27.3.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 83/16

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/478,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2015,

tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä

(kodifikaatio)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Neuvoston asetusta (EY) N:o 260/2009 (3) on muutettu huomattavilta osin (4). Sen vuoksi mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)	Yhteisen kauppapolitiikan olisi perustuttava yhdenmukaisiin periaatteisiin.

(3)	Euroopan yhteisö teki Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen. Kyseisen sopimuksen liitteeseen I A sisältyy muun muassa tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus 1994 (GATT 1994) sekä sopimus suojalausekkeista.

(4)

Suojalausekkeista tehdyn sopimuksen tarkoituksena on selventää ja lujittaa GATT 1994 -yleissopimuksen menettelysääntöjä ja niistä erityisesti XIX artiklassa annettuja. Kyseisessä sopimuksessa edellytetään näistä säännöistä riippumattomien suojatoimenpiteiden, kuten vapaaehtoisten vientirajoitusten, erikseen määrättävien kaupan pitämistä koskevien järjestelyjen tai muiden tämänkaltaisten tuonti- tai vientitoimenpiteiden poistamista.

(5)	Sopimus suojalausekkeista kattaa myös hiili- ja terästuotteet. Sen vuoksi yhteistä tuontimenettelyä sovelletaan erityisesti suojatoimenpiteiden osalta myös niihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia toimenpiteitä erityisesti hiili- ja terästuotteisiin liittyvän sopimuksen soveltamiseksi.

(6)	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 517/94 (5) soveltamisalaan kuuluvat tekstiilituotteet saavat erityiskohtelun sekä unionin tasolla että kansainvälisellä tasolla. Ne olisi sen vuoksi kokonaan jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(7)	Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kaikki tuonnin kehityksestä johtuvat uhat, joiden vuoksi voisi olla tarpeen suorittaa valvontaa unionissa tai soveltaa suojatoimenpiteitä.

(8)	Tällaisessa tapauksessa komission olisi tutkittava tuonnin edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt ja tuonnin kehityssuuntaukset sekä taloudellisen ja kaupallisen tilanteen eri ulottuvuudet ja mahdolliset toteutettavat toimenpiteet.

(9)

Jos unionissa sovelletaan ennakkovalvontaa, kyseisten tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytyksenä on oltava yhdenmukaisia perusteita vastaavan valvonta-asiakirjan esittäminen. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi annettava tämä asiakirja tuojan pyynnöstä tietyn määräajan kuluessa ilman, että tuoja saa siitä tuontioikeutta. Valvonta-asiakirjan on siis oltava voimassa ainoastaan sen ajan kun tuontimenettelyä ei muuteta.

(10)	Jäsenvaltioiden ja komission olisi vaihdettava mahdollisimman perinpohjaisesti unionin valvontatoimenpiteistä saatuja tietoja.

(11)	Komission tehtävänä on päättää tarvittavista unionin etujen mukaisista suojatoimenpiteistä. Nämä edut olisi pidettävä yhtenä kokonaisuutena ja niihin olisi sisällytettävä erityisesti unionin tuottajien, käyttäjien ja kuluttajien edut.

(12)

WTO:n jäsenmaita koskevia suojatoimenpiteitä voidaan harkita ainoastaan, jos kyseistä tuotetta tuodaan unioniin niin suuressa määrin ja sellaisin ehdoin, että saman tuotteen tai sen kanssa suoraan kilpailevan tuotteen tuottajille unionissa aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa haittaa, jollei kansainvälisissä velvoitteissa sallita poikkeusta tähän sääntöön.

(13)	Olisi säädettävä ”vakavan haitan”, ”vakavan haitan uhkan” ja ”unionin tuottajan” käsitteistä sekä tarkoista perusteista haitan määrittämiseksi.

(14)	Ennen kutakin suojatoimenpidettä olisi suoritettava tutkinta samalla kun komissiolle jätetään mahdollisuus toteuttaa kiireellisissä tapauksissa väliaikaisia toimenpiteitä.

(15)

Tämän vuoksi olisi laadittava yksityiskohtaiset säännökset tutkinnan aloittamisesta, vaadittavista tarkastuksista ja tutkimuksista, viejämaiden ja niiden osapuolten, joita asia koskee, oikeudesta käyttää kerättyjä tietoja ja kyseisten osapuolien kuulemisesta sekä näiden mahdollisuudesta esittää huomautuksensa.

(16)	Tässä asetuksessa säädetyt tutkintaa koskevat säännökset eivät vaikuta salassapitovelvollisuutta koskeviin unionin tai kansallisten säännösten soveltamiseen.

(17)	Samoin olisi vahvistettava määräajat tutkinnan aloittamiselle ja mahdollisten toimenpiteiden aiheellisuuden määrittämiselle tämän prosessin nopeuttamiseksi, mikä lisää kyseisten taloudellisten toimijoiden oikeusturvaa.

(18)	Kun suojatoimenpiteet toteutetaan kiintiön muodossa, kiintiö ei periaatteessa voi olla pienempi kuin vähintään kolmen vuoden pituisen edustavan ajanjakson aikana toteutetun tuonnin keskiarvo.

