Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan sekä 299 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon vuoden 1979 liittymisasiakirjan ja erityisesti siihen liitetyn puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4 6 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 1 ),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon ( 3 ),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Vuosina 2003 ja 2004 sovittuihin yhteisen maatalouspolitiikan YMP:n uudistuksiin sisältyi säännöksiä uudistusten toimivuuden arvioinnista. Komissio esitti tätä silmällä pitäen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 20. marraskuuta 2007 tiedonannon ”YMP:n uudistuksen ’terveystarkastuksen’ valmistelu”. Tämä tiedonanto ja sen keskeisistä osista myöhemmin käydyt keskustelut Euroopan parlamentissa, neuvostossa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa sekä alueiden komiteassa, ja myös julkisesta kuulemisesta esiin nousseet lukuisat näkemykset olisi otettava huomioon.

(2)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ( 4 ) täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat erityisesti, että tukijärjestelmän eräitä osia on tarpeen mukauttaa. Erityisesti olisi laajennettava suorien tukien irrottamista tuotannosta ja yksinkertaistettava tilatukijärjestelmän toimintaa. Lisäksi asetusta (EY) N:o 1782/2003 on muutettu huomattavasti useaan otteeseen. Tämän vuoksi ja selkeyden parantamiseksi se olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 vahvistetaan periaate, jonka mukaan suoria tukia vähennetään tai evätään viljelijöiltä, jotka eivät noudata eräitä kansanterveyteen, eläinten ja kasvien terveyteen, ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyviä vaatimuksia. Tämä täydentävien ehtojen järjestelmä on olennainen osa yhteisön suorien tukien järjestelmää, ja se olisi säilytettävä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että eräät täydentävien ehtojen vaatimukset eivät liity riittävästi maataloustoimintaan tai maatalousmaahan taikka liittyvät enemmänkin kansallisiin viranomaisiin kuin viljelijöihin. Sen vuoksi täydentävien ehtojen soveltamisalaa on syytä mukauttaa.

(4)

Koska asetuksella (EY) N:o 1782/2003 pyritään estämään maatalousmaan käytöstäpoisto ja varmistamaan, että se pidetään viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa, siinä vahvistetaan yhteisön puitteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot vahvistavat vaatimuksia ottaen huomioon asianomaisten alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä ja ilmasto-olosuhteet, viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt sekä tilarakenteet. Nämä puitteet olisi säilytettävä. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tiettyjen standardien merkitys ja hyödylliset vaikutukset eivät riitä perustelemaan sitä, että ne pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi tällaisten standardien olisi oltava jäsenvaltioille vaihtoehtoisia. Jotta varmistettaisiin mahdollisimman johdonmukainen menettelytapa, standardi ei kuitenkaan saisi olla vaihtoehtoinen, jos asianomainen jäsenvaltio on sen pohjalta jo määrittänyt vähimmäisvaatimuksen ennen vuotta 2009 tai jos tätä standardia koskevia kansallisia sääntöjä on annettu.

(5)

Pakollisen kesannoinnin jättäminen pois tilatukijärjestelmästä tämän asetuksen mukaisesti saattaa joissakin tapauksissa vaikuttaa haitallisesti ympäristöön erityisesti joidenkin maiseman ominaispiirteiden osalta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa yhteisön säännöksiä, joilla pyritään suojelemaan tiettyjä maiseman ominaispiirteitä. Erityistilanteissa jäsenvaltion olisi myös voitava säätää luontotyyppien perustamisesta ja/tai säilyttämisestä.

(6)	Vesien suojelu ja vesihuolto maataloustoiminnassa ovat yhä suurempi ongelma eräillä alueilla. Sen vuoksi olisi vahvistettava myös hyvään viljelykuntoon ja ympäristöolosuhteisiin liittyviä yhteisön puitteita vesien suojelemiseksi saastumiselta ja valumilta sekä vedenkäytön hallinnoimiseksi.

(7)

Pysyvien laitumien myönteiset ympäristövaikutukset on tunnustettu asetuksessa (EY) N:o 1782/2003. Tässä asetuksessa tarkoitetut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on ollut kannustaa nykyisten pysyvien laidunten säilyttämiseen entisellään sen varmistamiseksi, että suuria alueita ei muuteta peltomaaksi, olisi säilytettävä.

(8)

Asetuksella (EY) N:o 1782/2003 otettiin käyttöön pakollinen järjestelmä suorien tukien vähentämiseksi asteittain (tukien mukauttaminen) tavoitteena saavuttaa parempi tasapaino kestävän maatalouden edistämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien politiikan välineiden välillä. Tämä järjestelmä olisi säilytettävä ja siihen olisi sisällytettävä enintään 5 000 euron suuruisia suoria tukiosuuksia koskeva poikkeus.

(9)

Tuen mukauttamisella saadut määrät käytetään maaseudun kehittämistoimenpiteiden rahoittamiseen. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 antamisen jälkeen maatalousala on joutunut kohtaamaan lukuisia uusia ja vaikeita haasteita, kuten ilmastonmuutos ja bioenergian kasvava merkitys sekä paremman vesihuollon tarve ja biologisen monimuotoisuuden tehokkaampi suojeleminen. Yhteisöä on Kioton pöytäkirjan sopimuspuolena ( 5 ) kehotettu mukauttamaan politiikkojansa ilmastonmuutokseen liittyvien näkökohtien perusteella. Lisäksi vedenniukkuuteen ja kuivuuteen liittyvien vakavien ongelmien vuoksi neuvosto katsoi 30 päivänä lokakuuta 2007 annetuissa päätelmissään ”Vedenniukkuus ja kuivuus”, että maatalouden vesihuoltoon liittyviin kysymyksiin olisi kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Lisäksi neuvosto korosti 18 päivänä joulukuuta 2006 annetuissa päätelmissään ”Biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttäminen”, että biologisen monimuotoisuuden suojeleminen on merkittävä haaste, ja vaikka huomattavaa kehitystä on tapahtunut, yhteisön biologiseen monimuotoisuuteen liittyvän tavoitteen saavuttaminen vuonna 2010 vaatii lisäponnisteluja. Lisäksi innovoinnilla voidaan erityisesti edistää uusien teknologioiden, tuotteiden ja prosessien kehittämistä, joten sillä tuetaan pyrkimyksiä edellä mainittuihin uusiin haasteisiin vastaamiseksi. Maitokiintiöjärjestelmän voimassaolon päättyminen vuonna 2015 maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 ( 6 ) mukaisesti edellyttää maidontuottajilta erityisponnisteluja muuttuviin olosuhteisiin sopeutumiseksi, erityisesti epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla. Sen vuoksi myös tämä erityistilanne olisi määriteltävä uudeksi haasteeksi, johon jäsenvaltioiden olisi pystyttävä vastaamaan ”pehmeän laskun” varmistamiseksi maitotuotealoillaan.

(10)

Yhteisö tunnustaa tarpeen pyrkiä vastaamaan näihin uusiin haasteisiin n yhteisön politiikoilla. Maatalousalalla sopiva väline tähän ovat maaseudun kehittämisohjelmat, jotka hyväksytään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ( 7 ) mukaisesti. Jotta jäsenvaltiot voivat tarkistaa maaseudun kehittämisohjelmiaan vastaavasti joutumatta supistamaan nykyisiä maaseudun kehittämistoimia muilla aloilla, lisärahoitus on tarpeen. Vuosien 2007–2013 rahoituskehyksissä ei kuitenkaan ole varoja yhteisön maaseudun kehittämispolitiikan vahvistamiseksi tarvittavalla tavalla. Tässä tilanteessa valtaosa tarvittavista varoista olisi hankittava siten, että suoriin tukiin tuen mukauttamisella tehtävän vähennyksen osuutta korotetaan asteittain.

(11)

Suorien tukien jakautumiselle on ominaista, että suuri määrä tuista myönnetään varsin pienelle määrälle suurtuensaajia. On selvää, että suuremmat tuensaajat eivät tarvitse samaa yksikkötuen tasoa, jotta tulotukeen liittyvä tavoite saavutettaisiin tehokkaasti. Lisäksi suurempien tuensaajien mahdollisuudet tehdä mukautuksia auttavat niitä toimimaan, vaikka tukitaso olisi alhaisempikin. Suuria tukimääriä saavien viljelijöiden voidaan siksi kohtuudella odottaa osallistuvan uusiin haasteisiin vastaavien maaseudun tukitoimenpiteiden rahoitukseen erityisosuudella. Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa mekanismi, jolla suurempia tukia alennetaan enemmän, ja näin saatavat varat käytetään uusiin haasteisiin vastaamiseksi maaseudun kehittämisen puitteissa.

(12)

Syrjäisimpien alueiden maantieteellinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vuorisuus ja ilmasto aiheuttavat niiden maatalousalalle lisätaakkoja. Näiden hankaluuksien ja rajoitteiden lieventämiseksi olisi poikettava velvollisuudesta soveltaa tuen mukauttamista syrjäisimpien alueiden viljelijöihin.

(13)

Jäsenvaltioiden, jotka ovat valinneet vapaaehtoisen mukauttamisen järjestelmän, olisi otettava huomioon pakollisen mukauttamisen korotukset. Sen vuoksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä 27 päivänä maaliskuuta 2007 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 378/2007 ( 8 ) olisi siksi muutettava.

(14)

Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 määriteltyä tuen mukauttamista vastaavan 5 prosenttiyksikön vähennyksen soveltamisesta johtuvat määrät olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken kyseisessä asetuksessa vahvistettujen eli puolueettomien perusteiden mukaisesti säätämällä samalla, että tietty prosenttiosuus kyseisistä määristä jää jäsenvaltioon, jossa ne ovat kertyneet. Ottaen huomioon rukiin intervention poistamisesta aiheutuvat rakennesopeutukset tietyt rukiin tuotantoalueiden osalta erityiset toimenpiteet, jotka rahoitetaan tuen mukauttamisesta kertyneistä varoista, olisi säilytettävä. Tuen lisämukauttamisesta saatavien varojen olisi lisäksi oltava sen jäsenvaltion käytettävissä, jossa ne ovat kertyneet.

(15)

Jotta tuen mukauttamisen toimivuutta helpotettaisiin erityisesti sen osalta, miten suorat tuet myönnetään viljelijöille ja miten siirrot maaseudun kehittämisohjelmiin tehdään, olisi määriteltävä jäsenvaltiokohtaiset nettoenimmäismäärät viljelijöille tuen mukauttamisen jälkeen myönnettävän tuen rajoittamiseksi. Jotta otettaisiin huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tuen erityispiirteet syrjäisimmillä alueilla ja se, että mukauttaminen ei koske suoria tukia, kyseisen jäsenvaltion nettoenimmäismäärään ei saisi sisältyä syrjäisimpien alueiden suoria tukia. Sen vuoksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1290/2005 ( 9 ) olisi vastaavasti muutettava.

(16)

Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneiden uusien jäsenvaltioiden maataloustuottajille myönnetään suoria tukia niiden liittymisasiakirjoissa määrättyjen asteittaisen käyttöönottomenettelyn mukaisesti. Jotta saavutettaisiin asianmukainen tasapaino kestävän maatalouden edistämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien toimintavälineiden välillä, tuen mukauttamisjärjestelmää ei pitäisi soveltaa uusien jäsenvaltioiden viljelijöihin ennen kuin niissä maksettavien suorien tukien taso on vähintään samansuuruinen muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa.

(17)

Tuen mukauttamisen ei pitäisi johtaa siihen, että viljelijälle uusissa jäsenvaltioissa maksettava nettomäärä on pienempi kuin määrä, joka maksetaan vastaavalle viljelijälle muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa. Kun tuen mukauttamista aletaan soveltaa viljelijöihin uusissa jäsenvaltioissa, vähennyksen taso olisi siksi rajoitettava asteittaista käyttöönottoa koskevan aikataulun mukaisen tason ja muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa tuen mukauttamisen jälkeen sovellettavan tason väliseen erotukseen. Lisäksi tuen mukauttaminen olisi otettava huomioon myönnettäessä täydentävää kansallista suoraa tukea uusien jäsenvaltioiden viljelijöille, joihin sovelletaan tuen mukauttamista.

(18)

Sen varmistamiseksi, etteivät yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen käytettävät määrät ylitä rahoituskehyksissä vahvistettuja vuotuisia enimmäismääriä, olisi säilytettävä asetuksella (EY) N:o 1782/2003 säädetty rahoitusmekanismi, jolla suoria tukia tarkistetaan, kun ennusteet osoittavat, että otsakkeen 2 alaenimmäismäärä, johon liittyy 300 000 000 euron turvamarginaali, ylittyy tiettynä varainhoitovuotena. Ottaen huomioon uusien jäsenvaltioiden viljelijöille tukien asteittaisen käyttöönoton vuoksi maksettavien suorien tukien tasot ja koska tukien asteittaisen käyttöönoton mekanismia sovelletaan kaikkiin uusissa jäsenvaltioissa myönnettäviin suoriin tukiin, tätä rahoituskurin välinettä ei pitäisi soveltaa näissä valtioissa ennen kuin niissä sovellettavien suorien tukien taso on vähintään samansuuruinen kuin muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa. Ottaen huomioon, että Euroopan yhteisöjen yleisessä talousarviossa painotetaan erityisesti Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom ( 10 ) 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja varoja, neuvoston olisi asianmukaista tehdä poikkeuksellisesti komission ehdotuksesta tarvittava päätös rahoituskurin välineen soveltamisesta.

(19)

Jotta viljelijät voisivat noudattaa nykyaikaista korkealaatuista maataloutta koskevia vaatimuksia, jäsenvaltioilla on tarpeen olla edelleen asetuksella (EY) N:o 1782/2003 säädetty kattava järjestelmä, jossa kaupallisille tiloille tarjotaan neuvontapalveluja. Maatilojen neuvontajärjestelmän olisi lisättävä viljelijöiden tietämystä materiaalivirroista ja maatilan toiminnoista, jotka liittyvät ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin vaatimuksiin, vaikuttamatta kuitenkaan mitenkään viljelijöiden velvollisuuksiin ja vastuuseen noudattaa näitä vaatimuksia.

(20)

Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet varmistuakseen Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) rahoitettavien toimien tosiasiallisesta ja asianmukaisesta toteuttamisesta sekä estääkseen sääntöjenvastaisuudet ja rangaistakseen niistä. Sen vuoksi niillä olisi oltava suoria tukia koskeva yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä. Jäsenvaltioiden olisi yhteisön tuen tehokkuuden ja valvonnan parantamiseksi sallittava käyttää yhdennettyä järjestelmää myös tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien yhteisön järjestelmien osalta.

(21)

Olisi säilytettävä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tärkeimmät osat ja erityisesti säännökset, jotka koskevat sähköistä tietokantaa, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää, viljelijöiden tukihakemuksia, yhdenmukaistettua valvontajärjestelmää ja tilatukijärjestelmän osalta tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskevaa järjestelmää.

(22)

Pienten määrien hallinnointi on vaivalloista jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Liiallisen hallinnollisen taakan hillitsemiseksi jäsenvaltioiden ei yleensä pitäisi myöntää suoria tukia, jos tuki olisi alle 100 euroa tai jos tilan tukikelpoinen ala, jolle tukea haetaan, on vähemmän kuin yksi hehtaari. Koska jäsenvaltioiden maatalousekonomioiden rakenne kuitenkin vaihtelee merkittävästi ja voi erota huomattavasti yhteisön keskimääräisestä tilarakenteesta, olisi säädettävä erityissäännöksestä, jotta jäsenvaltiot voisivat soveltaa omaa erityistilannettaan kuvaavia vähimmäismääriä. Syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren saarilla on hyvin erikoinen tilarakenne, joten niihin ei pitäisi soveltaa mitään vähimmäismääriä. Lisäksi jäsenvaltion olisi maatalousalojensa rakenteiden erityispiirteiden perusteella voitava valita, kumpaa vähimmäismäärätyyppiä se soveltaa. Koska viljelijöille, joiden tiloihin ei liity maatalousmaata, on jaettu erityistukioikeuksia, hehtaariperustaisen kynnyksen soveltaminen olisi tehotonta. Tällaisiin viljelijöihin olisi siksi sovellettava vähimmäismäärää, joka liittyy keskimääräiseen vähimmäistukeen. Tasapuolisen kohtelun takaamiseksi viljelijöille, joiden suoriin tukiin sovelletaan asteittaista käyttöönottoa, vähimmäismäärän olisi perustuttava lopullisiin määriin, jotka on määrä myöntää käyttöönottomenettelyn päätyttyä.

(23)

Tilatukijärjestelmän soveltamisesta saatujen kokemusten mukaan tuotannosta irrotettua tulotukea on eräissä tapauksissa myönnetty edunsaajille, joiden maataloustoiminta muodostaa vain merkityksettömän osan näiden koko taloudellisesta toiminnasta tai joiden toiminnan tarkoituksena ei lainkaan tai vain hyvin vähäisessä määrin on maataloustoiminnan harjoittaminen. Jotta maatalousalan tulotukea ei myönnettäisi tällaisille edunsaajille ja jotta yhteisön tuki käytettäisiin maatalousväestön kohtuullisen elintason varmistamiseen, jäsenvaltioille olisi annettava lupa olla myöntämättä kyseisille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille tämän asetuksen mukaisia suoria tukia.

(24)

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi maksettava yhteisön tukijärjestelmien mukaiset tuet täysimääräisesti edunsaajille säädettyjen maksuaikojen kuluessa, jollei tässä asetuksessa säädetyistä tuen vähennyksistä muuta johdu. Suorien tukien hallinnoinnin joustavoittamiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava maksaa suorat tuet kahdessa vuosierässä.

(25)

Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa tukijärjestelmissä säädetään suorasta tilatuesta erityisesti maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi. Kyseinen tavoite liittyy läheisesti maaseutualueiden säilyttämiseen. Yhteisön varojen virheellisen kohdentamisen estämiseksi tukea ei pitäisi maksaa viljelijöille, jotka ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset.

(26)

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisiä tukijärjestelmiä on muutettava muuttuvien tilanteiden vuoksi lyhyessäkin määräajassa. Edunsaajat eivät näin ollen voi olettaa tukiedellytysten pysyvän muuttumattomina, vaan heidän olisi oltava valmiita siihen, että järjestelmiä saatetaan tarkistaa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

(27)

Asetuksella (EY) N:o 1782/2003 otettiin käyttöön tilatukijärjestelmä, jossa silloiset eri tukimekanismit yhdistettiin yhdeksi järjestelmäksi, jossa suorat tuet ovat tuotannosta riippumattomia. Tilatukijärjestelmän soveltamisesta saatujen kokemusten mukaan eräitä sen osia voidaan yksinkertaistaa viljelijöiden ja hallinnon hyväksi. Koska tilatukijärjestelmä on nyttemmin pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, joiden velvollisuus on ollut niin tehdä, eräät sen täytäntöönpanon alkuun liittyvät säännökset ovat vanhentuneet ja niitä olisi sen vuoksi tarkistettava. Tässä yhteydessä on eräissä tapauksissa havaittu tukioikeuksien merkittävää alikäyttöä. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi ja ottaen huomioon, että viljelijät jo tuntevat tilatukijärjestelmän toiminnan, alun perin vahvistettua määräaikaa käyttämättömien tukioikeuksien palauttamiseksi kansalliseen varantoon olisi lyhennettävä kahdeksi vuodeksi.

(28)

Tilatukijärjestelmän tärkeimmät osat olisi säilytettävä. Erityisesti vahvistamalla kansalliset enimmäismäärät voidaan varmistaa, ettei tuen ja tukioikeuksien kokonaismäärä ylitä nykyisiä talousarviovaroja. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava kansallinen varanto, jota voidaan käyttää uusien viljelijöiden järjestelmään osallistumisen helpottamiseksi tai eräiden alueiden erityistarpeiden huomioon ottamiseksi. Olisi vahvistettava tukioikeuksien siirtoa ja käyttöä koskevat säännöt sen estämiseksi, että siirtoja tehtäisiin keinottelumielessä tai että tukioikeuksia kasautuisi ilman vastaavaa maatalousperustaa.

(29)

Jos lisää aloja sisällytetään asteittain tilatukijärjestelmään, on tarpeen tarkistaa määritelmä maasta, joka on järjestelmässä tukikelpoinen tai jonka osalta voidaan aktivoida tukioikeuksia. Olisi kuitenkin säädettävä, että hedelmien ja vihannesten viljelyalat jätetään pois tuen piiristä, jos jäsenvaltio on päättänyt lykätä kyseisen alan sisällyttämistä tilatukijärjestelmään. Olisi vahvistettava hamppua koskevat erityistoimenpiteet, jotta tukea ei myönnettäisi laittomille viljelmille.

(30)

Kesannointivelvoite otettiin käyttöön tarjonnan sääntelymekanismiksi. Kun otetaan huomioon peltokasvien markkinatilanteen kehitys yhdessä tuotannosta irrotettujen tukien kanssa, kyseinen mekanismi ei ole enää tarpeen, ja se olisi sen vuoksi poistettava. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti vahvistetut kesannointioikeudet olisi aktivoitava sen vuoksi hehtaarien osalta soveltaen samoja tukikelpoisuusedellytyksiä kuin muihinkin oikeuksiin. Kesannointivelvoitteen poistaminen voi johtaa siihen, että maa, joka oli tukikelpoinen kesannointioikeuksien aktivoimiseksi, ei ole enää tukikelpoinen. Tällaisen maan tukikelpoisuuden säilyttämiseksi olisi säädettävä, että tietyt metsitetyt alat, myös asetuksen (EY) N:o 1698/2005 asiaa koskevien sääntöjen mukaisten kansallisten järjestelmien nojalla metsitetyt alat tai tiettyjen ympäristösitoumusten alaiset alat ovat kelpoisia tilatukijärjestelmän mukaisesti.

(31)

Kun aiemmin tuotantoon sidotut markkinatuet sisällytettiin tilatukijärjestelmään, tukioikeuksien arvo perustui historiallisen mallin valinneissa jäsenvaltioissa aiempiin tilakohtaisiin tukiin. Kun tilatukijärjestelmän käyttöönotosta on jo vuosia ja siihen on onnistuneesti sisällytetty muita aloja, on yhä vaikeampi perustella, miksi aiempaan tukeen perustuvien tukitasojen välillä voi olla merkittäviä tilakohtaisia eroja. Sen vuoksi historiallisen mallin valinneiden jäsenvaltioiden olisi sallittava eräin edellytyksin tarkistaa jaettuja tukioikeuksia niiden yksikköarvon yhdenmukaistamiseksi yhteisön oikeuden yleisperiaatteita ja yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita noudattaen. Jäsenvaltiot voivat yhdenmukaisempia arvoja vahvistaessaan ottaa huomioon maantieteellisten alueiden ominaispiirteet. Jotta viljelijät voisivat mukautua muuttuviin tukitasoihin, tukioikeuksien arvon yhdenmukaistaminen olisi tehtävä riittävän siirtymäkauden kuluessa ja vain muutamia vähennyksiä soveltaen.

(32)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti jäsenvaltiot pystyivät valitsemaan, soveltavatko ne tilatukijärjestelmää historiallisen vai alueellisen täytäntöönpanomallin mukaisesti. Jäsenvaltioilla on sen jälkeen ollut mahdollisuus arvioida valintojensa vaikutuksia sekä taloudelliselta että hallinnon kannalta. Jäsenvaltioilla olisi siksi oltava mahdollisuus tarkistaa alkuperäistä valintaansa kokemustensa perusteella. Tästä syystä historiallisen mallin valinneiden jäsenvaltioiden olisi — sen lisäksi että niillä on mahdollisuus yhdenmukaistaa tukioikeuksien arvoa — sallittava siirtyä tilatukijärjestelmän alueellistettuun soveltamiseen asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 jo säädettyjen vaihtoehtojen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava erityisesti siirtyä suorien tukien maan kattavasta myöntämisestä tukien myöntämiseen asteittain alueiden välillä. Tätä vaihtoehtoa soveltamalla jäsenvaltiot voisivat suunnata suoria tukia joustavammin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla perustamissopimuksen 33 artiklassa määrättyjen tavoitteiden sekä puolueettomien ja syrjimättömien perusteiden kuten maatalouden potentiaalin ja ympäristöperusteien pohjalta. Alueellisen mallin valinneiden jäsenvaltioiden olisi lisäksi eräin edellytyksin sallittava tarkistaa päätöksiään tukioikeuksien arvon yhdenmukaistamiseksi etukäteen vahvistetuilla vuotuisilla menettelyillä yhteisön oikeuden yleisperiaatteita ja yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita noudattaen. Jotta viljelijät voisivat mukautua muuttuviin tukitasoihin, tällaiset muutokset olisi tehtävä riittävän siirtymäkauden kuluessa ja vain rajattua määrää vähennyksiä soveltaen.

