52012DC0673

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi

1.           Suunnitelman perusteet: EU:n vesistöjen tila ei ole riittävän hyvä!

Vesi on elintärkeää ihmisille, luonnolle ja talouselämälle. Se uusiutuu jatkuvasti, mutta se on myös rajallinen luonnonvara eikä sitä voida valmistaa tai korvata muilla luonnonvaroilla. Maapallon vedestä on makeaa vettä vain noin 2 prosenttia, ja kilpailu vedestä voi johtaa siihen, että veden tarjonta on noin 40 prosenttia kysyntää pienempi vuoteen 2030 mennessä[1].

EU:n vesipolitiikalla on onnistuttu edesauttamaan vesivarojen suojelua. Tällä suunnitelmalla Euroopan vesivarojen turvaamiseksi pyritään poistamaan esteitä, jotka vaikeuttavat Euroopan vesivarojen turvaamista, ja se perustuu nykyisen vesipolitiikan kattavaan arviointiin. Suunnitelmaa varten on hankittu runsaasti tietoa ja tehty useita analyysejä, joista mainittakoon Euroopan ympäristökeskuksen raportti vesien tilasta[2], komission arvio jäsenvaltioiden vesipiirien hoitosuunnitelmista ja veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan strategian tarkistus[3] sekä EU:n makean veden politiikan ”kuntotesti”[4]. Ehdotukseen liittyy myös vaikutustenarviointi[5]. Suunnitelma perustuu laajoihin julkisiin kuulemisiin, joita järjestettiin sekä sen laatimisen että kuntotarkastuksen yhteydessä, ja niissä kuultiin kansalaisia, sidosryhmiä, jäsenvaltioita sekä EU:n muita toimielimiä ja erillisvirastoja[6]. Suunnitelmassa todetaan, että vesiympäristöissä on merkittäviä eroja EU:ssa, eikä siinä sen vuoksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ehdoteta yhtä kaikille sopivaa ratkaisua. Suunnitelmassa korostettavia keskeisiä teemoja ovat seuraavat: maankäytön parantaminen, vesien pilaantumiseen puuttuminen, vedenkäytön tehokkuuden ja vesien palautumiskyvyn lisääminen sekä vesienhoitoon osallistuvien tahojen hallinnoinnin tehostaminen.

1.1.        Poliittinen tausta

EU:n vesipolitiikalla on onnistuneesti edistetty vesiensuojelua kolmen viime vuosikymmenen aikana. Eurooppalaiset voivat huoletta juoda vesijohtovettä ja uida tuhansilla rannikkoalueilla ja tuhansissa joissa ja järvissä kaikkialla EU:ssa. Pilaantumista kaupungeista, teollisuudesta ja maataloudesta peräisin olevista lähteistä säännellään, ja näin Euroopan vesien laatua on saatu merkittävästi parannettua erityisesti vähentämällä ravinteiden rikastumista. Lohen ja sammen kaltaiset kuulut kalalajit ovat siten paikoin palanneet Euroopan jokiin.

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivillä[7] tartuttiin vuonna 2000 ensimmäistä kertaa kattavasti kaikkiin EU:n vesiin liittyviin haasteisiin ja tehtiin selväksi, että vesien hoito on paljon muutakin kuin vedenjakelua ja jätevedenkäsittelyä. Siihen kuuluvat maankäyttö ja maankäytön suunnittelu, jotka vaikuttavat sekä veden laatuun että määrään, se edellyttää jäsenvaltioilta alueiden käytön suunnittelun koordinointia ja vesienhoidon sisällyttämistä rahoituksen painopistealueisiin. Vesipolitiikan puitedirektiivissä vahvistettiin tavoitteeksi saavuttaa vesistöjen hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Määräaika on umpeutumassa. Euroopan ympäristökeskuksen vesien tilasta laatiman raportin ja komission jäsenvaltioiden vesipiirien hoitosuunnitelmista vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti laatimien arviointien mukaan tähän tavoitteeseen päästään todennäköisesti hieman yli puolella (53 prosenttia) EU:n vesialueista. Sen vuoksi tarvitaan merkittäviä lisätoimia, jotta EU:n vesiä voidaan säilyttää ja parantaa.

Tärkeimmät veden tilaan kielteisesti vaikuttavat tekijät liittyvät toisiinsa. Esimerkkeinä mainittakoon ilmastonmuutos, maankäyttö, energiantuotannon, teollisuuden, maatalouden ja matkailun kaltaiset taloudelliset toiminnat, kaupunkien kehittäminen ja väestöpoliittiset muutokset. Näistä tekijöistä syntyvät paineet näkyvät saastuttavina päästöinä, veden liikakäyttönä (vesistressi), vesistöjen fyysisinä muutoksina ja ääri-ilmiöinä kuten tulvina ja kuivuutena, joiden odotetaan kasvavan, jos toimiin ei ryhdytä. Tämän seurauksena EU:n vesien ekologinen ja kemiallinen tila on uhattuna, useampia EU:n osia uhkaa vesipula ja veden ekosysteemeistä – joista yhteiskuntamme palvelut ovat riippuvaisia – voi tulla entistä haavoittuvampia tulvien ja kuivuuden kaltaisten ääri-ilmiöiden myötä. Näihin haasteisiin on pakko tarttua elämän luonnonvaraperustan, luonnon sekä talouden suojaamiseksi ja ihmisten terveyden suojelemiseksi.

EU:n on keskityttävä vihreään kasvuun ja resurssien tehokkaampaan käyttöön (vesi mukaan luettuna), jotta talouden ja ympäristön tämänhetkisestä kriisistä toivutaan kestävällä tavalla, ilmastonmuutokseen pystytään sopeutumaan ja katastrofien vaikutusten sietokykyä saadaan parannettua. Eurooppalaisen vesialan kilpailukykyä ja kasvua voidaan tehostaa merkittävästi näihin haasteisiin tarttumalla. Vesialalla toimii 9 000 pk-yritystä, ja yksistään vesilaitokset työllistävät 600 000 ihmistä. Samanlaisia mahdollisuuksia on muilla vesialaan liittyvillä sektoreilla (mm. vettä hyödyntävät teollisuudenalat ja vesiteknologian kehittäminen), joilla toimintatehokkuutta voidaan lisätä innovaatioiden avulla.

EU:n maa-alasta 60 prosenttia sijaitsee rajat ylittävillä vesistöalueilla. Veden kiertokulku luonnossa on niin suuri yhtenäinen kokonaisuus, että maankäyttö yhdessä maassa voi vaikuttaa sademäärään sen rajojen ulkopuolella. Lisäksi Euroopan markkinoilla, EU:n yhteisillä politiikoilla ja jäsenvaltioiden politiikoilla on merkittävää vaikutusta veden tilaan. Tästä syystä komissio ehdottaa suunnitelmaa Euroopan vesivarojen turvaamiseksi. Suunnitelman pitkän aikavälin tavoitteena on varmistaa, että kaikki veteen liittyvät toiminnat ovat kestäviä, millä turvataan hyvälaatuisen veden saatavuus kestävää ja oikeudenmukaista käyttöä varten. Tämä tavoite on jo sisällytetty vesipolitiikan puitedirektiiviin eri tavoin. Suunnitelma edistää tavoitteen saavuttamista, sillä sen avulla voidaan tunnistaa esteitä ja päästä niiden yli.

2.           ”Vesien hyvä tila” ja miten siihen päästään: jotain parempaa, jotain enemmän ja jotain uutta

Suunnitelman tavoite ei suinkaan ole uusi, mutta kyseessä on ensimmäinen kerta, kun veden tilasta koko maanosassa on saatavilla näin paljon tietoja. Tästä on kiittäminen etenkin vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesipiirien hoitosuunnitelmien kehittämistä ja edellä mainittuja arviointeja. Nämä ja sidosryhmien esittämät näkemykset osoittavat yhdensuuntaisesti, että EU:n vesipolitiikan nykyiset oikeudelliset puitteet ovat kattavat, joustavat ja keskeisiltä osin soveltuvat vastaamaan vesiympäristöön kohdistuviin haasteisiin. Tarvitaan kuitenkin entistä parempaa täytäntöönpanoa ja vesipolitiikan tavoitteiden laajempaa integroimista osaksi muita politiikan aloja, kuten yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP), koheesio- ja rakennerahastoja sekä uusiutuvia energialähteitä, liikennettä ja yhdennettyä katastrofihallintaa koskeviin politiikkoihin. Syyt siihen, että täytäntöönpano ja integrointi ovat tällä hetkellä riittämättömiä, ovat monimutkaisia ja niitä analysoidaan ehdotukseen liitetyssä vaikutustenarvioinnissa. Niihin kuuluu erilaisia vesihuollon ongelmia, jotka liittyvät taloudellisten välineiden riittämättömään käyttöön, erityistoimenpiteiden tuen puuttumiseen, huonoon hallintotapaan ja aukkoihin tietämyksessä. Vain pienessä määrässä tapauksia on havaittu aukkoja, jotka edellyttäisivät nykyisen kehyksen täydentämistä uudella lainsäädännöllisellä/oikeudellisella toimella.

Suunnitelmassa ehdotetun lähestymistavan menestys riippuu selvästikin siitä, kuinka halukkaita jäsenvaltiot ovat ottamaan sidosryhmät mukaan ja miten se tehdään, ja kuinka ne seuraavat komission ehdotuksia voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi. Tässä suhteessa vesipolitiikan puitedirektiivin yhteisen täytäntöönpanostrategian, johon osallistuvat kaikki jäsenvaltiot ja asiaan liittyvät sidosryhmät, olisi edelleen edistettävä vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa. Suunnitelmassa pyritään hyödyntämään yhteistä täytäntöönpanostrategiaa ja, jos mahdollista, synnyttämään sitoutumista ja helpottamaan komission ehdotusten täytäntöönpanoa. Turvautuminen yhteiseen täytäntöönpanostrategiaan ei merkitse sitä, että komissio luopuisi lainsäädännön täytäntöönpanon valvontatehtävästään vesilainsäädännön osalta. Riippuen siitä, miten jäsenvaltiot edistyvät täytäntöönpanon puutteiden korjaamisessa, rikkomusmenettelyt saattavat olla välttämättömiä. Lainsäädäntöaloitteita joudutaan ehkä harkitsemaan.

