2.2025 .

(15)

Ks. vuoden 2025 ympäristölainsäädännön arvioinnin yksilölliset maaraportit sekä kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman väliarviointi . Ks. myös JRC, Delivering the EU Green Deal – Progress towards targets, 2025 .

(16)

Komissio, Stocktaking report on the Commission working methods for monitoring the application of EU law, 14.7.2023 .

(17)

Lähde: ympäristöasioiden pääosaston laskelmat, 2025.

(18)

Komission tiedonanto – Yksinkertaisemmin ja nopeammin toimiva EU: tiedonanto lainsäädännön täytäntöönpanosta ja yksinkertaistamisesta, COM(2025) 47, 11.2.2025 .

(19)

Euroopan ympäristökeskus / JRC, Zero pollution monitoring and outlook 2025 , toinen painos.

(20)

Ekosysteemipalvelut ovat palveluja, joita luonto tällä hetkellä tarjoaa taloudellemme ilmaiseksi. Niitä ovat muun muassa eroosion hallinta, maaperän laatu, lämpötilan hallinta, tulvasuojelu, veden varastointi, pölytys ja hiilen varastointi. EKP on arvioinut, että lähes 75 prosenttia euroalueen yrityksille myönnetyistä pankkilainoista myönnetään sellaisille yrityksille, jotka ovat erittäin riippuvaisia vähintään yhdestä ekosysteemipalvelusta. Ks. Elderson, Taking account of nature, naturally, 19.11.2024 . Ekosysteemipalvelujen korvaaminen on hyvin vaikeaa tai kallista. Keskuspankkien ja pankkivalvojien kansainvälinen Network for Greening the Financial System -yhteistyöverkosto korostaa ekosysteemipalvelujen vähenemisen makrotaloudellisia vaikutuksia. Ks. NGFS, Nature-related financial risks – A conceptual framework to guide action by central banks and supervisors, heinäkuu 2024 . Ks. myös komission lausuma kiireellisestä tarpeesta luonnon säilyttämiseen ja biodiversiteetin suojelemiseen tähtääville EU:n toimille lajien sukupuuttoon kuolemisen välttämiseksi (2024/2995(RSP)), 18.12.2024 ; Mundaca & Heintze, Banking on ecosystem services, Ecological Economics, volume 224, 2024 ; IPBES, Nexus assessment, 16.12.2024 ; IPBES, Transformative change assessment, 18.12.2024 .

(21)

Logika Group / EMRC / RPA Europe, tutkimus , huhtikuu 2025. Tutkimus sisältää strategioissa ja toimintasuunnitelmissa asetetut tavoitteet mutta ei ilmastolainsäädäntöä eikä -politiikkaa.

(22)

Tanskan vihreän siirtymän ministeriö, Bred politisk aftale om Den Grønne Trepart , 18.11.2024.

(23)

Lähde: Environmental tax statistics - Statistics Explained - Eurostat .

(24)

Muun muassa valmisteilla oleva komission asiakirja Roadmap towards Nature Credits.

(25)

Nill, talouden ja rahoituksen pääosasto, Euroopan komissio, Fossil fuel subsidies in EU member states – Trends and analytical challenges, Discussion Paper 214, 2024 .

(26)

Euroopan tutkimus- ja innovaatiosopimuksessa (2021) vahvistetaan tavoite, jonka mukaan tutkimukseen ja innovointiin olisi käytettävä 3 prosenttia BKT:stä. Tämä toistettiin muun muassa Eurooppa-neuvoston 17.–18. huhtikuuta 2024 antamissa päätelmissä. Ks. myös ECORYSin ja Rambollin tutkimus, The economic and competitive benefits of environmental policy, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2024 .

(27)

Ks. komission tiedonanto – Eurooppalaisen hallinnollisen alueen vahvistaminen (ComPAct-aloite), 25.10.2023, COM(2023) 667 final ; teknisen tuen välineen kotisivu ; TAIEXin kotisivu .

(28)

Ks. esimerkiksi tieteellisen neuvonannon mekanismi, One Health governance in the European Union, 2024 , s. 13–14 yhdennetystä lähestymistavasta, ja IPBES Nexus assessment, 2024 , jonka mukaan ”biologisen monimuotoisuuden, veden, elintarvikkeiden, terveyden ja ilmastonmuutoksen hallinnointi on hajautunut eri instituutioille ja toimijoille, jotka työskentelevät usein irrallisten ja siiloutuneiden poliittisten ohjelmien puitteissa, mikä johtaa ristiriitaisiin tavoitteisiin ja päällekkäisiin toimiin”.