(33)

Vaikka asetuksella (EY) N:o 1782/2003 otettiin käyttöön tuotannosta irrotettu tilatukijärjestelmä, siinä myös sallittiin jäsenvaltioiden jättää eräät tuet kokonaan tai osittain järjestelmän ulkopuolelle. Kyseisessä asetuksessa säädetään myös, että tätä vaihtoehtoa tarkastellaan uudelleen ja mahdollisesti tarkistetaan markkinoiden ja rakenteiden kehityksen perusteella. Kokemusten perusteella tuen irrottaminen tuotantomääristä lisää viljeltäviä tuotteita koskevia valinnanmahdollisuuksia, sillä viljelijät voivat tehdä tuotantopäätöksensä kannattavuuden ja markkinoiden palautteen perusteella. Tämä pätee erityisesti peltokasveihin ja humalaan ja jossain määrin myös naudan- ja vasikanliha-alaan ja siemeniin. Sen vuoksi peltokasvi- ja humala- alojen osittain tuotantoon sidotut tuet olisi sisällytettävä tilatukijärjestelmään vuodesta 2010. Humalan osalta jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 nojalla myöntää osan humalan pinta-alatuesta hyväksytyille tuottajaorganisaatioille. Jotta tuottajaorganisaatiot voisivat jatkaa toimintaansa entiseen tapaan, asetuksessa (EY) N:o 1234/2007, sellaisena kuin se on muutettuna yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta 19. tammikuuta 2009 annetulla asetuksella (EY) N:o 72/2009 ( 11 ), säädetään, että kyseisessä jäsenvaltiossa on käytettävä vastaavat määrät samoihin toimintoihin. Nämä määrät olisi sen vuoksi vähennettävä tällä asetuksella kyseiselle jäsenvaltiolle säädetyistä kansallisista enimmäismääristä. Jotta naudan- ja vasikanliha-alan ja siementen tuottajat voisivat mukautua uusiin tukijärjestelyihin, olisi säädettävä, että naudan- ja vasikanlihapalkkiot ja siementuki sisällytetään tilatukijärjestelmään viimeistään vuonna 2012. Koska hedelmä- ja vihannesalan tuotantomääriin osittain sidotut tuet on otettu käyttöön vasta hiljattain siirtymävaiheen toimenpiteenä, ne olisi voitava edelleen pitää tilatukijärjestelmän ulkopuolella samalla kun jäsenvaltioiden olisi voitava tarkistaa päätöksiään tuotannosta irrotetun tuen lisäämiseksi.

(34)

Emolehmien sekä lampaan- ja vuohenliha-alan osalta eräillä alueilla näyttää edelleen olevan maatalouselinkeinon kannalta tarpeen säilyttää maataloustuotannon vähimmäistaso etenkin, jos viljelijöillä ei ole muita taloudellisia vaihtoehtoja. Sen vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päättää, säilyttävätkö ne joko tuotantoon sidotut tuet nykytasolla vai alhaisemmalla tasolla. Tällöin olisi säädettävä, että nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 ( 12 ) sekä lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta 17 päivänä joulukuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 21/2004 ( 13 ) säädettyjä tunnistus- ja rekisteröintivaatimuksia on noudatettava erityisesti eläinten jäljitettävyyden varmistamiseksi.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi sallittava käyttää enintään 10 prosenttia enimmäismääristään erityistuen myöntämiseen tarkoin määritellyissä tapauksissa. Jäsenvaltion pitäisi kohdistaa tällainen tuki ympäristönhoitoon ja eläinten hyvinvointiin sekä maataloustuotteiden laadun ja kaupan pitämisen parantamiseen. Erityistukea pitäisi olla käytettävissä myös maitokiintiöiden asteittaisen lakkauttamisen vaikutusten vähentämiseksi ja tuen irrottamiseksi tuotantomääristä erityisen herkillä aloilla. Koska riskienhallinnan merkitys kasvaa, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus osallistua viljelijöiden sato-, eläin- ja kasvivakuutusten kustannuksiin sekä eräiden eläin- tai kasvitaudeista tai ympäristövahingoista johtuvien taloudellisten tappioiden korvaamiseen. Yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien täyttämiseksi tuotantoon sidottuihin tukitoimenpiteisiin käytettävissä olevat varat olisi rajoitettava asianmukaiselle tasolle, ja erityisissä vaikeuksissa olevia jäsenvaltioita varten olisi myönnettävä siirtymäkauden poikkeuksia. Olisi vahvistettava edellytykset, jotka koskevat sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksujen kustannuksiin osallistumista sekä eläin- ja kasvitaudeista ja ympäristövahingoista johtuvia korvauksia. Lisäksi jäsenvaltioille, jotka ovat soveltaneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklaa, olisi myönnettävä riittävä siirtymäkausi, jotta ne voisivat siirtyä joustavasti erityistukea koskeviin uusiin sääntöihin.

(36)

Kokemus on osoittanut, että jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä käytä täysimääräisesti tilatukijärjestelmässä kansallisten enimmäismäärien puitteissa saatavilla olevia varoja, erityisesti jos tukioikeudet on jätetty aktivoimatta. Varojen tehokkaamman käytön helpottamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus myöntää tukea yli niiden kansallisten enimmäismäärien aina tiettyyn määrään asti, joka takaa sen pysyvän kansallisten enimmäismäärien alikäytön rajoissa. Tällainen määrä olisi laskettava kulloinkin viimeisimmän käytettävissä olevan vuoden budjetin alikäytön perusteella eikä tällöin tulisi asettaa kyseeseen jäsenvaltiokohtaisten suorien tukien yhteenlaskettujen nettoenimmäismäärien noudattamista. Tästä syystä ja sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot eivät joudu ennakoimattomien tukien vähennysten eteen, laskennassa olisi käytettävä tietyn suuruisia turvamarginaaleja. Määrät olisi käytettävä joko erityisen tuen rahoittamiseen tai siirrettävä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon.

(37)

Tilatukijärjestelmässä myönnettävät suorat tuet perustuvat aiemmin saatujen suorien tukien viitemääriin tai alueellisiin hehtaarikohtaisiin tukiin. Uusien jäsenvaltioiden viljelijät eivät saaneet yhteisön suoria tukia kalenterivuosina 2000, 2001 ja 2002, eikä niillä näin ollen ole viitetietoja näiltä vuosilta. Sen vuoksi asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetään, että tilatukijärjestelmän on uusissa jäsenvaltioissa perustuttava alueellisiin hehtaarikohtaisiin tukiin. Koska uudet jäsenvaltiot ovat olleet yhteisön jäseniä jo vuosia, voitaisiin harkita viitekausien käyttöönottoa niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole vielä siirtyneet tilatukijärjestelmään. Jotta tilatukijärjestelmään siirtyminen olisi helpompaa ja erityisesti keinottelumielessä tehtyjen hakemusten torjumiseksi uusien jäsenvaltioiden olisi sallittava tilatukijärjestelmän tukioikeuksien laskemiseksi ottaa huomioon alat, joiden osalta ne saivat aiemmin tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä.

(38)	Kun tilatukijärjestelmä pannaan täytäntöön alueellisesti, uusilla jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus mukauttaa hehtaarikohtaisten tukioikeuksien arvoa puolueettomin perustein varmistaakseen maataloustuottajien tasapuolisen kohtelun ja välttääkseen markkinoiden vääristymisen.

(39)	Uusilla jäsenvaltioilla olisi oltava samat mahdollisuudet kuin muilla jäsenvaltiolla panna tilatukijärjestelmä täytäntöön osittain.

(40)

Suorien tukien tuotannosta irrottaminen ja tilatukijärjestelmän käyttöönotto olivat yhteisen maatalouspolitiikan uudistusprosessin olennaisia osatekijöitä. Vuonna 2003 oli kuitenkin useita syitä säilyttää eräiden viljelykasvien erityistuki. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamisesta saadut kokemukset yhdessä markkinatilanteen kehityksen kanssa osoittavat, että tilatukijärjestelmän ulkopuolelle vuonna 2003 jätetyt järjestelmät voidaan nyt sisällyttää siihen markkinasuuntautuneemman ja kestävän maatalouden edistämiseksi. Tämä koskee erityisesti oliiviöljyalaa, jolla tuet sidottiin tuotantomääriin vain vähäisessä määrin, samoin kuin durumvehnää, valkuaiskasveja, riisiä, perunatärkkelystä ja pähkinöitä, joiden osalta jäljellä olevien tuotantoon sidottujen tukien lisääntyvä tehottomuus puoltaa tuen irrottamista tuotantomääristä. Pellava- ja hamppualalla sekä kuivarehu- ja perunatärkkelysalalla jalostustuki olisi myös irrotettava tuotannosta ja asianomaiset määrät olisi sisällytettävä tilatukijärjestelmään. Valkuaiskasvien, riisin, perunatärkkelyksen, pähkinän sekä pellavan ja hampun osalta on asianmukaista sisällyttää tuet tilatukijärjestelmään vuodesta 2012 ja sallia samalla — lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti myönnettävää jalostustukea — jäsenvaltioiden päättää aikaisemmasta sisällyttämisestä, jotta tuottajilla olisi mahdollisuus sopeutua muutokseen. Pähkinöiden osalta jäsenvaltioiden olisi sallittava edelleen säilyttää tuen kansallinen osa tuotantoon sidottuna, jotta tuotannosta irrottamisen vaikutukset vaimenisivat.

(41)

Kun tilatukijärjestelmään sisällytetään lisää aloja, olisi säädettävä tilatukijärjestelmässä myönnettävien tuottajakohtaisten uusien tulotukien laskennasta. Pähkinä-, perunatärkkelys-, pellava- ja hamppu- sekä kuivarehualoilla lisätuki olisi myönnettävä viljelijän viimeksi kuluneina vuosina saaman tuen perusteella. Kun kyseessä on sellaisten tukien sisällyttäminen tilatukijärjestelmään, jotka oli jätetty sen ulkopuolelle vain osittain, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava käyttää alkuperäisiä viitekausia. Perunatärkkelyksen osalta Saksassa ja Alankomaissa jaettavien käytettävissä olevien kokonaismäärien osalta olisi otettava huomioon yhdessä näistä jäsenvaltioista tuotetun perunatärkkelyksen rajatylittävät toimitukset toisessa näistä jäsenvaltioista tapahtuvaa jalostusta varten. Lisäksi maatalousalojensa erityistarpeiden kattamiseksi ja sen varmistamiseksi, että viljelijöiden aiemmin saamia tukia ei vähennetä kohtuuttomasti, jäsenvaltioiden olisi tietyin rajoituksin voitava sallia sisällyttää varat tilatukijärjestelmään niiden viljelijöiden tukemiseksi, jotka ovat harjoittaneet tiettyä maataloustoimintaa muilla aloilla samoina vuosina, esimerkiksi niittyjen hyödyntämistä tai eläinten pitoa.

(42)

Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 otetaan käyttöön erityistuki energiakasveille alan kehityksen edistämiseksi. Energiakasvien erityistuen myöntämiselle ei ole enää riittävästi perusteita ottaen huomioon bioenergia-alan viimeaikainen kehitys ja erityisesti tällaisten tuotteiden suuri kysyntä kansainvälisillä markkinoilla sekä sitovat tavoitteet, jotka on asetettu bioenergian osuudelle kaikista polttoaineista vuoteen 2020 mennessä.

(43)

Kun puuvilla-ala sisällytettiin tilatukijärjestelmään, katsottiin tarpeelliseksi säilyttää osa tuesta sidottuna puuvillan viljelyyn maksamalla tukikelpoisille hehtaareille lajikohtaista tukea, jotta varauduttaisiin tuotannon keskeyttämisriskejä vastaan yhteisön puuvillatuotantoalueilla. Tätä olisi syytä soveltaa edelleen vuoden 1979 liittymisasiakirjaan liitetyssä puuvillaa koskevassa pöytäkirjassa N:o 4 esitettyjen tavoitteiden mukaisesti.

(44)

Rakenneuudistuksen vaikutusten lieventämiseksi niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat myöntäneet yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 320/2006 ( 14 ) mukaista rakenneuudistustukea, sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on viljelijöille tarkoitettu tuki enintään viitenä peräkkäisenä vuotena olisi säilytettävä.

(45)

Kun hedelmä- ja vihannesala sisällytettiin tilatukijärjestelmään, mansikoiden ja vadelmien osalta säädettiin tilapäisestä tuotantosidonnaisesta pinta-alatuesta. Tällaisen tuen myöntämistä on syytä jatkaa alunperin sovittuja aikarajoituksia pidempään säätämällä samalla tuen irrottamisesta tuotannosta. Tämän huomioon ottamiseksi kansallisia enimmäismääriä olisi mukautettava.

(46)

Yksinkertaistettu siirtymäkauden tukijärjestelmä suorien tukien myöntämiseksi pinta-alaperusteisesti uusissa jäsenvaltioissa, toisin sanoen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä, on osoittautunut tehokkaaksi ja yksinkertaiseksi järjestelmäksi myöntää viljelijöille tulotukea uusissa jäsenvaltioissa. Yksinkertaistamisen hyväksi järjestelmän soveltamisen valinneiden uusien jäsenvaltioiden olisi sallittava jatkaa sen soveltamista vuoden 2013 loppuun.

(47)

Ottaen huomioon sokerialan sekä hedelmä- ja vihannesalan uudistukset ja niiden tilatukijärjestelmään sisällyttäminen jäsenvaltioiden, jotka päättivät soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, olisi voitava myöntää tulotukea erillistuen muodossa sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin tuottajille sekä eräiden hedelmien ja vihannesten tuottajille. Sellaisten jäsenvaltioiden olisi sallittava myös myöntää erillistä erityistukea samoin edellytyksin kuin muissa jäsenvaltioissa.

(48)	Koska suorat tuet otetaan uusissa jäsenvaltioissa käyttöön asteittain, uusien jäsenvaltioiden sallittiin myöntää täydentävää kansallista suoraa tukea. Tällaisten tukien myöntämisedellytykset olisi säilytettävä.

(49)

Kun jäsenvaltiot alun perin jakoivat tukioikeuksia, eräiden virheiden vuoksi tuet viljelijöille muodostuivat erityisen suuriksi. Tällaiseen sääntöjenvastaisuuteen sovelletaan tavallisesti rahoitusoikaisua, kunnes korjaavat toimenpiteet toteutetaan. Kun otetaan huomioon tukioikeuksien ensimmäisestä jakamisesta kulunut aika, tarvittava oikaisu johtaisi jäsenvaltioissa suhteettomiin oikeudellisiin ja hallinnollisiin velvoitteisiin. Oikeusvarmuuden vuoksi tällaisten tukien jako olisi sen vuoksi säännönmukaistettava.

(50)

Ranska, Portugali ja Espanja päättivät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti jättää Ranskan merentakaisissa departementeissa, Azoreilla, Madeiralla ja Kanariansaarilla myönnettävät tuet tilatukijärjestelmän ulkopuolelle ja myöntää ne kyseisen asetuksen IV osastossa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Osa kyseisessä osastossa säädetyistä tuista on sisällytetty kokonaan tilatukijärjestelmään. Yksinkertaistamisen hyväksi ja ottaen huomioon syrjäisimpien alueiden erityisolosuhteet tällaista tukea olisi hallinnoitava unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta 2006 annetussa asetuksessa (EY) N:o 247/2006 ( 15 ) vahvistetuissa tukiohjelmissa. Tätä varten olisi siirrettävä asianomaiset varat suoria tukia koskevista kansallisista enimmäismääristä kyseisessä asetuksessa vahvistettuihin määriin. Jotta asianomaisten jäsenvaltioiden olisi mahdollista mukauttaa tukiohjelmansa, tällaisia siirtoja olisi suoritettava vasta vuonna 2010. Sitä ennen suoria tukia sovelletaan syrjäisimpiin alueisiin asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyin edellytyksin. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 247/2006 olisi muutettava.

(51)

Olisi erityisesti mainittava, että jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, tämän asetuksen säännökset, joiden perusteella jäsenvaltiot voisivat toimia tavalla, joka voidaan tulkita valtiontueksi, jätetään valtiontukisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, koska kyseisiin säännöksiin sisältyvät asianmukaiset edellytykset tuen myöntämiseksi, tai koska niissä säädetään, että komissio vahvistaa tällaiset edellytykset kilpailun tarpeettoman vääristymisen estämiseksi.

(52)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 16 ) mukaisesti.

(53)

Jotta sekä jäsenvaltiot että viljelijäväestö voisivat hyötyä tällä asetuksella käyttöön otetuista yksinkertaistamismenettelyistä ja erityisesti kesannointivelvoitteen kumoamisesta, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2009. Niitä säännöksiä, joilla mahdollisesti rajoitetaan viljelijöiden oikeuksia tai luodaan uusia velvoitteita, kuten täydentäviä ehtoja, joita viljelijöiden on noudatettava koko vuoden ajan, olisi kuitenkin sovellettava vasta vuodesta 2010 lähtien ja suojakaistaleiden luomista vesistöjen varrelle koskevaa standardia 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä. Lisäksi jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa panna täytäntöön säännökset, joiden mukaisesti suoria tukia irrotetaan lisää tuotantomääristä ja joiden mukaisesti ne voivat tarkistaa vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä tekemiään päätöksiä. Sen vuoksi tämän asetuksen asianomaisia säännöksiä olisi sovellettava vuodesta 2010 ja kumottua asetusta (EY) N:o 1782/2003 olisi sovellettava vuonna 2009 niihin tukijärjestelmiin, jotka sisällytetään tilatukijärjestelmään vasta vuodesta 2010 alkaen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

Tämän asetuksen liitteessä I luetellut tukijärjestelmät rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

1. Suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä 6 artiklassa tarkoitettua hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan ainoastaan viljelijän maataloustoiminnan tai tilan maatalousmaan osalta.

2. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on esitettävä viljelijälle muun muassa sähköisiä välineitä käyttäen luettelo lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksesta, joita viljelijän on noudatettava.

1. Liitteessä II luetellut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla:

2. Liitteessä II tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa, ja kun on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maatalousmaa, erityisesti maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallisella tai alueellisella tasolla hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta koskevat vähimmäisedellytykset liitteessä III esitetyn kehyksen perusteella ottaen huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä ja ilmasto-olosuhteet, olemassa olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet. Jäsenvaltiot eivät saa säätää vähimmäisvaatimuksista, joista ei säädetä tässä kehyksessä.

Liitteessä III olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa luetellut standardit ovat valinnaisia, paitsi jos

2. Muiden kuin uusien jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden vuoden 2003 pinta-alatukihakemusten määräpäivänä pysyvänä laitumena ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena. Uusien jäsenvaltioiden on Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta varmistettava, että pysyvänä laitumena 1 päivänä toukokuuta 2004 ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena. Bulgarian ja Romanian on varmistettava, että pysyvänä laitumena 1 päivänä tammikuuta 2007 ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena.

Jäsenvaltio voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa poiketa ensimmäisestä alakohdasta, edellyttäen että se toteuttaa toimia estääkseen pysyvien laidunten kokonaisalan merkittävän pienenemisen.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta metsitettäväksi tarkoitettuun pysyvään laitumeen, jos metsitys on ympäristön mukaista; tähän ei lueta joulukuusiviljelmiä eikä lyhytaikaisesti viljeltäviä, nopeakasvuisia lajeja.

1. Kaikkia viljelijälle tiettynä kalenterivuonna myönnettäviä suoria tukia, joiden määrä ylittää 5 000 euroa, vähennetään kunakin vuonna vuoteen 2012 saakka seuraavien prosenttimäärien mukaisesti:

2. Edellä olevassa 1 kohdassa säädettyjä vähennyksiä korotetaan 4 prosenttiyksiköllä, jos määrä on yli 300 000 euroa.

3. Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta Ranskan merentakaisten departementtien, Azorien ja Madeiran, Kanariansaarten eikä Egeanmeren saarten viljelijöille myönnettävään suoraan tukeen.

1. Suorien tukien kokonaisnettomäärät, jotka voidaan myöntää jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna tämän asetuksen 7 ja 10 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklan soveltamisen jälkeen, lukuun ottamatta asetusten (EY) N:o 247/2006 ja (EY) N:o 1405/2006 mukaisesti myönnettäviä suoria tukia, eivät saa ylittää tämän asetuksen liitteessä IV esitettyjä enimmäismääriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 11 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on liitteessä esitettyjen enimmäismäärien noudattamiseksi tarvittaessa vähennettävä lineaarisesti niiden suorien tukien määriä, joihin sovelletaan tämän asetuksen 7 ja 10 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklassa säädettyä vähennystä.

2. Komissio tarkistaa tämän asetuksen liitteessä IV esitetyt enimmäismäärät tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ottaakseen huomioon

1. Määrät, jotka saadaan tämän asetuksen 7 artiklassa säädettyjen vähennysten soveltamisesta muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa, ovat käytettävissä yhteisön lisätukena maaseuturahaston rahoittamiin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ja tässä artiklassa esitettyjen edellytysten mukaisesti.

2. Yhtä prosenttiyksikköä vastaavat määrät jaetaan niille jäsenvaltioille, joissa vastaavat määrät ovat kertyneet. Määrät, jotka vastaavat neljän prosenttiyksikön vähennystä, jaetaan asianomaisille jäsenvaltioille 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavien perusteiden mukaisesti:

Asianomaisen jäsenvaltion on kuitenkin saatava vähintään 80 prosenttia edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kyseisessä jäsenvaltiossa kertyneistä kokonaismääristä.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, jos jäsenvaltion rukiin tuotannon osuus ylitti keskimäärin viisi prosenttia sen viljatuotannon kokonaismäärästä vuosina 2000–2002 ja jos sen rukiin tuotannon osuus ylitti 50 prosenttia yhteisön rukiin tuotannon kokonaismäärästä samalla aikavälillä, kyseisessä jäsenvaltiossa kertyneistä mukauttamisvaroista jaetaan vähintään 90 prosenttia uudelleen kyseiselle jäsenvaltiolle vuoden 2013 loppuun saakka.

Tällaisessa tapauksessa vähintään 10 prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle jaetusta määrästä on voitava kohdistaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin rukiin tuotantoalueilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68 artiklassa säädettyjen mahdollisuuksien soveltamista.

Tämän kohdan soveltamiseksi ”viljalla” tarkoitetaan liitteessä V lueteltuja tuotteita.

4. Edellä 7 artiklan 1 kohdan soveltamisesta saatu jäljelle jäävä määrä ja 7 artiklan 2 kohdan soveltamisesta saadut määrät jaetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sille jäsenvaltiolle, jossa vastaavat määrät ovat kertyneet. Ne on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 5 a kohdan mukaisesti.

1. Edellä 7 artiklaa sovelletaan viljelijöihin uudessa jäsenvaltiossa minä tahansa kalenterivuonna vain, jos kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä kalenterivuonna 121 artiklan mukaisesti sovellettava suorien tukien taso on vähintään yhtä suuri kuin muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettava taso, kun otetaan huomioon 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat vähennykset.

2. Jos 7 artiklaa sovelletaan viljelijöihin uudessa jäsenvaltiossa, 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettava prosenttiosuus on enintään samansuuruinen kuin erotus 121 artiklan mukaisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavan suorien tukien tason ja muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavan suorien tukien tason välillä, kun otetaan huomioon 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat vähennykset.

3. Edellä 7 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisesta saadut määrät jaetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sille uudelle jäsenvaltiolle, jossa vastaavat määrät ovat kertyneet. Ne on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1698/2005 69 artiklan 5 a kohdan mukaisesti.