Seuraavissa jaksoissa käsitellään ongelma-alueita ja esitetään maankäyttöön/ekologiseen tilaan, kemialliseen tilaan ja veden pilaantumiseen, vedenkäytön tehokkuuteen, haavoittuvuuteen ja monialaisiin kysymyksiin liittyviä jatkotoimia. On kuitenkin muistettava, että vesienhoidossa nämä ovat kaikki yhteydessä toisiinsa ja ehdotetut toimenpiteet auttavat toteuttamaan useita tavoitteita. Esimerkiksi veden käytön tehokkuutta ja haavoittuvuutta koskevista toimenpiteistä odotetaan myönteisiä vaikutuksia ekologiseen ja kemialliseen tilaan ja päinvastoin.

2.1.        Maankäyttö ja EU:n vesien ekologinen tila: ongelmia ja ratkaisuja

Euroopan ympäristökeskuksen raportti vesien tilasta ja komission arvio vesipiirien hoitosuunnitelmista osoittavat, että ekologinen tila on ilmoitetuista makean veden vesistöistä 43 prosentilla hyvä tällä hetkellä ja että suunnitelmiin sisältyvillä lisätoimenpiteillä hyvän tilan osuus on tarkoitus korottaa 53 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.

Vaikka ekologisen tilan arvioinneissa on yhä parantamisen varaa, vaikuttaa siltä, että ekologiseen tilaan EU:ssa (19 jäsenvaltiossa) kohdistuva suurin paine on peräisin vesistöihin kohdistuvista muutoksista[8], esimerkiksi vesivoimaloita tai navigointia varten rakennetuista padoista, maan kuivaamisesta viljelykäyttöön tai jokien pengertämisestä tulvien torjuntaan.

On tiedossa, miten näitä paineita voidaan käsitellä, ja näitä tapoja olisi käytettävä. Jos vesivoimaa, navigointia tai muuta tarkoitusta varten jo olemassa olevat rakenteet katkaisevat joen esteettömyyden ja kalojen vaelluksen, kalahissien ja -teiden kaltaisten lieventävien toimenpiteiden soveltamisen pitäisi olla normaali käytäntö. Vesipolitiikan puitedirektiivin (4 artiklan 7 kohta) vaatimusten seurauksena tämä toteutuukin nykyisin yleensä uusien kehityshankkeiden osalta, mutta on tärkeää tehdä vähitellen uusasennuksia nykyisiin rakenteisiin, jotta veden tilaa voidaan parantaa. Jos suunnitelmissa on tehdä merkittäviä uusia muutoksia vesistöihin, ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA)[9] lisäksi olisi tehtävä strateginen ympäristöarviointi (SYA)[10] yksittäisissä hankkeissa. Esimerkiksi kansallisista ja alueellisista vesivoiman lisäämissuunnitelmista olisi tehtävä SYA, jotta patojen sijainti voidaan suunnitella niin, että kielteiset ympäristövaikutukset ja haavoittuvuus suuronnettomuustilanteissa voitaisiin minimoida, tai suunnitelmia olisi vertailtava vaihtoehtoisiin uusiutuvien energialähteiden kehittämissuunnitelmiin[11]. Samoin sisävesiliikenteen kehittämissuunnitelmien strategisissa ympäristöarvioinneissa olisi tutkittava, millä vesiväylillä voitaisiin hoitaa suurin liikennemäärä vähimmillä ympäristökustannuksilla ja siten, että liikennemuotoja yhdistellään soveltuvimmalla tavalla[12]. Komissio kiinnittää erityistä huomiota siihen, että 4 artiklan 7 kohta pannaan täytäntöön. Myös valtioiden rajat ylittävät näkökohdat olisi otettava huomioon EU:n suhteissa kolmansiin maihin muun muassa Euroopan naapuruuspolitiikan ja laajentumispolitiikan yhteydessä.

Maanviljelyn ja tulvasuojelun aiheuttamaa painetta voidaan lieventää tai se voidaan estää. Keinoja tähän ovat muun muassa sellaisten suojakaistojen perustaminen, joilla varmistetaan biologinen jatkuvuus jokien ja niiden rantapenkereiden välillä ja joissa käytetään mahdollisuuksien mukaan vihreää infrastruktuuria, kuten rantavyöhykkeiden, kosteikkoalueiden ja tulvatasanteiden kunnostaminen, veden pidättämiseksi ja biologisen monimuotoisuuden ja maaperän viljavuuden tukemiseksi sekä tulvien ja kuivuuden torjumiseksi. Kyseessä on arvokas vaihtoehto klassiselle harmaalle infrastruktuurille (esimerkiksi rantavallit, padot ja sulut). Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä latvavesien huonontumisen ehkäiseminen. Nämä ovat pieniä vesistöjä (monien kalalajien lisääntymispaikkoja), joiden uhkana ovat Euroopan ympäristökeskuksen mukaan usein maatalousrakentaminen (ojitus, maantäyttö) ja kuivattaminen. Kalalammikoilla on myös tärkeä maisemanhoidollinen tehtävä veden pidättämisessä ja varastoinnissa sekä tulvien ja eroosion ehkäisyssä.

Tähän ongelmaan puuttumiseksi vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskeviin komission ehdotuksiin[13] on kirjattu vahvoja poliittisia integrointivälineitä, joilla vihreän infrastruktuurin käyttöönottoa on mahdollista edistää huomattavasti. Ehdotus siitä, että 20 prosenttia EU:n talousarviosta sidottaisiin monivuotisessa rahoituskehyksessä ilmastoasioiden valtavirtaistamiseen, lisännee kaikille ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääville veteen liittyville toimenpiteille myönnettävää tukea. Komission ehdotukseen YMP:n ensimmäisen pilarin viherryttämiseksi sisältyvät ekologisten painopistealueiden osa-alueet, kuten suojakaistat, voisivat toimia luonnollisina vedenpidätystoimina, eräänlaisena vihreänä infrastruktuurina. Luonnollisia vedenpidätystoimia voitaisiin tukea taloudellisesti myös koheesiorahastosta ja rakennerahastoista harmaan infrastruktuurin vaihtoehtona. Uutta Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskeva ehdotus sisältää kestävän vesiviljelyn kehittämistä koskevia toimenpiteitä, joilla tuetaan ympäristön suojelua ja parantamista, luonnon monimuotoisuutta sekä vesiviljelyalueiden maisemanhoitoa ja perinteisistä piirteistä huolehtimista.

Monivuotista rahoituskehystä koskevat komission ehdotukset on konkretisoitava täytäntöönpanosäännöiksi. Jäsenvaltioiden on asetettava vesipolitiikan tavoitteet riittävästi etusijalle, kun ne neuvottelevat komission kanssa kumppanuussopimuksista EU:n rahastovarojen käyttöä varten.

Vihreän infrastruktuurin laajentamiseksi jäsenvaltioiden olisi lisättävä eri politiikanalojensa integrointipyrkimyksiä kansallisella tasolla. Niiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti vesipiirien hoitosuunnitelmia, joissa edellytetään integroitua vesivarojen hoitoa kaikilla politiikan aloilla, kuten maatalouden, vesiviljelyn, energiaa, liikenteen ja yhdennetyn katastrofihallinnan aloilla. Komissio ehdottaa, että yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa laaditaan ohjeet veden luonnollisia pidätystoimenpiteitä varten integroidun lähestymistavan helpottamiseksi, ja pohtii myös ohjeiden laatimista simpukkavesien asianmukaisen suojelun varmistamiseksi.

Toiseksi yleisin EU:n ekologiseen tilaan (16 jäsenvaltiossa) kohdistuva paine syntyy veden liikakäytöstä. Veden ylimitoitettu jakaminen vesistöalueen veden käyttäjille, koska käytettävissä olevat määrät on arvioitu liian suuriksi, tai taloudellisen tai poliittisen painostuksen vuoksi, olisi erotettava sellaisesta vedenotosta, joka on laitonta, koska se tapahtuu ilman lupaa tai saadun luvan vastaisesti.

Veden ylimitoitetun jakamisen ongelmaan puuttumiseksi on monissa EU:n vesipiireissä tarpeen vahvistaa määrälliselle vesihuollolle paljon vankempi tietoperusta: on tunnistettava ekologinen virtaama eli se vesimäärä, jonka vesiekosysteemi tarvitsee voidakseen menestyä ja tarjota tarvitsemiamme palveluja. Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää tunnustaa, että veden laatu ja määrä ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa ”hyvän tilan” käsitteessä. Käytössä ei kuitenkaan ole EU:n määritelmää ekologiselle virtaamalle eikä yhteistä käsitystä siitä, kuinka se olisi laskettava, vaikka nämä ovat sen yhdenmukaisen soveltamisen ennakkoedellytyksiä. Tämän puutteen korjaamiseksi komissio ehdottaa, että vesipolitiikan puitedirektiivin yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa laaditaan asiasta ohjeet avoimen ja osallistavan prosessin avulla. Kun yhteinen määritelmä ja laskumenetelmä on sovittu, ne olisi pantava täytäntöön seuraavissa vesipiirien hoitosuunnitelmissa, jotka on määrä hyväksyä vuoden 2015 loppuun mennessä.

Laittoman vedenoton[14] osalta on jäsenvaltioiden vastuulla valvoa kaikin keinoin EU:n ja kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa, mutta ne voisivat huomattavasti helpommin määrittää alueet, joita kastellaan selvästi kansallisten lupien sallimaa määrää enemmän tai jopa ilman lupia, käyttämällä esimerkiksi ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan GMES-ohjelman satelliittikuvia ja niistä saatavia tietoja. Sen vuoksi komissio aikoo toimia yhdessä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joissa esiintyy laitonta vedenottoa, ehdottaakseen GMES-palveluja, joissa hyödynnetään kaikkia jäsenvaltioiden tasolla saatuja tietoja laittoman vedenoton havaitsemiseksi.

Taulukko 1

Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä?

Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet luonnollisia vedenpidätystoimia varten (vihreä infrastruktuuri). || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014

YMP:n vihreä ensimmäinen pilari tukemaan luonnollisia vedenpidätystoimia (ekologisten painopistealueiden kautta) || Komissio ja jäsenvaltiot || Alkaen vuodesta 2014

Käytetään rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja EIP:n lainoja tukemaan luonnollisia vedenpidätystoimia || Komissio, EIP ja jäsenvaltiot || 2014–2021

Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet ekologisesta virtaamasta (ja vesitilinpidosta) || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014

Hyödynnetään GMES-palveluja laittoman vedenoton havaitsemiseen || Komissio ja jäsenvaltiot || Alkaen vuodesta 2013

2.2.        EU:n vesien kemiallinen tila ja pilaantuminen: ongelmia ja ratkaisuja

Vesipiirien hoitosuunnitelmissa kemiallisesta tilasta annetut tiedot eivät ole riittävän selkeitä, jotta vertailukohdaksi voitaisiin asettaa vuosi 2009, jolloin suunnitelmat hyväksyttiin. Vaikka vesistöjen kemiallinen laatu onkin parantunut viimeisten 30 vuoden aikana, tilanne on prioriteettiaineiden eli vesipolitiikan puitedirektiivissä käyttöön otetun kemiallisen tilan arvioinnin perustan osalta heikompi kuin oletettiin.

Kemiallisen tilan arviointi osoittaa, että vesistöistä suuren osan (noin 40 prosenttia) tilaa ei tunneta. Seuranta on monissa jäsenvaltioissa selvästi riittämätöntä, erityisesti jos kaikkia prioriteettiaineita ei seurata, seurattavia vesistöjä on hyvin rajallinen määrä ja/tai sen vesiympäristön osa-alueen valinta, jossa aineita seurataan, ei ole sopiva.

Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten seurantavelvoitteiden täyttäminen on vankan päätöksenteon tukemiseksi ehdottoman tärkeää erityisesti siksi, että seurannan kustannukset ovat moninkertaisesti pienempiä kuin epätarkoituksenmukaisten päätösten kustannukset.

Ennen vesipolitiikan puitedirektiiviä EU puuttui vesiympäristön merkittävään kemialliseen ja muuhun piste- ja hajakuormituspilaantumiseen antamalla useita erillisiä säädöksiä, joihin kuuluivat direktiivit yhdyskuntajätevesien käsittelystä[15], nitraateista[16], kasvinsuojeluaineista[17] ja teollisuuden päästöistä[18]. Näillä direktiiveillä suojellaan vesivaroja maataloudesta, kotitalouksista ja teollisuudesta peräisin olevien ravintoaineiden ja/tai muiden kemikaalien aiheuttamalta pilaantumiselta.

Näiden direktiivien täytäntöönpanossa on kyllä edistytty merkittävästi, mutta vaatimusten noudattamista on edelleen parannettava, ja tämä estää niiden ympäristötavoitteiden saavuttamisen. Haja- ja pistekuormituspäästöistä aiheutuu edelleen huomattavia paineita vesiympäristölle, ensimmäisestä noin 38 prosentille ja jälkimmäisestä noin 22 prosentille EU:n vesistöjä. Liiallisesta ravinnekuormituksesta johtuva rehevöityminen on edelleen vesien hyvän tilan suuri uhka, sillä ravinteiden lisääntymistä esiintyy noin 30 prosentissa vesistöistä 17 jäsenvaltiossa. Näiden uhkien torjumiseksi on tarpeen laajentaa nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiita vyöhykkeitä ja vauhdittaa toimintaohjelmia. On myös tärkeää parantaa vaatimusten täyttämistä jäteveden käsittelyssä pitkän aikavälin investointisuunnittelulla ja täytäntöönpanosuunnitelmilla (EU:n varat ja EIP:n lainat mukaan luettuina). Kansallisten viranomaisten olisi varmistettava, että niiden myöntämissä teollisuuden päästöluvissa on päästöjen raja-arvot, jotka ovat parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaisia ja joissa otetaan huomioon asianmukaiset vesitavoitteet.

Kemikaaleja (REACH)[19] sekä kasvinsuojeluaineita ja biosidejä[20] koskevassa EU:n lainsäädännössä on tunnustettu tarve arvioida niistä vesiympäristölle aiheutuvia riskejä ja tarvittaessa asettaa rajoituksia sen suhteen, miten niitä voidaan käyttää tai evätä niiden käyttölupa kokonaan. Kummassakin tapauksessa alkuvaiheen toimenpiteet olisi aina nähtävä loppupään ratkaisuja (puhdistaminen) suositeltavampina.

Torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettu direktiivi[21] esitettiin YMP:n uudistusta koskeneissa komission ehdotuksissa mahdollisesti sisällytettäväksi täydentävien ehtojen järjestelmään. Tämän direktiivin täytäntöönpanon tehokkaalla valvonnalla voitaisiin täydentää kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännön mukaisia toimenpiteitä ja vähentää edelleen kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvaa veden pilaantumista. Tätä varten on tärkeää, että komission ehdotusta direktiivin sisällyttämiseksi täydentäviin ehtoihin tuetaan.

Lääkkeitä koskevassa lainsäädännössä erotetaan ihmisille[22] ja eläimille[23] tarkoitettuja lääkkeitä koskevien lainsäädäntöjen mukainen ympäristönsuojelu. Molemmissa edellytetään ympäristöriskien arviointia ja suojatoimenpiteiden tarpeen tapauskohtaista harkintaa[24], mutta ainoastaan eläinlääkkeiden luvissa voidaan ottaa huomioon ympäristönäkökohdat. Ympäristön pilaantuminen lääkejäämistä on paheneva ongelma. Komission on määrä esitellä kertomus ongelman laajuudesta sekä arvio siitä, olisiko EU:n lääkkeitä koskevaa lainsäädäntöä tai muuta EU:n lainsäädäntöä muutettava[25]. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio teki 31. tammikuuta 2012 ehdotuksen[26] ympäristölaatunormeja koskevan direktiivin ja vesipolitiikan puitedirektiivin muuttamisesta siten, että muun muassa kyseisen lainsäädännön mukaiseen prioriteettiaineiden luetteloon lisätään 15 ainetta, mukaan lukien kolme lääkeainetta. Jos ehdotus hyväksytään, se lujittaa vesipolitiikan puitedirektiivin asemaa vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä aiheutuvien riskien tunnistamisessa. Se myötä saadaan myös seurantatietoja, joista on hyötyä kehitettäessä uusia toimenpiteitä.

Taulukko 2

Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä?

Vesipolitiikan puitedirektiivi: Valvotaan ilmoittamista koskevien vaatimusten täyttämistä. || Komissio || Käynnissä

Nitraattidirektiivi: Laajennetaan nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiita vyöhykkeitä ja tehostetaan toimintaohjelmia. || Jäsenvaltiot || Käynnissä

Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettu direktiivi: Parannetaan vaatimusten noudattamista jäteveden käsittelyssä pitkän aikavälin investointisuunnittelulla (EU:n varat ja EIP:n lainat mukaan luettuina). Laaditaan täytäntöönpanosuunnitelmat || Jäsenvaltiot (myös komissio EU:n varojen ja EIP:n lainojen osalta) Jäsenvaltiot, komissio || 2018 2014

Teollisuuden päästöistä annettu direktiivi: Varmistetaan, että myönnettävissä teollisuuden päästöluvissa on päästöjen raja-arvot, jotka ovat parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaisia ja joissa otetaan huomioon asianmukaiset vesitavoitteet. || Jäsenvaltiot || Alkaen vuodesta 2016

Torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettu direktiivi: Lisätään YMP:n täydentäviin ehtoihin. || Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio || Heti kun komission ehdotukseen sisältyneet edellytykset täyttyvät (eli aikaisintaan vuonna 2014)

Lääkkeet: Esitetään kertomus lääkkeistä ja ympäristöstä. || Komissio || 2013

Ympäristölaatunormeista annettu direktiivi: Hyväksytään komission ehdotus sen muuttamiseksi. || Neuvosto, Euroopan parlamentti || 2012–2013

2.3.        EU:n vesitehokkuus: ongelmia ja ratkaisuja

Euroopan vesien kestävä käyttö, erityisesti määrällisistä näkökohdista, on ilmastonmuutoksen ja väestönkehityksen kaltaisten maailmanlaajuisten ilmiöiden vuoksi todellinen haaste vesihuollolle. Euroopan ympäristökeskuksen raportissa vesien tilasta tuodaan esiin huolestuttavia suuntauksia, joissa näkyy veden niukkuuden ja vesistressin lisääntyminen ja laajeneminen, ja näiden odotetaan vaikuttavan vuoteen 2030 mennessä noin puoleen EU:n vesistöalueista. Tästä syystä olisi ekologiseen virtaamaan perustuvan vesivarojen jakamisen parantamisen lisäksi toteutettava vesitehokkuutta koskevia toimenpiteitä, joilla voidaan säästää vettä ja monissa tapauksissa myös energiaa.

Vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklassa edellytetään hintapolitiikkaa, joka kannustaa vesivarojen tehokkaaseen käyttöön. Hinnoittelu on tehokas väline kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi, ja siinä yhdistyvät ympäristö- ja taloudelliset hyödyt. Samalla edistetään innovointia. Mittaaminen on kaikenlaisen kannustavan hinnoittelun ennakkoedellytys. Samassa 9 artiklassa edellytetään myös vesipalvelujen kustannusten kattamista (mukaan lukien ympäristö- ja luonnonvarakustannukset) ottaen huomioon pilaaja maksaa -periaatteen. Komissio antoi vuonna 2007 veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan tiedonannon[27], johon sisältyi seuraaviin seikkoihin liittyviä vaihtoehtoja: ”veden oikean hinnan määrittäminen”, ”vesivarojen tehokkaampi jakaminen” ja ”vesitehokkuutta lisäävät tekniikat ja käytännöt”. Nämä vesitehokkuustoimenpiteet sopivat yhteen Eurooppa 2020 -strategian[28] yleisen resurssitehokkuuden edistämisen tavoitteen kanssa.

Kuten komission tekemästä veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan politiikan tarkistuksesta kävi ilmi, vuoden 2007 tiedonannossa esitettyjen poliittisten välineiden täytäntöönpanossa on edistytty vain vähän. Tarkistuksessa korostetaan, että vesitehokkuutta lisääville toimenpiteille on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia kaikilla keskeisillä vettä käyttävillä aloilla (maatalous, teollisuus, jakeluverkot, rakennukset ja energian tuotanto). Siinä todetaan, että tehokkaille ja kohdennetuille vesiensuojelutoimenpiteille saataisiin vahva perusta vesitilinpidon ja vesitehokkuuden alakohtaisista tavoitteista. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesipiirien hoitosuunnitelmien arviointi osoitti, ettei tilanne ole juurikaan parempi 9 artiklan osalta: kannustavaa ja avointa veden hinnoittelua ei sovelleta kaikissa jäsenvaltioissa eikä kaikilla vettä käyttävillä aloilla, osittain mittaamisen puuttumisen vuoksi. Vesipiirien hoitosuunnitelmista ainoastaan 49 prosenttiin sisältyy suunnitelma veden hinnoittelujärjestelmän muuttamisesta vedenkäytön tehostamiseksi ja vain 40 prosenttiin sisältyy toimenpiteitä veden mittaamisen parantamiseksi. Sitä, ettei veden kaltaiselle niukalle luonnonvaralle aseteta hintaa, voidaan pitää ympäristölle haitallisena tukena. Vesipalvelujen käsitteen kapea-alainen tulkinta joissakin jäsenvaltioissa estää lisäksi kustannusten kattamispolitiikan täytäntöönpanossa edistymistä muutoin kuin juomaveden ja viemäröinnin osalta[29]. Tämä rajoittaa merkittävästi näiden vesipolitiikan puitedirektiivin säännösten potentiaalisia vaikutuksia.

