Yhteinen kalastuspolitiikka (YKP)

Yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) koostuu säännöistä, jotka koskevat meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä sekä Euroopan kalastuksen hallinnointia ja valvontaa EU:n aluevesillä ja niiden ulkopuolella. YKP:n tavoitteena on varmistaa, että kalastus- ja vesiviljelytoiminta edistää ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Tämä tarkoittaa, että varmistetaan EU:ssa kaupan pidettävien tuotteiden jäljitettävyys, turvallisuus ja laatu, lisätään tuotantokykyä, edistetään kalastusalan, myös pienimuotoisen kalastuksen, kohtuullista elintasoa ja vakaita markkinoita sekä varmistetaan kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saatavuus kuluttajille.

YKP:n soveltamisalaan sisältyy meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen sekä kyseisiä luonnonvaroja hyödyntävän kalastuksen hallinnointi. Markkina- ja rahoitustoimenpiteiden osalta YKP kattaa myös makean veden elolliset luonnonvarat ja vesiviljelyn sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen.

Viimeisin YKP:n uudistus toteutettiin vuonna 2013, ja se tuli voimaan 1. tammikuuta 2014. Nykyinen YKP perustuu neljään keskeiseen pilariin, jotka ovat

• 1.

  kalastuksenhoito

• 2.

  kansainvälinen politiikka

• 3.

  markkinat ja kauppapolitiikka

• 4.

  politiikan rahoitus.

YKP:n neljäs osatekijä on Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (2021–2027), joka auttaa saavuttamaan YKP:n tavoitteet rahoittamalla avustuskelpoisia toimia.

YKP:n mukaan olisi asetettava saalisrajoituksia, jotka ovat kestäviä ja mahdollistavat kalakantojen säilyttämisen pitkällä aikavälillä. YKP:ssa noudatetaan varovaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ihmisen toiminnan vaikutukset kaikkiin ekosysteemin osatekijöihin. Sen tavoitteena on saada kalastuslaivastot valikoimaan tarkemmin saaliinsa ja lopettamaan vähitellen saaliiden poisheittämistä koskeva käytäntö välttämällä ja vähentämällä – mahdollisuuksien mukaan – ei-toivottuja saaliita ja varmistamalla, että saaliit puretaan aluksesta. YKP on muuttanut kalastuspolitiikan hallinnointitapaa antamalla jäsenvaltioiden alueellisille ryhmille enemmän valtaa niin sanotun alueellistamisen avulla.

YKP vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 38–43 artiklassa. SEUT-sopimuksen 3 artiklan mukaan meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen kuuluu YKP:n puitteissa EU:n ”yksinomaiseen toimivaltaan”, mikä tarkoittaa, että vain EU voi toimia lainsäätäjänä ja antaa sitovia säädöksiä Jäsenvaltiot voivat antaa tällaisia säädöksiä vain, jos ne ovat saaneet siihen EU:lta valtuudet. SEUT-sopimuksen 4 artiklan mukaan YKP:n osat, jotka koskevat muita kuin meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen liittyviä aiheita, kuuluvat ”jaettuun toimivaltaan”. Se tarkoittaa, että EU ja sen jäsenvaltiot voivat toimia lainsäätäjinä ja antaa oikeudellisesti sitovia säädöksiä ja että jäsenvaltiot voivat käyttää omaa toimivaltaansa silloin, kun EU ei käytä tai on päättänyt olla käyttämättä omaa toimivaltaansa.

KS. MYÖS

• Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP)
• Ekosysteemi
• Jäsenvaltiot
• EU:n yhteinen kalastuspolitiikka (tiivistelmä)
• Yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) (Euroopan komissio).