1. Sen varmistamiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan markkinoihin liittyvien menojen ja suorien tukien rahoittamiseen käytettävät, tällä hetkellä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen ( 17 ) liitteessä I olevaan otsakkeeseen 2sisältyvät määrät eivät ylitä neuvostossa 18 päivänä marraskuuta 2002 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien Brysselissä 24–25 päivänä lokakuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien johdosta tekemässä päätöksessä 2002/929/EY ( 18 ) vahvistettujen rahoitusnäkymien vuotuisia enimmäismääriä, suorien tukien mukauttamisesta päätetään, kun ennusteet otsakkeen 2 mukaisten toimenpiteiden rahoittamiseksi, korotettuina tämän asetuksen 134 ja 135 artiklassa tarkoitetuilla määrillä ja ennen tämän asetuksen 7 ja 10 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuen mukauttamista, osoittavat edellä tarkoitetun sovellettavan vuotuisen enimmäismäärän ylittyvän jonakin varainhoitovuonna, ottaen huomioon 300 000 000 euron marginaali kyseisen enimmäismäärän alla.

2. Neuvosto päättäen komission ehdotuksesta, joka sille annetaan viimeistään 1 kohdassa tarkoitettujen tarkistusten soveltamiskalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä, päättää näistä mukautuksista viimeistään kyseisen kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta.

3. Sovellettaessa 121 artiklassa vahvistettua tukien lisäystä koskevaa aikataulua kaikkiin uusissa jäsenvaltioissa myönnettäviin suoriin tukiin ei sovelleta tämän artiklan 1 kohtaa ennen sen kalenterivuoden alkua, jolloin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavien suorien tukien taso on vähintään yhtä suuri kuin muissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettava tällaisten tukien taso.

1. Jäsenvaltioissa on oltava järjestelmä, jossa viljelijöille annetaan maatalousmaata ja tilanhoitoa koskevia neuvoja, jäljempänä ”maatilojen neuvontajärjestelmä”, ja jota hoitaa yksi tai useampi nimetty viranomainen tai yksityiset laitokset.

2. Neuvontajärjestelmän on katettava vähintään 1 luvussa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvän viljelykunnon ja ympäristön vaatimus.

3. Viljelijöiden osallistuminen maatilojen neuvontajärjestelmään on vapaaehtoista.

Jäsenvaltiot voivat määritellä tasapuolisia arviointiperusteita noudattaen ne ensisijaiset viljelijäryhmät, jotka voivat osallistua maatilojen neuvontajärjestelmään.

4. Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä maatilojen neuvontajärjestelmän soveltamisesta kertomuksen, johon tarvittaessa liittyy asiaan kuuluvia ehdotuksia.

Rajoittamatta yleisön tiedonsaantioikeutta koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut nimetyt viranomaiset ja yksityiset laitokset paljasta neuvontatoimintansa yhteydessä tietoonsa tulleita henkilökohtaisia tai yksityisiä tietoja muille henkilöille kuin kyseistä tilaa hoitavalle viljelijälle, lukuun ottamatta toimintansa yhteydessä havaitsemiaan säännönvastaisuuksia tai säännösten rikkomisia, joita koskee yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä säädetty velvoite julkisille viranomaisille ilmoittamisesta erityisesti rikostapauksissa.

Kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jäljempänä ”yhdennetty järjestelmä”, ja ylläpidettävä sitä.

Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan liitteessä I lueteltuihin tukijärjestelmiin.

Sitä sovelletaan tarvittavissa määrin myös tämän osaston 1 ja 2 luvussa säädettyihin hallinto- ja valvontasääntöihin.

2. Jos sovelletaan tämän asetuksen 52 ja 53 artiklaa, yhdennetyn järjestelmän on käsitettävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 sekä asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisesti perustettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä.

3. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää oliivialan paikkatietojärjestelmän viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään.

1. Sähköiseen tietokantaan on kirjattava kunkin maatilan osalta tukihakemuksista saadut tiedot.

Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa käyttöönsä kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot vuodesta 2000 alkaen. Järjestelmästä on myös saatava käyttöön neljään edeltävään vuoteen liittyvät tiedot suoraan ja viipymättä.

2. Jäsenvaltiot voivat luoda hajautettuja tietokantoja, jos ne sekä tietojen kirjaamista ja saantia koskevat hallinnolliset menettelyt laaditaan yhdenmukaisesti koko jäsenvaltion alueella ja ne ovat keskenään yhteensopivia ristiintarkastusten mahdollistamiseksi.

Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä perustuu karttoihin tai maarekisteriasiakirjoihin tai muuhun kartta-aineistoon. On käytettävä hyväksi sähköistä paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on suotavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa yhtenäistä standardia. Kyseinen standardi takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden.

1. On perustettava tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä, joka mahdollistaa oikeuksien tarkastamisen ja ristiintarkastukset tukihakemusten ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän on mahdollistettava se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään neljää edeltävää kalenterivuotta koskevat tiedot.

1. Viljelijän on vuosittain jätettävä suoria tukia koskeva hakemus, jossa on tapauksen mukaan ilmoitettava

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava muun muassa sähköisiä välineitä käyttäen edellisenä vuonna määritettyihin aloihin perustuvat esitäytetyt lomakkeet ja kyseisten alojen ja tapauksen mukaan oliivipuiden sijainnin osoittava graafinen aineisto. Jäsenvaltio voi päättää, että tukihakemuksessa on oltava ainoastaan edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen tehdyt muutokset.

3. Jäsenvaltio voi päättää, että useista tai kaikista liitteessä I luetelluista tukijärjestelmistä tai muista tukijärjestelmistä tehdään yksi yhtenäinen hakemus.

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä tukihakemuksille hallinnollisia tarkastuksia tukikelpoisuusedellytysten tarkistamiseksi.

2. Hallinnollisia tarkastuksia on täydennettävä paikalla tehtävien tarkastusten järjestelmällä tukikelpoisuuden tarkistamiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on laadittava maatilojen otantasuunnitelma.

Jäsenvaltiot voivat käyttää kaukokartoitusta tai satelliittipaikannusjärjestelmää (GNSS) viljelylohkojen tarkastamiseksi paikalla.

3. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen vastaamaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten ja valvonnan koordinoinnista.

Jos jäsenvaltiot siirtävät erikoistuneille laitoksille tai yrityksille tiettyjä osia tämän luvun nojalla tehtävistä töistä, nimetyllä viranomaisella on säilyttävä töiden valvonta ja niihin liittyvä vastuu.

1. Jos havaitaan, että viljelijä ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä tuen myöntämiseen liittyviä tukikelpoisuusedellytyksiä, myönnettyyn tai myönnettävään tukeen tai sen osaan, jonka osalta tukikelpoisuusedellytykset täyttyvät, sovelletaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia tuen vähentämisiä tai epäämisiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklassa säädetyn tuen vähentämisen ja epäämisen soveltamista.

2. Vähennysprosentit luokitellaan tapahtuneen havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia paikalla todetakseen, noudattavatko viljelijät 1 luvussa tarkoitettuja velvoitteita.

2. Jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä hallinto- ja valvontajärjestelmiään varmistaakseen lakisääteisten hoitovaatimusten sekä hyvän viljelykunnon ja ympäristön vaatimuksen noudattamisen.

Näiden järjestelmien sekä erityisesti sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 15 päivänä heinäkuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/71/EY ( 19 ) sekä asetusten (EY) N:o 1760/2000 ja (EY) N:o 21/2004 mukaisesti perustetun eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän on oltava tämän asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa.

Tuen vähentäminen tai epääminen, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta

1. Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta ei jonkin kalenterivuoden, jäljempänä ”asianomainen kalenterivuosi”, jonain aikana noudateta ja kyseinen noudattamatta jättäminen johtuu suoraan tukihakemuksen asianomaisena kalenterivuonna jättäneen viljelijän toiminnasta tai laiminlyönnistä, viljelijälle myönnettyjen tai myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää alennetaan tai se evätään 24 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen kun on sovellettu 7, 10 ja 11 artiklaa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös, jos kyseinen noudattamatta jättäminen johtuu suoraan sellaisen henkilön toiminnasta tai laiminlyönnistä, jolle tai jolta maatalousmaa on siirtynyt.

Tässä kohdassa ”siirtymisellä” tarkoitetaan mitä tahansa toimea, jolla maatalousmaa lakkaa olemasta siirtäjän käytössä.

Toisesta alakohdasta poiketen silloin, kun henkilö, jonka toiminnasta tai laiminlyönnistä noudattamatta jättäminen johtuu, on jättänyt tukihakemuksen kyseisenä kalenterivuotena, tuen vähentämistä tai epäämistä sovelletaan tälle henkilölle myönnettyjen tai myönnettävien suorien tukien kokonaismääriin vuodesta 2010.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi tämän asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädettyjen edellytysten mukaisesti päättää olla vähentämättä tai epäämättä tukea 100 euroon saakka viljelijää ja kalenterivuotta kohti.

Jos jäsenvaltio päättää käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava seuraavana vuonna tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viljelijä korjaa havaitun noudattamatta jättämisen. Havainnot ja velvoite toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi on ilmoitettava viljelijälle.

Tuen vähentämistä ja epäämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta

1. Edellä 23 artiklassa tarkoitettuja tuen vähentämistä tai epäämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä yhteydessä huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet.

2. Jos kyseessä on laiminlyönti, vähennys ei saa olla enempää kuin 5 prosenttia, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, vähennys ei saa olla enempää kuin 15 prosenttia.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat päättää olla vähentämättä tukea, kun noudattamatta jättämistä on sen vakavuuden, laajuuden ja keston vuoksi pidettävä vähäisenä. Vähäisenä ei kuitenkaan pidetä noudattamatta jättämistä, joka aiheuttaa välittömän vaaran kansanterveydelle tai eläinten terveydelle.

Jos viljelijä ei välittömästi toteuta toimia havaitun noudattamatta jättämisen oikaisemiseksi, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toimet sen varmistamiseksi, että viljelijä oikaisee havaitun noudattamatta jättämisen; nämä toimet voivat asianmukaisessa tapauksessa tarkoittaa vain hallinnollista tarkastusta. Havainnot vähäisestä noudattamatta jättämisestä ja velvoite toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi on ilmoitettava viljelijälle.

3. Jos kyseessä on tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen, vähennysprosentin on pääsääntöisesti oltava vähintään 20, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

4. Tuen vähentämisen ja evätyn tuen kokonaismäärä ei voi kuitenkaan yhden kalenterivuoden osalta ylittää 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kokonaismäärää.

Määrät, jotka saadaan tuen vähentämisestä ja epäämisestä 1 luvun noudattamatta jättämisen vuoksi, on tilitettävä maataloustukirahastolle. Jäsenvaltiot voivat pitää itsellään 25 prosenttia näistä määristä.

1. Liitteessä VI lueteltujen tukijärjestelmien soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmiin sovellettavat hallinto- ja valvontamenettelyt ovat yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa seuraavilta osin:

Tätä varten ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tietokanta, tunnistusjärjestelmät ja tarkastukset on luotava niin, että järjestelmät toimivat yhdessä tai että niiden välinen tietojenvaihto on mahdollista ilman ongelmia ja ristiriitoja.

2. Jäsenvaltiot voivat muiden kuin liitteessä VI lueteltujen yhteisön tai kansallisten tukijärjestelmien soveltamiseksi sisällyttää yhdennetyn järjestelmän osan tai osia hallinto- ja valvontamenettelyihinsä.

1. Komissiolle on tiedotettava säännöllisesti yhdennetyn järjestelmän soveltamisesta.

2. Komission nimittämät valtuutetut edustajat voivat asetuksen (EY) N:o 1290/2005 37 artiklan mukaisesti — ilmoitettuaan asiasta hyvissä ajoin toimivaltaisille viranomaisille — tehdä

3. Komissio voi käyttää asiantuntijoiden tai erikoistuneiden laitosten palveluja yhdennetyn järjestelmän käyttöönoton, seurannan ja käytön edistämiseksi ja erityisesti teknisen avun antamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden yhdennetyn järjestelmän käyttöönottoa ja soveltamista koskevia velvollisuuksia.

1. Vuodesta 2010 lähtien jäsenvaltio ei saa myöntää suoria tukia viljelijälle seuraavissa tapauksissa:

Jäsenvaltiot voivat mukauttaa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kynnyksiä liitteessä VII säädetyn kertoimen soveltamisen rajoissa ottaakseen huomioon maataloutensa rakenteen.

Viljelijöihin, joilla on 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia, sovelletaan kuitenkin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua edellytystä.

Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä kohtaa Ranskan merentakaisissa departementeissa, Azoreilla, Madeiralla, Kanariansaarilla ja Egeanmeren saarilla.

Jos maksettavaa määrää vähennetään sen johdosta, että suorien tukien käyttöönotto tapahtuu asteittain tämän asetuksen 121 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VII olevan K kohdan tai tämän asetuksen liitteessä IX olevan C kohdan mukaisesti, määrä, jota on haettu tai joka aiotaan myöntää, lasketaan sen lopullisen tukimäärän pohjalta, joka viljelijän on määrä saada.

2. Vuodesta 2010 lähtien jäsenvaltiot voivat vahvistaa asianmukaisia puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita sen varmistamiseksi, että suoria tukia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille

3. Tukioikeudet, jotka eivät oikeuta tukiin kahtena perättäisenä vuotena 1 ja 2 kohdan soveltamisen vuoksi, on palautettava kansalliseen varantoon.

1. Jollei tässä asetuksessa muuta säädetä, liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä myönnettävät tuet maksetaan kokonaisuudessaan edunsaajille.

2. Tuet maksetaan enintään kahdessa erässä vuosittain 1 päivän joulukuuta ja seuraavan kalenterivuoden 30 päivän kesäkuuta välisenä aikana.

3. Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien mukaisia tukia ei saa maksaa ennen kuin tukikelpoisuusedellytyksiä koskeva tarkastus, jonka tekee jäsenvaltio 20 artiklan mukaisesti, on saatu päätökseen.

4. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, komissio voi 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen

Tukea ei makseta edunsaajille, joiden osalta on osoitettu, että he ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä asianomaisen tukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksittäisten tukijärjestelmien erityissäännösten soveltamista.

Tätä asetusta sovellettaessa toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ylivoimaiseksi esteeksi tai poikkeuksellisiksi olosuhteiksi esimerkiksi seuraavat:

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista tarkistamista milloin tahansa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

2. 47 artiklan 2 kohdan, 57 artiklan 6 kohdan, 64 artiklan 2 kohdan ja 65 artiklan soveltamiseksi ”viljelijällä katsotaan olevan tukioikeuksia”, jos hänelle on jaettu tai lopullisesti siirretty tukioikeuksia.

3. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 53 artiklan 2 kohdan, 63 artiklan 2 kohdan sekä 71j artiklan mukaisesti vahvistetut kesannointioikeudet eivät ole riippuvaisia aiemmista kesannointivelvoitteista.

1. Viljelijälle maksetaan tilatukijärjestelmässä tukea, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettujen määrien saamiseen.

Komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tukikelpoisten hehtaarien muuta kuin maatalouskäyttöä.

Hehtaarien on täytettävä tukikelpoisuusedellytykset koko kalenterivuoden ajan lukuun ottamatta ylivoimaista estettä tai poikkeuksellisia olosuhteita koskevia tapauksia.

1. Viljelijän on ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat johonkin tukioikeuteen liittyvää tukikelpoista hehtaaria. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tukihakemuksen muuttamiselle.

2. Jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa sallia, että viljelijä muuttaa ilmoitustaan, sillä edellytyksellä että viljelijä noudattaa tukioikeuksiinsa liittyvien hehtaarien määrää ja edellytyksiä, jotka koskevat tilatuen myöntämistä asianomaiselle alalle.

Hehtaarikohtaisia tukioikeuksia ei saa muuttaa, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien muuttamista vuodesta 2010 erityisesti tukioikeuksien osien osalta.

Tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta on toimitettu tilatukijärjestelmän mukainen hakemus, voidaan tehdä muita suoria tukia koskeva hakemus sekä tämän asetuksen ulkopuolelle jääviä tukia koskeva hakemus, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Maan käyttö, kun hedelmä- ja vihannesalan sisällyttämistä tilatukijärjestelmään lykätään

Jos jäsenvaltio on päättänyt käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklan toisessa kohdassa säädettyä mahdollisuutta, jäljempänä ”lykätty sisällyttäminen tilatukijärjestelmään”, päätöksen kohteena olevilla alueilla sijaitsevat lohkot eivät ole 31 päivään joulukuuta 2010 asti tukikelpoisia, jos niitä käytetään

Jos tilatukijärjestelmään sisällyttämistä lykätään, jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää sallia kerääjäkasvien viljelyn tukikelpoisilla hehtaareilla enintään kolmen kuukauden pituisena ajanjaksona, joka alkaa kunakin vuonna 15 päivänä elokuuta. Kyseistä päivämäärää voidaan kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä muuttaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden alueiden osalta, joilla vilja normaalisti korjataan aikaisemmin ilmastollisista syistä.

1. Hampun tuotantoon käytetty ala on tukikelpoista vain, jos käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jonka avulla tetrahydrokannabinolipitoisuus voidaan tarkastaa vähintään 30 prosentilla hamppualoista viljellyistä kasveista. Jos jäsenvaltiot kuitenkin ottavat käyttöön tällaisen viljelyn ennakkohyväksyntäjärjestelmän, vähimmäismäärä on 20 prosenttia.

2. Tuen myöntämisen edellytykseksi asetetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tiettyjen lajikkeiden varmennettujen siementen käyttö.

1. Kunkin jäsenvaltion vuosittainen kaikkien jaettujen tukioikeuksien sekä tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan ja 69 artiklan 3 kohdan tai vuodeksi 2009 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien kokonaisarvo ei saa olla suurempi kuin tämän asetuksen liitteessä VIII määritetty vastaava kansallinen enimmäismäärä.

Jos tukioikeuksia jaetaan viininviljelijöille ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä huhtikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 ( 24 ) 9 artiklan ja 102 artiklan 6 kohdan mukaisesti komission käytettäviksi saattamat viimeisimmät tiedot komissio mukauttaa tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä VIII määritettyjä kansallisia enimmäismääriä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän asetuksen liitteessä IX olevassa B kohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien alueellinen keskiarvo viimeistään kansallisten enimmäismäärien mukauttamista edeltävän vuoden 1 päivänä joulukuuta.

2. Jäsenvaltion on tarvittaessa alennettava tukioikeuksien arvoa lineaarisesti liitteessä VIII määritetyn enimmäismäärän noudattamisen varmistamiseksi.

1. Jäsenvaltioilla on oltava kansallinen varanto, joka sisältää seuraavien erotuksen:

2. Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoaan jakaakseen tukioikeuksia ensisijaisesti viljelijöille, jotka aloittavat maataloustoimintansa, puolueettomin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

3. Jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 68 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, voivat käyttää kansallista varantoaan puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu sekä ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, vahvistaakseen sellaisilla alueilla oleville viljelijöille tarkoitettuja tukioikeuksia, joihin sovelletaan johonkin julkisen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia, jotta varmistetaan, että maata ei jätetä viljelemättä ja/tai korvataan näillä alueilla oleville viljelijöille aiheutuvat erityiset haitat.

4. Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallista varantoaan tukioikeuksien jakamiseksi objektiivisin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, viljelijöille, jotka ovat erityistilanteessa, jonka komissio määrittelee 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Jäsenvaltiot voivat soveltaessaan tätä artiklaa korottaa viljelijöille jaettujen tukioikeuksien yksikköarvoa ja/tai lukumäärää.

Tukioikeudet, joita ei ole aktivoitu 34 artiklan mukaisesti kahteen vuoteen, on lisättävä kansalliseen varantoon, paitsi jos kyseessä ovat ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet. Vuonna 2009 tukioikeuksia, joita ei ole aktivoitu kaksivuotiskauteen 2007–2008, ei kuitenkaan lisätä kansalliseen varantoon, jos ne aktivoitiin vuonna 2006, ja vuonna 2010 tukioikeuksia, joita ei ole aktivoitu kaksivuotiskaudeksi 2008–2009, ei lisätä kansalliseen varantoon, jos ne aktivoitiin vuonna 2007.

1. Tukioikeuksia voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, paitsi kun on kyse perintönä tai ennakkoperintönä annettavista oikeuksista.

Jälkimmäisessä tapauksessa tukioikeuksia voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne vahvistettiin.

Jäsenvaltio voi päättää, että tukioikeuksia voidaan siirtää tai käyttää ainoastaan saman alueen sisällä.

2. Tukioikeuksia voidaan siirtää myymällä tai muutoin lopullisesti siirtämällä ne maa-alan kanssa tai ilman. Tukioikeuksien vuokraus tai muu samantyyppinen liiketoimi sallitaan sitä vastoin ainoastaan, jos siirrettyihin tukioikeuksiin liittyy vastaavan tukikelpoisen hehtaarimäärän siirto.

3. Jos tukioikeuksia myydään maa-alan kanssa tai ilman, jäsenvaltiot voivat yhteisön oikeuden yleisperiaatetta noudattaen päättää, että osa myydyistä tukioikeuksista palautetaan kansalliseen varantoon tai että niiden yksikköarvoa alennetaan kansallisen varannon hyväksi niiden perusteiden mukaisesti, jotka komissio määrittää 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 3 luvun 2 jaksossa ja 71m artiklassa sekä tämän asetuksen 60 artiklassa ja 65 artiklan neljännessä alakohdassa säädettyihin tukioikeuksiin, jäljempänä ”erityistukioikeudet”, sovelletaan tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

2. Poiketen siitä, mitä 34 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltion on sallittava viljelijän, jolla on erityistukioikeuksia, poiketa velvollisuudesta aktivoida tukioikeudet vastaavalla määrällä tukikelpoisia hehtaareita edellyttäen, että viljelijä säilyttää vähintään

Jos viljelijälle on kuitenkin jaettu erityistukioikeuksia sekä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 että tämän asetuksen mukaisesti, hänen on säilytettävä vähintään 50 prosenttia korkeimmasta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta toimintatasosta.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua edellytystä ei sovelleta Maltaan.

3. Jos erityistukioikeuksia siirretään, siirronsaajalle voidaan vuosina 2009, 2010 ja 2011 myöntää 2 kohdassa säädetty poikkeus vain, jos kaikki erityistukioikeudet siirretään. Vuodesta 2012 alkaen siirronsaajalle voidaan myöntää poikkeus ainoastaan, jos kyse on toteutuneesta tai ennakoitavissa olevasta perinnöstä.

1. Jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 1–4 luvun mukaisesti, voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että ne ryhtyvät vuonna 2010 tai sen jälkeen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

2. Edellä olevan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti. Jos muutos alentaa tukioikeuksien arvoa, se on tehtävä vähintään kolmella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

Minkään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tukioikeuden arvon vuosittainen alennus ei saa olla yli 50 prosenttia tukioikeuden alkuarvon ja lopullisen arvon välisestä erotuksesta. Jos arvon alennus on alle 10 prosenttia alkuarvosta, jäsenvaltio voi soveltaa vähempää kuin kolmea menettelyä.

40 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien alueellinen jakaminen

1. Jäsenvaltio, joka on ottanut tilatukijärjestelmän käyttöön asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 1–4 luvun mukaisesti, voi päättää soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisesti vuonna 2010 tai sen jälkeen tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

2. Jäsenvaltion on määriteltävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi sen toimielin- tai hallintorakenne ja alueelliset maatalouden harjoittamismahdollisuudet.

3. Jäsenvaltion on jaettava 40 artiklassa tarkoitetut enimmäismäärät alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jäsenvaltio voi päättää, että alueellisiin enimmäismääriin voidaan soveltaa vuosittaisia asteittaisia muutoksia korkeintaan kolmen etukäteen vahvistetun vuotuisen vaiheen mukaisesti, sekä noudattaen puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita kuten maatalouden potentiaali tai ympäristöperusteet.

4. Jos tämän artiklan 1, 2, ja 3 kohtaa soveltava jäsenvaltio päättää olla soveltamatta 47 artiklaa, sen on, tarvittavissa määrin sovellettavan alueellisen enimmäismäärän noudattamiseksi, mukautettava tukioikeuksien arvoa kullakin alueellaan. Tätä varten tukioikeuksien arvoa alennetaan tai nostetaan lineaarisesti. Tukioikeuksien arvon kokonaisvähennys tämän kohdan mukaisesti on rajoitettava 10 prosenttiin niiden alkuarvosta.