Samalla kun komissio jatkaa 9 artiklan noudattamisen varmistamiseen tähtääviä täytäntöönpanon valvontatoimia, se pyrkii helpottamaan täytäntöönpanoa laatimalla ohjeita yhteisen täytäntöönpanostrategian yhteydessä. Ohjeissa keskitytään menetelmiin, joilla arvioidaan kustannustehokkuutta tukevien veden mittaamisen kustannuksia ja hyötyjä ja lisätään ekosysteemipalvelujen käsitteen käyttöönottoa. Näin voidaan helpottaa vesitehokkuustoimenpiteiden löytämistä ja panna täytäntöön saastuttaja maksaa ‑periaate. Veden hinnoittelupolitiikan käyttöönottoa on suunniteltu lisäksi ennakkoedellytykseksi rahoituksen saamiseksi joillekin maaseudun kehittämistä ja koheesiorahastoa koskevien komission ehdotusten mukaisille hankkeille. Jos nämä ehdotukset saavat tukea, ne kannustavat osaltaan tehokkaaseen veden hinnoitteluun.

Komissio on yksilöinyt joukon lisätoimia, joilla voitaisiin merkittävästi parantaa määrällistä vesihuoltoa ja vesitehokkuutta Euroopassa. Näin edistettäisiin myös veden laatua koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Ensimmäiseksi komissio on yhdessä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kehittänyt vesitilinpitoa vesistöalueiden ja valuma-alueen osien tasolla. Tilinpitoa on vielä kehiteltävä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa vesipolitiikan puitedirektiivin yhteisen täytäntöönpanostrategian yhteydessä, mutta se on ”puuttuva lenkki” vesihuollossa monilla vesistöalueilla. Vesitilinpidon avulla vesihuollosta vastaavat henkilöt tietävät, kuinka paljon vettä vesistöön ja vesistöstä virtaa ja kuinka paljon vettä voidaan realistisesti odottaa olevan saatavilla ennen sen jakamista. Vesitilinpito täyttää aukon kokoamalla tiedot, joita toistaiseksi on ollut saatavilla ainoastaan hajanaisesti ja yksittäin. Jos se otetaan laajasti käyttöön, vesitilinpito voisi osaltaan merkittävästi auttaa ratkaisemaan veden niukkuudesta syntyviä ongelmia, esimerkiksi vesistressin rakenteellisten ja kausittaisten esiintymien paremmalla analysoinnilla ja antamalla paremman kuvan vesivarojen indikaattoreista. Vesitilinpito liittyy kiinteästi ekologisen virtaaman tunnistamiseen, sillä sen avulla olisi varmistettava, että luonnon tarpeet otetaan huomioon ja että vesitaseet säilyvät vesistöalueilla kestävissä rajoissa. Vesitilinpito ei kuitenkaan yksin riitä, sillä siitä saadut tiedot ovat vasta toiminnan perusta.

Toiseksi veden käytön tehokkuuden parantamiseksi vesipiirien viranomaisten olisi laadittava vesitehokkuustavoitteet vesistöalueille, joilla on – tai joilla ennustetaan olevan – vesistressiä yhteisen täytäntöönpanostrategian osana kehitettyjen ja vesistöalueen tasolla käytettävien vesistressi-indikaattoreiden mukaan. Näissä tavoitteissa olisi otettava huomioon kaikki tärkeimmät vettä käyttävät alat (teollisuus, energiantuotanto, maatalous, kotitaloudet jne.) ja ne olisi liitettävä tiiviisti hyvän tilan tavoitteeseen. Niihin olisi turvauduttava yhdessä edellä mainittujen kannustavan vedenhinnoittelun kanssa, jotta vältetään mahdollinen vastavaikutusilmiö (vesitehokkuuden parantuminen ei vähennäkään vaan lisää veden käyttöä ja kulutusta). Niistä voisi tulla osa veden jakamisprosessia ja tavoitteenasettelua vesipiirien hoitosuunnitelmissa. Tästä voitaisiin saada veden ja energian säästöä, mikä hyödyttäisi vesiekosysteemejä, rajoittaisi kustannuksia ja vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä. Johdonmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi komissio ehdottaa EU:n yhteisen menettelytavan kehittämistä vesitehokkuustavoitteiden asettamisessa. Tästä sovittaisiin yhteisen täytäntöönpanostrategian osana.

Kolmanneksi, jotta voitaisiin edistää rakennusalan vesitehokkuutta, komissio on tutkinut käytettävissä olevat vaihtoehdot ja päätynyt kehittämään vapaaehtoisen EU-ympäristömerkin ja ympäristöä säästävien julkisten hankintojen vaatimukset[30] keskeisille vedenkäyttöön liittyville tuotteille sekä sisällyttämään vedenkäyttöön liittyvät laitteet ekologisen suunnittelun työohjelmaan tässä suunnitelmassa määritetyissä rajoissa[31]. Tämä vaihtoehto tarjoaa useita etuja: se on yksiselitteinen kuluttajille, jotka jatkossa löytävät markkinoilta tehokkaampia vesilaitteita ja tuotteita, joihin on selvästi merkitty niiden tehokkuus; se perustuu progressiiviseen lähestymistapaan, sillä se ei edellytä uusien laitteiden asennusta olemassa oleviin rakennuksiin, mutta vanhat tuotteet korvataan markkinoilla vähitellen tehokkaammilla tuotteilla; sillä saadaan huomattavia energiansäästöjä, koska suuri osa kotitalouksissa kulutettavasta vedestä lämmitetään. Vesihanoissa ja suihkupäissä saatavat energiansäästöt ovat 10,75 Mtoe (miljoonaa öljytonnia vastaava määrä) vuonna 2020 ja vuoteen 2030 mennessä noin kaksinkertaiset. Tällaiset säästöt ovat noin 3,5 prosenttia asuntojen kokonaisenergiankulutuksesta EU:n 27 jäsenvaltiossa tai noin 1 prosentti energian kokonaiskäytöstä EU:n 27 jäsenvaltiossa.

Neljänneksi maatalouden alalla parhaillaan keskusteltavana olevat Euroopan komission ehdotukset YMP:n uudistamiseksi tarjoavat mahdollisuuden (maaseudun kehittämistä koskevassa toisessa pilarissa) rahoituksen myöntämiseen kastelun tehostamiseksi johdonmukaisesti vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden kanssa ja ns. vastavaikutusilmiön välttäen. Tähän kuuluvat vedenkäytön vähimmäisvähennykset. Toiveena on, että nämä toimenpiteet saavat tukea YMP:n lopullisesti hyväksytyissä säädöksissä. Tämä on tärkeää, koska maatalouden osuus vedenotosta EU:ssa on 24 prosenttia, ja vaikkei tämä ehkä kuulostakaan suurelta osuudelta verrattuna energiantuotannon jäähdytykseen otettavan veden 44 prosentin osuuteen, sen vaikutukset varantoihin ovat paljon suuremmat. Energiantuotannossa lähes kaikki jäähdytysvesi palautuu vesistöön, mutta maataloudessa vastaava luku on usein vain kolmannes[32].

Viidenneksi komissio katsoo, että vesijohtoverkoston vuoto-ongelmiin voidaan puuttua vain tapauskohtaisesti, jolloin arvioidaan vuototasojen alentamisesta saatavat ympäristölliset ja taloudelliset edut. Tilanne on hyvin erilainen jäsenvaltioiden sisällä ja niiden kesken, sillä vuototasot vaihtelevat 7 prosentista 50 prosenttiin tai korkeammalle. Komissio aikoo tehdä yhteistyötä EU:n vesiteollisuuden kanssa vauhdittaakseen vuotomäärien taloudellisesti kestäviä rajatasoja koskevien parhaiden toimintatapojen ja yleisesti ottaen tulevaisuuden vesi-infrastruktuuria koskevan strategisen näkemyksen kehittämistä ja levittämistä, jotta infrastruktuuri saadaan sopeutettua ilmastonmuutokseen maailmassa, jossa luonnonvarat käyvät yhä niukemmiksi.

Viimeisenä on vesikauppa, joka on lähinnä EU:n ulkopuolella käytetty väline, jolla voitaisiin parantaa vesitehokkuutta ja vesistressiä, jos veden kestävän käytön yläraja on pantu täytäntöön. Vesikauppaan liittyy suhteellisen merkittäviä hallinnollisia kustannuksia, ja periaatteessa se on järkevää ainoastaan tietyn vesistöalueen veden käyttäjien keskuudessa. Tällaisen järjestelmän perustamisesta EU:n tasolla ei olisi apua, mutta komissio ehdottaa, että yhteisen täytäntöönpanostrategian osana laadittaisiin ohjeet vesikaupan kehittämiseksi niissä jäsenvaltioissa, jotka päättävät käyttää sitä.

Taulukko 3

Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä?