(29)

Komission suositus, annettu 18.5.2022, uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden lupamenettelyjen nopeuttamisesta ja energian ostosopimusten helpottamisesta, C/2022/3219 final ; Ohjeita jäsenvaltioille hyvistä käytännöistä uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden lupamenettelyjen nopeuttamiseksi ja energian ostosopimusten helpottamisesta, 18.5.2022, SWD(2022) 149 final .

(30)

Kahdeksas ympäristöalan toimintaohjelma , 3 artiklan y alakohta; kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman väliarviointi , 3.7 kohta.

(31)

Ks. https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC140211 .

(32)

Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) ja tulvadirektiivin (2007/60/EY) täytäntöönpanosta, COM(2025) 2 final, 4.2.2025 .

(33)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/2881, annettu 23 päivänä lokakuuta 2024, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (uudelleenlaadittu), EUVL L, 2024/2881, 20.11.2024 ; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1785, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2024, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU ja kaatopaikoista annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta, EUVL L, 2024/1785, 15.7.2024 .

(34)

(35)

Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta, COM(2020) 98 final, 11.3.2020 .

(36)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1781, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista, direktiivin (EU) 2020/1828 ja asetuksen (EU) 2023/1542 muuttamisesta sekä direktiivin 2009/125/EY kumoamisesta, EUVL L, 2024/1781, 28.6.2024 .

(37)

Kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskeva EU:n strategia, COM(2022) 141 final, 30.3.2022 .

(38)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1542, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2023, akuista ja paristoista ja jäteakuista ja -paristoista, direktiivin 2008/98/EY ja asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta sekä direktiivin 2006/66/EY kumoamisesta, EUVL L 191, 28.7.2023, s. 1–117 .

(39)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2025/40, annettu 19 päivänä joulukuuta 2024, pakkauksista ja pakkausjätteestä, asetuksen (EU) 2019/1020 ja direktiivin (EU) 2019/904 muuttamisesta sekä direktiivin 94/62/EY kumoamisesta, EUVL L, 2025/40, 22.1.2025 .

(40)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta, EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3–30 .

(41)

Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista, EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1–19, sellaisena kuin se on muutettuna .

(42)

(43)

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ajoneuvojen suunnittelua koskevista kiertotalousvaatimuksista ja romuajoneuvojen jätehuollosta, asetusten (EU) 2018/858 ja 2019/1020 muuttamisesta sekä direktiivien 2000/53/EY ja 2005/64/EY kumoamisesta, COM(2023) 451 final .

(44)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta, EUVL L 197, 24.7.2012, s. 38–71 .

(45)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1157, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, jätteiden siirroista sekä asetusten (EU) N:o 1257/2013 ja (EU) 2020/1056 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 kumoamisesta, EUVL L, 2024/1157, 30.4.2024 .

(46)

Ks. https://environment.ec.europa.eu/topics/waste-and-recycling_en?prefLang=fi.

(47)

Tätä tukee myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kiertotaloutta koskeva erityiskertomus ( Erityiskertomus 17/2023: Kiertotalous – Siirtymä etenee jäsenvaltioissa hitaasti EU:n toimista huolimatta, 3.7.2023 ), jossa mainitaan puutteista jäsenvaltioiden edistymisessä EU:n toimista huolimatta. Kertomuksessa myös kehotetaan parantamaan jäsenvaltioiden kiertotalouteen siirtymisen seurantaa, analysoimaan syitä, joiden vuoksi kiertotalouden mukaiseen suunnitteluun myönnettävän EU:n rahoituksen käyttö on vähäistä, ja arvioimaan kannustimien lisäämisen mahdollisuuksia.

(48)

NEB investment guidelines .

(49)

NEB investment guidelines , s. 172.

(50)

Ks. https://realtimeeconomy-bsr.eu .

(51)

Puolan virallinen lehti 2019, nro 1579, sellaisena kuin se on muutettuna, saatavilla osoitteessa https://dziennikustaw.gov.pl/DU/rok/2019/pozycja/1579 .

(52)

https://environment.ec.europa.eu/strategy/zero-pollution-action-plan/zero-pollution-targets .

(53)

Ks. https://environment.ec.europa.eu/topics/water .