5. Jos jäsenvaltio päättää soveltaa sekä 45 artiklaa että tätä artiklaa, tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tukioikeuksien arvon alennukset otetaan huomioon laskettaessa 45 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja rajoja.

1. Jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa päättää jakaa enintään 50 prosenttia 46 artiklan mukaisesti vahvistetusta alueellisesta enimmäismäärästä sellaisten viljelijöiden kesken, joiden tila sijaitsee asianomaisella alueella, mukaan luettuina viljelijät, joilla ei ole tukioikeuksia.

2. Viljelijöille jaetaan tukioikeuksia, joiden yksikköarvo lasketaan jakamalla 46 artiklan mukaisesti vahvistettua alueellista enimmäismäärää vastaava osuus alueellisella tasolla vahvistettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

Kyseisten tukioikeuksien arvoa korotetaan, jos viljelijällä on ennen tämän artiklan soveltamista tukioikeuksia. Tällöin viljelijän jokaisen tukioikeuden alueellista yksikköarvoa korotetaan määrällä, joka lasketaan hänellä asianomaisen jäsenvaltion vahvistamana päivämääränä olleiden tukioikeuksien kokonaisarvon perusteella. Korotukset lasketaan tämän artiklan 1 kohdan soveltamisen jälkeen alueellisen enimmäismäärän jäljellä olevan osuuden rajoissa.

3. Oikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti sinä vuonna, kun hän soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisesti 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

4. Viljelijällä ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua jakoa olleet tukioikeudet on peruutettava ja korvattava 3 kohdassa tarkoitetuilla uusilla tukioikeuksilla.

1. Tämän asetuksen 47 artiklaa soveltava jäsenvaltio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että se ryhtyy 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tilatukijärjestelmän alueellista soveltamista seuraavana vuonna yhdenmukaistamaan tämän jakson mukaisesti vahvistettujen tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jos muuttamisen seurauksena tukioikeuksien arvo laskee, muuttaminen on tehtävä vähintään kahdella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

2. Jäsenvaltio, joka on ottanut tilatukijärjestelmän käyttöön asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti, voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että se ryhtyy vuonna 2010 tai sen jälkeen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa.

Jos kyseistä päätöstä sovelletaan vuodesta 2010 alkaen, se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä. Muussa tapauksessa se on tehtävä 1 päivään elokuuta 2010 mennessä.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa tukioikeuksia voidaan muuttaa vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jos muuttamisen seurauksena tukioikeuksien arvo laskee, muuttaminen on tehtävä vähintään kolmella etukäteen vahvistetulla vuosittaisella menettelyllä.

Ensimmäisen alakohdan soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1782/2003 63 artiklan 3 kohdan nojalla tekemien päätösten soveltamista. Asianomaiset jäsenvaltiot voivat poiketa ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen menettelyjen vähimmäismäärästä ja tämän artiklan 3 kohdassa säädetyistä rajoituksista.

3. Tukioikeuden arvon alennus ei saa yhdessäkään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa vuosittaisessa menettelyssä olla yli 50 prosenttia tukioikeuden alkuarvon ja lopullisen arvon välisestä erotuksesta. Jos tukioikeuden arvon alennus on vähemmän kuin 10 prosenttia alkuarvosta, jäsenvaltiot voivat soveltaa vähemmän kuin kolmea menettelyä.

4. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa asianmukaisella maantieteellisellä tasolla, joka on määriteltävä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi niiden toimielin- tai hallintorakenne ja/tai maatalouden harjoittamismahdollisuudet.

Soveltaessaan 47 artiklaa jäsenvaltiot voivat puolueettomin ja syrjimättömin perustein määrittää 46 artiklan nojalla vahvistetun alueellisen enimmäismäärän tai sen osan puitteissa erilaisia yksikköarvoja tukioikeuksille, jotka jaetaan 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viljelijöille seuraavien osalta:

1. Tämän jakson tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti vahvistettuja tukioikeuksia voidaan siirtää ja käyttää vain samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaisten tukioikeuksien arvo on sama.

2. Jollei tässä jaksossa muuta säädetä, tämän osaston muita säännöksiä sovelletaan.

1. Jäsenvaltio, joka on maksanut lampaan- ja vuohenlihapalkkioita tai naudan- ja vasikanlihapalkkioita asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 2 jakson mukaisesti voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä jatkaa näiden palkkioiden maksamista tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin. Se voi myös päättää vahvistaa kansallisten enimmäismäärien osan, joka käytetään näiden palkkioiden maksamiseen, alhaisemmalle tasolle kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti on päätetty. Jos jäsenvaltio ei tee tätä päätöstä, palkkiot on sisällytettävä tilatukijärjestelmään vuodesta 2010 alkaen tämän asetuksen 66 artiklan mukaisesti.

Jäljempänä tämän asetuksen 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen naudan- ja vasikanlihapalkkioiden tapauksessa jäsenvaltio voi myös päättää 1 päivään elokuuta 2010 mennessä olla maksamatta näitä palkkioita ja sisällyttää ne tilatukijärjestelmään vuodesta 2011 alkaen tämän asetuksen 66 artiklan mukaisesti.

Jos jäsenvaltio ei ole sisällyttänyt hedelmä- ja vihannestukea kokonaan tai osittain tilatukijärjestelmään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 b artiklan nojalla, se voi:

Uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat päättää ottaessaan käyttöön tilatukijärjestelmän maksaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut palkkiot tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin. Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuen osalta uudet jäsenvaltiot, jotka eivät ole soveltaneen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 bc artiklaa, eivät saa soveltaa tämän asetuksen 54 artiklaa. Lisäksi uusien jäsenvaltioiden on siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuen osalta otettava tarvittaessa huomioon tämän asetuksen 128 artiklan 3 kohta.

2. Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion tekemän valinnan perusteella enimmäismäärän kullekin 52, 53 ja 54 artiklassa tarkoitetulle suoralle tuelle 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Enimmäismäärän on oltava yhtä suuri kuin kunkin suoran tuen osa 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä kerrottuna vähennysprosenteilla, joita jäsenvaltiot soveltavat 52, 53 ja 54 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltio voi pidättää enintään 50 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VI lueteltuja lampaan- ja vuohenliha-alan palkkioita. Siinä tapauksessa sen on maksettava vuosittain viljelijöille lisätukea.

Lisätuki myönnetään lampaiden ja vuohien kasvattajille tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 10 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

1. Jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa, ja uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat pidättää kokonaan tai osittain tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän osan, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä VI tarkoitettua emolehmäpalkkiota. Tällöin niiden on maksettava vuosittain viljelijöille lisätukea.

Lisätuki myönnetään emolehmien pidosta tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 11 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

2. Vuosina 2010 ja 2011 jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai 2 kohdan b alakohtaa, ja uudet jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat pidättää kokonaan tai osittain tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän osan, joka vastaa vasikoiden teurastuspalkkiota, muiden eläinten kuin vasikoiden teurastuksesta maksettavaa palkkiota tai urospuolisten nautojen erityispalkkiota. Tällöin niiden on maksettava viljelijöille lisätukea. Lisätuki myönnetään vasikoiden teurastuksesta, muiden nautaeläinten kuin vasikoiden teurastuksesta ja urospuolisten nautojen pidosta tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 11 jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti ja tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

1. Jäsenvaltio voi pidättää 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa tomaattien tuotantotukea.

Jäsenvaltion on tällöin maksettava viljelijöille 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa vuosittainen lisäpalkkio.

Lisäpalkkio maksetaan IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tomaatteja.

Kyseisen jäsenvaltion on tällöin maksettava viljelijöille vuosittain lisäpalkkio tämän asetuksen 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisäpalkkio maksetaan IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa seuraavista hedelmistä tai vihanneksista, siten kuin kyseinen jäsenvaltio ne määrittelee:

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kansallisten enimmäismäärien osat vahvistetaan liitteessä X.

Täytäntöönpano uusissa jäsenvaltioissa, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää

Tilatukijärjestelmän käyttöönotto jäsenvaltioissa, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää

1. Jollei tässä luvussa toisin säädetä, tämän osaston säännöksiä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin, jotka ovat soveltaneet V osaston 2 luvussa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

2. Jos uusi jäsenvaltio on soveltanut yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, sen on tehtävä 51 artiklan 1 kohdassa ja 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset sitä vuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä, jolloin se soveltaa tilatukijärjestelmää ensimmäisen kerran.

3. Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta kaikki yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneet uudet jäsenvaltiot voivat säätää, että 34 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen tukikelpoisuusedellytysten lisäksi ”tukikelpoisella hehtaarilla” tarkoitetaan tilan käytössä olevaa viljelyalaa, joka oli hyvässä viljelykunnossa 30 päivänä kesäkuuta 2003, riippumatta siitä oliko se tuotannossa kyseisenä ajankohtana.

1. Viljelijöiden on toimitettava tilatukijärjestelmän mukainen tukihakemuksensa määräpäivänä, jonka uudet jäsenvaltiot vahvistavat, kuitenkin viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

2. Jollei ole kyse ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista, tukioikeuksia jaetaan ainoastaan niille viljelijöille, jotka ovat jättäneet tilatukijärjestelmää koskevan hakemuksen viimeistään tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden toukokuun 15 päivään mennessä.

1. Kunkin uuden jäsenvaltion on tehtävä kansalliselle enimmäismäärälleen 40 artiklassa tarkoitettu lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisen varannon perustamiseksi.

2. Uuden jäsenvaltion on puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käytettävä kansallista varantoa tukioikeuksien jakamiseksi komission 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määrittelemässä erityistilanteessa oleville viljelijöille.

3. Tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna uusi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käyttää kansallista varantoa tukioikeuksien jakamiseksi tilatukijärjestelmään siirtymisen vuoksi erityistilanteessa oleville erityisalojen viljelijöille.

4. Uudet jäsenvaltiot voivat puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, käyttää kansallista varantoaan jakaakseen tukioikeuksia viljelijöille, jotka ovat aloittaneet maataloustoimintansa sen vuoden 1 päivän tammikuuta jälkeen, jona ne sovelsivat tilatukijärjestelmää ensimmäisen kerran mutta jona ne eivät saaneet suoraa tukea.

5. Uudet jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 68 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, voivat käyttää kansallista varantoaan puolueettomin perustein ja siten, että varmistetaan viljelijöiden yhtäläinen kohtelu sekä ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, jakaakseen sellaisilla alueilla oleville viljelijöille tarkoitettuja tukioikeuksia, joihin sovelletaan johonkin julkiseen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja kehittämisohjelmia, jotta varmistetaan, että maata ei jätetä viljelemättä ja korvataan näillä alueilla oleville viljelijöille aiheutuvat erityiset haitat.

6. Uusi jäsenvaltio voi 2–5 kohdan soveltamiseksi korottaa asianomaisen viljelijän tukioikeuksien yksikköarvoa enintään 5 000 euroa tai jakaa asianomaiselle viljelijälle uusia tukioikeuksia.

7. Uusien jäsenvaltioiden on suoritettava tukioikeuksien lineaarisia vähennyksiä, jos niiden kansallinen varanto ei ole riittävä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi.

Asetuksen 40 artiklassa tarkoitettujen kansallisten enimmäismäärien alueellinen jakaminen

1. Uudet jäsenvaltiot voivat soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisella tasolla.

2. Uusien jäsenvaltioiden on määritettävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

3. Kunkin uuden jäsenvaltion on tapauksen mukaan jaettava 40 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät 57 artiklan mukaisten mahdollisten vähennysten jälkeen alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

1. Kaikille viljelijöille on myönnettävä tukioikeuksia, joiden yksikköarvo on laskettava jakamalla 40 artiklassa tarkoitettu sovellettava kansallinen enimmäismäärä 57 artiklassa säädettyjen vähennysten jälkeen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisella tasolla vahvistettujen tukioikeuksien lukumäärällä.

2. Ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tukioikeuksien määrän viljelijää kohti on oltava yhtä suuri kuin hehtaarimäärä, jonka viljelijä ilmoittaa 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta varten.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, uusi jäsenvaltio voi päättää, että viljelijäkohtainen tukioikeuksien lukumäärä on yhtä suuri kuin kaikkien niiden hehtaarien vuotuinen keskiarvo, jotka yhtenä tai useampana vuonna jäsenvaltion vahvistamalla edustavalla kaudella, mutta viimeistään vuonna 2008 oikeuttivat yhtenäiseen pinta-alatukeen, ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

Jos viljelijä kuitenkin on aloittanut maataloustoimintansa edustavalla kaudella, hehtaarien lukumäärän keskiarvon on perustuttava niihin tukiin, jotka hänelle myönnettiin sinä kalenterivuotena tai niinä kalenterivuosina, joiden aikana hän harjoitti maataloustoimintaa.

Viljelijälle, joka toimii naudanliha-, vasikanliha-, maito-, lampaanliha- tai vuohenliha-alalla ja joka on oikeutettu saamaan 57 artiklan 3 kohdan ja 59 artiklan mukaisesti tukioikeuksia, joita varten hänellä ei ole tukikelpoisia hehtaareja tilatukijärjestelmän soveltamisen ensimmäisenä vuotena, jaetaan 44 artiklassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia enintään 5 000 euroa tukioikeutta kohden.

Uusi jäsenvaltio voi puolueettomin ja syrjimättömin perustein myös määrittää 58 artiklan mukaisesti vahvistetun alueellisen enimmäismäärän tai sen osan puitteissa erilaisia yksikköarvoja tukioikeuksille, jotka jaetaan 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viljelijöille seuraavien osalta:

1. Tämän luvun mukaisesti vahvistetut tukioikeudet voi siirtää ainoastaan samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaiset tukioikeudet ovat samat.

2. Uusi jäsenvaltio voi yhteisön oikeuden yleisperiaatteita noudattaen päättää, että tämän luvun mukaisesti vahvistettujen tukioikeuksien arvo yhdenmukaistetaan. Tämä päätös on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä.

Ensimmäisen kohdan soveltamiseksi tukioikeuksia muutetaan vuosittain asteittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein ja etukäteen vahvistetuilla vuosittaisilla menettelyillä.

3. Jolleivät kyseessä ole ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet, viljelijä voi siirtää tukioikeutensa ilman maa-alaa vasta sitten, kun hän on aktivoinut 34 artiklan mukaisesti vähintään 80 prosenttia tukioikeuksistaan vähintään yhden kalenterivuoden aikana, tai kun hän on luovuttanut vapaaehtoisesti kansalliseen varantoon kaikki tukioikeudet, joita hän ei ole käyttänyt tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna.

1. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä liitteessä XI tarkoitetun tuotantosidonnaisen tuen järjestelmistä myönnettävä tuki vuodesta 2010 alkaen tilatukijärjestelmään 64, 65, 66 ja 67 artiklassa vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

3. Jos jäsenvaltio soveltaa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, sen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viljelijöitä, jotka ovat saaneet 1 kohdassa tarkoitettua tukea, ei suljeta tilatukijärjestelmän ulkopuolelle. Sen on erityisesti varmistettava, että viljelijän saama kokonaistuki sen jälkeen, kun 1 kohdassa tarkoitetut tuotantosidonnaiset tukijärjestelmät on sisällytetty tilatukijärjestelmään, ei laske alle 75 prosenttiin siitä keskimääräisestä vuosittaisesta tuesta, jota hän on saanut kaikkiaan suorina tukina 64, 65 ja 66 artiklassa tarkoitettujen viitejaksojen aikana.

Tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

1. Jäsenvaltion on jaettava liitteessä XII tarkoitetut määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, asianomaisten alojen viljelijöiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein ottaen huomioon erityisesti tuen, joita kyseiset viljelijät saivat suoraan tai välillisesti asianomaisissa tukijärjestelmissä yhtenä tai useampana vuonna kauden 2005–2008 aikana. Liitteen XI 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen perunatärkkelysjärjestelmien osalta jäsenvaltiot voivat jakaa näiden järjestelmien mukaisesti käytettävissä olevat määrät ottamalla huomioon perunantuottajan ja tärkkelyksen valmistajan välisissä viljelysopimuksissa sovitut perunamäärät tärkkelyksen valmistajalle asetuksen (EY) N:o 1234/2007 84a artiklan mukaisesti tiettynä vuotena jaetun kiintiön rajoissa.

2. Jäsenvaltioiden on korotettava asianomaisten viljelijöiden tukioikeuksien arvoa 1 kohdan soveltamisesta saatujen määrien perusteella.

Kunkin viljelijäkohtaisen tukioikeuden arvon korotus lasketaan jakamalla ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät asianomaisen viljelijän tukioikeuksien lukumäärällä.

Jos asianomaisen alan viljelijällä ei kuitenkaan ole tukioikeuksia, hänelle on jaettava tukioikeudet:

3. Jos kuitenkin määrä tukijärjestelmää kohden on alle 250 000 euroa, kyseinen jäsenvaltio voi päättää olla jakamatta määriä ja lisätä ne kansalliseen varantoon.

Osittain tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Jäsenvaltion on jaettava määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 3 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, asianomaisten alojen viljelijöiden kesken suhteessa tukeen, jota nämä saivat suoraan tai välillisesti asianomaisissa tukijärjestelmissä asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 tarkoitettujen viitejaksojen aikana.

Jäsenvaltio voi kuitenkin puolueettomin ja syrjimättömin perustein valita edellä mainittua jaksoa myöhäisemmän edustavan ajanjakson, jos se on ottanut käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun 1 jakson tai 6 luvun mukaisesti tai jos se soveltaa tämän asetuksen 47 artiklan mukaista vaihtoehtoa tämän asetuksen 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti.

Jäsenvaltion on korotettava asianomaisten viljelijöiden tukioikeuksien arvoa tai jaettava tukioikeuksia tämän asetuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 ja 68 artiklan mukaista tukea saanut viljelijä olisi oikeutettu saamaan tämän artiklan mukaisesti tukioikeuksia, joita varten hänellä ei ole tukikelpoisia hehtaareja vuotena, jona tuotantosidonnainen tuki sisällytettiin tilatukijärjestelmään tai hänen tukioikeutensa määrä hehtaaria kohden on yli 5 000 euroa, hänelle jaetaan 44 artiklassa tarkoitettuja erityistukioikeuksia, joiden arvo tukioikeutta kohden on enintään 5 000 euroa.

Osittain tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jätetyn tuotantosidonnaisen tuen valinnainen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

määrät, jotka olivat käytettävissä tuotantosidonnaiseen tukeen liitteessä XI olevassa 4 kohdassa tarkoitetuissa järjestelmissä, on sisällytettävä tilatukijärjestelmään 65 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä sisällyttää IV osastossa olevassa 5 jaksossa tarkoitetun siementuen ja liitteessä XI olevassa 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmät durumvehnän erityistä laatupalkkiota lukuun ottamatta tilatukijärjestelmään vuonna 2010 tai 2011. Siinä tapauksessa komission on 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti mukautettava 40 artiklassa tarkoitettuja kansallisia enimmäismääriä lisäämällä liitteen XII määrät kyseiseen tukijärjestelmään.

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää erityistukea viljelijöille tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vain, jos

3. Edellä tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vain siinä määrin kuin on tarpeen kannustimen luomiseksi tuotannon nykytasojen säilyttämiseksi.

Lampaan-, vuohen- ja naudan- ja vasikanliha-aloilla, jos asianomaista tukea sovelletaan yhdessä 52 ja 53 artiklan nojalla myönnetyn tuen kanssa, kokonaistuki ei saa ylittää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 artiklassa ja 68 artiklassa säädettyjen enimmäispidätysprosenttien soveltamisen jälkeen saatua tuen kokonaismäärärahaa.

Riisialalla tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää vasta siitä kalenterivuodesta lähtien, jona jäsenvaltio sisällyttää IV osaston 1 luvun 1 jaksossa säädetyn riisin lajikohtaisen tuen tilatukijärjestelmään.

5. Edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien, joiden yksikköarvoa on korotettu, ja lisätukioikeuksien siirto sallitaan vain, jos siirrettyjen tukioikeuksien kanssa siirretään vastaava määrä hehtaareita.

6. Kaikenlaisen 1 kohdan nojalla myönnettävän tuen on oltava johdonmukainen yhteisön muiden toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa.

7. Komissio määrittelee 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun komission hyväksynnän edellytykset ja tässä jaksossa tarkoitetun tuen myöntämistä koskevat edellytykset erityisesti varmistaakseen johdonmukaisuuden muiden yhteisön toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa sekä estääkseen tuen kasautumisen.

8. Jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voivat 1 päivään elokuuta 2011 mennessä tarkastella sitä uudelleen ja päättää, että vuodesta 2012

Jäsenvaltioiden tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tekemien päätösten mukaisesti komissio vahvistaa 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kyseisen tuen enimmäismäärän.

Jos jäsenvaltio päättää lopettaa tämän luvun soveltamisen tai jos se vähentää sen rahoittamiseen käytettyjä määriä, sovelletaan 72 artiklan 2 kohtaa.

1. Jäsenvaltiot voivat päättää vuoden 2009, 2010 tai 2011 elokuun 1 päivään mennessä, että ne käyttävät kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristään, ja Maltan tapauksessa enintään 2 000 000 euron suuruisen määrän, 68 artiklan 1 kohdassa säädettyyn erityistukeen.

2. Jäsenvaltio voi soveltaa 10 prosentin suuruista pidätystä alakohtaisesti ja pidättää enintään 10 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1782/2003 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismääränsä osasta, joka vastaa mitä tahansa kyseisen asetuksen VI liitteessä tarkoitettua alaa. Pidätetyt varat voidaan käyttää ainoastaan tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen rahoittamiseen aloilla, joita pidätys koski.

3. Komissio vahvistaa kunkin jäsenvaltion käytettävästä kansallisesta enimmäismäärästä 1 kohdan nojalla tekemän päätöksen mukaisesti 141 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastaavan enimmäismäärän tälle tuelle.

Ainoastaan 40 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kansallisten enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut erityistuen myöntämiseen käytetyt määrät on vähennettävä 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä. Ne on laskettava myönnetyiksi tukioikeuksiksi.

4. Edellä 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii ja iv alakohdassa, 1 kohdan b ja e alakohdassa säädetty tuki on enintään 3,5 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristä, tai Maltan tapauksessa enintään tämän asetuksen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut 2 000 000 euroa, ja se tulee käyttää erityisesti 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen maitoalan toimenpiteiden rahoittamiseen.

5. Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, kalenterivuosina 2010–2013 niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat myöntäneet emolehmiä koskevaa tukea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti eivätkä ole soveltaneet kyseisen asetuksen 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa, 4 kohdassa tarkoitettu yläraja on kuusi prosenttia niiden 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä. Lisäksi jäsenvaltioissa, joissa yli 60 prosenttia maidontuotannosta on 62 leveyspiirin pohjoispuolella, kyseinen yläraja on 10 prosenttia niiden 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä.

Kaikki 40 artiklassa tarkoitetun kansallisen enimmäismäärän 3,5 prosentilla ylittävä tuki on kuitenkin käytettävä yksinomaan tämän asetuksen 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseen maito- ja naudan- ja vasikanliha-aloilla.

Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä neuvostolle kertomuksen tämän kohdan soveltamisesta.

6. Jäsenvaltioiden on kerättävä varat, jotka tarvitaan tukeen, josta säädetään

Ainoastaan 40 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kansallisten enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi, kun jäsenvaltio käyttää tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa, kyseistä määrää ei lasketa osaksi tämän artiklan 3 kohdan nojalla vahvistettuja enimmäismääriä.

7. Edellä tämän artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrät ovat samansuuruiset kuin seuraavien välinen erotus:

Tämä määrä saa korkeintaan olla neljä prosenttia tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta enimmäismäärästä.

Niiden uusien jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat soveltaneet tilatukijärjestelmää vuonna 2007, tämä määrä kerrotaan 1,75:llä vuonna 2010, 2:lla vuonna 2011, 2,25:llä vuonna 2012 ja 2,5:llä vuodesta 2013 alkaen.

Komissio tarkastelee jäsenvaltion pyynnöstä uudelleen vahvistettuja määriä tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja kyseisen menettelyn mukaisesti vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella.