Veden hinnoittelu-/kustannusten kattamisvelvoitteiden täytäntöönpano vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti, mukaan lukien tarvittaessa mittaaminen Tehdään veden hinnoittelusta / kustannusten kattamisesta ennakkoehto maaseudun kehittämisen ja koheesiorahaston tukeen. || Komissio Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio || Käynnissä Alkaen vuodesta 2014

Kehitetään yhteisen täytäntöönpanostrategian osana ohjeet kauppajärjestelmistä ja kustannushyötyanalyysistä. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014

Tehdään veden käytön vähentämisestä joidenkin maaseudun kehittämisen osana tuettavien kasteluhankkeiden ennakkoedellytys. || Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio || Alkaen vuodesta 2014

Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet vesitilinpidosta (ja ekologisesta virtaamasta) || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014

Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet tavoitteenasettelusta. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014

Sisällytetään vedenkäyttöön liittyvät laitteet ekologisen suunnittelun työsuunnitelmaan. Kehitetään vapaaehtoinen EU- ympäristömerkki ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat vaatimukset. || Komissio || 2012 2013

Levitetään parhaita käytänteitä/välineitä vuotomäärien taloudellisesti kestävän rajatason saavuttamiseksi. || Komissio, jäsenvaltiot ja vesiteollisuus || 2013

2.4.        EU:n vesien haavoittuvuus: ongelmia ja ratkaisuja

Suunnitelman vaikutustenarvioinnissa esitetyt luvut osoittavat, että jokivirtojen kuivuminen ja tulvien aiheuttamat menetykset ovat Euroopassa viime vuosikymmeninä olleet kasvussa. Tämä korostaa tarvetta parantaa vesiekosysteemien kykyä sopeutua muuttuvaan ilmastoon, joka todennäköisesti tuo lisäpainetta, kuten veden lämpötilan nousua ja haitallisia vieraslajeja. Samalla on tarkasteltava yhdennettyyn katastrofinhallintaan perustuvia toimenpiteitä, jotka on suunnattu erityisesti torjumaan kuivuuden ja tulvien kaltaisia ääri-ilmiöitä, joiden tiheys ja intensiteetti sekä ympäristö- ja taloudelliset vahingot näyttäisivät lisääntyneet viimeisten 30 vuoden aikana.

EU:n tulvadirektiivissä edellytetään, että suunnitelmat tulvariskien hallitsemiseksi kehitetään vuoteen 2015 mennessä, jotta ne saadaan täysin sovitettua yhteen vesipiirien hoitosuunnitelmien toiseen vaiheeseen, joka myös alkaa vuonna 2015. Tulvariskien hallintasuunnitelmat olisi myös otettava huomioon, kun kehitetään monialaisia ja useita vaaroja kattavia riskinhallintasuunnitelmia. Näin voidaan toivottavasti parantaa maankäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua siten, että niissä otetaan asianmukaisella tavalla huomioon ilmastonmuutos, palautumiskyky katastrofitilanteissa ja mukautumistarpeet[33].

Vihreä infrastruktuuri, etenkin luonnolliset vedenpidätystoimet, kuuluvat toimenpiteisiin, joilla tulvista ja kuivuudesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia voitaisiin huomattavasti rajoittaa. Tällaisia toimia ovat tulvatasanteiden ja kosteikkojen kunnostaminen, jotta ne voivat pidättää vettä niukkuusaikoina käytettäväksi silloin, kun sateita tulee runsaasti – tai liikaa. Vihreällä infrastruktuurilla voi edistää ekosysteemipalvelujen varmistamista EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan strategian mukaisesti[34]. Maaperän sulkemisen vähentäminen on toinen toimenpide, jolla voidaan pienentää tulvariskejä[35]. Näitä toimenpiteitä olisi sisällytettävä sekä vesipiirien hoitosuunnitelmiin ja tulvariskien hallintasuunnitelmiin, ja kuten edellä todettiin, ne olisi asetettava etusijalle myönnettäessä rahoitusta YMP:n osana, koheesiorahastosta ja rakennerahastoista.

Veden niukkuutta ja kuivuutta koskevaan komission vuoden 2007 tiedonantoon sisältyi edellä mainittujen vesitehokkuusvaihtoehtojen lisäksi ehdotus pohtia vesihuollon täydentävää infrastruktuuria. Tiedonannossa ehdotettiin myös vesivarojen käyttöä koskevaa hierarkiaa, jossa vedenhankinnan lisävaihtoehtoja (esim. suolanpoisto) tarkastellaan vasta sen jälkeen, kun kaikki muut tehostuskeinot kysyntäpuolella on käytetty loppuun. Tämän olisi perustuttava kustannushyötyanalyysiin.

Suunnitelman laatimista edeltäneessä sidosryhmien kuulemisessa tuli EU:n huomiota vaativana asiana esiin yksi vaihtoehtoinen lisähankintakeino – veden uudelleenkäyttö kasteluun tai teollisuuskäyttöön. Veden uudelleenkäytöllä (esim. jäteveden puhdistus- tai teollisuuslaitoksista) katsotaan olevan vähemmän ympäristövaikutuksia kuin muilla vaihtoehtoisilla vedenhankintakeinoilla (esim. veden siirtäminen tai suolanpoisto), mutta sitä käytetään vain vähäisessä määrin EU:ssa. Tämä näyttää johtuvan siitä, ettei uudelleenkäytettävälle vedelle ole olemassa yhteisiä EU:n ympäristö- ja terveysnormeja, sekä mahdollisista esteistä uudelleenkäytetyllä vedellä kasteltujen maataloustuotteiden vapaalle liikkuvuudelle. Komissio tarkastelee, mikä olisi sopivin EU:n tason väline veden uudelleenkäytön kannustamiseksi, yhteisistä normeista annettava asetus mukaan luettuna. Vuonna 2015 se tekee asiasta ehdotuksen, kunhan kansanterveyden ja ympäristönsuojelun korkean tason säilyminen EU:ssa on varmistettu asianmukaisella vaikutustenarvioinnilla.

Kuivuuden osalta komissio aikoo edelleen kehittää Euroopan kuivuuden seurantakeskuksen toimintaa ennakkovaroitusjärjestelmänä, jolla lisätään jäsenvaltioiden ja sidosryhmien varautumista. Se aikoo myös panna täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset asiaa koskevat vaatimukset ja – vesipiirien hoitosuunnitelmien ensimmäisestä vaiheesta saatavan palautteen mukaan – kannustaa jäsenvaltioita ottamaan paremmin huomioon kuivuuden riskinhallinnan ja ilmastonmuutokseen liittyvät näkökohdat tulevissa vesipiirien hoitosuunnitelmissaan sekä laatiessaan monialaisia ja useita vaaroja kattavia riskinhallintasuunnitelmiaan.

Taulukko 4

Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä?

Kehitetään yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa ohjeet luonnollisia vedenpidätystoimia varten (vihreä infrastruktuuri). || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014

YMP:n vihreä ensimmäinen pilari tukemaan luonnollisia vedenpidätystoimia (ekologisten painopistealueiden kautta) || Komissio ja jäsenvaltiot || Alkaen vuodesta 2014

Käytetään rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja EIP:n lainoja tukemaan luonnollisia vedenpidätystoimia. || Komissio, EIP ja jäsenvaltiot || 2014-2021

Pannaan täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivin kuivuusriskien hallintaa koskevat vaatimukset. || Komissio || Käynnissä

Kehitetään tulvariskien hallintasuunnitelmia || Jäsenvaltiot || 2015

Ehdotetaan (sääntely) välinettä veden uudelleenkäytön normeille. || Komissio || 2015

Kehitetään edelleen Euroopan kuivuuden seurantakeskusta. || Komissio || 2013–2014

2.5.        Monialaiset ratkaisut

Komissio on yksilöinyt useita monialaisia vaihtoehtoja, joilla EU:n vesipolitiikan tavoitteita voidaan edistää.

Aiemmin tänä vuonna käynnistettiin vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevat innovaatiokumppanuudet[36], joiden avulla etsitään ratkaisuja vesihaasteisiin kaupungeissa, teollisuudessa ja maataloudessa. Kumppanuuksien tuloksena saadaan ympäristötavoitteita ja markkinamahdollisuuksia. Maailman vesimarkkinat kasvavat nopeasti, ja niiden arvoksi vuonna 2020 arvioidaan jopa biljoona euroa. Euroopan vesiteollisuuden kasvun vauhdittuminen yhdellä prosentilla mahdollistaisi jopa 10 000–20 000 uuden työpaikan luomisen. Tarttumalla uusiin ja merkittäviin markkinamahdollisuuksiin Eurooppa voi vahvistaa johtoasemaansa vesialan innovaatioiden ja teknologian maailmanmarkkinoilla. Innovaatiokumppanuuksilla voidaan yrittää helpottaa innovatiivisten ratkaisujen tarjonnan ja kysynnän välistä yhteyttä ja jakaa testattuja ratkaisuja esimerkiksi perustamalla sähköisiä ”markkinoita” ja erityisverkostoja.

Muut monialaiset vaihtoehdot voidaan yleisesti jakaa kahteen alaan: tietopohjan ja hallintotavan parantaminen.

Tietopohjan osalta Euroopan vesitietojärjestelmässä (Water Information System for Europe, WISE) kerätään huomattava määrä tietoa veden tilasta ja vesipolitiikasta koko EU:n alueella. Tietopohjassa on kuitenkin vielä puutteita. Tiedot ovat usein hajanaisia eivätkä ne ole helposti saatavilla eri päätöksentekotasoilla. Komissio ehdottaa tämän välineen kehittämistä niin, että sen toisiaan seuraavien täytäntöönpanosuunnitelmien avulla varmistetaan Euroopan vesitietojärjestelmän täydellinen yhteentoimivuus jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla käytettävien tietojärjestelmien kanssa, jotta tietämystä vesiekosysteemeistä voidaan lisätä. Tietopohjaa kartutetaan erityisesti kehittämällä ja panemalla täytäntöön INSPIRE[37]-, SEIS[38]- ja GMES-ohjelmat sekä seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan ja Horisontti 2020 ‑ohjelmaan[39] kuuluvat nykyiset vesitutkimushankkeet. Vesitilastojen osalta komissio ehdottaa, että ympäristötilinpitoa ja -tilastoja koskeviin asetuksiin[40] sisällytetään tietoja vaatimuksista, joista on eniten hyötyä vesipolitiikan tarpeita ajatellen. Tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa komissio pyrkii myös edelleen yhdenmukaistamaan vesilainsäädännön mukaisia raportointijaksoja hallinnollisen taakan vähentämiseksi ehdottamalla yhdentämisen lisäämistä ja tarvittaessa kohdennettuja muutoksia asiaa koskevaan lainsäädäntöön (vesipolitiikan puitedirektiivi, nitraattidirektiivi, yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettu direktiivi).

Komissio aikoo jatkossakin tukea toimia, joilla parannetaan tieteen ja politiikan välistä rajapintaa ja kehitetään edelleen yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) kehittämää vesitalousmallin prototyyppiä suunnitelman vaikutustenarvioinnin tukemiseksi. Tämä edistää myös viiteskenaarioiden ja jäsenvaltioiden toimenpideohjelmien kustannuksista ja hyödyistä tehtävää arviointia yhdessä muiden kansallisella ja/tai vesistöalueiden tasolla käytettävissä olevien välineiden kanssa.