(19)

Jos kiintiö jaetaan hankkijamaiden kesken, kunkin maan kiintiö voidaan vahvistaa yhteisymmärryksessä kyseisten maiden kanssa tai määrittää ottaen huomioon edustavan ajanjakson aikana toteutettu tuonti. Vakavan haitan aiheutuessa tai tuonnin lisääntyessä kohtuuttomasti näistä säännöistä voidaan kuitenkin poiketa edellyttäen, että on noudatettu velvoitetta kuulla WTO:n suojakomiteaa.

(20)	Olisi vahvistettava enimmäisaika suojatoimenpiteiden noudattamiselle ja säädettävä erityissäännöksistä näiden toimenpiteiden jatkamiseksi, niiden asteittaiseksi vapauttamiseksi ja uudelleen tarkastelemiseksi.

(21)	Olisi vahvistettava olosuhteet, joissa suojatoimenpiteitä ei sovelleta WTO:n jäsenenä olevasta kehitysmaasta peräisin olevaan tuotteeseen.

(22)

Yhteen tai useampaan unionin alueeseen rajoitetut valvonta- tai suojatoimenpiteet voivat osoittautua koko unionissa sovellettavia toimenpiteitä aiheellisemmiksi. Tällaiset toimenpiteet olisi kuitenkin sallittava ainoastaan poikkeustapauksissa ja jollei muuta ratkaisua löydy. On tarpeen varmistaa, että kyseiset toimenpiteet ovat väliaikaisia ja mahdollisimman vähän häiriöksi sisämarkkinoiden toiminnalle.

(23)

Tuontimenettelysääntöjen yhdenmukaisuuden vuoksi tuojien suoritettavien muodollisuuksien olisi oltava yksinkertaisia ja samanlaisia tavaroiden tulliselvityspaikasta riippumatta. Tämän vuoksi on suotavaa säätää, että tämän asetuksen liitteinä olevia lomakkeita on käytettävä kaikissa muodollisuuksissa.

(24)	Unionin valvontatoimenpiteen yhteydessä annettujen valvonta-asiakirjojen olisi oltava voimassa koko unionissa riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio ne on antanut.

(25)

Tämän asetuksen täytäntöönpano edellyttää yhdenmukaisia edellytyksiä väliaikaisten ja lopullisten suojatoimenpiteiden hyväksymiselle ja ennakkovalvontatoimenpiteiden käyttöönotolle. Komission olisi hyväksyttävä nämä toimenpiteet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(26)

Valvontatoimenpiteiden ja väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymisessä olisi käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä, kun otetaan huomioon tällaisten toimenpiteiden vaikutukset ja niiden looginen järjestys suhteessa lopullisten suojatoimenpiteiden hyväksymiseen. Jos toimenpiteiden määräämisen viivästyminen aiheuttaisi vaikeasti korjattavaa vahinkoa, on tarpeen antaa komissiolle mahdollisuus hyväksyä välittömästi sovellettavia väliaikaisia toimenpiteitä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET PERIAATTEET

1 artikla

1.   Tätä asetusta sovelletaan tuotaessa kolmansista maista peräisin olevia tuotteita, lukuun ottamatta:

a)	asetuksessa (EY) N:o 517/94 säädettyjen erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvia tekstiilituotteita;

b)	tuotteita, jotka on mainittu neuvoston asetuksessa (EY) N:o 625/2009 (7).

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonti unioniin on vapaata ja sille ei siis ole asetettu mitään määrällisiä rajoituksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta V luvun mukaisesti mahdollisesti toteutettavia suojatoimenpiteitä.

II LUKU

UNIONIN ILMOITUS- JA KUULEMISMENETTELY

2 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos tuonnin kehittyminen voisi antaa aiheen ryhtyä toteuttamaan valvonta- ja suojatoimenpiteitä. Tämän ilmoituksen on sisällettävä 9 artiklassa määriteltyihin perusteisiin perustuvat saatavilla olevat todisteet. Komissio lähettää tämän ilmoituksen viipymättä kaikille jäsenvaltioille.

3 artikla

1.   Komissiota avustaa suojatoimenpidekomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

4.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

5.   Jos asetuksen (EU) N:o 182/2011 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti noudatetaan kirjallista menettelyä lopullisten toimenpiteiden hyväksymiseksi tämän asetuksen 16 artiklan nojalla, tällainen menettely päätetään tuloksettomana, jos puheenjohtaja asettamassaan määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten enemmistö, sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 1 kohdassa, niin vaatii. Jos kirjallista menettelyä noudatetaan sellaisissa muissa tapauksissa, joissa toimenpidettä koskevasta ehdotuksesta on keskusteltu komiteassa, tällainen menettely päätetään tuloksettomana, jos puheenjohtaja asettamassaan määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö niin vaatii. Jos kirjallista menettelyä noudatetaan sellaisissa muissa tapauksissa, joissa toimenpidettä koskevasta ehdotuksesta ei ole keskusteltu komiteassa, tällainen menettely päätetään tuloksettomana, jos puheenjohtaja asettamassaan määräajassa niin päättää tai vähintään neljäsosa komitean jäsenistä niin vaatii.

