Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan mukaan Euroopan unionin (EU) on kehitettävä politiikka, jolla varmistetaan henkilöiden rajatarkastukset ja ulkorajojen tehokas valvonta ja se, ettei sisärajoja ylittäviä henkilöitä tarkasteta, sekä ulkorajojen yhdennetyn rajavalvontajärjestelmän vaiheittainen käyttöönotto.
EU:n jäsenvaltioista 25 kuuluu Schengen-alueeseen, jossa ei ole sisärajoja. Alueeseen kuuluvat myös Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi. Näiden maiden välillä ei ole sisärajavalvontaa.
Yhdessä nämä maat pyrkivät parantamaan turvallisuutta toteuttamalla tehokkaita tarkastuksia ulkorajoillaan ja sallimalla samalla sujuvan rajanylityksen henkilöille, joilla on oikeus tulla EU:hun.
Kypros on Schengen-valtio, mikä tarkoittaa, että maa osallistuu tiiviimpään Schengen-yhteistyöhön. Rajatarkastuksia Kyproksen rajalla ei kuitenkaan ole vielä poistettu, koska Kyproksen täysimääräinen liittyminen Schengen-alueeseen on parhaillaan käynnissä.
Irlanti on vapautettu Schengen-sääntöjen soveltamisesta. Schengen-pöytäkirjan mukaisesti se on päättänyt olla osallistumatta Schengen-alueeseen (’opt-out’) ja soveltaa omaa raja- ja viisumipolitiikkaansa. Irlanti on kuitenkin päättänyt osallistua tiettyihin Schengen-alueisiin, kuten Schengenin tietojärjestelmään (SIS) sekä oikeus- ja poliisiyhteistyöhön. Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus perustuu eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annettuun asetukseen (EU) 2019/1896. Jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kansallisia strategioita tämän periaatteen soveltamiseksi käytännössä. Yksi keskeisistä tavoitteista on tukea jäsenvaltioiden tehokasta rajavalvontaa EU:n ulkorajoilla.
EU:n rajojen – sekä sisä- että ulkorajojen – ylittämistä koskevat säännöt vahvistetaan Schengenin rajasäännöstössä (asetus (EU) 2016/399), jossa määritellään myös tähän aiheeseen liittyvät keskeiset käsitteet, kuten rajavalvonta, rajatarkastukset ja rajojen valvonta.
Ulkorajat ylittäville muun kuin EU-maiden kansalaisille tehdään perusteellinen tarkastus maahantuloedellytysten mukaisesti tarkistamalla tiedot muun muassa asianmukaisista tietokannoista, kuten Schengenin tietojärjestelmästä (SIS) sekä viisumitietojärjestelmästä, jos henkilöä koskee viisumivelvollisuus. Myös EU:n kansalaisille tehdään SIS-järjestelmässä tarkastuksia turvallisuussyistä. Älykkäistä rajoista annetun asetuksen (EU) 2017/2226 nojalla otettiin käyttöön automaattinen keskitetty sähköinen rajanylitystietojärjestelmä (EES) EU:n ulkorajat lyhytaikaista oleskelua varten ylittäville kolmansien maiden kansalaisille. Kun EES otetaan käyttöön, se kirjaa ja tallentaa henkilön nimen, matkustusasiakirjan tyypin, biometriset tiedot (sormenjäljet ja otetut kasvokuvat) sekä maahantulo- ja maastalähtöajat ja -paikat kunnioittaen täysimääräisesti perusoikeuksia ja tietosuojaa. Se kirjaa myös maahantulon epäämiset ja ilmoittaa Schengen-maille, kun sallittu oleskeluaika on umpeutunut.
EU on perustanut automatisoidun tietojärjestelmän nimeltä Euroopan matkustustieto- ja lupajärjestelmä (ETIAS), jonka tarkoituksena on tunnistaa etukäteen Schengen-maihin lyhytaikaista oleskelua varten matkustavien viisumipakosta vapautettujen vierailijoiden aiheuttamat turvallisuusriskit, laittoman maahanmuuton riskit tai suuret epidemiariskit. Samalla ETIAS-järjestelmä tekee rajanylityksestä helpompaa useimmille matkustajille, jotka eivät aiheuta kyseisiä riskejä. Kun ETIAS-järjestelmä tulee voimaan, yli 60 maan kansalaiset voivat hakea matkustuslupaa.
EU:n jäsenvaltioiden välinen operatiivinen yhteistyö EU:n rajojen yhdennetyn valvonnan varmistamiseksi tapahtuu eurooppalaisessa raja- ja merivartiostossa, johon kuuluvat Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex) ja jäsenvaltioiden rajavalvontaviranomaiset.
Schengen-viisumi on muiden kuin EU-maiden kansalaisille tarkoitettu maahantulolupa, joka oikeuttaa saapumaan Schengen-alueelle ja oleskelemaan siellä lyhytaikaisesti, enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana.
EU:n rajapolitiikka kuuluu Schengenin säännöstöön, ja sitä sovelletaan 26 jäsenvaltioon ja neljään Schengenin säännöstöön osallistuvaan maahan (Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi) pöytäkirjan N:o 19 mukaisesti. Kuten edellä mainittiin, Irlannilla on Schengen-pöytäkirjan mukainen opt-out-mahdollisuus, ja se noudattaa omaa viisumi- ja rajapolitiikkaansa.