Hallintotavan osalta komissio ehdottaa, että yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa otetaan käyttöön yksinkertainen ja vapaaehtoisuuteen perustuva vertaisarviointi, jonka välityksellä vesipiirien viranomaiset voisivat antaa vesipiirien hoitosuunnitelmien luonnokset muiden samassa tai toisessa jäsenvaltiossa toimivien viranomaisten arvioitaviksi. Tämän uskotaan edistävän vastavuoroista oppimista ja parantavan suunnitelmien laatua ja vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten noudattamista niissä. Komissio voisi vesipiirien hoitosuunnitelmien ensimmäisen vaiheen arvioinnin perusteella auttaa yksilöimään vesipiirien viranomaiset, jotka voisivat eniten hyötyä tällaisesta kokemusten vaihdosta.

YMP:n uudistuksen yhteydessä komissio ehdotti, että vesipolitiikan puitedirektiivin erityisvaatimukset sisällytettäisiin YMP:n täydentävien ehtojen järjestelmään. Ehdotus on määriteltävä tarkemmin delegoiduilla säädöksillä, mutta jos ehdotus säilytetään, se voisi antaa vahvan kannustimen noudattaa vesipolitiikan puitedirektiivin maatilatason vaatimuksia, kuten vedenotto- ja patoamislupia, millä puututaan huomattavaan määrään vesiympäristöön maataloudesta aiheutuvista paineista.

Komission EU:n ympäristötoimenpiteiden täytäntöönpanosta hiljattain antaman tiedonannon[41] jatkotoimien osana komissio pyrkii parhaillaan vahvistamaan tarkastuksia ja seurantaa koskevia vaatimuksia, joita sovelletaan kaikkeen EU:n lainsäädäntöön. Vesiala on tässä yksi keskeisistä aloista. Komissio tutkii myös, miten toimiminen tiiviimmässä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa täytäntöönpanon kumppanuussopimusten avulla voisi edistää esimerkiksi vesivarojen liiallista jakamista tai laitonta vedenottoa koskevien vaatimusten noudattamista tulevaisuudessa.

Kuten komission resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa etenemissuunnitelmassa korostetaan, vesi ovat niukka luonnonvara, jonka tehokas käyttö tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä monille eri toimialoille. Sen vuoksi komissio aikoo tarkastella veteen liittyviä näkökohtia vuotuisessa kasvuselvityksessä sekä maakohtaisia suosituksia, jos se on yksittäisten jäsenvaltioiden kohdalla tarpeen EU-ohjausjaksolla. Kolmansien maiden kanssa komissio työskentelee liittymisprosessin ja EU:n naapurimaiden kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun yhteydessä.

Lopuksi komissio tukee tietoisuutta lisäävien välineiden käyttöä. Tällaisia ovat tiedotuskampanjat[42], sertifiointijärjestelmät[43] ja jalanjäljen arviointi[44], joilla veden käyttäjiä kannustetaan kestäviin valintoihin.

Suunnitelmalla pyritään saamaan aikaan laajoja parannuksia vesiekosysteemeissä. Niillä edistetään biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian tavoitetta pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja palauttaa ne mahdollisuuksien mukaan ennalleen. Suunnitelmalla vauhditetaan toimia, joilla pyritään parantamaan palautumiskykyä katastrofitilanteissa[45] ja sopeutumaan ilmastonmuutokseen[46]. Se on myös EU:n resurssitehokkuutta koskevan etenemissuunnitelman ”vesiasioiden välietappi”. Koska maalta tuleva paine vaikuttaa myös suurelta osin meriympäristön tilaan, suunnitelmalla edistetään meristrategian puitedirektiivin[47] mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamista edellyttäen, että meristrategioiden ohjelmien toimenpiteet, jotka on määrä toteuttaa vuoteen 2015 mennessä, ovat riittävän koordinoituja.

Rajatylittävien vesistöjen osalta komissio kannustaa edelleen jäsenehdokasmaita ja EU:n naapurimaita sovittamaan lainsäädäntöjään EU:n ympäristösäännöstöön ja antaa maille teknistä apua.

Taulukko 5

Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä?

Pannaan täytäntöön vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevat innovaatiokumppanuudet || Komissio ja sidosryhmät || Alkaen vuodesta 2013

Päivitetään WISE-järjestelmä || Euroopan ympäristökeskus, komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2015

Virtaviivaistetaan raportointi- ja tilastovaatimukset || Euroopan ympäristökeskus, komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2014

Saatetaan vesitalousmalli päätökseen. || Euroopan ympäristökeskus, komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2013

Jatketaan tieteen ja politiikan välistä rajapintaa koskevaa työtä yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa. || Euroopan ympäristökeskus, komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || Käynnissä

Perustetaan ja otetaan yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa käyttöön vertaisarviointijärjestelmä vesipiirien hoitosuunnitelmia varten. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || 2013–2016

Lisätään vesipuitedirektiivin vaatimukset YMP:n täydentäviin ehtoihin. || Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio ||  Heti kun komission ehdotukseen sisältyneet edellytykset täyttyvät (eli aikaisintaan vuonna 2014)

Vahvistetaan tarkastus- ja valvontavaatimuksia. || Komissio || 2013

Tarkastellaan vettä koskevia maakohtaisia suosituksia EU-ohjausjaksolla. || Komissio, Eurooppa-neuvosto || 2013

Tuetaan veden kulutusta koskevan tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä välineitä (esim. vapaaehtoiset merkintä- ja sertifiointijärjestelmät). || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || Käynnissä

2.6.        Maailmanlaajuiset näkökohdat

Suunnitelmassa keskitytään pääasiassa EU:n vesiin. Vesi on paikallinen mutta myös maailmanlaajuinen ongelma, joka on sidoksissa moniin kysymyksiin, kuten elintarviketurvaan, aavikoitumisen, ilmastonmuutoksen ja muun muassa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien vaikutuksiin, joilla kaikilla on merkittävä taloudellinen, yhteiskunnallinen ja turvallisuuteen liittyvä ulottuvuus. EU on mukana monilla näistä alueista Agenda 21:een, Rion kolmeen yleissopimukseen (aavikoituminen, ilmastonmuutos ja biodiversiteetti), veteen liittyviin vuosituhannen kehitystavoitteisiin (vuosituhattavoitteet), Johannesburgin täytäntöönpanosuunnitelmaan ja viimeksi Rio+20-konferenssiin perustuvien velvoitteidensa myötä. EU asettaa nämä sitoumukset ensisijalle myös vastaisuudessa.

Vuosituhattavoite, jonka mukaan vuonna 2011 ilman kestävää turvallisen juomavedensaantia olleiden ihmisten määrä on puolitettava vuoteen 2015 mennessä, on saavutettu, mutta monet Afrikan maat ovat edelleen jäljessä aikataulustaan veden saatavuuden osalta. Viemäröintiä koskevaa vuosituhattavoitetta ei ole vielä läheskään saavutettu, sillä tällä hetkellä maailmassa elää 2,5 miljardia ihmistä ilman kunnollista viemäröintiä.

Väestönkasvu ja veden käytön kilpailevat tarpeet johtavat siihen, että veden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa 35–60 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Kysynnän kasvu voi jopa kaksinkertaistua tästä vuoteen 2050 mennessä[48]. Suuntauksia pahentaa ilmastonmuutos, joka voi vaikuttaa merkittävästi elintarviketurvaan.

Kun otetaan huomioon EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan[49] työntövoima sekä kehittyvien kumppanuusmaiden ja -alueiden toimintalinjat ja strategiat, vesihuollon keskipisteessä EU:n kehitysyhteistyössä olisi oltava seuraavat näkökohdat:

· Puhtaan juomaveden ja perussanitaatiopalvelujen saanti. Yhdistyneet kansakunnat julisti nämä vuonna 2010 ihmisoikeudeksi, joka vahvistettiin vuonna 2012 Rio+20-julistuksessa[50].

· Vettä talouskasvuun ja kestävään kehitykseen. EU aikoo kiinnittää erityistä huomiota veden jakamiseen ja käyttöön talouden aloilla ja kestävässä maataloudessa sekä vesi-, maatalous-, energia- ja ympäristöalojen syy-yhteyksiin.

· Vesihallinto. Toimiva institutionaalinen järjestely, joka johtaa hyvään vesihallintoon vesistöalueiden tasolla, on ratkaisevan tärkeää, jotta saavutettaisiin Rio+20‑julistuksen sitoumus kehittää huomattavasti integroitua vesivarojen hoitoa kaikilla soveltuvilla tasoilla. Asianmukainen hallintotapa ja kestävä vesihuolto alueellisella ja rajat ylittävällä tasolla edistävät myös osaltaan rauhaa ja poliittista vakautta vesi- ja turvallisuusasioiden yhteyden kautta.

EU:n kumppanimaiden ja -alueiden välille tarvitaan myös koordinointimekanismeja, jotka voisivat perustua EU:n vesialoitteeseen.

Kumppanimaita ja -alueita tukiessaan EU:n olisi hyödynnettävä EU:n vesienhoidosta, erityisesti EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanosta, saatu kokemus ja tietämys. EU:n vesialan innovaatiokumppanuudesta voitaisiin myös saada levitettäväksi innovatiivisia ratkaisuja kehitysmaiden vesihaasteisiin.

Kumppanimaiden vesihoitosuunnitelmissa ja EU:n politiikoissa olisi otettava huomioon kehitysmaista peräisin olevissa maatalous- ja teollisuuskaupan tuotteissa niiden koko elinkaaren aikana käytettävä vesi. Tältä osin EU:n olisi tuettava kestävän vesihuollon kehittämistä viejämaissa esimerkiksi lisäämällä vesitehokkuutta ja parantamalla kasvien ja muiden tuotteiden valintaa EU:n kehityspolitiikan osana.

Taulukko 6

Suunnitelman toimenpide-ehdotus || Ketkä toimivat? || Mihin mennessä?