III LUKU

UNIONIN TUTKINTAMENETTELY

4 artikla

1.   Ennen suojatoimenpiteitä on suoritettava unionin tutkintamenettely, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan säännöksiä.

2.   Tutkinnan tarkoituksena on määrittää 9 artiklassa tarkoitettujen tietojen perusteella, aiheuttaako tai uhkaako kyseisen tuotteen tuonti aiheuttaa vakavaa haittaa kyseisille unionin tuottajille.

3.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’vakavalla haitalla’ unionin tuottajien tilanteen huomattavaa yleistä huononemista;

b)	’vakavan haitan uhalla’ selvästi toteutumassa olevaa vakavaa haittaa;

c)

’unionin tuottajilla’ samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajia, jotka toimivat unionin alueella, taikka niitä tuottajia, joiden samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden yhteenlaskettu tuotanto muodostaa huomattavan suuren osuuden unionin kyseisten tuotteiden kokonaistuotannosta.

5 artikla

1.   Jos komission mukaan on ilmeistä, että tutkinnan aloittamiseksi on riittävästi näyttöä, komissio aloittaa tutkinnan kuukauden kuluessa jäsenvaltion toimittamien tietojen vastaanottopäivästä ja julkaisee ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tässä lausunnossa:

a)	esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja vaaditaan, että kaikki asiaa koskevat tiedot on toimitettava komissiolle;

b)	vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat ilmoittaa näkemyksistään kirjallisesti ja antaa tietoja, jos ne on otettava huomioon tutkinnan aikana;

c)	vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat pyytää komissiota kuulemaan heitä suullisesti 4 kohdan mukaisesti.

Komissio aloittaa tutkinnan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

Komissio toimittaa jäsenvaltioille tietojen analysointia koskevia tietoja tavallisesti 21 päivän kuluessa päivästä, jona tiedot on annettu komissiolle.

2.   Komissio kerää kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja, jos se pitää sitä aiheellisena, pyrkii jäsenvaltioille ilmoitettuaan tarkastamaan nämä tiedot tuojien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien, kaupallisten yhteisöjen ja järjestöjen kanssa.

Komissiota avustavat tässä tehtävässä sen jäsenvaltion viranomaiset, jonka alueella nämä tarkastukset tapahtuvat, jos kyseinen jäsenvaltio on sitä pyytänyt.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sen pyynnöstä ja sen määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti tiedot, jotka niillä on käytössään tutkinnan kohteena olevan tuotteen markkinoiden kehityksestä.

4.   Osapuolet, joita asia koskee ja jotka ovat ilmoittautuneet 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, sekä viejämaan edustajat voivat kirjallisesta pyynnöstä tutkia kaikki komissiolle tutkinnassa toimitetut tiedot, lukuun ottamatta unionin tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot ovat välttämättömiä niiden etujen puolustamiseksi ja jos nämä tiedot eivät ole 8 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja jos komissio käyttää niitä tutkinnassaan.

Osapuolet, joita asia koskee ja jotka ovat ilmoittautuneet, voivat esittää komissiolle näitä tietoja koskevat huomautuksensa. Nämä huomautukset voidaan ottaa huomioon, jos niiden tueksi on esitetty riittävästi todisteita.

5.   Komissio voi kuulla osapuolia, joita asia koskee. Niitä on kuultava, jos ne ovat tehneet kuulemista koskevan kirjallisen pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että tutkinnan lopputulos saattaa vaikuttaa niihin ja että on erityisiä syitä, jonka vuoksi niitä pitäisi kuulla suullisesti.

6.   Jollei komission pyytämiä tietoja toimiteta tässä asetuksessa vahvistetussa määräajassa tai komission tämän asetuksen mukaisesti vahvistamassa määräajassa tai jos tutkintaa merkittävästi vaikeutetaan, päätelmät voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Jos komissio toteaa, että osapuoli, jota asia koskee, tai kolmas osapuoli on toimittanut sille vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, se jättää tällaiset tiedot huomiotta ja voi käyttää saatavilla olevia tietoja.

7.   Jos komission mukaan on ilmeistä, että tutkinnan aloittamiseksi ei ole riittävästi näyttöä, se ilmoittaa päätöksestään jäsenvaltioille kuukauden kuluessa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen vastaanottopäivästä.

6 artikla

1.   Päätettyään tutkinnan komissio antaa komitealle kertomuksen tuloksistaan.

2.   Jos komissio yhdeksän kuukauden kuluessa tutkinnan aloittamisesta arvioi, että unionin valvonta- ja suojatoimenpiteet eivät ole tarpeen, tutkinta päätetään kuukauden kuluessa. Komissio päättää tutkinnan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.   Jos komissio arvioi unionin valvonta- ja suojatoimenpiteet tarpeellisiksi, komissio tekee IV ja V luvun mukaisesti tähän tarkoitukseen vaadittavat päätökset viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa tutkinnan aloittamisesta. Poikkeusolosuhteissa määräaikaa voidaan pidentää enintään kahdella kuukaudella; tässä tarkoituksessa komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa vahvistetaan pidennyksen kesto ja joka sisältää yhteenvedon sen syistä.

