(1)

Useita unionin ympäristöön liittyviä säädöksiä olisi muutettava, jotta voidaan täyttää täytäntöönpanoa ja vaatimusten noudattamista koskevien tietojen tarve. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon 9 päivänä kesäkuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Toimet ympäristöraportoinnin virtaviivaistamiseksi” ja siihen liittyvän 9 päivänä kesäkuuta 2017 annetun EU:n ympäristöpolitiikan raportoinnin ja seurannan kattavan toimivuustarkastuksen, jäljempänä yhdessä ’raportointia koskeva toimivuustarkastus’, tulokset.

(2)

Tällä asetuksella pyritään nykyaikaistamaan tietohallintoa ja varmistamaan johdonmukaisempi menettely sen piiriin kuuluvien säädösten osalta, jolloin kulloisenkin tarpeen mukaan voidaan yksinkertaistaa raportointia hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi, parantaa tietokantaa tulevia arviointeja varten ja lisätä avoimuutta kansalaisten eduksi.

(3)

Tietojen saatavuudella olisi varmistettava, että kaikkien yhteisöjen, erityisesti valtiosta riippumattomien tahojen, kuten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hallinnollinen rasite pysyy mahdollisimman pienenä. Tällainen saatavuus edellyttää tietojen aktiivista levittämistä kansallisella tasolla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/4/EY (3) ja 2007/2/EY (4) sekä niiden täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti. Näin taataan infrastruktuuri, joka on tarkoituksenmukainen tietojen julkisen saatavuuden, raportoinnin ja viranomaisten välisen tietojen yhteiskäytön kannalta.

(4)

Tiedot ja prosessi, jossa jäsenvaltiot kattavasti ja oikea-aikaisesti ilmoittavat tiedot, ovat komissiolle olennaisen tärkeitä, sillä niiden avulla voidaan seurata, tarkistaa ja arvioida lainsäädännön tuloksellisuutta sen tavoitteisiin nähden. Näin voidaan luoda tietopohja lainsäädännön tulevalle arvioinnille paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (5) 22 artiklan mukaisesti. On aiheellista lisätä uusia säännöksiä useisiin ympäristöalan säädöksiin, jotta näitä voidaan myöhemmin arvioida täytäntöönpanon aikana kerättyjen ja mahdollisesti tieteellisillä ja analyyttisillä lisätiedoilla täydennettyjen tietojen perusteella. Tässä yhteydessä tarvitaan merkityksellisiä tietoja, joiden avulla voidaan arvioida paremmin unionin lainsäädännön tehokkuutta, tuloksellisuutta, merkityksellisyyttä, johdonmukaisuutta ja lisäarvoa. Siksi on varmistettava, että käytössä on tarkoituksenmukaiset raportointimekanismit, jotka voivat toimia myös indikaattoreina tässä tarkoituksessa sekä päätöksentekijöille että kansalaisille.

(5)

On tarpeen muuttaa neuvoston direktiivin 86/278/ETY (6) 10 ja 17 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita. Velvoitetta raportoida komissiolle olisi yksinkertaistettava ja samalla jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan suurempi avoimuus niin, että vaaditut tiedot, erityisesti ne, jotka koskevat julkista saatavuutta, tietojen yhteiskäyttöä ja palveluja, ovat helposti saatavilla sähköisesti direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY mukaisesti. On ehdottoman tärkeää varmistaa unionin kansalaisille ympäristötietojen nopea saatavuus. Siksi on olennaista, että jäsenvaltiot asettavat tiedot julkisesti saataville niin nopeasti kuin se on teknisesti mahdollista tavoitteena se, että tiedot ovat saatavissa kolmen kuukauden kuluessa vuoden päättymisestä.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/49/EY (7) koskevan 13 päivänä joulukuuta 2016 tehdyn arvioinnin mukaan melukarttoja ja toimintasuunnitelmia koskevia raportointimääräaikoja on virtaviivaistettava, jotta käytettävissä on riittävästi aikaa toteuttaa julkinen kuuleminen toimintasuunnitelmista. Tätä tarkoitusta varten toimintasuunnitelmien tarkastelun tai tarkistamisen määräaikaa olisi lykättävä kerran vuodella niin, että toimintasuunnitelmien neljännen kierroksen määräaika ei olisi 18 päivä heinäkuuta 2023 vaan 18 päivä heinäkuuta 2024. Näin ollen jäsenvaltioilla on neljännestä kierroksesta alkaen käytettävissään noin kaksi vuotta nykyisen yhden vuoden sijaan melukarttojen laatimisen ja toimintasuunnitelmien tarkastelun tai tarkistuksen loppuunsaattamisen välillä. Seuraaviin toimintasuunnitelmakierroksiin sovelletaan jälleen tarkastelun ja tarkistuksen viisivuotissykliä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tiedot sähköisesti, jotta voidaan saavuttaa paremmin direktiivin 2002/49/EY tavoitteet ja luoda perusta toimenpiteiden kehittämiselle unionin tasolla. On myös tarpeen lisätä yleisön osallistumista vaatimalla, että kattavat, täsmälliset ja vertailukelpoiset tiedot on asetettava julkisesti saataville. Tämä velvoite olisi yhdenmukaistettava unionin muiden säädösten, kuten direktiivin 2007/2/EY kanssa, kuitenkaan asettamatta päällekkäisiä käytännön vaatimuksia.