Tuetaan puhtaan juomaveden ja perussanitaatiopalvelujen saantia. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || Käynnissä ja alkaen vuodesta 2014

Tuetaan yhdennettyä ja kestävää vesivarojen hoitoa. || Komissio, jäsenvaltiot ja sidosryhmät || Käynnissä ja alkaen vuodesta 2014

3.           Päätelmät ja EU:n vesipolitiikan näkymät

Suunnitelmassa on esitetty keskeiset toimet, joihin vesihuollosta vastaavien henkilöiden ja päätöksentekijöiden on ryhdyttävä vesiympäristöön kohdistuviin haasteisiin vastaamiseksi.

Jäsenvaltioiden on mahdollista ja välttämätöntä parantaa vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa ja vähentää hydrologis-morfologisia paineita vesistöalueilla palauttamalla jokien esteettömyys esimerkiksi vihreän infrastruktuurin avulla. Näin voidaan myös vähentää EU:n tulva- ja kuivuusalttiutta. Vihreän infrastruktuurin käyttöönottoa voidaan rahoittaa YMP:n osana, koheesiorahastosta ja rakennerahastoista erityisesti, jos monivuotista rahoituskehystä koskevat komission ehdotukset saavat tukea. Yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa voitaisiin myös laatia ohjeet tämän tavoitteen tukemiseksi.

Veden liikakäyttö on korjattava ja meidän on kunnioitettava luonnon tarpeita eli ekologista virtaamaa. Komissio pyrkii yhteistä täytäntöönpanostrategiaa laadittaessa kehittämään yhteisen näkemyksen tästä käsitteestä ja siitä, miten se lasketaan. Suunnitelman laatimisen yhteydessä komissio on myös kehittänyt yhdessä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa vesitilinpidon, jonka avulla vesihuollosta vastaavat henkilöt saavat realistisemman kuvan veden saatavuudesta vesistöalueen ja valuma-alueen osien tasolla. Veden jakamista saadaan selvästi parannettua, kun nämä välineet on kehitelty valmiiksi yhteisen täytäntöönpanostrategian yhteydessä.

Vaikka nitraatteja, jäteveden käsittelyä, teollisuuden päästöjä ja kasvinsuojeluaineita koskevalla lainsäädännöllä on saavutettu edistystä, haja- ja pistekuormitus uhkaavat edelleen EU:n vesien tilaa. Lainsäädännön täytäntöönpanon on oltava täysimääräisempää, ja komissio jatkaakin täytäntöönpanon valvontatoimia. EU:n rahoitustukea on saatavilla, mutta se voi ainoastaan täydentää jäsenvaltioiden ja yksityisen sektorin pitkän aikavälin investointisuunnitelmia näillä aloilla, ei korvata sitä.

Vesitehokkuudella voidaan auttaa vähentämään veden niukkuudesta ja vesistressistä johtuvia ongelmia. Veden kulutuksen mittaamiseen perustuva veden hinnoittelu on tehokas keino lisätä vesitehokkuutta, mutta sitä ei vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisista oikeudellisista vaatimuksista huolimatta hyödynnetä täysimääräisesti. Komissio aikoo panna täytäntöön vaatimukset ja pyrkii yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa kustannusten kattamisen ja ympäristökustannukset sisältävän menettelytavan käyttöönottoon. Komissio ehdottaa lisäksi, että yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa kehitetään vedenkäytön tehokkuustavoitteiden osalta yhteinen menettelytapa, joka tarvittaessa olisi yhdennettävä vesipiirien hoitosuunnitelmiin. Vesitehokkuuden parannukset ovat erityisen kiireellisiä tietyillä aloilla. Maatalouden alalla komission ehdotuksessa, joka koskee YMP:n toista pilaria (maaseudun kehittäminen), esitetään tukea kastelun tehokkuuden parantamiseen, jos veden käytön vähennys on toteutunut. Rakennusten osalta komissio ehdottaa, että vedenkäyttöön liittyvät laitteet sisällytetään ekologisen suunnittelun työohjelmaan tässä suunnitelmassa määritellyssä laajuudessa. Tällä kustannustehokkaalla ratkaisulla voidaan saada merkittävää lisähyötyä energiankäytön vähentymisenä.

Komissio aikoo pohtia, tarvitaanko sääntelyvälinettä, jolla veden uudelleenkäytölle asetettaisiin EU:n laajuiset normit. Näin poistettaisiin esteitä tämän vaihtoehtoisen vedensaantikeinon yleistymiseltä ja vähennettäisiin veden niukkuutta ja vesialan haavoittuvuutta.

Suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttamista tuetaan erilaisilla monialaisilla välineillä. Vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevilla innovaatiokumppanuuksilla tuetaan innovatiivisten ratkaisujen testausta ja levittämistä mukauttamalla innovointia kysyntään. Yhteisen tutkimuskeskuksen kehittämä vesitalousmalli auttaa vesihuollosta vastaavia henkilöitä arvioimaan vesipiirien hoitosuunnitelmiin kuuluvien toimenpiteiden kustannustehokkuutta. Päätöksentekijät saavat oleelliset tiedot helpommin, kun WISE-järjestelmää kehitetään ja sen yhteentoimivuutta parannetaan. Vertaisarviointijärjestelmää voidaan hyödyntää keskinäisen oppimisen helpottamiseksi vesipiirien hoitosuunnitelmia laadittaessa. Jos yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat komission ehdotukset hyväksytään, vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten erityisvaatimusten sisällyttämisellä täydentäviin ehtoihin luodaan vahvoja kannustimia noudattaa näitä vaatimuksia. Komissio voisi lisäksi EU-ohjausjakson yhteydessä esittää jäsenvaltioille maakohtaisia suosituksia talouden ja vesiympäristön kannalta kaikkia osapuolia hyödyttävien toimien löytämiseksi.

Kun monivuotista rahoituskehystä koskevat neuvottelut on saatu päätökseen, komissio arvioi niiden tulokset ja, jos vesipolitiikan tavoitteiden saavuttaminen sitä edellyttää, esittää tarvittaessa uusia lainsäädäntöehdotuksia, esimerkiksi mittaamisesta, luonnollisista vedenpidätystoimista ja vesitehokkuuden tavoitteista.

Suunnitelman ehdotusten täytäntöönpanossa ja seurannassa käytetään vesipolitiikan puitedirektiivin yhteistä täytäntöönpanostrategiaa aina kun se on tarkoituksenmukaista. Komissio laatii tulostaulun ja päivittää sen säännöllisesti täytäntöönpanon edistymisen seuraamiseksi. Vesipolitiikan puitedirektiiviä on tarkistettava ja mahdollisesti muutettava vuoteen 2019 mennessä. Tätä tarkistusta valmistellessaan komissio ottaa huomioon tilanteen kaikkien suunnitelman näkökohtien täytäntöönpanossa, ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia direktiiviin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaisilla muutoksilla voitaisiin muuttaa oikeudellisesti sitoviksi suunnitelmaan sisältyviä vaatimuksia, joita ei nyt esitetä sitoviksi, jos vapaaehtoisuuteen perustuva lähestymistapa osoittautuisi riittämättömäksi.

Suunnitelmassa esitetään selkeä tavoite ja kehityssuunta EU:n vesipolitiikalle. Tavoitteeseen pääsemiseen tarvitaan poliittista tahtoa ja sidosryhmien sitoutumista tulevina vuosina.

Taulukossa 7 on yleiskatsaus tässä asiakirjassa esitetyn suunnitelman toimenpide-ehdotuksista ja niiden täytäntöönpanoaikataulusta

|| Miten tavoitteet voidaan saavuttaa?

Erityiset suunnitelman tavoitteet || Vapaaehtoinen || Sääntely || Ehdollisuus || Rahoituksen painopisteet

Vesitehokkuuteen kannustava hinnoittelu || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet kauppajärjestelmistä viimeistään vuonna 2014 || Vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklan täytäntöönpanon valvonta (käynnissä) || Maaseudun kehittämiseen ja koheesiopolitiikkaan tarkoitettujen varojen ennakkoehdot vuodesta 2014 alkaen ||

Mittaamisen käyttöönotto || || Vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklan täytäntöönpanon valvonta (käynnissä) || ||

Veden käytön vähentäminen maataloudessa || || || Ennakkoedellytys joillekin maaseudun kehittämiseen liittyville kasteluhankkeille vuodesta 2014 alkaen ||

Laittoman vedenoton/ patoamisen vähentäminen || GMES:n soveltaminen vuodesta 2013 alkaen || Mahdollisesti EU:n aloite tarkastuksista vuonna 2013 || YMP:n mukaiset täydentävät ehdot heti kun komission ehdotukseen sisältyneet edellytykset täyttyvät (eli aikaisintaan vuonna 2014) ||

Tietoisuus veden kulutuksesta (esim. maailmanlaajuisesti kaupattavissa tavaroissa) || Vapaaehtoisten merkintöjen ja sertifiointijärjestelmien tukeminen || || ||

Luonnollisten vedenpidätystoimien käytön maksimoiminen (vihreä infrastruktuuri) || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet viimeistään vuonna 2014 || || YMP: n ensimmäisen pilarin viherryttäminen (ekologiset painopistealueet) vuodesta 2014 alkaen || Koheesiorahasto, rakennerahastot ja EIP:n lainat (2014–2012)

Tehokkaat vesilaitteet rakennuksissa || EU-ympäristömerkki ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat vaatimukset vuonna 2013 || Ekologisen suunnittelun työohjelma vuonna 2012 || ||

 Vuotojen vähentäminen || Vuotomäärien taloudellisesti kestäviä rajatasoja koskevat parhaat käytänteet/välineet vuonna 2013 || || || Koheesiorahasto, rakennerahastot ja EIP:n lainat (2014–2012)

 Veden uudelleenkäytön maksimointi || || Asetus mahdollisesti vuonna 2015 || || Koheesiorahasto, rakennerahastot ja EIP:n lainat (2014–2012)

Hallintotavan parantaminen || Vesipiirien hoitosuunnitelmien vertaisarviointi (2013–2016) || || ||

Vesitilinpidon täytäntöönpano Ekologisen virtaaman täytäntöönpano Tavoitteenasettamisen soveltaminen || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet vesitilinpidosta/ekologisesta virtaamasta viimeistään vuonna 2014 yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet tavoitteenasettelusta viimeistään vuonna 2014 || || ||

Tulvariskin vähentäminen || Vihreän infrastruktuurin avulla (ks. edellä) Tulvia koskevan tietoisuuden lisäämisjärjestelmä || Tulvariskien hallintasuunnitelmat viimeistään vuonna 2015 || ||