7 artikla

1   Tämän luvun säännökset eivät estä valvontatoimenpiteiden toteuttamista 10–14 artiklan mukaisesti koska tahansa tai väliaikaisten suojatoimenpiteiden toteuttamista 15, 16 ja 17 artiklan mukaisesti.

Väliaikaisia suojatoimenpiteitä sovelletaan:

a)	jos kriittiset olosuhteet, joiden aikana kaikki viivytykset aiheuttaisivat vaikeasti korjattavissa olevan haitan, edellyttävät välitöntä toimintaa; ja

b)	jos on todettu alustavasti, että on olemassa riittävästi todisteita siitä, että tuonnin kasvu on aiheuttanut tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa.

Nämä toimenpiteet eivät saa kestää enemmän kuin 200 päivää.

2.   Väliaikaiset suojatoimenpiteet on toteutettava nostamalla tullien senhetkistä tasoa riippumatta siitä, onko se suurempi vai yhtä suuri kuin nolla, jos vakava haitta voidaan kyseisellä toimenpiteellä ehkäistä tai korjata.

3.   Komissio ryhtyy välittömästi toteuttamaan vielä tarpeellisiksi katsomiaan tutkintatoimenpiteitä.

4.   Jos väliaikaiset suojatoimenpiteet peruutetaan sen vuoksi, että vakavaa haittaa tai vakavan haitan uhkaa ei ole, näiden toimenpiteiden soveltamiseksi kannetut tullit on ilman eri toimenpiteitä palautettava viipymättä. Tällöin on sovellettava neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (8) 235 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädettyä menettelyä.

8 artikla

1.   Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

2.   Komissio ja jäsenvaltiot sekä niiden edustajat eivät saa paljastaa tämän asetuksen mukaisesti saamiaan luottamuksellisia tietoja tai mitään luottamuksellisesti toimitettuja tietoja ilman tietojen toimittajan nimenomaista lupaa.

3.   Luottamuksellista käsittelyä koskevassa pyynnössä on ilmoitettava, miksi tiedot ovat luottamuksellisia.

Jos kuitenkin vaikuttaa siltä, että luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö ei ole oikeutettu tai jos tiedot toimittanut ei halua julkistaa niitä tai antaa lupaa niiden ilmaisemiselle yleisessä tai tiivistelmän muodossa, kyseiset tiedot voidaan jättää huomiotta.

4.   Tietoja pidetään joka tapauksessa luottamuksellisina, jos niiden ilmaiseminen saattaa aiheuttaa merkittäviä epäsuotuisia seurauksia sille, joka on toimittanut nämä tiedot tai joka on ollut näiden tietojen lähteenä.

5.   Edellä olevat 1–4 kohta eivät estä sitä, että unionin viranomaiset ottavat huomioon yleisiä tietoja ja erityisesti sellaisia syitä, joihin tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat. Näiden viranomaisten on sen sijaan otettava huomioon sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden lailliset edut, jotka pitävät kiinni siitä, ettei heidän liikesalaisuuksiaan saa ilmaista.

9 artikla

1.   Tutkittaessa tuonnin kehittymistä ja olosuhteita, joissa tuonti tapahtuu, sekä tutkittaessa unionin tuottajille tällaisesta tuonnista aiheutuvaa vakavaa haittaa tai haitan uhkaa on otettava erityisesti huomioon seuraavat seikat:

a)	tuonnin määrä, erityisesti jos se on merkittävästi kasvanut joko absoluuttisesti tai suhteessa unionin tuotantoon tai kulutukseen;

b)	tuontihinnat, erityisesti jos hintoja on laskettu merkittävästi verrattuna samankaltaisen tuotteen hintaan unionissa;

c)

unionin tuottajiin kohdistuvat vaikutukset, jotka ilmenevät tiettyjen taloudellisten tekijöiden suuntauksissa, kuten: — tuotanto, — kapasiteetin käyttö, — varastot, — myynti, — markkinaosuus, — hinta (eli hintojen vajoaminen tai sellaisten hinnannousujen estäminen, jotka olisivat muuten tapahtuneet), — voitot, — sijoitetun pääoman tuotto, — käteisvirrat, — työllisyys;

d)	muut tekijät kuin tuonnin kehitys, jotka aiheuttavat tai joiden epäillään aiheuttaneen haittaa kyseisille unionin tuottajille.

2.   Jos esitetään väitteitä vakavan haitan uhasta, komissio tutkii myös, voidaanko selvästi ennakoida, että erityistilanne saattaa muuttua todelliseksi haitaksi.

Tässä suhteessa on myös otettava huomioon seuraavat tekijät:

a)	unioniin kohdistuvan viennin kasvun määrä;

b)	alkuperämaan tai viejämaan tällä hetkellä olemassa oleva tai lähitulevaisuudessa oleva vientikapasiteetti sekä se todennäköisyys, että tästä kapasiteetista aiheutuva vienti kohdistuu unioniin.