(54)

Euroopan vesiresilienssistrategia, 4. kesäkuuta 2025, COM(2025) 280 .

(55)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista, EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1–73 .

(56)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27–34 .

(57)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/741, annettu 25 päivänä toukokuuta 2020, veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista, EUVL L 177, 5.6.2020, s. 32–55 .

(58)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/2184, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (uudelleenlaadittu), EUVL L 435, 23.12.2020, s. 1–62 .

(59)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/7/EY, annettu 15 päivänä helmikuuta 2006, uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta, EUVL L 64, 4.3.2006, s. 37–51 .

(60)

Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta, EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1–8 .

(61)

Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä, EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40–52 .

(62)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi), EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19–40 .

(63)

Ks. https://environment.ec.europa.eu/topics/water/water-framework-directive/implementation-reports .

(64)

Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) ja tulvadirektiivin (2007/60/EY) täytäntöönpanosta – Järjestyksessä kolmannet vesipiirin hoitosuunnitelmat – Järjestyksessä toiset tulvariskien hallintasuunnitelmat, COM(2025) 2 final, 4.2.2025.

(65)

Yhdyskuntajätevesidirektiivin puutteellista soveltamista koskevat rikkomusmenettelyt ovat tällä hetkellä käynnissä seuraavien 18 jäsenvaltion osalta: ES, PT, IT, IE, EL, SE, FR, EE, CZ, LT, SI, SK, HU, BG, PL, MT, RO ja CY.

(66)

EL, ES ja IT.

(67)

(68)

Drinking water – Euroopan komissio .

(69)

Altistuminen PFAS-yhdisteille lisää terveyshaittojen riskiä esimerkiksi kilpirauhasessa, maksassa, rasva-aineenvaihdunnassa ja immuunijärjestelmässä. PFAS-yhdisteiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia sosioekonomisia kustannuksia koskevat tutkimukset osoittavat, että kustannukset ovat huomattavat. Vuosittaisten terveyteen liittyvien kustannusten arvioidaan olevan 52–84 miljardia euroa kaikissa ETA-maissa. Ks. Goldenman ym., The cost of inaction – A socioeconomic analysis of environmental and health impacts linked to exposure to PFAS, 2019 .

(70)

Ks. myös 6.3.2025 päivätty meristrategiapuitedirektiivin arviointi osoitteessa https://environment.ec.europa.eu/news/commission-evaluates-sea-protection-and-bathing-water-quality-laws-2025-03-06 .

(71)

Premature deaths caused by environmental pollution | Euroopan saasteettomuustulostaulut .

(72)

Tainio ym., Air pollution, physical activity and health – A mapping review of the evidence, Environment International, 2021 .

(73)

Münzel, Hahad & Daiber, Running in polluted air is a two-edged sword – Physical exercise in low air pollution areas is cardioprotective but detrimental for the heart in high air pollution areas, European Heart Journal, 2021 .

(74)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/2881, annettu 23 päivänä lokakuuta 2024, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (uudelleenlaadittu), EUVL L, 2024/2881, 20.11.2024 .

(75)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta, EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1–31 .

(76)

Euroopan ympäristökeskus, Europe’s air quality status 2024 .

(77)

WHO global air quality guidelines – Particulate matter (‎PM2.5 and PM10)‎, ozone, nitrogen dioxide, sulfur dioxide and carbon monoxide .

(78)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma – Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta, 12.5.2021, COM(2021) 400 final .

(79)

Euroopan ympäristökeskus, Health risks caused by environmental noise in Europe, 2020 .

(80)

https://environment.ec.europa.eu/strategy/zero-pollution-action-plan/zero-pollution-targets .

(81)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta, EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12–25 .

(82)

PM10-hiukkaspitoisuuksien raja-arvojen ylityksiä koskevat rikkomusmenettelyt on aloitettu seuraavien jäsenvaltioiden osalta: BG, CZ, HR, FR, EL, HU, IT, PL, RO, SK, SI, ES ja SE. PM2.5-hiukkaspitoisuuksien raja-arvojen ylityksiä koskevat rikkomusmenettelyt on aloitettu seuraavien jäsenvaltioiden osalta: IT ja HR. Typpidioksidin raja-arvojen ylityksiä koskevat rikkomusmenettelyt on aloitettu seuraavien jäsenvaltioiden osalta: BE, DE, FR, EL, ES, IT, PL, PT ja RO.