(7)

Unioni on sitoutunut lujittamaan avoimella tavalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (8) näyttöpohjaa, kuten komission asiantuntijatyöryhmä on tehnyt kyseisen direktiivin osalta. Näytön vertailukelpoisuuden parantamiseksi komission olisi laadittava suuntaviivat, joissa annetaan yhteinen tulkinta direktiivin 2004/35/EY 2 artiklassa määritellylle ilmaisulle ”ympäristövahinko”.

(8)

Kun otetaan huomioon komission 20 päivänä heinäkuuta 2016 antama kertomus direktiivin 2007/2/EY täytäntöönpanosta ja siihen liittyvä 10 päivänä elokuuta 2016 annettu arviointi, kyseisen direktiivin täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi ja jäsenvaltioiden suorittamaan seurantaan liittyvän hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi jäsenvaltioilta ei enää olisi vaadittava raporttien toimittamista komissiolle kolmen vuoden välein, eikä komissiolta olisi enää vaadittava yhteenvetokertomuksen esittämistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, koska raportointia koskevassa toimivuustarkastuksessa vahvistettiin, että tällaisten raporttien ja kertomusten käyttö on vähäistä. Komission olisi kuitenkin jatkettava direktiivin 2007/2/EY arviointia viiden vuoden väliajoin ja asetettava arviointi julkisesti saataville.

(9)

Komission 16 päivänä joulukuuta 2016 antamassa EU:n luonnonsuojelulainsäädäntöä (lintu- ja luontotyyppidirektiivit eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY (9) ja neuvoston direktiivi 92/43/ETY (10)) koskevassa toimivuustarkastuksessa todettiin, että direktiivissä 2009/147/EY edellytetään kolmen vuoden raportointikautta. Käytännössä on kuitenkin sovellettu direktiivin 92/43/ETY mukaista kuuden vuoden raportointikautta myös direktiiviin 2009/147/EY ja ensisijaisena painopisteenä on vastaavasti ollut ajantasaisten tietojen antaminen lajien tilasta ja kehityssuunnista. Koska direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY täytäntöönpanoa on tarpeen virtaviivaistaa, lainsäädäntöä olisi mukautettava yhteiseen käytäntöön, joka on lajien tilan arvioiminen kuuden vuoden välein. Samalla todetaan, että jäsenvaltioiden on yhä toteutettava tarvittavat seurantatoimet joidenkin haavoittuvien lajien osalta. Tämän yhteisen käytännön odotetaan myös helpottavan niiden direktiivien soveltamista koskevien raporttien laatimista, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuuden vuoden välein. Toimenpiteiden edistymisen arvioinnin varmistamiseksi jäsenvaltioita olisi vaadittava antamaan tietoja erityisesti luonnonvaraisten lintulajien tilasta ja kehityssuunnista, niihin kohdistuvista uhkista ja paineista, toteutetuista suojelutoimenpiteistä ja erityisten suojelualueiden verkoston panoksesta direktiivin 2009/147/EY tavoitteisiin.

(10)

Avoimuuden lisäämiseksi ja hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi on tarpeen muuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/63/EU (11) 43, 54 ja 57 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita. On tarpeen perustaa keskitetty, avoimesti saatavilla oleva haut mahdollistava tietokanta hankkeita koskevia yleistajuisia tiivistelmiä ja niihin liittyviä takautuvia arviointeja varten ja siirtää täytäntöönpanovaltaa komissiolle. Tämä täytäntöönpanovalta kattaa yhteisen muodon vahvistamisen yleistajuisten hanketiivistelmien ja niihin liittyvien takautuvien arviointien toimittamista varten, sekä yhteisen muodon ja tietosisällön vahvistamisen täytäntöönpanoa koskevien tietojen toimittamiseksi. On myös tarpeen korvata komission kolmen vuoden välein laatima tilastoraportointi komission velvoitteella perustaa dynaaminen keskustietokanta ja ylläpitää sitä sekä julkistaa tilastotietoja vuosittain.