IV LUKU

VALVONTA

10 artikla

1.   Kun tässä asetuksessa tarkoitetun kolmannesta maasta peräisin olevan tuotteen tuonnin kehitys uhkaa aiheuttaa haittaa unionin tuottajille, tämän tuotteen tuonti asetetaan unionin etujen niin vaatiessa tapauksen mukaan:

a)	unionin jälkikäteen suorittamaan valvontaan 2 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä määriteltyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan;

b)	unionin ennakkovalvontaan 11 artiklan mukaisesti.

2.   Komissio tekee päätöksen valvontaan asettamisesta täytäntöönpanosäädöksillä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.   Valvontatoimenpiteillä on rajoitettu voimassaoloaika. Jos ei toisin säädetä, niiden voimassaoloaika päättyy sitä puolivuotiskautta, jona toimenpiteet on toteutettu, seuraavan toisen puolivuotiskauden lopussa.

11 artikla

1.   Unionin ennakkovalvonnassa olevien tuotteiden vapaaseen liikkeeseen laskeminen edellyttää valvonta-asiakirjan esittämistä. Jäsenvaltioiden nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tämä asiakirja maksutta ja koko haetulle määrälle enintään viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kansallinen toimivaltainen viranomainen on saanut unionin tuojan tekemän hakemuksen, riippumatta tuojan sijoittautumispaikasta unionissa. Jollei toisin osoiteta, mainittua hakemusta pidetään kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vastaanottamana viimeistään kolmen työpäivän kuluttua sen jättämisestä.

2.   Valvonta-asiakirja on laadittava liitteessä I olevan mallin mukaiselle lomakkeelle.

Jos valvontaan asettamista koskevassa päätöksessä ei toisin määrätä, tuojan valvonta-asiakirjahakemukseen on sisällytettävä ainoastaan seuraavat tiedot:

a)	hakijan täydellinen nimi ja osoite (puhelin- ja telekopionumero sekä mahdollinen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen antama tunnusnumero mukaan lukien) sekä hakijan alv-numero, jos hakijan on maksettava arvonlisäveroa;

b)	tarvittaessa ilmoituksen tekijän tai hakijan mahdollisen edustajan täydellinen nimi ja osoite (puhelin- ja telekopionumero mukaan lukien);

c)	tavaroiden kuvaukset, jotka sisältävät tiedot niiden: — kauppanimityksestä, — yhdistetyn nimikkeistön koodista, — alkuperästä ja mistä ne tulevat;

d)	ilmoitetut määrät kilogrammoina ja tarvittaessa muina asianmukaisina lisäyksikköinä (esimerkiksi pareina tai kappaleina);

e)	tavaroiden CIF-arvo Euroopan unionin rajalla euroina;

f)	seuraava hakijan päiväämä ja allekirjoittama ilmoitus, jossa on nimen selvennys suuraakkosin: ”Minä allekirjoittanut todistan, että tässä hakemuksessa olevat tiedot ovat oikeita ja vilpittömässä mielessä annettuja ja että olen sijoittautunut unionin alueelle.”

3.   Valvonta-asiakirja on voimassa koko unionissa sen antaneesta jäsenvaltiosta riippumatta.

4.   Sen toteaminen, että suoritetun liiketoimen yksikköhinta ylittää alle viidellä prosentilla valvonta-asiakirjassa osoitetun määrän tai että tuonnissa esitettyjen tuotteiden arvo tai määrä ylittää kokonaisuudessaan alle viidellä prosentilla mainitussa asiakirjassa ilmoitetun arvon tai määrän, ei estä kyseisen tuotteen vapaaseen liikkeeseen luovutusta. Komissio voi, kuultuaan komiteassa esitetyt lausunnot ja ottaen huomioon tuotteen luonteen sekä kyseisten liiketoimien muut erikoispiirteet, vahvistaa eri prosenttiluvun, joka ei saa kuitenkaan tavallisesti ylittää kymmentä prosenttia.

5.   Valvonta-asiakirjoja saa käyttää ainoastaan silloin, kun tuonnin vapauttamismenettely on voimassa kyseisten liiketoimien osalta. Joka tapauksessa niitä ei saa käyttää määräajan päätyttyä, joka on vahvistettu samaan aikaan ja samaa menettelyä noudattaen kuin valvontaan asettaminen ja jossa otetaan huomioon tuotteiden luonne ja liiketoimien muut erikoispiirteet.

6.   Kun 10 artiklan nojalla tehdyssä päätöksessä niin määrätään, unionin valvonnan alaisten tuotteiden alkuperä on todistettava alkuperätodistuksella. Tämä kohta ei rajoita muiden tällaisen todistuksen esittämistä koskevien säännösten soveltamista.

7.   Kun unionin ennakkovalvonnan alaiseen tuotteeseen sovelletaan alueellista suojatoimenpidettä jossain jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion antama tuontilupa voi korvata valvonta-asiakirjan.

8.   Valvonta-asiakirjalomakkeet ja niiden otteet laaditaan kahtena kappaleena, joista ensimmäinen, numerolla 1 merkitty ”vastaanottajan kappale”, toimitetaan hakijalle ja toisen, numerolla 2 merkityn ”toimivaltaisen viranomaisen kappaleen”, säilyttää asiakirjan myöntänyt viranomainen. Hallinnollisia tarkoituksia varten toimivaltainen viranomainen voi lisätä lomakkeeseen nro 2 ylimääräisiä jäljennöksiä.