Se miten jäsenvaltiot käyttävät nämä määrät, ei rajoita tämän asetuksen 8 artiklan soveltamista.

8. Sovellettavat toimenpiteet määräytyvät tämän artiklan 1 kohdassa, 68 artiklan 8 kohdassa ja 131 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaan, joka kattaa kaikki muut tämän luvun soveltamisen edellyttämät täytäntöönpanojärjestelyt, mukaan lukien sovellettavia toimenpiteitä koskevat tukikelpoisuusedellytykset, kyseinen määrä ja kerättävät rahoitusvarat.

9. Uudet jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tämän artiklan 1, 2, 4, 5 ja 6 kohtaa ja 131 artiklan 1 kohtaa kansallisten enimmäismääriensä perustalta, jotka

Tässä tapauksessa 132 artiklaa ei sovelleta tämän artiklan mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin.

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää taloudellista tukea sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksuihin, kun satovakuutus otetaan epäsuotuisten ilmastollisten tapahtumien ja eläin- tai kasvitautien taikka tuholaisten aiheuttamien taloudellisten menetysten varalta.

2. Rahoitustukea saa myöntää ainoastaan menetyksestä, joka on aiheutunut epäsuotuisasta ilmastollisesta tapahtumasta, eläin- tai kasvitaudista taikka tuholaisvahingoista ja joka tuhoaa yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää.

3. Viljelijälle voidaan myöntää taloudellista tukea enintään 65 prosenttia vakuutusmaksuista.

Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, jolle voi saada taloudellista tukea.

4. Sato-, ja/tai eläin- ja/tai kasvivakuutus voi korvata vahingot vain, jos asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti todennut, että kyseessä on epäsuotuisa ilmastollinen tapahtuma tai eläin- tai kasvitauti taikka tuholaisvahinko.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

5. Vakuutuskorvaukset eivät saa korvata enempää kuin 1 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamiseen tarvittavat kokonaiskustannukset, eikä niihin saa liittyä mitään tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä.

7. Yhteisö osallistuu taloudellisen tuen myöntämiseen liittyvien jäsenvaltioiden menojen rahoittamiseen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista varoista siten, että yhteisön rahoitusosuus on 75 prosenttia kyseisistä menoista.

Ensimmäinen alakohta ei estä jäsenvaltioita kattamasta taloudellista tukeaan ja viljelijöiden maksettavana olevaa vakuutusmaksun osuutta kokonaan tai osittain asianomaisten alojen pakollisten yhteisvastuujärjestelmien kautta. Tämä on mahdollista sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 l ja 125 n artiklassa säädetään.

8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niistä taloudellisista menetyksistä, joista maksetaan korvauksia yhteisön muiden säännösten mukaisesti, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1234/2007 44 artikla, sekä muut terveys-, eläinlääkintä- tai kasvinsuojelutoimenpiteet, ei makseta korvauksia 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella.

9. Taloudellinen tuki ei saa estää vakuutuspalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa. Taloudellinen tuki ei saa rajoittua vain yhden vakuutusyhtiön tai -yhtiöryhmän tarjoamaan vakuutukseen, eikä sen edellytyksenä saa olla vakuutuksen ottaminen asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyhtiöstä.

Eläin- ja kasvitauteihin sekä ympäristövahinkoihin liittyvät keskinäiset rahastot

1. Jäsenvaltiot voivat säätää taloudellisesta tuesta keskinäisille rahastoille, joista viljelijöille maksetaan taloudellista korvausta eläin- tai kasvitaudista taikka ympäristövahingosta johtuvien taloudellisten tappioiden johdosta.

3. Eläintautitapauksissa taloudellisia korvauksia voidaan myöntää ainoastaan niistä taudeista, jotka on lueteltu Maailman eläintautijärjestön eläintautiluettelossa ja/tai päätöksen 90/424/ETY liitteessä.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niistä taloudellisista menetyksistä, joista maksetaan taloudellisia korvauksia yhteisön muiden säännösten mukaisesti, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 1234/2007 44 artikla sekä muut terveys-, eläinlääkintä- tai kasvinsuojelutoimenpiteet, ei makseta korvauksia 1 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella.

5. Keskinäisestä rahastosta maksetaan taloudellista korvausta suoraan sen jäseninä oleville viljelijöille, joille on aiheutunut taloudellisia tappioita.

Keskinäisestä rahastosta maksettavan taloudellisen korvauksen on oltava peräisin

Komissio vahvistaa taloudelliseen tukeen kelpoisten kaupallisten lainojen vähimmäis- ja enimmäiskeston 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jos taloudellinen korvaus maksetaan rahastosta ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti, julkinen rahoitusosuus on suoritettava lyhytaikaisimman kaupallisin ehdoin otetun lainan maksuaikataulussa.

7. Taloudellinen tuki saa olla enintään 65 prosenttia 6 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista. Kustannuksista, joita ei kateta taloudellisella tuella, vastaavat jäsenviljelijät.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kustannuksia, joille voidaan myöntää taloudellista tukea, soveltamalla

8. Yhteisö osallistuu jäsenvaltioiden taloudelliseen tukeen liittyvien menojen rahoitukseen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista varoista siten, että sen rahoitusosuus on 75 prosenttia.

Ensimmäinen alakohta ei estä jäsenvaltioita kattamasta taloudellista tukeaan ja/tai jäsenviljelijöiden tukea kokonaan tai osittain asianomaisten alojen pakollisten yhteisvastuujärjestelmien kautta. Tämä on mahdollista sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 l ja 125 n artiklassa säädetään.

9. Jäsenvaltioiden on annettava sijoitusrahastojen perustamista ja hallintoa koskevat säännöt erityisesti siltä osin kuin ne liittyvät korvausten myöntämiseen viljelijöille kriisitapauksissa tai näiden sääntöjen hallinnointiin ja niiden noudattamisen seurantaan.

10. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus tämän artiklan täytäntöönpanosta. Komissio määrittelee kertomuksen muodon, sisällön, ajoituksen ja määräajat 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

11. Jos viljelijä saa taloudellista korvausta keskinäisestä rahastosta tämän artiklan mukaisesti, yhteisön tai kansallisen oikeuden säännösten mukainen laillinen oikeus vahingonkorvauksen maksamiseen korvattavista taloudellisista tappioista, joita viljelijälle on voinut koitua kolmatta osapuolta kohtaan, siirretään keskinäiselle rahastolle kyseisen jäsenvaltion vahvistamien sääntöjen mukaisesti.

1. Jos jäsenvaltio on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklaa, kyseisen artiklan mukaisesti pidätetyt määrät on sisällytettävä tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

2. Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä kohdassa säädetään, silloin kun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklaa soveltanut jäsenvaltio päättää soveltaa tämän luvun mukaisesti myönnettävää erityistukea, se voi käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti pidätetyt määrät tämän asetuksen 69 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen rahoitustarpeiden kattamiseen. Jos 69 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut rahoitustarpeet ovat pienemmät kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti pidätetyt määrät, ero sisällytetään tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

3. Jos jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti toimenpiteitä, jotka eivät ole yhteensopivia tämän luvun toimenpiteiden kanssa, päättää soveltaa tämän luvun mukaisesti myönnettävää erityistukea, se voi päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä soveltaa vuosina 2010, 2011 ja 2012 tämän asetuksen 68 artiklan mukaisesti toimenpiteitä, joista on ilmoitettu komissiolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan ja asetuksen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti. Poiketen siitä, mitä 69 artiklan 4 kohdassa säädetään, 68 artiklan 1 kohdan a, b ja e alakohdassa tarkoitetuille toimenpiteille myönnettävää kokonaistukea voidaan rajoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan mukaisesti vahvistettuun enimmäismäärään.

Siinä tapauksessa jäsenvaltio voi myös päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä mukauttaa tällaisia toimenpiteitä vuosittain niiden tekemiseksi tämän luvun mukaisiksi. Jos jäsenvaltio päättää olla mukauttamatta toimenpiteitä, kyseiset määrät sisällytetään tilatukijärjestelmään tämän asetuksen 65 artiklan mukaisesti.

4. Jäsenvaltiot voivat myöntää tässä luvussa säädettyä tukea vuodesta 2009 alkaen edellyttäen, että ne poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 69 artiklan 6 kohdassa säädetään, rahoittavat 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käyttäen ainoastaan kansallisen varannon määriä ja että kansalliset säännökset on annettu jäsenvaltion tukihakemusten jättämistä varten vahvistamaan määräaikaan mennessä.

CN-koodiin 1006 10 kuuluvaa riisiä tuottaville viljelijöille myönnetään satovuosina 2009, 2010 ja 2011 tukea tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä ”riisin lajikohtainen tuki”.

1. Riisin lajikohtainen tuki myönnetään riisille kylvetylle viljelyalalle, jonka satoa ei korjata ainakaan ennen kukinnan alkua tavanomaisissa kasvuoloissa.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

2. Riisin lajikohtainen tuki perustuu asianomaisten jäsenvaltioiden satoihin ja on seuraavanlainen:

Jäsenvaltio voi jakaa perusalansa osa-aloihin määrittelemiensä puolueettomien ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.

1. Jos jossakin jäsenvaltiossa ala, jolla jonakin tiettynä vuonna viljellään riisiä, ylittää 75 artiklassa vahvistetun perusalan, tuottajakohtaista alaa, jolle riisin lajikohtaista tukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

2. Jos jäsenvaltio jakaa perusalansa osa-aloihin, 1 kohdan mukaista vähennystä sovelletaan ainoastaan niiden osa-alojen viljelijöihin, joilla osa-alojen raja on ylittynyt. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alojen alat, joilla rajoja ei ole ylitetty, on jaettu uudelleen osa-aloille, joilla osa-alojen rajat on ylitetty.

Markkinointivuosiksi 2009/2010, 2020/2011 ja 2011/2012 tukea myönnetään perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuottajille, jäljempänä ”tuki tärkkelysperunan viljelijöille”, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

Tuki on 66,32 euroa sitä perunamäärää kohti, joka tarvitaan yhden tärkkelystonnin valmistukseen.

Tärkkelysperunan viljelijöille tarkoitettu tuki maksetaan ainoastaan niistä perunamääristä, joita perunantuottajan ja perunatärkkelyksenvalmistajan välinen viljelysopimus koskee kyseiselle perunatärkkelyksenvalmistajalle myönnetyn kiintiön rajoissa, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 84 a artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tukea myönnetään valkuaiskasveja tuottaville viljelijöille vuosina 2009, 2010 ja 2011 tässä jaksossa säädetyin edellytyksin, jäljempänä ”valkuaiskasvipalkkio”.

Valkuaiskasvipalkkio on 55,57 euroa hehtaarilta valkuaiskasveja, joiden sato on korjattu maitotuleentumisasteen saavuttamisen jälkeen.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta maitotuleentumisastetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin valkuaiskasvipalkkiokelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

1. Käyttöön otetaan 1 648 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta valkuaiskasvipalkkiota voidaan maksaa.

2. Jos pinta-ala, jolle valkuaiskasvipalkkiota haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle valkuaiskasvipalkkiota haetaan, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Jos jäsenvaltio päättää 67 artiklan mukaisesti sisällyttää tässä jaksossa säädetyn valkuaiskasvipalkkion tilatukijärjestelmään, komissio vähentää 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taattua enimmäispinta-alaa suhteessa niihin valkuaiskasvimääriin, jotka vastaavat liitteessä XII esitettyjä kyseisen jäsenvaltion määriä.

1. Pähkinöiden tuottajille myönnetään vuosina 2009, 2010 ja 2011 yhteisön tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin, jäljempänä ”pähkinöiden pinta-alatuki”.

2. Jäsenvaltiot voivat eriyttää pähkinöiden pinta-alatuen tuotteiden mukaan tai lisäämällä tai vähentämällä jäljempänä 83 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja taattuja kansallisia aloja, jäljempänä ”taattu kansallinen ala”. Tiettynä vuonna myönnetyn pähkinöiden pinta-alatuen kokonaismäärä ei kuitenkaan saa olla missään jäsenvaltiossa 83 artiklan 4 kohdassa vahvistettua enimmäismäärää suurempi.

1. Jäsenvaltiot myöntävät yhteisön pähkinöiden pinta-alatukea sen enimmäismäärän puitteissa, joka lasketaan kertomalla niille 3 kohdassa vahvistetun taatun kansallisen alan hehtaarimäärä keskimääräisen tuen määrällä, joka on 120,75 euroa.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu taattu enimmäispinta-ala jaetaan taattuihin kansallisiin aloihin seuraavasti:

4. Jäsenvaltiot voivat jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin puolueettomin perustein erityisesti alueellisella tasolla tai suhteessa tuotantoon.

Jos jäsenvaltio jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin ja yksi tai useampi osa-ala ylittyy, viljelijäkohtaista alaa, jolle pähkinöiden pinta-alatukea haetaan, vähennetään samassa suhteessa kyseisenä vuonna niiden osa-alojen viljelijöiltä, joissa raja on ylittynyt. Kyseinen vähennys tehdään, kun asianomaisessa jäsenvaltiossa ne osa-alojen alat, joilla osa-alueen raja-arvoja ei ole saavutettu, on jaettu uudelleen osa-aloille, joilla osa-alueen rajat on ylitetty.

1. Pähkinöiden pinta-alatuen maksaminen edellyttää erityisesti vähimmäispalstakoon ja puutiheyden noudattamista.

2. Jäsenvaltiot voivat asettaa pähkinöiden pinta-alatuen myöntämisen edellytykseksi sen, että viljelijä kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

3. Sovellettaessa 2 kohtaa jäsenvaltiot voivat päättää, että pähkinöiden pinta-alatuki on maksettava tuottajaorganisaatiolle sen jäsenten nimissä. Siinä tapauksessa tuottajaorganisaation saaman tuen määrä on maksettava organisaation jäsenille. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valtuuttaa tuottajaorganisaation vähentämään pähkinöiden pinta-alatuen määrästä enintään kaksi prosenttia korvauksena sen jäsenilleen toimittamista palveluista.

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää pähkinöiden pinta-alatuen lisäksi kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden vuosittain.

2. Tätä kansallista tukea voidaan myöntää ainoastaan pähkinöiden pinta-alatukea saaville aloille.

3. Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi sen, että viljelijä kuuluu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

1. Jäsenvaltioiden, jotka ovat soveltaneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 70 artiklaa ja jotka eivät sovella tämän asetuksen 67 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, on myönnettävä vuosittain vuosien 2009, 2010 ja 2011 aikana tämän asetuksen liitteessä XIII vahvistettu tuki yhden tai useamman kyseisessä liitteessä luetellun lajikkeen perussiementen tai varmennettujen siementen tuotantoa varten, jäljempänä ”siementuki”, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2. Jos samalle varmentamista varten hyväksytylle alalle haetaan sekä siementukea että tilatukijärjestelmän mukaista tukea, siemenille liitteen XIII 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja lukuun ottamatta myönnettävän tuen määrästä on vähennettävä, kuitenkin enintään nollatasolle, kyseiselle alalle tiettynä vuonna myönnettävä tilatuen määrä.

3. Haetun siementuen määrä ei saa ylittää sitä enimmäismäärää, jonka komissio on vahvistanut tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja joka vastaa tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettuun kansalliseen enimmäismäärään kuuluvaa, asianomaisia lajeja koskevien siementukien osaa (”siementuen enimmäismäärä”). Uusien jäsenvaltioiden osalta tämän siementuen enimmäismäärän on kuitenkin vastattava tämän asetuksen liitteessä XIV esitettyjä määriä.

Kun haetun siementuen kokonaismäärä ylittää komission määrittämän siementuen enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea on vähennettävä samassa suhteessa kyseisenä vuonna.

4. Tämän artiklan perusteella hamppulajikkeille (Cannabis sativa L.) maksettava siementuki määritellään 141 artiklan 2 kohdassa mainitun menettelyn mukaisesti.

CN-koodiin 5201 00 kuuluvan puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä ”puuvillan lajikohtainen tuki”.

1. Puuvillan lajikohtainen tuki myönnetään puuvillan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla ja sille on pitänyt kylvää hyväksyttyjä lajikkeita, jotka tosiasiallisesti korjataan tavanomaisissa kasvuolosuhteissa.

Puuvillan lajikohtainen tuki maksetaan virheettömästä, kunnollisesta ja myyntikelpoisesta puuvillasta.

2. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maa ja lajikkeet 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

3. Tuen määrä tukikelpoista hehtaaria kohden vahvistetaan kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:

4. Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 1 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 3 kohdassa tarkoitettua tukea vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

5. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Tässä jaksossa ”hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla” tarkoitetaan oikeussubjektia, jonka muodostavat puuvillaa tuottavat viljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja joka hoitaa seuraavanlaisia tehtäviä:

2. Jäsenvaltion, jonne siementenpoistajat ovat sijoittautuneet, on hyväksyttävä 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia perusteita noudattavat toimialakohtaiset organisaatiot.

1. Viljelijöille myönnetään puuvillan lajikohtaista tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 90 artiklan mukaisesti.

2. Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäseninä oleville viljelijöille myönnetään 90 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusalan rajoissa puuvillan lajikohtainen tuki tukikelpoista hehtaaria kohden korotettuna kahdella eurolla.

1. Jäsenvaltioissa, jotka ovat myöntäneet asetuksen (EY) N:o 320/2006 3 artiklan mukaista rakenneuudistustukea vähintään 50 prosentille sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 ( 32 ) liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistetusta kiintiöstä, myönnetään tukea sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on tuottajille tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2. Tuki sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajille myönnetään enintään viitenä peräkkäisenä vuotena siitä markkinointivuodesta lähtien, jonka aikana saavutetaan 1 kohdassa tarkoitettu 50 prosentin kynnys, mutta ei markkinointivuoden 2013/2014 jälkeen.

Tuki sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 50 artiklan mukaisesti tehtyjen sopimusten nojalla toimitetun sokerijuurikkaasta ja sokeriruo'osta tuotetun kiintiösokerin määrän osalta.

Sokerijuurikkaan ja ruo'on tuottajien tuen määrä ilmoitetaan tonnilta vakiolaatuista valkoista sokeria. Tuen määrä on puolet siitä määrästä, joka saadaan jakamalla tämän asetuksen liitteessä XV tarkoitettu kyseisen jäsenvaltion vastaavaa vuotta koskeva enimmäismäärä asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä III 20 päivänä helmikuuta 2006 vahvistetun sokerin ja inuliinisiirapin kiintiön kokonaismäärällä.

Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta sokerijuurikkaan ja -ruo'on tuottajille myönnettävään tukeen ei sovelleta tämän asetuksen 121 ja 132 artiklaa.

1. Sovellettaessa 54 artiklan 1 kohtaa tai 128 artiklan 1 kohtaa siirtymäkauden pinta-alatukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat jalostukseen toimitettavia tomaatteja.

2. Sovellettaessa 54 artiklan 2 kohtaa tai 128 artiklan 2 kohtaa siirtymäkauden pinta-alatukea voidaan myöntää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna kautena tässä jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa jäsenvaltioiden määrittelemää, 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta, jotka toimitetaan jalostukseen.

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava puolueettomin ja syrjimättömin perustein tuen määrä jokaista hehtaaria kohden, jolla kasvatetaan tomaatteja ja kutakin 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta.

2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen kokonaismäärä ei missään tapauksessa saa ylittää 51 artiklan 2 kohdan tai 128 artiklan mukaisesti vahvistettua enimmäismäärää.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotannosta on tehty sopimus tuotannon toimittamisesta jalostettavaksi joksikin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan j alakohdassa luetelluista tuotteista.

4. Jäsenvaltiot voivat asettaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen myöntämisen edellytykseksi muita puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita, mukaan lukien edellytyksen, että viljelijän on kuuluttava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon tai 125 e artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaryhmittymään.

1. Siirtymäkauden pinta-alatukea myönnetään 31 päivänä joulukuuta 2011 päättyvällä kaudella CN-koodiin 0810 10 00 kuuluvien jalostettaviksi toimitettavien mansikoiden ja CN-koodiin 0810 20 10 kuuluvien jalostettaviksi toimitettavien vadelmien tuottajille, jäljempänä ”siirtymäkauden marjatuki”, tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

2. Siirtymäkauden marjatuki myönnetään ainoastaan sellaisten alueiden osalta, joiden tuotannosta on tehty sopimus tuotannon toimittamisesta jalostettavaksi joksikin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan 1 kohdan j alakohdassa luetelluista tuotteista.

4. Jäsenvaltiot voivat maksaa siirtymäkauden marjatuen lisäksi kansallista tukea. Yhteisön tuen ja kansallisen tuen yhteismäärä saa olla enintään 400 euroa hehtaarilta.

5. Siirtymäkauden marjatuki maksetaan ainoastaan taatun kansallisen enimmäispinta-alan osalta, joka jaetaan jäsenvaltioille seuraavasti:

Jos tukikelpoinen pinta-ala tietyssä jäsenvaltiossa ja tiettynä vuonna ylittää taatun kansallisen enimmäispinta-alan, 3 kohdassa tarkoitettua siirtymäkauden marjatuen määrää vähennetään suhteessa taatun kansallisen enimmäispinta-alan ylitykseen.

Sovellettaessa 52 artiklaa ja ellei tässä asetuksessa ole toisin säädetty, jäsenvaltioiden on myönnettävä vuosittain palkkioita ja lisäpalkkioita viljelijöille, jotka kasvattavat lampaita ja vuohia tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

1. Viljelijä, joka pitää tilallaan uuhia, voi hakemuksesta saada palkkion uuhien pitämisestä, jäljempänä ”uuhipalkkio”.

2. Viljelijä, joka pitää tilallaan kuttuja, voi hakemuksesta saada palkkion kuttujen pitämisestä, jäljempänä ”vuohipalkkio”. Palkkio myönnetään viljelijöille, jotka toimivat tietyillä alueilla, joilla tuotanto täyttää seuraavat kaksi perustetta:

Tällaisten alueiden luettelo vahvistetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3. Uuhi- ja vuohipalkkio myönnetään vuosittaisena maksuna viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa tukikelpoista eläintä, kalenterivuotta ja viljelijää kohti. Asianomainen jäsenvaltio päättää niiden eläinten vähimmäismäärästä, joista palkkiota voi hakea. Tämän vähimmäismäärän on oltava vähintään kymmenen ja enintään 50 eläintä.

4. Uuhipalkkion määrä uuhta kohti on 21 euroa. Lampaanmaitoa tai lampaanmaitopohjaisia tuotteita kaupan pitävien viljelijöiden osalta palkkio uuhta kohti on kuitenkin 16,8 euroa.

1. Viljelijöille maksetaan lisäpalkkio niillä alueilla, joilla lampaan- ja vuohenkasvatus on perinteinen elinkeino tai joilla se edistää merkittävästi maaseudun taloutta. Jäsenvaltiot määrittelevät nämä alueet. Lisäpalkkio myönnetään kuitenkin ainoastaan niille viljelijöille, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia sijaitsee asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti määritellyillä epäsuotuisilla alueilla.

2. Lisäpalkkio myönnetään myös viljelijöille, joiden eläimet siirtyvät vuodenaikojen mukaisesti laitumelta toiselle edellyttäen, että:

3. Tämän lisäpalkkion suuruudeksi vahvistetaan 7 euroa uuhta ja kuttua kohti. Lisäpalkkio myönnetään samoin edellytyksin kuin uuhi- ja vuohipalkkion osalta on säädetty.

1. Palkkiot maksetaan tuensaajina oleville viljelijöille niiden uuhien ja/tai naaraspuolisten vuohien määrän perusteella, jotka pidetään viljelijän tilalla 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävän vähimmäisajan.

2. Jotta palkkio voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisesti.

1. Edellä 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu viljelijäkohtainen enimmäismäärä 1 päivänä tammikuuta 2009 on sama kuin viljelijällä 31 päivänä joulukuuta 2008 asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti olleiden palkkio-oikeuksien määrä.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 4 kohdassa vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 106 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan ylläpitää.

Asetuksen 122 artiklan mukaisen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiskauden jälkeen ja sovellettaessa 52 artiklaa tuottajakohtaisten enimmäismäärien jakaminen tuottajille ja 106 artiklassa tarkoitetun kansallisen varannon perustaminen on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden loppuun mennessä.

3. Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella poistetut palkkio-oikeudet on lakkautettava.