(11)

Komission 13 päivänä joulukuuta 2017 antaman, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 166/2006 (12) koskevan REFIT-arvioinnin tulosten mukaan kyseisessä asetuksessa säädettyjä raportointivelvoitteita on tarpeen muuttaa tai ne olisi poistettava. Johdonmukaisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (13) mukaisen raportoinnin kanssa komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta määrittää asetuksen (EY) N:o 166/2006 nojalla saataville asetettavien tietojen tyyppi, muoto ja toimittamisen tiheys ja poistaa mainitussa asetuksessa tällä hetkellä vahvistettu raportointimuoto. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (14) mukaisesti. On ehdottoman tärkeää varmistaa unionin kansalaisille ympäristötietojen nopea saatavuus. Siksi on olennaista, että jäsenvaltiot ja komissio asettavat tiedot julkisesti saataville niin nopeasti kuin se on teknisesti mahdollista tavoitteena se, että tiedot ovat saatavissa kolmen kuukauden kuluessa vuoden päättymisestä, mukaan lukien tämän tavoitteen edistäminen asetuksen (EY) N:o 166/2006 mukaisella täytäntöönpanosäädöksellä. On tarpeen muuttaa myös asetuksen (EY) N:o 166/2006 11 artiklaa, joka koskee luottamuksellisuutta, jotta voidaan taata suurempi avoimuus raportoinnissa komissiolle. Jotta jäsenvaltioiden ja komission hallinnollinen rasite voidaan pitää mahdollisimman pienenä, on lisäksi poistettava kyseisen asetuksen 16 ja 17 artiklassa säädetyt raportointivelvoitteet, koska niiden avulla kerätyt tiedot ovat arvoltaan vähäisiä tai eivät vastaa toimintapoliittisia tarpeita.

(12)

Jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (15) täytäntöönpanotiedot olisivat paremmin ja helpommin yleisön saatavilla, komission olisi asetettava julkisesti saataville tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet kyseisen asetuksen täytäntöönpanosta, unionin laajuisessa yleiskatsauksessa kyseisistä tiedoista. Tietojen johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja kyseisen asetuksen toimivuuden seurannan helpottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta määritellä muoto ja menettely niitä tietoja varten, joita jäsenvaltiot asettavat saataville. Tietojen toimittamisen tiheys ja määräaika olisi yhdenmukaistettava neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005 (16) vastaavien säännösten kanssa. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(13)

Jotta voidaan parantaa ja helpottaa yleisön mahdollisuuksia tutustua asetuksen (EY) N:o 2173/2005 täytäntöönpanotietoihin, komission olisi asetettava julkisesti saataville jäsenvaltioiden toimittamat tiedot kyseisen asetuksen täytäntöönpanosta unionin laajuisessa yleiskatsauksessa. Kokemukset, joita komissio ja jäsenvaltiot ovat saaneet metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan lupajärjestelmän ensimmäisestä vuodesta, osoittavat, että asetuksen (EY) N:o 2173/2005 raportointisäännökset on saatettava ajan tasalle. Kyseisen asetuksen 11 artiklalla perustetun komitean olisi avustettava komissiota tämän käyttäessä täytäntöönpanovaltaansa määrittää muoto ja menettely niitä tietoja varten, jotka jäsenvaltiot asettavat saataville. Lisäksi kyseisen asetuksen arvioimista koskevat säännökset on saatettava ajan tasalle.

(14)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (17) mukaista raportointia on virtaviivaistettava ja yhdenmukaistettava villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan 3 päivänä maaliskuuta 1978 tehdyn yleissopimuksen (CITES) raportointivaatimusten kanssa. Unioni ja jäsenvaltiot ovat yleissopimuksen osapuolia. CITES-yleissopimuksen raportointivaatimuksia muutettiin vuonna 2016 järjestetyssä CITES-yleissopimuksen osapuolten 17. konferenssissa. Tarkoituksena oli mukauttaa CITES-yleissopimuksen täytäntöönpanotoimenpiteiden raportointitiheyttä ja luoda uusi mekanismi CITES-yleissopimuksessa lueteltujen lajien laittomasta kaupasta raportoimiseksi. On tarpeen sisällyttää nämä muutokset asetukseen (EY) N:o 338/97.

(15)

Euroopan ympäristökeskus toteuttaa jo unionin ympäristölainsäädännön seurannan ja asiaa koskevan raportoinnin alalla tärkeitä tehtäviä, jotka olisi nimenomaisesti sisällytettävä asiaankuuluvaan lainsäädäntöön. Muiden ympäristölainsäädännön osien osalta Euroopan ympäristökeskuksen roolia ja resursseja, jotka liittyvät komission tukemiseen ympäristöraportoinnissa, tarkastellaan käynnissä olevan arvioinnin päätyttyä.

(16)

Asetukset (EY) N:o 166/2006, (EU) N:o 995/2010, (EY) N:o 338/97 ja (EY) N:o 2173/2005 sekä direktiivit 2002/49/EY, 2004/35/EY, 2007/2/EY, 2009/147/EY, 2010/63/EU ja 86/278/ETY olisi näin ollen muutettava vastaavasti,