9.   Lomakkeet painetaan valkoiselle hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on 55–65 grammaa neliömetriltä. Niiden koko on 210 × 297 millimetriä; riviväli on 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa); lomakkeiden asettelua on tarkoin noudatettava. Varsinaisen valvonta-asiakirjan eli kappaleen nro 1 kummallakin puolella on lisäksi oltava keltaisella painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennökset silmin havaittaviksi.

10.   Jäsenvaltioiden on painettava lomakkeet. Ne voidaan myös painaa kirjapainossa, jonka sen sijoittautumisvaltio on hyväksynyt. Jälkimmäisessä tapauksessa mainittuun hyväksyntään on viitattava jokaisessa lomakkeessa. Kaikissa lomakkeissa on oltava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, jonka avulla kirjapaino voidaan tunnistaa.

12 artikla

Jos tuotteen tuontia ei aseteta unionin ennakkovalvontaan, komissio voi 17 artiklan mukaisesti ottaa käyttöön valvonnan, joka rajoittuu yhdelle tai useammalle unionin alueelle suuntautuvaan tuontiin. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tietoja, kun se päättää valvonnan käyttöön ottamisesta.

13 artikla

1.   Alueellisen valvonnan alaisten tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen kyseisellä alueella edellyttää valvonta-asiakirjan esittämistä. Yhden tai useamman jäsenvaltion, jota asia koskee, nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tämä asiakirja maksutta ja koko haetulle määrälle enintään viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kansallinen toimivaltainen viranomainen on saanut unionin tuojan tekemän hakemuksen, riippumatta tuojan sijoittautumispaikasta unionissa. Jollei toisin osoiteta, mainittua hakemusta pidetään kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vastaanottamana viimeistään kolmen työpäivän kuluttua sen jättämisestä. Valvonta-asiakirjoja saa käyttää ainoastaan niin kauan kuin tuonnin vapauttamismenettelyt ovat voimassa kyseisten liiketoimien osalta.

2.   Sovelletaan 11 artiklan 2 kohtaa.

14 artikla

1.   Jos unionin valvontaa tai alueellista valvontaa sovelletaan, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän kuluessa:

a)	kun kyseessä on ennakkovalvonta, CIF-hinnan perusteella lasketut rahamäärät ja niiden tavaroiden määrät, joiden osalta valvonta-asiakirjoja on annettu edellisen jakson aikana;

b)	joka tapauksessa a alakohdassa tarkoitettua jaksoa edeltävän jakson aikana toteutuneet tuonnit.

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot eritellään tuote- ja maakohtaisesti.

Eri säännöksiä voidaan määrätä samaan aikaan ja saman menetelmän mukaisesti kuin valvontaan asettaminen.

2.   Kun tuotteiden ominaisuudet tai erityiset tilanteet niin vaativat, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa tietojen toimittamisen aikataulua.

3.   Komissio ilmoittaa siitä jäsenvaltioille.

V LUKU

SUOJATOIMENPITEET

15 artikla

1.   Kun tuotetta tuodaan unioniin niin paljon kasvaneissa määrissä ja/tai sellaisin edellytyksin, että se aiheuttaa tai on vaarassa aiheuttaa vakavaa haittaa samanlaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden unionin tuottajille, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan unionin etujen turvaamiseksi:

a)	lyhentää niiden 11 artiklan mukaisten valvonta-asiakirjojen voimassaoloaikaa, jotka annetaan tämän toimenpiteen voimaantulon jälkeen;

b)	muuttaa kyseisen tuotteen tuontimenettelyä asettamalla sen vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytykseksi määrittelemiensä yksityiskohtaisten sääntöjen ja rajoitusten mukaan myönnettävän tuontiluvan esittämisen.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet tulevat voimaan välittömästi.

2.   WTO:n jäsenvaltioiden osalta 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan ainoastaan, jos molemmat kyseisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainituista edellytyksistä täyttyvät.

3.   Kiintiötä vahvistettaessa on otettava huomioon erityisesti:

a)	halu pitää yllä perinteisiä kauppavirtoja niin pitkälle kuin mahdollista;

b)	tavallisissa olosuhteissa ja tavallisin yksityiskohtaisin säännöin, ennen tässä luvussa tarkoitetun suojatoimenpiteen voimaantuloa tehtyjen ja asianomaisen jäsenvaltion komissiolle tiedoksi antamien sopimusten mukaisesti vietyjen tavaroiden määrät;

c)	se, että kiintiön perustamisella tavoitellun päämäärän saavuttaminen ei saa vaarantua.

Minkään kiintiön taso ei saa olla alempi kuin kolmen viimeksi kuluneen edustavan vuoden, joista tilastotietoja on saatavilla, aikana toteutetun tuonnin keskiarvo, paitsi jos poikkeava taso on tarpeen vakavan haitan estämiseksi tai korjaamiseksi.