(83)

Unionin tuomioistuin on antanut tuomiot seuraavien jäsenvaltioiden hiukkasraja-arvojen ylitysten osalta: BG, PL, RO, IT, HU, FR, SK ja EL. Unionin tuomioistuin on antanut tuomiot seuraavien jäsenvaltioiden typpidioksidiraja-arvojen ylitysten osalta: FR, DE, IT, ES, EL ja PT.

(84)

Seuraavat jäsenvaltiot eivät olleet noudattaneet päästörajadirektiivin ammoniakkia koskevia päästövähennysvelvoitteita vuoden 2024 inventaariotarkastelun mukaan: AT, BG, HU, IE, LT, LV, PT ja SE.

(85)

Typen oksidien osalta: LT ja RO.

(86)

PM2.5-hiukkasten osalta: HU ja RO.

(87)

NMVOC-yhdisteiden osalta: LT.

(88)

Rikkidioksidin osalta: CY.

(89)

Ympäristömeludirektiivin puutteellista soveltamista koskevat rikkomusmenettelyt on aloitettu seuraavien jäsenvaltioiden osalta: BG, DE, EL, ES, FR, HU, PL, PT, RO, SI ja SK.

(90)

https://webgate.ec.europa.eu/TMSWebRestrict/resources/js/app/#/library/detail/85767?hasBackBtn=false .

(91)

https://webgate.ec.europa.eu/TMSWebRestrict/resources/js/app/#/library/detail/81665?hasBackBtn=false .

(92)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden ja karjankasvatuksen päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (uudelleenlaadittu toisinto), EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17. .

(93)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/18/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta, EUVL L 197, 24.7.2012, s. 1–37 .

(94)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1849, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, elohopeasta annetun asetuksen (EU) 2017/852 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse hammasamalgaamista ja muista lisättyä elohopeaa sisältävistä tuotteista, joihin sovelletaan vienti-, tuonti- ja valmistusrajoituksia, EUVL L, 2024/1849, 10.7.2024 .

(95)

Hammasamalgaamin käytöstä luovutaan vaiheittain 1.1.2025 mennessä, ja uusien elohopeaa sisältävien lamppujen valmistus ja vienti kielletään 1.1.2026 tai 1.1.2028 alkaen (lamppuluokasta riippuen).

(96)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta, EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1–849 .

(97)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta, EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1–1355 .

(98)

Esimerkiksi tietovaatimuksia koskevat velvoitteet (aineille tehtävät testit), vaarojen itseluokittelu, suositellut riskinhallintatoimenpiteet sekä aineiden ja seosten käyttöolosuhteet.

(99)

European Industrial Emissions Portal .

(100)

Euroopan ympäristökeskus, The costs to health and the environment from industrial air pollution in Europe – 2024 update .

(101)

Menettelyjä on edelleen vireillä seuraavien jäsenvaltioiden osalta: AT, CZ, DE, HR, IE, PL ja PT.

(102)

AT, BG, CZ, DE, EE, FI, FR, HR, HU, LT, PL, PT ja SK.

(103)

Euroopan kemikaaliviraston täytäntöönpanofoorumi .

(104)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme, 20.5.2020, COM(2020) 380 final .

(105)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/3024, annettu 27 päivänä marraskuuta 2024, asetuksen (EU) N:o 691/2011 muuttamisesta tiettyjen ympäristötilinpidon moduulien käyttöön ottamiseksi, EUVL L, 2024/3024, 6.12.2024 .

(106)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vuoteen 2030 ulottuva EU:n maaperästrategia – Terveestä maaperästä hyötyä ihmisille, elintarvikkeille, luonnolle ja ilmastolle, COM(2021) 699 final .

(107)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uusi EU:n metsästrategia 2030, COM(2021) 572 final .

(108)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta, EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7–25 ; neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7–50 .

(109)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1991, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2024, luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta, EUVL L, 2024/1991, 29.7.2024 .

(110)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta, EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35–55 .

(111)

Investointitoimi 1.6, Enhanced rehabilitation of 33,000 hectares of peatlands (2021–2026).

(112)

Copernicus, European state of the climate – Summary 2023, 2024 .

(113)

IPCC, Climate change 2023 – Synthesis report – Summary for policymakers, IPCC, Geneve, 2023 .