1. Jos viljelijä myy tai muulla tavoin siirtää tilansa, hän voi siirtää kaikki palkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä.

2. Viljelijä voi siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille viljelijöille myös tilaansa luovuttamatta.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on palautettava maksutta tapahtuvaa uudelleen jakamista varten korvauksetta sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee.

Jäsenvaltiot voivat hankkia palkkio-oikeuksia viljelijöiltä, jotka vapaaehtoisesti luopuvat oikeuksistaan kokonaan tai osittain. Tällaisia oikeuksia hankittaessa viljelijöille voidaan suorittaa maksu kansallisesta talousarviosta.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudet siirretään kansallisen varannon kautta, jos tila myydään tai luovutetaan muulla tavoin.

3. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen palkkio-oikeuksien siirtämisen sellaisilta herkiltä vyöhykkeiltä ja alueilta, joilla lampaankasvatus on erityisen tärkeää paikalliselle elinkeinoelämälle.

4. Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisen ennen niiden vahvistamaa päivää tapahtuvan palkkio-oikeuksien osan väliaikaisen siirtämisen, jota oikeuksia hallussaan pitävä viljelijä ei aio käyttää.

1. Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä kansallista palkkio-oikeuksien varantoa.

2. Edellä 105 artiklan 2 kohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet on lisättävä kansalliseen varantoon.

3. Jäsenvaltiot voivat jakaa viljelijöille palkkio-oikeuksia kansallisten varantojensa rajoissa. Palkkio-oikeuksia jakaessaan jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle erityisesti uudet tai nuoret viljelijät tai muut ensisijaisessa asemassa olevat viljelijät.

Kaikkien haettujen palkkioiden kokonaismäärä ei saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

Sovellettaessa 53 artiklaa jäsenvaltion on myönnettävä tässä jaksossa vahvistetuin edellytyksin ja jollei tässä asetuksessa ole toisin säädetty, lisätukea tai -tukia, jotka asianomainen jäsenvaltio on valinnut kyseisen artiklan mukaisesti.

1. Viljelijä, joka pitää tilallaan urospuolisia nautaeläimiä, voi hakemuksesta saada erityispalkkiota. Palkkio myönnetään alueellisten enimmäismäärien rajoissa enintään 90:stä kuhunkin 2 kohdassa tarkoitettuun ikäryhmään kuuluvasta eläimestä kalenterivuotta ja tilaa kohden.

Tässä artiklassa ”alueellisella enimmäismäärällä” tarkoitetaan erityispalkkioon oikeutettujen eläinten lukumäärää yhdellä alueella yhden kalenterivuoden aikana.

4. Jos hakemuksen kohteena olevien, erityispalkkion myöntämisen edellytykset täyttävien, vähintään yhdeksän kuukauden ikäisten sonnien ja 9–20 kuukauden ikäisten härkien kokonaismäärä jollakin alueella ylittää 8 kohdassa määritetyn sovellettavan alueellisen enimmäismäärän, 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti palkkiokelpoisten eläinten kokonaismäärää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä kalenterivuonna suhteessa ylityksen määrään.

5. Edellä 1 ja 4 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat muuttaa 90 eläimen tilakohtaista päälukua ja ikäryhmää koskevaa rajoitusta tai poistaa sen maaseudun kehittämispolitiikan mukaisin puolueettomin perustein ja ainoastaan sillä ehdolla, että niissä otetaan huomioon ympäristö- ja työllisyysnäkökohdat. Tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa 4 kohtaa siten, että saavutetaan sovellettavan alueellisen enimmäismäärän noudattamiseen vaadittu vähennystaso ilman, että kyseisiä vähennyksiä sovelletaan pientuottajiin, jotka eivät ole jättäneet erityispalkkiohakemuksia kyseiseltä vuodelta enemmästä kuin kyseisen jäsenvaltion määrittämästä vähimmäiseläinmäärästä.

6. Jäsenvaltiot voivat päättää erityispalkkion myöntämisestä nautaeläinten teurastuksen yhteydessä. Tässä tapauksessa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ikävaatimus korvataan sonnien osalta 185 kilogramman vähimmäisteuraspainolla.

1. Viljelijä, joka pitää tilallaan emolehmiä, voi hakemuksesta saada palkkiota emolehmäkarjan pitämisestä, jäljempänä ”emolehmäpalkkio”. Palkkio myönnetään viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa kalenterivuotta ja viljelijää kohden.

Jäsenvaltio voi kuitenkin vahvistaminsa puolueettomin ja syrjimättömin perustein päättää muuttaa määrällistä rajoitusta tai poistaa sen, jos kyseinen viljelijä pitää emolehmiä vähintään 60 prosenttia ja hiehoja enintään 40 prosenttia palkkiohakemuksessa olevasta määrästä yhtäjaksoisesti vähintään hakemuksen jättöpäivää seuraavien kuuden kuukauden ajan.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan mukaisten palkkiokelpoisten eläinten määrän laskemiseksi se, ovatko lehmät emolehmäkarjaa vai lypsykarjaa, määritellään sen perusteella, minkä suuruinen edunsaajan tonneina ilmaistu tilakohtainen maitokiintiö on asianomaisen kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta, ja millainen on sen keskimääräinen maitotuotos.

3. Tuottajakohtaista palkkio-oikeutta rajoitetaan 112 artiklassa määritellyillä viljelijäkohtaisilla enimmäismäärillä.

4. Palkkion määräksi palkkiokelpoista eläintä kohden vahvistetaan 200 euroa.

5. Jäsenvaltiot voivat myöntää ylimääräisen kansallisen emolehmäpalkkion, joka on enintään 50 euroa eläintä kohden, edellyttäen, että tästä ei aiheudu syrjintää asianomaisen jäsenvaltion karjankasvattajien kesken.

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 ( 33 ) 5 ja 8 artiklassa määritetyllä alueella sijaitsevien tilojen osalta kyseisen lisäpalkkion ensimmäiset 24,15 euroa eläintä kohden rahoitetaan maaseuturahastosta.

Jos emolehmien osuus asianomaisen jäsenvaltion nautakarjassa on suuri eli vähintään 30 prosenttia lehmien kokonaismäärästä ja jos vähintään 30 prosenttia teurastetuista urospuolisista nautaeläimistä kuuluu lihakkuusluokkiin S ja E, jäsenvaltion koko alueella sijaitsevien tilojen lisäpalkkio rahoitetaan kokonaisuudessaan maaseuturahastosta. Näiden prosenttilukujen ylittyminen määräytyy sitä vuotta edeltävien kahden vuoden keskiarvosta, jonka osalta palkkio myönnetään.

6. Tässä artiklassa otetaan huomioon ainoastaan hiehot, jotka kuuluvat lihakarjarotuun tai jotka ovat syntyneet tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä ja jotka kuuluvat samaan karjaan lihantuotantotarkoituksessa pidettävien vasikoiden kanssa.

1. Kullekin emolehmien kasvattajalle myönnetään tukea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 126 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistettujen viljelijäkohtaisten enimmäismäärien rajoissa.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että palkkio-oikeuksien määrä ei niiden alueella ylitä 5 kohdassa vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä ja että 114 artiklassa tarkoitetut kansalliset varannot voidaan ylläpitää.

Asetuksen 122 artiklan mukaisen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen päätyttyä ja sovellettaessa 53 artiklan 1 kohtaa tuottajakohtaisten enimmäismäärien jakaminen tuottajille ja 114 artiklassa tarkoitetun kansallisen varannon perustaminen on tehtävä tilatukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden loppuun mennessä.

3. Jos tämä 2 kohdassa tarkoitettu tarkistus edellyttää viljelijäkohtaisten enimmäismäärien alennusta, se on tehtävä ilman korvauksia ja siitä on päätettävä objektiivisin perustein, joissa otetaan huomioon erityisesti:

4. Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteutetun toimenpiteen perusteella poistetut palkkio-oikeudet on lakkautettava.

1. Jos viljelijä myy tai muulla tavoin luovuttaa tilansa, hän voi siirtää kaikki emolehmäpalkkio-oikeutensa henkilölle, joka jatkaa tilan pitämistä.

2. Viljelijä voi myös siirtää oikeutensa kokonaan tai osittain muille viljelijöille myös tilaansa luovuttamatta.

Jos palkkio-oikeuksia siirretään ilman tilan siirtoa, osa siirretyistä oikeuksista, enintään 15 prosenttia, on korvauksetta palautettava sen jäsenvaltion kansalliseen varantoon, jonka alueella tila sijaitsee maksutta tapahtuvaa uudelleen jakamista varten.

1. Jokaisen jäsenvaltion on ylläpidettävä emolehmäpalkkio-oikeuksien kansallista varantoa.

2. Kansalliseen varantoon liitetään 113 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan tai muiden yhteisön säännösten mukaisesti palautetut palkkio-oikeudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 112 artiklan 4 kohdan säännösten soveltamista.

3. Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisia varantojaan niiden rajoissa palkkio-oikeuksien myöntämiseen erityisesti uusille tai nuorille viljelijöille tai muille ensisijaisessa asemassa oleville viljelijöille.

1. Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 111 artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, joissa enemmän kuin 60 prosenttia emolehmistä ja hiehoista pidetään vuoristoalueilla asetuksen (EY) N:o 1698/2005 50 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, voivat päättää hallinnoida palkkiota siten, että hiehoista ja emolehmistä myönnettävä emolehmäpalkkio erotetaan toisistaan asianomaisen jäsenvaltion vahvistaman erillisen kansallisen enimmäismäärän rajoissa.

Erillinen kansallinen enimmäismäärä ei saa ylittää 40:tä prosenttia 112 artiklan 5 kohdassa vahvistetusta asianomaisen jäsenvaltion kansallisesta enimmäismäärästä. Kansallista enimmäismäärää vähennetään erillisen kansallisen enimmäismäärän verran. Mikäli tämän kohdan mukaista vaihtoehtoa käyttävässä jäsenvaltiossa hakemuksen kohteena olevien, emolehmäpalkkion myöntämisen edellytykset täyttävien hiehojen kokonaismäärä ylittää erillisen kansallisen enimmäismäärän, palkkiokelpoisten hiehojen määrää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

2. Tässä artiklassa tarkoitetaan ainoastaan hiehoja, jotka kuuluvat lihakarjarotuun tai jotka ovat syntyneet tällaisen rodun kanssa tehdystä risteytyksestä.

1. Viljelijä, joka pitää tilallaan nautaeläimiä, voi hakemuksesta saada teurastuspalkkion. Se myönnetään palkkiokelpoisten eläinten teurastuksesta tai niiden viennistä kolmanteen maahan ja erikseen vahvistettavien kansallisten enimmäismäärien rajoissa.

Toisen alakohdan a ja b alakohdassa luetellut eläimet ovat teurastuspalkkiokelpoisia, jos ne ovat olleet viljelijällä määrätyn ajan.

3. Edellä 1 kohdassa mainitut kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan jäsenvaltiokohtaisesti ja erikseen kummallekin kyseisen kohdan a ja b alakohdassa mainitulle eläinryhmälle. Kunkin enimmäismäärän on vastattava asianomaisessa jäsenvaltiossa vuonna 1995 teurastettujen kummankin ryhmän eläinten määrää. Kuhunkin enimmäismäärään lisätään kolmansiin maihin vietyjen eläinten määrä Eurostatin tietojen tai komission hyväksymien muiden kyseistä vuotta koskevien julkaistujen virallisten tilastotietojen mukaisesti.

4. Jos asianomaisessa jäsenvaltiossa sellaisten eläinten kokonaismäärä, joista on tehty hakemus jommankumman 1 kohdan a tai b alakohdassa mainitun eläinryhmän osalta ja jotka täyttävät teurastuspalkkion myöntämisen edellytykset, ylittää kyseiselle ryhmälle vahvistetun kansallisen enimmäismäärän, kyseiseen ryhmään kuuluvien palkkiokelpoisten eläinten kokonaismäärää viljelijää kohden vähennetään kyseisenä vuonna samassa suhteessa.

Jotta tämän jakson mukaiset tuet voidaan myöntää, eläin on merkittävä ja rekisteröitävä asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaisesti.

Eläintä pidetään kuitenkin tukikelpoisena myös, jos asetuksen (EY) N:o 1760/2000 7 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle eläimen pitoajan ensimmäisenä päivänä tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Kaikkien tämän jakson mukaisesti haettujen tukien kokonaismäärä ei saa ylittää enimmäismäärää, jonka komissio vahvistaa 51 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos haettujen tukien kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaisia tukia vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään.

1. Jos tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY ( 34 ) mukaisesti kiellettyjen aineiden jäämiä tai kyseisen direktiivin mukaisesti sallittujen, mutta laittomasti käytettyjen aineiden jäämiä havaitaan elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta annetun neuvoston direktiivin 96/23/EY ( 35 ) asiaa koskevien säännösten mukaisesti viljelijän nautakarjaan kuuluvassa eläimessä tai jos kiellettyä ainetta tai tuotetta tai direktiivin 96/22/EY mukaisesti sallittua, mutta laittomasti hallussa pidettyä ainetta tai tuotetta löydetään viljelijän tilalta missä muodossa tahansa, kyseinen viljelijä ei voi saada tässä jaksossa säädettyjä määriä kalenterivuonna, jona havainto tehdään.

Rikkomuksen toistuessa ajanjakso, jona tuottaja ei voi saada näitä palkkioita, voidaan rikkomuksen vakavuusasteen mukaan pidentää viideksi vuodeksi alkaen siitä vuodesta, jonka kuluessa uusintarikkomus todetaan.

2. Jos eläinten omistaja tai haltija yrittää estää tarkastusten toteuttamisen ja jäämien seuraamista varten perustettujen kansallisten ohjelmien soveltamiseksi suoritettavien näytteiden ottamisen tai direktiivin 96/23/EY mukaisten tutkimusten ja tarkastusten toteuttamisen, sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia.

1. Vuodesta 2012 lähtien tai 67 artiklaa sovellettaessa, kun tämän osaston 1 luvun 4 jaksossa säädetty pähkinöiden pinta-alatuki sisällytetään tilatukijärjestelmään, jäsenvaltio voi myöntää vuosittain kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden seuraaville tuotteille:

3. Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi viljelijän kuulumisen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 125 b artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

Suorat tuet otetaan uusissa jäsenvaltioissa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta käyttöön seuraavan tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti, jossa tuen lisäykset esitetään prosenttiosuutena muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettavasta tällaisten tukien tasosta:

Bulgariassa ja Romaniassa suorat tuet otetaan käyttöön seuraavan tukien lisäystä koskevan aikataulun mukaisesti, jossa tuen lisäykset esitetään prosenttiosuutena muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa kyseisenä ajankohtana sovellettavasta tällaisten tukien tasosta:

1. Uusien jäsenvaltioiden, jotka ovat — tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 9 jaksossa säädettyä siirtymäkauden marjatukea vuosina 2009, 2010 ja 2011 ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 5 luvussa tarkoitettua energiakasvien tukea vuonna 2009 lukuun ottamatta — päättäneet korvata suorat tuet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmällä, on myönnettävä viljelijöille tukea tämän artiklan mukaisesti.

2. Yhtenäinen pinta-alatuki myönnetään vuosittain. Se lasketaan jakamalla 123 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kokonaismääräraha 124 artiklan mukaisesti vahvistetulla kunkin uuden jäsenvaltion maatalousmaan määrällä.

3. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä on käytettävissä 31 päivään joulukuuta 2013. Uusien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan lopettaa järjestelmän soveltaminen viimeistään viimeisen soveltamisvuoden 1 päivänä elokuuta.

4. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisajan päättymisen jälkeen suorien tukien järjestelmää sovelletaan asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti sekä vuoden 2003 ja 2005 liittymisasiakirjoissa ja sen jälkeen annetussa yhteisön lainsäädännössä kullekin suoralle tuelle vahvistettujen määrällisten muuttujien perusteella, joita ovat esimerkiksi perusala, palkkioiden enimmäismäärät ja taatut enimmäismäärät. Asianomaisia vuosia koskevia 121 artiklassa vahvistettuja prosenttiosuuksia sovelletaan.

1. Komissio vahvistaa uudelle jäsenvaltiolle vuotuisen määrärahan, joka on käytettävissä asianomaisena kalenterivuonna suorien tukien myöntämiseksi uudessa jäsenvaltiossa.

Vuotuinen määräraha vahvistetaan asiaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti sekä vuoden 2003 ja 2005 liittymisasiakirjoissa ja sen jälkeen annetussa yhteisön lainsäädännössä kullekin suoralle tuelle vahvistettujen määrällisten muuttujien perusteella (esimerkiksi perusalat, palkkioiden enimmäismäärät ja taatut enimmäismäärät).

Vuotuista määrärahaa mukautetaan 121 artiklassa esitetyllä suorien tukien asteittaista käyttöönottoa koskevalla asianomaisella prosenttimäärällä, lukuun ottamatta liitteen XV mukaisesti käytettävissä olevia määriä taikka näiden määrien tai hedelmä- ja vihannesalaa vastaavien määrien ja todellisuudessa sovellettujen määrien erotusta 130 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2. Jos yhtenäisten pinta-alatukien määrä ylittää uudessa jäsenvaltiossa jonakin vuonna sen vuotuisen kokonaismäärärahan, kyseisessä uudessa jäsenvaltiossa sovellettavan kansallisen hehtaarituen määrää on vähennettävä vastaavasti soveltamalla vähennyskerrointa.

1. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä uuden jäsenvaltion maatalousmaa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta on se osa sen käytössä olevasta maatalousmaasta, joka 30 päivänä kesäkuuta 2003 oli hyvässä viljelykunnossa riippumatta siitä, oliko se tuotannossa kyseisenä ajankohtana, ja tarvittaessa mukautettuna puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jotka uusi jäsenvaltio vahvistaa komission hyväksynnän saatuaan.

Tämän osaston soveltamiseksi ”käytössä olevalla maatalousmaalla” tarkoitetaan komission tilastokäyttöön vahvistamaa pellon, pysyvien nurmien ja niittyjen, pysyvien viljelmien ja puutarhaviljelmien kokonaispinta-alaa.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä Bulgarian ja Romanian maatalousmaa on se osa sen käytössä olevasta maatalousmaasta, joka on hyvässä viljelykunnossa riippumatta siitä, onko se tuotannossa, ja tarvittaessa mukautettuna puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jotka Bulgaria tai Romania vahvistaa komission hyväksynnän saatuaan.

2. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisia tukia myönnettäessä kaikki viljelylohkot, jotka ovat 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ovat tukikelpoisia, kuten myös viljelylohkot, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex060290 41) ja jotka olivat 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä viljelykunnossa. Bulgarian ja Romanian osalta kaikki viljelylohkot, jotka ovat 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ovat tukikelpoisia, kuten myös viljelylohkot, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex060290 41).

Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen lohkojen on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tukihakemuksen muuttamiselle.

Tilakohtainen vähimmäisala, jolle tukea voi hakea, on 0,3 hehtaaria. Kukin uusi jäsenvaltio voi kuitenkin päättää puolueettomin perustein ja komission hyväksynnän saatuaan vähimmäisalan vahvistamisesta suuremmaksi, mutta kuitenkin enintään yhdeksi hehtaariksi.

3. Minkäänlaista velvoitetta tuottaa tai käyttää tuotantotekijöitä ei ole. Viljelijät voivat kuitenkin käyttää tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettua maata kaikkiin maataloustarkoituksiin. Jos viljellään hamppua, sovelletaan 39 artiklaa.

4. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukea saava maa on pidettävä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa 6 artiklan mukaisesti.

5. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:

6. Bulgariassa ja Romaniassa 4, 5, 23, 24 ja 25 artiklan soveltaminen on valinnaista 31 päivään joulukuuta 2011 saakka siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä kyseisissä jäsenvaltioissa tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen täytettävä liitteessä II tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset seuraavan aikataulun mukaisesti:

7. Jos uudet jäsenvaltiot päättävät lopettaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen ennen 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun soveltamiskauden päättymistä, ne voivat myös soveltaa 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja.

8. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltaminen ei vaikuta millään tavoin uuden jäsenvaltion velvoitteeseen, joka koskee asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 ja asetuksessa (EY) N:o 21/2004 säädettyjen eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoa.

Uusien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot tämän luvun täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti 123 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

1. Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b a artiklan mukaista vaihtoehtoa, sen on myönnettävä erillistä sokeritukea viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä. Tuki myönnetään asianomaisen jäsenvaltion vuosina 2006 ja 2007 vahvistamin perustein.

2. Erillistä sokeritukea myönnetään liitteessä XV vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa.

3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, kukin asianomainen uusi jäsenvaltio voi viimeistään sen vuoden 31 päivänä maaliskuuta, jolle erillistä sokeritukea myönnetään, päättää puolueettomin perustein soveltaa erilliseen sokeritukeen liitteessä XII esitettyä alhaisempaa enimmäismäärää. Jos 1 kohdan mukaisesti vahvistettujen määrien summa on suurempi kuin asianomaisen uuden jäsenvaltion päättämä enimmäismäärä, viljelijöille myönnettävää vuotuista määrää on vähennettävä suhteellisesti.

1. Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b b artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, sen on myönnettävä erillistä hedelmä- ja vihannestukea viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä. Tämä tuki myönnetään asianomaisen jäsenvaltion vuonna 2007 vahvistamin perustein.

2. Erillistä hedelmä- ja vihannestukea myönnetään tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetun, kansallisen enimmäismäärän hedelmiä ja vihanneksia vastaavan osan rajoissa tai alhaisempaa enimmäismäärää soveltaen, jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b b artiklan 3 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa.

1. Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklan 1 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa, se voi pitää vuonna 2007 tekemänsä päätöksen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2011 asti enintään 50 prosenttia tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa CN-koodiin 0702 00 00 kuuluvia tomaatteja.

Kyseisen jäsenvaltion on tällöin myönnettävä viljelijöille vuosittain lisätukea tämän asetuksen 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetun enimmäismäärän rajoissa.

Lisätuki myönnetään tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 8 jaksossa säädetyin edellytyksin viljelijöille, jotka tuottavat tomaatteja.

2. Jos uusi jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklan 2 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa, se voi pitää vuonna 2007 tekemänsä päätöksen mukaisesti

Lisätuki myönnetään viljelijöille, jotka tuottavat yhtä tai useampaa tämän asetuksen 54 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa lueteltua hedelmä- ja vihannestuotetta, siten kuin kyseinen jäsenvaltio on ne vahvistanut.

3. Uudet jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b c artiklassa säädettyjä vaihtoehtoja, voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä tarkistaa vuonna 2007 tehtyä päätöstä siten, että vaihtoehtoisesti:

1. Poiketen siitä, mitä 11 artiklassa säädetään, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2011 mennessä erillisen marjatuen myöntämisestä vuodesta 2012 alkaen. Tuen myöntämisessä käytetään puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita, kuten 98 artiklan mukaisia siirtymäkauden marjatukia, ja kyseisen jäsenvaltion vahvistamaa edustavaa kautta, joka on viimeistään vuosi 2008.

2. Erillinen marjatuki myönnetään liitteen XII mukaisten marjatukia koskevien määrien puitteissa.

3. Tätä artiklaa soveltavat jäsenvaltiot voivat vuonna 2012 myöntää erillisen marjatuen lisäksi kansallista tukea. Yhteisön ja kansallisen tuen kokonaismäärä ei saa ylittää seuraavia enimmäismääriä:

1. Edellä 126, 127, 128 ja 129 artiklassa tarkoitettujen tukien myöntämistä varten käytettävissä olevia varoja ei sisällytetä 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen kokonaismäärärahaan. Jos sovelletaan 126 artiklan 3 kohtaa, liitteessä XV esitetyn enimmäismäärän ja tosiasiallisesti sovelletun määrän välinen erotus sisällytetään 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen kokonaismäärärahaan.

2. Edellä 127, 128 ja 129 artiklassa tarkoitettuihin erillisiin tukiin ei sovelleta 132 artiklaa. Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta 132 artiklaa ei sovelleta 126 artiklassa tarkoitettuihin erillisiin tukiin.