4.   Jos kiintiö jaetaan tuottajamaiden kesken, jakamisesta voidaan sopia niiden tuottajamaiden kanssa, joille on huomattavaa etua kyseisen tuotteen unioniin tuonnista.

Muussa tapauksessa kiintiö on jaettava näiden maiden kesken suhteessa niiden osuuteen kyseisen tuotteen tuonnista unioniin edellisen edustavan ajanjakson aikana, ottaen huomioon erityistekijät, jotka ovat vaikuttaneet tai saattaisivat vaikuttaa tämän tuotteen kauppaan.

Vakavan haitan sattuessa tästä jakomenetelmästä voidaan, ottaen huomioon unionin velvollisuus järjestää kuulemisia WTO:n suojalausekekomiteassa, kuitenkin poiketa, jos tietystä tai tietyistä tuottajamaista peräisin olevan tuonnin osuus on kasvanut kohtuuttomasti kyseisen tuotteen tuonnin kokonaiskasvuun verrattuna edellisen edustavan ajanjakson aikana.

5.   Tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin niiden voimaantulon jälkeen vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tuotteisiin. Ne voidaan rajoittaa koskemaan 17 artiklan mukaisesti yhtä tai useampaa unionin aluetta.

Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan estä unioniin matkalla olevien tuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, jos näiden tuotteiden määräpaikkaa ei voida muuttaa ja jos niiden tuotteiden, joiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytyksenä on 10 ja 11 artiklan nojalla valvonta-asiakirjan esittäminen, mukana tosiasiallisesti seuraa tällainen asiakirja.

6.   Jos jäsenvaltio on pyytänyt komission toimenpidettä, komissio tekee päätöksensä 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen tai kiireellisissä tapauksissa 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti viimeistään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottopäivästä.

16 artikla

Komissio voi unionin edun niin vaatiessa 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä ja III luvussa säädettyjä edellytyksiä noudattaen hyväksyä aiheellisia toimenpiteitä sen estämiseksi, että tuotetta tuodaan unioniin niin paljon lisääntyneessä määrin ja/tai sellaisin edellytyksin, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa samankaltaisten tuotteiden tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajille unionissa.

Sovelletaan 15 artiklan 2–5 kohtaa.

17 artikla

Kun erityisesti 9 artiklassa tarkoitettujen arviointiseikkojen perusteella on ilmeistä, että 10 ja 15 artiklan nojalla säädetyt edellytykset toimenpiteiden toteuttamiseksi täyttyvät yhdellä tai useammalla unionin alueella, komissio voi vaihtoehtoisia ratkaisuja tarkasteltuaan sallia poikkeuksellisesti valvonta- tai suojatoimenpiteiden rajoitetun soveltamisen tällä alueella tai näillä alueilla, jos se katsoo, että nämä tällä tasolla sovellettavat toimenpiteet ovat aiheellisempia kuin koko unionin alueella sovellettavat toimenpiteet.

Näiden toimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja niiden on häirittävä mahdollisimman vähän sisämarkkinoiden toimintaa.

Nämä toimenpiteet toteutetaan 10 ja 15 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

18 artikla

Suojatoimenpiteitä ei voida soveltaa WTO:n jäsenenä olevasta kehitysmaasta peräisin olevaan tuotteeseen, jos kyseisen maan osuus kyseisen tuotteen tuonnista unioniin ei ole enemmän kuin kolme prosenttia, edellyttäen, että kaikkien niiden WTO:n jäsenenä olevien kehitysmaiden, joiden osuus unionin tuonnista on vähemmän kuin kolme prosenttia, osuus kyseisen tuotteen kokonaistuonnista unioniin on yhteensä enintään yhdeksän prosenttia.

19 artikla

1.   Suojatoimenpiteiden kestojakso on rajoitettava ainoastaan sen pituiseksi kuin on välttämätöntä vakavan haitan ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi ja unionin tuottajien mukautumisen helpottamiseksi. Tämä ajanjakso ei saa olla enemmän kuin neljä vuotta, mahdollisen väliaikaisen toimenpiteen soveltamisjakso mukaan lukien.

2.   Tätä alkuperäistä jaksoa voidaan 15 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä lukuun ottamatta pidentää, jos todetaan, että:

a)	tällaista pidennystä tarvitaan vakavan haitan ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi;

b)	on todisteita siitä, että unionin tuottajat ovat tekemässä mukautuksia.

3.   Pidennystoimenpiteet toteutetaan III luvussa säädetyin edellytyksin ja alkuperäisten toimenpiteiden kanssa samoja menettelyjä noudattaen. Tällä tavoin pidennetty toimenpide ei saa olla rajoittavampi kuin se oli alkuperäisen jakson lopussa.

4.   Jos toimenpiteen kesto on pidempi kuin yksi vuosi, toimenpide on vapautettava vaiheittain ja säännöllisin väliajoin soveltamisjakson kuluessa, sen pidennys mukaan lukien.

5.   Suojatoimenpiteen soveltamisjakso yhteensä, mukaan lukien kaikkien väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisjakso, alkuperäinen soveltamisjakso ja sen mahdollinen pidennys, ei voi olla pidempi kuin kahdeksan vuotta.

