Yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta – Bonnin yleissopimus

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:

Yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta

Päätös 82/461/ETY muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemista koskevan yleissopimuksen tekemisestä

YLEISSOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

• Bonnin yleissopimuksen tavoitteena on suojella luonnonvaraisiin eläimiin kuuluvia muuttavia lajeja* maailmanlaajuisesti. Luonnonvaraisiin eläimiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska ne ovat tärkeitä ympäristön, ekologian, perinnöllisyyden, tieteen, virkistyksen, kulttuurin ja opetuksen kannalta sekä sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta. Muuttavien lajien suojelu edellyttää erityisesti kansainvälistä yhteistyötä, jotta varmistetaan niiden suojelu niiden koko levinneisyysalueella*.
• Päätöksellä tehdään yleissopimus Euroopan yhteisön (nykyinen EU) puolesta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat muuttavien lajien suojelun merkityksen sekä tarpeen kiinnittää erityistä huomiota lajeihin, joiden suojelutilanne* on epäsuotuisa.
• Jotta estetään muuttavan lajin käyminen erittäin uhanalaiseksi*, sopimuspuolten olisi
  • edistettävä ja tuettava muuttavia lajeja koskevaa tutkimusta yhteistyössä
  • tehtävä sopimuksia liitteessä II lueteltujen muuttavien lajien suojelemisesta ja vaalimisesta.
• Erittäin uhanlaisten muuttavien lajien suojelemiseksi yleissopimuksen sopimuspuolet pyrkivät
  • rauhoittamaan heti kaikki liitteessä I luetellut muuttavat lajit
  • suojelemaan erittäin uhanalaisten lajien elinympäristöjä tai palauttamaan ne ennalleen
  • torjumaan, poistamaan tai korjaamaan taikka supistamaan mahdollisimman vähiin erilaisten toimintojen haitalliset vaikutukset tai esteet, jotka vakavasti vaikeuttavat lajin muuttoa
  • torjumaan, vähentämään tai säätelemään tekijöitä, jotka vaarantavat lajin säilymisen tai saattavat lisätä tätä vaaraa, siinä määrin kuin on asianmukaista.
• Muuttavien lajien levinneisyysalueella olevien maiden on kiellettävä liitteessä I lueteltuihin lajeihin kuuluvien eläinten pyynti. Tähän on joitakin poikkeuksia, kuten eläinten pyytäminen tieteellisiin tarkoituksiin tai lajin lisääntymisen tai säilymisen edistämiseksi. Näiden poikkeusten on oltava sisällöltään täsmällisiä sekä laajuudeltaan ja kestoltaan rajoitettuja, eivätkä ne saa olla vahingoksi lajille.
• Liitteessä II lueteltujen lajien suojelemiseen ja vaalimiseen voidaan tarvita kansainvälisiä sopimuksia.
• Sopimuksia koskevat ohjeet:
  • sopimuksen tavoitteena on palauttaa tai säilyttää asianomainen muuttava laji
  • sopimuksen olisi katettava asianomaisen lajin koko levinneisyysalue
  • kaikkien lajin levinneisyysalueella olevien maiden tulisi saada liittyä sopimukseen riippumatta siitä, ovatko ne yleissopimuksen sopimuspuolia
  • sopimuksen tulisi mahdollisuuksien mukaan koskea useita lajeja.
• Kunkin sopimuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:
  • asianomaisen muuttavan lajin nimi
  • lajin levinneisyysalue ja muuttoreitti
  • toimenpiteet sopimuksen toteuttamiseksi
  • menettelyt riitojen ratkaisemiseksi
  • viranomaisen nimeäminen vastaamaan sopimuksen täytäntöönpanosta.
• Sopimuksissa voidaan määrätä myös
  • lajia koskevasta tutkimuksesta
  • muuttavaa lajia koskevien tietojen vaihdosta
  • elinympäristöiksi sopivien alueiden verkon palauttamisesta tai säilyttämisestä lajin suojelemiseksi
  • muuttavan lajin suojelutilanteen arvioinnista määräajoin
  • hätätoimista, joilla suojelua voidaan nopeasti tiukentaa.
• Yleissopimuksen IV artiklan 4 kohdassa tarkoitetut sopimukset ovat erityyppisiä. Ne eivät rajoitu yleissopimuksen liitteessä II lueteltuihin lajeihin, vaan ne voivat koskea luonnonvaraisen lajin tai lajia suppeamman taksonin sellaista kantaa tai maantieteellisesti erillistä kannan osaa, jonka yksilöt aika ajoin ylittävät yhden tai useampia valtioiden välisiä rajoja.
• Sopimuspuolten kokous on yleissopimuksen päättävä elin. Se tarkastelee yleissopimuksen toteutumista, ja se voi tehdä suosituksia.
• Yleissopimusta sekä sen liitteitä I ja II voidaan muuttaa.
• Yleissopimuksen sopimuspuolten väliset erimielisyydet on ratkaistava asianosaisten välisin neuvotteluin. Jos erimielisyyttä ei pystytä ratkaisemaan neuvotteluin, se voidaan antaa ratkaistavaksi välitysmenettelyssä, erityisesti Haagin pysyvässä välitystuomioistuimessa. Välitystuomio sitoo sopimuspuolia.

VOIMAANTULO

Bonnin yleissopimus allekirjoitettiin vuonna 1979, ja se tuli voimaan 1. marraskuuta 1983.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• Maailmanlaajuinen biologinen monimuotoisuus (Euroopan komissio)
• CMS (yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta)

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJAT

Yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta (EYVL L 210, 19.7.1982, s. 11–22)

Neuvoston päätös 82/461/ETY, tehty 24 päivänä kesäkuuta 1982, muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemista koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 210, 19.7.1982, s. 10)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2006/871/EY, tehty 18 päivänä heinäkuuta 2005, Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemista koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 24–25)

Neuvoston päätös 98/145/EY, tehty 12 päivänä helmikuuta 1998, muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta tehdyn Bonnin yleissopimuksen liitteisiin I ja II tehtävien, yleissopimuksen osapuolten konferenssin viidennessä istunnossa päätettyjen muutosten hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 46, 17.2.1998, s. 6–7)

Viimeisin päivitys: 12.05.2020