Kuivuusriskin vähentäminen || Vihreän infrastruktuurin avulla (ks. edellä) Euroopan kuivuuden seurantakeskus vuonna 2013–2014 || Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten täytäntöönpanon valvonta (käynnissä) || ||

Kustannusten ja hyötyjen laskutavan parantaminen || Yhteisen täytäntöönpanostrategian ohjeet viimeistään vuonna 2014 || || ||

Tietopohjan parantaminen || WISE-järjestelmän päivitys viimeistään vuonna 2015 JRC:n vesitalousmalli viimeistään vuonna 2013 Yhteisen täytäntöönpanostrategian mukainen tieteen ja politiikan väliseen rajapintaan liittyvä toiminta (käynnissä) || Raportointi/tilastolliset vaatimukset viimeistään vuonna 2014 || ||

Kehitysmaiden tukeminen || || || || Tuetaan puhtaan juomaveden ja perussanitaatiopalvelujen saantia Tuetaan yhdennettyä ja kestävää vesivarojen hoitoa (Käynnissä ja 2014–2021)

Pilaantumisen torjunta || Kertomus lääkkeistä ja ympäristöstä (2013) || Vesipolitiikan puitedirektiivin, ympäristölaatunormeista/prioriteettiaineista, nitraateista, yhdyskuntajätevesien käsittelystä ja teollisuuden päästöistä annettujen direktiivien täytäntöönpanon kohdennettu valvonta, jossa keskitytään 1. vesipolitiikan puitedirektiivin–ympäristölaatunormeista/prioriteettiaineista annettujen direktiivien mukaisiin seurantavaatimuksiin 2. nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiden vyöhykkeiden laajentamiseen ja toimintaohjelmien tehostamiseen (käynnissä) 3. jäteveden käsittelyä koskevien vaatimusten noudattamisen lisäämiseen pitkän aikavälin investointisuunnittelulla (EU:n varat ja EIP:n lainat mukaan luettuina) viimeistään vuonna 2018; täytäntöönpanosuunnitelmat laadittuina vuoteen 2014 mennessä. 4. sen varmistamiseen, että myönnettävissä teollisuuden päästöluvissa on päästöjen raja-arvot, jotka ovat parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaisia ja joissa otetaan huomioon asianmukaiset vesitavoitteet viimeistään vuonna 2016. Ympäristölaatunormeista/prioriteettiaineista annettujen direktiivien ehdotettujen muutosten hyväksyminen || Kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä annetun direktiivin sisällyttäminen YMP:n täydentäviin ehtoihin heti kun komission ehdotukseen sisältyneet edellytykset täyttyvät (eli aikaisintaan vuonna 2014) ||

Monialaiset || Vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevat innovaatiokumppanuudet vuodesta 2013 alkaen || Seuraavien direktiivien yleisen täytäntöönpanon valvonta: vesipolitiikan puitedirektiivi sekä ympäristölaatuvaatimuksista/prioriteettiaineista, nitraateista, yhdyskuntajätevesien käsittelystä ja teollisuuden päästöistä annetut direktiivit || Mahdolliset EU-ohjausjakson suositukset vuonna 2013 || Vesitavoitteiden yleinen priorisointi YMP:ssa, koheesiorahastossa, rakennerahastoissa ja EIP:n lainoissa (2014–2021)

[1]               Charting our water future, a report of the 2030 Water Resources Group, http://www.mckinsey.com/client_service/sustainability/latest_thinking/charting_our_water_future

[2]               http://www.eea.europa.eu/themes/water/publications-2012.

[3]               Komission kertomus vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) täytäntöönpanosta – vesipiirin hoitosuunnitelmat sekä komission tiedonanto veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan strategian tarkistamisesta laaditusta kertomuksesta, jotka hyväksytään yhdessä tämän suunnitelman kanssa.

[4]               Komission yksiköiden valmisteluasiakirja EU:n makean veden politiikan ”kuntotestistä”.

[5]               Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Tiedonantoon ”Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi” liittyvä vaikutustenarviointi, joka sisältää täydellisen luettelon suunnitelmassa huomioon otetuista tutkimuksista.

[6]               Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. heinäkuuta 2012 EU:n vesilainsäädännön täytäntöönpanosta ja Euroopan vesienhoidon haasteiden vaatimasta yleisestä ratkaisumallista,

                http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P7-TA-2012-0273&language=EN&ring=A7-2012-0192. Ks. myös alueiden komitean lausunto (30. kesäkuuta 2011) aiheesta "Alue- ja paikallisviranomaisten rooli kestäväpohjaisen vesipolitiikan edistämisessä"; http://www.toad.cor.europa.eu/ViewDoc.aspx?doc=cdr%5cenve-v%5cdossiers%5cenve-v-008%5cEN%5cCDR5-2011_REV2_PAC_EN.doc&docid=2770279; ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto (15. kesäkuuta 2011) aiheesta "Vesipolitiikan nivominen muihin EU:n politiikkoihin", http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.nat-opinions.18788.

[7]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000).

[8]               Ns. hydrologis-morfologiset paineet, joita kohdistuu noin 40 prosenttiin vesistöistä.

[9]               Neuvoston direktiivi 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 175, 5.7.1985), sellaisena kuin se on muutettuna. Komissio odottaa, että YVA-direktiivin tuleva tarkistus edistää myös vesipolitiikan tavoitteita, kun veteen kohdistuvat vaikutukset saadaan tunnistettua kattavammin.

[10]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001).

[11]             Ks.          WFD and Hydro-morphological pressures: Focus on hydropower, navigation and flood defence activities Recommendations for better policy integration, Policy Paper, http://circa.europa.eu/Public/irc/env/wfd/library?l=/framework_directive/thematic_documents/hydromorphology/hydromorphology/_EN_1.0_&a=d

[12]             Ks. esimerkiksi International Convention for the Protection of the Danube River, Joint Statement on Navigation, http://www.icpdr.org/main/sites/default/files/Joint_Statement_FINAL.pdf.

[13]             http://ec.europa.eu/budget/reform/commission-proposals-for-the-multiannual-financial-framework-2014-2020/index_en.htm

[14]             On vaikea saada luotettavia tietoja laittomasta vedenotosta, mutta Espanjan ympäristöministeriön mukaan Espanjassa oli laittomia kaivoja 510 000 vuonna 2006 (WWF, Illegal water use in Spain. Causes, effects and solutions, toukokuu 2006).

[15]             Neuvoston direktiivi 91/271/ETY yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991).

[16]             Neuvoston direktiivi 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991).

[17]             Neuvoston direktiivi 91/414/ETY kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991), kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1107/2009 (EUVL L 309, 24.11.2009).

[18]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi (EUVL L 28, 29.1.2008), kumotaan teollisuuden päästöistä annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/75/EU (EUVL L 334, 17.12.2010).

[19]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006).

[20]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/8/EY biosidituotteiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 123, 24.4.1998), korvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksella (EU) N:o 528/2012 biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012).

[21]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi (EUVL L 309, 24.11.2009).

[22]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001).

[23]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001).

[24]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta (EUVL L 136, 30.4.2004).

[25]             Ks. ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2010/83/EY muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/84/EU (EUVL L 348, 31.12.2010) johdanto-osan 6 kappale ja ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä sekä Euroopan lääkeviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 726/2004 ja pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 1394/2007 muuttamisesta ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevan lääketurvatoiminnan osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1235/ 2010 (EUVL L 348, 31.12.2010) johdanto-osan 3 kappale.

[26]             Ehdotus Eroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta (KOM(2011) 876, 31.1.2012).

[27]             Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa KOM(2007) 414 lopullinen, 18.7.2007.

[28]             Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa (KOM(2011) 571 lopullinen, 20.9.2011).

[29]             Saamansa kantelun johdosta komissio aloitti rikkomismenettelyn yhdeksää jäsenvaltiota vastaan, koska niiden tulkinta vesipalvelujen käsitteestä on kapea-alainen.

[30]             EU:n ympäristömerkki, http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/; EU:n ympäristöä säästävät julkiset hankinnat, http://ec.europa.eu/environment/gpp/index_en.htm

[31]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2005), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/30/EU energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (EUVL L 153, 18.6.2010).

[32]             http://www.eea.europa.eu/articles/the-water-we-eat.

[33]             Euroopan komissio on kehittänyt Eurooppaan tulvia koskevan tietoisuuden lisäämisjärjestelmän, joka on tehokas keino lisätä varautumista kansalliset rajat ylittäviin tulviin Euroopassa ja joka on hyväksytty osaksi hätätilanteiden GMES-hallintapalvelua (GIO-EMS).

[34]             Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020 (KOM(2011) 244, 3.5.2011).

[35]             Komission yksiköiden valmisteluasiakirjat "Ohjeet parhaista käytännöistä joilla rajoitetaan, vähennetään tai kompensoidaan maaperän sulkemista rakentamisella”, (SWD(2012) 101 lopullinen/2, 15.5.2012).

[36]             Komission tiedonanto vesialan eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta (COM(2012) 216 lopullinen, 10.5.2012). Komission tiedonanto – Eurooppalainen innovaatiokumppanuus ”Maatalouden tuottavuus ja kestävyys” (COM(2012) 79 lopullinen, 29.2.2012).

[37]             Ks. http://inspire.jrc.ec.europa.eu/

[38]             Ks. http://ec.europa.eu/environment/seis/

[39]             Ks. http://ec.europa.eu/research/horizon2020/index_en.cfm

[40]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 691/2011 Euroopan ympäristötilinpidosta (EUVL L 192, 22.7.2011).

[41]             Komission tiedonanto Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia (COM(2012) 95 lopullinen, 7.3.2012).

[42]             Ks. tiedonanto Generation Awake - kampanjasta http://www.generationawake.eu/en

[43]             Ks. European Water stewardship. http://www.ewp.eu/activities/water-stewardship/

[44]             Ks. ISO http://www.iso.org/iso/catalogue_detail?csnumber=43263

[45]             Komission tiedonanto "Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa" (KOM(2009) 82 lopullinen).

[46]             Komissio pyrkii kehittämään EU:n yhdennetyn sopeutumisstrategian vuoteen 2013 mennessä.

[47]             Direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (EUVL L 164, 25.6.2008).

[48]             2011/2012 European Report on Development http://ec.europa.eu/europeaid/what/development-policies/research-development/erd-2011-2012_en.htm

[49]             Muutossuunnitelma (KOM (2011) 637 lopullinen, 13.10.2011).

[50]             Ks. http://www.uncsd2012.org/index.html.