20 artikla

1.   Kun IV ja V luvun mukaisesti käyttöön otettua valvonta- tai suojatoimenpidettä sovelletaan, komissio voi joko jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ja viimeistään yli kolme vuotta kestävien toimenpiteiden soveltamisjakson puolivälissä

a)	tutkia tämän toimenpiteen vaikutuksia;

b)	tutkia, onko vapauttamisaikataulua aiheellista nopeuttaa ja miltä osin;

c)	varmistaa, onko toimenpiteen soveltaminen edelleen tarpeellista.

Jos komissio katsoo, että toimenpiteen soveltaminen on edelleen tarpeellista, se ilmoittaa tästä jäsenvaltioille.

2.   Jos komissio katsoo, että jokin 10, 12, 15, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettu valvonta- tai suojatoimenpide olisi kumottava tai sitä olisi muutettava, se kumoaa toimenpiteet tai muuttaa niitä 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos tämä päätös koskee alueellisia valvontatoimenpiteitä, sitä sovelletaan kuudentena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

21 artikla

1.   Jos tuotteen tuontiin on aikaisemmin sovellettu suojatoimenpidettä, kyseiseen tuotteeseen ei enää voida soveltaa uutta suojatoimenpidettä ennen kuin edellisen toimenpiteen soveltamisaikaa vastaava jakso on kulunut. Tämä jakso ei voi olla vähemmän kuin kaksi vuotta.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, 180 päivän pituista tai sitä lyhyempää suojatoimenpidettä voidaan soveltaa tuotteen tuontiin uudelleen:

a)	jos tämän tuotteen tuontiin kohdistuvan suojatoimenpiteen käyttöön ottamisesta on kulunut vähintään vuosi; ja

b)	jos tällaista suojatoimenpidettä ei ole sovellettu samaan tuotteeseen enemmän kuin kaksi kertaa toimenpiteen käyttöönottamispäivää välittömästi edeltävän viiden vuoden jakson aikana.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

22 artikla

Komissio voi unionin edun niin vaatiessa hyväksyä 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen säädösten täytäntöönpanoa koskevia asianmukaisia toimenpiteitä, jotta mahdollistetaan unionin tai kaikkien jäsenvaltioiden erityisesti hyödykkeiden kauppaan liittyvien oikeuksien tai velvollisuuksien harjoittaminen ja täytäntöönpano kansainvälisellä tasolla.

23 artikla

Komissio sisällyttää tietoja tämän asetuksen täytäntöönpanosta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (9) 22 a artiklan mukaiseen Euroopan parlamentille ja neuvostolle esitettävään vuosittaiseen kertomukseensa kaupan suojatoimenpiteiden soveltamisesta ja täytäntöönpanosta.

24 artikla

1.   Tämä asetus ei estä unionin ja kolmansien maiden kesken tehdyissä sopimuksissa määrätyistä erityisistä säännöistä johtuvien velvoitteiden noudattamista.

2.   Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita toteuttamasta tai soveltamasta:

a)

kieltoja, määrällisiä rajoituksia tai valvontatoimenpiteitä, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi, kasvien suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi,

b)	erityisiä valuutanvaihtoa koskevia muodollisuuksia,

c)	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisten kansainvälisten sopimusten soveltamisesta johtuvia muodollisuuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden unionin säännösten soveltamista.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä tai muodollisuuksista, joita ne aikovat ottaa käyttöön tai muuttaa ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

Erittäin kiireellisissä tapauksissa tiedot kyseisistä kansallisista toimenpiteistä tai muodollisuuksista on toimitettava komissiolle niiden hyväksymisen jälkeen.

25 artikla

1.   Tämä asetus ei estä maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säädösten tai siitä johtuvien unionin tai kansallisten hallinnollisten säännösten tai maataloustuotteista valmistettuihin tavaroihin sovellettavien erityissäännösten soveltamista. Sitä sovelletaan niitä täydentävästi.

2.   Jos tuotteet kuuluvat 1 kohdassa tarkoitettujen oikeudellisten välineiden soveltamisalaan, 10–14 ja 21 artiklaa ei sovelleta tuotteisiin, joilta unionin kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan menettelyssä edellytetään todistuksen tai muun tuontiasiakirjan esittämistä.

Edellä olevia 15, 17 ja 20–24 artiklaa ei sovelleta tuotteisiin, joille mainitussa menettelyssä määrätään määrällisten rajoitusten soveltaminen tuonnissa.

26 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 260/2009.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

27 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Lausunto annettu 10. joulukuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. helmikuuta 2015 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 2. maaliskuuta 2015.

(3)  Neuvoston asetus (EY) N:o 260/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä (EUVL L 84, 31.3.2009, s. 1).

(4)  Katso liite II.

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 517/94, annettu 7 päivänä maaliskuuta 1994, muiden kuin kahdenvälisten sopimusten, pöytäkirjojen tai muiden järjestelyjen taikka muiden yhteisön erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä (EYVL L 67, 10.3.1994, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 625/2009, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009, tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä (EUVL L 185, 17.7.2009, s. 1).

(8)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1).

(9)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta (EYVL L 343, 22.12.2009, s. 51).

---

---

---

---