(114)

Euroopan ympäristökeskus, European climate risk assessment (EUCRA), 2024 .

(115)

Ballester ym., Heat-related mortality in Europe during the summer of 2022, Nature Medicine, nro 29, 1857–1866, 2023 .

(116)

Komission tiedonanto ilmastoriskien hallinnasta, maaliskuu 2024 .

(117)

Gallo ym., Heat-related mortality in Europe during 2023 and the role of adaptation in protecting health, Nature Medicine, 2024 .

(118)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki), EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1–17 .

(119)

Näihin kuuluvat tarkistettu EU:n päästökauppadirektiivi, uusi päästökauppajärjestelmä rakennuksille, tieliikenteelle ja polttoaineille, markkinavakausvaranto, taakanjakoasetus, henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidinormit, LULUCF-asetus, hiilirajamekanismi, sosiaalisen ilmastorahaston perustaminen, FuelEU Maritime -aloite, asetus vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (AFIR-asetus), ReFuel EU Aviation -aloite, energiatehokkuusdirektiivi ja uusiutuvan energian direktiivi. Ainoastaan ehdotetusta tarkistetusta energiaverodirektiivistä ei ole vielä päästy sopimukseen.

(120)

Jos lainsäädäntö hyväksytään sellaisenaan, sen arvioidaan vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä 57 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

(121)

Ilmastotoimien edistymistä koskeva kertomus Climate Action Progress Report .

(122)

Bulgaria, Tšekki, Viro, Espanja, Ranska, Kroatia, Latvia, Luxemburg, Unkari, Puola, Portugali ja Romania.

(123)

Belgia, Kypros, Slovenia, Slovakia ja Suomi.

(124)

Irlanti, Kroatia, Italia, Kypros, Liettua, Unkari, Malta ja Romania.

(125)

Verrattuna viitekauden 2016–2018 nettopoistumien vuotuiseen keskiarvoon.

(126)

Nämä jäsenvaltiot ovat alenevassa järjestyksessä Ranska, Suomi, Tšekki, Portugali, Slovenia, Viro, Belgia ja Kypros.

(127)

Nämä jäsenvaltiot ovat kasvavassa järjestyksessä Malta, Luxemburg, Latvia, Alankomaat, Slovakia, Kroatia, Kreikka, Bulgaria, Puola, Liettua, Italia, Itävalta, Irlanti, Unkari, Ruotsi, Tanska, Saksa, Espanja ja Romania.

(128)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta, EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26–32 .

(129)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta, EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1–14 .

(130)

Alankomaat, Bulgaria, Irlanti, Italia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro.

(131)

https://wikis.ec.europa.eu/display/InspireMIG/Action+3.1+GreenData4all+initiative .

(132)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n kilpailukykykompassi, COM(2025) 30 final.

(133)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Puhtaan teollisen kehityksen ohjelma: kilpailukykyyn ja vähähiilistämiseen tähtäävä yhteinen etenemissuunnitelma, COM(2025) 85 final.

(134)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (kodifikaatio), EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1–21 ; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista, EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30–37 .

(135)

Irlanti, Itävalta, Kroatia, Puola, Ranska, Ruotsi, Suomi, Slovakia, Tanska ja Unkari.

(136)

Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Saksa ja Tšekki.

(137)

Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Portugali, Puola, Romania, Slovakia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro.

(138)

Komission tiedonanto – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, 11.12.2019, COM(2019) 640 final .

(139)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/3019, annettu 27 päivänä marraskuuta 2024, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (uudelleenlaadittu), EUVL L, 2024/3019, 12.12.2024 .

(140)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/2881, annettu 23 päivänä lokakuuta 2024, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (uudelleenlaadittu), EUVL L, 2024/2881, 20.11.2024 .

(141)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2023/1115/EU, annettu 31 päivänä toukokuuta 2023, tiettyjen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien hyödykkeiden ja tuotteiden asettamisesta saataville unionin markkinoilla ja viennistä unionista sekä asetuksen (EU) N:o 995/2010 kumoamisesta, EUVL L 150, 9.6.2023, s. 206–247 .

(142)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (uudelleenlaadittu), EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17–119 .

(143)

Alankomaat, Bulgaria, Itävalta, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia ja Unkari.

(144)

Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kroatia, Kypros, Malta, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tšekki ja Unkari.

(145)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2024/1203/EU, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2024, ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivien 2008/99/EY ja 2009/123/EY korvaamisesta, EUVL L, 2024/1203, 30.4.2024 .

