28.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/106

(1)

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun direktiivin 2003/87/EY (2) soveltamisalaan kuuluvista laitoksista peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt, sellaisina kuin ne ovat unionin rekisterin, komission päätösten, kansallisten jakosuunnitelmien sekä komission ja jäsenvaltioiden kanssa käydyn virallisen kirjeenvaihdon perusteella, katsotaan päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklan 2 kohdan neljännessä kohdassa tarkoitetuiksi todennetuiksi päästötiedoiksi.

(2)

Kaasuista ja toiminnoista peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen, sellaisena kuin kasvihuonekaasut on määritelty päätöksen N:o 406/2009/EY 2 artiklan 1 kohdassa, vuoden 2012 kokonaismäärät, jotka on ilmoitettu järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11 päivänä helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY (3) mukaisesti ja jotka komissio on vahvistanut Technical Review of Greenhouse Gas Emission Inventories -ohjeiden (4) mukaisesti suorittamansa vuoden 2012 alustavan tarkistuksen jälkeen, katsotaan päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklan 2 kohdan neljännessä kohdassa tarkoitetuiksi tarkistetuiksi kasvihuonekaasupäästötiedoiksi vuosilta 2005, 2008, 2009 ja 2010.

(3)

Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus vuosittaisten päästökiintiöiden ja kultakin vuodelta raportoitujen kasvihuonekaasupäästöjen välillä, jäsenvaltioiden vuosittaiset päästökiintiöt olisi laskettava soveltaen myös lämmityspotentiaaliarvoja, jotka perustuvat päätöksellä 15/CP.17 hyväksyttyyn hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljänteen arviointiraporttiin. Siten laskettuja vuosittaisia päästökiintiöitä olisi sovellettava ensimmäisestä vuodesta, jonka osalta näiden uusien lämmityspotentiaaliarvojen soveltaminen kasvihuonekaasuinventaarioista ilmoitettaessa on pakollista päätöksen N:o 280/2004/EY 3 artiklan mukaisesti.

(4)

Kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa sekä kansallisissa ja unionin rekistereissä nykyään ilmoitettavat tiedot eivät ole riittäviä, jotta voitaisiin määrittää jäsenvaltioiden tasolla siviili-ilmailun CO2-päästöt, jotka eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan. Direktiivin 2003/87/EY soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä lennoista peräisin olevat CO2-päästöt ovat hyvin pieni osa kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä, ja näitä päästöjä koskevien lisätietojen kerääminen aiheuttaisi kohtuuttoman hallinnollisen rasituksen. Tämän vuoksi inventaarioluokan ”1.A.3.A siviili-ilmailu” CO2-päästöjen määrää olisi vuosittaisten päästökiintiöiden määrittämistä varten pidettävä nollana.

(5)

Tietyn jäsenvaltion vuosittaiset päästökiintiöt vuotta 2020 varten olisi laskettava vähentämällä vuonna 2005 olemassa olleiden laitosten todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen määrä vuoden 2005 tarkistetuista kasvihuonekaasupäästöistä ja mukauttamalla tulos päätöksen N:o 406/2009 liitteessä II esitetyllä prosenttiosuudella.

(6)

Laitosten todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen määrä olisi määritettävä seuraavasti:

(7)

Keskimääräinen kasvihuonekaasupäästöjen määrä vuonna 2009 niiden jäsenvaltioiden osalta, joille on päätöksen N:o 406/2009/EY liitteessä II vahvistettu positiivinen kasvihuonekaasujen päästöraja, olisi laskettava vähentämällä kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvien laitosten todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräinen määrä vuosina 2008, 2009 ja 2010 sen tarkistettujen kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräisestä määrästä vuosina 2008, 2009 ja 2010.

(8)

Vuosittaiset päästökiintiöt jäsenvaltiolle, jolle on päätöksen N:o 406/2009/EY liitteessä II vahvistettu positiivinen kasvihuonekaasujen päästöraja vuosiksi 2013–2019, olisi määriteltävä lineaarisesti alkaen kyseisen jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräisestä määrästä vuonna 2009 ja päättyen sen vuosittaiseen päästökiintiöön vuonna 2020.

(9)

Sellaisen jäsenvaltion päästökiintiö, jolle on päätöksen N:o 406/2009/EY liitteessä II vahvistettu negatiivinen kasvihuonekaasujen päästöraja vuodelle 2013, olisi laskettava vähentämällä kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvien laitosten todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräinen määrä vuosina 2008, 2009 ja 2010 sen tarkistettujen kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräisestä kokonaismäärästä vuosina 2008, 2009 ja 2010.

(10)

Sellaisen jäsenvaltion vuosittainen päästökiintiö, jolle on päätöksen N:o 406/2009/EY liitteessä II vahvistettu negatiivinen kasvihuonekaasujen päästöraja vuosiksi 2014–2019, olisi määriteltävä lineaarisesti alkaen kyseisen jäsenvaltion vuosittaisesta päästökiintiöstä vuodelle 2013 ja päättyen sen vuosittaiseen päästökiintiöön vuonna 2020.

(11)

Päästöoikeuskauppajärjestelmään direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan mukaisesti kautena 2008–2012 yksipuolisesti sisällytettyjen laitosten todennettuja kasvihuonekaasupäästöjä ei tulisi ottaa huomioon laskettaessa direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan vuosina 2008, 2009 ja 2010 kuuluneista laitoksista peräisin olevien todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräistä määrää, koska tämä johtaisi kasvihuonekaasupäästöjen päällekkäiseen laskentaan vuosittaisten päästökiintiöiden päätöksen N:o 406/2009/EY 10 artiklan mukaan tehtävien tulevien mukautusten aikana.

(12)

Kroatian liittyessä unioniin sen vuosittaiset päästökiintiöt kauden 2013–2020 kunakin vuonna olisi määritettävä menetelmin, joita sovelletaan myös muihin jäsenvaltioihin. Näitä arvoja olisi sovellettava Kroatian liittymispäivästä alkaen.

(13)

Mayotten aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden 11 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen 2012/419/EU (5) perusteella Ranskan vuosittaiset päästökiintiöt vuodesta 2014 alkaen lasketaan ottaen huomioon asiaan liittyvät tarkistetut kasvihuonekaasupäästöt.

(14)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,