3. Kun on kyse toteutuneesta tai ennakoitavissa olevasta perinnöstä, 126 artiklassa tarkoitettu erillinen sokerituki, 127 artiklassa tarkoitettu erillinen hedelmä- ja vihannestuki ja 129 artiklassa tarkoitettu erillinen marjatuki myönnetään tilan perineelle viljelijälle edellyttäen, että kyseinen viljelijä on tukikelpoinen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä.

1. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltava uusi jäsenvaltio voi päättää vuoden 2009, 2010 tai 2011 elokuun 1 päivään mennessä käyttävänsä kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästään myöntääkseen viljelijöille 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea III osaston 5 luvun mukaisesti, siten kuin säännöksiä asianomaiseen valtioon sovelletaan.

2. Poiketen siitä, mitä 68 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään, 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille toimenpiteille myönnettävä tuki toteutetaan korottamalla yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä myönnettäviä hehtaarikohtaisia määriä.

68 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa ei sovelleta jäsenvaltioihin, jotka soveltavat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

3. Poiketen siitä, mitä 69 artiklan 6 kohdassa säädetään, 122 artiklassa tarkoitettua yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavan uuden jäsenvaltion on kerättävä varat, jotka tarvitaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen

4. Komissio vahvistaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määrät 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Kyseiset määrät vähennetään asianomaisten uusien jäsenvaltioiden 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista vuotuisista kokonaismäärärahoista.

1. Tässä artiklassa tarkoitetaan ”yhteisen maatalouspolitiikan tukia vastaavalla kansallisella järjestelmällä” kaikkia ennen uusien jäsenvaltioiden liittymispäivää sovellettavia kansallisia suoran tuen järjestelmiä, joiden mukaisesti tukea on myönnetty viljelijöille tuotannosta, joka kuuluu johonkin suoran tuen järjestelmään.

2. Jos komissio antaa luvan, uusille jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus täydentää suoraa tukea

3. Kypros voi täydentää liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä viljelijälle myönnettävää suoraa tukea enintään siihen kokonaistukitasoon asti, johon kyseinen viljelijä olisi ollut oikeutettu Kyproksessa vuonna 2001.

Kyproksen viranomaisten on huolehdittava siitä, että suoran tuen kokonaismäärä, joka viljelijälle myönnetään asianomaisessa suorien tukien järjestelmässä Kyproksessa liittymisen jälkeen, kaikki täydentävät kansalliset suorat tuet mukaan luettuina, ei missään tapauksessa ole suurempi kuin suoran tuen määrä, johon kyseinen viljelijä olisi kyseisessä suorien tukien järjestelmässä oikeutettu asianomaisena vuonna muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa.

Myönnettävän täydentävän kansallisen tuen kokonaismäärät on esitetty liitteessä XVI.

Myönnettävään täydentävään kansalliseen tukeen on tehtävä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan muutokset saattavat edellyttää.

4. Jos uusi jäsenvaltio päättää soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, kyseinen uusi jäsenvaltio voi myöntää täydentäviä kansallisia suoria tukia 5 ja 8 kohdassa säädetyin edellytyksin.

5. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän jonakin soveltamisvuonna myönnettävä täydentävän kansallisen tuen kokonaismäärä voidaan rajata erityisten (osa)alakohtaisten kokonaismäärärahojen avulla sillä edellytyksellä, että tällaiset erityiset (osa)alakohtaiset kokonaismäärärahat liittyvät ainoastaan

6. Uusi jäsenvaltio voi komission luvan saatuaan päättää myönnettävän täydentävän kansallisen tuen määristä puolueettomin perustein.

8. Täydentävää kansallista tukea ei saa myöntää sellaiseen maataloustoimintaan, jonka osalta muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa ei ole olemassa suoraa tukea koskevia säännöksiä.

Kypros voi täydentävän kansallisen suoran tuen lisäksi myöntää siirtymäajan asteittain alenevaa kansallista tukea vuoden 2012 loppuun. Tällaista valtiontukea on myönnettävä samankaltaisessa muodossa kuin yhteisön tuki, esimerkiksi tuotantoon sitomattomana tukena.

Ottaen huomioon vuonna 2001 myönnetyn kansallisen tuen laadun ja määrän Kypros voi myöntää valtiontukea liitteessä XVII mainituille (osa-)aloille kyseisessä liitteessä mainittuihin määriin asti.

Myönnettävään valtiontukeen on tehtävä tarkistuksia, joita yhteisen maatalouspolitiikan muutokset saattavat edellyttää. Jos tällaiset tarkistukset osoittautuvat tarpeellisiksi, tukien määrää tai niiden myöntämisedellytyksiä on muutettava komission tekemän päätöksen perusteella.

Kyproksen on vuosittain toimitettava komissiolle valtiontukea koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta kertomus, jossa esitetään tukimuodot ja tuen määrä (osa-)alakohtaisesti.

Maaseuturahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin on puuvillan tuotantoalueilla saatavilla yhteisön lisätukena 22 000 000 euroa kalenterivuotta kohden.

Maatalousrahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin on tupakan tuotantoalueilla saatavilla varainhoitovuodesta 2011 alkaen yhteisön lisätukena 484 000 000 euroa kalenterivuotta kohden niitä jäsenvaltioita varten, joissa tupakantuottajat saivat vuosina 2000, 2001 ja 2002 raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetun asetuksen (ETY) N:o 2075/92 ( 36 ) mukaista tukea.

Jäsenvaltiot voivat päättää 1 päivään elokuuta 2009 mennessä asettaa käytettäväksi 69 artiklan 7 kohdan mukaisesti laskettavan määrän varainhoitovuodesta 2011 alkaen maaseuturahastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin annettavaa yhteisön tukea varten sen sijaan, että ne soveltaisivat 69 artiklan 6 kohdan a alakohtaa.

1. Viljelijöille ennen 1 päivää tammikuuta 2009 jaettuja tukioikeuksia pidetään laillisina ja sääntöjenmukaisina 1 päivästä tammikuuta 2010.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tukioikeuksiin, jotka on jaettu viljelijöille sellaisten hakemusten perusteella, joissa on asiavirheitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa viljelijä ei kohtuudella ole voinut todeta virhettä.

3. Tämän artiklan 1 kohta ei rajoita komission toimivaltaa tehdä asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä, jotka koskevat menoja, jotka liittyvät minä tahansa kalenterivuonna, vuosi 2009 mukaan luettuna, myönnettyihin tukiin.

Ranskan merentakaisiin departementteihin, Azoreihin, Madeiraan ja Kanariansaariin ei sovelleta III ja IV osastoa.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 180 artiklassa ja tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 ( 37 ) 3 artiklassa säädetään, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa ei sovelleta maksuihin, jotka jäsenvaltiot ovat suorittaneet tämän asetuksen 41, 57, 64, 68, 69, 70, 71 artiklan, 82 artiklan 2 kohdan, 86 artiklan, 98 artiklan 4 kohdan, 111 artiklan 5 kohdan, 120 artiklan, 129 artiklan 3 kohdan sekä 131, 132 ja 133 artiklan nojalla ja tämän asetuksen mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja erityisesti 6, 12, 28, 41, 45, 46, 47, 48, 51, 57, 58, 68, 69, 70, 71, 72 ja 131 artiklaan liittyvistä toimenpiteistä.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti

Kyseisen asetuksen 20 artiklan 2 kohtaa, 64 artiklan 2 kohtaa, 66, 67, 68, 68 a, 68 b ja 69 artiklaa ja 70 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 2 kohtaa sekä IV osaston 1 lukua (durumvehnä), 5 lukua (energiakasvit), 7 lukua (lypsylehmäpalkkio), 10 lukua (peltokasvien pinta-alatuki), 10 b lukua (tuki oliivitarhoille), 10 c lukua (tupakan tuotantotuki) ja 10 d lukua (humalan pinta-alatuki) sovelletaan kuitenkin vielä vuonna 2009.

2. Tässä asetuksessa tehtyjä viittauksia asetukseen (EY) N:o 1782/2003 pidetään viittauksina kyseiseen asetukseen sellaisena kuin se oli voimassa olevana ennen kumoamistaan.

Muissa säädöksissä tehtyjä viittauksia asetukseen (EY) N:o 1782/2003 pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XVIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

Komissio voi 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistaa siirtymätoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen, jotta siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa vahvistettuihin järjestelyihin olisi helpompaa.

Jos siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen helpottamaan uusien jäsenvaltioiden siirtymistä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmästä tilatukijärjestelmään ja muihin III ja IV osastossa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin, tällaiset toimenpiteet hyväksytään 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Tämä asetus tulee voimaan sitä seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Asetuksen 40 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

Taulukko 1

(1 000 EUR)
Jäsenvaltio	2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016 ja sitä seuraavat vuodet
Belgia	614 179	611 805	611 805	614 855	614 855	614 855	614 855	614 855
Tanska	1 030 478	1 030 478	1 030 478	1 049 002	1 049 002	1 049 002	1 049 002	1 049 002
Saksa	5 770 254	5 771 977	5 771 977	5 852 908	5 852 908	5 852 908	5 852 908	5 852 908
Kreikka	2 380 713	2 211 683	2 214 683	2 232 533	2 216 533	2 216 533	2 216 533	2 216 533
Espanja	4 858 043	5 091 044	5 108 650	5 282 193	5 139 444	5 139 444	5 139 444	5 139 444
Ranska	8 407 555	8 420 822	8 420 822	8 521 236	8 521 236	8 521 236	8 521 236	8 521 236
Irlanti	1 342 268	1 340 521	1 340 521	1 340 869	1 340 869	1 340 869	1 340 869	1 340 869
Italia	4 143 175	4 207 177	4 227 177	4 370 024	4 370 024	4 370 024	4 370 024	4 370 024
Luxemburg	37 518	37 536	37 646	37 671	37 084	37 084	37 084	37 084
Alankomaat	853 090	853 090	853 090	897 751	897 751	897 751	897 751	897 751
Itävalta	745 561	745 235	745 235	751 606	751 606	751 606	751 606	751 606
Portugali	608 751	589 499	589 499	605 962	605 962	605 962	605 962	605 962
Suomi	566 801	565 520	565 520	570 548	570 548	570 548	570 548	570 548
Ruotsi	763 082	763 082	763 082	770 906	770 906	770 906	770 906	770 906
Yhdistynyt kuningaskunta	3 985 895	3 975 916	3 975 973	3 988 042	3 987 922	3 987 922	3 987 922	3 987 922

Asetuksen 33 artiklan1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut tukioikeudet

Viljelijöille, jotka osallistuvat asetuksen (EY) N:o 479/2008 V osaston 3 luvussa vahvistettuun raivausjärjestelmään siirretään, raivausta seuraavana vuonna tukioikeuksia yhtä suuri määrä kuin on se hehtaarimäärä, josta he ovat saaneet raivauspalkkiota.

Näiden tukioikeuksien yksikköarvon on oltava yhtä suuri kuin vastaavan alueen tukioikeuksien alueellinen keskiarvo. Yksikköarvo saa kuitenkin joka tapauksessa olla enintään 350 euroa hehtaarilta.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos hehtaarit, joista viljelijä on saanut raivauspalkkion, on otettu huomioon tukioikeuksia myönnettäessä, kyseisen viljelijän tukioikeuksien arvoa on nostettava määrällä, joka saadaan kertomalla ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen raivattujen hehtaarien lukumäärä toisessa alakohdassa tarkoitetulla yksikköarvolla.

Jos jäsenvaltiot päättävät myöntää tukea asetuksen (EY) N:o 479/2008 9 artiklan mukaisesti, niiden on vahvistettava kunkin viljelijän viitemäärä ja sovellettava hehtaarimäärä

Viljelijät saavat hehtaarikohtaisen tukioikeuden, joka lasketaan jakamalla viitemäärä sovellettavien hehtaarien määrällä.

Asetuksen 63 artiklassa tarkoitettu tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Asetuksen 64 artiklassa tarkoitettu tuotantosidonnaisen tuen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Valkuaiskasvipalkkio

(1 000 EUR)
Jäsenvaltio	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016 ja sitä seuraavat vuodet
Belgia	84	84	84	84	84	84	84
Tanska	843	843	843	843	843	843	843
Saksa	7 231	7 231	7 231	7 231	7 231	7 231	7 231
Irlanti	216	216	216	216	216	216	216
Kreikka	242	242	242	242	242	242	242
Espanja	10 905	10 905	10 905	10 905	10 905	10 905	10 905
Ranska	17 635	17 635	17 635	17 635	17 635	17 635	17 635
Italia	5 009	5 009	5 009	5 009	5 009	5 009	5 009
Luxemburg	21	21	21	21	21	21	21
Alankomaat	67	67	67	67	67	67	67
Itävalta	2 051	2 051	2 051	2 051	2 051	2 051	2 051
Portugali	214	214	214	214	214	214	214
Suomi	303	303	303	303	303	303	303
Ruotsi	2 147	2 147	2 147	2 147	2 147	2 147	2 147
Yhdistynyt kuningaskunta	10 500	10 500	10 500	10 500	10 500	10 500	10 500
Bulgaria	160	201	241	281	321	361	401
Tšekin tasavalta	1 858	2 123	2 389	2 654	2 654	2 654	2 654
Viro	169	194	218	242	242	242	242
Kypros	17	19	22	24	24	24	24
Latvia	109	124	140	155	155	155	155
Liettua	1 486	1 698	1 911	2 123	2 123	2 123	2 123
Unkari	1 369	1 565	1 760	1 956	1 956	1 956	1 956
Puola	1 723	1 970	2 216	2 462	2 462	2 462	2 462
Romania	911	1 139	1 367	1 595	1 822	2 050	2 278
Slovenia	63	72	81	90	90	90	90
Slovakia	1 003	1 146	1 290	1 433	1 433	1 433	1 433

Luettelo 87 artiklassa tarkoitetuista siemenlajeista

CN-koodi	Tavaran kuvaus	Tuen määrä (EUR/100 kg)
	1. Ceres
1001 90 10	Triticum spelta L.	14,37
1006 10 10	Oryza sativa L. (1)
	— Pitkäjyväiset lajikkeet, joiden jyvien pituus on yli 6,0 millimetriä ja joiden pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on vähintään 3	17,27
	— Muut lajikkeet, joiden jyvien pituus on 6,0 millimetriä taikka yli tai alle 6,0 millimetriä ja joiden pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on pienempi kuin 3	14,85
	2. Oleagineae
ex120400 10	Linum usitatissimum L. (kuitupellava)	28,38
ex120400 10	Linum usitatissimum L. (pellavansiemen)	22,46
ex120799 10	Cannabis sativa L. (2) (lajikkeet, joiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia)	20,53
	3. Gramineae
ex120929 10	Agrostis canina L.	75,95
ex120929 10	Agrostis gigantea Roth.	75,95
ex120929 10	Agrostis stolonifera L.	75,95
ex120929 10	Agrostis capillaris L.	75,95
ex120929 80	Arrhenatherum elatius (L.) P. Beauv. ex J.S. et K.B. Presl.	67,14
ex120929 10	Dactylis glomerata L.	52,77
ex120923 80	Festuca arundinacea Schreb.	58,93
ex120923 80	Festuca ovina L.	43,59
1209 23 11	Festuca pratensis Huds.	43,59
1209 23 15	Festuca rubra L.	36,83
ex120929 80	Festulolium	32,36
1209 25 10	Lolium multiflorum Lam.	21,13
1209 25 90	Lolium perenne L.	30,99
ex120929 80	Lolium x boucheanum Kunth	21,13
ex120929 80	Phleum Bertolinii (DC)	50,96
1209 26 00	Phleum pratense L.	83,56
ex120929 80	Poa nemoralis L.	38,88
1209 24 00	Poa pratensis L.	38,52
ex120929 10	Poa palustris ja Poa trivialis L.	38,88
	4. Leguminosae
ex120929 80	Hedysarum coronarium L.	36,47
ex120929 80	Medicago lupulina L.	31,88
ex120921 00	Medicago sativa L. (ekotyypit)	22,10
ex120921 00	Medicago sativa L. (lajikkeet)	36,59
ex120929 80	Onobrichis viciifolia Scop.	20,04
ex071310 10	Pisum sativum L. (partim) (rehuherne)	0
ex120922 80	Trifolium alexandrinum L.	45,76
ex120922 80	Trifolium hybridum L.	45,89
ex120922 80	Trifolium incarnatum L.	45,76
1209 22 10	Trifolium pratense L.	53,49
ex120922 80	Trifolium repens L.	75,11
ex120922 80	Trifolium repens L. var. giganteum	70,76
ex120922 80	Trifolium resupinatum L.	45,76
ex071350 10	Vicia faba L. (partim) (härkäpapu)	0
ex120929 10	Vicia sativa L.	30,67
ex120929 10	Vicia villosa Roth.	24,03
(1) Jyvien mittaus suoritetaan kokonaan hiotulla riisillä seuraavan menetelmän mukaan: (a) otetaan edustava näyte erästä, (b) lajitellaan näyte siten, että mittaus voi tapahtua kokonaisista jyvistä, mukaan lukien surkastuneet jyvät, (c) suoritetaan kaksi mittausta, joissa molemmissa 100 jyvää, ja lasketaan keskiarvo, (d) määritetään tulos millimetreinä yhden desimaalin tarkkuudella pyöristettynä. (2) Tietyn lajikkeen tetrahydrokannabinolipitoisuus (THC) määritetään analysoimalla vakiopainoiseksi saatettu näyte. THC:n painoa on verrattava näytteen painoon. Jotta tukea voitaisiin myöntää, ko. suhde saa olla enintään 0,2 %. Edellä tarkoitettu näyte koostuu kukinta-ajan lopussa satunnaisesti valittujen kasvien, joista on poistettu varret ja siemenet, edustavan määrän ylimmästä kolmanneksesta.

Enimmäismäärät 95 artiklassa tarkoitetun tukimäärän laskentaa varten (sokeri)

1 000 EUR
Jäsenvaltio	2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016 ja sitä seuraavat vuodet
Belgia	81 752	81 752	81 752	81 752	81 752	81 752	81 752	81 752
Bulgaria (1)	154	176	220	264	308	352	396	440
Tšekin tasavalta	44 245	44 245	44 245	44 245	44 245	44 245	44 245	44 245
Tanska	34 478	34 478	34 478	34 478	34 478	34 478	34 478	34 478
Saksa	278 254	278 254	278 254	278 254	278 254	278 254	278 254	278 254
Kreikka	29 384	29 384	29 384	29 384	29 384	29 384	29 384	29 384
Espanja	96 203	96 203	96 203	96 203	96 203	96 203	96 203	96 203
Ranska	272 259	272 259	272 259	272 259	272 259	272 259	272 259	272 259
Irlanti	18 441	18 441	18 441	18 441	18 441	18 441	18 441	18 441
Italia	135 994	135 994	135 994	135 994	135 994	135 994	135 994	135 994
Latvia	6 616	6 616	6 616	6 616	6 616	6 616	6 616	6 616
Liettua	10 260	10 260	10 260	10 260	10 260	10 260	10 260	10 260
Unkari	41 010	41 010	41 010	41 010	41 010	41 010	41 010	41 010
Alankomaat	73 504	73 504	73 504	73 504	73 504	73 504	73 504	73 504
Itävalta	32 955	32 955	32 955	32 955	32 955	32 955	32 955	32 955
Puola	159 392	159 392	159 392	159 392	159 392	159 392	159 392	159 392
Portugali	6 452	6 452	6 452	6 452	6 452	6 452	6 452	6 452
Romania (1)	3 536	4 041	5 051	6 062	7 072	8 082	9 093	10 103
Slovenia	3 740	3 740	3 740	3 740	3 740	3 740	3 740	3 740
Slovakia	19 289	19 289	19 289	19 289	19 289	19 289	19 289	19 289
Suomi	13 520	13 520	13 520	13 520	13 520	13 520	13 520	13 520
Ruotsi	34 082	34 082	34 082	34 082	34 082	34 082	34 082	34 082
Yhdistynyt kuningaskunta	105 376	105 376	105 376	105 376	105 376	105 376	105 376	105 376
(1) Enimmäismäärät laskettu ottaen huomioon 121 artiklassa säädetty tukien lisäystä koskeva aikataulu.

Täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää maatilan tulotukijärjestelmässä, on sellaisten tässä taulukossa tarkoitettujen alakohtaisten enimmäismäärien summa, jotka liittyvät tulotukijärjestelmään kuuluviin aloihin siltä osin kuin näillä aloilla myönnettävä tuki on irrotettu tuotannosta.

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 1782/2003	Tämä asetus
1 artikla	1 artikla
2 artikla	2 artikla
3 artikla	4 artikla
4 artikla	5 artikla
5 artikla	6 artikla
6 artikla	23 artikla
7 artikla	24 artikla
8 artikla	—
9 artikla	25 artikla
10 artiklan 1 kohta	7 artikla
10 artiklan 2 kohta	9 artiklan 1 kohta
10 artiklan 3 kohta	9 artiklan 2 kohta
10 artiklan 4 kohta	9 artiklan 3 kohta
—	9 artiklan 4 kohta
11 artikla	11 artiklan 1 ja 2 kohta
12 artikla	—
—	8 artikla
12 a artiklan 1 kohta	10 artikla
12 a artiklan 2 kohta	11 artiklan 3 kohta
13 artikla	12 artikla
14 artikla	12 artikla
15 artikla	13 artikla
16 artikla	12 artikla
17 artikla	14 artikla
18 artikla	15 artikla
19 artikla	16 artikla
20 artikla	17 artikla
21 artikla	18 artikla
22 artikla	19 artikla
23 artikla	20 artikla
24 artikla	21 artikla
25 artikla	22 artikla
26 artikla	26 artikla
27 artikla	27 artikla
—	28 artikla
28 artikla	29 artikla
29 artikla	30 artikla
30 artikla	32 artikla
31 artikla	—
32 artikla	3 artikla
33 artikla	33 artikla
34 artikla	—
35 artikla	37 artikla
36 artikla	—
37 artikla	Liite IX
38 artikla	—
39 artikla	—
40 artiklan 1, 2 ja 3 kohta	Liitteessä IX olevan A kohdan 4, 5 ja 6 alakohta
40 artiklan 4 kohta	31 artikla
40 artiklan 5 kohta	—
41 artikla	40 artikla
42 artikla	41 artikla
43 artikla	Liite IX
44 artiklan 1 ja 2 kohta	34 artikla
44 artiklan 3 ja 4 kohta	35 artikla
45 artikla	42 artikla
46 artikla	43 artikla
47 artikla	—
48 artikla	—
49 artikla	44 artikla
50 artikla	—
51 artiklan ensimmäinen kohta	—
51 artiklan toinen kohta	38 artikla
52 artikla	39 artikla
53 artikla	—
54 artikla	—
55 artikla	—
56 artikla	—
57 artikla	—
—	45 artikla
58 artikla	46 artikla
59 artikla	47 artikla
60 artikla	—
61 artikla	49 artikla
62 artikla	—
63 artiklan 1 kohta	51 artiklan 1 kohta
63 artiklan 2 kohta	—
63 artiklan 3 kohta	48 artikla
63 artiklan 4 kohta	50 artiklan 2 kohta
64 artikla	51 artikla
65 artikla	—
66 artikla	—
67 artikla	52 artikla
68 artikla	53 artikla
68 a artikla	—
68 b artikla	54 artikla
69 artikla	—
70 artikla	—
71 artikla	—
71 a artikla	55 artikla
71 b artikla	56 artikla
71 c artikla	—
71 d artikla	57 artikla
71 e artikla	58 artikla
71 f artikla	59 artikla
71 g artikla	—
71 h artikla	61 artikla
71 i artikla	—
71 j artikla	—
71 k artikla	62 artikla
71 l artikla	—
71 m artikla	60 artikla
—	63 artikla
—	64 artikla
—	65 artikla
—	66 artikla
—	68 artikla
—	70 artikla
—	69 artikla
72 artikla	—
73 artikla	—
74 artikla	—
75 artikla	—
76 artikla	79 artikla
77 artikla	80 artikla
78 artikla	81 artikla
79 artikla	73 artikla
80 artikla	74 artikla
81 artikla	75 artikla
82 artikla	76 artikla
83 artikla	82 artikla
84 artikla	83 artikla
85 artikla	84 artikla
86 artiklan 1, 2 ja 4 kohta	85 artiklan 1–3 kohta
86 artiklan 3 kohta	—
87 artikla	120 artikla
88 artikla	—
89 artikla	—
90 artikla	—
91 artikla	—
92 artikla	—
93 artikla	77 artikla
94 artikla	78 artikla
95 artikla	—
96 artikla	—
97 artikla	—
98 artikla	—
99 artikla	87 artikla
100 artikla	—
101 artikla	—
102 artikla	—
103 artikla	—
104 artikla	—
105 artikla	—
106 artikla	—
107 artikla	—
108 artikla	—
109 artikla	—
110 artikla	—
110 a artikla	88 artikla
110 b artikla	89 artikla
110 c artikla	90 artikla
110 d artikla	91 artikla
110 e artikla	92 artikla
110 f artikla	—
110 g artikla	—
110 h artikla	—
110 i artikla	—
110 j artikla	—
110 k artikla	—
110 l artikla	—
110 m artikla	—
110 n artikla	—
110 o artikla	—
110 p artikla	—
110 q artikla	93 artikla
110 r artikla	94 artikla
110 s artikla	95 artikla
110 t artikla	96 artikla
110 u artikla	97 artikla
110 v artikla	98 artikla
111 artikla	99 artikla
112 artikla	100 artikla
113 artikla	101 artikla
114 artikla	102 artikla
115 artikla	103 artikla
116 artikla	104 artikla
117 artikla	105 artikla
118 artikla	106 artikla
119 artikla	—
120 artikla	107 artikla
121 artikla	108 artikla
122 artikla	109 artikla
123 artikla	110 artikla
124 artikla	—
125 artikla	111 artikla
126 artikla	112 artikla
127 artikla	113 artikla
128 artikla	114 artikla
129 artikla	115 artikla
130 artikla	116 artikla
131 artikla	—
132 artikla	—
133 artikla	—
134 artikla	—
135 artikla	—
136 artikla	—
136 a artikla	—
137 artikla	—
138 artikla	117 artikla
139 artikla	118 artikla
140 artikla	119 artikla
141 artikla	—
142 artikla	—
143 artikla	—
143 a artikla	121 artikla
143 b artiklan 1, 2, 9 ja 10 kohta	122 artikla
143 b artiklan 3 ja 7 kohta	123 artikla
143 b artiklan 4, 5 ja 6 kohta	124 artikla
143 b artiklan 13 kohta	125 artikla
143 b a artiklan 1–3 kohta	126 artikla
143 b a artiklan 3 a kohta	—
143 b a artiklan 4–6 kohta	130 artikla
143 b b artiklan 1 ja 2 kohta	127 artikla
143 b b artiklan 3 kohta	—
143 b b artiklan 4–6 kohta	130 artikla
143 b c artiklan 1 ja 2 kohta	128 artikla
—	129 artikla
143 b c artiklan 3 ja 4 kohta	130 artiklan 1 ja 2 kohta
—	131 artikla
143 c artiklan 1–8 kohta	132 artikla
143 c artiklan 9 kohta	133 artikla
143 c artiklan 10 kohta	—
143 d artikla	134 artikla
143 e artikla	135 artikla
—	136 artikla
—	137 artikla
—	138 artikla
—	139 artikla
144 artikla	141 artikla
145 artikla	142 artikla
146 artikla	140 artikla
147 artikla	—
148 artikla	—
149 artikla	—
150 artikla	—
151 artikla	—
152 artikla	—
—	143 artikla
—	144 artikla
—	145 artikla
153 artikla	146 artikla
154 artikla	—
154 a artikla	148 artikla
155 artikla	147 artikla
155 a artikla	—
156 artikla	149 artikla

( 1 ) Lausunto annettu 19. marraskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

( 2 ) Lausunto annettu 23. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Lausunto annettu muun kuin pakollisen kuulemisen johdosta.