(146)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta, EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56–75 .

(147)

Komission tiedonanto – Eurooppalaisen hallinnollisen alueen vahvistaminen (ComPAct-aloite), 25.10.2023, COM(2023) 667 final , ja https://reform-support.ec.europa.eu/public-administration-and-governance-coordination/enhancing-european-administrative-space-compact .

(148)

Ks. asetus teknisen tuen välineen perustamisesta ; teknisen tuen välineen kotisivu .

(149)

Ks. https://environment.ec.europa.eu/law-and-governance/environmental-implementation-review/peer-2-peer .

(150)

EU:n rahoituksen arvioidaan kattavan 20 prosenttia EU:n, kansallisista ja yksityisistä lähteistä saatavasta ympäristörahoituksesta. Tästä 4,1 prosenttia kuuluu koheesiopolitiikkaan, 3,4 prosenttia YMP:hen, 8,6 prosenttia elpymis- ja palautumistukivälineeseen ja 2,6 prosenttia EIP:n rahoitukseen. Koheesiopolitiikan kautta edistetään ilmastotavoitteita 120 miljardilla eurolla ja ympäristötavoitteita 78 miljardilla eurolla vuosina 2021–2027.

(151)

Beltran Miralles, Gourdon, Seigneur, Arranz Padilla & Pickard Garcia, The implementation of the ‘Do No Significant Harm’ principle in selected EU instruments, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2023, JRC135691 .

(152)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä, delegoitu asetus (EU) 2021/2139, annettu 4 päivänä kesäkuuta 2021 (ilmastoa koskeva delegoitu säädös), delegoitu asetus (EU) 2022/1214, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2022 (ilmastoa koskeva täydentävä delegoitu säädös), delegoitu asetus (EU) 2023/2485, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2023, ilmastoa koskevan delegoidun säädöksen muuttamisesta ja delegoitu asetus (EU) 2023/2486, annettu 27 kesäkuuta 2023 (ympäristöä koskeva delegoitu säädös).

(153)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1991, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2024, luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta. Ks. https://environment.ec.europa.eu/topics/nature-and-biodiversity/nature-restoration-regulation .

(154)

Lähde: ympäristöasioiden pääosaston sisäinen analyysi, 2025.

(155)

Vihreään rahoitukseen sisältyy ilmastorahoituksen lisäksi myös erityisten ympäristötavoitteiden, kuten teollisuuden aiheuttaman saastumisen torjunnan, vesihuollon ja luonnon monimuotoisuuden suojelun, rahoittaminen. Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa niitä tarkastellaan aiheen laajuuden vuoksi erikseen.

(156)

Kun Eurostat tarkisti yksityisiä kiertotalousinvestointeja koskevaa indikaattoriaan (cei_cie012), perustaso nousi noin 20 miljardista eurosta noin 120 miljardiin euroon vuodessa (laajemman koostumusluettelon avulla), mikä myös lisää investointien kokonaistarpeita. Lisäksi on syytä huomata, että asiaankuuluvien EU:n varojen laajempi hyödyntäminen lisäsi osaltaan arvioitua rahoitustasoa.

(157)

EIP:n osuus on noin 3 prosenttia, joten EU:n kokonaisrahoitusosuus on noin 20 prosenttia.

(158)

Lähde: ympäristöasioiden pääosasto. On syytä huomata, että vesiresilienssi ja kiertotalouden laajamittainen toteuttaminen voivat lisätä investointitarpeita. Investointitarpeista ollaan tällä hetkellä tekemässä (lisää) yksityiskohtaisia tutkimuksia.

(159)

Myös ehdotetusta maaperän seurantaa koskevasta laista aiheutuvat kestävän maaperän hoidon lisäkustannukset sisällytetään vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian kustannuksiin.

(160)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Investment needs assessment and funding availabilities to strengthen EU’s Net-Zero technology manufacturing capacity, SWD(2023) 68 final, 2023 .

(161)

Ks. elpymis- ja palautumistukivälineen tulostaulu osoitteessa https://ec.europa.eu/economy_finance/recovery-and-resilience-scoreboard/index.html.

(162)

Nill, talouden ja rahoituksen pääosasto, Euroopan komissio, Fossil fuel subsidies in EU member states – Trends and analytical challenges, Discussion Paper 214, 2024 .