( 3 ) Lausunto annettu 8. lokakuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Lausunto annettu muun kuin pakollisen kuulemisen johdosta.

( 5 ) Neuvoston 25 päivänä huhtikuuta 2002 tekemä päätös 2002/358/EY ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti (EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 889/2009, annettu 25 päivänä syyskuuta 2009,	L 254	73	26.9.2009
►M2	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 992/2009, annettu 22 päivänä lokakuuta 2009,	L 278	7	23.10.2009

Jäsenvaltio	Euroa/ha
Bulgaria	345,255
Kreikka	561,00
Espanja	476,25
Ranska
— emämaa	411,75
— Ranskan Guayana	563,25
Italia	453,00
Unkari	232,50
Portugali	453,75
Romania	126,075

Jäsenvaltio	Perusala (ha)
Bulgaria	4 166
Kreikka	20 333
Espanja	104 973
Ranska
— emämaa	19 050
— ainoastaan vuonna 2009 Ranskan Guayana	4 190
Italia	219 588
Unkari	3 222
Portugali	24 667
Romania	500

	Sonnit, härät, lehmät ja hiehot	1–8 kuukauden ikäiset vasikat, joiden teurastuspaino on enintään 185 kilogrammaa
Bulgaria	22 191	101 542
Tšekin tasavalta	483 382	27 380
Viro	107 813	30 000
Kypros	21 000	—
Latvia	124 320	53 280
Liettua	367 484	244 200
Unkari	141 559	94 439
Malta	6 002	17
Puola	1 815 430	839 518
Romania	1 148 000	85 000
Slovenia	161 137	35 852
Slovakia	204 062	62 841

milj. euroa
	Varainhoitovuosi 2007	Varainhoitovuosi 2008	Varainhoitovuosi 2009	Varainhoitovuosi 2010	Varainhoitovuosi 2011 ja sitä seuraavat
Ranskan merentakaiset departementit	126,6	262,6	269,4	273,0	278,41
Azorit ja Madeira	77,9	86,98	87,08	87,18	106,21
Kanariansaaret	127,3	268,4	268,4	268,4	268,42”

Jäsenvaltio	Taatut kansalliset alat (ha)
Belgia	100
Bulgaria	11 984
Saksa	1 500
Kreikka	41 100
Espanja	568 200
Ranska	17 300
Italia	130 100
Kypros	5 100
Luxemburg	100
Unkari	2 900
Alankomaat	100
Itävalta	100
Puola	4 200
Portugali	41 300
Romania	1 645
Slovenia	300
Slovakia	3 100
Yhdistynyt kuningaskunta	100

Jäsenvaltiot	Taattu kansallinen enimmäispinta-ala (ha)
Bulgaria	2 400
Unkari	1 700
Latvia	400
Liettua	600
Puola	48 000

Jäsenvaltiot	Kansallinen enimmäismäärä
Bulgaria	2 058 483
Tšekin tasavalta	66 733
Tanska	104 000
Viro	48 000
Espanja	19 580 000
Ranska	7 842 000
Kypros	472 401
Latvia	18 437
Liettua	17 304
Unkari	1 146 000
Puola	335 880
Portugali	2 690 000
Romania	5 880 620
Slovenia	84 909
Slovakia	305 756
Suomi	80 000
Yhteensä	40 730 523

Jäsenvaltiot	Alueellinen enimmäismäärä
Bulgaria	90 343
Tšekin tasavalta	244 349
Tanska	277 110
Saksa	1 782 700
Viro	18 800
Kypros	12 000
Latvia	70 200
Liettua	150 000
Puola	926 000
Romania	452 000
Slovenia	92 276
Slovakia	78 348
Suomi	250 000
Ruotsi	250 000

Jäsenvaltiot	Kansalliset enimmäismäärät
Belgia	394 253
Bulgaria	16 019
Tšekin tasavalta	90 300
Viro	13 416
Espanja	1 441 539
Ranska	3 779 866
Kypros	500
Latvia	19 368
Liettua	47 232
Unkari	117 000
Malta	454
Itävalta	375 000
Puola	325 581
Portugali	458 941
Romania	150 000
Slovenia	86 384
Slovakia	28 080

Jäsenvaltiot	Enimmäispinta-ala (ha)
Belgia	100
Bulgaria	11 984
Saksa	1 500
Kreikka	41 100
Espanja	568 200
Ranska	17 300
Italia	130 100
Kypros	5 100
Luxemburg	100
Unkari	2 900
Alankomaat	100
Puola	4 200
Portugali	41 300
Romania	1 645
Slovenia	300
Slovakia	3 100
Yhdistynyt kuningaskunta	100

Ala	Oikeusperusta	Huomautuksia:
Tilatuki	Tämän asetuksen III osasto	Tuotannosta irrotettu tuki
Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä	Tämän asetuksen V osaston 2 luku	Tuotannosta irrotettu tuki, joka korvaa kaikki tässä liitteessä tarkoitetut suorat tuet erillistukia lukuun ottamatta
Durumvehnä	Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 1 luku (1)	Pinta-alatuki
Valkuaiskasvit	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 3 jakso	Pinta-alatuki
Riisi	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 1 jakso	Pinta-alatuki
Pähkinät	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 4 jakso	Pinta-alatuki
Energiakasvit	Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 5 luku (1)	Pinta-alatuki
Tärkkelysperunat	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 2 jakso	Tuotantotuki viljelijöille
Siemenet	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 5 jakso	Tuotantotuki
Peltokasvit	Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luku (1)	Pinta-alatuki
Lampaan- ja vuohenliha	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 7 jakso	Uuhi- ja vuohipalkkiot
Naudan- ja vasikanliha	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 8 jakso	Erityispalkkio, emolehmäpalkkio (myös hiehoista maksettava emolehmäpalkkio sekä kansallinen täydentävä emolehmäpalkkio osarahoitustapauksissa), ja teurastuspalkkio
Erityiset viljelymuodot ja laatutuotanto	Asetuksen N:o 1782/2003 69 artikla (1)
Erityistuki	Tämän asetuksen III osaston 5 luku
Oliivitarhat	Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 b luku (1)	Pinta-alatuki
Silkkiäistoukat	Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 111 artikla.	Kasvatukseen kannustava tuki
Tupakka	Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 c luku (1)	Tuotantotuki
Humala	Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 d luku (1)	Pinta-alatuki
Sokerin tai inuliinisiirapin valmistamiseen käytettävä sokerijuurikas, sokeriruoko ja juurisikuri	Tämän asetuksen 126 artikla	Tuotannosta irrotettu tuki
Sokerin tuotantoon käytettävä sokerijuurikas ja -ruoko	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 7 jakso	Tuotantotuki
Jalostettavaksi toimitettavat hedelmät ja vihannekset	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 8 jakso	Siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestuki
Jalostettavaksi toimittavat mansikat ja vadelmat	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 9 jakso	Siirtymäkauden marjatuki
Hedelmät ja vihannekset	Tämän asetuksen 116 artikla	Erillinen hedelmä- ja vihannestuki
Posei	Asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osasto	Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin
Egeansaaret	Asetuksen (EY) N:o 1405/2006 3 osasto	Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin
Puuvilla	Tämän asetuksen IV osaston 1 luvun 6 jakso	Pinta-alatuki
(1) Ainoastaan vuonna 2009.

A kohta
1.	Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1)	3 artiklan 1 kohta, 2 kohdan b alakohta, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta sekä 4 artiklan 5 kohdan a, b ja d alakohta
2.	Neuvoston direktiivi 80/68/ETY, annettu 17 päivänä joulukuuta 1979, pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 20, 26.1.1980, s. 43)	4 ja 5 artikla
3.	Neuvoston direktiivi 86/278/ETY, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1986, ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä (EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6)	3 artikla
4.	Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1)	4 ja 5 artikla
5.	Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7)	6 artikla ja 13 artiklan 1 kohdan a alakohta
Kansanterveys ja eläinten terveys
6.	Neuvoston direktiivi 2008/71/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (EUVL L 213, 8.8.2008, s. 31)	3, 4 ja 5 artikla
7.	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).	4 ja 7 artikla
8.	Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004, annettu 17 päivänä joulukuuta 2003, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8)	3, 4 ja 5 artikla
B kohta
9.	Neuvoston direktiivi 91/414/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1)	3 artikla
10.	Neuvoston direktiivi 96/22/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3)	3 a, b, d ja e artikla, 4, 5, ja 7 artikla
11.	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1)	14 ja 15 artikla, 17 artiklan 1 kohta (1), 18, 19 ja 20 artikla
12.	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1)	7, 11, 12, 13 ja 15 artikla
Taudeista ilmoittaminen
13.	Neuvoston direktiivi 85/511/ETY, annettu 18 päivänä marraskuuta 1985, yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi (EYVL L 315, 26.11.1985, s. 11)	3 artikla
14.	Neuvoston direktiivi 92/119/ETY, annettu 17 päivänä joulukuuta 1992, yhteisön yleisistä toimenpiteistä tiettyjen eläintautien torjumiseksi sekä swine vesicular -tautiin liittyvistä erityistoimenpiteistä (EYVL L 62, 15.3.1993, s. 69)	3 artikla
15.	Neuvoston direktiivi 2000/75/EY(327), annettu 20 päivänä marraskuuta 2000, lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74)	3 artikla
C kohta
16.	Neuvoston direktiivi 91/629/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 28)	3 ja 4 artikla
17.	Neuvoston direktiivi 91/630/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 33)	3 artikla ja 4 artiklan 1 kohta
18.	Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23)	4 artikla
(1) Pantu täytäntöön erityisesti seuraavilla säädöksillä: — Asetus (EY) N:o 2377/90: 2 ja 5 artikla — Asetus (EY) N:o 852/2004: 4 artiklan 1 kohta ja liitteen I osan A II jakson 4 kohdan g, h ja j alakohta, 5 kohdan f ja h alakohta sekä 6 kohta, III jakson 8 kohdan a, b d ja e alakohta sekä 9 kohdan a ja c alakohta — Asetus (EY) N:o 853/2004: 3 artiklan 1 kohta ja liitteen III IX jakson I luvun 1 kohdan b, c, d ja e alakohta, 2 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohta, b alakohdan i ja ii alakohta sekä c alakohta, 3 kohta, 4 kohta, 5 kohta, II luvun osan A 1-4 kohta, osan B 1 kohdan a ja d alakohta, 2 kohta, 4 kohdan a ja b alakohta, liitteen III X jakson I luvun 1 kohta — Asetus (EY) N:o 183/2005: 5 artiklan 1 kohta ja liitteen I osan A I jakson 4 kohdan e ja g alakohta, II jakson 2 kohdan a, b ja e alakohta, 5 artiklan 5 kohta sekä liitteen III 1 ja 2 kohta, 5 artiklan 6 kohta, ja — Asetus (ETY) N:o 396/2005: 18 artikla.

Kohde	Pakolliset vaatimukset	Vapaaehtoiset vaatimukset
Maaperän eroosio: Maaperää on suojeltava asianmukaisin toimenpitein	— Vähimmäiskasvipeite	— Estopengerrykset
	— Maanhoidon vähimmäistaso kulloisenkin paikan olosuhteiden mukaan
Maaperän orgaaninen aines: Maaperän orgaanisen aineksen määrän säilyttäminen tarkoituksenmukaisin käytäntein	— Sängellä olevien peltojen hoito	— Vuoroviljelyä koskevat standardit tarvittaessa
Maaperän rakenne: Maaperän rakenteen säilyttäminen asianmukaisin toimenpitein		— Koneiden tarkoituksenmukainen käyttö
Ylläpidon vähimmäistaso: Ylläpidon vähimmäistason varmistaminen ja elinympäristöjen tilan heikentymisen välttäminen	— Maisemapiirteiden säilyttäminen, mukaan luettuina tapauksen mukaan pensasaidat, lammikot, ojat ja linjassa, ryhmissä tai yksinään olevat puut sekä pellonpientareet	— Vähimmäiseläintiheys tai/ja tarkoituksenmukaiset järjestelmät
		— Elinympäristöjen perustaminen ja/tai säilyttäminen
	— Haitallisen kasvillisuuden leviämisen välttäminen maatalousmaalla	— Oliivipuiden raivauskielto
	— Pysyvän laitumen suojelu	— Oliivi- ja viinitilojen ylläpitäminen hyvässä kasvukunnossa
Vesien suojelu ja vesihuolto: Vesien suojelu saastumiselta ja valumilta sekä vedenkäytön hallinnointi	— Suojakaistojen luominen vesistöjen varrelle (1)
	— Kasteluveden käyttöä koskevien lupamenettelyjen noudattaminen, jos siitä säädetään.
(1) Huom. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten mukaisten suojakaistojen on oltava direktiivin 91/676/ETY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti pilaantumisalttiiksi määriteltyjen vyöhykkeiden sisä- ja ulkopuolella vähintään kyseisen direktiivin liitteen II A4 kohdassa tarkoitettujen lannoitteiden maahan levittämistä virtaavien vesien läheisyydessä koskevien ehtojen mukaisia; näitä vaatimuksia on sovellettava jäsenvaltioiden kyseisen direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti laatimien toimintaohjelmien mukaisesti.

EUR (miljoonina)
Kalenterivuosi	2009	2010	2011	2012
Belgia	583,2	575,4	570,8	569,0
Tšekin tasavalta				825,9
Tanska	987,4	977,3	968,9	964,3
▼M2
Saksa	5 524,8	5 402,6	5 357,1	5 329,6
▼B
Viro				92,0
Irlanti	1 283,1	1 272,4	1 263,8	1 255,5
Kreikka	2 561,4	2 365,1	2 358,9	2 343,8
Espanja	►M1 5 043,7 ◄	►M1 5 038,4 ◄	►M1 5 021,0 ◄	►M1 5 032,8 ◄
Ranska	8 064,4	7 943,7	7 876,2	7 846,8
Italia	4 345,9	4 147,9	4 121,0	4 117,9
Kypros				49,1
Latvia				133,9
Liettua				346,7
Luxemburg	35,6	35,2	35,1	34,7
Unkari				1 204,5
Malta				5,1
Alankomaat	836,9	829,1	822,5	830,6
Itävalta	727,6	722,4	718,8	715,5
Puola				2 787,1
▼M2
Portugali	590,5	545,0	545,0	545,0
▼B
Slovenia				131,5
Slovakia				357,9
Suomi	550,0	544,5	541,4	539,2
▼M2
Ruotsi	733,1	717,5	712,1	708,5
▼B
Yhdistynyt kuningaskunta	3 373,1	3 345,6	3 339,6	3 336,1

CN-koodi	Kuvaus
Vilja
1001 10 00	Durumvehnä
1001 90	Muu vehnä sekä vehnän ja rukiin seosvilja, ei kuitenkaan durumvehnä
1002 00 00	Ruis
1003 00	Ohra
1004 00 00	Kaura
1005	Maissi
1007 00	Durra
1008	Tattari, hirssi ja kanariansiemenet; muu vilja
0709 90 60	Sokerimaissi

Ala	Oikeusperusta
Epäsuotuisat alueet ja alueet, joilla on ympäristöön liittyviä rajoitteita	Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 13 artiklan a alakohta, 14 artiklan 1 kohta, 14 artiklan 2 kohdan ensimmäiset kaksi luetelmakohtaa, 15 artikla, 17–20 artikla, 51 artiklan 3 kohta ja 55 artiklan 4 kohta
Toimenpiteet, joiden tavoitteena on maatalousmaan kestävä käyttö seuraavin keinoin:
viljelijöille vuoristoalueilla maksettavat luonnonhaittakorvaukset	Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan i alakohta
viljelijöille muilla luonnonhaitta-alueilla kuin vuoristoalueilla maksettavat korvaukset,	Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan ii alakohta
Natura 2000 -tuet ja direktiiviin 2000/60/EY liittyvät tuet	Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan iii alakohta
maatalouden ympäristötuet	Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan iv alakohta
Toimenpiteet, joiden tavoitteena on metsätalousmaan kestävä käyttö seuraavin keinoin:
maatalousmaan ensimmäinen metsitys	Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan b alakohdan i alakohta
Natura 2000 -tuet	Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan b alakohdan iv alakohta
metsätalouden ympäristötuet	Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan b alakohdan v alakohta
Viini	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 117 artikla

Jäsenvaltiot	Euromääräinen yläraja (28 artiklan 1 kohdan a alakohta)	Hehtaarimääräinen yläraja (28 artiklan 1 kohdan b alakohta)
Belgia	400	2
Bulgaria	200	0,5
Tšekin tasavalta	200	5
Tanska	300	5
Saksa	300	4
Viro	100	3
Irlanti	200	3
Kreikka	400	0,4
Espanja	300	2
Ranska	300	4
Italia	400	0,5
Kypros	300	0,3
Latvia	100	1
Liettua	100	1
Luxemburg	300	4
Unkari	200	0,3
Malta	500	0,1
Alankomaat	500	2
Itävalta	200	2
Puola	200	0,5
Portugali	200	0,3
Romania	200	0,3
Slovenia	300	0,3
Slovakia	200	2
Suomi	200	3
Ruotsi	200	4
Yhdistynyt kuningaskunta	200	5

Bulgaria	287 399	336 041	416 372	499 327	580 087	660 848	741 606	814 295
Tšekin tasavalta	559 622	654 241	739 941	832 144	909 313	909 313	909 313	909 313
Viro	60 500	71 603	81 703	92 042	101 165	101 165	101 165	101 165
Kypros	31 670	38 928	43 749	49 146	53 499	53 499	53 499	53 499
Latvia	90 016	105 368	119 268	133 978	146 479	146 479	146 479	146 479
Liettua	230 560	271 029	307 729	346 958	380 109	380 109	380 109	380 109
Unkari	807 366	947 114	1 073 824	1 205 037	1 318 975	1 318 975	1 318 975	1 318 975
Malta	3 752	4 231	4 726	5 137	5 102	5 102	5 102	5 102
Puola	1 877 107	2 192 294	2 477 294	2 788 247	3 044 518	3 044 518	3 044 518	3 044 518
Romania	623 399	729 863	907 473	1 086 608	1 264 472	1 442 335	1 620 201	1 780 406
Slovenia	87 942	103 389	117 406	131 537	144 236	144 236	144 236	144 236
Slovakia	240 014	280 364	316 964	355 242	388 176	388 176	388 176	388 176
(1) Enimmäismäärät laskettu ottaen huomioon 121 artiklassa säädetty tukien lisäystä koskeva aikataulu.

Jäsenvaltiot	Määrä (miljoonaa euroa kalenterivuodessa)
Bulgaria	5,394
Tšekin tasavalta	0,414
Kreikka	35,733
Espanja	56,233
Ranska	8,033
Italia	183,967
Kypros	0,274
Malta	0,932
Unkari	4,512
Romania	1,738
Puola	6,715
Portugali	33,333
Slovakia	1,018

(milj. EUR)
Kalenterivuosi	Bulgaria	Tšekin tasavalta	Viro	Kypros	Latvia	Liettua	Unkari	Malta	Puola	Romania	Slovenia	Slovakia
2009	0,15	1,75	0,07	0,06	0,21	0,21	1,55	0,06	1,11	0,26	0,17	0,07
2010	0,17	2,04	0,08	0,07	0,24	0,24	1,81	0,07	1,30	0,30	0,19	0,08
2011	0,22	2,33	0,10	0,08	0,28	0,28	2,07	0,08	1,48	0,38	0,22	0,09
2012	0,26	2,62	0,11	0,09	0,31	0,31	2,33	0,09	1,67	0,45	0,25	0,11
2013	0,30	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,53	0,28	0,12
2014	0,34	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,60	0,28	0,12
2015	0,39	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,68	0,28	0,12
2016	0,43	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,75	0,28	0,12
seuraavat vuodet	0,43	2,91	0,12	0,10	0,35	0,35	2,59	0,10	1,85	0,75	0,28	0,12

(EUR)
Tukien lisäystä koskeva aikataulu	60 %	70 %	80 %	90 %
Ala	2009	2010	2011	2012
Peltokasvit (durumvehnä poisluettuna)	4 220 705	3 165 529	2 110 353	1 055 176
Durumvehnä	1 162 157	871 618	581 078	290 539
Palkokasvit	16 362	12 272	8 181	4 091
Maito ja maitotuotteet	1 422 379	1 066 784	711 190	355 595
Naudanliha	1 843 578	1 382 684	921 789	460 895
Lampaat ja vuohet	4 409 113	3 306 835	2 204 556	1 102 278
Oliiviöljy	3 174 000	2 380 500	1 587 000	793 500
Tupakka	417 340	313 005	208 670	104 335
Banaanit	1 755 000	1 316 250	877 500	0
Kuivatut viinirypäleet	0	0	0	0
Mantelit	0	0	0	0
Yht.	18 420 634	13 815 476	9 210 317	4 166 409